Lahjonnan torjuminen yksityisellä sektorilla

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Lahjonnan määritelmää yksityisellä sektorilla koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen

• EU:n jäsenvaltioiden on tehtävä rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot, kun niitä harjoitetaan liiketoiminnassa:
  • Aktiivinen lahjonta (lahjuksen antaminen). Henkilö lupaa tai antaa suoraan tai kolmannen välityksellä omaksi hyväkseen tai kolmannen osapuolen hyväksi millaisen tahansa aiheettoman edun missä tahansa ominaisuudessa yksityistä yritystä johtavalle tai sellaisessa työskentelevälle henkilölle, jotta tämä velvollisuutensa laiminlyöden⁴ suorittaisi tai jättäisi suorittamatta jonkin teon.
  • Passiivinen lahjonta (lahjuksen ottaminen). Henkilö, joka missä tahansa ominaisuudessa johtaa yksityistä yritystä tai työskentelee sellaisessa, vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä millaisen tahansa aiheettoman edun tai hyväksyy tällaisen edun lupaamisen itselleen tai kolmannelle siitä, että hän velvollisuutensa laiminlyöden suorittaisi tai jättäisi suorittamatta jonkin teon.
• Edellä esitettyä sovelletaan sekä voittoa tavoittelevien että voittoa tavoittelemattomien yritysten liiketoimintaan. Päätöksen tekohetkellä soveltamisala rajoitettiin menettelyyn, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa kilpailun vääristymistä tavaroiden tai kaupallisten palveluiden ostamisen yhteydessä. Tämä rajoitus ei ole enää voimassa, koska rajoitukset olivat voimassa viisi vuotta 22 päivästä heinäkuuta 2005, kun jäsenvaltiot, jotka halusivat soveltaa rajoitusta, olivat ilmoittaneet asiasta Euroopan unionin neuvostolle. Jäsenvaltioiden oli ilmoitettava neuvostolle tavasta, jolla ne aikoivat toimia puitepäätöksen teon yhteydessä. Neuvoston oli määrä tarkastella jäsenvaltioiden rajoituksia koskevia ilmoituksia ennen 22 päivää heinäkuuta 2010.

Oikeushenkilöiden vastuu

• Päätöksen tavoitteena on, että työntekijöiden kaltaisten luonnollisten henkilöiden lisäksi myös yritysten kaltaiset oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen lahjusrikoksista.
• Oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema seuraavilla perusteilla:
  • oikeus edustaa oikeushenkilöä; tai
  • valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;
  • valtuus harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

Rangaistukset ja muut seuraamukset

• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainituista teoista on säädetty rangaistukseksi tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset rangaistukset.
• Näihin kuuluu enimmäisrangaistuksena vankeus, jonka kesto on yhdestä kolmeen vuotta. Esimerkiksi jos menettelystä asetetaan yhdessä jäsenvaltiossa enintään vuoden vankeusrangaistus ja toisessa kahden vuoden vankeusrangaistus, molemmat täyttävät puitepäätöksessä esitetyt kriteerit. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa enimmäisvankeusrangaistukseen tiukempia lakisääteisiä rajoja.
• Henkilöä voidaan myös väliaikaisesti kieltää harjoittamasta liiketoimintaa.
• Myös yllytyksen ja avunannon tällaiseen toimintaan on oltava rangaistava tekoja.
• Oikeushenkilöille voidaan langettaa rikosoikeudellisia tai muita sakkoja. Jäsenvaltiot voivat myös harkita muita seuraamuksia, kuten esimerkiksi oikeuden menettämistä julkisiin etuisuuksiin tai tukiin tai väliaikaista tai pysyvää kieltoa harjoittaa liiketoimintaa.

Lainkäyttövalta

Kullakin jäsenvaltiolla on lainkäyttövalta rikoksiin, jos

• rikos on tehty sen alueella
• rikoksen tekijä on kyseisen jäsenvaltion kansalainen
• rikos on tehty sellaisen oikeushenkilön hyväksi, jonka kotipaikka on sen alueella.

Päätös koskee myös Gibraltaria.

Päätökseen vaikuttaa Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-176/03 antama tuomio, joka koskee toimivallan jakoa Euroopan komission ja neuvoston välillä rikosasioissa.

Tiukempia sääntöjä lahjonnan torjumiseksi ehdotettu

Komissio esitteli toukokuussa 2023 korruptiontorjuntapaketin. Pakettiin kuuluvat

• tiedonanto, jossa tarkastellaan alan nykyistä lainsäädäntöä ja politiikkaa
• ehdotus lahjonnan torjunnasta annetuksi direktiiviksi, jolla kriminalisoitaisiin lahjontarikokset ja yhdenmukaistettaisiin määritelmiä ja seuraamuksia kaikkialla EU:ssa, ja hyväksymisen jälkeen sillä korvattaisiin puitepäätös 2003/568/YOS, ja
• ehdotettu erityinen pakotejärjestelmä, jolla torjutaan vakavia lahjusrikoksia maailmanlaajuisesti ja jolla täydennetään rajoittavia toimenpiteitä (pakotteita) koskevaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineistöä.