(1)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa esitetyn Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, jäljempänä ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (4) vahvistettiin tavoitteeksi, että unionista tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä ja että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Unionin ilmastoneutraaliustavoite edellyttää oikeudenmukaista energiasiirtymää, jossa yhtään aluetta tai kansalaista ei jätetä jälkeen, energiatehokkuuden lisäämistä ja huomattavasti suurempia uusiutuvista lähteistä peräisin olevia energiaosuuksia integroidussa energiajärjestelmässä.

(2)

Uusiutuvalla energialla on keskeinen rooli kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa, koska tällä hetkellä yli 75 prosenttia unionin kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin energia-alalta. Vähentämällä kyseisiä kasvihuonekaasupäästöjä uusiutuva energia voi myös auttaa vastaamaan ympäristöön liittyviin haasteisiin, kuten biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen, ja vähentämään ympäristön pilaantumista komission 12 päivänä toukokuuta 2021 antaman tiedonannon ”Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta”” tavoitteiden mukaisesti. Vihreä siirtymä uusiutuvaan energiaan perustuvaan talouteen auttaa saavuttamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2022/591 (5) tavoitteet; kyseisellä päätöksellä myös pyritään suojelemaan ympäristön tilaa, palauttamaan ympäristön tila ennalleen ja parantamaan sitä muun muassa pysäyttämällä biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja kääntämällä tämä suuntaus. Uusiutuva energia ei ole yhtä altis hintahäiriöille kuin fossiiliset polttoaineet, joten se voi olla avainasemassa energiaköyhyyden torjunnassa. Uusiutuvalla energialla vastataan uusiutuvan energian teknologioiden kasvavaan kotimaiseen ja maailmanlaajuiseen kysyntään, ja niistä saadaan myös laajoja sosioekonomisia hyötyjä, sillä ne luovat uusia työpaikkoja ja edistävät paikallista teollisuutta.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (6) asetetaan sitova unionin yleistavoite, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden on oltava vähintään 32 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta unionissa vuoteen 2030 mennessä. Komission 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” vuodelle 2030 esitetyn ilmastotavoitesuunnitelman mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta olisi nostettava 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, jotta unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite saavutetaan. Tähän liittyen komissio ehdotti heinäkuussa 2021 osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamista koskevaa pakettia, että vuoteen 2030 mennessä tavoiteltava uusiutuvan energian osuus energialähteiden yhdistelmässä kaksinkertaistettaisiin vuoden 2020 tasosta siten, että se olisi vähintään 40 prosenttia.

(4)

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja covid-19-pandemian vaikutukset ovat saaneet aikaan yleistilanteen, jossa energian hinnat nousevat yleisesti kaikkialla unionissa, ja tämä korostaa tarvetta nopeuttaa energiatehokkuuden parantamista ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä unionissa. Jotta saavutettaisiin pitkän aikavälin tavoite eli kolmansista maista riippumaton energiajärjestelmä, unionin olisi keskityttävä vauhdittamaan vihreää siirtymää ja varmistamaan päästöjä vähentävä energiapolitiikka, jolla vähennetään riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista ja edistetään oikeudenmukaisia ja kohtuullisia hintoja unionin kansalaisille ja yrityksille kaikilla talouden aloilla.

(5)

Komission 18 päivänä toukokuuta 2022 antamassa tiedonannossa esitetyllä REPowerEU-suunnitelmalla, jäljempänä ’REPowerEU-suunnitelma’, pyritään unionin riippumattomuuteen Venäjän fossiilisista polttoaineista hyvissä ajoin ennen vuotta 2030. Tiedonannossa esitetään tuuli- ja aurinkoenergian käyttöönoton nopeuttamista, tällaisen energian keskimääräisen käyttöönottoasteen nostamista sekä uusiutuvan energian kapasiteetin lisäämistä vuoteen 2030 mennessä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tuotannon lisäämiseksi. Siinä myös kehotetaan lainsäätäjiä harkitsemaan korkeamman tai aikaisemman tavoitteen asettamista uusiutuvan energian suuremmalle osuudelle energialähteiden yhdistelmästä. Näissä olosuhteissa on syytä korottaa uusiutuvaa energiaa koskeva unionin yleistavoite 42,5 prosenttiin, jotta voidaan vauhdittaa merkittävästi uusiutuvan energian nykyistä käyttöönottotahtia ja nopeuttaa siten unionin riippuvuuden asteittaista vähentämistä Venäjän fossiilisista polttoaineista lisäämällä kohtuuhintaisen, varman ja kestävän energian saatavuutta unionissa. Jäsenvaltioiden olisi mentävä kyseistä pakollista tavoitetasoa pidemmälle ja pyrittävä yhteisesti saavuttamaan REPowerEU-suunnitelmassa esitetty uusiutuvan energian osuutta koskeva unionin 45 prosentin yleistavoite.

(6)

Uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden olisi kuljettava käsi kädessä muihin kuin fossiilisiin lähteisiin perustuvien, täydentävien hiilestä irtautumispyrkimysten kanssa, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Jotta unionista tulisi tavoitteensa mukaisesti ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, jäsenvaltioiden olisi voitava yhdistää erilaisia muita kuin fossiilisia energialähteitä ottaen huomioon kansalliset erityisolosuhteensa ja energiahuoltonsa rakenteen. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi uusiutuvan energian käyttöönotto unionin tiukennetun sitovan yleistavoitteen puitteissa olisi yhdistettävä täydentäviin hiilestä irtautumispyrkimyksiin, joita jäsenvaltiot voivat päättää toteuttaa ja joihin kuuluu muiden kuin fossiilisten energialähteiden kehittäminen.

(7)

Innovointi on keskeinen tekijä uusiutuvan energian kilpailukyvyn kannalta. Komission 15 päivänä syyskuuta 2015 antamassa tiedonannossa ”Towards an Integrated Strategic Energy Technology (SET) Plan: Accelerating the European Energy System Transformation” (Integroitu strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET): Euroopan energiajärjestelmän muutoksen nopeuttaminen) esitetyllä Euroopan strategisella energiateknologiasuunnitelmalla (SET-suunnitelma) pyritään vauhdittamaan siirtymistä ilmastoneutraaliin energiajärjestelmään tutkimus- ja innovointitoimilla, jotka kattavat koko innovointiketjun tutkimuksesta markkinoille saattamiseen. Jäsenvaltioita pyydetään asettamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (7) 3 artiklan mukaisesti toimitetuissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan energiaunioniin liittyvän julkisen ja saatavilla olevan yksityisen tutkimuksen ja innovoinnin kansalliset tavoitteet ja rahoitustavoitteet, mukaan lukien tarvittaessa aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle, komission 25 päivänä helmikuuta 2015 antaman tiedonannon "Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia" energiaunionistrategian painopisteiden mukaisesti, ja tarvittaessa SET-suunnitelman painopisteiden mukaisesti. Jotta voidaan edistää innovatiivisia uusiutuvan energian teknologioita käyttävän uusiutuvan energian tuotantoa ja säilyttää unionin johtoasema innovatiivisten uusiutuvan energian teknologioiden tutkimuksessa ja kehittämisessä, kunkin jäsenvaltion olisi täydennettävä kansallisia tavoitteitaan ja rahoitustavoitteitaan asettamalla ohjeellinen tavoite, jonka mukaan innovatiivisen uusiutuvan energian teknologian osuus asennetusta uudesta uusiutuvan energian kapasiteetista on vähintään 5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/1791 (8) 3 artiklan mukaisesti ja komission suositusta (EU) 2021/1749 (9) noudattaen jäsenvaltioiden olisi sovellettava yhdennettyä lähestymistapaa edistämällä energiatehokkaimpia uusiutuvia energialähteitä kaikilla aloilla ja kaikissa käyttökohteissa sekä edistämällä järjestelmän tehokkuutta, jotta talouden eri toimintoihin tarvittaisiin mahdollisimman vähän energiaa.

(9)

Tässä direktiivissä esitettyjen muutosten on tarkoitus tukea 18 päivänä toukokuuta 2022 julkaistussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”REPowerEU-toimintasuunnitelman täytäntöönpano: Investointitarpeet, vetyä koskeva Accelerator-aloite ja biometaanitavoitteiden saavuttaminen” asetetun unionin tavoitteen saavuttamista eli kestävän biometaanin vuotuisen tuotannon lisäämistä 35 miljardiin kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä ja siten toimitusvarmuutta ja unionin ilmastotavoitteita.

(10)

Tarve yhteensovittaa bioenergiaa koskevat politiikat biomassan kaskadikäyttöperiaatteen kanssa tunnustetaan yhä laajemmin. Kyseisellä periaatteella pyritään saavuttamaan biomassan käytön resurssitehokkuus priorisoimalla mahdollisuuksien mukaan biomassamateriaalin käyttöä energian tuotantoon, mikä lisää järjestelmässä saatavilla olevan biomassan määrää. Tällaisella yhteensovittamisella on tarkoitus varmistaa oikeudenmukainen pääsy biomassaraaka-aineen markkinoille, mikä auttaisi kehittämään innovatiivisia, suurta arvonlisäystä tarjoavia biopohjaisia ratkaisuja ja kestävää biokiertotaloutta. Bioenergiaa koskevia tukijärjestelmiä kehittäessään jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava huomioon käytettävissä oleva kestävä biomassan tarjonta energiakäyttöön ja muuhun kuin energiakäyttöön, kansallisten metsähiilinielujen ja ekosysteemien säilyttäminen sekä kiertotaloutta ja biomassan kaskadikäyttöä koskevat periaatteet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (10) vahvistettu jätehierarkia. Biomassan kaskadikäyttöperiaatteen mukaisesti puubiomassaa olisi käytettävä siitä saatavan suurimman taloudellisen ja ympäristöön liittyvän arvonlisäyksen mukaisesti seuraavassa ensisijaisuusjärjestyksessä: puuperäiset tuotteet, puuperäisten tuotteiden käyttöiän jatkaminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, bioenergia ja loppukäsittely. Jos puubiomassan muu käyttö ei ole taloudellisesti kannattavaa tai ympäristön kannalta asianmukaista, energian talteenotolla vähennetään energian tuotantoa uusiutumattomista lähteistä. Jäsenvaltioiden biomassaa koskevat tukijärjestelmät olisi sen vuoksi kohdistettava raaka-aineisiin, joissa materiaalisektorien välinen kilpailu markkinoilla on vähäistä ja joiden hankintatoiminnalla katsotaan olevan sekä ilmaston että biologisen monimuotoisuuden kannalta myönteinen vaikutus, jotta vältetään kielteiset kestämättömien bioenergiaketjujen kannustimet komission yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2021 antaman kertomuksen ”The use of woody biomass for energy production in the EU” mukaisesti.

Samalla pantaessa täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan biomassan kaskadikäyttöperiaatteen soveltaminen, on tarpeen tunnustaa kansalliset erityispiirteet, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden tukijärjestelmien suunnittelua. Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa kyseisestä periaatteesta asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, esimerkiksi silloin, kun se on tarpeen energian toimitusvarmuuden turvaamiseksi, esimerkiksi erityisen ankarissa kylmissä olosuhteissa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava poiketa kyseisestä periaatteesta, jos ei ole teollisuutta tai käsittelylaitoksia, jotka kykenisivät käyttämään tiettyjä raaka-aineita suuremman arvonlisäyksen mukaisesti tietyllä maantieteellisellä alueella. Tällaisessa tapauksessa kuljettaminen kyseisen alueen ulkopuolelle tällaista käyttöä varten ei välttämättä ole perusteltua taloudellisesti tai ympäristön kannalta. Jäsenvaltioiden olisi annettava kyseiset poikkeukset tiedoksi komissiolle. Jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää suoraa taloudellista tukea vaneritukkien, sahatukkien, teollisuuslaatuisen raakapuun, kantojen ja juurien käyttämiselle energian tuotantoon. Tätä direktiiviä sovellettaessa veroetuuksia ei pidetä suorana taloudellisena tukena. Ensisijaisena vaihtoehtona olisi oltava jätteen syntymisen ehkäiseminen sekä jätteen uudelleenkäyttö ja kierrättäminen. Jäsenvaltioiden olisi vältettävä sellaisten tukijärjestelmien luomista, jotka ovat ristiriidassa jätteen käsittelyä koskevien tavoitteiden kanssa ja jotka johtaisivat kierrätyskelpoisen jätteen tehottomaan käyttöön. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden ei pitäisi bioenergian tehokkaamman käytön varmistamiseksi myöntää uutta tukea tai uudistaa mitään tukea sähkön erillistuotantolaitoksille, paitsi jos laitokset sijaitsevat alueilla, joille on myönnetty fossiilisista polttoaineista luopumista koskeva erityisstatus, tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla tai jos laitoksissa otetaan talteen ja varastoidaan hiilidioksidia.

(11)

Uusiutuvan sähkön tuotannon nopean kasvun ja entistä kilpailukykyisempien kustannusten ansiosta uusiutuvalla sähköllä voidaan kattaa kasvava osuus energiankysynnästä. Esimerkkejä ovat lämpöpumppujen käyttäminen tilojen lämmitykseen tai matalan lämpötilan teollisissa prosesseissa, sähköajoneuvojen käyttö liikenteessä ja sähköuunit tietyillä teollisuudenaloilla. Uusiutuvalla sähköllä voidaan myös tuottaa synteettisiä polttoaineita käytettäviksi sellaisilla liikenteen aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikea toteuttaa, kuten lento- ja meriliikenteessä. Sähköistämiskehyksen on mahdollistettava kattava ja tehokas koordinointi ja laajennettava markkinamekanismeja vastaamaan sekä kysyntää että tarjontaa maantieteellisesti ja ajallisesti, edistettävä joustavuuteen liittyviä investointeja ja tuettava vaihtelevan uusiutuvan energian tuotannon laajaa integrointia. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uusiutuvan sähkön tuotanto kasvaa jatkossakin riittävän nopeasti, jotta kasvavaan kysyntään pystytään vastaamaan. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi luotava kehys, joka sisältää markkinoille soveltuvia mekanismeja varmojen ja riittävien, korkean tason uusiutuvalle energialle sopivien sähköjärjestelmien sekä sähköjärjestelmiin täysin integroitujen varastointiratkaisujen toteuttamisen jäljellä olevien esteiden poistamiseksi. Kyseisessä kehyksessä olisi erityisesti keskityttävä jäljellä olevien, myös muiden kuin taloudellisten, esteiden poistamiseen, joihin kuuluvat muun muassa viranomaisten riittämättömät digitaaliset ja henkilöresurssit kasvavan lupahakemusten määrän käsittelyssä.

(12)

Laskettaessa jäsenvaltion uusiutuvien energialähteiden osuutta muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet olisi laskettava mukaan sillä toimialalla, jolla ne kulutetaan (sähkö, lämmitys ja jäähdytys tai liikenne). Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi kyseisten polttoaineiden tuotannossa käytettävää uusiutuvaa sähköä ei pitäisi sisällyttää laskentaan. Tällä yhdenmukaistettaisiin kyseisten polttoaineiden laskentasääntöjä direktiivissä (EU) 2018/2001 riippumatta siitä, suoritetaanko laskenta uusiutuvan energian kokonaistavoitteelle vai tietylle alatavoitteelle. Se mahdollistaisi myös toteutuneen energiankulutuksen laskemisen siten, että huomioon otetaan kyseisten polttoaineiden tuotantoprosessin energiahävikki. Lisäksi sen mahdollistaisi unioniin tuotujen ja siellä kulutettavien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden laskemisen. Jäsenvaltioiden olisi voitava sopia erityisellä yhteistyösopimuksella, että tietyssä jäsenvaltiossa kulutetut muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet lasketaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen osuuteen siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on tuotettu. Jos tällaisia yhteistyösopimuksia tehdään, jäsenvaltioita kannustetaan laskemaan, jollei toisin sovita, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet, jotka on tuotettu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ne kulutetaan, seuraavasti: enintään 70 prosenttia niiden määrästä siinä jäsenvaltiossa, jossa ne kulutetaan, ja enintään 30 prosenttia niiden määrästä siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on tuotettu. Jäsenvaltioiden väliset sopimukset voidaan tehdä erityisenä yhteistyösopimuksena unionin uusiutuvien energialähteiden 29 päivänä marraskuuta 2021 käynnistetyn kehittämisfoorumin (URDP) kautta.

(13)

Yhteistyö jäsenvaltioiden välillä uusiutuvan energian käytön edistämiseksi voi tapahtua tilastollisten siirtojen, tukijärjestelmien tai yhteishankkeiden muodossa. Se mahdollistaa uusiutuvan energian kustannustehokkaan tuotannon Euroopassa ja edistää markkinoiden yhdentymistä. Tarjoamistaan mahdollisuuksista huolimatta yhteistyö jäsenvaltioiden välillä on ollut hyvin vähäistä, joten uusiutuvaa energiaa on lisätty tavoitetasoa vähemmän. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi luotava puitteet yhteishankkeita koskevalle yhteistyölle vuoteen 2025 mennessä. Tällaisissa puitteissa jäsenvaltioiden olisi pyrittävä perustamaan vähintään kaksi yhteishanketta vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi jäsenvaltioiden, joiden vuotuinen sähkönkulutus ylittää 100 TWh, olisi pyrittävä perustamaan kolmas yhteishanke vuoteen 2033 mennessä. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/1294 (11) säädetyn unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin mukaisten kansallisten panosten avulla rahoitetut hankkeet täyttäisivät kyseisen velvoitteen hankkeeseen osallistuvissa jäsenvaltioissa.

(14)

Komissio asetti 19 päivänä marraskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”EU:n strategia avomerellä tuotettavan uusiutuvan energian potentiaalin valjastamiseksi ilmastoneutraalin tulevaisuuden tarpeisiin” kunnianhimoisen tavoitteen ottaa käyttöön 300 GW merituulivoimaa ja 40 GW valtamerienergiaa kaikilla unionin merialueilla vuoteen 2050 mennessä. Varmistaakseen kyseisten muutosten toteutumisen jäsenvaltioiden on tehtävä rajatylittävää yhteistyötä merialueiden tasolla. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/869 (12) säädetään, että jäsenvaltioiden on tehtävä ei-sitovia sopimuksia yhteistyöstä, joka koskee tavoitteita kullakin merialueella vuoteen 2050 mennessä käyttöön otettavalle uusiutuvan energian offshore-tuotannolle ja vuosiksi 2030 ja 2040 asetettuja välitavoitteita. Julkaisemalla tietoja määristä, jotka jäsenvaltiot suunnittelevat saavuttavansa tarjouskilpailuilla, lisätään avoimuutta ja ennustettavuutta sijoittajien kannalta ja tuetaan uusiutuvan energian offshore-tuotannon käyttöönottoa koskevien tavoitteiden saavuttamista. Merten aluesuunnittelu on keskeinen väline, jolla varmistetaan merten eri käyttötarkoitusten harjoittaminen rinnakkain. Merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille on osoitettava tilaa merten aluesuunnitelmissa, jotta mahdollistetaan pitkän aikavälin suunnittelu, arvioidaan kyseisten uusiutuvaa energiaa koskevien offshore-hankkeiden vaikutukset ja varmistetaan niiden suunnitellun käyttöönoton yleinen hyväksyntä. Uusiutuvan energian yhteisöjen osallistumisen mahdollistaminen merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskeviin yhteisiin yhteistyöhankkeisiin on myös yksi keino yleisen hyväksynnän lisäämiseksi edelleen.

(15)

Uusiutuvan sähkön ostosopimusmarkkinat kasvavat nopeasti ja tarjoavat täydentävän reitin uusiutuvan energian markkinoille jäsenvaltioiden tukijärjestelmien tai suoraan sähkön tukkumarkkinoille myynnin lisäksi. Samalla uusiutuvan sähkön ostosopimusmarkkinat ovat yhä vain harvan jäsenvaltion ja suuryrityksen käytössä, ja suuressa osassa unionin markkinoita on edelleen olemassa merkittäviä hallinnollisia, teknologisia ja taloudellisia esteitä. Sen vuoksi direktiivin (EU) 2018/2001 15 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä, joilla kannustetaan uusiutuvan energian ostosopimusten käyttöönottoon, olisi edelleen vahvistettava selvittämällä luottotakuiden käyttöä tällaisiin sopimuksiin liittyvien taloudellisten riskien pienentämiseksi, ja lisäksi on otettava huomioon, että kun tällaiset takuut ovat julkisia, ne eivät saisi syrjäyttää yksityistä rahoitusta. Lisäksi uusiutuvan sähkön ostosopimuksia tukevat toimenpiteet olisi tarvittaessa ulotettava koskemaan myös muita uusiutuvan energian ostosopimuksia, mukaan lukien uusiutuvaa energiaa käyttävän lämmityksen ja jäähdytyksen ostosopimukset. Tätä varten komission olisi analysoitava pitkäaikaisten energian ostosopimusten ja erityisesti rajat ylittävien uusiutuvan energian ostosopimusten käyttöönoton esteitä ja annettava ohjeita kyseisten esteiden poistamisesta.

(16)

Hallinnollisten menettelyjen ja lupamenettelyjen sujuvoittaminen entisestään voi olla tarpeen tarpeettoman hallinnollisen taakan poistamiseksi niin uusiutuvan energian hankkeiden kuin niihin liittyvän verkkoinfrastruktuurin hankkeiden käynnistämisen osalta. Komission olisi kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 17 artiklan mukaisten kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien yhdennettyjen edistymisraporttien perusteella harkittava, tarvitaanko lisätoimenpiteitä jäsenvaltioiden tukemiseksi edelleen lupamenettelyjä sääntelevien direktiivin (EU) 2018/2001 säännösten täytäntöönpanossa, ottaen huomioon myös kyseisen direktiivin 16 artiklassa määritellyn yhteyspisteen tehtävän varmistaa kyseisessä direktiivissä säädettyjen lupamenettelyjen määräaikojen noudattaminen. Tällaisiin lisätoimenpiteisiin olisi voitava sisältyä ohjeellisia keskeisiä suorituskykyindikaattoreita, jotka koskevat muun muassa lupamenettelyjen kestoa uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla ja niiden ulkopuolella sijaitsevien uusiutuvan energian hankkeiden osalta.

(17)

Rakennuksiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia edistää tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionissa, ja nämä mahdollisuudet ovat vielä hyödyntämättä. Asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyn unionin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen hiilestä irrottamista lisäämällä uusiutuvan energian tuotannon ja käytön osuutta. Edistyminen uusiutuvan energian käytössä lämmityksessä ja jäähdytyksessä on kuitenkin ollut hidasta kuluneen vuosikymmenen aikana, ja se on perustunut paljolti biomassan käytön lisääntymiseen. Ellei uusiutuvalle energialle rakennuksissa aseteta ohjeellisia osuuksia, ei ole mahdollista seurata edistymistä eikä tunnistaa uusiutuvan energian käyttöönoton pullonkauloja. Lisäksi ohjeellisten osuuksien asettaminen uusiutuvan energian käytölle rakennuksissa antaa pitkän aikavälin signaalin sijoittajille myös välittömästi vuotta 2030 seuraavalle kaudelle. Sen vuoksi uusiutuvan energian eli rakennuksissa tai niiden lähistöllä tuotetun energian sekä verkosta saatavan energian käytölle rakennuksissa olisi asetettava ohjeellisia osuuksia, joilla ohjataan ja rohkaistaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä hyödyntää uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon rakennuksissa liittyviä mahdollisuuksia, edistetään uusiutuvaa energiaa tuottavien teknologioiden kehittämistä ja autetaan tällaisten teknologioiden tehokkaassa integroimisessa energiajärjestelmään sekä luodaan ennakoitavuutta sijoittajille ja paikallisen tason sitoutuneisuutta ja edistetään järjestelmän tehokkuutta. Tarvittaessa olisi edistettävä myös älykkäitä ja innovatiivisia teknologioita, jotka parantavat järjestelmän tehokkuutta. Näiden ohjeellisten osuuksien laskemiseksi, kun määritetään rakennuksissa käytetyn verkosta saatavan uusiutuvan sähkön osuutta, jäsenvaltioiden olisi käytettävä alueellaan kahden edellisen vuoden aikana toimitetun uusiutuvan sähkön keskimääräistä osuutta.

(18)

Unionin ohjeellinen uusiutuvan energian osuus, joka on saavutettava rakennusalalla vuoteen 2030 mennessä, on välttämätön vähimmäistavoite, jotta voidaan varmistaa unionin rakennuskannan hiilestä irtautuminen vuoteen 2050 mennessä, ja se täydentää energiatehokkuuteen ja rakennusten energiatehokkuuteen liittyvää sääntelykehystä. Se on olennaisen tärkeä, jotta fossiilisista polttoaineista voidaan luopua saumattomasti ja kustannustehokkaasti rakennuksissa niin, että varmistetaan niiden korvaaminen uusiutuvalla energialla. Uusiutuvan energian ohjeellinen osuus rakennusalalla täydentää rakennusten energiatehokkuutta koskevan unionin oikeuden mukaista rakennusten sääntelykehystä varmistamalla, että uusiutuvan energian teknologioita, laitteita ja infrastruktuureja, mukaan lukien tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys, laajennetaan riittävästi hyvissä ajoin, jotta voidaan korvata fossiilisia polttoaineita rakennuksissa ja varmistaa turvallisen ja luotettavan uusiutuvan energian saatavuus lähes nollaenergiarakennusten saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian ohjeellinen osuus rakennusalalla tukee myös pitkän aikavälin kansallisissa rakennusten perusparannusstrategioissa ja -suunnitelmissa uusiutuvaan energiaan tehtäviä investointeja, jotka mahdollistavat siten rakennusten hiilestä irtautumisen. Lisäksi uusiutuvan energian ohjeellinen osuus rakennusalalla on tärkeä lisäindikaattori tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojen kehittämisen tai nykyaikaistamisen edistämiseksi, ja se täydentää näin sekä direktiivin (EU) 2018/2001 24 artiklan mukaista ohjeellista kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevaa tavoitetta että vaatimusta varmistaa, että saatavilla on uusiutuvaa energiaa ja tehokkaista kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmistä peräisin olevaa hukkalämpöä ja -kylmää, jotta voidaan kattaa uuden tai kunnostetun rakennuksen primäärienergian vuotuinen kokonaiskäyttö. Kyseinen uusiutuvan energian ohjeellinen osuus rakennusalalla on tarpeen myös, jotta voidaan varmistaa uusiutuvaa energiaa käyttävän lämmityksen ja jäähdytyksen vuotuisen lisäyksen saavuttaminen kustannustehokkaasti direktiivin (EU) 2018/2001 23 artiklan mukaisesti.

(19)

Kun otetaan huomioon suuri energiankulutus asuinrakennuksissa, liikerakennuksissa ja julkisissa rakennuksissa, laskettaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kansallista osuutta rakennuksissa voitaisiin käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2008 (13) säädettyjä nykyisiä määritelmiä hallinnollisen taakan minimoimiseksi niin, että samalla varmistetaan edistyminen unionin ohjeellisen uusiutuvan energian osuuden saavuttamisessa rakennusalalla vuoteen 2030 mennessä.

(20)

Aikaa vievät hallinnolliset lupamenettelyt ovat yksi merkittävimmistä esteistä investoinneille uusiutuvaan energiaa koskeviin hankkeisiin ja niihin liittyvään infrastruktuuriin. Kyseisiä esteitä ovat esimerkiksi sijoituspaikkojen valintaan ja tällaisten hankkeiden hallinnollisiin lupiin sovellettavien sääntöjen monimutkaisuus, hankkeiden ja niihin liittyvien energiaverkkojen ympäristövaikutusten arvioinnin monimutkaisuus ja kesto, verkkoihin liittämistä koskevat ongelmat, rajoitteet, jotka liittyvät teknisten eritelmien mukauttamiseen lupamenettelyn aikana, ja luvan myöntävien viranomaisten tai verkonhaltijoiden henkilöstöongelmat. Tällaisten uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden käyttöönoton nopeuttamiseksi on tarpeen hyväksyä sääntöjä, joilla yksinkertaistetaan ja lyhennetään lupamenettelyjä, ja tässä olisi otettava huomioon uusiutuvan energian käyttöönoton laaja yleinen hyväksyntä.

(21)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 sujuvoitetaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten hallinnollisia lupamenettelyjä ottamalla käyttöön sääntöjä, jotka koskevat uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyn hallinnollisen puolen organisointia ja enimmäiskestoa ja jotka kattavat kaikki luvat, joita tarvitaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentamiseen, päivittämiseen ja käyttöön sekä tällaisten laitosten verkkoon liittämiseen.

(22)

Uusiutuvan energian tuotantolaitosten, mukaan lukien eri uusiutuvia energialähteitä yhdistelevien laitosten, lämpöpumppujen, samalla paikalla sijaitsevien energiavarastojen, sähkö- ja lämpöenergiavarastot mukaan luettuina, sekä tällaisten laitosten, lämpöpumppujen ja varastojen sähköverkkoon liittämisen ja uusiutuvan energian lämmitys- ja jäähdytysverkkoihin liittämisen edellyttämien omaisuuserien hallinnollisia lupamenettelyjä on tarpeen yksinkertaistaa ja lyhentää entisestään koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, jotta voidaan varmistaa, että unioni saavuttaa vuodelle 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteensa sekä tavoitteen, jonka mukaan unioni on ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, siten, että otetaan huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen vahingon välttämisen periaate eikä rajoiteta jäsenvaltioiden sisäistä toimivallan jakoa.

(23)

Lyhyempien ja selkeästi määriteltyjen määräaikojen käyttöön ottamisella päätöksille, joita luvan myöntämisestä uusiutuvaa energiaa tuottaville laitoksille vastaavat viranomaiset tekevät täydellisen hakemuksen saatuaan, on tarkoitus nopeuttaa uusiutuvan energian hankkeiden käyttöönottoa. Kyseisissä määräajoissa ei olisi otettava huomioon uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentamiseen ja niiden verkkoon liittämiseen kuluvaa aikaa, paitsi jos kyseinen aika sisältyy toimivaltaisten viranomaisten päätöksenteolle annettuun määräaikaan. On kuitenkin aiheellista erottaa toisistaan sellaisilla alueilla sijaitsevat hankkeet, jotka soveltuvat erityisen hyvin uusiutuvan energian hankkeiden käyttöönottoon ja joiden määräaikoja voidaan virtaviivaistaa, eli uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueet, ja hankkeet, jotka toteutetaan tällaisten alueiden ulkopuolella. Kyseisiä määräaikoja asetettaessa olisi otettava huomioon merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden erityispiirteet.

(24)

Jotkin uusiutuvan energian hankkeiden toteuttajien yleisimmistä ongelmista liittyvät kansallisella tai alueellisella tasolla laadittuihin monimutkaisiin ja pitkäkestoisiin hallinnollisiin lupa- ja verkkoliitäntämenettelyihin ja siihen, että lupaviranomaisilla ei ole riittävästi henkilöstöä ja teknistä asiantuntemusta ehdotettujen hankkeiden ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Sen vuoksi on aiheellista sujuvoittaa tiettyjä ympäristöön liittyviä näkökohtia uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden lupamenettelyissä ja -prosesseissa.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi tuettava uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden nopeampaa käyttöönottoa koordinoidulla kartoituksella, joka koskee uusiutuvan energian ja siihen liittyvän infrastruktuurin käyttöönottoa niiden alueella koordinoidusti paikallis- ja alueviranomaisten kanssa. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä maa-alueet, maanpinta-alueet, maanpinnan alaiset alueet ja meri- tai sisävesialueet, jotka ovat tarpeen uusiutuvan energian tuotantolaitosten ja niihin liittyvän infrastruktuurin asentamiselle, jotta ne voivat täyttää vähintään kansalliset panoksensa direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 1 kohdassa vuoteen 2030 asetetun uusiutuvaa energiaa koskevan tarkistetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tukea asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettua tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää olemassa olevia alueidenkäytön suunnitteluasiakirjoja kyseisten alueiden määrittämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaiset alueet vastaavat jäsenvaltioiden arvioituja kehityskulkuja ja suunniteltua asennettua kokonaiskapasiteettia, ja niiden olisi määritettävä asetuksen (EU) 2018/1999 3 ja 14 artiklan mukaisesti toimitetuissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan tiettyjä alueita uusiutuvan energian erityyppisille teknologioille. Tarvittavien maa-alueiden, maanpinta-alueiden, maanpinnan alaisten alueiden ja meri- tai sisävesialueiden määrittämisessä olisi otettava huomioon erityisesti uusiutuvien energialähteiden saatavuus ja erityyppisten teknologioiden mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa energiaa maa- ja merialueilla, ennakoitu energian kysyntä ottaen huomioon energiatehokkuus ja järjestelmän tehokkuus yleisesti ja jäsenvaltion eri alueilla sekä asiaankuuluvien energiainfrastruktuurien, varastoinnin ja muiden joustovälineiden saatavuus ottaen huomioon uusiutuvan energian kasvavaan määrään tarvittava kapasiteetti sekä ympäristön herkkyys Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (14) liitteen III mukaisesti.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden alaryhmäksi tiettyjä maa-alueita (maanpinta-alueet ja maanpinnan alaiset alueet mukaan luettuina) sekä sisävesi- ja merialueita. Kyseisten alueiden olisi oltava alueita, jotka soveltuvat erityisen hyvin uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden kehittämiseen erilaisten teknologioiden mukaan jaoteltuina, sillä perusteella, että kyseeseen tulevan uusiutuvan energialähteen käyttöönotolla ei odoteta olevan merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita nimetessään jäsenvaltioiden olisi vältettävä suojelualueita sekä harkittava ennallistamissuunnitelmia ja asianmukaisia lieventäviä toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita yhden tai useamman tyyppisestä uusiutuvasta lähteestä peräisin olevan energian tuotantolaitoksia varten, ja niiden olisi ilmoitettava uusiutuvan energian tyyppi tai tyypit, jotka soveltuvat tuotettavaksi tällaisilla uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueella. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita vähintään yhdenlaista teknologiaa varten ja päätettävä tällaisten uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden koko ottaen huomioon sen teknologian tyypin tai tyyppien erityispiirteet ja vaatimukset, jota varten ne perustavat uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että kyseisten alueiden yhteenlaskettu koko on merkittävä ja että ne edistävät direktiivissä (EU) 2018/2001 asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

(27)

Alueiden moninaiskäyttö uusiutuvan energian tuotantoon ja muihin maa-, sisävesi- ja merialueiden käyttötarkoituksiin, kuten elintarviketuotantoon, luonnonsuojeluun tai ennallistamiseen, lieventää maa-, sisävesi- ja merialueiden käyttöön liittyviä rajoitteita. Tässä yhteydessä alueidenkäytön suunnittelu on olennaisen tärkeä väline, jonka avulla voidaan löytää ja ohjata maa-, sisävesi- ja merialueiden käytön synergioita varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltioiden olisi tutkittava, mahdollistettava ja suosittava alueiden moninaiskäyttömahdollisuuksia, joita on määritetty alueidenkäytön suunnittelua koskevien toimenpiteiden tuloksena. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa helpotettava muutoksia maan ja meren käytössä edellyttäen, että eri käyttötarkoitukset ja toiminnot ovat keskenään yhteensopivia ja niitä voidaan harjoittaa rinnakkain.

(28)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/42/EY (15) otetaan käyttöön ympäristöarvioinnit, jotka ovat tärkeä väline, jolla ympäristönäkökohdat sisällytetään suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun ja hyväksymiseen. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden nimeämiseksi jäsenvaltioiden olisi laadittava yksi tai useampi suunnitelma, johon sisältyy uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden yksilöinti sekä sovellettavat säännöt ja lieventävät toimenpiteet kullakin tällaisella alueella toteutettavien hankkeiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava laatia yksi suunnitelma, joka kattaa kaikki uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueet ja uusiutuvan energian teknologiat, tai teknologiakohtaisia suunnitelmia, joissa nimetään yksi tai useampi uusiutuvan energian nopean kehittämisen alue. Kustakin suunnitelmasta olisi tehtävä ympäristöarviointi direktiivin 2001/42/EY mukaisesti, jotta voidaan arvioida jokaisen uusiutuvan energian teknologian vaikutukset kyseisessä suunnitelmassa nimetyillä asiaankuuluvilla alueilla. Ympäristöarvioinnin tekeminen kyseisen direktiivin nojalla kyseistä tarkoitusta varten antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden omaksua yhdennetympi ja tehokkaampi lähestymistapa suunnitteluun, varmistaa yleisön osallistuminen varhaisessa vaiheessa ja ottaa ympäristönäkökohdat huomioon suunnitteluprosessin varhaisessa vaiheessa strategisella tasolla. Tämä edistäisi eri uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton nopeuttamista ja sujuvoittamista ja auttaisi minimoimaan kyseisten hankkeiden haitallisia ympäristövaikutuksia. Kyseiseen ympäristöarviointiin olisi sisällyttävä jäsenvaltioiden välisiä rajojen yli tapahtuvia kuulemisia, jos suunnitelmalla on todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa.

(29)

Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden nimeämistä koskevan suunnitelman tai suunnitelmien hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioiden olisi seurattava suunnitelmien ja ohjelmien täytäntöönpanon merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotta voidaan muun muassa osoittaa varhaisessa vaiheessa ennakoimattomat haittavaikutukset ja toteuttaa asianmukaisia korjaavia toimia direktiivin 2001/42/EY mukaisesti.

(30)

Uusiutuvan energian hankkeiden yleisen hyväksynnän lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään paikallisyhteisöjen osallistumista uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin. Århusissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 allekirjoitetun tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (16) (Århusin yleissopimus) määräyksiä, erityisesti yleisön osallistumista sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevia määräyksiä, sovelletaan edelleen.

(31)

Jotta voitaisiin sujuvoittaa uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueen tunnustamismenettelyä ja välttää saman alueen ympäristöarvioinnin tekeminen kahteen kertaan, jäsenvaltioiden olisi voitava ilmoittaa, mitkä alueet on jo nimetty soveltuviksi uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiksi uusiutuvaa energiaa käyttävien teknologioiden nopeutettua käyttöönottoa varten kansallisen lainsäädännön nojalla. Tällaisen ilmoituksen olisi täytettävä tietyt ympäristöoloja koskevat ehdot, jotta voidaan taata ympäristönsuojelun korkea taso. Mahdollisuudelle tunnustaa uusiutuvan energian nopean kehittämisen alue olemassa olevassa suunnittelussa olisi asetettava aikaraja, jotta voidaan varmistaa, että se ei vaaranna nopean kehittämisen alueen nimeämisen vakiomenettelyä. Hankkeita, jotka toteutetaan olemassa olevilla kansallisilla nimetyillä alueilla suojelualueilla, joita ei voida ilmoittaa uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiksi, olisi jatkettava samoin edellytyksin kuin ne perustettaessa.

(32)

Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla, yhdessä olemassa olevien uusiutuvan energian tuotantolaitosten, näiden alueiden ulkopuolella sijaitsevien tulevien uusiutuvan energian tuotantolaitosten ja yhteistyömekanismien kanssa, olisi pyrittävä varmistamaan, että uusiutuvan energian tuotanto näiltä alueilta riittää siihen, että jäsenvaltiot suoriutuvat omasta osuudestaan direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 1 kohdassa asetetun uusiutuvaa energiaa koskevan unionin yleistavoitteen saavuttamisessa. Jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus myöntää lupia tällaisten alueiden ulkopuolisille hankkeille.

(33)

Kun uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla toteutetaan uusiutuvan energian hankkeita, jotka ovat jäsenvaltioiden laatimissa suunnitelmissa yksilöityjen sääntöjen ja toimenpiteiden mukaisia, olisi oletettava, että niillä ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. Sen vuoksi tällaiset hankkeet olisi vapautettava velvollisuudesta suorittaa direktiivissä 2011/92/EU tarkoitettu erityinen ympäristövaikutusten arviointi hanketasolla, lukuun ottamatta hankkeita, joiden osalta jäsenvaltio on päättänyt vaatia ympäristövaikutusten arvioinnin kansallisessa pakollisessa hankeluettelossaan, ja hankkeita, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa, tai jos jäsenvaltio, johon todennäköisesti kohdistuu merkittäviä vaikutuksia, sitä pyytää. Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista Espoossa 25 päivänä helmikuuta 1991 allekirjoitetun yleissopimuksen (17) mukaisia velvoitteita olisi edelleen sovellettava jäsenvaltioihin, joissa hankkeesta aiheutuu todennäköisesti merkittäviä rajat ylittäviä vaikutuksia kolmannessa maassa.

(34)

Vesivoimalaitoksiin sovelletaan edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (18) asetettuja velvoitteita, myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltio päättää nimetä vesivoimaan liittyviä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita, sen varmistamiseksi, että mahdolliset haitalliset vaikutukset asianomaiseen vesimuodostumaan tai asianomaisiin vesimuodostumiin ovat perusteltuja ja että toteutetaan kaikki tarvittavat lieventävät toimenpiteet.

(35)

Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden nimeämisen pitäisi mahdollistaa se, että uusiutuvan energian tuotantolaitokset ja samalla paikalla sijaitsevat energiavarastot sekä tällaisten laitosten ja varastojen verkkoon liittäminen voivat hyötyä ennakoitavuudesta ja sujuvoitetuista hallinnollisista lupamenettelyistä. Erityisesti uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla toteutettaviin hankkeisiin olisi sovellettava nopeutettuja hallinnollisia menettelyjä, mukaan lukien hiljainen hyväksyntä, jos toimivaltainen viranomainen ei ole hallinnollisen käsittelyn välivaiheen aikana vastannut asetettuun määräaikaan mennessä, paitsi jos tietystä hankkeesta on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi ja jos asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä ei ole hiljaisen hyväksynnän periaatetta. Kyseisten hankkeiden olisi myös voitava hyötyä selkeistä määräajoista ja lupamenettelyn odotettuihin tuloksiin liittyvästä oikeusvarmuudesta. Kun uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueella toteutettavia hankkeita koskeva hakemus on jätetty, jäsenvaltion olisi suoritettava tällaisten hakemusten nopea seulonta, jotta voidaan määrittää, aiheuttaako tällainen hanke sen sijaintipaikkana olevan maantieteellisen alueen ympäristön herkkyys huomioon ottaen erittäin todennäköisesti merkittäviä odottamattomia haittavaikutuksia, joita ei havaittu direktiivin 2001/42/EY nojalla tehdyssä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden nimittämistä koskevien suunnitelmien ympäristöarvioinnissa, ja kuuluuko hanke direktiivin 2011/92/EU 7 artiklan soveltamisalaan sillä perusteella, että hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa, tai sillä perusteella, että jäsenvaltio, johon todennäköisesti kohdistuu merkittävä vaikutus, niin vaatii. Toimivaltaisen viranomaisen olisi tällaista seulontamenettelyä varten voitava pyytää hakijaa toimittamaan saatavilla olevia lisätietoja vaatimatta uutta arviointia tai tiedonkeruuta.

Kaikki uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla toteutettavat hankkeet, jotka ovat jäsenvaltioiden laatimissa suunnitelmissa yksilöityjen sääntöjen ja toimenpiteiden mukaisia, olisi katsottava hyväksytyiksi tällaisen seulontamenettelyn päätteeksi. Jos jäsenvaltioilla on selkeää näyttöä siitä, että tietty hanke erittäin todennäköisesti aiheuttaa tällaisia merkittäviä ennakoimattomia haittavaikutuksia, jäsenvaltioiden olisi tällaisen seulontamenettelyn jälkeen jäsenvaltioiden tehtävä hankkeelle direktiivin 2011/92/EU ja tarvittaessa neuvoston direktiivin 92/43/ETY (19) mukainen ympäristöarviointi. Jäsenvaltioiden olisi perusteltava päätöksensä tällaisten arviointien tekemisestä hankkeelle ennen kyseisten arviointien tekemistä. Tällaiset arvioinnit olisi tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tällaisista päätöksistä, ja kyseistä määräaikaa olisi voitava pidentää poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella. On aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa käyttöön poikkeuksia velvoitteesta tehdä tällaisia arviointeja perustelluissa olosuhteissa tuuli- ja aurinkosähköhankkeiden kohdalla, joiden odotetaan tuottavan valtaosan uusiutuvasta sähköstä vuoteen 2030 mennessä. Tällaisessa tapauksessa hankkeen toteuttajan olisi toteutettava oikeasuhteisia lieventäviä toimenpiteitä tai, jos niitä ei ole käytettävissä, kompensoivia toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa rahallisen korvauksen muodossa, jos muita oikeasuhteisia kompensoivia toimenpiteitä ei ole saatavilla, jotta voidaan ottaa huomioon seulontamenettelyn aikana havaitut merkittävät ennakoimattomat haittavaikutukset.

(36)

Koska uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energialähteiden käyttöönottoa on tarpeen nopeuttaa, uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden nimeäminen ei saisi estää uusiutuvan energian hankkeiden käynnistämistä nyt ja tulevaisuudessa kaikilla uusiutuvan energian käyttöönottoa varten saatavilla olevilla alueilla. Tällaisiin hankkeisiin olisi edelleen sovellettava velvollisuutta tehdä erityinen ympäristövaikutusten arviointi direktiivin 2011/92/EU nojalla, ja niihin olisi sovellettava lupamenettelyjä, joita sovelletaan uusiutuvan energian hankkeille nopean kehittämisen alueiden ulkopuolella. Jotta voidaan nopeuttaa lupamenettelyjä siinä laajuudessa kuin on tarpeen direktiivissä (EU) 2018/2001 asetetun uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamiseksi, myös uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin sovellettavia lupamenettelyjä olisi yksinkertaistettava ja sujuvoitettava ottamalla käyttöön selkeät enimmäismääräajat lupamenettelyn kaikille vaiheille, mukaan lukien hankekohtaiset erityiset ympäristöarvioinnit.

(37)

Uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentaminen ja toiminta voi johtaa lintujen tai muiden direktiivin 92/43/ETY tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (20) nojalla suojeltujen lajien satunnaiseen tappamiseen tai niiden häiritsemiseen. Tällaista suojeltujen lajien tappamista tai häiritsemistä ei kuitenkaan olisi pidettävä kyseisissä direktiiveissä tarkoitetusti tahallisena, jos kyseisten uusiutuvan energian tuotantolaitosten hankkeen rakentamisen ja toiminnan aikana on toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä tällaisen tappamisen välttämiseksi, häiriöiden estämiseksi, tällaisten toimenpiteiden tehokkuuden arvioimiseksi asianmukaisen seurannan avulla ja kerättyjen tietojen perusteella toteutetaan tarvittavia lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei kyseessä olevan lajin kannalle aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

(38)

Uusien uusiutuvan energian tuotantolaitosten perustamisen lisäksi jo olemassa olevien uusiutuvan energian voimalaitosten päivittäminen voi edistää merkittävästi uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista. Koska olemassa olevat uusiutuvan energian voimalaitokset on pääosin perustettu paikkoihin, joissa on merkittävää uusiutuviin energialähteisiin liittyvää potentiaalia, päivittämisellä voidaan turvata kyseisten paikkojen käytön jatkuminen ja samalla vähentää tarvetta nimetä uusia paikkoja uusiutuvan energian hankkeita varten. Päivittämiseen liittyy myös muita hyötyjä, kuten olemassa oleva verkkoliitäntä, todennäköisesti laajempi yleinen hyväksyntä ja ympäristövaikutusten tuntemus.

(39)

Direktiivillä (EU) 2018/2001 otetaan käyttöön sujuvoitettuja lupamenettelyjä voimalaitosten päivittämiselle. Jotta voidaan vastata olemassa olevien uusiutuvan energian voimalaitosten kasvavaan päivittämistarpeeseen ja hyödyntää päivittämisen tarjoamat edut kaikilta osin, on aiheellista ottaa käyttöön vieläkin lyhyempi lupamenettely uusiutuvan energian voimalaitosten päivittämiseksi uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla, mukaan lukien lyhennetty seulontamenettely. Jäsenvaltioiden olisi uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden ulkopuolella sijaitsevien olemassa olevien uusiutuvan energian voimalaitosten päivittämiseksi varmistettava yksinkertaistettu ja nopea lupamenettely, jonka kesto ei ylitä yhtä vuotta. Samalla olisi otettava huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen vahingon välttämisen periaate.

(40)

Jotta voidaan edistää ja nopeuttaa entisestään nykyisten uusiutuvan energian voimalaitosten päivittämistä, olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu lupamenettely verkkoliitäntöjä varten tapauksissa, joissa päivittäminen johtaa kokonaiskapasiteetin vähäiseen kasvuun alkuperäiseen hankkeeseen verrattuna. Uusiutuvan energian hankkeiden päivittäminen edellyttää muutoksia olemassa oleviin hankkeisiin tai niiden laajentamista eriasteisesti. Uusiutuvan energian hankkeiden päivittämiseen liittyvä lupamenettely, mukaan lukien ympäristöarvioinnit ja seulonnat, olisi rajoitettava koskemaan muutoksen tai laajentamisen mahdollisia vaikutuksia alkuperäiseen hankkeeseen verrattuna.

(41)

Kun aurinkoenergialaitteita päivitetään, tehokkuutta ja kapasiteettia voidaan lisätä kasvattamatta käytettyä tilaa. Päivitetyllä laitteistolla on näin ollen samanlainen vaikutus ympäristöön kuin alkuperäisellä laitteistolla, kunhan käytettyä tilaa ei kasvateta prosessissa ja alun perin vaadittuja ympäristöhaittoja lieventäviä toimenpiteitä noudatetaan edelleen.

(42)

Aurinkoenergialaitteistojen ja samalla paikalla sijaitsevien energiavarastojen asentaminen sekä tällaisten laitteiden ja varastojen verkkoon liittäminen olemassa oleviin tai tuleviin keinotekoisiin rakenteisiin, jotka on rakennettu muihin tarkoituksiin kuin aurinkoenergian tuottamiseen tai energian varastoimiseen – lukuun ottamatta keinotekoisia vesipintoja – eli esimerkiksi katoille, pysäköintialueille, teille ja rautateille, ei yleensä johda huolenaiheisiin kilpailevasta tilankäytöstä tai ympäristövaikutuksista. Tällaisten laitteistojen asentamiseen olisi siksi voitava soveltaa lyhyempiä lupamenettelyjä ja poikkeusta ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä direktiivin 2011/92/EU nojalla siten, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus ottaa huomioon erityisolosuhteet, jotka liittyvät kulttuuriperinnön tai historiallisen perinnön suojeluun taikka maanpuolustuksellisiin etuihin tai turvallisuuteen liittyviin syihin. Omaan kulutukseen tarkoitetun energian tuotantolaitokset, mukaan lukien kollektiivisten tuottajakuluttajien, kuten paikallisten energiayhteisöjen, käyttöön tarkoitetut laitokset, auttavat myös vähentämään maakaasun kokonaiskysyntää, parantamaan järjestelmän häiriönsietokykyä ja saavuttamaan uusiutuvaa energiaa koskevat unionin tavoitteet. Teholtaan alle 100 kW:n aurinkoenergialaitteiden, mukaan lukien itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien laitokset, asentamisella ei todennäköisesti ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristöön tai verkkoon, eikä se aiheuta turvallisuusongelmia. Lisäksi pienet laitokset eivät yleensä edellytä kapasiteetin lisäämistä verkkoliitäntäpisteessä. Kun otetaan huomioon tällaisten laitosten välittömät myönteiset vaikutukset kuluttajille ja niistä mahdollisesti aiheutuvien ympäristövaikutusten vähäisyys, on aiheellista sujuvoittaa edelleen niihin sovellettavaa lupamenettelyä edellyttäen, että niiden kapasiteetti ei ylitä jakeluverkkoliitännän olemassa olevaa kapasiteettia, ottamalla asiaankuuluvissa lupamenettelyissä käyttöön hallintoviranomaisen hiljaisen hyväksynnän käsite, jotta voidaan edistää ja nopeuttaa kyseisten laitosten käyttöönottoa ja saada niistä hyötyä lyhyellä aikavälillä. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa 100 kW:a alhaisempaa kynnysarvoa sisäisten rajoitteidensa vuoksi edellyttäen, että kynnysarvo on yli 10,8 kW.

(43)

Lämpöpumpputeknologia on keskeistä, kun tuotetaan uusiutuvaa energiaa käyttävää lämmitystä ja jäähdytystä ympäristön energiasta, myös jätevedenpuhdistamoista, ja geotermisestä energiasta. Lämpöpumput mahdollistavat myös hukkalämmön ja -kylmän käytön. Lämpöpumppujen nopea käyttöönotto, jossa hyödynnetään alikäytettyjä uusiutuvia energialähteitä kuten ympäristön energiaa tai geotermistä energiaa sekä teollisuus- ja palvelualojen hukkalämpöä, mukaan lukien datakeskusten hukkalämpö, mahdollistaa maakaasua ja muita fossiilisia polttoaineita käyttävien kattiloiden korvaamisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvalla lämmitysratkaisulla ja samalla energiatehokkuuden parantamisen. Tämä nopeuttaa kaasun käytön vähentämistä lämmitykseen rakennuksissa ja teollisuudessa. Lämpöpumppujen asentamisen ja käytön nopeuttamiseksi on aiheellista ottaa käyttöön kohdennettuja lyhyempiä lupamenettelyjä tällaisia laitteistoja varten, mukaan lukien yksinkertaistettu lupamenettely pienempien lämpöpumppujen sähköverkkoon liittämistä varten, silloin kun ei ole olemassa turvallisuusongelmia, verkkoliitännät eivät edellytä lisätyötä eivätkä järjestelmän komponentit ole teknisesti yhteensopimattomia, ellei tällaista lupamenettelyä edellytetä kansallisessa lainsäädännössä. Lämpöpumppujen nopeamman ja helpomman asentamisen ansiosta uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy lämmitysalalla, jonka osuus unionin energiankulutuksesta on lähes puolet, millä on tarkoitus edistää toimitusvarmuutta ja auttaa ratkaisemaan vaikeampi markkinatilanne.

(44)

Asiaa koskevan unionin ympäristölainsäädännön soveltamiseksi tarvittavissa tapauskohtaisissa arvioinneissa sen varmistamiseksi, onko uusiutuvan energian tuotantolaitos, kyseisen laitoksen liittäminen verkkoon, siihen liittyvä verkko itse tai varastointimenetelmä erittäin tärkeän yleisen edun mukainen jossain tietyssä tapauksessa, jäsenvaltioiden olisi katsottava, että kyseiset laitokset ja niihin liittyvä infrastruktuuri ovat erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia ja palvelevat kansanterveyttä ja turvallisuutta, paitsi jos on selkeää näyttöä siitä, että kyseisillä hankkeilla on sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei voida lieventää tai kompensoida, tai jos jäsenvaltiot päättävät rajoittaa kyseisen olettaman soveltamista asianmukaisesti perustelluissa ja erityisissä olosuhteissa, esimerkiksi maanpuolustukseen liittyvistä syistä. Jos tällaiset uusiutuvan energian tuotantolaitokset katsottaisiin erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi ja kansanterveyttä ja turvallisuutta palveleviksi, tällaisiin hankkeisiin voitaisiin soveltaa yksinkertaistettua arviointia.

(45)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin säännösten sujuva ja tehokas täytäntöönpano, komissio tukee jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 perustetun teknisen tuen välineen (21) kautta tarjoamalla räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, mukaan lukien uudistukset, joilla lisätään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä, edistetään energiajärjestelmän parempaa integrointia, yksilöidään tiettyjä alueita, jotka ovat erityisen soveltuvia uusiutuvan energian tuotantolaitoksille, ja virtaviivaistetaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupia ja lupamenettelyjä koskevia puitteita. Tekniseen tukeen kuuluu esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen, lainsäädäntökehysten yhdenmukaistaminen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakaminen, kuten moninaiskäytön mahdollistaminen ja suosiminen.

(46)

On tarpeen ottaa käyttöön energiainfrastruktuuria, jolla tuetaan uusiutuvan energian tuotannon merkittävää lisäämistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä erityisiä infrastruktuurialueita, joilla sellaisten verkko- tai varastointihankkeiden käyttöönotolla, joita tarvitaan uusiutuvan energian integroimiseksi sähköjärjestelmään, ei odoteta olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia, tällaisia vaikutuksia voidaan lieventää asianmukaisesti tai jos tämä ei ole mahdollista, ne voidaan kompensoida. Tällaisilla alueilla toteutettavista infrastruktuurihankkeista voidaan tehdä yksinkertaisempi ympäristöarviointi. Jos jäsenvaltiot päättävät olla nimeämättä tällaisia alueita, sovelletaan unionin ympäristölainsäädännön mukaisia arviointeja ja sääntöjä. Infrastruktuurialueiden nimeämiseksi jäsenvaltioiden olisi laadittava, myös kansallisessa lainsäädännössä, suunnitelma tai suunnitelmia, joihin sisältyy alueiden yksilöinti sekä kullakin infrastruktuurialueella toteutettaviin hankkeisiin sovellettavat säännöt ja lieventävät toimenpiteet. Suunnitelmissa olisi ilmoitettava selvästi yksilöidyn alueen ala sekä sillä toteutettavien infrastruktuurihankkeiden tyyppi. Kustakin suunnitelmasta olisi tehtävä direktiivin 2001/42/EY nojalla ympäristöarviointi, jotta voidaan arvioida kunkin hanketyypin vaikutukset nimettyihin alueisiin. Kyseisillä erityisillä infrastruktuurialueilla toteutettavissa verkkohankkeissa olisi siinä määrin kuin se on mahdollista vältettävä Natura 2000 -alueita ja luonnonsuojelua ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevien kansallisten suojelujärjestelmien mukaisesti nimettyjä alueita, paitsi jos tällaisten hankkeiden käyttöönotolle ei verkkohankkeiden erityispiirteiden vuoksi ole oikeasuhteisia vaihtoehtoja. Oikeasuhteisuutta arvioidessaan jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve varmistaa hankkeen taloudellinen elinkelpoisuus, toteutettavuus sekä tehokas ja nopea täytäntöönpano, jotta voidaan varmistaa, että käyttöön otettu uusiutuvan energian lisätuotantokapasiteetti voidaan integroida nopeasti energiajärjestelmään, tai se, onko tietyllä Natura 2000 -alueella tai suojelualueella jo olemassa erityyppisiä infrastruktuurihankkeita, mikä mahdollistaisi useiden eri infrastruktuurihankkeiden yhdistämisen yhdellä alueella ja vähentäisi ympäristövaikutuksia.

Varastointihankkeita koskevissa erityisissä suunnitelmissa olisi aina suljettava pois Natura 2000 -alueet, koska varastointihankkeiden sijoittamispaikkojen kohdalla on vähemmän rajoitteita. Tällaisilla alueilla jäsenvaltioiden olisi perustelluissa olosuhteissa – myös silloin, kun tämä on tarpeen verkon laajentamisen nopeuttamiseksi, jotta voidaan tukea uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ilmastoa ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi – voitava ottaa tietyissä olosuhteissa käyttöön vapautuksia tietyistä unionin ympäristölainsäädännössä säädetyistä arviointivelvoitteista. Jos jäsenvaltiot päättävät hyödyntää tällaisia vapautuksia, yksittäisiin hankkeisiin olisi sovellettava yksinkertaistettua seulontamenettelyä, joka on samanlainen kuin uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita koskeva seulontamenettely, jonka olisi perustuttava olemassa oleviin tietoihin. Jos toimivaltainen viranomainen pyytää toimittamaan saatavilla olevia lisätietoja, ei pitäisi vaatia uutta arviointia tai tiedonkeruuta. Jos tällaisessa seulontamenettelyssä havaitaan hankkeita, jotka erittäin todennäköisesti aiheuttavat merkittäviä ennakoimattomia haittavaikutuksia, toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että toteutetaan asianmukaisia ja oikeasuhteisia lieventäviä toimenpiteitä tai, jos niitä ei ole käytettävissä, kompensoivia toimenpiteitä. Jos toteutetaan kompensoivia toimenpiteitä, hankkeen kehittämistä voidaan jatkaa samalla kun kompensoivia toimenpiteitä yksilöidään.

(47)

Ammattitaitoisten työntekijöiden, erityisesti uusiutuvaa energiaa käyttävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentajien ja suunnittelijoiden, määrän riittämättömyys hidastaa fossiilisia polttoaineita käyttävien lämmitysjärjestelmien korvaamista uusiutuvaan energiaan perustuvilla järjestelmillä ja muodostaa merkittävän esteen uusiutuvien energialähteiden integroimiselle rakennuksissa, teollisuudessa ja maataloudessa. Jäsenvaltioiden olisi ennakoitava osaamistarpeita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja uusiutuvan energian yhteisöjen kanssa. Olisi tarjottava riittävä määrä laadukkaita ja tehokkaita täydennys- ja uudelleenkoulutusstrategioita ja koulutusohjelmia ja sertifiointimahdollisuuksia, joilla varmistetaan useiden erilaisten uusiutuvaa energiaa käyttävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja varastointiteknologioiden sekä sähköajoneuvojen latauspisteiden asianmukainen asennus ja luotettava toiminta, ja ne olisi suunniteltava siten, että niihin osallistuminen on houkuttelevaa. Jäsenvaltioiden olisi harkittava, millaisin toimenpitein mukaan saataisiin ryhmiä, jotka tällä hetkellä ovat kyseisillä ammattialoilla aliedustettuja. Luettelo koulutuksen saaneista ja sertifioiduista asentajista olisi asetettava julkisesti saataville, jotta taataan kuluttajien luottamus ja jotta kuluttajat löytävät vaivattomasti asennuksen ja suunnittelun ammattilaisia uusiutuvaa energiaa käyttävän lämmityksen ja jäähdytyksen oikean asennuksen ja toiminnan takaamiseksi.

(48)

Alkuperätakuut ovat keskeinen väline kuluttajatiedottamisessa ja uusiutuvan energian ostosopimusten käyttöönoton lisäämisessä. Sen vuoksi olisi varmistettava, että alkuperätakuiden myöntäminen, kauppa, siirto ja käyttö voidaan toteuttaa yhtenäisessä järjestelmässä asianmukaisesti standardoiduilla todistuksilla, jotka tunnustetaan vastavuoroisesti kaikkialla unionissa. Jotta uusiutuvan energian ostosopimuksia tekevillä henkilöillä olisi mahdollisuus saada asianmukaista näyttöä, olisi lisäksi varmistettava, että kaikki niihin liittyvät alkuperätakuut voidaan siirtää ostajalle. Joustavampi energiajärjestelmä ja kuluttajien kasvavat vaatimukset edellyttävät innovatiivisempaa, digitaalisempaa, teknisesti edistyneempää ja luotettavampaa välinettä uusiutuvan energian tuotannon kasvun tukemiseksi ja dokumentoimiseksi. Digitaalisen innovoinnin edistämiseksi kyseisellä alalla jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa mahdollistettava alkuperätakuiden myöntäminen osina ja kohdennettuina tarkemmalle ajanjaksolle. Kun otetaan huomioon tarve parantaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja lisätä uusiutuvan energian osuutta kaasutoimituksissa, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että verkkokaasun toimittajat, jotka ilmoittavat energialähteiden yhdistelmänsä loppukuluttajille, käyttävät alkuperätakuita.

(49)

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojen infrastruktuurin kehittämistä olisi tehostettava ja ohjattava kohti useampien uusiutuvasta energiasta peräisin olevan lämmön ja kylmän lähteiden käyttöä tehokkaasti ja joustavasti, jotta lisätään uusiutuvan energian käyttöönottoa ja tehostetaan energiajärjestelmän integrointia. Sen vuoksi on aiheellista päivittää luettelo niistä uusiutuvista energialähteistä, joita kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkoissa olisi hyödynnettävä enemmän, ja edellyttää lämpöenergian varastoinnin integrointia, jolla lisätään joustavuutta, energiatehokkuutta ja toiminnan kustannustehokkuutta.

(50)

Vuoteen 2030 mennessä unionissa odotetaan olevan käytössä yli 30 miljoonaa sähköajoneuvoa, joten on tarpeen varmistaa, että ne voivat täysimääräisesti tukea uusiutuvan sähkön järjestelmäintegrointia, jolloin uusiutuvan sähkön osuudet kasvavat kustannusten suhteen optimaalisella tavalla. Sähköajoneuvojen mahdollisuuksia käyttää uusiutuvaa sähköä silloin, kun sitä on runsaasti saatavilla, ja syöttää sitä takaisin verkkoon saatavuuden ollessa heikkoa, on hyödynnettävä täysimääräisesti, mikä edistää vaihtelevan uusiutuvan sähkön järjestelmäintegrointia ja varmistaa samalla varmat ja luotettavat sähköntoimitukset. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön erilaisia, sähköajoneuvoja koskevia toimenpiteitä sekä tarjota uusiutuvaa energiaa sekä sen hyödyntämisen menetelmiä ja ajankohtia koskevia tietoja, joilla täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) 2023/1804 (22) ja (EU) 2023/1542 (23).

(51)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/943 (24) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/944 (25) edellytetään, että jäsenvaltiot sallivat kysyntäjouston osallistumisen aggregoinnin kautta ja edistävät sitä sekä tarjoavat tarvittaessa loppuasiakkaille dynaamisia sähkön hintasopimuksia. Jotta kysyntäjousto kannustaisi edelleen vihreän sähkön hyödyntämiseen, sen on perustuttava dynaamisten hintojen lisäksi myös signaaleihin vihreän sähkön todellisesta levinneisyydestä järjestelmässä. Sen vuoksi on tarpeen parantaa signaaleja, joita kuluttajat ja markkinaosapuolet saavat uusiutuvan sähkön osuudesta ja toimitetun sähkön kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetistä, levittämällä asiaa koskevaa tietoa. Kulutustottumuksia voidaan sitten mukauttaa uusiutuvan energian levinneisyyden ja hiilivapaan sähkön käytön perusteella yhdessä hintasignaalien perusteella tehtävän mukautuksen kanssa. Tämä tukee edelleen sellaisten innovatiivisten liiketoimintamallien ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa, joilla on valmiudet kytkeä kulutustaso sähköverkon uusiutuvien energialähteiden tasoon, ja siten tarjota kannustimia oikeisiin verkkoinvestointeihin, joilla tuetaan siirtymistä puhtaaseen energiaan.

(52)

Jotta varmistetaan hajautettujen energian varastointimenetelmien aggregoinnista saatavien joustopalvelujen ja tasehallintapalvelujen kilpailukykyinen kehittäminen, akkuja koskevat perustiedot, kuten toimintakunto, varaustila, kapasiteetti ja tehon asetusarvo, olisi annettava akkujen omistajien tai käyttäjien sekä heidän puolestaan toimivien tahojen, kuten rakennusten energiajärjestelmistä vastaavien, kyydinvälitysyhtiöiden ja muiden sähkömarkkinaosapuolten, käyttöön syrjimättömin ehdoin, asiaankuuluvien tietosuojasääntöjen mukaisesti ja maksutta. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla otetaan huomioon tarve päästä tällaisiin tietoihin, jotta helpotetaan integrointiin liittyvää kotitalousakkujen ja sähköajoneuvojen toimintaa ja joilla täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/1542 säädettyjä akkujen käyttötarkoituksen muuttamiseen liittyvän tiedon käyttöön saamista koskevia säännöksiä. Säännöksiä sähköajoneuvojen akkuja koskevien tietojen käyttöön saamisesta olisi sovellettava ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevassa unionin lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjen säännösten lisäksi.

(53)

Sähköajoneuvojen määrän lisääntyminen maantie-, rautatie- ja meriliikenteessä sekä muissa liikennemuodoissa edellyttää lataustoimintojen optimointia ja hallinnointia tavalla, joka ei aiheuta ylikuormitusta ja hyödyntää uusiutuvan sähkön saatavuutta ja järjestelmän edullisia sähkön hintoja täysimääräisesti. Tilanteissa, joissa älylataus ja kaksisuuntainen lataus lisäisi uusiutuvan sähkön osuutta sähköajoneuvokannassa liikenteen alalla ja sähköjärjestelmässä yleensä, tällainen toiminto olisi asetettava saataville. Latauspisteiden pitkä käyttöikä huomioon ottaen latausinfrastruktuuria koskevat vaatimukset olisi pidettävä ajan tasalla tulevia tarpeita silmällä pitäen ja siten, että vaatimukset eivät lukkiuta teknologian ja palvelujen kehittämistä.

(54)

Latauspisteet, joihin sähköajoneuvot tyypillisesti pysäköidään pidemmäksi aikaa esimerkiksi asunnon tai työpaikan yhteydessä, ovat olennaisia sähköjärjestelmän integroinnissa. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa älylatauksen ja tarvittaessa kaksisuuntaisen latauksen toiminnot. Tältä osin yksityisen normaalitehoisen latauksen infrastruktuurin toiminta on erityisen tärkeää sähköajoneuvojen integroimisessa sähköjärjestelmään, sillä infrastruktuuri kattaa paikat, joissa sähköajoneuvot ovat toistuvasti pysäköitynä pitkiä aikoja, kuten yksityiset rakennukset, työpaikkapysäköinti tai luonnollisille tai oikeushenkilöille vuokrattavat pysäköintitilat.

(55)

Kysyntäjoustolla on ratkaiseva merkitys sähköajoneuvojen älykkään lataamisen kannalta, sillä se mahdollistaa sähköajoneuvojen tehokkaan integroinnin sähköverkkoon, mikä on tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeää liikenteen irrottamiseksi hiilestä ja energiajärjestelmän integroinnin edistämiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa kannustettava aloitteisiin, joilla edistetään kysyntäjoustoa lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien, lämpöenergian varastointiyksiköiden ja muiden energiaan liittyvien laitteiden yhteentoimivuuden ja niitä koskevan tiedonvaihdon avulla.

(56)

Sähköisten liikkumispalvelujen tarjoajien ja sähkömarkkinaosapuolten kanssa sopimuksia solmivilla sähköajoneuvojen käyttäjillä olisi oltava oikeus saada tietoa ja selvityksiä sopimusehtojen vaikutuksesta ajoneuvon käyttöön ja sen akun toimintakuntoon. Sähköisten liikkumispalvelujen tarjoajien ja sähkömarkkinaosapuolten olisi selkeästi kerrottava sähköajoneuvojen käyttäjille, kuinka näille maksetaan korvaus sähköajoneuvon käytön sähköjärjestelmälle ja -markkinoille tarjoamista jousto-, tasehallinta- ja varastointipalveluista. Sähköajoneuvojen käyttäjien oikeudet kuluttajina täytyy myös turvata solmittaessa tällaisia sopimuksia, erityisesti heidän ajoneuvon käyttöön liittyvien henkilötietojensa, kuten sijainnin tai ajokäyttäytymisen, suojelun suhteen. Tällaisiin sopimuksiin voi myös sisältyä sähköajoneuvojen käyttäjien toivomus heidän sähköajoneuvonsa käyttämiseen ostettavan sähkön tyypistä sekä muita toivomuksia. Kyseisistä syistä on tärkeää varmistaa, että käyttöön otettua latausinfrastruktuuria käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Jotta voidaan parantaa kuluttajien luottamusta sähköiseen liikkuvuuteen, on olennaisen tärkeää, että sähköajoneuvojen käyttäjät pystyvät hyödyntämään sopimustaan useissa latauspisteissä. Tämä mahdollistaa myös sen, että sähköajoneuvon käyttäjän valitsema palveluntarjoaja integroi sähköajoneuvon sähköjärjestelmään optimaalisella tavalla hyödyntämällä ennakoivaa suunnittelua ja sähköajoneuvon käyttäjän toiveiden mukaisia kannustimia. Tämä noudattaa myös kuluttajakeskeisen ja tuottajakuluttajalähtöisen energiajärjestelmän periaatteita sekä direktiivin (EU) 2019/944 säännöksiin sisältyviä sähköajoneuvon käyttäjien oikeuksia loppuasiakkaina valita toimittaja.

(57)

Hajautetut energian varastointimenetelmät, kuten kotitalousakut ja sähköajoneuvojen akut, mahdollistavat huomattavien jousto- ja tasehallintapalvelujen tarjoamisen sähköverkkoon aggregoinnin avulla. Tällaisten laitteiden ja palvelujen kehittämistä voidaan helpottaa suunnittelemalla varastointimenetelmien liitäntää ja toimintaa koskevat säännökset, kuten tariffit, sitoumusajat ja liitännän tekniset eritelmät, tavalla, joka ei hankaloita minkään varastointimenetelmien, joihin kuuluvat myös pienet ja liikkuvat menetelmät sekä muut laitteet, kuten lämpöpumput, aurinkopaneelit ja lämpöenergian varastointi, mahdollisuuksia tarjota jousto- ja tasehallintapalveluja järjestelmään ja edistää uusiutuvan sähkön käytön lisäämistä suurempiin, kiinteisiin varastointimenetelmiin verrattuna. Asetuksessa (EU) 2019/943 ja direktiivissä (EU) 2019/944 säädettyjen markkinasyrjinnän estämistä koskevien yleisten säännösten lisäksi olisi otettava käyttöön erityisiä vaatimuksia, joissa käsitellään kokonaisvaltaisesti kyseisten menetelmien osallistumista ja poistetaan mahdolliset jäljellä olevat esteet tällaisten menetelmien potentiaalin vapauttamiseksi, jotta voidaan edistää sähköjärjestelmän hiilestä irtautumista ja antaa kuluttajille mahdollisuus osallistua aktiivisesti energiasiirtymään.

(58)

Yleisenä periaatteena on, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset pienille hajautetuille sähkön tuotanto- ja varastointijärjestelmille, kuten akuille ja sähköajoneuvoille, jotta ne voivat osallistua sähkömarkkinoille, mukaan lukien ylikuormituksen hallinta sekä jousto- ja tasehallintapalvelujen tarjoaminen, syrjimättömällä tavalla muihin sähkön tuotanto- ja varastointijärjestelmiin nähden ja aiheuttamatta kohtuutonta hallinnollista tai sääntelytaakkaa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava itse tuotettua energiaa käyttäviä kuluttajia ja uusiutuvan energian yhteisöjä osallistumaan aktiivisesti kyseisille sähkömarkkinoille tarjoamalla joustopalveluja kysyntäjouston ja varastoinnin, kuten akkujen ja sähköajoneuvojen, avulla.

(59)

Unionin energiankulutuksesta 25 prosenttia on peräisin teollisuudesta, ja teollisuus on myös huomattava kuluttaja lämmityksessä ja jäähdytyksessä, josta 91 prosenttia tuotetaan tällä hetkellä fossiilisilla polttoaineilla. Lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnästä 50 prosenttia on peräisin kuitenkin matalan lämpötilan (< 200 °C) prosesseista, joita varten on olemassa kustannustehokkaita uusiutuvan energian ratkaisuja, myös sellaisia, jotka toteutetaan sähköistämisen ja uusiutuvan energian suoran käytön avulla. Lisäksi teollisuudessa käytetään uusiutumattomiin energianlähteisiin perustuvia raaka-aineita tuotteiden, kuten teräksen tai kemikaalien, valmistuksessa. Teollisuudessa tänä päivänä tehtävillä investointipäätöksillä määritetään tulevaisuuden teolliset prosessit ja teollisuudelle mahdolliset energiavaihtoehdot, joten on tärkeää, että nämä investoinnit ovat tulevaisuudenkestäviä ja vältetään hukkainvestointeja. Sen vuoksi olisi määritettävä vertailuarvoja, joilla teollisuudelle tarjotaan kannustimia sellaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuviin tuotantoprosesseihin siirtymiseksi, joissa ei ainoastaan käytetä uusiutuvaa energiaa käyttövoimana vaan hyödynnetään myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan perustuvia raaka-aineita, kuten uusiutuvaa vetyä. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä teollisuuden prosessien sähköistämistä mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi matalan lämpötilan teollisuuslämmön osalta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistä menetelmää käytettäväksi tuotteille, jotka on merkitty valmistetuiksi osittain tai kokonaan uusiutuvalla energialla tai käyttämällä raaka-aineina muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, unionin olemassa olevat tuotemerkintämenetelmät ja tuotteiden kestävää valmistusta koskevat aloitteet huomioon ottaen. Näin estettäisiin vilpilliset menettelyt ja lisättäisiin kuluttajien luottamusta. Koska kuluttajat suosivat ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteita tukevia tuotteita, tällainen menetelmä edistäisi lisäksi sellaisten tuotteiden kysyntää markkinoilla.

(60)

Jotta voidaan vähentää unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja fossiilisten polttoaineiden tuonnista, komission olisi laadittava jäsenvaltioiden raportoimien tietojen perusteella unionin strategia tuontivedylle ja unionissa tuotetulle vedylle.

(61)

Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita voidaan hyödyntää energiakäyttöön mutta myös muuhun kuin energiakäyttöön raaka-aineena esimerkiksi terästeollisuuden tai kemianteollisuuden kaltaisilla toimialoilla. Muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käyttö kumpaankin käyttötarkoitukseen hyödyntää täysimääräisesti niiden potentiaalia korvata raaka-aineena käytettäviä fossiilisia polttoaineita ja vähentää vaikeasti sähköistettävien teollisuuden prosessien kasvihuonekaasupäästöjä, mistä syystä se olisi sisällytettävä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käyttöä koskevaan tavoitteeseen. Kansalliset muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käyttöönottoa näillä vaikeasti sähköistettävillä teollisuudenaloilla tukevat toimenpiteet eivät saisi aiheuttaa saasteiden nettolisäystä siksi, että sähkön tuotannon kysyntä kasvaa ja siihen vastataan käyttämällä eniten saastuttavia fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä, dieselöljyä, ruskohiiltä, öljyturvetta ja öljyliusketta. Vedyn kulutus teollisuuden prosesseissa, joissa vetyä tuotetaan sivutuotteena tai johdetaan sivutuotteesta, joka on vaikea korvata muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla, olisi jätettävä kyseisen tavoitteen ulkopuolelle. Vety, joka kulutetaan liikenteen polttoaineen tuottamiseen, kuuluu liikennealan tavoitteiden piiriin muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden osalta.

(62)

Unionin vetystrategiasta 8 päivänä heinäkuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Vetystrategia ilmastoneutraalille Euroopalle” tunnustetaan sellaisten olemassa olevien vedyn tuotantolaitosten rooli, joihin on tehty jälkiasennuksia niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tiukennettujen vuoden 2030 ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ottaen huomioon kyseisen strategian ja unionin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (26) 10 a artiklan 8 kohdassa perustetun päästökauppajärjestelmän innovaatiorahaston järjestämän hankehaun puitteissa varhaisessa vaiheessa toimivat tahot ovat tehneet investointipäätöksiä jälkiasennusten tekemiseksi olemassa oleviin vedyn tuotantolaitoksiin metaanin höyryreformointiteknologian perusteella, kun tarkoituksena on irrottaa vedyn tuotanto hiilestä. Kun lasketaan nimittäjää muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden osuudessa lopulliseen energiakäyttöön ja muuhun kuin energiakäyttöön teollisuudessa, vetyä, joka on tuotettu metaanin höyryreformointiteknologiaan perustuvissa jälkiasennetuissa tuotantolaitoksissa, joita koskeva komission päätös avustuksen myöntämisestä innovaatiorahastosta on julkaistu ennen tämän direktiivin voimaantulopäivää ja jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä keskimäärin 70 prosenttia vuositasolla, ei pitäisi ottaa huomioon.

(63)

Lisäksi olisi tunnustettava, että metaanin höyryreformointiprosessista tuotetun vedyn korvaaminen saattaa aiheuttaa erityisiä haasteita tietyille olemassa oleville ammoniakin yhteistuotantolaitoksille. Se edellyttäisi tällaisten tuotantolaitosten uudelleenrakennusta, mikä vaatisi merkittäviä toimia jäsenvaltioilta niiden kansallisista erityisolosuhteista ja niiden energiahuollon rakenteesta riippuen.

(64)

Jotta voidaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan unionista tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, ja irrottaa unionin teollisuus hiilestä, jäsenvaltioiden olisi voitava yhdistää muiden kuin fossiilisten energialähteiden ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käyttö kansallisten erityisolosuhteidensa ja energialähteiden yhdistelmänsä mukaisesti. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi voitava laskea muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käyttöä teollisuudenalalla koskevaa tavoitettaan edellyttäen, että ne kuluttavat rajallisen osuuden fossiilisista polttoaineista tuotettua vetyä tai sen johdannaisia ja että niiden odotetaan saavuttavan asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä II olevan kaavan mukaisen kansallisen panoksensa.

(65)

Tiukempien tavoitteiden asettaminen lämmitys- ja jäähdytysalalla on olennaista uusiutuvan energian käyttöä koskevan kokonaistavoitteen toteutumisessa, sillä unionin energiankulutuksesta noin puolet on peräisin lämmityksestä ja jäähdytyksestä erityyppisissä loppukäytöissä ja teknologioissa rakennuksissa, teollisuudessa sekä kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä. Uusiutuvan energian lisäämisen vauhdittamiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla olisi toteutettava kaikkia jäsenvaltioita sitova jäsenvaltiotasoinen vuotuinen prosenttiyksikköinä ilmaistu vähimmäislisäys. Kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettavaa lämmityksen ja jäähdytyksen sitovaa vuotuista keskimääräistä vähimmäislisäystä, joka on 0,8 prosenttiyksikköä vuosina 2021–2025 ja 1,1 prosenttiyksikköä vuosina 2026–2030, olisi täydennettävä ohjeellisilla täydentävillä lisäyksillä tai täydentävillä lisäyksillä, jotka lasketaan erikseen kullekin jäsenvaltiolle, jotta saavutetaan keskimääräinen 1,8 prosenttiyksikön lisäys unionin tasolla. Kyseisten jäsenvaltiokohtaisten ohjeellisten täydentävien lisäysten tai täydentävien lisäysten tavoitteena on jakaa uudelleen lisäponnistelut, joita tarvitaan uusiutuvien energialähteiden halutun tason saavuttamiseksi vuonna 2030, jäsenvaltioiden kesken bruttokansantuotteen ja kustannustehokkuuden perusteella ja ohjata jäsenvaltioita sen suhteen, mikä olisi riittävä kyseisellä alalla käytettävän uusiutuvan energian taso. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti arviointi niiden uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvästä potentiaalista lämmitys- ja jäähdytysalalla sekä hukkalämmön ja -kylmän mahdollisesta käytöstä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava luettelosta kaksi tai useampia toimenpiteitä helpottaakseen uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä lämmitys- ja jäähdytysalalla. Kyseisiä toimenpiteitä hyväksyessään ja toteuttaessaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne ovat kaikkien kuluttajien, erityisesti pienituloisten tai heikossa asemassa olevien kotitalouksien, saatavilla.

(66)

Jotta varmistetaan, että kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen laajemman käytön myötä kuluttajille tarjotaan parempaa tietoa, on aiheellista selventää ja kehittää avoimuutta uusiutuvan energian osuuden ja kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien energiatehokkuuden osalta.

(67)

Nykyaikaisten uusiutuvaan energiaan perustuvien tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien on osoitettu pystyvän tarjoamaan kustannustehokkaita ratkaisuja uusiutuvan energian integroimiseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja energiajärjestelmän integrointiin, samalla kun edistetään lämmitys- ja jäähdytysalan hiilestä irtautumista. Kyseisen potentiaalin hyödyntämisen varmistamiseksi olisi nostettava kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä käytettävän uusiutuvan energian tai hukkalämmön ja -kylmän osuuden vuotuinen lisäys 1 prosenttiyksiköstä 2,2 prosenttiyksikköön muuttamatta kyseisen lisäyksen ohjeellista luonnetta, millä otettaisiin huomioon tämäntyyppisen verkon kehittämisen vaihtelevuus unionissa.

(68)

Jotta voidaan ottaa huomioon kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen lisääntynyt merkitys sekä tarve edistää uusiutuvan energian lisäintegroimista kyseisissä verkoissa, on aiheellista kannustaa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien haltijoita yhdistämään uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän toimittajina olevia kolmansia osapuolia lämpöteholtaan yli 25 MW:n kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojärjestelmiin.

(69)

Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, erityisesti kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmät, edistävät yhä enemmän sähköverkon tasapainottamista tarjoamalla lisäkysyntää vaihtelevalle uusiutuvalle sähkölle, kuten tuuli- ja aurinkoenergialle, kun tällaista uusiutuvaa sähköä on runsaasti ja edullisesti ja sitä muutoin rajoitettaisiin. Tällainen tasapainottaminen voidaan saavuttaa käyttämällä erittäin tehokkaita sähköllä toimivia lämpö- ja jäähdytysyksiköitä, kuten lämpöpumppuja, erityisesti kun kyseiset lämpö- ja jäähdytysyksiköt yhdistetään suureen lämpöenergian varastointiin, erityisesti kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä tai käyttäjäkohtaisessa lämmityksessä, jossa kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen mittakaavaetuja ja järjestelmätason tehokkuutta ei ole saatavilla. Lämpöpumppujen hyödyt ovat kaksitahoiset, sillä ne ensinnäkin lisäävät merkittävästi energiatehokkuutta ja säästävät siten huomattavasti kuluttajien energiaa ja kustannuksia ja toiseksi lisäävät uusiutuvien energialähteiden integrointia mahdollistamalla geotermisen energian ja ympäristön energian suuremman käytön. Jotta voidaan tarjota lisää kannustimia uusiutuvan sähkön käyttöön lämmityksessä ja jäähdytyksessä ja lämmön varastoinnissa, erityisesti ottamalla käyttöön lämpöpumppuja, on aiheellista sallia jäsenvaltioiden laskea uusiutuva sähkö, jolla kyseiset lämpö- ja jäähdytysyksiköt kuten lämpöpumput toimivat, sitovaan ja ohjeelliseen uusiutuvan energian vuotuiseen lisäykseen lämmitys- ja jäähdytysalalla sekä kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä.

(70)

Huolimatta siitä, että hukkalämpöä ja -kylmää on laajalti saatavilla, niiden käyttö on riittämätöntä, mikä haaskaa resursseja, heikentää kansallisten energiajärjestelmien energiatehokkuutta ja aiheuttaa tarpeettoman suurta energiankulutusta unionissa. Edellyttäen, että hukkalämpöä ja -kylmää toimitetaan tehokkaasta kaukolämmityksestä ja -jäähdytyksestä, on aiheellista, että hukkalämpö ja -kylmä voidaan laskea mukaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä rakennuksissa, teollisuudessa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä koskevien tavoitteiden osittaisessa saavuttamisessa ja kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevien tavoitteiden täysimääräisessä saavuttamisessa. Tämä mahdollistaisi uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän välisen synergian hyödyntämisen kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkoissa lisäämällä taloudellisia perusteita investoida kyseisten verkkojen nykyaikaistamiseen ja kehittämiseen. Erityisesti hukkalämmön sisällyttäminen teollisuuden uusiutuvan energian vertailuarvoon olisi oltava hyväksyttävää vain siltä osin kuin on kyse hukkalämmöstä tai -kylmästä, joka toimitetaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien haltijoiden kautta toiselta teollisuusalueelta tai toisesta rakennuksesta, millä varmistetaan, että tällaisen toiminnanharjoittajan päätoimintana on lämmön tai kylmän toimitus ja että huomioon otettu hukkalämpö erotetaan selvästi samassa tai siihen liittyvässä yrityksessä tai siihen liittyvissä rakennuksissa talteen otetusta sisäisestä hukkalämmöstä.

(71)

Jotta varmistetaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysalan täysimääräinen osallistuminen energiasektorin integraatioon, on tarpeen laajentaa sähkönjakeluverkon haltijoiden kanssa tehtävä yhteistyö koskemaan myös siirtoverkonhaltijoita ja ulottaa se myös verkkoinvestointien suunnitteluun ja markkinoihin, jotta kaukolämmitys- ja -jäähdytysalan mahdollisuuksia tarjota joustopalveluja sähkömarkkinoilla pystytään hyödyntämään paremmin. Lisäyhteistyö kaasuverkonhaltijoiden kanssa, mukaan luettuina vety- ja muut energiaverkot, olisi myös mahdollistettava, jotta varmistetaan eri energiankantajien laajempi integraatio ja hyödyntäminen kustannustehokkaimmalla tavalla. Vaatimuksilla koordinoinnin tiiviistämisestä kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien haltijoiden, teollisuuden ja kolmannen sektorin sekä paikallisten viranomaisten välillä voitaisiin myös edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä, joita tarvitaan hukkalämmön ja -kylmän kustannustehokkaan potentiaalin hyödyntämiseksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien kautta.

(72)

Uusiutuvien polttoaineiden ja uusiutuvan sähkön käyttäminen liikennealalla voi edistää unionin liikennealan hiilestä irtautumista kustannustehokkaasti ja tehostaa muun muassa energialähteiden monipuolistamista kyseisellä alalla sekä edistää innovointia, unionin talouden kasvua ja työpaikkojen luomista siten, että samalla vähennetään riippuvuutta tuontienergiasta. Asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistetuille kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksille asetetun tiukemman tavoitteen saavuttamiseksi olisi nostettava tasoa, jolla uusiutuvaa energiaa toimitetaan kaikille liikennemuodoille unionissa. Se, että jäsenvaltioiden annetaan valita liikennealan tavoite ilmaistuna joko kasvihuonekaasuintensiteetin vähennyksenä tai uusiutuvan energian osuutena kulutuksesta, antaa jäsenvaltioille asianmukaisessa määrin joustavuutta suunnitella politiikkatoimensa liikenteen irrottamiseksi hiilestä. Lisäksi ottamalla käyttöön yhdistetty energiapohjainen tavoite kehittyneille biopolttoaineille ja biokaasuille sekä muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville polttoaineille, myös ottamalla käyttöön muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden vähimmäisosuus, varmistettaisiin lisäksi ympäristövaikutuksiltaan vähäisimpien uusiutuvien polttoaineiden lisääntynyt käyttö sellaisissa liikennemuodoissa, joiden sähköistäminen on vaikeaa, kuten meri- ja lentoliikenteessä. Meriliikenteen polttoainesiirtymän käynnistämiseksi jäsenvaltioiden, joilla on merisatamia, olisi pyrittävä varmistamaan, että muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden osuus meriliikenteen alalle toimitetun energian kokonaismäärästä on vuodesta 2030 alkaen vähintään 1,2 prosenttia. Kyseisten tavoitteiden saavuttaminen olisi varmistettava polttoaineiden toimittajia koskevilla velvoitteilla sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2023/1805 (27) ja (EU) 2023/2405 (28) säädetyillä muilla toimenpiteillä. Lentopolttoaineiden toimittajia koskevia nimenomaisia velvoitteita olisi asetettava vain asetuksen (EU) 2023/2405 mukaisesti.

(73)

Jotta voidaan kannustaa lisäämään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä kansainvälisessä meriliikenteessä, jonka hiilestä irtautuminen on vaikea toteuttaa, liikenteen alan tavoitteita laskettaessa kansainvälisen meriliikenteen polttoaineeksi toimitetut uusiutuvat polttoaineet olisi sisällytettävä uusiutuvista lähteistä tuotetun energian loppukulutukseen liikennealalla ja vastaavasti kansainväliselle meriliikenteelle toimitetut polttoaineet olisi sisällytettävä energian loppukulutukseen liikennealalla. Tietyissä jäsenvaltioissa meriliikenteen osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on kuitenkin suuri. Kun otetaan huomioon nykyiset tekniset ja sääntelyä koskevat rajoitukset, jotka estävät biopolttoaineiden kaupallisen käytön meriliikenteen alalla, on asianmukaista poiketa vaatimuksesta ottaa huomioon kaikki meriliikenteen alalle toimitettu energia liikennealan erityisten tavoitteiden laskennassa sallimalla sen, että jäsenvaltiot asettavat meriliikenteen alan energian loppukulutuksen ylärajaksi 13 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta jäsenvaltiossa. Saarijäsenvaltioissa, joissa energian kokonaisloppukulutus meriliikenteen alalla on suhteettoman korkea, eli yli kolmannes maa- ja rautatieliikenteen kulutuksesta, ylärajaksi olisi asetettava 5 prosenttia. Uusiutuvan energian yleistä tavoitetta laskettaessa, kun otetaan huomioon kansainvälisen meriliikenteen erityispiirteet niille toimitettavien polttoaineiden osalta, ne olisi kuitenkin sisällytettävä jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutukseen vain, jos ne ovat uusiutuvia.

(74)

Sähköisellä liikkuvuudella on jatkossa keskeinen asema liikennealan hiilestä irtautumisessa. Sähköisen liikkuvuuden kehittämiseksi jäsenvaltioiden olisi luotava hyvitysmekanismi, jonka avulla yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden haltijat edistävät jäsenvaltioiden polttoaineiden toimittajille asettaman velvoitteen täyttämistä toimittamalla uusiutuvaa sähköä. Jäsenvaltioiden olisi voitava sisällyttää kyseiseen hyvitysmekanismiin yksityisiä latausasemia, jos voidaan osoittaa, että kyseisille yksityisille latausasemille toimitettua uusiutuvaa sähköä tarjotaan ainoastaan sähköajoneuvoille. Tällaisen hyvitysmekanismin avulla tapahtuvan liikenteen alan sähköistymisen tukemisen ohella on tärkeää, että jäsenvaltiot edelleen pitävät yllä korkeaa tavoitetasoa nestemäisten polttoaineiden valikoiman hiilestä irtautumiselle etenkin sellaisilla liikenteen aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikea toteuttaa, kuten lento- ja meriliikenteessä, joiden suora sähköistäminen on huomattavasti vaikeampaa.

(75)

Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, kuten uusiutuvaa vetyä, voidaan käyttää raaka-aineena tai energialähteenä teollisissa ja kemiallisissa prosesseissa sekä lento- ja meriliikenteessä, hiilestä irtautumisessa aloilla, joilla suora sähköistäminen ei ole teknisesti mahdollista tai kilpailukykyistä. Niitä voidaan käyttää myös energian varastoinnissa tarvittaessa energiajärjestelmän tasapainottamiseksi, joten sillä on merkittävä rooli energiajärjestelmän integroinnissa.

(76)

Unionin uusiutuvaa energiaa koskevalla politiikalla pyritään edistämään ilmastonmuutoksen hillintää koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Kyseiseen tavoitteeseen pyrittäessä on olennaista tukea myös laajempia ympäristötavoitteita ja erityisesti biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ehkäisyä, johon tiettyjen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon liittyvällä epäsuoralla maankäytön muutoksella on kielteisiä vaikutuksia. Kyseisten ilmasto- ja ympäristötavoitteiden edistäminen on unionin kansalaisten ja unionin lainsäätäjän tärkeä ja sukupolvet ylittävä pitkäaikainen pyrkimys. Unionin olisi siksi edistettävä sellaisia kyseisten polttoaineiden tuotantomääriä, joilla löydetään tasapaino tarvittavien kunnianhimoisten tavoitteiden ja suorien ja epäsuorien maankäytön muutosten välttämistarpeen välillä. Liikennealan tavoitteen laskentatapa ei näin ollen saisi vaikuttaa siihen, miten kyseisen tavoitteen laskennassa otetaan huomioon toisaalta tietyt ravinto- ja rehukasveista tuotetut polttoaineet ja toisaalta polttoaineet, joista todennäköisesti aiheutuu epäsuoria maankäytön muutoksia. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava valita, otetaanko ravinto- ja rehukasveista tuotetut biopolttoaineet ja biokaasu huomioon laskettaessa liikennealan tavoitetta, jotta ei luotaisi kannustinta niiden käyttämiseen liikenteessä ja otettaisiin huomioon Ukrainan vastaisen sodan vaikutukset elintarvikkeiden ja rehun tarjontaan. Jos jäsenvaltiot eivät ota niitä huomioon laskennassa, niiden olisi voitava vastaavasti vähentää energiaperusteista tavoitetta tai vähentää kasvihuonekaasuintensiteetin vähennystavoitetta, olettaen, että ravinto- ja rehukasveista tuotetuilla biopolttoaineilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä 50 prosenttia, mikä vastaa tämän direktiivin liitteessä esitettyjä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia tyypillisiä arvoja ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden asiaankuuluvimmilla tuotantopoluilla sekä useimpiin tällaisten biopolttoaineiden tuotantolaitoksiin sovellettavaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten vähimmäiskynnystä.

(77)

Sen varmistamiseksi, että biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytöllä vähennetään yhä enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, ja jotta otetaan huomioon kyseisten polttoaineiden edistämisen mahdolliset epäsuorat vaikutukset, kuten metsäkato, komission olisi tarkasteltava uudelleen paljon hiiltä sitovan maan enimmäisosuutta raaka-aineen maailmanlaajuisen tuotantoalueen keskimääräisestä vuotuisesta laajentumisesta objektiivisin ja tieteellisin perustein, ottaen huomioon unionin ilmastotavoitteet ja -sitoumukset, ja sen olisi tarvittaessa ehdotettava uudelleentarkastelunsa tulosten pohjalta uutta kynnysarvoa. Lisäksi komission olisi arvioitava mahdollisuutta suunnitella nopeutettu kehityskulku sille, että vähennetään asteittain kyseisten polttoaineiden panosta uusiutuvan energian tavoitteisiin, jotta maksimoidaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrä.

(78)

Kun liikennealan tavoite asetetaan kasvihuonekaasuintensiteetin vähennystavoitteena, on tarpeen säätää menetelmästä, jossa otetaan huomioon, että erilaisten uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energiamuotojen aikaansaama kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrä vaihtelee, joten ne vaikuttavat tiettyyn tavoitteeseen eri tavoin. Uusiutuvan sähkön olisi katsottava olevan nollapäästöistä kasvihuonekaasujen osalta, toisin sanoen sen kasvihuonekaasupäästöjen vähennys on 100 prosenttia verrattuna fossiilisilla polttoaineilla tuotettuun sähköön. Tämä kannustaa uusiutuvan sähkön käyttämiseen, sillä on epätodennäköistä, että uusiutuvilla polttoaineilla ja kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettaisiin yhtä suuria kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä. Sen vuoksi uusiutuviin energialähteisiin perustuvasta sähköistämisestä tulisi tehokkain keino toteuttaa maantieliikenteen hiilestä irtautuminen. Lisäksi muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämiseksi lento- ja meriliikennemuodoissa, joissa sähköistäminen on vaikeaa, on aiheellista ottaa käyttöön näille liikennemuodoille toimitettujen polttoaineiden kerroin kyseisille polttoaineille asetettujen tavoitteiden laskennassa.

(79)

Loppukäyttöalojen, kuten liikennealan, suora sähköistäminen edistää järjestelmän tehokkuutta ja helpottaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan perustuvaan energiajärjestelmään. Kyseessä on sen vuoksi sinänsä tehokas keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Tästä syystä liikennealan lisäisyyttä koskevan kehyksen luomista erityisesti sähköajoneuvoihin toimitettavalle uusiutuvalle sähkölle ei edellytetä. Lisäksi aurinkosähköajoneuvot voivat edistää ratkaisevasti Euroopan liikennealan hiilestä irtautumista.

(80)

Koska muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet on laskettava uusiutuvaksi energiaksi riippumatta siitä, millä toimialalla niitä kulutetaan, niiden uusiutuvuuden luonnetta sähköstä tuotettaessa määrittäviä sääntöjä, joita sovellettiin näihin polttoaineisiin ainoastaan liikennealalla kulutettaessa, olisi laajennettava koskemaan kaikkia muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita riippumatta siitä, millä toimialalla niitä kulutetaan.

(81)

Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet ovat tärkeitä lisättäessä uusiutuvan energian osuutta aloilla, joiden odotetaan tukeutuvan kaasumaisiin ja nestemäisiin polttoaineisiin pitkällä aikavälillä, esimerkiksi teollisessa käytössä ja raskaassa liikenteessä. Komission olisi arvioitava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2028 sen menetelmän vaikutusta, jolla määritetään, milloin muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tuottamiseksi käytetty sähkö voidaan katsoa kokonaan uusiutuvaksi, mukaan lukien lisäisyyden sekä ajallisen ja maantieteellisen korrelaation vaikutus tuotantokustannuksiin, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin ja energiajärjestelmään, sekä toimitettava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksessa olisi arvioitava erityisesti kyseisen menetelmän vaikutusta muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen teollisuuden ja liikenteen aloilla sekä unionin kykyyn saavuttaa muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita koskevat tavoitteensa ottaen huomioon tuontivetyä ja unionissa tuotettua vetyä koskeva unionin strategia minimoiden samalla kasvihuonekaasupäästöjen kasvu sähköalalla ja koko energiajärjestelmässä. Jos kyseisessä kertomuksessa todetaan, että vaatimuksilla ei kyetä varmistamaan riittävää saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta eivätkä ne edistä merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, energiajärjestelmän integrointia ja vuodeksi 2030 asetettujen muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista, komission olisi tarkasteltava uudelleen unionin menetelmää ja tarvittaessa annettava delegoitu säädös menetelmän muuttamiseksi, jotta voidaan tehdä tarvittavat mukautukset kriteereihin vetyteknologian alan kasvun helpottamiseksi.

(82)

Jotta varmistetaan kiinteitä biomassapolttoaineita koskevien unionin kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien parempi ympäristötehokkuus lämmitystä, sähköä ja jäähdytystä tuottavissa laitoksissa, näiden kriteerien soveltamisen vähimmäiskynnys olisi laskettava nykyisestä 20 MW:sta 7,5 MW:iin.

(83)

Direktiivillä (EU) 2018/2001 vahvistettiin bioenergian kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaa kehystä määrittämällä kaikkia loppukäyttöaloja koskevat kriteerit. Siinä annettiin tarkat säännöt metsäbiomassasta tuotetuille biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille ja edellytettiin kestäviä korjuutoimia sekä maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen laskentaa. Direktiivissä 92/43/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2000/60/EY, 2008/56/EY (29) ja 2009/147/EY säädettyjen, biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja elinympäristöjen tuhoutumisen estämistä koskevien tavoitteiden mukaisesti biologisesti poikkeuksellisen monimuotoisten ja runsaasti hiiltä sitovien elinympäristöjen, joita ovat ikimetsät ja aarniometsät, biologisesti erittäin monimuotoiset metsät, ruohoalueet, turvemaat ja nummet, suojelua on tarpeen tehostaa. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön poikkeuksia ja rajoituksia, jotka koskevat metsäbiomassan hankintaa näiltä alueilta, maatalouden biomassasta tuotettuihin biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin sovellettavan lähestymistavan mukaisesti, paitsi silloin kun riskiperusteinen lähestymistapa mahdollistaa tarvittavat poikkeukset ja rajoitukset ja toimijat toimittavat tarvittavat vakuutukset. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerejä olisi sovellettava vaiheittain myös olemassa oleviin biomassalaitoksiin, jotta varmistetaan, että bioenergian tuotanto näissä laitoksissa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisista polttoaineista tuotettuun energiaan verrattuna, ja tässä yhteydessä olisi sovellettava investointisuojan kannalta riittäviä siirtymäkausia.

(84)

Metsäbiomassan korjuuta koskevia kestävyyskriteerejä olisi täsmennettävä edelleen kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Kyseisten täsmennysten tavoitteena olisi oltava vahvistaa ja selventää metsäbiomassaa koskevaa riskiperusteista lähestymistapaa, samalla kun jäsenvaltioille sallitaan oikeasuhteisten säännösten avulla kohdennettuja mukautuksia, joiden avulla voidaan soveltaa paikallisesti asianmukaisia käytäntöjä.

(85)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että se, miten ne käyttävät metsäbiomassaa energian tuottamiseksi, noudattaa velvoitteita, jotka niillä on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841 (30) mukaisesti. Tätä varten niiden olisi tehtävä ennakoivia arviointeja ja pantava täytäntöön tarvittavia toimenpiteitä, jotka täydentävät niiden nykyisiä asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisia velvoitteita.

(86)

Kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettu syrjäisimpien alueiden erityistilanne, joka näkyy energia-alalla eristyneisyytenä, rajallisina toimituksina ja riippuvuutena fossiilisista polttoaineista, olisi laajennettava poikkeusta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä erityisiä kriteerejä, jotta voidaan varmistaa tukikelpoisuus tiettyjen biomassapolttoaineiden kulutuksen osalta kyseisillä alueille, siten että sen piiriin kuuluvat myös bionesteet ja biopolttoaineet. Erityiskriteerien olisi oltava objektiivisesti perusteltuja sillä perusteella, että näin voidaan taata kyseessä olevan syrjäisimmän alueen energiariippumattomuus sekä kestävyyskriteerien, energiatehokkuuskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien kriteerien sujuva vaiheittainen käyttöönotto kyseessä olevalla syrjäisimmällä alueella direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti.

(87)

Unioni on sitoutunut parantamaan biomassapolttoaineiden tuotannon ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Tämä direktiivi täydentää muita unionin säädöksiä, erityisesti kaikkia säädöksiä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta, joissa vahvistetaan arvoketjun huolellisuusvelvoitteita koskevat vaatimukset haitallisten ihmisoikeus- tai ympäristövaikutusten osalta.

(88)

Jotta vähennetään hallinnollista taakkaa uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tuottajille sekä jäsenvaltioille, joissa komissio on täytäntöönpanosäädöksellä hyväksynyt vapaaehtoisia tai kansallisia järjestelmiä näyttönä kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien kriteerien sekä muiden tässä direktiivissä säädetyissä muutossäännöksissä säädettyjen vaatimusten noudattamisesta tai siitä tarkkoja tietoja antavina, jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä tällaisissa järjestelmissä suoritettujen sertifiointien tulokset komission hyväksynnän soveltamisalalla. Pienten laitosten taakan vähentämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön yksinkertaistetun vapaaehtoisen todentamismekanismin laitoksille, joiden kokonaislämpöteho on 7,5–20 MW.

(89)

Riskien lieventämiseksi ja petosten ehkäisemiseksi paremmin bioenergian ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden toimitusketjuissa direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetään arvokkaista lisäyksistä avoimuuden, jäljitettävyyden ja valvonnan osalta. Tässä yhteydessä unionin tietokannan, jonka komissio perustaa, tavoitteena on mahdollistaa nestemäisten ja kaasumaisten uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden jäljittäminen. Tietokanta olisi laajennettava kattamaan liikennealan lisäksi kaikki muut loppukäyttöalat, joilla tällaisia polttoaineita kulutetaan. Tällaisen laajentamisen tarkoituksena on edistää merkittävästi näiden polttoaineiden tuotannon ja kulutuksen kattavaa seurantaa, mikä pienentäisi kaksinkertaisen laskennan ja sääntöjenvastaisuuksien riskiä unionin tietokannan soveltamisalaan kuuluvissa toimitusketjuissa. Lisäksi jotta vältetään riski saman uusiutuvan kaasun kaksinkertaisesta kirjaamisesta, mille tahansa tietokantaan rekisteröidyn uusiutuvan kaasun erälle myönnetty alkuperätakuu olisi peruutettava. Tietokanta olisi asetettava julkisesti saataville avoimella, läpinäkyvällä ja käyttäjäystävällisellä tavalla siten, että samalla noudatetaan yksityisyyden ja kaupallisesti arkaluontoisten tietojen suojelun periaatteita. Komission olisi julkaistava vuosittain kertomuksia unionin tietokannassa ilmoitetuista tiedoista, mukaan lukien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden määrät, maantieteellinen alkuperä ja raaka-ainetyyppi. Komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään unionin tietokannan ja olemassa olevien kansallisten tietokantojen ja yhteenliitettävyyttä, jotta mahdollistetaan sujuva siirtyminen sekä tietokantojen kaksisuuntaisuus. Sen lisäksi, että toimitusketjussa olevien yksittäisten raaka-aine- ja polttoaine-erien avoimuutta ja jäljitettävyyttä vahvistetaan, äskettäin hyväksytyllä komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/996 (31) tiukennettiin sertifiointielinten tarkastusvaatimuksia ja lisättiin julkisen valvonnan valtuuksia, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuus tutustua tarkastuksissaan talouden toimijoiden asiakirjoihin ja tiloihin. Direktiivin (EU) 2018/2001 todentamiskehyksen eheyttä on siten merkittävästi vahvistettu täydentämällä sertifiointiviranomaisten tekemiä ja unionin tietokannan avulla tehtäviä tarkastuksia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten todentamis- ja valvontavalmiuksilla. On erittäin suositeltavaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät molempia julkisen valvonnan mahdollisuuksia.

(90)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi mukauduttava jatkuvasti parhaisiin hallinnollisiin käytäntöihin ja toteutettava kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet direktiivin (EU) 2018/2001 täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ja sääntöjen noudattamisesta asianomaisille toimijoille ja toimialoille aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi.

(91)

Olisi vahvistettava asianmukaiset petostentorjuntasäännökset, erityisesti sellaisen jätepohjaisten raaka-aineiden tai biomassan käytön osalta, joka on yksilöity suuren epäsuoran maankäytön muutoksen riskin aiheuttavaksi. Koska petosten havaitseminen ja torjunta on olennaisen tärkeää epäreilun kilpailun ja hallitsemattoman metsäkadon estämiseksi myös kolmansissa maissa, olisi toteutettava kyseisten raaka-aineiden täydellinen ja sertifioitu jäljitettävyys.

(92)

Sen vuoksi direktiivi (EU) 2018/2001 olisi muutettava vastaavasti.

(93)

Asetuksessa (EU) 2018/1999 on useita viittauksia unionin tasoiseen sitovaan tavoitteeseen, jonka mukaan vähintään 32 prosenttia unionissa vuonna 2030 kulutetusta energiasta on peräisin uusiutuvista energialähteistä. Koska kyseistä tavoitetta on tiukennettava, jotta sillä olisi tehokas vaikutus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä koskevaan tavoitteeseen, näitä viittauksia olisi muutettava. Mahdollisesti muilla asetetuilla suunnittelua ja raportointia koskevilla lisävaatimuksilla ei luoda uutta suunnittelu- ja raportointijärjestelmää, vaan niitä koskisivat olemassa olevat kyseisen asetuksen mukaiset suunnittelu- ja raportointipuitteet.

(94)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY (32) soveltamisalaa olisi muutettava, jotta vältetään liikennealan polttoaineen hiilestä irtautumisen tavoitteita koskevien sääntelyvaatimusten päällekkäisyys ja yhdenmukaistetaan se direktiivin (EU) 2018/2001 kanssa.

(95)

Direktiivissä 98/70/EY säädetyt määritelmät olisi yhdenmukaistettava direktiivissä (EU) 2018/2001 säädettyjen määritelmien kanssa, jotta vältetään erilaisten määritelmien käyttäminen kyseisissä kahdessa säädöksessä.

(96)

Direktiivin 98/70/EY sisältämät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja biopolttoaineiden käyttöä koskevat velvoitteet olisi poistettava, jotta virtaviivaistetaan liikenteen polttoaineiden tehostetut hiilestä irtautumisen velvoitteet, jotka annetaan direktiivissä (EU) 2018/2001, ja vältetään niitä koskevan sääntelyn päällekkäisyys.

(97)

Direktiivissä 98/70/EY annetut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen valvontaa ja raportointia koskevat velvoitteet olisi poistettava, jotta vältetään raportointivelvoitteiden kaksinkertainen sääntely.

(98)

Neuvoston direktiivi (EU) 2015/652 (33), jossa annetaan yksityiskohtaiset säännöt direktiivin 98/70/EY 7 a artiklan yhdenmukaista täytäntöönpanoa varten, olisi kumottava, sillä se vanhenee kumottaessa direktiivin 98/70/EY 7 a artikla tällä direktiivillä.

(99)

Dieselpolttoaineen biopohjaisten komponenttien suhteen direktiivissä 98/70/EY oleva viittaus dieselpolttoaineeseen B7 eli enintään 7 prosenttia rasvahappometyyliestereitä (FAME) sisältävään dieselpolttoaineeseen rajoittaa saatavilla olevia vaihtoehtoja, jotka koskevat direktiivissä (EU) 2018/2001 asetettujen, biopolttoaineiden korkeampaa osuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista. Tämä johtuu siitä, että unionin dieselpolttoaineiden tarjonta koostuu jo lähes kokonaisuudessaan B7-polttoaineesta. Tästä syystä biopohjaisten komponenttien enimmäisosuus olisi nostettava 7 prosentista 10 prosenttiin. B10-dieselpolttoaineen eli korkeintaan 10 prosenttia rasvahappometyyliestereitä (FAME) sisältävän dieselpolttoaineen markkinoille saattamisen jatkaminen edellyttää unioninlaajuista B7-suojalaatua dieselpolttoaineen 7 prosentin FAME-pitoisuudelle, koska ajoneuvokannassa odotetaan vuoteen 2030 mennessä olevan huomattava määrä ajoneuvoja, joille B10-polttoaine ei sovellu. Tämä olisi otettava huomioon direktiivin 98/70/EY 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa.

(100)

Siirtymäsäännöksillä olisi mahdollistettava tällä direktiivillä kumottujen direktiivin 98/70/EY artiklojen mukaisen tiedonkeruun ja raportointivelvoitteiden täyttämisen järjestelmällinen jatkaminen.

(101)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja energiariippuvuutta sekä alentaa energian hintoja, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(102)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (34) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjät pitävät tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna, erityisesti ottaen huomioon Euroopan tuomioistuimen asiassa komissio v. Belgia (35) (C-543/17) antama tuomio.

(103)

Tällä direktiivillä kansalaisille, viranomaisille ja yrityksille asetetun sääntelytaakan keventämiseksi komission olisi 29 päivänä huhtikuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Parempaa sääntelyä: yhteistyöllä parempaa lainsäädäntöä” esitetyn ”yksi sisään, yksi ulos” -periaatteen mukaisesti tarkasteltava uudelleen asianomaisten alojen sääntelykehystä,

1)

muutetaan 2 artiklan toinen kohta seuraavasti:

2)

muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

muutetaan 7 artikla seuraavasti:

4)

muutetaan 9 artikla seuraavasti:

5)

muutetaan 15 artikla seuraavasti:

6)

lisätään artiklat seuraavasti:

(*12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/89/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135)."

(*13)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7)."

(*14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7)."

(*15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1)."

(*16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30)."

(*17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).”;"

7)

korvataan 16 artikla seuraavasti:

8)

korvataan 18 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

9)

muutetaan 19 artikla seuraavasti:

10)

korvataan 20 artiklan 3 kohta seuraavasti:

11)

lisätään artikla seuraavasti:

(*18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).”;"

12)

lisätään artiklat seuraavasti:

(*19)  Komission suositus (EU) 2021/2279, annettu 15 päivänä joulukuuta 2021, ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen (EUVL L 471, 30.12.2021, s. 1).”;"

13)

muutetaan 23 artikla seuraavasti:

14)

muutetaan 24 artikla seuraavasti:

15)

korvataan 25 artikla seuraavasti:

16)

muutetaan 26 artikla seuraavasti:

17)

korvataan 27 artikla seuraavasti:

18)

muutetaan 28 artikla seuraavasti:

19)

muutetaan 29 artikla seuraavasti:

20)

lisätään artikla seuraavasti:

21)

muutetaan 30 artikla seuraavasti:

22)

lisätään artikla seuraavasti:

(*21)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/996, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2022, kestävyyskriteerien, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä koskevien kriteerien todentamista koskevista säännöistä (EUVL L 168, 27.6.2022, s. 1).”;"

23)

muutetaan 33 artikla seuraavasti:

24)

muutetaan 35 artikla seuraavasti:

25)

muutetaan liitteet tämän direktiivin liitteiden mukaisesti.

1)

muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

korvataan 4 artiklan a alakohdan 2 alakohta seuraavasti:

3)

korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

4)

korvataan 29 artiklan 2 kohta seuraavasti:

1)

korvataan 1 artikla seuraavasti:

2)

korvataan 2 artiklan 8 ja 9 alakohta seuraavasti:

(*25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).”;"

3)

muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

kumotaan 7 a–7 e artikla;

5)

muutetaan 9 artikla seuraavasti:

6)

muutetaan liitteet I, II, IV ja V tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.