VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

11 päivänä syyskuuta 2008

Asia F-51/07

Philippe Bui Van

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokan ja palkkatason määrittäminen – Sääntöjenvastainen määrittäminen – Lainvastaisen toimen peruuttaminen – Perusteltu luottamus – Kohtuullinen aika – Puolustautumisoikeudet – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Bui Van vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission yhteisen tutkimuskeskuksen pääjohtajan 4.10.2006 tekemän päätöksen, jolla kantajan uudeksi palkkaluokaksi määriteltiin AST 3, taso 2, vaikka hänen palkkaluokakseen oli alun perin määritelty AST 4, taso 2, ja nimittävän viranomaisen 5.3.2007 tekemän päätöksen hänen valituksensa hylkäämisestä sekä määräämään yhden euron symbolisen korvauksen hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle vahingonkorvausta 1 500 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Kantaja vastaa kahdesta kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja yhdestä kolmasosasta kantajan oikeudenkäyntikuluja.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäinen alakohta)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Peruuttaminen – Lainvastaiset toimet – Edellytykset – Kohtuullinen aika – Laskeminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohta)

3.      Virkamiehet – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta)

1.     Vaikka kaikille yhteisön toimielimille, jotka toteavat, että niiden tekemä päätös on lainvastainen, on tunnustettu oikeus peruuttaa se taannehtivasti kohtuullisen ajan kuluessa, tätä oikeutta voidaan rajoittaa siksi, että on tarpeen suojata päätöksen osalta sellaisena edunsaajana olevan henkilön perusteltua luottamusta, joka on voinut luottaa toimen lainmukaisuuteen, kun kyseistä toimea ei ole toteutettu tämän antamien virheellisten tai epätäydellisten tietojen perusteella. Tältä osin hallintopäätöksen vastaanottajan perustellun luottamuksen syntymisen kannalta ratkaiseva päivämäärä on se, jolloin toimi on annettu tiedoksi, eikä sen antamis- tai peruuttamispäivämäärä.

Tältä osin on tukeuduttava niitä edellytyksiä koskevaan oikeuskäytäntöön, joilla hallinto voi henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti periä takaisin perusteettoman edun, ja erityisesti edellytykseen, jonka mukaan suorituksen sääntöjenvastaisuuden on oltava ilmeinen.

Vaikka lainvastaisen toimen adressaatille olisi syntynyt perusteltu luottamus, ehdoton yleinen etu, joka koskee erityisesti hyvää hallintoa ja toimielimen taloudellisten resurssien turvaamista, voi ohittaa edunsaajan intressin sen suhteen, että tilanne, jota hän voi pitää pysyvänä, säilytetään ennallaan.

(ks. 51, 53, 54, 56 ja 62 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, Snupat v. korkea viranomainen, 22.3.1961 (Kok. 1961, s. 99, 159 ja 160 kohta); asia 14/61, Koninklijke Nederlandsche Hoogovens en Staalfabrieken v. korkea viranomainen, 12.7.1962 (Kok. 1962, s. 485, 516 ja 518 kohta); asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, 3.3.1982 (Kok. 1982, s. 749, 10–12 kohta); asia 15/85, Consorzio Cooperative d’Abruzzo v. komissio, 26.2.1987 (Kok. 1987, s. 1005, 12–17 kohta); asia C‑248/89, Cargill v. komissio, 20.6.1991 (Kok. 1991, s. I‑2987, 20 kohta); asia C‑365/89, Cargill, 20.6.1991 (Kok. 1991, s. I‑3045, 18 kohta); asia C‑90/95 P, De Compte v. parlamentti, 17.4.1997 (Kok. 1997, s. I‑1999, 35–37 ja 39 kohta) ja asia C‑183/95, Affish, 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I‑4315, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑38/93, Stahlschmidt v. parlamentti, 24.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑65 ja II‑227, 19 kohta); asia T‑205/01, Ronsse v. komissio, 5.11.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑211 ja II‑1065, 47 kohta); yhdistetyt asiat T‑180/02 ja T‑113/03, Gouvras v. komissio, 15.7.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑225 ja II‑987, 110 kohta); asia T‑416/04, Kontouli v. neuvosto, 27.9.2006 (Kok. H. 2006, s. II‑A‑2‑897, 161, 162 ja 167 kohta) ja asia T‑324/04, F v. komissio, 16.5.2007, (142 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.     Lainvastainen hallintotoimi on peruutettava kohtuullisessa ajassa, jota on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella, kuten sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella, vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella, sen perusteella, luodaanko kyseisellä toimella subjektiivisia oikeuksia, sekä intressivertailun perusteella. Pääsääntöisesti kohtuullisena on pidettävä peruuttamiseen kulunutta aikaa, joka vastaa henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa kanteen nostamiselle säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Kun tämä määräaika koskee hallintoa itseään, sen lähtökohdaksi on otettava sen toimen antamispäivä, jonka hallinto aikoo peruuttaa.

(ks. 63 ja 67–69 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Snupat v. korkea viranomainen (Kok. s. 159); em. asia Koninklijke Nederlandsche Hoogovens en Staalfabrieken v. korkea viranomainen (Kok. s. 520); em. asia De Compte v. parlamentti, 35 kohta ja yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 15.10.2002 (Kok 2002, s. I‑8375, 187 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑20/96, Pascall v. komissio, 27.11.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑361 ja II‑977, 72 ja 77 kohta); asia T‑197/99, Gooch v. komissio, 5.12.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑271 ja II‑1247, 53 kohta); asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok. 2004, s. II‑3381, 66 kohta) ja em. asia Kontouli v. neuvosto, 161 kohta.

3.     Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, jotka on saatettu vireille tiettyä henkilöä vastaan ja joiden päätteeksi voidaan tehdä tälle henkilölle vastainen päätös, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös kyseistä menettelyä koskevan nimenomaisen sääntelyn puuttuessa. Tämä periaate, joka vastaa hyvän hallinnon vaatimuksia, edellyttää, että kysymyksessä olevalle henkilölle on varattava tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä niistä seikoista, joita voidaan tehtävässä päätöksessä käyttää häntä vastaan. Tältä osin Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa määrätään, että hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen ”sisältyy erityisesti – jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti, – –”.

Kaikesta puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta ei kuitenkaan seuraa riidanalaisen päätöksen kumoamista. Näin on silloin, kun lainvastaisuudella ei ole voinut olla vaikutusta riidanalaisen päätöksen sisältöön. Virkavirhettä merkitsevä lainvastaisuus voi kuitenkin olla vahingonkorvauksen perusteena.

Siten virkamiehelle, jota hallinto ei ole kuullut ennen hänelle vastaisen päätöksen tekemistä, aiheutuu henkistä kärsimystä sen seurauksena, että hän on tuntenut joutuneensa toteamaan tapahtuneen tosiseikan, ja hänelle on tämän vuoksi maksettava asianmukainen korvaus.

(ks. 72–74, 81, 84 ja 92–94 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 234/84, Belgia v. komissio, 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2263, 27 kohta); asia C‑301/87, Ranska v. komissio, 14.2.1990 (Kok. 1990, s. I‑307, 31 kohta); asia C‑142/87, Belgia v. komissio, 21.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑959, 48 kohta); asia C‑458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, 3.10.2000 (Kok. 2000, s. I‑8147, 99 kohta); asia C‑288/96, Saksa v. komissio, 5.10.2000 (Kok. 2000, s. I‑8237, 99 ja 101 kohta); em. asia Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 318 ja 324 kohta ja asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006 (Kok. 2006, s. I‑10915, 37 ja 38 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑372/00, Campolargo v. komissio, 23.4.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑49 ja II‑223, 31 kohta) ja asia T‑277/03, Vlachaki v. komissio, 8.3.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑57 ja II‑243, 64 kohta).

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

11 päivänä syyskuuta 2008 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokan ja palkkatason määrittäminen – Sääntöjenvastainen määrittäminen – Lainvastaisen toimen peruuttaminen – Perusteltu luottamus – Kohtuullinen aika – Puolustautumisoikeudet – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus

Asiassa F‑51/07,

jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,

Philippe Bui Van, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Hettange-Grande (Ranska), edustajinaan asianajajat S. Rodrigues ja R. Albelice,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Currall ja G. Berscheid,

vastaajana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Van Raepenbusch (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Boruta ja H. Kanninen,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.6.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Bui Van vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 30.5.2007 faksitse saapuneella kannekirjelmällään (alkuperäinen saapui 4.6.2007) virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen komission yhteisen tutkimuskeskuksen (jäljempänä JRC) pääjohtajan 4.10.2006 tekemän päätöksen, jolla kantajan uudeksi palkkaluokaksi on määritetty AST 3, taso 2, vaikka hänen palkkaluokakseen oli alun perin määritetty AST 4, taso 2 (jäljempänä riidanalainen päätös), ja nimittävän viranomaisen 5.3.2007 tekemän päätöksen hänen valituksensa hylkäämisestä sekä määräämään yhden euron symbolisen korvauksen hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 85 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Kaikki aiheettomasti suoritetut määrät peritään takaisin, jos edun saaja on ollut tietoinen suorituksen aiheettomuudesta tai jos suorituksen aiheettomuus oli niin ilmeinen, että hänen olisi pitänyt tietää siitä.

Takaisinperimispyyntö on tehtävä viiden vuoden määräajassa siitä päivästä, jolloin määrä on suoritettu. Jos nimittävä viranomainen pystyy osoittamaan, että asianomainen on tahallisesti johtanut hallintoa harhaan kyseisen määrän saadakseen, takaisinperimispyyntö on voimassa vielä kyseisen määräajan päättymisen jälkeenkin.”

3        Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII, jonka otsikkona on ”Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat siirtymätoimenpiteet” ja joka lisättiin henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla, 1.5.2004 voimaan tulleella neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, s. 1), olevan 13 artiklan 1 kohdan mukaan ennen 1.5.2006 soveltuvien hakijoiden luetteloon otetut ja kyseisen päivämäärän jälkeen palvelukseen otetut virkamiehet luokitellaan palkkaluokkaan AST 3, kun kysymys on palkkaluokkia B 5 ja B 4 koskevan avoimen kilpailun läpäisseistä hakijoista.

4        Ilmoitus avoimesta kilpailusta EPSO/B/23/04 varallaololuettelon laatimiseksi myöhempää palvelukseen ottamista varten tutkimuksen ja tekniikan alan teknisistä toimihenkilöistä (B5/B4) (EUVL C 81 A, 31.3.2004, s. 17; jäljempänä kilpailuilmoitus) sisältää seuraavan alaviitteen:

”Tämä palkkaluokkaa B5/B4 koskeva kilpailu on julkaistu nykyisten henkilöstösääntöjen mukaisesti. Komissio on kuitenkin toimittanut neuvostolle henkilöstösääntöjen muuttamista koskevan ehdotuksen. Ehdotukseen sisältyy muun muassa uusi urajärjestelmä. Tämän kilpailun läpäisseille hakijoille voidaan siis ehdottaa palvelukseen ottamista uusien henkilöstösääntöjen perusteella, jos neuvosto ne hyväksyy. Muutettujen henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 jakson 11 ja 12 artiklassa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti palkkaluokat B5 ja B4 korvataan 1. toukokuuta 2004 alkavan ja 30. huhtikuuta 2006 päättyvän siirtymäkauden aikana palkkaluokalla B*3 ja tämän jälkeen palkkaluokalla AST 3.”

 Tosiseikat

5        Kantaja on kilpailun EPSO/B/23/04 läpäissyt hakija.

6        Sen jälkeen kun kantaja oli otettu kilpailun EPSO/B/23/04 valintalautakunnan joulukuussa 2005 laatimaan soveltuvien hakijoiden luetteloon, hänet otettiin nimittävän viranomaisen 28.6.2006 tekemällä päätöksellä 16.9.2006 palvelukseen tehtäväryhmän AST, palkkaluokan 4, taso 2, koeajalla olevaksi virkamieheksi ja hänet määrättiin työskentelemään YTK:ssä Transuraanien tutkimuslaitoksessa Karlsruhessa (Saksa). Kantaja vastaanotti 18.7.2006 tämän päätöksen, josta hän ilmoittaa saaneensa tiedon sähköpostitse 6.7.2006.

7        Kantaja ei aloittanut tehtävässään 16.9.2006 vaan 1.10.2006.

8        Riidanalaisella päätöksellä, jolla kumottiin ja korvattiin 28.6.2006 tehty päätös, kantajan tehtäväryhmäksi määritettiin AST ja palkkaluokaksi 3, taso 2, 1.10.2006 alkaen. Tämä päätös annettiin hänelle käteen 19.10.2006.

9        Kantaja toimitti 7.11.2006 päivätyllä kirjeellä, joka saapui samana päivänä pääosaston ”Henkilöstö ja hallinto” yksikköön ”Valitukset”, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen riidanalaisesta päätöksestä. Tässä valituksessa kantaja väittää ennen kaikkea joutuneensa ”toteamaan tapahtuneen tosiasian”, kun hänen palkkaluokkansa on määritetty uudelleen kolme päivää sen jälkeen, kun hän oli aloittanut tehtävässään, ja että hän oli irtisanoutunut edellisestä työstään tullakseen nimitetyksi palkkaluokkaan AST 4, tasolle 2.

10      Myös kolme muuta Transuraanien tutkimuslaitoksen palvelukseen otettua virkamiestä, B, H ja L, joiden palkkaluokka oli niin ikään määritetty uudelleen palkkaluokasta AST 4 palkkaluokkaan AST 3, tekivät 15.12.2006 valituksen palkkaluokkansa uudelleen määrittämistä koskevista päätöksistä.

11      Nimittävä viranomainen hylkäsi 5.3.2007 tekemällään päätöksellä kantajan valituksen. Sen sijaan se hyväksyi edellä mainittujen kolmen muun virkamiehen valitukset.

 Asianosaisten vaatimukset

12      Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        ottaa kanteen tutkittavaksi

–        kumoaa hänen valituksensa hylkäämisestä 5.3.2007 tehdyn päätöksen

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        ilmoittaa nimittävälle viranomaiselle riidanalaisen päätöksen kumoamisen vaikutuksista, jotka koskevat muun muassa palkkaluokan määrittämistä, nimityksen taannehtivuutta siitä päivästä lähtien, jona kantaja aloitti tehtävissään, palkkauksen erotusta, viivästyskorkoja ja ylennystä

–        myöntää kantajalle yhden euron symbolisen korvauksen hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13      Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        määrää oikeudenkäyntikuluista laissa määrätyllä tavalla.

 Oikeudellinen arviointi

A       Vaatimukset, joiden mukaan 5.3.2007 tehty päätös on kumottava ja virkamiestuomioistuimen on ilmoitettava riidanalaisen päätöksen kumoamisen vaikutukset

14      Vaikka kantaja vaatii erityisesti kumoamaan nimittävän viranomaisen 5.3.2007 tekemän päätöksen, jolla on hylätty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 7.11.2006 tehty valitus, vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella kanteen tarkoituksena on saattaa virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi kantajalle vastainen toimi, josta valitus oli tehty (ks. erityisesti vastaavasti mm. asia 293/87, Vainker v. parlamentti, tuomio 17.1.1989, Kok. 1989, s. 23, 8 kohta ja asia F-100/05, Chatziioannidou v. komissio, tuomio 14.11.2006, 24 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tästä seuraa, että esillä olevassa kanteessa vaaditaan kumoamaan 4.10.2006 tehty riidanalainen päätös, jolla kantajan uudeksi palkkaluokaksi on määritetty AST 3, taso 2, vaikka hänen palkkaluokakseen oli alun perin määritetty AST 4, taso 2.

15      Näin ollen vaatimuksen, joka muodollisesti koskee valituksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä, on katsottava kohdistuvan myös riidanalaiseen päätökseen ja yhdistyvän sen kumoamisesta esitettyyn päävaatimukseen.

16      Toiseksi kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta ilmoittamaan riidanalaisen päätöksen mahdollisen kumoamisen vaikutukset.

17      Tältä osin riittää, kun todetaan, ettei virkamiestuomioistuimen asiana ole antaa määräyksiä yhteisön toimielimille (ks. erityisesti asia T-156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. II‑407, 150 kohta ja asia F-17/05, De Brito Sequeira Carvalho v. komissio, tuomio 13.12.2006, 134 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); tästä riippumatta todetaan, että EY 233 artiklassa esitetään yleinen velvollisuus, jonka mukaan kumotun toimen antaneen toimielimen on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

18      Kannekirjelmässä esitetty määräyksen antamista koskeva vaatimus on siten jätettävä tutkimatta.

1.     Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen

a)     Asianosaisten lausumat

19      Komissio huomauttaa, että kantajan valituksessa esitetty olennainen väite koskee sitä, että kantaja oli hyväksynyt tarjouksen nimittämisestään palkkaluokkaan AST 4. Siinä ei ole käytetty ilmaisua perusteltu luottamus, mutta toimielin myöntää, että siihen vetoaminen on ollut kantajan aikomuksena.

20      Valituksessa ei viitata liioin yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen. Komissio myöntää kuitenkin, että kantaja on voinut vedota tähän seikkaan vasta saatuaan vastauksen valitukseensa ja voituaan verrata sitä vastaavat valitukset tehneille kolmelle muulle henkilölle annettuihin vastauksiin. Näissä olosuhteissa komissio katsoo, että kantaja on kohtuudella voitu vapauttaa noudattamasta ehdottomasti sääntöä, jonka mukaan valituksen ja kanteen on oltava yhdenmukaisia.

21      Kantajan mukaan oikeuskäytännöstä seuraa, että henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan tarkoituksena ei ole rajata ehdottomalla ja lopullisella tavalla mahdollista oikeudenkäyntimenettelyä, kunhan kanteessa ei muuteta valituksen perustetta eikä kohdetta (asia 52/85, Rihoux ym. v. komissio, tuomio 7.5.1986, Kok. 1986, s. 1555, 12 kohta). Näin ollen riitauttamisperusteita voidaan kehittää yhteisöjen tuomioistuimissa esittämällä kanneperusteita ja perusteluita, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti (em. asia Rihoux ym. v. komissio, tuomion 13 kohta).

22      Kantaja huomauttaa lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen korostaneen asiassa 133/88, Del Amo Martinez vastaan parlamentti, 14.3.1989 antamassaan tuomiossa (Kok. 1989, s. 689, 11 kohta), että koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on epävirallinen ja koska asianosaiset toimivat tässä vaiheessa yleensä ilman asianajajaa, hallinnon ei pidä tulkita valituksia suppeasti vaan päinvastoin tutkittava ne avoimesti.

23      Esillä olevassa asiassa kantaja huomauttaa, että hän on tehnyt valituksensa asianajajaan turvautumatta ja että hän on tämän valituksensa tueksi vedonnut virheelliseen palkkaluokan uudelleen määrittämiseen siltä osin kuin hän on joutunut toteamaan tapahtuneen tosiseikan eikä hänelle ole määritetty sitä palkkaluokkaa, jonka vuoksi hän oli irtisanoutunut aikaisemmista tehtävistään. Kanteen tueksi esitetyt perusteet on otettava tutkittavaksi siltä osin kuin ne liittyvät läheisesti tähän riitauttamisperusteeseen.

b)     Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

24      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan virkamiesten nostamissa kanteissa esitetyillä vaatimuksilla ei ainoastaan ole oltava sama kohde kuin edeltävässä hallinnollisessa valituksessa, vaan myös niissä esitetyillä riitauttamisperusteilla on oltava sama peruste kuin valituksessa (ks. vastaavasti asia T-193/96, Rasmussen v. komissio, tuomio 16.9.1998, Kok. H. 1998, s. I‑A‑495 ja II‑1495, 47 kohta ja asia F-31/07, Putterie-De-Beukelaer v. komissio, tuomio 21.2.2008, 43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, asia T-160/08 P). Näitä riitauttamisperusteita voidaan kuitenkin kehittää esittämällä kanneperusteita ja perusteluita, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti (asia C-62/01 P, Campogrande v. komissio, tuomio 23.4.2002, Kok. 2002, s. I‑3793, 34 kohta; asia T-58/91, Booss ja Fischer v. komissio, tuomio 3.3.1993, Kok. 1993, s. II‑147, 83 kohta; asia T-496/93, Allo v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. H. 1995, s. I‑A‑127 ja II‑405, 26 kohta; asia T-293/02, Vranckx v. komissio, määräys 9.9.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑187 ja II‑947, 41 kohta ja asia T-165/04, Vounakis v. komissio, tuomio 13.7.2006, Kok. H. 2006, s. II‑A‑2‑735, 27 kohta).

25      Esillä olevassa asiassa on selvää, että valituksen ja kanteen kohteena on päätös kantajan palkkaluokan uudelleen määrittämisestä taannehtivasti palkkaluokkaan AST 3, tasolle 2, vaikka palvelukseen ottamisensa ajankohtana kantajan palkkaluokaksi oli määritetty AST 4, taso 2. Lisäksi kanteeseen sisältyvät riitauttamisperusteet perustuvat samoihin perusteisiin kuin valitus, eli siihen, että kantajalle ei ole määritetty sitä palkkaluokkaa, jonka vuoksi hän väittää irtisanoutuneensa edellisestä työpaikastaan, ja että hän on joutunut toteamaan tapahtuneen tosiseikan. Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva peruste liittyy näin ollen läheisesti näihin riitauttamisperusteisiin.

26      Kuten komissio myöntää, juuri nimittävän viranomaisen vastaus kantajan valitukseen, kun sitä verrataan B:n, H:n ja L:n valituksiin annettuihin vastauksiin, on saanut asianomaisen henkilön vetoamaan kannekirjelmässään yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen.

27      Edellä esitetyn perusteella komission kumoamisvaatimuksen osalta esittämä prosessin edellytyksen puuttumista koskeva väite on hylättävä tai ainakin sen siltä osin esittämät epäilykset on torjuttava.

2.     Kumoamiskanteen aineelliset perusteet

28      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista toinen koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja toinen ilmeistä arviointivirhettä sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista.

29      Ensimmäiseksi on tutkittava toinen peruste.

a)     Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista

 Asianosaisten lausumat

30      Toisen kanneperusteensa yhteydessä kantaja huomauttaa aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lainvastaisen toimen peruuttaminen on sallittua, jos tämä tehdään kohtuullisen ajan kuluessa ja jos toimen antanut toimielin on riittävästi ottanut huomioon sen, missä määrin se, jolle toimi on osoitettu, on mahdollisesti voinut luottaa sen lainmukaisuuteen. Jos nämä edellytykset eivät täyty, peruuttaminen on vastoin oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, minkä johdosta se on kumottava (asia 15/85, Consorzio Cooperative d’Abruzzo v. komissio, tuomio 26.2.1987, Kok. 1987, s. 1005, Kok. Ep. IX, s. 29, 12 ja 17 kohta).

31      Esillä olevassa asiassa nimittävä viranomainen on kantajan mukaan tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että kohtuullisen ajan laskeminen voi alkaa nimityspäätöksen tiedoksiantopäivästä eli 6.7.2006 eikä alkuperäisestä nimityspäätöksestä eli 28.6.2006.

32      Vaikka perustellun luottamuksen syntymisen arvioimiseksi huomioon otettava ajankohta on todella toimen tiedoksi antamisen tai tiedoksi saamisen ajankohta, sama ei voi kantajan mukaan koskea tilannetta, jossa on arvioitava, missä ajassa hallinnon on peruutettava lainvastainen toimi. Tämä viimeksi mainittu määräaika on riippumaton lainvastaisen toimen tiedoksi antamisesta asianomaiselle henkilölle, ja se lasketaan toimen antamisesta sen peruuttamiseen, riippumatta tiedoksi antamisesta, joka on muodollisuus sitä kohtaan, jolle toimi on osoitettu.

33      Näin ollen kohtuullista aikaa laskettaessa huomioon otettava ajanjakso on esillä olevassa asiassa alkuperäisen nimityspäätöksen tekemisen (eli 28.6.2006) ja tämän päätöksen peruuttamisen (eli 4.10.2006) välillä kulunut aika, toisin sanoen kolme kuukautta ja seitsemän päivää.

34      Lisäksi kantaja arvostelee nimittävää viranomaista siitä, että se on pitänyt oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla kohtuullisena sitä yli kolmen kuukauden aikaa, jossa 28.6.2006 tehty päätös on peruutettu.

35      Oikeuskäytännön mukaan kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella (yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok. 2002, s. I‑8375, 187 kohta ja asia T-144/02, Eagle ym. v. komissio, tuomio 5.10.2004, Kok. 2004, s. II‑3381, 66 kohta).

36      Esillä olevassa asiassa hallinto oli ennen kantajan nimittämistä 28.6.2006 tehnyt saman palkkaluokan määrittämistä koskevan virheen sisältämät kolme nimityspäätöstä, 7.4.2006 B:n, 2.5.2006 H:n ja 12.5.2006 L:n osalta, minkä vuoksi yli kolmen kuukauden ajan kuluminen 28.6.2006 tehdyn kantajan nimityspäätöksen ja sen 4.10.2006 tapahtuneen peruuttamisen välillä ei ole selvästikään kohtuullista esillä olevan asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys alemman palkkaluokan määrittämisellä on asianosaiselle.

37      Kantaja vaatii lisäksi komissiota selittämään, miksi se oli peruuttanut L:n palkkaluokan uudelleen määrittämisestä tehdyn päätöksen, vaikka se oli esillä olevassa asiassa katsonut kohtuulliseksi ajaksi neljä kuukautta. Jos seurataan komission päättelyä, jonka mukaan kohtuullinen aika lainvastaisen toimen peruuttamiseksi lasketaan toimen tiedoksi antamisesta sen peruuttamiseen, nimittävällä viranomaisella on ollut neljän kuukauden pituinen kohtuullinen aika peruuttaa L:n alkuperäinen nimityspäätös, sillä kyseisen päätöksen tiedoksi antamisen ja sen peruuttamisen välillä oli kulunut kolme kuukautta ja 23 päivää. Tästä seuraa kantajan mukaan, että hallinto on kohdellut eri tavoin kantajaa ja tämän kollegaa L:ää.

38      Kantaja vetoaa vielä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin hän saattoi saatuaan tiedon 28.6.2006 tehdystä nimityspäätöksestä perustellusti luottaa päätöksen ilmeiseen lainmukaisuuteen ja vaatia, että se pysytetään voimassa. Vaikka kilpailuilmoituksen alaviitteessä viitattiin ”henkilöstösääntöjen muuttamista koskevaan [komission] ehdotukseen”, jolla otetaan käyttöön ”uusi urajärjestelmä”, käytettyjä sanavalintoja (joiden mukaan ”tämän kilpailun läpäisseille hakijoille voidaan siis ehdottaa palvelukseen ottamista uusien henkilöstösääntöjen perusteella”) voitiin kantajan mielestä tulkita siten, että oli olemassa pelkkä mahdollisuus palvelukseen ottamisesta muutettujen henkilöstösääntöjen säännösten perusteella.

39      Komissio huomauttaa heti alkuun, että kysymyksessä olevan kilpailun hakijoiden huomio oli erityisesti kiinnitetty siihen, että nimittämistapauksessa heidän palkkaluokakseen määritettäisiin B*3 tai mahdollisesti AST 3. Alun perin nimittämisestä palkkaluokkaan AST 4 päätettiin pelkästään Transuraanien tutkimuslaitoksen henkilöstöosaston tekemän, syyskuun lopulla 2006 paljastuneen virheen vuoksi. Tämä virhe oli ilmeinen. Sen jälkeen kun virhe oli todettu, YTK:n pääjohtaja teki nopeasti, 4.10.2006, oikaisupäätöksen, joka annettiin kantajalle tiedoksi 19.10.2006 keskustelussa, jonka kuluessa tälle ilmoitettiin taloudellisista seurauksista sekä mahdollisuudesta kanteen nostamiseen.

40      Komissio toteaa, että oikeuskäytännön mukaan silloin, kun toimi on lainvastainen, sen antaneella toimielimellä on oikeus peruuttaa se taannehtivasti kohtuullisen ajan kuluessa (asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, tuomio 3.3.1982, Kok. 1982, s. 749, 10 kohta; em. asia Consorzio Cooperative d’Abruzzo v. komissio, tuomion 12 kohta; asia C-248/89, Cargill v. komissio, tuomio 20.6.1991, Kok. 1991, s. I‑2987, 20 kohta ja asia T-197/99, Gooch v. komissio, tuomio 5.12.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑271 ja II‑1247, 53 kohta).

41      Esillä olevassa asiassa lainvastaisuus on ilmeistä pelkästään henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan sanamuodon perusteella, mitä kantaja ei näytä kiistävän.

42      Kohtuullisen ajan osalta komissio väittää, että oikeuskäytännön mukaan hallintopäätöksen vastaanottajan perustellun luottamuksen syntymisen kannalta ratkaiseva hetki on se, jolloin toimi on annettu tiedoksi, eikä sen antamishetki (asia C-90/95 P, De Compte v. parlamentti, tuomio 17.4.1997, Kok. 1997, s. I‑1999, 35 kohta ja asia T-20/96, Pascall v. komissio, tuomio 27.11.1997, Kok. H. 1997, s. I‑A‑361 ja II‑977, 79 kohta). Tästä syystä tällaista perusteltua luottamusta ei voi syntyä, jos kantaja ei itsekään ole tietoinen sen perustaksi oletetun toimen olemassaolosta. Vastaavasti luottamuksen voidaan katsoa lakkaavan silloin, kun toinen päätös, jolla ensimmäinen peruutetaan, annetaan tiedoksi.

43      Näin ollen komissio katsoo, että alkuperäisen nimityspäätöksen peruuttamista koskeva aika on joka tapauksessa alkanut kulua 18.7.2006, jolloin kantaja vastaanotti ensimmäisen nimityspäätöksen (tai 6.7.2006, jolloin päätös toimitettiin sähköpostitse). Ajanjakso, jonka kuluessa peruuttaminen saattoi tapahtua, päättyi 19.10.2006, jolloin ensimmäisen, lainvastaisen päätöksen peruuttamisesta tehty päätös annettiin tiedoksi.

44      Tämä kanta on komission mukaan yhdenmukainen sen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa omaksutun ratkaisun kanssa, jonka kohteena on tiettyä henkilöä koskevasta päätöksestä tehtävän valituksen tekemiselle asetetun määräajan alkaminen, sillä tämä määräaika alkaa ”päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi sille, jolle se on osoitettu, ja joka tapauksessa viimeistään siitä päivästä, jolloin hän on saanut tiedon päätöksestä, jos on kyse tiettyä henkilöä koskevasta toimenpiteestä”.

45      Lisäksi komissio katsoo, että kolmen kuukauden ja yhden päivän aika on kohtuullinen. Se vetoaa siihen, että määräajan kohtuullisuutta on arvioitava asiaa koskevien olosuhteiden perusteella ja että valituksen tekemiselle tai kanteen nostamiselle henkilöstöasioissa asetettua määräaikaa voidaan tältä osin pitää pätevänä vertailukohtana arvioitaessa, onko määräaika kohtuullinen silloin, kun peruutetaan päätös, jolla luodaan oikeuksia.

46      Vaikka joissakin yhteisön oikeuden muilla aloilla annetuissa tuomioissa pidetään hyväksyttävänä pikemminkin noin kahden kuukauden aikaa, komission mukaan tämä johtuu siitä, että perustana on käytetty EY 230 artiklan mukaista kanteen nostamiselle asetettua kahden kuukauden määräaikaa. Komissio päättelee tämän oikeuskäytännön perusteella, että kohtuullisen ajan peruuttamisen osalta pitäisi olla jonkin verran pidempi kuin kanteen nostamiselle asetettu määräaika.

47      Henkilöstöasioissa on toinen vieläkin merkityksellisempi määräaika, eli se, jonka kuluessa nimittävän viranomaisen on vastattava valitukseen ja josta on säädetty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan lopussa. Se, että tämä määräaika on nimittävän viranomaisen osalta pidempi kuin virkamiehen osalta, johtuu komission mukaan siitä, että toisin kuin kunkin yksittäisen virkamiehen, toimielimen on käsiteltävä samanaikaisesti hyvin monia eri tapauksia, mikä edellyttää lukuisia sisäisiä neuvotteluita (ks. vastaavasti em. asia Alpha Steel v. komissio, tuomion 12 kohta).

48      Komissio vaatii ensisijaisesti, että huomioon otettava aika lasketaan alkavaksi 18.7.2006 (tai jopa 6.7.2006) ja päättyväksi 19.10.2006 ja että sitä on pidettävä oikeuskäytännön perusteella kohtuullisena. Se lisää, että tämä L:n tapauksessa hyväksytty aika ei suinkaan ole kolme kuukautta ja 23 päivää (alkuperäisen päätöksen vastaanottamisesta) vaan neljä kuukautta ja 5 päivää (sen tiedoksi antamisesta) ja että se on siten vertailussa käytettyä neljää kuukautta pidempi. Kantajan itsensä mukaan tämä aika on hänen osaltaan ollut vain kolme kuukautta ja 13 päivää. Väite ei näin ollen perustu tosiseikkoihin.

49      Toissijaisesti komissio katsoo, että vaikka hieman yli kolmen kuukauden aikaa olisi pidettävä kohtuuttomana, asiassa pitäisi ottaa huomioon, että nimityspäätös tehdään tavallisesti tiettynä päivänä ja tulee voimaan jonain toisena päivänä, kuten henkilöstösääntöjen 3 artiklasta ilmenee.

50      Komissio päättelee tästä, että poiketen todetusta pääsäännöstä, jonka mukaan huomioon otetaan toimen tiedoksiantopäivä, perusteltu luottamus syntyy vasta päätöksen tullessa voimaan, sillä tällainen luottamus voi syntyä ainoastaan silloin, kun asianomainen henkilö on tosiasiallisesti nimityspäätöksen seurauksena syntyneessä tilanteessa. Tämä tilanne on syntynyt esillä olevassa asiassa vasta 1.10.2006, jolloin kantaja todellisuudessa aloitti tehtävissään. Tämän tarkastelun mukaisesti perustellun luottamuksen syntymisen ja peruuttamisen tiedoksiantopäivän välillä on kulunut vain kaksi viikkoa ja viisi päivää (1.–19.10.2006). Tällainen aika on selvästi lyhyempi kuin kohtuullisena pidetty aika.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

51      Aluksi on todettava, että peruutettaessa taannehtivasti edunsaajalle myönteistä hallintopäätöstä on yleensä noudatettava erittäin tiukkoja edellytyksiä (ks. asia 54/77, Herpels v. komissio, tuomio 9.3.1978, Kok. 1978, s. 585, 38 kohta ja em. asia De Compte v. parlamentti, tuomion 35 kohta). Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vaikka kaikille yhteisön toimielimille, jotka toteavat, että niiden tekemä päätös on lainvastainen, on tunnustettu oikeus peruuttaa se taannehtivasti kohtuullisen ajan kuluessa, tätä oikeutta on saatettu rajoittaa siksi, että on tarpeen suojata päätöksen osalta sellaisena edunsaajana olevan henkilön perusteltua luottamusta, joka on voinut luottaa toimen lainmukaisuuteen (em. asia Alpha Steel v. komissio, tuomion 10–12 kohta; em. asia Consorzio Cooperative d’Abruzzo v. komissio, tuomion 12–17 kohta; em. asia Cargill v. komissio, tuomion 20 kohta; asia C-365/89, Cargill, tuomio 20.6.1991, Kok. 1991, s. I‑3045, 18 kohta; em. asia De Compte v. parlamentti, tuomion 35 kohta ja asia T-416/04, Kontouli v. neuvosto, tuomio 27.9.2006, Kok. H. 2006, s. II‑A‑2‑897, 161 kohta).

52      Tämä oikeuskäytäntö edellyttää seuraavien täsmennysten tekemistä.

–       Perusteltu luottamus

53      Ensinnäkin luottamuksensuojan osalta oikeuskäytännöstä seuraa, että hallintopäätöksen vastaanottajan perustellun luottamuksen syntymisen kannalta ratkaiseva hetki on se, jolloin toimi on annettu tiedoksi, eikä sen antamis- tai peruuttamishetki (em. asia De Compte v. parlamentti, tuomion 36 kohta ja em. asia Kontouli v. neuvosto, tuomion 162 kohta).

54      Edunsaaja ei voi myöskään vedota perusteltuun luottamukseen, jos kyseinen toimi on toteutettu tämän antamien virheellisten tai epätäydellisten tietojen perusteella (yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, Snupat v. korkea viranomainen, tuomio 22.3.1961, Kok. 1961, s. 99, 160, Kok. Ep. I, s. 95; asia 14/61, Koninklijke Nederlandsche Hoogovens en Staalfabrieken v. korkea viranomainen, tuomio 12.7.1962, Kok. 1962, s. 485, 516; em. asia De Compte v. parlamentti, tuomion 37 kohta ja em. asia Kontouli v. neuvosto, tuomion 163 kohta).

55      Tarkasteltaessa erityisesti sellaisen toimen peruuttamista taannehtivasti, jolla on annettu virkamiehelle subjektiivisia oikeuksia tai vastaavia etuja, on lisättävä, että kyseisen toimen osalta edunsaajana olevalle henkilölle ei voida katsoa syntyneen perusteltua luottamusta, jos tavanomaista huolellisuutta noudattava virkamies ei olisi voinut olla huomaamatta peruuttamisen perusteena olevaa lainvastaisuutta, kun otetaan huomioon tämän mahdollisuus suorittaa tarvittavat tarkastustoimenpiteet, eikä häntä siten voida vapauttaa harkinnan ja tarkastamisen suorittamisesta.

56      Tältä osin on tukeuduttava niitä edellytyksiä koskevaan oikeuskäytäntöön, joilla hallinto voi henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti periä takaisin perusteettoman edun, ja erityisesti edellytykseen, jonka mukaan suorituksen sääntöjenvastaisuuden on oltava niin ilmeinen, että edunsaaja ei ole voinut olla tietämättä siitä (asia T-38/93, Stahlschmidt v. parlamentti, tuomio 24.2.1994, Kok. H. 1994, s. I‑A‑65 ja II‑227, 19 kohta; asia T-205/01, Ronsse v. komissio, tuomio 5.11.2002, Kok. H. 2002, s. I‑A‑211 ja II‑1065, 47 kohta; yhdistetyt asiat T‑180/02 ja T‑113/03, Gouvras v. komissio, tuomio 15.7.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑225 ja II‑987, 110 kohta ja asia T-324/04, F v. komissio, tuomio 16.5.2007, 142 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Nämä edellytykset ilmentävät juuri tarvetta suojata toimen osalta edunsaajana olevan henkilön perusteltua luottamusta siltä osin kuin tämä on voinut luottaa toimen laillisuuteen.

57      Esillä olevassa asiassa kilpailuilmoitus sisälsi tämän tuomion 4 kohdassa toistetun alaviitteen.

58      Jokaisen tavanomaista huolellisuutta noudattavan virkamiehen, joka on läpäissyt kilpailun EPSO/B/23/04, on täytynyt pelkästään tämän alaviitteen lukemisen perusteella pohtia palkkaluokkansa määrittämisen lainmukaisuutta palvelukseen ottamisensa yhteydessä tilanteessa, jossa tämä määrittäminen ei vastaa palkkaluokkaa B*3 tai AST 3. Näin on erityisesti sen vuoksi, että Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 22.3.2004 muutetut henkilöstösäännöt, jotka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 27.4.2004, kun taas 31.3.2004 julkaistun kilpailuilmoituksen mukaan hakemukset oli toimitettava viimeistään 30.4.2004. Tämä merkitsee sitä, että kyseisenä päivämääränä ei voinut olla mitään epäselvyyttä siitä, että muutettuja henkilöstösääntöjä ja erityisesti sen liitettä XIII sovelletaan otettaessa kyseisen kilpailun läpäisseet hakijat palvelukseen.

59      Vaikka oletettaisiin, ettei hallinnon tekemän virheen laajuutta olisi voitu määrittää täsmällisesti, kantajan on tavanomaisesti näissä olosuhteissa täytynyt epäillä kysymyksessä olevan päätöksen laillisuutta, minkä vuoksi hänen olisi ainakin pitänyt ottaa hallintoon yhteyttä, jotta se olisi tehnyt tarvittavat tarkistukset (ks. vastaavasti asia T-14/99, Kraus v. komissio, tuomio 17.1.2001, Kok. H. 2001, s. I‑A‑7 ja II‑39, 41 kohta ja em. asia F v. komissio, tuomion 157 kohta).

60      Tarkasteltaessa vielä kantajan väitettä, jonka mukaan hallinnolta itseltään on neljään otteeseen jäänyt lainvastaisuus huomaamatta, koska se on koskenut myös B:tä, H:ta ja L:ää, on korostettava, ettei esillä olevassa asiassa ole ratkaistava, saattoiko virhe jäädä hallinnolta huomaamatta, vaan tarkistettava, saattoiko asianomainen henkilö luottaa siihen, että hänen palkkaluokkansa oli alun perin määritetty lainmukaisesti. Tuhansien erilaisten hallintopäätösten tekemisestä vastuussa olevan hallinnon tilannetta ei sitä paitsi voida verrata sellaisen virkamiehen tilanteeseen, jonka henkilökohtaisessa intressissä on tarkistaa palkkaluokkansa ja tasonsa määrittäminen palvelukseen ottamisensa yhteydessä (ks. vastaavasti asia 252/78, Broe v. komissio, tuomio 11.7.1979, Kok. 1979, s. 2393, 11 kohta).

61      Tästä seuraa, että kantaja ei voinut 6.7.2006 saatuaan tietää 28.6.2006 tehdystä päätöksestä luottaa siihen, että tämä päätös oli ilmeisen laillinen. Näin ollen hän ei voi pelkästään tällä perusteella vedota perusteltuun luottamukseen tällaisesta laillisuudesta.

–       Intressivertailu

62      Vaikka toiseksi lainvastaisen toimen adressaatille olisi syntynyt perusteltu luottamus, oikeuskäytännön mukaan ehdoton yleinen etu, joka koskee erityisesti hyvää hallintoa ja toimielimen taloudellisten resurssien turvaamista, voi ohittaa edunsaajan intressin sen suhteen, että tilanne, jota hän voi pitää pysyvänä, säilytetään ennallaan (ks. vastaavasti em. asia Snupat v. korkea viranomainen, s. 159; em. asia Koninklijke Nederlandsche Hoogovens en Staalfabrieken v. korkea viranomainen, s. 518; em. asia De Compte v. parlamentti, tuomion 39 kohta; asia C-183/95, Affish, tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I‑4315, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia Kontouli v. neuvosto, tuomion 167 kohta). Tämä intressivertailu on otettava huomioon myös arvioitaessa kohtuullista aikaa peruuttamiselle, kuten tämän tuomion 67 kohdasta ilmenee.

–       Kohtuullinen aika

63      Kolmanneksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että lainvastainen hallintotoimi on peruutettava kohtuullisessa ajassa (em. asia De Compte v. parlamentti, tuomion 35 kohta; em. asia Pascall v. komissio, tuomion 72 ja 77 kohta; em. asia Gooch v. komissio, tuomion 53 kohta ja em. asia Kontouli v. neuvosto, tuomion 161 kohta).

64      Aluksi on korostettava, että henkilöstösääntöjen uudistuksen seurauksena henkilöstösääntöjen 85 artiklan toisen kohdan mukaan ”takaisinperimispyyntö on tehtävä viiden vuoden määräajassa siitä päivästä, jolloin määrä on suoritettu”, paitsi jos hallinto pystyy osoittamaan edunsaajan vilpillisen menettelyn.

65      Henkilöstösääntöjen 85 artiklan toista kohtaa ei voida kuitenkaan tulkita siten, että hallinto voisi tietyin edellytyksin peruuttaa minkä tahansa lainvastaisen toimen, joka olisi perusteettoman edun suorittamisen perusteena ja joka olisi voitu antaa jopa yli viisi vuotta aikaisemmin.

66      Henkilöstösääntöjen 85 artikla koskee ainoastaan edellytyksiä, joilla hallinnon virkamiehelle perusteettomasti suorittama summa voidaan periä takaisin, suorituksen sääntöjenvastaisuuden perusteesta riippumatta, mutta sen tarkoituksena ei ole säännellä lainvastaisten toimien peruuttamista sinänsä, minkä on välttämättä tapahduttava ennen kaikkia mahdollisia perusteettoman edun palautuksia.

67      Hallintotoimen peruuttamisen osalta oikeuskäytännöstä seuraa, että peruuttamiseen kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella (em. yhdistetyt asiat Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 187 kohta; em. asia Eagle ym. v. komissio, tuomion 66 kohta). Lisäksi on otettava huomioon se, luodaanko kyseisellä toimella subjektiivisia oikeuksia, sekä intressivertailu (ks. vastaavasti em. asia Snupat v. korkea viranomainen, tuomion s. 159 ja em. asia Koninklijke Nederlandsche Hoogovens en Staalfabrieken v. korkea viranomainen, tuomion s. 520), jossa on esillä olevassa asiassa vertailtava edunsaajan intressiä muuttumattomaksi pitämänsä tilanteen säilyttämiseen ja hallinnon intressiä yksittäispäätösten laillisuuden etusijalle asettamiseen sekä toimielimen taloudellisten resurssien turvaamiseen.

68      Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että pääsääntöisesti kohtuullisena on pidettävä peruuttamiseen kulunutta aikaa, joka vastaa henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa kanteen nostamiselle säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa.

69      Laskentatavassa, jolla arvioidaan, onko peruuttamiseen kulunut aika – joka koskee hallintoa itseään – kohtuullinen vai ei, lähtökohdaksi on otettava sen toimen antamispäivä, joka hallinnolla on tarkoitus peruuttaa.

70      Esillä olevassa asiassa on kulunut kolme kuukautta ja 21 päivää alkuperäisestä palkkaluokan määrittämisestä 28.6.2006 tehdyn päätöksen ja 19.10.2006, jolloin kantajalle ilmoitettiin hallinnon pitävän kyseistä päätöstä lainvastaisena, välillä. Asiassa on otettava huomioon useita eri seikkoja:

–        ensinnäkin, kuten tämän tuomion 57–61 kohdasta ilmenee, kantaja ei ole osoittanut toimineensa erityisen huolellisesti jättäessään pyytämättä hallintoa suorittamaan tarvittavat tarkistukset, kun otetaan huomioon kilpailuilmoituksen alaviitteen sisältö

–        toiseksi, palkkaluokan määrittämisestä tehty päätös palvelukseen ottamisen yhteydessä on keskeinen päätös asianomaisen henkilön koko urakehityksen kannalta, mikä korostaa tarvetta laillisuusperiaatteen noudattamiseen suhteessa oikeusvarmuuden periaatteeseen, jota ei voida soveltaa absoluuttisesti

–        kolmanneksi, riidanalaisen päätöksen perustana oleva henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohta on erityisen selvä ja yksiselitteinen

–        neljänneksi, alkuperäinen palkkaluokan määrittämisestä tehty päätös on todellisuudessa tullut voimaan vasta 1.10.2006, joten se on ollut voimassa hyvin lyhyen aikaa, vain 19 päivää.

71      Näissä olosuhteissa aikaa, jossa komissio on toiminut 28.6.2006 tehdyn päätöksen jälkeen sen peruuttamiseksi, on pidettävä kohtuullisena, vaikka tämä aika ylittää hieman henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa kanteen nostamiselle asetetun määräajan.

–       Puolustautumisoikeudet

72      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, jotka on saatettu vireille tiettyä henkilöä vastaan ja joiden päätteeksi voidaan tehdä tälle henkilölle vastainen päätös, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös kyseistä menettelyä koskevan nimenomaisen sääntelyn puuttuessa (ks. mm. asia 234/84, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok. 1986, s. 2263, Kok. Ep. VIII, s. 717, 27 kohta; asia C-288/96, Saksa v. komissio, tuomio 5.10.2000, Kok. 2000, s. I‑8237, 99 kohta, asia C-344/05 P, komissio v. De Bry, tuomio 9.11.2006, Kok. 2006, s. I‑10915, 37 kohta ja asia T-277/03, Vlachaki v. komissio, tuomio 8.3.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑57 ja II‑243, 64 kohta).

73      Tämä periaate, joka vastaa hyvän hallinnon vaatimuksia, edellyttää, että kysymyksessä olevalle henkilölle on varattava tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä niistä seikoista, joiden voitaisiin tehtävässä päätöksessä katsoa puhuvan häntä vastaan (ks. vastaavasti em. asia Belgia v. komissio, tuomion 27 kohta; asia C-458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, tuomio 3.10.2000, Kok. 2000, s. I‑8147, 99 kohta; em. asia komissio v. De Bry, tuomion 38 kohta; asia T-372/00, Campolargo v. komissio, tuomio 23.4.2002, Kok. H. 2002, s. I‑A‑49 ja II‑223, 31 kohta ja em. asia Vlachaki v. komissio, tuomion 64 kohta).

74      Tältä osin Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s.1) 41 artiklan 2 kohdassa määrätään, että hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen ”sisältyy erityisesti

–        jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti,

– –”.

75      Kuten kyseisen perusoikeuskirjan johdannosta ilmenee, sen ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa ”oikeudet, jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja yhteisöjen perustamissopimuksiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen, yhteisön ja Euroopan neuvoston hyväksymiin sosiaalisiin peruskirjoihin sekä – – yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön” (ks. vastaavasti asia C-540/03, parlamentti v. neuvosto, tuomio 27.6.2006, Kok. 2006, s. I‑5769, 38 kohta).

76      Lisäksi julistaessaan juhlallisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat välttämättä tarkoittaneet tunnustaa sille sellaisen erityisen merkityksen, joka on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa otettava huomioon henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännösten tulkinnassa (asia F-1/05, Landgren v. ETF, tuomio 26.10.2006, Kok. H. 2006, s. II‑A‑1 459, 72 kohta, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asia T‑404/06 P).

77      On myös korostettava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ja erityisesti oikeuden tulla kuulluksi seikoista, joiden voidaan katsoa puhuvan virkamiestä vastaan hänelle vastaisen päätöksen perusteina, kunnioittaminen on olennainen muotomääräys, jonka rikkominen on tutkittava viran puolesta (ks. vastaavasti asia C-291/89, Interhotel v. komissio, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I‑2257, 14 kohta; asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I‑1719, 67 kohta ja yhdistetyt asiat T‑186/97, T‑187/97, T‑190/97–T‑192/97, T‑210/97, T‑211/97, T‑216/97–T‑218/97, T‑279/97, T‑280/97, T‑293/97 ja T‑147/99, Kaufring ym. v. komissio, tuomio 10.5.2001, Kok. 2001, s. II‑1337, 134 kohta; ks. myös yhdistetyt asiat T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 15.3.2000, Kok. 2000, s. II‑491, 487 kohta).

78      Virkamiestuomioistuin voi näin ollen tutkia viran puolesta, onko komissio esillä olevassa asiassa kunnioittanut kantajan puolustautumisoikeuksia hallinnollisessa menettelyssä, joka on johtanut riidanalaisen päätöksen tekemiseen.

79      On kuitenkin todettava, että kuten komissio myönsi istunnossa, kantajalla ei ole ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan ja esittää selityksiä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

80      Tämän vuoksi on katsottava, että komissio on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia.

81      Oikeuskäytännössä on kuitenkin myös katsottu, ettei kaikesta puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta seuraa riidanalaisen päätöksen kumoamista. Näin on silloin, kun lainvastaisuudella ei ole voinut olla vaikutusta riidanalaisen päätöksen sisältöön (ks. vastaavasti asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I‑307, Kok. Ep. X, s. 319, 31 kohta; asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I‑959, 48 kohta; em. asia Saksa v. komissio, tuomion 101 kohta ja em. yhdistetyt asiat Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 318 ja 324 kohta).

82      Esillä olevassa asiassa on selvää, että kantajan virkamiestuomioistuimelle esittämiin huomautuksiin ei sisälly mitään lisätietoa siihen nähden, mikä oli jo komission tiedossa ja mistä kantaja oli tietoinen. Näissä olosuhteissa se, että kantajalla ei ole ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, ei ole vaikuttanut tämän päätöksen sisältöön, joka ei sitä paitsi, kuten edellä esitetystä ilmenee, olisi voinut olla toisenlainen.

83      Näin ollen se, ettei kantajan oikeutta tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ole kunnioitettu, ei itsessään ole riittävä peruste päätöksen kumoamiselle.

84      Hallinto on kuitenkin tästä samasta syystä syyllistynyt virkavirhettä merkitsevään lainvastaisuuteen, joka voi olla vahingonkorvauksen perusteena. Tätä kysymystä tarkastellaan tämän tuomion 92–94 kohdassa.

85      Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on syytä hylätä.

b)     Ensimmäinen peruste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista

86      Kantaja huomauttaa, että hänen tilanteensa ei poikkea olennaisesti B:n, H:n ja L:n tilanteista:

–        he kaikki ovat läpäisseet kilpailut EPSO/B/23/04 (kantaja sekä H ja L) ja EPSO/B/21/04 (B), jotka on julkaistu palkkaluokan B 5/B 4 osalta

–        heidän kaikkien palkkaluokakseen on virheellisesti määritetty uusi palkkaluokka AST 4 (kantajan ja L:n osalta) tai väliaikainen palkkaluokka B*4, josta on tullut palkkaluokka AST 4 (B:n ja H:n osalta), ja heidät on otettu Transuraanien tutkimuslaitoksen palvelukseen

–        heidän nimityspäätöksensä on kumottu ja korvattu YTK:n pääjohtajan 4.10.2006 tekemällä päätöksellä, jonka mukaan kunkin palkkaluokaksi määritetään AST 3, taso 2.

87      Näin ollen kantajan mukaan B, H, L ja kantaja ovat olleet toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Kantajaa on kuitenkin mielestään syrjitty kolmeen muuhun virkamiehen nähden siltä osin kuin päätös hänen palkkaluokkansa uudelleen määrittämisestä palkkaluokkaan AST 3 on pidetty voimassa, kun taas päätökset B:n, H:n ja L:n palkkaluokan uudelleen määrittämisestä samaan palkkaluokkaan on peruutettu ja korvattu kolmella päätöksellä, joilla heidän palkkaluokakseen on määritetty AST 4. Erilainen kohtelu on erityisen räikeää kantajan ja L:n välillä, sillä mitä tulee komission toisen kanneperusteen osalta esittämiin perusteluihin, nimittävä viranomainen oli vastauksessaan L:n valitukseen katsonut, että alkuperäisen palkkaluokan määrittämisestä tehdyn päätöksen tiedoksi antamisen ja riidanalaisen peruutuspäätöksen tiedoksi antamisen välillä kulunut kolmen kuukauden ja 23 päivän pituinen aika ylitti kohtuullisen ajan.

88      Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, vaikka oletettaisiin, että joku kantajan mainitsemista virkamiehistä olisi ollut olennaisesti samanlaisessa tilanteessa kuin kantaja ja että nimittävä viranomainen olisi sillä, että se on jättänyt peruuttamatta kantajaa koskevan alkuperäisen palkkaluokan määrittämisestä tehdyn päätöksen, noudattamatta lainvastaisen hallintopäätöksen taannehtivalle peruuttamiselle asetettuja, oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä tämä seikka ei sellaisenaan olisi peruste kohdella kantajaa samalla tavalla, sillä kukaan ei voi vedota omaksi edukseen muiden osalta noudatettuun lainvastaiseen menettelytapaan (ks. asia T-82/92, Cortes Jimenez ym. v. komissio, tuomio 3.3.1994, Kok. H. 1994, s. I‑A‑69 ja II‑237, 43 kohta; asia T-22/99, Rose v. komissio, tuomio 22.2.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑27 ja II‑115, 39 kohta; asia T-290/03, Pantoulis v. komissio, tuomio 13.9.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑241 ja II‑1123, 56 kohta ja asia F-101/05, Grünheid v. komissio, tuomio 28.6.2006, Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑55 ja II‑A‑1‑199, 140 kohta).

89      Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.

B       Vahingonkorvausvaatimus

90      Kantaja vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä, jonka hän väittää aiheutuneen palkkaluokkansa uudelleen määrittämisestä palkkaluokkaan AST 3 sen jälkeen, kun hänen palkkaluokakseen oli alun perin määritetty AST 4 hallinnon tekemän virheen seurauksena. Lisäksi kantaja vetoaa siihen, että tämä alempaan palkkaluokkaan määrittäminen on pidetty voimassa, vaikka päätökset samankaltaisessa tilanteessa olevan kolmen kollegan palkkaluokan uudelleen määrittämisestä on peruutettu.

91      Kantaja arvioi henkistä kärsimystä koskevaksi korvaukseksi yhden euron symbolisen korvauksen.

92      Tämän tuomion 84 kohdasta ilmenee, että komissio on tehnyt virkavirheen, kun se ei ole kuullut kantajaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, mutta kantajan kumoamisvaatimus on kuitenkin hylätty.

93      On riidatonta, että kantajalle on aiheutunut henkistä kärsimystä sen seurauksena, että hän on tuntenut joutuneensa toteamaan tapahtuneen tosiseikan, hänen 7.11.2006 tekemässään valituksessa käyttämäänsä ilmaisua lainaten. Tämä ilmaisu ilmentää juuri seurauksia siitä, ettei jokaisen oikeutta tulla kuulluksi kunnioiteta ennen kuin ryhdytään häneen epäedullisesti vaikuttavaan yksittäiseen toimenpiteeseen.

94      Esillä olevan asian olosuhteissa virkamiestuomioistuin arvioi aiheutuneen vahingon suuruuden oikeuden ja kohtuuden mukaan ja katsoo, että 1 500 euroa on asianmukainen korvaus kantajalle.

95      Lisäksi vaatimus yhden euron symbolisesta korvaamisesta on hylättävä, koska se liittyy väitettyihin lainvastaisuuksiin, joista ei ole määrätty seuraamuksia tässä tuomiossa.

 Oikeudenkäyntikulut

96      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan mukaan kyseisen työjärjestyksen II osaston 8 luvun oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntimaksuja koskevia määräyksiä sovelletaan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille virkamiestuomioistuimessa tämän työjärjestyksen voimaantulopäivästä eli 1.11.2007 lukien. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen tältä osin merkityksellisiä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin asioihin, jotka ovat vireillä virkamiestuomioistuimessa ennen tätä päivää.

97      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos hävinneitä asianosaisia on useita, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken. Jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Saman työjärjestyksen 88 artiklan mukaan yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan.

98      Koska kantaja on osittain voittanut asian, virkamiestuomioistuin katsoo, että komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi se on velvoitettava korvaamaan yksi kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan maksamaan Bui Vanille vahingonkorvausta 1 500 euroa.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Bui Van vastaa kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)      Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa Bui Vanin oikeudenkäyntikuluista.

Van Raepenbusch

Boruta

Kanninen

Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä syyskuuta 2008.

W. Hakenberg

S. Van Raepenbusch

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.