Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

11 päivänä heinäkuuta 2024(1)

Asia C‑18/23

F S.A.

vastaan

Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowej

(Ennakkoratkaisupyyntö – Wojewódzki Sąd Administracyjny w Gliwicach (voivodikunnan hallintotuomioistuin, Gliwice, Puola))

Ennakkoratkaisupyyntö – Välittömät verot ja perusvapaudet – SEUT 63 artikla – Pääomien vapaa liikkuvuus – Yhteissijoitusyritysten tulojen verotus – Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys – Vaihtoehtoinen sijoitusrahasto – Koti- ja ulkomaisten yhteissijoitusyritysten erilainen kohtelu – Ainoastaan ulkoisesti hoidettujen yhteissijoitusyritysten verovapautuksesta johtuva syrjintä – Pääomien vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä välillinen syrjintä – Oikeudellisten muotojen vertailu kansainvälisessä vero-oikeudessa

I       Johdanto

1.        Edellyttääkö pääomien vapaa liikkuvuus, että jäsenvaltio kohtelee verotuksessa samalla tavalla ulkomaisia sisäisesti hoidettuja ja kotimaisia ulkoisesti hoidettuja sijoitusrahastoja? Tähän kysymykseen unionin tuomioistuimen on vastattava nyt käsiteltävässä asiassa. Puola on nimittäin verotuksellista itsemääräämisoikeuttaan käyttäen päättänyt myöntää verovapautuksen ainoastaan ulkoisesti muttei sisäisesti hoidetuille sijoitusrahastoille. Samanaikaisesti Puolan lainsäädäntö ei ylipäätään mahdollista sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen perustamista. Tämä on sopusoinnussa unionin johdetun oikeuden kanssa, jonka mukaan jäsenvaltioilla on tosin oikeus muttei velvollisuutta sallia kansallisessa lainsäädännössään sekä sisäisesti että ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot.

2.        Unionin tuomioistuin on todennut äskettäin tuomiossaan Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, että vapautus, jota sovelletaan ainoastaan sopimusperusteisiin muttei yhtiömuotoisiin sijoitusrahastoihin, on pääoman vapaan liikkuvuuden vastainen. Kyseisessä tapauksessa kansallinen lainsäädäntö ei mahdollistanut yhtiömuotoisten sijoitusrahastojen perustamista, joten kaikki verovelvolliset rahastot olivat viime kädessä ulkomaisia.(2) Unionin tuomioistuimen mukaan kyse oli tältä osin välillisestä syrjinnästä, koska ulkomaiselta sijoitusrahastolta, joka oli perustettu pätevästi asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti yhtiömuotoisena, evättiin veroetu pelkästään sillä perusteella, ettei se ollut sopimusperusteinen rahasto, kuten kansallisessa lainsäädännössä edellytetään.

3.        Nyt käsiteltävässä asiassa herää kysymys, voidaanko kyseisessä tuomiossa vahvistettuja periaatteita soveltaa nyt tarkasteltavaan – mahdollisesti vastaavaan – tapaukseen. Epäselvää on etenkin, voiko unionin oikeudessa sallitun valinnanvapauden käyttö merkitä välillistä syrjintää, jos muut jäsenvaltiot käyttävät valinnanvapauttaan toisella tavalla, jolloin Puolan ulkopuolella on olemassa myös sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja. Onko näille sijoitusrahastoille myönnettävä Puolassa sama vapautus verosta kuin ulkoisesti hoidetuille sijoitusrahastoille, vai voidaanko erilaisia oikeudellisia muotoja kohdella verotuksessa myös eri tavalla? Unionin tuomioistuimella on nyt käsiteltävässä asiassa siten tilaisuus konkretisoida edellytyksiä välillisen syrjinnän olemassaololle erityisesti välittömän verotuksen alalla.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

4.        Asiaa koskevat unionin oikeussäännöt sisältyvät SEUT 18 artiklaan, SEUT 49 artiklaan ja SEUT 63 artiklan 1 kohtaan sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan myös siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevaan direktiiviin 2009/65/EY (jäljempänä yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi).(3)

5.        Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin johdanto-osan perustelukappaleissa todetaan muun muassa seuraavaa:

”(3) Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskeva kansallinen lainsäädäntö olisi sovitettava yhteen, jotta voitaisiin lähentää näiden yritysten välisen kilpailun edellytyksiä yhteisön tasolla ja taata samalla tehokkaampi ja yhdenmukaisempi suoja osuudenhaltijoille. Tällainen yhteensovittaminen helpottaa sellaisten rajoitusten poistamista, jotka haittaavat yhteissijoitusyritysten osuuksien vapaata liikkuvuutta yhteisössä.

(4) Nämä tavoitteet huomioon ottaen olisi säädettävä yhteisistä perussäännöistä jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten luvasta, valvonnasta, rakenteesta, toiminnasta ja tiedoista, jotka niiden on julkistettava.

– –

(6) Jos jokin tämän direktiivin säännöksistä edellyttää yhteissijoitusyrityksen ryhtyvän toimenpiteisiin, kyseisen säännöksen olisi katsottava viittaavan rahastoyhtiöön silloin, kun yhteissijoitusyritys on rahastoyhtiön hoidossa oleva sijoitusrahasto ja kun sijoitusrahasto ei voi toimia itse, koska se ei ole oikeushenkilö.

– –

(83) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin verotusta koskeviin sääntöihin, mukaan luettuina järjestelyt, joita jäsenvaltiot voivat edellyttää varmistaakseen näiden sääntöjen noudattamisen alueellaan.”

6.        Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto on seuraava:

”1.      Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

b)       ’rahastoyhtiöllä’ yhtiötä, jonka tavanomaisena liiketoimintana on sijoitusrahastojen tai sijoitusyhtiöiden muodossa toimivien yhteissijoitusyritysten hoitaminen (yhteissijoitusyrityksen yhteinen salkunhoito)”.

7.        Kyseisen direktiivin 29 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi muun muassa seuraavaa:

”1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä asetettujen muiden yleisten edellytysten soveltamista sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa sijoitusyhtiölle, joka ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, ellei sijoitusyhtiöllä ole riittävää, vähintään 300 000 euron alkupääomaa.

Jos sijoitusyhtiö ei ole nimennyt tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä, noudatetaan lisäksi seuraavaa:

– –”

B       Puolan oikeus

8.        Puolan oikeudessa merkityksellisiä ovat erityisesti yhteisöverosta 15.2.1992 annetun lain (ustawa z dnia 15 lutego 1992 r. o podatku dochodowym od osób prawnych), sellaisena kuin se on muutettuna 10.2.2017 annetulla lailla (ustawa z 10 lutego 2017 r. – Przepisy wprowadzające ustawę o Krajowym Ośrodku wsparcia Rolnictwa) (jäljempänä Puolan yhteisöverolaki), säännökset.

9.        Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10 kohdassa säädetään tiettyjen kotimaisten sijoitusrahastojen henkilökohtaisesta vapauttamisesta verosta. Yhteisöverosta on sen mukaan vapautettu avoimet sijoitusrahastot ja erityissijoitusrahastot, jotka on perustettu Puolan sijoitusrahastolain mukaisesti. Poikkeuksena ovat ainoastaan avoimet erityissijoitusrahastot, jotka soveltavat suljettuihin sijoitusrahastoihin sovellettavia sijoitussääntöjä ja ‑rajoituksia. Muita edellytyksiä vapautukselle kyseisestä säännöksestä ei käy ilmi.

10.      Yhteissijoitusyrityksiä, joiden kotipaikka on EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa, koskevasta vastaavasta henkilökohtaisesta vapautuksesta verosta säädetään Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10a kohdassa. Voidakseen käyttää verovapautusta yhteissijoitusyritysten on täytettävä seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

a)      niiltä kannetaan valtiossa, jossa niiden kotipaikka on, kaikista niiden tuloista yhteisövero tulojen alkuperästä riippumatta,

b)      niiden toiminnan ainoana tavoitteena on rahavarojen, jotka on hankittu niiden osuuksien merkitsemistä koskevan julkisen tai yksityisen kaupankäynnin kautta, yhteinen sijoittaminen arvopapereihin, rahamarkkinavälineisiin ja muihin varallisuusoikeuksiin,

c)      ne harjoittavat toimintaansa viranomaisten, jotka ovat toimivaltaisia valvomaan finanssimarkkinoita siinä valtiossa, jossa niiden kotipaikka on, myöntämän luvan nojalla,

d)      viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia valvomaan finanssimarkkinoita siinä valtiossa, jossa kyseisten yritysten kotipaikka on, valvovat suoraan niiden toimintaa,

e)      ne ovat nimenneet säilytysyhteisön varojensa tallessapitoa varten,

f)      niitä johtavat toimijat, joilla on niiden toiminnan harjoittamiseksi viranomaisten, jotka ovat toimivaltaisia valvomaan finanssimarkkinoita siinä valtiossa, jossa kyseisten yritysten kotipaikka on, lupa.

11.      Puolan yhteisöverolain 6 §:n 4 momentin mukaan saman lain 6 §:n 1 momentin 10a kohdan mukaista verovapautusta ei sovelleta yhteissijoitusyrityksiin, jotka joko ovat suljettuja yhteissijoitusyrityksiä tai joihin sovelletaan suljettuja yhteissijoitusyrityksiä koskevia sijoitussääntöjä ja ‑rajoituksia (1 kohta) tai joiden osuuksia ei niiden perustamisasiakirjojen mukaan tarjota julkisesti, joiden osuuksilla ei voida käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla tai vaihtoehtoisessa kaupankäyntijärjestelmässä ja joiden osuuksia luonnolliset henkilöt voivat ostaa vain, jos he hankkivat kerralla osuuksia vähintään 40 000 euron arvosta (2 kohta).

12.      Näiden henkilökohtaisten vapautusten lisäksi Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdassa säädetään aineellisesta vapautuksesta. Sen mukaan myös kyseisen lain 6 §:n 4 momentin 1 kohdassa mainitut suljettujen yhteissijoitusyritysten, joiden kotipaikka on toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa, tulot on vapautettu yhteisöverosta, mikäli nämä yritykset täyttävät Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10a kohdan a ja d–f alakohdassa mainitut edellytykset.

13.      Asianomaisilta yhteissijoitusyrityksiltä on siis etenkin kannettava valtiossa, jossa niiden kotipaikka on, kaikista niiden tuloista yhteisövero (a alakohta), minkä lisäksi edellytetään, että niitä johtavat toimijat, joilla on niiden toiminnan harjoittamiseksi viranomaisten, jotka ovat toimivaltaisia valvomaan finanssimarkkinoita siinä valtiossa, jossa kyseisten yritysten kotipaikka on, lupa (f alakohta). Tämän Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10a kohdan f alakohtaan sisältyvän edellytyksen vuoksi vapautusta sovelletaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan ainoastaan ulkoisesti muttei sisäisesti hoidettuihin sijoitusrahastoihin.

14.      Merkityksellisiä ovat myös sijoitusrahastoista ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hallinnoinnista 27.5.2004 annetun lain (ustawa z dnia 27 maja 2004 r. o funduszach inwestycyjnych i zarządzaniu alternatywnymi funduszami inwestycyjnymi), sellaisena kuin se on muutettuna sijoitusrahastolain ja tiettyjen muiden lakien muuttamisesta 31.3.2016 annetulla lailla (ustawa z dnia 31 marca 2016 r. o zmianie ustawy o funduszach inwestycyjnych oraz niektórych innych ustaw) (jäljempänä Puolan sijoitusrahastolaki), säännökset.

15.      Puolan sijoitusrahastolain 3 §:n 1 momentissa säädetään, että sijoitusrahasto on oikeushenkilö, jonka tarkoituksena on yksinomaan sijoittaa varoja arvopapereihin, rahamarkkinavälineisiin ja muihin varallisuusoikeuksiin. Kyseisen lain 4 §:n 1 momentin mukaan yhtiö perustaa sijoitusrahaston ja hallinnoi sitä sekä edustaa sitä kolmansiin nähden. Kyseisen lain 14 §:n 1 momentista ilmenee lisäksi, että ainoastaan yhtiö voi perustaa sijoitusrahaston.

III  Tosiseikat

16.      F S.A., jonka kotipaikka on Luxemburgissa (jäljempänä kantaja), pyysi Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowejilta (verotietohallinnon johtaja, Puola; jäljempänä vastaaja) ennakkoratkaisua, jossa todetaan, että sen Puolassa saamat tulot on vapautettu verosta Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdan, luettuna yhdessä 6 §:n 1 momentin 10a kohdan kanssa, nojalla.

17.      Kantaja ilmoitti tässä yhteydessä olevansa erityissijoitusrahasto, jonka oikeudellinen muoto on Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu Société anonyme (S.A.; osakeyhtiö). Perustamisasiakirjojensa mukaan kantajaa hoitaa sen hallitus, eli sitä hoidetaan sisäisesti. Toimivaltainen Luxemburgin valvontaviranomainen on hyväksynyt hallituksen hoitamaan rahastoa, ja hallitus on rekisteröity vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajaksi ja merkitty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien luetteloon.

18.      Kantajan verotuksellinen asema Luxemburgissa ei ole täysin selvä. Yhtäältä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kantaja asuu Luxemburgissa ja on siellä yleisesti verovelvollinen. Toisaalta se toteaa toisaalla, että kyseessä on yhteissijoitusyritys, jonka oikeudellinen muoto on Société d’Investissement à Capital Variable (SICAV). Tällainen luxemburgilainen yhteissijoitusyritys on lähtökohtaisesti vapautettu tulo- ja varallisuusverosta Luxemburgissa. Siltä kannetaan kuitenkin vähäinen rekisteröintivero (taxe d’abonnement).

19.      Kantajan toiminnan ainoana tarkoituksena on varojen, jotka hankitaan rahaston osuuksia koskevan yksityisen kaupankäynnin kautta, sijoittaminen yhteisesti arvopapereihin, rahamarkkinavälineisiin ja muihin varallisuusoikeuksiin. Kantaja haluaisi tehdä vastaavia sijoituksia myös Puolassa. Koska se on suljettu sijoitusrahasto, Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10a kohdan mukainen henkilökohtainen vapautus ei tule kyseeseen saman pykälän 4 momentin 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen vuoksi. Kantaja kuitenkin katsoo, että sen Puolassa saamat tulot kuuluvat Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdan mukaisen aineellisen vapautuksen piiriin.

20.      Vastaaja kuitenkin kieltäytyi tekemästä ennakkoratkaisua haetussa muodossa. Se perusteli tätä sillä, että ainoastaan ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot voivat käyttää vapautusta, koska Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdassa viitataan saman lain 6 §:n 1 momentin 10a kohdan f alakohtaan. Kantaja sisäisesti hoidettuna sijoitusrahastona ei täytä näitä edellytyksiä.

21.      Kantaja nosti kyseisestä kielteisestä päätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, Wojewódzki Sąd Administracyjny w Gliwicachissa (voivodikunnan hallintotuomioistuin, Gliwice, Puola), ja vaati sen kumoamista.

IV     Menettely unionin tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymys

22.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko Puolan oikeustila perusvapauksien ja yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukainen. Tästä syystä se on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY säännöksiä ja erityisesti direktiivin 29 artiklan 1 kohtaa, tulkittuna yhdessä SEUT 18, SEUT 49 ja SEUT 63 artiklan kanssa, tulkittava siten, että ne estävät asettamasta kansallisissa säännöksissä pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia muodollisia vaatimuksia, jotka koskevat muuhun Euroopan unionin jäsenvaltioon kuin Puolan tasavaltaan tai muuhun Euroopan talousalueeseen kuuluvaan maahan sijoittautuneiden yhteissijoituslaitosten tuloverovapautta, eli vaatimusta siitä, että niitä hoitavat ulkopuoliset yksiköt, jotka harjoittavat toimintaansa sen maan rahoitusmarkkinoiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten luvan perusteella, jossa niillä on kotipaikka?”

23.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimen tietopyynnön perusteella täydentäviä toteamuksia täsmentääkseen erityisesti vaatimuksia, joita Puolan oikeudessa asetetaan sijoitusrahaston perustamiselle, ja tavoitteita, joihin Puolan lainsäätäjä niillä pyrkii.

24.      Unionin tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä kirjallisia huomautuksia esittivät Puolan tasavalta ja Euroopan komissio. Kantajan ohella myös Puolan tasavalta ja komissio osallistuivat 29.5.2024 pidettyyn istuntoon.

V       Oikeudellinen arviointi

25.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa kysymyksessään ensinnäkin nimenomaisesti yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin säännöksiin. Myöskään istunnon jälkeen ei kuitenkaan ole yksiselitteisen selvää, onko kantaja ylipäätään yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys. Epäselvyyden syynä on muun muassa se, että sijoitettuja varoja ei mahdollisesti hankita julkisesti ja siten yleisöltä yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Epäselvää on kuitenkin myös se, koskeeko Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohtaan sisältyvä vapautus yksinomaan yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä tarkoitettuja sijoitusrahastoja.

26.      Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole tulkita kansallista lainsäädäntöä tai todeta tosiseikkoja. Unionin tuomioistuimen ei siis pidä tutkia niiden lähtökohtien oikeellisuutta, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tukeutuu.(4) Näin ollen katson jäljempänä, että kantaja voi ainakin lähtökohtaisesti vaatia Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohtaan sisältyvää vapautusta.

27.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, loukataanko Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdassa, luettuna yhdessä 6 §:n 1 momentin 10a kohdan kanssa, säädetyllä ulkoisesti hoidettuja sijoitusrahastoja koskevalla vapautuksella unionin oikeuteen sisältyvää yleisen syrjintäkiellon periaatetta (SEUT 18 artikla), sijoittautumisvapautta (SEUT 49 artikla) ja pääomien vapaata liikkuvuutta (SEUT 63 artikla).

28.      Pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevaa lainsäädäntöä on näin ollen – kuten myös komissio katsoo – tutkittava kuitenkin yksinomaan SEUT 63 artiklan mukaisen pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta. Yhtäältä perusvapauksiin ja siten myös pääomien vapaaseen liikkuvuuteen sisältyy erityisiä syrjinnän kieltäviä määräyksiä, joten SEUT 18 artiklan yleistä syrjintäkieltoa ei sovelleta tältä osin.(5)

29.      Toisaalta pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö koskee yhteissijoitusyrityksen sellaisista Puolaan tehdyistä sijoituksista saamia tuloja, joiden tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön liikkeenjohtoon tai käyttää siinä määräysvaltaa. Se on näin ollen omiaan vaikuttamaan pääasiallisesti pääomien vapaaseen liikkuvuuteen. Kyseisestä lainsäädännöstä sijoittautumisvapaudelle aiheutuvat mahdolliset rajoitukset olisivat väistämätön seuraus pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta, eivätkä ne näin ollen olisi peruste sille, että kyseistä lainsäädäntöä tutkittaisiin itsenäisesti SEUT 49 artiklan kannalta.(6)

30.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee siten lähinnä, onko SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ulkomaiset sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot ovat yhteisöverovelvollisia kyseisessä jäsenvaltiossa saamistaan tuloista, kun taas kotimaiset ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot on vapautettu kyseisestä verosta. On siis selvitettävä, johtavatko Puolan säännökset pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen (tästä jäljempänä A jakso) tai sitä koskevaan syrjintään (tästä jäljempänä B jakso).(7)

A       Rajoittamiskielto

31.      Jäsenvaltioiden on käytettävä välitöntä verotusta koskevaa toimivaltaansa unionin oikeuden ja erityisesti EUT-sopimuksessa taattujen perusvapauksien mukaisesti.(8) SEUT 63 artiklan 1 kohdassa kielletään hyvin yleisesti pääomien liikkuvuuden rajoitukset. Kiellettyjä ovat näin ollen lähtökohtaisesti muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa.(9)

32.      Verojen ja maksujen osalta on kuitenkin otettava huomioon, että ne jo sinänsä merkitsevät rasitetta ja sitä kautta vähentävät sijoituksen houkuttelevuutta. Jos verojen arvioinnissa käytetään perusteena syrjimättömiä rajoituksia, kaikki kansalliset verot kuuluisivat näin unionin oikeuden soveltamisalaan, jolloin jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeus verotusasioissa joutuisi merkittävästi kyseenalaiseksi.(10)

33.      Tämä olisi vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan silloin, kun alan verotusta ei ole yhdenmukaistettu unionissa, jäsenvaltiot voivat vapaasti käyttää verotusvaltaansa kyseisellä alalla.(11) Jos unionin tuomioistuimen tunnustamaa jäsenvaltioiden verotusvaltaa ja parlamenttien budjettioikeutta ei haluta rajoittaa liiallisesti, kansallisia verotuksellisia toimenpiteitä on arvioitava lähtökohtaisesti ainoastaan perusvapauksien syrjintäkieltoa vasten.(12)

34.      Tästä syystä myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on lyönyt läpi näkemys, jonka mukaan perusvapauksilla on verolainsäädännön alalla aina syrjintäkieltoina ja siten oikeutena yhdenvertaiseen kohteluun ilmenevä vaikutus.(13) Pääasian oikeudenkäynnissä on kyse ulkoisesti ja sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen verotuksesta Puolassa. Sen arvioiminen rajoittamiskiellon perusteella ei siksi tule kyseeseen.

B       Syrjintäkielto

35.      Kyse voisi siten olla enintään samoin SEUT 63 artiklaan sisältyvän syrjintäkiellon rikkomisesta. Jäsenvaltioilla on nimittäin velvollisuus järjestää myös verotusjärjestelmänsä syrjimättömästi.(14) Syrjinnällä tarkoitetaan tässä yhteydessä lähtökohtaisesti kaikenlaista samanlaisten tilanteiden erilaista kohtelua, joka johtaa ulkomaisten oikeussubjektien asettamiseen epäedullisempaan asemaan kotimaisiin oikeussubjekteihin nähden.(15) Tästä syystä välittömän veron kantaminen erotuksetta jäsenvaltion sisäisistä ja rajat ylittävistä tilanteista ei voi johtaa syrjintään.(16)

36.      Edellytyksenä sille, että kyseessä voidaan katsoa olevan syrjintä, on näin ollen erilaisen kohtelun (jäljempänä 1 jakso) lisäksi se, että jäsenvaltion valitseman perusteen mukaisesti eri tavalla kohdellut ryhmät ovat objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevissa tilanteissa (jäljempänä 2 jakso).(17)

1.     Erilaisen kohtelun olemassaolo

37.      Se, että kyseessä voidaan katsoa olevan syrjintä, edellyttää ensinnäkin, että verovelvollisia kohdellaan eri tavalla. Kiellettyjä ovat tältä osin paitsi avoin tai välitön syrjintä myös kaikki peitellyn tai välillisen syrjinnän muodot.(18)

38.      Välitön syrjintä liittyy kiellettyihin erotteluperusteisiin. Kotipaikka on tällainen erotteluperuste.(19) Puolan yhteisöverolaissa on tosin yhtäältä 6 §:n 1 momentin 10 kohdassa ja toisaalta 17 §:n 1 momentin 58 kohdassa, luettuna yhdessä 6 §:n 1 momentin 10a kohdan kanssa, erilaisia vapautussäännöksiä, joita sovelletaan Puolassa tai EU-/ETA-valtioissa asuviin sijoitusrahastoihin. Vapautus yhteisöverosta myönnetään siten kuitenkin sijoitusrahaston kotipaikasta riippumatta. Kyse ei näin ollen ole välittömästä syrjinnästä.

39.      Kyseeseen tulee siten enintään välillinen syrjintä. Kiellettyjä ovat nimittäin myös kaikki sellaiset syrjinnän muodot, joissa muita erotteluperusteita käyttämällä tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen kuin välittömässä syrjinnässä.(20)

40.      Sitä, että kyse on välillisestä syrjinnästä, eivät käsiteltävässä asiassa kuitenkaan tue välillisen syrjinnän kiellon tarkoitus (jäljempänä a alajakso), se seikka, ettei Puolan valitsemalla erotteluperusteella ole syrjivää vaikutusta (jäljempänä b alajakso), ja jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeus sijoitusrahastojen verotuksessa, koska asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu unionissa (jäljempänä c alajakso).

a)     Välillisen syrjinnän kiellon tarkoitus

41.      Ensinnäkin välillisen syrjinnän kiellon tarkoitus ei tue sitä, että nyt käsiteltävässä asiassa olisi kyse tällaisesta syrjinnästä. Välillisellä syrjinnällä ei nimittäin ole tarkoitus laajentaa syrjinnän tunnusmerkkejä, vaan sen on tarkoitus käsittää ainoastaan tilanteet, jotka eivät pelkästään muodollisesti tarkasteltuina merkitse syrjintää mutta jotka vaikuttavat samalla tavalla kuin syrjintä.(21) Välillisen syrjinnän toteamiselle on siten asetettava tiukat edellytykset.(22)

42.      Välillisestä syrjinnästä on katsottava olevan kyse silloin, kun kansallista lainsäädäntöä tosin sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, mutta se tosiasiallisesti asettaa rajat ylittävät tilanteet epäedullisempaan asemaan.(23) Näin on verolainsäädännön alalla muun muassa silloin, kun oikeus veroetuun varataan koskemaan ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa toimija täyttää edellytykset tai velvoitteet, jotka ovat luonteensa vuoksi tai tosiasiallisesti kotimaisille markkinoille ominaisia, siten, että oikeuskäytännön mukaan ainoastaan kotimaisilla markkinoilla olevat toimijat voivat täyttää nämä edellytykset tai velvoitteet, eivätkä ulkomaiset toimijat, joilla on vastaavanlaisia ominaispiirteitä, yleensä täytä niitä.(24)

43.      Pääasian oikeudenkäynnissä Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10 kohtaan sisältyy kotimaisia avoimia sijoitusrahastoja koskeva vapautussäännös. Vapautuksen olennainen edellytys on, että sijoitusrahasto perustettiin Puolan sijoitusrahastolain mukaisesti. Puolan sijoitusrahastolain 4 §:n 1 momentista ja 14 §:n 1 momentista ilmenee, että sijoitusrahaston voi perustaa ainoastaan yhtiö. Vastauksessaan unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että näistä säännöksistä seuraa, että sijoituksia koskevan Puolan verolainsäädännön mukaan sisäisesti – siis omien elinten toimesta – hoidettujen sijoitusrahastojen perustaminen ei ole mahdollista. Myös Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaista vapautusta sovelletaan siten ainoastaan kotimaisiin ulkoisesti hoidettuihin sijoitusrahastoihin.

44.      Kantaja on sitä vastoin sisäisesti hoidettu sijoitusrahasto, jonka kotipaikka on Luxemburgissa. Sen osalta kyseeseen tulisi enintään Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdassa, luettuna yhdessä 6 §:n 1 momentin 10a kohdan kanssa, säädetty vapautus, joka koskee sijoitusrahastoja, joiden kotipaikka on EU- tai ETA-valtiossa. Kyseistä vapautusta sovelletaan kuitenkin vain sellaisiin sijoitusrahastoihin, joita hoitaa itsenäinen rahastoyhtiö ja joita hoidetaan siten ulkoisesti.

45.      Pääasian oikeudenkäynnissä merkityksellinen on siten pelkästään tämä Puolan yhtiöoikeudessa säädetty ulkoisesti ja sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen välinen erottelu. Edellytykset välillisen syrjinnän toteamiselle eivät kuitenkaan täyty tämän osalta.

46.      Ensinnäkin unionin oikeudessa itsessään annetaan jäsenvaltioille valinnanvapaus sen suhteen, sallivatko ne sisäisesti vai ulkoisesti hoidettuja sijoitusrahastoja (ks. jäljempänä 58 ja 59 kohta). Se, että Puola on päättänyt liittää vapautuksen sijoitusrahaston ulkoiseen hoitamiseen, ei ole luonteensa vuoksi tai tosiasiallisesti Puolan markkinoille ”ominaista”. Ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot voivat etenkin käyttää vapautusta riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet Puolaan vai johonkin toiseen jäsenvaltioon. Ainoastaan sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot eivät voi käyttää vapautusta. Tämäkään ei ole riippuvainen näiden sijoitusrahastojen asuinpaikasta. Tästä syystä ei voida katsoa, että Puolan säännökset johtavat kansallisten sijoitusrahastojen järjestelmälliseen asettamiseen edullisempaan asemaan.(25)

47.      Nyt tarkasteltava tapaus eroaa myös asioissa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ja UBS Real Estate kyseessä olleista tilanteista. Unionin tuomioistuin katsoi molemmissa tapauksissa, että pääomien vapaata liikkuvuutta rajoitettiin, koska kansalliset säännökset johtivat kotimaisten sijoitusrahastojen asettamiseen edullisempaan asemaan.(26) Näin ei voida edellä mainituista syistä katsoa olevan nyt käsiteltävässä asiassa.

48.      Toiseksi tutkittaessa, onko kyse välillisestä syrjinnästä, on otettava huomioon myös perusvapauksien suojelutehtävä. Koska perusvapauksilla on verolainsäädännön alalla syrjintäkieltojen vaikutus (ks. edellä 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat), Puola vastaanottavana jäsenvaltiona on velvollinen takaamaan ulkomaisille toimijoille saman kohtelun kuin kotimaisille toimijoille. Tämä ei sitä vastoin saa johtaa rajat ylittävän tilanteen asettamiseen edullisempaan asemaan. Perusvapauksia ei etenkään voida käyttää väärin.(27)

49.      Näin kuitenkin olisi esimerkiksi silloin, jos kantaja ei olisi verovelvollinen tuloistaan Luxemburgissa ja voisi tästä huolimatta vaatia vapautusta verosta Puolassa. Sisämarkkinoilla käytävän kilpailun kannalta haitallista on nimittäin paitsi kaksinkertainen verotus myös kaksinkertainen verottamatta jättäminen.(28) Kaiketi myös tästä syystä Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdassa, luettuna yhdessä 6 §:n 1 momentin 10a kohdan a alakohdan kanssa, vapautuksen käyttäminen edellyttää, että yhteissijoitusyritykseltä kannetaan valtiossa, jossa sen kotipaikka on, kaikista tuloistaan yhteisövero. Istunnon jälkeen on kuitenkin epäselvää, tapahtuuko näin tosiasiallisesti kantajan osalta Luxemburgissa.

50.      Kolmanneksi Puolan lainsäätäjä kaiketi pyrkii Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10 ja 10a kohdan ja 17 §:n 1 momentin 58 kohdan säännöksillä myös ulko- ja kotimaisten sijoitusrahastojen yhdenvertaiseen kohteluun. Syrjinnän välttämiseksi on nimittäin välttämätöntä luokitella ulkomaiset oikeudelliset muodot yhtenäisten perusteiden mukaisesti kansallisen oikeuden mukaisiin verotusjärjestelmiin. Tämä taataan kansainvälisessä vero-oikeudessa usein niin kutsutun oikeudellisten tyyppien vertailun avulla. Siinä ulkomaisen oikeuden mukaan perustetut yhtiöt rinnastetaan verotuksellisesti siihen kansalliseen oikeudelliseen muotoon, jonka kanssa niillä on yhtiöoikeudellisesti eniten yhtäläisyyksiä.

51.      Tästä poiketen Puola pitää sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja kaiketi niihin liittyvän erityisen riskinoton vuoksi muina – samoin sisäisesti hoidettuina – yhteisöinä. Pääasia eroaa siten myös unionin tuomioistuimen ratkaisemasta asiasta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö,(29) sillä mainitussa asiassa unionin tuomioistuin piti sijoitusrahaston perustamismuotoa (sopimusperusteinen tai yhtiömuotoinen) pelkkänä muodollisuutena(30) eikä erityisen riskinoton ilmauksena.

52.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on tutkia, tehtiinkö oikeudellisten tyyppien vertailu oikeudellista virhettä tekemättä. Jos näin on, oikeudellisten tyyppien vertailulla pyritään varmistamaan ulkomaisen oikeudellisen muodon yhdenvertainen kohtelu kotimaisen (vastaavan) oikeudellisen muodon kanssa. Näin sillä taataan juuri Puolan yhteisöverotuksen yhteensopivuus perusvapauksien kanssa, eikä sitä voida puolestaan pitää välillisenä syrjintänä.

b)     Ei syrjivää erotteluperustetta

53.      Lisäksi syrjinnän perusedellytyksenä on, että jäsenvaltion valitsema erotteluperuste on ylipäätään omiaan vaikuttamaan syrjivästi.(31) Juuri välillisen syrjinnän tapauksessa tätä on aina tutkittava tapauskohtaisesti. Edellytyksenä on, että erotteluperuste johtaa ”luonteensa vuoksi” yhtiön kotipaikkaan perustuvaan erilaiseen kohteluun.(32)

54.      Tästä ilmenee, ettei välillisen syrjinnän toteamiseen riitä se, että erilainen kohtelu koskee valtaosaa ulkomaisista sijoitusrahastoista. Valitun erotteluperusteen ja yhtiön kotipaikan välillä on pikemminkin oltava korrelaatio, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan erilainen kohtelu, joka on rinnastettavissa välittömään syrjintään kotipaikan perusteella.(33)

55.      Erotteluperusteena nyt käsiteltävässä asiassa tulee kyseeseen – kuten edellä jo todettiin – enintään ulkoisesti ja sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen erottelu. Puolan lainsäädäntö ei kuitenkaan yleisesti mahdollista sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen perustamista. Tämän kannalta ei ole merkitystä sillä, onko sijoitusrahaston kotipaikka Puolassa vai ulkomailla. Tiukasti ottaen Puolan lainsäädännössä ei tästä syystä ole lainkaan erotteluperustetta, koska kaikki Puolassa asuvat sijoitusrahastot ovat ulkoisesti hoidettuja sijoitusrahastoja. Näin ollen ulkomaille sijoittautuneita sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja ei aseteta epäedullisempaan asemaan eikä Puolaan sijoittautuneita sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja aseteta edullisempaan asemaan.

56.      Sijoitusrahaston sisäisen tai ulkoisen hoitamisen ja sen kotipaikan välillä ei siten ole havaittavissa minkäänlaista korrelaatiota. Ulkoisesti hoidettuja ulkomaisia sijoitusrahastoja kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin ulkoisesti hoidettuja kotimaisia sijoitusrahastoja ja sisäisesti hoidettuja ulkomaisia sijoitusrahastoja kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin vastaavia kotimaisia yhteisöjä. Puolassa ei siten ole käytössä mitään syrjivää erotteluperustetta. Tästä syystä erotteluperuste ei myöskään voi ”luonteensa vuoksi” johtaa erilaiseen kohteluun sijoitusrahaston kotipaikan perusteella.

c)     Asiaa ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa

57.      Lisäksi, jos nyt tarkasteltavassa tapauksessa katsottaisiin olevan kyse välillisestä syrjinnästä, loukattaisiin Puolan verotuksellista itsemääräämisoikeutta.

58.      Ensinnäkään yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä ei nimittäin velvoiteta jäsenvaltioita sallimaan kansallisessa lainsäädännössä sekä ulkoisesti että sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot. Kyseisellä direktiivillä pyritään pikemminkin varmistamaan sijoittajien suojelu, ja tämän vuoksi sillä ainoastaan yhteensovitetaan kansallisia säännöksiä säätämällä yhteisistä perussäännöistä.(34) Mistään direktiivin säännöksestä ei voida päätellä, että jäsenvaltioiden on annettava yhteissijoitusyrityksille mahdollisuus siihen, että niitä voidaan hoitaa ulkoisesti tai sisäisesti.(35) Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ja 29 artiklan 1 kohdasta käy pikemminkin implisiittisesti ilmi, että molemmat yhteissijoitusyritysten muodot ovat mahdollisia mutta että tästä ei tarvitse säätää.

59.      Unionin oikeudessa annetaan siten jäsenvaltioille valinnanvapaus sallia kansallisessa lainsäädännössään myös ainoastaan sisäisesti tai ainoastaan ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot. Puola on käyttänyt tätä valinnanvapautta antamalla säännöksiä ainoastaan ulkoisesti hoidetuista sijoitusrahastoista. Tämä johdetussa oikeudessa annettu valinnanvapaus tehtäisiin kuitenkin tyhjäksi, jos välillinen syrjintä ymmärretään laajasti. Näin jätettäisiin noudattamatta unionin lainsäätäjän tahtoa.

60.      Toiseksi verolainsäädännön alalla on jäsenvaltioiden tehtävä vahvistaa, mitkä yhtiöt kuuluvat tavanomaisen yhteisöverotuksen piiriin ja mitä yhtiöitä verotetaan edullisemmin sijoitusrahastoina. Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin johdanto-osan 83 perustelukappaleen mukaan kyseinen direktiivi ei vastaavasti myöskään vaikuta kansallisiin verotusta koskeviin sääntöihin. Niiden alojen ulkopuolella, joilla unionin vero-oikeus on yhdenmukaistettu, kyseessä oleva jäsenvaltio määrittää verojen olennaiset ominaispiirteet käyttämällä kyseistä toimivaltaansa.(36) Tämä koskee erityisesti veroperusteen, verotettavan tapahtuman ja mahdollisten verovapauksien määrittämistä.(37)

61.      Jäsenvaltioilla on näin ollen lähtökohtaisesti vapaus määrittää esimerkiksi myös eri oikeudellisten muotojen verotuksen edellytykset ja taso.(38) Saman on näin ollen pädettävä myös silloin, kun jäsenvaltio päättää sallia yksinomaan ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot ja siten verottaa sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja toisen järjestelmän mukaisesti kuin koti- ja ulkomaisia ulkoisesti hoidettuja sijoitusrahastoja.

62.      Tämän perusteella Puolan lainsäätäjä on toimivaltaansa käyttäen tehnyt ”ainoastaan” oikeudellista muotoa koskevan päätöksen. Tähän oikeudelliseen muotoon liittyy yleisesti ja syrjimättömästi vero-oikeudellisia seurauksia. Pääomien vapaa liikkuvuus ei voi velvoittaa jäsenvaltiota laatimaan verosääntönsä jonkin toisen jäsenvaltion verosäännöt huomioon ottaen varmistaakseen kaikissa tilanteissa verotuksen, joka poistaa kaikki kansallisista verosäännöstöistä johtuvat eroavuudet.(39) Päätökset, jotka verovelvollinen tekee sijoittamisesta toiseen jäsenvaltioon, voivat pikemminkin tapauksen mukaan olla enemmän tai vähemmän edullisia tai epäedullisia tällaiselle verovelvolliselle.(40)

63.      Nämä näkökohdat vahvistaa kolmanneksi se, että Puola voisi unionin oikeuden nojalla sallia myös sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot ja verottaa niitä tavanomaisen verotuksen mukaan – toisin sanoen muiden pääomayhtiöiden tavoin. Niin kauan kuin Puola ei erottelisi tässä yhteydessä koti- ja ulkomaisia sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja, pääomien vapaan liikkuvuutta ei voitaisi todeta rajoitetun.

64.      Nyt käsiteltävässä asiassa Puolan tekemän oikeudellista muotoa koskevan päätöksen vuoksi Puolassa ei ole lainkaan sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja, minkä vuoksi koti- ja ulkomaisia sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja ei etenkään erotella (tai ei voida erotella). Tämän pitäminen välillisenä syrjintänä – kuten komissio ilmeisesti tekee – menee liian pitkälle, ja siinä jätetään huomiotta sekä täytäntöönpanoa koskeva liikkumavara, joka yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä on nimenomaisesti annettu Puolalle, että jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus välittömän verotuksen alalla. Näin Puola nimittäin pakotettaisiin tosiasiallisesti sallimaan kansallisessa lainsäädännössään sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen perustaminen.

d)     Välipäätelmä

65.      Syrjinnästä ei näin ollen voida katsoa olevan kyse jo senkään vuoksi, ettei verovelvollisia syrjitä välillisesti. Tätä vastaan puhuvat sekä välillisen syrjinnän kiellon tarkoitus että se seikka, ettei Puola ole valinnut syrjivää erotteluperustetta. Tämän päätelmän vahvistaa lisäksi Puolalla sijoitusrahastojen verotuksessa oleva itsemääräämisoikeus.

2.     Toissijaisesti: objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevien tilanteiden olemassaolo

66.      Jos unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo kyseessä olevan välillinen syrjintä, olisi tutkittava, ovatko pääasiassa kyseessä olevat tilanteet objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa. Jos mahdollinen erilainen kohtelu perustuu nimittäin erilaisiin tilanteisiin, syrjintä on poissuljettua jo tästä syystä.(41) Objektiivisen rinnastettavuuden tutkimisella estetään lisäksi se, että esteenä asiallisesti perustellusta erilaisesta kohtelusta säätämiselle jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi ainoastaan se, että erotteluperuste korreloisi – toisinaan myös sattumanvaraisesti – yhtiön kotipaikan kanssa.(42)

67.      Tämän vuoksi on tutkittava, ovatko kotimaiset ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot ja ulkomaiset sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot toisiinsa objektiivisesti arvioituina rinnastettavissa olevissa tilanteissa.(43) Rinnastettavuutta on tutkittava siten, että huomioon otetaan kyseessä olevilla kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä.(44) Sen perusteella objektiivinen rinnastettavuus on kyseenalaista nyt käsiteltävässä asiassa.

68.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ei käy ilmi yksiselitteisesti, mihin päämääriin Puolan lainsäätäjä pyrkii ulkoisesti hoidettujen sijoitusrahastojen vapauttamisella yhteisöverosta. Komissio lähtee näin ollen siitä, että Puolassa käyttöön otetun vapautuksen päämääränä on varmistaa verotuksen neutraalisuus arvopapereihin kohdistuvien suorien ja välillisten sijoitusten osalta. Sijoitusrahaston tasolla sovellettavalla vapautuksella vältetään tulojen kaksinkertainen verottaminen sekä rahaston että sijoittajien tasolla.

69.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä vastoin todennut vastauksena unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, että päätös sallia Puolassa ainoastaan ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot perustuu kahteen syyhyn: ensinnäkin tällaisen rahaston toimintaa on tarkoitus pystyä arvioimaan Puolan oikeusjärjestyksessä oikeusvarmuuden mukaisesti, ja toiseksi sijoitusrahastoon yhteen koottu sijoittajien varallisuus on tarkoitus erottaa sijoittajansuojaan liittyvistä syistä rahastoyhtiön varallisuudesta.

70.      Puolan sijoitusrahastolain säännösten päämääränä on siten joka tapauksessa myös rajoittaa yhteissijoitusyritysten toimintaan liittyvää sijoitusriskiä sijoittajansuojaan liittyvistä syistä. Puolan käsityksen mukaan sijoitetun varallisuuden ja rahastoyhtiön varallisuuden erottaminen voidaan turvata riittävästi ainoastaan siten, että oikeuskelpoinen rahastoyhtiö hoitaa ulkoisesti sijoitusrahastoa. Tämä varallisuuden erottaminen johtaa Puolan mukaan samalla sijoitusriskien ja sijoitusrahaston perustamiseen ja hoitamiseen liittyvien taloudellisten riskien erottamiseen.

71.      Puolan verovapautussäännökset liittyvät suoraan tähän Puolan sijoitusrahastolaissa tehtyyn päätökseen. Siten myös vapautussäännökset palvelevat sijoittajansuojaa koskevaa päämäärää (ks. tästä myös jäljempänä 81 kohta). Tämän päämäärän perusteella Puolassa asuvat ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot ja ulkomaiset sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot eivät näin ollen myöskään ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevissa tilanteissa. Sisäisesti hoidettujen rahastojen tapauksessa yhtäältä sijoitusriskejä ja toisaalta maksukyvyttömyyteen ja vastuuseen liittyviä riskejä ei nimittäin voida erottaa yhtä selvästi kuin ulkoisesti hoidettujen rahastojen tapauksessa.

72.      Pääasia eroaa siten myös tältä osin olennaisesti unionin tuomioistuimen ratkaisemasta asiasta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.(45) Mainitussa ratkaisussaan unionin tuomioistuin tosin katsoi, että Suomen lainsäädännöllä, jossa yhteissijoitusyrityksen verotus määräytyi sen perustamistavan perusteella, rajoitetaan pääomien vapaata liikkuvuutta välillisen syrjinnän muodossa. Verosta voitiin vapauttaa ainoastaan sopimusperusteiset yhteissijoitusyritykset muttei yhtiömuotoisia yhteissijoitusyrityksiä. Suomen lainsäädännön mukaan sijoitusrahastot voitiin kuitenkin perustaa – samaan tapaan kuin käsiteltävässä asiassa – vain sopimusperusteisesti.

73.      Unionin tuomioistuin piti kuitenkin sijoitusrahaston perustamismuotoa kyseisessä asiassa ilmeisestikin pelkkänä muodollisuutena. Kyseisessä menettelyssä ei nimittäin tarkasteltu riittävästi aineellisia näkökohtia, jotka voivat liittyä perustamistavan valintaan, kuten sijoittajansuojaa.

74.      Pääasiassa sijoitusrahaston hoitamistavan ja Puolan tavoitteleman sijoittajansuojan välillä on sitä vastoin liityntä. Tästä syystä sijoitusrahaston sisäistä tai ulkoista hoitamista ei voida pitää pelkästään muodollisena vaatimuksena.

75.      Kotimaiset ulkoisesti hoidetut sijoitusrahastot ja ulkomaiset sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot eivät tämän vuoksi ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevissa tilanteissa Puolan asettaman päämäärän eli sijoittajansuojan kannalta.

3.     Päätelmä

76.      Vaikka katsottaisiin, että sijoitusrahaston hoitamistapaa koskevan liitynnän vuoksi kyse on välillisestä syrjinnästä, ulkoisesti ja sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevissa tilanteissa Puolan lainsäätäjän tavoitteleman päämäärän eli sijoittajansuojan kannalta. Syrjintäkieltoa ei siten ole rikottu.

C       Toissijaisesti: pääomien vapaan liikkuvuuden mahdollisen rajoituksen oikeuttaminen

77.      Jos unionin tuomioistuin sitä vastoin katsoo, että kyseessä ovat välillinen syrjintä ja objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevat tilanteet, erilainen kohtelu olisi joka tapauksessa oikeutettua. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan se, mitä SEUT 63 artiklassa määrätään, ei nimittäin rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella. SEUT 65 artiklan 3 kohdan mukaan tältä osin sallittu erilainen kohtelu ei kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista.(46) Tällainen erilainen kohtelu, joka koskee objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita, voidaan näin ollen hyväksyä vain, jos se on oikeutettua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä ja lisäksi oikeasuhteista.(47)

1.     Oikeuttamisperusteen olemassaolo

78.      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista selvityksistä ja Puolan toteamuksista ilmenee, että luvan myöntämistä sijoitusrahastoille ja sijoitusrahastojen verotusta koskevilla Puolan säännöksillä on – kuten olen jo todennut (ks. edellä 69 kohta) – lähinnä kaksi tavoitetta: yhtäältä niillä pyritään lisäämään oikeusvarmuutta sijoitusrahastojen perustamisessa ja toisaalta takaamaan tehokas sijoittajansuoja.

79.      Pelkästään oikeusvarmuuden tavoitteella ei voida oikeuttaa liikkumisvapauksien rajoittamista.(48) Jos näin olisi, jäsenvaltioilla olisi nimittäin vapaus asettaa tällaisia rajoituksia, kunhan ne on muotoiltu yksiselitteisesti.(49)

80.      Tilanne on kuitenkin toinen tehokasta sijoittajansuojaa koskevan tavoitteen osalta. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että sijoittajien suojeleminen on unionin yleisen edun mukainen tavoite.(50) Myös unionin lainsäätäjä on asettanut tämän tavoitteeksi antaessaan yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin. Kyseisen direktiivin johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmeneekin, että lainsäädännön lähentämisellä on tarkoitus taata tehokkaampi ja yhdenmukaisempi suoja osuudenhaltijoille.

81.      Tältä osin on merkityksetöntä, että sijoittajansuoja taataan nyt tarkasteltavassa tapauksessa verolainsäädännöllä. Vaikka useimmat verosäännökset palvelevat julkisten talousarvioiden rahoittamista, verolaeilla voidaan pyrkiä myös muihin tarkoituksiin. Niillä verovelvollisia voidaan ohjata käyttäytymään tietyllä tavalla kohdennettujen verohelpotusten tai ‑rasitteiden avulla. Puola on vastaavasti säätänyt vapautuksesta ainoastaan kannustimena sijoittaa ulkoisesti hoidettuihin sijoitusrahastoihin, joissa sijoittajansuoja toteutuu Puolan lainsäätäjän näkemyksen mukaan paremmin.

82.      Puolan hallitus totesi lisäksi istunnossa, että Puolan yhteisöverolain 17 §:n 1 momentin 58 kohdalla pyritään myös estämään väärinkäytöksiä. Kyseisen säännöksen mukaan suljetuille sijoitusrahastoille – kuten kantajalle – myönnetään nimittäin Puolan yhteisöverolain 6 §:n 1 momentin 10a kohdasta poiketen enintään aineellinen vapautus verosta osasta saamistaan tuloista, jotta estetään näiden rahastojen käyttö väärinkäyttötarkoituksiin. Ei kuitenkaan ole täysin selvää, missä määrin avoimen tai suljetun sijoitusrahaston muodon ja sen hoitamistavan välillä on yhteys. Jos tällainen yhteys on Puolan lainsäädännön mukaan olemassa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, myös lainsäädännöllä tavoiteltava väärinkäytösten estäminen olisi hyväksytty oikeuttamisperuste.

83.      Tehokasta sijoittajansuojaa koskeva Puolan lainsäätäjän tavoite muodostaa näin ollen joka tapauksessa yleistä etua koskevan pakottavan syyn, joka voi oikeuttaa mahdollisen pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamisen.

2.     Toimenpiteen oikeasuhteisuus

84.      Toimenpiteen – nyt käsiteltävässä asiassa tulojen verosta vapauttamisen epäämisen sisäisesti hoidetuilta sijoitusrahastoilta – on lisäksi oltava oikeasuhteinen. Tämä edellyttää, että sillä voidaan taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä on otettava huomioon pääomien vapaan liikkuvuuden erityispiirteet.(51)

85.      Verovapautuksen epääminen sisäisesti hoidetuilta sijoitusrahastoilta ei joka tapauksessa ole ilmeisen soveltumaton tavoitellun sijoittajansuojan saavuttamiseen. Koska ulkoisesti hoidettujen sijoitusrahastojen tulot on vapautettu verosta, piensijoittajille on houkuttelevampaa ostaa osuuksia ulkoisesti hoidetusta kuin sisäisesti hoidetusta sijoitusrahastosta.

86.      Ei myöskään vaikuta epäuskottavalta, että piensijoittajien sijoitusvarallisuuteen kohdistuu ulkoisesti hoidetussa sijoitusrahastossa vähäisempiä taloudellisia riskejä kuin sisäisesti hoidetussa sijoitusrahastossa. Varallisuuserät on – kuten myös Puola esittää – nimittäin erotettu oikeudellisesti toisistaan silloin, kun rahastoa hoidetaan ulkoisesti. Vastuuseen ja maksukyvyttömyyteen liittyvät riskit koskevat tästä syystä aluksi pelkästään oikeuskelpoista rahastoyhtiötä. Tälle ei ole esteenä se, että nämä edut mahdollisesti tasataan (välillisesti) siten, että sijoittajilta peritään esimerkiksi hallinnointipalkkioita. Vastaavat maksut ovat nimittäin sijoittajille läpinäkyvämpiä kuin mainitut riskit.

87.      Lievempää, yhtä hyvin tavoitteeseen soveltuvaa keinoa ei ole havaittavissa. Vapautuksen epääminen on myös asianmukaista. Punnittaessa yhtäältä tehokasta sijoittajansuojaa ja toisaalta pääomien vapaata liikkuvuutta keskenään on ensinnäkin otettava huomioon, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta sijoitusrahastoihin tehtävien sijoitusten muodon osalta. Unionin oikeudessa ei ole yhdenmukaistettu täysimääräisesti vero- eikä sijoituslainsäädäntöön sisältyvää sijoitusrahaston käsitettä, kuten olen edellä (ks. 57 kohta ja sitä seuraavat kohdat) jo todennut.

88.      Tämän punninnan kannalta ratkaisevia ovat yhtäältä sijoittajansuojan merkitys ja toisaalta se, miten laajasti pääomien vapaaseen liikkuvuuteen puututaan. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että sijoittajansuojan tavoite ei ole merkityksellinen pelkästään yksittäiselle markkinatoimijalle vaan sillä on myös rakenteellista merkitystä markkinoiden kannalta. Siten sijoittajat, jotka voivat luottaa sijoitusvarallisuutensa korkeatasoiseen suojaan, myös sijoittavat todennäköisemmin sijoitusrahastojen kautta.

89.      Samanaikaisesti pääomien vapaaseen liikkuvuuteen puututaan vähän. Kotimaisia sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja kohdellaan siten viime kädessä kuten kaikkia muita pääomayhtiöitä. Kilpailu ei vääristy tältä osin, koska kilpailevia sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja, joiden kotipaikka on Puolassa, ei ole olemassa. Ainoastaan kyseinen verovapautusta koskeva erioikeus on varattu edelleen ulkoisesti hoidetuille (koti- ja ulkomaisille) sijoitusrahastoille. Tämä on kuitenkin perusteltua, kun otetaan huomioon ulkoisesti hoidettujen sijoitusrahastojen tarjoama parempi sijoittajansuoja.

90.      Puolan säännökset eivät myöskään estä ulkomaisia sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja ylipäätään sijoittamasta Puolaan. Puola ei nimittäin kiellä sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen kautta tehtäviä sijoituksia, vaan se pelkästään epää niiltä vapautuksen verosta. Tällaista vapautusta ei kuitenkaan myönnetä myöskään muille verovelvollisille, jotka eivät ole rinnastettavissa ulkoisesti hoidettuihin sijoitusrahastoihin (kuten osakeyhtiöt).

91.      Unionin oikeudessa ei myöskään anneta yleistä oikeutta vapautua jäsenvaltion verotuksesta sen vuoksi, että toinen jäsenvaltio (nyt käsiteltävässä asiassa Luxemburg) sallii oikeusjärjestyksessään muita ”oikeudellisia muotoja”. Tällaisessa tapauksessa on pikemminkin vertailtava oikeudellisia tyyppejä keskenään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on tutkia, katsottiinko käsiteltävässä asiassa oikeudellisten tyyppien vertailun yhteydessä oikeudellista virhettä tekemättä, että ulkomaiset sisäisesti hoidetut sijoitusrahastot vastaavat ”tavanomaisia” Puolan oikeuden mukaan perustettuja pääomayhtiöitä (ks. jo edellä 50 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

3.     Välipäätelmä

92.      Puolan asettama tehokasta sijoittajansuojaa koskeva tavoite on yleistä etua koskeva pakottava syy. Ainoastaan ulkoisesti hoidetuille koti- ja ulkomaisille sijoitusrahastoille myönnettävä verovapautus voi myös taata kyseessä olevan tavoitteen toteutumisen, eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Mikäli näin ollen katsotaan, että kyseessä on pääomien vapaata liikkuvuuden rajoitus, tämä rajoitus olisi joka tapauksessa oikeutettu.

VI     Ratkaisuehdotus

93.      Ehdotan näin ollen, että Wojewódzki Sąd Administracyjny w Gliwicachin ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti:

SEUT 63 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään ainoastaan ulkoisesti muttei sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen tulojen vapauttamisesta yhteisöverosta, mikäli koti- ja ulkomaisia sijoitusrahastoja ei kohdella eri tavalla. Välillisestä syrjinnästä ei ole kyse, jos kansallinen sijoituslainsäädäntö ei mahdollista sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen perustamista, jolloin sisäisesti hoidettujen sijoitusrahastojen tulojen veronalaisuus koskee ainoastaan ulkomaisia sisäisesti hoidettuja sijoitusrahastoja, joita verotetaan silloin myös kaikkien muiden yhteisöjen tavoin.

1      Alkuperäinen kieli: saksa.

2      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276).

3      Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2009, L 302, s. 32).

4      Ks. tuomio 14.4.2016, Polkomtel (C‑397/14, EU:C:2016:256, 37 kohta).

5      Nimenomaisesti pääomien vapaasta liikkuvuudesta tuomio 16.12.2021, Prefettura di Massa Carrara (C‑274/20, EU:C:2021:1022, 18 kohta) ja tuomio 29.10.2015, Nagy (C‑583/14, EU:C:2015:737, 18 kohta).

6      Ks. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

7      Rajoitukset ja syrjintä ymmärretään jäljempänä pääomien vapaan liikkuvuuden estämisen erilaisina muotoina.

8      Ks. tuomio 27.4.2023, L Fund (C‑537/20, EU:C:2023:339, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

9      Ks. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

10      Ks. jo ratkaisuehdotukseni Google Ireland (C‑482/18, EU:C:2019:728, 36 kohta).

11      Näin äskettäin valtiontukilainsäädännön yhteydessä tuomio 14.12.2023, komissio v. Amazon.com ym. (C‑457/21 P, EU:C:2023:985, 39 kohta).

12      Ks. jo ratkaisuehdotukseni Google Ireland (C‑482/18, EU:C:2019:728, 37 kohta).

13      Tästä havainnollisesti julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Hornbach-Baumarkt (C‑382/16, EU:C:2017:974, 39 kohta ja sitä seuraava kohta).

14      Ks. tuomio 9.9.2021, Real Vida Seguros (C‑449/20, EU:C:2021:721, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15      Ks. vastaava arviointi tuomiossa 30.4.2020, Société Générale (C‑565/18, EU:C:2020:318, 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 13.3.2014, Bouanich (C‑375/12, EU:C:2014:138, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16      Ks. jo ratkaisuehdotukseni C (C‑122/15, EU:C:2016:65, 66 kohta).

17      Ks. tästä jo ratkaisuehdotukseni Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C‑385/12, EU:C:2013:531, 47 kohta).

18      Ks. tuomio 2.2.2023, Freikirche der Siebenten-Tags-Adventisten in Deutschland (C‑372/21, EU:C:2023:59, 29 kohta); konkreettisesti verolainsäädännöstä myös tuomio 5.2.2014, Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C‑385/12, EU:C:2014:47, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19      Tuomio 25.1.2011, Neukirchinger (C‑382/08, EU:C:2011:27, 37 kohta).

20      Ks. tuomio 3.3.2020, Vodafone Magyarország (C‑75/18, EU:C:2020:139, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21      Ks. tästä jo ratkaisuehdotukseni Memira Holding (C‑607/17, EU:C:2019:8, 36 kohta), ANGED (C‑233/16, EU:C:2017:852, 38 kohta) ja Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C‑385/12, EU:C:2013:531, 40 kohta).

22      Näin jo ratkaisuehdotukseni Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C‑385/12, EU:C:2013:531, 40 kohta).

23      Ks. esim. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 54 kohta); tuomio 16.12.2021, UBS Real Estate (C‑478/19 ja C‑479/19, EU:C:2021:1015, 40 kohta) ja tuomio 30.1.2020, Köln-Aktienfonds Deka (C‑156/17, EU:C:2020:51, 55 kohta).

24      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 55 kohta); tuomio 16.12.2021, UBS Real Estate (C‑478/19 ja C‑479/19, EU:C:2021:1015, 40 kohta) ja tuomio 30.1.2020, Köln-Aktienfonds Deka (C‑156/17, EU:C:2020:51, 56 kohta).

25      Juuri tästä oli kuitenkin kyse Italiassa tehdyssä avointen ja suljettujen sijoitusrahastojen erottelussa, ks. tuomio 16.12.2021, UBS Real Estate (C‑478/19 ja C‑479/19, EU:C:2021:1015, 69 kohta).

26      Ks. esim. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 64 kohta) ja tuomio 16.12.2021, UBS Real Estate (C‑478/19 ja C‑479/19, EU:C:2021:1015, 69 kohta).

27      Perustavasti verolainsäädännön yhteydessä tuomio 12.9.2006, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas (C‑196/04, EU:C:2006:544, 35 kohta).

28      Ks. jo ratkaisuehdotukseni Oy AA (C‑231/05, EU:C:2006:551, 55 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

29      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276).

30      Tämä ilmenee julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotuksesta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2021:823, 90 kohta).

31      Tämänsuuntaisesti jo julkisasiamies Hoganin ratkaisuehdotus Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Yhteissijoitusyritysten maksamat tulot) (C‑480/19, EU:C:2020:942, 52 kohta).

32      Ks. tuomio 3.3.2020, Tesco-Global Áruházak (C‑323/18, EU:C:2020:140, 74 kohta) ja tuomio 3.3.2020, Vodafone Magyarország (C‑75/18, EU:C:2020:139, 54 kohta).

33      Ks. jo ratkaisuehdotukseni Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C‑385/12, EU:C:2013:531, 41 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

34      Ks. yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin johdanto-osan kolmas ja neljäs perustelukappale.

35      Direktiivin 2011/61/EU johdanto-osan 20 perustelukappaleesta ilmenee ainoastaan, että oikeudellisesta muodosta riippuen vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja olisi oltava mahdollista hoitaa joko ulkopuolelta tai sisäisesti.

36      Näin viimeksi valtiontukilainsäädännön alalla tuomio 14.12.2023, komissio v. Amazon.com ym. (C‑457/21 P, EU:C:2023:985, 39 kohta).

37      Tuomio 14.12.2023, komissio v. Amazon.com ym. (C‑457/21 P, EU:C:2023:985, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Vastaavasti ks. tuomio 6.12.2007, Columbus Container Services (C‑298/05, EU:C:2007:754, 53 kohta).

39      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 59 kohta); tuomio 30.1.2020, Köln-Aktienfonds Deka (C‑156/17, EU:C:2020:51, 72 kohta) ja tuomio 7.11.2013, K (C‑322/11, EU:C:2013:716, 80 kohta).

41      Ks. tuomio 12.12.2006, Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation (C‑374/04, EU:C:2006:773, 46 kohta).

42      Ks. tästä jo ratkaisuehdotukseni Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C‑385/12, EU:C:2013:531, 47 kohta).

43      Unionin tuomioistuin tutkii rinnastettavuutta osittain myös vasta oikeuttamisperusteiden yhteydessä, ks. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 68 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 30.6.2016, Riskin ja Timmermans (C‑176/15, EU:C:2016:488, 28 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

44      Vakiintunut oikeuskäytäntö, ks. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276).

46      Ks. tuomio 17.3.2022, AllianzGI-Fonds AEVN (C‑545/19, EU:C:2022:193, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Ks. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 68 kohta).

48      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 85 kohta), jossa viitataan julkisasiamies Saugmandsgaard Øen samassa asiassa esittämään ratkaisuehdotukseen (C‑342/20, EU:C:2021:823, 97 ja 99 kohta) sisältyviin toteamuksiin.

49      Tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 85 kohta).

50      Tuomio 1.8.2022, HOLD Alapkezelő (C‑352/20, EU:C:2022:606, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Ks. tuomio 7.4.2022, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Sopimusperusteisten sijoitusrahastojen verovapaus) (C‑342/20, EU:C:2022:276, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).