Muita kuin EU:n kansalaisia koskevat viisumivaatimukset

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) 2018/1806 luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske

ASETUKSEN TARKOITUS

Siinä luetellaan EU:n ulkopuoliset maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä varten, ja maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.
Sillä kumotaan ja kodifioidaan useita kertoja muutettu asetus (EY) N:o 539/2001.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Asetuksella kehitetään Schengenin sopimusta ja yleissopimusta, joihin Irlanti ei osallistu. Asetus ei näin ollen sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

Asetuksen liitteessä luetellaan

EU:n ulkopuoliset maat ja alueet, joiden kansalaisilla on oltava viisumi näiden tullessa EU:hun, kun kyse on kestoltaan enintään 90 päivän oleskelusta minkä tahansa 180 päivän jakson aikana
sellaiset maat ja alueet, joiden kansalaisia viisumipakko ei koske näiden tullessa EU:hun, kun kyse on kestoltaan enintään 90 päivän oleskelusta minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

Lisäksi asetus mahdollistaa seuraavat seikat:

Poikkeukset. Jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus myöntää poikkeuksia viisumivaatimuksiin tietyille henkilöryhmille, mukaan lukien diplomaatti- ja virkapassien haltijat, alusten ja ilma-alusten siviilimiehistö, koululaisryhmiin osallistuvat oppilaat ja paikallisen liikenneluvan haltijat, sekä vapautuksia viisumipakosta EU:ssa asuville pakolaisaseman saaneille ja kansalaisuudettomille henkilöille, joilla on asuinmaansa myöntämä matkustusasiakirja.
Vastavuoroisuus. Mekanismi, jolla mahdollistetaan vastavuoroisuus viisumipakosta vapautetun EU:n ulkopuolisen valtion päättäessä määrätä viisumipakko jollekin jäsenvaltiolle.
Tilapäinen keskeyttäminen. Mekanismi, jolla viisumivaatimuksia koskevat poikkeukset keskeytetään tilapäisesti hätätilanteessa, mukaan lukien muuttoliikkeen huomattava kasvu tai turvallisuusriski.

Luetteloiden muuttamista koskevat päätökset tehdään tapauskohtaisesti ottaen huomioon seuraavat kriteerit:

laiton maahanmuutto, yleinen järjestys ja turvallisuus
taloudellinen hyöty erityisesti matkailun ja ulkomaankaupan kannalta
EU:n ulkosuhteet asianomaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin erityisesti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, alueelliseen yhtenäisyyteen ja vastavuoroisuuteen liittyvien seikkojen osalta.

Asetuksella (EU) 2019/592 muutetaan asetusta (EU) 2018/1806 sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat nimenomaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja Britannian kansalaiset, jotka eivät ole brittiläisen kansalaisuuden omaavia henkilöitä (Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisten alueiden kansalaiset).

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisten alueiden kansalaiset, joilla on oleskeluoikeus jossakin jäsenvaltiossa, eivät tarvitse viisumia matkustaessaan toiseen jäsenvaltioon lyhytaikaista oleskelua varten, jonka kesto voi olla enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

Vastavuoroisuusmekanismia sovelletaan, jos Yhdistynyt kuningaskunta ottaa käyttöön viisumipakon vähintään yhden jäsenvaltion kansalaisten osalta.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Sitä on sovellettu 18. joulukuuta 2018 alkaen.

TAUSTAA

Ks. lisätietoja:

Viisumipolitiikka (Euroopan komissio).

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1806, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (kodifikaatio) (EUVL L 303, 28.11.2018, s. 39–58).

Asetukseen (EU) 2018/1806 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (EUVL C 384 I, 12.11.2019, s. 1–177).

Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19–20).

Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välinen pöytäkirja Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21–36).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1–58).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1–2).

Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20–23).

Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43–47).