Yhdistetyt asiat C‑58/13 ja C‑59/13

Angelo Alberto Torresi

ja

Pierfrancesco Torresi

vastaan

Consiglio dell’Ordine degli Avvocati di Macerata

(Consiglio Nazionale Forensen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Asianajajan ammattiin pääsy — Mahdollisuus evätä sellaisen jäsenvaltion kansalaisen merkitseminen asianajajaluetteloon, joka on saanut asianajajan ammatillisen pätevyyden muussa jäsenvaltiossa — Oikeuden väärinkäyttö”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.7.2014

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen käsite – Consiglio Nazionale Forensen (asianajajien kansallinen ammattikuntaneuvosto) kuuluminen kyseisen käsitteen piiriin

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Tulkintakysymys, johon on jo vastattu samankaltaisessa asiassa – Kaikille kansallisille tuomioistuimille annettu mahdollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö – Uuden ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

   (SEUT 267 artikla)

3. Euroopan unionin oikeus – Unionin oikeussääntöön perustuvan oikeuden väärinkäyttö – Väärinkäyttöä merkitsevät toimet – Huomioon otettavat seikat

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Asianajajat – Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu – Direktiivi 98/5 – Henkilön palaaminen siihen jäsenvaltioon, josta hän on peräisin, pian sen jälkeen, kun hän on saanut ammatillisen pätevyyden toisessa jäsenvaltiossa, ei merkitse oikeuden väärinkäyttöä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5 1 artiklan 1 ja 3 kohta)

5. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Asianajajat – Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu – Direktiivi 98/5 – 3 artikla – Pätevyyden arviointi jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin kunnioittamisen kannalta – Pätevyys

   (SEU 4 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5 3 artikla)

1.  Arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen elimen riippumattomuudesta voidaan todeta tarkemmin, että kyseinen vaatimus edellyttää, että elin on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden heidän ratkaistavakseen saatetuissa asioissa.

   Lisäksi on todettava, että sen ratkaisemiseksi, onko sellaista kansallista elintä, jolle on lainsäädännössä annettu erityyppisiä tehtäviä, pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on selvitettävä, mikä on sen tehtävien erityisluonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen.

   (ks. 17–19 kohta)

2.  Ennakkoratkaisupyyntöön liittyen on todettava, että vaikka jokin oikeuskysymys olisikin ratkaistu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, kansallisilla tuomioistuimilla on edelleen täysi vapaus saattaa asia unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena, eikä tilanne, jossa unionin tuomioistuin on jo tulkinnut säännöksiä ja määräyksiä, joiden tulkintaa pyydetään, estä unionin tuomioistuinta antamasta uutta ratkaisua.

   (ks. 32 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 42–46 kohta)

4.  Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annetun direktiivin 98/5 3 artiklaa on tulkittava siten, ettei väärinkäyttöluonteista menettelyä merkitse se, että jäsenvaltion kansalainen siirtyy toiseen jäsenvaltioon hankkiakseen siellä asianajajan ammatillisen pätevyyden yliopistotutkinnon suorittamisen jälkeen ja palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, harjoittamaan siellä asianajajan ammattia käyttäen siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, saatua ammattinimikettä.

   Direktiivin 98/5 tavoitteena on nimittäin helpottaa asianajajan ammatin pysyvää harjoittamista muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu.

   Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että jäsenvaltion kansalaisten oikeus valita yhtäältä jäsenvaltio, jossa he haluavat hankkia ammatillisen pätevyytensä, ja toisaalta se jäsenvaltio, jossa he aikovat harjoittaa ammattiaan, sisältyy perussopimuksissa taattujen perusvapauksien käyttöön yhtenäismarkkinoilla.

   Niinpä se, että jäsenvaltion kansalainen, joka on suorittanut oikeustieteellisen yliopistotutkinnon samassa jäsenvaltiossa, siirtyy toiseen jäsenvaltioon hankkiakseen siellä asianajajan ammatillisen pätevyyden ja palaa tämän jälkeen siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, harjoittamaan siellä asianajajan ammattia käyttäen siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, saatua ammattinimikettä, on yksi tilanteista, joissa direktiivin 98/5 tavoite on saavutettu, eikä se voi itsessään merkitä direktiivin 98/5 3 artiklaan perustuvan sijoittautumisoikeuden väärinkäyttöä.

   Lisäksi se seikka, että jäsenvaltion kansalainen on päättänyt hankkia ammattinimikkeen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, hyötyäkseen siellä edullisemmasta lainsäädännöstä, ei sellaisenaan riitä oikeuksien väärinkäytön toteamiseen.

   Tällaista toteamusta ei myöskään horjuta se, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään asianajajaluetteloon merkitsemistä koskeva hakemus on jätetty vähän aikaa sen jälkeen, kun ammattinimike on saatu siinä jäsenvaltiossa, josta hakija on peräisin. Direktiivin 98/5 3 artiklassa ei nimittäin säädetä siitä, että edellytyksenä asianajajan, joka tahtoo harjoittaa ammattiaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hän on hankkinut ammatillisen pätevyytensä, merkitsemiselle vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon voisi olla tietynpituisen käytännön kokemuksen hankkiminen asianajajana siinä jäsenvaltiossa, josta henkilö on peräisin.

   (ks. 47–52 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

5.  Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annetun direktiivin 98/5 3 artikla, siltä osin kuin se mahdollistaa asianajajan ammattinimikkeen muussa jäsenvaltiossa hankkineille jäsenvaltion kansalaisille asianajajan ammatin harjoittamisen siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat, käyttäen jäsenvaltiosta, josta he ovat peräisin, saatua ammattinimikettä, ei voi vaikuttaa SEU 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin vastaanottavan jäsenvaltion poliittisiin ja valtiosäännön rakenteisiin tai keskeisiin tehtäviin.

   Direktiivin 98/5 3 artikla koskee nimittäin yksinomaan oikeutta sijoittautua jäsenvaltioon asianajajan ammatin harjoittamiseksi siellä jäsenvaltiossa, josta asianosainen on peräisin, hankittua ammattinimikettä käyttäen. Kyseisellä säännöksellä ei säännellä asianajajan ammattiin pääsyä eikä kyseisen ammatin harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa myönnettyä ammattinimikettä käyttäen. Tästä seuraa välttämättä, ettei direktiivin 98/5 3 artiklaan perustuva hakemus asianajajaluetteloon merkitsemisestä voi mahdollistaa asianajajan ammattiin pääsyä koskevan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisen välttämistä.

   (ks. 56–59 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)