61999J0328

1. Valtiontuki - Käsite - Valtion varoista peräisin oleva tuki - Yksityisoikeudellisen yhtiön, jonka pääosin omistaa julkinen yksikkö, myöntämä tuki - Jatkuvasti julkisessa määräysvallassa olevan yrityksen varat ovat valtion varoista peräisin olevaa tukea

(EY 87 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki - Käsite - Jäsenvaltion jollekin julkiselle tai yksityiselle yritykselle myöntämä taloudellinen tuki - Yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen mukainen harkinta - Tuen myöntämishetkellä vallitsevan tilanteen huomioon ottaminen

(EY 87 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki - Käsite - Yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen käyttäminen - Komission harkintavalta - Tuomioistuinvalvonnan rajat

(EY 87 artiklan 1 kohta)

4. Valtiontuki - Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen - Sääntöjenvastaisuudesta seuraavan velvollisuuden tarkoitus - Aikaisemman tilanteen palauttaminen

(EY 88 artiklan 2 kohta)

5. Valtiontuki - Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen - Takaisin perimistä koskevat menettelytavat - Menettely yksityisen velkojan tavoin - Velvollisuus käyttää kaikkia käytettävissä olevia oikeudellisia keinoja, mukaan lukien tuensaajan asettaminen selvitystilaan

(EY 88 artiklan 2 kohta)

6. Valtiontuki - Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen - Velallisen määrittäminen tilanteessa, jossa varat siirretään tytäryhtiölle - Niin sanottu yrityksen taloudellisen toiminnan jatkuvuuden arviointiperuste

(EY 88 artiklan 2 kohta)

1. Yksityisoikeudellisen yhtiön, jonka pääosin omistaa julkinen yksikkö ja joka toimii viimeksi mainitun määräysvallassa, rahoitusvaroja voidaan pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina valtion varoina, kun ne pysyvät jatkuvasti julkisessa määräysvallassa ja siis toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

( ks. 33 kohta )

2. EY 87 artiklassa tarkoitetulla valtiontuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten esimerkiksi avustuksia, lainoja tai osakkuuksia yritysten pääomasta, vaan myös toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia.

Julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa kuitenkin, että pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön olosuhteissa, jotka vastaavat normaalia markkinatilannetta, ei voida pitää valtiontukina.

Sen määrittämiseksi, voiko julkisen vallan osallistuminen yritysten pääomarakenteeseen millä tavalla tahansa olla valtiontukea, on siis arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren pääomasijoituksen, kun otetaan huomioon muun muassa kyseisten sijoitusten tekohetkellä käytettävissä olevat tiedot ja ennakoitavissa oleva kehityssuuntaus.

( ks. 35-38 kohta )

3. Sellaisen toimen tuomioistuinvalvonnassa, joka edellyttää harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksenasetteluissa ja jonka osalta komissio käyttää yksityinen sijoittaja -arviointiperustetta ratkaistakseen, onko julkisen vallan osallistuminen yritysten pääomarakenteeseen valtiontukea, on rajoituttava tutkimaan, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

( ks. 39 kohta )

4. Tuen lainvastaiseksi toteamisesta seuraa loogisesti lainvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin.

( ks. 53 ja 66 kohta )

5. Jotta komission päätös, jolla määrätään yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisin perimisestä, tulisi asianmukaisesti täytäntöönpannuksi, jäsenvaltion on meneteltävä yksityisen velkojan tavoin. Sen on perittävä tuki viipymättä takaisin kaikin käytettävissään olevin oikeudellisin keinoin, tuen saajan varojen takavarikointi mukaan luettuna, ja tarvittaessa asettamalla yritys selvitystilaan.

( ks. 68 ja 69 kohta )

6. Vaikeuksissa olevan yrityksen mahdollisuutta toteuttaa tervehdyttämistoimenpiteitä ei pitäisi lähtökohtaisesti sulkea pois niiden vaatimusten perusteella, jotka liittyvät yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisin perimiseen.

Kuitenkin sen salliminen, että vaikeuksissa oleva ja konkurssikypsä yritys saisi sitä erikseen koskevia tukia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa perustaa tytäryhtiön, jolle se sitten ennen tutkintamenettelyn päättymistä siirtäisi kannattavimmat varansa, merkitsisi sitä, että kaikille yhtiöille annettaisiin mahdollisuus vähentää nämä varat emoyrityksen omaisuudesta tukien takaisinperinnän yhteydessä, mikä voisi vaarantaa kokonaan tai osittain tuen takaisin perimisen vaikutukset.

Jotta voitaisiin välttää päätöksen vaikutuksen mitätöityminen ja kilpailun vääristymisen jatkuminen, komissio voi joutua vaatimaan, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka mahdollisesti jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, edellyttäen että tiettyjen siirtoon liittyvien ominaisuuksien perusteella voidaan todeta taloudellisen toiminnan jatkuvuus näiden yritysten välillä.

( ks. 76-78 kohta )

Yhdistetyissä asioissa C-328/99 ja C-399/00,

Italian tasavalta, asiamiehenään U. Leanza, avustajanaan avvocato dello Stato O. Fiumara, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa C-328/99,

ja

SIM 2 Multimedia SpA, kotipaikka Pordenone (Italia), edustajanaan avvocato A. Vianello, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana asiassa C-399/00,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään G. Rozet, avustajinaan avvocato A. Abate ja avvocato E. Cappelli, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

joista asiassa C-328/99 kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Italian Seleco SpA -nimiselle yritykselle myöntämästä valtiontuesta 2 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 2000/536/EY (EYVL 2000, L 227, s. 24), ja asiassa C-399/00 kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian tasavalta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet Seleco SpA:lle myönnetyn tuen takaisin perimiseksi Seleco Multimedia Srl:ltä siltä osin kuin sitä ei voida periä takaisin ensiksi mainitulta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava toisen jaoston puheenjohtaja R. Schintgen sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), V. Skouris, F. Macken ja J. N. Cunha Rodrigues,

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Italian tasavallan, asiamiehenään O. Fiumara, SIM 2 Multimedia SpA:n, edustajinaan A. Vianello ja avvocato T. Ballarino, sekä komission, asiamiehinään G. Rozet ja V. Di Bucci, avustajanaan A. Abate, 30.5.2001 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 27.9.2001 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Italian tasavalta on nostanut EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 1.9.1999 ja kirjattu asianumerolla C-328/99 ja jossa se vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

- ensisijaisesti kumoamaan Italian Seleco SpA -nimiselle yritykselle myöntämästä valtiontuesta 2 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 2000/536/EY (EYVL L 227, s. 24; jäljempänä riidanalainen päätös)

- toissijaisesti kumoamaan tämän päätöksen yhtäältä siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian tasavalta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet Ristrutturazione Elettronica SpA:n (jäljempänä REL) vuonna 1996 myöntämän yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperimiseksi ja toisaalta siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian tasavalta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet Seleco Spa:lle myönnetyn yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperimiseksi Seleco Multimedia Srl:ltä (jäljempänä Multimedia) ja kaikilta muilta yrityksiltä, joiden hyväksi on siirretty varoja, siltä osin kuin tukea ei voida periä takaisin Selecolta.

2 SIM 2 Multimedia SpA (jäljempänä SIM Multimedia), josta oli oikeudellisesti tullut Multimedian seuraaja, on nostanut kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 6.9.1999 ja kirjattu asianumerolla T-195/99 ja jossa se vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian tasavalta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet Selecolle myönnetyn yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perimiseksi Multimedialta siltä osin kuin sitä ei voida periä takaisin Selecolta.

3 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti 16.10.2000 antamallaan määräyksellä EY:n tuomioistuimen perussäännön 47 artiklan kolmannen kohdan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 80 artiklan mukaisesti asian T-195/99 käsiteltäväksi ottamatta, jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi ratkaista kumoamista koskevan vaatimuksen. Tämä asia kirjattiin saapuneeksi yhteisöjen tuomioistuimeen 31.10.2000 asianumerolla C-399/00.

4 Koska asiat liittyivät toisiinsa, yhteisöjen tuomioistuimen presidentti päätti 5.2.2001 antamallaan määräyksellä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan mukaisesti yhdistää asiat suullista käsittelyä ja lopullista tuomiota varten.

Oikeussäännöt

5 EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että "jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan".

6 EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään seuraavaa:

"Jos komissio vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei 87 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä."

7 EY 88 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 87 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös."

Asian perustana olevat tosiseikat

Osapuolet, joita asia koskee

8 Seleco toimi kulutuselektroniikkamarkkinoilla ja tarkemmin sanottuna väritelevisioiden, salattujen lähetysten salauksenpurkulaitteiden ja videoprojektorien ja monitorien aloilla.

9 Multimedia perustettiin vuonna 1995. Seleco siirsi parhaiten tuottavat toimintonsa (videoprojektorit ja monitorit) maaliskuussa 1996 Multimedialle sijoittaen siihen 29 miljardia Italian liiraa (ITL; jäljempänä liira) pääomana ja tullen sen ainoaksi omistajaksi. Kesäkuussa 1996 Multimediasta tuli osakeyhtiö. Heinäkuussa 1996 Seleco myi 33,33 prosenttia omistamistaan Multimedian osakkeista Italtelille ja 33,33 prosenttia Friulia SpA:lle (jäljempänä Friulia). Myyntihinta oli 10 miljardia liiraa kummankin osakeryhmän osalta. Jäljelle jääneet osakkeet siirrettiin Selecolle kuuluvalle pöytälaatikkoyritykselle ja myytiin sitten toiselle yksityiselle yhtiölle 20.12.1997 tuomioistuimen määräyksestä pidetyssä julkisessa huutokaupassa Selecon selvitystilamenettelyn yhteydessä.

Riidanalaisen päätöksen kohde

10 Vuoden 1993 lopussa Selecon osakepääomasta oli SOpA:n (jäljempänä SOomistuksessa 37 prosenttia, Friulian 3,7 prosenttia ja RELin 59,3 prosenttia. SOon yksityinen yhtiö. Friulia on kokonaan Friuli-Venezia Giulian maakunnan määräysvallassa toimiva rahoituslaitos, jonka tehtävänä on kyseisen alueen taloudellinen kehittäminen. REL on vuonna 1982 perustettu yhtiö, joka kuuluu Italian teollisuus-, kauppa- ja käsiteollisuusministeriön määräysvaltaan, ja jonka tehtävänä on huolehtia kulutuselektroniikka-alan uudelleenjärjestelyistä perustamalla uusia yhtiöitä ja hankkimalla osakkuuksia yhtiöistä ja rahoitusta niille yrityksille, joissa se on osakkaana.

11 Samaan aikaan Selecon tappiot olivat nousseet niin suuriksi, että yhtiön silloisten osakkeenomistajien oli Italian lainsäädännön mukaan valittava yhtiön selvitystilaan asettamisen ja yhtiön pääomarakenteen vahvistamisen välillä. Osakkeenomistajat päättivät näin ollen aluksi asettaa yhtiön selvitystilaan (hallituksen päätös 1.2.1994), mutta Italian viranomaisten puututtua asiaan selvitystilapäätöksen aiheuttamien sosiaalisten ongelmien vuoksi osakkeenomistajat sopivat yhtiön pääomarakenteen vahvistamisesta.

12 Sopimuksen mukaan RELin piti ottaa vastatakseen kaikista osakepääoman ylittävistä tappioista, mukaan lukien niistä, jotka olisivat kuuluneet muiden osakkeenomistajien vastattaviksi, ja muut osakkeenomistajat huolehtisivat Selecon osakepääoman vahvistamisesta. REL ja muut osakkeenomistajat tekivät sopimuksen, joka vahvistettiin Italian hallituksen päätöksellä ennen tiedoksiantoa Selecolle. REL luopui näin ollen osittain saatavistaan Selecoon nähden (16,8 miljardista liirasta 82 miljardin liiran kokonaismäärästä), Friulia sijoitti 13 miljardia liiraa (7 miljardia liiraa pääomasijoituksena ja 6 miljardia liiraa Selecolle aiemmin myönnetyn velan muuttamiseksi Selecon osakkeiksi), SOsijoitti 19 miljardia liiraa ja jäljelle jäävät 10,5 miljardia liiraa sijoitti eräs pankkien pooli.

13 Osakepääoma jakautui edellä mainittujen toimenpiteiden jälkeen seuraavasti: SO42,64 prosenttia, Friulia 28,89 prosenttia, pankkien pooli 23,33 prosenttia ja Selecon työntekijät 5,13 prosenttia.

14 Seleco tuotti kuitenkin vuosina 1994 ja 1995 edelleen runsaasti tappiota, joten vuoden 1995 lopussa oltiin jälleen tilanteessa, jossa täytyi valita selvitystilaan asettamisen ja pääomarakenteen vahvistamisen välillä. Pääomarakennetta päätettiin jälleen vahvistaa. Muun muassa uusi osakkeenomistaja, SOREC-niminen yksityinen yhtiö, sijoitti yhtiöön 28,8 miljardia liiraa. Helmikuussa 1996 Selecon osakepääoma jakautui seuraavasti: Sorec 87,91 prosenttia, Sofin 5,22 prosenttia, Friulia 3,49 prosenttia, pankkien pooli 2,82 prosenttia ja työntekijät 0,56 prosenttia. Huhtikuussa 1996 Friulia myönsi Selecolle 12 miljardin liiran vaihtovelkakirjalainan, jonka vakuutena oli neljä Selecon omistamaa tavaramerkkiä. Saman vuoden kesäkuussa Seleco maksoi RELiltä jäljellä olleen 65,2 miljardin liiran velan pois 20 miljardilla liiralla.

15 Koska nämä toimenpiteet eivät oikeudellisesti riittäneet takaaman Selecon toiminnan jatkuvuutta, muut toimenpiteet olivat välttämättömiä. Niinpä Seleco laski liikkeelle joukkovelkakirjalainan, jonka pankkien pooli merkitsi, ja myi kaksi kolmasosaa omistamistaan Multimedian osakkeista, kuten tämän tuomion 9 kohdassa on todettu.

16 Seleco asetettiin konkurssiin 17.4.1997. Konkurssipesän toimitsijamies pani vireille takaisinsaantimenettelyn sen toimenpiteen osalta, jolla Seleco maksoi RELiltä jäljellä olleen 65,2 miljardin liiran velan pois 20 miljardilla liiralla. Asiaa käsitellyt italialainen tuomioistuin poisti etuoikeusaseman siltä velalta, jonka Friulia oli myöntänyt Selecolle. Friulia sai myös miljardin liiran korvauksen sen panttioikeuden menettämisestä, joka sille oli annettu lainan vakuudeksi neljään Selecon omistamaan tavaramerkkiin.

Riidanalainen päätös

17 Komission saatua tietää, että Friuli-Venezia Giulian autonomisen maakunnan sille ilmoittama Selecolle myönnetty tuki oli jo toteutettu ja että REL oli luopunut osittain Selecolta olevista saatavistaan tilikauden 1993 tappioiden kattamisesta vuonna 1994 tehdyn sopimuksen perusteella, komissio päätti 27.9.1994 aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukaisen menettelyn. Komission saatua lehdistä tietää, että Selecon hyväksi oli toteutettu uusia tukitoimenpiteitä, se teki 3.2.1998 päätöksen menettelyn laajentamisesta näihin muihin toimenpiteisiin.

18 Tämä menettely päättyi siihen, että tehtiin riidanalainen päätös, jonka päätösosassa todetaan seuraavaa:

"1 artikla

Seuraavat valtiontuet, jotka Italia on myöntänyt Seleco SpA -nimiselle yritykselle, eivät sovellu yhteismarkkinoille:

a) Ristrutturazione Elettronica SpA -nimisen yrityksen luopuminen vuonna 1994 16,8 miljardin liiran osuudesta saatavia, joiden kokonaismäärä oli 82 miljardia liiraa

b) jäljellä olleen 65,2 miljardin liiran velan lunastaminen Ristrutturazione Elettronica SpA:lta takaisin Seleco SpA:lle 20 miljardilla liiralla vuonna 1996

c) Friulia SpA:n Selecolle vuonna 1992 myöntämän 6 miljardin liiran suuruisen luoton muuttaminen osakkeiksi

d) Friulian vuonna 1994 myöntämä 7 miljardin liiran pääoma

e) Friulia SpA:n vuonna 1996 myöntämä 12 miljardin liiran vaihtovelkakirjalaina 7 prosentin vuosikorolla Seleco SpA:n neljästä tavaramerkistä muodostunutta vakuutta vastaan.

2 artikla

1. Italian on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen, sääntöjenvastaisesti tuensaajien käyttöön jo annettujen tukien perimiseksi takaisin Seleco SpA:lta, ja siltä osin kuin tukea ei saada perittyä takaisin Seleco SpA:lta, Seleco Multimedia srl -nimiseltä yritykseltä ja kaikilta muilta yrityksiltä, joiden hyväksi on mahdollisesti siirretty varoja tämän päätöksen vaikutusten mitätöimiseksi.

2. Takaisinperiminen toteutetaan kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti. Takaisinperittävään tukeen lisätään korko, jota maksetaan siitä päivästä, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti. Korko lasketaan aluetukien nettoavustusekvivalenttien laskemisessa tuen myöntämisajankohtana käytetyn viitekoron mukaan.

3 artikla

Italian on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta, mitä toimenpiteitä se on toteuttanut päätöstä noudattaakseen.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle."

19 Näissä olosuhteissa Italian tasavalta ja SIM Multimedia nostivat nyt käsiteltävänä olevat kanteet riidanalaisesta päätöksestä.

Pääasia

20 Italian hallituksen kanne koskee RELin ja Friulian toimenpiteiden luokittelemista valtiontueksi, velvollisuutta periä takaisin Selecolta tuki, jonka RELin on väitetty sille myöntäneen vuonna 1996, sekä velvollisuutta periä takaisin niin sanotut valtiontuet Multimedialta. SIM Multimedian kanne koskee ainoastaan tätä viimeksi mainittua seikkaa.

RELin ja Friulian toimenpiteiden luokitteleminen valtiontuiksi

Asianosaisten lausumat

21 Italian hallitus katsoo, että vuosina 1994 ja 1996 tehtyihin Selecon pääomarakenteen vahvistamisiin liittyi kylläkin tietty riski, mutta niillä oli kuitenkin lähtökohtaisesti kohtuulliset menestymisen mahdollisuudet. Italian hallitus huomauttaa tähän liittyen, että julkista pääomaa sijoitettiin vuonna 1994 noin 30 miljardia liiraa ja yksityistä noin 32 miljardia liiraa. Vuonna 1996 Friulian osuus oli 12 miljardia liiraa ja RELin 45 miljardia liiraa, kun taas yksityisten henkilöiden sijoitukset olivat 40,8 miljardia liiraa. Italian hallituksen mukaan tämä yksityisten sijoittajien huomattava mukanaolo osoittaa jo itsessään, että normaalissa markkinatilanteessa toimivat yksityiset sijoittajat pitivät järkevinä näitä kahta pääomarakenteen vahvistamistoimenpidettä, joiden tarkoituksena oli mahdollistaa Selecon toiminnan jatkuminen.

22 Italian hallitus ei yhdy komission väitteeseen siitä, että julkinen valta oli houkutellut yksityisiä sijoittajia Selecon pääomarakenteen vahvistamiseen. Todellisuudessa nimenomaan julkiset yksiköt päättivät osallistua sijoituksiin vain siltä osin kuin yksityishenkilöt olivat myös valmiita osallistumaan.

23 Italian hallitus huomauttaa RELin vuonna 1994 toteuttamaan toimenpiteeseen liittyen, että 82 miljardin liiran velalle ei ollut annettu minkäänlaisia vakuuksia ja että mikäli Seleco olisi asetettu selvitystilaan, RELillä ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia periä velkojaan edes osittain. Näin ollen REL katsoi parhaaksi luopua viidenneksestä saatavistaan sillä edellytyksellä, että muut sijoittajat turvaisivat pääomarakenteen vahvistamisen kaikilta osin. Näin menetellessään se pystyi luopumaan Selecon osakepääomasta niiden sitoumusten mukaisesti, jotka se oli tehnyt komissiolle siitä, että se luovuttaisi yksityisille osakkaille osakkuudet, joita sillä oli alan yrityksissä. Lisäksi RELillä oli perusteltuja toiveita periä saatavistaan jäljellä olevat neljä viidennestä. Samat syyt vaikuttivat myös RELin päätökseen vuonna 1996 jäljellä olevan 65,2 miljardin liiran velan maksamisesta pois 20 miljardilla liiralla.

24 Italian hallitus toteaa Friulian osalta, että vaikka Friuli-Venezia Giulian maakunta olikin enemmistöosakkaana tässä yhtiössä, yksityisillä osakkailla oli laaja päätös- ja irtisanoutumisvalta. Friulia teki vuosien 1994 ja 1996 sijoitukset omilla varoillaan. Näin ollen tämän yhtiön sijoitukset eivät ole luonteeltaan julkisia.

25 Joka tapauksessa Friulia otti huomioon Selecon tilikaudelta 1993 kirjaamat tappiot ja totesi, että Selecon joutuessa selvitystilaan se voisi saada perittyä enintään 50 prosenttia 6 miljardin liiran saatavistaan, ja katsoi vuonna 1994 tarkoituksenmukaiseksi muuttaa tämän saatavan osakkeiksi ja sijoittaa uutta pääomaa 7 miljardia liiraa - samalla tavoin tekivät yksityishenkilöt ja julkiset ja yksityiset pankit.

26 Friulian vuonna 1996 myöntämä 12 miljardin liiran vaihtovelkakirjalaina, jonka korko oli 7 prosenttia ja jonka vakuutena oli neljä Selecon omistamaa tavaramerkkiä, oli Italian hallituksen mukaan markkinatilanteen mukainen toimenpide. Tavaramerkkien arvo oli huomattavan suuri ja yksityisten ja julkisten pankkien pooli myönsi samansuuruisen joukkovelkakirjalainan matalammalla korolla ilman muita vakuuksia tai vastinetta, eikä komissio ole tätä vastustanut. Italian hallituksen mukaan se, että tavaramerkit myytiin Selecon selvitystilamenettelyssä ainoastaan yhdellä miljardilla liiralla, johtuu siitä, että tavaramerkkien arvo väheni merkittävästi sen jälkeen, kun yhtiö oli asetettu konkurssiin. Toisin kuin komissio väittää riidanalaisen päätöksen perustelujen 91 kohdassa, Italian lainsäädännössä ei säädetä, että konkurssiin joutuneen yrityksen selvitystilamenettelyssä joukkovelkakirjalainan myöntäneiden velkojien vaateet olisivat etuoikeutettuja etuoikeudettomiin vaateisiin nähden.

27 Komissio vetoaa tiedonantoonsa 94/C 368/05 nimeltä "Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevaan valtiontukeen liittyvät yhteisön suuntaviivat", joka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 23.12.1994 (EYVL C 368, s. 12), ja toteaa, että Selecon hyväksi toteutetut toimenpiteet eivät ole tapahtuneet tavanomaisen yksityisen sijoittajan logiikan mukaisesti. Komission mukaan Selecolle myönnettyjen tukien ainoana tarkoituksena on ollut hidastaa mahdollisimman pitkälle Selecon olemassaolon lakkaamista ja välttää irtisanomissuunnitelmista aiheutuvat sosiaaliset seuraukset.

28 Tältä osin komissio toteaa pääasiallisesti, että Selecon rahoitustilanne oli jo pitkään ollut huono, eikä olemassa ollut vakuuttavaa rakenneuudistussuunnitelmaa. Lisäksi vuodesta 1992 lähtien eurooppalaiset kulutuselektroniikkamarkkinat olivat kärsineet ylituotantokriisistä, johon liittyi kustannusten nousu, hintojen romahtaminen, kilpailun lisääntyminen ja huomattava työvoiman vähentäminen. Koska hintojen lasku osoittautui Italiassa nopeammaksi kuin muissa jäsenvaltioissa, Selecon kilpailijat olivat päättäneet lisätä mainoskulujaan ja tutkimukseen ja laajentamiseen tekemiään sijoituksia.

29 Komission mukaan vuonna 1994 tehty päätös olla asettamatta Seleco selvitystilaan sekä yksityisten ja julkisten sijoittajien osallistuminen Selecon pääomarakenteen vahvistamiseen olivat tosiasiassa Italian viranomaisten sanelemia toimenpiteitä. Komissio katsoo, että niitä ei voida pitää sellaisina toimenpiteinä, joihin tavanomaisten markkinatalouden periaatteiden mukaan toimiva yksityinen sijoittaja ryhtyisi. Se, että molempiin pääomarakenteen vahvistamisiin osallistui myös yksityisiä sijoittajia, ei komission mukaan sulje automaattisesti pois sitä, että julkisen vallan samanaikaisesti toteuttamat toimenpiteet olivat luonteeltaan valtiontukea. Julkisen vallan ei pitäisi osallistua perusteettomiin sijoituksiin, vaikka muut kuin asiantuntevat yksityiset sijoittajat ovat tällaisen riskin ottaneet.

30 Komission mukaan Friulia, jonka osakepääomasta Friuli-Venezia Giulian maakunta omistaa 87 prosenttia, on tämän maakunnan määräysvallassa. Tästä seuraa, että sen tekemät pääomasijoitukset ovat jäsenvaltion syyksi luettavan toiminnan tulosta.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

31 Ensiksi on tutkittava, onko riidanalaisen päätöksen 1 artiklan c, d ja e kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, sellaisina kuin ne on kuvattu erityisesti tämän tuomion 18 kohdassa, pidettävä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtion varoista myönnettynä tukena.

32 Tältä osin on huomattava, että vaikka Italian hallitus onkin väittänyt, että Friulian yksityisillä osakkeenomistajilla on huomattava päätös- ja irtisanoutumisvalta, se ei kuitenkaan ole kiistänyt komission väitettä, jonka mukaan tämä yhtiö on Friuli-Venezia Giulian maakunnan määräysvallassa.

33 Friulian kaltaisen yksityisoikeudellisen yhtiön, josta 87 prosenttia on Friuli-Venezia Giulian maakunnan kaltaisen julkisen yksikön omistuksessa ja joka toimii viimeksi mainitun määräysvallassa, rahoitusvaroja voidaan pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina valtion varoina (ks. vastaavasti asia 323/82, Intermills v. komissio, tuomio 14.11.1984, Kok. 1984, s. 3809, Kok. Ep. VII, s. 667, 32 kohta ja yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooey ym. v. komissio, tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 219, 36 ja 38 kohta). Sillä, että Friulia sijoitti omia varojaan, ei ole tässä suhteessa merkitystä. Jotta varoja voitaisiin pitää valtion varoina, on riittävää - kuten käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää - että ne pysyvät jatkuvasti julkisessa määräysvallassa ja siis toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä (ks. vastaavasti asia C-482/99, Ranska v. komissio, tuomio 16.5.2002, Kok. 2002, s. I-4397, 37 kohta).

34 Tästä seuraa, että komissio on perustellusti voinut riidanalaisessa päätöksessä todeta, että Friulian toimenpiteet toteutettiin EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin valtion varoista.

35 On muistettava, että EY 87 artiklan tarkoituksena on itse asiassa estää se, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat julkiselta vallalta saatavat edut, jotka eri muodoissaan vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja. Tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, lainoja tai osakkuuksia yritysten pääomasta, vaan myös toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (ks. vastaavasti asia 234/84, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok. 1986, s. 2263, Kok. Ep. VIII, s. 717, 13 kohta ja asia C-39/94, SFEI ym., tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I-3547, 58 kohta).

36 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan julkisen vallan osallistuminen yritysten pääomarakenteeseen millä tavalla tahansa voi olla valtiontukea, jos kaikki EY 87 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät (ks. mm. asia C-142/87, Belgia v. komissio, ns. Tubemeuse-tapaus, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, Kok. Ep. X, s. 387, 25 kohta; yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994, Kok. 1994, s. I-4103, 20 kohta ja em. asia Ranska v. komissio, tuomion 68 kohta).

37 Lisäksi on korostettava, että julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön olosuhteissa, jotka vastaavat normaalia markkinatilannetta, ei voida pitää valtiontukina (em. asia C-303/88, Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991, Kok. 1991, s. I-1433, Kok. Ep. XI, s. I-127, 20 kohta).

38 Niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren pääomasijoituksen (asia C-261/89, Italia v. komissio, tuomio 3.10.1991, Kok. 1991, s. I-4437, 8 kohta; em. asia Espanja v. komissio, tuomion 21 kohta ja asia C-42/93, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994, Kok. 1994, s. I-4175, 13 kohta), kun otetaan huomioon muun muassa kyseisten sijoitusten tekohetkellä käytettävissä oleva tiedot ja ennakoitavissa oleva kehityssuuntaus (ks. em. asia Ranska v. komissio, tuomion 70 kohta).

39 Koska kyseessä on monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioiminen, tällaista arviointia edellyttävän komission toimen tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tutkimaan, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. mm. asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-723, 11 kohta).

40 Käsiteltävänä olevassa asiassa on siis arvioitava, olisiko kooltaan RELiin tai Friuliaan rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren pääomasijoituksen, kun otetaan huomioon muun muassa kyseisten sijoitusten tekohetkellä käytettävissä olleet tiedot ja ennakoitavissa ollut kehityssuuntaus.

41 Ensiksi on kiistatonta, että ajankohtana, jolloin ensimmäinen toimenpide Selecon pääomarakenteen vahvistamiseksi tehtiin, tämän yhtiön rahoitustilanne oli huono. Kuten riidanalaisen päätöksen perustelujen 62 kohdassa on todettu, Selecon tulos oli ollut yli kymmenen vuoden ajan jatkuneesta julkisesta tuesta huolimatta negatiivinen lukuun ottamatta erittäin vähäistä voittoa tilikausina 1991 ja 1992. Erityisesti tilikauden 1993 nettotulos oli 77,5 miljardia Italian liiraa tappiollinen - summa, joka on puolitoista kertaa suurempi kuin Selecon osakepääoma (riidanalaisen päätöksen perustelujen 19 ja 61 kohta). Edelleen tämä tulos on saatu taloudellisessa taantumassa, joka hidasti kasvua, kiristi kilpailua ja laski hintoja tuntuvasti eurooppalaisilla kulutuselektroniikkamarkkinoilla, joiden taantuma alkoi vuonna 1992 (riidanalaisen päätöksen 52 ja 53 kohta). Vuonna 1993, joka oli italialaisten kulutuselektroniikkamarkkinoiden toinen taantumavuosi, hinnat laskivat Italiassa nopeammin kuin muissa jäsenvaltioissa. Italian markkinoilla, joilla taloudellisen taantuman vaikutusten piti ennusteiden mukaan näkyä koko vuoden 1994 ajan, Selecon kilpailijat investoivat voimakkaammin mainostamiseen, tutkimukseen ja laajenemiseen, ja eräät niistä toivat markkinoille jopa uusia tuotteita (riidanalaisen päätöksen perustelujen 54 ja 56 kohta).

42 Toiseksi on muistettava, että vuosia 1993-1996 koskevassa Selecon rakenneuudistussuunnitelmassa, joka oli toinen tällainen suunnitelma sitten 1990-luvun alun, ennustettiin "kannattavuuden palaavan" vuodesta 1995 lähtien, kun ensimmäisessä suunnitelmassa, joka koski vuosia 1990-1993, puolestaan ennustettiin yrityksen tuloksen olevan jälleen selvästi voitollinen vuonna 1993 (riidanalaisen päätöksen perustelujen 68 kohta). Friulian pyynnöstä vuosia 1993-1996 koskevaa rakenneuudistussuunnitelmaa arvioi kuitenkin riippumaton asiantuntijayhtiö KPMG Peat Marwick Corporate Finance (jäljempänä KPMG), jonka päätelmien mukaan suunnitelma oli liian kunnianhimoinen sekä Selecon tilanteen että sen perustana käytettyjen oletusten osalta. KPMG:n selvityksessä todettiin seuraavaa:

"- Ennusteet, joiden mukaan myynnin määr[än huomattava väheneminen kompensoituu hintojen noustessa]* 8 prosentilla vuoden 1994 jälkipuoliskon alusta, olivat vailla perustaa.

- Selec[olla ei ollut mahdollisuuksia saattaa tuotteitaan markkinoille mainostamalla niitä]* 'korkean teknologian ja laadun' avulla.

- Hintojen nousua koskevassa oletuksessa ei otettu huomioon sitä, että supermarkettien vaikutusvalta sopimuspuolina kavensi entisestään Selecon voittomarginaalia, joka oli aina ollut sen heikko kohta. Koska Selecon tuotteet asettuivat hintahaitarin keskivaiheille, yritys ei ollut koskaan voinut saada voittoa sen enempää hintamarginaalin (liian korkeat hinnat) kuin suurien myyntilukujenkaan (liian pieni markkinaosuus) perusteella.

- Selecon ainoa todella kannattava tuotantosuunta oli ammattikäyttöön tarkoitetut laitteet, joiden osalta ennustettiin 21 prosentin kasvua vuonna 1995, mutta sen kehitys oli vaarassa hidastua yhtymän yleisen rahoituskriisin vuoksi."

43 Kolmanneksi Selecon 1.2.1994 pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirjasta, jonka jäljennös on Italian hallituksen kannekirjelmän liitteenä, ilmenee, että REL, jonka edustajat olivat ottaneet osaa useisiin teollisuusministeriön ja pääministerin edustajien kanssa pidettyihin kokouksiin, oli ilmoittanut erityisesti työllisyyteen liittyvät intressit huomioon ottaen olevansa valmis kattamaan sen tappion määrän, joka ylitti RELin osakkuutta suhteellisesti vastaavan osuuden yhtiön netto-omaisuudesta, luopumalla osittain Selecolta olevista saatavistaan.

44 Edellä esitetystä seuraa, että vuoden 1994 Selecon pääomarakenteen vahvistamistoimenpiteen osalta ei Friulia eikä REL ole toiminut kuten normaalissa markkinatilanteessa toimiva yksityinen sijoittaja. Tällaisessa tilanteessa toimiva yksityinen sijoittaja ei olisi tehnyt Friulian tai RELin hyväksymiä pääomasijoituksia Selecon kaltaisen vaikeuksissa olevan yrityksen hyväksi, ellei sillä olisi ollut käytettävissään uskottavaa ja realistista rakenneuudistussuunnitelmaa, eikä se olisi ottanut huomioon sosiaalisia näkökohtia (ks. viimeksi mainitun osalta em. asia Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991, 18 ja 24 kohta) siten, että se ei samalla olisi pyrkinyt varmistumaan siitä, että nämä sijoitukset ovat todennäköisesti kannattavia.

45 Näin ollen komissio on perustellusti voinut katsoa, että REL ja Friulia eivät voineet odottaa, että vuonna 1994 toteutetun Selecon pääomarakenteen vahvistamisen yhteydessä tehdyt pääomasijoitukset tuottaisivat normaalissa markkinatilanteessa toimivalle yksityiselle sijoittajalle hyväksyttävän tuoton.

46 Tästä seuraa, että on katsottava, että RELin ja Friulian Selecon ensimmäisen pääomarakenteen vahvistamistoimenpiteen yhteydessä tekemät sijoitukset ovat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.

47 Selecon toisen pääomarakenteen vahvistamistoimenpiteen osalta on korostettava, että tilikaudelta 1995 Selecolle kirjattiin 64,2 miljardin liiran tappiot, jotka ovat lähes kaksi kertaa sen osakepääomaa suuremmat, vaikka tämän yhtiön vuosia 1993-1996 koskevassa rakenneuudistussuunnitelmassa luotettiin "kannattavuuden palaamiseen" vuodesta 1995 lähtien.

48 Koska Selecon rakenneuudistussuunnitelma osoittautui toteuttamiskelvottomaksi ja koska komissio ei ollut saanut tietoonsa mitään muuta rakenneuudistussuunnitelmaa, jonka perusteella se olisi voinut mahdollisesti pitää tätä toista toimenpidettä hyväksyttävänä, komissio on voinut aivan oikein arvioida, että yksikään normaalissa markkinatilanteessa toimiva asiantunteva yksityinen sijoittaja ei olisi tehnyt pääomasijoituksia, jotka REL ja Friulia vuonna 1996 toteutetun Selecon pääomarakenteen vahvistamisen yhteydessä tekivät tähän yhtiöön, jonka taloudellinen tilanne pysyi huonona, jopa kriittisenä.

49 Näin ollen RELin ja Friulian Selecon toisen pääomarakenteen vahvistamistoimenpiteen yhteydessä tekemät sijoitukset ovat myös EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.

50 Italian hallituksen ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.

Velvollisuus periä Selecolta takaisin tuki, jonka REL myönsi sille vuonna 1996

Asianosaisten lausumat

51 Italian hallituksen mukaan komission päätös, siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian viranomaiset perimään takaisin tuki, joka muodostui siitä, että Seleco maksoi vuonna 1996 RELiltä jäljellä olleen 65,2 miljardin liiran velan pois 20 miljardilla liiralla, ei ole järkevä yhteisön intressien turvaamisen kannalta. Jos tällainen maksu olisi tuki, se pitäisi peruuttaa. Tässä tapauksessa RELin pitäisi palauttaa 20 miljardia liiraa konkurssipesään ja ilmoittaa sitten aiempi 65,2 miljardin liiran luotto konkurssissa etuoikeudettomana saatavana. Tällainen lopputulos hyödyttäisi vain Selecoa.

52 Komissio katsoo, että määrätessään lainvastaisen tuen takaisinperimisestä se soveltaa vain yleistä ja sitovaa periaatetta, jota se ei voi muuttaa konkurssimenettelyyn osallistuvien yritysten intressien mukaiseksi. Lainvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on looginen seuraus sen lainvastaiseksi toteamisesta.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

53 Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen lainvastaiseksi toteamisesta seuraa loogisesti lainvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin (ks. erityisesti em. asia Tubemeuse, tuomion 66 kohta ja asia C-261/99, komissio v. Ranska, tuomio 22.3.2001, Kok. 2001, s. I-2537, 22 kohta).

54 Koska siis se, että Seleco maksoi vuonna 1996 RELillä siltä jäljellä olevan 65,2 miljardin liiran saatavan pois 20 miljardilla liiralla, on lainvastaista valtiontukea, komissio voi velvoittaa Italian tasavallan toteuttamaan sen takaisin perimiseksi välttämättömät toimenpiteet (ks. vastaavasti asia 310/85, Deufil v. komissio, tuomio 24.4.1987, Kok. 1987, s. 901, 24 kohta).

55 Se, että RELin olisi palautettava konkurssipesään 20 miljardia liiraa ja vaadittava aiemman, etuoikeudettoman 65,2 miljardin liiran suuruisen luottonsa kirjaamista Selecon vastattavaan pääomaan, ei - vaikka tätä seikkaa olisi pidettävä selvitettynä - käsiteltävänä olevassa tapauksessa aseta lainvastaisen tuen takaisinperimistä koskevaa periaatetta kyseenalaiseksi.

56 Tästä seuraa, että Italian hallituksen toinen kanneperuste on hylättävä.

Velvollisuus periä valtiontuet takaisin Multimedialta

57 Riidanalaisen päätöksen osalta on esitetty useita kumoamisperusteita siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian tasavalta perimään takaisin tuet tarvittaessa Multimedialta. Sekä Italian hallitus että SIM Multimedia vetoavat puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen. SIM Multimedia esittää myös perusteita, joiden mukaan Multimedian hyväksi ei ollut myönnetty valtiontukia, riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteellisia ja ristiriitaisia ja Multimedian vahingoksi määrätyn takaisin perinnän ja tämän yrityksen koon välillä vallitsee epäsuhta.

58 Ensiksi on tutkittava kanneperuste, jonka mukaan Multimedian hyväksi ei ollut myönnetty valtiontukia.

Asianosaisten lausumat

59 SIM Multimedia katsoo, että komissio ei ole osoittanut, että videoprojektorit ja monitorit käsittävä yrityksen osa (jäljempänä multimediaosa), joka erotettiin Selecosta ja liitettiin Multimediaan, olisi hyötynyt riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitetuista tuista. SIM Multimedia toteaa, että siltä osin kuin kysymys on RELin ja Friulian Selecolle vuonna 1994 myöntämistä tuista (ks. riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a, c ja d alakohta), Selecon tilikausien 1993, 1994 ja 1995 kirjanpidon tarkastelu osoittaa, että multimediaosa ei hyötynyt näistä tuista. Multimediaosa ei myöskään hyötynyt Selecon RELiltä ja Friulialta vuonna 1996 saamista tuista (ks. riidanalaisen päätöksen 1 artiklan b ja e kohta). SIM Multimedian mukaan nämä tuet myönnettiin Selecolle sen jälkeen, kun sen multimediaosa luovutettiin Multimedialle.

60 SIM Multimedia huomauttaa, että sen jälkeen, kun Seleco oli luovuttanut multimediaosan Multimedialle ja saanut luovutuksessa vastineeksi 100 prosenttia Multimedian osakkeista, Seleco myi Friulialle ja Italtelille kaksi kolmasosaa näistä osakkeista hintaan, joka vastasi tämän yrityksen osan arvoa sellaisena kuin sen oli arvioinut riippumaton asiantuntija. Tästä seuraa, että vaikka oletettaisiin, että multimediaosa olisi saanut kysymyksessä olevia tukia, niiden suuruus sisältyi tämän yrityksen osan arvoon, jonka oli arvioinut riippumaton asiantuntija ja joka siirtyi sitten Selecolle, koska se sisältyi Multimedian osakkeista maksettuun hintaan. Näin ollen Seleco pysyi näiden tukien ainoana ja tosiasiallisena saajana. Tästä seuraa, että tämän yhtiön konkurssipesän omaisuus ei ole vähentynyt eikä kärsinyt minkäänlaista vahinkoa.

61 Komissio katsoo, että multimediaosa oli olennainen osa Selecoa ainakin 18.7.1996 saakka, jolloin tämä yhtiö, joka omisti kokonaan tytäryhtiönsä Multimedian, myi Friulialle ja Italtelille kaksi kolmasosaa omistamistaan Multimedian osakkeista. Näin ollen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitetut tuet ovat paitsi multimediaosan säilymisen myös itse sen olemassaolon perustana. Tältä osin komissio toteaa, että kun otetaan huomioon Selecon vakava kriisitila vuodesta 1983 lähtien, yritys olisi kaatunut jo kauan sitten ilman RELin ja Friulian tukia. Nämä tuet on lisäksi myönnetty Selecolle kompensoimaan yritystoiminnasta aiheutuneet tappiot yleisesti ilman, että julkinen valta olisi asettanut erityisiä edellytyksiä niiden kohteen osalta. Komission mukaan näin ollen kaikki Selecon osat hyötyivät erotuksetta näistä tuista eri syistä. Ilman näitä tukia Selecon hallinto olisi varmasti käyttänyt sen omista varoista peräisin olevia ja multimediatoimintaan tarkoitettuja rahasummia tyydyttääkseen lähtökohtaisesti ensisijaiset luonteeltaan sosiaaliset vaatimukset.

62 Komissio katsoo erityisesti Selecolle vuonna 1996 myönnettyjen tukien osalta, että ne ovat kuin ovatkin hyödyttäneet multimediaosaa. Kysymys on sen mukaan pelastustuista eli tuista, joiden tarkoituksena oli kompensoida Selecon aiemmin kärsimät tappiot, tässä tapauksessa tappiot, jotka kirjattiin tilikaudelta 1995, jolloin Seleco ei vielä ollut luovuttanut mainittua osaa Multimedialle ja jolloin viimeksi mainittu yhtiö oli vasta tyhjä kuori.

63 Komissio toteaa myös, että sillä, että emoyhtiö päättää lopulta myydä kolmannelle hallussaan olevat tytäryhtiönsä osakkeet kokonaan tai suurelta osin, ei ole merkitystä sen kannalta, että tytäryhtiöllä on velvollisuus palauttaa perusteettomasti saadut tuet. Vaikka osakkeenomistajien muuttuminen muuttaa omistussuhdetta emoyhtiöön sisäisellä tasolla, se ei muuta tuotantokapasiteettia tytäryhtiössä, joka lainvastaisista tuista aiheettomasti hyötyneellä taloudellisella toiminnallaan yhä aiheuttaa kilpailun vääristymistä.

64 Komissio huomauttaa lopuksi, että multimediaosan luovutushintaan vaikutti se, että osapuolet, joita asia koskee, erityisesti Friulia ja Italtel, sekä riippumaton asiantuntija eivät varmasti ole olleet ottamatta huomioon riskejä, jotka liittyvät perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaiseen menettelyyn, jota koskeva tiedonanto julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 29.12.1994 (EYVL C 373, s. 5), erityisesti viimekätistä velvollisuutta tukien palauttamiseen.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

65 Ensiksi on huomattava, että yhteisön oikeudessa määrätään, että jos komissio toteaa, että tuet eivät sovellu yhteismarkkinoille, se voi velvoittaa jäsenvaltion perimään nämä tuet takaisin niiden saajilta (ks. asia 70/72, komissio v. Saksa, tuomio 12.7.1973, Kok. 1973, s. 813, Kok. Ep. II, s. 117, 20 kohta).

66 Tuen lainvastaiseksi toteamisesta seuraa loogisesti lainvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin (ks. em asia Tubemeuse, tuomion 66 kohta) ja poistamisella pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne (asia C-382/99, Alankomaat v. komissio, tuomio 13.6.2002, Kok. 2002, s. I-5163, 89 kohta).

67 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa todetaan, että Italian tasavallan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet komission yhteensoveltumattomiksi toteamien ja sääntöjenvastaisesti tuensaajien käyttöön jo annettujen tukien perimiseksi takaisin Selecolta, ja siltä osin kuin tukea ei voida periä takaisin siltä, Multimedialta ja kaikilta muilta yrityksiltä, joiden hyväksi on mahdollisesti siirretty varoja riidanalaisen päätöksen vaikutusten mitätöimiseksi.

68 Komissio on aivan oikein perustellut riidanalaisen päätöksen päätösosan tältä osin todeten 113 kohdassa, että jotta tämä päätös tulisi asianmukaisesti täytäntöönpannuksi, jäsenvaltiota kehotetaan toimimaan yksityisen luotonantajan tavoin.

69 Komissio on myös riidanalaisen päätöksen perustelujen 113-115 kohdassa aivan oikein todennut seuraavasti:

- Jotta komission päätös tulisi asianmukaisesti täytäntöönpannuksi, jäsenvaltiota kehotetaan perimään tuki viipymättä takaisin kaikin käytettävissään olevin oikeudellisin keinoin, yrityksen varojen takavarikointi mukaan luettuna, ja tarvittaessa asettamalla yritys selvitystilaan, jos se ei muutoin pysty palauttamaan kyseistä tukea. Yrityksen vastattavien myynnistä saaduin varoin voidaan yrityksen velat maksaa takaisin eri velkojille, muun muassa jäsenvaltiolle, vaikka osoittautuisikin, että nämä varat eivät riitä kattamaan kaikkia yrityksen velkoja ja että tukea ei näin ollen saada perityksi kokonaan takaisin. Tällaisessa tapauksessa yrityksen selvitystilaan asettaminen on kuitenkin edelleen merkittävää kilpailun kannalta, koska selvitystilaan asetetun yrityksen markkinaosuus vapautuu näin sen velkojien käyttöön, ja nämä saavat tilaisuuden hankkia sen omaisuuserät ja käyttää niitä uudelleen tehokkaammin kuin mitä se oli tehnyt.

- On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa tällaista menettelyä voidaan vastustaa, tuen takaisinperimistä koskevan päätöksen tehokkuus asettaa kyseenalaiseksi ja valtiontukia koskevien sääntöjen perusta kieltää. Näin on silloin, kun yrityksen varat ja velat on komission tutkimuksen tai päätöksen seurauksena siirretty liiketoiminnan jatkuvuuden siirtona (ongoing concern) toiselle, samojen henkilöiden valvonnassa toimivalle yritykselle, markkinahintoja huonommin ehdoin tai muutoin epäselvin menettelyin. Tällaisen toimenpiteen tarkoituksena voi olla kyseisten varojen saattaminen komission päätöksen vaikutusten ulottumattomiin ja kyseisen taloudellisen toiminnan jatkaminen.

- Kuten missä tahansa perintämenettelyssä, jäsenvaltion on tavanomaisen velkojan tavoin toimiakseen käytettävä kaikkia oman oikeusjärjestyksensä mukaisia käytettävissään olevia oikeudellisia keinoja, esimerkiksi niitä, joita sovelletaan velkojia vastaan suunnattuihin petoksellisiin menettelyihin, jotka muodostuvat selvitystilassa olevien yritysten vähän ennen konkurssia toteuttamista toimenpiteistä ja joiden avulla kyseiset toimenpiteet voidaan todeta tehottomiksi.

70 Seuraavaksi on syytä huomauttaa, että kuten riidanalaisen päätöksen perustelujen 47 kohdassa on todettu, Italian hallituksen mukaan "Seleco perusti Multimedian ennen muuta voidakseen tehdä yhteistyötä Italtelin kanssa, joka on Selecon ohella ainoa italialainen videoprojektoreja, monitoreja ja salauksenpurkulaitteita valmistava yritys; näin oli tarkoitus hyötyä teknisen osaamisen ja Selecon asiakaskunnan yhdistämisestä" ja "toiseksi Seleco pystyi Multimedian osakkeiden myynnistä saamillaan varoilla kattamaan osan vuonna 1995 kertyneistä tappioista".

71 Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että

- ensinnäkin sen jälkeen, kun Multimedia oli perustettu vuonna 1995, Seleco siirsi maaliskuussa 1996 tiettyjä toimintojaan sille tullen sen ainoaksi omistajaksi

- toiseksi Multimedia muutettiin osakeyhtiöksi kesäkuussa 1996

- kolmanneksi Seleco myi kesäkuussa 1996 kaksi kolmasosaa omistamistaan Multimedian osakkeista Italtelille ja Friulialle 20 miljoonalla liiralla ja pysyi jäljelle jääneen kolmanneksen omistajana

- neljänneksi viimeksi mainittu kolmasosa Multimedian osakkeista myytiin joulukuussa 1997 yksityiselle yhtiölle tuomioistuimen määräämässä julkisessa huutokaupassa Selecon selvitystilamenettelyn yhteydessä.

72 On lisäksi kiistatonta, että Selecon Multimedialle tämän kaikkia osakkeita vastaan vaihdossa luovuttaman multimediaosan arvon arvioi valantehnyt asiantuntija, jonka oli nimittänyt tähän tehtävään kansallinen tuomioistuin. On myös kiistatonta, että hinta, jonka Friulia ja Italtel maksoivat muutamaa kuukautta tämän luovutuksen jälkeen Selecon omistamista kahdesta kolmasosasta Multimedian osakkeita vastasi pääasiallisesti kahta kolmannesta multimediaosan arvosta, sellaisena kuin sen oli arvioinut edellä mainittu valantehnyt asiantuntija. Komissio ei ole esittänyt mitään konkreettisia todisteita, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että kyseinen asiantuntija oli arvioidessaan Selecon Multimedialle luovuttaman multimediaosan arvon ottanut huomioon sen riskin, joka viimeksi mainitulle on siitä, että se mahdollisesti joutuisi palauttamaan kaikki tai osan Selecolle myönnetyistä tuista.

73 On myös kiistatonta, että Selecon konkurssipesän toimitsijamies ei ryhtynyt toimiin saadakseen takaisin pesään Selecon toteuttaman luovutuksen, joka koski kahta kolmasosaa Selecon Multimediasta omistamia osakkeita.

74 Asiakirjoista ilmenee, että vuoden 1997 lopussa konkurssituomioistuimen pyynnöstä toteutetussa asiantuntija-arviossa Multimedian osakepääoman arvo vahvistettiin huomattavasti alemmaksi kuin se oli arvioitu aiemmassa asiantuntija-arviossa.

75 Näissä olosuhteissa on selvitettävä, onko myös Multimediaa pidettävä tuensaajana.

76 Tältä osin on huomattava, että taloudellisissa vaikeuksissa olevan yhtiön mahdollisuutta toteuttaa tervehdyttämistoimenpiteitä ei pitäisi lähtökohtaisesti sulkea pois niiden vaatimusten perusteella, jotka liittyvät yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perimiseen.

77 Kuitenkin - kuten komissio totesi yhteisöjen tuomioistuimessa - jos vaikeuksissa oleva ja konkurssikypsä yritys saisi sitä erikseen koskevia tukia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa perustaa tytäryhtiön, jolle se sitten ennen tutkintamenettelyn päättymistä siirtäisi kannattavimmat varansa, kaikille yhtiöille annettaisiin mahdollisuus vähentää nämä varat emoyrityksen omaisuudesta tukien takaisinperinnän yhteydessä, mikä voisi vaarantaa kokonaan tai osittain näiden tukien takaisin perimisen vaikutukset.

78 Myös komissio totesi riidanalaisen päätöksen perustelujen 116 ja 117 kohdassa seuraavaa:

- Jotta voitaisiin välttää tukien takaisin perimistä koskevan päätöksen vaikutuksen mitätöityminen ja vääristyneen markkinatilanteen jatkuminen, komissio voi joutua vaatimaan, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka mahdollisesti jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, edellyttäen että tiettyjen siirtoon liittyvien ominaisuuksien perusteella voidaan todeta taloudellisen toiminnan jatkuvuus näiden yritysten välillä.

- Näiden ominaisuuksien selvittämiseksi komissio tutkii siirron kohteen (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuuden, yhteensidotut varat), siirron hinnan, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyyden, siirron toteuttamisajankohdan (sijoittuuko se tutkimusten tai menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen) sekä toimenpiteen taloudellisen johdonmukaisuuden.

79 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on tosin syytä todeta seuraavaa, kuten komissio tekee riidanalaisen päätöksen perustelujen 118 ja 119 kohdassa:

- Seleco yhdisti maaliskuussa 1996 kannattavimmat toimintonsa (videoprojektorit ja monitorit) Multimedia-yritykseksi ja antoi tälle yritykselle 29 miljardin liiran pääoman.

- Tämä toimenpide, joka myötävaikutti siihen, että Selecosta poistui sekä osa toiminnoista että pääomasta, toteutettiin sen jälkeen, kun komissio oli aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

- On todennäköistä, että toimenpide ei rajoittunut ainoastaan varojen siirtoon vaan että Selecon tärkeimpien toimintojen ohella Multimediaan siirrettiin myös näistä toiminnoista vastannut henkilöstö (tai osa siitä) ja sen myötä myös ainakin sosiaaliturvaan liittyvät velvollisuudet.

- Sen jälkeen, kun Seleco myi 2/3 omistamistaan Multimedian osakkeista, Multimedia säilyi edelleen Selecon ja/tai sen osakkeenomistajan Friulian määräysvallassa (viimeksi mainittu oli itse Selecon kolmanneksi suurin osakas ja se oli myöntänyt sille 12 miljardin liiran vaihtovelkakirjalainan).

80 On kuitenkin todettava, että komissio ei ole näissä perusteluissaan millään tavoin ottanut kantaa kysymykseen siirtohinnasta, vaikka se itse mainitsee riidanalaisessa päätöksessä hinnan yhtenä huomioon otettavista seikoista.

81 Tältä osin se toteaa vastauskirjelmässään erityisesti seuraavaa:

- Se olettaa, että multimediaosan luovutuksen hintaan ovat vaikuttaneet ja sen ovat määränneet olosuhteet: toisin sanoen myyntihintaa ja kysymyksessä olevien varojen arvoa vahvistettaessa asianosaiset eivät varmastikaan ole voineet olla ottamatta huomioon sitä, että ne saattavat joutua EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn kohteeksi ja lopulta palauttamaan lainvastaisiksi luokitellut tuet.

- Missään tapauksessa myyntihinnan suuruudella ei ole merkitystä käsiteltävänä olevassa tapauksessa, kun otetaan huomioon, että kysymys on osakkeita koskevasta toimenpiteestä.

82 Ensimmäisen väitteen osalta on huomattava, että kuten tämän tuomion 72 kohdassa on todettu, komissio ei ole esittänyt mitään konkreettisia todisteita, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että valantehnyt asiantuntija olisi ottanut huomioon tällaisen riskin arvioidessaan multimediaosan arvoa.

83 Toisen väitteen osalta on huomattava, että vaikka pitääkin paikkansa, että sillä, että lainvastaista tukea saaneen yhtiön osakkeenomistaja myy osakkeita kolmannelle, ei ole vaikutusta takaisin perimistä koskevaan velvollisuuteen, käsiteltävänä olevassa asiassa kysymyksessä oleva tilanne eroaa tästä esimerkkitapauksesta. Kysymys on Multimediassa tapahtuneesta osakkeiden myynnistä, jonka on toteuttanut Seleco, joka perusti tämän yhtiön ja jonka omaisuus lisääntyy osakkeiden myyntihinnalla. Näin ollen ei ole poissuljettua, että Seleco säilyttäisi saaduista tuista saadun edun myymällä osakkeensa markkinahintaan (ks. tältä osin asia C-390/98, Banks, tuomio 20.9.2001, Kok. 2001, s. I-6117, 77 ja 78 kohta).

84 On lisäksi huomattava, että komissio ei riidanalaisessa päätöksessään ottanut huomioon, mitä seurauksia siitä, että Italian tasavallalla on velvollisuus periä takaisin lainvastaiset tuet Multimedialta, aiheutuu yksityiselle yhtiölle, joka Selecon selvitysmenettelyyn liittyvässä tuomioistuimen määräämässä julkisessa huutokaupassa on ostanut Multimedian osakkeista viimeisen kolmasosan.

85 Edellä esitetty huomioon ottaen riidanalainen päätös on EY 253 artikla huomioon ottaen riittämättömästi perusteltu erityisesti siltä osin kuin siinä väitetään, että merkitystä ei ole sillä, että Multimedian osakkeet ostettiin hinnalla, joka vaikuttaa markkinahinnalta, koska myös tämä seikka pitäisi ottaa huomioon käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

86 Näin ollen riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohta on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että Italian tasavallan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen tukien perimiseksi takaisin Multimedialta siltä osin kuin tukea ei voida periä takaisin Selecolta.

87 Kanne hylätään muilta osin.

Oikeudenkäyntikulut

88 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Koska asiassa C-328/99 kumpikin asianosainen on hävinnyt asian osittain, on syytä määrätä, että kumpikin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

89 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska asiassa C-399/00 SIM Multimedia on vaatinut komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Italian Seleco SpA -nimiselle yritykselle myöntämästä valtiontuesta 2 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 2000/536/EY 2 artiklan 1 kohta kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan, että Italian tasavallan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen tukien perimiseksi takaisin Seleco Multimedia Srl:ltä siltä osin kuin tukea ei voida periä takaisin Seleco SpA:lta.

2) Kanne hylätään muilta osin.

3) Asiassa C-328/99 Italian tasavalta ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4) Asiassa C-399/00 Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.