19.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/14

(1)

Tutkimuksen, jäljempänä ’aiempi tutkimus’, johdosta neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 969/2000 (2) alun perin asetuksella (ETY) N:o 3068/92 (3) muun muassa Venäjältä peräisin olevan kaliumkloridin tuonnissa käyttöön otettuja toimenpiteitä, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

(2)

Euroopan unionin virallisessa lehdessä maaliskuussa 2004 julkaistulla ilmoituksella (4) komissio pani omasta aloitteestaan vireille voimassa olevien toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun sen selvittämiseksi, olisiko toimenpiteitä muutettava 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuneen Euroopan unionin laajentumisen kattamaan 25 jäsenvaltiota, jäljempänä ’laajentuminen’, huomioon ottamiseksi.

(3)

Kyseisen osittaisen välivaiheen tarkastelun tulosten perusteella oli yhteisön edun mukaista mukauttaa voimassa olevia toimenpiteitä väliaikaisesti, jotta kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa voitaisiin välttää tuojiin ja käyttäjiin välittömästi laajentumisen jälkeen kohdistuvat äkilliset ja kohtuuttoman kielteiset vaikutukset.

(4)

Tämän vuoksi komissio hyväksyi toukokuussa 2004 asetuksella (EY) N:o 1002/2004 (5) sitoumukset kahdelta Venäjällä toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, JSC Silvinitiltä ja JSC Uralkalilta, yhden vuoden ajaksi. Kesäkuussa 2005 hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 858/2005 (6) näiltä kahdelta Venäjällä toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta uudet sitoumukset, joiden voimassaolo päättyy 13 päivänä huhtikuuta 2006. Lisäksi asetuksella (EY) N:o 992/2004 (7) muutettiin asetusta (ETY) N:o 3068/92 sitoumusten mukaisen tuonnin vapauttamiseksi asetuksella (ETY) N:o 3068/92 käyttöön otetuista polkumyyntitulleista.

(5)

On myös huomattava, että tässä asetuksessa kaikki viittaukset ’yhteisöön’ tai ’15 jäsenvaltion yhteisöön’ tarkoittavat, ellei erikseen toisin mainita, yhteisöä sellaisena kuin se oli välittömästi ennen laajentumista.

(6)

Tammikuussa 2004 JSC Silvinit ja JSC Uralkali, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, esittivät perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti erilliset pyynnöt voimassa olevien toimenpiteiden yksilöllisestä osittaisesta välivaiheen tarkastelusta.

(7)

Pyynnön esittäjät väittivät ja toimittivat riittävän alustavan näytön, että niiden omiin kustannuksiin/kotimarkkinahintoihin perustuvan normaaliarvon ja niiden yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen vertailu johtaisi polkumyynnin poistumiseen. Polkumyynnin vaikutusten tasaaminen ei tästä syystä enää edellyttäisi nykyisen tasoisten, aiemmin määritettyyn polkumyynnin tasoon perustuvien, voimassa olevien toimenpiteiden soveltamista.

(8)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisten välivaiheen tarkastelujen vireille panemiseksi, ja julkaisi tarkastelun vireillepanoa koskevat ilmoitukset ja pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen (8).

(9)

Tutkimus koski ainoastaan polkumyyntiä ja käsitti 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 30 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(10)

Komissio ilmoitti välivaiheen tarkastelujen vireillepanosta virallisesti viejämaan edustajille, pyynnön esittäjille ja yhteisön tuotannonalalle ja antoi kaikille osapuolille, joita asia suoraan koski, mahdollisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi komissio lähetti pyynnön esittäjille kyselylomakkeen. Kyselylomakkeeseen vastasivat pyynnön esittäjät ja toiseen niistä etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava kaupan alan toimija.

(11)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot ja tarkasti kyselylomakevastaukset tekemällä käynnit seuraavien yritysten toimitiloihin:

(12)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin aiemmassa tutkimuksessa eli kaliumkloridi (potaska, KC1), jota yleensä käytetään maatalouslannoitteena joko suoraan – sellaisenaan tai sekoitettuna muiden lannoitteiden kanssa – tai osana niin sanottua NPK-lannoitetta (typpi, fosfori, kalium). Kaliumpitoisuus vaihtelee, ja se määritetään prosentuaalisena osuutena kaliumoksidia (K2O) vedettömän kuivan tuotteen painosta. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään myös tiettyjen teollisten ja farmaseuttisen tuotteiden raaka-aineena.

(13)

Potaskaa pidetään yleensä kaupan kahta eri laatua: vakio- eli jauhelaatuista, jäljempänä ’vakiolaatuinen potaska’, tai muuta kuin vakiolaatuista potaskaa, joka käsittää raelaatuisen potaskan, mutta ei rajoitu siihen, jäljempänä ’raelaatuinen potaska’. Tuote luokitellaan yleensä kolmeen perusluokkaan K2O-pitoisuuden perusteella:

(14)

Tässä yhteydessä olisi muistettava, että edellisessä tutkimuksessa havaittiin, että tiettyjä tuotuja tavanomaista korkeamman kaliumpitoisuuden omaavia erityisseoksia ja sekoituksia, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin potaskan CN-koodeihin, olisi myös pidettävä tarkasteltavana olevana tuotteena. Perusteena tälle on kyseisten seosten ja sekoitusten samanlaiset fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samanlainen käyttö kuin edellä mainituilla perusluokilla. Näin ollen kyseiset seokset ja sekoitukset, jotka kuuluvat CN-koodeihin ex31052010, ex31052090, ex31056090, ex31059091 ja ex31059099, otettiin myös mukaan tähän tutkimukseen ja ne kuuluvat tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(15)

Vahvistettiin, että Venäjältä yhteisöön tuodun tuotteen ja Venäjällä tuotetun ja Venäjän kotimarkkinoilla myydyn tuotteen fyysisissä tai kemiallisissa ominaisuuksissa ei ollut eroja, joten niitä pidettiin tässä tutkimuksessa samankaltaisina tuotteina.

(16)

Normaaliarvon määrittämistä varten komissio tutki ensin kummankin pyynnön esittäjän osalta, oliko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla niiden koko yhteisöön vietäväksi suuntautuneeseen myyntiin verrattuna edustavaa. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, kun kummankin pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin määrä oli vähintään 5 prosenttia niiden yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella kummankin pyynnön esittäjän tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän todettiin tutkimusajanjaksolla olleen edustavaa.

(17)

Tämän jälkeen tuotelajit määriteltiin niiden Taric-koodien mukaisesti, joihin asianomainen tuote luokitellaan (esimerkiksi vakiolaatuinen tai muu kuin vakiolaatuinen, raelaatuinen mukaan luettuna), ja pakkauksen tai kuljetusmuodon (esimerkiksi irtotavarana, säkeissä tai astioissa) sen selvittämiseksi, oliko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynti edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan yhteisöön viedyn tuotelajin kokonaismyynnistä.

(18)

Tässä selvityksessä todettiin, että toinen vientiä harjoittava tuottaja, JSC Silvinit, oli myynyt vain yhtä vientituotelajia edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Toisen vientiä harjoittavan tuottajan, JSC Uralkalin, todettiin myyneen kaikkia vientituotelajeja edustavassa määrin kotimarkkinoilla.

(19)

Samaten selvitettiin, voitiinko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä; tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(20)

Tässä yhteydessä todettiin, että JSC Uralkalin yhteisöön viemän eniten myydyn tuotelajin, jäljempänä ’eniten myyty vientilaji’, jonka osuus oli 99 prosenttia kyseisestä viennistä, kotimarkkinahinnat olivat kehittyneet poikkeavasti tutkimusajanjaksolla. Vahvistettiin, että tutkimusajanjaksolla 77 prosenttia eniten myydyn vientilajin kotimarkkinamyynnistä oli tapahtunut yhdelle Venäjällä toimivalle asiakkaalle ja että kyseiseltä asiakkaalta veloitetut myyntihinnat olivat enemmän kuin kaksinkertaistuneet keskelle tutkimusajanjaksoa sijoittuvan kuukauden aikana. Muille kotimaisille asiakkaille myydyn saman tuotelajin hinnat nousivat samalla jaksolla mutta ainoastaan noin 40 prosentilla. Kotimarkkinoilla myytyjen muiden potaskalajien hinnannousujen tarkastelu osoitti samanlaista noin 40 prosentin hinnannousua tutkimusajanjaksolla.

(21)

Kun otetaan huomioon tämä erityinen markkinatilanne ja polkumyyntimarginaalin laskemisessa käytetyn keskeisen tuotelajin hinnoittelu, katsotaan perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua. Kun otetaan huomioon kyseisen tuotelajin tällaisen myynnin merkitys kotimarkkinamyynnin määrässä ja kyseisen lajin merkitys kyseisen yrityksen yhteisöön suuntautuneen potaskanviennin kokonaismäärässä, pidetään kohtuullisena olla ottamatta huomioon tätä erityismyyntiä kyseiselle asiakkaalle. Tämän tuotelajin kotimarkkinamyynnin muille asiakkaille todettiin olleen alle viisi prosenttia, mikä on vähimmäismäärä sille, että kyseistä myyntiä pidettäisiin edustavana. Tämän vuoksi kyseisen tuotelajin normaaliarvon muodostamisen perustana käytettiin kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannuksia, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa. Myynti-, hallinto ja muiden kustannusten sekä voiton määrä perustui perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tosiasiallisiin tietoihin tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneesta myynnistä.

(22)

Uralkali ilmoitti, että perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ”erityistä markkinatilannetta” ei voida soveltaa tarkasteltavana tuotteen myyntiin kyseiselle asiakkaalle, minkä vuoksi kyseisen tuotelajin kotimarkkinahintoja olisi käytettävä normaaliarvon määrittämisen perustana. Tässä väitettiin i) että perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan säädöksiä ei sovellettaisi keinotekoisen korkeisiin hintoihin; ja ii) että vain yhteen erityisasiakkaaseen sovelletut erityisehdot eivät muodostaisi ”erityistä markkinatilannetta” Venäjän koko kotimarkkinoille. Lisäksi väitettiin, että kyseiset hinnat johtuivat ”markkinavoimista” ja heijastivat ”markkinoiden todellista tilannetta”.

(23)

Edellä esitetyn suhteen olisi huomattava, että perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa ei tyhjentävästi mainita erityisiä markkinatilanteita ja että markkinoiden erityisyyttä olisi arvioitava muun muassa hintavaihteluiden ja kehityssuuntien perusteella eikä pelkästään absoluuttisen hintatason perusteella. Tässä tapauksessa sekä alhaisiksi että korkeiksi hinnoitellut myyntitapahtumat jätettiin pois laskuista, koska ne eivät olleet pysyvän hintatason mukaisia eivätkä näyttäneet heijastavan markkinavoimien kehitystä, koska vastaavia kehityssuuntia ei ollut havaittavissa minkään muun tuotelajin tai Uralkalin minkään muun asiakkaan kohdalla. Toiseksi on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että normaaliarvo voidaan laskea tilanteissa, joissa ”erityisestä markkinatilanteesta johtuen [tällaisen] myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua…”. Tämä osoittaa selvästi, että tässä tilanteessa tietylle asiakkaalle tapahtuva myynti, jonka perusteella ei katsota voitavan tehdä asianmukaista vertailua, voidaan jättää ottamatta huomioon normaaliarvoa määritettäessä. Tämä päätelmä ei koske Venäjän markkinoita kokonaisuudessaan vaan pikemminkin vain Uralkalin kyseistä myyntiä.

(24)

JSC Silvinitin kohdalla yhden tuotelajin vähintään yksikkökustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myyty määrä oli yli 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen lajin painotettu keskihinta oli vähintään oikaistujen yksikkökustannusten tasoinen, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tuotelajin tutkimusajanjakson aikaisen kotimarkkinoiden kokonaismyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(25)

JSC Silvinitin toisen tuotelajin, jonka kotimarkkinahinnoin tapahtuneen myynnin määrä oli riittämätön normaaliarvon määrittämiseksi asianmukaisesti, kohdalla oli normaaliarvon määrittämiseen käytettävä eri menetelmää. Tässä tapauksessa käytettiin laskennallista normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Normaaliarvo laskettiin lisäämällä viedyn tuotelajin oikaistuihin yksikkökustannuksiin kohtuullinen prosenttimäärä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali, joiden määrittämisessä käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tosiasiallisia tietoja tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneesta myynnistä.

(26)

Uralkali väitti, että normaaliarvon määrittämisessä käytetyssä voittomarginaalissa ei otettu asianmukaisesti huomioon kaasun hinnan oikaisuja, koska normaaliarvon määrittämisessä käytetty voitto johdettiin yrityksen kirjanpidosta ennen oikaisuja. Tätä väitettä ei kuitenkaan olisi syytä hyväksyä, sillä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseen mukaisesti normaaliarvon määrittämisessä olisi käytettävä yrityksen kotimarkkinoilla saamaa tosiasiallista voittoa.

(27)

Mitä tulee energiakustannuksiin kuten tarkasteltavana olevan tuotteen louhimis- ja tuotantoprosesseissa käytettyyn sähköön ja kaasuun, tutkimuksessa todettiin, että kyseiset kustannukset muodostavat huomattavan osan potaskanvalmistuksen kokonaiskustannuksista tuottajille Venäjän lisäksi myös muissa potaskaa tuottavissa maissa. Tässä yhteydessä yhteisön tuotannonala ilmoitti, että venäläisten yritysten sähkö- ja kaasuyksikköä kohti maksamat kustannukset eivät antaneet kohtuullisen hyvää käsitystä energiantoimittajilta ostetun sähkön ja kaasun tuotantohinnoista.

(28)

Näiden väitteiden vuoksi pidettiin tässä tapauksessa aiheellisena myös verrata pyynnön esittäjien yksikkökohtaisia energianhankintakustannuksia jonkun muun sellaisen suuren potaskantuottajan vastaaviin kustannuksiin, jonka tuotantomenetelmät ja tuotantotasot ovat vastaavia ja joka hyötyy vastaavista luonnonoloista. Koska Venäjällä ei ole muita potaskantuottajia, tieto pyydettiin ja saatiin Kanadassa toimivalta suurelta potaskantuottajalta.

(29)

Saadut tiedot osoittivat, että kanadalaisen tuottajan energiatarpeet vastasivat pyynnön esittäneiden venäläisten tuottajien tarpeita ja että kanadalaisen tuottajan ostama sähkö ja kaasu saatiin kotimaisesta vesivoimalasta ja merkittäviltä kaasukentiltä aivan samoin kuin venäläisten yritysten käyttämä sähkö ja kaasu. Vertailu osoitti, että kanadalaisen tuottajan sähköstä maksama yksikköhinta oli samankaltainen venäläisten tuottajien maksamien hintojen kanssa.

(30)

Kaasun kohdalla venäläisen kaasuntoimittajan OAO Gazpromin (jonka alueellinen kaasulaitos toimitti myös kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien kaasun) vuoden 2003 vuosikertomuksessa julkaistun tiedon perusteella vahvistettiin, että molempien venäläisten tuottajien maksaman kaasun kotimarkkinahinta oli noin viidenneksen Venäjältä suuntautuvassa viennissä maksettavista hinnoista. Samassa kertomuksessa selkeästi todettiin, että OAO Gazprom ei tee voittoa kotimarkkinoilla. Vaikka virallisesti ei olekaan saatavilla tietoja kaasun hinnoista Venäjän kotimarkkinoilla, Venäjän hallituslähteitä lainaavat lehtitiedot ja markkinatuntemukseen erikoistuneet lähteet sekä hallituksen Internet-sivut antavat vahvasti ymmärtää, että kotimaisilta asiakkailta laskutetut kaasun hinnat olivat huomattavasti alle omakustannustason. Lisäksi molemmat venäläiset tuottajat maksoivat kaasusta huomattavasti vähemmän kuin kanadalainen tuottaja.

(31)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että alueellisen venäläisen kaasuntuottajan venäläisiltä potaskantuottajilta tutkimusajanjaksolla laskuttamat hinnat eivät kohtuudella olleet kaasuntuotannon kustannusten mukaisia, kun hintoja verrattiin Venäjältä viedyn kaasun hintaan ja kanadalaisen kaasuntuottajan merkittävälle Kanadassa toimivalle teollisuuslaitokselle toimittaman kaasun hintaan. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtiin näin ollen oikaisu tuotantokustannuksiin. Koska muuta kohtuullista perustetta ei ollut, oikaisu tehtiin käyttämällä kaasun vientihintoja, joista vähennettiin kuljetuksen nettohinnat, vientivero, arvonlisävero ja valmistevero.

(32)

Tässä yhteydessä toinen pyynnön esittäjistä ilmoitti, että kaasukustannukset olivat asianmukaisesti mukana sen kirjanpidossa, joten perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukainen oikaisu ei ollut aiheellinen. Tähän väitteeseen vastattiin toteamalla, ettei yrityksen kirjanpidon oikeellisuutta laskutettujen hintojen osalta mitenkään kiistetä, vaan oikaisu on perusteltu sillä, että ostetun kaasun hinta ei anna kohtuullisen hyvää käsitystä kaasun tuotantoon ja jakeluun liittyvistä kustannuksista.

(33)

Kaasunhintoja koskevien oikaisujen yhteydessä Venäjän viranomaiset ilmoittivat myös, että komissio ei ollut ottanut huomioon teolliseen käyttöön kotimarkkinoilla myydyn kaasun ja vientikaasun erilaisia kuljetuskustannuksia. Olisi muistettava (katso 31 kappale), että oikaisun perustana oleva vertailu tehtiin yhtäältä yritysten tosiasiallisesti maksamien kaasunhintojen ja toisaalta venäläisen kaasuntoimittajan OAO Gazpromin kaasusta laskuttamien vientihintojen, joista vähennettiin kuljetuksen nettohinnat ja vientivero, arvonlisävero ja valmistevero, välillä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(34)

Toinen pyynnön esittäjistä ilmoitti, että vuoden 2004 ensimmäisen neljänneksen aikana (eli tutkimusajanjakson viimeisen neljänneksen aikana) sen yksikkökohtaiset tuotantokustannukset olivat huomattavasti alemmat, koska tehokkuus oli lisääntynyt ja huoltokustannukset pienentyneet, ja että tätä alhaisempaa yksikkökustannusta olisi pidettävä tuotantokustannusten perustana koko tutkimusajanjakson osalta. Pyyntöön ei suostuttu, koska kyseisten kustannusten määrittämisessä on asianmukainen perusta koko tutkimusajanjakso eivätkä poikkeuksellisen, lyhyemmän ajanjakson aikana aiheutuneet kustannukset.

(35)

Yhteisön tuotannonala esitti tuotantokustannusten suhteen, että käyttöomaisuuden kirjanpidollisen poistoajan olisi pyynnön esittäjien tuotantokustannusten osalta perustuttava tällaisen omaisuuden jälleenhankintakustannuksiin (esimerkiksi uudet kaivoskuilut ja koneet). Tässä yhteydessä väitettiin, että kirjanpidollinen poisto, joka perustui perinteisesti käyttöomaisuuden (historialliseen) hankinta-arvoon ei antaisi kohtuullisen hyvää käsitystä kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista kuten perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa edellytetään. Esitettiin, että näin ollen venäläisten tuottajien kustannuksia olisi oikaistava ylöspäin.

(36)

Tässä esityksessä huomautettiin, että kirjanpidollinen poisto, joka perustuu käyttöomaisuuden hankinta-arvoon ja jäljellä olevaan taloudelliseen käyttöaikaan, näyttää olevan kaivosteollisuuden kirjanpitokäytäntöjen mukaista. Näin ollen sen määrittämiseksi, antaako tuotantokustannustietoihin sisältyvä kirjanpidollinen poisto kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen tuottamiseen liittyvistä kustannuksista, tutkimuksessa keskityttiin siihen, miten käyttöomaisuuden historiallinen arvo oli määritetty.

(37)

Venäläisten tuottajien toimitiloihin suoritetut tarkistuskäynnit osoittivat, että niiden käyttöomaisuuden alkuperäinen arvo oli määritetty vuonna 1993 tapahtuneen yksityistämisprosessin yhteydessä suoritettujen arvonmääritysten perusteella. Käyttöomaisuutta oli sen jälkeen tarkistettu vuosien 1993 ja 1997 välillä, kun sovellettiin uudelleenarvostuskertoimia, jotka Venäjän hallitus otti käyttöön hyperinflaation vuoksi. Vuoden 1997 lopussa Venäjän hallituksen asetuksen johdosta puolueettomat arvioijat arvioivat käyttöomaisuuden arvon puolueettomasti. Arvon määrittämisessä käytettiin kolmea peruskriteeriä, joista yksi oli kyseisen käyttöomaisuuden jälleenhankinta-arvo. Näiden puolueettomien arviointien tulokset näkyvät pyynnön esittäjien aloitustaseessa vuonna 1998.

(38)

Tästä alkuperäisen arvon korottamisesta huolimatta huomattiin, että pyynnön esittäjien varallisuuden arvo ilmaistuna tuotannon suhteessa varallisuuden arvoon näytti edelleen olevan huomattavasti alhaisempi kuin yhteisön tuotannonalan muodostavien yritysten sekä Kanadassa samanlaisen talteenotto- ja tuotantokapasiteetin omaavan merkittävän tuottajan käyttöomaisuuden arvo. Tällaisessa arviossa ei kuitenkaan oteta huomioon vanhentumista eikä venäläisten tuottajien käyttöomaisuuden alempaa teknistä tasoa ennen vuonna 1993 tapahtunutta yksityistämistä hankitun käyttöomaisuuden osalta.

(39)

Tämän vuoksi koska ei ole mitään olennaista näyttöä siitä, että kirjanpidollista poistoa ei olisi otettu oikein huomioon vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidossa, ei pidetä mahdollisena nyt oikaista kirjanpidollisen poiston kustannuksia tuotantokustannuksia koskevassa tiedossa, jota on käytetty pyynnön esittäjien normaaliarvon määrittämisessä.

(40)

Yhteisön tuotannonala ilmoitti myös, että ympäristönsuojelukustannukset, jotka ovat verrattavissa yhteisön tuottajilla oleviin ympäristönsuojelukustannuksiin, olisi myös otettava huomioon tuotantokustannuslaskelmissa. Todettiin kuitenkin, että pyynnön esittäjät olivat ottaneet kyseiset kustannukset huomioon ja liittäneet ne mukaan tuotantokustannuslaskelmiinsa. Tarkasteltaessa sitä, pitäisikö kyseisten kustannusten olla samassa suhteessa tai suuruudeltaan samat kuin yhteisön tuottajien vastaavat kustannukset, pääteltiin, että mikäli pyynnön esittäjät ovat noudattaneet Venäjän viranomaisten säätämää ympäristönsuojelun tasoa ja tason edellyttämät kustannukset näkyvät asianmukaisesti asiakirjoissa, ei oikaisua tarvita. Koska näin todettiin olevan kummankin pyynnön esittäjän tapauksessa, ei ympäristökustannuksia koskevaa oikaisua tehty.

(41)

Silvinitin yhteisöön tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta potaskanmyynnistä suurimman osan todettiin tapahtuneen etuyhteydettömälle sveitsiläiselle yritykselle. Tässä tutkimuksessa ja perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti vientihintojen määrittämisen perustaksi otettiin kyseisen yrityksen Silvinitille tosiasiallisesti maksamat tai maksettaviksi tulevat hinnat.

(42)

Todettiin kuitenkin, että Silvinitiin etuyhteydessä olevalla venäläisellä International Potash Company -kauppayhtiöllä, jäljempänä ’IPC’, oli ollut kaksi myyntitapahtumaa Belgiassa toimivalle etuyhteydessä olevalle Ferchimex AS -yritykselle, jäljempänä ’Ferchimex’. Ferchimex jalosti tuotua potaskaa tuotteeksi, jota ei tarkastella tässä tutkimuksessa. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti IPC:n Ferchimexiltä laskuttamat hinnat voidaan jättää ottamatta huomioon, jos niitä pidetään epäluotettavina. Todettiin, että molemmissa myyntitapahtumissa myyntihinta Ferchimexille oli suunnilleen sama kuin samanlaisten tuotelajien hinta yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille myytäessä. Lisäksi molemmissa myyntitapahtumissa oli kyse vain pienistä määristä. Näin ollen ne molemmat otettiin mukaan vientihinnan määritykseen.

(43)

Uralkalin kaikki potaskanmyynti yhteisöön tutkimusajanjaksolla tapahtui suoraan Kyproksella toimivalle Fertexim Ltd -nimiselle yritykselle, joka toimi yksinoikeudella Uralkalin jakelijana. Tällaisen myynnin vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti Ferteximin tosiasiallisesti maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(44)

Molempien pyynnön esittäjien osalta normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(45)

Niinpä oikaisuja tehtiin tarvittaessa ja todennetun näytön perusteella alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä pakkaus- ja luottokustannusten osalta.

(46)

Oikaistua tuotelajikohtaista painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kummankin vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tarkasteltavana olevaa tuotetta vastaavan yhteisöön myydyn tuotelajin oikaistuun painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(47)

Vertailu osoitti, että molempien kyseisten yritysten osalta esiintyi polkumyyntiä, tosin huomattavasti pienemmässä määrin kuin aikaisemmin on vahvistettu. Kaikkien yhteisöön tuotujen tuotelajien painotettua keskiarvoa vastaavat polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-kokonaistuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomina ovat seuraavat:

(48)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti selvitettiin, olivatko olosuhteet polkumyynnin osalta muuttuneet merkittävästi ja voitaisiinko muutosta pitää pysyvänä. Todettiin, että polkumyyntimarginaalien muuttuminen johtui pyynnön esittäjien normaaliarvojen laskusta.

(49)

Olisi huomattava, että tässä tutkimuksessa normaaliarvo määritettiin pyynnön esittäjien kustannusten ja hintojen perusteella. Lisäksi aiemman tutkimuksen päätelmien vastaisesti on potaskan kulutus kotimarkkinoilla lisääntynyt jatkuvasti muutaman viime vuoden aikana ja yleisesti ottaen molempien venäläisten tuottajien kotimarkkinahinnat ovat kannattavalla tasolla.

(50)

Vientimyyntihintojen pysyvyyttä muilla kuin yhteisön markkinoilla tarkasteltaessa ei kumpikaan pyynnön esittäjistä kyennyt antamaan yksityiskohtaisia, myyntitapahtumakohtaisia tietoja tuottajatasolla. Määränpään ja tuotelajin mukaisia yhdistettyjä tietoja oli kuitenkin saatavilla. Niitä pidettiin riittävinä tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun tarpeisiin, koska kyseisillä markkinoilla vallitsevien myyntihintojen tarkka määrittäminen ei ole ehdoton edellytys. Koska yksityiskohtaisia tietoja ei ole ja koska i) tällaisessa myynnissä on useita jakeluehtoja (esimerkiksi CIF, FOB ja FCA), ii) on erilaisia logistisia järjestelyjä ja yhdistelmiä (esimerkiksi rautatie + meritie, pelkkä rautatie), ja iii) välimatkat ja kuljetus- ja käsittelykustannukset eri määränpäihin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ovat erilaisia, komissio ei voinut tarkasti määrittää kuhunkin maahan suuntautuneen myynnin hintoja. Oli kuitenkin merkkejä siitä, että myyntihinnat yhteisön ulkopuolisilla markkinoilla olivat samaa suuruusluokkaa kuin yhteisössä tapahtuneen myynnin hinnat, kuljetuskulut huomioon ottaen.

(51)

Näiden tekijöiden perusteella katsotaan aiheelliseksi muuttaa voimassa olevia toimenpiteitä siltä osin kuin ne koskevat pyynnön esittäjiä alentamalla polkumyyntimarginaaleja tässä tutkimuksessa vahvistetulle tasolle.

(52)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan polkumyyntitullit eivät saisi ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaaleja vaan niiden olisi oltava näitä marginaaleja alhaisempia, jos alhaisempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Koska pyynnön esittäjiä koskevat voimassa olevat tullit on laskettu polkumyyntimarginaalien perusteella ja koska uudet polkumyyntimarginaalit ovat alhaisemmat kuin aiemmin määritetyt, tullit olisi oikaistava tässä tutkimuksessa vahvistettujen alempien polkumyyntimarginaalien mukaisiksi, eli 23,0 prosenttia JSC Silvnitille ja 12,3 prosenttia JSC Uralkalille.

(53)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin keskeiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella asetuksella (ETY) N:o 3068/92 käyttöön otettuja polkumyyntitulleja aiottiin suositella muutettaviksi. Niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Kaikki saadut huomautukset otettiin tarpeen mukaan huomioon.

(54)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden, joiden perusteella aiottiin ehdottaa asetuksella (ETY) N:o 3068/92 alun perin käyttöön otettujen polkumyyntitullien muuttamista, julkistamisen jälkeen molemmat pyynnön esittäjät tarjosivat perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisen hintasitoumuksen.

(55)

Komissio hyväksyi pyynnön esittäjien tarjoamat sitoumukset päätöksellä 2005/802/EY (9). Sitoumusten hyväksymisen syyt esitetään kyseisessä päätöksessä.

(56)

Voimassa olevia toimenpiteitä sovelletaan kahdeksaan CN-koodiin ja ne ovat kiinteämääräisiä suuruuden vaihdellessa 19,61 eurosta tonnilta 40,63 euroon tonnilta tuotelajista riippuen. Tämän tutkimusajanjakson aikana todettiin kuitenkin, että pyynnön esittäjien vienti yhteisöön rajoittui lähes yksinomaan yhteen CN-koodiin kuuluvaan tuotelajiin.

(57)

Näin ollen kun otetaan huomioon, ettei muista tuotelajeista ollut tietoja ja että kyseinen potaskalaji näyttää olevan eniten markkinoitu, tarkoituksenmukaisimpana tapana panna muutetut tullit täytäntöön pidetään kaikkien kiinteiden määrien korvaamista yhdellä arvotullilla pyynnön esittäjien valmistamien kaikkien potaskalajien osalta,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 1 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tuonti, joka on ilmoitettu luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen, vapautetaan 1 artiklassa käyttöön otetuista polkumyyntitulleista edellyttäen, että tuotteiden valmistajat ovat yrityksiä, joiden esittämät sitoumukset komissio on hyväksynyt ja joiden nimet on lueteltu komission asetuksessa (EY) N:o 858/2005 tai sen muutosasetuksessa ja komission päätöksessä 2005/802/EY tai sen muutospäätöksessä ja että tuotteet on tuotu kyseisten komission säädösten säännösten mukaisesti.”