(1)

Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja poistaa perusvapauksien, kuten pääoman vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden, käytön tiellä olevia esteitä, jotka johtuvat kansallisten lainsäädäntöjen sekä ennaltaehkäisevää uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä, veloista vapauttamista ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskieltoa koskevien menettelyjen välisistä eroista. Tämän direktiivin tarkoituksena on poistaa tällaiset esteet varmistamalla, että taloudellisissa vaikeuksissa olevilla elinkelpoisilla yrityksillä ja yrittäjillä on käytettävissään tehokkaat kansalliset ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet, joiden avulla ne voivat jatkaa toimintaansa, että rehelliset maksukyvyttömät tai ylivelkaantuneet yrittäjät voivat hyötyä täysimittaisesta veloista vapauttamisesta kohtuullisen ajan kuluttua, mikä antaa heille uuden mahdollisuuden, ja että uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapautumista koskevia menettelyjä tehostetaan erityisesti niiden keston lyhentämiseksi, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta työntekijöiden perusoikeuksiin ja -vapauksiin.

(2)

Uudelleenjärjestelyn avulla taloudellisissa vaikeuksissa olevien velallisten olisi pystyttävä jatkamaan toimintaansa joko täysimittaisesti tai osittain muuttamalla omaisuutensa ja velkojensa tai pääomarakenteensa muun osan koostumusta, ehtoja tai rakennetta, myös myymällä yrityksen omaisuuseriä tai yrityksen osia taikka liiketoiminta kokonaisuutena, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, sekä toteuttamalla toiminnallisia muutoksia. Ellei kansallisessa lainsäädännössä erityisesti toisin säädetä, toiminnallisten muutosten, kuten sopimusten irtisanomisen tai muuttamisen taikka omaisuuserien myynnin tai muun luovutuksen, olisi oltava niiden yleisten vaatimusten mukaisia, joista säädetään näitä toimenpiteitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä, erityisesti yksityisoikeudessa ja työlainsäädännössä. Myös velan muuntamisen osakkeiksi olisi tapahduttava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen takeiden mukaisesti. Ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteiden olisi ennen muuta annettava velallisille mahdollisuus toteuttaa uudelleenjärjestely tehokkaasti varhaisessa vaiheessa maksukyvyttömyyden välttämiseksi, millä rajoitetaan elinkelpoisten yritysten tarpeettomia likvidaatioita. Tällaisten puitteiden olisi autettava estämään työpaikkojen, osaamisen ja taitojen menetys ja maksimoimaan kokonaisarvo velkojille verrattuna siihen, mitä nämä olisivat saaneet yrityksen varojen likvidaation yhteydessä tai seuraavaksi parhaassa vaihtoehtoisessa skenaariossa, jos ohjelmaa ei ole, sekä omistajille ja koko taloudelle.

(3)

Ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteiden olisi myös ehkäistävä järjestämättömien lainojen kasautuminen. Sillä, että käytettävissä on tehokkaita ennaltaehkäisevän uudelleenjärjestelyn puitteita, varmistettaisiin, että toimiin ryhdytään, ennen kuin ollaan niin pitkällä, että yritykset eivät pysty maksamaan takaisin lainojaan, ja pienennettäisiin näin riskiä järjestämättömistä lainoista taloustilanteen laskusuhdanteen aikana ja lievennettäisiin kielteisiä vaikutuksia rahoitusalaan. Huomattava osa yrityksistä ja työpaikoista voitaisiin pelastaa, jos kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa yrityksillä on toimipaikkoja, omaisuutta tai velkojia, olisi ennaltaehkäiseviä puitteita. Uudelleenjärjestelypuitteissa olisi suojattava tasapainoisesti kaikkien osapuolten, myös työntekijöiden, oikeuksia. Toisaalta kannattamattomat yritykset, joilla ei ole selviämismahdollisuuksia, olisi likvidoitava mahdollisimman nopeasti. Jos taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallinen ei ole taloudellisesti elinkelpoinen tai sitä ei pystytä helposti palauttamaan taloudellisesti elinkelpoiseksi, uudelleenjärjestelytoimet voisivat kiihdyttää tappioiden kertymistä, mistä on haittaa velkojille, työntekijöille ja muille sidosryhmille sekä koko taloudelle.

(4)

Jäsenvaltioiden välillä on eroja sen suhteen, mitä menettelyjä taloudellisissa vaikeuksissa olevilla velallisilla on käytettävissään liiketoimintansa järjestämiseksi uudelleen. Joissakin jäsenvaltioissa on rajallisesti menettelyjä, jotka mahdollistavat yritysten uudelleenjärjestelyt vasta varsin myöhäisessä vaiheessa osana maksukyvyttömyysmenettelyjä. Toisissa jäsenvaltioissa uudelleenjärjestely on mahdollista jo aiemmin, mutta tarjolla olevat menettelyt eivät ole niin tehokkaita, kuin ne voisivat olla, tai ne ovat hyvin muodollisia, erityisesti koska ne rajoittavat tuomioistuinten ulkopuolisten järjestelyjen käyttöä. Maksukyvyttömyyslainsäädännössä suositaan yhä enemmän ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Suuntaus suosii toimintatapoja, jotka poikkeavat taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen likvidaatioon tähtäävästä perinteisestä menettelystä siten, että niiden tavoitteena on yrityksen elvyttäminen tai ainakin sen vielä taloudellisesti elinkelpoisten yksiköiden pelastaminen. Kyseisillä toimintatavoilla edistetään usein työpaikkojen säilymistä tai vähennetään työpaikkojen menetyksiä muiden taloudelle koituvien hyötyjen ohella. Myös lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten tai näiden määräämien henkilöiden osallistuminen ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteisiin vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen hyvin vähäisestä tai olemattomasta täysimittaiseen osallistumiseen. Myös sellaiset kansalliset säännöt, joilla yrittäjille tarjotaan uusi mahdollisuus erityisesti myöntämällä vapautus liiketoiminnasta syntyneistä veloista, vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä veloista vapauttamiseen kuluvan ajan ja tällaisen vapautuksen myöntämisperusteiden suhteen.

(5)

Monissa jäsenvaltioissa maksukyvyttömiltä mutta rehellisiltä yrittäjiltä vie yli kolme vuotta vapautua veloistaan ja aloittaa uudestaan. Veloista vapauttamista ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskieltoa koskevien puitteiden tehottomuuden vuoksi yrittäjät joutuvat siirtymään toiselle lainkäyttöalueelle voidakseen aloittaa uudelleen alusta kohtuullisessa ajassa, mistä aiheutuu huomattavia lisäkustannuksia sekä velkojille että yrittäjille itselleen. Veloista vapauttamista koskevaan menettelyyn liittyy usein pitkiä elinkeinotoiminnan harjoittamiskieltoja, jotka muodostavat esteen itsenäisen yritystoiminnan aloittamista ja jatkamista koskevalle vapaudelle.

(6)

Uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen liian pitkä kesto on useissa jäsenvaltioissa merkittävä tekijä, joka johtaa alhaiseen perintäasteeseen ja estää sijoittajia harjoittamasta liiketoimintaa sellaisilla lainkäyttöalueilla, joilla on vaarana, että menettelyt kestävät liian kauan ja ovat kohtuuttoman kalliita.

(7)

Uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen eroavuudet jäsenvaltioiden välillä aiheuttavat sijoittajille lisäkustannuksia, kun arvioidaan riskiä velallisten joutumisesta taloudellisiin vaikeuksiin yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai kun arvioidaan taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten elinkelpoiseen toimintaan sijoittamiseen liittyviä riskejä ja lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat sellaisten yritysten uudelleenjärjestelyistä, joilla on toimipaikka, velkojia tai omaisuuseriä muissa jäsenvaltioissa. Näin on erityisesti silloin, kun on kyse kansainvälisten konsernien uudelleenjärjestelystä. Sijoittajat mainitsevat maksukyvyttömyyssääntöjä koskevan epävarmuuden tai riskin toisessa jäsenvaltiossa toteutettavista pitkistä ja monimutkaisista maksukyvyttömyysmenettelyistä yhtenä suurimpana syynä sille, että sijoituksia ei tehdä eikä liikesuhteita solmita sen jäsenvaltion ulkopuolella, johon ne ovat sijoittautuneet. Tämä epävarmuus toimii pidäkkeenä, joka kaventaa yritysten sijoittautumisvapautta sekä haittaa yrittäjyyden edistämistä ja sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Erityisesti mikroyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, jäljempänä ’mikro- ja pk-yritykset’, ei useimmiten ole rajat ylittävään toimintaan liittyvien riskien arvioimiseen tarvittavia resursseja.

(8)

Uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen eroavuuksien seurauksena luotonsaannin edellytykset ja velkojen perintäaste eri jäsenvaltioissa vaihtelevat. Uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä, veloista vapauttamista ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskieltoa koskevien menettelyjen suurempi yhdenmukaisuus on sen vuoksi välttämätöntä hyvin toimivien sisämarkkinoiden ja erityisesti toimivan pääomamarkkinaunionin varmistamiseksi sekä Euroopan talouksien mukautumiskyvyn takaamiseksi, työpaikkojen säilyttäminen ja luominen mukaan luettuina.

(9)

Olisi vähennettävä myös riskienarviointiin ja saatavien rajatylittävään täytäntöönpanoon liittyviä ylimääräisiä kustannuksia, joita velkojille aiheutuu, kun ylivelkaantuneet yrittäjät siirtyvät toiseen jäsenvaltioon saadakseen vapautuksen veloistaan paljon lyhyemmässä ajassa. Olisi vähennettävä myös niitä ylimääräisiä kustannuksia, joita yrittäjille aiheutuu siksi, että heidän on siirryttävä toiseen jäsenvaltioon saadakseen vapautuksen veloistaan. Lisäksi yrittäjän maksukyvyttömyyteen tai ylivelkaantumiseen liittyvistä pitkistä elinkeinotoiminnan harjoittamiskielloista johtuvat esteet estävät yrittäjyyttä.

(10)

Kaikkien uudelleenjärjestelytoimien, erityisesti sellaisen laajamittaisen toimen, jolla on huomattavia vaikutuksia, olisi perustuttava sidosryhmien kanssa käytävään vuoropuheluun. Kyseisen vuoropuhelun olisi katettava uudelleenjärjestelytoimien tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltujen toimenpiteiden valinta sekä mahdolliset vaihtoehdot, ja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti työntekijöiden edustajien olisi asianmukaisesti osallistuttava vuoropuheluun.

(11)

Perusvapauksien toteutumisen esteet eivät rajoitu pelkästään rajat ylittäviin tilanteisiin. Yhä yhdentyneemmät sisämarkkinat, missä tavarat, palvelut, pääoma ja työntekijät liikkuvat vapaasti ja missä digitaalinen ulottuvuus kasvaa, tarkoittavat, että erittäin harvat yritykset ovat puhtaasti kansallisia, kun tarkastellaan kaikkia keskeisiä tekijöitä, kuten asiakaspohjaa, toimitusketjua, toiminnan laajuutta sekä sijoittaja- ja pääomapohjaa. Myös puhtaasti kansalliset maksukyvyttömyysmenettelyt voivat vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan aiheuttamalla niin sanotun dominovaikutuksen, jonka seurauksena yhden velallisen maksukyvyttömyys johtaa toimitusketjun kautta myös muiden yritysten maksukyvyttömyyteen.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/848 (4) käsitellään tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, sovellettavaa lakia sekä yhteistyötä rajat ylittävissä maksukyvyttömyysmenettelyissä ja maksukyvyttömyysrekisterien yhteenliittämistä. Asetuksen soveltamisala kattaa ennaltaehkäisevät menettelyt, joilla parannetaan taloudellisesti elinkelpoisten velallisten pelastamismahdollisuuksia, sekä yrittäjien ja muiden luonnollisten henkilöiden veloista vapauttamista koskevat menettelyt. Kyseisellä asetuksella ei kuitenkaan puututa kyseisiä menettelyjä koskevien kansallisten lainsäädäntöjen eroihin. Säädöksellä, joka rajoittuu ainoastaan rajat ylittäviin maksukyvyttömyystapauksiin, ei myöskään voitaisi poistaa kaikkia vapaan liikkuvuuden esteitä, eivätkä sijoittajat voisi määrittää etukäteen, ovatko velallisen tulevaisuudessa mahdollisesti kohtaamat taloudelliset vaikeudet luonteeltaan rajat ylittäviä vai kotimaisia. Sen vuoksi on tarpeen käsitellä myös muita kuin oikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä seikkoja ja vahvistaa aineelliset vähimmäisvaatimukset ennaltaehkäiseville uudelleenjärjestelymenettelyille ja menettelyille, joiden avulla yrittäjät voivat vapautua veloista.

(13)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2015/848 soveltamisalaan mutta sen on tarkoitus olla täysin yhteensopiva kyseisen asetuksen kanssa ja täydentää sitä edellyttämällä, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön ennaltaehkäisevät uudelleenjärjestelymenettelyt, jotka täyttävät tietyt tehokkuutta koskevat vähimmäisperiaatteet. Direktiivissä ei muuteta kyseisessä asetuksessa omaksuttua lähestymistapaa siihen, että jäsenvaltioiden annetaan pitää voimassa tai ottaa käyttöön menettelyjä, jotka eivät täytä vaatimusta ilmoittamisen julkisuudesta kyseisen asetuksen liitteen A mukaisesti. Vaikka tässä direktiivissä ei edellytetä, että sen soveltamisalaan kuuluvat menettelyt täyttävät kaikki vaatimukset ilmoittamiselle kyseisen liitteen mukaisesti, sen tarkoituksena on helpottaa kyseisten menettelyjen rajat ylittävää tunnustamista sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

(14)

Asetuksen (EU) 2015/848 soveltamisen etuna on, että siinä säädetään takeista velallisen pääintressien keskuksen vilpillisen vaihtamisen estämiseksi rajat ylittävissä maksukyvyttömyysmenettelyissä. Tiettyjä rajoituksia olisi myös sovellettava menettelyihin, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan.

(15)

On tarpeen vähentää kustannuksia, joita uudelleenjärjestelyistä aiheutuu sekä velallisille että velkojille. Tätä varten olisi vähennettävä jäsenvaltioiden välisiä eroja, jotka haittaavat taloudellisissa vaikeuksissa olevien elinkelpoisten velallisten varhaisessa vaiheessa toteutettavaa uudelleenjärjestelyä ja rehellisten yrittäjien veloista vapauttamista. Tällaisten erojen vähentämisen olisi lisättävä läpinäkyvyyttä, oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta koko unionissa. Tämän olisi maksimoitava kaikentyyppisten velkojien ja sijoittajien saama tuotto ja kannustaa tekemään rajat ylittäviä investointeja. Uudelleenjärjestelymenettelyjen ja maksukyvyttömyysmenettelyjen suuremman yhdenmukaisuuden olisi myös helpotettava konsernien uudelleenjärjestelyjä riippumatta siitä, missä päin unionia konsernin jäsenet sijaitsevat.

(16)

Esteiden poistaminen taloudellisissa vaikeuksissa olevien elinkelpoisten velallisten tehokkailta ennaltaehkäiseviltä uudelleenjärjestelyiltä vähentää työpaikkojen menetyksiä ja toimitusketjuun kuuluvien velkojien menetyksiä, edistää osaamisen ja taitotiedon säilymistä ja hyödyttää siten taloutta laajemminkin. Yrittäjien veloista vapauttamisen helpottamisella edistettäisiin sitä, että yrittäjät eivät syrjäydy työmarkkinoilta vaan voivat aloittaa liiketoiminnan uudelleen aiemmista kokemuksistaan viisastuneina. Lisäksi ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen nopeuttaminen parantaisi velkojen perintäastetta, koska ajan myötä velallinen tai velallisen liiketoiminta yleensä menettää yhä suuremman osan arvostaan. Tehokkaiden ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelypuitteiden avulla voitaisiin myös arvioida paremmin lainanantoon ja -ottoon liittyviä riskejä ja helpottaa maksukyvyttömien tai ylivelkaantuneiden velallisten mukautumista minimoimalla velkaantumisen purkamiseen liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset. Tässä direktiivissä olisi sallittava jäsenvaltioiden soveltaa joustavasti yhteisiä periaatteita kansallisten oikeusjärjestelmiensä mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteita kansallisissa oikeusjärjestelmissään.

(17)

Yritykset ja etenkin mikro- ja pk-yritykset, jotka edustavat 99:ää prosenttia unionin kaikista yrityksistä, hyötyisivät yhdenmukaisemmasta lähestymistavasta unionin tasolla. Mikro- ja pk-yrityksiä ohjataan todennäköisemmin uudelleenjärjestelyn sijaan likvidaatioon, sillä kustannukset ovat niillä suhteessa suuremmat kuin suuremmilla yrityksillä. Varsinkaan taloudellisissa vaikeuksissa olevilla mikro- ja pk-yrityksillä ei usein ole tarvittavia resursseja selvitä suurista uudelleenjärjestelykustannuksista tai hyödyntää ainoastaan eräissä jäsenvaltioissa käytettävissä olevia tehokkaampia uudelleenjärjestelymenettelyjä. Jotta tällaisia velallisia voitaisiin auttaa toteuttamaan uudelleenjärjestely edullisesti, kansallisella tasolla olisi laadittava kattavat tarkistuslistat uudelleenjärjestelyohjelmille, jotka on mukautettu mikro- ja pk-yritysten tarpeisiin, ja asetettava ne saataville verkossa. Koska mikro- ja pk-yrityksillä on rajalliset resurssit palkata asiantuntija-apua, olisi lisäksi otettava käyttöön varhaisvaroitusvälineet, jotka kertovat velallisille, että on kiire toimia.

(18)

Mikro- ja pk-yrityksiä määritellessään jäsenvaltioiden voisivat ottaa asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (5) tai mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen (6).

(19)

On asianmukaista jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle velalliset, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (7) 13 artiklan 1 ja 4 alakohdassa tarkoitettuja vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (8) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuja luottolaitoksia, asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 ja 7 alakohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (9) 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja keskusvastapuolia, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014 (10) 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuja arvopaperikeskuksia ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (11) 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltuja muita rahoituslaitoksia ja yhteisöjä. Tällaisiin velallisiin sovelletaan erityisiä järjestelyjä, ja kansallisilla valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisilla on laajat valtuudet puuttua niiden asioihin. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää soveltamisalan ulkopuolelle muut rahoituspalveluja tarjoavat rahoitusyhteisöt, joihin sovelletaan vastaavia järjestelyjä ja valtuuksia puuttua asioihin.

(20)

Samasta syystä kansallisen lainsäädännön mukaiset julkisyhteisöt on aiheellista jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava rajata ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet ainoastaan oikeushenkilöiden käyttöön, koska yrittäjien taloudelliset vaikeudet voidaan ratkaista tehokkaasti paitsi ennaltaehkäisevillä uudelleenjärjestelymenettelyillä myös menettelyillä, joiden avulla veloista voi vapautua, tai sopimuksiin perustuvilla epävirallisilla uudelleenjärjestelyillä. Jos saman tyyppisillä yhteisöillä on erilainen oikeudellinen asema sellaisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä, joilla on erilaisia oikeusjärjestelmiä, kyseisten jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa yhtä yhdenmukaista järjestelmää tällaisin yhteisöihin. Tässä direktiivissä säädettyjen ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet eivät saisi vaikuttaa velalliseen kohdistuviin työeläkejärjestelmistä johtuviin saataviin ja oikeuksiin, jos kyseiset saatavat ja oikeudet ovat kertyneet ennen uudelleenjärjestelyä.

(21)

Kuluttajien ylivelkaantuneisuus on suuri taloudellinen ja sosiaalinen huolenaihe, joka liittyy läheisesti velkataakan vähentämiseen. Usein ei myöskään ole mahdollista erottaa selkeästi toisistaan velkoja, joita yrittäjille on kertynyt heidän harjoittaessaan elinkeino- tai liiketoimintaansa, käsiteollisuutta tai ammattitoimintaa, ja velkoja, joita heille on kertynyt muusta toiminnasta. Yrittäjät eivät voisi tehokkaasti hyötyä uudesta mahdollisuudesta, jos heidän olisi käytävä läpi erilliset menettelyt, joissa olisi erilaiset pääsyedellytykset ja veloistavapautumisajat, voidakseen vapautua liiketoimintaansa liittyvistä veloista ja muista kuin liiketoimintaan liittyvistä veloista. Kyseisistä syistä jäsenvaltioiden olisi suotavaa soveltaa tämän direktiivin veloistavapautumista koskevia säännöksiä mahdollisimman pian myös kuluttajiin, vaikka tässä direktiivissä ei vahvistetakaan kuluttajien ylivelkaantuneisuutta koskevia sitovia sääntöjä.

(22)

Mitä varhaisemmassa vaiheessa velallinen voi havaita olevansa taloudellisissa vaikeuksissa ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, sitä todennäköisemmin uhkaava maksukyvyttömyys voidaan välttää tai, jos kyseessä on yritys, jonka elinkelpoisuus on pysyvästi heikentynyt, sitä paremmin ja tehokkaammin likvidaatiomenettely voidaan toteuttaa. Sen vuoksi olisi laadittava selkeät, ajantasaiset, tiiviit ja helppotajuiset tiedot käytettävissä olevista ennaltaehkäisevistä uudelleenjärjestelymenettelyistä ja otettava käyttöön yksi tai useampi varhaisvaroitusväline, jotta taloudellisiin vaikeuksiin joutuvia velallisia voidaan kannustaa toteuttamaan toimia varhaisessa vaiheessa. Varoitusmekanismien kaltaiset varhaisvaroitusvälineet, jotka ilmoittavat, jos velallinen ei ole suorittanut tietyntyyppisiä maksuja, voitaisiin käynnistää esimerkiksi silloin, jos verot tai sosiaaliturvamaksut on jätetty maksamatta. Joko jäsenvaltiot tai yksityiset yhteisöt voisivat kehittää tällaiset välineet, kunhan kyseinen tavoite saavutetaan. Jäsenvaltioiden olisi saatettava tieto varhaisvaroitusvälineistä saataville verkkoon, esimerkiksi sille tarkoitetulla verkkosivustolla tai -sivulla. Jäsenvaltioiden olisi voitava mukauttaa varhaisvaroitusvälineet yrityksen kokoon ja vahvistaa erityisiä suuryritysten ja konsernien varhaisvaroitusvälineitä koskevia säännöksiä, joissa otetaan huomioon niiden erityispiirteet. Tässä direktiivissä ei olisi säädettävä jäsenvaltion korvausvastuusta, joka koskisi tällaisten varhaisvaroitusvälineiden perusteella käynnistetyistä uudelleenjärjestelymenettelyistä mahdollisesti aiheutuneita vahinkoja.

(23)

Pyrkiessään lisäämään tukea työntekijöille ja heidän edustajilleen jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työntekijöiden edustajat saavat asianmukaiset ja ajantasaiset tiedot varhaisvaroitusvälineiden saatavuudesta, ja niiden olisi voitava myös avustaa työntekijöiden edustajia velallisen taloudellisen tilanteen arvioimisessa.

(24)

Uudelleenjärjestelypuitteiden olisi oltava velallisten käytettävissä, mukaan luettuina oikeushenkilöt ja, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, luonnolliset henkilöt ja konsernit, jotta ne voivat puuttua taloudellisiin vaikeuksiinsa varhaisessa vaiheessa, kun on vielä todennäköistä, että maksukyvyttömyys voidaan välttää ja liiketoiminnan elinkelpoisuus voidaan varmistaa. Uudelleenjärjestelypuitteiden pitäisi olla käytettävissä, ennen kuin velallisesta tulee kansallisen lainsäädännön mukaan maksukyvytön eli ennen kuin velallinen täyttää kansallisessa lainsäädännössä säädetyt sellaisen velallisen kaikkia velkoja koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen edellytykset, jossa velallisen on yleensä luovuttava omaisuudestaan kokonaan ja jossa määrätään selvittäjä. Jotta voidaan välttää uudelleenjärjestelyjen puitteiden väärinkäyttö, velallisen taloudellisten vaikeuksien olisi oltava sellaisia, että ne johtavat todennäköisesti maksukyvyttömyyteen, ja uudelleenjärjestelyohjelman olisi voitava estää velallisen maksukyvyttömyys ja varmistaa liiketoiminnan elinkelpoisuus.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää, kuuluvatko saatavat, jotka erääntyvät tai syntyvät sen jälkeen, kun ennaltaehkäisevän uudelleenjärjestelymenettelyn aloittamista koskeva hakemus on jätetty tai menettely on aloitettu, ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen piiriin. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, vaikuttaako yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttäminen saatavista kertyvään korkoon.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön elinkelpoisuustesti edellytyksenä pääsylle tässä direktiivissä säädettyyn ennaltaehkäisevään uudelleenjärjestelymenettelyyn. Tällainen testi olisi suoritettava niin, ettei siitä aiheudu vahinkoa velallisen omaisuudelle, mikä voisi tapahtua muun muassa yksittäisten täytäntöönpanotoimien väliaikaisen keskeytyksen myöntämisellä tai testin suorittamisella ilman aiheetonta viivytystä. Vahingon välttämisen edellytyksen ei kuitenkaan olisi estettävä jäsenvaltioita vaatimasta, että velalliset osoittavat elinkelpoisuutensa omalla kustannuksellaan.

(27)

Se, että jäsenvaltio voi rajoittaa uudelleenjärjestelyjen puitteisiin pääsyä niiden velallisten osalta, jotka ovat saaneet tuomion kirjanpitovelvoitteiden vakavasta rikkomisesta, ei saisi estää jäsenvaltioita rajoittamasta ennaltaehkäiseviin uudelleenjärjestelypuitteisiin pääsyä velallisilta, joiden kirjanpito on siinä määrin epätäydellistä tai puutteellista, että velallisten liiketoiminnan ja taloudellisen tilanteen todentaminen on mahdotonta.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi voitava ulottaa tässä direktiivissä säädetyt ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet kattamaan tilanteet, joissa velallisella on muita kuin taloudellisia vaikeuksia, edellyttäen että tällaiset vaikeudet voivat tosiasiallisesti ja vakavasti uhata velallisen tämänhetkistä tai tulevaa kykyä maksaa velkansa niiden erääntyessä. Tällaisen uhan määrittämisessä merkityksellinen ajanjakso saattaa käsittää useita kuukausia tai olla tätäkin pidempi sellaisten tapausten selville saamiseksi, joissa velallisella on sellaisia muita kuin taloudellisia vaikeuksia, jotka uhkaavat velallisen liiketoiminnan jatkamista ja keskipitkällä aikavälillä velallisen likviditeettiä. Näin saattaa olla esimerkiksi silloin, kun velallinen on menettänyt sille olennaisen tärkeän sopimuksen.

(29)

Jotta voitaisiin edistää tehokkuutta ja vähentää viiveitä ja kustannuksia, kansallisten ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteiden olisi sisällettävä joustavia menettelyjä. Jos tämä direktiivi pannaan täytäntöön uudelleenjärjestelyjen puitteisiin sisältyvissä useammassa kuin yhdessä menettelyssä, velallisella pitäisi olla käytössään kaikki ennaltaehkäisevää uudelleenjärjestelyä koskevat oikeudet ja takeet, joista tässä direktiivissä säädetään tehokkaan uudelleenjärjestelyn saavuttamiseksi. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on kyse tässä direktiivissä säädetystä lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten pakollisesta osallistumisesta, jäsenvaltioiden olisi voitava rajata tällaisten viranomaisten osallistuminen tilanteisiin, joissa se on tarpeen ja oikeasuhteista, ottaen muun muassa huomioon velallisten ja asianosaisten osapuolten oikeuksien ja etujen suojaamistavoite sekä menettelyjen viiveiden ja kustannusten vähentämistavoite. Jos velkojat tai työntekijöiden edustajat voivat kansallisen lainsäädännön mukaan aloittaa uudelleenjärjestelymenettelyn ja jos velallinen on mikro- tai pk-yritys, jäsenvaltioiden olisi asetettava menettelyn aloittamisen edellytykseksi velallisen suostumus, ja niiden olisi voitava pystyä laajentamaan tämä vaatimus koskemaan myös velallisia, jotka ovat suuryrityksiä.

(30)

Jotta voitaisiin välttää tarpeettomat kustannukset, ottaa huomioon ennaltaehkäisevän uudelleenjärjestelyn varhainen luonne ja kannustaa velallisia hakemaan ennaltaehkäisevään uudelleenjärjestelyyn taloudellisten vaikeuksiensa alkuvaiheessa, velallisten omaisuuserien ja päivittäisen liiketoiminnan olisi lähtökohtaisesti jäätävä velallisten määräysvaltaan. Uudelleenjärjestelyselvittäjän määräämisen joko valvomaan velallisen toimintaa tai ottamaan osittain määräysvaltaansa päivittäinen liiketoiminta ei pitäisi olla pakollista kaikissa tapauksissa, vaan se olisi tehtävä tapauskohtaisesti asian olosuhteiden tai velallisen erityistarpeiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava määrittää, että uudelleenjärjestelyselvittäjän määrääminen on aina tarpeen tietyissä olosuhteissa, kuten silloin, kun velallisen hyväksi on hyväksytty yksittäisten täytäntöönpanotoimien yleinen keskeyttäminen, kun uudelleenjärjestelyohjelma on tarpeen vahvistaa pakottamalla ohjelmaa vastustaneet velkojaryhmät uudelleenjärjestelyyn, kun uudelleenjärjestelyohjelma sisältää työntekijöiden oikeuksiin vaikuttavia toimenpiteitä tai kun velallinen tai velallisen johto on toiminut liikesuhteissaan rikollisesti, vilpillisesti tai vahingollisesti.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin säädettävä, että uudelleenjärjestelyselvittäjän määrääminen on pakollista osapuolten avustamiseksi uudelleenjärjestelyohjelman laatimisessa ja neuvottelemisessa, kun lainkäyttö- tai hallintoviranomainen myöntää velalliselle yksittäisten täytäntöönpanotoimien yleisen keskeyttämisen, edellyttäen, että tällaisessa tapauksessa selvittäjää tarvitaan turvaamaan osapuolten edut, kun lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen on vahvistettava uudelleenjärjestelyohjelma pakottamalla eri mieltä olevat velkojaryhmät uudelleenjärjestelyyn, kun velallinen on sitä pyytänyt tai kun velkojien enemmistö pyytää sitä, edellyttäen, että velkojat huolehtivat selvittäjän kustannuksista.

(32)

Velallisen olisi voitava hyötyä joko lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen myöntämästä tai lain nojalla myönnetystä yksittäisten täytäntöönpanotoimien määräaikaisesta keskeyttämisestä, jonka tarkoituksena on tukea uudelleenjärjestelyohjelmasta käytäviä neuvotteluja, jotta velallinen voi jatkaa toimintaansa tai ainakin säilyttää omaisuutensa arvon neuvottelujen ajan. Jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, keskeyttämistä olisi voitava soveltaa myös ulkopuolisten vakuudenantajien, kuten takaajien ja pantin antajien, eduksi. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset voivat kieltäytyä myöntämästä yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämistä, jos keskeyttäminen ei ole välttämätöntä tai jos sillä ei saavutettaisi neuvottelujen tukemisen tavoitetta. Kieltäytymisperusteisiin saattaisi kuulua se, että vaadittujen velkojien enemmistöjen kannatus puuttuu tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, ettei velallinen tosiasiassa pysty maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

(33)

Menettelyn helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön kumottavissa olevia olettamia keskeyttämisen kieltäytymisperusteiden olemassaolosta esimerkiksi silloin, kun velallinen toimii sellaiselle velalliselle tyypillisellä tavalla, joka ei pysty maksamaan velkojaan niiden erääntyessä eli ei esimerkiksi hoida työntekijöihin, verotukseen tai sosiaaliturvaan liittyviä velvollisuuksiaan, tai kun velallinen tai yrityksen nykyinen johto on syyllistynyt talousrikokseen, minkä perusteella voidaan olettaa, ettei velkojien enemmistö kannattaisi neuvottelujen aloittamista.

(34)

Yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttäminen voisi olla yleinen siten, että se koskee kaikkia velkojia, tai se voisi koskea vain joitakin yksittäisiä velkojia tai velkojaryhmiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarkkaan määritellyissä olosuhteissa jättää yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen ulkopuolelle tietyt saatavat tai saatavien tyypit, kuten saatavat, joiden vakuutena on omaisuuseriä, joiden poistaminen ei vaarantaisi liiketoiminnan uudelleenjärjestelyä, tai sellaisten velkojien saatavat, joille yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttäminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa esimerkiksi aiheuttamalla korvauksettomia tappiota tai alentamalla vakuuden arvoa.

(35)

Jotta voitaisiin saada aikaan tasapaino velallisen ja velkojien oikeuksien välille, yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen olisi kestettävä enintään neljä kuukautta. Monimutkaiset uudelleenjärjestelyt saattavat kuitenkin vaatia enemmän aikaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että lainkäyttö- tai hallintoviranomainen voi tällaisissa tapauksissa pidentää keskeyttämisen alkuperäistä kestoa. Jos lainkäyttö- tai hallintoviranomainen ei tee päätöstä keskeyttämisen jatkamisesta ennen sen päättymistä, keskeyttämisen vaikutuksen olisi lakattava keskeyttämisen voimassaolon päättyessä. Oikeusvarmuuden vuoksi keskeyttämisen kokonaiskesto olisi rajoitettava kahteentoista kuukauteen. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää määrittelemättömän ajan voimassa olevasta keskeyttämisestä, jos velallisesta tulee maksukyvytön kansallisen lainsäädännön nojalla. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, sovelletaanko tämän direktiivin mukaisia määräaikoja lyhyeen väliaikaiseen yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämiseen, joka kestää siihen saakka, kunnes lainkäyttö- tai hallintoviranomainen tekee päätöksen ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteisiin pääsystä.

(36)

Jotta voitaisiin varmistaa, että yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisestä ei aiheudu velkojille tarpeetonta vahinkoa, jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset voivat lopettaa yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen, jos se ei enää täytä neuvottelujen tukemisen tavoitetta esimerkiksi tilanteessa, jossa ilmenee, ettei vaadittu velkojien enemmistö kannata neuvottelujen jatkamista. Keskeyttämistä ei myöskään olisi jatkettava, jos se aiheuttaa velkojille kohtuutonta haittaa, jos jäsenvaltiot säätävät tällaisesta mahdollisuudesta. Olisi sallittava se, että jäsenvaltiot rajaavat mahdollisuuden lopettaa keskeyttäminen tilanteisiin, joissa velkojilla ei ole ollut mahdollisuutta tulla kuulluiksi ennen keskeyttämisen voimaantuloa tai sen jatkamista. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös säätää vähimmäisajasta, jonka kuluessa keskeyttämistä ei voida lopettaa. Sen selvittämiseksi, aiheuttaako keskeyttäminen velkojille kohtuutonta haittaa, lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon se, turvaisiko keskeyttäminen velallisen omaisuuden kokonaisarvon, ja se, toimiiko velallinen vilpillisessä mielessä tai vahingonaiheuttamistarkoituksessa tai yleensä vastoin velkojien oikeutettuja odotuksia.

(37)

Tämä direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu säännökset korvauksista tai takauksista velkojille, joiden vakuuden arvo todennäköisesti alenee keskeyttämisen aikana. Keskeyttämisen katsottaisiin aiheuttavan yksittäiselle velkojalle tai velkojaryhmälle kohtuutonta haittaa esimerkiksi, jos niiden saatavat joutuisivat keskeyttämisen seurauksena selvästi huonompaan asemaan kuin siinä tapauksessa, että sitä ei sovellettaisi, tai jos tietty velkoja joutuisi epäedullisempaan asemaan kuin muut vastaavassa tilanteessa olevat velkojat. Jäsenvaltiot voisivat säätää, että aina kun keskeyttämisen todetaan aiheuttavan yhdelle tai useammalle velkojalle tai yhdelle tai useammalle velkojaryhmälle kohtuutonta haittaa, se voidaan lopettaa näiden velkojien tai velkojaryhmien taikka kaikkien velkojien osalta. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, kuka voi pyytää keskeyttämisen lopettamista.

(38)

Yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisestä olisi myös seurattava, että keskeytetään velallisen velvollisuus hakea maksukyvyttömyysmenettelyyn, joka voisi johtaa velallisen likvidaatioon, tai velkojan pyynnöstä tapahtuva maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen. Maksukyvyttömyysmenettelyjen, joita rajataan lainsäädännössä siten, että niiden ainoana mahdollisena tuloksena on velallisen likvidaatio, lisäksi tällaisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin olisi kuuluttava myös menettelyt, jotka voisivat johtaa velallisen uudelleenjärjestelyyn. Velkojien pyynnöstä tapahtuva maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen olisi voitava keskeyttää paitsi silloin, kun jäsenvaltio on säätänyt kaikkia velkojia koskevasta yksittäisten täytäntöönpanotoimien yleisestä keskeyttämisestä, myös silloin, kun jäsenvaltiot ovat säätäneet, että mahdollisuus keskeyttää yksittäiset täytäntöönpanotoimet koskee vain tiettyä määrää velkojia. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että maksukyvyttömyysmenettely voidaan aloittaa sellaisen viranomaisen pyynnöstä, joka ei toimi velkojan ominaisuudessa, vaan yleisen edun mukaisesti, kuten syyttäjä.

(39)

Tässä direktiivissä ei olisi estettävä sitä, että velalliset voivat tavanomaisen liiketoimintansa puitteissa maksaa sellaisten velkojien saatavat, joihin täytäntöönpanotoimien keskeyttäminen ei vaikuta, ja sellaisille velkojille, joihin se vaikuttaa, ne saatavat, jotka syntyvät yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen aikana. Sen varmistamiseksi, että velkojat, joiden saatavat syntyivät ennen uudelleenjärjestelymenettelyn aloittamista tai yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämistä, eivät painosta velallista maksamaan kyseisiä saatavia, joita muutoin leikattaisiin uudelleenjärjestelyohjelman toteuttamisen kautta, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää kyseisiä saatavia koskevan velallisen maksuvelvoitteen lykkäämisestä.

(40)

Kun velallinen joutuu maksukyvyttömyysmenettelyyn, joillakin tavaroiden tai palvelujen toimittajilla voi olla niin sanottujen ipso facto -lausekkeiden mukainen sopimukseen perustuva oikeus irtisanoa toimitussopimus yksinomaan maksukyvyttömyyden perusteella, vaikka velallinen on täyttänyt velvoitteensa asianmukaisesti. Ipso facto -lausekkeet voisivat tulla sovellettaviksi, kun velallinen hakee ennalta ehkäisevää uudelleenjärjestelytoimenpiteitä. Jos tällaisiin lausekkeisiin vedotaan silloin, kun velallinen vasta neuvottelee uudelleenjärjestelyohjelmasta tai pyytää yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämistä, tai minkä tahansa muun täytäntöönpanotoimien keskeyttämiseen liittyvän toimen yhteydessä, ennenaikainen irtisanominen voi vaikuttaa kielteisesti velallisen liiketoimintaan ja sen pelastamismahdollisuuksiin. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää säätää, että velkojilla ei ole mahdollisuutta vedota ipso facto -lausekkeisiin, joissa viitataan uudelleenjärjestelyohjelmaa koskeviin neuvotteluihin tai täytäntöönpanotoimien keskeyttämiseen tai mihinkään muuhun vastaavaan tapahtumaan, joka liittyy keskeyttämiseen.

(41)

Sopimusten ennenaikainen irtisanominen voi vaarantaa yrityksen liiketoiminnan jatkuvuuden uudelleenjärjestelyä koskevien neuvottelujen aikana, varsinkin silloin kun on kyse keskeisten perustarvikkeiden, kuten kaasun, sähkön ja veden sekä televiestintä- ja korttimaksupalvelujen, toimitusta koskevista sopimuksista. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen piiriin kuuluvat velkojat, joiden saatavat syntyivät ennen keskeyttämisen voimaantuloa ja joiden saatavia velallinen ei ole maksanut, eivät saa keskeyttämisen aikana pidättyä täyttämättä oleviin sopimuksiin perustuvista suorituksista tai irtisanoa, nopeuttaa tai millään muulla tavoin muuttaa tällaisia sopimuksia, edellyttäen että velallinen noudattaa velvollisuuksiaan, jotka perustuvat tällaisiin keskeyttämisen aikana erääntyviin sopimuksiin. Täyttämättä olevia sopimuksia ovat esimerkiksi vuokra- tai lisenssisopimukset, pitkäaikaiset toimitussopimukset ja franchisingsopimukset.

(42)

Tässä direktiivissä olisi vahvistettava uudelleenjärjestelyohjelman sisällön vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava edellyttää, että uudelleenjärjestelyohjelmassa annetaan sellaisia lisäselvennyksiä esimerkiksi perusteista, joiden mukaisesti velkojat on ryhmitelty, jotka voivat olla merkityksellisiä tilanteissa, joissa velka on vain osittain vakuudellinen. Jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava vaatimaan asiantuntijalausuntoa ohjelmassa ilmoitettavasta varojen arvosta.

(43)

Velkojilla, joihin uudelleenjärjestelyohjelma vaikuttaa, työntekijät mukaan lukien, ja kansallisen lainsäädännön niin salliessa myös oman pääoman haltijoilla olisi oltava oikeus äänestää uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymisestä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää rajoitetuista poikkeuksista tähän sääntöön. Osapuolilla, joihin uudelleenjärjestelyohjelma ei vaikuta, ei pitäisi olla oikeutta äänestää siitä, eikä niiden tukea pitäisi edellyttää minkään ohjelman hyväksymistä varten. Työntekijöiden olisi kuuluttava asianosaisten osapuolten käsitteeseen vain velkojien ominaisuudessa. Näin ollen, jos jäsenvaltiot päättävät jättää ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteiden ulkopuolelle työntekijöiden saatavat, työntekijöitä ei olisi pidettävä asianomaisina osapuolina. Äänestys uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymisestä voitaisiin toteuttaa joko virallisella äänestysmenettelyllä tai kuulemalla asianosaisia osapuolia, joista vaaditun enemmistön on hyväksyttävä uudelleenjärjestelyohjelma. Silloin kun äänestys tapahtuu vaaditun enemmistön antaman hyväksynnän muodossa, niille asianosaisille osapuolille, jotka eivät olleet osallisina hyväksynnässä, voitaisiin kuitenkin antaa mahdollisuus liittyä uudelleenjärjestelyohjelmaan.

(44)

Jotta voidaan varmistaa, että olennaisilta osin samanlaisia oikeuksia kohdellaan yhdenmukaisesti ja että uudelleenjärjestelyohjelmat voidaan hyväksyä aiheuttamatta asianosaisten osapuolten oikeuksille kohtuutonta haittaa, eri asianosaisten osapuolten saatavat olisi käsiteltävä erillisissä ryhmissä, jotka vastaavat kansallisen lainsäädännön mukaisia ryhmien muodostamiskriteerejä. Ryhmien muodostaminen tarkoittaa asianosaisten osapuolten ryhmittelyä siten, että hyväksyttävässä ohjelmassa asianosaisten osapuolten saatavat ja edut jaotellaan niihin liittyvien asianosaisten osapuolten oikeuksien ja etuoikeusaseman perusteella. Vähintäänkin vakuudellisten ja vakuudettomien velkojien saatavat olisi aina käsiteltävä erillisissä ryhmissä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava edellyttää, että muodostetaan enemmän kuin kaksi velkojaryhmää, mukaan lukien vakuudettomien ja vakuudellisten velkojien eri ryhmät ja velkojaryhmät, joiden saatavat ovat huonommassa etuoikeusasemassa. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös käsitellä eri ryhmissä sen tyyppiset velkojat, joiden edut eivät ole riittävän yhtenevät, kuten vero- tai sosiaaliturvaviranomaiset. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että vakuudelliset saatavat voidaan jakaa vakuuksien arvostuksen perusteella vakuudellisiin ja vakuudettomiin osiin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vahvistaa erityiset säännöt, joilla tuetaan ryhmien muodostamista silloin, kun siitä olisi hyötyä velkojille, jotka eivät hajauta sijoituksiaan tai jotka muutoin ovat muita haavoittuvammassa asemassa, kuten työntekijöille tai pienille tavaran tai palvelujen toimittajille.

(45)

Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että velalliset, jotka ovat mikro- ja pk-yrityksiä, voidaan suhteellisen yksinkertaisen pääomarakenteensa johdosta vapauttaa velvollisuudesta käsitellä asianosaisia osapuolia eri ryhmissä. Jos mikro- ja pk-yritykset ovat päättäneet luoda ainoastaan yhden äänestysryhmän ja kyseinen ryhmä äänestää ohjelmaa vastaan, velallisten olisi voitava tämän direktiivin yleisten periaatteiden mukaan toimittaa uusi ohjelma.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa varmistettava, että ryhmien muodostamisen kannalta erityisen merkittäviä seikkoja, kuten toisiinsa sidossuhteessa olevien osapuolten saatavat, käsitellään niiden kansallisessa lainsäädännössä asianmukaisella tavalla ja että niiden kansallisessa lainsäädännössä on säännöt, joita sovelletaan ehdollisiin ja riitautettuihin saataviin. Jäsenvaltioiden olisi voitava säännellä sitä, miten riitautetut saatavat on määrä käsitellä äänioikeuksien jakamisen näkökulmasta. Lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen olisi tutkittava ryhmien muodostus, myös niiden velkojien valinta, joihin ohjelma vaikuttaa, silloin kun uudelleenjärjestelyohjelma toimitetaan vahvistettavaksi. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että tällainen viranomainen voi tutkia ryhmien muodostuksen jo aiemmin, jos ohjelman ehdottaja pyytää sen vahvistamista tai neuvoja etukäteen.

(47)

Kansallisessa lainsäädännössä olisi määriteltävä vaaditut enemmistöt, jotka vaaditaan sen varmistamiseksi, ettei eri ryhmien asianosaisten osapuolten vähemmistö pysty estämään sellaisen uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymistä, joka ei epäoikeudenmukaisesti heikennä niiden oikeuksia ja etuja. Monissa tapauksissa varhainen uudelleenjärjestely ei olisi mahdollinen ilman enemmistösääntöä, joka sitoo eri mieltä olevia vakuudellisia velkojia, esimerkiksi silloin kun yritys tarvitsee taloudellista uudelleenjärjestelyä mutta on muutoin elinkelpoinen. Jotta voidaan varmistaa, että osapuolet voivat ottaa kantaa uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymiseen sen mukaan, mikä on niiden panostus yrityksessä, vaaditun enemmistön olisi määräydyttävä kuhunkin ryhmään kuuluvien velkojien saatavien tai oman pääoman haltijoiden etujen arvon perusteella. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava edellyttää, että ohjelmaa kannattaa asianosaisten osapuolten lukumäärän perusteella laskettava enemmistö kussakin ryhmässä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa säännöt sellaisten äänioikeutettujen asianosaisten osapuolten osalta, jotka eivät käytä kyseistä oikeutta asianmukaisella tavalla tai jotka eivät ole edustettuina, kuten säännöt, joiden mukaan nämä asianosaiset osapuolet voitaisiin ottaa huomioon osallistumiskynnyksen määrittelyssä tai enemmistön laskennassa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää äänestyksen osallistumiskynnyksestä.

(48)

Lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen on vahvistettava uudelleenjärjestelyohjelma, jotta voidaan varmistaa, että velkojien oikeuksien tai pääoman haltijoiden etujen kaventaminen on oikeassa suhteessa uudelleenjärjestelyn tuomaan hyötyyn ja että niillä on käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot. Vahvistus on erityisen tarpeellinen silloin, kun asianosaiset osapuolet ovat eri mieltä, uudelleenjärjestelyohjelma sisältää määräyksiä uudesta rahoituksesta tai ohjelman johdosta yli 25 prosenttia työvoimasta menettää työpaikkansa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen vahvistus tarvitaan myös muissa tapauksissa. Ohjelma, jonka johdosta yli 25 prosenttia työvoimasta menettää työpaikkansa, olisi vahvistettava vain, jos ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteissa voidaan kansallisen lainsäädännön mukaan toteuttaa suoraan työsopimuksiin vaikuttavia toimenpiteitä.

(49)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset voivat hylätä uudelleenjärjestelyohjelman, jos sen on todettu heikentävän sitä vastustavien velkojien tai oman pääoman haltijoiden oikeuksia joko alle tason, jonka ne kohtuudella voisivat olettaa saavansa siinä tapauksessa, että velallisen liiketoiminta likvidoitaisiin joko osina tai myymällä se toimintaa jatkavana yrityksenä kunkin velallisen erityisolosuhteista riippuen, tai alle tason, jonka ne kohtuudella voisivat olettaa saavansa seuraavaksi parhaassa vaihtoehtoisessa skenaariossa, jos uudelleenjärjestelyohjelmaa ei vahvisteta. Jos ohjelma vahvistetaan eri mieltä olevien velkojaryhmien uudelleenjärjestelyyn pakottamisella, olisi kuitenkin viitattava kyseisessä skenaariossa käytettävään suojamekanismiin. Jos jäsenvaltiot päättävät toteuttaa velallisen arvonmäärityksen toimivana yrityksenä, toimivan yrityksen arvossa (going concern -arvo) olisi otettava huomioon velallisen liiketoiminta pitkällä aikavälillä, toisin kuin likvidaatioarvoa määritettäessä. Toimivan yrityksen arvo on pääsääntöisesti suurempi kuin likvidaatioarvo, koska se perustuu oletukselle siitä, että yritys jatkaa toimintaansa mahdollisimman vähin häiriöin, säilyttää näin velkojien, osakkeenomistajien ja asiakkaiden luottamuksen, tuottaa edelleen tuloja, ja rajoittaa työntekijöihin kohdistuvia vaikutuksia.

(50)

Vaikka lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen olisi tutkittava velkojien etua koskevan testin täyttyminen ainoastaan, jos uudelleenjärjestelyohjelma riitautetaan sillä perusteella, että arvonmääritystä ei tarvitsisi tehdä jokaisessa tapauksessa, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että muiden vahvistamisen edellytysten täyttyminen voidaan tutkia viran puolesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti lisätä muita edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta uudelleenjärjestelyohjelma voidaan vahvistaa, kuten oman pääoman haltijoiden riittävä suojaaminen. Lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten olisi voitava kieltäytyä vahvistamasta sellaisia uudelleenjärjestelyohjelmia, joiden perusteella ei voida kohtuudella odottaa, että vältetään velallisen maksukyvyttömyys tai että liiketoiminnan elinkelpoisuus varmistetaan. Jäsenvaltioilta ei kuitenkaan olisi edellytettävä sen varmistamista, että tällainen arviointi suoritetaan viran puolesta.

(51)

Yksi uudelleenjärjestelyohjelman vahvistamisen edellytyksistä olisi oltava, että siitä ilmoitetaan kaikille asianosaisille osapuolille. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää ilmoituksen muoto, yksilöidä ajankohta, jolloin se on tehtävä, ja vahvistaa säännöksiä tuntemattomien saatavien käsittelystä ilmoittamisen osalta. Niiden olisi voitava säätää, että uudelleenjärjestelyohjelmasta on ilmoitettava myös muille kuin asianosaisille osapuolille.

(52)

Velkojien etua koskevan testin läpäisemisen olisi katsottava tarkoittavan, että yksikään eri mieltä oleva velkoja ei joudu uudelleenjärjestelyohjelman seurauksena huonompaan asemaan kuin joko siinä tapauksessa, että yritys likvidoitaisiin osina tai myymällä se toimintaa jatkavana yrityksenä, tai seuraavaksi parhaassa vaihtoehtoisessa skenaariossa, jos uudelleenjärjestelyohjelmaa ei vahvistettaisi. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita jompikumpi kyseisistä vertailukohdista, kun ne täytäntöönpanevat velkojien etua koskevan testin kansallisessa lainsäädännössä. Testiä olisi joka tapauksessa sovellettava silloin, kun ohjelma on vahvistettava, jotta se voi sitoa eri mieltä olevia velkojia tai, tapauksen mukaan, eri mieltä olevia velkojaryhmiä. Jos julkisilla institutionaalisilla velkojilla on kansallisen lainsäädännön mukaan etuoikeutettu asema, jäsenvaltiot voisivat säätää, että ohjelmassa ei voida määrätä näiden velkojien saatavien peruuttamisesta kokonaan tai osittain.

(53)

Vaikka uudelleenjärjestelyohjelma olisi hyväksyttävä aina, jos sitä kannattaa vaadittu enemmistö kussakin sellaisessa ryhmässä, johon se vaikuttaa, lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen olisi silti voitava velallisen ehdotuksesta tai sen suostumuksella vahvistaa uudelleenjärjestelyohjelma, jolla ei ole takanaan vaadittua enemmistöä kussakin asianomaisessa ryhmässä. Jäsenvaltioiden olisi voitava oikeushenkilön tapauksessa päättää, pidetäänkö velallisena uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymistä tai vahvistamista varten oikeushenkilön johtokuntaa vai osakkeenomistajien tai oman pääoman haltijoiden tiettyä enemmistöä. Jotta ohjelma tulisi vahvistetuksi pakotettaessa eri mieltä olevia velkojaryhmiä uudelleenjärjestelyyn, sen olisi saatava asianosaisten osapuolten äänestysryhmien enemmistön kannatus. Ainakin yhden näistä ryhmistä olisi koostuttava vakuudellisista velkojista tai oltava maksunsaantijärjestyksessä tavallisten vakuudettomien velkojien edellä.

(54)

Olisi oltava mahdollista, että jos äänestysryhmien enemmistö ei kannata uudelleenjärjestelyohjelmaa, ohjelma voidaan silti vahvistaa, jos sitä kannattaa ainakin yksi sellainen velkojaryhmä, johon ohjelma vaikuttaa tai vaikuttaa kielteisesti ja joka velallisen toimivan yrityksen arvoon määrittämisen perusteella saa maksuja tai säilyttää etuja, tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, jonka voidaan kohtuudella olettaa saavan maksuja tai säilyttävän etuja, jos kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovelletaan likvidaatiomenettelyyn liittyvää tavanomaista maksunsaantijärjestystä. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava lisätä niiden ryhmien määrää, joiden on hyväksyttävä ohjelma. Niiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä vaatia, että kaikkien kyseisten ryhmien olisi saatava kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksuja tai säilytettävä etuja arvostettaessa velallinen toimintaa jatkavana yrityksenä. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan olisi edellytettävä kaikkien ryhmien suostumusta. Näin ollen jos velkojaryhmiä on ainoastaan kaksi, vähintään yhden ryhmän suostumus olisi katsottava riittäväksi, jos muut edellytykset eri mieltä olevien velkojaryhmien uudelleenjärjestelyyn pakottamiselle täyttyvät. Kielteinen vaikutus velkojiin olisi tulkittava niin, että velkojien saatavien arvo alenee.

(55)

Kun jäsenvaltiot käyttävät eri mieltä olevien velkojaryhmien uudelleenjärjestelyyn pakottamista, niiden olisi varmistettava, ettei ehdotettu ohjelma aiheuta kohtuutonta haittaa eri mieltä oleville asianosaisten velkojien ryhmille, ja jäsenvaltioiden olisi tarjottava näille eri mieltä oleville ryhmille riittävä suoja. Jäsenvaltioiden olisi voitava suojata eri mieltä olevaa asianosaisten velkojien ryhmää varmistamalla, että sitä kohdellaan vähintään yhtä suotuisasti kuin mitä tahansa muuta samassa etuoikeusasemassa olevaa ryhmää ja suotuisammin kuin etuoikeusasemaltaan heikompia ryhmiä. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voisivat suojata eri mieltä olevaa velkojaryhmää varmistamalla, että tällaisen eri mieltä olevan velkojaryhmän saatavat maksetaan täysimääräisesti, jos etuoikeusasemaltaan heikompi ryhmä saa suorituksia tai säilyttää etuja uudelleenjärjestelyohjelmassa, jäljempänä ’ehdotonta etuoikeutta koskeva sääntö’. Jäsenvaltioilla olisi oltava harkintavaltaa niiden pannessa täytäntöön täysimääräisen maksun käsitettä, mukaan luettuina maksun ajankohta, kunhan saatavan pääoma ja vakuudellisten velkojien tapauksessa vakuuden arvo on suojattu. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää myös vastaavista tavoista, joilla alkuperäinen saatava voitaisiin suorittaa täysimääräisesti.

(56)

Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa ehdotonta etuoikeutta koskevasta säännöstä esimerkiksi silloin, kun pidetään oikeudenmukaisena, että oman pääoman haltijat säilyttävät tiettyjä etuja ohjelmaa toteutettaessa, vaikka maksunsaantijärjestyksessä ylempänä oleva ryhmä joutuu hyväksymään saataviensa leikkaamisen, tai että yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämistä koskevan säännöksen soveltamisalaan kuuluville olennaisten tavaroiden tai palvelujen toimittajille maksetaan ennen maksunsaantijärjestyksessä niitä edellä olevia velkojaryhmiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita, kumman edellä mainituista suojamekanismeista ne ottavat käyttöön.

(57)

Samalla kun olisi suojattava osakkeenomistajien ja muiden oman pääoman haltijoiden oikeutettuja etuja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, etteivät ne voi kohtuuttomasti estää sellaisen uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymistä, jonka avulla voitaisiin palauttaa velallisen elinkelpoisuus. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää eri keinoja kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, esimerkiksi evätä oman pääoman haltijoilta oikeuden äänestää uudelleenjärjestelyohjelmasta ja päättää, ettei uudelleenjärjestelyohjelman hyväksyminen riipu sellaisten oman pääoman haltijoiden hyväksynnästä, jotka yrityksen arvonmäärityksen perusteella eivät saisi mitään maksuja tai muuta korvausta, jos sovellettaisiin likvidaatioon liittyvää tavanomaista maksunsaantijärjestystä. Jos oman pääoman haltijoilla on oikeus äänestää uudelleenjärjestelyohjelmasta, lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen olisi kuitenkin voitava vahvistaa ohjelma soveltamalla eri mieltä olevien velkojaryhmien uudelleenjärjestelyyn pakottamisen sääntöjä siitä huolimatta, että yksi tai useampi oman pääoman haltijoiden ryhmä ei hyväksy sitä. Jäsenvaltioilta, jotka jättävät oman pääoman haltijat ilman äänioikeutta, ei olisi edellytettävä ehdotonta etuoikeutta koskevan säännön soveltamista velkojien ja oman pääoman haltijoiden välisessä suhteessa. Toinen mahdollinen keino varmistaa, että oman pääoman haltijat eivät kohtuuttomasti estä uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymistä, olisi varmistaa, että uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin, jotka vaikuttavat suoraan oman pääoman haltijoiden oikeuksiin ja jotka on tarpeen hyväksyä yhtiöoikeuden mukaan osakkeenomistajien yhtiökokouksessa, ei sovelleta kohtuuttoman korkeita enemmistövaatimuksia, ja että oman pääoman haltijoilla ei ole toimivaltaa sellaisten uudelleenjärjestelytoimenpiteiden osalta, jotka eivät vaikuta suoraan niiden oikeuksiin.

(58)

Oman pääoman haltijat voi olla tarpeen jakaa useampaan ryhmään, jos on olemassa useita erilaisia osakeomistuksia, joihin liittyy erilaisia oikeuksia. Sellaiset mikro- ja pk-yritysten pääoman haltijat, jotka eivät ole pelkkiä sijoittajia vaan yrityksen omistajia ja jotka osallistuvat yrityksen toimintaan myös muulla tavoin, esimerkiksi tarjoamalla liikkeenjohdollista asiantuntemusta, eivät välttämättä olisi kiinnostuneita uudelleenjärjestelystä tällaisissa olosuhteissa. Sen vuoksi eri mieltä olevien velkojaryhmien uudelleenjärjestelyyn pakottamisen olisi oltava vapaaehtoista niille velallisille, jotka ovat mikro- ja pk-yrityksiä.

(59)

Uudelleenjärjestelyohjelman täytäntöönpanemiseksi ohjelmassa olisi annettava mikro- ja pk-yritysten oman pääoman haltijoille mahdollisuus avustaa uudelleenjärjestelyssä muuten kuin rahallisesti hyödyntämällä esimerkiksi kokemustaan, mainettaan tai liikesuhteitaan.

(60)

Työntekijöillä olisi oltava ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelymenettelyjen aikana täysimääräinen työlainsäädännönmukainen suoja. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa varsinkaan niihin työntekijöiden oikeuksiin, jotka taataan neuvoston direktiiveillä 98/59/EY (12) ja 2001/23/EY (13) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 2002/14/EY (14), 2008/94/EY (15) ja 2009/38/EY (16). Työntekijöille tarkoitettua tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevat velvollisuudet, jotka perustuvat kyseisten direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, pysyvät voimassa sellaisinaan. Tämä koskee myös direktiivin 2002/14/EY mukaista velvollisuutta tiedottaa työntekijöiden edustajille ja kuulla heitä päätöksestä turvautua ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteisiin.

(61)

Työntekijöille ja heidän edustajilleen olisi annettava ehdotettua uudelleenjärjestelyohjelmaa koskevat tiedot, siltä osin kuin tästä säädetään unionin lainsäädännössä, jotta heillä on mahdollisuus arvioida perusteellisesti mahdollisia eri skenaarioita. Työntekijät ja heidän edustajansa olisi lisäksi otettava mukaan, siltä osin kuin on tarpeen unionin lainsäädännössä säädettyjen kuulemisvelvoitteiden täyttämiseksi. Koska on tarpeen varmistaa työntekijöiden suojelun asianmukainen taso, jäsenvaltioita olisi vaadittava suojaamaan työntekijöiden maksamatta olevat saatavat kaikenlaiselta yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämiseltä riippumatta siitä, ovatko kyseiset saatavat syntyneet ennen keskeyttämisen myöntämistä vai sen jälkeen. Työntekijöiden maksamatta olevien saatavien täytäntöönpanon keskeyttäminen olisi sallittava vain niiden määrien ja ajanjaksojen osalta, joilta tällaisten saatavien maksu taataan tehokkaasti vastaavan suuruisena muiden kansallisen lainsäädännön mukaisten keinojen avulla. Jos kansallisessa lainsäädännössä rajoitetaan palkkaturvajärjestelmän vastuuta joko turvan keston tai työntekijöille maksettavan määrän osalta, työntekijöiden olisi voitava hakea vastuun ulkopuolelle jäävien saataviensa täytäntöönpanoa työnantajaa vastaan myös keskeyttämisen voimassaoloaikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltioiden olisi voitava sulkea työntekijöiden maksamatta olevat saatavat ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteiden ulkopuolelle ja säätää niiden suojasta kansallisessa lainsäädännössä.

(62)

Jos uudelleenjärjestelyohjelma edellyttää yrityksen tai liiketoiminnan osan luovutusta, työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuvat oikeudet ja erityisesti oikeus palkkasaatavaan olisi turvattava direktiivin 2001/23/EY 3 ja 4 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädettyjen erityissääntöjen soveltamista maksukyvyttömyysmenettelyissä ja erityisesti kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä mahdollisuuksia. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa direktiivillä 2002/14/EY taattuihin oikeuksiin saada tietoa ja tulla kuulluksi muun muassa päätöksistä, jotka todennäköisesti voivat huomattavasti muuttaa työjärjestelyjä tai sopimussuhteita, niin että tällaisista päätöksistä voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen. Lisäksi työntekijöillä, joiden saataviin uudelleenjärjestelyohjelma vaikuttaa, olisi tämän direktiivin nojalla oltava oikeus äänestää ohjelmasta. Uudelleenjärjestelyohjelmasta äänestettäessä jäsenvaltioiden olisi voitava sijoittaa työntekijät muista velkojien ryhmistä erilliseen ryhmään.

(63)

Lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten olisi päätettävä yrityksen arvonmäärityksestä joko likvidaatiossa tai seuraavaksi parhaassa vaihtoehtoisessa skenaariossa, jos uudelleenjärjestelyohjelmaa ei vahvistettaisi, vain jos eri mieltä oleva asianosainen osapuoli riitauttaa uudelleenjärjestelyohjelman. Tämän ei pitäisi estää jäsenvaltioita määrittämästä arvoa muussa yhteydessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tällaisen päätöksen olisi kuitenkin voitava muodostua myös siitä, että hyväksytään asiantuntijan toimittama arvonmääritys tai velallisen tai muun osapuolen menettelyn aiemmassa vaiheessa toimittama arvonmääritys. Kun päätös arvonmäärityksen suorittamisesta tehdään, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää arvonmääritystä uudelleenjärjestelytapauksissa koskevista erityissäännöistä, jotka ovat yleisestä siviiliprosessioikeudesta erillisiä, sen varmistamiseksi, että arvostus suoritetaan joutuisasti. Mikään tässä direktiivissä ei saisi vaikuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisiin todistustaakkaa koskeviin sääntöihin arvonmäärityksen yhteydessä.

(64)

Uudelleenjärjestelyohjelman sitovat vaikutukset olisi rajattava koskemaan niitä asianosaisia osapuolia, jotka osallistuivat ohjelman hyväksymiseen. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää, mitä tarkoitetaan velkojan osallistumisella, myös tilanteissa, joissa velkoja on tuntematon tai saatavia ei ole vielä syntynyt. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava päättää, kuinka toimitaan sellaisten velkojien tapauksessa, joille on ilmoitettu menettelyistä asianmukaisesti mutta jotka eivät ole osallistuneet niihin.

(65)

Asianosaisten osapuolten olisi voitava hakea muutosta hallintoviranomaisen uudelleenjärjestelyohjelman vahvistamisesta tekemään päätökseen. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös säätää mahdollisuudesta hakea muutosta lainkäyttöviranomaisen uudelleenjärjestelyohjelman vahvistamisesta tekemään päätökseen. Muutoksenhaun ei kuitenkaan säännönmukaisesti olisi lykättävä eikä näin ollen estettävä uudelleenjärjestelyohjelman täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa ohjelman tuloksellisuus, vähentää epävarmuutta ja välttää aiheettomat viivästykset. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää muutoksenhaun perusteet ja rajoittaa niitä. Jos muutosta haetaan ohjelman vahvistamista koskevaan päätökseen, jäsenvaltioiden olisi voitava antaa lainkäyttöviranomaisen tehdä alustava päätös tai summaarinen päätös, jolla suojataan ohjelman toteutus ja täytäntöönpano vireillä olevan muutoksenhaun hyväksymisen vaikutuksilta. Jos muutoksenhaku hyväksytään, lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten olisi voitava harkita, että vaihtoehtona ohjelman täytäntöönpanon kumoamiselle ohjelmaa voitaisiin muuttaa, jos jäsenvaltiot antavat tällaisen mahdollisuuden, ja ohjelma voitaisiin vahvistaa muutoksitta. Osapuolten olisi voitava ehdottaa ohjelmaan muutoksia tai äänestää niistä omasta aloitteestaan tai lainkäyttöviranomaisen pyynnöstä. Jäsenvaltiot voisivat myös säätää osapuolelle, jonka muutoksenhaku on hyväksytty, aiheutuneiden taloudellisten tappioiden korvaamisesta. Jos lainkäyttöviranomainen päättää antaa muutoksenhaulle lykkäävän vaikutuksen, kansallisessa lainsäädännössä olisi voitava säätää mahdollisesta uudesta yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisestä tai keskeyttämisen jatkamisesta.

(66)

Uudelleenjärjestelyohjelman onnistuminen riippuu usein siitä, tarjotaanko velalliselle rahoitustukea ensinnäkin yrityksen toiminnan tukemiseen uudelleenjärjestelyä koskevien neuvottelujen aikana ja toiseksi ohjelman toteuttamiseen sen jälkeen, kun se on vahvistettu. Rahoitustuki olisi ymmärrettävä laajassa merkityksessä siten, että se käsittää myös rahan tai kolmannen osapuolen takausten antamisen sekä varasto-, raaka-aine- ja hyödyketoimitukset esimerkiksi siten, että velalliselle myönnetään pidempi maksuaika. Väliaikainen rahoitus ja uusi rahoitus olisi sen vuoksi suojattava takaisinsaantikanteilta, joilla tällainen rahoitus pyritään myöhemmissä maksukyvyttömyysmenettelyissä julistamaan pätemättömäksi, mitätöitävissä olevaksi tai täytäntöönpanokelvottomaksi velkojia vahingoittavana toimena.

(67)

Kansalliset maksukyvyttömyyslait, joissa säädetään väliaikaista ja uutta rahoitusta koskevien takaisinsaantikanteiden nostamisesta tai siitä, että uusille lainanantajille voidaan määrätä siviili-, hallinto- tai rikosoikeudellisia seuraamuksia sillä perusteella, että ne myöntävät lainaa taloudellisissa vaikeuksissa oleville velallisille, voisivat vaarantaa uudelleenjärjestelyohjelman neuvottelemista ja toteuttamista varten tarvittavan rahoituksen saannin. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muihin perusteisiin, joilla uusi tai väliaikainen rahoitus julistetaan pätemättömäksi, mitätöitävissä olevaksi tai täytäntöönpanokelvottomaksi tai joilla tällaisen rahoituksen tarjoajien siviili-, hallinto- ja rikosoikeudellinen vastuu syntyy kansallisen lainsäädännön nojalla. Tällaisia muita perusteita voisivat olla muun muassa petos, vilpillinen mieli, osapuolten välinen tietyntyyppinen suhde, joka voisi synnyttää eturistiriidan, kuten lähipiirin sisäiset tai osakkeenomistajien ja yrityksen väliset liiketoimet, ja liiketoimet, joissa osapuoli on saanut sellaista taloudellista hyötyä tai sellaisen vakuuden, johon sillä ei ollut oikeutta liiketoimen ajankohtana tai liiketoimen toteuttamistavan vuoksi.

(68)

Väliaikaista rahoitusta myönnettäessä osapuolet eivät vielä tiedä, vahvistetaanko uudelleenjärjestelyohjelma lopulta vai ei. Näin ollen jäsenvaltioita ei olisi vaadittava rajoittamaan väliaikaisen rahoituksen suojaa tapauksiin, joissa velkojat hyväksyvät ohjelman tai joissa lainkäyttö- tai hallintoviranomainen vahvistaa sen. Mahdollisten väärinkäytösten välttämiseksi takaisinsaantikanteilta olisi suojattava ainoastaan rahoitus, jonka voidaan kohtuudella katsoa olevan välittömästi tarpeen, jotta velallisen liiketoiminta voi jatkua tai pelastua tai jotta voidaan säilyttää kyseisen liiketoiminnan arvo tai parantaa sitä siihen asti, että uudelleenjärjestelyohjelma vahvistetaan. Tämä direktiivi ei myöskään saisi estää jäsenvaltioita ottamasta käyttöön väliaikaisen rahoituksen ennakkovalvontamekanismia. Jäsenvaltioiden olisi voitava rajata uuden rahoituksen suoja koskemaan ainoastaan tapauksia, joissa lainkäyttö- tai hallintoviranomainen on vahvistanut ohjelman, ja väliaikaisen rahoituksen suoja koskemaan niitä tapauksia, joissa rahoitukseen sovelletaan ennakkovalvontaa. Väliaikaisen rahoituksen tai muiden liiketoimien ennakkovalvonnan voisi suorittaa uudelleenjärjestelyselvittäjä, velkojatoimikunta tai lainkäyttö- tai hallintoviranomainen. Suoja takaisinsaantikanteita vastaan ja suoja henkilökohtaista vastuuta vastaan ovat vähimmäistakeita, jotka olisi myönnettävä väliaikaiselle rahoitukselle ja uudelle rahoitukselle. Jotta uusia lainanantajia voitaisiin kannustaa ottamaan riski ja tekemään investointeja taloudellisissa vaikeuksissa oleviin mutta elinkelpoisiin velallisiin, saatetaan kuitenkin tarvita lisäkannustimia, kuten tällaisen rahoituksen asettaminen myöhemmissä maksukyvyttömyysmenettelyissä etusijalle ainakin vakuudettomiin saataviin nähden.

(69)

Jotta voitaisiin edistää kulttuuria, jossa kannustetaan varhaiseen ennaltaehkäisevään uudelleenjärjestelyyn, on suotavaa, että myöhemmissä maksukyvyttömyysmenettelyissä suojataan takaisinsaantikanteilta myös liiketoimet, jotka ovat kohtuullisia ja välittömästi tarpeen uudelleenjärjestelyohjelman neuvottelun tai toteuttamisen kannalta. Lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten olisi voitava kustannusten ja maksujen kohtuullisuutta ja välitöntä tarpeellisuutta määrittäessään ottaa esimerkiksi huomioon ennusteet ja arviot, jotka on toimitettu asianosaisille osapuolille, velkojatoimikunnalle, uudelleenjärjestelyselvittäjälle tai lainkäyttö- tai hallintoviranomaiselle itselleen. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi voitava myös edellyttää, että velalliset toimittavat asiaa koskevat arviot ja päivittävät niitä. Tällaisen suojelun olisi parannettava varmuutta liiketoimien toteuttamisessa sellaisten yritysten kanssa, joiden tiedetään olevan taloudellisissa vaikeuksissa, ja poistaisi velkojien ja sijoittajien pelon siitä, että kaikki tällaiset liiketoimet voitaisiin julistaa pätemättömiksi siinä tapauksessa, että uudelleenjärjestely epäonnistuu. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää ajankohdasta, joka edeltää ennaltaehkäisevän uudelleenjärjestelymenettelyn aloittamista ja yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen myöntämistä ja josta lähtien uudelleenjärjestelyohjelman neuvottelemiseen, hyväksymiseen tai vahvistamiseen tai ohjelmaa koskevien asiantuntijaneuvojen hankkimisesta johtuvat kustannukset ja maksut suojataan takaisinsaantikanteilta. Muiden maksujen ja suoritusten ja työntekijöiden palkkojen maksun suojaamisen tapauksessa tällainen alkamisajankohta voisi olla myös keskeyttämisen myöntämispäivä tai ennaltaehkäisevän uudelleenjärjestelymenettelyn aloittamispäivä.

(70)

Jotta voitaisiin edelleen edistää ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä, on tärkeää varmistaa, ettei estetä johtajia tekemästä järkeviä liiketoimintaratkaisuja tai ottamasta kohtuullisia liiketoiminnallisia riskejä, etenkään silloin kun näin voitaisiin parantaa mahdollisesti elinkelpoisten yritysten edellytyksiä onnistua uudelleenjärjestelyssä. Jos yrityksellä on taloudellisia vaikeuksia, johtajien olisi toteutettava toimia tappioiden minimoimiseksi ja maksukyvyttömyyden välttämiseksi, kuten pyydettävä asiantuntijaneuvoja, myös uudelleenjärjestelyä ja maksukyvyttömyyttä koskevissa asioissa, esimerkiksi käyttäen tarvittaessa varhaisvaroitusvälineitä; suojattava yrityksen varat niin, että voidaan maksimoida niiden arvo ja välttää keskeisten omaisuuserien menettäminen; tarkasteltava yrityksen rakennetta ja toimintaa sen elinkelpoisuuden selvittämiseksi ja menojen vähentämiseksi; pitäydyttävä sitomasta yritystä sellaisiin liiketoimiin, joihin voidaan kohdistaa takaisinsaantikanteita, paitsi jos siihen on asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet; jatkettava liiketoimintaa silloin, kun se on asianmukaista, jotta voidaan maksimoida yrityksen going concern -arvo; neuvoteltava velkojien kanssa ja hakeuduttava ennaltaehkäisevään uudelleenjärjestelymenettelyyn.

(71)

Jos velallinen on lähellä maksukyvyttömyyttä, on myös tärkeää suojata velkojien oikeutettuja etuja sellaisilta johdon päätöksiltä, jotka voisivat vaikuttaa velallisen omaisuuden koostumukseen, etenkin jos päätökset voivat edelleen vähentää sen omaisuuden arvoa, joka on käytettävissä uudelleenjärjestelyä varten tai joka voidaan jakaa velkojille. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että tällaisissa olosuhteissa johtajat välttävät tahallisia tai törkeän huolimattomia toimia henkilökohtaisen edun hankkimiseksi sidosryhmien kustannuksella, ja välttävät suostumista liiketoimiin markkina-arvoa alhaisempaan hintaan tai sellaisten toimien toteuttamista, joilla suositaan perusteettomasti yhtä tai useampaa sidosryhmää verrattuna muihin. Jäsenvaltioiden olisi voitava panna tämän direktiivin vastaavat säännökset täytäntöön varmistamalla, että arvioidessaan, onko johtajan katsottava rikkoneen huolenpitovelvollisuuttaan, lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset ottavat huomioon tässä direktiivissä säädetyt johtajien velvollisuuksia koskevat säännöt. Tällä direktiivillä ei ole tarkoitus asettaa tärkeysjärjestykseen eri osapuolia, joiden edut on otettava asianmukaisesti huomioon. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava päättää tällaisen tärkeysjärjestyksen käyttöönottamisesta. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat päätöksentekoa yrityksissä.

(72)

Yrittäjät, jotka harjoittavat elinkeino- tai liiketoimintaa, käsiteollisuutta tai itsenäistä ammattitoimintaa, voivat joutua vaaraan menettää maksukykynsä. Uutta mahdollisuutta koskevien mahdollisuuksien erot jäsenvaltioiden välillä voivat kannustaa ylivelkaantuneita tai maksukyvyttömiä yrittäjiä siirtymään muuhun jäsenvaltioon kuin sijoittautumisjäsenvaltioonsa, jotta he voivat vapautua veloistaan nopeammin tai suotuisammin ehdoin, mikä lisää oikeudellista epävarmuutta ja aiheuttaa lisäkustannuksia velkojille näiden periessä saataviaan. Lisäksi maksukyvyttömyyden vaikutukset, erityisesti sosiaalinen leimautuminen, oikeudelliset seuraukset, kuten yrittäjille määrättävä elinkeinotoiminnan harjoittamiskielto, ja jatkuva kyvyttömyys maksaa velkoja takaisin, ovat merkittäviä pidäkkeitä yrittäjille, jotka pyrkivät aloittamaan liiketoimintaa tai saamaan uuden mahdollisuuden, vaikka on näyttöä siitä, että maksukykynsä menettäneet yrittäjät onnistuvat todennäköisemmin seuraavalla kerralla.

(73)

Tästä syystä olisi pyrittävä vähentämään yrittäjille ylivelkaantuneisuudesta tai maksukyvyttömyydestä aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, erityisesti mahdollistamalla täysimittainen veloista vapauttaminen tietyn ajan kuluttua ja rajoittamalla yrittäjille ylivelkaantumisen tai maksukyvyttömyyden vuoksi määrättävien elinkeinotoiminnan harjoittamiskieltojen kestoa. Maksukyvyttömyyden käsite olisi määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä ja sen olisi voitava olla muodoltaan ylivelkaantuneisuutta. Yrittäjän käsite tämän direktiivin mukaisessa merkityksessä ei saisi vaikuttaa johtajien asemaan yrityksessä, jota olisi kohdeltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, miten veloistavapauttamiseen päästään ja myös mahdollisuudesta edellyttää, että velallinen hakee veloista vapauttamista.

(74)

Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää mahdollisuudesta mukauttaa maksukyvyttömien yrittäjien takaisinmaksuvelvoitteita, kun yrittäjän taloudellisessa tilanteessa on tapahtunut merkittävä muutos joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Tässä direktiivissä ei olisi vaadittava, että velkojien enemmistön olisi kannatettava takaisinmaksuohjelmaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että yrittäjiä ei estetä aloittamasta uutta toimintaa samalla tai eri alalla takaisinmaksuohjelman täytäntöönpanon aikana.

(75)

Veloista vapauttamisen tulisi olla käytettävissä menettelyissä, joihin sisältyy takaisinmaksuohjelma, omaisuuserien rahaksi muuttaminen tai näiden yhdistelmä. Pannessaan täytäntöön kyseisiä sääntöjä jäsenvaltioiden olisi voitava valita vapaasti kyseisistä vaihtoehdoista. Jos kansallisen lainsäädännön mukaan on käytettävissä useampi kuin yksi veloista vapauttamiseen johtava menettely, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ainakin yhdessä näistä menettelyistä maksukyvyttömille yrittäjille annetaan mahdollisuus täysimittaiseen veloista vapauttamiseen enintään kolmen vuoden kuluessa. Menettelyissä, joissa yhdistyvät omaisuuserien rahaksi muuttaminen ja takaisinmaksuohjelma, veloista vapauttamiseen kuluvan ajan olisi alettava viimeistään siitä päivästä, jolloin tuomioistuin vahvistaa takaisinmaksuohjelman tai sitä aletaan panna täytäntöön, esimerkiksi ohjelman mukaisesta ensimmäisestä maksuerästä, mutta se voisi alkaa aiemminkin, esimerkiksi silloin kun tehdään päätös menettelyn aloittamisesta.

(76)

Menettelyissä, joihin ei sisälly takaisinmaksuohjelmaa, veloista vapauttamiseen kuluvan ajan olisi alettava viimeistään siitä päivästä, jolloin lainkäyttö- tai hallintoviranomainen tekee päätöksen menettelyn aloittamisesta, tai konkurssipesän muodostamispäivästä. Laskettaessa veloista vapauttamiseen kuluvaa aikaa tämän direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että käsite ”menettelyn aloittaminen” ei sisällä väliaikaisia toimenpiteitä, kuten turvaamistoimia tai maksukyvyttömyysmenettelyn väliaikaisen selvittäjän määräämistä, ellei tällainen toimenpide mahdollista omaisuuden rahaksi muuttamista, mukaan lukien omaisuuden asettaminen velkojien käyttöön ja jakaminen velkojien kesken. Konkurssipesän muodostaminen ei välttämättä edellytä lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen virallista päätöstä tai vahvistusta, jos tällaista päätöstä ei edellytetä kansallisessa lainsäädännössä, ja se voi muodostua varojen ja vastuiden luettelon toimittamisesta.

(77)

Jos veloista vapauttamista koskevaan menettelyyn kuuluu yrittäjän omaisuuserien muuttaminen rahaksi, jäsenvaltioita ei saisi estää säätämästä, että vapauttamispyyntö käsitellään omaisuuserien rahaksi muuttamisesta erillisenä toimena, edellyttäen, että tällainen pyyntö on tämän direktiivin mukaista veloista vapauttamista koskevan menettelyn erottamaton osa. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää todistustaakkaa koskevista säännöistä veloista vapauttamiseksi, mikä tarkoittaa mahdollisuutta sille, että yrittäjillä on lakisääteinen velvoite osoittaa velvoitteidensa täyttäminen.

(78)

Täysimittainen veloista vapauttaminen tai elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellon päättyminen enintään kolmen vuoden jälkeen ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, ja siksi poikkeuksia tästä säännöstä saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön asianmukaisesti perustelluista syistä, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisia poikkeuksia olisi otettava käyttöön esimerkiksi tapauksissa, joissa velallinen on epärehellinen tai on toiminut vilpillisessä mielessä. Jos yrittäjään ei kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovelleta rehellisyysolettamaa ja vilpitöntä mieltä koskevaa olettamaa, yrittäjien rehellisyyttä ja vilpitöntä mieltä koskeva todistustaakka ei saisi tehdä menettelyyn pääsyä heille tarpeettoman vaikeaksi tai hankalaksi.

(79)

Sen selvittämiseksi, onko yrittäjä toiminut epärehellisesti, lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset saattavat ottaa huomioon esimerkiksi velan luonteen ja määrän, sen milloin velka on syntynyt ja miten yrittäjä on pyrkinyt maksamaan velkaa takaisin ja noudattamaan lakisääteisiä velvollisuuksiaan, mukaan lukien yleiset toimilupavaatimukset ja tarve asianmukaiselle kirjanpidolle, yrittäjän toimet velkojien kannetoimien estämiseksi ja niiden velvollisuuksien täyttämisen maksukyvyttömyyden ollessa todennäköinen, jotka kuuluvat sellaisille yrittäjille, jotka ovat yrityksen johtajia, sekä unionin ja kansallisen kilpailu- ja työlainsäädännön noudattamisen. Poikkeuksia olisi myös voitava ottaa käyttöön, jos yrittäjä ei ole noudattanut tiettyjä lakisääteisiä velvoitteitaan, esimerkiksi velvoitetta maksimoida velkojien saama tuotto, joka voisi olla muodoltaan yleinen velvoite tuottaa tuloa tai varoja. Erityisiä poikkeuksia olisi lisäksi voitava ottaa käyttöön tilanteissa, joissa on tarpeen taata velallisen ja yhden tai useamman velkojan oikeuksien välinen tasapaino, esimerkiksi kun velkoja on luonnollinen henkilö, joka tarvitsee enemmän suojaa kuin velallinen.

(80)

Poikkeus voisi olla perusteltu myös, kun velasta vapauttamiseen johtavan menettelyn kustannuksia, mukaan luettuina lainkäyttö- ja hallintoviranomaisten sekä selvittäjien kustannukset, ei ole katettu. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että edut kyseisestä vapauttamisesta voidaan peruuttaa esimerkiksi, jos velallisen taloudellinen tilanne paranee merkittävästi odottamattomien tapahtumien, kuten lottovoiton, perinnön tai lahjoituksen, myötä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää lisäpoikkeuksista tarkkaan määritellyissä olosuhteissa ja silloin, kun se on asianmukaisesti perusteltua.

(81)

Jos on olemassa kansallisen lainsäädännön mukaisia asianmukaisesti perusteltuja syitä, voisi olla aiheellista rajoittaa veloistavapauttamismahdollisuus tiettyihin velkaluokkiin. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää vakuusvelat veloista vapauttamiskelpoisuuden ulkopuolelle ainoastaan vakuuden arvoon asti, siten kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, ja loppuosaa velasta olisi kohdeltava vakuudettomana velkana. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle myös muita velkaluokkia, kun se on asianmukaisesti perusteltua.

(82)

Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset voivat tarkastaa joko viran puolesta tai sellaisen henkilön pyynnöstä, jolla on oikeutettu intressi, ovatko yrittäjät täyttäneet ehdot, joiden on täytyttävä, jotta nämä voivat saada täyden vapautuksen veloistaan.

(83)

Jos yrittäjän lupa jatkaa tiettyä elinkeino- tai liiketoimintaa, käsiteollisuutta tai itsenäistä ammattitoimintaa on evätty tai peruutettu elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellon seurauksena, tämän direktiivin ei olisi estettävä jäsenvaltioita edellyttämästä, että yrittäjä toimittaa hakemuksen uuden luvan saamiseksi sen jälkeen, kun elinkeinotoiminnan harjoittamiskielto ei ole enää voimassa. Jos jäsenvaltion viranomainen tekee päätöksen, joka koskee erityisesti valvottua toimintaa, elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellon päättymisen jälkeenkin olisi voitava ottaa lisäksi huomioon se, että maksukyvytön yrittäjä on saanut vapautuksen veloista tämän direktiivin mukaisesti.

(84)

Henkilökohtaisia ja ammattitoimintaan liittyviä velkoja, joita ei pystytä erottamaan kohtuudella toisistaan, esimerkiksi, jos varoja käytetään sekä yrittäjän ammattitoiminnan yhteydessä että sen ulkopuolella, olisi käsiteltävä yhdessä ainoassa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Jos jäsenvaltiot säätävät, että tällaiset velat käsitellään erillisissä maksukyvyttömyysmenettelyissä, nämä menettelyt olisi tarpeen sovittaa yhteen. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää käsitellä yrittäjien kaikkia velkoja yhdessä ainoassa menettelyssä. Jäsenvaltioiden, joissa yrittäjien sallitaan jatkaa liiketoimintaansa omaan lukuunsa maksukyvyttömyysmenettelyn aikana, olisi voitava säätää, että tällaiset yrittäjät voivat joutua uuden maksukyvyttömyysmenettelyn kohteiksi, jos liiketoiminta, jota on jatkettu, tulee maksukyvyttömäksi.

(85)

On tarpeen pitää yllä ja parantaa menettelyjen läpinäkyvyyttä ja ennustettavuutta, jotta voidaan edistää yritysten säilyttämistä ja antaa yrittäjille uusi mahdollisuus tai mahdollistaa elinkelvottomien yritysten tehokas likvidaatio. Monissa jäsenvaltioissa on myös tarpeen lyhentää maksukyvyttömyysmenettelyjen liian pitkää kestoa, joka aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta velkojille ja sijoittajille ja alentaa takaisinperintäastetta. Kun otetaan huomioon asetuksen (EU) 2015/848 mukaisesti käyttöön otetut tuomioistuinten ja selvittäjien tehostetut yhteistyömekanismit rajat ylittäviä tapauksia varten, kaikkien osallistuvien toimijoiden toiminnan ammattimaisuus on nostettava yhtä korkealle tasolle kaikkialla unionissa. Kyseisten tavoitteiden saavuttamista varten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lainkäyttö- ja hallintoviranomaisten edustajilla, jotka hoitavat ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevia menettelyjä, on asianmukainen koulutus ja tarvittava asiantuntemus tehtäviensä hoitamiseen. Tällainen koulutus ja asiantuntemus voitaisiin hankkia myös lainkäyttö- tai hallintoviranomaisen jäsenen tehtävissä tai muissa asiaan liittyvissä tehtävissä ennen nimitystä tällaisiin tehtäviin.

(86)

Tällaisen koulutuksen ja asiantuntemuksen olisi mahdollistettava päätösten, joilla on kenties huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, tekeminen tehokkaasti, eikä se saisi tarkoittaa, että lainkäyttöviranomaisen jäsenten on käsiteltävä yksinomaan uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevia asioita. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevat menettelyt voidaan toteuttaa tehokkaasti ja nopeasti. Tehokas tapa saavuttaa oikeusvarmuuden saavuttamista ja menettelyjen tehokkuutta koskevat tavoitteet voisi olla erityistuomioistuinten tai tuomioistuinten erityisjaostojen perustaminen tai erikoistuneiden tuomarien nimittäminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti sekä lainkäyttövallan keskittäminen rajoitetulle määrälle lainkäyttö- tai hallintoviranomaisia. Jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava vaatimaan, että uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevat menettelyt on asetettava etusijalle muihin menettelyihin nähden.

(87)

Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten määräämät uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista käsittelevät selvittäjät, jäljempänä ’selvittäjät’, ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen tehtäväänsä, että heidän määräämisensä tapahtuu läpinäkyvällä tavalla ottaen asianmukaisesti huomioon tarve varmistaa tehokkaat menettelyt, että heidän työskentelyään valvotaan ja että he hoitavat tehtävänsä rehellisesti. On tärkeää, että selvittäjät noudattavat tällaisia tehtäviä koskevia vaatimuksia, kuten ammatillisen vastuuvakuutuksen vaatimusta. Selvittäjät voisivat hankkia asianmukaisen koulutuksen, pätevyyden ja kokemuksen myös ammattiaan harjoittaessaan. Jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava tarjoamaan heille tarvittavaa koulutusta, vaan sitä voisivat tarjota esimerkiksi ammatilliset yhdistykset tai muut elimet. Tämän direktiivin soveltamisalaan olisi sisällytettävä asetuksessa (EU) 2015/848 määritellyt selvittäjät.

(88)

Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita säätämästä siitä, että velallinen, velkojat tai velkojatoimikunta valitsee selvittäjän luettelosta tai ryhmästä, jonka lainkäyttö- tai hallintoviranomainen on ennakolta hyväksynyt. Selvittäjää valitessaan velallisella, velkojilla tai velkojatoimikunnalla voisi olla harkintavaltaa päättää, minkälaista asiantuntemusta ja kokemusta selvittäjillä on oltava yleisesti ja mitä tietyssä yksittäistapauksessa vaaditaan. Velalliset, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, voitaisiin vapauttaa tästä tehtävästä kokonaan. Kun kyse on rajat ylittävistä tilanteista, selvittäjän määräämisessä olisi otettava huomioon muun muassa, pystyykö selvittäjä noudattamaan asetuksen (EU) 2015/848 mukaisia velvoitteita kommunikoida ja tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden selvittäjien ja lainkäyttö- tai hallintoviranomaisten kanssa ja riittävätkö selvittäjän henkilöstö- ja hallintoresurssit mahdollisesti monimutkaisten tapausten käsittelyyn. Jäsenvaltioita ei saisi estää säätämästä siitä, että selvittäjä valitaan muilla valintamenetelmillä, esimerkiksi niin, että ohjelmisto valitsee selvittäjän satunnaisvalinnalla, edellyttäen, että käyttämällä kyseisiä menetelmiä selvittäjän kokemus ja asiantuntemus otetaan asianmukaisesti huomioon. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, millä tavoin selvittäjän valintaa tai määräämistä voidaan vastustaa tai selvittäjän korvaamista pyytää esimerkiksi velkojatoimikunnan kautta.

(89)

Selvittäjiin olisi sovellettava valvonta- ja sääntelymekanismeja, joihin olisi kuuluttava tehokkaita toimenpiteitä sellaisten selvittäjien vastuuvelvollisuuden osalta, jotka ovat laiminlyöneet tehtävänsä, kuten selvittäjän palkkion alentaminen, selvittäjän poistaminen niiden selvittäjien luettelosta tai yhteenliittymästä, joita voidaan määrätä maksukyvyttömyystapauksiin, sekä tilanteen mukaan asianmukaiset kurinpidolliset, hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset. Nämä valvonta- ja sääntelymekanismit eivät saisi vaikuttaa kansallisen lainsäädännön säännöksiin siviilioikeudellisesta vahingonkorvausvastuusta sopimukseen perustuvien tai sopimukseen perustumattomien velvoitteiden laiminlyöntitapauksissa. Jäsenvaltioilta ei saisi vaatia erityisten viranomaisten tai elinten perustamista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tiedot niistä viranomaisista tai elimistä, jotka huolehtivat selvittäjien valvonnasta, ovat julkisesti saatavilla. Pelkän viittauksen esimerkiksi lainkäyttö- tai hallintoviranomaiseen olisi riitettävä. Tällaiset standardit olisi voitava lähtökohtaisesti saavuttaa ilman tarvetta ottaa käyttöön uusia kansallisen lainsäädännön mukaisia ammatti- tai pätevyysvaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava ulottaa nämä selvittäjien koulutusta ja valvontaa koskevat säännökset koskemaan myös muita selvittäjiä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava säätämään, että selvittäjien palkkioita koskevat riidat on asetettava etusijalle muihin menettelyihin nähden.

(90)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön säännökset, joiden perusteella velalliset, velkojat, selvittäjät ja lainkäyttö- ja hallintoviranomaiset voivat käyttää sähköisiä viestintävälineitä, jotta voitaisiin edelleen nopeuttaa menettelyjä, helpottaa velkojien osallistumista uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskeviin menettelyihin ja turvata velkojille yhdenmukaiset edellytykset kaikkialla unionissa. Sen vuoksi sellaiset menettelylliset toimet kuin velkojien ilmoitus saatavasta, ilmoitusten toimittaminen velkojille tai riitauttamisten esittäminen ja muutoksenhaku voidaan toteuttaa sähköisillä viestintävälineillä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää siitä, että ilmoitukset voidaan toimittaa velkojalle sähköisesti vain, jos kyseinen velkoja on ennakolta antanut suostumuksensa sähköiseen viestintään.

(91)

Uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevan menettelyn osapuolia ei olisi velvoitettava käyttämään sähköisiä viestintävälineitä, jos tällainen käyttö ei ole pakollista kansallisen lainsäädännön nojalla, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen ottaa käyttöön pakollinen sähköistä hakemusten tekemistä ja asiakirjojen tiedoksiantoa koskeva järjestelmä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevissa menettelyissä. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita sähköiset viestintävälineet. Tällaisia välineitä voisivat olla esimerkiksi tiettyyn tarkoitukseen rakennettu, tällaisten asiakirjojen sähköiseen siirtoon tarkoitettu järjestelmä tai sähköpostin käyttö, ilman, että jäsenvaltioita estetään ottamasta käyttöön sähköisen allekirjoituksen kaltaisia toimintoja, joilla varmistetaan sähköisten siirtojen turvallisuus, tai luottamuspalveluja, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (17) mukaiset sähköiset rekisteröidyt jakelupalvelut.

(92)

On tärkeää kerätä luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevista menettelyistä, jotta voidaan seurata tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja sen soveltamista. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä ja laadittava yhteenveto tiedoista, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta niiden avulla voidaan arvioida tarkasti tämän direktiivin toimivuutta käytännössä, ja toimitettava kyseiset tiedot komissiolle. Komissio laatii Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisen komitean avustamana ilmoituslomakkeen tällaisten tietojen toimittamiseksi komissiolle. Lomakkeessa olisi esitettävä lyhyesti menettelyjen tärkeimmät tulokset, jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille. Esimerkiksi jos kyseessä on uudelleenjärjestelymenettely, kyseiset tärkeimmät tulokset voisivat olla seuraavia: se, että tuomioistuin vahvistaa ohjelman; se, että tuomioistuin ei vahvista ohjelmaa; se, että uudelleenjärjestelymenettelyt muutetaan likvidaatiomenettelyiksi tai lopetetaan, koska likvidaatiomenettelyt aloitettiin, ennen kuin tuomioistuin oli vahvistanut ohjelman. Jäsenvaltioita ei olisi vaadittava erittelemään tuloksen perusteella niitä menettelyjä, jotka päättyvät, ennen kuin mitään merkityksellisiä toimenpiteitä on toteutettu, mutta ne voisivat sen sijaan ilmoittaa kaikkien niiden menettelyjen kokonaismäärän, joita ei otettu käsiteltäviksi tai jotka hylättiin tai peruutettiin ennen menettelyn aloittamista.

(93)

Ilmoituslomakkeessa olisi esitettävä luettelo vaihtoehdoista, jotka jäsenvaltiot voisivat ottaa huomioon määritellessään velallisen kokoa, viittaamalla yhteen tai useampaan tekijään mikro- ja pk-yrityksen ja suuryrityksen määritelmässä, joka on yhteinen kaikissa jäsenvaltioissa. Luettelossa olisi oltava vaihtoehto, että velallisen koko määritellään ainoastaan työntekijöiden lukumäärän perusteella. Lomakkeessa olisi määritettävä keskimääräisten kustannusten ja takaisinperintäasteen tekijät, joista jäsenvaltioiden olisi voitava vapaaehtoisesti kerätä tietoja; siinä olisi annettava ohjeita niistä tekijöistä, jotka jäsenvaltiot voisivat ottaa huomioon otantatekniikkaa käyttäessään, esimerkiksi otoksen koko sen varmistamiseksi, että otos on maantieteellisesti edustava, sekä velallisten ja toimialan koko; ja se olisi laadittava niin, että jäsenvaltiot voivat antaa mahdollisesti käytettävissään olevia lisätietoja, esimerkiksi tiedot velallisten varojen ja vastuiden kokonaismäärästä.

(94)

Rahoitusmarkkinoiden vakaus riippuu suurelta osin rahoitusvakuusjärjestelyistä, erityisesti silloin kun vakuusjärjestelyjä tarjotaan yksilöityjen järjestelmien omistusosuuden tai keskuspankin liiketoimien yhteydessä ja kun marginaaleja tarjotaan keskusvastapuolille. Koska vakuudeksi annettujen rahoitusinstrumenttien arvo voi olla hyvin epävakaa, on olennaisen tärkeää realisoida niiden arvo, ennen kuin se laskee. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/26/EY (19) ja 2002/47/EY (20) ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 säännöksiä olisi sovellettava riippumatta siitä, mitä tässä direktiivissä säädetään. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää nettoutusjärjestelyt, myös sulkeutuva nettoutus, yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen vaikutuspiirin ulkopuolelle silloinkin, kun ne eivät kuulu direktiivien 98/26/EY ja 2002/47/EY ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 soveltamisalaan, jos nämä järjestelyt ovat täytäntöönpanokelpoisia asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myös silloin, kun maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan.

Tämä voisi koskea huomattavaa määrää päänettoutussopimuksia, joita finanssialalla toimivat ja finanssialan ulkopuoliset vastapuolet käyttävät yleisesti rahoitus-, energia- ja hyödykemarkkinoilla. Tällaisilla järjestelyillä vähennetään järjestelmäriskejä erityisesti johdannaismarkkinoilla. Kyseiset järjestelyt voitaisiin näin ollen vapauttaa rajoituksista, joita maksukyvyttömyyslainsäädännössä on asetettu täyttämättä oleville sopimuksille. Jäsenvaltioiden olisi vastaavasti voitava jättää yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen vaikutuspiirin ulkopuolelle myös lakisääteiset nettoutusjärjestelyt, mukaan lukien sulkeutuvan nettoutuksen järjestelyt, jotka toimivat maksukyvyttömyysmenettelyiden aloittamisen yhteydessä. Yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen olisi kuitenkin koskettava nettoutusjärjestelyjen, mukaan lukien sulkeutuvan nettoutuksen järjestelyt, toteuttamisen jälkeen jäljelle jäävää määrää.

(95)

Jäsenvaltioiden, jotka ovat Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 allekirjoitetun liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen osapuolia, olisi voitava jatkaa voimassa olevien kansainvälisten velvoitteidensa noudattamista. Tämän direktiivin ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteita koskevia säännöksiä olisi sovellettava tarvittavin poikkeuksin, joilla varmistetaan, ettei niiden soveltaminen vaikuta kyseisen yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen soveltamiseen.

(96)

Yhtiöoikeuden ei olisi vaarannettava uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymis- ja toteuttamisprosessien tehokkuutta. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/1132 (21) vahvistetuista vaatimuksista, jotka koskevat velvollisuutta kutsua koolle yhtiökokous ja tarjota osakkeita etuoikeuksin osakkeenomistajille, siltä osin ja niin kauan kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että osakkeenomistajat eivät estä uudelleenjärjestelyä käyttämällä väärin kyseiseen direktiiviin perustuvia oikeuksiaan. Jäsenvaltioiden saattaa esimerkiksi olla tarpeen poiketa velvollisuudesta kutsua koolle osakkeenomistajien yhtiökokous tai normaaleista määräajoista silloin, kun johdon on toteutettava pikaisia toimia yrityksen omaisuuden turvaamiseksi esimerkiksi pyytämällä yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämistä ja kun yritys menettää äkillisesti huomattavan osan merkitystä osakepääomastaan ja maksukyvyttömyys on todennäköinen. Yhtiöoikeudesta saattaa olla välttämätöntä poiketa myös silloin, jos uudelleenjärjestelyohjelmassa määrätään sellaisten uusien osakkeiden liikkeeseen laskusta, joita voitaisiin tarjota etuoikeutetusti velkojille muuntamalla velkaa osakkeiksi, tai merkityn osakepääoman alentamisesta siinä tapauksessa, että liiketoiminnan osia luovutetaan. Tällaisia poikkeuksia olisi rajoitettava ajallisesti, siltä osin kuin jäsenvaltiot pitävät tällaista poikkeusta välttämättömänä ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteiden käyttöön ottamiseksi. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan olisi velvoitettava poikkeamaan yhtiöoikeudesta kokonaan tai osittain määräämättömäksi tai määrätyksi ajaksi, jos ne varmistavat, että niiden yhtiöoikeuden vaatimukset eivät vaaranna uudelleenjärjestelyprosessin tehokkuutta, tai jos jäsenvaltioilla on muita yhtä tehokkaita välineitä sen varmistamiseksi, että osakkeenomistajat eivät kohtuuttomalla tavalla estä sellaisen uudelleenjärjestelyohjelman hyväksymistä tai toteuttamista, jonka avulla yrityksen elinkelpoisuus voitaisiin palauttaa. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niiden säännösten tehokkuuteen, jotka koskevat yksittäisten täytäntöönpanotoimien keskeyttämistä ja uudelleenjärjestelyohjelman vahvistamista, sillä vaatimus osakkeenomistajien yhtiökokouksen koolle kutsumisesta tai yhtiökokouksen päätökset eivät saisi heikentää niitä epäasianmukaisesti. Direktiivi (EU) 2017/1132 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti. Jäsenvaltioilla olisi oltava harkintavaltaa niiden arvioidessa, mitkä poikkeukset ovat tarpeen kansallisen yhtiöoikeuden yhteydessä, jotta tämä direktiivi voidaan panna tehokkaasti täytäntöön, ja niiden olisi myös voitava säätää vastaavista poikkeuksista direktiivin (EU) 2017/1132 soveltamiseen tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomissa maksukyvyttömyysmenettelyissä, joissa voidaan toteuttaa uudelleenjärjestelytoimenpiteitä.

(97)

Tietolomakkeen laatimista ja sen myöhempää muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(98)

Komission olisi tehtävä tutkimus sen arvioimiseksi, onko tarpeen esittää säädösehdotuksia, jotka koskevat sellaisten henkilöiden maksukyvyttömyyttä, jotka eivät harjoita elinkeino- tai liiketoimintaa, käsiteollisuutta tai ammattitoimintaa ja jotka kuluttajina ovat vilpittömässä mielessä tilapäisesti tai pysyvästi kykenemättömiä maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Tällaisessa tutkimuksessa olisi selvitettävä, olisiko näille henkilöille turvattava perushyödykkeiden ja -palvelujen saatavuus, jotta heille voitaisiin taata ihmisarvoiset elinolot.

(99)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (22) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(100)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, koska uudelleenjärjestelyä ja maksukyvyttömyyttä koskevien kansallisten puitteiden eroavuudet aiheuttaisivat edelleen esteitä pääoman vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden käytölle, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(101)

Euroopan keskuspankki antoi lausunnon 7 päivänä kesäkuuta 2017 (23),