(1)

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat ja maksupalveluntarjoajat saavat nimetä keskitettyjä yhteyspisteitä varmistamaan puolestaan, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä noudatetaan, ja helpottamaan toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa valvontaa. Jäsenvaltiot saavat vaatia keskitetyn yhteyspisteen nimeämistä siinä tapauksessa, että maksupalveluntarjoajat tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat tarjoavat niiden alueella palveluja toimipaikoissa, jotka eivät ole sivuliikkeitä, mutta eivät siinä tapauksessa, että ne tarjoavat palveluja ilman toimipaikkaa.

(2)

Keskitetyn yhteyspisteen nimeäminen sen varmistamiseksi, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä noudatetaan, vaikuttaa perustellulta silloin, kun toiminta, jota maksupalveluntarjoajat tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat harjoittavat toimipaikoissa, jotka eivät ole sivuliikkeitä, täyttää tai ylittää tietyt kynnysarvot. Nämä kynnysarvot olisi asetettava tasolle, joka on oikeassa suhteessa direktiivin (EU) 2015/849 tavoitteeseen helpottaa valvontaa, jota toimivaltaiset viranomaiset kohdistavat nimeävän laitoksen puolesta siihen, noudattavatko tällaiset toimipaikat paikallisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvoitteita, ja samalla olisi huolehdittava, että maksupalveluntarjoajiin ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin ei kohdistu tarpeetonta sääntelytaakkaa.

(3)

Keskitetyn yhteyspisteen nimeämisvaatimus vaikuttaa perustellulta myös silloin, kun jäsenvaltio katsoo, että tällaisten toimipaikkojen toimintaan liittyvä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski on kohonnut, mikä on osoitettu esimerkiksi arvioimalla tiettyihin maksupalveluntarjoajien tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ryhmiin liittyvä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski. Jäsenvaltioilta ei pitäisi edellyttää riskiarvion tekemistä yksittäisistä laitoksista tätä tarkoitusta varten.

(4)

Poikkeustapauksissa, joissa jäsenvaltioilla on perusteltua syytä uskoa, että yksittäiseen maksupalveluntarjoajaan tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaan, jolla on toimipaikkoja niiden alueella, liittyy suuri rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski, niiden olisi kuitenkin voitava vaatia, että liikkeeseenlaskija tai palveluntarjoaja nimeää keskitetyn yhteyspisteen, vaikka se ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä kynnysarvoja tai kuulu mihinkään sellaisten laitosten ryhmään, joita jäsenvaltion tekemän, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä koskevan arvioinnin perusteella vaaditaan nimeämään keskitetty yhteyspiste.

(5)

Jos keskitetty yhteyspiste on nimetty, sen olisi varmistettava nimeävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan tai maksupalveluntarjoajan puolesta, että tämän toimipaikat noudattavat sovellettavia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä. Keskitetyllä yhteyspisteellä olisi tätä varten oltava vankka ymmärrys sovellettavista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevista vaatimuksista, ja sen olisi helpotettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

(6)

Keskitetyllä yhteyspisteellä olisi muun muassa oltava keskeinen koordinointirooli nimeävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan tai maksupalveluntarjoajan ja tämän toimipaikkojen välillä ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan tai maksupalveluntarjoajan ja sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välillä, jossa toimipaikat ovat, niiden valvonnan helpottamiseksi.

(7)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus päättää alueelleen muussa muodossa kuin sivuliikkeenä sijoittautuneiden sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja maksupalveluntarjoajien toimintaan liittyvistä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä tekemänsä kokonaisarvion perusteella, että keskitettyjen yhteyspisteiden on hoidettava tiettyjä lisätehtäviä osana velvollisuuttaan varmistaa, että paikallisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita noudatetaan. Erityisesti jäsenvaltioiden voisi olla aiheellista vaatia, että keskitetyt yhteyspisteet toimittavat ilmoitukset epäilyttävistä liiketoimista nimeävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan tai maksupalveluntarjoajan puolesta sen vastaanottavan jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, jonka alueelle ilmoitusvelvollinen on sijoittautunut.

(8)

Kukin jäsenvaltio saisi päättää, onko keskitettyjen yhteyspisteiden oltava muodoltaan tietynlaisia. Jos muoto on ennalta määrätty, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaatimukset ovat oikeasuhteisia eivätkä mene pidemmälle kuin on tarpeen, jotta tavoitteena oleva rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattaminen ja valvonnan helpottaminen voidaan saavuttaa.

(9)

Tämä asetus perustuu Euroopan valvontaviranomaisten (Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) komissiolle toimittamaan teknisten sääntelystandardien luonnokseen.

(10)

Euroopan valvontaviranomaiset ovat järjestäneet avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoineet siihen mahdollisesti liittyviä kuluja ja hyötyjä sekä pyytäneet lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (3) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetuilta pankkialan osallisryhmiltä,