31966L0403

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 14 päivänä kesäkuuta 1966,

siemenperunoiden pitämisestä kaupan (66/403/ETY)

EUROOPAN TALOUSYHTEISÖN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 ja 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

perunoiden tuotannolla on tärkeä asema Euroopan talousyhteisön maataloudessa,

tyydyttävien tulosten saavuttaminen perunanviljelyssä riippuu suuresti sopivien siemenperunoiden käytöstä; tätä varten tietyt jäsenvaltiot ovat jo jonkin aikaa rajoittaneet siemenperunoiden pitämisen kaupan korkealaatuisiin siemenperunoihin; ne ovat hyötyneet useita vuosikymmeniä jatkuneesta järjestelmällisestä kasvien valintatyöstä, jolla on saatu pysyviä ja yhtenäisiä perunalajikkeita, joiden ominaisuuksien perusteella voidaan olettaa niiden käytöllä saavutettavan olennaista hyötyä,

yhteisössä saavutetaan perunanviljelyssä parempi tuottavuus, jos jäsenvaltiot soveltavat erityisesti terveyteen nähden yhdenmukaisia ja mahdollisimman tiukkoja sääntöjä kaupan pidettäviksi hyväksyttyjen lajikkeiden valikoinnissa,

kaupan pitämisen rajoittaminen tiettyihin lajikkeisiin on kuitenkin perusteltua ainoastaan, jos käyttäjällä on samanaikaisesti takeet siitä, että hän tosiasiallisesti saa juuri näiden lajikkeiden siemenperunoita,

tämän vuoksi tietyt jäsenvaltiot soveltavat varmentamisjärjestelmiä, joissa virallisella tarkastuksella varmistetaan lajikkeiden tunnistettavuus ja puhtaus sekä niiden terveys,

Euroopan talouskomissiossa on laadittu kansainvälisessä kaupassa liikkuvien siemenperunoiden kauppalaadun standardisoimista koskevia suosituksia; kyseiset suositukset koskevat erityisesti jälkeläisaineiston terveyttä; niinpä ne voivat osaltaan luoda perustaa yhteisön yhdenmukaiselle varmentamisjärjestelmälle,

järjestelmää olisi sovellettava niin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kuin kansallisilla markkinoilla kaupan pitämiseen,

siemenperunoita saa yleensä pitää kaupan ainoastaan, jos ne on varmentamissääntöjen mukaisesti virallisesti tutkittu ja varmennettu perussiemenperunoiksi tai varmennetuiksi siemenperunoiksi; teknisten nimitysten "perussiemenperuna" ja "varmennettu siemenperuna" valinta perustuu jo olemassa olevaan kansainväliseen alan sanastoon,

siemenperunat, joita ei pidetä kaupan, olisi jätettävä yhteisön sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, koska niiden taloudellinen merkitys on vähäinen; tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa niistä erityismääräyksiä,

yhteisön sääntöjä ei olisi sovellettava siemenperunoihin, jotka on todistetusti tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin,

siemenperunoiden geneettisen arvon ja terveyden lisäksi niiden ulkoisen laadun parantamiseksi yhteisössä on säädettävä epäpuhtauksia sekä tiettyjä siemenperunoiden vikoja ja tauteja koskevista sallituista poikkeamista,

siemenperunoiden tunnistettavuuden varmistamiseksi on vahvistettava yhteisön sääntöjä, jotka koskevat pakkausta, sulkemista ja merkitsemistä; tätä varten etiketeissä on oltava tarvittavat tiedot virallista tarkastusta ja käyttäjää varten, ja niistä on käytävä ilmi, että varmentaminen on tehty yhteisön järjestelmän mukaisesti,

sen varmistamiseksi, että kaupan pitämisessä noudatetaan sekä siemenperunoiden laatua koskevia edellytyksiä että niiden tunnistettavuuden varmistavia säännöksiä, jäsenvaltioiden on säädettävä aiheellisista tarkastusta koskevista säännöksistä,

nämä edellytykset täyttävien siemenperunoiden kaupan pitämiselle on asetettava ainoastaan yhteisön sääntöjen mukaisia rajoituksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 36 artiklan soveltamista, paitsi niissä tapauksissa, joissa yhteisön säännöissä säädetään tauteja, haitallisia organismeja tai niiden vektoreita koskevista sallituista poikkeamista,

ensivaiheessa ja yhteisen lajikeluettelon laatimiseen saakka näihin rajoituksiin olisi sisällytettävä erityisesti jäsenvaltioiden oikeus rajoittaa siemenperunoiden pitäminen kaupan sellaisiin lajikkeisiin, joilla on viljely- ja käyttöarvoa niiden omalla alueella,

olisi säädettävä, että kolmansissa maissa korjattuja siemenperunoita voi pitää kaupan yhteisössä ainoastaan, jos niillä on samat takeet kuin yhteisössä virallisesti varmennetuilla ja yhteisön sääntöjen mukaisilla siemenperunoilla,

jos eri luokkiin kuuluvien varmennettujen siemenperunoiden saatavuus vaikeutuu, olisi tilapäisesti hyväksyttävä siemenperunoita, joihin sovelletaan lievennettyjä vaatimuksia,

sen takaamiseksi, että jäsenvaltioissa varmennetut siemenperunat täyttävät säädetyt vaatimukset, ja jotta tulevaisuudessa olisi mahdollista verrata näitä siemenperunoita kolmansista maista lähtöisin oleviin siemenperunoihin, on jäsenvaltioihin perustettava yhteisön koepeltoja, jotta eri luokkiin kuuluville varmennetuille siemenperunoille voidaan suorittaa vuosittainen jälkitarkastus; jäsenvaltioilla on oltava lupa kieltää kaikkien lajikkeiden tai tiettyjen lajikkeiden osalta muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien siemenperunoiden pitäminen kaupan, jos vertailukokeiden tulokset eivät ole useiden vuosien aikana olleet tyydyttäviä, ja

komission tehtäväksi olisi annettava tiettyjen soveltamista koskevien toimenpiteiden toteuttaminen; suunniteltujen toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission tiivis yhteistyö maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevässä pysyvässä komiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tämä direktiivi koskee yhteisössä kaupan pidettäviä siemenperunoita.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

A. "Perussiemenperunalla" perunan mukuloita,

a) jotka on tuotettu lajiketta ja terveyttä koskevien säilyttävän lajikevalinnan sääntöjen mukaan;

b) jotka on tarkoitettu varsinkin varmennettujen siemenperunoiden tuotantoon;

c) jotka täyttävät liitteissä I ja II määrätyt perussiemenperunaa koskevat vähimmäisedellytykset ja

d) joiden osalta on virallisessa kokeessa todettu, että edellä mainittuja vähimmäisedellytyksiä on noudatettu.

B. "Varmennetulla siemenperunalla" perunan mukuloita,

a) jotka polveutuvat suoraan määrätyn lajikkeen perussiemenperunasta tai varmennetusta siemenperunasta;

b) jotka on tarkoitettu ennen kaikkea muuhun kuin siemenperunan tuotantoon;

c) jotka täyttävät liitteissä I ja II määrätyt varmennettua siemenperunaa koskevat vähimmäisedellytykset ja

d) joiden osalta on virallisessa kokeessa todettu, että edellä mainittuja vähimmäisedellytyksiä on noudatettu.

C. "Virallisilla toimenpiteillä" sellaisia toimenpiteitä, jotka on toteuttanut

a) jonkin valtion viranomainen tai

b) julkis- tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö jonkin valtion vastuulla tai

c) valantehnyt luonnollinen henkilö sellaisten lisätehtävien osalta, jotka ovat myös valtion valvonnassa,

sillä edellytyksellä, että b ja c alakohdassa mainitut henkilöt eivät saa henkilökohtaista etua kyseisistä toimenpiteistä.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että siemenperunaa saa pitää kaupan ainoastaan, jos se on virallisesti varmennettu perussiemenperunaksi tai varmennetuksi siemenperunaksi ja jos se täyttää liitteissä I ja II määrätyt vähimmäisedellytykset. Niiden on säädettävä, että siemenperuna, joka ei kaupan pitämisen aikana täytä liitteessä II määrättyjä vähimmäisedellytyksiä, voidaan lajitella. Hyväksytty siemenperuna joutuu sen jälkeen uuteen viralliseen kokeeseen.

2. Jäsenvaltiot voivat:

A. jakaa 2 artiklassa säädetyt siemenperunaluokat alaluokkiin, jotka täyttävät eri edellytykset,

B. säätää poikkeuksia 1 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksistä:

a) niiden siemenperunoiden osalta, jotka kuuluvat perussiemenperunoita aikaisempiin sukupolviin;

b) kokeiden tai tieteellisten tarkoitusten osalta;

c) valintatyön osalta.

4 artikla

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa liitteissä I ja II määrättyjen vähimmäisedellytysten osalta lisäedellytyksiä tai tiukempia edellytyksiä oman tuotantonsa varmentamiseksi.

5 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo siemenperunalajikkeista, jotka on virallisesti hyväksytty varmennettaviksi sen omalla alueella; luettelosta on käytävä ilmi tärkeimmät morfologiset tai fysiologiset ominaisuudet, joiden perusteella lajikkeet voidaan erottaa toisistaan.

2. Hyväksyttyjä lajikkeita valvotaan virallisesti. Jos jokin varmennettavaksi hyväksymisen ehdoista ei enää täyty, hyväksyminen peruutetaan ja lajike poistetaan luettelosta.

3. Luettelo ja siinä tapahtuneet muutokset on annettava välittömästi tiedoksi komissiolle, joka toimittaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että siemenperunaa ei voida pitää kaupan, jos se on käsitelty itämisenestoaineilla.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että siemenperunaa voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos sen koko on vähintään sellainen, että se ei läpäise seulaa, jonka neliömäisten reikien läpimitta on 28 mm; sellaisten lajikkeiden osalta, joiden keskimääräinen pituus on vähintään kaksi kertaa suurin leveys, seulan reikien on oltava läpimitaltaan vähintään 25 mm. Sellaisten mukuloiden osalta, jotka ovat liian suuria läpäistäkseen seulan, jonka neliömäisten reikien läpimitta on 35 mm, toimituserän kokolajitteluun käytettävien kahden seulan kokojen on oltava viidellä jaollisia. Yhden toimituserän mukuloiden koon enimmäisvaihtelun on oltava sellainen, että kahden käytetyn seulan neliömäisten reikien kokoero ei ole suurempi kuin 20 mm.

2. Yksi toimituserä ei saa sisältää enempää kuin 3 painoprosenttia mukuloita, joiden koko on pienempi kuin vähimmäiskoko, eikä enempää kuin 3 painoprosenttia mukuloita, joiden koko on suurempi kuin merkitty enimmäiskoko.

3. Jäsenvaltiot voivat kotimaisten siemenperunoiden osalta rajoittaa tiukemmin yhden toimituserän mukuloiden enimmäis- ja vähimmäiskokojen välistä vaihtelua.

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että perussiemenperunaa ja varmennettua siemenperunaa voidaan pitää kaupan ainoastaan riittävän yhtenäisinä toimituksina ja käyttämättömissä pakkauksissa, joissa on 9 ja 10 artiklan mukainen suljinjärjestelmä ja merkintä.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää pieniä lopulliselle käyttäjälle toimitettavia määriä koskevia poikkeuksia 1 kohdan säännöksistä pakkauksen, suljinjärjestelmän ja merkitsemisen osalta.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että perussiemenperunan ja varmennetun siemenperunan pakkaukset suljetaan virallisesti siten, että pakkausta avattaessa suljinjärjestelmä särkyy eikä sitä voida laittaa takaisin paikoilleen.

2. Pakkaukset voidaan sulkea uudelleen ainoastaan virallisesti. Tällöin uusi sulkemistoimenpide, sen päivämäärä ja toimenpiteen suorittaneet viranomaiset on mainittava etiketissä, josta on säädetty 10 artiklan 1 kohdassa.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että perussiemenperunan ja varmennetun siemenperunan pakkaukset:

a) on varustettu pakkauksen ulkopuolella olevalla, liitteen III mukaisella virallisella etiketillä, joka on laadittu jollakin yhteisön virallisista kielistä; sen kiinnitys varmistetaan virallisella suljinjärjestelmällä; perussiemenperunan etiketti on valkoinen ja varmennetun siemenperunan etiketti on sininen; jäsenvaltioiden välisessä kaupassa etiketissä on oltava virallisen sulkemisen päivämäärä;

b) sisältävät pakkauksen sisäpuolella etiketin värisen virallisen ilmoituksen, josta käyvät ilmi liitteessä III etiketistä määrätyt tiedot.

2. Jäsenvaltiot voivat:

a) säätää, että etiketissä on aina mainittava virallisen sulkemisen päivämäärä;

b) sallia, että etiketiltä vaadittavat tiedot painetaan pysyvästi pakkaukseen 1 kohdan b alakohdassa säädetyn virallisen ilmoituksen sijaan;

c) säätää poikkeuksia 1 kohdan säännöksistä pienten pakkausten osalta.

11 artikla

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen säätää, että kansallista tuotantoa olevien tai tuotujen perussiemenperunoiden tai varmennettujen siemenperunoiden pakkaukset varustetaan toimittajan etiketillä, jos ne pidetään kaupan niiden omalla alueella.

12 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että perussiemenperunoiden ja varmennettujen siemenperunoiden kemiallisesta käsittelystä on maininta joko virallisessa etiketissä tai toimittajan etiketissä sekä pakkauksen päällä tai sen sisällä.

13 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niihin perussiemenperunoihin ja varmennettuihin siemenperunoihin, jotka on virallisesti varmennettu ja joiden pakkaus on virallisesti merkitty ja suljettu tämän direktiivin säännösten mukaisesti, sovelletaan ainoastaan tässä direktiivissä säädettyjä kaupan pitämisen rajoituksia niiden ominaisuuksien, koejärjestelyjen, merkitsemisen ja sulkemisen osalta.

2. Yhden tai useamman jäsenvaltion koko alueella tai sen osissa tapahtuvan siemenperunan kaupan pitämisen osalta komissio antaa 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen luvan toteuttaa liitteessä I määrättyjä toimenpiteitä tiukempia toimia sellaisia määritettyjä viruksia vastaan, joita ei esiinny kyseisillä alueilla tai jotka ovat erityisen haitallisia näiden alueiden viljelyksille. Jos tällaisen viruksen esiintymisen tai leviämisen uhka on välitön, asianomainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä heti hakemuksen jätettyään, kunnes komissio on ilmaissut lopullisen kantansa asiasta.

3. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siemenperunoiden pitämisen kaupan niiden aluetta koskevan viljely- ja käyttöarvon perusteella laadittuun kansalliseen luetteloon kuuluvien lajikkeiden siemenperunoihin, kunnes yhteinen lajikeluettelo voidaan ottaa käyttöön, minkä on tapahduttava viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1970; muista jäsenvaltioista lähtöisin olevat lajikkeet hyväksytään tähän luetteloon samoin edellytyksin kuin kansalliset lajikkeet.

14 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat kokonaan tai osittain kieltää toisessa jäsenvaltiossa korjattujen siemenperunoiden pitämisen kaupan, jos kyseisessä jäsenvaltiossa korjatusta perussiemenperunasta tai varmennetusta siemenperunasta virallisesti otetuista näytteistä yhdellä tai useammalla yhteisön koepellolla kasvatettu jälkeläisaineisto on kolmena peräkkäisenä vuonna huomattavasti poikennut liitteessä I olevan 1 kohdan c alakohdassa, 2 kohdan c alakohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa määrätyistä vähimmäisedellytyksistä.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet peruutetaan heti, kun on riittävän varmasti osoitettu, että asianomaisessa jäsenvaltiossa korjattu perussiemenperuna ja varmennettu siemenperuna täyttävät tulevaisuudessa 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäisedellytykset.

3. Ennen 1 kohdassa säädettyjen toimien toteuttamista pyydetään 19 artiklassa tarkoitetulta komitealta perusteltu lausunto. Lausuntoa pyydetään myös, jos jäsenvaltio kieltäytyy peruuttamasta 1 kohdan mukaisesti toteutettua toimenpidettä, vaikka sen peruuttaminen vaikuttaa 2 kohdan mukaisesti välttämättömältä.

4. Komissio antaa vertailukokeiden suorittamiseen tarvittavat säännökset 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Kolmansissa maissa korjattuja siemenperunoita voidaan ottaa mukaan vertailukokeisiin.

15 artikla

1. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, vastaavatko kolmannessa maassa korjatut siemenperunat, joilla on samat takeet ominaisuuksiensa osalta sekä niiden toimenpiteiden osalta, jotka on toteutettu niiden tutkimiseksi, niiden tunnistettavuuden varmistamiseksi, niiden merkitsemiseksi ja niiden valvomiseksi, tässä suhteessa tämän direktiivin säännöksiä ja vastaavatko ne yhteisössä korjattuja perussiemenperunoita tai varmennettuja siemenperunoita.

2. Kunnes neuvosto ilmaisee kantansa 1 kohdan säännösten mukaisesti, jäsenvaltiot voivat itse tehdä mainitussa kohdassa tarkoitetut päätökset. Tämä oikeus päättyy 1 päivänä heinäkuuta 1969.

16 artikla

1. Perussiemenperunoiden tai varmennettujen siemenperunoiden yleisessä saannissa ilmenevien ja vähintään yhdessä jäsenvaltiossa esiintyvien sekä yhteisössä ylitsepääsemättömien tilapäisten vaikeuksien poistamiseksi komissio antaa 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle luvan hyväksyä pidettäväksi kaupan komission määräämäksi ajaksi siemenperunoita, jotka kuuluvat luokkaan, johon sovelletaan lievennettyjä vaatimuksia.

2. Tämän luokan virallinen etiketti on väriltään tummankeltainen. Etiketissä mainitaan aina, että on kyse sellaisista siemenperunoista, jotka kuuluvat luokkaan, johon sovelletaan lievennettyjä vaatimuksia.

17 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta sellaisiin siemenperunoihin, jotka todistetusti on tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin.

18 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet siemenperunoiden tarkastamiseksi virallisesti kaupan pitämisen aikana vähintään pistokokein tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

19 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa 14 päivänä kesäkuuta 1966 tehdyllä päätöksellä(2) perustetun, maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean, jäljempänä "komitea", käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Komission edustaja tekee ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa näistä toimenpiteistä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa tutkittavien asioiden kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan 12 äänen enemmistöllä.

4. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa.

20 artikla

Jollei liitteissä I ja II määrätyissä tauteja, haitallisia organismeja tai niiden vektoreita koskevissa sallituissa poikkeamissa toisin määrätä, tämä direktiivi ei vaikuta kansallisen lainsäädännön määräyksiin, jotka ovat perusteltuja ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseen tai kasvien suojeluun tai teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojelemiseen liittyvistä syistä.

21 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan 13 artiklan 1 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1968 sekä tämän direktiivin muiden säännösten ja sen liitteiden noudattamisen edellyttämät säännökset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1969. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle välittömästi.

22 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä kesäkuuta 1966.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. WERNER

(1) EYVL N:o 109, 9.7.1964, s. 1770/64

(2) EYVL N:o 125, 11.7.1966, s. 2289/66

LIITE I

Siemenperunan vähimmäisedellytykset

1. Perussiemenperunan on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) Virallisessa viljelystarkastuksessa tyvimädän saastuttamien kasvien kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 2;

b) Ensimmäisen sukupolven kasveissa lajikkeesta poikkeavien kasvien kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 0,25 ja vieraita lajikkeita edustavien kasvien kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 0,1;

c) Ensimmäisen sukupolven kasveissa sellaisten kasvien, joilla esiintyy vakavia tai lieviä virustaudin oireita, kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 4.

2. Varmennetun siemenperunan on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) Virallisessa viljelystarkastuksessa tyvimädän saastuttamien kasvien kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 4;

b) Ensimmäisen sukupolven kasveissa lajikkeesta poikkeavien kasvien kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 0,5 ja vieraiden lajikkeiden kasvien kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 0,2;

c) Ensimmäisen sukupolven kasveissa sellaisten kasvien, joilla esiintyy vakavia tai lieviä virustaudin oireita, kappaleprosentti ei ole suurempi kuin 10. Huomioon ei oteta lievää kirjavuutta eli yksinkertaista lehtien vaalenemista, johon ei liity lehtien muodon muuttumista.

3. Kun arvioidaan sellaisen lajikkeen jälkeläisaineistoa, joka on kroonisen virustaudin saastuttama, ei oteta huomioon kyseisen viruksen aiheuttamia lieviä oireita.

4. Edellä 1 kohdan c alakohdassa, 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjä sallittuja poikkeamia sovelletaan ainoastaan sellaisiin virustauteihin, jotka ovat Eurooppaan levinneiden virusten aiheuttamia.

LIITE II

Siemenperunaerien laadun vähimmäisedellytykset

Sallitut poikkeamat seuraavien siemenperunan epäpuhtauksien, vikojen ja tautien osalta:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

Etiketti

A. Ilmoitettavat tiedot

1. "Euroopan talousyhteisön määräysten mukaan varmennettua siemenperunaa"

2. Varmentava viranomainen ja jäsenvaltio

3. Tuottajan tunnistusnumero tai erän viitenumero

4. Lajike

5. Tuotantomaa

6. Luokka ja mahdollisesti alaluokka

7. Koko

8. Ilmoitettu nettopaino

9. Korjuuvuosi

B. Vähimmäismitat

110 mm × 67 mm

NEUVOSTON DIREKTIIVI, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1966 metsänviljelyaineiston pitämisestä kaupan (66/404/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 ja 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

metsät peittävät 21,6 prosenttia Euroopan talousyhteisön alueesta ja sekä näiden metsien uudistaminen että uuden puuston luominen edellyttävät metsänviljelyaineiston määrän lisääntymistä,

tutkimukset metsänjalostuksen alalla osoittavat tarpeen käyttää geneettisesti korkealaatuista metsänviljelyaineistoa, jotta puuntuotanto saadaan oleellisesti lisääntymään ja maapohjan tuottavuus tätä kautta paranee,

lisäksi useat jäsenvaltiot ovat jo joitakin vuosia soveltaneet näihin periaatteisiin perustuvia säännöksiä; näiden säännösten väliset eroavaisuudet muodostavat esteen jäsenvaltioiden väliselle kaupankäynnille; on kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista laatia yhteisön säännöt, joissa on mahdollisimman korkeat vaatimukset,

näitä sääntöjä olisi sovellettava kaupan pitämiseen sekä jäsenvaltioiden välillä että kansallisilla markkinoilla,

tällaisissa säännöksissä olisi otettava huomioon käytännön tarpeet, ja niiden pitäisi koskea ainoastaan sellaisia puulajeja, joilla on tärkeä merkitys puuntuotantoon tähtäävässä metsityksessä,

nykyisen metsänhoitotietämyksen mukaan geneettisillä ominaisuuksilla tarkoitetaan lisäysaineiston perinnöllisiä ominaisuuksia vastakohtana tämän aineiston ulkoisille ominaisuuksille; ulkoisiin ominaisuuksiin liittyvät ongelmat ovat tällä hetkellä aiheena vielä keskeneräisessä tutkimuksessa; tästä syystä yhteisön säännösten on toistaiseksi rajoituttava sääntelemään lisäysaineiston geneettisiä ominaisuuksia,

yhteisön lisäysaineiston valinta perustuu perusaineiston hyväksyntään ja siitä seuraavaan lähtöisyysalueiden rajaamiseen; jäsenvaltioiden on sovellettava täysin samanlaisia sääntöjä, joissa on mahdollisimman korkeat vaatimukset perusaineiston hyväksymiselle; ainoastaan tällaisesta aineistosta peräisin olevaa lisäysaineistoa voidaan pitää kaupan; jäsenvaltioiden on laadittava lähtöisyysluettelot, joissa tarkennetaan perusaineiston alkuperä, jos se on tiedossa,

lisäysaineisto, jota ei pidetä kaupan, olisi jätettävä yhteisön sääntöjen ulkopuolelle, koska sen taloudellinen merkitys on vähäinen; tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa siitä erityismääräyksiä,

tiettyjä poikkeuksia on myönnettävä sellaisen lisäysaineiston suhteen, joka on tarkoitettu vientiin tai jälleenvientiin kolmansiin maihin,

geneettisen arvon lisäksi on oltava varmuus kaupan pidettäväksi tarkoitetun tai kaupan pidettävän lisäysaineiston tunnistet- tavuudesta,

jäsenvaltioille on annettava lupa määrätä, että niiden alueelle tuodun metsänviljelyaineiston mukana on oltava virallinen todistus,

jäsenvaltioiden on annettava asianmukaisia tarkastussäännöksiä varmistaakseen sen, että geneettiseen arvoon ja tunnistettavuuteen liittyvät vaatimukset täyttyvät kaupan pidettäessä,

nämä vaatimukset täyttävän lisäysaineiston kaupan pitämiselle voidaan asettaa ainoastaan yhteisön sääntöjen mukaisia rajoituksia; näihin rajoituksiin sisältyy erityisesti jäsenvaltioiden oikeus estää sellaisen lisäysaineiston kaupan pitäminen, joka ei sovellu niiden alueella käytettäväksi,

kolmansista maista lähtöisin olevaa lisäysaineistoa voi pitää kaupan yhteisössä ainoastaan, jos se antaa samat takeet perusaineiston geneettisen arvon ja tunnistettavuuden osalta kuin yhteisön lisäysaineisto,

sellaisina kausina, jolloin on tilapäisiä vaikeuksia hankkia tiettyjen sukujen ja lajien tämän direktiivin periaatteet täyttävää lisäysaineistoa, olisi tietyin edellytyksin väliaikaisesti hyväksyttävä lievennetyt vaatimukset täyttävää lisäysaineistoa, ja

komission tehtäväksi olisi jätettävä tiettyjen soveltamista koskevien toimenpiteiden toteuttaminen; näiden toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä jäsenvaltioiden ja komission tiiviin yhteistyön aikaansaamiseksi maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevässä pysyvässä komiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tämä direktiivi koskee yhteisössä kaupan pidettävää metsänviljelyaineistoa, jos kyseessä ovat sen geneettiset ominaisuudet.

2 artikla

1. Tämä direktiivi koskee:

a) seuraavien lajien lisäysaineistoa:

Abies alba Mill. (Abies pectinata D.C.)

Fagus silvatica L.

Larix decidua Mill.

Larix leptolepis (Sieb. & Zucc.) Gord.

Picea abies Karst. (Picea excelsa Link.)

Picea sitchensis Trautv. et Mey. (Picea menziesii Carr.)

Pinus nigra Arn. (Pinus laricio Poir.)

Pinus silvestris L.

Pinus strobus L.

Pseudotsuga taxifolia (Poir.) Britt. [Pseudotsuga douglasii Carr., Pseudotsuga menziesii (Mirb.) Franco.]

Quercus borealis Michx. (Quercus rubra Du Roi.)

Quercus pedunculata Ehrh. (Quercus robur. L.)

Quercus sessiliflora Sal. (Quercus petraea Liebl.)

b) seuraavien lajien kasvullista lisäysaineistoa:

Populus

2. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa tämän direktiivin periaatteita muiden sukujen ja lajien lisäysaineistoon sekä suvun Populus lajien suvulliseen lisäysaineistoon; tässä tapauksessa voidaan säätää lievennetyistä vaatimuksista.

3 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

A. "lisäysaineistolla"

a) siemeniä: taimituotantoon tarkoitettuja käpyjä, siemenko- tia, hedelmiä ja siemeniä;

b) kasvinosia: taimituotantoon tarkoitettuja pistokkaita, taivukkaita ja varttamisoksia;

c) taimia: siemenistä tai kasvinosista kasvatettuja kasveja ja luonnontaimia.

B. "perusaineistolla"

a) suvullisen lisäysaineiston kyseessä ollessa metsiköitä ja säilyttäviä siemenviljelyksiä;

b) kasvullisen lisäysaineiston kyseessä ollessa klooneja.

C. "säilyttävällä siemenviljelyksellä"

yhdestä tai useammasta virallisesti hyväksytystä metsiköstä saadusta, samalta lähtöisyysalueelta olevasta lisäysaineistosta saatua istutettua viljelystä, joka on tarkoitettu siementen tuotantoon.

D. 'lähtöisyydellä'

paikkaa, jossa luontaisella levinneisyysalueellaan oleva tai muualta tuotu metsikkö sijaitsee.

E. "alkuperällä"

paikkaa, jossa luontaisella levinneisyysalueellaan oleva metsikkö sijaitsee tai paikkaa, josta tuotu metsikkö alunperin on lähtöisin.

F. "lähtöisyysalueella"

tietyn suvun, lajin, alalajin tai lajikkeen osalta aluetta tai alueita, joilla on riittävän yhdenmukaiset luonnonolot ja joilla kasvaa geneettisiltä tai ainakin morfologisilta ominaisuuksiltaan sekä puuntuotantoarvoltaan riittävän samanlaisia metsiköitä.

Säilyttävällä siemenviljelyksellä tuotetun lisäysaineiston lähtöisyysalue on siemenviljelyksen perustamiseen käytetyn perusaineiston lähtöisyysalue.

G. "virallisilla toimenpiteillä" toimenpiteitä, jotka on toteuttanut

a) jonkin jäsenvaltion viranomainen tai

b) julkis- tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö jonkin valtion vastuulla sillä edellytyksellä, että nämä oikeushenkilöt eivät saa henkilökohtaista etua näiden toimenpiteiden seurauksena.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on määrättävä, että lisäysaineistoa saa pitää kaupan ainoastaan, jos se on lähtöisin virallisesti hyväksytystä perusaineistosta.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia 1 kohdan säännöksistä:

a) kokeita tai tieteellisiä tarkoituksia varten;

b) valintaa varten.

3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta kasvinosiin tai taimiin, joita todistetusti ei ole tarkoitettu ensisijaisesti puuntuotantoon.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on määrättävä, että virallisesti voidaan hyväksyä ainoastaan sellainen perusaineisto, joka laatunsa puolesta näyttää soveltuvan lisäykseen ja jolla ei ole epäsuotuisia ominaisuuksia puuntuotannon kannalta. Hyväksyminen tapahtuu liitteessä I mainittujen perusteiden mukaisesti.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on laadittava eri suvuille ja lajeille luettelo omalla alueellaan hyväksytystä perusaineistosta. Perusaineiston alkuperä ilmoitetaan, jos se on tiedossa. Luettelo ja kaikki siihen tehdyt muutokset annetaan välittömästi tiedoksi komissiolle, joka toimittaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on rajattava suvullisen lisäysaineiston kyseessä ollessa lähtöisyysalueet hallinnollisten tai maantieteellisten rajojen ja tarvittaessa korkeuden mukaan.

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on määrättävä, että keräämisen, pakkaami- sen, varastoinnin, kuljetuksen ja kasvatuksen aikana lisäysaineistot on pidettävä erillisinä erinä, ja ne on yksilöitävä seuraavien perusteiden mukaisesti:

a) suku ja laji sekä tarvittaessa alalaji ja lajike,

b) klooni, kun kyseessä on kasvullinen lisäysaineisto,

c) lähtöisyysalue, kun kyseessä on suvullinen lisäysaineisto,

d) lähtöisyyspaikka ja korkeus, kun kyseessä on suvullinen lisäysaineisto, joka ei ole lähtöisin virallisesti hyväksytystä aineistosta,

e) alkuperä: luontaisella kasvupaikallaan oleva tai sieltä siirretty,

f) siementen osalta kypsymisvuosi,

g) taimien osalta kasvatusaika taimitarhalla suoraan kasvupaikalle kylvettynä tai yhden tai useamman kerran koulittuna taimena.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta kasvinosiin ja taimiin, joita todistetusti ei ole tarkoitettu ensisijaisesti puuntuotantoon.

9 artikla

1. Jäsenvaltiot määräävät, että lisäysaineistoa saa pitää kaupan ainoastaan 8 artiklan säännösten mukaisesti toimitettuna ja sen mukana on oltava asiakirja, josta laatija on vastuussa ja josta ilmenevät nämä vaatimukset sekä seuraavat tiedot:

a) lisäysaineiston kasvitieteellinen nimi,

b) lähetyksestä vastaavan tavarantoimittajan nimi,

c) määrä,

d) siemenviljelyssiementen ja tällaisista siemenistä kasvatettujen taimien osalta ilmaisu "säilyttävän siemenviljelyksen lisäysaineistoa".

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta kasvinosiin ja taimiin, joita todistetusti ei ole tarkoitettu ensisijaisesti puuntuotantoon.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on määrättävä, että siemeniä saa pitää kaupan ainoastaan suljetuissa pakkauksissa. Sulkemistavan on oltava sellainen, että avaamisen jälkeen pakkausta ei voida sulkea uudelleen.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lisäysaineiston tunnistettavuus keruusta aina viimeiselle käyttäjälle toimittamiseen saakka varmistetaan virallisen tarkastusjärjestelmän avulla, jonka jäsenvaltiot ovat luoneet tai hyväksyneet.

2. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta kasvinosiin ja taimiin, joita todistetusti ei ole tarkoitettu ensisijaisesti puuntuotantoon.

12 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että lisäysaineistoa saa tuoda niiden alueelle ainoastaan, jos sen mukana on liitteessä II esitetyn mallin mukainen jonkin muun jäsenvaltion virallinen todistus tai vastaava kolmannen maan antama virallinen todistus. Jälkimmäisessä todistuksessa on tarkennettava erityisesti:

a) lähtöisyysalue - tai lähtöisyyspaikka ja korkeus - kun kyseessä on suvullinen lisäysaineisto,

b) kloonien tunnistettavuus, kun kyseessä on kasvullinen lisäysaineisto.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta kasvinosiin tai taimiin, joita todistetusti ei ole tarkoitettu ensisijaisesti puuntuotantoon.

13 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lisäysaineistolle ei aseteta muita kuin tämän direktiivin mukaisia kaupan pitämisen rajoituksia niiden perusaineiston geneettisten ominaisuuksien tai niiden tunnistamisen varmistamisesta annettujen säännösten osalta.

2. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä välttääkseen sen, että niiden alueelle geneettisten ominaisuuksiensa puolesta soveltumaton lisäysaineisto vaikuttaisi epäedullisesti niiden metsien tuottavuuteen tai tuotantoon; tätä säännöstä ei sovelleta kasvinosiin tai taimiin, joita todistetusti ei ole tarkoitettu ensisijaisesti puuntuotantoon.

3. Siinä määrin kuin 2 kohdan säännökset koskevat muussa jäsenvaltiossa tuotettua lisäysaineistoa, muita jäsenvaltioita ja komissiota kuullaan ennalta. Kiireellisissä tapauksissa kuullaan ainoastaan asianomaisia jäsenvaltioita ja komissiota.

4. Kahden vuoden pituisen jakson aikana, joka alkaa 18 artiklan 1 kohdassa mainituista päivämääristä, jäsenvaltiot voivat 3 artiklan toisessa lauseessa säädetyssä tapauksessa antaa itse 2 kohdassa tarkoitetut säännökset kuulematta asianomaisia jäsenvaltioita ja komissiota. Niiden on välittömästi annettava nämä säännökset tiedoksi kyseisille jäsenvaltioille ja komissiolle.

14 artikla

1. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, onko kolmannessa maassa tuotetulla lisäysaineistolla perusaineistonsa geneettisten ominaisuuksien ja tunnistamisen varmistamisesta annettujen säännösten osalta samat takeet kuin yhteisössä tuotetulla ja tämän direktiivin säännösten mukaisella lisäysaineistolla.

2. Ennen kuin neuvosto 1 kohdan säännösten mukaisesti ilmaisee kantansa, jäsenvaltiot voivat itse tehdä mainitussa kohdassa tarkoitetut päätelmät. Tämä oikeus päättyy eri sukujen ja lajien osalta viiden vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa mainituista päivämääristä.

15 artikla

1. Poistaakseen tämän direktiivin vaatimukset täyttävän lisäysaineiston yleiseen saantiin liittyvät tilapäiset vaikeudet, joita esiintyy ainakin yhdessä jäsenvaltiossa ja jotka ovat ylitsepääsemättömiä yhteisössä, komissio antaa vähintään yhden tällaisen jäsenvaltion pyynnöstä 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle luvan hyväksyä kaupan pidettäväksi komission määräämäksi ajaksi yhden tai useamman lajin lisäysaineistoa, johon sovelletaan lievennettyjä vaatimuksia.

Tässä tapauksessa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa asiakirjassa on mainittava, että kyseessä on lisäysaineisto, johon sovelletaan lievennettyjä vaatimuksia.

2. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että tämän tiedon on esiinnyttävä myös 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa.

16 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia tämän direktiivin säännöksistä sellaiselle lisäysaineistolle, joka on tarkoitettu vientiin tai jälleenvientiin kolmansiin maihin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisella lisäysaineistolla ei ole mahdollisuutta sekoittua sellaisen lisäysaineiston kanssa, joka täyttää tämän direktiivin vaatimukset ja jota pidetään kaupan yhteisössä.

17 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa 14 päivänä kesäkuuta 1966 tehdyllä neuvoston päätöksellä(2) perustetun maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean, jäljempänä 'komitean', käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komiteassa jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamisso- pimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Komission edustaja tekee ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa näistä toimenpiteistä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan 12 äänen enemmistöllä.

4. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa.

18 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan ne lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin säännösten ja liitteiden noudattamiseksi:

a) viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1967 seuraavien siementen ja kasvinosien osalta:

Abies alba Mill.

Picea abies Karst.

Pinus silvestris L.

Pseudotsuga taxifolia Britt.

b) viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1969 seuraavien siementen ja kasvinosien osalta:

Larix decidua Mill.

Larix leptolepis (Sieb. & Zucc.) Gord.

Picea sitchensis Trautv. et Mey.

Pinus nigra Arn.

Pinus strobus L.

c) viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1971 seuraavien siementen ja kasvinosien osalta:

Fagus silvatica L.

Quercus borealis Michx.

Quercus pedunculata Ehrh.

Quercus sessiliflora Sal.

Populus.

2. Sellaisten havupuusukujen ja -lajien siementen osalta, jotka on kerätty ennen 1 kohdassa mainittuja päivämääriä, määräaikoja voidaan pidentää kahdella vuodella.

3. Taimien osalta määräaikoja voidaan pidentää neljällä vuodella 1 kohdassa vahvistetuista päivämääristä lukien tai 2 kohdan perusteella.

4. Jäsenvaltiot ilmoittavat välittömästi komissiolle näiden säännösten voimaantulosta.

19 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä kesäkuuta 1966.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. WERNER

(1) EYVL N:o 109, 9.7.1964, s. 1777/64

(2) EYVL N:o 125 11.7.66, s. 2289/66