Energiatehokkuus (vuodesta 2025 alkaen)

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi (EU) 2023/1791 energiatehokkuudesta

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivillä muutetaan Euroopan unionin (EU) energiatehokkuusdirektiiviä*, asetetaan EU:n energiatehokkuustavoitteet vuodelle 2030 ja asetetaan ”energiatehokkuus etusijalle” EU:n energiapolitiikan perusperiaatteena.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n energiatehokkuus

• Direktiivillä laaditaan uudelleen EU:n energiatehokkuuslainsäädäntö, jolla
  • pyrittiin parantamaan energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasoon verrattuna) ja jossa vaadittiin kaikkia EU:n jäsenvaltioita asettamaan kansalliset energiatehokkuustavoitteet tämän saavuttamiseksi
  • edistettiin energiatehokkuutta kaikkialla EU:ssa yhteisillä toimenpiteillä, jotka kattavat energiaketjun kaikki vaiheet.
• Yleisesti ottaen EU:n energiatehokkuustoimenpiteissä, myös niissä, jotka menevät energiatehokkuusdirektiiviä pidemmälle, keskitytään politiikan aloihin, joilla on suurin energiansäästöpotentiaali ja joilla edellytetään yhteistä lähestymistapaa kaikissa jäsenvaltioissa. Tähän sisältyy lainsäädäntö, joka koskee
  • teollisuuden päästöjä, julkista sektoria, rakennusten rakentamista ja korjausta, liikennettä ja energiahuoltoa sekä ekologista suunnittelua ja yhdenmukaista energiamerkintäjärjestelmää.

Tavoitteiden tiukentaminen

• Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti Euroopan komissio on ehdottanut ilmastotavoitesuunnitelmaa, jolla EU:n kasvihuonekaasupäästötavoite nostetaan vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasoon verrattuna.
• Direktiivillä tiukennetaan energiatehokkuustavoitteita osana tätä laajempaa tavoitetta.
• Direktiivin tavoitteita on tiukennettu osana REPowerEU-suunnitelmaa, jonka tavoitteena on vähentää EU:n riippuvuutta Venäjältä tuoduista fossiilisista polttoaineista.

Vuoden 2030 tavoitteet, velvoitteet ja mekanismit

• Direktiivillä tiukennetaan EU:n energiatehokkuustavoitetta, ja siinä edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat yhdessä energiankulutuksen 11,7 prosentin lisävähennyksen vuoteen 2030 mennessä vuoden 2020 ennusteisiin verrattuna. Se vastaa primäärienergian kulutustavoitetta –40,5 prosenttia ja energian loppukulutustavoitetta –38 prosenttia aiemmin käytettyyn vuoden 2007 viiteskenaarioon verrattuna.
  • EU:n kokonaisenergiankulutus vuoteen 2030 mennessä saa olla enintään 992,5 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia primäärienergian osalta ja 763 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia loppuenergian osalta.
• Tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot määrittelevät ohjeelliset kansalliset panokset käyttämällä kansallisia olosuhteita vastaavien objektiivisten kriteerien yhdistelmää.
• Tehostettu ”vajeiden täyttämismekanismi” käynnistetään, jos jäsenvaltiot eivät saavuta kansallisia panoksiaan.
• Jäsenvaltioiden on saavutettava koko velvoitekaudella 2021–2030 kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa uusia vuotuisia säästöjä, jotka ovat vähintään
  • 0,8 prosenttia energian loppukulutuksesta vuosina 2021–2023
  • 1,3 prosenttia vuosina 2024–2025
  • 1,5 prosenttia vuosina 2026–2027 ja
  • 1,9 prosenttia vuosina 2028–2030.
• Vuotuinen energiankulutuksen vähennystavoite on 1,9 prosenttia koko julkisella sektorilla, ja kolmen prosentin rakennusten korjausvelvoitetta laajennetaan koskemaan julkisen hallinnon kaikkia tasoja.

Energiaköyhyys

Direktiivissä käsitellään myös energiaköyhyyden vaikutusta, ja jäsenvaltioille asetetaan entistä tiukempia vaatimuksia energiatehokkuutta koskevan tietoisuuden lisäämisen ja tietojen tarjoamisen osalta.

MISTÄ ALKAEN SÄÄNTÖJÄ SOVELLETAAN?

Direktiivillä (EU) 2023/1791 laadittiin uudelleen ja korvattiin direktiivi 2012/27/EU ja siihen tehdyt muutokset.

Direktiivin (EU) 2023/1791 uudet säännöt on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 11. lokakuuta 2025 mennessä, vaikka tietyillä 39 artiklassa tarkoitetuilla artikloilla on eri soveltamispäivät.

TAUSTAA

Ks. lisätietoja:

• Energiatehokkuus – tavoitteet, direktiivi ja säännöt (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023, energiatehokkuudesta ja asetuksen (EU) 2023/955 muuttamisesta (uudelleenlaadittu teksti) (EUVL L 231, 20.9.2023, s. 1–111).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi (COM(2020) 562 final, 17.9.2020).

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final, 11.12.2019).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26–42).

Asetukseen (EU) 2018/842 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1–23).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaadittu) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17–119).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (uudelleenlaadittu) (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10–35).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 21.03.2024