29.8.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 234/4

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1282/2006,

annettu 17 päivänä elokuuta 2006,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä maidon ja maitotuotteiden vientitodistusten ja vientitukien osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 3 kohdan, 30 artiklan 1 kohdan ja 31 artiklan 14 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1255/1999 muun muassa vahvistetaan maito- ja maitotuotealan vientitukien myöntämistä koskevat yleiset säännöt erityisesti tukien arvoa ja määrää koskevien rajoitusten valvonnan mahdollistamiseksi. Yksityiskohtaiset säännöt näiden yleisten sääntöjen soveltamisesta vahvistetaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä maito- ja maitotuotealan vientitodistusten ja vientitukien osalta 26 päivänä tammikuuta 1999 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 174/1999 (2).

(2)	Asetukseen (EY) N:o 174/1999 on tehty useaan otteeseen merkittäviä muutoksia. Koska lisää muutoksia on tehtävä, asetus (EY) N:o 174/1999 olisi selkeyden ja tehokkuuden vuoksi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(3)

GATT-neuvottelujen Uruguayn kierroksen aikana tehdyn ja neuvoston päätöksellä 94/800/EY (3) hyväksytyn maatalousalan sopimuksen, jäljempänä ’maataloussopimus’ (4), mukaisesti maataloustuotteiden, myös maitotuotteiden, viennissä myönnetään vientitukia 1 päivästä heinäkuuta 1995 alkaen kunkin 12 kuukauden pituisen ajanjakson osalta tavaramäärinä ja arvona ilmaistuissa rajoissa. Jotta näiden rajojen noudattaminen voidaan varmistaa, vientitodistusten myöntämistä olisi valvottava ja menettelyt hyväksyttävä vientitukeen oikeutettujen määrien jakamiseksi.

(4)

Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (5) 5 artiklassa säädetään erityistoiminnoista ja määristä, joiden alittavilta osin vientitodistusta ei vaadita. Tältä osin olisi annettava erityissäännöksiä maito- ja maitotuotealan osalta.

(5)

Kyseisessä asetuksessa sallittua suurinta poikkeamaa tuotteiden vientimäärän ja asianomaisessa todistuksessa ilmoitetun määrän välillä olisi pienennettävä, ja vientitukea ei tulisi maksaa todistuksessa ilmoitetun määrän ylittävälle määrälle, jotta rajojen noudattamista voitaisiin valvoa tehokkaasti. Todistushakemuksia jätettäessä annettavien vakuuksien on oltava riittävän suuret, jotta estetään hakemusten tekeminen keinottelutarkoituksessa.

(6)	Vientitodistusten voimassaoloaika olisi vahvistettava.

(7)	Vientituotteiden tarkan valvonnan varmistamiseksi ja keinottelun vaaran minimoimiseksi olisi rajoitettava mahdollisuutta vaihtaa tuote, jolle todistus on myönnetty.

(8)

Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 (6) 4 artiklan 2 kohdassa säädetään tuen ennakkovahvistuksen sisältävien vientitodistusten käytöstä muiden kuin todistuksen 16 kohdassa mainittuun kaksitoistanumeroiseen tuotekoodiin kuuluvien tuotteiden viennissä. Tätä säännöstä sovelletaan johonkin erityisalaan ainoastaan, jos tuoteluokat on määritelty asetuksen (EY) N:o 1291/2000 14 artiklan mukaisesti ja tuoteryhmät asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti.

(9)

Maito- ja maitotuotealan tuoteluokat on jo määritelty viittaamalla maataloussopimuksessa määrättyihin luokkiin. Järjestelmän moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi käytettävä näitä luokkia ja sovellettava asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdan säännöksiä ainoastaan tuoteryhmien määritelmän perusteella.

(10)

Maitoalan tuet vahvistetaan hyvin tarkan tukierittelyn perusteella erityisesti tuotteiden rasvapitoisuuden mukaan. Jotta tätä ei asetettaisi kyseenalaiseksi ja asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdassa säädetty tavoite voitaisiin saavuttaa, tuoteryhmät olisi määriteltävä tarkasti. Yhdenmukaisuuden vuoksi on soveliasta soveltaa tätä sääntöä kaikkiin maitotuotteisiin ja määritellä juuston tuoteryhmät vastaavalla tavalla.

(11)

Jotta niitä edellytyksiä koskevat säännökset, joilla todistuksen haltija saa viedä muita kuin vientitodistuksen 16 kohdassa mainittuja tuotteita, olisivat yhdenmukaiset asetuksen (EY) N:o 800/1999 säännösten kanssa, todistusten haltijoilta ei enää tulisi vaatia muutoksen pyytämistä ennen vientimuodollisuuksien suorittamista. Jotta nykyisen järjestelmän mukaisesti ja tämän asetuksen mukaisesti vientiä harjoittavia toimijoita kohdeltaisiin tasaveroisesti, kyseistä säännöstä voidaan soveltaa takautuvasti todistuksen haltijan pyynnöstä.

(12)

Jotta toimijat voisivat osallistua kolmansien maiden avaamiin tarjouskilpailuihin ilman, että määrällisten rajoitusten noudattamista silti vaarannetaan, olisi otettava käyttöön väliaikaisten todistusten järjestelmä, jossa tarjouskilpailun voittajille annetaan oikeus saada lopullinen todistus. Jotta tällaisten todistusten moitteeton käyttö varmistettaisiin, eräissä tukea saavissa vientitapahtumissa olisi pakko ilmoittaa määrämaa.

(13)

Jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden komissiolle toimittamiin tietoihin perustuvia todistuksia valvotaan tehokkaasti, olisi säädettävä määräajasta ennen todistuksen antamista. Järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja erityisesti sen varmistamiseksi, että määrät jaetaan tasapuolisesti maataloussopimuksessa määrättyjä rajoituksia noudattaen, on tarpeen säätää eri hallintotoimenpiteistä ja erityisesti todistusten myöntämisen keskeyttämisestä ja jakokertoimen soveltamisesta tarvittaessa haettuihin määriin.

(14)	Elintarvikeaputoimitukset olisi vapautettava eräistä vientitodistusten myöntämistä koskevista säännöksistä.

(15)

Tiettyjen juustojen osalta on ilmennyt, että vientitodistushakemusten lukumäärä vaihtelee määräpaikan mukaan. Jotta todistushakemuksissa ilmoitetun määräpaikan perusteella eriytettäviä erityistoimenpiteitä voitaisiin soveltaa, olisi vahvistettava määräpaikkavyöhykkeet, ja vientitodistuksissa ilmoitettavan määräpaikkavyöhykkeen on oltava pakollinen CN-koodiin 0406 kuuluville tuotteille.

(16)

Lisättyä sokeria sisältävien maitotuotteiden, joiden hinnat määräytyvät niiden ainesosien hintojen perusteella, osalta olisi täsmennettävä tuen vahvistamismenetelmää siten, että tuki määräytyy ainesosien prosentuaalisen osuuden perusteella. Näitä tuotteita koskevien tukien hallinnoinnin helpottamiseksi ja erityisesti maataloussopimuksen mukaisten vientisitoumusten noudattamista koskevien toimenpiteiden helpottamiseksi olisi vahvistettava enimmäismäärä lisätylle sakkaroosille, jolle tukea voidaan myöntää. Näiden tuotteiden edustavaksi sakkaroosipitoisuudeksi katsotaan 43 painoprosenttia koko tuotteesta.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 800/1999 11 artiklan 6 kohdassa säädetään mahdollisuudesta myöntää tukea yhteisöstä peräisin oleville sisäisessä jalostusmenettelyssä valmistetun sulatejuuston ainesosille. Olisi säädettävä erityissääntöjä tämän erityistoimenpiteen moitteettoman toiminnan ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi.

(18)

Neuvoston päätöksellä 95/591/EY (7) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Kanadan sopimuksen (8) mukaan yhteisön myöntämä vientitodistus on esitettävä sellaisista juustoista, joiden tuonti Kanadaan oikeuttaa etuuskohteluun. Olisi säädettävä tällaisten todistusten myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Jotta voidaan varmistaa, että Kanadaan kiintiössä tuodut juustomäärät vastaavat todistuksissa myönnettyjä määriä, Kanadan viranomaisten asianmukaisesti leimaamat todistukset olisi palautettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja jäsenvaltioiden olisi toimitettava vientiä koskevat tiedot komissiolle. On syytä täsmentää, että tällaisissa tapauksissa vaaditaan vähimmäisvakuus, vaikka tukea ei myönnetäkään.

(19)

Yhteisöllä on mahdollisuus nimetä maahantuojat, jotka saavat tuoda yhteisöstä peräisin olevaa juustoa Amerikan yhdysvaltoihin maataloussopimuksessa määrätyssä lisäkiintiössä. Jotta yhteisö voisi saada mahdollisimman suuren hyödyn tästä kiintiöstä, olisi säädettävä kyseisten tuotteiden vientitodistusten jakoon perustuvasta menettelystä, jota noudattaen maahantuojat nimitetään.

(20)

Maitojauheen tuontisuojaa Dominikaanisessa tasavallassa koskevan Euroopan yhteisön ja Dominikaanisen tasavallan yhteisymmärryspöytäkirjan (9), joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 98/486/EY (10), mukaan yhteisö hallinnoi tariffikiintiöosuuttaan vientitodistusjärjestelmällä. Sen vuoksi olisi vahvistettava todistusten myöntämismenettely. Jotta varmistetaan, että Dominikaaniseen tasavaltaan tuodut tuotteet luetaan kiintiöön ja että tuontituotteet ja todistuksessa mainittavat tuotteet vastaavat toisiaan, viejän on tuonnin yhteydessä esitettävä oikeaksi todistettu jäljennös vienti-ilmoituksesta, jonka on sisällettävä tietyt tiedot.

(21)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 896/84 (11) säädetään täydentäviä säännöksiä tukien myöntämisestä silloin, kun maidon markkinointivuoden vaihtuessa interventiohinnat muuttuvat. Kyseisissä säännöksissä annetaan mahdollisuus vahvistaa erilaiset tukimäärät tuotteiden valmistuspäivän mukaan. Tuotantopäivän todistaminen ja asiaa koskevien asiakirjojen ja tilien oikeellisuuden tarkastaminen ovat osoittautuneet erittäin monimutkaisiksi ja työläiksi. Sama tavoite voidaan saavuttaa muuttamalla vientitodistusten voimassaoloaikaa. Sen vuoksi asetus (ETY) N:o 896/84 olisi kumottava.

(22)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖT

1 artikla

Tässä asetuksessa säädetään

a)	yleiset säännöt yhteisöstä vietävien asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden todistuksista ja vientituista;

b)	erityissäännöt kyseisten tuotteiden viennistä yhteisöstä eräisiin kolmansiin maihin.

2 artikla

Asetusten (EY) N:o 800/1999 ja (EY) N:o 1291/2000 säännöksiä sovelletaan, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

II   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖT

3 artikla

1.   Lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1291/2000 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuja tapauksia vientitodistus vaaditaan, kun yhteisöstä viedään sellaisia asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa lueteltuja tuotteita, joille haetaan vientitukea.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään, tuen ennakkovahvistuksen sisältävää vientitodistusta voidaan kuitenkin käyttää tuen myöntämiseksi asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille maitotuotteille.

2.   Jotta asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa luetelluille tuotteille voidaan myöntää tukea, niiden on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (12) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (13) säädetyt vaatimukset erityisesti siltä osin kuin ne koskevat hyväksytyssä laitoksessa tapahtuvaa valmistamista ja asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevassa I jaksossa tarkoitettujen tunnistusmerkintävaatimusten noudattamista.

4 artikla

1.   Maksettava tukimäärä on vientitodistushakemuksen tai soveltuvin osin väliaikaista todistusta koskevan hakemuksen jättöpäivänä voimassa oleva tuen määrä.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta koskevat hakemukset, jotka on asetuksen (EY) N:o 1291/2000 17 artiklan mukaisesti jätetty kunkin komission asetuksen (EY) N:o 581/2004 (14) 2 artiklan 2 kohdassa ja komission asetuksen (EY) N:o 582/2004 (15) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailujakson päättymistä seuraavana keskiviikkona ja torstaina, katsotaan jätetyiksi kyseistä torstaita seuraavana työpäivänä.

3.   Todistushakemusten ja todistusten 7 kohdassa on mainittava määrämaa ja määrämaan tai -alueen koodi, sellaisena kuin se mainitaan komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (16) säädetyssä yhteisön ulkomaankauppatilastojen ja jäsenvaltioiden välisen kaupan tilastojen maa- ja alueluokituksessa.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, kun vienti-ilmoituksessa mainitaan useita komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (17) vahvistetun maataloustuotteiden vientitukinimikkeistön, jäljempänä ’tukinimikkeistö’, tai yhdistetyn nimikkeistön eri koodeja, jokaiseen koodiin liittyvien tietojen katsotaan muodostavan erillisen ilmoituksen.

5 artikla

Tukea ei myönnetä juuston vientiin, jos vapaasti rajalla -hinta on alle 230 euroa 100 kilogrammalta ennen tuen soveltamista vientijäsenvaltiossa. Vapaasti rajalla -hinnalla tarkoitetaan noudettuna lähettäjältä -hintaa, johon on lisätty kolmen euron suuruinen kiinteä määrä 100:aa kilogrammaa kohti.

Kun vientitukea haetaan, todistushakemusten ja todistusten 22 kohdassa on oltava maininta ”asetuksen (EY) N:o 1282/2006 5 artiklassa tarkoitettu vapaasti rajalla -vähimmäishinta”.

Toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä hakijoiden on toimitettava kaikki lisätiedot ja -perustelut, joita viranomaiset pitävät tarpeellisina, jotta ne voisivat varmistua siitä, että vapaasti rajalla -hintaa noudatetaan tullimuodollisuuksia täytettäessä, ja hyväksyttävä soveltuvin osin kyseisten viranomaisten tekemät neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4045/89 (18) säädetyt kirjanpidon tarkastukset.

6 artikla

1.   GATT-neuvottelujen Uruguayn kierroksen aikana tehdyssä maataloussopimuksessa, jäljempänä ’maataloussopimus’, tarkoitetut tuoteluokat vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I.

2.   Asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut tuoteryhmät vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä II.

7 artikla

1.   Todistushakemusten ja todistusten 16 kohdassa on oltava tukinimikkeistön kaksitoistanumeroinen tuotekoodi silloin, kun tukea haetaan, tai kahdeksannumeroinen yhdistetyn nimikkeistön koodi silloin, kun tukea ei haeta. Todistus on voimassa ainoastaan kyseiselle tuotteelle lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa määriteltyjä poikkeuksia.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vientitodistus on voimassa myös muuhun kuin 16 kohtaan merkittyyn kaksitoistanumeroiseen tuotekoodiin kuuluvalle tuotteelle, jos molemmille tuotteille myönnetään yhtä suuri vientituki ja molemmat tuotteet kuuluvat samaan liitteessä I tarkoitettuun tuoteluokkaan.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vientitodistus on voimassa myös muuhun kuin 16 kohtaan merkittyyn kaksitoistanumeroiseen tuotekoodiin kuuluvalle tuotteelle, jos molemmat tuotteet kuuluvat samaan liitteessä II tarkoitettuun tuoteryhmään.

Tällaisissa tapauksissa tuki lasketaan asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

8 artikla

Vientitodistukset ovat voimassa niiden asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta antamispäivästä

a)	todistuksen antamiskuukautta seuraavan neljännen kuukauden loppuun CN-koodiin 0402 10 kuuluvien tuotteiden osalta;

b)	todistuksen antamiskuukautta seuraavan neljännen kuukauden loppuun CN-koodiin 0405 kuuluvien tuotteiden osalta;

c)	todistuksen antamiskuukautta seuraavan neljännen kuukauden loppuun CN-koodiin 0406 kuuluvien tuotteiden osalta;

d)	todistuksen antamiskuukautta seuraavan neljännen kuukauden loppuun muiden asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta;

e)	siihen päivään, johon mennessä tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tarjouskilpailusta johtuvat velvoitteet on täytettävä, ja enintään tämän asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lopullisen vientitodistuksen antamiskuukautta seuraavan kahdeksannen kuukauden loppuun.

9 artikla

1.   Kun kyseessä on asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kolmannessa maassa sijaitsevan julkisen elimen avaama tarjouskilpailu, joka ei koske CN-koodiin 0406 kuuluvia tuotteita, toimijat voivat hakea väliaikaista vientitodistusta tarjouksensa mukaiselle tavaramäärälle edellyttäen että ne asettavat vakuuden.

Väliaikaisten todistusten vakuuden suuruus on 75 prosenttia tämän asetuksen 10 artiklan mukaisesti laskettavasta määrästä, mutta vähintään 5 euroa 100:aa kilogrammaa kohti.

Toimijoiden on esitettävä todiste tarjouskilpailun avaavan elimen julkisesta tai julkisoikeudellisesta luonteesta.

2.   Väliaikaiset todistukset annetaan hakemuksen jättöpäivää seuraavana viidentenä työpäivänä, jollei 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ole toteutettu.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 5 kohdassa säädetään, kyseisessä kohdassa tarkoitettu ilmoituksen toimittamisen määräaika on 60 päivää.

Ennen tämän määräajan päättymistä toimijoiden on haettava lopullista vientitodistusta, joka annetaan heti kun esitetään todiste tarjouskilpailun voittamisesta.

Esitettäessä todiste tarjouksen hylkäämisestä tai siitä, että tarjouskilpailu on ratkaistu pienemmän kuin väliaikaisessa todistuksessa ilmoitetun määrän osalta, vakuus vapautetaan tapauksen mukaan joko kokonaan tai osittain.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut todistushakemukset on toimitettava asetuksen (EY) N:o 1291/2000 13 artiklan säännösten mukaisesti.

5.   Tämän luvun säännöksiä, 11 artiklan säännöksiä lukuun ottamatta, sovelletaan lopullisiin todistuksiin.

6.   Edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määrämaa on asetuksen (EY) N:o 800/1999 19 artiklan 5 kohdan mukainen pakollinen määräpaikka tämän artiklan mukaisesti annetuille todistuksille.

7.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 49 artiklan 9 kohdan c alakohdan säännöksiä ei sovelleta.

10 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vakuuden suuruudeksi vahvistetaan jokaiselle tuotekoodille vahvistetun ja vientitodistushakemuksen jättöpäivänä voimassa olevan tuen määrän perusteella seuraava prosenttimäärä:

a)	15 prosenttia CN-koodiin 0405 kuuluville tuotteille;

b)	15 prosenttia CN-koodiin 0402 10 kuuluville tuotteille;

c)	15 prosenttia CN-koodiin 0406 kuuluville tuotteille;

d)	15 prosenttia muille asetuksen (EY) N:o 1255/1999 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille.

Vakuuden määrä ei saa kuitenkaan olla pienempi kuin 5 euroa 100:aa kilogrammaa kohti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tukimäärä on kyseessä olevan tuotteen kokonaismäärän perusteella laskettava tuen määrä, paitsi kun kyseessä ovat lisättyä sokeria sisältävät maitotuotteet.

Lisättyä sokeria sisältävien maitotuotteiden ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tukimäärä on yhtä suuri kuin koko kyseessä olevan tuotteen kokonaismäärä, joka kerrotaan kilogrammalle maitotuotteita maksettavalla tuen määrällä.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen mukaisesti annettuihin todistuksiin.

11 artikla

1.   Tuen ennakkovahvistuksen sisältävät vientitodistukset annetaan viidentenä työpäivänä hakemuksen jättöpäivän jälkeen, edellyttäen että määrät, joille todistusta haetaan, on annettu tiedoksi komission asetuksen (EY) N:o 562/2005 (19) 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja että tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei ole toteutettu.

2.   Jos vientitodistusten antaminen johtaisi tai uhkaisi johtaa käytettävissä olevien talousarviovarojen ylittymiseen tai siihen, että vientitukeen oikeutetut enimmäismäärät ylittyvät kyseisenä 12 kuukauden ajanjaksona tai tämän asetuksen 12 artiklan nojalla vahvistettuna lyhyempänä ajanjaksona asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 13 kohta huomioon ottaen, taikka estäisi viennin jatkumisen kyseisen ajanjakson jäljellä olevana aikana, komissio voi

a)	soveltaa jakokerrointa haettuihin määriin;

b)	hylätä kokonaan tai osittain käsiteltävinä olevat hakemukset, joiden perusteella ei vielä ole annettu vientitodistuksia;

c)	keskeyttää todistushakemusten vastaanottamisen enintään viideksi työpäiväksi. Komissio voi keskeyttää hakemusten vastaanottamisen pidemmäksi ajaksi asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Kun a alakohdassa tarkoitettu kerroin on alle 0,4, hakijat voivat kertoimen vahvistamispäätöksen julkaisemispäivää seuraavien kolmen työpäivän kuluessa pyytää todistushakemuksensa peruuttamista ja vakuutensa vapauttamista.

Edellä c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa keskeyttämisaikana jätettyjä todistushakemuksia ei hyväksytä.

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä voidaan toteuttaa tai mukauttaa tuoteluokan ja määräpaikan tai määräpaikkaryhmän mukaan.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa otetaan huomioon kyseessä olevan tuotteen kaupan kausiluonteisuus, markkinatilanne ja erityisesti markkinahintojen kehitys ja siitä johtuvat vientiedellytykset.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä voidaan toteuttaa myös silloin, kun vientitodistushakemukset koskevat määriä, jotka ylittävät tai uhkaavat ylittää tavanomaisesti käytettävissä olevat määrät tietyn määräpaikan tai määräpaikkaryhmän osalta ja kun todistusten myöntäminen saattaisi aiheuttaa keinotteluriskin tai kilpailun vääristymistä toimijoiden välillä taikka häiriöitä kyseisessä kaupassa tai yhteisön markkinoilla.

4.   Jos todistushakemukset hylätään tai haettuja määriä vähennetään, vakuus on vapautettava viipymättä niiden määrien osalta, joita koskevaa hakemusta ei ole hyväksytty.

12 artikla

Jos todistushakemuksissa haettu kokonaismäärä on niin suuri, että kyseessä olevana 12 kuukauden ajanjaksona vientitukeen oikeutetut enimmäismäärät ovat vaarassa täyttyä ennenaikaisesti, nämä enimmäismäärät voidaan päättää jakaa myöhemmin vahvistetuille ajanjaksoille asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

13 artikla

1.   Jos vientimäärä ylittää todistuksessa ilmoitetun määrän, ylittävälle osuudelle ei makseta tukea.

Tätä varten todistuksen 22 kohdassa on oltava seuraava ilmaisu: ”Tuki maksetaan ainoastaan 17 ja 18 kohdassa mainitulle määrälle”.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 5 kohdassa ja 35 artiklan 2 kohdassa säädetään, vientimäärien osalta sallitaan seuraavat vaihteluvälit:

a)	asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 5 kohdassa säädetty määrä on 2 prosenttia;

b)	asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetty määrä on 98 prosenttia;

c)	35 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty määrä on 2 prosenttia.

14 artikla

Edellä olevaa 11 artiklaa ei sovelleta sellaisten vientitodistusten antamiseen, joita haetaan maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin elintarvikeaputoimituksiin.

15 artikla

1.   CN-koodiin 0406 kuuluvia tuotteita koskevien todistushakemusten ja todistusten 20 kohdassa on oltava seuraava maininta:

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	vyöhyke I: määräpaikkakoodit AL, BA, XK, MK, XM ja XS;

b)	vyöhyke II: määräpaikka koodi US;

c)	vyöhyke III: kaikki muut määräpaikkakoodit.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun todistushakemusten ja todistusten 20 kohtaan merkittävän vyöhykkeen on oltava pakollinen määräpaikka.

Kyseisen vyöhykkeen on oltava tämän artiklan 2 kohdassa määritelty vyöhyke, johon todistushakemuksen ja todistuksen 7 kohtaan merkitty määrämaa kuuluu.

Tukea ei myönnetä, jos tosiasiallinen määräpaikka on eri vyöhykkeellä kuin todistushakemuksessa tai todistuksessa mainittu määräpaikka. Asetuksen (EY) N:o 800/1999 18 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta.

16 artikla

1.   Lisättyä sokeria sisältäville maitotuotteille myönnettävä tuki koostuu seuraavien tekijöiden summasta:

a)	maitotuotteen määrän perusteella määräytyvä osa;

b)	lisätyn sakkaroosin määrän perusteella määräytyvä osa enintään 43 painoprosenttiin asti koko tuotteesta.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu osa lasketaan kertomalla tuen perusmäärä koko tuotteen maitotuotepitoisuudella.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu perusmäärä on tuki, joka maksetaan yhdelle kilogrammalle koko tuotteeseen sisältyvää maitotuotetta.

3.   Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (20) 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu osa lasketaan kertomalla koko tuotteen sakkaroosipitoisuus enintään 43 prosenttiin asti todistushakemuksen jättöpäivänä voimassa oleva tuen perusmäärällä.

Sakkaroosin osuutta ei oteta kuitenkaan huomioon, jos tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun maitotuoteosuuden tuen perusmäärä on nolla tai jos sitä ei ole vahvistettu.

17 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 800/1999 11 artiklan 6 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen CN-koodiin 0406 30 kuuluvina tuotteina vietävien maidon ja maitotuotteiden vientitodistushakemusten mukana on seurattava jäljennös luvasta, jolla asianomaisen tullimenettelyn käyttö sallitaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen maidon ja maitotuotteiden vientitodistushakemusten ja vientitodistusten 20 kohdassa on oltava viittaus tähän artiklaan.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen puitteissa toimenpiteet mainitussa kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joille tukea on haettu, tunnistamiseksi ja niiden laadun ja määrän tarkastamiseksi, sekä sovellettava säännöksiä, jotka koskevat oikeutta saada tukea.

III   LUKU

ERITYISET SÄÄNNÖT

1   JAKSO

Vienti Kanadaan

18 artikla

1.   Päätöksellä 95/591/EY hyväksytyssä Euroopan yhteisön ja Kanadan välisessä sopimuksessa tarkoitetussa kiintiössä tapahtuvassa Kanadaan suuntautuvassa juuston viennissä vaaditaan vientitodistus.

2.   Todistushakemukset hyväksytään ainoastaan, jos hakija

a)	antaa kirjallisen selvityksen siitä, että kaikki yhdistetyn nimikkeistön 4 ryhmään kuuluvat ainekset, joita on käytetty hakemuksen kohteena olevien tuotteiden valmistuksessa, on kokonaisuudessaan tuotettu yhteisössä;

b)

sitoutuu kirjallisesti toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toimittamaan kaikki kyseisten viranomaisten todistuksen antamiseksi tarpeellisina pitämät lisäselvitykset ja hyväksymään kaikki edellä mainittujen viranomaisten tarvittaessa suorittamat kyseisten tuotteiden kirjanpitoa tai valmistusolosuhteita koskevat tarkastukset.

19 artikla

Todistushakemukseen ja todistukseen on tehtävä seuraavat merkinnät:

a)	7 kohtaan ilmaisu ”KANADA – CA”;

b)

15 kohtaan yhdistetyn nimikkeistön mukainen kuusinumeroinen tavaran kuvaus CN-koodiin 0406 10, 0406 20, 0406 30 ja 0406 40 kuuluvien tuotteiden osalta ja kahdeksannumeroinen tavaran kuvaus CN-koodiin 0406 90 kuuluvien tuotteiden osalta. Todistushakemuksen ja todistuksen 15 kohdassa saa olla enintään kuusi tällä tavoin kuvattua tuotetta.

c)	16 kohtaan kahdeksannumeroinen CN-koodi sekä kilogrammoina ilmoitettava määrä kunkin 15 kohdassa mainitun tuotteen osalta. Todistus on voimassa ainoastaan tällä tavoin kuvatuille tuotteille ja määrille.

d)	17 ja 18 kohtaan 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaismäärä.

e)

20 kohtaan tapauksen mukaan jokin seuraavista maininnoista: — ”Suoraan Kanadaan vietäviksi tarkoitettuja juustoja. Asetuksen (EY) N:o 1282/2006 18 artikla. Vuoden … kiintiö”; — ”Suoraan New Yorkin kautta Kanadaan vietäviksi tarkoitettuja juustoja. Asetuksen (EY) N:o 1282/2006 18 artikla. Vuoden … kiintiö”. Jos juusto kuljetetaan Kanadaan kolmansien maiden kautta, nämä maat on merkittävä New Yorkin asemesta tai sen kanssa.

f)	22 kohtaan sanat ”ilman vientitukea”.

20 artikla

1.   Todistukset annetaan heti kun hyväksyttävä hakemus on jätetty. Hakijan pyynnöstä todistuksesta annetaan oikeaksi todistettu jäljennös.

2.   Todistus on voimassa asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta antamispäivästä seuraavan joulukuun 31 päivään asti.

Todistukset, jotka annetaan 20 päivän joulukuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana, ovat kuitenkin voimassa seuraavan vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välisen ajan. Tällaisessa tapauksessa kyseinen seuraava vuosi on merkittävä todistushakemusten ja todistusten 20 kohtaan 19 artiklan e alakohdan mukaisesti.

21 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 24 artiklan mukaisesti kiintiöön lukemista ja toimivaltaisen viranomaisen vahvistusta varten esitettyä vientitodistusta saa käyttää ainoastaan yhtä vienti-ilmoitusta varten. Vienti-ilmoituksen esittämisen jälkeen todistus on käytetty.

2.   Vientitodistuksen haltijan on varmistettava, että vientitodistuksen oikeaksi todistettu jäljennös esitetään Kanadan toimivaltaiselle viranomaiselle tuontitodistusta haettaessa.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 9 artiklassa säädetään, todistuksia ei voida siirtää.

4.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle annettujen todistusten lukumäärä ja kyseessä oleva juustomäärä liitteessä III olevaa lomakemallia käyttäen ennen 31 päivää heinäkuuta edellisen kuuden kuukauden ajanjakson osalta ja ennen 31 päivää tammikuuta edellisen kiintiövuoden osalta.

22 artikla

1.   Edellä olevan II luvun säännöksiä ei sovelleta.

2.   Jäsenvaltioiden 21 artiklan 4 kohdan nojalla toimittama ilmoitus on tehtävä sähköisesti komission jäsenvaltioille ilmaisemalla tavalla.

2   JAKSO

Vienti Amerikan yhdysvaltoihin

23 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan päättää viedä CN-koodiin 0406 kuuluvia tuotteita Amerikan yhdysvaltoihin seuraavissa kiintiöissä:

a)	maataloussopimuksessa määrätty lisäkiintiö;

b)	alun perin Tokion kierrokselta johtuvat ja Yhdysvaltojen Itävallalle, Suomelle ja Ruotsille Uruguayn kierroksen luettelossa XX myöntämät tariffikiintiöt;

c)	alun perin Uruguayn kierrokselta johtuvat ja Yhdysvaltojen Tšekille, Unkarille, Puolalle ja Slovakialle Uruguayn kierroksen luettelossa XX myöntämät tariffikiintiöt.

24 artikla

1.   Juuston vienti Yhdysvaltoihin 23 artiklassa tarkoitetuissa kiintiöissä edellyttää vientitodistuksen esittämistä tämän jakson säännösten mukaisesti.

Todistushakemusten ja todistusten 16 kohtaan on merkittävä yhdistetyn nimikkeistön mukainen tuotteen kahdeksannumeroinen koodi.

2.   Toimijat voivat hakea 23 artiklassa tarkoitetulla päätöksellä vahvistettavan määräajan kuluessa vientitodistusta viedäkseen kyseisessä artiklassa tarkoitettuja tuotteita seuraavana kalenterivuotena, edellyttäen että ne antavat 10 artiklan mukaisen vakuuden.

3.   Edellä olevassa 23 artiklassa tarkoitetun päätöksen mukaisia tuoteryhmiä ja kiintiöitä (16-, 22-Tokio, 16-, 17-, 18-, 20-, 21- ja 22-Uruguay, 25-Tokio ja 25-Uruguay) koskevien vientitodistusten hakijoiden on osoitettava vieneensä kyseisiä tuotteita Yhdysvaltoihin vähintään yhtenä vuotena kolmen edeltävän vuoden aikana ja että nimetty maahantuoja on hakijan tytäryhtiö.

4.   Vientitodistusten hakijoiden on merkittävä hakemukseen

a)	kuvaus Yhdysvaltojen kiintiön kattamasta tuoteryhmästä Yhdysvaltojen yhtenäistetyn tullitariffin (Harmonized Tariff Schedule of the United States of America) 4 ryhmän 16–23 ja 25 lisähuomautuksen mukaisesti;

b)	Yhdysvaltojen yhtenäistetyn tullitariffin (Harmonized Tariff Schedule of the United States) mukaiset tuotteiden nimet;

c)	hakijan nimeämän maahantuojan nimi ja osoite Yhdysvalloissa.

5.   Vientitodistushakemuksen mukana on oltava nimetyn maahantuojan todistus siitä, että maahantuojalle voidaan Yhdysvalloissa tuontitodistusten antamista koskevien voimassa olevien sääntöjen mukaan antaa tuontitodistus 23 artiklassa tarkoitetuille tuotteille.

25 artikla

1.   Jos jotakin tuoteryhmää tai jotakin 23 artiklassa tarkoitettua kiintiötä koskevat vientitodistushakemukset ylittävät kyseisenä vuonna käytettävissä olevan määrän, komissio soveltaa haettuihin määriin yhtenäistä jakokerrointa.

Hylättyjen hakemusten ja myönnetyt määrät ylittävien määrien vakuudet vapautetaan kokonaan tai osittain.

2.   Kun jakokertoimen soveltaminen johtaisi siihen, että todistuksia voitaisiin myöntää hakemusta kohden alle 10 tonnille, asianomaiset jäsenvaltiot jakavat käytettävissä olevat määrät kunkin kiintiön osalta arpomalla todistuseriä. Jäsenvaltiot arpovat 10 tonnin suuruisia todistuseriä sellaisten hakijoiden joukosta, joille olisi jakokertoimen soveltamisen vuoksi myönnetty alle 10 tonnia.

Jos eriä muodostettaessa jäljelle jää alle 10 tonnin määrä, tämä määrä on lisättävä tasapuolisesti 10 tonnin eriin ennen arpomista.

Jos jakokertoimen soveltamisen vuoksi jäljelle jää alle 10 tonnin määrä, tätä määrää on pidettävä yhtenä eränä.

Arvonnassa hävinneisiin hakemuksiin liittyvä vakuus on vapautettava viipymättä.

3.   Kun todistuksia haetaan tuotemäärille, jotka eivät ylitä 23 kohdassa tarkoitettuja kiintiöitä kyseessä olevana vuotena, komissio voi jakaa jäljellä olevat määrät hakijoiden kesken suhteessa haettuihin määriin jakokerrointa käyttäen.

Tällaisessa tapauksessa toimijoiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksymänsä lisämäärä viikon kuluessa mukautetun jakokertoimen julkaisemisesta ja asetettua vakuutta korotetaan tällöin vastaavasti.

26 artikla

1.   Komissio ilmoittaa 24 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen nimettyjen maahantuojien nimet Yhdysvaltojen toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos kyseessä olevaa määrää koskevaa tuontitodistusta ei myönnetä nimetylle maahantuojalle olosuhteissa, jotka eivät kyseenalaista 24 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun todistuksen jättäneen toimijan vilpittömyyttä, jäsenvaltio voi antaa toimijalle luvan nimetä toinen maahantuoja edellyttäen, että maahantuoja on Yhdysvaltojen toimivaltaisille viranomaisille tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetussa luettelossa.

Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle nimetyn maahantuojan muuttumisesta mahdollisimman nopeasti, ja komissio ilmoittaa siitä Yhdysvaltojen toimivaltaisille viranomaisille.

27 artikla

Vientitodistukset on annettava sen vuoden 15 päivään joulukuuta mennessä, joka edeltää todistuksissa myönnettyjen määrien kiintiövuotta.

Todistukset ovat voimassa kiintiövuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välisen ajan.

Todistushakemuksen ja todistuksen 20 kohdassa on oltava seuraava ilmaisu:

Tämän artiklan mukaisesti annettavat todistukset koskevat ainoastaan 23 artiklassa tarkoitettua vientiä.

28 artikla

Sovelletaan II luvun säännöksiä, lukuun ottamatta 8 ja 11 artiklan säännöksiä.

3   JAKSO

Vienti Dominikaaniseen tasavaltaan

29 artikla

1.   Päätöksellä 98/486/EY hyväksytyssä Euroopan yhteisön ja Dominikaanisen tasavallan välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa määrätyssä kiintiössä tapahtuva maitojauheen vienti Dominikaaniseen tasavaltaan edellyttää, että Dominikaanisen tasavallan toimivaltaisille viranomaisille esitetään kustakin lähetyksestä oikeaksi todistettu jäljennös tämän jakson mukaisesti annetusta vientitodistuksesta ja asianmukaisella vahvistusmerkinnällä varustettu jäljennös vienti-ilmoituksesta.

2.   Kun vientitodistuksia annetaan, etusijalle on asetettava seuraaviin tukinimikkeistön koodeihin kuuluva maitojauhe:

—	0402 10 11 9000,

—	0402 10 19 9000,

—	0402 21 11 9900,

—	0402 21 19 9900,

—	0402 21 91 9200,

—	0402 21 99 9200.

Tuotteiden on oltava kokonaan yhteisössä tuotettuja. Hakijan on toimitettava toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä kaikki kyseisten viranomaisten todistuksen antamisen kannalta tarpeellisena pitämät lisätodisteet ja hyväksyttävä tarvittaessa kaikki näiden viranomaisten tekemät asianomaisten tuotteiden kirjanpitoa ja valmistusolosuhteita koskevat tarkastukset.

30 artikla

1.   Edellä 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kiintiö on 22 400 tonnia 1 päivänä heinäkuuta alkavana 12 kuukauden jaksona. Kiintiö jaetaan kahteen osaan:

a)	ensimmäinen osa, joka on 80 prosenttia tai 17 920 tonnia, jaetaan sellaisten yhteisön viejien kesken, jotka voivat osoittaa vieneensä 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tuotteita Dominikaaniseen tasavaltaan vähintään kolmena vuotena hakemusten jättämistä edeltävän neljän kalenterivuoden aikana;

b)

toinen osa, joka on 20 prosenttia tai 4 480 tonnia, varataan muille kuin a alakohdassa tarkoitetuille hakijoille, jotka voivat osoittaa hakemusten jättämishetkenä harjoittaneensa vähintään 12 kuukauden ajan yhdistetyn nimikkeistön 4 ryhmään kuuluvien maitotuotteiden kauppaa kolmansien maiden kanssa ja jotka on merkitty jonkin jäsenvaltion alv-rekisteriin.

2.   Vientitodistushakemukset saavat koskea enintään seuraavia määriä hakijaa kohti:

a)	kun kyse on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta osasta, 110 prosenttia 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaismäärästä, joka on viety Dominikaaniseen tasavaltaan yhden hakemusten jättämistä edeltävien kolmen kalenterivuoden aikana,

b)	kun kyse on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta osasta, yhteensä 600 tonnia.

Sellaiset hakemukset hylätään, jotka ylittävät a ja b alakohdassa säädetyt enimmäismäärät.

3.   Hylkäämisen uhalla ainoastaan yksi vientitodistushakemus hyväksytään tukinimikkeistön tuotekoodia kohti, ja kaikki hakemukset on jätettävä yhtä aikaa yhden jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Vientitodistushakemukset hyväksytään ainoastaan, jos hakemusten esittämishetkenä hakija

a)	asettaa vakuuden, jonka suuruus on 15 euroa 100:aa kilogrammaa kohti;

b)

kun kyse on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta osasta, ilmoittaa 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden määrät, jotka hakija on vienyt Dominikaaniseen tasavaltaan yhden tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kolmen vuoden aikana, ja esittää tästä todisteen kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Tässä yhteydessä viejänä pidetään toimijaa, jonka nimi mainitaan kyseessä olevassa vienti-ilmoituksessa;

c)	kun kyse on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta osasta, osoittaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla täyttävänsä vahvistetut edellytykset.

31 artikla

Todistushakemukset on jätettävä kunkin vuoden 1 ja 10 päivän huhtikuuta välisenä aikana silloin, kun kyseessä on 1 päivän heinäkuuta ja seuraavan vuoden 30 päivän kesäkuuta välisen ajan kattava kiintiö.

Edellä 4 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa kaikkien määräajassa jätettyjen hakemusten jättöpäivänä pidetään todistushakemusten jättämistä koskevan määräajan ensimmäistä päivää.

32 artikla

Todistushakemuksissa ja todistuksissa on oltava

a)	7 kohdassa maininta ”Dominikaaninen tasavalta – DO”;

b)	17 ja 18 kohdassa määrä, jota hakemus tai todistus koskee;

c)	20 kohdassa jokin liitteessä IV luetelluista maininnoista.

Tämän jakson mukaisesti annettavat todistukset velvoittavat viemään tuotteet Dominikaaniseen tasavaltaan.

33 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään viidentenä työpäivänä todistushakemusten jättämisen määräajan umpeutumisesta liitteessä V olevaa mallia käyttäen todistushakemuksissa haetut määrät kiintiön molempien osien ja kunkin tukinimikkeistön tuotekoodin osalta tai se, että hakemuksia ei ole jätetty.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava erityisesti 29 artiklan 2 kohdassa sekä 30 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ennen todistusten antamista.

Jos todetaan, että todistuksen saaneen toimijan toimittamat tiedot ovat virheellisiä, todistus mitätöidään ja vakuus menetetään.

2.   Komissio päättää mahdollisimman pian, missä määrin se voi antaa todistuksia haetuille määrille, ja ilmoittaa tästä jäsenvaltioille.

Jos kokonaismäärä, jolle todistuksia on haettu, ylittää jommassakummassa kiintiön osassa sille 30 artiklan 1 kohdassa vahvistetun määrän, komissio vahvistaa jakokertoimen. Jos jakokertoimen soveltaminen johtaa siihen, että hakijakohtainen tuotemäärä olisi alle 20 tonnia, hakija voi perua hakemuksensa. Tällaisissa tapauksissa hakijan on ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen työpäivän kuluessa komission päätöksen julkaisemisesta. Vakuus vapautetaan välittömästi. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle kahdeksan työpäivän kuluessa komission päätöksen julkaisemisesta määrät, joita koskevat hakemukset on peruutettu ja joita koskevat vakuudet vapautettu.

Jos haettu kokonaismäärä on alhaisempi kuin kyseisenä ajanjaksona käytettävissä oleva määrä, komissio jakaa jäljellä olevan määrän puolueettomin perustein ottaen huomioon erityisesti kaikkien CN-koodeihin 0402 10, 0402 21 ja 0402 29 kuuluvien tuotteiden todistushakemukset.

34 artikla

1.   Todistukset annetaan toimijan pyynnöstä aikaisintaan 1 päivänä kesäkuuta ja viimeistään seuraavan vuoden helmikuun 15 päivänä. Niitä annetaan ainoastaan toimijoille, joiden todistushakemukset on ilmoitettu 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle helmikuun loppuun mennessä liitteessä VI olevaa mallia käyttäen kiintiön molemmista osista määrät, joille todistuksia ei ole annettu.

2.   Tämän jakson mukaisesti annetut vientitodistukset ovat voimassa niiden asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tosiasiallisesta antopäivästä alkaen sen kiintiövuoden 30 päivään kesäkuuta, jolle todistusta haettiin.

3.   Vakuus vapautetaan ainoastaan jommassakummassa seuraavista tapauksista:

a)	asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut todisteet esitetään;

b)	vakuus vapautetaan niiden haettujen määrien osalta, joille todistusta ei voitu antaa.

Viemättä jääneiden määrien vakuus on vapautettava.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 9 artiklassa säädetään, todistuksia ei voida siirtää.

5.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kunkin vuoden 31 päivään elokuuta mennessä komissiolle liitteessä VII olevaa mallia käyttäen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua edellistä 12 kuukauden jaksoa koskevat seuraavat määrät, jotka on jaettu tukinimikkeistön tuotekoodin perusteella:

—	jaettu määrä,

—	määrät, joille todistuksia on annettu,

—	viety määrä.

35 artikla

1.   Sovelletaan II luvun säännöksiä, lukuun ottamatta 8, 10 ja 11 artiklan säännöksiä.

2.   Poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, todistuksen haltijat voivat pyytää vientitodistuksen 16 kohdassa mainittavan tämän artiklan 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun koodin muuttamista, jos tuki on samansuuruinen.

Tällainen pyyntö on jätettävä ennen asetuksen (EY) N:o 800/1999 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vientipäivää.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle kahden työpäivän kuluessa tuotekoodin muuttamisesta

a)	todistuksen haltijan nimi ja osoite;

b)	todistuksen tai sen otteen järjestysnumero ja antamispäivä;

c)	alkuperäinen tuotekoodi;

d)	lopullinen tuotekoodi.

3.   Jäsenvaltioiden toimittamat tämän jakson mukaiset ilmoitukset on tehtävä sähköisesti komission jäsenvaltioille ilmaisemalla tavalla.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

36 artikla

Kumotaan asetukset (EY) N:o 174/1999 ja (ETY) N:o 896/84.

Viittauksia asetukseen (EY) N:o 174/1999 on pidettävä viittauksina tähän asetukseen, ja ne luetaan liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Asetusta (EY) N:o 174/1999 sovelletaan edelleen todistuksiin, joita haettiin ennen päivää, jona tätä asetusta aletaan soveltaa.

37 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2006 alkaen jätettyihin vientitodistushakemuksiin.

Jos toimija esittää kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisupäivästä asiaa koskevan pyynnön, 7 artiklan 2 kohtaa sovelletaan ennen 1 päivää syyskuuta 2006 annettuihin todistuksiin.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2)  EYVL L 20, 27.1.1999, s. 8. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 508/2006 (EUVL L 92, 30.3.2006, s. 10).

(3)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 1.

(4)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

(5)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 410/2006 (EUVL L 71, 10.3.2006, s. 7).

(6)  EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 671/2004 (EUVL L 105, 14.4.2004, s. 5).

(7)  EYVL L 334, 30.12.1995, s. 25.

(8)  EYVL L 334, 30.12.1995, s. 33.

(9)  EYVL L 218, 6.8.1998, s. 46.

(10)  EYVL L 218, 6.8.1998, s. 45.

(11)  EYVL L 91, 1.4.1984, s. 71. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 222/88 (EYVL L 28, 1.2.1988, s. 1).

(12)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1, oikaistu toisinto EUVL L 226, 25.6.2004, s. 3.

(13)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55, oikaistu toisinto EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22.

(14)  EUVL L 90, 27.3.2004, s. 64.

(15)  EUVL L 90, 27.3.2004, s. 67.

(16)  EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12.

(17)  EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1.

(18)  EYVL L 388, 30.12.1989, s. 18.

(19)  EUVL L 95, 14.4.2005, s. 11.

(20)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1.

---

---

---

---

---

---

---

---

---