16.7.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 244/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1600/1999 (3) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin CN-koodiin ex 7223 00 19 kuuluvan, Intiasta peräisin olevan läpimitaltaan vähintään 1 mm:n suuruisen ruostumattoman teräslangan, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa. Toimenpiteen lajiksi valittiin 0–55,6 prosentin suuruinen arvotulli.

(2)

Neuvosto otti samanaikaisesti asetuksella (EY) N:o 1599/1999 (4) käyttöön saman Intiasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa sovellettavan lopullisen tasoitustullin. Toimenpiteen lajiksi valittiin yksittäisiin viejiin sovellettava 0–35,4 prosentin suuruinen ja yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin sovellettava 48,8 prosentin suuruinen arvotulli.

(3)

Lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio vastaanotti yhdeltä intialaiselta tuottajalta, VSL Wires Ltd:ltä, jäljempänä ”pyynnön esittäjä”, pyynnön asetusta (EY) N:o 1600/1999 koskevan uuden viejän tarkastelun vireille panemisesta perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Pyynnön esittäjä väitti, ettei se ollut etuyhteydessä muihin intialaisiin tarkasteltavana olevan tuotteen viejiin. Se väitti niin ikään, ettei se ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisenä tutkimusajanjaksona (eli 1 päivän huhtikuuta 1997 ja 31 päivän maaliskuuta 1998 välisenä aikana), vaan se oli vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön vasta kyseisen ajanjakson jälkeen. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella se pyysi, että sille määritettäisiin yksilöllinen tulli siltä varalta, että polkumyyntiä todettaisiin tapahtuneen.

(4)

Komissio tutki pyynnön esittäjän esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja annettuaan asianomaiselle yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden tehdä huomautuksia komissio pani komission asetuksella (EY) N:o 1225/2003 (5) vireille asetusta (EY) N:o 1600/1999 koskevan uuden viejän tarkastelun pyynnön esittäjän osalta ja aloitti tutkimuksensa. Samanaikaisesti kumottiin voimassa ollut polkumyyntitulli pyynnön esittäjän valmistaman ja yhteisöön viemän asianomaisen tuotteen tuonnin osalta ja säädettiin kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(5)

Samanaikaisesti ja samoin perustein komissio pani pyynnön esittäjän pyynnöstä vireille neuvoston asetusta (EY) N:o 1599/99 (6) koskevan nopeutetun tarkastelun asetuksen (EY) N:o 2026/97 20 artiklan mukaisesti.

(6)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin asetuksessa (EY) N:o 1600/1999 tarkasteltava tuote eli läpimitaltaan vähintään 1 mm:n suuruinen ruostumaton teräslanka, jossa on vähintään 2,5 painoprosenttia nikkeliä; tämä tuote on muu kuin lanka, jossa on vähintään 28 mutta enintään 31 painoprosenttia nikkeliä ja vähintään 20 mutta enintään 22 painoprosenttia kromia.

(7)

Tutkimus koski 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ”tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso”.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille. Lisäksi se antoi muille tahoille, joita asia suoranaisesti koski, tilaisuuden esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi. Komissiolle ei kuitenkaan esitetty näkökantoja eikä kuulemispyyntöjä.

(9)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen, jonka tämä palautti asianmukaisesti täytettynä asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti tutkimuksessa tarvitsemansa tiedot ja teki tarkastuskäynnin pyynnön esittäjän toimitiloihin.

(10)

Koska pyynnön esittäjä ei vaatinut vahinkoa koskevien päätelmien tarkastelua, tarkastelu rajoitettiin koskemaan polkumyyntiä.

(11)

Pyynnön esittäjä pystyi tyydyttävällä tavalla osoittamaan, ettei se ole etuyhteydessä suoraan eikä välillisesti sellaisiin intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joihin sovelletaan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä.

(12)

Tutkimus osoitti todeksi sen, ettei pyynnön esittäjä ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisenä tutkimusajanjaksona eli 1 päivän huhtikuuta 1997 ja 31 päivän maaliskuuta 1998 välisenä aikana.

(13)

Komissio tutki, oliko pyynnön esittäjä vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen. Tutkimus osoitti, ettei pyynnön esittäjä ollut harjoittanut lainkaan vientiä yhteisöön eikä sillä ollut peruuttamatonta sopimusvelvoitetta viedä suurta määrää tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona.

(14)

Tutkimus osoitti, että pyynnön esittäjä oli myynyt tuotetta yhteisöön vain kerran, ja kyseinen myynti tapahtui elokuussa 2001 eli alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen mutta paljon ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa.

(15)

Pyynnön esittäjä pyysi komissiota pidentämään tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa niin, että se kattaisi edellä 14 kappaleessa mainitun kaupan toteutumisajankohdan. Perusteeksi pyynnön esittäjä totesi, että se oli pyytänyt uuden viejän tarkastelua elokuussa 2001 ja ehdottanut tutkimusajanjaksoksi 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välistä ajanjaksoa.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan määrityksen edustavuuden varmistamiseksi valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista. Se, että pyynnön esittäjä toimitti tyydyttävän tarkastelupyynnön vasta lähes kahden vuoden kuluttua pitkällisen kirjeenvaihdon jälkeen, ei oikeuta poikkeamaan perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetystä säännöstä. Sitä paitsi jos hyväksyttäisiin pidennetty tutkimusajanjakso, johon kaiken lisäksi sisältyisi vain kyseinen vientitoimi, voitaisiin päätyä vanhentuneiden tili- ym. tietojen perusteella tutkimustuloksiin, jotka eivät välttämättä vastaa pyynnön esittäjän nykytilannetta.

Lisäksi on huomattava, että vaikka tarkastelun pohjaksi otettaisiin näin pitkä tutkimusajanjakso, johon ainoa, elokuussa 2001 tehty kauppa sisältyy, kyseinen kauppa ei olisi edustava perusta polkumyynnin arvioimiselle ja yksittäisen polkumyyntimarginaalin määrittämiselle. Tämä ainoa kauppa vastasi vain noin 0,2:ta prosenttia pyynnön esittäjän tarkasteltavana olevan tuotteen vuosituotannosta, ja tuotteen myyntihinta oli kaksinkertainen verrattuna kaikkiin muihin kolmansiin maihin vietäessä sovellettuun saman tuotteen vientihintaan samana ajanjaksona. Näin ollen kyseistä kauppaa ei voitaisi käyttää edustavaan polkumyynnin määrittämiseen pyynnön esittäjän osalta.

(16)

Palauttamassaan kyselylomakkeessa pyynnön esittäjä mainitsi yhden sopimuksen, joka oli tehty tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, mutta tarkastuskäynnin yhteydessä kävi ilmi, että kyseinen kauppa ei ollut toteutunut. Tämän vuoksi todetaan, ettei pyynnön esittäjällä ole peruuttamatonta sopimusvelvoitetta viedä suurta määrää tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön ja ettei pyynnön esittäjän ilmoittama aikomus jatkaa vientiä yhteisöön vuonna 2001 tehdyn kaupan jälkeen ole toteutunut. Edellä mainituista syistä katsotaan, että koska tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona pyynnön esittäjä ei ole toteuttanut vientitoimia yhteisöön eikä sillä ole ollut peruuttamatonta sopimusvelvoitetta, sille ei voida määrittää yksittäistä polkumyyntimarginaalia perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi olisi sovellettava alkuperäisessä tutkimuksessa osapuolille, joita ei tutkittu yksilöllisesti, määritettyä 76,2 prosentin polkumyyntimarginaalia (katso asetuksen (EY) N:o 1600/1999 johdanto-osan 23 kappale).

(17)

Koska korkein alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty vahingon korjaava taso, 55,6 prosenttia, on alhaisempi kuin pyynnön esittäjälle vahvistettu 76,2 prosentin polkumyyntimarginaali (katso edellä oleva johdanto-osan 16 kappale), pyynnön esittäjälle vahvistettava polkumyyntitulli ei perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan saa olla tätä vahingon korjaavaa tasoa korkeampi.

(18)

Vaikka pyynnön esittäjä ei ollut harjoittanut vientiä yhteisöön tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona, sille laskettiin tämän tarkastelun rinnalla toteutetun, asetusta (EY) N:o 1599/1999 koskevan nopeutetun tarkastelun yhteydessä vientituen määrään perustuva yksilöllinen tasoitustulli (14,1 prosentin arvotulli) asetuksen (EY) N:o 2026/97 20 artiklan mukaisesti (katso edellä oleva johdanto-osan 5 kappale).

(19)

Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 2026/97 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja saman polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan tilanteen korjaamiseksi.

(20)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella VSL Wires Limitedin valmistaman ja viemän läpimitaltaan vähintään 1 mm:n suuruisen ruostumattoman teräslangan yhteisöön tuontiin sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin, joka ilmoitetaan prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ja jossa otetaan huomioon tämän tutkimuksen rinnalla toteutetun, voimassa olevia tasoitustoimenpiteitä koskevan nopeutetun tarkastelun tulokset, olisi oltava 41,5 prosenttia, joka on laskettu vähentämällä 55,6 prosenttiyksiköstä 14,1 prosenttiyksikköä. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1600/1999 on muutettava vastaavasti,

(21)

VSL Wires Limitediin sovellettava polkumyyntitulli kannetaan myös taannehtivasti tuonnista, joka on ollut asetuksen (EY) N:o 1225/2003 3 artiklan perusteella kirjaamisvelvoitteen alainen.

(22)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille niistä tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ehdottaa asetuksen (EY) N:o 1600/1999 muuttamista. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomautuksia.

(23)

Vastauksessaan ilmoitukseen pyynnön esittäjä väitti, ettei komissio ollut polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissaan ottanut huomioon vaihtoehtoisia vientihinnan määrittämistapoja eikä varsinkaan pyynnön esittäjän viennissä muihin kolmansiin maihin soveltamia hintoja. Huomattakoon tältä osin, että perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaan polkumyyntilaskelmissa vientihinta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta tuotteesta, joka on myyty vientiin viejämaasta yhteisöön. Ei ole olemassa säännöksiä, joiden mukaan vientihinta voitaisiin määrittää myös viejämaasta muualle kuin yhteisöön tapahtuneen viennin perusteella. Siksi väitettä ei voida pitää oikeana, ja edellä johdanto-osan 11–16 kappaleessa esitetyt päätelmät olisi vahvistettava.

(24)

Tämä tarkastelu ei muuta sitä päivämäärää, jona asetuksen (EY) N:o 1600/1999 voimassaolon on perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrä päättyä,