31.5.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 145/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 793/2006,

annettu 12 päivänä huhtikuuta 2006,

unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (1) ja erityisesti sen 25 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kun otetaan huomioon asetukseen (EY) N:o 247/2006 tehdyt muutokset ja saatu kokemus, olisi lainsäädännön yksinkertaistamisen vuoksi kumottava komission asetukset (ETY) N:o 388/92 (2), (ETY) N:o 2174/92 (3), (ETY) N:o 2233/92 (4), (ETY) N:o 2234/92 (5), (ETY) N:o 2235/92 (6), (ETY) N:o 2039/93 (7), (ETY) N:o 2040/93 (8), (EY) N:o 1418/96 (9), (EY) N:o 2054/96 (10), (EY) N:o 20/2002 (11), (EY) N:o 1195/2002 (12), (EY) N:o 43/2003 (13), (EY) N:o 995/2003 (14), (EY) N:o 14/2004 (15) ja (EY) N:o 188/2005 (16) ja korvattava ne asetuksen (EY) N:o 247/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetulla yhdellä asetuksella.

(2)	Olisi syytä määritellä soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisissä hankintajärjestelmissä tukikelpoisten tuotteiden arvioitujen hankintataseiden vahvistamiseksi ja muuttamiseksi.

(3)	Tiettyjen tuontitulleista vapautettujen maataloustuotteiden osalta edellytetään jo tuontitodistuksen antamista. Hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi tuontitodistusta olisi käytettävä tuontitulleista vapautusta koskevan järjestelmän perustana.

(4)

Muiden maataloustuotteiden osalta, joilta ei edellytetä tuontitodistuksen esittämistä, on osoittautunut tarpeelliseksi ottaa käyttöön tuontitulleista vapautusta koskevan järjestelmän perustana toimiva asiakirja. Tähän tarkoitukseen on käytettävä tuontitodistuslomakkeelle tehtävää vapautustodistusta.

(5)

Olisi syytä vahvistaa tukimäärien vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt tuotteiden hankkimiseksi erityisten hankintajärjestelmien mukaisesti. Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä on otettava huomioon hankinnan lisäkustannukset, jotka liittyvät syrjäisimpien alueiden syrjäiseen sijaintiin ja saaristoluonteeseen ja jotka haittaavat näitä alueita vakavasti. Yhteisön tuotteiden kilpailukyvyn säilyttämiseksi tuessa olisi otettava huomioon vientihinnat.

(6)	Yhteisön tuotteiden tukijärjestelmää on hallittava todistuksen avulla, jäljempänä ’tukitodistus’, käyttäen tuontitodistuslomaketta.

(7)

Erityisten hankintajärjestelmien hallinnoimiseksi olisi otettava käyttöön tukitodistusten myöntämistä koskevia erityisiä yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka poikkeavat maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1291/2000 (17) vahvistetuista tuontitodistuksiin sovellettavista tavanomaisista yksityiskohtaisista säännöistä.

(8)

Erityisten hankintajärjestelmien hallinnolla on mahdollistettava kaksi tavoitetta. Toisaalta pyritään todistusten myöntämismenettelyn nopeuttamiseen, erityisesti poistamalla yleinen velvoite asettaa vakuus etukäteen, sekä tuen maksamiseen nopeasti yhteisön tuotteiden hankinnan yhteydessä. Toisaalta järjestelmän avulla pyritään vahvistamaan toimien ohjausta ja valvontaa ja antamaan hallintoviranomaisille tarvittavat välineet sen varmistamiseksi, että järjestelmän tavoitteet saavutetaan, eli erityisesti tiettyjen maataloustuotteiden säännöllisten toimitusten takaamiseksi ja syrjäisimpien alueiden maantieteellisen sijainnin vaikutusten tasoittamiseksi siirtämällä myönnettyjen etujen seuraukset tehokkaasti loppukäyttäjälle tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen asti.

(9)

Erityisten hankintajärjestelmien yhteydessä taloudellista toimintaa harjoittavien toimijoiden rekisteröinti on yksi edellä tarkoitetuista välineistä. Tämä rekisteröinti oikeuttaa saamaan järjestelmien edut yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännöissä asetettuja velvoitteita noudattamalla. Hakijalla on oikeus rekisteröintiin heti, kun hän täyttää tietyn määrän järjestelmien hallinnon tarpeisiin mukautettuja puolueettomia edellytyksiä.

(10)

Erityisten hankintajärjestelmien hallintoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen avulla olisi arvioiduissa hankintataseissa vahvistettujen määrien puitteissa varmistettava, että rekisteröity toimija saa todistuksen niitä tuotteita ja määriä varten, jotka ovat hänen omaan lukuunsa toteuttaman liiketoimen kohteena, esittämällä asiakirjat, joilla todistetaan toimen tosiasiallinen toteuttaminen ja todistushakemuksen asianmukaisuus.

(11)

Erityisten hankintajärjestelmien alaisten toimien valvonta edellyttää muiden yksityiskohtaisten sääntöjen ohella todistusten voimassaoloajan mukauttamista meri- tai lentokuljetusten tarpeisiin, todistuksessa tarkoitetun toimituksen lyhyessä määräajassa toteuttamisen todistamista koskevan velvoitteen määräämistä sekä kyseisen todistuksen haltijalle annettujen oikeuksien ja velvollisuuksien siirtämisen kieltämistä.

(12)	Tuontitulleista vapautuksen ja yhteisön tuotteiden tukena myönnettyjen etujen on siirryttävä tuotantokulujen ja loppukäyttäjän maksamien hintojen tasoon. Sen vuoksi niiden tosiasiallista siirtämistä olisi valvottava.

(13)

Asetuksessa (EY) N:o 247/2006 säädetään, että erityisten hankintajärjestelmien tukikelpoisia tuotteita ei voida viedä kolmansiin maihin eikä lähettää muualle yhteisöön. Asetuksessa säädetään kuitenkin joistakin tämän periaatteen poikkeuksista, jotka vaihtelevat kulloinkin kyseessä olevan alueen mukaan. Olisi annettava soveltuvat yksityiskohtaiset säännöt näiden poikkeuksien myöntämiseksi sekä niiden käytön valvomiseksi. On erityisen tärkeää määrittää ne jalostettujen tuotteiden määrät, jotka voidaan viedä tai lähettää perinteisesti, sekä niiden tuotteiden määrät ja viennin määräpaikat, jotka on saatu paikallisen jalostuksen kautta, jotta voitaisiin edistää alueellista kauppaa.

(14)

Kuluttajien ja toimijoiden kaupallisten etujen suojaamiseksi erityisten hankintajärjestelmien ulkopuolelle olisi jätettävä tuotteet, jotka eivät ole viimeistään ensimmäistä kertaa kaupan pidettäessä virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 (18) mukaisesti, sekä säädettävä soveltuvista toimenpiteistä siinä tapauksessa, että tämä vaatimus ei täyty.

(15)

Syrjäisimmillä alueilla voimassa olevien kumppanuusmenettelyjen osalta olisi säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä erityisten hankintajärjestelmien hallinnon ja seurannan kannalta tarpeelliset hallinnolliset menettelyt. Näiden järjestelmien moitteettoman seurannan varmistamiseksi olisi lisäksi täsmennettävä tehtäviä tarkastuksia koskevat säännökset. Sen vuoksi olisi määriteltävä soveltuvat hallinnolliset seuraamukset käyttöönotettujen mekanismien säännönmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

(16)	Järjestelmien täytäntöönpanon arvioimiseksi olisi säädettävä ilmoituksista, jotka toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle säännöllisesti.

(17)	Olisi määriteltävä kutakin paikallistuotannon tukijärjestelmää varten edellytettävä hakemuksen sisältö ja asiakirjat, jotka on liitettävä mukaan sen arvioimiseksi, onko hakemuksen jättäminen perusteltua.

(18)	Tukihakemuksissa olevat ilmeiset virheet olisi voitava korjata milloin tahansa.

(19)

Määräaikoja tukihakemusten jättämiselle ja tukihakemusten muuttamiselle on ehdottomasti noudatettava, jotta kansalliset viranomaiset voivat laatia ohjelman paikallistuotantoa koskevan tuen hakemusten oikeellisuuden tarkastamiseksi ja toteuttaa sen tehokkaasti. Sen vuoksi olisi vahvistettava määräajat, joiden ylittyessä hakemuksia ei voida enää vastaanottaa. Lisäksi on sovellettava vähennystä, jolla viljelijöitä kannustetaan määräaikojen noudattamiseen.

(20)

Viljelijöiden on voitava peruuttaa paikallistuotantoa koskevan tuen hakemuksensa kokonaan tai osittain milloin tahansa sillä edellytyksellä, ettei toimivaltainen viranomainen ole vielä ilmoittanut viljelijälle tukihakemuksessa olevista virheistä eikä paikalla tehtävästä tarkastuksesta, jossa havaitaan virheitä peruutuksen kohteena olevassa osassa.

(21)

Yhdennetyssä järjestelmässä hallinnoituja tukijärjestelmiä koskevien säännösten noudattamista olisi valvottava tehokkaasti. Tätä varten ja valvonnan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa on tarpeen määritellä yksityiskohtaisesti hallinnollisten ja paikalla tehtävien tarkastusten tekemistä koskevat perusteet ja tekniset menettelyt. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa voitava tehdä tämän asetuksen mukaiset eri tarkastukset samanaikaisesti muiden yhteisön säännösten mukaisten tarkastusten kanssa.

(22)	On määriteltävä niiden viljelijöiden vähimmäismäärä, jotka on eri tukijärjestelmien mukaisesti tarkastettava paikalla.

(23)	Paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän otanta olisi tehtävä osittain riskianalyysin ja osittain satunnaisotannan perusteella. Riskianalyysiä varten huomioon otettavat tärkeimmät tekijät olisi täsmennettävä.

(24)	Havaittaessa huomattavia sääntöjenvastaisuuksia paikalla tehtävien tarkastusten määrää olisi lisättävä kuluvana ja seuraavana vuonna, jotta saataisiin riittävät takeet kyseisten tukihakemusten oikeellisuudesta.

(25)	Tehokkaiden paikalla tehtävien tarkastusten varmistamiseksi on tärkeää, että tarkastuksista vastaava henkilöstö on tietoinen syistä, joiden vuoksi kyseiset viljelijät on valittu paikalla tehtäviin tarkastuksiin. Jäsenvaltioiden on säilytettävä tällaiset tiedot.

(26)

Jotta kansalliset viranomaiset ja yhteisön toimivaltaiset viranomaiset voisivat seurata paikalla tehtyjä tarkastuksia, tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot on merkittävä tarkastuskertomukseen. Viljelijällä tai tämän edustajalla on oltava mahdollisuus allekirjoittaa kertomus. Kaukokartoitustarkastusten osalta jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus säätää, että tätä mahdollisuutta voidaan käyttää ainoastaan silloin, kun tarkastuksessa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia. Jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, viljelijän on paikalla tehtävien tarkastusten luonteesta riippumatta saatava jäljennös kertomuksesta.

(27)	Yhteisön taloudellisten etujen tehokasta suojaamista varten on syytä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjumiseksi.

(28)

Suhteellisuusperiaatteen sekä ylivoimaisiin esteisiin, poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja luonnonolosuhteisiin liittyvien erityisongelmien huomioon ottamiseksi olisi säädettävä vähennyksistä ja poissulkemisista. Vähennysten ja poissulkemisten on perustuttava sääntöjenvastaisuuden vakavuusasteeseen, ja ne voivat johtaa paikallistuotantoa koskevan yhden tai useamman tukijärjestelmän jättämiseen kokonaan yhteisön rahoituksen ulkopuolelle tietyksi ajaksi.

(29)	Vähennyksiä ja poissulkemisia ei pitäisi yleisesti ottaen soveltaa, jos viljelijä on esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa tai jos hän voi muuten osoittaa, että virhe ei ole hänen tekemänsä.

(30)

Kansallisille toimivaltaisille viranomaisille milloin tahansa virheellisistä tukihakemuksista ilmoittaneisiin viljelijöihin ei pitäisi soveltaa vähennyksiä tai poissulkemisia virheellisyyden syistä riippumatta sillä edellytyksellä, että viljelijälle ei ole annettu tietoa toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta tehdä tarkastus paikalla ja että viranomainen ei ole jo ilmoittanut viljelijälle hakemuksessa olevista sääntöjenvastaisuuksista. Tätä olisi sovellettava myös atk-pohjaisessa tietokannassa oleviin virheellisiin tietoihin.

(31)

Jos saman viljelijän osalta on sovellettava erilaisia vähennyksiä, näitä vähennyksiä olisi sovellettava toisistaan riippumatta. Tässä asetuksessa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia olisi lisäksi sovellettava rajoittamatta muista yhteisön säännöksistä tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien lisäseuraamuksien soveltamista.

(32)

Jos viljelijä ei ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi kykene täyttämään ohjelmien toteuttamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä asetettuja velvoitteitaan, hänen ei pitäisi menettää oikeuttaan tukeen. Olisi täsmennettävä, millaisia tilanteita toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti pitää poikkeuksellisina olosuhteina.

(33)

Jotta vilpittömän mielen periaatetta sovellettaisiin yhdenmukaisesti koko yhteisössä, olisi säädettävä edellytyksistä, joilla kyseiseen periaatteeseen voidaan turvautua perittäessä takaisin aiheettomasti maksettuja määriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisiin menoihin suhtautumista tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä.

(34)	Olisi säädettävä yhteisön syrjäisimmille alueille ominaisten jalostamattomien tai jalostettujen laadukkaiden maataloustuotteiden tunnettavuuden parantamiseen ja kulutukseen kannustamiseen tarkoitetun graafisen tunnuksen käyttöönottoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(35)

Syrjäisimpien alueiden ammattijärjestöjen on tehtävä ehdotus graafisen tunnuksen käyttöedellytyksistä, toisin sanoen sellaisten jalostamattomien tai jalostettujen maataloustuotteiden luettelon vahvistamisesta, joissa voidaan käyttää tunnusta, sekä jalostettujen tuotteiden laatuominaisuuksien, tuotantotapojen, pakkaamisen ja valmistamisen määrittelystä. Olisi täsmennettävä, että kyseiset määräykset on voitava antaa viittaamalla yhteisön lainsäädännön vaatimuksiin, tai jos niitä ei ole, kansainvälisiin voimassa oleviin vaatimuksiin tai erityisesti viittaamalla perinteisiin viljely- ja valmistustapoihin.

(36)

Jotta kyseisestä syrjäisimmille alueille ominaisten laatutuotteiden tuottajien ja valmistajien käytettävissä olevasta menekinedistämiseen tarkoitetusta erityisvälineestä saataisiin paras mahdollinen hyöty ja jotta hallinnointia ja valvontaa voitaisiin yksinkertaistaa ja tehostaa, on tärkeää myöntää graafisen tunnuksen käyttöoikeus kyseisten tuotteiden tuotannosta, kaupan pitämiseen tarkoitetusta pakkaamisesta ja valmistamisesta suoraan vastuussa oleville toimijoille, jotka ovat sijoittautuneet kyseisille alueille ja jotka sitoutuvat noudattamaan tiettyjä velvollisuuksia.

(37)	Kyseisten alueiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava tarpeelliset täydentävät hallinnolliset säännökset käyttöön otettujen mekanismien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja mainittujen velvollisuuksien noudattamisen valvomiseksi.

(38)	On syytä säätää tarpeellisten tietojen ilmoittamisesta komissiolle, jotta se voi varmistaa, että graafisen tunnuksen käyttöönottoa koskevat edellytykset syrjäisimmillä alueilla ovat yhdenmukaisia.

(39)

Kanariansaarille tuotavan tupakan vapauttamiseksi tulleista on syytä määrittää vuosittainen ajanjakso asetuksen (EY) N:o 247/2006 22 artiklassa tarkoitetun tupakkatuotteiden enimmäismäärän laskemiseksi ja määritellä ilmaisu ”tupakkatuotteiden paikallinen valmistus”. Jotta toiminta olisi mahdollisimman joustavaa, olisi myös sallittava, että riivityn raakatupakan enimmäismäärää voidaan käyttää muiden tuotteiden tuontiin, jos paikallisteollisuuden tarpeista riippuva vastaavuuskerroin otetaan huomioon.

(40)	Jäsenvaltioiden olisi ylipäänsä toteutettava tarvittavat lisätoimenpiteet tämän asetuksen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(41)

Komissiolle on ilmoitettava tapauksen mukaan kaikista toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet saattaessaan täytäntöön tässä asetuksessa tarkoitettuja tukijärjestelmiä. Komission toteuttaman tehokkaan valvonnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle säännöllisesti tietyt tukijärjestelmiä koskevat tilastot.

(42)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

TARKOITUS JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tarkoitus

Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 247/2006 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti syrjäisimpien alueiden erityiseen hankintajärjestelmään, paikallistuotannon tukitoimenpiteisiin ja liitännäistoimenpiteisiin liittyvien ohjelmien osalta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’syrjäisimmillä alueilla’ perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa mainittuja alueita, jolloin Ranskan merentakaiset departementit katsotaan kukin erilliseksi syrjäisimmäksi alueeksi;

b)	’toimivaltaisilla viranomaisilla’ sen jäsenvaltion tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi nimeämiä viranomaisia, johon syrjäisin alue kuuluu;

c)	’ohjelmalla’ asetuksen (EY) N:o 247/2006 24 artiklassa tarkoitettua yleistä ohjelmaa.

II OSASTO

ERITYINEN HANKINTAJÄRJESTELMÄ

I LUKU

Arvioidut hankintataseet

3 artikla

Arvioitujen hankintataseiden tarkoitus ja muuttaminen

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 2 artiklassa säädetyissä arvioiduissa hankintataseissa määritellään kunkin syrjäisimmän alueen arvioidut hankintataseet kalenterivuosittain. Niitä voidaan muuttaa tämän asetuksen 49 artiklan mukaisesti.

II LUKU

Hankinnat kolmansista maista tapahtuvalla tuonnilla

1 jakso

Tuontitodistuksen esittämistä edellyttävien tuotteiden tuonti

4 artikla

Tuontitodistus

1.   Niihin tuotteisiin, joilta edellytetään tuontitodistuksen esittämistä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 247/2006 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulleista vapauttamista, kun kyseinen todistus esitetään.

2.   Tuontitodistus on laadittava asetuksen (EY) N:o 1291/2000 liitteessä I esitetyn mallin mukaisesti.

3.   Tuontitodistushakemuksen ja tuontitodistuksen 20 kohdassa on oltava yksi liitteessä I olevassa A osassa olevista maininnoista sekä yksi liitteessä I olevassa B osassa olevista maininnoista.

4.   Tuontitodistuksen 12 kohdassa on oltava ilmoitus viimeisestä voimassaolopäivästä.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitujen hankintataseiden rajoissa myönnettävä tuontitodistus asianomaisten hakemuksesta.

6.   Tuontitullit on perittävä tuontitodistuksessa ilmoitetut määrät ylittäviltä määriltä. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohdassa säädetty viiden prosentin poikkeama sallitaan, jos vastaavat tuontitullit suoritetaan.

2 jakso

Niiden tuotteiden tuonti, joilta ei edellytetä tuontitodistuksen esittämistä

5 artikla

Vapautustodistus

1.   Niihin tuotteisiin, joilta edellytetään tuontitodistuksen esittämistä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 247/2006 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulleista vapauttamista, kun vapautustodistus esitetään.

2.   Vapautustodistus on laadittava asetuksen (EY) N:o 1291/2000 liitteessä I esitetyn tuontitodistuksen mallin mukaisesti.

Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 5 kohtaa ja 13, 15, 17, 18, 21, 23, 26, 27, 29–33 ja 36–41 artiklaa on sovellettava soveltuvin osin, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

3.   Yksi liitteessä I olevassa C osassa olevista maininnoista on merkittävä leimalla todistuksen vasemmassa ylälaidassa olevaan kohtaan.

4.   Vapautustodistushakemuksen ja vapautustodistuksen kohdassa 20 on oltava yksi liitteessä I olevassa D osassa olevista maininnoista sekä yksi liitteessä I olevassa B osassa olevista maininnoista.

5.   Vapautustodistuksen 12 kohdassa on oltava ilmoitus viimeisestä voimassaolopäivästä.

6.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitujen hankintataseiden rajoissa myönnettävä vapautustodistus asianomaisten hakemuksesta.

III LUKU

Yhteisön hankinnat

6 artikla

Tuen vahvistaminen ja myöntäminen

1.   Jäsenvaltion on asetuksen (EY) N:o 247/2006 3 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi määritettävä syrjäistä sijaintia, saaristoluonnetta ja syrjäisimpien alueiden asemaa helpottamaan tarkoitettu tuen määrä ohjelmassa ja otettava huomioon

a)	kuljetuksiin liittyvien erityisten lisäkustannusten osalta kyseisille syrjäisimmille alueille tarkoitettujen tavarakuljetusten välilastaus;

b)	paikallisen jalostuksen erityisten lisäkustannusten osalta markkina-alueen koko, hankintojen turvaamisen tarve sekä kyseisillä syrjäisimmillä alueilla edellytettävät tavaroiden erityiset laatuvaatimukset.

2.   Tukea ei myönnetä sellaisten tuotteiden hankintaan, jotka ovat jo saaneet erityisten hankintajärjestelmien mukaista tukea jollain muulla syrjäisimmällä alueella.

Tukea ei myönnetä C-sokerin hankintaan.

7 artikla

Tukitodistus ja tuen maksaminen

1.   Tuki maksetaan esitettäessä kokonaan käytetty todistus, jäljempänä ’tukitodistus’.

Tukitodistuksen esittäminen tuen maksamisesta vastaaville viranomaisille käy tukihakemuksesta, ja se on tehtävä ylivoimaista estettä tai poikkeuksellista säätilasta johtuvaa onnettomuutta lukuun ottamatta 30 päivän kuluessa päivästä, jona tukitodistuksessa mainitut määrät luettiin kiintiöön. Mainitun määräajan ylittyessä tuen määrää vähennetään viidellä prosentilla kutakin määräajan ylittänyttä päivää kohti.

Toimivaltaisten viranomaisten on maksettava tuki 90 päivän kuluessa käytetyn tukitodistuksen jättöpäivästä, paitsi jos

a)	kyse on ylitsepääsemättömästä esteestä tai sääoloista johtuvasta poikkeuksellisesta onnettomuudesta;

b)	on aloitettu tukioikeutta koskeva hallinnollinen tutkinta; tässä tapauksessa maksaminen tapahtuu vasta sen jälkeen, kun oikeus tukeen on todettu.

2.   Tukitodistus on laadittava asetuksen (EY) N:o 1291/2000 liitteessä I esitetyn tuontitodistuksen mallin mukaisesti.

Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 5 kohtaa ja 13, 15, 17, 18, 21, 23, 26, 27, 29–33 ja 36–41 artiklaa on sovellettava soveltuvin osin, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

3.   Yksi liitteessä I olevassa E osassa olevista maininnoista on merkittävä leimalla todistuksen vasemmassa ylälaidassa olevaan kohtaan.

Todistuksen 7 ja 8 kohta on viivattava yli kokonaan.

4.   Tukitodistushakemuksen ja tukitodistuksen 20 kohdassa on oltava yksi liitteessä I olevassa F osassa olevista maininnoista sekä yksi liitteessä I olevassa G osassa olevista maininnoista.

5.   Tukitodistuksen 12 kohdassa on oltava ilmoitus viimeisestä voimassaolopäivästä.

6.   Sovellettava tuen määrä on tukitodistushakemuksen jättöpäivänä voimassa oleva tuen määrä.

7.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitujen hankintataseiden rajoissa annettava tukitodistus asianomaisten hakemuksesta.

IV LUKU

Yhteiset säännökset

8 artikla

Edun siirtäminen loppukäyttäjälle

1.   Tämän osaston soveltamiseksi tarkoitetaan

a)	’edulla’ asetuksen (EY) N:o 247/2006 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti mainitussa asetuksessa säädettyä vapautusta tuontitulleista tai yhteisön tuen myöntämistä;

b)

’loppukäyttäjällä’ i) kun kyseessä ovat suoraan kulutukseen tarkoitetut tuotteet: kuluttajaa; ii) kun kyseessä ovat jalostus- tai pakkausteollisuuden käyttöön ihmisravinnoksi tarkoitetut tuotteet — viimeistä jalostajaa tai pakkaajaa siltä tuen osalta, joka on tarkoitettu helpottamaan syrjäistä sijaintia, saaristoluonnetta ja syrjäisimpien alueiden asemaa, — kuluttajaa siltä tuen lisäosalta, joka on tarkoitettu vientihintojen huomioon ottamiseksi; iii) kun kyseessä ovat jalostus- tai pakkausteollisuuden käyttöön eläinten ravinnoksi sekä maatalouden tuotantopanoksiksi tarkoitetut tuotteet: maanviljelijää.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet, joilla valvotaan edun tehokasta siirtämistä loppukäyttäjälle. Ne voivat tätä tarkoitusta varten arvioida eri kaupallisten toimijoiden käyttämiä kaupallisia marginaaleja ja hintoja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja erityisesti tuen siirtämisen tarkastuspaikat sekä niiden mahdolliset muutokset on ilmoitettava komissiolle 48 artiklassa tarkoitetun kertomuksen yhteydessä.

9 artikla

Toimijoiden rekisteri

1.   Tuonti-, vapautus- ja tukitodistukset on myönnettävä ainoastaan sellaisille toimijoille, jotka on merkitty toimivaltaisten viranomaisten rekisteriin, jäljempänä ’rekisteri’.

2.   Jokainen yhteisöön sijoittautunut toimija voi pyytää merkitsemistään rekisteriin.

Merkintä riippuu seuraavista edellytyksistä:

a)	toimijalla on oltava lailliset välineet, rakenteet ja luvat, joita tarvitaan toiminnan harjoittamiseen ja erityisesti yrityskirjanpidosta ja verotusjärjestelmästä asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi;

b)	toimijan on kyettävä varmistamaan toimintansa toteuttaminen kyseisellä syrjäisimmällä alueella;

c)

toimijan on sitouduttava kyseessä olevan syrjäisimmän alueen erityisen hankintajärjestelmän ja tämän järjestelmän tavoitteiden mukaisesti i) antamaan toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi näiden pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot harjoitetusta kaupallisesta toiminnasta, erityisesti käytettyjen hintojen ja hyötymarginaalien osalta; ii) toimimaan yksinomaan omissa nimissään ja omaan lukuunsa; iii) esittämään todistushakemukset suhteessa kyseisen tuotteen todellisiin myyntimahdollisuuksiin, jotka on perusteltava puolueettomien tietojen avulla; iv) pidättäytymään kaikista sellaisista toimista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan tuotteiden keinotekoista puutetta tai pitämään saatavissa olevia tuotteita kaupan epätavanomaisen alhaiseen hintaan; v) varmistamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla maataloustuotteita syrjäisimmälle alueelle myytäessä edun siirtäminen loppukäyttäjälle.

3.   Toimija, joka aikoo lähettää tai viedä jalostamattomia tai pakattuja tuotteita 16 artiklassa tarkoitetuilla edellytyksillä, on rekisteriin merkitsemistä pyytäessään tai myöhemmin ilmoitettava aikomuksestaan jatkaa tällaista toimintaa ja ilmoitettava tarvittaessa pakkaamojen sijainti.

4.   Jalostaja, joka aikoo lähettää tai viedä jalostamattomia tai pakattuja tuotteita 16 tai 18 artiklassa tarkoitetuilla edellytyksillä, on rekisteriin merkitsemistä pyytäessään tai myöhemmin ilmoitettava aikomuksestaan jatkaa tällaista toimintaa ja ilmoitettava tarvittaessa pakkaamojen sijainti sekä toimitettava tarvittaessa eritellyt luettelot jalostetuista tuotteista.

10 artikla

Toimijoiden esitettäviksi kuuluvat asiakirjat ja todistuksen voimassaoloaika

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä toimijan esittämä tuontia, tuontitulleista vapauttamista tai tukia koskeva todistushakemus kustakin lähetyksestä, kun siihen on liitetty ostolaskun alkuperäiskappale tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja seuraavien asiakirjojen alkuperäiskappaleet tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset, jollei 4 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan 6 kohdan, 7 artiklan 7 kohdan eikä 14 ja 15 artiklan säännöksistä muuta johdu:

a)	lasku meritse tapahtuneesta kuljetuksesta tai lentorahtikirja;

b)	kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden alkuperätodistus tai yhteisön tuotteiden osalta komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (19) 315 artiklan 1 ja 2 kohdassa tapauskohtaisesti tarkoitettu T2L- tai T2LF -todistus.

Ostolasku sekä lasku meritse tapahtuneesta kuljetuksesta tai lentorahtikirja on laadittava todistuksen hakijan nimiin.

2.   Todistuksen voimassaolo on vahvistettava kuljetusmääräajan mukaan. Toimivaltainen viranomainen voi pidentää tätä määräaikaa erityistapauksissa, jotka johtuvat vakavista tai odottamattomista kuljetusaikaan vaikuttavista vaikeuksista siten, että kuljetusaika ei saa kuitenkaan ylittää kahta kuukautta todistuksen antopäivästä lukien.

11 artikla

Tuotteiden ja tavaroiden esittäminen sekä todistusten siirtäminen

1.   Erityisiin hankintajärjestelmiin kuuluvien tuotteiden osalta tuonti-, vapautus- ja tukitodistukset on esitettävä tulliviranomaisille muodollisuuksien täyttämiseksi viimeistään viidentoista päivän kuluttua siitä päivästä, jona lupa tavaralastin purkamiseen saatiin. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lyhentää tätä enimmäismääräaikaa.

Azoreilla, Madeiralla tai Kanariansaarilla sisäisessä jalostuksessa tai tullivarastossa olleiden niiden tuotteiden osalta, jotka luovutetaan niillä myöhemmin vapaaseen liikkeeseen, 15 päivän enimmäismääräaika alkaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen todistusten hakupäivästä.

2.   Tavarat on esitettävä irtotavarana tai erillisinä erinä siten, että ne vastaavat esitettyä todistusta.

Tullimuodollisuuksia täytettäessä todistuksia käytetään vain yhtä toimintaa varten.

3.   Todistukset eivät ole siirtokelpoisia.

12 artikla

Tuotteiden laatu

Erityisissä hankintajärjestelmissä ovat tukikelpoisia ainoastaan asetuksen (EY) N:o 800/1999 21 artiklan 1 kohdan mukaiset laadultaan virheettömät, kunnolliset ja myyntikelpoiset tuotteet.

Tuotteiden osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattaminen on tarkastettava yhteisössä voimassa olevien vaatimusten tai käytäntöjen mukaisesti viimeistään silloin, kun tuotteita pidetään kaupan ensimmäistä kertaa.

Jos todetaan, että tuote ei vastaa ensimmäisen alakohdan vaatimuksia, erityistä hankintajärjestelmää ei sovelleta, ja vastaava määrä merkitään uudelleen arvioituun hankintataseeseen. Jos tuki on myönnetty 7 artiklan mukaisesti, se on maksettava takaisin. Jos tuonti on tapahtunut 4 tai 5 artiklan mukaisesti, tuontitulli on maksettava, paitsi jos asianomainen osoittaa, että tuotteet on jälleenviety tai hävitetty.

13 artikla

Vakuuden asettaminen

Tuonti-, vapautus- ja tukitodistushakemuksilta ei edellytetä vakuutta.

Erityistapauksissa ja siinä määrin kuin on tarpeellista tämän asetuksen säännösten moitteettoman soveltamisen kannalta, toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää suuruudeltaan myönnettyä etua vastaavan vakuuden asettamista. Tällöin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 1 ja 4 kohtaa.

14 artikla

Todistusten hakemusmäärien merkittävä kasvaminen

1.   Jos arvioidun hankintataseen täytäntöönpanovaiheessa ilmenee tietyn tuotteen osalta huomattavaa tuonti-, vapautus- tai tukitodistusten hakemusmäärien kasvua, joka saattaisi vaarantaa yhden tai useamman erityisen hankintajärjestelmän tavoitteista, jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisen syrjäisimmän alueen hankintatarpeiden varmistamiseksi, ottaen huomioon käytettävissä olevat määrät ja etusijalla olevien alojen tarpeet.

2.   Rajoitettaessa todistusten myöntämistä toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava kaikkiin vireillä oleviin hakemuksiin yhdenmukaista vähennysprosenttiosuutta.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan sen jälkeen, kun asianomaisia viranomaisia on kuultu.

15 artikla

Enimmäismäärän vahvistaminen todistushakemusta kohti

Siinä määrin kuin on ehdottoman välttämätöntä kyseisen syrjäisimmän alueen markkinoiden häiriöiden tai sellaisten keinottelutoimien estämiseksi, jotka saattavat vakavasti haitata erityisten hankintajärjestelmien moitteetonta toimintaa, toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa tukihakemuskohtaisen enimmäismäärän.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä komissiolle, jos tätä artiklaa sovelletaan.

V LUKU

Vienti ja lähettäminen

16 artikla

Vientiä tai lähettämistä koskevat edellytykset

1.   Erityiseen hankintajärjestelmään kuuluneiden jalostamattomien tuotteiden tai erityiseen hankintajärjestelmään kuuluneista tuotteista valmistettujen pakattujen taikka jalostettujen tuotteiden viennissä ja lähettämisessä on noudatettava 2–6 kohdan edellytyksiä.

2.   Vietävien tuotteiden osalta vienti-ilmoituksen 44 kohdassa on oltava yksi liitteessä I olevassa H osassa olevista maininnoista.

3.   Tuontitulleista vapautettujen tuotteiden määrät, jotka viedään, on merkittävä arvioituun hankintataseeseen.

Kyseisille tuotteille ei voida myöntää vientitukea.

4.   Tuontitulleista vapautettujen tuotteiden määrät, jotka lähetetään, on merkittävä arvioituun hankintataseeseen uudelleen, ja lähettäjän on suoritettava tuontipäivänä sovellettavan kaikkia koskevan tuontitullin määrä viimeistään lähettämisen yhteydessä.

Tuotteita ei saa lähettää ennen kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu maksu on suoritettu.

Jos tuontipäivää ei voida määrittää, kyseiset tuotteet katsotaan tuoduiksi päivänä, jona lähettämistä edeltäneiden kuuden kuukauden kuluessa on sovellettu korkeinta kaikkia koskevaa tuontitullia.

5.   Tukea saaneiden tuotteiden määrät, jotka viedään tai lähetetään, on merkittävä arvioituun hankintataseeseen uudelleen, ja viejän tai lähettäjän on maksettava myönnetty tuki takaisin viimeistään viennin tai lähettämisen yhteydessä.

Tuotteita ei saa lähettää eikä viedä ennen kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu takaisinmaksaminen on tapahtunut.

Jos myönnetyn tuen määrää ei voida määrittää, kyseisten tuotteiden katsotaan saaneen korkeinta tukea, jonka yhteisö on näille tuotteille vahvistanut vienti- tai lähettämishakemuksen jättämistä edeltäneiden kuuden kuukauden kuluessa.

Tuotteille voidaan myöntää vientitukea edellyttäen, että tuen myöntämiselle säädetyt edellytykset täyttyvät.

6.   Toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan muiden kuin tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa ja 18 artiklassa tarkoitettuja jalostettuja tuotteita koskevien määrien vientiin tai lähettämiseen ainoastaan, jos jalostaja tai viejä todistavat, että kyseiset tuotteet eivät sisällä sellaisia raaka-aineita, joiden tuonti tai käyttö on tapahtunut erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti.

Toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan muiden kuin tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen jalostamattomien tai pakattujen tuotteiden jälleenvientiin tai jälleenlähettämiseen ainoastaan, jos viejä todistaa, että kyseisiin tuotteisiin ei ole sovellettu erityistä hankintajärjestelmää.

Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava riittävät tarkastukset ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen todistusten oikeellisuuden varmistamiseksi ja tarvittaessa perittävä takaisin erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti myönnetty etu.

17 artikla

Vientitodistus ja viennin merkittävä kasvu

1.   Seuraavien tuotteiden vienti ei edellytä tuontitodistuksen esittämistä:

a)	edellä 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tuotteet;

b)	edellä 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tuotteet, jotka eivät täytä vientituen saamisen edellytyksiä.

2.   Jos syrjäisimpien alueiden säännöllinen hankinta uhkaa vaarantua 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden viennin merkittävän kasvun vuoksi, toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa määrällisen rajoituksen, jolla kyseisten alojen ensisijaiset tarpeet voidaan tyydyttää. Määrällinen rajoitus on toteutettava syrjimättömällä tavalla.

18 artikla

Perinteinen vienti, alueellisen kaupan puitteissa tapahtuva vienti ja jalostettujen tuotteiden perinteinen lähettäminen

1.   Jalostaja, joka on ilmoittanut 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti aikomuksestaan viedä perinteisen tai alueellisen kaupan puitteissa taikka lähettää perinteisen kaupan, sellaisena kuin se on asetuksen (EY) N:o 247/2006 4 artiklan 2 kohdassa määriteltynä, puitteissa erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia raaka-aineita sisältäviä jalostettuja tuotteita, voi tehdä sen liitteissä II–V esitettyjen vuosittaisten määrien rajoissa. Toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tarvittavat luvat sen varmistamiseksi, että toimet eivät ylitä vuosittaisia määriä.

’Alueellinen kauppa’ tarkoittaa kunkin merentakaisen departementin, Azorien ja Madeiran sekä Kanariansaarten liitteessä VI tarkoitettuihin kolmansiin maihin suuntautuvaa toteutunutta kauppaa.

Alueellisen kaupan puitteissa tapahtuvan viennin osalta viejän on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklassa säädetyt asiakirjat mainitun asetuksen 49 artiklassa säädetyssä määräajassa. Jos asiakirjoja ei esitetä annetussa määräajassa, toimivaltaisten viranomaisten on perittävä erityisen hankintajärjestelmän mukaisesti myönnetty etu takaisin.

Merentakaisiin departementteihin, Azoreille, Madeiralle tai Kanariansaarille toimitetut erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvat tukikelpoiset tuotteet, joita käytetään laivojen ja ilma-alusten muonitukseen, katsotaan paikallisesti kulutetuiksi.

2.   Jalostustoimien, jotka voivat johtaa perinteiseen tai alueellisen kaupan puitteissa tapahtuvaan vientiin taikka perinteiseen lähettämiseen 1 kohdan mukaisesti, on vastattava soveltuvin osin neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (20) ja asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 täsmennettyjä sisäisen jalostuksen menettelyä sekä tullivalvonnassa tapahtuvaa jalostusta koskevia edellytyksiä, lukuun ottamatta tavanomaisia käsittelytapoja.

3.   Tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vienti ei edellytä vientitodistuksen esittämistä.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettujen vietävien tuotteiden osalta vienti-ilmoituksen 44 kohdassa on oltava yksi liitteessä I olevassa I osassa olevista maininnoista.

VI LUKU

Tarkastukset ja seuraamukset

19 artikla

Tarkastukset

1.   Maataloustuotteiden tuontia, käyttöönottoa, vientiä ja lähettämistä koskevien hallinnollisten tarkastusten on oltava täydellisiä, ja niihin on kuuluttava erityisesti ristiintarkastuksia 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen kanssa.

2.   Maataloustuotteiden fyysiseen tuontiin, käyttöönottoon, vientiin ja lähettämiseen liittyvien syrjäisimmällä alueella tehtävien tarkastusten on koskettava vähintään viiden prosentin edustavaa otosta 11 artiklan mukaisesti esitetyistä todistuksista.

Fyysiset tarkastukset tehdään soveltuvin osin neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 386/90 (21) säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Erityistapauksissa komissio voi pyytää soveltamaan fyysisiä tarkastuksia koskevia muita tarkastusprosentteja.

20 artikla

Seuraamukset

1.   Jos toimija ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisesta säätilasta johtuvaa onnettomuutta lukuun ottamatta jättää noudattamatta 9 artiklan nojalla tehtyjä hintasitoumuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön nojalla sovellettavia seuraamuksia, toimivaltaisten viranomaisten on

a)	perittävä myönnetty etu takaisin tuonti-, vapautus- tai tukitodistuksen haltijalta;

b)	lykättävä toimijan rekisteröintiä väliaikaisesti tai peruttava se laiminlyönnin vakavuuden mukaan.

Edellä a alakohdassa tarkoitetun edun on oltava yhtä suuri kuin 16 artiklan 4 ja 5 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti vahvistetun tuontitullien vapautuksen tai tuen määrä.

2.   Jos todistuksen haltija ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisesta säätilasta johtuvaa onnettomuutta lukuun ottamatta ei toteuta säädettyä tuontia tai käyttöönottoa, hänen oikeuttaan hakea todistuksia lykätään todistuksen voimassaolon päättymistä seuraaviksi kuudeksikymmeneksi päiväksi. Lykkäysajan jälkeen myöhempien todistusten myöntämisen edellytyksenä on myönnettävää etua suuruudeltaan vastaavan vakuuden asettaminen ajalta, joka toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden tuotemäärien uudelleenkäyttämiseksi, jotka on saatu käyttöön myönnettyjen todistusten jäädessä kokonaan tai osittain täytäntöönpanematta, tai kun ne peruutetaan tai kun myönnetty etu peritään takaisin.

VII LUKU

Kansalliset säännökset

21 artikla

Hallintoa ja seurantaa koskevat kansalliset yksityiskohtaiset säännöt

Toimivaltaisten viranomaisten on annettava täydentävät yksityiskohtaiset säännöt erityisten hankintajärjestelmien hallinnoimiseksi ja seuraamiseksi reaaliajassa.

Niiden on ilmoitettava komissiolle ennen voimaantuloa ne toimenpiteet, joita ne aikovat toteuttaa ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi.

III OSASTO

PAIKALLISTUOTANTOA KOSKEVAT TUKITOIMENPITEET

I LUKU

Kaupan pitäminen tuotantoalueen ulkopuolella

22 artikla

Tuen määrä

1.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osaston nojalla myönnetyn tuen määrä syrjäisimpien alueiden tuotteiden kaupan pitämiseksi muualla yhteisössä ei saa ylittää 10:tä prosenttia määräpaikka-alueelle toimitetun kaupan pidetyn tuotannon arvosta, joka määritetään 2 kohdan mukaisesti.

Enimmäismäärä korotetaan 13 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta, jos tuottajien kanssa sopimuksen tehnyt toimija on tuottajien järjestö, liitto tai organisaatio.

2.   Tuen määrän vahvistamiseksi määräpaikka-alueelle toimitetun kaupan pidetyn tuotannon arvo arvioidaan tarvittaessa markkinointivuosisopimuksen, erityisten kuljetusasiakirjojen ja kaikkien maksatushakemuksen tueksi esitettyjen asiakirjojen perusteella.

Huomioon otettava kaupan pidetyn tuotannon arvo on ensimmäiseen purkusatamaan tai ensimmäiselle purkulentokentälle toimitetun toimituksen arvo.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää tuen määrää vahvistettaessa tarvittavia täydentäviä tietoja tai perusteluja.

3.   Tuen myöntämisedellytykset, tuotteet ja kyseiset määrät täsmennetään asetuksen (EY) N:o 247/2006 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyissä ohjelmissa.

23 artikla

Tomaatit

CN-koodiin 0702 00 kuuluville Kanariansaarten tomaateille asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osaston nojalla myönnetyn tuen määrä on 3,6 euroa sadalta kilogrammalta 250 000 tonnin rajoissa vuodessa.

24 artikla

Riisi

Guyanassa korjatun riisin enimmäismäärä, jolle voidaan asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osaston nojalla myöntää tukea kaupan pitämiseksi Guadeloupella ja Martiniquella sekä muualla yhteisössä, ei saa ylittää 12 000 tonnin määrää vuodessa kokonaan hiotun riisin ekvivalenttina ilmaistuna.

Kaupan pitämistä koskeva määrä muualla yhteisössä Guadeloupen ja Martiniquen ulkopuolella ei saa ylittää 4 000:ta tonnia vuodessa.

II LUKU

Tukihakemukset

25 artikla

Hakemusten jättäminen

Kalenterivuotta koskevat tukihakemukset on jätettävä jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten nimeämille viranomaisille toimivaltaisten viranomaisten vahvistamalla tavalla ja niiden määrittämien kausien aikana. Kaudet määritellään siten, että voidaan tehdä tarvittavat paikalla tehtävät tarkastukset, ja ne saavat ulottua enintään seuraavan kalenterivuoden 28 päivään helmikuuta.

26 artikla

Ilmeisten virheiden korjaaminen

Tukihakemusta voidaan korjata milloin tahansa sen jättämisen jälkeen, jos toimivaltainen viranomainen havaitsee ilmeisen virheen.

27 artikla

Hakemusten jättäminen myöhässä

Ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tukihakemuksen jättäminen 25 artiklan mukaisesti vahvistetun määräajan jälkeen johtaa yhden prosentin vähennykseen päivää kohti määristä, joihin viljelijällä olisi ollut oikeus, jos hakemus olisi jätetty asetetun määräajan kuluessa. Hakemus hylätään, jos se myöhästyy enemmän kuin 25 kalenteripäivää.

28 artikla

Tukihakemusten peruuttaminen

1.   Tukihakemus voidaan peruuttaa kokonaan tai osittain milloin tahansa.

Jos toimivaltainen viranomainen on kuitenkin jo ilmoittanut viljelijälle tukihakemuksessa olevista sääntöjenvastaisuuksista tai aikomuksestaan tehdä tarkastus paikalla, ja kyseisessä paikalla tehtävässä tarkastuksessa havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, peruutuksia ei sallita niiden tukihakemuksen osien osalta, joihin sääntöjenvastaisuudet liittyvät.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu peruuttaminen tarkoittaa, että hakija on samassa tilanteessa, jossa hän oli ennen kyseisen tukihakemuksen tai tukihakemuksen osan jättämistä.

29 artikla

Tuen maksaminen

Kun tukihakemukset ja todistusasiakirjat on varmistettu ja niiden määrä asetuksen (EY) N:o 247/2006 9 artiklassa säädetyille yhteisön tukiohjelmille vahvistettu, toimivaltaisten viranomaisten on maksettava tuet kalenterivuodelta

—	erityisen hankintajärjestelmän tukien osalta koko vuoden ajan,

—	suorien tukien osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (22) 28 artiklan mukaisesti,

—	muiden tukien osalta kuluvan vuoden 16 päivänä lokakuuta alkavan ja seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta päättyvän jakson aikana.

III LUKU

Tarkastukset

30 artikla

Yleiset periaatteet

Tarkastukset toteutetaan hallinnollisin ja paikalla tehtävin tarkastuksin.

Hallinnollisen tarkastuksen on oltava täydellinen, ja siihen on kuuluttava ristiintarkastuksia muun muassa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston 4 luvussa säädetyn yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietojen kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten on toteuttava tämän asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisten riskianalyysien perusteella paikalla tehtäviä satunnaistarkastuksia vähintään viidelle prosentille tukihakemuksista. Otoksen on edustettava myös vähintään viittä prosenttia tuen kohteena olevista määristä.

Jäsenvaltiot voivat kaikissa aiheellisissa tapauksissa käyttää yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää.

31 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta. Jos valvonnan tarkoitus ei vaarannu, voidaan kuitenkin antaa vain ehdottoman välttämättömään rajautuva ennakkoilmoitus. Ilmoituksen saa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta antaa enintään 48 tuntia ennen tarkastusta.

2.   Tässä luvussa säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset ja muut yhteisön lainsäädännössä säädetyt tarkastukset on tarvittaessa tehtävä samanaikaisesti.

3.   Asianomainen tukihakemus tai asianomaiset tukihakemukset hylätään, jos viljelijä tai tämän edustaja estää paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisen.

32 artikla

Viljelijöiden valitseminen paikalla tehtävään tarkastukseen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on riskianalyysin ja jätettyjen tukihakemusten edustavuuden perusteella valittava viljelijät, joihin kohdistetaan paikalla tehtävä tarkastus. Riskinanalyysissä on otettava huomioon

a)	tukien määrä;

b)	viljelylohkojen määrä, tukihakemuksen kohteena oleva pinta-ala ja eläinten määrä taikka tuotettu, kuljetettu, jalostettu tai kaupan pidetty määrä;

c)	muutokset edelliseen vuoteen verrattuna;

d)	aiempien vuosien tarkastusten tulokset;

e)	muut jäsenvaltioiden määrittelemät tekijät.

Edustavuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on valittava satunnaisesti 20–25 prosenttia niiden viljelijöiden vähimmäislukumäärästä, joille on tehtävä tarkastus paikalla.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa valintaperusteista, joiden mukaan kukin viljelijä valitaan paikalla tehtävään tarkastukseen. Tarkastuksen paikalla tekevälle tarkastajalle on annettava vastaavat tiedot ennen tarkastusta.

33 artikla

Tarkastuskertomus

1.   Jokaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava tarkastuskertomus, jossa tarkastukseen liittyvät seikat esitetään yksityiskohtaisesti. Kertomuksessa on ilmoitettava erityisesti

a)	tarkastetut tukijärjestelmät ja -hakemukset;

b)	dpaikalla olleet henkilöt;

c)	tarkastetut ja mitatut viljelylohkot, mittaustulokset mitattua viljelylohkoa kohden ja käytetyt mittausmenetelmät;

d)

havaittujen eläinten lukumäärä ja laji sekä tarvittaessa korvamerkkien numerot, rekisteriin, nautaeläinten atk-pohjaiseen tietokantaan ja tarkastettuihin todistusasiakirjoihin tallennetut tiedot sekä tarkastusten tulokset ja tarvittaessa yksittäisiin eläimiin tai niiden tunnistuskoodeihin liittyvät erityiset havainnot;

e)	tuotetut, kuljetetut, jalostetut tai kaupan pidetyt tarkastetut määrät;

f)	ilmoitettiinko tarkastuksesta viljelijälle ennakolta ja milloin ilmoitus annettiin, jos näin tehtiin;

g)	muut toteutetut tarkastustoimenpiteet.

2.   Viljelijällä tai hänen edustajallaan on mahdollisuus allekirjoittaa kertomus ja ilmoittaa olleensa paikalla tarkastuksen aikana ja lisätä huomautuksiaan. Jos todetaan sääntöjenvastaisuuksia, viljelijälle on annettava jäljennös tarkastuskertomuksesta.

Jos paikalla tehtävä tarkastus tehdään kaukokartoituksena, jäsenvaltiot voivat päättää olla antamatta viljelijälle tai hänen edustajalleen mahdollisuutta allekirjoittaa tarkastuskertomus, jos kaukokartoitustarkastuksessa ei todeta sääntöjenvastaisuuksia.

IV LUKU

Tuen vähennykset, tuen ulkopuolelle jättämiset ja aiheettomat maksut

34 artikla

Tuen vähennykset ja tuen ulkopuolelle jättämiset

Jos tukihakemuksissa ilmoitetut tiedot ja III luvussa tarkoitetuissa tarkastuksissa todetut tiedot eivät vastaa toisiaan, jäsenvaltion on sovellettava tuen vähennyksiä ja tuen ulkopuolelle jättämisiä. Niiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

35 artikla

Tuen vähennysten ja tuen ulkopuolelle jättämisten soveltamista koskevat poikkeukset

1.   Edellä 34 artiklassa säädettyjä vähennyksiä ja ulkopuolelle jättämisiä ei sovelleta, jos tuensaaja on esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa tai jos hän voi muuten osoittaa, että virhe ei ole hänen tekemänsä.

2.   Vähennyksiä ja ulkopuolelle jättämisiä ei sovelleta niihin tukihakemuksen osiin, joiden osalta tuensaaja ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti tukihakemuksen olevan virheellinen tai muuttuneen virheelliseksi sen jättämisen jälkeen edellyttäen, että tuensaajalle ei ole annettu tietoa toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta tehdä tarkastus paikalla tai että viranomainen ei ole jo ilmoittanut viljelijälle hakemuksessa olevista sääntöjenvastaisuuksista.

Tukihakemusta on mukautettava vastaamaan todellista tilannetta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tuensaajan toimittamien tietojen perusteella.

36 artikla

Aiheettomien maksujen takaisinperintä ja sakko

1.   Aiheettomaan maksuun sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 (23) 73 artiklaa soveltuvin osin.

2.   Jos aiheettomasti maksettu summa johtuu edunsaajan virheellisistä ilmoituksista, virheellisistä asiakirjoista tai vakavasta laiminlyönnistä, tämän on lisäksi maksettava aiheettomasti maksetun määrän suuruinen sakko, johon on lisätty asetuksen (EY) N:o 796/2004 73 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettu korko.

37 artikla

Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 796/2004 72 artiklan mukaisesti.

IV OSASTO

LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

I LUKU

Graafinen tunnus

38 artikla

Graafisen tunnuksen käyttö

1.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 14 artiklassa säädettyä graafista tunnusta käytetään ainoastaan sellaisten syrjäisimmille alueille ominaisten jalostamattomien tai jalostettujen maataloustuotteiden tunnettavuuden ja kulutuksen lisäämiseksi, jotka vastaavat mainittujen alueiden toimijoita edustavien ammattijärjestöjen toimesta määriteltyjä määräyksiä.

Graafinen tunnus muodostuu tämän asetuksen liitteessä VII olevasta tunnuksesta.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määräykset koskevat laatuvaatimuksia tai viljelyä, tuotantoa tai valmistusta koskevien tapojen ja tekniikoiden sekä tarjontamuotoa ja pakkaamista koskevien vaatimusten noudattamista.

Kyseisissä määräyksissä on viitattava yhteisön lainsäädännön säännöksiin tai jos niitä ei ole, kansainvälisiin vaatimuksiin, tai tarvittaessa ne on vahvistettava erikseen syrjäisimpien alueiden tuotteita varten edustavien ammattijärjestöjen ehdotuksesta.

39 artikla

Graafisen tunnuksen käyttöoikeus

1.   Tuottajajäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai näiden valtuuttamien laitosten on myönnettävä graafisen tunnuksen käyttöoikeus kullekin tuotteelle, jolle on vahvistettu 38 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, tuotteesta riippuen johonkin seuraavista ryhmistä kuuluville toimijoille:

a)	yksittäiset tai organisaatioiksi tai ryhmiksi järjestäytyneet tuottajat;

b)	kaupan alan toimijat, jotka pakkaavat tuotteen sen kaupan pitämistä varten;

c)	syrjäisimmälle alueelle sijoittautuneet jalostettujen tuotteiden valmistajat.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty oikeus myönnetään yhdeksi tai useammaksi markkinointivuodeksi annettavalla hyväksynnällä.

40 artikla

Hyväksyminen

1.   Edellä 39 artiklan 2 kohdassa säädetty hyväksyminen myönnetään mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille sellaisille toimijoille näiden hakemuksesta, joilla on tarpeen mukaan käytettävissään kyseisen tuotteen tuotantoon tai valmistukseen tarvittavat tilat ja tekniset laitteet 38 artiklassa tarkoitettujen määräysten mukaisesti ja jotka sitoutuvat

a)	tapauksen mukaan tuottamaan, pakkaamaan tai valmistamaan tuotteita, jotka täyttävät mainitut määräykset;

b)	pitämään kirjanpitoa, jolla voidaan valvoa erityisesti graafisen tunnuksen käyttöoikeuden omaavan tuotteen tuotantoa, pakkaamista tai valmistusta;

c)	suostumaan kaikkiin toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiin tarkastuksiin ja varmistuksiin.

2.   Hyväksyntä peruutetaan, jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että hyväksytty toimija ei ole noudattanut tuotetta koskevia määräyksiä tai ei ole noudattanut jotakin 1 kohdassa säädetyistä sitoumuksista johtuvaa velvollisuutta. Peruutus on väliaikainen tai lopullinen sen mukaan, kuinka vakavia havaitut puutteet ovat.

41 artikla

Graafisen tunnuksen käyttöedellytysten valvonta

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava säännöllisin väliajoin, että hyväksytyt toimijat noudattavat graafisen tunnuksen käyttöedellytyksiä sekä 40 artiklassa säädettyjä sitoumuksia.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tarkastusten tekemisen niihin valtuutetuille laitoksille, joilla on vaadittava tekninen pätevyys ja jotka ovat puolueettomia. Kyseiset laitokset toimittavat tällöin toimivaltaisille viranomaisille säännöllisin väliajoin kertomuksen tarkastustehtävänsä suorittamisesta.

42 artikla

Kansalliset toimenpiteet

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava graafisen tunnuksen järjestelmän hallinnon kannalta tarpeelliset täydentävät hallinnolliset toimenpiteet. Kyseisiin toimenpiteisiin voi kuulua erityisesti maksujen kerääminen hyväksytyiltä toimijoilta graafisen tunnuksen painamista varten ja hallinnollisten sekä valvontatoimista aiheutuneiden kulujen kattamiseksi.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä komissiolle palvelut tai tarvittaessa 39 artiklan 2 kohdassa säädetyn hyväksynnän myöntämisestä sekä tämän luvun soveltamiseksi tehtävien tarkastusten toteuttamisesta vastuussa olevat laitokset. Niiden on ilmoitettava myös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista täydentävien toimenpiteiden luonnoksista ennen niiden hyväksymistä kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

43 artikla

Graafisen tunnuksen väärinkäyttö ja graafisesta tunnuksesta tiedottaminen

Jäsenvaltioiden on sovellettava voimassa olevia asiaa koskevia kansallisia säännöksiä estääkseen ja tarvittaessa langettaakseen seuraamuksen graafisen tunnuksen väärinkäytöksistä, tai niiden on vahvistettava tarvittavat asiaa koskevat toimenpiteet. Niiden on ilmoitettava sovellettavista toimenpiteistä komissiolle tämän asetuksen voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden aikana.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että graafisesta tunnuksesta sekä tuotteista, joissa sitä voidaan käyttää, tiedotetaan soveltuvalla tavalla.

44 artikla

Toisintamis- ja käyttöedellytykset

Graafisen tunnuksen toisintaminen ja käyttö tapahtuvat liitteessä VII olevien teknisten sääntöjen mukaisesti.

II LUKU

Tupakan tuonti Kanariansaarille

45 artikla

Tupakasta kannettavasta tullista vapauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen enimmäismäärän laskemista koskeva vuosijakso kestää vuoden 1 päivästä tammikuuta saman vuoden 31 päivään joulukuuta.

2.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 22 artiklan soveltamiseksi ilmaisulla ’tupakkatuotteiden paikallinen valmistus’ tarkoitetaan kaikkia Kanariansaarilla toteutettavia toimia, joiden tarkoituksena on jalostaa tämän asetuksen liitteessä VIII mainittuja tuotteita valmiiksi poltettaviksi tuotteiksi.

3.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun raakatupakan ja osittain valmistetun tupakan määrät muunnetaan riivityn raakatupakan määriksi tämän asetuksen liitteessä VIII olevien vastaavuuskertoimien perusteella.

46 artikla

Vapautusedellytykset

1.   Liitteessä VIII tarkoitettujen tuotteiden tuonti edellyttää vapautustodistuksen esittämistä. Todistushakemuksen ja todistuksen 20 kohdassa on oltava jokin liitteessä I olevassa J osassa olevista merkinnöistä.

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, 2, 5, 9–13, 15, 19 ja 20 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän asetuksen liitteessä VIII tarkoitettuja tuotteita käytetään asiaa koskevien yhteisön säännösten ja erityisesti asetuksen (ETY) N:o 2454/93 291–300 artiklan mukaisesti.

V OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

47 artikla

Ilmoitukset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle erityisten hankintajärjestelmien osalta viimeistään kunkin vuosineljänneksen loppua seuraavan kuukauden viidentenätoista päivänä viitteenä käytettävän kalenterivuoden edeltäviä kuukausia koskevat seuraavat tiedot eriteltyinä kunkin tuotteen, CN-koodin ja tarvittaessa erityisen määräpaikan osalta:

a)	määrät eriteltyinä kolmansista maista tapahtuneen tuonnin tai yhteisöstä tapahtuneiden toimitusten mukaan;

b)	tuen määrä sekä tuotetta ja tarvittaessa erityistä määräpaikkaa kohti tosiasiallisesti maksetut kulut;

c)	määrät, joita koskevia todistuksia ei ole käytetty, eriteltyinä todistusryhmän mukaan;

d)	edellä olevan 16 artiklan nojalla mahdollisesti jälleenviedyt tai jälleenlähetetyt määrät sekä takaisinperittyjen tukien yksikkökohtaiset määrät ja kokonaismäärät;

e)	edellä olevan 18 artiklan mukaisesti tapahtuneen jalostuksen jälkeen mahdolliset jälleenviedyt tai jälleenlähetetyt määrät;

f)	siirrot kokonaismäärän rajoissa tuoteryhmää kohti ja arvioitujen hankintataseiden muutokset ajanjakson aikana;

g)	käytettävissä oleva määrä ja käyttöprosentti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava käytettyjen todistusten perusteella.

2.   Paikallistuotannon tuen osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)	edellisen kalenterivuoden osalta vastaanotetut tukihakemukset ja kyseiset määrät viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta;

b)	edellisen kalenterivuoden osalta vastaanotetut tosiasiallisesti tukeen oikeuttavat hakemukset ja kyseiset määrät viimeistään 31 päivänä heinäkuuta.

48 artikla

Kertomus

1.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a)	mahdolliset merkittävät muutokset sosio-ekonomisessa tai maatalousympäristössä;

b)	yhteenveto käytettävissä olevista fyysisistä ja rahoitusta koskevista tiedoista, jotka liittyvät kunkin toimenpiteen täytäntöönpanoon, sekä analyysi näistä tiedoista ja tarvittaessa esittely ja analyysi toiminta-alasta, johon tämä toimenpide kuuluu;

c)	toimenpidekokonaisuuksien ja toimintalinjojen toteutumisaste kertomuksen esittämispäivänä suhteessa niiden toiminnallisiin ja erityisiin tavoitteisiin esittämällä tässä yhteydessä määrälliset indikaattorit;

d)	yhteenveto merkittävistä ongelmista toimenpiteiden hallinnossa ja täytäntöönpanossa;

e)	kaikkien toimenpiteiden tulosten tarkastelu ottaen huomioon eri toimenpiteiden väliset yhteydet;

f)

erityisen hankintajärjestelmän osalta — tiedot ja analyysi hintojen kehityksestä ja myönnetyn edun siirtämisestä sekä kyseisen siirtämisen varmistamiseksi toteutetut toimenpiteet ja tarkastukset, — ottaen huomioon muut voimassa olevat tuet analyysi tukien suhteellisuudesta verrattuna syrjäisimmille alueille suuntautuvien kuljetusten lisäkustannuksiin ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoihin sekä jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden tai maatalouden tuotantopanosten osalta saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvat lisäkustannukset;

g)	ohjelmaan sisältyvälle kullekin toimelle asetettujen tavoitteiden toteutumisaste puolueettomasti mitattavissa olevien indikaattorien avulla mitattuina;

h)	asianomaisen alueen vuotuista hankintatasetta koskevat tiedot erityisesti kulutuksen, karjojen kehittymisen, tuotannon ja kaupan osalta;

i)	tiedot määristä, jotka on tosiasiallisesti myönnetty tukiohjelman toimien toteuttamiseksi jäsenvaltioiden vahvistamien perusteiden mukaan, joita ovat tuensaajina olevien tuottajien lukumäärä, tukikelpoisten eläinten lukumäärä, pinta-alat, joille tukea myönnetään, ja asianomaisten tilojen lukumäärä;

j)	kunkin tukiohjelmaan sisältyvän toimen rahoituksen toteuttamista koskevat tiedot;

k)	toimivaltaisten viranomaisten tekemiin tarkastuksiin ja mahdollisiin sovellettuihin seuraamuksiin liittyvät tilastotiedot;

l)	tukiohjelman toteuttamiseen liittyvät jäsenvaltion kommentit.

2.   Vuoden 2006 kertomuksessa on oltava arviointi vaikutuksista kyseisen alueen kotieläintuotantoon ja maatalousmarkkinoihin sekä tukiohjelman vaikutuksista naudan-, lampaan- ja vuohenlihan tuotantoon liittyvään perinteiseen toimintaan.

49 artikla

Ohjelmien muutokset

1.   Asetuksen (EY) N:o 247/2006 24 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen ohjelmien muutokset on toimitettava komission hyväksyttäviksi.

Hyväksyntä ei kuitenkaan ole tarpeen seuraavia muutoksia varten:

a)	arvioitujen hankintataseiden osalta jäsenvaltiot voivat muuttaa tukitasoa ja niiden tuotteiden määriä, jotka voivat olla hankintajärjestelmän kohteena;

b)	paikallistuotannon tukemiseksi tarkoitettujen yhteisön tukiohjelmien osalta jäsenvaltiot voivat laskea tai korottaa 20 prosentin rajoissa kullekin toimenpiteelle tarkoitettuja määrärahoja ja tukien yksikkömäärää, jotka olivat voimassa muutoshakemuksen esittämishetkellä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava suunnitteilla olevat muutokset komissiolle kerran vuodessa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ilmoittaa muutoksista aina, kun kyse on ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista. Jollei komissio vastusta muutosta, suunnitteilla olevia muutoksia voidaan soveltaa mainittua ilmoitusta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

50 artikla

Tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen ja teknisen avun toimenpiteiden rahoittaminen

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 24 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyyn ohjelmaan sisältyvien tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen ja teknisen avun toimenpiteiden rahoittamiseen ohjelman toteuttamiseksi tarvittava määrä ei saa ylittää yhtä prosenttia kyseisen ohjelman kokonaisrahoituksen määrästä.

51 artikla

Kansalliset lisätoimenpiteet

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat lisätoimenpiteet.

52 artikla

Ennakoiden vähennykset

Jos tiedot, jotka jäsenvaltioiden on 47 ja 48 artiklan mukaisesti toimitettava komissiolle, ovat epätäydellisiä tai toimittamista koskevaa määräaikaa ei ole noudatettu, komissio voi vähentää maatalousmenojen perusteella laskettuja ennakkomaksuja tilapäisesti ja kiinteämääräisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta talousarviota koskevaan kurinalaisuuteen liittyvien yleisten sääntöjen soveltamista.

53 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 388/92, (ETY) N:o 2174/92, (ETY) N:o 2233/92, (ETY) N:o 2234/92, (ETY) N:o 2235/92, (ETY) N:o 2039/93, (ETY) N:o 2040/93, (EY) N:o 1418/96, (EY) N:o 2054/96, (EY) N:o 20/2002, (EY) N:o 1195/2002, (EY) N:o 43/2003, (EY) N:o 995/2003, (EY) N:o 14/2004 ja (EY) N:o 188/2005.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

54 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kuhunkin kyseiseen jäsenvaltioon siitä päivästä alkaen, jona komissio ilmoittaa hyväksyvänsä mainitun jäsenvaltion ohjelman asetuksen (EY) N:o 247/2006 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

---

(1)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(2)  EYVL L 43, 19.2.1992, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1526/2001 (EYVL L 202, 27.7.2001, s. 6).

(3)  EYVL L 217, 31.7.1992, s. 64. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1802/95 (EYVL L 174, 26.7.1995, s. 27).

(4)  EYVL L 218, 1.8.1992, s. 100. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1802/95.

(5)  EYVL L 218, 1.8.1992, s. 102. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1194/2002 (EYVL L 174, 4.7.2002, s. 9).

(6)  EYVL L 218, 1.8.1992, s. 105. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1742/2004 (EUVL L 311, 8.10.2004, s. 18).

(7)  EYVL L 185, 28.7.1993, s. 9.

(8)  EYVL L 185, 28.7.1993, s. 10.

(9)  EYVL L 182, 23.7.1996, s. 9.

(10)  EYVL L 280, 31.10.1996, s. 1.

(11)  EYVL L 8, 11.1.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 127/2005 (EUVL L 25, 28.1.2005, s. 12).

(12)  EYVL L 174, 4.7.2002, s. 11.

(13)  EYVL L 7, 11.1.2003, s. 25. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 261/2005 (EUVL L 46, 17.2.2005, s. 34).

(14)  EUVL L 144, 12.6.2003, s. 3.

(15)  EUVL L 3, 7.1.2004, s. 6. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2022/2005 (EUVL L 326, 13.12.2005, s. 3).

(16)  EUVL L 31, 4.2.2005, s. 6.

(17)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 410/2006 (EUVL L 71, 10.3.2006, s. 7).

(18)  EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 671/2004 (EUVL L 105, 14.4.2004, s. 5).

(19)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(20)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(21)  EYVL L 42, 16.2.1990, s. 6.

(22)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

(23)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---