(1)

Covid-19-kriisin johdosta hyväksyttiin Next Generation EU -elpymispaketti, josta rahoitetaan elpymiseen liittyviä aloitteita samalla kun edistetään Euroopan unionin talouden vihreää ja digitaalista siirtymää. Next Generation EU -ohjelmiksi katsotaan ohjelmat, joita rahoitetaan neuvoston asetuksen (EU) 2020/2094 (3) 2 artiklan 2 kohdan nojalla, siltä osin kuin niillä toteutetaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

(2)

Päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 5 artiklan 1 kohdassa komissiolle annetaan valtuudet ottaa unionin puolesta pääomamarkkinoilta lainaksi varoja enintään 750 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) siten, että määrästä enintään 360 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) voidaan käyttää lainojen myöntämiseen ja enintään 390 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) voidaan käyttää menojen kattamiseen.

(3)

Päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 5 artiklan 2 kohdan mukaan menoihin käytettäväksi lainattujen varojen pääoman takaisinmaksu ja niihin liittyvät korot katetaan unionin talousarviosta.

(4)

Asetuksen (EU) 2021/241 15 artiklan 3 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (4) 220 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti tukea saava jäsenvaltio maksaa asetuksessa (EU) 2021/241 tarkoitettuja lainoja varten lainatuista varoista aiheutuvat kustannukset.

(5)

Kun komission monipuolista varainhankintastrategiaa sovelletaan Next Generation EU -välineen lainanotto- ja velanhoitotoimien toteuttamiseen, pääomaa ei enää hankinta liiketoimikohtaisesti. Liiketoimikohtaisessa menettelytavassa varainhankintakustannukset olivat selvästi yksilöitävissä ja liittyivät tiettyyn lainanottotoimeen, jolloin asianomaiset kustannukset voitiin siirtää lainansaajalle yhdessä lainanottotoimella hankittujen varojen kanssa. Sen sijaan Next Generation EU -välineen monipuolisen varainhankintastrategian yhteydessä välineen puitteissa suoritettavat maksut on tarkoitus rahoittaa käyttämällä yhtä ainoaa rahoituspoolia, joka koostuu sekä lyhytaikaisista että pitkäaikaisista varainhankintavälineistä, joista otetaan varoja silloin kun tuensaajille on suoritettava maksuja. Monipuolisella varainhankintastrategialla varmistetaan edullisimmat ehdot silloin kun lainaksi otetaan huomattavia määriä varoja ja lainoilla on erilaiset maturiteetit. Sen vuoksi tarvitaan räätälöity lähestymistapa, jotta kuhunkin maksuun liittyvä osuus yhteisistä kustannuksista voidaan laskea ja kohdentaa oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja läpinäkyvästi.

(6)

Tämän oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja läpinäkyvän lähestymistavan varmistamiseksi komission olisi otettava käyttöön yhteinen ja yhtenäinen kustannusmenetelmä, jota sovelletaan sekä lainoihin liittyviin maksuihin että asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ulkoisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin liittyviin maksuihin.

(7)

Olisi otettava käyttöön uusi kustannustenjakomenetelmä, jolla varmistetaan, että tuensaajaluokat eivät rahoita toistensa kustannuksia. Lainoihin liittyvät lainanottokustannukset olisi osoitettava kokonaisuudessaan niiden jäsenvaltioiden maksettaviksi, jotka hyötyvät asetuksen (EU) 2021/241 mukaisista lainoista. Asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ulkoisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin liittyvät lainanottokustannukset katetaan kokonaisuudessaan unionin talousarviosta niiden tosiasiallisten kustannusten perusteella, jotka ovat aiheutuneet hankittujen varojen asianomaisen osuuden hankkimisesta ja maksamisesta eri tuensaajille. Menetelmän olisi katettava kaikki Next Generation EU -välineen puitteissa toteutettavasta lainanotosta komissiolle aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuina kaikki hallinnolliset kustannukset, ja sen avulla olisi varmistettava, että kunkin maksun osalta lasketaan eri kustannusluokat.

(8)

Kustannusten laskenta- ja jakamismenetelmässä olisi erotettava toisistaan kolme kustannusluokkaa. Ensimmäinen luokka sisältää varainhankintakustannukset, ja siinä on kyse korko- ja muista kuluista, jotka komission on maksettava asianomaisten maksujen rahoittamiseksi liikkeeseen lasketuista eri välineistä. Toinen sisältää likviditeetinhallintakustannukset, joilla tarkoitetaan likviditeettitileillä tulevien maksujen kattamiseksi väliaikaisesti varantoina säilytettävistä määristä aiheutuvia kustannuksia. Kolmas luokka muodostuu hallinnollisista kustannuksista, jotka aiheutuvat monipuolisen varainhankintastrategian täytäntöönpanoa varten tarvittavien teknisten ja operatiivisten valmiuksien kehittämisestä ja ylläpitämisestä.

(9)

Pitkäaikaisten lainanottotoimien varainhankintakustannukset olisi johdettava kustannuksista, jotka aiheutuvat kaikista sellaisen kuuden kuukauden ajanjakson aikana toteutetuista lainanottotoimista, jolle maksupäivä pääsääntöisesti osuu. Kuuden kuukauden aikaosiot ovat perusteltuja sen vuoksi, että on tarpeen varmistaa, että maksusta veloitettavat varainhankintakustannukset liittyvät läheisesti maksun suoritusajankohtana voimassa oleviin markkinahintoihin eivätkä perustu jonkin kaukaisen ajanjakson aikana aiheutuneisiin varainhankintakustannuksiin. Varainhankintavälineet ja niihin liittyvät kustannukset kohdennetaan näin tarkoituksenmukaisiin osioihin. Varainhankintavälineiden pooli vahvistetaan lopullisesti vasta kuuden kuukauden aikaosion päättyessä. Tämän pitäisi mahdollistaa se, että samoja varainhankintakustannuksia sovelletaan kaikkiin samanaikaisiin maksuihin, jotka on kohdennettu samaan aikaosioon, sekä varmistaa oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja läpinäkyvän lähestymistavan soveltaminen erityisesti jäsenvaltioiden kesken. Jäsenvaltioiden olisi maksettava omat osuutensa kustannuksista. Sama koskee unionin talousarviota asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen osalta. Näin vältetään mielivaltaisuus tai sattumanvaraisuus, jotka olivat tunnusomaisia perinteiselle back-to-back-järjestelmälle. Kyseisessä järjestelmässä tuensaajalle aiheutuvat kustannukset perustuivat ehtoihin, jotka voitiin saada sinä nimenomaisena päivänä, jona laina otettiin. Lukuun ottamatta ensimmäistä aikaosiota, jonka olisi katettava kesäkuun 1 päivän 2021 ja joulukuun 31 päivän 2021 välinen ajanjakso, kunkin aikaosion olisi katettava kuuden kuukauden jakso, joka alkaa joko 1 päivänä tammikuuta tai 1 päivänä heinäkuuta. Viimeisen aikaosion aktiivisen jakson olisi päätyttävä 31 päivänä joulukuuta 2026, jolloin aikaosioita on kaikkiaan yksitoista. Aikaosiot olisi lakkautettava heti, kun lainoilla rahoitetut suoritetut maksut on maksettu kokonaisuudessaan takaisin.

(10)

Vaikka lainansaajilta perittävät korot pysyvät vakaina, suoritetaan säännöllisesti marginaalinen korkojen uudelleenlaskenta silloin, kun rahoituspoolin erääntyviä välineitä on korvattava. Komissio aikoo kehittää valmiuksiaan hyödyntää swapien kaltaisia johdannaisia hallitakseen jäljellä olevaa korkoriskiä ja tarjotakseen jäsenvaltioille mahdollisuuden kiinteäkorkoisiin lainoihin. Kiinteäkorkoisen järjestelyn valitsevien jäsenvaltioiden olisi vastattava kaikista kustannuksista, joita tästä vaihtoehdosta aiheutuu.

(11)

Aikaosioon sisältyvien maksujen määrän olisi oltava yhtä suuri kuin siihen kohdennettujen pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrä. Useimmissa tapauksissa hankitut varat maksetaan samassa aikaosiossa ja kohdennetaan samaan aikaosioon kuin niiden hankkimiseen käytettävien pitkäaikaisten varainhankintavälineiden liikkeeseenlasku. Ennakoimattomat viivästykset maksujen suorittamisessa voivat kuitenkin johtaa tilanteisiin, joissa pitkäaikaiseenvarainhankintaan perustuvat varat on saatu mutta niitä ei voida maksaa alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Siinä tapauksessa maksua voidaan lykätä ja se voidaan suorittaa seuraavan aikaosion kuluessa. Jos näitä varainhankintatarpeita vastaavat varat on kuitenkin jo hankittu ja kohdennettu edelliseen aikaosioon, niitä ei voida enää käyttää muihin tarpeisiin tässä aikaosiossa. Näissä olosuhteissa kyseiset maksut olisi voitava kohdentaa siihen aikaosioon, johon varainhankintavälineet on kohdennettu. Yhtä lailla olisi voitava kohdentaa seuraavan aikaosion pitkäaikaiset varainhankintavälineet edelliseen aikaosioon siinä tapauksessa, että edellisen aikaosion pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrä ei riitä kattamaan maksujen määrää.

(12)

Komission on myös ennakoitava edeltävässä aikaosiossa maksutarpeet, joita syntyy seuraavan aikaosion alkuvaiheessa. Tällaisten tilanteiden huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että komissiolla on käytettävissään edullisin ehdoin resurssit maksujen suorittamiseksi lähellä aikaosioiden välistä siirtymää, komission olisi voitava kohdentaa pitkäaikaisia varainhankintavälineitä seuraavaan aikaosioon.

(13)

Valmius hallinnoida varainhankintatoimien likviditeettiä turvautumalla lyhtyaikaiseen lainanottoon ja käteisvarojen hallussapitoon vakavaraisuustarkoituksia varten on monipuolisen varainhankintastrategian keskeinen ja määräävä piirre. Komissio voi tällaisen likviditeetinhallinnan avulla vastata kaikkiin maksutarpeisiin ja mukauttaa liikkeeseenlaskua markkinaolosuhteisiin. Tästä valmiudesta aiheutuu kustannuksia, jotka syntyvät siitä, että varoja hankitaan lyhytaikaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun avulla ja että osaa hankituista varoista säilytetään väliaikaisesti likviditeettitilillä, jotta voidaan varmistaa kyky suorittaa vaadittaessa kaikki maksut. Tässä päätöksessä olisi vahvistettava perusta näiden likviditeettikustannusten laskemiselle ja niiden perimiselle oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikilta kyseeseen tulevilta hankittujen varojen saajilta asianomaisen vuoden aikana.

(14)

Tiettyyn aikaosioon kohdennettujen pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrää suuremmat kyseisen aikaosion maksutarpeet tai suoritettavat korkomaksut voivat johtaa likviditeettivajeen syntymiseen aikaosiossa. Tiettyyn aikaosioon kohdennettujen pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrää pienemmät kyseisen aikaosion maksutarpeet tai kyseiseen aikaosioon kohdennetut Next Generation EU -välineeseen suoritetut takaisin maksamatta olevia määriä koskevat takaisinmaksut voivat johtaa likviditeettiylijäämän muodostumiseen. Näiden likviditeettiylijäämien tai -vajeiden kompensointi on välttämätön edellytys Next Generation EU -varainhankintastrategian täytäntöönpanolle. Näitä kustannuksia ei pitäisi kattaa asianomaisista aikaosioista, vaan ne olisi erotettava muista kustannuksista ja niitä olisi hallinnoitava osana erillisiä likviditeetinhallintakustannuksia. On tarpeen ottaa käyttöön mekanismi likviditeettivajeista tai -ylijäämistä aiheutuvien kustannusten selvittämiseksi, jotta ne voidaan kattaa varainhankintaohjelmasta kokonaistasolla likviditeetinhallintakustannusten muodossa. Komission olisi käytettävä likviditeetinhallintaosiota aikaosioissa mahdollisesti olevan positiivisen tai negatiivisen käteisvarasaldon tasaamiseksi niin, että se vastaa maksujen kokonaismäärää.

(15)

Monipuolisen varainhankintastrategian täytäntöönpano edellyttää sellaisten uusien valmiuksien hankkimista, joita tarvitaan, jotta pääsy pääomamarkkinoille tapahtuu mahdollisimman edullisin ehdoin ja jotta varmistetaan tällaisen infrastruktuurin jatkuva ja tehokas ylläpito. Tähän sisältyvät kustannukset, joita aiheutuu likviditeettitilien ylläpitämisestä, EU:n velkasitoumuksia ja joukkovelkakirjoja koskevien huutokauppojen järjestämisessä tarvittavien valmiuksien hankkimisesta sekä uusien sisäisten tiedonkäsittelyvalmiuksien käyttöönotosta. Tällaiset kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan Next Generation EU -välineen lainanotto- ja maksutoimista, olisi katsottava yleiskustannuksiksi, joissa erotetaan toisistaan Next Generation EU -lainanotto- ja maksuinfrastruktuurin luomiseen ja sen ylläpitoon liittyvät kustannukset. Nämä kustannukset olisi otettava huomioon hallintokuluihin liittyvissä palvelukustannuksissa.

(16)

Hallintokuluihin liittyviin palvelukustannuksiin sisältyvät kaikki hallinnolliset kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan Next Generation EU -välineen täytäntöönpanosta. Nämä kustannukset ovat joko eräiden operatiivisten valmiuksien luomisesta aiheutuvia kertaluonteisia perustamiskustannuksia tai välttämättömiä toistuvia kustannuksia, jotka johtuvat suoraan Next Generation EU -välineen toimista ja aiheutuvat ajan kuluessa.

(17)

Toistuvien kustannusten olisi muodostettava suurin osa tiettynä vuonna suoritettaviin maksuihin kohdistettavista säännöllisistä vuotuisista kustannuksista, kun taas perustamiskustannukset olisi kirjattava kertaluonteisiksi kuluiksi.

(18)

Hallintokuluihin liittyviin palvelukustannuksiin sisältyvät hallinnolliset kustannukset olisi rajoitettava tyhjentävässä luettelossa mainittuihin kustannuksiin, jotka liittyvät suoraan Next Generation EU -välineeseen. Yhteenlasketut hallintokuluihin liittyvät palvelukustannukset muodostavat hyvin pienen osan Next Generation EU -välineen toimista aiheutuvista kokonaiskustannuksista. Mikäli tulevaisuudessa ilmenee perusteltu tarve laajentaa hallinnollisten kustannusten luetteloa, komissio järjestää sitä ennen asianmukaisen kuulemisen, johon osallistuu myös jäsenvaltioiden asiantuntijoita. Tällainen kuuleminen järjestettäisiin myös ennen muiden tämän menetelmän näkökohtien muuttamista, mikäli muutokset vaikuttaisivat unionin talousarviosta katettaviin tai jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin.

(19)

Jälkikäteislaskutus olisi suunniteltava siten, että varmistetaan kustannusten periminen vuodesta 2022 alkaen siihen asti, kun Next Generation EU -välineen lainanotto- ja velanhoitotoimista ei enää aiheudu kustannuksia.

(20)

Komission olisi annettava kustakin maksusta vahvistusilmoitus riippumatta siitä, onko kyse asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ulkoisista käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista vai jäsenvaltioille asetuksen (EU) 2021/241 mukaisesti myönnetyistä lainoista, jäljempänä ’elpymis- ja palautumistukivälineen lainat’.

(21)

Asetuksen (EU) 2021/241 mukaisesti myönnettävät lainat on pantava täytäntöön vakiomuotoisin rahoitusehdoin (maturiteetti ja takaisinmaksuprofiili) jokaisen jäsenvaltioille suoritettavan maksun osalta. Kun on kyse asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ulkoisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin liittyvistä maksuista, vahvistusilmoitus muodostaa tärkeimmän perusteena olevan asiakirjan, jossa tällaiset rahoitusehdot määritellään EU:n talousarvion kannalta. Vahvistusilmoituksen tarkoituksena on määrittää kustannuksia koskeva maksupyyntö ilmoituksessa esitettyjen rahoitusehtojen pohjalta. Ehtojen olisi sisällettävä maksun suorituspäivä, taloudellisen tuen määrä sekä asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdan mukaisten ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen varainhankintakustannusten maksupäivä.

(22)

Jäsenvaltioiden allekirjoittamiin lainasopimuksiin sisältyvissä asianmukaisissa viittauksissa selvennetään, että suoritettujen maksujen kustannukset määritetään soveltamalla tässä päätöksessä vahvistettua menetelmää.

(23)

Kustannustenjakomenetelmässä määritetään menettely niiden lainanoton kustannusten laskemiseksi, jotka katetaan unionin talousarviosta päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja jotka jäsenvaltioiden on katettava asetuksen (EU) 2021/241 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näin ollen kyseessä on päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 5 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen (EU) 2021/241 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu lainanotto- ja lainanantotoimien hallinnointijärjestely.

(24)

Next Generation EU -elpymispakettiin liittyvien kustannusten yhdenmukaisen jakautumisen varmistamiksi tätä päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä kesäkuuta 2021. Koska tätä päätöstä olisi sovellettava Next Generation EU -välineen lainanottotoimiin ja maksuihin, jotka on suoritettu ennen päätöksen voimaantuloa, sen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tätä päätöstä olisi sovellettava jäsenvaltioille asetuksen (EU) 2021/241 mukaisesti myönnettyihin lainoihin asianomaisten lainasopimusten voimaantulosta alkaen,