(1)

Direktiivissä 2008/98/EY vahvistetaan jäsenvaltioiden velvoite sisällyttää elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen osaksi jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia kansallisia ohjelmia sekä seurata ja arvioida kansallisten elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa määrittämällä elintarvikejätteen määrä yhteisen menetelmän avulla. Komissio vahvistaa kyseisen yhteisen menetelmän ja asettaa laatua koskevat vähimmäisvaatimukset elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten EU:n ruokahävikki- ja ruokajätefoorumin työn tulosten perusteella.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (2) annettu määritelmä ”elintarvike” käsittää elintarvikkeen kaikissa muodoissaan koko elintarvikeketjun pituudelta tuotannosta kulutukseen. Se kattaa myös syötäväksi kelpaamattomia osia, joita ei ole erotettu syötäväksi kelpaavista osista elintarvikkeen tuotantovaiheessa, esimerkiksi luut, joita ei ole erotettu ihmisravinnoksi tarkoitetusta lihasta. Näin ollen elintarvikejätteessä voi olla elintarvikkeen osia, jotka on tarkoitettu nautittaviksi, ja elintarvikkeen osia, joita ei ole tarkoitettu nautittaviksi.

(3)

Elintarvikejäte ei kata hävikkiä niissä elintarvikeketjun vaiheissa, joissa tietyistä tuotteista ei vielä ole tullut elintarviketta, sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa; tällaisia tuotteita ovat muun muassa syötäväksi kelpaavat kasvit ennen niiden korjuuta. Se ei kata myöskään elintarviketuotannon sivutuotteita, jotka täyttävät direktiivin 2008/98/EY 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset, koska tällaiset sivutuotteet eivät ole jätettä.

(4)

Elintarvikejätteen syntymistä on ehkäistävä ja vähennettävä kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa. Koska elintarvikejätteen tyypit ja elintarvikejätteen syntyyn vaikuttavat tekijät ovat hyvin erilaisia eri elintarvikeketjun vaiheissa, elintarvikejätteen määrä olisi määritettävä erikseen kunkin vaiheen osalta.

(5)

Elintarvikejätteen osoittamisessa eri elintarvikeketjun vaiheisiin olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1893/2006 (3) vahvistettua unionin yhteistä tilastollista toimialaluokitusta, jäljempänä ’NACE Rev. 2’. Osoittaminen vaiheeseen ”kotitaloudet” olisi tehtävä viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002 (4) liitteessä I olevan 8 jakson 1.2 kohtaan, koska asianmukainen NACE Rev. 2 -luokitus puuttuu.

(6)

Komission päätöksessä 2000/532/EY (5), jossa vahvistetaan eurooppalainen jäteluettelo, ei aina yksilöidä täsmällisesti elintarvikejätettä, mutta kansalliset viranomaiset voivat käyttää sitä ohjeena elintarvikejätteen määrän määrittämisen yhteydessä.

(7)

Direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut maataloudesta peräisin olevat ainekset ja mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, joten niitä ei tulisi ottaa huomioon elintarvikejätteen määrää määritettäessä.

(8)

Jotta menetelmä olisi käytännössä sovellettavissa ja jotta seurannasta aiheutuva taakka olisi oikeasuhteinen ja kohtuullinen, joitakin jätevirtoja, joiden ei odoteta sisältävän elintarvikejätettä tai jotka sisältävät elintarvikejätettä ainoastaan merkityksettömän vähän, ei tulisi ottaa huomioon elintarvikejätteen määrää määritettäessä.

(9)

Jotta elintarvikejätteen määrä voitaisiin määrittää tarkemmin, ainekset, jotka eivät ole peräisin elintarvikkeista mutta jotka ovat sekoittuneet elintarvikejätteeseen (esimerkiksi maa-aines tai pakkaukset) olisi mahdollisimman pitkälle jätettävä pois elintarvikejätteen massasta.

(10)

Monentyyppisiä elintarvikkeita, kuten pullotettua kivennäis- ja muuta vettä, juomia ja muita nesteitä, heitetään tavallisesti pois jätevetenä tai sen mukana. Tällä hetkellä tällaisen jätteen määrää ei voida määrittää millään menetelmällä, joka tuottaisi tulokseksi riittävän luotettavia ja vertailukelpoisia tuloksia. Siksi tämäntyyppisiä elintarvikkeita ei tulisi ottaa huomioon elintarvikejätteen määrää määritettäessä. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus ilmoittaa tietoja tämäntyyppisistä elintarvikkeista vapaaehtoiselta pohjalta.

(11)

Direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut aineet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineina, eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, eikä niiden määrää tulisi siksi määrittää elintarvikejätteenä, mutta tiedot elintarvikkeista, jotka on alun perin tarkoitettu ihmisravinnoksi mutta myöhemmin osoitettu rehuainekäyttöön (mukaan lukien entiset elintarvikkeet sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä komission asetuksen (EU) N:o 68/2013 (6) liitteessä olevan A osan 3 kohdassa), ovat tärkeitä elintarvikkeisiin liittyvien materiaalivirtojen ymmärtämiseksi, ja niistä saattaa olla hyötyä suunniteltaessa kohdennettuja toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi. Tästä syystä jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa nämä tiedot yhdenmukaisella tavalla vapaaehtoiselta pohjalta.

(12)

Jotta kussakin elintarvikeketjun vaiheessa syntyneiden elintarvikejätteiden määrät voitaisiin täsmentää, jäsenvaltioiden olisi määritettävä elintarvikejätteen määrät yksityiskohtaisesti. Tällainen yksityiskohtainen määrittäminen olisi toteutettava kunkin elintarvikeketjun vaiheen osalta säännöllisesti, kuitenkin vähintään joka neljäs vuosi.

(13)

Direktiivin 2008/98/EY 37 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava elintarvikejätteen määrät joka vuosi. Oikeasuhteisuuden takaamiseksi ja hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi jäsenvaltioiden saataville olisi asetettava erilaisia menetelmiä, joilla voidaan määrittää elintarvikejätteen määrä kyseistä vuotuista raportointia varten, mukaan lukien olemassa olevat analyysit elintarvikejätteen synnystä, uudet erityistutkimukset elintarvikejätteestä sekä tiedot, jotka kerätään jätetilastoja tai jätettä koskevia raportointivelvollisuuksia ja muita sosioekonomisia tietoja varten, taikka näiden vaihtoehtojen yhdistelmä. Vakiintuneita tietolähteitä, kuten Euroopan tilastojärjestelmää, olisi käytettävä niin paljon kuin mahdollista.

(14)

Jotta voidaan varmistaa elintarvikeketjun materiaalivirtojen yhdenmukainen seuranta elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen tähtäävien kohdennettujen toimenpiteiden yhteydessä, olisi huolehdittava siitä, että jäsenvaltiot, jotka päättävät määrittää elintarvikejätteen määrän yksityiskohtaisemmin tai ulottaa määrittämisen koskemaan asiaan liittyviä materiaalivirtoja, voivat tehdä niin yhdenmukaisella tavalla.

(15)

Jotta olisi mahdollista todentaa ilmoitetut tiedot, parantaa määritysmenetelmiä ja varmistaa kyseisten menetelmien vertailukelpoisuus, jäsenvaltioiden olisi toimitettava lisätietoja määritysmenetelmistä ja kerättyjen tietojen laadusta,