Help Print this page 

Document 32010L0075

Title and reference
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010 , teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

OJ L 334, 17.12.2010, p. 17–119 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 15 Volume 015 P. 159 - 261

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2010/75/oj
Multilingual display
Text

17.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/17


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/75/EU,

annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,

teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen)

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Titaaniteollisuuden jätteistä 20 päivänä helmikuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 78/176/ETY (4), menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vaikutuksen alaisena olevien ympäristöjen valvomiseksi ja tarkkailemiseksi 3 päivänä joulukuuta 1982 annettua neuvoston direktiiviä 82/883/ETY (5), menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi 15 päivänä joulukuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/112/ETY (6), orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/13/EY (7), jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/76/EY (8), tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/80/EY (9) ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/1/EY (10) muutetaan merkittävästi. Selkeyden vuoksi mainitut direktiivit olisi laadittava uudelleen.

(2)

Jotta teollisen toiminnan aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin ehkäistä, vähentää ja niin pitkälle kuin mahdollista myös estää noudattaen saastuttaja maksaa -periaatetta ja pilaantumisen ehkäisemisen periaatetta, on tarpeen vahvistaa tärkeimpien teollisuudenalojen valvontaa koskeva yleinen kehys, jossa etusijalla on pilaantumisen estäminen lähteellä ja jossa varmistetaan luonnonvarojen harkittu hoito ja otetaan tarvittaessa huomioon taloudellinen tilanne ja sen paikan paikalliset erityispiirteet, jossa teollista toimintaa harjoitetaan.

(3)

Ilmaan, veteen tai maaperään kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskevat erilliset toimenpiteet ovat omiaan edistämään saasteiden siirtymistä ympäristön osasta toiseen, sen sijaan että niillä suojeltaisiin ympäristöä kokonaisuutena. Tästä syystä on asianmukaista säätää ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen ehkäisemiseen ja vähentämiseen, jätehuoltoon, energiatehokkuuteen ja onnettomuuksien ehkäisemiseen liittyvästä yhtenäistetystä lähestymistavasta. Lisäksi tällä lähestymistavalla unioniin luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset, kun teollisuuslaitosten ympäristöominaisuuksia koskevat vaatimukset yhdenmukaistetaan.

(4)

On tarpeen tarkistaa teollisuuslaitoksiin liittyvä lainsäädäntö, jotta voidaan yksinkertaistaa ja selkiyttää voimassa olevat säännökset, vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja jotta voidaan panna täytäntöön 21 päivänä syyskuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”, jäljempänä ”ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”, 22 päivänä syyskuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon ”Maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia” ja 21 päivänä joulukuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon ”Resurssien kestävän käytön edistäminen – Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia” päätelmät, jotka on hyväksytty jatkotoimenpiteinä kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdylle Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökselle N:o 1600/2002/EY (11). Näissä tiedonannoissa asetetaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevia tavoitteita, joita ei voida saavuttaa, ellei teollisesta toiminnasta aiheutuvia päästöjä vähennetä edelleen.

(5)

Jotta pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen voidaan varmistaa, laitoksia olisi voitava käyttää ainoastaan, jos niille on myönnetty lupa, ja tiettyjä orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja ainoastaan silloin, jos niille on myönnetty lupa tai ne on rekisteröity.

(6)

Jäsenvaltiot voivat itse määrittää, miten vastuu jaetaan laitosten toiminnanharjoittajille, kunhan tämän direktiivin noudattaminen varmistetaan. Jäsenvaltiot voivat myöntää luvan yhdelle kustakin laitoksesta vastuussa olevalle toiminnanharjoittajalle tai määritellä vastuun useiden yhden laitoksen eri osien toiminnanharjoittajien kesken. Jos jäsenvaltion nykyisessä oikeusjärjestelmässä säädetään vain yhdestä kustakin laitoksesta vastuussa olevasta toiminnanharjoittajasta, se voi päättää pitää voimassa nykyisen järjestelmänsä.

(7)

Lupien myöntämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa vaatimuksia tiettyihin laitosluokkiin kuuluville laitoksille yleisesti sitovien sääntöjen muodossa.

(8)

Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen ja niiden seurausten rajoittaminen on tärkeää. Vastuu onnettomuuksien ja vaaratilanteiden seurauksista ympäristölle kuuluu asiaa koskevan kansallisen oikeuden soveltamisalaan ja tapauksen mukaan asiaa koskevan unionin oikeuden soveltamisalaan.

(9)

Päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (12) soveltamisalaan kuuluvien laitosten lupiin ei pitäisi sisältyä tuon direktiivin liitteessä I mainittujen kasvihuonekaasujen suorien päästöjen raja-arvoja, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on tarpeen varmistaa, ettei aiheudu merkittävää paikallista pilaantumista, tai joissa laitos on suljettu järjestelmän ulkopuolelle.

(10)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä, esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjä koskevia vaatimuksia, edellyttäen että kyseiset toimenpiteet ovat perussopimusten mukaisia ja niistä on ilmoitettu komissiolle.

(11)

Toiminnanharjoittajien olisi toimitettava lupahakemus, jossa on kaikki toimivaltaisen viranomaisen lupaehtojen vahvistamiseen tarvitsemat tiedot. Toiminnanharjoittajien olisi voitava lupahakemusta toimittaessaan käyttää tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (13) ja vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (14) soveltamisesta saatuja tietoja.

(12)

Lupaan olisi sisällytettävä kaikki tarvittavat toimenpiteet ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamiseksi kokonaisuudessaan ja sen varmistamiseksi, että laitosta käytetään toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksia koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti. Lupaan olisi sisällytettävä myös pilaavia aineita koskevat päästöjen raja-arvot taikka vastaavat parametrit tai tekniset toimenpiteet, maaperän ja pohjaveden suojelua koskevat asianmukaiset vaatimukset sekä tarkkailuvaatimukset. Lupaehtojen perustana olisi oltava paras käytettävissä oleva tekniikka.

(13)

Jotta voitaisiin määritellä paras käytettävissä oleva tekniikka ja rajoittaa teollisen toiminnan päästötasojen epäsuhta unionissa, olisi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja, jäljempänä ”BAT-vertailuasiakirjat”, laadittava, tarkistettava ja tarvittaessa saatettava ajan tasalle sidosryhmien kanssa käytävän tietojenvaihdon perusteella, ja BAT-vertailuasiakirjojen keskeiset elementit, jäljempänä ”BAT-päätelmät”, olisi hyväksyttävä komiteamenettelyä noudattaen. Komission olisi tähän liittyen laadittava komiteamenettelyä noudattaen ohjeet tiedonkeruusta, BAT-vertailuasiakirjojen laatimisesta ja niiden laadun varmistamisesta. BAT-päätelmät olisi otettava lähtökohdaksi lupaehtoja määriteltäessä. Niitä voidaan täydentää muilla tietolähteillä. Komission olisi pyrittävä saattamaan BAT-vertailuasiakirjat ajan tasalle viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua edellisen version julkaisemisesta.

(14)

Varmistaakseen tehokkaan ja aktiivisen tietojenvaihdon, jonka avulla voidaan laatia BAT-vertailuasiakirjoja, komission olisi perustettava avoimella tavalla toimiva foorumi. Olisi vahvistettava tietojenvaihtoa ja BAT-vertailuasiakirjojen saatavuutta koskevat käytännön järjestelyt, joilla varmistetaan erityisesti se, että jäsenvaltiot ja sidosryhmät toimittavat laadittujen ohjeiden pohjalta riittävästi tarpeeksi laadukkaita tietoja, joiden perusteella voidaan määrittää parhaita käytettävissä olevia tekniikoita ja uusia tekniikoita.

(15)

On tärkeää taata toimivaltaisille viranomaisille riittävä jousto, jotta ne voivat vahvistaa päästöjen raja-arvoja, joilla normaaleissa toimintaolosuhteissa varmistetaan, että päästöt eivät ylitä parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyviä päästötasoja. Tätä varten toimivaltainen viranomainen voi vahvistaa päästöjen raja-arvoja, jotka poikkeavat parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvistä päästötasoista sovellettujen arvojen, ajanjaksojen ja viiteolosuhteiden osalta, kunhan päästöjen tarkkailun tulosten perusteella voidaan osoittaa, etteivät päästöt ole ylittäneet parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyviä päästötasoja. Kun noudatetaan lupien mukaisia päästöjen raja-arvoja, päästöt jäävät näitä päästöjen raja-arvoja alemmalle tasolle.

(16)

Jos parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen soveltaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna, toimivaltaisten viranomaisten olisi tiettyjen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi voitava vahvistaa kyseisistä tasoista poikkeavia päästöjen raja-arvoja. Poikkeamien olisi perustuttava arviointiin, jossa otetaan huomioon tarkkaan määritellyt perusteet. Tässä direktiivissä vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei saisi ylittää. Merkittävää pilaantumista ei saisi kuitenkaan missään tapauksessa aiheuttaa ja korkea ympäristön suojelun taso olisi kaiken kaikkiaan saavutettava.

(17)

Jotta toiminnanharjoittajat voisivat testata uusia tekniikoita, joilla voitaisiin parantaa yleistä ympäristönsuojelun tasoa tai saavuttaa sen osalta vähintään sama taso ja suuremmat kustannussäästöt kuin parhaalla jo käytössä olevalla tekniikalla, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava myöntää tilapäisiä poikkeuksia ja sallia parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvien päästötasojen ylittyminen.

(18)

Laitoksessa tehtävät muutokset voivat lisätä päästöjä. Toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista suunnitelluista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön. Laitoksiin ei saisi tehdä olennaisia muutoksia, joilla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön, ilman tämän direktiivin mukaisesti myönnettyä lupaa.

(19)

Lannan levittäminen aiheuttaa merkittäviä epäpuhtauspäästöjä ilmaan ja veteen. Ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa, ja vesien suojelua koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komission on tarkasteltava tarvetta vahvistaa kyseisiä päästöjä koskevat sopivimmat vähentämistoimet, joissa käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

(20)

Siipikarjan ja karjan tehokasvatus aiheuttaa merkittäviä epäpuhtauspäästöjä ilmaan ja veteen. Ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa ja vesien suojelua koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komission on tarkasteltava tarvetta vahvistaa erilliset kapasiteettia koskevat raja-arvot eri siipikarjalajeille tämän direktiivin soveltamisalan määrittämiseksi ja karjankasvatuslaitosten päästöjä koskevat sopivimmat säätelytoimet.

(21)

Jotta voidaan ottaa huomioon parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittyminen tai muut laitosta koskevat muutokset, lupaehtoja olisi tarkistettava säännöllisesti ja ne olisi tarvittaessa saatettava ajan tasalle, erityisesti hyväksyttäessä uusia tai tarkistettuja BAT-päätelmiä.

(22)

Tietyissä tapauksissa, joissa lupaehtojen tarkistamisen ja ajan tasalle saattamisen yhteydessä käy ilmi, että uuden parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöönottaminen saattaa edellyttää pidempää ajanjaksoa kuin neljää vuotta BAT-päätelmiä koskevan päätöksen julkaisemisen jälkeen, toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa lupaehdoissa pidemmän ajanjakson, jos se on perusteltua tässä direktiivissä vahvistettujen kriteereiden perusteella.

(23)

On tarpeen varmistaa, ettei laitoksen toiminta aiheuta maaperän ja pohjaveden laadun huonontumista. Lupaehdoissa olisi tästä syystä mainittava asianmukaiset toimenpiteet päästöjen estämiseksi maaperään ja pohjaveteen, ja näiden toimenpiteiden säännöllinen seuranta laitteiden käytön ja varastoinnin aikaisten vuotojen, valumien, vaaratilanteiden tai onnettomuuksien välttämiseksi. Maaperän ja pohjaveden mahdollisen pilaantumisen havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa ja asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymiseksi sen johdosta ennen pilaantumisen leviämistä tarvitaan myös maaperän ja pohjaveden tarkkailua asiaan liittyvien vaarallisten aineiden osalta. Tarkkailun suorittamistiheyttä määritettäessä voidaan ottaa huomioon ehkäisemistoimenpiteiden tyyppi sekä niiden valvonnan laajuus ja toteuttaminen.

(24)

Sen varmistamiseksi, että laitoksen toiminta ei huononna maaperän ja pohjaveden laatua, niiden saastumisen tila on todettava perustilaselvityksen avulla. Perustilaselvityksen olisi oltava käytännön työväline, jonka avulla voidaan mahdollisuuksien mukaan kvantifioidusti verrata laitoksen kyseisessä raportissa kuvattua tilaa laitoksen tilaan sen lopettaessa lopullisesti toimintansa, jotta voidaan todeta, onko maaperän tai pohjaveden merkittävää pilaantumista tapahtunut. Perustilaselvityksen olisi sen vuoksi sisällettävä tietoja, joissa hyödynnetään maaperän ja pohjaveden mittauksista saatuja tietoja ja laitoksen aikaisempaan käyttöön liittyviä taustatietoja.

(25)

Arvioitaessa laitoksen toiminnanharjoittajan aiheuttaman maaperän ja pohjaveden pilaantumisen merkittävyyttä, joka synnyttäisi velvollisuuden kunnostaa laitoksen alue perustilaselvityksessä kuvatun mukaiseksi, jäsenvaltioiden olisi saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti otettava huomioon kyseisen toiminnan harjoittamisen aikana sovelletut lupaehdot, laitosta varten hyväksytyt pilaantumista ehkäisevät toimenpiteet ja pilaantumisen suhteellinen lisääntyminen verrattuna perustilaselvityksessä todettuun pilaantumiseen. Sellainen pilaantumiseen liittyvä vastuu, jota toiminnanharjoittaja ei ole aiheuttanut, kuuluu asiaa koskevan kansallisen oikeuden soveltamisalaan ja tapauksen mukaan asiaa koskevan unionin oikeuden soveltamisalaan.

(26)

Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ja säännösten noudattamisen valvonnan varmistamiseksi toiminnanharjoittajien olisi raportoitava säännöllisesti toimivaltaiselle viranomaiselle lupaehtojen noudattamisesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sekä toiminnanharjoittaja että toimivaltainen viranomainen toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jos tämän direktiivin säännöksiä ei noudateta, ja säädettävä ympäristötarkastusjärjestelmästä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytettävissä on riittävästi henkilöstöä, jolla on tarkastusten tekemiseen tarvittava ammattitaito ja pätevyys.

(27)

Tiedonsaannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa tehdyn Århusin yleissopimuksen (15) mukaisesti yleisön tehokas osallistuminen päätöksentekoon on tarpeen, jotta yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät voivat ottaa huomioon ne kannat ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä päätöksenteossa; siten lisätään päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille. Niillä yleisön jäsenillä, joita asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, joka on riittävä suojelemaan yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(28)

Polttoaineen polttaminen laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on pienempi kuin 50 MW, aiheuttaa merkittäviä epäpuhtauspäästöjä ilmaan. Ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komission on tarkasteltava tarvetta vahvistaa kyseisistä laitoksista peräisin olevia päästöjä koskevat sopivimmat vähentämiskeinot. Tässä tarkastelussa olisi otettava huomioon terveydenhuoltolaitosten käyttämien polttolaitosten erityispiirteet ja erityisesti niiden poikkeuksellinen käyttö hätätapauksissa.

(29)

Suuret polttolaitokset aiheuttavat paljon epäpuhtauspäästöjä ilmaan, millä on merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Tämän vaikutuksen vähentämiseksi ja ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY (16) vaatimusten täyttämiseksi ja ilman pilaantumista koskevaa teemakohtaisessa strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen vahvistaa unionin tasolla tiukempia päästöjen raja-arvoja tiettyjen polttolaitosluokkien ja epäpuhtauksien osalta.

(30)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen tarvetta vahvistaa unionin laajuiset päästöjen raja-arvot ja muuttaa liitteessä V vahvistettuja päästöjen raja-arvoja tiettyjen suurten polttolaitosten osalta ottaen huomioon asiaankuuluvien BAT-vertailuasiakirjojen tarkistamisen ja ajantasaistamisen. Komission olisi tässä yhteydessä tarkasteltava jalostamoiden energiajärjestelmien erityispiirteitä.

(31)

Tiettyjen kotimaisten kiinteiden polttoaineiden ominaisuuksien vuoksi tällaisia polttoaineita polttaviin polttolaitoksiin on parempi soveltaa rikinpoiston vähimmäisasteita kuin rikkidioksidipäästöjen raja-arvoja. Koska lisäksi öljyliuskeen erityisominaisuuksien vuoksi ei ehkä ole mahdollista käyttää samaa rikinpuhdistustekniikkaa tai saavuttaa samaa rikinpoistotehoa kuin muiden polttoaineiden kohdalla, tätä polttoainetta käyttäviin laitoksiin on aiheellista soveltaa hieman alempaa rikinpoiston vähimmäisastetta.

(32)

Jos vähärikkisen polttoaineen tai kaasun toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava myöntää väliaikaisia poikkeuksia ja sallia, että kyseessä olevien polttolaitosten päästöt voivat ylittää tässä direktiivissä vahvistetut päästöjen raja-arvot.

(33)

Pilaantumisen aiheuttamien kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi kyseessä olevan toiminnanharjoittajan ei pitäisi käyttää polttolaitosta kuin enintään 24 tunnin ajan päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriön tai rikkoutumisen jälkeen, eikä ilman päästöjen puhdistinlaitteita tapahtuva käyttö saisi ylittää 120 tuntia 12 kuukauden ajanjakson aikana. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus myöntää lupa poiketa näistä aikarajoista, jos se on välttämätöntä energiahuollon turvaamiseksi tai on tarpeen välttää jonkin toisen polttolaitoksen käytöstä aiheutuvien kokonaispäästöjen kasvu.

(34)

Ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi ja sen välttämiseksi, että jätteitä siirretään valtioiden rajojen ylitse alhaisemman ympäristönsuojelun tason omaaviin laitoksiin, on tarpeen vahvistaa ja pitää voimassa tiukat toimintaolosuhteet, tekniset vaatimukset ja päästöjen raja-arvot sellaisten laitosten osalta, jotka polttavat tai rinnakkaispolttavat jätettä unionissa.

(35)

Tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa käytettävistä orgaanisista liuottimista aiheutuu orgaanisten yhdisteiden päästöjä ilmaan, mikä lisää paikallisten ja valtioista toiseen kulkeutuvien valokemiallisten hapettimien muodostumista ja vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen. Tästä syystä on tarpeen toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimia orgaanisten liuottimien käytön ehkäisemiseksi ja edellyttää orgaanisten yhdisteiden päästöjen raja-arvojen noudattamista ja asianmukaisia toimintaolosuhteita. Toiminnanharjoittajien olisi annettava noudattaa vähentämisohjelman vaatimuksia sen sijaan, että ne noudattaisivat tässä direktiivissä asetettuja päästöjen raja-arvoja, jos muilla toimenpiteillä, kuten liuotinpitoisuudeltaan alhaisten tai liuottimia sisältämättömien tuotteiden tai menetelmien käytöllä, päästään vastaaviin päästövähennyksiin.

(36)

Titaanidioksidin tuotantolaitokset voivat aiheuttaa merkittävää ilman ja veden pilaantumista. Näiden vaikutusten vähentämiseksi on tarpeen vahvistaa unionin tasolla tiukemmat päästöjen raja-arvot tiettyjen pilaavien aineiden osalta.

(37)

Jotta polttamalla valmistettujen keraamisten tuotteiden valmistuslaitokset sisällytettäisiin tämän direktiivin noudattamiseksi voimaan saatettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisalaan asianomaisen kansallisen teollisuuden alan ominaispiirteiden perusteella ja jotta soveltamisalaa voitaisiin tulkita selkeästi, jäsenvaltioiden olisi päätettävä, soveltavatko ne sekä tuotanto- että uunikapasiteetin kriteeriä vai vain toista näistä kahdesta kriteeristä.

(38)

Raportoinnin yksinkertaistamiseksi ja tarpeettoman hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi komission olisi määriteltävä menetelmiä tämän direktiivin mukaisesti toimitettavien tietojen toimittamistavan virtaviivaistamiseksi unionin oikeuden muiden vaatimusten ja erityisesti epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta 18 päivänä tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006 (17) vaatimusten mukaiseksi.

(39)

Jotta varmistetaan yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset, komissiolle olisi annettava täytäntöönpanovaltuudet vahvistaa ohjeita tiedonkeruusta, BAT-vertailuasiakirjojen laatimisesta ja niiden laadun varmistamisesta sekä niiden sisällön ja muodon soveltuvuudesta, hyväksyä BAT-päätelmiä koskevat päätökset, vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt käynnistys- ja pysäytysaikojen määrittämiselle ja suuria polttolaitoksia koskeville kansallisille siirtymäsuunnitelmille ja vahvistaa, millaisia tietoja jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle sekä missä muodossa ja miten usein näitä tietoja olisi toimitettava. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti ne yleiset säännöt ja periaatteet, joiden perusteella jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, vahvistetaan etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Ennen tämän uuden asetuksen antamista sovelletaan edelleen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyä neuvoston päätöstä 1999/468/EY (18) lukuun ottamatta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jota ei sovelleta.

(40)

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti sen ajankohdan vahvistamiseksi, josta lähtien ilmaan joutuvia raskasmetalli-, dioksiini- ja furaanipäästöjä on mitattava jatkuvasti, sekä liitteiden V, VI ja VII tiettyjen osien mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. Jätteenpolttolaitosten ja jätteen rinnakkaispolttolaitosten osalta tähän voi sisältyä muun muassa perusteiden vahvistaminen poikkeusten myöntämiseksi hiukkasten kokonaispäästöjä koskevasta jatkuvasta tarkkailusta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaisia kuulemisia myös asiantuntijatasolla.

(41)

Jotta voitaisiin puuttua esimerkiksi raskasmetalleista, dioksiineista ja furaaneista johtuvaan ympäristön merkittävän pilaantumisen ongelmaan, komission olisi laadittava parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden täytäntöönpanosta tietyissä toiminnoissa tai näiden toimintojen kokonaisympäristövaikutuksesta tehdyn arvioinnin perusteella ehdotuksia koko unionissa sovellettaviksi vähimmäisvaatimuksiksi päästöjen raja-arvojen sekä tarkkailua ja määräysten noudattamista koskevien sääntöjen osalta.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen kansallisten määräysten rikkomisen seuraamuksista ja huolehdittava niiden täytäntöönpanosta. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.

(43)

Jotta käytössä olevilla laitoksilla olisi riittävästi aikaa mukautua teknisesti tämän direktiivin uusiin vaatimuksiin, joitakin uusista vaatimuksista olisi sovellettava näihin laitoksiin vasta sovitun määräajan kuluttua tämän direktiivin soveltamispäivästä. Polttolaitokset tarvitsevat riittävästi aikaa tarvittavien päästöjen puhdistusmenetelmien käyttöön ottamiseen liitteessä V vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat ympäristönsuojelun korkean tason varmistaminen ja ympäristön laadun parantaminen, vaan ne voidaan teollisen toiminnan aiheuttaman pilaantumisen rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(45)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Direktiivin erityisenä tavoitteena on edistää mainitun perusoikeuskirjan 37 artiklan soveltamista.

(46)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(47)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (19) 34 artiklan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itselleen ja unionin etujen huomioon ottamiseksi omat taulukot, joista mahdollisimman hyvin käy ilmi tämän direktiivin ja toimenpiteiden, joilla se saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, vastaavuus, ja julkaisemaan kyseiset taulukot.

(48)

Tämä direktiivi ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä IX olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YHTEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä säädetään teollisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä.

Siinä säädetään myös ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemisestä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen vähentämisestä ja jätteiden syntymisen ehkäisemisestä koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan II–VI luvussa tarkoitettuun pilaantumista aiheuttavaan teolliseen toimintaan.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta uusien tuotteiden ja prosessien tutkimukseen, kehitykseen ja testaukseen.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)

”aineella” kaikkia alkuaineita ja niiden yhdisteitä, lukuun ottamatta seuraavia aineita:

a)

radioaktiiviset aineet, sellaisina kuin ne on määritelty perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom (20) 1 artiklassa,

b)

muuntogeeniset mikro-organismit, sellaisina kuin ne on määritelty muuntogeenisten mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/41/EY (21) 2 artiklan b alakohdassa,

c)

muuntogeeniset organismit, sellaisina kuin ne on määritelty geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY (22) 2 artiklan 2 alakohdassa;

2)

”pilaamisella” aineiden, tärinän, lämmön tai melun päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään siten, että seuraukset voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle, tai että se vahingoittaa aineellista omaisuutta tai heikentää tai estää ympäristön virkistyskäyttöä tai ympäristön muuta oikeutettua käyttöä;

3)

”laitoksella” kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I tai liitteessä VII olevassa osassa 1 mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää samassa paikassa tapahtuvaa toimintaa, joka on teknisesti sidoksissa mainituissa liitteissä lueteltuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;

4)

”päästöllä” laitoksesta yhdestä tai useammasta lähteestä suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään päästettyjä aineita, tärinää, lämpöä tai melua;

5)

”päästöjen raja-arvolla” tietyillä erityisillä parametreillä ilmaistua päästön määrää, pitoisuutta ja/tai tasoa, jota tietyn ajanjakson tai tiettyjen ajanjaksojen kuluessa ei saa ylittää;

6)

”ympäristölaatunormilla” unionin oikeudessa eriteltyjä vaatimuksia, jotka tietyn ympäristön tai ympäristön tietyn osan on tiettynä ajankohtana täytettävä;

7)

”luvalla” kirjallista lupaa käyttää laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen osaa tai koko laitosta;

8)

”yleisesti sitovilla säännöillä” päästöjen raja-arvoja tai muita, vähintään alakohtaisia ehtoja, jotka on hyväksytty käytettäviksi suoraan lupaehtojen asettamisessa;

9)

”olennaisella muutoksella” laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen luonteen tai toiminnan muutosta tai tällaisen laitoksen laajennusta, josta saattaa aiheutua merkittäviä ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia;

10)

”parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla” (best available techniques, BAT) tietyn toiminnan ja siinä käytettävien menetelmien tehokkainta ja edistyneintä astetta, joka osoittaa sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat käytännön pohjaksi raja-arvoille ja muille lupaehdoille, joilla on tarkoitus estää, tai milloin se ei ole mahdollista, vähentää päästöjä ja vaikutuksia koko ympäristöön;

a)

”tekniikoilla” sekä käytettyjä menetelmiä että laitoksen suunnittelua, rakennetta, ylläpitoa, käyttöä ja tapaa, jolla sen toiminta pysäytetään,

b)

”käytettävissä olevilla tekniikoilla” menetelmiä, jotka on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että niiden käyttö kyseisellä teollisuuden alalla on mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla kustannukset ja hyöty huomioon ottaen, riippumatta siitä, ovatko nämä menetelmät kyseisessä jäsenvaltiossa käytössä tai tuotetaanko niitä siellä, kunhan kyseinen toiminnanharjoittaja voi käyttää niitä kohtuullisin ehdoin,

c)

”parhaalla” tehokkainta, kun pyritään saavuttamaan yleisesti koko ympäristön suojelun korkea taso;

11)

”BAT-vertailuasiakirjalla” 13 artiklan mukaisesti järjestetyn tietojenvaihdon perusteella tietyistä toiminnoista laadittua asiakirjaa, jossa kuvataan erityisesti sovelletut tekniikat, tämänhetkiset päästöt ja kulutustasot, parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien päätelmien määrittelemisessä huomioon otettavat tekniikat sekä uudet tekniikat ottaen erityisesti huomioon liitteessä III luetellut perusteet;

12)

”BAT-päätelmillä” asiakirjaa, joka sisältää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan ne osat, joissa esitetään päätelmät parhaista käytettävissä olevista tekniikoista, niiden kuvaus, tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot, siihen liittyvä tarkkailu ja kulutustasot ja tarvittaessa asiaankuuluvat laitoksen kunnostustoimet;

13)

”parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvillä päästötasoilla” normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa saavutettua päästötasojen vaihteluväliä käytettäessä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa tai tällaisten tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu BAT-päätelmissä, tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa ilmaistuna;

14)

”uudella tekniikalla” teollisuuden toimintaa koskevaa uutta tekniikkaa, jolla kaupallisesti kehitettynä voidaan joko nostaa yleistä ympäristönsuojelun tasoa tai saavuttaa vähintään sama ympäristönsuojelun taso ja suuremmat kustannussäästöt kuin jo olemassa olevalla parhaalla käytössä olevalla tekniikalla;

15)

”toiminnanharjoittajalla” ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää laitosta tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta tai jolla on kokonaan tai osittain määräysvalta tällaiseen laitokseen, taikka, jos kansallisessa oikeudessa niin määrätään, kuka tahansa henkilö, jolle on luovutettu määräävä taloudellinen päätäntävalta tällaisen laitoksen teknisen toiminnan suhteen;

16)

”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen oikeuden tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

17)

”yleisöllä, jota asia koskee” yleisöä, johon lupamenettely vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, tai yleisöä, jonka etua päätös luvan myöntämisestä taikka luvan tai lupaehtojen saattamisesta ajan tasalle koskee; tätä määritelmää sovellettaessa kansalaisjärjestöillä, jotka edistävät ympäristönsuojelua ja jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset, katsotaan olevan etu tässä asiassa;

18)

”vaarallisilla aineilla” aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (23) 3 artiklassa määriteltyjä aineita tai seoksia;

19)

”perustilaselvityksellä” tietoa merkityksellisten vaarallisten aineiden aiheuttamasta maaperän ja pohjaveden pilaantumisen tilasta;

20)

”pohjavedellä” yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (24) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua pohjavettä;

21)

”maaperällä” maankuoren ylintä kerrosta, joka sijaitsee kallioperän ja pinnan välissä. Maaperä muodostuu mineraalihiukkasista, orgaanisesta aineksesta, vedestä, ilmasta ja elävistä organismeista;

22)

”ympäristötarkastuksella” kaikkia toimenpiteitä (mukaan lukien laitosvierailut, päästöjen tarkkailu sekä sisäisten selvitysten ja seuranta-asiakirjojen, tarkkailun sekä käytettyjen tekniikoiden ja laitoksen ympäristöasioiden hallinnan riittävyyden tarkistaminen), jotka toimivaltainen viranomainen on suorittanut tai jotka on suoritettu sen puolesta laitosten lupaehtojen noudattamisen tarkistamiseksi ja edistämiseksi sekä tarvittaessa niiden ympäristövaikutusten tarkkailemiseksi;

23)

”siipikarjalla” siipikarjaa sellaisena kuin se on määritelty eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 15 päivänä lokakuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/539/ETY (25) 2 artiklan 1 alakohdassa;

24)

”polttoaineella” kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita;

25)

”polttolaitoksella” teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää;

26)

”piipulla” yhdestä tai useammasta savuhormista muodostuvaa rakennetta, jonka kautta savukaasut poistetaan ilmaan;

27)

”käyttötunneilla” tunteina ilmaistua aikaa, jona polttolaitos on kokonaisuudessaan tai osittain käynnissä ja aiheuttaa päästöjä ilmaan, lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysjaksoja;

28)

”rikinpoistoasteella” polttolaitoksen tietyn ajan kuluessa ilmaan päästämättä jättämän rikin määrän suhdetta polttolaitoksen laitteisiin syötetyn ja saman ajan kuluessa käytetyn kiinteän polttoaineen rikin määrään;

29)

”kotimaisella kiinteällä polttoaineella” luonnossa esiintyvää kiinteää polttoainetta, jota poltetaan kyseiselle polttoaineelle erityisesti suunnitellussa polttolaitoksessa ja jota saadaan paikallisesti;

30)

”pääasiallisella polttoaineella” polttoainetta, jolla on monipolttoainepolttolaitoksissa, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, käytetyistä kaikista polttoaineista korkein liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettu päästöjen raja-arvo tai, jos useilla polttoaineilla on sama päästöjen raja-arvo, polttoaine, jonka lämpöteho on kyseisistä polttoaineista suurin;

31)

”biomassalla” mitä tahansa seuraavista:

a)

tuotteita, jotka muodostuvat maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena,

b)

seuraavia jätteitä:

i)

maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;

ii)

elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään;

iii)

ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään;

iv)

korkkijäte;

v)

puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja ja johon kuuluu erityisesti tällainen puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä;

32)

”monipolttoainepolttolaitoksella polttolaitoksia”, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;

33)

”kaasuturbiinilla” lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori, lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiini;

34)

”kaasumoottorilla” polttomoottoria, joka toimii Otto-syklin mukaisesti ja käyttää kipinäsytytystä tai kaksoispolttoainemoottorin ollessa kyseessä puristussytytystä polttoaineen polttamiseen;

35)

”dieselmoottorilla” polttomoottoria, joka toimii diesel-syklin mukaisesti ja käyttää puristussytytystä polttoaineen polttamiseen;

36)

”pienellä erillisellä verkolla” sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (26) 2 artiklan 26 alakohdassa tarkoitettua pientä erillistä verkkoa;

37)

”jätteellä” jätteistä 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (27) 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua jätettä;

38)

”vaarallisella jätteellä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä vaarallista jätettä;

39)

”sekalaisella yhdyskuntajätteellä” kotitalouksista sekä kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista peräisin olevaa jätettä, joka luonteensa ja koostumuksensa vuoksi muistuttaa kotitalousjätettä mutta johon eivät kuitenkaan sisälly 3 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn päätöksen 2000/532/EY (28) liitteessä olevassa luokassa 20 01 mainitut lähteellä erikseen kerättävät jakeet eivätkä kyseisessä liitteessä olevassa luokassa 20 02 mainitut muut jätteet;

40)

”jätteenpolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn, riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei, siten, että jäte poltetaan hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä jos käsittelystä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan;

41)

”jätettä käyttävällä rinnakkaispolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen loppukäsittelemiseksi polttamalla jäte hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan;

42)

”nimelliskapasiteetilla” jätteenpolttolaitoksen tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksen uunien polttokapasiteettien summaa, jonka rakentaja on määrittänyt ja toiminnanharjoittaja vahvistanut ottaen asianmukaisella tavalla huomioon jätteen lämpöarvon tunnissa poltetun jätteen määränä ilmaistuna;

43)

”dioksiineilla ja furaaneilla” kaikkia liitteessä VI olevassa 2 osassa lueteltuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja;

44)

”orgaanisella yhdisteellä” yhdistettä, joka sisältää alkuaineista ainakin hiiltä ja yhtä tai useampaa seuraavista: vety, halogeeni, happi, rikki, fosfori, pii tai typpi, lukuun ottamatta hiilen oksideja ja epäorgaanisia karbonaatteja ja bikarbonaatteja;

45)

”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä” orgaanista yhdistettä sekä kreosoottien osaa, jonka höyrynpaine 293,15 K:n lämpötilassa on vähintään 0,01 kPa tai jolla on vastaava haihtuvuus tietyissä käyttöolosuhteissa;

46)

”orgaanisella liuottimella” mitä hyvänsä haihtuvaa orgaanista yhdistettä, jota käytetään mihin tahansa seuraavista tarkoituksista:

a)

sellaisenaan tai yhdessä muiden aineiden kanssa ilman, että siinä tapahtuu kemiallisia muutoksia, raaka-aineiden, tuotteiden tai jäteaineiden liuottamiseen,

b)

puhdistusaineena epäpuhtauksien liuottamiseen,

c)

liuotteena,

d)

dispergointiväliaineena,

e)

viskositeetin säätäjänä,

f)

pintajännityksen poistajana,

g)

pehmittimenä,

h)

säilöntäaineena;

47)

”pinnoitteella/maalilla” seosta, sellaisena kuin se on määritelty orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/42/EY (29) 2 artiklan 8 alakohdassa.

4 artikla

Lupavelvollisuus

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta laitosta tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta ei käytetä ilman lupaa.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön laitosten rekisteröintiä koskevan menettelyn sellaisten laitosten osalta, joka kuuluvat ainoastaan V luvun soveltamisalaan.

Rekisteröintimenettely on määriteltävä sitovassa säännöksessä ja siihen on sisällyttävä ainakin toiminnanharjoittajan toimivaltaiselle viranomaiselle antama ilmoitus aikomuksesta käyttää laitosta.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että lupa koskee kahta tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä ja sijaitsevat samassa paikassa.

Jos lupa koskee kahta tai useampaa laitosta, luvan on sisällettävä ehdot sen varmistamiseksi, että kukin laitos noudattaa tämän direktiivin vaatimuksia.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että lupa koskee useita osia eri toiminnanharjoittajien käytössä olevasta laitoksesta. Tällaisissa tapauksissa luvassa on täsmennettävä kunkin toiminnanharjoittajan vastuualueet.

5 artikla

Luvan myöntäminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä lupa, jos laitos vastaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa tai unionin oikeudessa vahvistettujen muiden vaatimusten soveltamista.

2.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta luvan myöntämismenettely ja -ehdot olisivat täysin yhteensovitettuja silloin, kun mukana on useita toimivaltaisia viranomaisia tai useita toiminnanharjoittajia tai jos myönnetään useampi lupa, jotta voidaan taata tehokas yhtenäinen menettely kaikkien menettelyn osalta toimivaltaisten viranomaisten välillä.

3.   Kun on kyse uudesta laitoksesta tai olennaisesta muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6, 7 ja 9 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät tutkitaan ja otetaan huomioon lupaa myönnettäessä.

6 artikla

Yleisesti sitovat säännöt

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tietyille laitosten, polttolaitosten, jätteenpolttolaitosten tai jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten ryhmille tarkoitetut vaatimukset yleisesti sitoviin sääntöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lupavelvoitteen soveltamista.

Jos hyväksytään yleisesti sitovia sääntöjä, on riittävää, että luvassa viitataan tällaisiin sääntöihin.

7 artikla

Vaaratilanteet ja onnettomuudet

Ympäristövastuusta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (30) soveltamista rajoittamatta jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavan vaaratilanteen tai onnettomuuden sattuessa sen varmistamiseksi, että:

a)

toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä;

b)

toiminnanharjoittaja toteuttaa viipymättä toimenpiteet ympäristölle aiheutuvien seurausten rajoittamiseksi ja vaaratilanteiden tai onnettomuuksien mahdollisen laajenemisen estämiseksi;

c)

toimivaltainen viranomainen vaatii toiminnanharjoittajaa toteuttamaan asianmukaiset, toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät täydentävät toimenpiteet ympäristölle aiheutuvien seurausten rajoittamiseksi ja vaaratilanteiden tai onnettomuuksien mahdollisen laajenemisen estämiseksi.

8 artikla

Lupaehtojen noudattamatta jättäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lupaehtoja noudatetaan.

2.   Jos lupaehtoja rikotaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

toiminnanharjoittaja ilmoittaa tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle;

b)

toiminnanharjoittaja toteuttaa viipymättä tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toiminta saatetaan säännösten mukaiseksi mahdollisimman pian;

c)

toimivaltainen viranomainen vaatii toiminnanharjoittajaa toteuttamaan asianmukaiset, toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät täydentävät toimenpiteet toiminnan saattamiseksi säännösten mukaiseksi.

Silloin kun lupaehtojen rikkomisesta aiheutuu ihmisten terveydelle välitöntä vaaraa tai se uhkaa aiheuttaa välittömiä huomattavia haittavaikutuksia ympäristölle ja kunnes toiminta on ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti saatettu lupaehtojen mukaiseksi, laitoksen, polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen, jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen tai näiden osan toiminta on keskeytettävä.

9 artikla

Kasvihuonekaasujen päästöt

1.   Jos tietyn laitoksen kasvihuonekaasupäästöjen on direktiivin 2003/87/EY liitteessä I täsmennetty liittyvän kyseisessä laitoksessa harjoitettavaan toimintaan, luvassa ei saa asettaa kyseisen kaasun suoralle päästölle raja-arvoa, ellei ole tarpeen varmistaa, että merkittävää paikallista pilaantumista ei aiheudu.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta, että energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia ei määrätä koskemaan polttolaitoksia tai muita laitoksia, joista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä laitosalueella.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa muutettava lupaa tarpeellisilta osin.

4.   Edellä olevaa 1–3 kohtaa ei sovelleta laitoksiin, jotka on jätetty väliaikaisesti unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti.

II LUKU

LIITTEESSÄ I LUETELTUJA TOIMINTOJA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

10 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin mainitussa liitteessä vahvistettujen kapasiteettia koskevien kynnysarvojen ylittyessä.

11 artikla

Toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta laitoksia käytetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)

kaikki asiaankuuluvat pilaantumista estävät toimenpiteet toteutetaan;

b)

käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa;

c)

merkittävää pilaantumista ei aiheuteta;

d)

jätteiden syntyminen ehkäistään direktiivin 2008/98/EY mukaisesti;

e)

jos jätteitä syntyy, ne valmistellaan uudelleenkäyttöä varten, kierrätetään tai käytetään hyödyksi tärkeysjärjestyksessä ja direktiivin 2008/98/EY mukaisesti, tai, jos tämä on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta, ne loppukäsitellään siten, että niillä ei ole ympäristövaikutuksia tai vaikutus on mahdollisimman vähäistä;

f)

energiankäyttö on tehokasta;

g)

tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi;

h)

tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään toiminnan lopullisen päättymisen jälkeen, jotta pilaantumisvaara vältettäisiin ja tuotantoalue saatettaisiin 22 artiklan mukaisesti määriteltyyn tyydyttävään tilaan.

12 artikla

Lupahakemukset

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lupahakemus sisältää seuraavat tiedot:

a)

tiedot laitoksesta ja sen toiminnasta;

b)

tiedot raaka- ja lisäaineista, muista aineista sekä laitoksessa käytetystä tai tuotetusta energiasta;

c)

tiedot laitoksen päästölähteistä;

d)

tiedot laitoksen sijaintipaikan olosuhteista;

e)

tarvittaessa 22 artiklan 2 kohdan mukainen perustilaselvitys;

f)

tiedot laitoksen arvioitujen päästöjen laadusta ja määrästä kuhunkin ympäristöelementtiin sekä päästöjen merkittävien ympäristövaikutusten erittely;

g)

tiedot ehdotetusta teknologiasta ja muista tekniikoista, joilla pyritään estämään laitoksen aiheuttamat päästöt, tai jos se ei ole mahdollista, vähentämään niitä;

h)

tiedot toimenpiteistä, joilla jätteiden syntymistä laitoksesta ehkäistään ja syntyneitä jätteitä valmistellaan uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä varten;

i)

muista toimenpiteistä, jotta noudatettaisiin 11 artiklan mukaisia toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleisiä periaatteita;

j)

tiedot toimenpiteistä ympäristöön joutuvien päästöjen tarkkailemiseksi;

k)

tiivistelmä hakijan tarkastelemista ehdotetun teknologian, tekniikoiden ja toimenpiteiden päävaihtoehdoista.

Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.

2.   Silloin kun direktiivissä 85/337/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti hankitut tiedot tai direktiivin 96/82 mukaisesti laadittu turvallisuuskertomus tai muut mitä tahansa muuta lainsäädäntöä soveltamalla hankitut tiedot täyttävät jonkin 1 kohdassa säädetyn vaatimuksen, voidaan nämä tiedot esittää lupahakemuksessa tai liittää ne siihen.

13 artikla

BAT-vertailuasiakirjat ja tietojenvaihto

1.   Komissio järjestää tietojenvaihdon jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden, ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen ja komission välillä voidakseen laatia, tarkastella uudelleen ja tarvittaessa saattaa ajan tasalle BAT-vertailuasiakirjoja.

2.   Tietoja on vaihdettava erityisesti seuraavista asioista:

a)

laitosten ja tekniikkojen tehokkuus päästöjen kannalta (tarvittaessa lyhyen ja pitkän aikavälin keskiarvoina, sekä niihin liittyvät vertailuolosuhteet), raaka-aineiden ominaisuudet ja kulutus, vedenkulutus, energian käyttö ja jätteen tuottaminen;

b)

käytetyt tekniikat, niihin liittyvä tarkkailu, kokonaisympäristövaikutukset, taloudellinen ja tekninen toteutuskelpoisuus ja niiden kehitys;

c)

paras käytettävissä oleva tekniikka ja uudet tekniikat, jotka yksilöidään a ja b alakohdassa mainittujen kysymysten tarkastelun jälkeen.

3.   Komissio perustaa ja kutsuu säännöllisesti kokoon jäsenvaltioiden, kyseisen teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen edustajista koostuvan foorumin.

Foorumi toimittaa komissiolle lausunnon tietojenvaihdon käytännön järjestelyistä ja erityisesti seuraavista seikoista:

a)

foorumin työjärjestys;

b)

tietojenvaihtoa koskeva työohjelma;

c)

ohjeet tiedonkeruusta;

d)

ohjeet BAT-vertailuasiakirjojen laatimisesta ja niiden laadun varmistamisesta mukaan lukien niiden sisällön ja muodon soveltuvuus.

Toisen alakohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuissa ohjeissa on otettava huomioon foorumin lausunto ja ne on hyväksyttävä 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Foorumi toimittaa BAT-vertailuasiakirjojen ehdotetusta sisällöstä komissiolle lausunnon, jonka komissio asettaa julkisesti saataville ja jonka se ottaa huomioon 5 kohdassa säädettyjen menettelyjen osalta.

5.   BAT-päätelmistä hyväksytään päätökset 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

6.   Komissio asettaa viipymättä 5 kohdan mukaisesti tehdyn päätöksen jälkeen julkisesti saataville BAT-vertailuasiakirjan ja varmistaa, että BAT-päätelmät asetetaan saataville unionin kaikilla virallisilla kielillä.

7.   Ennen kyseisen päätöksen tekemistä 5 kohdan mukaisesti käytetään BAT-päätelminä komission ennen 83 artiklassa tarkoitettua päivämäärää hyväksymissä BAT-vertailuasiakirjoissa olevia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia päätelmiä sovellettaessa tätä lukua sen 15 artiklan 3 ja 4 kohtaa lukuun ottamatta.

14 artikla

Lupaehdot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 11 ja 18 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi.

Näihin toimenpiteisiin on kuuluttava vähintään:

a)

päästöjen raja-arvot pilaaville aineille, liitteessä II luetelluille ja muille pilaaville aineille, joita voidaan päästää kyseisestä laitoksesta merkittäviä määriä, ottaen huomioon niiden ominaisuudet ja siirtymisen ympäristön elementistä toiseen;

b)

asiaankuuluvat maaperän ja pohjavesien suojelua koskevat vaatimukset sekä laitoksen tuottaman jätteen tarkkailua ja jätehuoltoa koskevat toimenpiteet

c)

päästöjen tarkkailua koskevat asianmukaiset vaatimukset, joissa täsmennetään:

i)

mittausmenetelmät, mittausten tiheys ja niiden arviointimenettely, ja

ii)

sovellettaessa 15 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, että päästöjen tarkkailun tulokset ovat saatavilla samalta ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot;

d)

velvollisuus toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa:

i)

c kohdassa tarkoitetun päästöjen tarkkailun tuloksiin perustuvat tiedot ja muut tarvittavat tiedot, joiden avulla toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa lupaehtojen noudattamisen, ja

ii)

15 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa yhteenvedon kyseisistä päästöjen tarkkailun tuloksista, jota voidaan verrata parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviin päästötasoihin;

e)

asianmukaiset vaatimukset, jotka koskevat maaperään ja pohjaveteen joutuvien päästöjen ehkäisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden säännöllistä ylläpitoa ja valvontaa b kohdan mukaisesti, ja asianmukaiset vaatimukset, jotka koskevat sellaisten merkityksellisten vaarallisten aineiden määräajoin suoritettavaa maaperän ja pohjaveden tarkkailua, joita on todennäköisesti laitoksen alueella, ottaen huomioon maaperän ja pohjaveden pilaantumismahdollisuuden laitoksen alueella;

f)

muihin olosuhteisiin kuin normaaleihin toimintaolosuhteisiin liittyvät toimenpiteet, kuten laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimet, vuodot, virhetoiminnot, väliaikainen seisautus tai lopullinen toiminnan lakkauttaminen;

g)

määräykset epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista;

h)

määräykset päästöjen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi tai viittaus muualla täsmennettyihin sovellettaviin vaatimuksiin.

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi päästöjen raja-arvoja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreillä ja teknisillä toimenpiteillä vastaavan ympäristönsuojelun tason varmistamiseksi.

3.   BAT-päätelmät otetaan lähtökohdaksi lupaehtoja määritettäessä.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi asettaa tiukempia lupaehtoja kuin ne, jotka voidaan saavuttaa BAT-päätelmissä kuvattua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttämällä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi asettaa tällaisia tiukempia ehtoja.

5.   Jos toimivaltainen viranomainen asettaa lupaehtoja sellaisen parhaan käytettävissä olevan tekniikan perusteella, jota ei ole lainkaan kuvattu asiaankuuluvissa BAT-päätelmissä, sen on varmistettava seuraavaa:

a)

kyseinen tekniikka määritetään ottaen erityisesti huomioon liitteessä III luetellut perusteet; ja

b)

noudatetaan 15 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin BAT-päätelmiin ei sisälly parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tekniikassa varmistetaan ympäristönsuojelun taso, joka vastaa BAT-päätelmissä kuvattua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

6.   Jos laitoksessa suoritettua toimintaa tai tuotantomenetelmän tyyppiä ei ole lainkaan käsitelty BAT-päätelmissä, tai jos näissä päätelmissä ei käsitellä toiminnan tai menetelmän kaikkia mahdollisia ympäristövaikutuksia, toimivaltaisen viranomaisen on toiminnanharjoittajaa ensin kuultuaan asetettava lupaehdot kyseessä olevia toimintoja tai menetelmiä varten määrittelemänsä parhaan käytettävissä olevan tekniikan perusteella kiinnittäen erityistä huomiota liitteessä III lueteltuihin perusteisiin.

7.   Liitteessä I olevassa 6.6 alakohdassa tarkoitettujen laitosten osalta sovelletaan tämän artiklan 1–6 kohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvän eläinsuojelulainsäädännön soveltamista.

15 artikla

Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja tekniset toimenpiteet

1.   Pilaavien aineiden päästöjen raja-arvoja sovelletaan siihen hetkeen, jona päästöt tulevat laitoksesta ulos, eikä mahdollisesti ennen tuota hetkeä tapahtunutta laimentumista oteta huomioon kyseisten arvojen määrittelyssä.

Mitä tulee pilaavien aineiden epäsuoriin päästöihin veteen, vedenpuhdistamon vaikutus voidaan ottaa huomioon kyseessä olevan laitoksen päästöjen raja-arvoja määritettäessä, edellyttäen että näin taataan koko ympäristön suojelun vastaava taso ja ettei lisätä ympäristön pilaantumista.

2.   Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja 14 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tekniset toimenpiteet perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, määräämättä kuitenkaan tietyn tekniikan tai teknologian käyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa BAT-päätelmistä tehdyissä päätöksissä, jollakin seuraavista:

a)

vahvistamalla päästöjen raja-arvot, jotka eivät ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja. Kyseiset päästöjen raja-arvot on ilmoitettava samalta tai lyhyemmältä ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot; tai

b)

vahvistamalla muut kuin a alakohdassa tarkoitetut päästöjen raja-arvot sovellettavien arvojen, ajanjaksojen ja viiteolosuhteiden osalta.

Toimivaltaisen viranomaisen on b alakohtaa sovellettaessa arvioitava vähintään kerran vuodessa päästöjen tarkkailun tuloksia sen varmistamiseksi, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ole ylittäneet parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi erityistapauksissa vahvistaa vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista. Kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan, kun arvioinnista käy ilmi, että BAT-päätelmissä kuvattuun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen saavuttaminen johtaisi suhteettoman suuriin kustannuksiin ympäristöhyötyihin verrattuna

a)

kyseessä olevan laitoksen maantieteellisen sijainnin tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi; taikka

b)

kyseessä olevan laitoksen teknisten ominaisuuksien vuoksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava lupaehtoihin sisällytettävään liitteeseen perustelut ensimmäisen alakohdan soveltamiselle mukaan lukien arvioinnin tulos sekä asetettujen edellytysten perustelut.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti asetetut raja-arvot eivät kuitenkaan saa ylittää tämän direktiivin liitteissä vahvistettuja raja-arvoja, sikäli kuin ne ovat sovellettavissa.

Toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa varmistettava, että merkittävää pilaantumista ei aiheudu ja että saavutetaan yleisesti korkea ympäristön suojelun taso.

Komissio voi jäsenvaltioiden 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamien tietojen perusteella etenkin tämän kohdan soveltamisen osalta tarvittaessa arvioida ja selkeyttää edelleen ohjeiden avulla perusteita, jotka on otettava huomioon tämän kohdan soveltamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava uudelleen ensimmäisen alakohdan soveltamista osana kutakin 21 artiklan mukaisesti tehtävää lupaehtojen tarkistamista.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää tilapäisiä poikkeuksia tämän artiklan 2 ja 3 kohdan ja 11 artiklan a ja b alakohdan vaatimusten soveltamisesta uusien tekniikoiden testausta ja käyttöä varten enintään yhdeksän kuukauden ajaksi, edellyttäen, että kyseisen ajanjakson kuluttua tekniikan käyttö joko lopetetaan tai toiminnosta aiheutuvat päästöt saavuttavat vähintään parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot.

16 artikla

Tarkkailuvaatimukset

1.   Edellä 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tarkkailuvaatimusten on tapauksen mukaan perustuttava BAT-päätelmissä kuvattuihin tarkkailua koskeviin päätelmiin.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä 14 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun määräaikaisen tarkkailun tiheys kunkin yksittäisen laitoksen osalta luvassa tai yleisesti sitovissa säännöissä.

Määräaikainen tarkkailu on suoritettava vähintään kerran viidessä vuodessa pohjaveden osalta ja kerran 10 vuodessa maaperän osalta, jollei tällainen tarkkailu perustu pilaantumisriskin järjestelmälliseen arviointiin, sanotun rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

17 artikla

Yleisesti sitovat säännöt liitteessä I luetelluille toiminnoille

1.   Yleisesti sitovia sääntöjä hyväksyessään jäsenvaltioiden on varmistettava yhtenäinen lähestymistapa ja korkea ympäristönsuojelun taso, joka vastaa sellaista ympäristönsuojelun tasoa, joka voidaan saavuttaa yksittäisiä lupaehtoja noudattamalla.

2.   Yleisesti sitovien sääntöjen on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, mutta 14 ja 15 artiklan säännösten noudattamisen varmistamiseksi niissä ei määrätä tietyn erityisen tekniikan tai teknologian käyttöä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisesti sitovia sääntöjä saatetaan ajan tasalle parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi ja 21 artiklan noudattamisen varmistamiseksi.

4.   Näissä 1–3 kohdan mukaisissa yleisesti sitovissa säännöissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti.

18 artikla

Ympäristönlaatunormit

Jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, lupaan on sisällytettävä lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.

19 artikla

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltainen viranomainen seuraa parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitystä tai että siitä ja uusien tai ajan tasalle saatettujen BAT-päätelmien julkaisemisesta tiedotetaan viranomaiselle, ja toimitettava nämä tiedot niille kansalaisille, joita asia koskee.

20 artikla

Toiminnanharjoittajien laitoksissa tekemät muutokset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista laitoksessa suunnitteilla olevista muutoksista tai laitoksen laajennuksista, joilla voi olla ympäristövaikutuksia. Tarpeen vaatiessa toimivaltainen viranomainen saattaa luvan ajan tasalle.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jottei mihinkään toiminnanharjoittajan suunnittelemaan olennaiseen muutokseen ryhdytä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa.

Lupahakemuksen ja toimivaltaisen viranomaisen päätöksen on katettava ne laitoksen osat ja 12 artiklassa luetellut yksityiskohdat, joihin olennainen muutos voi vaikuttaa.

3.   Laitoksen luonteen tai toiminnan muutoksia tai laajennuksia pidetään olennaisina, jos pelkästään niiden johdosta saavutetaan liitteessä I vahvistetut kapasiteettia koskevat raja-arvot.

21 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama lupaehtojen tarkistus ja ajan tasalle saattaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen tarkistaa kaikki lupaehdot säännöllisesti 2–5 kohdan mukaisesti ja saattaa ne tarpeen vaatiessa ajan tasalle tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

2.   Toiminnanharjoittajan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava kaikki lupaehtojen tarkistamiseen tarvittavat tiedot mukaan lukien erityisesti päästötarkkailun tulokset ja muut tiedot, joiden perusteella on mahdollista verrata laitoksen toimintaa parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, joka on kuvattu sitä koskevissa päätelmissä, ja parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviin päästötasoihin.

Toimivaltaisen viranomaisen on lupaehtoja tarkistaessaan otettava huomioon kaikki päästöjen tarkkailuista tai tarkastuksista saadut tiedot.

3.   Neljän vuoden kuluessa siitä, kun 13 artiklan 5 kohdan mukaiset päätökset BAT-päätelmistä, jotka koskevat laitoksen pääasiallista toimintaa, on julkaistu, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että:

a)

kaikki kyseistä laitosta koskevat lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa saatetaan ajan tasalle tämän direktiivin ja, tapauksen mukaan, erityisesti sen 15 artiklan 3 ja 4 kohdan noudattamisen varmistamiseksi;

b)

laitos on kyseisten lupaehtojen mukainen.

Tarkistamisessa on otettava huomioon kaikki uudet tai ajan tasalle saatetut BAT-päätelmät, joita sovelletaan laitokseen ja jotka on hyväksytty 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti sen jälkeen kun lupa myönnettiin tai sitä viimeksi tarkistettiin.

4.   Jos laitosta ei koske mikään BAT-päätelmistä, lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa saatetaan ajan tasalle, jos parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys mahdollistaa merkittävät päästövähennykset,

5.   Lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa saatetaan ajan tasalle ainakin seuraavissa tapauksissa:

a)

laitoksen aiheuttama pilaantuminen on niin merkittävää, että luvan nojalla voimassa olevat päästöjen raja-arvot on tarkistettava tai uusia päästöjen raja-arvoja on lisättävä;

b)

toiminnan turvallisuus vaatii toisenlaisten tekniikkojen käyttöönottoa;

c)

kun se on tarpeen uusien tai tarkistettujen ympäristönlaatunormien noudattamiseksi 18 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Laitoksen sulkeminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava lupaehdot sen varmistamiseksi, että laitoksen toiminnan lopullisesti päättyessä noudatetaan tämän artiklan 3 ja 4 kohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/60/EY, direktiivin 2004/35/EY, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY (31) ja maaperän suojelua koskevan asian kannalta merkityksellisen unionin oikeuden soveltamista.

2.   Jos laitoksen toimintoihin liittyy merkityksellisten vaarallisten aineiden käyttö, tuotanto tai ympäristöön päästäminen ja ottaen huomioon mahdollisuuden laitoksen alueen maaperän tai pohjaveden pilaantumiseen, toiminnanharjoittajan on laadittava ja toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle perustilaselvitys ennen laitoksen toiminnan käynnistämistä tai ennen laitoksen luvan saattamista ajan tasalle ensimmäisen kerran 7 päivän tammikuuta 2013 jälkeen.

Perustilaselvityksessä on oltava tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan määritellä maaperän ja pohjaveden pilaantumisen tila määrällisen vertailun tekemiseksi niiden tilasta 3 kohdan mukaisesti toiminnan lopullisesti päättyessä.

Perustilaselvityksessä on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)

tiedot laitoksen tämänhetkisestä käytöstä ja, jos tiedot ovat saatavilla, aikaisemmasta käytöstä;

b)

olemassa olevat tiedot maaperän ja pohjaveden tilaa perustilaselvityksen laatimisen ajankohtana kuvastavista mittauksista, jos tietoja on saatavilla, tai vaihtoehtoisesti uusista maaperän ja pohjaveden mittauksista ottaen huomioon maaperän tai pohjaveden pilaantumismahdollisuuden kyseisessä laitoksessa käytettävien, siellä tuotettavien tai sieltä vapautuvien vaarallisten aineiden vuoksi.

Jos muun kansallisen tai unionin lainsäädännön nojalla annetut tiedot täyttävät tämän kohdan vaatimukset, kyseiset tiedot voidaan sisällyttää tai liittää toimitettuun perustilaselvitykseen.

Komissio antaa ohjeet perustilaselvityksen sisällöstä.

3.   Toiminnanharjoittajan on laitoksen toiminnan lopullisesti päättyessä arvioitava maaperän ja pohjaveden tila merkityksellisten laitoksessa käytettyjen, siellä tuotettujen tai sieltä vapautuneiden vaarallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen osalta. Jos 2 kohdassa tarkoitetussa perustilaselvityksessä vahvistettuun maaperän ja pohjaveden tilaan verrattuna laitoksen toiminta on aiheuttanut merkityksellisten vaarallisten aineiden aiheuttamaa maaperän tai pohjaveden huomattavaa pilaantumista, toiminnanharjoittajan on toteutettava tarvittavat toimet pilaantumisen johdosta alueen palauttamiseksi tuohon tilaan. Tällaisten toimien tekninen toteutettavuus voidaan ottaa huomioon tätä tarkoitusta varten.

Toiminnanharjoittajan on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti, ja jos laitoksen maaperän ja pohjaveden pilaantuminen aiheuttaa merkittävän riskin ihmisen terveydelle tai ympäristölle sellaisen luvan mukaisen toiminnan tuloksena, jota toiminnanharjoittaja harjoitti ennen kuin laitoksen lupa saatettiin ajan tasalle ensimmäisen kerran 7 päivän tammikuuta 2013 jälkeen ja ottaen huomioon olosuhteet 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tiedot laitoksen sijaintipaikan olosuhteista, toteutettava tarvittavat toimet, joiden tarkoituksena on asiaan liittyvien vaarallisten aineiden poistaminen, hallinta, leviämisen estäminen tai vähentäminen, jotta laitosalue ei enää, ottaen huomioon sen nykyisen tai hyväksytyn tulevan käytön, aiheuttaisi tällaista riskiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

4.   Jos toiminnanharjoittajan ei tarvitse laatia 2 kohdassa tarkoitettua perustilaselvitystä, sen on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti toteutettava tarvittavat toimet, joiden tarkoituksena on asiaan liittyvien vaarallisten aineiden poistaminen, hallinta, leviämisen estäminen tai vähentäminen sen varmistamiseksi, ettei laitosalue, ottaen huomioon sen nykyisen tai hyväksytyn tulevan käytön, enää, sallitun toiminnan tuloksena ja ottaen huomioon olosuhteet 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti perustetun laitoksen alueella, aiheuta merkittävää riskiä ihmisen terveydelle tai ympäristölle maaperän tai pohjaveden pilaantumisen johdosta.

23 artikla

Ympäristötarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön laitosten ympäristötarkastuksia koskeva järjestelmä, jossa tutkitaan kyseisten laitosten kaikki asiaankuuluvat ympäristövaikutukset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajat antavat toimivaltaisille viranomaisille kaiken tarvittavan avun, jotta nämä pystyvät suorittamaan laitosvierailuja, ottamaan näytteitä ja keräämään kaiken tehtävänsä suorittamiseen tämän direktiivin mukaisesti tarvittavan tiedon.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki laitokset kuuluvat ympäristötarkastussuunnitelmaan kansallisella, alueellisella tai paikallistasolla, ja varmistettava, että tätä suunnitelmaa tarkistetaan ja tarvittaessa saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

3.   Kuhunkin ympäristötarkastussuunnitelmaan on sisällyttävä:

a)

merkittävien ympäristökysymysten yleisarvio;

b)

tarkastussuunnitelmaan kuuluva maantieteellinen alue;

c)

suunnitelmaan kuuluvia laitoksia koskeva rekisteri;

d)

menettelyt 4 kohdassa tarkoitettuja rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevien ohjelmien laatimiseksi;

e)

edellä olevan 5 kohdan mukaisesti toteutettavia muita kuin rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevat menettelyt;

f)

tarvittaessa eri tarkastusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset.

4.   Toimivaltainen viranomainen laatii säännöllisesti rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia koskevat ohjelmat, joihin sisältyy laitosvierailujen tiheys eri laitostyyppien osalta.

Laitosvierailujen välinen ajanjakso määräytyy kyseessä olevien laitosten ympäristöriskien järjestelmällisen arvioinnin perusteella, eikä kyseinen ajanjakso saa olla yhtä vuotta pitempi suurimmat riskit sisältävien laitosten osalta ja kolmea vuotta pitempi alhaisimmat riskit sisältävien laitosten osalta.

Jos tarkastuksessa on havaittu, että lupaehtoja on huomattavasti rikottu, kuuden kuukauden sisällä kyseisestä tarkastuksesta tehdään ylimääräinen tarkastuskäynti.

Ympäristöriskien järjestelmällisen arvioinnin on perustuttava vähintään seuraaviin arviointiperusteisiin:

a)

kyseessä olevien laitosten mahdolliset ja tosiasialliset vaikutukset ihmisen terveyteen ja ympäristöön ottaen huomioon päästötasot ja -tyypit, paikallisen ympäristön herkkyys ja onnettomuusriski;

b)

tiedot lupaehtojen noudattamisesta;

c)

toiminnanharjoittajan osallistuminen unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) asetuksen (EY) N:o 1221/2009 (32) mukaisesti.

Komissio voi antaa ohjeet ympäristöriskien arviointia koskevia perusteita varten.

5.   Muita kuin rutiiniluonteisia ympäristötarkastuksia on tehtävä vakavien ympäristövalitusten, vakavien ympäristöonnettomuuksien, vaaratilanteiden ja sääntöjen noudattamatta jättämisten tutkimiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tapauksen mukaan ennen luvan myöntämistä, tarkistamista tai saattamista ajan tasalle.

6.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kunkin laitosvierailun jälkeen tarkastusraportti, jossa selvitetään olennaisilta osin, noudatetaanko laitoksessa lupaehtoja, ja todetaan, tarvitaanko lisätoimia.

Raportti annetaan tiedoksi kyseessä olevalle toiminnanharjoittajalle kahden kuukauden kuluessa laitosvierailusta. Toimivaltainen viranomainen saattaa raportin yleisön saataville ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (33) mukaisesti neljän kuukauden kuluessa laitosvierailusta.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että toiminnanharjoittaja toteuttaa kaikki raportissa esille tuodut tarvittavat toimet kohtuullisen ajan kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista.

24 artikla

Tiedon saatavuus ja yleisön osallistuminen lupamenettelyyn

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyihin, jotka koskevat

a)

luvan myöntämistä uusia laitoksia varten;

b)

luvan myöntämistä olennaiseen muutokseen;

c)

luvan myöntämistä laitokseen, johon ehdotetaan sovellettavan 15 artiklan 4 kohtaa, tai kyseisen luvan saattamista ajan tasalle;

d)

laitoksen luvan tai lupaehtojen tarkistamista 21 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä IV säädettyä menettelyä.

2.   Kun päätös luvan myöntämisestä, tarkistamisesta tai saattamisesta ajan tasalle on tehty, toimivaltaisen viranomaisen on saatettava yleisön saataville muun muassa Internetin välityksellä a, b ja f alakohdan osalta seuraavat tiedot:

a)

päätöksen sisältö mukaan lukien jäljennös luvasta ja myöhemmät ajan tasalle saattamiset;

b)

päätöksen perusteena olevat seikat;

c)

ennen päätöksen tekemistä pidettyjen kuulemisten tulokset ja selvitys siitä, miten nämä tulokset on otettu huomioon kyseistä päätöstä tehtäessä;

d)

kyseessä olevaan laitokseen tai toimintoon liittyvien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen nimet;

e)

tiedot siitä, miten 14 artiklassa tarkoitetut lupaehdot, päästöjen raja-arvot mukaan lukien, on määritelty verrattuna parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan ja siihen liittyviin päästötasoihin;

f)

jos on myönnetty 15 artiklan 4 kohdan mukainen poikkeus, erityiset syyt poikkeuksen myöntämiselle kyseisessä kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti sekä asetetut ehdot.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on myös saatettava yleisön saataville muun muassa Internetin välityksellä ainakin a alakohdan yhteydessä:

a)

asiaan liittyvä tieto toimenpiteistä, jotka toiminnanharjoittaja on toiminnan lopullisesti päättyessä toteuttanut 22 artiklan mukaisesti;

b)

lupaehtojen mukaisesti saadut, toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat päästöjen tarkkailutulokset.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, jollei direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

25 artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä 24 artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

asia koskee riittävästi kyseessä olevaa yleisöä;

b)

kyseessä oleva yleisö väittää oikeuttaan heikennettävän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä edellytetään tällaista ennakkoehtoa;

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, missä vaiheessa muita päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää huomautuksia.

3.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuden heikentämisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

Kaikkien kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä.

Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.   Edellä oleva 1, 2 ja 3 kohta ei estä mahdollisuutta, että hallintoviranomainen alustavasti tutkii asian, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen, jonka mukaan hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on saatettava loppuun ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

Kyseisen menettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea, eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saatavilla on käytännön tietoja mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

26 artikla

Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset

1.   Jos jäsenvaltio toteaa, että tietyn laitoksen käytöllä on todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, tai jos jäsenvaltio, johon laitoksen käyttö todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi, sitä pyytää, sen jäsenvaltion, jonka alueella 4 artiklan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaista lupaa on haettu, on toimitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle liitteen IV mukaisesti toimitettavat tai saataville annettavat tiedot samanaikaisesti kun ne annetaan yleisön saataville.

Nämä tiedot ovat pohjana tarvittaville neuvotteluille kahden jäsenvaltion välisissä keskinäisissä suhteissa vastavuoroisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot varmistavat keskinäisissä suhteissansa, että 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakemukset annetaan asianmukaiseksi ajaksi yleisesti saataville mahdollisesti altistumisen kohteena olevassa jäsenvaltiossa, jotta tämä valtio voisi ottaa kantaa asiaan ennen toimivaltaisen viranomaisen päätöstä.

3.   Kun toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen hakemuksesta, 1 ja 2 kohdan mukaisten kuulemisten tulokset on otettava huomioon.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdan mukaisesti kuulluille jäsenvaltioille hakemusta koskevasta päätöksestä ja toimitettava niille 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Näiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan yleisön, jota asia koskee, saataville asianmukaisella tavalla niiden omalla alueella.

27 artikla

Uudet tekniikat

1.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa kannustettava uusien tekniikoiden kehittämistä ja soveltamista, erityisesti BAT-vertailuasiakirjoissa määritettyjä uusia tekniikoita.

2.   Komissio laatii ohjeita jäsenvaltioiden avustamiseksi 1 kohdassa tarkoitettujen uusien tekniikoiden kehittämisen ja soveltamisen kannustamisessa.

III LUKU

POLTTOLAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan polttoainetyypistä riippumatta polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW.

Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin polttolaitoksiin:

a)

laitokset, joissa palamistuotteita käytetään esineiden tai materiaalien suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai muuhun käsittelyyn;

b)

jälkipolttolaitokset, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina;

c)

katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet;

d)

laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi;

e)

kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit;

f)

koksaamot;

g)

Cowperin ilmankuumentimet;

h)

ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettävät tekniset laitteet;

i)

offshore-lautoilla käytettävät kaasuturbiinit ja kaasumoottorit;

j)

laitokset, joissa käytetään polttoaineena muita kuin 3 artiklan 31 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä.

29 artikla

Yhdistämissäännöt

1.   Jos kahden tai useamman erillisen polttolaitoksen savukaasut poistetaan yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten yhdistelmää pidetään yhtenä polttolaitoksena ja niiden kapasiteetit on laskettava yhteen laskettaessa nimellistä kokonaislämpötehoa.

2.   Kun vähintään kaksi erillistä polttolaitosta, joille on myönnetty lupa ensimmäistä kertaa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen, tai joiden toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet tällaista lupaa koskevan täydellisen hakemuksen mainittuna päivänä tai sen jälkeen, on rakennettu siten, että niiden savukaasut voitaisiin tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten yhdistelmää pidetään yhtenä polttolaitoksena, ja niiden kapasiteetit on laskettava yhteen laskettaessa nimellistä kokonaislämpötehoa.

3.   Laskettaessa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun polttolaitosten yhdistelmän nimellistä kokonaislämpötehoa yksittäisiä polttolaitoksia, joiden nimellinen lämpöteho on alle 15 MW, ei oteta huomioon.

30 artikla

Päästöjen raja-arvot

1.   Polttolaitosten savukaasut on poistettava hallitulla tavalla yhdestä tai useammasta savuhormista koostuvan savupiipun kautta; savupiipun korkeus määritetään siten, että ihmisen terveyttä ja ympäristöä suojellaan.

2.   Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, joille on myönnetty lupa ennen 7 päivää tammikuuta 2013 tai joiden toiminnanharjoittajat ovat jättäneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivämäärää, edellyttäen, että polttolaitoksen toiminta käynnistyy viimeistään 7 päivänä tammikuuta 2014, on oltava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden polttolaitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, joille oli myönnetty direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus ja jotka ovat käytössä 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen, on oltava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden polttolaitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

3.   Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, jotka eivät kuulu 2 kohdan soveltamisalaan, on oltava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden polttolaitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

4.   Liitteessä V olevassa 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sekä kyseisessä liitteessä olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita sovelletaan kunkin yhteisen piipun päästöihin suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon. Jos liitteessä V säädetään, että päästöjen raja-arvoja voidaan soveltaa polttolaitoksen osaan, jonka käyttötunteja on rajoitettu, kyseisiä raja-arvoja sovelletaan laitoksen mainittuun osaan, mutta ne vahvistetaan suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa tavallisesti vähärikkistä polttoainetta käyttävälle polttolaitokselle luvan poiketa rikkidioksidille 2 ja 3 kohdassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos toiminnanharjoittaja ei kykene noudattamaan näitä raja-arvoja sen vuoksi, että vähärikkisen polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle ensimmäisen alakohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista.

6.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan poiketa 2 ja 3 kohdassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta, jos polttolaitoksen joka käyttää vain kaasumaista polttoainetta on turvauduttava muihin polttoaineisiin kaasun toimituksessa ilmenneen äkillisen keskeytyksen vuoksi, ja sen olisi tästä syystä oltava varustettu savukaasun puhdistuslaitteella. Poikkeusta ei saa myöntää yli 10 päivän ajaksi, paitsi jos se on energiahuollon turvaamiseksi välttämätöntä.

Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kustakin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta erityistapauksesta.

Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ensimmäisen alakohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista.

7.   Jos polttolaitosta laajennetaan, liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovelletaan muutoksen kohteena olevaan laitoksen laajennusosaan ja ne määritetään suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon. Jos polttolaitokseen tehdään muutoksia, joilla voi olla seurauksia ympäristölle ja jotka vaikuttavat sellaiseen laitoksen osaan, jonka nimellislämpöteho on 50 MW tai enemmän, liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovelletaan siihen laitoksen osaan, joka on muuttunut koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon nähden.

8.   Liitteessä V olevassa 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei sovelleta seuraaviin polttolaitoksiin:

a)

dieselmoottorit;

b)

soodakattilat, joita käytetään selluntuotantolaitoksissa.

9.   Komissio tarkastelee parhaan käytettävissä olevan tekniikan pohjalta, onko tarpeen vahvistaa unionin laajuisia päästöjen raja-arvoja tai muuttaa liitteessä V vahvistettuja päästöjen raja-arvoja seuraaville polttolaitoksille:

a)

8 kohdassa tarkoitetut polttolaitokset;

b)

jalostamojen polttolaitokset, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, ottaen huomioon jalostamojen energiajärjestelmien erityisominaisuudet;

c)

polttolaitokset, jotka käyttävät muita kaasuja kuin maakaasua;

d)

kemiallisten laitosten polttolaitokset, joissa käytetään nestemäisiä tuotantojäännöksiä muuna kuin kaupallisena polttoaineena omaan käyttöön.

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä kyseisen tarkastelun tuloksista kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tarvittaessa säädösehdotuksen.

31 artikla

Rikinpoistoaste

1.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa sellaisiin kotimaisia kiinteitä polttoaineita polttaviin polttolaitoksiin, jotka eivät pysty noudattamaan 30 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja rikkidioksidipäästöjen raja-arvoja kyseisen polttoaineen ominaisuuksista johtuen, liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita mainitussa liitteessä olevassa 6 osassa vahvistettujen noudattamista koskevien sääntöjen mukaisesti edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on vahvistanut etukäteen 72 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun teknisen raportin.

2.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa jätettä käyttäviin kotimaisia kiinteitä polttoaineita polttaviin rinnakkaispolttolaitoksiin, jotka eivät pysty noudattamaan liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 tai 3.2 kohdassa tarkoitettuja rikkidioksidille asetettuja Cprosessin arvoja kotimaisen kiinteän polttoaineen ominaisuuksien vuoksi, sen sijasta liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita mainitun liitteen 6 osassa vahvistettujen noudattamista koskevien sääntöjen mukaisesti. Jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa tätä kohtaa, liitteessä VI olevan 4 osan 1 kohdassa tarkoitettu Cjäte on yhtä suuri kuin 0 mg/Nm3.

3.   Komissio tutkii 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä, voidaanko liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita soveltaa, ja ottaa huomioon erityisesti parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja rikkidioksidipäästövähennyksistä saadut hyödyt.

32 artikla

Kansallinen siirtymäsuunnitelma

1.   Jäsenvaltiot voivat laatia ja toteuttaa 1 päivän tammikuuta 2016 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisenä aikana kansallisen siirtymäsuunnitelman, joka kattaa polttolaitokset, joille myönnettiin ensimmäinen lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen tuota ajankohtaa edellyttäen, että laitos aloitti toimintansa 27 päivään marraskuuta 2003 mennessä. Suunnitelman on katettava jokaisen suunnitelmaan kuuluvan polttolaitoksen osalta yksi tai useampi seuraavista epäpuhtauksista: typen oksidit, rikkidioksidi ja hiukkaset. Kaasuturbiinien osalta suunnitelmaan kuuluvat vain typen oksidien päästöt.

Kansallinen siirtymäsuunnitelma ei koske seuraavia polttolaitoksia:

a)

laitokset, joihin sovelletaan 33 artiklan 1 kohtaa;

b)

laitokset, jotka sijaitsevat jalostamoissa ja jotka käyttävät omaan kulutukseensa jalostamisjäännösten kaasutuksesta saatuja lämpöarvoltaan vähäisiä kaasuja tai raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa;

c)

laitokset, joihin sovelletaan 35 artiklaa;

d)

laitokset, joille on myönnetty direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus.

2.   Suunnitelmaan kuuluvat polttolaitokset voidaan vapauttaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen noudattamisesta suunnitelmaan kuuluvien epäpuhtauksien osalta tai tarvittaessa 31 artiklassa tarkoitettujen rikinpoistoasteiden noudattamisesta.

31 päivänä joulukuuta 2015 sovellettavassa polttolaitoksen luvassa on vähintään säilytettävä erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut rikkidioksidipäästöjen, typen oksidien päästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot.

Polttolaitosten, joissa poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 500 MW ja joille myönnettiin ensimmäinen lupa 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen, on noudatettava typen oksidien päästöjen osalta liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

3.   Kansallisessa siirtymäsuunnitelmassa asetetaan kunkin siihen kuuluvan epäpuhtauden osalta enimmäismäärä, jossa määritellään päästöjen vuotuiset enimmäismäärät kaikille suunnitelmaan kuuluville laitoksille kunkin laitoksen nimellisen kokonaislämpötehon 31 päivänä joulukuuta 2010, sen todelliset vuotuiset käyttötunnit ja sen polttoaineenkulutuksen perusteella, jotka lasketaan kymmenen viimeisen toimintavuoden keskiarvona vuoteen 2010 saakka kyseinen vuosi mukaan luettuna.

Vuoden 2016 enimmäismäärä lasketaan direktiivin 2001/80/EY liitteissä III–VII vahvistettujen asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen tai tarvittaessa direktiivin 2001/80/EY liitteessä III vahvistettujen rikinpoistoasteiden perusteella. Jos on kyse kaasuturbiineista, käytetään direktiivin 2001/80/EY liitteessä VI olevassa B osassa kyseisille laitoksille vahvistettuja typen oksidien päästöjen raja-arvoja. Vuosien 2019 ja 2020 enimmäismäärä lasketaan tämän direktiivin liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettujen asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen perusteella tai tarvittaessa tämän direktiivin liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettujen asiaa koskevien rikonpoistoasteiden perusteella. Vuosien 2017 ja 2018 enimmäismäärät vahvistetaan suorittamalla enimmäismäärien lineaarinen vähennys vuosien 2016 ja 2019 välillä.

Se, että kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan kuuluva laitos suljetaan tai se ei enää kuulu III luvun soveltamisalaan, ei saa johtaa suunnitelmaan kuuluvien muiden laitosten vuosittaisten päästöjen kokonaismäärän lisääntymiseen.

4.   Kansallisen siirtymäsuunnitelman on myös sisällettävä 41 artiklan b alakohdan mukaisesti laadittujen täytäntöönpanosääntöjen mukaiset määräykset tarkkailusta ja raportoinnista sekä kunkin laitoksen osalta suunnitellut toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 päivästä heinäkuuta 2020 alkaen sovellettavia päästöjen raja-arvoja noudatetaan oikea-aikaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä annettava kansalliset siirtymäsuunnitelmansa tiedoksi komissiolle.

Komissio tekee suunnitelmista arvion ja jos komissio ei ole esittänyt vastaväitteitä 12 kuukauden kuluessa suunnitelman vastaanottamisesta, kyseessä oleva jäsenvaltio voi katsoa suunnitelmansa tulleen hyväksytyksi.

Jos komissio katsoo, ettei suunnitelma ole 41 artiklan b alakohdan mukaisesti laadittujen täytäntöönpanosääntöjen mukainen, se ilmoittaa kyseessä olevalle jäsenvaltiolle, ettei sen suunnitelmaa voida hyväksyä. Jäsenvaltion komissiolle toimittaman suunnitelman uuden version arvioinnin osalta toisessa alakohdassa tarkoitettu määräaika on kuusi kuukautta.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle suunnitelman mahdollisista myöhemmistä muutoksista.

33 artikla

Määräaikaispoikkeus

1.   Polttolaitokset voidaan vapauttaa 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen ja tarvittaessa 31 artiklassa tarkoitettujen rikinpoistoasteiden noudattamisesta sekä laitosten sisällyttämisestä 32 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan seuraavin edellytyksin:

a)

polttolaitoksen toiminnanharjoittaja sitoutuu toimivaltaiselle viranomaiselle 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä toimittamassaan kirjallisessa ilmoituksessa käyttämään laitosta enintään 17 500 käyttötuntia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana;

b)

toiminnanharjoittajan on joka vuosi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle käyttötuntien määrät 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen;

c)

31 päivänä joulukuuta 2015 sovellettavassa polttolaitoksen luvassa erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut rikkidioksidipäästöjen, typen oksidienpäästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot on säilytettävä vähintään polttolaitoksen jäljellä olevan toiminta-ajan. Polttolaitosten, joissa poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 500 MW ja joille myönnettiin ensimmäinen lupa 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen, on noudatettava typen oksidien päästöjen osalta liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja; ja

d)

polttolaitokselle ei ole myönnetty direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua poikkeusta.

2.   Jokaisen jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2016 mennessä toimitettava komissiolle luettelo kaikista polttolaitoksista, joihin 1 kohtaa sovelletaan, mukaan lukien niiden nimellinen kokonaislämpöteho, käytetyt polttoainetyypit ja sovellettavat rikkidioksidipäästöjen, typen oksidien päästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot. Niiden laitosten osalta, joihin 1 kohtaa sovelletaan, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain käyttötuntien määrät 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen.

3.   Jos polttolaitos on 6 päivänä tammikuuta 2011 osa pientä erillistä verkkoa ja tuona ajankohtana sen osuus kyseisen verkon sähköntoimituksesta on vähintään 35 prosenttia eikä se teknisten ominaisuuksiensa takia voi noudattaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja, tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen käyttötuntien määrä on 18 0001 päivän tammikuuta 2020 ja viimeistään 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana ja tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä on 1 päivä tammikuuta 2020.

4.   Jos polttolaitos, jonka nimellinen kokonaislämpöteho on yli 1 500 MW, aloitti toimintansa ennen 31 päivää joulukuuta 1986 ja polttaa kotimaista kiinteää polttoainetta, jonka tehollinen lämpöarvo on alle 5 800 kJ/kg, kosteuspitoisuus yli 45 prosenttia, yhdistetty kosteus- ja tuhkapitoisuus yli 60 painoprosenttia ja kalsiumoksidipitoisuus yli 10 prosenttia, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu käyttötuntien määrä on 32 000.

34 artikla

Pienet erilliset verkot

1.   Polttolaitokset, jotka ovat 6 päivänä tammikuuta 2011 pienten erillisten verkkojen osia, voidaan vapauttaa 31 päivään joulukuuta 2019 saakka 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen ja tarvittaessa 31 artiklassa tarkoitettujen rikinpoistoasteiden noudattamisesta. Kyseisten polttolaitosten luvissa on 31 päivään joulukuuta 2019 saakka vähintään säilytettävä erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut päästöjen raja-arvot.

2.   Polttolaitosten, joissa poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 500 MW ja joille myönnettiin ensimmäinen lupa 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen, on noudatettava typen oksidien päästöjen osalta liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

3.   Jos jäsenvaltiossa on tämän luvun soveltamisalaan kuuluvia polttolaitoksia, jotka ovat pienten erillisten verkkojen osia, kyseisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ennen 7 päivää tammikuuta 2013 luettelo kyseisistä polttolaitoksista, pienen erillisen verkon vuosittainen kokonaisenergiankulutus ja yhteenliittämisistä toisiin verkkoihin peräisin olevan energian määrä.

35 artikla

Kaukolämpölaitokset

1.   Polttolaitokset voidaan 31 päivään joulukuuta 2022 saakka vapauttaa velvoitteesta noudattaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja ja 31 artiklassa tarkoitettuja rikinpoistoasteita seuraavin edellytyksin:

a)

nimellinen kokonaislämpöteho on enintään 200 MW;

b)

laitos on saanut luvan ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai sen toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen tuota ajankohtaa, edellyttäen, että laitos aloitti toimintansa 27 päivään marraskuuta 2003 mennessä;

c)

vähintään 50 prosenttia laitoksen hyötylämmöntuotannosta viiden vuoden jakson liukuvana keskiarvona toimitetaan höyrynä tai kuumana vetenä julkiseen kaukolämpöverkkoon; ja

d)

polttolaitoksen luvassa, jota sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 2015, säilytetään 31 päivään joulukuuta 2022 saakka vähintään erityisesti direktiivien 2001/80/EY ja 2008/1/EY vaatimusten mukaisesti vahvistetut rikkidioksidipäästöjen, typen oksidienpäästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot.

2.   Jokaisen jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2016 mennessä toimitettava komissiolle luettelo kaikista polttolaitoksista, joihin 1 kohtaa sovelletaan, mukaan lukien niiden nimellinen kokonaislämpöteho, käytetyt polttoainetyypit ja sovellettavat rikkidioksidipäästöjen, typen oksidien päästöjen ja hiukkaspäästöjen raja-arvot. Kaikkien polttolaitosten osalta, joihin 1 kohtaa sovelletaan, ja 1 kohdassa mainitun ajanjakson kuluessa jäsenvaltioiden on lisäksi ilmoitettava komissiolle vuosittain viiden edeltävän vuoden liukuvana keskiarvona kunkin laitoksen sellaisen hyötylämmöntuotannon osuus, joka toimitettiin höyrynä tai kuumana vetenä julkiseen kaukolämpöverkkoon.

36 artikla

Hiilidioksidin geologinen varastointi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia ja joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa myönnetään hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (34) voimaantulon jälkeen, ovat arvioineet seuraavien ehtojen täyttymisen:

a)

sopivia varastointipaikkoja on käytettävissä;

b)

irtolaitteistot ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa;

c)

hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

2.   Jos 1 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että laitosalueella varataan sopiva tila hiilidioksidin talteenotto- ja paineistuslaitteistoille. Toimivaltaisen viranomaisen on, erityisesti ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun osalta määritettävä ehtojen täyttyminen 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella.

37 artikla

Päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöt tai rikkoutuminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvissa määrätään menettelystä puhdistinlaitteiden toimintahäiriön tai rikkoutumisen varalta.

2.   Rikkoutumisen sattuessa toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että toiminnanharjoittaja vähentää toimintaa tai keskeyttää sen, jos normaaliin toimintaan ei voida palata 24 tunnin kuluessa, tai käyttää laitosta vähän epäpuhtauksia tuottavilla polttoaineilla.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöstä tai rikkoutumisesta 48 tunnin kuluessa.

Ilman puhdistinlaitteita tapahtuvan toiminnan yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 120 tuntia minkään 12 kuukauden jakson aikana.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa mainittuihin aikarajoihin, seuraavissa tapauksissa:

a)

se on välttämätöntä energiahuollon turvaamiseksi;

b)

rikkoutunut polttolaitos korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi toisella laitoksella, mikä johtaisi päästöjen lisääntymiseen.

38 artikla

Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman epäpuhtauksia tarkkaillaan liitteessä V olevan 3 osan mukaisesti.

2.   Päästöjen tarkkailuun käytettävän automaattisen laitteiston asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti vuosittain liitteessä V olevan 3 osan mukaisesti.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen tarkkailussa käytettävien näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainti.

4.   Kaikki tarkkailutulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä sellaisella tavalla, että toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että luvassa olevia toimintaolosuhteita ja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

39 artikla

Päästöjen raja-arvojen noudattaminen

Ilmaa pilaavien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä V olevassa 4 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

40 artikla

Monipolttoainepolttolaitokset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävän monipolttoainepolttolaitoksen osalta asetettava päästöjen raja-arvot seuraavasti:

a)

kirjataan kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöjen raja-arvo, joka vastaa liitteessä V olevassa 1 ja 2 osassa säädettyä koko polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa;

b)

määritetään polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot, jotka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu yksilöllinen päästöjen raja-arvo kunkin polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla;

c)

lasketaan yhteen polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.

2.   Jos on kyse 30 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista monipolttoainepolttolaitoksista, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, 1 kohdan mukaisesti asetettujen päästöjen raja-arvojen sijasta voidaan soveltaa seuraavia päästöjen raja-arvoja:

a)

jos polttolaitoksen käytön aikana pääasiallisen polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta on vähintään 50 prosenttia, liitteessä V olevassa 1 osassa pääasialliselle polttoaineelle asetettu päästöjen raja-arvo;

b)

jos pääasiallisen polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta on alle 50 prosenttia, seuraavasti määritetty päästöjen raja-arvo:

i)

kirjataan liitteessä V olevassa 1 osassa kullekin käytetylle polttoaineelle vahvistetut päästöjen raja-arvot, jotka vastaavat polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa.

ii)

lasketaan pääasiallisen polttoaineen päästöjen raja-arvo kertomalla kyseiselle polttoaineelle i alakohdan mukaisesti määritetty päästöjen raja-arvo kertoimella kaksi ja vähentämällä tästä luvusta päästöjen raja-arvoltaan alhaisimman käytetyn polttoaineen liitteessä V olevassa 1 osassa asetettu päästöjen raja-arvo, joka vastaa polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa,

iii)

määritetään kunkin käytetyn polttoaineen polttoainepainotettu päästöjen raja-arvo kertomalla i ja ii alakohdassa määritetty päästöjen raja-arvo kyseessä olevan polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla,

iv)

lasketaan yhteen iii alakohdassa määritetyt polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.

3.   Jos on kyse 30 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista monipolttoainepolttolaitoksista, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti asetettujen päästöjen raja-arvojen sijasta voidaan soveltaa liitteessä V olevassa 7 osassa vahvistettuja rikkidioksidipäästöjen raja-arvojen keskiarvoja.

41 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Laaditaan täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat:

a)

3 artiklan 27 kohdassa ja liitteessä V olevan 4 osan 1 kohdassa tarkoitettujen käynnistys- ja pysäytysaikojen määrittämistä; ja

b)

32 artiklassa tarkoitettuja kansallisia siirtymäsuunnitelmia ja erityisesti päästöjen enimmäismäärien asettamista sekä niihin liittyvää tarkkailua ja raportointia.

Nämä täytäntöönpanosäännöt hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Komissio tekee aiheelliset ehdotukset viimeistään 7 päivänä heinäkuuta 2011.

IV LUKU

JÄTTEENPOLTTOLAITOKSIIN JA JÄTETTÄ KÄYTTÄVIIN RINNAKKAISPOLTTOLAITOKSIIN SOVELLETTAVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

42 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä lukua sovelletaan sellaisiin jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin, joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä.

Tätä lukua ei sovelleta kaasutus- tai pyrolyysilaitoksiin, jos jätteen tällaisesta lämpökäsittelystä syntyvät kaasut puhdistetaan niin, että ne eivät ole enää jätettä ennen niiden polttamista eivätkä ne voi aiheuttaa päästöjä, jotka ovat suurempia kuin maakaasun polttamisesta aiheutuvat päästöt.

Tämän luvun soveltamiseksi jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sisältyvät kaikki polttolinjat, jätteen rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilat, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, piiput sekä polton ja rinnakkaispoltonvalvontaan ja poltto- ja rinnakkaispoltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät.

Jos jätteen lämpökäsittelyssä käytetään muita prosesseja kuin hapetus, kuten pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä, jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen sisältyy sekä lämpökäsittelyprosessi että sitä seuraava polttoprosessi.

Jos jätteen rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus on pikemminkin jätteiden lämpökäsittely kuin energian tai aineellisten tuotteiden tuottaminen, laitosta on pidettävä jätteenpolttolaitoksena.

2.   Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin laitoksiin:

a)

laitokset, joissa käsitellään ainoastaan seuraavia jätteitä:

i)

edellä olevan 3 artiklan 31 kohdan b alakohdassa lueteltu jäte,

ii)

radioaktiivinen jäte,

iii)

eläinten ruhot, kuten niistä on säädetty muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (35),

iv)

offshorelaitoksilla tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsinnästä ja hyödyntämisestä syntyvä jäte, joka poltetaan näillä laitoksilla;

b)

koelaitokset, joita käytetään tutkimukseen, kehitykseen ja testaukseen polttoprosessin parantamiseksi ja joissa käsitellään jätettä alle 50 tonnia vuodessa.

43 artikla

Polttojätteen määrittely

Tässä luvussa ”polttojätteellä” tarkoitetaan nestemäistä tai kiinteää jätettä, jonka jätteenpolttolaitos tai jätettä käyttävä rinnakkaispolttolaitos tuottaa.

44 artikla

Lupahakemukset

Jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta koskevan lupahakemuksen on sisällettävä selvitys toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

laitoksen suunnittelussa, varustelussa, huollossa ja käytössä noudatetaan tämän luvun vaatimuksia, ottaen huomioon poltettavan tai rinnakkaispoltettavan jätteen luokat;

b)

poltto- ja rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö hyödynnetään niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista lämmön, prosessihöyryn tai sähköntuotannon avulla;

c)

polttojätteen määrä ja haitallisuus minimoidaan ja polttojäte kierrätetään, silloin kuin se on asianmukaista;

d)

polttojäte, jonka muodostumista ei voida ehkäistä tai vähentää tai jota ei voida kierrättää, käsitellään kansallisen ja unionin oikeuden mukaisesti.

45 artikla

Lupaehdot

1.   Luvassa on:

a)

lueteltava kaikki jätelajit, joiden käsittely on sallittu, jolloin on mainittava ainakin Euroopan jäteluetteloa koskevassa päätöksessä 2000/532/EY vahvistetut jätelajit, jos mahdollista, ja tarvittaessa esitettävä tiedot jätteen määrästä kunkin jätelajin osalta;

b)

ilmoitettava laitoksen jätteenpolton tai rinnakkaispolton kapasiteetti;

c)

mainittava ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen raja-arvot;

d)

määritettävä vaatimukset jätevesipäästöjen pH:n, lämpötilan ja virtaaman osalta;

e)

ilmoitettava näytteenotto- ja mittausmenettelyt ja -tiheydet, joita käytetään päästöjen tarkkailumääräysten noudattamiseen;

f)

määritettävä puhdistin- tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömistä seisokeista, häiriöistä tai vioista johtuva pisin sallittu aika, jona ilmaan joutuvat päästöt ja jätevesipäästöt saavat ylittää sallitut päästöjen raja-arvot.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi vaarallista jätettä käyttävälle jätteenpolttolaitokselle tai rinnakkaispolttolaitokselle myönnetyssä luvassa on oltava seuraavat tiedot:

a)

luettelo eri luokkiin kuuluvan vaarallisen jätteen, määristä, joiden käsittely on sallittu;

b)

vaarallisen jätteen pienin ja suurin massavirta, sen pienimmät ja suurimmat lämpöarvot ja suurimmat sallitut pitoisuudet epäpuhtauksille kuten polykloorattu bifenyyli, pentakloorifenoli, kloori, fluori, rikki ja raskasmetallit sekä muut pilaavat aineet.

3.   Jäsenvaltiot voivat laatia luettelon niistä lupaan sisältyvistä jäteluokista, joita voidaan rinnakkaispolttaa tiettyihin luokkiin kuuluvissa jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on määräajoin tarkasteltava lupaehtoja ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle.

46 artikla

Päästöjen vähentäminen

1.   Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten savukaasut on poistettava valvotusti savupiipulla, jonka korkeus määritetään siten, että suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä.

2.   Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VI olevassa 3 ja 4 osassa vahvistettuja tai mainitussa liitteessä olevan 4 osan mukaisesti määriteltyjä päästöjen raja-arvoja.

Jos jätettä käyttävässä rinnakkaispolttolaitoksessa yli 40 prosenttia tuloksena olevasta lämmön luovutuksesta on peräisin vaarallisesta jätteestä tai laitoksessa rinnakkaispoltetaan käsittelemätöntä sekalaista yhdyskuntajätettä, sovelletaan liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

3.   Savukaasujen puhdistuksesta syntyvän jäteveden päästämistä vesistöön on rajoitettava niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista, eivätkä pilaavien aineiden pitoisuudet saa ylittää liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

4.   Päästöjen raja-arvoja sovelletaan paikassa, jossa savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi poistetaan jätteenpolttolaitoksesta tai jätettä käyttävästä rinnakkaispolttolaitoksesta.

Jos savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi käsitellään jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen ulkopuolella pelkästään tällaisen jäteveden käsittelyyn tarkoitetussa käsittelylaitoksessa, liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja on sovellettava paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelylaitoksesta. Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään yhdessä muun jäteveden kanssa joko laitoksessa tai muualla, toiminnanharjoittajan on tehtävä tarvittavat ainetaselaskelmat käyttäen liitteessä VI olevan 6 osan 2 kohdassa vahvistettuja mittaustuloksia määrittääkseen ne lopullisessa jätevesipäästössä olevat päästömäärät, joiden voidaan katsoa johtuvan savukaasujen puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä.

Liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi ei missään olosuhteissa saa suorittaa jäteveden laimennusta.

5.   Jätteenpolttolaitoksen ja jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminta-alueet sekä niiden jätteiden varastointiin käyttämät alueet on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin joutuvat luvattomat ja ennalta arvaamattomat epäpuhtauspäästöt ehkäistään.

Varastokapasiteettia on oltava jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen alueen epäpuhtaille hulevesille taikka vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville epäpuhtaille vesille. Varastokapasiteetin on oltava riittävä, jotta tällaiset vedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden poistamista.

6.   Jätteenpolttolaitoksessa tai jätettä käyttävässä rinnakkaispolttolaitoksessa tai jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen osana olevassa yksittäisessä uunissa ei saa missään olosuhteissa jatkaa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 50 artiklan 4 kohdan c alakohdan soveltamista.

Tällaisen toiminnan yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 60 tuntia vuodessa.

Toisessa alakohdassa vahvistettua aikarajaa on sovellettava niihin uuneihin, jotka on yhdistetty samaan savukaasujen puhdistinlaitteeseen.

47 artikla

Häiriöt

Häiriön tapahtuessa toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

48 artikla

Päästöjen tarkkailu

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että päästöjen tarkkailu toteutetaan liitteessä VI olevan 6 ja 7 osan mukaisesti.

2.   Automaattisen mittausjärjestelmän asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustestejä kerran vuodessa liitteessä VI olevan 6 osan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Toimivaltainen viranomainen vahvistaa päästöjen tarkkailussa käytettävien näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainnin.

4.   Kaikki tarkkailutulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä sellaisella tavalla, että toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että luvassa olevia toimintaolosuhteita ja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

5.   Heti kun unionin alueella on käytettävissä sopivia mittaustekniikoita, komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä 76 artiklan sekä 77 ja 78 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti ajankohdan, josta lähtien on tehtävä ilmaan joutuvien raskasmetalli-, dioksiini- ja furaanipäästöjen jatkuvia mittauksia.

49 artikla

Päästöjen raja-arvojen noudattaminen

Ilmaa ja vettä pilaavia päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä VI olevassa 8 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

50 artikla

Toimintaolosuhteet

1.   Jätteenpolttolaitoksia käytettäessä on saavutettava sellainen polttotaso, että kuonassa tai pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden hehkutushäviö alle 5 prosenttia aineen kuivapainosta. Tarvittaessa on käytettävä jätteen esikäsittelymenetelmiä.

2.   Jätteenpolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen poltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een.

Jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen rinnakkaispoltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een.

Jos poltettavan tai rinnakkaispoltettavan vaarallisen jätteen sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötilan on oltava ensimmäisen ja toisen alakohdan vaatimusten noudattamiseksi vähintään 1 100 °C.

Jätteenpolttolaitoksissa ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa vahvistetut lämpötilat on mitattava palamiskammion sisäseinän läheisyydestä. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suorittaa mittaukset jostain muusta palamiskammion edustavasta kohdasta.

3.   Jätteenpolttolaitoksen kukin palamiskammio on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Tämän polttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen 2 kohdassa vahvistettujen lämpötilojen alle. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että nämä lämpötilat pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta jätettä.

Lisäpolttimeen ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin mitä aiheutuu tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/32/EY (36) 2 artiklan 2 alakohdassa määritellyn kaasuöljyn poltosta taikka nestekaasun tai maakaasun poltosta.

4.   Jätteenpolttolaitoksissa ja jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa on käytettävä automaattista järjestelmää, joka estää jätteen syötön seuraavissa tapauksissa:

a)

käynnistyksen aikana, kunnes tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettu tai 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty lämpötila on saavutettu;

b)

aina, kun lämpötila alittaa tämän artiklan 2 kohdassa vahvistetun tai 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyn lämpötilan;

c)

aina, kun jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästörajoista ylittyy savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriöiden tai vikojen vuoksi.

5.   Jätteenpolttolaitosten tai jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten tuottama lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

6.   Tartuntavaarallinen kliininen jäte on syötettävä suoraan uuniin sekoittamatta sitä ensin muihin luokkiin kuuluviin jätteisiin ja käsittelemättä sitä suoraan.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta käyttää ja johtaa luonnollinen henkilö, joka on pätevä hoitamaan laitosta.

51 artikla

Toimintaolosuhteiden muuttamista koskeva lupa

1.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan poiketa 50 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyistä olosuhteista ja lämpötilan osalta mainitun artiklan 4 kohdassa säädetyistä olosuhteista, jotka määritetään tiettyjä jäteluokkia tai tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja varten myönnettävässä luvassa, edellyttäen, että tämän luvun muita vaatimuksia noudatetaan. Jäsenvaltiot voivat määrätä tällaisia lupia koskevista säännöistä.

2.   Jätteenpolttolaitosten osalta toimintaolosuhteiden muutos ei saa aiheuttaa polttojätteen määrän kasvua eikä polttojätettä, jonka sisältämien orgaanisten pilaavien aineiden määrä on suurempi verrattuna polttojätteeseen, jonka voidaan odottaa syntyvän 50 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatettaessa.

3.   Niiden jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten, joilla on lupa muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti, orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja hiilimonoksidipäästöjä koskevien päästöjen on noudatettava myös liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

Sellu- ja paperiteollisuudessa käytettävien kuorikattiloiden, joissa rinnakkaispoltetaan sen omalla tuotantopaikalla syntynyttä jätettä, joka oli toiminnassa ja jolla oli lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jolla oli lupa muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti, orgaanisen hiilen kokonaismäärän päästöjen on noudatettava myös liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot kaikista 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksytyistä toimintaolosuhteista ja tehtyjen tarkistusten tuloksista osana niitä tietoja, jotka toimitetaan kertomusten toimittamista koskevien 72 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

52 artikla

Jätteen toimittaminen ja vastaanotto

1.   Jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki jätteen toimittamiseen ja vastaanottoon liittyvät varotoimet, jotta ehkäistään ilman, maaperän sekä pinta- ja pohjavesien pilaantuminen sekä muut kielteiset ympäristövaikutukset, haju- ja meluhaitat ja ihmisten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat, tai vähennetään niitä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista.

2.   Toiminnanharjoittajan on määriteltävä kunkin jätelajin massa mahdollisuuksien mukaan päätöksellä 2000/532/EY hyväksytyn Euroopan jäteluettelon mukaisesti ennen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen.

3.   Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on kerättävä jätteeseen liittyvät tiedot varmistaakseen 45 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen lupaehtojen täyttymisen.

Näihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

kaikki hallinnolliset tiedot 4 kohdan a alakohdassa mainituissa asiakirjoissa esitetystä tuotantoprosessista;

b)

jätteen fysikaalinen ja jos mahdollista myös kemiallinen koostumus sekä muu tarvittava tieto sen arvioimiseksi, soveltuuko jäte poltettavaksi aiotussa prosessissa;

c)

jätteen vaaralliset ominaisuudet, aineet joiden kanssa sitä ei voi sekoittaa ja jätteen käsittelyssä noudatettavat varotoimet.

4.   Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on suoritettava vähintään seuraavat toimenpiteet:

a)

direktiivissä 2008/98/EY ja tarvittaessa jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 1013/2006 (37) sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa lainsäädännössä edellytettyjen asiakirjojen tarkastaminen;

b)

silloin kun se on tarkoituksenmukaista, edustavien näytteiden ottaminen mikäli mahdollista ennen jäte-erän purkamista, jotta voidaan tarkastaa jätteen vastaavan 3 kohdassa edellytettyjä tietoja ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkastaa käsiteltäväksi tulevan jätteen laadun.

Edellä olevassa b alakohdassa tarkoitettuja näytteitä on säilytettävä vähintään kuukauden ajan kyseessä olevan jätteen polton tai rinnakkaispolton jälkeen.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää jätteenpolttolaitoksille tai jätettä käyttäville rinnakkaispolttolaitoksille, jotka ovat II osan soveltamisalaan kuuluvien laitoksen osia ja joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan ainoastaan kyseisessä laitoksessa syntyneitä jätteitä, luvan poiketa 2, 3 ja 4 kohdan säännöksistä.

53 artikla

Polttojäte

1.   Polttojätteen määrä ja haitallisuus on minimoitava. Silloin, kun tämä on asianmukaista, polttojäte on kierrätettävä viipymättä itse laitoksessa tai muualla.

2.   Kuivan pölymäisen polttojätteen kuljetuksen ja välivarastoinnin on tapahduttava siten, että estetään kyseisen jätteen joutuminen ympäristöön.

3.   Ennen polttojätteen käsittely- tai kierrätystapojen määrittämistä on tehtävä tarvittavat tutkimukset, jotta voidaan selvittää polttojätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja pilaamispotentiaali. Näiden testien on koskettava jätteen liukoisen jakeen ja raskasmetallien liukoisen jakeen kokonaismäärää.

54 artikla

Olennaiset muutokset

Liitteen II soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa toimivan ainoastaan tavanomaista jätettä käyttävän jätteenpolttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnassa tapahtuvaa muutosta, johon liittyy vaarallisen jätteen poltto tai rinnakkaispoltto, on pidettävä olennaisena muutoksena.

55 artikla

Jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia koskeva raportointi ja yleisölle annettavat tiedot

1.   Uusien jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten lupia koskevien hakemusten on oltava riittävän ajan yleisön saatavilla yhdessä tai useammassa tilassa, jotta se voi esittää hakemuksista huomautuksia ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee asiassa päätöksen. Myös mainittu päätös, joka sisältää vähintään jäljennöksen luvasta ja sen mahdolliset myöhemmät muutokset, on annettava yleisön saataville.

2.   Niitä jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia, joiden nimelliskapasiteetti on kaksi tonnia tunnissa tai enemmän, koskevissa 72 artiklassa tarkoitetuissa raporteissa on oltava tiedot laitoksen toiminnasta ja seurannasta ja selostettava ainakin poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin kulku sekä ilmaan ja veteen joutuneet päästöt suhteutettuna tämän direktiivin mukaisiin päästörajoihin. Nämä tiedot on annettava yleisön saataville.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava luettelo niistä jätteenpolttolaitoksista ja jätettä käyttävistä rinnakkaispolttolaitoksista, joiden nimelliskapasiteetti on alle kaksi tonnia tunnissa, ja luettelo on annettava yleisön saataville.

V LUKU

ORGAANISIA LIUOTTIMIA KÄYTTÄVIÄ LAITOKSIA JA TOIMINTOJA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

56 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan liitteessä VII olevassa 1 osassa lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin toimintoihin, jotka saavuttavat mainitussa liitteessä olevassa 2 osassa vahvistetut kulutuksen kynnysarvot.

57 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

1)

”olemassa olevalla laitoksella”29 päivänä maaliskuuta 1999 toiminutta laitosta, tai jolle oli myönnetty lupa tai joka oli rekisteröity ennen 1 päivää huhtikuuta 2001 tai toimijaa, jonka toiminnanharjoittaja on toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen 1 päivää huhtikuuta 2001, edellyttäen että mainitun laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2002;

2)

”poistokaasuilla” lopullista kaasumaista päästöä, joka sisältää haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai muita epäpuhtauksia ja joka vapautuu ilmaan poistoputkesta tai puhdistinlaitteistosta;

3)

”hajapäästöillä” haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja minkä tahansa tuotteen sisältämien liuottimien muita kuin poistokaasupäästöjä ilmaan, maaperään ja veteen, ellei liitteessä VII olevassa 2 osassa toisin säädetä;

4)

”kokonaispäästöillä” poistokaasujen sisältämien päästöjen sekä hajapäästöjen kokonaismäärää;

5)

”valmisteella” valmistetta, kuten se on määritelty kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (38) (REACH) 3 artiklan 2 kohdassa;

6)

”liimalla” mitä hyvänsä seosta, jota käytetään yhdistämään tuotteen erilliset osat toisiinsa, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä seokset, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

7)

”painovärillä” seosta, jota käytetään painatustoiminnoissa tekstin tai kuvien painamiseen erilaisille pinnoille, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä seokset, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

8)

”lakalla” läpinäkyvää pinnoitetta;

9)

”kulutuksella” laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuottimien kokonaismäärää yhden kalenterivuoden tai muun 12 kuukauden ajanjakson aikana, lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka otetaan talteen uudelleenkäyttöä varten;

10)

”prosessiin menevällä määrällä” orgaanisten liuottimien määrää ja niiden määrää toiminnossa käytettävissä seoksissa, mukaan lukien laitoksessa tai sen ulkopuolella kierrätettävät liuottimet, jotka lasketaan joka kerta, kun niitä käytetään toiminnon suorittamisessa;

11)

”uudelleenkäytöllä” laitoksesta talteenotettujen orgaanisten liuottimien käyttöä teknisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin, myös polttoaineeksi, mutta ei kuitenkaan tällaisen talteenotetun orgaanisen liuottimen loppusijoitusta jätteenä;

12)

”hallituilla olosuhteilla” olosuhteita, joiden vallitessa laitosta käytetään niin, että toiminnosta vapautuvat haihtuvat orgaaniset yhdisteet kerätään talteen ja päästetään ulos hallitusti joko poistoputken tai puhdistinlaitteiston kautta, minkä vuoksi ne eivät ole kokonaisuudessaan hajapäästöjä;

13)

”käynnistys- ja alasajotoimilla” toiminnon, laiteyksikön tai säiliön toiminnan käynnistämiseen, alasajoon taikka tyhjäkäynnin aloittamiseen tai lopettamiseen liittyviä toimintoja, lukuun ottamatta säännöllisiä oskillointitoiminnon vaiheita.

58 artikla

Vaarallisten aineiden korvaaminen

Aineet ja seokset, jotka sisältämiensä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuoksi on aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi ja joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet H340, H350, H350i, H360D tai H360F, on korvattava niin pitkälle kuin mahdollista vähemmän haitallisilla aineilla tai seoksilla mahdollisimman pian.

59 artikla

Päästöjen vähentäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jokainen laitos noudattaa jompaakumpaa seuraavista säännöksistä:

a)

haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt eivät ylitä poistokaasujen päästöjen raja-arvoja ja hajapäästöjen raja-arvoja tai kokonaispäästöjen raja-arvoja, ja muita liitteessä VII olevassa 2 ja 3 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan;

b)

laitokset noudattavat liitteessä VII olevassa 5 osassa ä vahvistettuja vähentämisohjelman vaatimuksia, edellyttäen, että saavutetaan vastaavat päästövähennykset kuin a alakohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja soveltamalla.

Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti b alakohdassa tarkoitettuja päästövähennyksiä vastaavien vähennysten saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä.

2.   Poiketen 1 kohdan a alakohdasta, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että yksittäisen laitoksen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista noudattaa hajapäästöjä koskevaa raja-arvoa, toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan ylittää raja-arvot edellyttäen, että tästä ei ole odotettavissa merkittäviä vaaroja ihmisten terveydelle tai ympäristölle ja että toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että laitoksessa käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

3.   Poiketen 1 kohdasta sellaisten liitteessä VII olevan 2 osan taulukon 8 kohdassa mainittujen pinnoitusprosessien osalta, joita ei voida suorittaa hallituissa oloissa, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että laitos ei noudata mainitussa kohdassa vahvistettuja päästövaatimuksia, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että vaatimusten noudattaminen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja että parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa noudatetaan.

4.   Jäsenvaltioiden on 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava komissiolle tiedot tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista.

5.   Joko sellaisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet H340, H350, H350i, H360D tai H360F, tai sellaisten halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralauseke H341 tai H351, on kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi rajoitettava hallituissa olosuhteissa siinä määrin kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, eivätkä ne saa ylittää liitteessä VII olevassa 4 osassa vahvistettuja asiaan vaikuttavia päästöjen raja-arvoja.

6.   Laitosten, joissa harjoitetaan kahta tai useampaa toimintaa, joista kukin ylittää liitteessä VII olevassa 2 osassa esitetyt kynnysarvot, on:

a)

5 kohdassa määritettyjen aineiden osalta täytettävä kyseisessä kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen;

b)

kaikkien muiden aineiden osalta, joko

i)

täytettävä 1 kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen, tai

ii)

varmistettava, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispäästöt eivät ylitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olisi sovellettu i alakohtaa.

7.   Kaikki aiheelliset varotoimenpiteet on toteutettava haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä käynnistys- ja alasajotoimintojen aikana.

60 artikla

Päästöjen tarkkailu

Jäsenvaltioiden on joko lupaehdoin tai yleisin sitovin säännöin varmistettava, että päästöjen mittaukset suoritetaan liitteessä VII olevan 6 osan mukaisesti.

61 artikla

Päästöjen raja-arvojen noudattaminen

Poistokaasujen päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä VII olevassa 8 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

62 artikla

Säännösten noudattamista koskevat kertomukset

Toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä tiedot, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa, että jotakin seuraavista noudatetaan:

a)

poistokaasupäästöjen raja-arvot, hajapäästöjen raja-arvot ja kokonaispäästöjen raja-arvot;

b)

liitteessä VII olevan 5 osan mukaisen vähentämisohjelman vaatimukset;

c)

edellä olevan 59 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset.

Tähän voi sisältyä liitteessä VII olevan 7 osan mukaisesti laadittu liuottimien hallintasuunnitelma.

63 artikla

Olemassa oleviin laitoksiin tehtävät olennaiset muutokset

1.   Olemassa olevassa laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuosten keskimääräisen päivittäisen enimmäismassan muutosta, jos laitos toimii suunnitellulla teholla tavanomaisissa toimintaolosuhteissa käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa lukuun ottamatta, pidetään olennaisena, jos sen seurauksena haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt lisääntyvät yli:

a)

25 prosenttia sellaisen laitoksen osalta, joka suorittaa joko toimintoja, jotka kuuluvat liitteessä VII olevan 2 osan taulukon kohdissa 1, 3, 4, 5, 8, 10, 13, 16 tai 17 mainittujen alhaisempien kynnysarvojen piiriin, tai toimintoja, jotka kuuluvat johonkin liitteessä VII olevassa 2 osassa mainittuihin muihin kohtiin, jos liuottimien kulutus on alle 10 tonnia/vuosi;

b)

kaikkien muiden laitosten osalta 10 prosenttia.

2.   Jos olemassa olevaan laitokseen tehdään olennainen muutos tai jos laitos olennaisen muutoksen jälkeen kuuluu ensimmäistä kertaa tämän direktiivin soveltamisalaan, olennaisen muutoksen kohteena olevaa laitoksen osaa pidetään joko uutena laitoksena tai, jos koko laitoksen kokonaispäästöt eivät ylitä niitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olennaisen muutoksen kohteena ollutta osaa olisi pidetty uutena laitoksena, olemassa olevana laitoksena.

3.   Olennaisen muutoksen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava tämän direktiivin vaatimusten noudattaminen.

64 artikla

Tietojen vaihtaminen orgaanisten liuottimien korvaamisesta

Komissio järjestää orgaanisten liuottimien ja niitä mahdollisesti korvaavien aineiden käyttöä ja sellaisia tekniikoita, joilla on vähiten vaikutuksia ilmaan, veteen, maaperään, ekosysteemeihin sekä ihmisen terveyteen, koskevan tietojen vaihdon jäsenvaltioiden, kyseessä olevan teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä.

Tietoja on vaihdettava kaikkien seuraavien osa-alueiden osalta:

a)

käyttöön soveltuvuus;

b)

mahdolliset vaikutukset ihmisen terveyteen yleensä ja erityisesti työperäinen altistuminen;

c)

mahdolliset vaikutukset ympäristöön;

d)

taloudelliset vaikutukset, erityisesti käytettävissä olevien vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyä koskevat kysymykset.

65 artikla

Tietojen julkisuus

1.   Toimivaltaisen viranomaisen päätös, johon on liitetty ainakin jäljennös luvasta, ja siihen mahdollisesti tehtävät ajan tasalle saattamiset on annettava yleisön saataville.

Laitoksiin sovellettavat sitovat yleiset säännöt sekä luettelo laitoksista, joilta edellytetään lupaa ja rekisteröintiä, on annettava yleisön saataville.

2.   Edellä 60 artiklan mukaiset päästöjen tarkkailun tulokset, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen hallussa, on annettava yleisön saataville.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

VI LUKU

TITAANIDIOKSIDIA TUOTTAVIA LAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISMÄÄRÄYKSET

66 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua on sovellettava titaanidioksidia tuottaviin laitoksiin.

67 artikla

Jätteen päästökielto

Jäsenvaltioiden on kiellettävä seuraavien jätteiden päästäminen vesistöihin, meriin tai valtameriin:

a)

kiinteä jäte;

b)

sulfaattimenetelmää käyttävissä laitoksissa titanyylisulfaattiliuoksen hydrolyysiä seuraavasta suodatusvaiheesta syntyvät emäliuokset. sekä tällaisiin liuoksiin liittyvät happojätteet, jotka sisältävät yli 0,5 prosenttia vapaata rikkihappoa, ja erilaiset raskasmetallit, mukaan luettuna tällaiset emäliuokset, jotka on laimennettu siten, että ne sisältävät 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata suolahappoa;

c)

kloorimenetelmää käyttävissä laitoksissa syntyvä jäte, joka sisältää yli 0,5 prosenttia vapaata kloorivetyä ja erilaisia raskasmetalleja, mukaan luettuna tällainen jäte, jota on laimennettu niin, että se sisältää 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa;

d)

suodatussuolat, lietteet ja nestemäiset jätteet, jotka syntyvät b ja c alakohdassa mainittujen jätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5.

68 artikla

Veteen joutuvien päästöjen vähentäminen

Laitosten päästöt veteen eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

69 artikla

Ilmaan joutuvien päästöjen estäminen ja vähentäminen

1.   Happopisaroiden päästöt laitoksista on estettävä;

2.   Laitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

70 artikla

Päästöjen tarkkailu

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava veteen joutuvien päästöjen tarkkailu, jotta toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että lupaehtoja ja 68 artiklaa noudatetaan.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu, jotta toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että lupaehtoja ja 69 artiklaa noudatetaan. Tällaiseen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään liitteessä VIII olevassa 3 osassa vahvistettu päästöjen tarkkailu.

3.   Tarkkailu on toteutettava CEN-standardien mukaisesti, tai jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot.

VII LUKU

KOMITEA, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän direktiivin velvoitteiden täyttämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset.

72 artikla

Jäsenvaltioiden kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komission saataville saatetaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat tiedot, edustavat tiedot päästöistä ja muista pilaantumisen muodoista, päästöjen raja-arvoista, parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamisesta 14 ja 15 artiklan mukaisesti, erityisesti 15 artiklan 4 kohdan mukaisten poikkeusten myöntämisestä sekä uuden tekniikan kehittämisessä ja soveltamisessa tapahtuneesta edistymisestä 27 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on saatettava nämä tiedot saataville sähköisessä muodossa.

2.   On vahvistettava 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, mitä tietoja, millaisessa muodossa ja miten usein 1 kohdan mukaisesti on toimitettava. Tähän sisältyy myös niiden erityistoimintojen ja pilaavien aineiden määrittäminen, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava.

3.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen laadittava vuosittainen kartoitus kaikkien tämän direktiivin III luvun soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten rikkidioksidipäästöistä, typen oksidien päästöistä ja hiukkaspäästöistä sekä energiansyötöstä.

Ottaen huomioon 29 artiklassa olevat yhdistämissäännöt kunkin polttolaitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot:

a)

polttolaitoksen mitattu nimellinen kokonaisteho (MW);

b)

polttolaitoksen tyyppi: kattila, kaasuturbiini, kaasumoottori, dieselmoottori tai muu (tyyppi määritettävä);

c)

polttolaitoksen toiminnan aloittamispäivämäärä;

d)

rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten (kokonaisleijumana) vuosittaiset kokonaispäästöt (tonnia vuodessa);

e)

polttolaitoksen käyttötuntien määrä;

f)

energiansyötön vuosittainen kokonaismäärä (nettolämpöarvon mukaan) (TJ:tä vuodessa), joka eritellään viiteen polttoaineluokkaan: hiili, ligniitti, biomassa, turve, muut kiinteät polttoaineet (tyyppi määritettävä), nestemäiset polttoaineet, maakaasu ja muut kaasut (tyyppi määritettävä).

Näihin kartoituksiin sisältyvät vuosittaiset laitoskohtaiset tiedot on toimitettava pyynnöstä komissiolle.

Komissiolle on toimitettava tiivistelmä kartoituksista joka kolmas vuosi 12 kuukauden kuluessa kartoituksen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä. Tiivistelmässä on eriteltävä jalostamoiden eri polttolaitosten tiedot.

Komissio toimittaa jäsenvaltioille ja yleisön saataville yhteenvedon näiden kartoitusten vertailusta ja arviosta direktiivin 2003/4/EY mukaisesti 24 kuukauden kuluessa kartoituksen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä.

4.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen toimitettava vuosittain komissiolle seuraavat tiedot:

a)

edellä olevan 31 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa polttolaitoksissa käytetyn kotimaisen kiinteän polttoaineen rikkipitoisuus ja saavutettu rikinpoistoaste kunkin kuukauden keskiarvona. Mainitun 31 artiklan ensimmäisenä soveltamisvuonna ilmoitetaan myös tekniset perustelut sille, miksi laitokset eivät pysty noudattamaan 30 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja; ja

b)

vuosittainen käyttötuntien määrä sellaisissa polttolaitoksissa, joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa viiden vuoden jakson liukuvana keskiarvona.

73 artikla

Arviointi

1.   Komissio toimittaa 7 päivään tammikuuta 2016 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle 72 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin perustuvan kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa.

Kertomuksessa arvioidaan, onko unionin tasolla toteutettava toimia vahvistamalla tai saattamalla ajan tasalle unionin laajuiset päästöjen raja-arvojen vähimmäisvaatimukset sekä tarkkailua ja määräysten noudattamista koskevat säännöt sellaisia toimintoja varten, jotka kuuluvat edellisen kolmivuotiskauden aikana hyväksyttyjen BAT-päätelmien piiriin, seuraavin perustein:

a)

kyseessä olevien toimintojen yleinen vaikutus ympäristöön; ja

b)

parhaan käytettävissä olevan tekniikan täytäntöönpanon eteneminen kyseisissä toiminnoissa.

Arvioinnissa otetaan huomioon 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun foorumin lausunto.

Tämän direktiivin III luvussa ja liitteessä V on katsottava vahvistettavan unionin laajuiset vähimmäisvaatimukset suurille polttolaitoksille.

Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotus. Jos toisessa alakohdassa tarkoitetussa arvioinnissa todetaan tällainen tarve, säädösehdotukseen sisällytetään säännöksiä, joilla vahvistetaan tai saatetaan ajan tasalle unionin laajuiset päästöjen raja-arvojen vähimmäisvaatimukset sekä kyseisten toimintojen tarkkailua ja määräysten noudattamista koskevat säännöt.

2.   Komissio toimittaa 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä arvion tarpeesta rajoittaa päästöjä, jotka ovat peräisin:

a)

polttoaineiden poltosta laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on alle 50 MW;

b)

karjan tehokasvatuksesta; ja

c)

karjanlannan levittämisestä.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen arvioinnin tuloksista ja tarvittaessa siihen liittyvän säädösehdotuksen.

3.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä kertomuksen siitä, että liitteessä I vahvistetaan:

a)

kapasiteettia koskevat eriytetyt raja-arvot eri siipikarjalajien kasvatukselle mukaan luettuna viiriäisten erityistapaus;

b)

kapasiteettia koskevat raja-arvot erityyppisten eläinten samanaikaiselle kasvatukselle samassa laitoksessa.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kyseisen arvioinnin tuloksista kertomuksen ja tarvittaessa siihen liittyvän säädösehdotuksen.

74 artikla

Liitteiden muuttaminen

Tämän direktiivin säännösten mukauttamiseksi parhaan käytettävissä olevan tekniikan perusteella tieteen ja tekniikan kehitykseen komissio antaa delegoituja säädöksiä 76 artiklan sekä 77 ja 78 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti liitteessä V olevan 3 ja 4 osan, liitteessä VI olevan 2, 6, 7 ja 8 osan sekä liitteessä VII olevan 5, 6, 7 ja 8 osan mukauttamiseksi sellaiseen tieteen ja tekniikan kehitykseen.

75 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

76 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 6 päivästä tammikuuta 2011 lukien valta antaa 48 artiklan 5 kohdassa ja 74 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 77 artiklan mukaisesti.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 77 ja 78 artiklassa säädettyjä ehtoja.

77 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi missä vaiheessa tahansa peruuttaa 48 artiklan 5 kohdassa ja 74 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.   Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

78 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

79 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle 7 päivään tammikuuta 2013 mennessä sekä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.

80 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava 2 artiklan, 3 artiklan 8 kohdan, 11–15 kohdan, 18–23 kohdan, 26–30 kohdan, 34–38 kohdan ja 41 kohdan, 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, 7 artiklan, 8 ja 10 artiklan, 11 artiklan e ja h kohdan, 12 artiklan 1 kohdan e ja h alakohdan, 13 artiklan 7 kohdan, 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan, 14 artiklan 1 kohdan d, e, f ja h alakohdan, 14 artiklan 2–7 kohdan, 15 artiklan 2–5 kohdan, 16, 17 ja 19 artiklan, 21 artiklan 2–5 kohdan, 22, 23, 24, 27, 28 ja 29 artiklan, 30 artiklan 1, 2, 3, 4, 7 ja 8 kohdan, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 38 ja 39 artiklan, 40 artiklan 2 ja 3 kohdan, 42, ja 43 artiklan, 45 artiklan 1 kohdan, 58 artiklan, 59 artiklan 5 kohdan, 63 artiklan, 65 artiklan 3 kohdan, 69, 70, 71, 72 ja 79 artiklan sekä liitteessä I olevan ensimmäisen alakohdan, 1.1 kohdan, 1.4 kohdan, 2.5 kohdan b alakohdan, 3.1 kohdan, 4 kohdan, 5 kohdan, 6.1 kohdan c alakohdan, 6.4 kohdan b alakohdan, 6.10 kohdan ja 6.11 kohdan, liitteen II, liitteessä III olevan 12 kohdan, liitteen V, liitteessä VI olevan 1 osan b kohdan, 4 osan 2.2, 2.4, 3.1 ja 3.2 kohdan, 6 osan 2.5 ja 2.6 kohdan ja 8 osan 1 kohdan 1 alakohdan d alakohdan, liitteessä VII olevan 4 osan 2 kohdan, 5 osan 1 kohdan ja 7 osan 3 kohdan ja liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan, 2 osan 2 ja 3 kohdan sekä 3 osan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 7 päivään tammikuuta 2013 mennessä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä samasta päivästä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

81 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan direktiivit 78/176/ETY, 82/883/ETY, 92/112/ETY, 1999/13/EY, 2000/76/EY ja 2008/1/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä IX olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, 7 päivästä tammikuuta 2014 alkaen, rajoittamatta kuitenkaan liitteessä IX olevassa B osassa lueteltujen direktiivien saattamista kansalliseen lainsäädäntöön ja soveltamista koskeviin määräaikoihin liittyvien jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämistä.

2.   Kumotaan direktiivi 2001/80/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä IX olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, 1 päivästä tammikuuta 2016, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä IX olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

3.   Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

82 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavien laitosten, joiden mitattu kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW, 1.2 ja 1.3 kohdassa, 1.4 kohdan a alakohdassa, 2.1–2.6 kohdassa, 3.1–3.5 kohdassa, ja 4.1–4.6 kohdassa tarkoitettua kemiallista jalostustoimintaa harjoittavien laitosten, 5.1–5.2 kohdassa tarkoitettua direktiivin 2008/1/EY soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa harjoittavien laitosten, 5.3 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa, 5.4 kohdassa, 6.11 kohdan a ja b alakohdassa, 6.2 ja 6.3 kohdassa ja 6.4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua direktiivin 2008/1/EY soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa harjoittavien laitosten, sekä 6.44 kohdan c alakohdassa ja 6.5–6.9 kohdassa tarkoitettujen laitosten osalta, jotka ovat toiminnassa ja joilla on lupa ennen 7 päivää tammikuuta 2013 tai joiden toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen kyseistä päivämäärää, edellyttäen, että mainittujen laitosten toiminta käynnistyy viimeistään 7 päivänä tammikuuta 2014, jäsenvaltioiden on sovellettava 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 7 päivästä tammikuuta 2014 alkaen lukuun ottamatta lukua III ja liitettä V.

2.   Liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavien laitosten, joiden mitattu kokonaislämpöteho on 50 MW, 1.4 kohdan b alakohdassa ja 4.1–4.6 kohdassa tarkoitettua biologista jalostustoimintaa harjoittavien laitosten, 5.1 ja 5.2 kohdassa tarkoitettua direktiivin 2008/1/EY soveltamisalaan kuulumatonta toimintaa harjoittavien laitosten, 5.3 kohdan a alakohdan iii–v alakohdassa, 5.3 kohdan b alakohdassa, 5.5 ja 5.6 kohdassa, 6.1 kohdan c alakohdassa ja 6.4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua direktiivin 2008/1/EY soveltamisalaan kuulumatonta toimintaa harjoittavien laitosten sekä 6.10 ja 6.11 kohdassa tarkoitettujen laitosten, jotka ovat toiminnassa ennen 7 päivää tammikuuta 2013, osalta jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 7 päivästä heinäkuuta 2015 alkaen, lukuun ottamatta III ja IV lukua ja liitettä V ja VI.

3.   Edellä 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivästä tammikuuta 2016 luvun III ja liitteen V noudattamiseksi.

4.   Edellä 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta jäsenvaltiot eivät enää 7 päivästä tammikuuta 2013 alkaen sovella direktiiviä 2001/80/EY.

5.   Jätettä rinnakkaispolttavien polttolaitosten osalta on sovellettava liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 kohtaa:

a)

30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 31 päivään joulukuuta 2015;

b)

30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 7 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

6.   Jätettä rinnakkaispolttaviin polttolaitoksiin on sovellettava liitteessä VI olevan 4 osan 3.2 kohtaa:

a)

30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen;

b)

30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta 7 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

7.   Edellä olevaa 58 artiklaa sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2015. Siihen päivämäärään saakka aineet ja seokset, jotka sisältämiensä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuoksi on aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi ja joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet H340, H350, H350i, H360D tai H360F tai R-lausekkeet R45, R46, R49, R60 tai R61, on korvattava niin pitkälle kuin mahdollista vähemmän haitallisilla aineilla tai seoksilla mahdollisimman pian.

8.   Edellä olevaa 59 artiklan 5 kohtaa sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2015. Siihen päivämäärään saakka haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet H340, H350, H350i, H360D tai H360F tai R-lausekkeet R45, R46, R49, R60, R61, tai halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet H341 tai H351 tai R-lausekkeet R40 tai R68, on kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi rajoitettava hallituissa olosuhteissa, siinä määrin kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, eivätkä ne saa ylittää liitteessä VII olevassa 4 osassa vahvistettuja merkityksellisiä päästöjen raja-arvoja.

9.   Liitteessä VII olevan 4 osan 2 kohtaa sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2015. Siihen päivämäärään saakka sellaisten halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralauseke H341 tai H351 taikka R-lauseke R40 tai R68, päästöjen osalta on, jos vaaralauseketta H341 tai H351 taikka merkintää R40 tai R68 edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 100 g/h, noudatettava päästöjen raja-arvoa 20 mg/Nm3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

83 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

84 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 24 päivänä marraskuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. CHASTEL


(1)  EUVL C 182, 4.8.2009, s. 46.

(2)  EUVL C 325, 19.12.2008, s. 60.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. maaliskuuta 2009 (EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 191), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 15. helmikuuta 2010 (EUVL C 107 E, 27.4.2010, s. 1). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. heinäkuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2010.

(4)  EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19.

(5)  EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1.

(6)  EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11.

(7)  EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1.

(8)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

(9)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1.

(10)  EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

(11)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(12)  EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

(13)  EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

(14)  EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.

(15)  EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4.

(16)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22.

(17)  EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1.

(18)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(19)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(20)  EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(21)  EUVL L 125, 21.5.2009, s. 75.

(22)  EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

(23)  EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1.

(24)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(25)  EYVL L 303, 31.10.1990, s. 6.

(26)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37.

(27)  EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(28)  Komission päätös, tehty 3 päivänä toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3).

(29)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87.

(30)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.

(31)  EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19.

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1).

(33)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(34)  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114.

(35)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

(36)  EYVL L 121, 11.5.1999, s. 13.

(37)  EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1.

(38)  EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.


LIITE I

10 artiklassa tarkoitetut toiminnan luokat

Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos useampaa saman toiminnan kuvauksen, joka sisältää rajan, alle lukeutuvaa toimintaa suoritetaan samassa laitoksessa, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen. Jätehuoltotoiminnan osalta tätä laskelmaa sovelletaan 5.1 kohdassa ja 5.3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tasolla.

Komissio laatii ohjeita:

a)

tässä liitteessä kuvatun jätehuoltotoiminnan sekä direktiivin 2008/98/EY liitteessä I ja II kuvatun jätehuoltotoiminnan välisestä suhteesta; ja

b)

termin ”teollinen mittakaava” tulkinnasta ottaen huomioon tässä liitteessä määritellyt kemian teollisuuden toiminnot.

1.   Energia-alan teollisuus

1.1   Polttoaineiden polttaminen laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on 50 MW tai enemmän.

1.2   Kaasun ja öljyn jalostaminen

1.3   Koksin tuotanto

1.4   Seuraavien aineiden kaasuttaminen tai nesteyttäminen:

a)

hiili;

b)

muut polttoaineet laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on 20 MW tai enemmän.

2.   Metallien tuotanto ja jalostus

2.1   Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus- ja sintraus.

2.2   Raakaraudan tai teräksen tuotanto (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, kapasiteetin ylittäessä 2,5 tonnia tunnissa.

2.3   Rautametallien jalostus:

a)

kuumavalssausmenetelmällä, jonka kapasiteetti ylittää 20 tonnia raakaterästä tunnissa;

b)

takomoissa, joissa vasaroiden iskutyö ylittää 50 kilojoulea vasaraa kohti ja käytetty lämmöntuotto ylittää 20 MW;

c)

suojakäsittelemällä sulalla metallilla käsittelykapasiteetin ylittäessä 2 tonnia raakaterästä tunnissa.

2.4   Rautametallivalimoissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä

2.5   Muiden kuin rautametallien jalostus:

a)

muiden kuin rautametallien tuotanto malmista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyysimenetelmillä;

b)

muiden kuin rautametallien sulatus, sisältäen metalliseokset, mukaan luettuna kierrätettävät tuotteet ja muiden kuin rautametallivalimoiden toiminta, kun sulatuskapasiteetti ylittää 4 tonnia päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 20 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta.

2.6   Metallien tai muovien pintakäsittely, käyttäen elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessa enemmän kuin 30 m3.

3.   Mineraaliteollisuus

3.1   Sementin, kalkin ja magnesiumoksidin tuotanto:

a)

klinkkerin (sementti) tuotanto kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä;

b)

kalkin tuotanto uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä;

c)

magnesiumoksidin tuotanto uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä.

3.2   Asbestin tai asbestipohjaisten tuotteiden valmistus.

3.3   Lasin valmistus, mukaan lukien lasikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä.

3.4   Mineraalien sulatus, mukaan lukien mineraalikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä.

3.5   Keraamisten tuotteiden valmistus polttamalla, erityisesti kattotiilet, tiilet, tulenkestävät rakennuskivet, laatat, hiekkakivi tai posliini, kun tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä; ja/tai uunikapasiteetti ylittää 4 m3 ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m3 uunia kohden.

4.   Kemian teollisuus

Tämän jakson soveltamiseksi tuotanto tämän kohdan toimintaluokissa tarkoitetussa merkityksessä tarkoittaa teollisessa mittakaavassa tapahtuvaa 4.1–4.6 kohdassa mainittujen aineiden tai aineryhmien kemiallista tai biologista jalostamista.

4.1   Orgaanisen kemian tuotteiden valmistus, kuten:

a)

yksinkertaiset hiilivedyt (suoraketjuiset tai rengasrakenteiset, tyydyttyneet tai tyydyttämättömät, alifaattiset tai aromaattiset);

b)

happea sisältävät hiilivedyt, erityisesti alkoholit, aldehydit, ketonit, karboksyylihapot, esterit ja esterien seokset, asetaatit, eetterit, peroksidit ja epoksihartsit;

c)

rikkipitoiset hiilivedyt;

d)

typen hiilivedyt, erityisesti amiinit, amidit, typpipitoiset yhdisteet tai nitraatit, nitriilit, syanaatit, isosyanaatit;

e)

fosforia sisältävät hiilivedyt;

f)

halogenoidut hiilivedyt;

g)

organometalliyhdisteet;

h)

muovit (polymeerit, synteettiset kuidut, selluloosapohjaiset kuidut);

i)

synteettiset kumit;

j)

väriaineet ja pigmentit;

k)

pinta-aktiiviset aineet.

4.2   Epäorgaanisen kemian tuotteiden valmistus, kuten:

a)

kaasut, kuten ammoniakki, kloori tai kloorivety, fluori tai fluorivety, hiilen oksidit, rikkiyhdisteet, typen oksidit, vety, rikkidioksidi, karbonyylikloridi;

b)

hapot, kuten kromihappo, fluorivetyhappo, fosforihappo, typpihappo, kloorivetyhappo, rikkihappo, oleiinihappo, rikkihapokkeet;

c)

emäkset, kuten ammoniumhydroksidi, kaliumhydroksidi, natriumhydroksidi;

d)

suolat, kuten ammoniumkloridi, kaliumkloraatti, kaliumkarbonaatti, natriumkarbonaatti, perboraatti, hopeanitraatti;

e)

epämetallit, metallioksidit tai muut epäorgaaniset yhdisteet, kuten kalsiumkarbidi, pii, piikarbidi.

4.3   Fosforiin, typpeen tai kaliumiin perustuvien lannoitteiden (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta) valmistus

4.4   Kasvinsuojeluaineiden tai biosidien tuotanto

4.5   Farmaseuttisten tuotteiden, myös välituotteiden, tuotanto

4.6   Räjähteiden tuotanto

5.   Jätehuolto

5.1   Vaarallisten jätteiden loppukäsittely tai hyödyntäminen kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä joka sisältää yhden tai useamman seuraavista toiminnoista:

a)

biologinen käsittely;

b)

fysikaalis-kemiallinen käsittely;

c)

yhdistäminen tai sekoittaminen ennen 5.1 ja 5.2 kohdassa lueteltuja muita toimintoja;

d)

uudelleenpakkaaminen ennen 5.1 ja 5.2 kohdassa lueteltuja muita toimintoja;

e)

liuottimien talteenotto tai regenerointi;

f)

muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto;

g)

happojen tai emästen regenerointi;

h)

pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen;

i)

katalyyttien ainesosien hyödyntäminen;

j)

öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö;

k)

allastaminen.

5.2   Jätteiden loppukäsittely tai hyödyntäminen jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa:

a)

Muut jätteet kuin vaaralliset jätteet, kun kapasiteetti ylittää 3 tonnia tunnissa;

b)

vaaralliset jätteet, kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä.

a)

Muiden jätteiden kuin vaarallisten jätteiden loppukäsittely, kun kapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annettuun direktiiviin 91/271/ETY (1) kuuluvia toimintoja:

i)

biologinen käsittely,

ii)

fysikaalis-kemiallinen käsittely,

iii)

jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten,

iv)

kuonan ja tuhkan käsittely,

v)

metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat.

b)

vaarattoman jätteen hyödyntäminen tai hyödyntämisen ja loppukäsittelyn yhdistelmä, kun kapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta direktiiviin 91/271/ETY kuuluvia toimintoja:

i)

biologinen käsittely,

ii)

jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten,

iii)

kuonan ja tuhkan käsittely,

iv)

metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat.

Jos ainoa jätteidenkäsittelytoiminto on anaerobinen käsittely (mädätys), tämän toiminnon kapasiteettia koskeva raja-arvo on 100 tonnia päivässä.

5.4   Kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (2) 2 artiklan g alakohdassa määritellyt kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä päivässä tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkoja.

5.5   Vaarallisen jätteen, johon 5.4. kohtaa ei sovelleta, väliaikainen varastointi ennen 5.1., 5.2., 5.4. ja 5.6. kohdassa lueteltua toimintoa, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia keräilyn aikana paikassa, jossa jäte tuotetaan.

5.6   Vaarallisen jätteen maanalainen varastointi, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia.

6.   Muu toiminta

6.1   Seuraavien tuotteiden tuotanto teollisuuslaitoksissa:

a)

massa puusta tai muista kuitumateriaaleista;

b)

paperi tai kartonki kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia päivässä;

c)

yksi tai useampi seuraavista puupaneeleista: OSB-levy, lastulevy tai kuitulevy kapasiteetin ylittäessä 600 m3 päivässä.

6.2   Tekstiilikuitujen tai tekstiilien esikäsittely (kuten pesu, valkaisu, merserointi) tai värjäys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia päivässä.

6.3   Nahanparkitus käsittelykapasiteetin ylittäessä 12 tonnia valmiita tuotteita päivässä.

a)

Teurastamotoiminta, tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä;

b)

Elintarvikkeiden tai rehujen tuotantoon tarkoitettujen seuraavien raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pelkkää pakkaamista lukuun ottamatta:

i)

pelkästään eläinperäiset raaka-aineet (paitsi pelkkä maito) valmiiden tuotteiden tuotannon ylittäessä 75 tonnia päivässä,

ii)

pelkästään kasviperäiset raaka-aineet valmiiden tuotteiden tuotannon ylittäessä 300 tonnia päivässä tai 600 tonnia päivässä, jos laitos toimii kaikkina vuosina enintään 90 peräkkäisenä päivänä;

iii)

eläin- ja kasviperäiset raaka-aineet sekä yhdistettyinä että erillisinä tuotteina valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin ylittäessä päivässä:

75 tonnia, jos A yhtä suuri tai suurempi kuin 10, tai

[300- (22,5 x A)] kaikissa muissa tapauksissa,

joissa ”A” on valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus (prosentteina painosta).

Pakkauksen painoa ei saa sisällyttää tuotteen lopulliseen painoon.

Tätä alakohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa ainoa raaka-aine on maito.

Image

c)

Pelkän maidon käsittely ja jalostus vastaanotetun maidon määrän ylittäessä 200 tonnia päivässä (vuosittain laskettavan keskiarvon perusteella).

6.5   Ruhojen tai eläinperäisen jätteen loppukäsittely tai kierrätys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia päivässä.

6.6   Siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitokset,

a)

kun siipikarjapaikkoja on yli 40 000;

b)

kun tuotantosikojen (yli 30 kg:n painoisia) paikkoja on yli 2 000; tai

c)

kun emakkopaikkoja on yli 750.

6.7   Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittely, erityisesti kiillotus, painatus, pinnoittaminen, rasvanpoisto, vedenpitäviksi käsittely, liimaus, maalaus, puhdistaminen tai kyllästys käytettäessä orgaanisia liuottimia liuottimen kulutuskapasiteetin ylittäessä 150 kg tunnissa tai 200 t vuodessa.

6.8   Hiilen (kivihiilen) tai elektrografiitin tuotanto polttamalla tai hiilettämällä.

6.9   Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista tulevien hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla.

6.10   Puun ja puutuotteiden suojaus kemikaaleilla tuotantokapasiteetin ylittäessä 75 m3 päivässä lukuun ottamatta pelkkää sinistäjäsienen torjuntakäsittelyä.

6.11   Erillisessä laitoksessa käsiteltävä jätevesi, joka ei kuulu direktiivin 91/271/EY soveltamisalaan ja jonka on päästänyt I luvun soveltamisalaan kuuluva laitos.


(1)  EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.

(2)  EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.


LIITE II

Pilaavien aineiden luettelo

ILMA

1.   Rikin oksidit ja muut rikkiyhdisteet

2.   Typen oksidit ja muut typpiyhdisteet

3.   Hiilimonoksidi

4.   Haihtuvat orgaaniset yhdisteet

5.   Metallit ja niiden yhdisteet

6.   Hiukkaset mukaan luettuna pienhiukkaset

7.   Asbesti (suspendoituneet hiukkaset, kuidut)

8.   Kloori ja sen yhdisteet

9.   Fluori ja sen yhdisteet

10.   Arseeni ja sen yhdisteet

11.   Syanidit

12.   Aineet ja seokset, joilla osoitetaan olevan ilman välityksellä karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia

13.   Polyklooratut dibentsodioksiinit ja polyklooratut dibentsofuraanit

VESI

1.   Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä

2.   Organofosforiyhdisteet

3.   Orgaaniset tinayhdisteet

4.   Aineet ja seokset, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia vesiympäristössä tai sen välityksellä

5.   Pysyvät hiilivedyt ja pysyvät ja biokertyvät myrkylliset orgaaniset aineet

6.   Syanidit

7.   Metallit ja niiden yhdisteet

8.   Arseeni ja sen yhdisteet

9.   Biosidit ja kasvinsuojeluaineet

10.   Suspendoituneet aineet

11.   Rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit)

12.   Happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa parametreillä kuten BHK, KHK)

13.   Aineet, jotka on lueteltu direktiivin 2000/60/EY liitteessä X


LIITE III

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan määrittelyperusteet

1.   Vähän jätteitä tuottavien teknisten keinojen käyttö

2.   Mahdollisimman vaarattomien aineiden käyttö

3.   Prosessissa käytettyjen ja tuotettujen aineiden ja jätteiden talteenotto- ja kierrätyskeinojen kehittäminen kun se on tarpeellista

4.   Vertailukelpoiset prosessit, laitteet ja toimintamenetelmät, joita on kokeiltu menestyksekkäästi teollisessa mittakaavassa

5.   Tekniikan kehitys ja muutokset tieteellisessä tiedossa ja ymmärtämyksessä

6.   Kyseessä olevien päästöjen luonne, vaikutukset ja laajuus

7.   Uusien tai olemassa olevien laitosten käyttöönottopäivä

8.   Parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöönottoon vaadittava aika

9.   Prosessissa käytettävien raaka-aineiden (vesi mukaan luettuna) kulutus ja ominaisuudet sekä energiankäytön tehokkuus

10.   Päästöjen kokonaisvaikutuksen ja ympäristöriskien ehkäisyn ja minimoimisen tarve;

11.   Onnettomuuksien ehkäisyn ja niiden ympäristöseurausten minimoimisen tarve

12.   Julkisoikeudellisten kansainvälisten järjestöjen julkaisemat tiedot


LIITE IV

Yleisön osallistuminen päätöksentekoon

1.   Yleisölle on ilmoitettava (julkisin ilmoituksin tai muin asianmukaisin tavoin, kuten mahdollisuuksien mukaan sähköisin viestimin) seuraavat seikat päätöksenteon varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

a)

lupahakemus tai tilanteen mukaan ehdotus luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi 21 artiklan mukaisesti, mukaan lukien 12 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus;

b)

tarvittaessa tieto, että päätökseen sovelletaan kansallista tai valtiosta toiseen ulottuvien ympäristövaikutusten arviointimenettelyä taikka että siitä käydään 26 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja;

c)

yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta saa asiaan liittyviä tietoja, joille huomautukset (tai kysymykset) voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;

d)

mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on olemassa;

e)

tilanteen mukaan yksityiskohtaiset tiedot ehdotuksesta luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi;

f)

milloin, missä ja miten asianomaiset tiedot annetaan saataville;

g)

yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä 5 kohdan mukaista yleisön osallistumista ja kuulemista varten.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville saatetaan:

a)

kansallisen oikeuden mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja ohjeet, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b)

direktiivin 2003/4/EY mukaisesti muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti.

3.   Yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään.

4.   Päätöstä tehdessä tämän liitteen mukaisen kuulemisen tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon.

5.   Jäsenvaltiot päättävät yksityiskohtaisista järjestelyistä yleisölle tiedottamiseksi (esimerkiksi jakamalla ilmoituksia tietyllä alueella tai ilmoittamalla asiasta paikallisissa sanomalehdissä) sekä yleisön, jota asia koskee, kuulemiseksi (esimerkiksi kirjallisten lausuntojen tai julkisen kuulemisen avulla). On asetettava kohtuulliset määräajat, joilla mahdollistetaan, että yleisölle tiedottamiseen ja yleisön, jota asia koskee, valmistautumiseen sekä tehokkaaseen osallistumiseen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon tämän liitteen mukaisesti jää riittävästi aikaa.


LIITE V

Polttolaitoksiin liittyvät tekniset säännökset

1 OSA

30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat päästöjen raja-arvot

1.   Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoidussa happipitoisuudessa, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien muiden polttolaitosten kuin kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia.

2.   Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Nimellinen kokonais-lämpöteho (MW)

Kivihiili ja ruskohiili ja muut kiinteät polttoaineet

Biomassa

Turve

Nestemäiset polttoaineet

50–100

400

200

300

350

100–300

250

200

300

250

> 300

200

200

200

200

Kiinteitä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöjen raja-arvoa 800 mg/Nm3.

Nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöjen raja-arvoa 850 mg/Nm3, kun on kyse laitoksista, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on enintään 300 MWth, ja 400 mg/Nm3, kun on kyse laitoksista, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 300 MWth.

Sellaiseen polttolaitoksen osaan, joka päästää savukaasunsa ilmaan yhteisessä piipussa olevan yhden tai useamman erillisen hormin kautta ja jonka toiminta-aika ei ylitä 1 500:aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), voidaan soveltaa kahdessa edellisessä kohdassa suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Tällöin kunkin hormin päästöjä on tarkkailtava erikseen.

3.   SO2-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Yleensä

35

Nestekaasu

5

Koksiuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni

400

Masuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni

200

Polttolaitoksiin, jotka käyttävät jalostamojakeiden kaasutuksesta saatuja lämpöarvoltaan vähäisiä kaasuja ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai toiminnanharjoittajille, jotka olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöjen raja-arvoa 800 mg/Nm3.

4.   NOx-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Nimellinen kokonaislämpö-teho (MW)

Kivihiili ja ruskohiili ja muut kiinteät polttoaineet

Biomassa ja turve

Nestemäiset polttoaineet

50–100

300

Ruskohiilen pölypolton osalta 450

300

450

100–300

200

250

200 (1)

> 300

200

200

150 (1)

Kemiallisten laitosten polttolaitoksiin, jotka käyttävät omaan kulutukseen nestemäisiä tuotantojäännöksiä ei-kaupallisena polttoaineena ja joiden nimellinen kokonaislämpöteho ei ylitä 500 MWth ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3.

Kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ei ylitä 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3.

Kiinteitä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3.

Nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500:aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen raja-arvoa 400 mg/Nm3.

Sellaiseen polttolaitoksen osaan, joka päästää savukaasunsa ilmaan yhteisessä piipussa olevan yhden tai useamman erillisen hormin kautta ja jonka toiminta-aika ei ylitä 1 500:aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), voidaan soveltaa kolmessa edellisessä kohdassa suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Tällöin kunkin hormin päästöjä on tarkkailtava erikseen.

5.   Kevyitä tai keskitisleitä nestemäisinä polttoaineina käyttäviin kaasuturbiineihin (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 90 mg/Nm3 ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa 100 mg/Nm3.

Näitä päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit.

6.   NOx- ja CO-päästöjen (mg/Nm3) raja-arvot kaasukäyttöisten polttolaitosten osalta:

 

NOx

CO

Maakaasukäyttöiset polttolaitokset lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita

100

100

Polttolaitokset, jotka käyttävät masuunikaasua, koksaamokaasua tai jalostamojakeiden kaasutuksesta saatuja lämpöarvoltaan vähäisiä kaasuja, lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita

200 (5)

Polttolaitokset, jotka käyttävät muita kaasuja, lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita

200 (5)

Kaasuturbiinit (myös kombilaitokset CCGT), jotka käyttävät polttoaineena maakaasua (2)

50 (3)  (4)

100

Kaasuturbiinit (myös kombilaitokset CCGT), jotka käyttävät polttoaineena muita kuin maakaasuja

120

Kaasumoottorit

100

100

Kaasuturbiinien osalta (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT) tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia.

Kaasuturbiineihin (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT), joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat olivat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500:aa käyttö tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 150 mg/Nm3, jos käytetään maakaasua, ja raja-arvoa 200 mg/Nm3, jos käytetään muita kaasuja tai nestemäisiä polttoaineita.

Sellaiseen polttolaitoksen osaan, joka päästää savukaasunsa ilmaan yhteisessä piipussa olevan yhden tai useamman erillisen hormin kautta ja jonka toiminta-aika ei ylitä 1 500:aa käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), voidaan soveltaa edellisessä kohdassa suhteessa koko polttolaitoksen nimelliseen kokonaislämpötehoon vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Tällöin kunkin hormin päästöjä on tarkkailtava erikseen.

Tässä kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin ja kaasumoottoreihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit.

7.   Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Nimellinen kokonaislämpöteho (MW)

Kivihiili ja ruskohiili ja muut kiinteät polttoaineet

Biomassa ja turve

Nestemäiset polttoaineet (6)

50–100

30

30

30

100–300

25

20

25

> 300

20

20

20

8.   Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Yleensä

5

Masuunikaasu

10

Ne terästeollisuuden tuottamat kaasut, joita voidaan käyttää muualla

30

2 OSA

30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat päästöjen raja-arvot

1.   Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoituna happipitoisuuteen, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien muiden polttolaitosten kuin kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia.

Toimivaltainen viranomainen voi määritellä sellaisten CCGT-järjestelmien kaasuturbiinien, joissa käytetään lisäpolttoainetta, standardoidun happipitoisuuden ottaen huomioon kyseessä olevan laitokset erityisominaisuudet.

2.   Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Nimellinen kokonais-lämpöteho (MW)

Kivihiili ja ruskohiili ja muut kiinteät polttoaineet

Biomassa

Turve

Nestemäiset polttoaineet

50–100

400

200

300

350

100–300

200

200

300

Leijupolton osalta 250

200

> 300

150

Kiertoleijupolton ja paineistetun leijupolton osalta 200

150

150

Leijupolton osalta 200

150

3.   SO2-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Yleensä

35

Nestekaasu

5

Koksiuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni

400

Masuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni

200

4.   NOx-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Nimellinen kokonaislämpö-teho (MW)

Kivihiili ja ruskohiili ja muut kiinteät polttoaineet

Biomassa ja turve

Nestemäiset polttoaineet

50–100

300

Ruskohiilen pölypolton osalta 400

250

300

100–300

200

200

150

> 300

150

Ruskohiilen pölypolton osalta 200

150

100

5.   Kevyitä tai keskitisleitä nestemäisinä polttoaineina käyttäviin kaasuturbiineihin (mukaan luettuna CCGT), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 50 mg/Nm3 ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa 100 mg/Nm3.

Näitä päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit.

6.   NOx- ja CO-päästöjen (mg/Nm3) raja-arvot kaasukäyttöisten polttolaitosten osalta:

 

NOx

CO

Muut polttolaitokset kuin kaasuturbiinit ja kaasumoottorit

100

100

Kaasuturbiinit (myös CCGT)

50 (7)

100

Kaasumoottorit

75

100

Kaasuturbiinien osalta (mukaan luettuna kombilaitokset, CCGT) tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia.

Tässä kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei sovelleta alle 500 käyttötuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin ja kaasumoottoreihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava käyttötunnit.

7.   Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Nimellinen kokonaislämpöteho (MW)

 

50–300

20

> 300

10

20 biomassan ja turpeen osalta

8.   Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita.

Yleensä

5

Masuunikaasu

10

Ne terästeollisuuden tuottamat kaasut, joita voidaan käyttää muualla

30

3 OSA

Päästöjen tarkkailu

1.   Savukaasujen SO2-, NOx- ja hiukkaspitoisuudet on mitattava jatkuvasti kaikissa nimelliseltä kokonaislämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa.

Savukaasujen CO-pitoisuus on mitattava jatkuvasti kussakin kaasumaisia polttoaineita käyttävässä, nimelliseltä kokonaislämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksessa.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 1 kohdassa tarkoitettuja jatkuvia mittauksia ei edellytetä seuraavissa tapauksissa:

a)

niiden polttolaitosten osalta, joiden jäljellä oleva käyttöikä on alle 10 000 käyttötuntia;

b)

maakaasua käyttävistä laitoksista peräisin olevan SO2:n ja hiukkasten osalta;

c)

tunnetun rikkipitoisuuden omaavaa öljyä polttavista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n osalta tapauksissa, joissa ei ole savukaasun rikinpoistolaitteistoa;

d)

biomassaa polttavista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n osalta, jos käyttäjä pystyy osoittamaan, että SO2-päästöt eivät missään olosuhteissa voi olla korkeampia kuin määrätyt päästöjen raja-arvot.

3.   Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja kaasukäyttöisten laitosten osalta myös hiilimonoksidin mittausten suorittamista on vaadittava vähintään joka kuudes kuukausi.

4.   Kivihiiltä tai ruskohiiltä käyttävissä polttolaitoksissa on mitattava elohopean kokonaispäästöt vähintään kerran vuodessa.

5.   SO2- ja NOx-päästöt voidaan 3 kohdassa tarkoitettujen SO2- ja NOx-päästöjen mittausten sijaan mitata myös muilla toimivaltaisen viranomaisen todentamilla ja hyväksymillä mittauksilla. Näissä menetelmissä on käytettävä soveltuvia Euroopan standardointikomitean (CEN) standardeja heti, tai jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on käytettävä ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavan tieteellisen arvon omaavien tietojen toimittaminen.

6.   Merkittävistä käytetyn polttoainetyypin tai laitoksen käyttötavan muutoksista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, ovatko 1–4 kohdassa vahvistetut valvontavaatimukset yhä riittävät vai onko niitä muutettava.

7.   Edellä 1 kohdan mukaisesti on jatkuvasti mitattava myös savukaasun happipitoisuutta, lämpötilaa, painetta ja vesihöyrypitoisuutta. Savukaasun vesihöyrypitoisuuden jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen, jos näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

8.   Näytteiden otto pilaavista aineista ja näytteiden analysointi sekä prosessiin liittyvien muuttujien mittaukset sekä automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus sekä näiden järjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot.

Automaattiset mittausjärjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle automaattisten mittausjärjestelmien tarkistusten tulokset.

9.   Päästöjen raja-arvojen osalta yhden mittaustuloksen 95 prosentin luottamusvälin arvo ei saa ylittää seuraavia päästöjen raja-arvon prosenttiosuuksia:

Hiilimonoksidi

10 %

Rikkidioksidi

20 %

Typen oksidit

20 %

Hiukkaset

30 %

10.   Vahvistetut päivittäiset keskiarvot ja tuntikeskiarvot on määritettävä mitatuista vahvistetuista tuntikeskiarvoista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty 9 kohdassa esitetty luottamusvälin arvo.

Sellaisena päivänä, jona yli kolme tuntikeskiarvoa on hylättävä automaattisen mittausjärjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi, tehdyt mittaukset on mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään mainituista syistä vuoden aikana, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että käyttäjä toteuttaa riittävät toimenpiteet, joilla parannetaan automaattisen mittausjärjestelmän luotettavuutta.

11.   Laitoksissa, joiden on noudatettava 31 artiklassa tarkoitettuja rikinpoistoasteita, on myös tarkkailtava säännöllisesti polttolaitoksessa poltetun polttoaineen rikkipitoisuutta. Toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava käytetyn polttoainetyypin merkittävistä muutoksista.

4 OSA

Päästöjen raja-arvojen noudattamisen arviointi

1.   Jatkuvissa mittauksissa katsotaan 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja noudatetun, jos mittaustulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina kaikki seuraavat edellytykset täyttyivät:

a)

yksikään vahvistettu kuukausittainen keskiarvo ei ylitä 1 ja 2 osassa vahvistettuja asiaan kuuluvia päästöjen raja-arvoja;

b)

yksikään vahvistettu päiväkohtainen keskiarvo ei ole yli 110 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöjen raja-arvoista;

c)

jos polttolaitoksissa on ainoastaan hiiltä käyttäviä kattiloita, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on alle 50 MW, yksikään vahvistettu päiväkohtainen keskiarvo ei ole yli 150 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöjen raja-arvoista;

d)

95 prosenttia kaikista vuoden aikana vahvistetuista tuntikohtaisista keskiarvoista ei ole yli 200 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöjen raja-arvoista.

Vahvistetut keskiarvot määritetään 3 osan 10 kohdan mukaisesti.

Keskimääräisiä päästöarvoja laskettaessa ei oteta huomioon 30 artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettuina ajanjaksoina eikä käynnistyksen tai alasajon yhteydessä mitattuja arvoja.

2.   Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden sellaisten menettelyjen tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästöjen raja-arvoja.

5 OSA

Rikinpoiston vähimmäisaste

1.   Edellä 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten rikinpoiston vähimmäisaste

Nimellinen kokonais-lämpöteho (MW)

Rikinpoiston vähimmäisaste

Polttolaitokset, joille on myönnetty lupa ennen 27.11.2002 tai joiden toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta on käynnistynyt viimeistään 27.11.2003

Muut laitokset

50–100

80 %

92 %

100–300

90 %

92 %

> 300

96 % (8)

96 %

2.   Edellä 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten rikinpoiston vähimmäisaste

Nimellinen kokonaislämpöteho (MW)

Rikinpoiston vähimmäisaste

50–100

93 %

100–300

93 %

> 300

97 %

6 OSA

Rikinpoistoasteen noudattaminen

Tämän liitteen 5 osassa vahvistettuja rikinpoiston vähimmäisasteita sovelletaan kuukausittaisena keskiraja-arvona.

7 OSA

Jalostamojen monipolttoainepolttolaitosten keskimääräiset päästöjen raja-arvot

Rikkidioksidin keskimääräiset päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) jalostamoissa toimiville monipolttoainepolttolaitoksille, kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita lukuun ottamatta, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa:

a)

polttolaitokset, joille on myönnetty lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta on käynnistynyt viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003: 1 000 mg/Nm3;

b)

muut polttolaitokset: 600 mg/Nm3.

Nämä päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoidussa happipitoisuudessa, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia ja nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta 3 prosenttia.


(1)  Polttolaitoksiin, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä ja joiden nimellinen kokonaislämpöteho ei ylitä 500 MWth ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sovelletaan päästöjen raja-arvoa 450 mg/Nm3.

(2)  Maakaasu on luonnossa esiintyvä metaani, jonka tilavuudesta on enintään 20 % reagoimattomia kaasuja ja muita aineosia.

(3)  75 mg/Nm3 seuraavissa tapauksissa, joissa kaasuturbiinin hyötysuhde määritetään ISO-olosuhteissa:

i)

sähköä ja lämpöä yhdistetysti tuottavissa järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden kokonaishyötysuhde on yli 75 %

ii)

kombilaitoksessa (CCGT) käytetyt kaasuturbiinit, joiden keskimääräinen vuosittainen sähkön tuotannon hyötysuhde on kaiken kaikkiaan yli 55 %

iii)

mekaanisen voimansiirron kaasuturbiinit.

(4)  Yksikiertoisille kaasuturbiineille, jotka eivät kuulu yhteenkään huomautuksessa 2 mainittuun luokkaan ja joiden hyötysuhde on yli 35 % ISO-olosuhteissa, NOx-päästöjen raja-arvo on 50x*η/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina ISO-olosuhteissa.

(5)  300 mg/Nm3 polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ei ylitä 500 MWth ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003.

(6)  Polttolaitoksiin, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden toiminnanharjoittaja oli toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen mainittua päivää, edellyttäen että laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, päästöjen raja-arvo on 50 mg/Nm3.

(7)  Yhden kierron kaasuturbiinien osalta, joiden hyötysuhde on yli 35 % ISO-olosuhteissa, NOx-päästöjen raja-arvo on 50x*η/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina (ISO-olosuhteissa).

(8)  Öljyliusketta polttavien polttolaitosten rikinpoiston vähimmäisaste on 95 prosenttia.


LIITE VI

Jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat tekniset säännökset

1 OSA

Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

a)

”jo käytössä olevalla jätteenpolttolaitoksella” yhtä seuraavista jätteenpolttolaitoksista

i)

laitos, joka oli toiminnassa ja jolla oli sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti myönnettävä lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002,

ii)

laitos, jolle oli myönnetty lupa toimia jätteenpolttolaitoksena tai joka oli rekisteröity sellaiseksi ja jolla oli sovellettavan unionin oikeuden mukainen ennen 28 päivää joulukuuta 2002 myönnetty lupa edellyttäen, että laitos otettiin käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2003,

iii)

laitos, jonka osalta oli jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen hyväksymispyyntö ennen 28 päivää joulukuuta 2002 edellyttäen, että laitos otettiin käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2004,

b)

”uudella jätteenpolttolaitoksella” jätteenpolttolaitoksia, jotka eivät kuulu a kohdan soveltamisalaan.

2 OSA

Dibentso-p-dioksiinien ja dibentsofuraanien ekvivalenttikertoimet

Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuksien määrittämiseksi seuraavien dibentso-p-dioksiinien ja furaanien massapitoisuudet kerrotaan seuraavilla ekvivalenttikertoimilla ennen yhteenlaskua:

 

Toksisuusekvivalenttikerroin

2,3,7,8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDD)

1

1,2,3,7,8 – Pentaklooridibentsodioksiini (PeCDD)

0,5

1,2,3,4,7,8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD)

0,1

1, 2,3,6,7,8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD)

0,1

1,2,3,7,8,9 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD)

0,1

1,2,3,4,6,7,8 – Heptaklooridibentsodioksiini (HpCDD)

0,01

Oktaklooridibentsodioksiini (OCDD)

0,001

2,3,7,8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDF)

0,1

2,3,4,7,8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF)

0,5

1,2,3,7,8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF)

0,05

1,2,3,4,7,8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

1,2,3,6,7,8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

1,2,3,7,8,9 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

2,3,4,6,7,8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

1,2,3,4,6,7,8 – Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF)

0,01

1,2,3,4,7,8,9 – Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF)

0,01

Oktaklooridibentsofuraani (OCDF)

0,001

3 OSA

Jätteenpolttolaitosten ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K ja paine 101,3 kPA, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty.

Savukaasun raja-arvot standardoidaan 11 prosentin happipitoisuuteen, ellei kyseessä ole direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 3 kohdassa määritellyn mineraalijäteöljyn polttaminen, jolloin ne standardoidaan 3 prosentin happipitoisuuteen, kuten myös 6 osan 2.7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

1.1   Seuraavien pilaavien aineiden (mg/Nm3) päästöjen raja-arvojen vuorokausikeskiarvot

Hiukkasten kokonaismäärä

10

Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC)

10

Kloorivety (HCl)

10

Fluorivety (HF)

1

Rikkidioksidi (SO2)

50

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) NO2:na sellaisten jo käytössä olevien jätteenpolttolaitosta, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia/tunti, ja uusien jätteenpolttolaitosten osalta

200

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) NO2:na sellaisten jo käytössä olevien polttolaitosten osalta, joiden nimelliskapasiteetti on enintään 6 tonnia/tunti

400

1.2   Seuraavien pilaavien aineiden (mg/Nm3) päästöjen raja-arvojen puolen tunnin keskiarvot

 

(100 %) A

(97 %) B

Hiukkasten kokonaismäärä

30

10

Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC)

20

10

Kloorivety (HCl)

60

10

Fluorivety (HF)

4

2

Rikkidioksidi (SO2)

200

50

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) NO2:na sellaisten jo käytössä olevien jätteenpolttolaitosta, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia/tunti, ja uusien jätteenpolttolaitosten osalta

400

200

1.3   Seuraavien raskasmetallien päästöjen raja-arvojen (mg/Nm3) keskiarvot vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa:

Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd)

Yhteensä: 0,05

Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl)

Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg)

0,05

Antimoni ja sen yhdisteet puhtaana antimonina (Sb)

Yhteensä: 0,5

Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As)

Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb)

Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr)

Koboltti ja sen yhdisteet puhtaana kobolttina (Co)

Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu)

Mangaani ja sen yhdisteet puhtaana mangaanina (Mn)

Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni)

Vanadiini ja sen yhdisteet puhtaana vanadiinina (V)

Nämä keskiarvot koskevat myös kyseisten raskasmetallien ja niiden yhdisteiden kaasumaisia ja höyrymäisiä päästöjä.

1.4   Dioksiinien ja furaanien päästöjen raja-arvojen (mg/Nm3) keskiarvot vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa: Päästöraja viittaa dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuteen, joka määritetään 2 osan mukaisesti

Dioksiinit ja furaanit

0,1

1.5   Savukaasujen hiilimonoksidipäästöjen (mg/Nm3) raja-arvot ovat:

a)

50 vuorokausikeskiarvona,

b)

100 puolen tunnin keskiarvona,

c)

150 10 minuutin keskiarvona.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia tässä kohdassa vahvistettavien päästöjen raja-arvojen soveltamiseen leijupolttotekniikkaa käyttäville jätteenpolttolaitoksille edellyttäen, että luvassa vahvistettava hiilimonoksidin (CO) päästöjen raja-arvo on enintään 100 mg/Nm3 tuntikeskiarvona.

2.   Edellä olevan 46 artiklan 6 kohdassa ja 47 artiklassa kuvatuissa tilanteissa sovellettavat päästöjen raja-arvot.

Ilmaan joutuvien jätteenpolttolaitoksen päästöjen hiukkasten kokonaispitoisuus ei saa missään olosuhteissa ylittää arvoa 150 mg/m3 puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna. Ilmaan joutuvien 1.2 kohdassa ja 1.5 kohdan b luetelmakohdassa vahvistettuja orgaanisen hiilen päästöjen ja CO-päästöjen raja-arvoja ei saa ylittää.

3.   Jäsenvaltiot voivat antaa tässä osassa säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä.

4 OSA

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvojen määrittäminen jätteen rinnakkaispoltolle

1.   Seuraavaa kaavaa (sekoitussääntö) on sovellettava siinä tapauksessa, että tämän osan taulukoissa ei ole esitetty erityistä kokonaispäästöjen raja-arvoa C.

Jätteiden kullekin rinnakkaispoltossa syntyvän savukaasun sisältämälle pilaavalle aineelle sekä CO:lle määritetään päästöjen raja-arvo seuraavasti:

Formula

Vjäte

:

Pelkästään jätteenpoltosta syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään sen jätteen perusteella, jonka luvassa määritetty lämpöarvo on pienin tässä direktiivissä vahvistettujen olosuhteiden mukaisesti standardoituna.

Jos vaarallisten jätteiden polttamisen seurauksena syntyvä lämmönluovutus on alle 10 prosenttia laitoksen lämmön kokonaisluovutuksesta, Vjäte on laskettava (käsitteellisestä) määrästä jätettä, joka poltettuna vastaisi 10 prosentin lämmön luovutusta lämmön kokonaisluovutuksen ollessa määrätty.

Cjäte

:

Jätteenpolttoon tarkoitetuille laitoksille 3 osassa vahvistetut päästöjen raja-arvot.

Vprosessi

:

Laitosprosessista, mukaan lukien laitoksessa tavanomaisesti käytettyjen sallittujen polttoaineiden (lukuun ottamatta jätteitä) polttaminen, syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään niiden happisisältöjen perusteella, joiden mukaan päästöt on standardoitava unionin tai kansallisen oikeuden mukaisesti. Jos tällaista lainsäädäntöä ei ole annettu näiden laitosten osalta, käytetään sellaisen savukaasun todellista happisisältöä, jota ei ole laimennettu lisäämällä siihen prosessin kannalta tarpeetonta ilmaa.

Cprosessi

:

Tässä osassa tietyille teollisuuden toiminnoille vahvistetut päästöjen raja-arvot, tai jos tällaiset raja-arvot puuttuvat, sellaisten laitosten raja-arvot, jotka ovat kyseisiä laitoksia koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisia, kun niissä poltetaan tavanomaisesti sallittuja polttoaineita (lukuun ottamatta jätteitä). Jos tällaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ei ole, käytetään luvassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Jos tällaisia luvassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ei ole, käytetään todellisia massapitoisuuksia.

C

:

Tiettyjä teollisuustoimintoja ja tiettyjä pilaavia aineita koskevat kokonaispäästöjen raja-arvot tässä osassa vahvistetussa happipitoisuudessa, tai jos tällaisia arvoja ei ole, tämän direktiivin erityisissä liitteissä vahvistetut päästöjen raja-arvot korvaavat kokonaispäästöjen raja-arvot, kokonaishappipitoisuus, jolla korvataan standardisoinnin perustana oleva happipitoisuus, määritetään edellä tarkoitetun pitoisuuden pohjalta, jossa otetaan huomioon osavolyymit.

Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K ja paine 101,3 kPA, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty.

Jäsenvaltiot voivat antaa tässä osassa säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä.

2.   Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä sementtiuuneja koskevat erityissäännökset

2.1   Jäljempänä olevan 2.2 kohdassa ja 2.3 kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovelletaan vuorokausikeskiarvoina hiukkasten kokonaismäärään ja HCl-, HF-, NOx-, SO2- ja TOC-päästöihin (jatkuvat mittaukset), vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavana keskiarvona raskasmetalleihin ja vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavana keskiarvona dioksiineihin ja furaaneihin.

Kaikki arvot standardisoidaan, happipitoisuuteen 10 %.

Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

2.2   C – Seuraavien pilaavien aineiden kokonaispäästöjen raja-arvot (mg/Nm3 lukuun ottamatta dioksiineja ja furaaneja)

Pilaava aine

C

Hiukkasten kokonaismäärä

30

HCl

10

HF

1

NOx

500 (1)

Cd + Tl

0,05

Hg

0,05

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V

0,5

Dioksiinit ja furaanit (ng/Nm3)

0,1

2.3   C – SO2:n ja orgaanisen hiilen kokonaispäästöjen raja-arvot (mg/Nm3)

Epäpuhtaus

C

SO2

50

TOC

10

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia näistä päästöjen raja-arvoista tapauksissa, joissa orgaaninen hiili ja SO2 eivät synny jätteen rinnakkaispoltosta.

2.4   C – kokonaispäästöjen raja-arvot CO:n osalta

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa raja-arvoja CO-päästöille.

3.   Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä polttolaitoksia koskevat erityissäännökset

3.1   Cprosessi ilmaistuna vuorokausikeskiarvoina (mg/Nm3) 82 artiklan 5 kohdassa säädettyyn päivään saakka.

Polttolaitosten nimellistä kokonaislämpötehoa määriteltäessä sovelletaan 29 artiklan yhdistämissääntöjä. Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 6 %) biomassaa lukuun ottamatta:

Pilaavat aineet

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

850

200

200

NOx

400

200

200

Hiukkaset

50

50

30

30

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaavat aineet

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

200

200

200

NOx

350

300

200

Hiukkaset

50

50

30

30

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaavat aineet

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

850

400 to 200

(lineaarinen vähennys 100:sta 300 MWth:iin)

200

NOx

400

200

200

Hiukkaset

50

50

30

30

Cprosessi vuorokausikeskiarvona (mg/Nm3) 82 artiklan 6 kohdassa säädetystä päivästä alkaen.

Polttolaitosten nimellistä kokonaislämpötehoa määriteltäessä sovelletaan 29 artiklan yhdistämissääntöjä. Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

3.2.1   Cprosessi 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 6 %) biomassaa lukuun ottamatta:

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

400 Turve: 300

200

200

NOx

300

Ruskohiilipöly: 400

200

200

Hiukkaset

50

30

25

Turve: 20

20

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

200

200

200

NOx

300

250

200

Hiukkaset

50

30

20

20

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

350

250

200

NOx

400

200

150

Hiukkaset

50

30

25

20

3.2.2   Cprosessi 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta lukuun ottamatta kaasuturbiineja ja kaasumoottoreita

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 6 %) biomassaa lukuun ottamatta:

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

400

Turve: 300

200

Turve: 300, lukuun ottamatta leijupolttoa 250

150

Kiertoleijupoltto tai paineistettu leijupoltto, tai turvetta käytettäessä kaiken leijupolton osalta: 200

NOx

300

Turve: 250

200

150

Ruskohiilen pölypoltto: 200

Hiukkaset

50

20

20

10

Turve: 20

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

200

200

150

NOx

250

200

150

Hiukkaset

50

20

20

20

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

350

200

150

NOx

300

150

100

Hiukkaset

50

20

20

10

3.3   C – kokonaispäästöjen raja-arvot raskasmetallien osalta (mg/Nm3) ilmaistuna vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta ja 3 % nestemäisten osalta):

Pilaavat aineet

C

Cd + Tl

0,05

Hg

0,05

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V

0,5

3.4   C – kokonaispäästöjen raja-arvot (ng/Nm3) dioksiineille ja furaaneille ilmaistuna vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta ja 3 % nestemäisten osalta):

Pilaava aine

C

Dioksiinit ja furaanit

0,1

4.   Tämän osan 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomilla teollisuudenaloilla käytettäviin jätteen rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat erityissäännökset

4.1   C– kokonaispäästöjen raja-arvot (ng/Nm3) dioksiinien ja furaanien osalta ilmaistuna vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina:

Pilaava aine

C

Dioksiinit ja furaanit

0,1

4.2   C– kokonaispäästöjen raja-arvot raskasmetallien osalta (mg/Nm3) ilmaistuna vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina:

Pilaavat aineet

C

Cd + Tl

0,05

Hg

0,05

5 OSA

Savukaasujen puhdistuksesta syntyvään jäteveteen sovellettavat päästöjen raja-arvot

Pilaavat aineet

Päästöjen raja-arvot suodattamattomien näytteiden osalta (mg/l dioksiineja ja furaaneja lukuun ottamatta)

1.

Direktiivissä 91/271/ETY olevassa liitteessä I määritelty suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärä

(95 %)

(100 %)

30

45

2.

Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg)

0,03

3.

Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd)

0,05

4.

Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl)

0,05

5.

Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As)

0,15

6.

Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb)

0,2

7.

Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr)

0,5

8.

Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu)

0,5

9.

Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni)

0,5

10.

Sinkki ja sen yhdisteet puhtaana sinkkinä (Zn)

1,5

11.

Dioksiinit ja furaanit

0,3 ng/l

6 OSA

Päästöjen tarkkailu

1.   Mittaustekniikat

1.1   Ilman ja veden epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi suoritettavien mittausten on oltava edustavia.

1.2   Kaikkien pilaavien aineiden, myös dioksiinien ja furaanien, näytteenotto ja analyysi ja automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus sekä niiden kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on suoritettava CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot. Automaattiset mittausjärjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin.

1.3   Yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot eivät saa ylittää seuraavia prosenttiosuuksia päivittäisistä päästöjen raja-arvoista:

Hiilimonoksidi:

10 %

Rikkidioksidi:

20 %

Typpidioksidi:

20 %

Hiukkasten kokonaismäärä:

30 %

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä:

30 %

Kloorivety:

40 %

Fluorivety:

40 %.

Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen määräaikaismittaukset on tehtävä 1.1 ja 1.2 kohdan mukaisesti.

2.   Ilmaa pilaavien aineiden mittaukset.

2.1   Seuraavat ilmaa pilaavien aineiden mittaukset on suoritettava:

a)

jatkuvat mittaukset seuraavista aineista: NOx, edellyttäen, että on vahvistettu päästöjen raja-arvot, CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, HCl, HF ja SO2;

b)

jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä parametreistä: lämpötila uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta sekä savukaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö;

c)

raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien mittaukset vähintään kahdesti vuodessa; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi.

2.2   Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana ja epäedullisimmiksi ennakoiduissa toimintaolosuhteissa.

2.3   HF:n jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos HCl:n käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, ettei HCl:n päästöjen raja-arvo ylity. Tällöin HF-päästöistä tehdään määräaikaismittaukset siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty.

2.4   Vesihöyrysisällön jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen edellyttäen, että näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

2.5   Toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei HC1:n, HF:n ja SO2:n jatkuvia mittauksia edellytetä jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa, ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty tai ei lainkaan mittauksia p, jos toiminnanharjoittaja voi näyttää toteen, että kyseisten epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei NOx:n jatkuvia mittauksia edellytetä, ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty sellaisissa olemassa olevissa jätteenpolttolaitoksissa, joiden nimelliskapasiteetti on alle 6 tonnia tunnissa, ja sellaisissa olemassa olevissa jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden nimelliskapasiteetti on alle 6 tonnia tunnissa, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa jätteen laatua, käytettyä tekniikkaa ja päästöjä koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailutulosten perusteella, että NOx-päästöt eivät missään tilanteessa voi ylittää määrättyjä päästöjen raja-arvoja.

2.6   Toimivaltainen viranomainen voi seuraavissa tapauksissa edellyttää, että raskasmetalleja on mitattava kerran kahdessa vuodessa sekä dioksiineja ja furaaneja kerran vuodessa:

a)

jätteenrinnakkaispoltosta tai poltosta syntyvät päästöt ovat kaikissa olosuhteissa alle 50 prosenttia päästöjen raja-arvoista

b)

rinnakkaispoltettava tai poltettava jäte muodostuu ainoastaan sellaisten muiden kuin vaarallisten jätteiden tietyistä lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia, ja se määritellään tarkemmin c alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella;

c)

toiminnanharjoittaja voi todistaa kyseisten jätteiden laatua koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailun perusteella, että päästöt jäävät kaikissa tapauksissa merkittävästi raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistettujen päästöjen raja-arvojen alle;

2.7   Mittausten tulokset on standardoitava käyttämällä 3 osassa mainittuja standardin mukaisia happipitoisuuksia tai laskettava 4 osan mukaisesti ja käyttämällä 7 osassa annettua kaavaa.

Jos jätettä poltetaan tai rinnakkaispoltetaan hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan standardoida toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman happipitoisuuden mukaan, jossa on otettu huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet.

Jos pilaavien aineiden päästöjä on rajoitettu savukaasun puhdistuksella vaarallisia jätteitä käsittelevässä jätteenpolttolaitoksessa tai jätettä käsittelevässä rinnakkaispolttolaitoksessa, suoritetaan ensimmäisessä alakohdassa säädetty happipitoisuuden standardointi ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin pilaavan aineen pitoisuus, on suurempi kuin hapen standardipitoisuus.

3.   Vesiä pilaavien aineiden mittaukset

3.1   Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistopaikassa:

a)

pH:n, lämpötilan ja virtauksen jatkuvat mittaukset;

b)

suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset mittaukset pistokokeina tai 24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen edustavien näytteiden mittaukset;

c)

24 tunnin ajan tapahtuvaa poistoa edustavan näytteen vähintään kuukausittaiset, virtaukseen suhteutetut Hg:n, Cd:n, Tl:n, As:n, Pb:n, Cr:n, Cu:n, Ni:n ja Zn:n mittaukset;

d)

vähintään puolen vuoden välein tapahtuvat dioksiinien ja furaanien mittaukset; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi.

3.2   Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa, toiminnanharjoittajan on tehtävä mittaukset:

a)

savukaasun puhdistusprosessista syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

b)

yhdestä tai useammasta muusta jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

c)

paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen lopullisesti jätteenpolttolaitoksesta tai jätettä käyttävästä rinnakkaispolttolaitoksesta.

7 OSA

Kaava, jolla lasketaan päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen

Formula

ES

=

laskettu päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen

EM

=

mitattu päästöpitoisuus

OS

=

standardin mukainen happipitoisuus

OM

=

mitattu happipitoisuus

8 OSA

Päästöjen raja-arvojen noudattamisen arviointi

1.   Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

1.1   Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

a)

yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylitä 3 osan 1.1 kohdassa tai 4 osassa vahvistettuja tai 4 osan mukaisesti laskettuja päästöjen raja-arvoja;

b)

yksikään puolen tunnin keskiarvo ei ylitä 3 osan 1.2 kohdassa olevassa sarakkeessa A vahvistettuja päästöjen raja-arvoja, tai soveltuvissa tapauksissa 97 % vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1.2 kohdassa olevassa sarakkeessa B vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;

c)

yksikään raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja varten määritetyn näytteenottoajan keskiarvo ei ylitä 3 osan 1.3 kohdassa ja 1.4 kohdassa tai 4 osassa vahvistettuja tai 4 osan mukaisesti laskettuja päästöjen raja-arvoja;

d)

hiilimonoksidin (CO) osalta:

i)

jätteenpolttolaitosten osalta:

vähintään 97 % vuoden aikana mitatuista vuorokauden keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 5 alakohdan a alakohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja; ja

vähintään 95 prosenttia kaikista 10 minuutin keskiarvoina määritetyistä mittauksista minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana tai kaikista saman jakson aikana otetuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1.5 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja; sellaisten jätteenpolttolaitosten osalta, joissa polttoprosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan vähintään kahdeksi sekunniksi vähintään 1 100oC:een, jäsenvaltiot voivat soveltaa 10 minuutin keskiarvoihin seitsemän vuorokauden arviointijaksoa;

ii)

jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten osalta: 4 osan säännöksiä noudatetaan.

1.2   Puolen tunnin ja 10 minuutin keskiarvot määritetään varsinaisen toiminta-ajan kuluessa (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jos niiden aikana ei polteta jätettä) mitatuista arvoista, joista on vähennetty 6 osan 1.3 kohdassa tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot lasketaan näistä vahvistetuista keskiarvoista.

Jotta vuorokausikeskiarvo olisi pätevä, vuorokaudessa saadaan hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Vuodessa saadaan hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi.

1.3   Näytteenottoajan keskiarvot sekä HF:n, HCl:n ja SO2:n määräaikaismittausten keskiarvot määritetään 45 artiklan 1 kohdan e alakohdan, 48 artiklan 3 kohdan sekä 6 osan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti.

2.   Vesiin joutuvien päästöjen raja-arvot.

Vesiin joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

a)

suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän osalta 95 prosenttia ja 100 prosenttia mitatuista arvoista ei ylitä vastaavia 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;

b)

raskasmetallien (Hg, Cd, Tl, As, Pb, Cr, Cu, Ni ja Zn) osalta enintään yksi mittaus vuodessa ylittää 5 osassa vahvistetut päästöjen raja-arvot; vaihtoehtoisesti, jos jäsenvaltio säätää useammasta kuin 20 näytteestä vuodessa, enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää 5 osassa vahvistetut päästöjen raja-arvot;

c)

dioksiinien ja furaanien osalta tehtävien mittausten tulokset eivät ylitä 5 osassa vahvistettua päästöjen raja-arvoa.


(1)  Toimivaltainen viranomainen voi sallia 1 päivään tammikuuta 2016 saakka poikkeuksia NOx-päästöjen raja-arvoista Lepol-uunien ja pitkien kiertouunien osalta edellyttäen, että luvassa vahvistetaan NOx-kokonaispäästöjen raja-arvoksi enintään 800 mg/Nm3.


LIITE VII

Orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja koskevat tekniset säännökset

1 OSA

Toiminnot

1.   Kussakin seuraavista kohdista toimintoon kuuluu laitteiden puhdistaminen mutta ei tuotteiden puhdistamista, ellei toisin ole säädetty.

2.   Liimapinnoitus

Toiminto, jossa liima levitetään johonkin pintaan, painatustoimintoihin liittyvää liimausta ja laminointia lukuun ottamatta.

3.   Maalaukset, pinnoitukset

Toiminto, jossa levitetään yksi tai useampia kerroksia jatkuvaa kalvoa

a)

johonkin seuraavista ajoneuvoista:

i)

uudet autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkaan M1 puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston direktiivin 2007/46/EY (1) mukaisesti ja luokkaan N1, mikäli ne maalataan samassa laitoksessa kuin M1-luokan ajoneuvot,

ii)

rekkojen ohjaamot, jotka on määritelty ajajan majoitustilaksi, ja direktiivissä 2007/46/EY säädettyjen N2- ja N3-ajoneuvoluokkien mukaiseen majoitukseen liittyvä tekninen välineistö kokonaisuudessaan,

iii)

pakettiautot ja rekat, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin N1, N2 ja N3 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti, lukuun ottamatta rekkojen ohjaamoja,

iv)

linja-autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin M2 ja M3 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti,

v)

perävaunuihin, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin O1, O2, O3 ja O4 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti;

b)

metalli- ja muovipintoihin mukaan lukien lentokoneiden, laivojen, junien jne. pinnat;

c)

puupintoihin;

d)

tekstiili-, kangas-, folio- ja paperipintoihin;

e)

nahkaan.

Maalaus-/pinnoitustoiminnot eivät sisällä kappaleiden pinnoitusta metallilla elektroforeesi- ja kemiallista sumutustekniikkaa käyttäen. Jos maalaus/pinnoitus käsittää vaiheen, jossa sama kappale painetaan millä tahansa tekniikalla, kyseistä painatusvaihetta pidetään maalauksen/pinnoituksen osana. Erillisinä toimintoina suoritettuja painatustoimintoja ei kuitenkaan lueta kuuluviksi tähän kohtaan, mutta ne voivat kuulua tämän direktiivin V luvun soveltamisalaan, jos kyseessä oleva painatustoiminto kuuluu sen soveltamisalaan.

4.   Kelapinnoitus

Toiminto, jossa rulla terästä, ruostumatonta terästä, päällystettyä terästä, kupariseoksia tai alumiininauhaa pinnoitetaan joko kalvon muodostuksella tai laminaatilla jatkuvassa prosessissa.

5.   Kemiallinen pesu

Teollinen tai kaupallinen toiminto, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vaatteiden, huonekalujen tai vastaavien kulutustavaroiden puhdistamiseen tarkoitetussa laitoksessa, lukuun ottamatta tahrojen ja jälkien poistamista manuaalisesti tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa.

6.   Jalkineiden valmistus

Kokonaisten jalkineiden tai niiden osien tuottamiseen tarkoitetut toiminnot.

7.   Maalien/pinnoitteiden, lakkojen, painovärien ja liimojen valmistus.

Edellä mainittujen lopputuotteiden ja niiden välituotteiden valmistus, kun se tapahtuu samassa laitoksessa, sekoittamalla pigmenttejä, hartseja ja liima-aineita orgaanisiin liuottimiin tai muihin kantoaineisiin, mukaan lukien dispergointi ja esidispergointi, viskositeetin ja värisävyjen säätäminen sekä lopputuotteen pakkaamiseen liittyvät toimet.

8.   Lääketeollisuus

Lääkkeiden kemiallinen synteesi, käymisprosessi, uutto, formulointi ja viimeistely sekä raaka-aineiden valmistus, jos se tapahtuu samassa paikassa.

9.   Painatus

Tekstin ja/tai kuvien jäljentäminen, jossa painoväri siirretään kuvansiirtäjän avulla jollekin pinnalle. Tämä sisältää asiaan kuuluvat lakkaus-, pinnoitus- ja laminointitekniikat. Kuitenkin vain seuraavat osaprosessit kuuluvat V luvun soveltamisalaan:

a)

fleksopaino – painatustoiminto, jossa kuvansiirtäjänä käytetään kumia tai kimmoisia valopolymeerejä, joiden päällä painovärit ovat painamatta jätettävien alueiden yläpuolella, ja jossa käytetään haihtumalla kuivuvia nestemäisiä painovärejä;

b)

heatset-rainaoffset – rainapainatustoiminto, jossa käytetään kuvansiirtäjää siten, että painettava ja painamatta jätettävä alue ovat samassa tasossa; raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina. Painamatta jätettävä alue käsitellään vettä imeväksi ja siten painoväriä hylkiväksi. Painettava alue käsitellään siten, että se ottaa vastaan ja välittää edelleen painovärin painettavalle pinnalle. Haihtuminen tapahtuu uunissa, jossa käytetään kuumaa ilmaa painetun materiaalin kuumentamiseksi;

c)

painatusprosessiin liittyvä laminointi – kahden tai useamman joustavan materiaalin liittäminen yhteen laminaattien tuottamiseksi;

d)

julkaisusyväpaino – syväpaino, jota käytetään aikakausilehdissä, esitteissä, luetteloissa tai vastaavissa tuotteissa olevan paperin painatukseen tolueenipohjaisia painovärejä käyttäen;

e)

syväpaino – painatustoiminto, jossa käytetään lieriömäistä kuvansiirtäjää, jolloin painettava alue on painamatta jätettävän alueen alapuolella, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat haihtumalla. Syvennykset täytetään painovärillä ja painamatta jätettävät alueet puhdistetaan ylimääräisestä painoväristä, ennen kuin painettava pinta koskettaa lieriötä ja nostaa painovärin syvennyksistä;

f)

rotaatioseripaino – rainapainatustoiminto, jossa painoväri puristetaan painettavalle pinnalle huokoisen kuvansiirtäjän läpi, jolloin painettava alue on avoinna ja painamatta jätettävä alue on eristetty, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat ainoastaan haihtumalla. Raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina;

g)

lakkaus – toiminto, jossa pakkausmateriaalin myöhempää sulkemista varten tarkoitettu lakka tai liima levitetään joustavalle materiaalille.

10.   Kumin jalostus

Luonnonkumin tai synteettisen kumin sekoitus-, jauhamis-, seostus-, kalanterointi-, ekstrudointi- ja vulkanointitoiminto sekä kaikki avustavat toimenpiteet luonnonkumin tai synteettisen kumin muuttamiseksi lopputuotteeksi.

11.   Pintojen puhdistus

Kemiallista pesua lukuun ottamatta toiminto, jossa käytetään orgaanisia liuottimia epäpuhtauksien poistamiseksi materiaalin pinnalta rasvanpoisto mukaan lukien. Puhdistustoimintoa, johon kuuluu useampi kuin yksi vaihe ennen jotakin muuta toimintoa tai sen jälkeen, pidetään yhtenä pinnan puhdistustoimintona. Tällä toiminnolla tarkoitetaan tuotteen pinnan puhdistusta eikä laitteiston puhdistusta.

12.   Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus

Toiminto kasviöljyjen uuttamiseksi siemenistä ja muista kasviaineksista, kuivajäämien käsittely rehun tuottamiseksi, siemenistä, kasvi- ja/tai eläinaineksista saatujen rasvojen ja kasviöljyjen jalostus.

13.   Ajoneuvojen korjausmaalaus

Teollinen tai kaupallinen maalaustoiminto tai siihen liittyvät rasvanpoistotoiminnot, joilla tehdään jompaakumpaa seuraavista:

a)

direktiivissä 2007/46/EY määriteltyjen maantieajoneuvojen tai niiden osien alkuperäinen maalaus korjaustyyppisillä materiaaleilla, kun se suoritetaan alkuperäisten tuotantolinjojen ulkopuolella;

b)

perävaunujen (mukaan luettuna puoliperävaunut) (direktiivissä 2007/46/EY tarkoitettu ajoneuvoluokka O) maalaus.

14.   Lankalakkaus

Muuntimiin, moottoreihin jne. tarkoitettuihin käämeihin käytettävien metallijohtimien pinnoitus.

15.   Puun kyllästys

Puutavaran säilymistä parantava toiminto.

16.   Puun ja muovin laminointi

Puun ja/tai muovin kiinnittäminen yhteen laminoitujen tuotteiden valmistamiseksi.

2 OSA

Kynnysarvot ja päästöjen raja-arvot

Savukaasujen päästöjen raja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K ja ilmanpaine 101,3 kPa.

 

Toiminto

(Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi)

Kynnysarvo

(Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi)

Poistokaasujen päästöraja (mg C/Nm3)

Päästöjen raja-arvo hajapäästöille (prosentteina liuottimien käytöstä)

Kokonaispäästöraja

Erityismääräykset

Uudet laitokset

Toiminnassa olevat laitokset

Uudet laitokset

Toiminnas-sa olevat laitokset

1

Heatset-rainaoffset-painatus

(> 15)

15–25

> 25

100

20

30 (1)

30 (1)

 

(1) Liuotinjäämää lopputuotteessa ei pidetä hajapäästöjen osana.

2

Julkaisusyväpaino

(> 25)

 

75

10

15

 

 

 

3

Muu syväpaino, fleksopaino, rotaatioseripaino, muut laminointi- tai lakkausyksiköt (> 15) tekstiilien ja kartongin rotaatioseripaino (> 30)

15–25

> 25

> 30 (1)

100

100

100

25

20

20

 

(1) Kynnysarvo tekstiilien ja kartongin rotaatioseripainolle.

4

Pintojen puhdistus 59 artiklan 5 kohdassa yksilöidyillä yhdisteillä

(> 1)

1–5

> 5

20 (1)

20 (1)

15

10

 

(1) Raja-arvo viittaa yhdisteiden massaan mg C/Nm3, eikä hiilen kokonaismäärään.

5

Muu pintojen puhdistus

(> 2)

2–10

> 10

75 (1)

75 (1)

20 (1)

15 (1)

 

(1) Näitä arvoja ei sovelleta laitoksiin, jotka osoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikkien käytettyjen puhdistusaineiden keskimääräinen orgaanisen liuottimen pitoisuus ei ylitä 30 paino- %:ia.

6

Ajoneuvojen maalaus (< 15) ja korjausmaalaus

> 0,5

50 (1)

25

 

(1) 8 osan 2 kohdan mukaisesti mittausten keskimääräisen keston on oltava 15 minuuttia

7

Kelapinnoitus

(> 25)

 

50 (1)

5

10

 

(1) Laitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, päästöraja arvo on 150 mg

8

Muu pinnoitus, mukaan lukien metallin, muovin, tekstiilien (5), folion ja paperin pinnoitus/maalaus

(> 5)

5–15

> 15

100 (1) (4)

50/75 (2) (3) (4)

25 (4)

20 (4)

 

 

(1) Päästöjen raja-arvoa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin.

(2) Ensimmäistä päästörajaa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista pinnoitussovellutuksiin.

 

 

 

 

 

 

(3) Tekstiilien pinnoituslaitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin sovellettava päästöraja arvo on yhteensä 150.

(4) Maalaustoiminnot, joita ei voi tehdä hallituissa olo-suhteissa (kuten laivanrakennuksessa, lentokoneen maalauksessa) saavat poiketa näistä arvoista 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(5) Rotaatioseripaino tekstiileille kuuluu toimintoon 3.

9

Lankalakkaus

(> 5)

 

 

 

10 g/kg (1)

5 g/kg (2)

(1) Sovelletaan laitoksiin, joissa langan keskimääräinen halkaisija on ≤ 0,1 mm.

(2) Sovelletaan kaikkiin muihin laitoksiin.

10

Puupintojen maalaus

(> 15)

15–25

> 25

100 (1)

50/75 (2)

25

20

 

(1) Päästöjen raja-arvoa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin.

(2) Ensimmäistä arvoa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista maalausprosesseihin.

11

Kemiallinen pesu

 

 

 

20 g/kg (1) (2)

(1) Ilmaistu vapautuneen liuottimen massana puhdistettua tuotekiloa kohden.

(2) Edellä 4 osan 2 kohdassa määriteltyä päästöjen raja-arvoa ei sovelleta tähän toimintoon.

12

Puun kyllästys

(> 25)

 

100 (1)

45

11 kg/m3

(1) Päästöjen raja-arvoa ei sovelleta kreosootilla tapahtuvaan kyllästykseen.

13

Nahan viimeistely

(> 10)

10–25

> 25

> 10 (1)

 

 

85 g/m2

75 g/m2

150 g/m2

Päästöjen raja-arvot on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmistetun tuotteen neliömetriä kohden.

(1) Nahan pinnoitusprosessissa sisustamisessa ja kulutushyödykkeinä käytetyissä yksittäisissä nahkatuotteissa, kuten laukuissa, vöissä, lompakoissa jne.

14

Jalkineiden valmistus

(> 5)

 

 

 

25 g paria kohden

Kokonaispäästöjen raja-arvo on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmista jalkineparia kohden.

15

Puun ja muovin laminointi

(> 5)

 

 

 

30 g/m2

 

16

Liimapinnoitus

(> 5)

5–15

> 15

50 (1)

50 (1)

25

20

 

(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg.

17

Maali- ja lakkaseosten painovärien ja liimojen valmistus

(> 100)

100–1 000

> 1 000

150

150

5

3

5 % käytetystä liuottimesta

3 % käytetystä liuottimesta

Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä maaliseosta suljetussa pakkauksessa.

18

Kumin jalostus

(> 15)

 

20 (1)

25 (2)

25 % käytetystä liuottimesta

(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg.

(2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai seosta suljetussa pakkauksessa.

19

Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus

(> 10)

 

 

 

Eläinrasva: 1,5 kg/tonni

Risiiniöljy: 3 kg/tonni

Rapsin siemen: 1 kg/tonni

Auringonkukan siemen: 1 kg/tonni

Soijapavut (tavanomainen murskaus): 0,8 kg/tonni

Soijapavut (valkoiset hiutaleet): 1,2 kg/tonni

Muut siemenet ja muut kasviainekset: 3 kg/tonni (1) 1,5 kg/tonni (2)4 kg/tonni (3)

(1) Toimivaltaisen viranomaisen olisi asetettava kokonaispäästörajat yksittäisiä siemeneriä ja muita kasviaineksia käsitteleville laitoksille tapauskohtaisesti käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

(2) Sovelletaan kaikkiin fraktiointi-prosesseihin kumien poistoa lukuun ottamatta (kumien poistaminen öljystä).

(3) Sovelletaan kumien poistoon.

20

Lääketeollisuus

(> 50)

 

20 (1)

5 (2)

15 (2)

5 % käytetystä liuottimesta

15 % käytetystä liuottimesta

(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg.

(2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai seosta suljetussa pakkauksessa.

3 OSA

Ajoneuvojen maalauslaitosten päästöraja-arvot

1.   Kokonaispäästörajat ilmaistaan vapautuneen orgaanisen liuottimen grammamääränä suhteessa tuotteen neliömetreinä ilmaistuun pinta-alaan ja vapautuneen orgaanisen liuottimen kilomääränä suhteessa auton koriin.

2.   Kaikkien jäljempänä 3 kohdassa olevassa taulukossa esitettyjen tuotteiden pinta-ala määritellään pinta-alana laskettuna elektroforeesitekniikalla käsitellystä kokonaisalueesta yhdessä kaikkien niiden osien pinta-alojen kanssa, jotka mahdollisesti lisätään maalausprosessin seuraavissa vaiheissa silloin, kun ne maalataan samoilla maaleilla kuin kyseinen tuote, tai laitoksessa maalatun tuotteen kokonaispinta-ala.

Elektroforeesitekniikalla käsiteltävän alueen pinta-ala lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

Formula

Tätä menetelmää sovelletaan myös muihin levyistä valmistettuihin maalattuihin osiin.

Tietokoneavusteista suunnittelua (CAD) tai vastaavia muita menetelmiä käytetään laskettaessa muiden osien lisäämisestä aiheutuvia pinta-aloja tai laitoksessa maalatun alueen kokonaispinta-ala.

3.   Jäljempänä olevassa taulukossa esitetyt kokonaispäästöjen raja-arvot viittaavat kaikkiin samassa laitoksessa suoritettaviin prosessivaiheisiin elektroforeesitekniikasta tai mistä tahansa muusta maalausprosessista lähtien aina loppuvaiheen vahaukseen ja suojapinnoitteen kiillotukseen asti, prosessilaitteiston puhdistukseen käytetty liuotin sekä suihkemaalikatokset ja muut kiinteät rakenteet sekä tuotannon aikana että sen ulkopuolella mukaan lukien.

Toiminto

(Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi)

Tuotannon kynnysarvo

(Viittaa maalatun tuotteen vuosituotantoon)

Kokonaispäästöjen raja-arvot

Uudet laitokset

Toiminnassa olevat laitokset

Uusien autojen maalaus (> 15)

> 5 000

45 g/m2 tai 1,3 kg/kori + 33 g/m2

60 g/m2 tai 1,9 kg/kori + 41 g/m2

≤ 5 000 itsekantavaa rakennetta tai > 3 500 alustalle rakennettua

90 g/m2 tai 1,5 kg/kori + 70 g/m2

90 g/m2 tai 1,5 kg/kori + 70 g/m2

 

 

Kokonaispäästöjen raja-arvot (g/m2)

Uusien rekkojen ohjaamojen maalaus (> 15)

≤ 5 000

65

85

> 5 000

55

75

Uusien pakettiautojen ja rekkojen maalaus (> 15)

≤ 2 500

90

120

> 2 500

70

90

Uusien linja-autojen maalaus (> 15)

≤ 2 000

210

290

> 2 000

150

225

4.   Ajoneuvojen maalauslaitosten, joiden liuottimien kulutuksen kynnysarvo jää alle 3 kohdassa olevassa taulukossa esitetyn taulukon mukaisen kynnysarvon, on täytettävä korjausmaalaukselle liitteessä 2 osassa vahvistetut vaatimukset.

4 OSA

Erityisiä vaaralausekkeita edellyttäviä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevat päästöjen raja-arvot

1.   Edellä 58 artiklassa tarkoitettujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta, joissa mainitussa artiklassa tarkoitettuja merkintöjä edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 10 g/h, on noudatettava päästöjen raja-arvoa 2 mg/Nm3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

2.   Sellaisten halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralauseke H341 tai H351, päästöjen osalta on, jos vaaralauseketta H341 tai H351 edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 100 g/h, noudatettava päästöjen raja-arvoa 20 mg/Nm3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

5 OSA

Vähentämisohjelma

1.   Toiminnanharjoittaja voi käyttää erityisesti laitostaan varten suunniteltua vähentämisohjelmaa.

2.   Käytettäessä maaleja/pinnoitteita, lakkoja, liimoja tai painovärejä voidaan käyttää seuraavaa ohjelmaa. Jos seuraava menetelmä ei sovellu, toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan käyttää jotakin muuta vaihtoehtoista ohjelmaa, jolla saavutetaan vastaavat päästöjen vähennykset kuin soveltamalla 2 ja 3 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja. Ohjelmassa on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

jos vähän liuotinta sisältävien tai liuotinta sisältämättömien korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään, toiminnanharjoittajalle on myönnettävä lisäaikaa omien päästöjen vähennysohjelmiensa toimeenpanemiseksi;

b)

päästövähennysten vertailukohteen pitäisi vastata mahdollisimman tarkoin ilman vähennystoimenpiteitä syntyviä päästöjä.

3.   Seuraava ohjelma on tarkoitettu laitoksille, joiden tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana

a)

vuosittainen vertailupäästö lasketaan seuraavasti:

i)

määritetään vuodessa kulutetun maalin/pinnoitteen ja/tai painovärin, lakan tai liiman sisältämän kiintoaineen kokonaismassa. Kiintoainetta ovat kaikki sellaiset aineet maaleissa/pinnoitteissa, painoväreissä, lakoissa tai liimoissa, joista tulee kiinteitä veden tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden haihduttua,

ii)

vuosittaiset vertailupäästöt lasketaan kertomalla (i) alakohdassa määritetty massa asianomaisella seuraavassa taulukossa esitetyllä kertoimella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa näitä kertoimia yksittäisten laitosten kohdalla siten, että kiintoaineiden käytön todennettavissa oleva tehostuminen otetaan huomioon;

Toiminto

Kerroin a kohdan ii alakohdan soveltamiseksi

Syväpaino; fleksopaino; laminointi painatuksen osana; lakkaus painatuksen osana; puupintojen maalaus ja pinnoitus; tekstiilien, folion tai paperin pinnoitus ja maalaus; liimaus

4

Kelapinnoitus, ajoneuvojen korjausmaalaus

3

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat pinnoitukset, ilmailu- ja avaruusalan pinnoitukset

2,33

Muu pinnoitus ja rotaatioseripaino

1,5

b)

päästöjen tavoitearvo on yhtä suuri kuin vuosittainen vertailupäästö kerrottuna prosenttimäärällä, joka on

i)

(hajapäästöjen raja-arvo + 15) laitoksille, jotka kuuluvat 2 osan 6 kohtaan ja jotka sijoittuvat 8 ja 10 kohdan alempiin kynnysrajoihin,

ii)

(hajapäästöjen raja-arvo + 5) kaikille muille laitoksille;

c)

vaatimuksia katsotaan noudatetun, jos liuottimien hallintasuunnitelmassa määritetty todellinen päästö on pienempi tai yhtä suuri kuin päästöjen tavoitearvo.

6 OSA

Päästöjen tarkkailu

1.   Poistokanavia, joihin on liitetty puhdistinlaitteita ja joista lopullisessa poistokohdassa aiheutuva päästö on keskimäärin yli 10 kg/h kokonaishiiltä, on tarkkailtava jatkuvasti sen varmistamiseksi, että niiden vaatimuksia noudatetaan.

2.   Muissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehdään joko jatkuvia tai määräajoin suoritettavia mittauksia. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa on saatava vähintään kolme mittausarvoa kunkin mittaustoimenpiteen aikana.

3.   Mittauksia ei vaadita silloin, jos putkien suulle asennettavia puhdistinlaitteita ei tarvita tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi.

7 OSA

Liuottimien hallintasuunnitelma

1.   Periaatteet

Liuottimien hallintasuunnitelmaa on käytettävä:

a)

arvioitaessa säännösten noudattamista 62 artiklan mukaisesti;

b)

osoittamaan tulevia vähennysvaihtoehtoja;

c)

mahdollistamaan tietojen antaminen liuottimien kulutuksesta, liuotinpäästöistä ja V luvun vaatimusten noudattamisesta.

2.   Määritelmät

Seuraavat määritelmät muodostavat kehykset ainetaseen laatimiselle.

Prosessiin menevä orgaanisten liuottimien määrä (I):

I1

Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä hankituissa seoksissa, joita käytetään prosessissa ajanjaksolla, jolta ainetasetta lasketaan.

I2

Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä seoksissa, jotka on otettu talteen ja käytetty uudelleen liuottimena prosessissa. Kierrätetty liuotin lasketaan joka kerta, kun sitä käytetään toiminnon suorittamisessa.

Toiminnosta poistuva orgaanisten liuottimien määrä (O):

O1

Poistokaasupäästöt.

O2

Veteen liuenneet orgaaniset liuottimet; laskettaessa O5-arvoa otetaan huomioon jäteveden käsittely.

O3

Orgaanisten liuottimien määrä, joka jää jäljelle prosessista valmistuviin tuotteisiin epäpuhtauksina tai jääminä.

O4

Sellaiset orgaanisten liuottimien päästöt ilmaan, joita ei ole otettu talteen. Tähän kuuluu tilojen yleinen ilmanvaihto, jolloin ilmaa vapautuu ulkopuoliseen ympäristöön ikkunoiden, ovien, tuuletusaukkojen ja muiden vastaavien aukkojen kautta.

O5

Kemiallisista tai fysikaalisista reaktioista aiheutuvat orgaanisten liuottimien ja/tai yhdisteiden häviäminen (polttamalla tai muuten poistokaasua tai jätevettä käsittelemällä hävitetyt tai absorboimalla talteen otetut, edellyttäen, että ne eivät kuulu O6, O7, tai O8 kohtaan).

O6

Kerätyn jätteen sisältämät orgaaniset liuottimet.

O7

Orgaaniset liuottimet tai seosten sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka myydään tai aiotaan myydä kaupallista arvoa omaavina tuotteina.

O8

Seosten sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka on otettu talteen uudelleen käyttöä varten, ei kuitenkaan käytettäväksi prosessiin, edellyttäen, että ne eivät kuulu O7 kohtaan.

O9

Muulla tavoin vapautuvat orgaaniset liuottimet.

3.   Liuottimien hallintasuunnitelman käyttäminen vaatimusten noudattamista arvioitaessa.

Liuottimien hallintasuunnitelman käytön on määräydyttävä sen mukaan, minkä vaatimuksen noudattamista tarkistetaan, seuraavasti:

a)

edellä 5 osassa vahvistetun vähennysjärjestelmän, jossa kokonaispäästöraja ilmaistaan tuoteyksikkökohtaisina liuotinpäästöinä, tai muutoin 2 ja 3 osassa olevien vaatimusten noudattamisen arviointi:

i)

kaikille toiminnoille, joissa käytetään 5 osassa vahvistettua vähennysjärjestelmää on laadittava vuosittain liuottimien hallintasuunnitelma kulutuksen (C) määrittelemiseksi. Seuraavaa yhtälöä on käytettävä kulutuksen laskennassa:

C = I1 – O8

Vastaavalla tavalla on laskettava myös pinnoitteissa/maaleissa käytettävät kiintoaineet vuosittaisten vertailu- ja tavoitepäästöjen siitä edelleen johtamiseksi,

ii)

tuoteyksikkökohtaisten kokonaisliuotinpäästöjen tai muuten 2 ja 3 osassa mainittujen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma on laadittava vuosittain, jotta päästöt (E) voidaan määrittää. Seuraavaa yhtälöä on käytettävä kulutuksen laskennassa:

E = F + O1

jossa F edustaa hajapäästöjä siten kuin ne on määritelty b kohdan i alakohdassa. Päästöluku on sitten jaettava asianomaisella tuoteparametrillä,

iii)

Direktiivin 59 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohdan vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma on laadittava vuosittain, jotta kokonaispäästöt kaikista asiaankuuluvista toiminnoista voidaan määrittää, ja tätä lukua on sitten verrattava niihin kokonaispäästöihin, jotka olisivat aiheutuneet, jos 2, 3 ja 5 osassa esitetyt vaatimukset olisi täytetty kunkin toiminnon osalta erikseen;

b)

hajapäästöjen määrittely, jotta niitä voidaan vertailla 2 osassa olevien hajapäästöjen raja-arvojen kanssa.

i)

jotain seuraavista yhtälöistä on käytettävä hajapäästöjen laskennassa:

F = I1 – O1 – O5 – O6 – O7 – O8

tai

F = O2 + O3 + O4 + O9

F on määritettävä joko mittaamalla määrät suoraan tai vastaavalla laskutoimituksella, esimerkiksi käyttämällä prosessin talteenottotehokkuutta.

Hajapäästöjen raja-arvo ilmaistaan prosessiin menevän aineen osuutena, joka on laskettava seuraavaa yhtälöä käyttäen:

I = I1 + I2

ii)

hajapäästöt on määritettävä lyhyellä mutta kattavalla mittaussarjalla. Sitä ei tarvitse tehdä uudelleen ennen kuin laitteita muutetaan.

8 OSA

Savukaasuja koskevien päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi

1.   Jatkuvissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos:

a)

mikään aritmeettinen keskiarvo, joka on saatu sellaisen 24 tunnin aikana, jolloin laitos tai toiminto ovat käynnissä lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa, ei ylitä päästöjen raja-arvoja;

b)

mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

2.   Määräajoin suoritettavissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos yhden seurantatoimenpiteen aikana:

a)

kaikkien mittaustulosten keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja;

b)

mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

3.   Edellä olevan 4 osan noudattaminen on tarkistettava kyseessä olevien yksittäisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuksien summan perusteella. Muissa tapauksissa noudattamista on arvioitava vapautuneen kokonaishiilimassan perusteella, jollei 2 osassa toisin säädetä.

4.   Kaasujen määrät saadaan lisätä poistokaasuihin jäähdyttämis- ja laimentamistarkoituksessa, kun se on teknisesti perusteltua, mutta niitä ei saa ottaa huomioon määriteltäessä epäpuhtauden massapitoisuutta poistokaasussa.


(1)  EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.


LIITE VIII

Titaanidioksidia tuottavia laitoksia koskevat tekniset määräykset

1 OSA

Veteen joutuvien päästöjen raja-arvot

1.   Sulfaattimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset (vuosittaisena keskiarvona):

550 kg sulfaattia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;

2.   Kloridimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset (vuosittaisena keskiarvona):

a)

käytettäessä luonnonrutiilia 130 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;

b)

käytettäessä synteettistä rutiilia 228 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;

c)

käytettäessä kuonaa 330 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti. Laitoksiin, jotka aiheuttavat päästöjä suolaiseen veteen (suistovesiin, rannikkovesiin, avomerelle), voidaan soveltaa päästöjen raja-arvona 450 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti kuonaa käytettäessä.

3.   Sellaisiin laitoksiin, jotka käyttävät kloridimenetelmää ja useampaa kuin yhtä malmityyppiä, on 2 kohdassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovellettava samassa suhteessa kuin malmeja on käytetty.

2 OSA

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

1.   Päästöraja-arvot, jotka ilmaistaan massapitoisuuksina kuutiometriä (Nm3) kohden 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 KPa:n ilmanpaineessa.

2.   Hiukkaspäästöt 50 mg/Nm3 tuntikeskiarvona niiden päälähteistä ja 150 mg/Nm3 tuntikeskiarvona mistä tahansa muusta lähteestä;

3.   SO2-ekvivalenttina lasketut uutosta ja kalsinoinnista syntyneet kaasumaiset rikkidioksidi- ja rikkitrioksidipäästöt, mukaan lukien happopisarat:

a)

6 kilogrammaa tuotettua titaanidioksiditonnia kohti vuosittaisena keskiarvona;

b)

jätehappojen käsittelylaitoksissa 500 mg/Nm3 tuntikeskiarvona.

4.   Kloorin osalta laitoksissa, jotka käyttävät kloridimenetelmää:

a)

5 mg/Nm3 päiväkeskiarvona;

b)

40 mg/Nm3 kullakin hetkellä.

3 OSA

Päästöjen tarkkailu

Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään seuraavien jatkuva tarkkailu:

a)

uutosta ja kalsinoinnista syntyneet kaasumaiset rikkidioksidi- ja rikkitrioksidipäästöt sulfaattimenetelmää käyttävien laitosten jätehappojen käsittelylaitoksissa;

b)

päälähteistä oleva kloori kloridimenetelmää käyttävissä laitoksissa;

c)

päälähteiden hiukkaspäästöt.


LIITE IX

A OSA

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset

(81 artiklassa tarkoitettu)

Neuvoston direktiivi 78/176/ETY

(EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19).

 

Neuvoston direktiivi 83/29/ETY

(EYVL L 32, 3.2.1983, s. 28).

 

Neuvoston direktiivi 91/692/ETY

(EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48).

ainoastaan liitteessä I oleva b kohta

Neuvoston direktiivi 82/883/ETY

(EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1).

 

Vuoden 1985 liittymisasiakirja

ainoastaan liitteessä I olevan X.1 kohdan o alakohta

Vuoden 1994 liittymisasiakirja

ainoastaan liitteessä I olevan VII kohdan A.6 alakohta

Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003

(EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

ainoastaan liitteessä III oleva 34 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 219/2009,

(EUVL L 87, 31.3.2009, s. 109).

ainoastaan liitteessä oleva 3,1 kohta

Neuvoston direktiivi 92/112/ETY

(EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11).

 

Neuvoston direktiivi 1999/13/ETY;

(EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003,

(EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

ainoastaan liitteessä I oleva 17 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/42/EY

(EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87).

ainoastaan 13 artiklan 1 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/112/EY

(EUVL L 345, 23.12.2008, s. 68).

ainoastaan 3 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY

(EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1137/2008,

(EUVL L 311, 21.11.2008, s. 1).

ainoastaan liitteessä oleva 4.8 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY

(EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1).

 

Neuvoston direktiivi 2006/105/ETY;

(EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

ainoastaan liitteessä olevan B osan 2 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY

(EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).

ainoastaan 33 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY

(EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY

(EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).

ainoastaan 37 artikla

B OSA

Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista ja soveltamista koskevat määräajat

(81 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi

Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

Määräajat täytäntöönpanolle

78/176/ETY

25. helmikuuta 1979

 

82/883/ETY

31. joulukuuta 1984

 

92/112/ETY

15. kesäkuuta 1993

 

1999/13/EY

1. huhtikuuta 2001

 

2000/76/EY

28. joulukuuta 2000

28. joulukuuta 2002

28. joulukuuta 2005

2001/80/EY

27. marraskuuta 2002

27. marraskuuta 2004

2003/35/EY

25. kesäkuuta 2005

 

2003/87/EY

31. joulukuuta 2003

 

2008/1/EY

30. lokakuuta 1999 (1)

30. lokakuuta 1999

30. lokakuuta 2007


(1)  Direktiivi 2008/1/EY on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY(EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26) kodifioitu toisinto, jonka määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä pysyvät voimassa.


LIITE X

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 78/176/ETY

Direktiivi 82/883/ETY

Direktiivi 92/112/ETY

Direktiivi 2008/1/EY

Direktiivi 1999/13/EY

Direktiivi 2000/76/EY

Direktiivi 2001/80/EY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 kohta

1 artikla

1 artikla

 

 

 

 

66 artikla

2 artikla

1 artiklan 2 kohdan a alakohta

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

 

3 artiklan 2 kohta

1 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

 

 

 

3 artiklan 1 kohta

 

3 artiklan 37 kohta

1 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta

 

 

 

 

 

 

66 artikla

2 artikla

 

 

 

 

 

 

67 artikla

3 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artiklan d ja e alakohta

4 artikla

 

 

4 artikla

3 artiklan johdantolause ja 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

 

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

5 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artiklan d ja e alakohta

6 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artiklan d ja e alakohta

7 artiklan 1 kohta

 

10 artikla

 

 

 

 

70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen virke

7 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

70 artiklan 2 kohdan toinen virke ja 3 kohta

8 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

26 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

9 artikla

 

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artikla

 

 

 

 

 

 

12 artikla

12 artikla

 

 

 

 

 

 

13 artiklan 1 kohta

 

 

17 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke ja 11 artiklan 2 kohta

 

 

72 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

72 artiklan 1 kohdan toinen virke

13 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

14 artikla

 

 

 

 

 

 

15 artikla

14 artikla

12 artikla

21 artikla

15 artikla

21 artikla

18 artiklan 1 ja 3 kohta

80 artikla

16 artikla

15 artikla

13 artikla

23 artikla

17 artikla

23 artikla

20 artikla

84 artikla

Liite I

 

 

 

 

 

 

Liitteessä II olevan A osan johdantolause ja 1 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä II olevan A osan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä II oleva B osa

 

 

 

 

 

 

 

2 artikla

 

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

5 artikla

 

 

 

 

 

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

7 artikla

 

 

 

 

 

 

8 artikla

 

 

 

 

 

 

9 artikla

 

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 1 kohta

 

 

13 artiklan 1 kohta

17 artiklan 1 kohta

 

75 artiklan 1 kohta

75 artiklan 2 kohta

 

11 artiklan 2 kohta

 

 

 

17 artiklan 2 kohta

 

 

11 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

12 artikla

 

 

 

 

 

 

13 artikla

 

 

 

 

 

 

Liite I

 

 

 

 

 

 

Liite II

 

 

 

 

 

 

Liite III

 

 

 

 

 

 

Liite IV

 

 

 

 

 

 

Liite V

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan johdantokappale

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantokappale

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen luetelmakohde

 

 

 

 

67 artikla, a alakohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta

 

 

 

 

67 artiklan b alakohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas luetelmakohta ja 2 artiklan 1 kohdan b ala-kohdan kolmas luetelmakohta

 

 

 

 

67 artiklan d alakohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan a ala-kohdan neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan johdantolause ja ensimmäinen, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan b ala-kohdan toinen luetelmakohta

 

 

 

 

67 artiklan c alakohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

 

67 artikla

 

 

4 artikla

 

 

 

 

67 artikla

 

 

5 artikla

 

 

 

 

 

 

6 artiklan ensimmäisen kohdan johdantokappale

 

 

 

 

68 artikla

 

 

6 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohta

 

 

6 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohta

 

 

6 artiklan toinen kohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 1 osan 3 kohta

 

 

7 artikla

 

 

 

 

 

 

8 artikla

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan johdantokappale

 

 

 

 

69 artiklan 2 kohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantokappale

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 2 osan 2 kohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 2 osan 3 kohdan johdantolause ja a alakohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta

 

 

 

 

69 artiklan 1 kohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 2 osan 3 kohdan b alakohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan v alakohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 2 osan 4 kohta

 

 

9 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

11 artikla

 

 

 

 

11 artiklan d ja e alakohta

 

 

Liite

 

 

 

 

 

 

 

1 artikla

 

 

 

1 artikla

 

 

 

2 artiklan johdantokappale

 

 

 

3 artiklan johdantokappale

 

 

 

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 14 kohta

 

 

3 artiklan 1 kohta

 

 

 

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 1 kohta

 

 

3 artiklan 3 kohta

 

 

 

2 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 5 kohta

2 artiklan 9 kohta

3 artiklan 8 kohta

2 artiklan 1 kohta

3 artiklan 4 kohta

 

 

 

2 artiklan 6 kohdan ensimmäinen virke

2 artiklan 13 kohta

3 artiklan 9 kohta

2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen osa

3 artiklan 5 kohta

 

 

 

2 artiklan 6 kohdan toinen virke

 

 

 

15 artiklan 1 kohta

 

 

 

2 artiklan 7 kohta

 

 

 

3 artiklan 6 kohta

 

 

 

2 artiklan 8 kohta

2 artiklan 5 kohta

 

 

71 artikla

 

 

 

2 artiklan 9 kohdan ensimmäinen virke

2 artiklan 7 kohta

3 artiklan 12 kohta

 

3 artiklan 7 kohta

 

 

 

2 artiklan 9 kohdan toinen virke

 

 

 

4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

4 artiklan 3 kohta