LIITE 1

Teksti kuva

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIT

a = vähintään 12 mm

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Huomautus:

Hyväksyntänumero on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle taikka sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien merkkien on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samaan suuntaan suunnattuja. Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Sellaisen ajovalaisimen merkintä, joka täyttää säännön nro 57 vaatimukset. Ajovalaisin on suunniteltu niin, että lähivalon hehkulangan
on mahdollista syttyä yhdessä	ei ole mahdollista syttyä yhdessä
samanaikaisesti kaukovalon ja/tai muun rakenteellisesti yhdistetyn valaisutoiminnon kanssa.

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on ajovalaisin, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi ja joka on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 01 2440. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Ajovalaisin on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka voidaan sytyttää yhtä aikaa kaukovalon ja/tai muun rakenteellisesti yhdistetyn valotoiminnon kanssa.

LIITE 3

FOTOMETRISET TESTIT

1.   Kohdistusta varten sijoitetaan mittaustaso vähintään 10 metrin etäisyydelle ajovalaisimen eteen. Suoran h-h on oltava vaakasuora. Mittausta varten sijoitetaan mittauslaite 25 metrin etäisyydelle ajovalaisimen eteen siten, että se on kohtisuorassa suoraan, joka yhdistää hehkulampun hehkulangan ja pisteen HV.

2.   Ajovalaisin suunnataan poikittaissuunnassa niin, että kaukovalon keilan keskipiste on pystysuoralla suoralla v-v.

3.   Ajovalaisin suunnataan pystysuunnassa niin, että lähivalon valoraja on 250 mm suoran h-h alapuolella.

4.   Kun ajovalaisin on suunnattu kohtien 2 ja 3 mukaisesti, sen on kaukovaloa koskevia edellytyksiä vastaavasti täytettävä seuraavat edellytykset:

4.1   Kaukovalon valokeskus saa olla enintään 0,6° suoran h-h ylä- tai alapuolella.

4.2   Kaukovalon valaisun on saavutettava enimmäisarvonsa Emax koko valokeilan keskipisteessä ja pienennyttävä sivuttaissuunnassa.

4.3   Kaukovalon enimmäisvalaisun (Emax) on oltava vähintään 32 luksia.

4.3.1   Luokan MB ajovalaisimien osalta 32 luksia.

4.4   Kaukovalon tuottaman valaistuksen on vastattava seuraavia arvoja:

4.4.1   Suorien h-h ja v-v leikkauspisteen HV on sijaittava alueella, jonka rajaa isoluksikäyrä, joka vastaa 90:tä prosenttia enimmäisvalaistuksesta.

4.4.2   Pisteestä HV vaakasuuntaan vasemmalle ja oikealle valaistuksen on oltava luokan MB ajovalaisimien osalta vähintään 12 luksia 1,125 m:n etäisyydelle saakka ja vähintään 3 luksia 2,25 m:n etäisyydelle saakka.

4.5    Lähivalon tuottaman valaistuksen on vastattava seuraavia arvoja:

Mittauspiste	Luokan MB ajovalaisin
Mikä tahansa piste suoralla h-h ja sen yläpuolella	≤ 0,7 luksia
Mikä tahansa piste suoralla 50L-50R paitsi 50 V (*1)	≥ 1,5 luksia
Piste 50 V	≥ 3 luksia
Mikä tahansa piste suoralla 25L-25R	≥ 3 luksia
Kaikki pisteet alueella IV	≥ 1,5 luksia

5.   MITTAUS- JA SUUNTAUSTASO

(mitat millimetreinä, etäisyys 25 m)

6.   Hehkulamppujen tapauksessa on käytettävä luokkaa S1 tai S2 säännön nro 37 mukaisesti.

---

(*1)  

LIITE 4

TOIMINNASSA OLEVIEN AJOVALAISIMIEN FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

TÄYDELLISTEN AJOVALAISIMIEN TESTAUS

Kun fotometriset arvot on mitattu tämän säännön vaatimusten mukaisesti pisteessä Emax kaukovalon osalta ja pisteissä HV, 50R, 50L ja B50 lähivalon osalta, täydellistä ajovalaisinta edustavan näytekappaleen fotometristen ominaisuuksien vakaus on testattava valaisimen toimiessa. ’Täydellisellä ajovalaisimella’ tarkoitetaan täydellistä valaisinta itseään ja niitä valaisimen ympärillä olevia korin osia ja valaisimia, jotka saattavat vaikuttaa testattavan valaisimen lämpöhäviöön.

1.   FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

Testit on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C, siten, että täydelliset ajovalaisimet on kiinnitetty alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon.

1.1   Puhdas ajovalaisin

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa 12 tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti, ja se on tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.1.1   Testausmenettely

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa määriteltyä aikaa vastaava jakso seuraavasti:

1.1.1.1

a) Kun hyväksyttävänä on ainoastaan yksi valaisutoiminto (kauko- tai lähivalo), tätä toimintoa vastaavan hehkulangan on oltava toiminnassa määrätty aika. (1) b) Kun hyväksyttävänä on rakenteellisesti yhdistetty lähivalaisin ja kaukovalaisin (kaksoishehkulanka tai kaksi hehkulamppua): Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää siten, että vain yksi hehkulanka on toiminnassa kerrallaan, (2) testi on suoritettava tämän edellytyksen mukaisesti niin, että kukin eritellyistä toiminnoista aktivoidaan vuorollaan ajaksi, joka on puolet kohdassa 1.1 tarkoitetusta ajasta. Kaikissa muissa tapauksissa, ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:   15 minuuttia — lähivalo toiminnassa   5 minuuttia — kaikki hehkulangat toiminnassa. c) Kun hyväksyttävänä ovat ryhmitellyt valaisutoiminnot, kaikkien yksittäisten toimintojen on oltava samanaikaisesti toiminnassa yksittäisille valaisutoiminnoille (a) määritellyn ajan, jolloin otetaan huomioon myös rakenteellisesti yhdistettyjen valaisutoimintojen (b) käyttö valmistajan ohjeiden mukaisesti.

1.1.1.2

Testijännite Jännite on säädettävä niin, että syötettävä jännite on 90 prosenttia säännössä nro 37 luokan S hehkulampuille määritetystä enimmäistehosta. Syötettävän tehon on aina oltava nimellisjännitteeltään 12 V:n hehkulampun tehon mukainen, jollei hyväksynnän hakija ilmoita, että ajovalaisinta voidaan käyttää siitä poikkeavalla jännitteellä.

1.1.2   Testitulokset

1.1.2.1   Silmämääräinen tarkastus

Kun ajovalaisimen lämpötila on tasaantunut ympäristön lämpötilaa vastaavaksi, ajovalaisimen linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi on puhdistettava puhtaalla kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen valaisin on tarkastettava silmämääräisesti. Ajovalaisimien linssissä tai mahdollisessa ulkolinssissä ei saa olla havaittavissa vääristymiä, muodonmuutoksia, murtumia taikka värimuutoksia.

1.1.2.2   Fotometrinen testi

Fotometristen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava seuraavista pisteistä:

Lähivalo:

50 R, 50 L, B 50 HV

Kaukovalo:

Piste Emax

Lämmön aiheuttaman ajovalaisimen alustan muodonmuutoksen huomioon ottamiseksi voidaan tehdä toinen suuntaus (valorajan sijainnin muutos käsitellään tämän liitteen 2 kohdassa).

Fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit.

1.2   Likainen ajovalaisin

Kun ajovalaisin on testattu kohdan 1.1 mukaisesti ja sitten valmisteltu kohdan 1.2.1 mukaisesti, se on pidettävä toiminnassa yhden tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti ja tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.2.1   Ajovalaisimen valmistelu

1.2.1.1   Testiseos

1.2.1.1.1   Ajovalaisin, jonka ulkolinssi on valmistettu lasista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (3) ja

sopiva määrä tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m.

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.1.2   Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu muovimateriaalista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä,

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m, ja

2 ± 1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta. (4)

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.2   Testiseoksen levittäminen ajovalaisimelle

Testiseosta levitetään tasaisesti koko ajovalaisimen valoa säteilevälle pinnalle, ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin arvoista, jotka on mitattu seuraavista pisteistä tässä liitteessä tarkoitetuissa olosuhteissa:

Kaukovalon piste Emax — kauko-/lähivalaisimen fotometrinen jakauma,

Kaukovalon piste Emax — ainoastaan kaukovaloa tuottavan valaisimen fotometrinen jakauma,

Pisteet B 50 ja 50 V, (5) ainoastaan lähivaloa tuottava valaisin.

1.2.1.3   Mittauslaitteet

Testeissä on käytettävä samanlaisia mittauslaitteita kuin ajovalaisimien hyväksyntätesteissä. Fotometrisissä tarkastuksissa on käytettävä vakiohehkulamppua.

2.   LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA JOHTUVAN VALORAJAN PYSTYSUUNTAISEN SIIRTYMÄN TESTI

Tässä testissä tarkastetaan, ettei lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ylitä toiminnassa olevalle lähivalaisimelle määriteltyä arvoa.

Kun ajovalaisin on testattu kohdan 1 mukaisesti, se on testattava kohdassa 2.1 määritellyssä testissä säätämättä ajovalaisinta testausalustaan nähden tai irrottamatta sitä testausalustasta.

2.1   Testi

Testi on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Ajovalaisin on testattava lähivalolla käyttämällä sarjavalmisteista hehkulamppua, jota on poltettu vähintään tunnin ajan ennen testiä, eikä ajovalaisinta saa irrottaa testausalustasta eikä säätää testausalustaan nähden. (Tätä testiä varten jännite on säädettävä kohdan 1.1.1.2 mukaisesti.) Valorajan vaakasuoran osan sijainti pisteiden 50 L ja 50 R kautta kulkevien pystysuuntaisten suorien välillä on määritettävä 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r60) sytyttämisen jälkeen.

Edellä tarkoitetussa valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittaamisessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa riittävän tarkat toistettavat tulokset.

2.2   Testitulokset

2.2.1   Milliradiaaneina (mrad) ilmoitettu testitulos katsotaan lähivalon osalta hyväksyttäväksi vain, jos itseisarvo Δ rI = (r3 — r60) ajovalaisimesta mitattuna on enintään 1,0 mrad (Δ rI ≤ 1,0 mrad).

2.2.2   Jos tämä arvo on kuitenkin yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad (1,0 mrad < Δ rI ≤ 1,5 mrad), testataan toinen ajovalaisin kohdan 2.1 mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on kolme peräkkäistä kertaa läpikäynyt jäljempänä määritellyn syklin, jonka tarkoituksena on vakiinnuttaa ajovalaisimen mekaanisten osien sijainti alustassa, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon:

lähivalo toiminnassa tunnin ajan (jännite säädetään kohdan 1.1.1.2 mukaisesti),

tunnin mittainen lepojakso.

Ajovalaisintyyppi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ensimmäisestä näytteestä mitatun itseisarvon Δ rI ja toisesta näytteestä mitatun itseisarvon Δ rII keskiarvo on enintään 1,0 mrad:

---

(1)  Jos testattava ajovalaisin on ryhmitetty ja/tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimen kanssa, merkkivalaisimen on oltava toiminnassa testin ajan.

(2)  Jos hehkulangoista kaksi tai useampia on toiminnassa samanaikaisesti ajovalaisimia vilkutettaessa, tätä ei katsota tavanomaiseksi hehkulankojen samanaikaiseksi käytöksi.

(3)  NaCMC on tavallisesti lyhenteellä CMC merkityn karboksimetyyliselluloosan natriumsuola. Epäpuhtausseoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa on 200–300 cP.

(4)  Määrän toleranssi johtuu siitä, että on saatava aikaan epäpuhtaan aineen seos, joka levittyy oikealla tavalla koko muovilinssille.

(5)  50 V sijaitsee 375 mm HV:n alapuolella 25 m:n etäisyydellä olevan mittaustason pystysuoralla viivalla v–v.

LIITE 5

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VALVONTAMENETTELYJÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   YLEISTÄ

1.1   Vaatimustenmukaisuutta koskevat mekaaniset ja geometriset vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa.

1.2   Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta fotometristen ominaisuuksien osalta kyseenalaiseksi, jos minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun ja vakiohehkulampulla varustetun ajovalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia testattaessa

1.2.1   mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista. Vyöhykkeellä III arvojen osalta kielteiset poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

0,3 luksia vastaava 20 prosenttia

0,45 luksia vastaava 30 prosenttia

1.2.2   ja jos kaukovalon osalta pisteen HV sijaitessa alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, missä tahansa tämän säännön liitteen 3 kohdissa 4.3 ja 4.4 määritellyssä mittauspisteessä fotometrisille arvoille saadaan ± 20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja –20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.3   Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimelle suoritettavat testit on toistettava käyttämällä toista vakiohehkulamppua.

1.3   Kun tarkastetaan lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

Yksi ajovalaisinnäytteistä on testattava liitteen 4 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 4 kohdassa 2.2.2 määritellyn syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4   Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä silloin, kun ajovalaisin on varustettu hehkulampulla, joka on säädetty A-värilämpötilalle.

Vaaleankeltaista valoa säteilevän, värittömällä hehkulampulla varustetun ajovalaisimen fotometristen ominaisuuksien on täytettävä tähän sääntöön sisältyvät arvot kerrottuna 0,84:llä.

2.   VALMISTAJAN SUORITTAMAN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUKSEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Hyväksyntämerkin haltijan on suoritettava kullekin ajovalaisintyypille asianmukaisin väliajoin ainakin seuraavassa esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön määräysten mukaisesti.

Jos jokin näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava toimenpiteitä kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1   Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan valorajan pystysuuntaisen siirtymän tarkastusta.

2.2   Testimenetelmät

2.2.1   Testit on yleisesti suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2   Valmistajan suorittamassa vaatimustenmukaisuustestissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia menetelmiä hyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3   Kohtien 2.2.1 ja 2.2.2 soveltaminen edellyttää, että testilaite kalibroidaan säännöllisesti ja että se vastaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa mittausta.

2.2.4   Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä, erityisesti hallinnollisen tarkastuksen ja näytteenoton tarkoituksia varten.

2.3   Näytteenotto

Ajovalaisinnäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien ajovalaisimien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä kohdistuttava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoon. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadunhallintaa.

2.4   Mitattavat ja tallennettavat fotometriset ominaisuudet

Ajovalaisimien näytekappaleista on tehtävä fotometrisiä mittauksia säännössä määrätyistä pisteistä. Lukemat otetaan kaukovalon osalta pisteistä Emax, HV (1) ja lähivalon osalta pisteistä HV, 50 R, 50 L (ks. liitteen 3 kuva).

2.5   Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden todentamiselle tämän säännön kohdassa 10.1 asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 7 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäistodennäköisyys on 0,95.

---

(1)  Kun kaukovalo on rakenteellisesti yhdistetty lähivaloon, kaukovalon mittauspiste HV on sama kuin lähivalon mittauspiste HV.

LIITE 6

MUOVIMATERIAALISTA VALMISTETTUJA LINSSEJÄ SISÄLTÄVIÄ VALAISIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET — LINSSI- TAI MATERIAALINÄYTTEIDEN JA TÄYDELLISTEN VALAISIMIEN TESTAUS

1.   YLEISET VAATIMUKSET

1.1   Tämän säännön kohdan 3.2.4 mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut vaatimukset.

1.2   Kahden täydellistä valaisinta edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön kohdan 3.2.3 mukaisesti ja jotka sisältävät muovimateriaalista valmistetut linssit, on linssin materiaalin osalta täytettävä kohdassa 2.6 tarkoitetut vaatimukset.

1.3   Muovimateriaalista valmistettujen linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä sen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi (tapauksen mukaan), hyväksyntätesteissä tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

1.4   Jos valaisimen valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut testit tai vastaavat testit toisen säännön mukaisesti, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa. Vain lisäyksen 1 taulukossa B tarkoitetut testit ovat pakollisia.

2.   TESTIT

2.1   Lämpötilamuutosten sieto

2.1.1   Testit

Kolmen käyttämättömän näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja suhteellisen kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

3 tuntia lämpötilassa 40 °C ± 2 °C ja 85–95 %:n suhteellisessa kosteudessa

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 %:n suhteellisessa kosteudessa

15 tuntia lämpötilassa -30 °C ± 2 °C

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 %:n suhteellisessa kosteudessa

3 tuntia lämpötilassa 80 °C ± 2 °C

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 %:n suhteellisessa kosteudessa

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 %:n suhteellisessa kosteudessa vähintään neljän tunnin ajan.

Huomautus:

Jakson ”yksi tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C” on sisällettävä ne siirtymäjaksot lämpötilasta toiseen, jotka ovat tarpeen lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi.

2.1.2   Fotometriset mittaukset

2.1.2.1   Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Näissä mittauksissa on käytettävä vakiolamppua seuraavissa pisteissä:

B 50 ja 50 V kaukovalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen kaukovalon osalta

Emax kaukovalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen kaukovalon osalta.

2.1.2.2   Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat vaihdella enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2   Ilmakehässä vaikuttavien ja kemiallisten tekijöiden sieto

2.2.1   Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sieto

Kolme käyttämätöntä näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500 K–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm tai yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 W/m2 ± 200 W/ m2 sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 MJ/ m2 ± 200 MJ/ m2. Kotelon sisällä näytteiden kanssa samaan tasoon asetetusta mustasta levystä mitatun lämpötilan on oltava 50 °C ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 °C ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus	:	5 minuuttia,
kuivaus	:	25 minuuttia.

2.2.2   Kemiallisten tekijöiden sieto

Kun kohdassa 2.2.1 tarkoitettu testi ja kohdassa 2.2.3.1 tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat on käsiteltävä kohdassa 2.2.2.2 tarkoitetulla tavalla kohdassa 2.2.2.1 määritellyllä seoksella.

2.2.2.1   Testiseos

61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2   Testiseoksen levittäminen

Liotetaan puuvillakankaan (ISO 105 -standardin mukaisen) palaa kohdassa 2.2.2.1 määritellyssä seoksessa, kunnes se on kyllästynyt. Tämän jälkeen kangas levitetään 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle niin, että paine on 50 N/cm2, mikä vastaa 14 × 14 mm:n suuruiseen testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama määritellyn testiseoksen koostumuksen kanssa.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan kompensoida säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3   Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, niiden annetaan kuivua ilmassa. Tämän jälkeen näytteet pestään kohdassa 2.3 (puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Sitten näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia ja jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C. Tämän jälkeen näytteet pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3   Tulokset

2.2.3.1   Ilman epäpuhtauksien sietoa mittaavan testin jälkeen näytteiden ulkopinnassa ei saa olla halkeamia, naarmuja, säröjä tai epämuodostumia, ja läpäisevyyden keskivariaatio

mitattuna kolmelta näytteeltä tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,020 (Δ tm < 0,020).

2.2.3.2   Kemiallisten aineiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa olla jälkiä kemiallisista aineista, jotka voivat aiheuttaa poikkeaman valon diffuusioon, jonka keskivariaatio

mitattuna kolmelta näytteeltä tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,020 (Δ dm ≤ 0,020).

2.3   Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1   Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat on lämmitettävä lämpötilaan 50 °C ± 5 °C ja upotettava sen jälkeen viiden minuutin ajaksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja joka on koostumukseltaan seuraava: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin lopuksi näytteet kuivataan lämpötilassa 50 °C ± 5 °C ja näytteiden pinta puhdistetaan kostealla kankaalla.

2.3.2   Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina). Tämän jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3   Tulokset

Kun edellä esitetyt kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, valon läpäisyn vaihtelun keskiarvo

mitattuna kolmelta näytteeltä tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,010 (Δ tm < 0,010).

2.4   Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1   Kulutustestin menetelmä

Kolmen käyttämättömän näytteen (linssin) ulkopinnoille on suoritettava yhdenmukaisen mekaanisen kulumisen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2   Tulokset

Tämän testin jälkeen mitataan

valon läpäisyn vaihtelu ,

ja hajonnan vaihtelu ,

lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti tämän säännön kohdassa 3.2.4.1.1 määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

(Δ tm < 0,100)

Δ dm < 0,050.

2.5   Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

2.5.1   Näytteen valmistelu

Linssin pinnoitteen alueelle viilletään partakoneenterällä tai neulalla 20 × 20 mm:n kokoinen ruudukko, jonka ruudut ovat kooltaan noin 2 × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin pinnoitteen leikkaamiseksi.

2.5.2   Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ± 20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakioiduissa olosuhteissa. Teippiä, jonka leveyden on oltava vähintään 25 mm, painetaan vähintään viiden minuutin ajan kohdassa 2.5.1 määritellyllä tavalla valmisteltua pintaa vasten.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima. Sitten teippi vedetään irti vakionopeudella 1,5 m/s ± 0,2 m/s.

2.5.3   Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Huononemat leikkauskohdissa neliöiden välillä tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos huonontunut alue ei edusta yli 15:tä prosenttia ritiläpinnasta.

2.6   Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetun täydellisen valaisimen testit

2.6.1   Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1   Testit

Valaisinnäytteen nro 1 linssille on tehtävä kohdassa 2.4.1 määritelty testi.

2.6.1.2   Tulokset

Testin jälkeen valaisimelle tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulokset saavat olla enintään 30 prosenttia suuremmat kuin pisteelle B 50 määritellyt enimmäisarvot ja enintään 10 prosenttia pienemmät kuin pisteelle 50 V määritellyt vähimmäisarvot.

2.6.2   Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

Valaisinnäytteen nro 2 linssille on suoritettava kohdassa 2.5 määritelty testi.

3.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS

3.1   Samaan sarjaan kuuluvat valaisimet katsotaan tämän säännön mukaisiksi linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

3.1.1   Näytteiden ulkopinnoissa ei kemiallisten aineiden sietotestin sekä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. kohdat 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2).

3.1.2   Fotometriset arvot kohdassa 2.6.1.2 tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat kohdassa 2.6.1.1 määritellyn testin jälkeen tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määriteltyjen rajojen sisällä.

3.2   Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla ajovalaisinnäytteellä.

LIITE 7

TARKASTAJAN SUORITTAMAA NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   YLEISTÄ

1.1   Mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat tämän säännön määräykset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

1.2   Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta, jos minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun ja vakiohehkulampulla varustetun ajovalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia testattaessa

1.2.1   mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista.

Vyöhykkeellä III arvojen osalta kielteiset poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

0,3 luksia vastaava 20 prosenttia

0,45 luksia vastaava 30 prosenttia

1.2.2   ja jos kaukovalon osalta pisteen HV sijaitessa alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, missä tahansa tämän säännön liitteen 3 kohdissa 4.3 ja 4.4 määritellyssä mittauspisteessä fotometrisille arvoille saadaan ± 20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja –20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.3   Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimelle suoritettavat testit on toistettava käyttämällä toista vakiohehkulamppua.

1.2.4   Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

1.3   Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä silloin, kun ajovalaisin on varustettu hehkulampulla, joka on säädetty A-värilämpötilalle.

Vaaleankeltaista valoa säteilevän, värittömällä hehkulampulla varustetun ajovalaisimen fotometristen ominaisuuksien arvot kerrotaan 0,84:llä.

2.   ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä ajovalaisinta. Ensimmäinen kahden valaisimen näyte merkitään A:ksi ja toinen B:ksi.

2.1   Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.1.1   Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen kielteiset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1

Näyte A A1: yksi ajovalaisin 0 %   yksi ajovalaisin enintään 20 % A2: molemmat ajovalaisimet yli 0 %   mutta enintään 20 %   siirrytään näytteeseen B

2.1.1.2

Näyte B B1: molemmat ajovalaisimet 0 %

2.2   Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.2.1   Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn mukaisesti ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1

Näyte A A3: yksi ajovalaisin enintään 20 %   yksi ajovalaisin yli 20 %   mutta enintään 30 %

2.2.1.2

Näyte B B2: jos tulos on A2 ja     yksi ajovalaisin yli 0 %   mutta enintään 20 %   yksi ajovalaisin enintään 20 % B3: jos tulos on A2 ja     yksi ajovalaisin 0 %   yksi ajovalaisin yli 20 %   mutta enintään 30 %

2.3   Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 11 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1

Näyte A A4: yksi ajovalaisin enintään 20 %   yksi ajovalaisin yli 30 % A5: molemmat ajovalaisimet yli 20 %

2.3.2

Näyte B B4: jos tulos on A2 ja     yksi ajovalaisin yli 0 %   mutta enintään 20 %   yksi ajovalaisin yli 20 % B5: jos tulos on A2 ja     molemmat ajovalaisimet yli 20 % B6: jos tulos on A2 ja     yksi ajovalaisin 0 %   yksi ajovalaisin yli 30 %

3.   TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

Tulosten A3, B2 ja B3 tapauksessa on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava toistettu näytteenotto (kolmas näyte C ja neljäs näyte D, jotka koostuvat kahdesta valaisimesta, jotka on valmistettu sen jälkeen, kun valmistaja on saattanut tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi).

3.1   Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.1.1   Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.1.1.1

Näyte C C1: yksi ajovalaisin 0 %   yksi ajovalaisin enintään 20 % C2: molemmat ajovalaisimet yli 0 %   mutta enintään 20 %   siirrytään näytteeseen D

3.1.1.2

Näyte D D1: jos tulos on C2 ja     molemmat ajovalaisimet 0 %

3.2   Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.2.1   Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn mukaisesti ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.2.1.1

Näyte D D2: jos tulos on C2 ja     yksi ajovalaisin yli 0 %   mutta enintään 20 %   yksi ajovalaisin enintään 20 %

3.3   Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 11 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.3.1

Näyte C C3: yksi ajovalaisin enintään 20 %   yksi ajovalaisin yli 20 % C4: molemmat ajovalaisimet yli 20 %

3.3.2

Näyte D D3: jos tulos on C2 ja     yksi ajovalaisin 0 prosenttia tai yli 0 %   yksi ajovalaisin yli 20 %

4.   VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Kun tarkastetaan lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

Yksi näytteeseen A kuuluvista ajovalaisimista on tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteen 4 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun valaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 4 kohdan 2.2.2 mukaisen syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen näytettä A edustava ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad. Jos kyseinen arvo 1,5 mrad näytteen A osalta ei kuitenkaan täyty, kaksi näytettä B edustavaa ajovalaisinta on testattava saman menettelyn mukaisesti, ja molempien näytteiden arvo Δr saa olla enintään 1,5 mrad.

Kuva 1