32004R0600

Neuvoston asetus (EY) N:o 600/2004,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2004,

Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen alueella tapahtuvaan kalastustoimintaan sovellettavista teknisistä toimenpiteistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisö hyväksyi Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen, jäljempänä "yleissopimus", neuvoston päätöksellä 81/691/ETY(2), ja se tuli voimaan 21 päivänä toukokuuta 1982.

(2) Yleissopimuksessa vahvistetaan Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevan alueellisen yhteistyön puitteet perustamalla Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevä toimikunta, jäljempänä "CCAMLR", joka hyväksyy säilyttämistoimenpiteitä, joista tulee sopimuspuolia velvoittavia.

(3) CCAMLR on hyväksynyt eräitä kalakantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joihin kuuluu muun muassa teknisiä sääntöjä, joita sovelletaan tiettyihin kalastustoimiin yleissopimuksen alueella. Näihin toimenpiteisiin kuuluu määräyksiä tietyntyyppisten pyydysten käytöstä, tietyntyyppisten ympäristölle haitallisten laitteiden kieltämisestä, joihinkin lajeihin, kuten merilintuihin ja -nisäkkäisiin haitallisesti vaikuttavan kalastuksen vähentämisestä ja tietojen keruuseen liittyvistä tieteellisistä tarkkailutoimista kalastusaluksilla. Nämä toimenpiteet ovat yhteisöä sitovia ja ne olisi siksi pantava täytäntöön.

(4) Eräät CCAMLR:n hyväksymät tekniset toimenpiteet on saatettu osaksi yhteisön lainsäädäntöä Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen XXIV artiklan mukaisesti perustetun havainnointi- ja tarkastusjärjestelmän soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3943/90(3) sekä tietyistä Etelämantereella harjoitettavaan kalastustoimintaan sovellettavista säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä 18 päivänä joulukuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 66/98(4).

(5) CCAMLR:n uusien säilyttämistoimenpiteiden hyväksyminen ja jo näiden mainittujen asetusten antamisesta lähtien voimassa olleiden toimenpiteiden ajan tasalle saattaminen edellyttää, että mainittuja asetuksia olisi myöhemmin muutettava.

(6) Yhteisön lainsäädännön selkeyden varmistamiseksi on aiheellista saattaa osaksi yhteisön lainsäädäntöä erikseen kalastustoiminnan valvontatoimenpiteet ja tekniset toimenpiteet. Tämän vuoksi asetukset (ETY) N:o 3943/90 ja (EY) N:o 66/98 olisi tullut kumota kalastustoimintaan sovellettavista valvontatoimenpiteistä Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen alueella 22 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 601/2004(5) ja yhteisön lainsäädäntöä olisi täydennettävä tällä asetuksella. Tämä ei rajoita tiettyjen koekalastusta koskevien teknisten erityistoimenpiteiden sisällyttämistä yhteisön vuosittain antamiin asetuksiin, jotka koskevat yhteisön aluksille myönnettyjä kalastusmahdollisuuksia ja niihin liittyviä edellytyksiä (vuosittaiset "TAC- ja kiintiöasetukset").

(7) Tämän säädöksen täytäntöönpanemiseksi ja liitteiden mukauttamiseksi CCAMLR:n yleissopimuksen nojalla teknisiin toimenpiteisiin tekemiin säännöllisiin muutoksiin tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(6) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Aihe

1. Tässä asetuksessa säädetään sellaisten yhteisön kalastusalusten toimintaa koskevista teknisistä toimenpiteistä, jotka pyytävät ja pitävät aluksella Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen, jäljempänä 'yleissopimus', alueelta peräisin olevia meren elollisia luonnonvaroja.

2. Tätä asetusta sovelletaan yleissopimuksen tavoitteiden ja periaatteiden sekä yleissopimuksen hyväksyneen konferenssin päätösasiakirjan määräysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleissopimuksen määräysten soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) "yleissopimuksen alueella" yleissopimuksen I artiklassa määriteltyä soveltamisaluetta;

b) "Etelämantereen konvergenssilla" viivaa, joka yhdistää seuraavat leveys- ja pituuspiirien pisteet: 50° eteläistä leveyttä ja 0°; 50° eteläistä leveyttä ja 30° itäistä pituutta; 45° eteläistä leveyttä ja 30° itäistä pituutta; 45° eteläistä leveyttä ja 80° itäistä pituutta; 55° eteläistä leveyttä ja 80° itäistä pituutta; 55° eteläistä leveyttä ja 150° itäistä pituutta; 60° eteläistä leveyttä ja 150° itäistä pituutta; 60° eteläistä leveyttä ja 50° läntistä pituutta; 50° eteläistä leveyttä ja 50° läntistä pituutta; 50° eteläistä leveyttä ja 0°;

c) "yhteisön kalastusaluksella" yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja yhteisöön rekisteröityä kalastusalusta, joka pyytää ja pitää aluksella meren eliöitä, jotka ovat peräisin yleissopimuksen alueen meren elollisista luonnonvaroista;

d) "suorakulmaisella pienimittakaavaisella ruudulla" aluetta, jonka leveys on 0,5° ja pituus 1o tilastollisen suuralueen tai alueen luoteiskulmasta. Ruutu määritellään sen pohjoisimman rajan leveyspiirin ja 0°:aa lähimpänä olevan rajan pituuspiirin mukaan.

e) "uudella kalastuksella" tarkoitetaan jonkin lajin kalastusta, jossa käytetään tiettyä pyyntimenetelmää FAO:n tilastollisella suuralueella Etelämanner ja josta CCAMLR:lle ei ole koskaan toimitettu:

i) perusteellisista tutkimuksista tai koekalastuksesta saatuja kalakannan levinneisyyttä, määrää, ikäjakaumaa, mahdollista tuottoa ja sen ominaislaatua koskevia tietoja; tai

ii) saalis- ja pyyntiponnistustietoja; tai

iii) saalis- ja pyyntiponnistustietoja kahdelta viimeisimmältä kalastuskaudelta, joina kalastustoimintaa on harjoitettu.

f) "koekalastuksella" kalastusta, jota ei enää pidetä e alakohdan mukaisena uutena kalastuksena ja jonka kokeellinen luonne säilyy, kunnes on saatu riittävät tiedot, joiden avulla:

i) voidaan arvioida kohdelajien levinneisyys, määrä ja ikäjakauma, mikä mahdollistaa kalastuksen mahdollisen tuoton arvioimisen;

ii) voidaan mitata kalastuksen mahdollisia vaikutuksia toisista lajeista riippuvaisiin lajeihin ja sukulaislajeihin; ja

iii) CCAMLR:n tieteellinen komitea voi laatia ja antaa neuvoja sopivista pyyntimääristä sekä tarvittaessa pyyntiponnistuksen tasoista ja pyydyksistä.

II LUKU PYYDYKSET

3 artikla

Erityiskalastuksessa sallitut pyydykset

1. Dissostichus eleginoides -lajin kalastus FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 on sallittu ainoastaan pitkääsiimaa tai mertaa käyttävillä aluksilla.

2. Dissostichus eleginoides -lajin kalastus FAO:n tilastollisella alueella 58.5.2 on sallittu ainoastaan troolia tai pitkääsiimaa käyttävillä aluksilla.

3. Champsocephalus gunnari -lajin kalastus FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 on sallittu ainoastaan troolia käyttävillä aluksilla. Pohjatroolien käyttö Champsocephalus gunnari -lajiin kohdennetussa kalastuksessa on tällä alueella kielletty.

4. Champsocephalus gunnari -lajin kalastus FAO:n tilastollisella suuralueella 58.5.2 on sallittu ainoastaan troolia käyttävillä aluksilla.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetussa kalastuksessa sallittu kalastusalue on se osa FAO:n tilastollista aluetta 58.5.2, joka jää seuraavan viivan sisäpuolelle:

a) alkaen pisteestä, jossa pituuspiiri 72°15' itäistä pituutta leikkaa Australian ja Ranskan välisten merirajojen määrittämistä koskevan sopimuksen rajan, ja siitä pituuspiiriä etelään pisteeseen, jossa se leikkaa leveyspiirin 53°25' eteläistä leveyttä;

b) sitten itään tätä leveyspiiriä pisteeseen, jossa se leikkaa pituuspiirin 74° itäistä pituutta;

c) sitten koilliseen geodeettista viivaa leveyspiirin 52°40' eteläistä leveyttä ja pituuspiirin 76° itäistä pituutta leikkauspisteeseen;

d) sitten pituuspiiriä pitkin pisteeseen, jossa se leikkaa leveyspiirin 52° eteläistä leveyttä;

e) sitten luoteeseen geodeettista viivaa leveyspiirin 51o eteläistä leveyttä ja pituuspiirin 74°30' itäistä pituutta leikkauspisteeseen; ja

f) sitten lounaaseen geodeettista viivaa pitkin alkupisteeseen.

6. Taskuravun pyynti FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 on sallittu ainoastaan mertoja käyttävillä aluksilla.

4 artikla

Silmäkoko

1. Troolia, ankkuroitua kierrenuottaa eikä vastaavia verkkoja, joiden jonkin osan silmäkoko on pienempi kuin liitteessä I säädetty, ei saa käyttää eikä vetää kalastettaessa seuraavia lajeja tai näiden lajien ryhmiä:

a) Champsocephalus gunnari

b) Dissostichus eleginoides

c) Gobionotothen gibberifrons

d) Lepidonotothen squamifrons

e) Notothenia rossii

f) Notothenia kempi.

2. Kaikkien sellaisten keinojen ja välineiden käyttö, jotka tukkivat tai pienentävät silmäkokoja, on kielletty.

5 artikla

Silmäkoon valvonta

Edellä 4 artiklassa tarkoitettujen verkkojen osalta liitteessä I säädetty vähimmäissilmäkoko määritellään liitteessä II säädettyjen sääntöjen perusteella.

6 artikla

Taskuravun pyynti FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3

1. Pyynti rajoitetaan sukukypsiin urosrapuihin; kaikki naarasravut ja alimittaiset urosravut on päästettävä vapaaksi vahingoittumattomina. Paralomis spinosissima ja Paralomis formosa -lajeihin kuuluvat urosravut, joiden selkäkilven leveys on vähintään 94 millimetriä Paralomis spinosissiman osalta ja vähintään 90 millimetriä Paralomis formosan osalta, voidaan pitää aluksella.

2. Merellä käsitellyt ravut pakastetaan paloina, joista voidaan myöhemmin määritellä rapujen koko.

7 artikla

Muovisten pakkausnauhojen käyttö ja hävittäminen yhteisön kalastusaluksilla

1. Muovisten pakkausnauhojen käyttö yhteisön kalastusaluksilla syöttilaatikoiden tiiviyden varmistamiseen on kielletty.

Muiden pakkausnauhojen käyttö muihin tarkoituksiin sellaisilla kalastusaluksilla, joilla ei ole jätteenpolttouuneja aluksella (suljetut järjestelmät), on kielletty.

2. Kun pakkausnauhat on poistettu pakkauksista, kaikki nauhat on leikattava niin, että ne eivät muodosta yhtenäistä silmukkaa, ja ne on ensi tilassa poltettava aluksen jätteenpolttouunissa.

3. Kaikki muovijätteet on varastoitava alukselle satamaan saapumiseen asti, eikä niitä missään tapauksessa saa heittää mereen.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8 artikla

Merilintujen satunnainen kuolevuus pitkäsiimakalastustoimien aikana

1. Kalastustoimet on toteutettava siten, että koukku, johon syötti on kiinnitetty, uppoaa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on laskettu veteen. Aluksissa, joissa käytetään espanjalaista pitkäsiimakalastusmenetelmää, painot on vapautettava ennen kuin siimat kiristyvät; on käytettävä massaltaan vähintään 8,5 kilogramman painoja enintään 40 metrin välein tai massaltaan vähintään 6 kilogramman painoja enintään 20 metrin välein. Ainoastaan sulatettuja syöttejä saa käyttää.

2. Pitkiäsiimoja saa laskea vain öisin (eli merenkulullisen hämäränjaksojen välisenä pimeänä), sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan säännösten soveltamista.

Pyydysten lasku on mahdollisuuksien mukaan lopetettava vähintään kolme tuntia ennen auringon nousua.

Laskettaessa pitkiäsiimoja yöllä ainoastaan vähäisiä aluksen turvallisuuden varmistavia valoja saa käyttää.

3. Perkeiden heittäminen mereen on kielletty pitkiäsiimoja laskettaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan soveltamista. Perkeiden heittämistä mereen on vältettävä mahdollisuuksien mukaan pitkiäsiimoja nostettaessa. Jos perkeiden päästämistä mereen ei voida välttää, se on tehtävä aluksen toiselta puolelta kuin siltä jolta pitkätsiimat lasketaan tai jolta ne nostetaan. Ennen perkeiden mereen heittämistä koukut olisi poistettava perkeistä ja kalanpäistä.

Alukset on järjestettävä siten, että niillä on oltava käytössä perkeidenkäsittelymahdollisuus tai riittävä perkeidensäilytyskapasiteetti tai mahdollisuus laskea perkeet mereen siimojennostoon nähden vastakkaiselta puolelta.

4. On kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan, että pitkäsiimakalastuksen aikana pyydyksiin elävinä jääneet merilinnut saataisiin päästettyä irti elävinä ja että aina kun se on mahdollista, koukut irrotettaisiin vaarantamatta linnun henkeä.

5. Pitkääsiimaa käytettäessä olisi vedettävä lippusiimaa, jonka tarkoituksena on pelottaa merilintuja asettumasta syöttien päälle. Yksityiskohtainen kuvaus lippusiimasta ja sen käyttötavasta annetaan liitteessä III. Leikarien lukumäärään ja sijoittamiseen liittyvät rakennetta koskevat yksityiskohdat voivat vaihdella edellyttäen, että tapsien peittämä tosiasiallinen veden pinta-ala on vähintään liitteessä III määritellyn mallin peittämän pinta-alan suuruinen. Siiman jännittämiseksi vedessä vedettävän laitteen yksityiskohdat voivat myös vaihdella.

6. Muita muunnoksia selkäsiimasta voidaan testata aluksilla, joilla on kaksi tarkkailijaa, joista vähintään yhden on oltava CCAMLR:n kansainvälisen tieteellisen tarkkailusuunnitelman mukaisesti nimitetty, edellyttäen, että 1-5 ja 7 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

7. Edellä 2 kohdassa säädettyä kieltoa laskea pitkäsiima päivällä ei sovelleta FAO:n tilastollisilla suuralueilla 48.6, leveyspiirin 60° S eteläpuolella 88.1 ja 88.2, eikä FAO:n tilastollisella alueella 58.4.2 edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) kalastuslupaa myönnettäessä toimivaltaisille viranomaisille on voitu osoittaa, että:

i) kyseinen alus kykenee noudattamaan täysin jompaakumpaa liitteessä IV esitetyistä pitkiensiimojen laskua koskevista koepöytäkirjoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava CCAMLR:lle niiden teknisten tarkastusten tulokset, joita kullakin kalastusluvan saaneella aluksella on tätä varten suoritettu;

ii) tieteellisten tarkkailijoiden läsnäolon varmistamiseen tarkoitetut järjestelyt on toteutettu aluksella 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) on osoitettu, että kyseisellä aluksella siiman vähimmäisuppoamisnopeus on 0,3 m/s kalastustoimien aikana;

c) kyseisellä aluksella ei pyydyksiin joudu enempää kuin kaksi merilintua. Jos aluksen pyydyksiin joutuu yhteensä kolme merilintua, sen on välittömästi palattava kalastustoiminnassa yöaikaiseen siimojenlaskuun.

8. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, 7 kohdassa tarkoitetussa kalastuksessa ei mereen päästetä perkeitä.

9. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla

Merilintujen ja -nisäkkäiden satunnainen kuolevuus troolikalastustoimien aikana

1. Verkkojen seurantakaapeleiden käyttö on troolikalastuksessa kiellettyä.

2. Yhteisön kalastusalusten on järjestettävä kaikkien toimiensa keston ajan valaistuksen sijainti ja voimakkuus siten, että aluksen ulkopuolelle suuntautuu mahdollisimman vähän valoa, mutta kuitenkin siten, että aluksen vähimmäisturvallisuus varmistetaan.

3. Perkeiden heittäminen mereen on kielletty troolia laskettaessa ja nostettaessa.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III LUKU KALASTUSTOIMIEN SUJUMINEN

10 artikla

Alusten siirtyminen suhteessa niiden sivusaalismääriin

1. Muiden kuin uutta kalastusta tai koekalastusta harjoittavien yhteisön kalastusalusten on siirryttävä vesiltä toisille liitteessä V olevassa A kohdassa säädettyjen sivusaaliiden määrän mukaisesti.

2. Uuden kalastuksen ja koekalastuksen ollessa kyseessä yhteisön kalastusalusten on siirryttävä suhteessa niiden sivusaalismääriin liitteessä V olevan B kohdan mukaisesti.

11 artikla

Dissostichus spp. -lajin koekalastukseen sovellettavat erityistoimenpiteet

1. Dissostichus spp. -lajin koekalastusta troolilla tai pitkälläsiimalla yleissopimuksen alueella harjoittavien yhteisön kalastusalusten sellaisia aluksia lukuun ottamatta, jotka harjoittavat CCAMLR:n myöntämällä poikkeuksella harjoitettavaa kalastusta, on toimittava 3-6 kohdan sääntöjen mukaisesti.

2. Tässä artiklassa yhdellä vetokerralla tarkoitetaan yhtä trooliverkon laskukertaa. Pitkäsiimakalastuksessa yhdellä laskukerralla tarkoitetaan yhden tai useamman pitkänsiiman käyttöä yhdessä kalastuspaikassa.

3. Kalastusta on harjoitettava maantieteellisesti ja syvyyssuunnassa niin laajalla alueella kuin mahdollista. Näin ollen kalastus on lopetettava yhdessä suorakulmaisessa pienimittakaavaisessa ruudussa, kun asetuksen (EY) N:o 601/2004 12 artiklan mukaisesti ilmoitetut saaliit nousevat 100 tonniin; tässä ruudussa ei saa enää kalastaa loppukauden aikana. Kaikissa suorakulmaisissa pienimittakaavaisissa ruuduissa saa kalastaa vain yksi alus kerrallaan.

4. Sen soveltamiseksi, mitä 3 kohdassa säädetään:

a) troolikalastuksessa vetokerran tarkka maantieteellinen sijainti määritellään vetokerran alun ja sen lopun välisten kohtien mediaanina;

b) pitkäsiimakalastuksessa laskukerran tarkka maantieteellinen sijainti määritellään käytetyn pitkänsiiman tai pitkiensiimojen keskipisteenä;

c) aluksen katsotaan kalastavan siinä suorakulmaisessa pienimittakaavaisessa ruudussa, jossa vetokerran tai laskukerran tarkka maantieteellinen sijainti on;

d) aluksen katsotaan kalastavan jossakin suorakulmaisessa pienimittakaavaisessa ruudussa laskun aloittamisesta siihen saakka, kun kaikki siinä ruudussa olevat siimat on nostettu ylös.

5. Lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita, jotka eivät ole aluksen hallittavissa (kuten jää- ja sääolosuhteet) pitkänsiiman kullakin laskukerralla siima saa olla vedessä enintään 48 tuntia mitattuna siimanlaskun loppuunsaattamisesta siimannoston aloittamiseen.

6. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla

Champsocephalus gunnarin kalastukseen FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 sovellettavat erityistoimenpiteet

1. Champsocephalus gunnari -lajin kalastus on kiellettyä 12 meripeninkulman sisällä Etelä-Georgian rannikon edustalta 1 päivästä maaliskuuta 31 päivään toukokuuta [...] (lisääntymisaikana).

2. Jos Champsocephalus gunnari -lajin kalastuksessa jollakin vetokerralla saalis ylittää 100 kilogrammaa ja yli 10 prosenttia kaloista on kokonaispituudeltaan alle 240 mm, kalastusaluksen on siirryttävä toiseen kalastuspaikkaan vähintään 5 meripeninkulman päähän. Se ei saa palata ainakaan viiteen päivään alle 5 meripeninkulman etäisyydelle paikasta, joissa pienikokoisten Champsocephalus gunnari -lajin kalojen määrä oli enemmän kuin 10 prosenttia. Alueella, jolla Champsocephalus gunnari -lajin pienikokoisten kalojen määrä ylittää 10 prosenttia, tarkoitetaan aluksen seuraamaa reittiä pyydyksen käyttökohdasta kohtaan, jossa se on otettu takaisin alukselle.

3. Jos aluksen pyydyksiin joutuu yhteensä 20 merilintua, sen on lopetettava kalastustoimintansa, eikä se saa enää harjoittaa kalastusta tällä alueella meneillään olevan kauden aikana.

4. Tätä kalastusta harjoittavan aluksen on 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän toukokuuta välisenä aikana toteutettava vähintään 20 tutkimustroolausta liitteessä VI kuvatulla tavalla.

5. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV LUKU TIETEELLISET TARKKAILUTOIMENPITEET YLEISSOPIMUKSEN ALUEELLA TOIMIVILLA ALUKSILLA

13 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

CCAMLR:n yleissopimuksen XXIV artiklan nojalla hyväksymää tieteellistä tarkkailujärjestelmää sovelletaan tämän luvun mukaisesti yhteisön kalastusaluksiin, jotka harjoittavat yleissopimuksen alueella kalastus- ja tutkimustoimintaa.

14 artikla

Tieteellistä tarkkailua edellyttävät toiminnat

1. Yhteisön kalastusalusten on otettava alukselle kunakin kalastuskautena vähintään yksi tieteellinen tarkkailija ja mahdollisuuksien mukaan yksi ylimääräinen tieteellinen tarkkailija, jos kyseiset alukset kalastavat:

a) Champsocephalus gunnari -lajia FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 ja alueella 58.5.2;

b) taskurapua FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3;

c) Dissostichus eleginoides -lajia FAO:n tilastollisilla suuralueilla 48.3 ja 48.4 sekä alueella 58.5.2; tai

d) Martialia hyadesi -lajia FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3.

2. Yhteisön kalastusalusten on myös otettava alukselle vähintään kaksi tieteellistä tarkkailijaa, joista toinen on 15 artiklan mukaisesti nimetty CCAMLR:n tieteellinen tarkkailija, silloin, kun ne harjoittavat tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettua koekalastusta tai muuta asetuksen (EY) N:o 601/2004 7 artiklan mukaisesti sallittua koekalastusta.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, Dissostichus spp. -lajin koekalastusta FAO:n tieteellisellä suuralueella 48.3.a) ja 48.3.b) harjoittavilla aluksilla on oltava vähintään yksi CCAMLR:n tieteellinen tarkkailija ja mahdollisuuksien mukaan yksi ylimääräinen tieteellinen tarkkailija.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

15 artikla

Tieteelliset tarkkailijat

1. Jäsenvaltiot nimeävät tieteelliset tarkkailijat, joilla on valtuudet toteuttaa CCAMLR:n tämän asetuksen säännösten mukaisesti hyväksymän tarkkailujärjestelmän täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä.

2. Aluksella olevien tieteellisten tarkkailijoiden tehtävät luetellaan liitteessä VII.

3. Tieteellisten tarkkailijoiden on oltava heidät nimenneen jäsenvaltion kansalaisia. Heidän on mukauduttava sillä aluksella noudatettaviin tapoihin ja voimassa oleviin sääntöihin, jolla he tekevät havaintojaan.

4. Tieteellisten tarkkailijoiden on tunnettava pyyntitoimintaa ja havainnoitavaa tieteellistä toimintaa sekä yleissopimuksen määräykset ja yleissopimuksen nojalla hyväksytyt toimenpiteet, ja heillä on oltava asianmukainen koulutus suoriutuakseen pätevästi tehtävistään. Heidän on lisäksi kyettävä viestimään niiden alusten lippuvaltion kielellä, joilla he harjoittavat toimintaansa.

5. Tieteellisillä tarkkailijoilla on oltava mukanaan nimeävän jäsenvaltion CCAMLR:n hyväksymässä muodossa myöntämä asiakirja, josta heidät tunnistetaan CCAMLR:n tieteellisiksi tarkkailijoiksi.

6. Tieteellisten tarkkailijoiden on esitettävä CCAMLR:lle heidät nimenneen jäsenvaltion välityksellä ja viimeistään kuukauden kuluessa tarkkailujakson päättymisestä tai paluustaan alkuperämaahansa kertomus jokaisesta toteutetusta tarkkailumatkasta käyttämällä CCAMLR:n tieteellisen komitean hyväksymiä tarkkailulomakkeita. Kyseisen aluksen lippuvaltiolle ja komissiolle on toimitettava jäljennökset näistä kertomuksista.

7. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

16 artikla

Aluksille sijoitettavia tarkkailijoita koskevat järjestelyt

1. Tieteellisten tarkkailijoiden sijoittaminen yhteisön kalastusaluksille, jotka harjoittavat kalastustoimintaa tai tieteellistä tutkimusta, toteutetaan tätä tarkoitusta varten jonkin toisen CCAMLR:n jäsenen kanssa tehtyjen kahdenvälisten järjestelyiden mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kahdenväliset järjestelyt perustuvat seuraaviin periaatteisiin:

a) Tieteelliset tarkkailijat ovat aluksella ollessaan samassa asemassa kuin aluksen päällystö. Aluksella olevien tarkkailijoiden majoituksen ja aterioiden on oltava tämän aseman mukaisia.

b) Lippujäsenvaltion on varmistettava, että alusten laivan isännät avustavat jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla olevia tieteellisiä tarkkailijoita, jotta nämä voivat suorittaa heille annetut tehtävät. Tieteellisillä tarkkailijoilla on muun muassa oltava vapaa pääsy aluksen tietoihin ja toimintoihin, jotta he voivat suorittaa tehtävänsä CCAMLR:n edellyttämällä tavalla.

c) Lippujäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet tieteellisten tarkkailijoiden turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi heidän toteuttaessaan tehtäviään sen lipun alla purjehtivilla aluksilla ja sairaanhoitopalveluiden tarjoamiseksi heille sekä heidän vapautensa ja arvokkuutensa suojelemiseksi.

d) On huolehdittava siitä, että tieteellisellä tarkkailijalla on mahdollisuus toimittaa ja vastaanottaa viestejä aluksen viestimillä ja operaattorin avustuksella. Kaikki viestinnästä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset ovat tavallisesti sen CCAMLR:n jäsenen vastuulla, joka on nimennyt tieteelliset tarkkailijat, jäljempänä "nimeävä maa".

e) Tieteellisten tarkkailijoiden kuljetusta ja alukselle nousemista koskevat järjestelyt on hoidettava niin, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa kalastus- ja tutkimustoimille.

f) Tieteellisten tarkkailijoiden on toimitettava kyseisten alusten päälliköille jäljennös kertomuksistaan, jos nämä sitä toivovat.

g) Nimeävän maan on varmistettava, että tieteellisillä tarkkailijoilla on CCAMLR:n jäsenten hyväksymä vakuutus.

h) Nimeävä maa on vastuussa tieteellisten tarkkailijoiden meno- ja paluumatkoista alukselle ja alukselta.

i) Jollei toisin ole sovittu, tieteellisten tarkkailijoiden välineet, vaatetus, palkka ja muut korvaukset ovat tavallisesti nimeävän maan vastuulla, kun taas majoitus ja ateriat aluksella ovat isäntämaan aluksen vastuulla.

3. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

17 artikla

Tietojen toimittaminen

1. Tieteelliset tarkkailijat nimenneiden jäsenvaltioiden on toimitettava tarkkailuohjelmia koskevat yksityiskohdat CCAMLR:lle viipymättä ja viimeistään 11 artiklassa tarkoitetun kunkin kahdenvälisen järjestelyn sopimisen jälkeen. Jokaisesta tarkkailijasta toimitetaan seuraavat yksityiskohtaiset tiedot:

a) järjestelyn sopimispäivä;

b) tarkkailijan vastaanottavan aluksen nimi ja lippuvaltio;

c) tarkkailijan nimeämisestä vastaava jäsenvaltio;

d) kalastusalue (CCAMLR:n tilastollinen alue, suuralue);

e) tarkkailijan keräämien ja CCAMLR:n sihteeristölle toimitettavien tietojen tyyppi (sivusaalis, kohdelajit, biologiset tiedot, jne.);

f) tarkkailuohjelman suunniteltu alkamis- ja loppumispäivämäärä; ja

g) tarkkailijan suunniteltu paluupäivä alkuperämaahansa.

2. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

V LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Liitteiden muutokset

Liitteitä I-VII muutetaan yhteisöä sitovien säilyttämistoimenpiteiden mukaisesti ja 20 artiklan 3 kohdassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

19 artikla

Täytäntöönpano

Tämän asetuksen 7, 8, 9, 11, 12, 14, 15, 16 ja 17 artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

20 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2371/2002(7) 30 artiklalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

4. Komitea vahvistaa oman työjärjestyksensä.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2004.

Neuvoston puolesta

J. Walsh

Puheenjohtaja

(1) Lausunto annettu 16. joulukuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL L 252, 5.9.1981, s. 26.

(3) EYVL L 379, 31.12.1990, s. 45.

(4) EYVL L 6, 10.1.1998, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2724/1999 (EYVL L 341, 31.12.1999, s. 1).

(5) Ks. tämän virallisen lehden sivu 16.

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

LIITE I

4 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTU VÄHIMMÄISSILMÄKOKO

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

5 ARTIKLASSA TARKOITETUT SÄÄNNÖT VÄHIMMÄISSILMÄKOON MÄÄRITTÄMISEKSI

A. Tulkkien kuvaus

1. Silmäkoon määrittämiseen käytettävien tulkkien on oltava kahden millimetrin vahvuisia, litteitä sekä kestävästä ja taipumattomasta aineesta valmistettuja. Tulkeissa on oltava joko yhdensuuntaiset sivut, jotka tietystä pisteestä alkaen kapenevat molemmin puolin asteittain suhteessa 1:8, tai ainoastaan tässä samassa suhteessa kapenevat sivut. Tulkin kapeammassa päässä on oltava reikä.

2. Tulkin etupuolelle on merkittävä suorasivuisen osan, jos sellainen on, ja kapenevan osan leveys millimetreinä mitattuna. Kapenevaan osaan on tehtävä millimetriasteikko, ja leveys on merkittävä säännöllisin välein.

B. Tulkin käyttö

1. Havasta venytetään viistosti silmien pituussuunnassa.

2. Edellä A kohdassa annettua kuvausta vastaava tulkki pujotetaan kapeammasta päästään silmään kohtisuorassa havaksen tasoon nähden.

3. Tulkki pujotetaan käsin tai painon tai dynamometrin avulla silmään, kunnes silmän vastus pysäyttää sen viistojen reunojen kohdalla.

C. Mitattavan silmän valitseminen

1. Mitattavien silmien on muodostettava havaksen pituussuunnassa kahdenkymmenen yhtäjaksoisen silmän sarja.

2. Alle 50 senttimetrin päässä jameista, nostoköydestä ja sulkuköysistä sijaitsevia silmiä ei mitata. Kyseinen etäisyys mitataan kohtisuorassa jameja, nostoköyttä ja sulkuköysiä vasten havaksen ollessa venytettynä mittaussuunnassa. Mittaamatta jätetään myös paikatut tai repeytyneet silmät sekä silmät, joihin on kiinnitetty lisälaitteita.

3. Edellä olevasta 1 alakohdasta poiketen mitattavien silmien ei tarvitse muodostaa yhtäjaksoista sarjaa, jos 2 alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät.

4. Silmäkoko voidaan mitata ainoastaan silloin, kun verkko on märkä, eikä se ole jäätynyt.

D. Silmän mittaaminen

Kunkin silmän koko on sama kuin tulkin leveys sen pysäytyspisteessä käytettäessä tulkkia B kohdan mukaisesti.

E. Verkon silmäkoon määrittäminen

Verkon silmäkoko on C ja D kohdassa kuvattujen menetelmien mukaan valittujen ja mitattujen silmien mittausten kokonaismäärän millimetreinä ilmoitettu aritmeettinen keskiarvo pyöristettynä lähimpään millimetriin.

Mitattavien silmien kokonaismäärä on esitetty F kohdassa.

F. Tarkastusmenettelyn vaiheet

1. Tarkastaja mittaa kahdenkymmenen C kohdan mukaan valitun silmän sarjan pujottamalla tulkin silmään käsin painoa tai dynamometriä käyttämättä.

Verkon silmäkoko määritetään sitten E kohdan mukaisesti.

Jos laskutoimitusten tulokset osoittavat, että silmäkoko ei ole voimassa olevien sääntöjen mukainen, tarkastaja mittaa kaksi ylimääräistä, C kohdan mukaisesti valittua 20 silmän sarjaa.

Silmäkoko lasketaan sitten uudelleen E kohdan mukaisesti ottaen huomioon 60 aikaisemmin mitattua silmää. Tämä silmäkoko on verkon silmäkoko sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 alakohdan säännösten soveltamista.

2. Jos aluksen päällikkö asettaa kyseenalaiseksi 1 alakohdan mukaisesti määritetyn silmäkoon, tätä mittausta ei oteta huomioon silmäkokoa määritettäessä, ja verkko on mitattava uudelleen käyttäen tällä kertaa tulkkiin kiinnitettyä painoa tai dynamometriä, jonka valinta jätetään tarkastajan harkinnan varaan. Paino on kiinnitettävä (koukulla) tulkin kapeammassa päässä olevaan reikään. Dynamometri voidaan kiinnittää tulkin kapeimmassa tai leveimmässä kohdassa olevaan reikään. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on todennettava painon tai dynamometrin tarkkuus.

Silmäkooltaan enintään 35 millimetriä oleviin 1 alakohdan mukaisesti määritettyihin verkkoihin sovelletaan 19,61 newtonin suuruista voimaa (vastaa 2 kilogramman massaa) ja muihin verkkoihin 49,03 newtonin suuruista voimaa (vastaa 5 kilogramman massaa).

Määritettäessä silmäkokoa E kohdan mukaisesti ainoastaan yksi kahdenkymmenen silmän sarja mitataan, jos käytetään painoa tai dynamometriä.

LIITE III

YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS 8 ARTIKLAN 5 KOHDASSA TARKOITETUSTA LIPPUSIIMASTA JA SEN KÄYTTÖTAVASTA

1. Lippusiima on jännitettävä aluksen perään ja kiinnitettävä noin 4,5 metriä vedenpinnan yläpuolelle siten, että siima on suoraan sen kohdan yläpuolella, jossa syötit osuvat veteen.

2. Lippusiiman halkaisijan on oltava noin 3 millimetriä, sen on oltava vähintään 150 metriä pitkä ja sen päässä on oltava laite, jolla siima jännittyy siten, että lippusiima pysyy suoraan aluksen perässä myös sivutuulessa.

3. Lippusiimaan on kiinnitettävä viisi tapsia, joissa on lippuja ja jotka muodostuvat kahdesta, halkaisijaltaan noin 3 millimetriä paksusta köydestä, 5 metrin välein siitä kohdasta alkaen, jossa lippusiima kiinnitetään alukseen. Tapsin pituuden olisi vaihdeltava noin 3,5 metristä aluksen lähellä noin 1,25 metriin viidennen tapsin kohdalla. Kun lippusiima on käytössä, tapsien olisi yllettävä meren pintaan ja ajoittain upottava pinnan alle, kun alus kallistuu aallokossa. Leikarit olisi asetettava lippusiiman kiinnityskohtaan, tapsien kiinnityskohdan molemmin puolin ja aivan lippusiiman päähän kiinnitettävän painon eteen. Jokaisessa lipuin varustetussa tapsissa olisi myös oltava leikari kohdassa, jossa se kiinnittyy lippusiimaan.

>PIC FILE= "L_2004097FI.001002.TIF">

LIITE IV

8 ARTIKLAN 7 KOHDASSA TARKOITETUT PITKIENSIIMOJEN LASKUA KOSKEVAT KOEPÖYTÄKIRJAT

PÖYTÄKIRJA A

A1. Aluksella on suoritettava seuraavat toimet tieteellisen tarkkailijan ollessa paikalla:

a) laskettava vähintään viisi pitkääsiimaa, joissa on vähintään neljä syvyysaikamittaria (TDR) pitkääsiimaa kohti;

b) asetettava TDR:t sattumanvaraisesti pitkällesiimalle yhdellä vetokerralla ja sattumanvaraisesti valituilla vetokerroilla;

c) laskettava uppoamisnopeus jokaiselle alukselle takaisin otetulle TDR:lle seuraavasti:

i) mitataan uppoamisnopeus sen ajan keskiarvona, jonka uppoaminen pinnalta (0 m) 15 metriin kestää; ja

ii) vähimmäisuppoamisnopeudeksi vahvistetaan 0,3 m/s;

d) jos vähimmäisuppoamisnopeutta (0,3 m/s) ei saavuteta kaikissa 20 näytteenottopaikassa, koe toistetaan kunnes on tehty yhteensä 20 koetta, joissa vähimmäisuppoamisnopeus on 0,3 m/s; ja

e) kaikkien kokeissa käytettyjen laitteiden ja pyydysten on oltava samoja kuin ne, joita käytetään yleissopimuksen alueella.

A2. CCAMLR:n tieteellisen tarkkailijan on valvottava pitkänsiiman uppoamista jatkuvasti kalastuksen aikana, jotta alus säilyttää oikeutensa poiketa yöllistä vetokertaa koskevista vaatimuksista. Aluksen on oltava yhteistyössä CCAMLR:n tarkkailijan kanssa, joka

a) pyrkii kiinnittämään TDR:n jokaiselle tarkkailijan työvuoron aikana lasketulle pitkällesiimalle;

b) joka seitsemäs päivä kiinnittää kaikki käytettävissä olevat TDR:t yhteen siimaan määrittääkseen, vaihteleeko uppoamisnopeus siiman eri kohdissa;

c) asettaa TDR:t sattumanvaraisesti pitkällesiimalle yhdellä vetokerralla ja sattumanvaraisesti valituilla vetokerroilla;

d) laskee uppoamisnopeuden jokaiselle alukselle takaisin otetulle TDR:lle; ja

e) mittaa uppoamisnopeuden sen ajan keskiarvona, jonka uppoaminen pinnalta (0 m) 15 metriin kestää.

A3. Aluksen on:

a) varmistettava, että vähimmäisuppoamisnopeus on 0,3 m/s;

b) annettava päivittäinen selonteko kalastuksen vastuuhenkilölle; ja

c) varmistettava, että pitkänsiiman uppoamiskokeiden aikana kerätyt tiedot tallennetaan sovitussa muodossa ja annetaan kalastuksen vastuuhenkilölle kauden lopussa.

PÖYTÄKIRJA B

B1. Aluksen on suoritettava seuraavat toimet tieteellisen tarkkailijan ollessa paikalla:

a) laskettava vähintään viisi yleissopimuksen alueella käytettävää enimmäispituista pitkääsiimaa, joissa on vähintään neljä koepulloa (katso B5-B9 kohdat) pitkänsiiman keskikolmanneksella;

b) kiinnitettävä koepullot sattumanvaraisesti pitkällesiimalle yhdellä vetokerralla ja sattumanvaraisesti valituilla vetokerroilla siten, että huolehditaan niiden olevan kiinni puolivälissä painojen välillä;

c) laskettava jokaisen pullokokeen uppoamisnopeus mittaamalla nopeus, jolla pitkäsiima uppoaa pinnasta (0 m) 10 metriin;

d) vähimmäisuppoamisnopeudeksi vahvistetaan 0,3 m/s;

e) jos vähimmäisuppoamisnopeutta (0,3 m/s) ei saavuteta kaikissa 20 näytteenottopaikassa (neljä koetta viidellä siimalla), koe toistetaan, kunnes on tehty yhteensä 20 koetta, joissa vähimmäisuppoamisnopeus on 0,3 m/s; ja

f) kaikkien kokeissa käytettyjen laitteiden ja pyydysten on oltava samoja kuin ne, joita käytetään yleissopimuksen alueella.

B2. CCAMLR:n tieteellisen tarkkailijan on valvottava pitkänsiiman uppoamista jatkuvasti kalastuksen aikana, jotta alus säilyttää 7 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun oikeuden poiketa vaatimuksista. Aluksen on oltava yhteistyössä CCAMLR:n tarkkailijan kanssa, joka

a) pitää tavoitteenaan tehdä yhden pullokokeen jokaiselle hänen työvuorollaan lasketulle pitkällesiimalle huolehtien siitä, että koe on tehtävä siiman keskimmäiselle kolmannekselle;

b) kiinnittää joka seitsemäs päivä vähintään neljä koepulloa yhteen pitkäänsiimaan määrittääkseen, vaihteleeko uppoamisnopeus siiman eri kohdissa;

c) kiinnittää pullot sattumanvaraisesti pitkällesiimalle yhdellä vetokerralla ja sattumanvaraisesti valituilla vetokerroilla huolehtien siitä, että niiden on oltava kiinni puolivälissä painojen välillä;

d) laskee uppoamisnopeuden jokaiselle pullokokeelle; ja

e) laskee uppoamisnopeuden mittaamalla nopeuden, jolla pitkäsiima uppoaa pinnasta (0 m) 10 metriin.

B3. Tämän poikkeuksen nojalla aluksen on kalastustoimien aikana:

a) varmistettava, että kussakin pitkässäsiimassa on sen verran painoja, että vähimmäisuppoamisnopeus on aina 0,3 m/s;

b) annettava joka päivä kansalliselle virastolleen selonteko tämän tavoitteen saavuttamisesta; ja

c) varmistettava, että siiman uppoamiskokeiden aikana kirjatut tiedot tallennetaan sovitussa muodossa ja toimitetaan kyseiselle kansalliselle virastolle kauden lopussa.

B4. Pullokoe tehdään seuraavasti:

Pullon kiinnittäminen

B5. 10 metriä monisäikeistä 2 mm:n tapsilankaa tai vastaavaa, jonka toiseen päähän on kiinnitetty pitkäsiimaliitin, kiinnitetään tukevasti 750 ml:n muovipullon(1) kaulaan (pullon arvioitu kelluvuus on 0,7 kg). Tarkkailijan on kahden tai kolmen päivän välein tarkistettava kiinnityskohdasta mitattu pituus (liittimen kärjestä) pullon kaulaan.

B6. Pullon ympärillä on oltava itsevalaisevaa tarranauhaa, jotta sitä voidaan tarkkailla yöllä. Pullon sisään on laitettava vedenkestävä paperi, jossa on niin suuri tunnistusnumero, että se voidaan lukea muutaman metrin etäisyydeltä.

Koe

B7. Pullosta tyhjennetään vesi, korkki otetaan pois ja lanka kierretään sen ympärille laskua varten. Pullo, jonka ympärille lanka on kierretty, kiinnitetään pitkäänsiimaan(2) painojen puoliväliin (kiinnityskohta).

B8. Tarkkailijan on kirjattava, montako sekuntia(3) kuluu siitä hetkestä, jolloin kiinnityskohta koskettaa vettä (t1) siihen hetkeen, jolloin pullo on kokonaan uponnut (t2). Kokeen tulos lasketaan seuraavasti:

Uppoamisnopeus = 10/(t2 - t1)

B9. Tuloksen on oltava vähintään 0,3 m/s. Nämä tiedot on kirjattava tarkkailijan elektroniseen kalastuspäiväkirjaan sille varattuun paikkaan.

(1) On käytettävä kovasta muovista valmistettua vesipulloa, jossa on muovinen kierrekorkki. Pullon korkki otetaan pois, jotta pullo täyttyy vedellä sen jälkeen, kun se on upotettu veteen, jotta sitä voidaan käyttää uudestaan sen sijaan, että vedenpaine tuhoaisi sen.

(2) Automaattisissa pitkissäsiimoissa se kiinnitetään selkäsiimaan ja espanjalaistyyppisessä pitkässäsiimassa tapsiin.

(3) Kiikareiden avulla koetta on helpompi seurata, varsinkin huonolla säällä.

LIITE V

YLEISSOPIMUKSEN ALUEELLA TAPAHTUVAN KALASTUKSEN SIVUSAALIITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

A. SÄÄNNELTY KALASTUS

1. Jos Dissostichus eleginoides -lajiin kohdennetussa kalastuksessa FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 yhdellä veto- tai laskukerralla saadaan minkä tahansa lajin sivusaaliita vähintään yksi tonni, kalastusaluksen on siirryttävä kalastamaan vähintään viiden meripeninkulman etäisyydellä sijaitsevaan toiseen kalastuspaikkaan. Se ei saa palata ainakaan viiteen päivään alle viiden meripeninkulman etäisyydelle paikasta, jossa sivusaalis ylitti yhden tonnin.

2. Jos Champsocephalus gunnari -lajiin kohdennetussa kalastuksessa FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 millä tahansa kertavedolla seuraavien lajien sivusaalis: Chaenocephalus aceratus, Gobionotothen gibberifrons, Lepidonotothen squamifrons, Notothenia rossii, tai Pseudochaenichthys georgianus,

a) ylittää 100 kilogrammaa ja 5 prosenttia kaikkien kalalajien saaliin kokonaispainosta, tai

b) on vähintään 2 tonnia,

kalastusaluksen on siirryttävä toiseen kalastuspaikkaan vähintään viiden meripeninkulman päähän. Se ei saa palata ainakaan viiteen päivään alle viiden meripeninkulman etäisyydelle paikasta, jossa mainittujen lajien sivusaalis ylitti 5 prosenttia.

3. Jos Dissostichus eleginoides tai Champsocephalus gunnari -lajiin kohdennetussa kalastuksessa FAO:n tilastollisella alueella 58.5.2 Channichthys rhinoceratus, Lepidonotothen squamifrons Macrourus spp. -lajin tai rauskujen sivusaaliita on vähintään kaksi tonnia, kalastusalus ei saa ainakaan viiteen päivään kalastaa samaa kalastusmenetelmää käyttäen viiden meripeninkulman etäisyydellä paikasta, jossa sivusaalis ylitti kaksi tonnia.

Jos edellä mainittujen kalastusten aikana minkä tahansa muun sivusaalislajin, jolle yhteisön lainsäädännössä on asetettu rajoituksia, vetokerralla saatu saalis on vähintään yksi tonni, kalastusalus ei saa ainakaan viiteen päivään kalastaa samaa kalastusmenetelmää käyttäen viiden meripeninkulman etäisyydellä paikasta, jossa sivusaalis ylitti yhden tonnin.

4. Jos Electrona carlsbergi -lajiin kohdennetussa kalastuksessa FAO:n tilastollisella suuralueella 48.3 vetokertakohtainen muun lajin kuin kohdelajin sivusaalis

a) ylittää 100 kilogrammaa ja 5 prosenttia kaikkien kalalajien saaliin kokonaispainosta, tai

b) on vähintään 2 tonnia,

kalastusaluksen on siirryttävä toiseen kalastuspaikkaan vähintään viiden meripeninkulman päähän. Se ei saa palata ainakaan viiteen päivään alle viiden meripeninkulman etäisyydelle paikasta, jossa muiden lajien kuin kohdelajin sivusaalis oli yli 5 prosenttia.

5. Alueella, jolla sivusaaliiden määrä ylittää 1-4 kohdassa mainitut määrät, tarkoitetaan aluksen seuraamaa reittiä kohdasta, jossa pyydystä on ensin käytetty, kohtaan, jossa se on otettu takaisin alukselle.

B. UUDENLAINEN KALASTUS JA KOEKALASTUS

1. Jos yhdellä veto- tai laskukerralla jonkin lajin sivusaalis ylittää yhden tonnin, kalastusaluksen on siirryttävä kalastamaan vähintään viiden meripeninkulman etäisyydellä sijaitsevaan toiseen kalastuspaikkaan. Se ei saa palata ainakaan viiteen päivään alle viiden meripeninkulman etäisyydelle paikasta, jossa sivusaalis ylitti yhden tonnin. Paikalla, jossa sivusaalis ylitti yhden tonnin, tarkoitetaan aluksen seuraamaa reittiä kohdasta, jossa pyydystä on ensin käytetty, kohtaan, jossa se on otettu takaisin alukselle.

2. Sovellettaessa, mitä 1 kohdassa määrätään:

a) sivusaaliin muodostavat kaikkien muiden kuin kohdelajin saaliit;

b) Macrourus spp. -lajia ja rauskuja pidetään kutakin yhtenä lajina.

LIITE VI

TUTKIMUSTROOLAUS CHAMPSOCEPHALUS GUNNARI -LAJIN KALASTUKSESSA FAO:N TILASTOLLISELLA SUURALUEELLA 48.3 LISÄÄNTYMISKAUDEN AIKANA

1. Shag Rocks ja Black Rocks -saarten alueella on tehtävä 12 tutkimusvetokertaa kaaviossa 1 esitetyillä neljällä sektorilla: neljä luoteissektorilla ja kaakkoissektorilla ja kaksi koillissektorilla ja lounaissektorilla. Lisäksi Etelä-Georgian luoteisjalustalla on tehtävä kahdeksan muuta tutkimusvetokertaa alle 300 metrin syvyisissä vesissä kaavion 1 mukaisesti.

2. Tutkimusvetokertojen paikkojen on oltava vähintään viiden meripeninkulman etäisyydellä toisistaan. Paikkojen on sijaittava siten, että molemmat alueet katetaan riittävästi tietojen saamiseksi Champsocephalus gunnari -lajin kalojen pituus-, sukupuoli-, sukukypsyys- ja painojakaumasta.

3. Jos matkalla kohti Etelä-Georgiaa paikallistetaan kalakeskittymiä, niitä olisi kalastettava tutkimustroolauksen lisäksi.

4. Kunkin tutkimusvetokerran on kestettävä vähintään 30 minuuttia, jolloin verkon on oltava kalastussyvyydessä. Päivällä kalastussyvyys on lähellä pohjaa.

5. Aluksella olevan kansainvälisen järjestelmän tieteellisen tarkkailijan on otettava näyte kaikkien tutkimusvetokertojen saaliista. Näytteissä on oltava vähintään 100 kalaa, jotka otetaan satunnaisotantatekniikoita käyttäen. Kaikista näytteen kaloista on määritettävä vähintään pituus, sukupuoli ja sukukypsyys sekä mahdollisuuksien mukaan paino. Jos saalis on iso ja aika antaa myöten, voidaan tutkia useampiakin kaloja.

Kaavio 1

20 Champsocephalus gunnari -lajin koekalastustroolauksen maantieteellinen jakautuminen Shag Rocks -saarten (12) ja Etelä-Georgian (8) alueella maaliskuun 1 päivän ja toukokuun 31 päivän välisenä aikana. Troolausten sijainti Etelä-Georgian ympärillä (tähdet) on vain suuntaa antava.

>PIC FILE= "L_2004097FI.001402.TIF">

LIITE VII

TIETEELLISTEN TARKKAILIJOIDEN 15 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT TEHTÄVÄT ALUKSILLA, JOTKA HARJOITTAVAT TIETEELLISTÄ TUTKIMUSTA TAI MEREN ELOLLISTEN LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISTÄ YLEISSOPIMUKSEN ALUEELLA

A. Tieteellistä tutkimusta tai meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämistä harjoittaville aluksille otettavan tieteellisen tarkkailijan tehtävänä on tarkkailla yleissopimuksen alueella harjoitettavaa kalastustoimintaa ja raportoida siitä ottaen huomioon yleissopimuksen tavoitteet ja periaatteet.

B. Tämän tehtävän toteuttamiseksi tieteellisten tarkkailijoiden on suoritettava seuraavat toimet käyttämällä CCAMLR:n tieteellisen komitean hyväksymiä tarkkailulomakkeita:

a) kirjattava aluksen toiminnat (esimerkiksi tutkimukseen, kalastukseen ja matkoihin käytetty aika ja troolausten yksityiskohdat);

b) ottaa saaliista näytteitä biologisten ominaisuuksien määrittämiseksi;

c) kirjata biologiset tiedot saalislajikohtaisesti;

d) kirjata sivusaaliit, niiden määrä ja muut biologiset tiedot;

e) kirjata merilintujen ja nisäkkäiden sotkeutuminen pyydyksiin ja niiden tahaton kuolevuus;

f) kirjata menettely, jolla saaliin paino mitataan, ja kerätä elopainon ja lopputuotteen muuntokerrointa koskevat tiedot, jos saalis kirjataan käsitellyn tuotteen painona;

g) laatia selontekoja havainnoistaan käyttämällä tieteellisen komitean hyväksymiä tarkkailulomakkeita ja toimittaa ne asiaa hoitaville viranomaisille;

h) antaa alusten päälliköille kopiot selonteoista;

i) auttaa pyydettäessä aluksen päällikköä saaliiden kirjaamis- ja ilmoittamismenettelyissä;

j) suorittaa muita tehtäviä, joista on mahdollisesti päätetty sovellettavan kahdenvälisen sopimuksen osapuolten yhteisestä sopimuksesta;

k) kerätä ja välittää tietoja yleissopimuksen alueella havaituista kalastusaluksista, mukaan lukien alusten tyyppitunnistus, niiden sijainti ja toiminta; ja

l) kerätä tietoja pyydysten menetyksistä ja kalastusalusten mereen päästämistä jätteistä.