31968L0367

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 15 päivänä lokakuuta 1968,

sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien henkilöasiakaspalvelualan toiminnassa (ISIC -pääryhmä 85); 1. Ravintolat, kahvilat, baarit ja muut anniskelu- ja ruokailupaikat (ISIC-ryhmä 852) 2. Hotellit, majatalot, leirintäalueet ja muut majoituspaikat (ISIC-ryhmä 853) (68/367/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 54 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 63 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (1) ja erityisesti sen IV osaston C jakson,

ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (2) ja erityisesti sen IV osaston C jakson,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (3),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (4),

sekä katsoo, että

yleisissä toimintaohjelmissa määrätään kaiken sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvän kansallisuuteen perustuvan syrjinnän poistamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnan osalta ravintoloiden, kahviloiden, baarien ja muiden anniskelu- ja ruokailupaikkojen sekä hotellien, majatalojen, leirintäalueiden ja muiden majoituspaikkojen osalta siirtymäkauden toisen vaiheen toisen vuoden päätyttyä ja ennen toisen vaiheen päättymistä,

tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa voidaan harjoittaa pysyväis-, tilapäis- tai kausiluonteisesti,

vain säännöllisesti kauppaa käymällä harjoitettava taloudellinen toiminta kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan riippumatta siitä, onko sen harjoittaminen avoinna kaikille tai vain tietylle henkilöryhmälle tai tietyille henkilöryhmille,

tämä direktiivi ei koske kalustettujen tai kalustamattomien huoneistojen vuokrausta, ellei tällaiseen vuokraukseen sisälly palvelujen tarjoamista,

tätä direktiiviä ei sovelleta sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien vähittäiskauppatoiminnassa (ISIC -ryhmästä 612) 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston direktiivin (5) 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määriteltyyn liikkuvaan kauppaan,

sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetussa yleisessä toimintaohjelmassa edellytetään, että poistetaan rajoitukset, jotka koskevat oikeutta liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin, milloin asianomaisen henkilön ammatinharjoittaminen välttämättä edellyttää tämän oikeuden käyttämistä,

todistus hyvästä maineesta, jonka esittämistä voidaan vaatia asianomaiselta henkilöltä, on erityisen tärkeä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan osalta; eräät jäsenvaltiot eivät vaadi tällaista todistusta ainoastaan suoranaisesti asianomaiselta henkilöltä vaan myös kaikilta hänen kanssaan asuvilta tai hänen yrityksessään työskenteleviltä perheenjäseniltä; tämän direktiivin tulee luoda mahdollisuudet tehdä todistusten hankkiminen helpommaksi kaikille niille, joilta sellaisen esittämistä voidaan edellyttää; hyvän maineen käsitteen keskeisestä merkityksestä kyseisen liikkeen tai ammatin harjoittamisessa jotkut jäsenvaltiot edellyttävät omilta kansalaisiltaan muunlaista näyttöä hyvästä nimestä ja maineesta kuin mitä käy ilmi rikosrekisterin otteesta; nämä jäsenvaltiot voivat asettaa samankaltaisia edellytyksiä myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisille,

palveluja tarjoavan tai hänen puolestaan toimivan henkilön mukana seuraavien palkattujen työntekijöiden asemasta annetaan myöhemmin perustamissopimuksen 48 ja 49 artiklan mukaisesti erillisiä, kaikkeen itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan soveltuvia, edunsaajien liikkumisesta ja oleskelusta annettuihin säännöksiin liittyviä direktiivejä, ja, milloin tarpeellista, direktiivejä jäsenvaltioiden yhtiöiltä yhtiöiden jäsenten ja ulkopuolisten henkilöiden etujen suojelemiseksi vaatimien takeiden yhteensovittamiseksi, on annettu tai annetaan, ja

lisäksi joissakin jäsenvaltioissa tämän direktiivin alaan kuuluvan toiminnan harjoittamista säädellään pääosin tällaisen toiminnan aloittamiseen liittyvissä säännöksissä, kun taas toiset jäsenvaltiot antavat sellaisia säännöksiä tarvittaessa; tästä johtuen toisten jäsenvaltioiden kansalaisten kyseisen toiminnan aloittamista ja harjoittamista helpottavat siirtymätoimenpiteet tulevat olemaan erillisen direktiivin aiheena,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on poistettava sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien I osastossa tarkoitetuilta luonnollisilta henkilöiltä ja yhtiöiltä, jäljempänä "edunsaajat", kyseisten yleisohjelmien III osastossa mainitut rajoitukset, jotka koskevat oikeutta aloittaa tämän direktiivin 2 artiklassa määritelty toiminta ja tämän toiminnan harjoittamiseen.

2 artikla

1. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman liitteessä II määriteltyjen henkilöasiakkaiden palvelutoiminnan alaan (ISIC-ryhmät 852 ja 853) (6) kuuluvaan itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan.

2. Tässä direktiivissä "ryhmään 852 kuuluvalla toiminnalla (ravintolat, kahvilat, baarit sekä muut anniskelu- ja ruokailupaikat)" tarkoitetaan toimintaa, jossa luonnollinen henkilö tai yhtiö säännöllisesti kauppaa käymällä omissa nimissään ja omaan lukuunsa tarjoaa valmistettua ruokaa tai juomia nautittavaksi siinä liikehuoneistossa tai niissä liikehuoneistoissa, joissa kyseistä toimintaa harjoitetaan.

Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan myös muualla kuin valmistamispaikassa nautittavaksi tarkoitettujen aterioiden tarjoamiseen.

3. Tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta välittömästi nautittavaksi tarkoitettujen valmistettujen aterioiden tai juomien tarjoamiseen, milloin tällainen tarjoaminen suoritetaan liikkuvan kaupan luonteisesti.

4. Tässä direktiivissä "ryhmään 853 kuuluvalla toiminnalla (hotellit, majatalot, leirintäalueet ja muut majoituspaikat)" tarkoitetaan toimintaa, jota luonnollinen henkilö tai yhtiö vakinaisesti omissa nimissään ja omaan lukuunsa kauppaa käymällä harjoittaa tarjoamalla:

- toiminnan harjoittajan liikehuoneistossa tai -huoneistoissa kalustettuja asuntoja tai huoneita; tai

- lyhytaikaiseen oleskeluun tarkoitettuja erityisesti varustettuja leirintäpaikkoja;ja joka kussakin tapauksessa toimittaa myös tavanomaisesti asiaankuuluvat palvelut.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on poistettava erityisesti rajoitukset, jotka:

a) estävät edunsaajia sijoittautumasta vastaanottajavaltioon tai tarjoamasta siellä palveluja samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin kuin tuon maan omat kansalaiset;

b) johtuvat hallintokäytännöstä, joka edunsaajiin sovellettuna johtaa syrjivään kohteluun maan omiin kansalaisiin verrattuna.

2. Poistettaviin rajoituksiin on kuuluttava etenkin sellaiset, joilla edunsaajia estetään tai rajoitetaan sijoittautumasta tai tarjoamasta palveluja seuraavasti:

a) Belgiassa

- vaatimus siitä, että henkilöllä on oltava "carte professionelle"-asiakirja (19 päivänä helmikuuta 1965 annetun lain 1 artikla);

b) Saksassa

- vaatimus siitä, että ulkomaan kansalaiselle ravintolan tai hotellin avaamiseen myönnettävän luvan edellytyksenä on taloudellisen tarpeen osoittaminen ("Nachweis eines Bedürfnisses") (28 päivänä huhtikuuta 1930 annetun "Gaststättengesetz" 1 pykälän 2 momentti);

c) Ranskassa

- vaatimus siitä, että henkilöllä on oltava "carte d'identité d'étranger commerçant" -asiakirja (12 päivänä marraskuuta 1938 annettu "décret-loi", 2 päivänä helmikuuta 1939 annettu "décret", 8 päivänä lokakuuta 1940 annettu laki);

- kaupallisten vuokrasopimusten uusimisoikeuden epääminen (30 päivänä syyskuuta 1953 annetun "décret"-säädöksen 38 artikla);

- määräys, jolla kielletään ulkomaalaisia harjoittamasta juomien vähittäismyyjän ammattia anniskelupaikalla tapahtuvaa nauttimista varten ("Code des débits de boissons et des mesures contre l'alcoolisme", artikla L 31, 8 päivänä helmikuuta 1955 annettu "décret" 55-222, 7 päivänä tammikuuta 1959 annettu "ordonnance" n:o 59-107);

d) Italiassa

- sääntö, jonka mukaan vain Italian kansalaiset voivat harjoittaa vuoristomajojen johtajan ("Gestore di rifugi alpini") ammattia (29 päivänä lokakuuta 1955 annetun "Decreto del Commissario per il Turismo" -säädöksen 13 artikla);

e) Luxemburgissa

- ulkomaan kansalaisille myönnettyjen toimilupien määräaikaisuus (2 päivänä kesäkuuta 1962 annetun lain 21 artikla);

- vaatimus siitä, että jokaisen majatalon ("auberge"), baarin ("cabaret") tai muun alkoholijuomien anniskeluun ja nauttimiseen tarkoitetun paikan avaamista aikovan henkilön tulee olla asunut vakituisesti suurherttuakunnassa yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan (12 päivänä elokuuta 1927 annetun lain 1 artikla).

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että edunsaajilla on oikeus liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin niiden omilla kansalaisilla.

2. Sijoittautumisen yhteydessä oikeus liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin käsittää sekä vaalikelpoisuuden näissä järjestöissä että kelpoisuuden tulla valituksi tällaisten järjestöjen johtaviin tehtäviin. Tällaiset tehtävät voidaan kuitenkin varata omille kansalaisille, jos asianomaisen järjestön toimintaan sisältyy lain tai asetuksen säännösten mukaisesti julkisen vallan käyttämistä.

3. Luxemburgin suurherttuakunnassa "Chambre de Commerce" -yhteisön tai "Chambre des métiers" -yhteisön jäsenyys ei luo edunsaajille oikeutta ottaa osaa näiden yhteisöjen hallinnollisten elinten valintaan.

5 artikla

Jäsenvaltio ei saa myöntää toiseen jäsenvaltioon minkään 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan harjoittamista varten lähtevälle kansalaiselleen mitään sellaista tukea, joka saattaa vääristää sijoittautumisen edellytyksiä.

6 artikla

1. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii jonkin 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamista varten kansalaisiltaan todisteen hyvästä maineesta ja todisteen siitä, etteivät he ole olleet konkurssissa, tai jommankumman näistä todisteista, tämän valtion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi ote rikosrekisteristä tai, jos tällaista ei ole, näiden vaatimusten täyttymistä osoittava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee.

Jos se maa, josta ulkomaalainen on peräisin tai josta hän tulee, ei anna sellaista asiakirjaa, jossa todistetaan, ettei aikaisempia konkursseja ole ollut, voidaan tällaisen todistuksen sijasta antaa siinä valtiossa, josta asianomainen on peräisin tai josta hän tulee, valaehtoinen ilmoitus, jonka asianomainen henkilö antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle, notaarille tai toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialayhteisön toimielimelle.

2. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii jonkin 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamista varten kansalaisiltaan todisteen kaikkien tai joidenkin hänen kanssaan asuvien perheenjäsenten hyvästä maineesta tai kunniallisuudesta, eikä todistus sisälly 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun asiakirjaan, tämän valtion tulee hyväksyä toisen jäsenvaltion kansalaisia koskevaksi riittäväksi todisteeksi tässä suhteessa ote rikosrekisteristä tai, ellei tällaista ole, valtion, josta asianomainen on peräisin tai josta hän tulee, toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama vastaava asiakirja, joka osoittaa näiden edellytysten tulevan täytetyiksi.

3. Tämän artiklan 1 tai 2 kohtien mukaisesti annetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.

4. Jäsenvaltioiden on 7 artiklassa asetetussa määräajassa nimettävä ne viranomaiset ja toimielimet, jotka ovat toimivaltaisia antamaan näitä asiakirjoja sekä ilmoitettava tästä välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

5. Jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaaditaan todistus vakavaraisuudesta, tämän valtion on pidettävä siinä valtiossa, josta ulkomaalainen on peräisin tai josta hän tulee, toimivien pankkien antamia todistuksia omassa maassa annettuja todistuksia vastaavina.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kuuden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

8 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 15 päivänä lokakuuta 1968.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. SEDATI

(1) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 36/62

(2) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 32/62

(3) EYVL N:o 23, 5.2.1966, s. 354/66

(4) EYVL N:o 205, 7.12.1965, s. 3069/65

(5) EYVL N:o L 260, 22.10.1968, s. 1

(6) YK:n toimialaluokitus (Yhdistyneiden Kansakuntien tilastotoimisto, Statistical Papers, M Series, n:o 4, Rev. 1, (New York 1958).