52001PC0125(01)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta

(komission esittämät)

PERUSTELUT

SÄHKÖ- JA KAASUDIREKTIIVIEN MUUTTAMINEN

1. Johdanto

Lissabonissa 23-24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi pikaisia toimia sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja kehotti komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kutakin oman toimivaltansa mukaisesti nopeuttamaan markkinoiden vapauttamista muun muassa kaasun ja sähkön aloilla, jotta niillä voitaisiin saavuttaa täysin toimintakykyiset sisämarkkinat. Eurooppa-neuvosto ilmoitti arvioivansa saavutettua edistystä seuraavana keväänä komission esittämän kertomuksen ja laatimien ehdotusten pohjalta. Myös Euroopan parlamentti pyysi komissiota sopimaan yksityiskohtaisesta aikataulusta, jonka mukaisesti yksityiskohtaisesti määritellyt tavoitteet tulee toteuttaa, jotta lopulta päästään asteittaiseen mutta täydelliseen energiamarkkinoiden vapauttamiseen [1].

[1] Energiamarkkinoiden vapauttamisesta 6. heinäkuuta 2000 annettu päätöslauselma A5-180/2000.

Energianeuvosto painotti 30 päivänä toukokuuta 2000 pitämässään kokouksessa Lissabonin Eurooppa-neuvoston tekemien päätelmien tärkeyttä ja kiireellisyyttä ja pyysi komissiota antamaan pikaisesti lisätoimia koskevia ehdotuksia.

Energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan komission tiedonannon [2] päätelmissä todetaan, että nyt on sopiva aika esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttamiseen tähtääviä ehdotuksia, joiden avulla tämä keskeinen tavoite voidaan saavuttaa. Ehdotukset olisivat lisäksi yhteisön muun toiminnan mukaisia tällä alalla ja sitä täydentäviä.

[2] EYVL C

Oheinen ehdotus direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamiseksi on siten laadittu Eurooppa-neuvoston ja energianeuvoston pyynnön seurauksena. Se seuraa äskettäin annettua Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevaa vihreää kirjaa [3], jossa korostetaan yhteyksiä Euroopan energiamarkkinoiden nopeamman yhdentymisen ja energian asianmukaisen toimitusvarmuuden turvaamisen välillä.

[3] KOM(2000) 769, s. 71.

2. Tavoitteet

Kuten edellä mainitussa tiedonannossa selitetään, ehdotuksissa on käsiteltävä seuraavanlaisia sekä määrällisiä että laadullisia osatekijöitä, jos yhteisö haluaa luoda todelliset ja tehokkaat sähkön ja kaasun sisämarkkinat:

-Kaikkien sähkön ja kaasun kuluttajien asteittain lisääntyvä vapaus valita toimittajansa ("määrälliset tekijät"). Tässä suhteessa pyritään noudattamaan kunnianhimoista ohjelmaa kolmesta syystä. Ensinnäkin halutaan varmistaa, että kaikki EU:n yritykset voivat hyötyä kilpailusta kasvavan tehokkuuden ja alhaisempien hintojen muodossa, mikä parantaa EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä. Toiseksi halutaan varmistaa, että EU:n kuluttajat voivat täysimääräisesti hyötyä markkinoiden avaamisesta, kun kotitalouksien sähkö- ja kaasulaskut pienenevät. Kolmanneksi halutaan varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet eri jäsenvaltioiden välillä markkinoiden avaamisen yhteydessä ja siten yhdistää viidettoista kansalliset markkinat täydellisesti yksiksi todellisiksi ja toimiviksi sisämarkkinoiksi.

-Yhteisön sähkö- ja kaasumarkkinoiden rakenteen parantaminen ("laadulliset tekijät"). Markkinoiden avaamisesta yhteisössä ja muissa maissa saadut kokemukset ovat selvästi osoittaneet, että tietyt avaamiseen liittyvät toimintatavat johtavat todennäköisemmin todellisen kilpailun syntymiseen. Selvä enemmistö jäsenvaltioista on omaksunut tällaisen toimintatavan sähkön osalta ja suuri osa on tehnyt niin myös kaasun osalta.

Kun sisämarkkinat kehittyvät etenkin edellä mainitun määrällisen nopeuttamisen suhteen on olennaisen tärkeää, että menetelmät, joiden avulla markkinoiden avaaminen toteutetaan, lähentyvät asteittain toisiaan eri jäsenvaltioissa, jotta todelliset sisämarkkinat kehittyisivät vääristymättömän kilpailun pohjalta. Tämä on tärkeää myös siksi, että kaikki sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomisesta aiheutuvat hyödyt voidaan käyttää hyväksi ja välittää kuluttajille.

Yleisesti tunnustetaan, että kolmansien osapuolten verkkoon pääsy, joka perustuu julkaistuihin ja syrjimättömiin tariffeihin, sekä eri toimintojen pitkälle viety eriyttäminen eivät ole ainoastaan tehokasta kilpailua edistäviä tekijöitä vaan sen välttämätön edellytys. Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ei siis riitä, että kysyntä vapautetaan täydellisesti, vaan siihen vaaditaan myös tehokkaita markkinarakenteita. Tällaisia toimenpiteitä tarvitaan sen varmistamiseksi, että kilpailusta saadaan mahdollisimman suuri hyöty yhteisön kansalaisille, mutta ne ovat välttämättömiä myös siksi, että voidaan varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet eri jäsenvaltioiden välillä ja taata syrjimättömyys etenkin hallitsevassa asemassa olevien vertikaalisesti integroituneiden yritysten osalta. On käynyt entistä selvemmäksi, että tämä kysymys on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi kuin markkinoiden avautumisen määrällinen taso, jos halutaan saavuttaa todellinen vastavuoroisuus jäsenvaltioiden välillä.

Tämä ehdotus on myös sopiva tilaisuus saattaa direktiivit ajan tasalle: eräät direktiiveihin sisältyvät säännökset ja vaihtoehdot ovat käyneet turhiksi tai yksikään jäsenvaltio ei ole soveltanut niitä. Tämä koskee tuotannon vapauttamiseen liittyvää tarjouskilpailumenettelyä (paitsi varmuustoimenpiteenä, joka voidaan toteuttaa toimitusvarmuuden takaamiseksi) sekä verkkoon pääsyyn liittyvää yhden ostajan mallia. Nämä voidaan siis poistaa direktiivistä. Tämä selvennys on erityisen tärkeä, jotta yhteisön jäseniksi ehdolla olevissa maissa voitaisiin kaasu- ja sähkömarkkinoiden rakenteiden osalta taata tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Lisäksi eräitä hallinnollisia menettelyjä on yksinkertaistettu byrokratian vähentämiseksi. Tämä koskee eräitä direktiivissä asetettuja velvoitteita, joita kokemusten valossa voidaan helpottaa. Lisäksi molemmissa direktiiveissä on selvennetty kirjanpidon eriyttämisvaatimuksiin liittyviä säännöksiä.

Vaikuttaa myös tarkoituksenmukaiselta kumota sähkönsiirrosta annettu neuvoston direktiivi 90/547/ETY ja maakaasun siirrosta annettu neuvoston direktiivi 91/296/ETY, jotta voidaan taata yhtenäisten ja syrjimättömien verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen soveltaminen sähkön ja maakaasun siirtoon myös silloin, kun siihen liittyy rajojen yli tapahtuvia siirtoja yhteisön sisällä. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja verkkoon pääsyyn sovellettaviin järjestelyihin ja ehtoihin liittyvien sekaannusten välttämiseksi ehdotetaan, että siirtodirektiivien säännöksiä yksinkertaistetaan ja ne sisällytetään energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevaan uuteen direktiiviehdotukseen, mikä takaa sen, että siirtoverkko-operaattoreilla on tarvittaessa pääsy muiden siirtoverkko-operaattoreiden verkkoon syrjimättömin ehdoin.

Lopuksi on vielä syytä parantaa nykyisiä julkisen palvelun tavoitteita koskevia säännöksiä, jotta mahdollistetaan tehokas ja jatkuva vertailu sekä varmistetaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada sähköntoimituksia kohtuullisin hinnoin (yleispalvelu) ja että he voivat nauttivat kuluttajansuojaan liittyvistä vähimmäisoikeuksista.

Nämä direktiiveihin tehtävät parannukset ja turhien säännösten poistaminen selventävät tilannetta ja tarjoavat opastusta myös hakijamaille niiden toteuttaessa uudistuksia sähkö- ja kaasualoilla.

3. Ehdotukset

3.1. Määrällisiä tekijöitä koskevat ehdotukset - kaikki kuluttajat voivat asteittain vapaasti valita toimittajansa

Ehdotuksessa esitetään, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat (eli kaikki teollisuus- ja kaupalliset kiinteistöt) voisivat vapaasti valita sähköntoimittajansa 1. tammikuuta 2003 mennessä, ja että tämä vapaus laajennetaan kaikkiin asiakkaisiin (eli markkinat avataan täydellisesti) 1. tammikuuta 2005 mennessä.

Koska kaasumarkkinoiden avaaminen on edennyt hitaammin kuin sähkömarkkinoiden (jäsenvaltioiden oli pantava kaasudirektiivi täytäntöön 18 kuukautta sähködirektiivin jälkeen) ja kaasuyrityksillä on ollut vähemmän aikaa valmistautua, ehdotetaan, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat ovat kaasun osalta vaatimukset täyttäviä 1. tammikuuta 2004 mennessä, eli vuotta myöhemmin kuin sähkön osalta. Markkinoiden täydelliselle avaamiselle ehdotetaan kuitenkin samaa määräaikaa kuin sähkön osalta eli 1. tammikuuta 2005. Tämä ajanjakso on riittävän pitkä, jotta EU:n kaasuteollisuus voi täysin valmistautua vapaaseen kilpailuun, ja sillä varmistetaan, että molemmat sisämarkkinat toimivat rinnakkain. Tämä on tärkeää, koska nämä kaksi alaa ovat lähentyneet entistä enemmän toisiaan.

Ehdotuksissa on otettu huomioon niiden maiden kokemukset, joissa kilpailu on jo onnistuneesti vapautettu, sekä aika, joka on tarvittu kaikkien tarpeellisten valmistelujen (hallinnollisten, teknisten ja oikeudellisten) toteuttamiseen, jotta varmistettaisiin kuluttajansuoja ja tarvittavien julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen. Erityisesti otetaan huomioon, että toisin kuin teollisuudessa ja kaupassa, kotitalouskulutuksen katsominen vaatimukset täyttäväksi edellyttää usein huomattavia valmisteluja laskutusjärjestelyjen ja asiakkaiden kuormitusprofiilien kehittämisessä [4]. Ehdotuksissa otetaan myös huomioon useimpien jäsenvaltioiden aikomus sallia täydellinen kilpailu suunnilleen ehdotetun aikataulun mukaisesti. Energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa komission tiedonannossa osoitetaan selvästi, että yhteisön tärkeimmät tavoitteet tällä alalla, erityisesti julkisten palvelujen ja kuluttajansuojan korkea taso, ympäristönsuojelu, toimitusvarmuus sekä sosiaaliseen yhteisymmärrykseen perustuva markkinoiden avaaminen, voidaan täydellisesti saavuttaa tällaisen prosessin kautta.

[4] Standardoitua kuormitusprofiilia käytettäessä tehdään olettamus tietyntyyppisen pienkuluttajan sähkönkulutuksesta sen määrän ja kysynnän ajoituksen osalta. Poikkeamat profiilista tasoitetaan mittareiden määräaikaisen lukemisen jälkeen, minkä vuoksi ei ole enää tarpeellista suorittaa kuluttajan todellisen sähkönkulutuksen kallista ajantasaista mittausta ja verrata sitä sopimuksessa sovittuun määrään.

3.2. Laadullisia tekijöitä koskevat ehdotukset

Tähän liittyen tehdään kaksi ehdotusta, jotka koskevat toimintojen eriyttämisen ja verkkoon pääsyn menettelytapoja. Lähes kaikki tahot, jotka esittivät kommentteja energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa julkisessa kuulemistilaisuudessa, jonka komissio järjesti syyskuussa 2000, korostivat, että molemmissa kysymyksissä tarvitaan korkeita vaatimuksia ja selkeitä toimenpiteitä, jotta voitaisiin taata tehokas kilpailu koko sisämarkkinoiden alueella ja toteuttaa todellinen vastavuoroisuus jäsenvaltioiden ja yritysten välillä.

Eriyttäminen: Jotta taattaisiin eriyttämisen yhteinen vähimmäistaso sähkön ja kaasun sisämarkkinoilla, ehdotuksessa esitetään, että jäsenvaltiot varmistavat vähimmäisvaatimuksena, että siirtotoimintaa harjoittaa tytäryritys, joka on päivittäisten toimintojensa osalta eriytetty oikeudellisesti ja toiminnallisesti emoyhtiönsä tuotanto- ja myyntitoiminnoista (riippumaton siirtoverkko-operaattori). Ehdotuksessa määritellään joukko toimenpiteitä, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtotoimintaa harjoittava tytäryritys voi toimia riippumattomasti suhteessa sen ryhmän muihin kaupallisiin etuihin, johon se kuuluu. Toimintojen eriyttämisen vähimmäisvaatimukset ovat seuraavat:

-Siirtoverkon hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, integroituneen ryhmän päivittäisistä tuotantoon ja toimituksiin liittyvistä toiminnoista.

-Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkkoyrityksen johtohenkilöiden henkilökohtaiset edut otetaan huomioon tavalla, joka takaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

-Kaikkien verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavien varojen on oltava täysin siirtoverkon operaattorin hallinnassa.

-Siirtoverkon operaattorin on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo toimihenkilö, jonka on nimittänyt sen integroituneen yrityksen toimitus-/pääjohtaja, johon siirtoverkon operaattori kuuluu. Valvonnasta vastaava toimihenkilö raportoi ohjelman noudattamisesta toimitus-/pääjohtajalle sekä esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomuksen toteutetuista toimenpiteitä ja julkaisee kertomuksen.

Monet julkisen kuulemisen yhteydessä vastauksia antaneet tahot puolsivat sitä, että myös jakelu olisi eriytettävä vastaavalla, oikeudellista erottelua vaativalla tavalla [5], sekä korostivat sitä, että syrjimätön pääsy verkkoon on jakelun kannalta olennaisen tärkeää [6].

[5] Maakaasu- ja sähködirektiiveissä edellytetään jakelun tasolla ainoastaan kirjanpidon eriyttämistä sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellinen käsittely.

[6] Jakelukustannukset ovat varsin merkittävät. Kaasun osalta jakeluun tehtävät kokonaisinvestoinnit ovat yleensä kaksi kertaa suuremmat kuin siirtoon tehtävät investoinnit. Maassa, jossa ei ole kaasuntuotantoa, kaasunjakeluun tehtävät investoinnit voivat olla 70-80 % loppukäyttäjään asti ulottuvan jakeluketjun kokonaiskustannuksista.

Markkinoiden avaaminen edelleen tekee jakeluverkon riippumattomasta toiminnasta yhtä tärkeää kuin siirtoverkon riippumaton toiminta. Tästä syystä komissio ehdottaa sähkön jakeluverkon operaattoreiden oikeudellista eriyttämistä vuoteen 2003 mennessä ja kaasun jakeluverkon operaattoreiden oikeudellista eriyttämistä vuoteen 2004 mennessä edellytyksin, jotka ovat pitkälti samanlaisia kuin edellä esitetyt siirtoverkon operaattoreita koskevat edellytykset. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää ottaa käyttöön yritysten vähimmäiskokoa koskevan kynnysarvon, koska tämän eriyttämisvaatimuksen soveltaminen pieniin paikallisiin jakeluyrityksiin saattaisi olla suhteetonta.

On syytä panna merkille, että tämä muutos on merkittävämpi kehitysaskel kaasun kuin sähkön osalta. Kaasudirektiivissä edellytetään ainoastaan siirtotoiminnan sisäisen kirjanpidon eriyttämistä sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellinen käsittely. Kuusi jäsenvaltiota on kuitenkin edennyt omistussuhteiden eriyttämiseen taikka oikeudelliseen tai hallinnolliseen eriyttämiseen tai aikoo tehdä niin. Lisäksi voidaan todeta, että useat integroituneet kaasuyritykset noudattavat vastaavia menettelytapoja erottamalla hallinnon ja siirtotoiminnot kaasun jakelutoiminnoista. Yleisesti katsotaan, että tällainen kehitys johtaa tehokkaampaan ja tasapuolisempaan kilpailurakenteeseen koko sisämarkkinoiden alueella ja mahdollistaa useampien yritysten tulon markkinoille, koska ne voivat olla vakuuttuneita syrjimättömästä verkkoon pääsystä. Integroituneiden yritysten sisällä eriyttäminen johtaa selvempiin kustannussignaaleihin ja kannustimiin eri liiketoiminnoille. Tämän toimenpiteen toteuttaminen johtaa näin ollen kaasun sisämarkkinoiden nopeampaan ja oikeudenmukaisempaan kehittymiseen.

Valtaosa kuulemisen yhteydessä kommentteja esittäneistä korosti näiden säännösten merkitystä. Myös nykyisten direktiivien täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella nämä säännökset ovat osoittautuneet todellisen toiminnallisen riippumattomuuden varmistamisen kannalta tärkeimmiksi.

Monet kuulemisen yhteydessä vastauksia antaneet tahot puolsivat sitä, että myös kaasun varastointi ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset olisi eriytettävä ja niiden käyttömahdollisuuksia olisi säänneltävä. Monet kannattivat myös sitä, että kaasun siirrossa olisi toteutettava omistussuhteiden täydellinen eriyttäminen. On selvää, että tämänkaltaiset toimenpiteet loisivat varmemmat takuut syrjimättömästä verkkoon pääsystä. Komissio tunnustaa myös täysin sen perustavan merkityksen, joka kaasuvarastojen ja muiden lisäpalvelulaitosten käyttömahdollisuudella on kilpailuun perustuvien markkinoiden kehitykselle [7]. Tämän perusteella komissio on päättänyt ehdottaa, että kaasuvarastojen ja muiden lisäpalvelulaitosten ja joustavuuden sallivien välineiden käyttömahdollisuuksien merkitystä selvennetään, kolmannen osapuolen verkkoon pääsyä koskevaa menettelyä vahvistetaan jakelun ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta (ks. jäljempänä) ja että kaasuyrityksiä vaaditaan nimeämään ja luomaan erilliset operaattorit, jotka vastaavat varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin liittyvistä toiminnoista (varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten operaattorit). Tällä tavoin lisätään avoimuutta niiden kannalta, jotka pyytävät mahdollisuutta käyttää näitä keskeisiä laitoksia. Komissio odottaa, että nämä toimenpiteet riittävät takaamaan tehokkaan ja syrjimättömän pääsyn kaasu- ja sähköverkkoihin. Komissio on ainakin toistaiseksi päättänyt olla esittämättä tätä pidemmälle meneviä eriyttämisvaatimuksia varastoinnin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta (eli se ei vaadi, että näistä toiminnoista vastaisivat erilliset oikeushenkilöt). Lisäksi sekä kaasu- että sähködirektiiviin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan verkon tasapainottamiseen liittyviä palveluja on tarjottava syrjimättömästi.

[7] Kaikkien asiakkaiden kaasun käyttö vaihtelee suuresti sekä yksittäisen päivän aikana että eri vuodenaikoina. Kaasutoimitukset ovat kuitenkin tasaisempia, koska kaasuntuottajat haluavat maksimoida putki-infrastruktuurinsa kapasiteetin käytön. Syrjimätön mahdollisuus käyttää varastojen kaltaisia joustavuuden sallivia välineitä voi näin ollen olla ratkaiseva tekijä, joka mahdollistaa tehokkaan pääsyn koko kaasuverkkoon. Sillä voidaan myös varmistaa yhdenmukaiset toimintaedellytykset perinteisille laitoksille, joiden käytettävissä on merkittäviä varastointimahdollisuuksia, sekä uusille yrittäjille ja asiakkaille, joilla sellaisia ei ole.

Komissio aikoo kuitenkin jatkossakin seurata tarkasti, kehittyykö tehokas ja syrjimätön verkkoon pääsy siirron (tuotantovaiheen putkistot mukaan luettuina), jakelun, nesteytetyn maakaasun käsittelyn, varastoinnin sekä muiden olennaisten lisäpalvelulaitosten osalta. Jotta voitaisiin varmistaa näiden kysymysten jatkuva tarkastelu kaikissa yhteisön toimielimissä, direktiivejä ehdotetaan muutettavan siten, että komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle muun muassa näitä kysymyksiä käsittelevä kertomus ennen näiden muutosten (1 ja 2 artikla) voimaantuloa seuraavien toisen ja neljännen vuoden loppua sekä tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.

Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon: Kuten edellä todettiin, kaikki kuulemiseen osallistuneet tahot pitivät kolmannen osapuolen todellista pääsyä verkkoon olennaisen tärkeänä todellisen kilpailun syntymisen kannalta. Lähes yleisesti hyväksytään myös se, että vähimmäisvaatimukset, jotka järjestelmältä vaaditaan syrjimättömyyden sekä todellisen kilpailun luomiseksi tarvittavan avoimuuden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi, ovat julkaistut ja säännellyt tariffit, joita sovelletaan syrjimättömin ehdoin kaikkiin verkon käyttäjiin riippumatta siitä, ovatko ne asiakkaita vai yrityksiä, mukaan luettuina ne yritykset, jotka kuuluvat samaan ryhmään kuin siirtoverkon operaattori. Tällaiset tariffit voidaan jakaa objektiivisiin luokkiin asiakkaiden mukaan sillä edellytyksellä, ettei tämä johda syrjintään. Lähes kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet tällaisen järjestelmän käyttöön sähkön, mutteivät kaasun osalta [8]. Siksi ehdotetaan, että julkaistu ja säännelty tariffirakenne olisi siirto- ja jakelutariffeja koskeva vähimmäisvaatimus molemmilla markkinoilla. On tärkeää varmistaa, että myös yhteisöön tulevaisuudessa liittyvät maat soveltavat rakenteita, jotka sopivat yhteen jäsenvaltioissa sovellettavien vaatimusten kanssa.

[8] Kaasun osalta seuraavissa maissa sovelletaan joko neuvotteluihin perustuvan verkkoon pääsyn järjestelmää tai yhdistettyä järjestelmää, joka perustuu julkaistuihin tariffeihin ja neuvotteluihin: Itävalta, Belgia (joka kuitenkin päätti vähän aikaa sitten siirtyä säännellyn verkkoon pääsyn järjestelmään), Tanska, Ranska, Saksa ja Alankomaat.

Sen varmistamiseksi, että syrjimättömyys toteutuu käytännössä, jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava tarkasti oikeudellisesti eriytettyjen siirto- ja jakeluverkko-operaattoreiden toimintaa. Jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on muun muassa varmistettava, että siirto- ja jakeluverkko-operaattorit vastaavat verkkoon pääsyä koskeviin pyyntöihin kohtuullisessa ajassa. Komissio katsoo, että kahden viikon aikaa ei periaatteessa pitäisi ylittää. Jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on myös varmistettava, etteivät siirto- ja jakeluverkko-operaattorit kysy verkkoon pääsyä pyytäviltä yrityksiltä tietoja, jotka koskevat energian lähdettä, määränpäätä tai siirtoreitin jatkumista ja jotka eivät ole tarpeellisia operaattoreiden verkon toimintaan liittyvien velvollisuuksien täyttämiseksi.

Sääntely: Riippumattomat kansalliset sääntelyviranomaiset ovat syrjimättömän verkkoon pääsyn takaamisen kannalta keskeisessä asemassa, koska niillä on valtuudet vahvistaa tai hyväksyä siirto- ja jakelutariffit ennen niiden voimaantuloa. Kilpailuviranomaiset voivat ainoastaan puuttua kilpailun vääristymiin jälkikäteen, kun taas sääntelyviranomaiset voivat vaikuttaa asioihin jo ennakolta. Todellisia sisämarkkinoita luotaessa näillä viranomaisilla on tärkeä asema myös rajat ylittävään kauppaan liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi ne luovat markkinoille sääntelyyn liittyvää jatkuvuutta ja avoimuutta. Direktiiviehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat riippumattomat sääntelyviranomaiset, joilla on valtuudet muun muassa asettaa ja/tai hyväksyä tariffit sekä kaasun ja sähkön siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyyn sovellettavat vaatimukset. Sääntelyviranomaisen on siis hyväksyttävä siirto- ja jakelutariffit ennen niiden voimaantuloa. Hyväksyminen voi tapahtua siirto-/jakeluverkon operaattorin (operaattoreiden) ehdotuksen pohjalta tai siirto-/jakeluverkon operaattorin (operaattoreiden) ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta. Joka tapauksessa on aiheellista, että siirto-/jakeluverkon operaattorit kuulevat kaikkia verkkonsa käyttäjien luokkia ennen kuin ehdottavat tariffeja sääntelyviranomaiselle. Vaikka nämä organisaatiot ovat riippumattomia, niiden on toimittava läheisessä yhteistyössä muiden valtion elinten kuten kilpailuviranomaisten kanssa, jos näillä on edelleen vastuu sellaisten riitojen ratkaisemista, jotka koskevat muita kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyviä näkökohtia, esim. syrjintää yksittäisissä tapauksissa.

Kauppa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa: Vapautetuilla markkinoilla EU:n yrityksille voi avautua laajempia mahdollisuuksia käydä kauppaa EU:n ulkopuolisten toimittajien ja asiakkaiden kanssa. Samoin kuin muilla teollisuudenaloilla, tällaisesta kaupasta voi aiheutua merkittäviä hyötyjä. EU:n ja kolmansien maiden välillä on kuitenkin etenkin sähkömarkkinoiden osalta sovittava vastavuoroisesta markkinoille pääsystä sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksista, joilla estetään mahdolliset ympäristöön kohdistuvat vaarat yhteisössä. Näiden kysymysten käsittelyä varten voitaisiin laatia kahdenvälisiä tai alueellisia sopimuksia koskeva kehys. Eräät jäsenvaltiot ovat kuitenkin jo saattaneet tehdä sähkön vaihtoa koskevia erillisiä järjestelyjä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Näitä sopimuksia on valvottava, jotta ne sopisivat yhteen esim. ydinturvallisuutta koskevien yhteisön tavoitteiden kanssa. Tästä syystä direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle sähkön tuonnista sellaisista maista, joihin sähködirektiiviä ei sovelleta.

3.3. Säännösten saattaminen ajan tasalle

Koska nykyinen sähködirektiivi sisältää joukon vaihtoehtoja, joita yksikään jäsenvaltio ei ole valinnut ja joiden ei yleisesti katsota johtavan kilpailuun perustuvien markkinoiden kehittymiseen yhtä todennäköisesti kuin niiden vaihtoehtojen, joita todellisuudessa sovelletaan, komissio ehdottaa näiden vaihtoehtojen poistamista direktiivistä. Tämä on tärkeää, kun halutaan varmistaa toimintaedellytysten pysyminen tasapuolisina yhteisöön mahdollisesti liittyvien maiden kanssa. Siksi ehdotetaan, että tarjouskilpailumenettely poistetaan sähköntuotannon osalta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varauduttava järjestämään uutta kapasiteettia koskevia tarjouskilpailuja, joihin voidaan turvautua poikkeustoimenpiteenä toimitusvarmuuden takaamiseksi. Myös kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyvä "yhden ostajan vaihtoehto" poistetaan sähkön osalta.

Direktiiveihin ehdotetaan myös hallinnollisia parannuksia sellaisten menettely- tapavaatimusten poistamiseksi, joiden ei saatujen kokemusten perusteella katsota olevan tarpeellisia ja jotka voidaan poistaa direktiivin tehokkuutta heikentämättä. Tämä koskee vaatimusta, jonka mukaan uuden tuotantokapasiteetin rakentamista koskevan luvan epäämispäätöksestä on lähetettävä jäljennös komissiolle. On käynyt ilmeiseksi, että tämä menettely on tarpeettoman raskas, koska pienten laitosten osalta tällaisia epääviä päätöksiä tehdään usein pelkästään kaavoitukseen liittyvistä syistä (direktiivin 96/92/EY 5 artiklan 3 kohta). Tämän menettelyn hyödyt ovat siis pienemmät kuin siitä etenkin paikallisviranomaisille aiheutuva hallinnollinen taakka. Näin ollen tämä vaatimus poistetaan. Yrityksillä, joilta evätään rakennuslupa, on kuitenkin edelleen oikeus saattaa asia halutessaan komission käsiteltäväksi.

Sähködirektiivin 14 artiklan 3 kohdan ja kaasudirektiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaan integroituneiden yritysten on sisäisessä kirjanpidossaan eritytettävä eri toimintonsa. Sähködirektiivin 2 artiklan 5 ja 6 kohdassa sekä kaasudirektiivin 2 artiklan 3 ja 5 kohdassa annettujen määritelmien mukaan sekä siirrolla että jakelulla tarkoitetaan sähkön tai kaasun siirtämistä "asiakkaille toimitettavaksi". Eräät yritykset katsovat tämän merkitsevän sitä, että jakeluun ja toimituksiin liittyvän toiminnan tilien eriyttäminen on tarpeetonta. Komission mielestä tämä tulkinta on virheellinen ja vastoin tämän säännöksen sanamuotoa ja tarkoitusta, erityisesti sen tavoitetta lisätä avoimuutta ja tehostaa sääntelyä. Jotta asia kuitenkin olisi täysin selvä, direktiiviehdotuksessa esitetään sähködirektiivin 14 artiklan 3 kohdan ja kaasudirektiivin 13 artiklan 3 kohdan muuttamista.

Molempien direktiivien 19 artiklaan sisältyvän vastavuoroisuutta koskevan säännöksen osalta voidaan nyt vahvistaa lopullinen määräaika, jolloin tämän säännöksen voimassaolo lakkaa. Koska ehdotuksen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on nimettävä kaikki kuluttajat vaatimukset täyttäviksi 1. tammikuuta 2005 mennessä, lauseke mitätöityy samana päivänä.

Lopuksi ehdotetaan sähkönsiirrosta annetun neuvoston direktiivin 90/547/ETY ja maakaasun siirrosta annetun neuvoston direktiivin 91/296/ETY kumoamista, jotta verkkoon pääsyyn ei sovellettaisi erilaisia järjestelyjä, julkaisuvaatimuksia, riitojen ratkaisumenettelyjä jne. Toimintojensa toteuttamiseksi - siirtotoiminta mukaan luettuna - siirtoverkko-operaattoreilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden siirtoverkko-operaattoreiden verkkoon syrjimättömin ehdoin.

3.4. Julkisen palvelun tavoitteet

Kuten energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa tiedonannossa todetaan, julkisen palvelun tavoitteiden saavuttaminen on yksi komission perustavoitteista tällä alalla. Vaikka sähkö- ja kaasudirektiivien nykyiset säännökset ovatkin tähän saakka toimineet hyvin, parantamisen varaa on edelleen, varsinkin kun otetaan huomioon markkinoiden täydellinen avaaminen. Ensinnäkin sen varmistamiseksi, että yleispalvelu taataan sähköalalla markkinoiden avaamisen edetessä, komissio pitää tärkeänä, että ehdotukseen sisällytetään säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on turvattava yleispalvelu eli korkealaatuisen sähkön toimitukset kaikille niiden alueella oleville asiakkaille (3 artiklan 3 kohta). Tämän vaatimuksen täydentämiseksi ehdotukseen sisällytetään sekä sähkön että kaasun osalta vaatimus (3 artiklan 3 kohta), jonka mukaan jäsenvaltioiden on annettava asianmukaiset säännökset, joilla taataan julkisen palvelun tavoitteiden ja erityisesti seuraavien tavoitteiden saavuttaminen:

*heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojeleminen; jäsenvaltioiden on esimerkiksi varmistettava, ettei muun muassa vanhuksia, työttömiä ja vammaisia voida kytkeä perusteettomasti irti verkosta,

*loppukäyttäjän perusoikeuksien suojeleminen; jäsenvaltioiden on esimerkiksi vahvistettava vähimmäisvaatimukset sopimuksille, tietojen saatavuudelle sekä mahdollisuuksille käyttää edullisia ja avoimia riitojenratkaisumenettelyjä [9],

[9] Asianmukaiset säännökset näiden perusoikeuksien turvaamiseksi löytyvät komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla 17 artiklasta, KOM(2000) 392, 12.7.2000.

*sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus; yleispalvelun lisäksi jäsenvaltioiden on tarvittaessa toteutettava asianmukaiset toimenpiteet toimitusten turvaamiseksi kohtuulliseen hintaan esimerkiksi syrjäisillä alueilla,

*ympäristönsuojelu ja

*toimitusvarmuus; etenkin varmistamalla infrastruktuurin ja varsinkin yhteenliitäntöjen asianmukainen ylläpito ja kehittäminen.

Edellä mainittujen vaatimusten täydentämiseksi ja sen selkeyttämiseksi, että jäsenvaltioilla on oltava käytössään kaikki verkon ylläpidon ja kehittämisen varmistamiseksi tarvittavat välineet, sähkö- ja kaasudirektiiveihin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta (sähködirektiivin 8 artiklan 5 kohta ja kaasudirektiivin 7 artiklan 5 kohta), jonka mukaan "jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkon operaattorit saavuttavat siirtoverkon, yhteenliitäntäkapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tietyn investointien vähimmäistason".

Kuten energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa korostetaan, jatkuvien sähköntoimitusten turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää (se on luultavasti tärkein julkisen palvelun tavoite), ja tästä syystä on välttämätöntä toteuttaa eräitä täydentäviä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan sähkö- ja kaasudirektiiviin sisältyviä nykyisiä suojatoimenpiteitä tältä osin. Sen lisäksi, että jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta järjestää tarvittaessa uutta kapasiteettia koskevia tarjouskilpailuja, olisi aiheellista vaatia jäsenvaltioita seuraamaan tarkasti kotimaisten sähkö- ja kaasumarkkinoiden tilaa ja erityisesti kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa, tulevan kysynnän odotettua tasoa, suunnitteilla tai rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä markkinoilla vallitsevan kilpailun tasoa. Jäsenvaltioiden pitäisi julkaista vuosittain raportti, jossa esitellään näitä tuloksia sekä mahdollisia toimitusvarmuuden turvaamiseksi suunniteltuja toimia. Koska EU:n sähkö- ja kaasuverkot ovat erittäin pitkälle yhteenliitettyjä, kysynnän ja tarjonnan suhde yhteisön tasolla on olennaisen tärkeää verkkojen yleisen luotettavuuden kannalta. Komission olisi siten näiden kansallisten raporttien ja oman seurantatyönsä pohjalta julkaistava koko yhteisön kattava vastaava tiedonanto. Tästä syystä ehdotetaan, että nämä säännökset lisätään muutetun sähködirektiivin 6 artiklan 6 kohtaan ja muutetun kaasudirektiivin 4 a artiklaan.

Nykyisten direktiivien 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat julkisen palvelun tavoitteet komissiolle. Koska yksikään jäsenvaltio ei ole vahvistanut tällaisia tavoitteita, jotka vaatisivat poikkeamista jommastakummasta direktiivistä, yhtään tällaista ilmoitusta ei ole tehty. Jotta komissio voisi suorittaa tehokasta vertailua, jonka avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa, että ne pitävät yllä korkeinta mahdollista julkisten palvelujen tasoa, tätä säännöstä on syytä muuttaa siten, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava kahden vuoden välein kaikista julkisen palvelun tavoitteiden ja erityisesti edellä mainittujen uusien vaatimusten noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä riippumatta siitä, edellyttävätkö ne direktiivistä poikkeamista. Komission on tämän perusteella julkaistava kahden vuoden välein kertomus, jossa analysoidaan erilaisia hyväksyttyjä toimenpiteitä ja annetaan tarvittaessa suosituksia toimenpiteistä, joita olisi toteutettava korkeiden julkisen palvelun vaatimusten noudattamiseksi.

Täydellisesti avatuilla markkinoilla ulkoiset kustannukset on siirrettävä hintoihin tasapuolisen toimintaympäristön takaamiseksi. Tästä syystä komissio tukee tämänsuuntaisia aloitteita, kuten EU:n laajuista energia-/hiilidioksidiveroa, tiukkoja valtiontukisääntöjä, kysynnän hallintaan liittyviä toimenpiteitä sekä yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa edistäviä toimenpiteitä. Komissio tukee myös uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviä toimenpiteitä, koska uusiutuvat energialähteet ovat epäedullisessa kilpailuasemassa niin kauan kuin ulkoisia kustannuksia ei oteta täysimääräisesti huomioon.

4. Päätelmät

Kaikki komission käytössä olevat tiedot kaasu- ja sähködirektiivien toiminnasta osoittavat, että kaikki sisämarkkinoiden perustavoitteet - alhaisemmat hinnat, kilpailukyvyn parantaminen, julkisten palvelujen korkea taso, toimitusvarmuus ja ympäristönsuojelu - on jo lähes saavutettu ja lisäksi sosiaalisen yhteisymmärryksen pohjalta. Kokemukset maista, joissa markkinat on avattu täydellisesti, osoittavat, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja saavutetaan vapaan kilpailun olosuhteissa ja että niiden saavuttaminen itse asiassa onnistuu paremmin tällaisissa olosuhteissa. Tätä lähestymistapaa tuetaan valtaosassa niistä kommenteista, joita on esitetty kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan julkisen kuulemisen yhteydessä tai joita on esitetty kirjallisesti.

Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden nopea toteuttaminen on tärkeä askel kohti niiden tavoitteiden täyttämistä, joita Lissabonin Eurooppa-neuvosto asetti keväällä 2000. Näiden ehdotusten hyväksymisen voidaan odottaa aiheuttavan merkittäviä hyötyjä kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta ja johtavan kaasun ja sähkön kilpailukykyisiin hintoihin ja yhteisön kansalaisten käyttämien palvelujen laadun parantumiseen.

2001/0077 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan ja 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [10],

[10] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [11],

[11] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [12],

[12] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [13],

[13] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY [14] ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/30/EY [15] ovat merkittävällä tavalla edistäneet sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomista.

[14] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

[15] EYVL L 204, 21.7.1997, s. 1.

(2) Näiden direktiivien täytäntöönpanosta saadut kokemukset ovat osoittaneet ne merkittävät hyödyt, joita sähkön ja kaasun sisämarkkinat ovat alkaneet tuottaa tehokkuuden parantumisen, hintojen laskun, palvelun tason parantumisen sekä kilpailukyvyn parantumisen muodossa. Merkittäviä puutteita esiintyy kuitenkin edelleen samoin kuin mahdollisuuksia parantaa näiden markkinoiden toimintaa.

(3) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi pikaisia toimia sähkö- ja kaasualojen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja näiden alojen vapauttamisen nopeuttamiseksi, jotta niillä voitaisiin saavuttaa täysin toimintakykyiset sisämarkkinat. Energiamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta koskevasta toisesta kertomuksesta 6 päivänä heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaati komissiota sopimaan yksityiskohtaisesta aikataulusta, jonka mukaisesti yksityiskohtaisesti määritellyt tavoitteet tulee toteuttaa, jotta lopulta päästään asteittaiseen mutta täydelliseen energiamarkkinoiden vapauttamiseen.

(4) Täysin toimintakykyisten sisämarkkinoiden toteuttamisen suurimmat esteet liittyvät verkkoon pääsyyn ja markkinoiden erilaisiin avautumisasteisiin eri jäsenvaltioissa.

(5) Siirtoverkon operaattorin riippumattomuus on syrjimättömän verkkoon pääsyn toteuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tästä syystä eriyttämistä koskevia säännöksiä olisi vahvistettava. Syrjimättömän jakeluverkkoon pääsyn varmistamiseksi, olisi otettava käyttöön jakeluverkon operaattoria koskevat eriyttämisvaatimukset sekä sähkön että kaasun jakeluverkon operaattoreille.

(6) Jäsenvaltioille olisi asianmukaista antaa mahdollisuus tarvittaessa vapauttaa pienet jakeluyritykset näistä eriyttämisvaatimuksista, jotta näille yrityksille ei aiheutuisi suhteetonta taloudellista ja hallinnollista taakkaa.

(7) Olisi tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan siirtoinfrastruktuurin ja muun siihen liittyvän infrastruktuurin, varastot ja muut lisäpalvelulaitokset mukaan luettuina, käytöstä perittävät avoimet, ennakoitavissa olevat ja syrjimättömät tariffit. Näitä tariffeja pitäisi soveltaa kaikkiin verkon käyttäjiin syrjimättömin perustein.

(8) Runkoverkkojen kautta tapahtuvasta sähkönsiirrosta 29 päivänä lokakuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/547/ETY [16] ja verkkojen kautta tapahtuvasta maakaasun siirrosta 31 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/296/ETY [17] toiminnasta saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa asianmukaiselta toteuttaa toimenpiteitä, joilla taataan yhtenäisten ja syrjimättömien verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen soveltaminen sähkön ja maakaasun siirtoon, jäsenvaltioiden rajojen yli tapahtuvat siirrot mukaan luettuina.

[16] EYVL L 313, 13.11.1990, s. 30. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 98/75/EY (EYVL L 276, 13.10.1998, s. 9).

[17] EYVL L 147, 12.6.1991, s. 37. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 95/49/EY (EYVL L 233, 30.9.1995, s. 86).

(9) Riippumattomien kansallisten sääntelyviranomaisten toiminta on tärkeä osa syrjimättömän verkkoon pääsyn takaamisessa. Näillä kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa tai hyväksyä siirto- ja jakelutariffit sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttötariffit ennen niiden voimaantuloa.

(10) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava hyväksyä tariffit siirto- tai jakeluverkon operaattorin (operaattoreiden) tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen operaattorin (operaattoreiden) ehdotuksen pohjalta tai tämän operaattorin (näiden operaattoreiden) ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta.

(11) Kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta on tärkeää, että yhteisön koko teollisuus ja kauppa, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, sekä kaikki yhteisön kansalaiset voisivat mahdollisimman pian nauttia sisämarkkinoiden aiheuttamista hyödyistä.

(12) Kaasu- ja sähköasiakkaiden pitäisi voida valita toimittajansa vapaasti. Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen on kuitenkin syytä toteuttaa vaiheittain, jotta teollisuus voi mukautua tilanteeseen ja jotta voidaan varmistaa, että asiakkaiden etujen suojelemiseksi on toteutettu riittävät toimenpiteet ja luotu riittävät järjestelmät ja että asiakkailla on todellinen mahdollisuus valita kaasun tai sähkön toimittajansa.

(13) Markkinoiden asteittainen avaaminen täydelle kilpailulle poistaa vähitellen jäsenvaltioiden väliset eroavaisuudet. Olisi varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpano on avointa ja varmaa.

(14) Direktiivissä 98/30/EY säädetään varastojen käyttömahdollisuudesta kaasuverkkoon pääsyn yhteydessä. Sisämarkkinoiden toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa tarpeelliselta toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla selvennetään kaasuvarastojen ja muiden lisäpalvelulaitosten käyttömahdollisuuksia koskevia säännöksiä ja joilla erotetaan selvemmin toisistaan siirto- ja jakeluverkkojen toiminta ja kaasun osalta kaasuvarastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toiminta.

(15) Lähes kaikki jäsenvaltiot ovat päättäneet varmistaa sähköntuotantomarkkinoiden kilpailun avoimen lupamenettelyn avulla. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin varattava oikeus turvata toimitusvarmuus tarjouskilpailumenettelyllä, jos lupamenettelyn pohjalta ei rakenneta riittävää sähköntuotantokapasiteettia.

(16) Toimitusvarmuuden turvaamiseksi kysynnän ja tarjonnan tasapainoa yksittäisissä jäsenvaltioissa olisi valvottava, ja toimitusvarmuuden vaarantuessa olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

(17) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikilla asiakkailla on oikeus saada määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin hinnoin. Mahdollisimman korkean julkisen palvelun vaatimustason ylläpitämisen varmistamiseksi yhteisössä, kaikista jäsenvaltioiden tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi toteuttamista toimista olisi ilmoitettava säännöllisesti komissiolle. Komission olisi säännöllisesti julkaistava kertomus, jossa analysoidaan julkisen palvelun tavoitteiden saavuttamiseksi kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä ja vertaillaan niiden tehokkuutta, jotta komissio voisi antaa suosituksia toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava korkeiden julkisen palvelun vaatimusten saavuttamiseksi.

(18) Velvollisuus ilmoittaa komissiolle uuden tuotantokapasiteetin rakennusluvan epäämisestä on osoittautunut turhaksi hallinnolliseksi taakaksi ja se on näin ollen syytä poistaa.

(19) Tämän vuoksi direktiivejä 96/92/EY ja 98/30/EY olisi muutettava vastaavasti.

(20) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti suunnitellun toiminnan tavoitetta eli sellaisten täysin toimintakykyisten sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomista, joilla vallitsee terve kilpailu ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(21) Direktiivit 90/547/ETY ja 91/296/ETY olisi kumottava, jotta voidaan varmistaa sähkö- ja kaasuverkkoihin pääsyn yhtenäinen käsittely myös kauttakulkutapauksissa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset direktiiviin 96/92/EY

Muutetaan direktiivi 96/92/EY seuraavasti:

1) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 9 kohta seuraavasti:

"9. 'loppukäyttäjällä' kuluttajaa, joka ostaa sähköä omaan käyttöönsä."

b) Korvataan 22 kohta seuraavasti:

"22. 'muulla kuin kotitalousasiakkaalla' kuluttajaa, joka ostaa sähköä muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön, kuten tuottajia, siirto- ja jakeluyrityksiä ja tukkuasiakkaita."

2) Korvataan 3 artikla seuraavasti:

"3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, että sähköalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailulliset markkinat; jäsenvaltiot eivät saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.

2. Ottaen huomioon perustamissopimuksen asiaan koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia. Toimitusvarmuutta koskevien julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa pitkän aikavälin suunnittelua ottaen huomioon, että kolmannet saattavat pyrkiä verkkoon.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla asiakkailla on niiden alueella oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin hinnoin. Niiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppukäyttäjien suojelemiseksi sekä kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Näihin toimenpiteisiin on sisällytettävä erityisesti liitteessä esitetyt toimenpiteet.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristönsuojeluun ja toimitusvarmuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti tarvittavan verkko- infrastruktuurin, johon sisältyy myös yhteenliitäntäkapasiteetti, ylläpidon ja rakentamisen avulla

5. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 5, 6, 16 ja 21 artiklan säännöksiä, jos niiden soveltaminen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi sähköalan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita, edellyttäen, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, jotka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Yhteisön etuihin kuuluu tämän direktiivin ja perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesti muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävistä asiakkaista."

3) Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

"3 a artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista yleispalvelun sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyistä toimenpiteistä riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä. Tällainen ilmoitus on annettava muun muassa toimenpiteistä, jotka liittyvät 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin sekä palvelutason ylläpitämiseen.

2. Komissio julkaisee kahden vuoden välein kertomuksen, jossa analysoidaan jäsenvaltioiden korkeiden julkisen palvelun vaatimusten saavuttamiseksi toteuttamia erilaisia toimenpiteitä ja tarkastellaan näiden toimenpiteiden tehokkuutta.

Komissio antaa tarvittaessa suosituksia toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava korkeiden julkisen palvelun vaatimusten saavuttamiseksi."

4) Poistetaan 4 artikla.

5) Korvataan 5 artikla seuraavasti:

"5 artikla

1. Uuden sähköntuotantokapasiteetin rakentamiseksi jäsenvaltioiden on luotava lupamenettely, jota sovelletaan puolueettomien, avoimien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä perusteet, joita sovelletaan sähköntuotantokapasiteetin rakentamista koskevien lupien myöntämiseen niiden alueella. Nämä perusteet voivat liittyä seuraaviin tekijöihin:

a) sähköverkon, laitteistojen ja niihin liittyvien laitteiden turvallisuus ja varmuus;

b) kansanterveyden ja turvallisuuden suojelu;

c) ympäristönsuojelu;

d) maankäyttö ja laitosten sijaintipaikan valinta;

e) julkisten maiden käyttö;

f) energiatehokkuus;

g) primaaristen energialähteiden laatu;

h) hakijan erityisominaisuudet, kuten tekniset, taloudelliset tai rahoitukselliset valmiudet;

i) 3 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden noudattaminen.

3. Lupamenettely ja perusteet on julkaistava.

4. Hakijoille on ilmoitettava luvan epäämisen syyt. Syiden on oltava puolueettomia, syrjimättömiä, hyvin perusteltuja ja asianmukaisesti toteennäytettyjä. Hakijalla on oltava mahdollisuus hakea muutosta päätökseen."

6) Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on toimitusvarmuuden turvaamiseksi mahdollisuus järjestää uutta kapasiteettia koskeva tarjouskilpailu julkaistujen perusteiden pohjalta. Tarjouskilpailumenettely voidaan kuitenkin käynnistää vain siinä tapauksessa, että lupamenettelyn perusteella rakennettava kapasiteetti ei riitä turvaamaan toimitusvarmuutta."

b) Poistetaan 2 kohta.

c) Poistetaan 6 kohta.

7) Lisätään 6 a artikla seuraavasti:

"6 a artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä elin, joka valvoo toimitusvarmuuteen liittyviä kysymyksiä; tämä elin voi olla 22 artiklassa tarkoitettu riippumaton sääntelyviranomainen. Tämän elimen on erityisesti seurattava tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kansallisilla markkinoilla, tulevan kysynnän odotettua tasoa, suunnitteilla tai rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä markkinoilla vallitsevan kilpailun tasoa. Elimen on julkaistava vuosittain heinäkuun 31 päivään mennessä kertomus, jossa esitellään näissä kysymyksissä saatuja tuloksia sekä mahdollisia toimenpiteitä, joita on toteutettu tai joita suunnitellaan ongelmien ratkaisemiseksi, ja sen on toimitettava tämä kertomus viipymättä komissiolle.

2. Komissio antaa edellä 1 kohdassa mainitun kertomusten perusteella vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon, jossa tarkastellaan yhteisön sähköntoimitusten varmuuteen liittyviä kysymyksiä ja erityisesti kysynnän ja tarjonnan vallitsevaa ja ennakoitua tasapainoa. Komissio antaa tarvittaessa suosituksia."

8) Korvataan 7 artiklan 6 kohta seuraavasti:

"6. Jollei siirtoverkon operaattori ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta, ainakin siirtoverkon operaattorin oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Siirtoverkon operaattorin riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

a) Siirtoverkon hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen sähköalan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, sähkön tuotantoon, jakeluun tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkon hallinnosta vastaavien henkilöiden henkilökohtaiset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Kaikkien verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavien varojen on oltava täysin siirtoverkon operaattorin hallinnassa.

d) Siirtoverkon operaattorin on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo toimihenkilö, jonka on nimittänyt sen integroituneen sähköalan yrityksen toimitus-/pääjohtaja, johon siirtoverkon operaattori kuuluu. Valvonnasta vastaava toimihenkilö raportoi ohjelman noudattamisesta toimitus-/pääjohtajalle sekä esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomuksen toteutetuista toimenpiteitä ja julkaisee kyseisen kertomuksen."

9) Lisätään 7 a artikla seuraavasti:

"7 a artikla

Siirtoverkon operaattoreiden on hankittava toimintojensa toteuttamiseen käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti."

10) Lisätään 8 artiklaan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

"5. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkon operaattorit saavuttavat siirtoverkon, yhteenliitäntäkapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tietyn investointien vähimmäistason.

6. Siirto- ja jakeluverkon operaattoreiden vahvistamien sääntöjen, joiden avulla sähkön tuotantoa ja kulutusta voidaan tasapainottaa reaaliaikaisesti, on oltava avoimia ja syrjimättömiä. Tariffit ja ehdot, joita verkko-operaattorit soveltavat tarjotessaan tällaisia palveluja, on määriteltävä syrjimättömällä ja vallitsevia markkinahintoja vastaavalla tavalla, ja kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava tai hyväksyttävä ne ennen niiden voimaantuloa."

11) Lisätään 10 artiklaan 4 ja 5 kohta seuraavasti:

"4. Jollei jakeluverkko ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta, ainakin jakeluverkon operaattorin oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Jakeluverkon operaattorin riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

a) Jakeluverkon hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen sähköalan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, sähkön tuotantoon, siirtoon tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että jakeluverkon hallinnosta vastaavien henkilöiden henkilökohtaiset edut otetaan huomioon tavalla, joka takaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Kaikkien verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavien varojen on oltava täysin jakeluverkon operaattorin hallinnassa.

d) Jakeluverkon operaattorin on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo toimihenkilö, jonka on nimittänyt sen integroituneen sähköalan yrityksen toimitus-/pääjohtaja, johon jakeluverkon operaattori kuuluu. Valvonnasta vastaava toimihenkilö raportoi ohjelman noudattamisesta toimitus-/pääjohtajalle sekä esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomuksen toteutetuista toimenpiteitä ja julkaisee kyseisen kertomuksen.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammi- kuuta 2003. Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei näitä säännöksiä sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on kyseisenä ajankohtana alle 100 000 asiakasta."

12) Lisätään 12 a artikla seuraavasti:

"12 a artikla

Edellä 7 artiklan 6 kohdassa ja 10 artiklan 4 kohdan säännökset eivät estä sellaisen yhdistetyn siirto- ja jakeluverkon operaattorin toimintaa, joka on oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa suhteen täysin riippumaton muusta siirto- tai jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta ja joka täyttää 7 artiklan 6 kohdan vaatimukset."

13) Korvataan 14 artiklan 3 kohta seuraavasti:

"3. Syrjinnän, ristiinsubventioiden ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi integroituneiden sähköalan yritysten on sisäisessä kirjanpidossa pidettävä erillään tilit tuotantoon, jakeluun ja toimituksiin liittyville toiminnoille ja tarvittaessa konsolidoidut tilit muista kuin sähköalaan kuuluvista toiminnoista siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos kyseisten toimintojen harjoittajat olisivat erillisiä yrityksiä. Sisäiseen kirjanpitoon kuuluu erillisen taseen ja tuloslaskelman kustakin liiketoiminnasta."

14) Poistetaan 15 artikla.

15) Korvataan 16 artikla seuraavasti:

"16 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien päästämiseksi siirto- ja jakeluverkkoihin luodaan järjestelmä, jossa käytetään julkaistuja tariffeja, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien välillä. Jäljempänä 22 artiklan mukaisesti perustettujen kansallisten sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä nämä tariffit ennen niiden voimaantuloa.

2. Siirto- tai jakeluverkon operaattori voi evätä verkkoon pääsyn, jos verkon kapasiteetti ei ole riittävä. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut ottaen erityisesti huomioon 3 artiklan säännökset."

16) Poistetaan 17 ja 18 artikla.

17) Korvataan 19 artikla seuraavasti:

"19 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat voivat ostaa vapaasti sähköä valitsemaltaan toimittajalta viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2003. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki asiakkaat voivat valita toimittajansa vapaasti viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2005.

2. Epätasapainon välttämiseksi sähkömarkkinoiden avautumisen yhteydessä:

a) sähköntoimitussopimuksia, jotka tehdään toisen jäsenvaltion verkkoon kuuluvan vaatimukset täyttävän asiakkaan kanssa, ei voida kieltää, jos tämän asiakkaan katsotaan olevan vaatimukset täyttävä asiakas molemmissa näistä verkoissa,

b) siinä tapauksessa, että a alakohdassa tarkoitetuista liiketoimista kieltäydytään, koska asiakas katsotaan vaatimukset täyttäväksi asiakkaaksi vain toisessa näistä kahdesta verkosta, komissio voi sen jäsenvaltion pyynnöstä, johon vaatimukset täyttävä asiakas on sijoittunut, ja ottaen huomioon markkinatilanteen ja yleisen edun, velvoittaa liiketoimesta kieltäytyneen osapuolen toimittamaan pyydetyn sähköntoimituksen."

18) Korvataan 20 artiklan 4 kohta seuraavasti:

"4. Rajojen yli ulottuvissa riita-asioissa riitojen ratkaisijana toimiva viranomainen on se viranomainen, jonka toimivaltaan verkon käytön tai verkkoon pääsyn epäävä verkko-operaattori kuuluu."

19) Korvataan 22 artikla seuraavasti:

"22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset sääntelyviranomaiset. Näiden viranomaisten on oltava täysin riippumattomia sähköalan teollisuuden eduista. Niillä on vähintään oltava yksinomainen vastuu

a) asettaa tai hyväksyä kansallisiin verkkoihin liittymistä ja pääsyä koskevat ehdot, siirto- ja jakelutariffit mukaan luettuina;

b) asettaa tai hyväksyä kansallisella tasolla tariffit tai tariffien muutokset, jotka vastaavat rajojen yli tapahtuvaan sähkönsiirtoon liittyviä kustannuksia tai tuloja;

c) määritellä yhteenliitäntäkapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat säännöt yhteistoiminnassa niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, joiden kanssa yhteenliittymiä on olemassa;

d) asettaa tai hyväksyä menetelmät, joiden avulla käsitellään kapasiteetin ruuhkautumista kansallisessa sähköverkossa;

e) varmistaa 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen.

2. Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät säätelyn, valvonnan ja avoimuuden takaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla, sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä käyttäytyminen. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä rikotaan."

20) Lisätään 23 a artikla seuraavasti:

"23 a artikla

Jäsenvaltioiden on kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä ilmoitettava komissiolle sähköntuonnista, jota on tapahtunut edellisen kalenterivuoden aikana kolmansista maista."

21) Korvataan 26 artikla seuraavasti:

"26 artikla

Komissio tarkastelee tämän direktiivin soveltamista ja antaa viimeistään [...] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen täydellisten ja täysin toimintakykyisten sähkön sisämarkkinoiden perustamisesta saaduista kokemuksista ja saavutetusta edistyksestä, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat sopivan ajan tullen harkita mahdollisuuksia antaa säännöksiä, joilla sähkön sisämarkkinoita voidaan kehittää edelleen. Kertomuksessa on erityisesti tarkasteltava sitä, missä määrin tämän direktiivin toimintojen eriyttämistä ja tariffeja koskevien vaatimusten avulla on onnistuttu varmistamaan tasapuolinen ja syrjimätön pääsy yhteisön sähköverkkoon. Kertomuksessa on myös tarkasteltava sellaisia mahdollisesti tarvittavia yhdenmukaistamisvaatimuksia, jotka eivät liity tämän direktiivin säännöksiin."

22) Lisätään liite, jonka teksti on tämän direktiivin liitteenä I.

2 artikla

Muutokset direktiiviin 98/30/EY

Muutetaan direktiivi 98/30/EY seuraavasti:

1) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a) Lisätään 12 a kohta seuraavasti:

"12 a. 'lisäpalveluilla' kaikkia siirto- ja/tai jakeluverkkojen ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toimintaan tarvittavia palveluja, varastot ja vastaavat joustavuuden sallivat välineet, kuormituksen tasapainotus ja sekoitus mukaan luettuina."

b) Lisätään 20 a kohta seuraavasti:

"20 a. 'muulla kuin kotitalousasiakkaalla' kuluttajaa, joka ostaa maakaasua muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön, kuten voimantuottajia, maakaasualan yrityksiä ja tukkuasiakkaita."

2) Korvataan 3 artikla seuraavasti:

"3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, että maakaasualan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että maakaasualalla saadaan aikaan kilpailulliset markkinat. Jäsenvaltiot eivät saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.

2. Ottaen huomioon perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa maakaasualan yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia. Toimitusvarmuutta koskevien julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi jäsenvaltiot voivat halutessaan toteuttaa pitkän aikavälin suunnittelua ottaen huomioon, että kolmannet saattavat pyrkiä verkkoon.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti liitteessä esitetyt toimenpiteet.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristönsuojeluun ja toimitusvarmuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti tarvittavan verkko- infrastruktuurin, johon sisältyy myös yhteenliitäntäkapasiteetti, ylläpidon ja rakentamisen avulla.

5. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 4 artiklan säännöksiä jakelun osalta, jos niiden soveltaminen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi maakaasualan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita, edellyttäen, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, jotka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Yhteisön etuihin kuuluu tämän direktiivin ja perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesti muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävistä asiakkaista."

3) Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

"3 a artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyistä toimenpiteistä riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä. Tällainen ilmoitus on annettava muun muassa toimenpiteistä, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun, toimitusvarmuuteen, kuluttajansuojaan, loppukäyttäjät mukaan luettuina, sosiaaliseen ja alueellisen yhteenkuuluvuuteen sekä palvelutason ylläpitämiseen.

2. Komissio julkaisee kahden vuoden välein kertomuksen, jossa analysoidaan jäsenvaltioiden korkeiden julkisen palvelun vaatimusten saavuttamiseksi toteuttamia erilaisia toimenpiteitä ja tarkastellaan näiden toimenpiteiden tehokkuutta. Komissio antaa tarvittaessa suosituksia toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava korkeiden julkisen palvelun vaatimusten saavuttamiseksi."

4) Lisätään 4 a artikla seuraavasti:

"4 a artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä elin, joka valvoo toimitusvarmuuteen liittyviä kysymyksiä; tämä elin voi olla 22 artiklassa tarkoitettu riippumaton sääntelyviranomainen. Tämän elimen on erityisesti seurattava tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kansallisilla markkinoilla, odotetun tulevan kysynnän ja käytettävissä olevien kaasuvarojen tasoa sekä markkinoilla vallitsevan kilpailun tasoa. Elimen on julkaistava vuosittain heinäkuun 31 päivään mennessä kertomus, jossa esitellään näissä kysymyksissä saatuja tuloksia sekä mahdollisia toimenpiteitä, joita on toteutettu tai joita suunnitellaan ongelmien ratkaisemiseksi, ja sen on toimitettava tämä kertomus viipymättä komissiolle.

2. Komissio antaa edellä 1 kohdassa mainitun kertomusten perusteella vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon, jossa tarkastellaan yhteisön maakaasuntoimitusten varmuuteen liittyviä kysymyksiä ja erityisesti kysynnän ja tarjonnan vallitsevaa ja ennakoitua tasapainoa. Komissio antaa tarvittaessa suosituksia."

5) Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava, että siirtoverkkoja, varastoja tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia omistavat yritykset nimeävät jäsenvaltioiden määrittelemäksi ajaksi tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen yhden tai useamman verkko-operaattorin, joka on toimitusvarmuuden takaamiseksi vastuussa tietyn alueen siirtoverkon, varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käytöstä, ylläpidon varmistamisesta ja kehittämisestä sekä yhteenliittymistä muihin verkkoihin.

2. Kunkin siirtoverkon, varaston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen operaattorin on:

a) käytettävä, ylläpidettävä ja kehitettävä taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallisia, luotettavia ja tehokkaita siirto-, varastointi- ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon,

b) oltava harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä ja erityisesti siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla,

c) toimitettava mille tahansa toiselle siirtoyritykselle, varastointiyritykselle, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokselle ja/tai jakeluyritykselle tarpeelliset tiedot sen varmistamiseksi, että maakaasun siirto ja varastointi voi tapahtua yhteenliitetyn verkon varman ja tehokkaan käytön kanssa yhteensopivalla tavalla.

3. Siirto- ja jakeluverkon operaattoreiden kaasuverkon tasapainottamista varten vahvistamien sääntöjen on oltava avoimia ja syrjimättömiä. Tariffit ja ehdot, joita verkko-operaattorit soveltavat tarjotessaan tällaisia palveluja, on määriteltävä syrjimättömällä ja vallitsevia markkinahintoja vastaavalla tavalla, ja kansallisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava tai hyväksyttävä ne ennen niiden voimaantuloa."

6) Lisätään 7 a ja 7 b artikla seuraavasti:

"7 a artikla

1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkon operaattorit saavuttavat siirtoverkon, yhteenliitäntäkapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tietyn investointien vähimmäistason.

2. Jollei siirtoverkon operaattori ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta, ainakin sen oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta verkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Verkko-operaattorin riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

a) Siirtoverkon hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen maakaasualan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, kaasun tuotantoon, jakeluun tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkon hallinnosta vastaavien henkilöiden henkilökohtaiset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Kaikkien verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavien varojen on oltava täysin siirtoverkon operaattorin hallinnassa.

d) Siirtoverkon operaattorin on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo toimihenkilö, jonka on nimittänyt sen integroituneen maakaasualan yrityksen toimitus-/pääjohtaja, johon siirtoverkon operaattori kuuluu. Valvonnasta vastaava toimihenkilö raportoi ohjelman noudattamisesta toimitus-/pääjohtajalle sekä esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomuksen toteutetuista toimenpiteistä ja julkaisee kyseisen kertomuksen.

7 b artikla

Siirtoverkon operaattoreiden on hankittava toimintojensa toteuttamiseen käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti."

7) Lisätään 10 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

"4. Jollei jakeluverkko ole vielä omistussuhteiltaan täysin riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta, ainakin jakeluverkon operaattorin oikeudellisen muodon, organisaation ja päätöksenteon on oltava riippumaton muusta verkkoon liittymättömästä toiminnasta.

Jakeluverkon operaattorin riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

a) Jakeluverkon hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin integroituneen maakaasualan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, kaasun tuotantoon, siirtoon tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta.

b) Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että jakeluverkon hallinnosta vastaavien henkilöiden henkilökohtaiset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

c) Kaikkien verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavien varojen on oltava täysin jakeluverkon operaattorin hallinnassa.

d) Jakeluverkon operaattorin on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo toimihenkilö, jonka on nimittänyt sen integroituneen maakaasualan yrityksen toimitus-/pääjohtaja, johon jakeluverkon operaattori kuuluu. Valvonnasta vastaava toimihenkilö raportoi ohjelman noudattamisesta toimitus-/pääjohtajalle sekä esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomuksen toteutetuista toimenpiteistä ja julkaisee kyseisen kertomuksen.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004. Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei näitä säännöksiä sovelleta sellaisiin integroituneisiin maakaasualan yrityksiin, joilla on kyseisenä ajankohtana alle 100 000 asiakasta."

8) Lisätään 11a artikla seuraavasti:

"11a artikla

Edellä 7 artiklan 6 kohdassa ja 10 artiklan 4 kohdan säännökset eivät estä sellaisen yhdistetyn siirto- ja jakeluverkon operaattorin toimintaa, joka on oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa suhteen täysin riippumaton muusta siirto- tai jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta ja joka täyttää 7a artiklan 2 kohdan vaatimukset."

9) Korvataan 13 artiklan 3 kohta seuraavasti:

"3. Syrjinnän, ristiinsubventioiden ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi integroituneiden maakaasualan yritysten on sisäisessä kirjanpidossa pidettävä erillään tilit maakaasun siirtoon, jakeluun, toimituksiin, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn sekä varastointiin liittyville toiminnoille ja tarvittaessa konsolidoidut tilit muista kuin maakaasualaan kuuluvista toiminnoista siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos kyseisten toimintojen harjoittajat olisivat erillisiä yrityksiä. Sisäiseen kirjanpitoon kuuluu erillisen taseen ja tuloslaskelman laatiminen kustakin toiminnosta."

10) Korvataan 14 ja 15 artikla seuraavasti:

"14 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten päästämiseksi siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin luodaan järjestelmä, jossa käytetään julkaistuja tariffeja, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien välillä. Tämän direktiivin 22 artiklan mukaisesti perustettujen kansallisten sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä nämä tariffit ennen niiden voimaantuloa.

2. Toimintojensa toteuttamiseksi - rajojen yli tapahtuvaan siirtoon liittyvät toiminnot mukaan luettuina - siirtoverkon operaattoreilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden siirtoverkon operaattoreiden verkkoon samojen, edellä 1 kohdassa määriteltyjen ehtojen ja periaatteiden mukaisesti.

15 artikla

1. Järjestääkseen pääsyn varastoihin ja vastaaviin joustavuuden salliviin välineisiin silloin kuin se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten, sekä järjestääkseen pääsyn muihin lisäpalveluihin jäsenvaltiot voivat valita toisen tai molemmat jäljempänä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä. Näissä menettelyissä käytettävien arviointiperusteiden on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä.

2. Jos kyseessä on neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat neuvotella verkkoon pääsystä vapaaehtoisiin kauppasopimuksiin perustuvien keskinäisten toimitussopimusten tekemiseksi. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan verkkoon pääsystä vilpittömässä mielessä.

Verkkoon pääsyä koskevista sopimuksista on neuvoteltava asianomaisen siirtoverkon operaattorin tai maakaasualan yritysten kanssa. Jäsenvaltioiden on vaadittava maakaasualan yrityksiä julkaisemaan verkon käyttöä koskevat tärkeimmät kaupalliset toimitusehtonsa viimeistään [...] ja sen jälkeen vuosittain.

3. Säännellyn verkkoonpääsymenettelyn valinneiden jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat saavat julkaistuihin tariffeihin ja/tai muihin verkon käyttöä koskeviin ehtoihin ja velvoitteisiin perustuvan oikeuden päästä kyseiseen verkkoon. Verkkoonpääsyoikeus voidaan antaa vaatimukset täyttäville asiakkaille siten, että niille annetaan mahdollisuus tehdä toimitussopimuksia sellaisten kilpailevien maakaasualan yritysten kanssa, jotka eivät ole verkon omistajia ja/tai verkkoa hoitavia yrityksiä tai tällaiseen yritykseen omistussuhteessa olevia yrityksiä."

11) Poistetaan 16 artikla.

12) Korvataan 18 ja 19 artikla seuraavasti:

"18 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat voivat viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2004 ostaa vapaasti maakaasua valitsemaltaan toimittajalta ja että niillä on tällöin vaatimukset täyttäville asiakkaille kuuluvat oikeudet kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn tällaisten toimitusten toteuttamiseksi 14 ja 15 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki asiakkaat voivat viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2005 ostaa vapaasti maakaasua valitsemaltaan toimittajalta ja että niillä on tällöin vaatimukset täyttäville asiakkaille kuuluvat oikeudet kolmannen verkkoon pääsyyn tällaisten toimitusten toteuttamiseksi 14 ja 15 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Epätasapainon välttämiseksi kaasumarkkinoiden avautumisen yhteydessä:

a) kaasuntoimitussopimuksia, jotka tehdään toisen jäsenvaltion verkkoon kuuluvan vaatimukset täyttävän asiakkaan kanssa ei voida kieltää, jos tämän asiakkaan katsotaan olevan vaatimukset täyttävä asiakas molemmissa näistä verkoissa,

b) siinä tapauksessa, että a alakohdassa tarkoitetuista liiketoimista kieltäydytään, koska asiakas katsotaan vaatimukset täyttäväksi asiakkaaksi vain toisessa näistä kahdesta verkosta, komissio voi sen jäsenvaltion pyynnöstä, johon vaatimukset täyttävä asiakas on sijoittunut, ja ottaen huomioon markkinatilanteen ja yleisen edun, velvoittaa liiketoimesta kieltäytyneen osapuolen toimittamaan pyydetyn kaasutoimituksen."

13) Korvataan 22 artikla seuraavasti:

"22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset sääntelyviranomaiset. Näiden viranomaisten on oltava täysin riippumattomia kaasualan teollisuuden eduista. Niillä on vähintään oltava yksinomainen vastuu

a) asettaa tai hyväksyä kansallisiin verkkoihin pääsyä koskevat ehdot, siirto- ja jakelutariffit mukaan luettuina, sekä nesteytetyn kaasun käsittelylaitosten käyttöä koskevat ehdot ja tariffit,

b) määritellä yhteenliitäntäkapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat säännöt yhteistoiminnassa niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, joiden kanssa yhteenliittymiä on olemassa,

c) asettaa tai hyväksyä menetelmät, joiden avulla käsitellään kapasiteetin ruuhkautumista kansallisessa kaasuverkossa,

d) varmistaa 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen.

2. Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät säätelyn, valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla, sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä käyttäytyminen. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä rikotaan."

14) Korvataan 28 artikla seuraavasti:

"28 artikla

Komissio tarkastelee tämän direktiivin soveltamista ja antaa viimeistään [...] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen täydellisten ja täysin toimintakykyisten maakaasun sisämarkkinoiden perustamisesta saaduista kokemuksista ja saavutetusta edistyksestä, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat sopivan ajan tullen harkita mahdollisuuksia antaa säännöksiä, joilla maakaasun sisämarkkinoita voidaan kehittää edelleen. Kertomuksessa on erityisesti tarkasteltava sitä, missä määrin tämän direktiivin toimintojen eriyttämistä ja tariffeja koskevien vaatimusten avulla on onnistuttu varmistamaan tasapuolinen ja syrjimätön pääsy yhteisön kaasuverkkoon. Kertomuksessa on myös tarkasteltava sellaisia mahdollisesti tarvittavia yhdenmukaistamisvaatimuksia, jotka eivät liity tämän direktiivin säännöksiin."

15) Lisätään liite, jonka teksti on tämän direktiivin liitteenä II.

3 artikla

Kumotaan direktiivit 90/547/ETY ja 91/296/ETY 1 päivästä tammikuuta 2003.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

"Liite

(3 artikla)

Sanotun rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY [18] ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY [19] soveltamista

[18] EYVL 144, 4.6.1997, s. 19.

[19] EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.

a) jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjillä on oikeus tehdä sähkön palveluntarjoajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:

-palveluntarjoajan nimi ja osoite

-tarjotut palvelut, tarjottujen palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika

-tarjotut ylläpitopalvelutyypit

-menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista ja ylläpitomaksuista

-sopimuksen kesto sekä palvelujen ja sopimuksen uusimiseen ja irtisanomiseen sovellettavat ehdot

-mahdolliset korvaukset ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos sovittua palvelun laatua ei saavuteta, ja

-menetelmä, jonka avulla aloitetaan f kohdan mukainen riitojenratkaisumenettely;

b) jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjille annetaan riittävän ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista, ja että loppukäyttäjät voivat vapaasti sanoutua irti sopimuksista, jos he eivät hyväksy uusia sopimusehtoja;

c) jäsenvaltioiden on varmistettava, että selkeät tiedot liittymiin sekä sähkön palvelujen käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista ovat yleisön ja erityisesti loppukäyttäjien saatavilla;

d) jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköntoimittajat erittelevät kullekin loppukäyttäjälle lähettämissään laskuissa loppukäyttäjän kuluttaman sähkön tuotannossa käytetyn polttoaineseoksen koostumuksen. Laskuissa on eriteltävä loppukäyttäjälle toimitetun sähköyksikön tuotantoon käytettyjen erilaisten polttoaineiden suhteelliset kustannukset;

e) jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelemiseksi;

f) jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on avoimet, yksinkertaiset ja kohtuuhintaiset menettelyt loppukäyttäjien valitusten käsittelyä varten. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että kyseisten menettelyjen avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti ja että tarvittaessa voidaan soveltaa korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmää. Riitojenratkaisumenettelyissä olisi noudatettava mahdollisuuksien mukaan komission suosituksen 98/257/EY [20] periaatteita."

[20] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

LIITE II

"Liite

(3 artikla)

Sanotun rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY [21] ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY [22] soveltamista

[21] EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.

[22] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

a) jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjillä on oikeus tehdä kaasun palveluntarjoajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:

-palveluntarjoajan nimi ja osoite

-tarjotut palvelut, tarjottujen palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika

-tarjotut ylläpitopalvelutyypit

-menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista ja ylläpitomaksuista

-sopimuksen kesto sekä palvelujen ja sopimuksen uusimiseen ja irtisanomiseen sovellettavat ehdot

-mahdolliset korvaukset ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos sovittua palvelun laatua ei saavuteta, ja

-menetelmä, jonka avulla aloitetaan e kohdan mukainen riitojenratkaisumenettely;

b) jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjille annetaan riittävän ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista, ja että loppukäyttäjät voivat vapaasti sanoutua irti sopimuksista, jos he eivät hyväksy uusia sopimusehtoja;

c) jäsenvaltioiden on varmistettava, että selkeät tiedot liittymiin sekä kaasun palvelujen käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista ovat yleisön ja erityisesti loppukäyttäjien saatavilla;

d) jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelemiseksi;

e) jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on avoimet, yksinkertaiset ja kohtuuhintaiset menettelyt loppukäyttäjien valitusten käsittelyä varten. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että kyseisten menettelyjen avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti ja että tarvittaessa voidaan soveltaa korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmää. Riitojenratkaisumenettelyissä olisi noudatettava mahdollisuuksien mukaan komission suosituksen 98/257/EY [23] periaatteita."

[23] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

ASETUS VERKKOON PÄÄSYÄ KOSKEVISTA EDELLYTYKSISTÄ RAJAT YLITTÄVÄSSÄ SÄHKÖN KAUPASSA

PERUSTELUT

I. Johdanto

Sähködirektiivin perimmäisenä tarkoituksena on luoda todelliset sähkön yhtenäismarkkinat viidentoista jäsenvaltion enemmän tai vähemmän vapautettujen mutta kuitenkin suurelta osin kansallisten markkinoiden tilalle. Tätä tavoitetta ei ole vielä saavutettu. Yli rajojen käytävä sähkön kauppa tosin on maiden välisen fyysisen vaihdon määrällä mitattuna lisääntynyt ajan myötä noin kahdeksaan prosenttiin kaikesta sähkön tuotannosta. Tämä luku osoittautuu kuitenkin suhteellisen pieneksi, jos sitä verrataan muihin talouden aloihin.

On olemassa selviä merkkejä siitä, että vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön ja useimmissa tapauksissa siirtokapasiteetti on fyysisesti käytettävissä, monien vaatimukset täyttävien asiakkaiden on organisatorisesti ja taloudellisesti vaikeaa valita toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut sähköntoimittaja.

Hinnoittelun osalta kukin siirtoverkko-operaattori perii siirtomaksun, jota ei välttämättä ole sovitettu yhteen muille siirtoverkko-operaattoreille suoritettavien maksujen kanssa. Tästä on seurauksena se, että jäsenvaltioiden hinnoittelujärjestelmien rakenteen eroista johtuen rajojen yli tapahtuvasta verkkoon pääsystä maksettavat tosiasialliset summat voivat vaihdella huomattavasti siirtoverkko-operaattorista riippuen eivätkä ne välttämättä ole suhteessa todellisiin kustannuksiin. Lisäksi jos on ylitettävä usean jäsenvaltion rajat, tilanne voi johtaa päällekkäiseen hinnoitteluun siinä tapauksessa, että jokaisen verkon operaattori perii maksun.

Toinen merkittävä tekijä tässä yhteydessä on kansallisten siirtoverkkojen välisten yhteenliitäntöjen rajallinen kapasiteetti. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ylikuormitus valtioiden rajoilla säilyneekin rajoittavana tekijänä sähkön vapaalle kaupalle eräiden Euroopan alueiden välillä. Tämä on seurausta paitsi sähkövirtojen määrän lisääntymisestä myös muutoksista siinä, miten nämä sähkövirrat liikkuvat. Sen vuoksi on tarpeen lisätä verkkojen välisten yhteenliitäntöjen lukumäärää ja nykyisen laitteiston kapasiteettia.

Nykyisen yhteenliittämiskapasiteetin rajoitusten vuoksi periaatteilla, joiden mukaan tämä kapasiteetti jaetaan markkinatoimijoille, on suuri merkitys sen ratkaisemisessa, mitkä toimijat hyötyvät sisämarkkinoiden tarjoamista kaupankäyntimahdollisuuksista. Mikäli alalle ei laadita avoimia ja syrjimättömiä sääntöjä, syntyy syrjintää markkinatoimijoiden välille. Vakiintuneet toimijat voivat torjua uusien toimijoiden tulon markkinoille erityisesti, jos merkittävä osa kapasiteetista on sidoksissa pitkäaikaisiin sopimuksiin. Tämä estäisi kaupan kehittämistä, mikä puolestaan vähentäisi huomattavasti sisämarkkinoista saatavia etuja.

Tämän vuoksi rajojen yli käytävän kaupan hinnoittelulle ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamiselle tarvitaan yhdenmukaistettu yhteisön kehys.

Sähködirektiivissä ei ole rajat ylittävää kauppaa koskevia erityisiä sääntöjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asia olisi mahdollista ratkaista yksinomaan kansallisilla toimenpiteillä. Sähkön sisämarkkinoiden asteittaisen toteuttamisen ajatukseen kuuluu, että erityiskysymyksiä tarkastellaan sen jälkeen kun jäsenvaltiot ovat tehneet tärkeimmät strategista täytäntöönpanoa koskevat valinnat. Kokemus on osoittanut oikeaksi komission jo aikaisessa vaiheessa tekemän arvion, jonka mukaan tämä kysymys on pyrittävä ratkaisemaan yhteisön tasolla toteutettavilla yhteisillä toimilla.

Komissio otti ensimmäisen askeleen tähän suuntaan tehdessään vuonna 1998 aloitteen sähköalan eurooppalaisen sääntelyfoorumin eli niin sanotun Firenzen foorumin perustamiseksi. Tähän foorumiin kuuluu edustajia komissiosta, jäsenvaltioiden hallintoelimistä, Euroopan parlamentista, Euroopan sääntelyviranomaisten neuvostosta ja Euroopan siirtoverkko-operaattorien liitosta. Lisäksi siinä ovat edustettuina sähkön tuottajat ja kuluttajat sekä sähkömarkkinoiden muut toimijat. Foorumin tavoitteena on selvittää erityisesti rajat ylittävän hinnoittelun ja ylikuormituksen hallinnan mahdollisia ratkaisuja sekä keskustella niistä kaikkien avaintoimijoiden kanssa.

Firenzen foorumi on osoittautunut hyvin tehokkaaksi keinoksi lisätä yksimielisyyttä monimutkaisissa, nopeasti kehittyvissä ja kiistanalaisissa kysymyksissä. Koska foorumi turvaa teollisuuden ja kuluttajien edustuksen, sen merkitys on tulevaisuudessakin keskeinen. Viimeaikaiset kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että silloin, kun on tarpeen tehdä todellisia päätöksiä, tällaiseen menettelyyn liittyy useita haittoja:

*Firenzen foorumi kokoontuu kaksi kertaa vuodessa kaksi päivää kestäviin epämuodollisiin tapaamisiin; tällainen epämuodollinen foorumi ei voi tehdä todellisia päätöksiä yksityiskohtaisista kysymyksistä, jotka edellyttävät syvällistä käsittelyä;

*minkä tahansa asian eteneminen edellyttää kaikkien osapuolten täydellistä yksimielisyyttä;

*mahdolliset päätökset voidaan panna täytäntöön vain, jos kaikki osapuolet noudattavat niitä; täytäntöönpanon varmistamiseksi ei ole menettelyjä;

*eräät kysymykset, kuten siirtoverkko-operaattoreiden välisten maksujen asianmukaisen määrän laskeminen, edellyttävät säännöllisiä yksityiskohtaisia keskusteluja. Firenzen foorumi ei sovellu tällaisten asioiden käsittelyyn.

Tämän vuoksi komissio on tullut siihen tulokseen, että rajat ylittävän sähkönsiirron hinnoittelua ja yhteenliitäntöjen ylikuormituksen hallintaa koskevien kysymysten osalta saavutettua edistystä on täydennettävä hyväksymällä oikeudellinen väline, jossa säädetään selkeästä päätöksentekomenettelystä ja joka mahdollistaa Firenzen foorumin onnistuneen työn jatkamisen.

Tällä perusteella asetusluonnoksen tavoitteeksi on asetettu rajojen yli käytävän sähkön kaupan yleisen lainsäädäntökehyksen vahvistaminen. Asetuksessa pyritään antamaan mahdollisimman yksinkertaiset säännöt, jotka toissijaisuusperiaatteen mukaisesti rajoittuvat vain Euroopan yhteisön lainsäädännön edellyttämien seikkojen sääntelyyn. Tärkein tavoite on varmistaa, että verkkoon pääsystä, yhteenliitännät mukaan luettuina, perittäviin maksuihin siirretään siirtoverkko-operaattoreiden todelliset kustannukset. Sen sijaan niihin ei saa sisältyä kohtuuttomia siirtokustannuksia rajat ylittävistä toimista.

II. Asetusluonnoksen perusrakenne

Hinnoittelua koskeva järjestelmä perustuu periaatteeseen, jonka mukaan siirtoverkko-operaattorit korvaavat toisilleen aiheuttamansa kauttakulkuvirrat. Tämä koskee myös niin sanottuina silmukkavirtoina (loop-flow) tai rinnakkaisvirtoina (parallel-flow) tunnettuja sähkövirtoja. Sen vuoksi asetusluonnoksessa säädetään korvauksista niille siirtoverkko-operaattoreille, joiden verkkoa kauttakulkuvirta käyttää. Nämä korvaukset rahoitetaan kyseiset kauttakulkuvirrat aiheuttaneilta siirtoverkko-operaattoreilta perittävillä maksuilla. Asetusluonnoksessa säädetään myös jäsenvaltioiden verkkoihin pääsystä perittävien maksujen yhdenmukaistamisesta siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta voidaan estää kansallisten lähestymistapojen eroista johtuvat vääristävät vaikutukset.

Käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta annetaan pääperiaatteet, joita on noudatettava tätä kapasiteettia jaettaessa. Tekniset yksityiskohdat esitetään asetuksen liitteessä.

Hinnoittelua ja ylikuormituksen hallintaa koskevien perusperiaatteiden lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetään, että muita merkityksellisiä periaatteita ja menetelmiä koskevat suuntaviivat hyväksytään myöhemmin. Näitä suuntaviivoja voidaan hyväksyä ja muuttaa muuttamatta itse asetusta, jos on tarpeen sopeutua nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi kustannuslaskennan menetelmissä sekä fyysisten sähkövirtojen määrittämisessä ja mittaamisessa on itse asiassa edistytty jatkuvasti viime aikoina, ja tulevaisuudessa on odotettavissa näiden suhteen lisätarkennuksia ja -parannuksia.

Asetuksessa annetaan komissiolle sääntelyä koskevaa tiettyä toimivaltaa, joka on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi: komissio esimerkiksi hyväksyy edellä mainitut suuntaviivat ja päättää niiden muuttamisesta sekä määrittelee säännöllisesti siirtoverkko-operaattoreiden välisten korvausten tason. Jotta jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset saadaan mukaan tähän menettelyyn, komissio kuulee ennen näiden päätösten tekemistä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (komitologiapäätös) mukaisesti perustettua komiteaa, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista. Asetusluonnoksessa säädetään, että korvausten tasoa määriteltäessä kuullaan päätösten nopeuttamiseksi neuvoa-antavaa komiteaa [24]. Sen sijaan suuntaviivojen hyväksymisen osalta säädetään sääntelykomiteamenettelystä [25].

[24] Ennen päätöksen tekemistä komissio kuulee komiteaa, joka antaa lausunnon; komission on otettava tämä lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon.

[25] Toisin kuin neuvoa-antavan komitean osalta sääntelykomiteamenettelyssä komissio voidaan pakottaa sisällyttämään komitean lausunto aiottuun päätökseen.

Jäsenvaltioiden edustuksesta tässä komiteassa on todettava, että sähködirektiivin 22 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna komission ehdotuksen mukaisesti [26], säädetään, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilla on, muun muassa, kansallisella tasolla yksinomainen vastuu rajat ylittävien siirtojen menettelyjen määrittelemisestä hinnoittelu mukaan luettuna.

[26] Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta.

III. Asetusluonnoksessa vahvistettujen sääntöjen sisältö pääpiirteittäin

1. Sähkön kauttakulkuvirtoja koskevat korvaukset

Toisin kuin esimerkiksi rautatie- ja maantieliikenteessä tai muilla aloilla, joihin liittyy kuljetusta, sähkönsiirtoa ei voi hinnoitella sähkön tuottajan ja kuluttajan välisen etäisyyden perusteella. Fyysiset sähkövirrathan eivät välttämättä vastaa myyjän ja ostajan sopimussuhdetta: jos pohjoiseurooppalaisesta generaattorista myydään sähköä Etelä-Euroopassa sijaitsevalle ostajalle, generaattorin tuottamia elektroneja ei todellisuudessa kuljeteta pohjoisesta etelään, vaan kyse on enemminkin energiatasapainossa tapahtuvasta siirtymästä etelän suuntaan.

Vaikka sähkökauppaa ei olekaan mahdollista eritellä selkeästi osiksi erilaisia taloudellisia liiketoimia, kyse on kuitenkin eri siirtoverkkojen välisistä fyysisistä virroista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viejäjäsenvaltioiden siirtoverkkoon syötetään tietty määrä energiaa ja samaan aikaan sama määrä otetaan kulutukseen tuojajäsenvaltion siirtoverkosta. Sen vuoksi pidetään asianmukaisena ja yleisesti hyväksyttynä sitä, että viejät ja / tai tuojat maksavat kansallisen verkon maksut, joita sovelletaan sähköntuotantoon viejämaassa ja / tai sen kulutukseen tuojamaassa.

Euroopan unionin yhteenliitetyssä sähköverkossa sähkön vienti vaikuttaa kuitenkin muuhunkin kuin viejä- ja tuojamaan sähköverkkoihin. Sähkön vienti voi hyvinkin aiheuttaa sähkövirtoja myös maissa, joiden verkkoon ei syötetä sähköä vientiä varten tai josta sitä ei oteta kulutukseen. Näin voi käydä, jos kaupan osapuolet eivät ole naapurivaltioita, jolloin suorin tie kuluttajalle kulkee väkisinkin kolmannen maan siirtoverkon kautta. Sähkön käyttäytymistä verkossa säätelevien fysiikan lakien mukaan vienti voi aiheuttaa sähkövirtoja maissa, jotka eivät sijaitse tämän sähkön suorimman yhteyden varrella [27]. Tällaisia kauttakulkuvirtoja nimitetään silmukkavirroiksi tai rinnakkaisvirroiksi.

[27] Simulaatiossa on osoitettu, että esimerkiksi vietäessä 1000 megawattia Pohjois-Ranskasta Italiaan vain noin 60 prosenttia tästä sähköstä päätyy Italiaan joko suoraan Ranskan ja Italian välisen rajan ylittämällä taikka Sveitsin kautta. Jäljelle jäävä 40 prosenttia aiheuttaa matkalla sähkövirtoja Belgian, Alankomaiden, Saksan, Itävallan ja Slovenian verkoissa.

Vapailla, kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkko-operaattoreille on korvattava tällaisten sähkön kauttakulkuvirtojen aiheuttamat kustannukset. Muussa tapauksessa nämä kustannukset siirtyvät paikallisen verkon käyttäjille, vaikka kyseisten sähkövirtojen aiheuttajia ovat muiden siirtoverkkojen alueille sijoittautuneet markkinatoimijat.

Näiden seikkojen vuoksi asetusluonnoksessa ehdotetaan järjestelmää, joka perustuu seuraaviin kolmeen tekijään:

Ensinnäkin säädetään, että siirtoverkko-operaattoreiden on saatava korvaus niiden verkossa siirrettyjen kauttakulkuvirtojen aiheuttamista kustannuksista (3 artiklan 1 kohta).

Toiseksi annetaan sääntöjä siitä, miten kauttakulun aiheuttamat kustannukset määritellään. Nämä kustannukset on tietysti syytä korvata, mutta on myös varmistettava, että korvaukset vastaavat todellisia kustannuksia Tämän vuoksi sähkövirroista todellisuudessa aiheutuneet kustannukset on määritettävä tarkasti, jotta voidaan välttää satunnaiset voitot ja liialliset siirtokustannukset.

Tämän kysymyksen osalta asetusluonnokseen on valittu malli, jonka avulla voidaan ennakoida ja ottaa huomioon verkolle sen kautta siirrettävistä sähkövirroista pitkällä aikavälillä aiheutuvat keskimääräiset lisäkustannukset sekä verrata niitä siihen, mikä tilanne olisi ilman näitä kauttakulkuvirtoja.

Tämä lähestymistapa perustuu ajatukseen, jonka mukaan pyritään estämään se, että ne operaattorit, joiden verkossa kauttakulkuvirta kulkee, perisivät satunnaisia maksuja. Tämä hyödyttäisi käytännössä Euroopan sähköverkkojen keskuksessa sijaitsevien jäsenvaltioiden siirtoverkko-operaattoreita reuna-alueilla sijaitsevien valtioiden operaattorien kustannuksella. Jokaisen kansallisen sähköverkon horisontaalinen ydinverkkohan on rakennettu kotimaisia asiakkaita varten, ja se on rakennettava joka tapauksessa kauttakulkuvirtojen olemassaolosta riippumatta. Toisaalta siirtoverkko-operaattoreille voi aiheutua lisäkustannuksia kauttakulkua koskevista erityistoimenpiteistä. Näihin voi sisältyä esimerkiksi hallinnollisia lisätoimenpiteitä, kauttakulun hallintaa koskevia toiminnallisia lisävaatimuksia, järjestelyjä häviöiden varalta sekä lisäinvestointeja, jotka toteutetaan joko rakentamalla uusia johtoja tai vahvistamalla entisiä. Tällaiset kustannukset ovat selvästikin kauttakulusta johtuvia, ja siirtoverkko-operaattoreiden on voitava periä ne takaisin. Jotta kannustettaisiin operaattoreita investoimaan uusiin laitteisiin, on tarpeen turvata kauttakulkuvirtojen edellyttämiin laitteisiin sijoitetun pääoman tuotto. Kustannusvastaavuuden vuoksi olisi lisäksi otettava huomioon myös kauttakulusta saatavat hyödyt esimerkiksi tapauksissa, joissa kauttakulkuvirrat edistävät kansallisen verkon yleistä vakautta.

Lopuksi todetaan, että on määriteltävä asianmukaiset keinot korvausten rahoittamiseksi. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että kauttakulkuvirrat johtuvat vienti- tai tuontitoimista. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta ei kuitenkaan ole - vielä - teknisesti mahdollista määritellä, missä määrin yksittäinen viejä tai tuoja voi aiheuttaa sähkön kauttakulkua. Sen vuoksi asetusluonnoksessa ei säädetä mekanismista, jonka nojalla yksittäistä viejää tai tuojaa voidaan pitää vastuullisena kauttakulkuvirroista. Sen sijaan siinä säädetään, että siirtoverkko-operaattorien, joiden verkosta kauttakulkuvirrat ovat peräisin ja / tai siirtoverkko-operaattorien, joiden verkkoon ne päätyvät (viejä- ja / tai tuojaoperaattori), on maksettava suhteutetut korvaukset (3 artiklan 2 kohta).

Asetusluonnoksessa pyritään myös turvaamaan siirtoverkko-operaattorien saamien tai maksamien korvausten määrää koskevan päätöksenteon nopeus ja oikeellisuus säätämällä, että komissio tekee säännöllisin väliajoin näitä korvauksia koskevat päätökset (3 artiklan 3 kohta). Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat kuitenkin tähän päätöksentekoon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (komitologiapäätös) mukaisesti perustetussa, jäsenvaltioiden edustajista muodostuvassa neuvoa-antavassa komiteassa, jota komissio kuulee ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

On huomattava, että nämä korvaukset ovat asianomaisten siirtoverkko-operaattorien välisiä, joten niillä ei ole vaikutusta yhteisön talousarvioon.

Jotta korvausten rahoittamiseksi maksetut summat saataisiin takaisin, siirtoverkko-operaattoreiden edellytetään mukauttavan kansallisia hinnoittelujärjestelmiään (4 artiklan 3 kohta).

Yksi mahdollinen tapa, jolla tämä mukauttaminen voidaan toteuttaa, olisi näiden kustannusten siirtäminen viejien ja / tai tuojien maksettaviksi. Tämä olisi oikeudenmukainen ja kustannuksia vastaava ratkaisu, koska viejät ja / tai tuojat ovat kyseisten sähkövirtojen aiheuttajia.

Tällaisesta ratkaisusta aiheutuisi kuitenkin eräitä huomattavia haittoja. Ensinnäkin, kuten jo edellä on esitetty, yleensä ei ole mahdollista määritellä, missä määrin yksittäinen vientitapahtuma aiheuttaa fyysistä kauttakulkua ja silmukkavirtoja. Kaupallisista vientitoimista ei välttämättä aiheudu lainkaan fyysisiä sähkövirtoja, jos kyseessä on kaksi rajat ylittävää tapahtumaa, joihin liittyy vastakkaissuuntaisia virtoja verkkojen välillä. Ei olisi oikeudenmukaista tai kustannuksia vastaavaa edellyttää viejältä tällaisessa tilanteessa erityistä maksua. Kansainvälisen sähköpörssin osanottajat eivät myöskään voisi tietää rajat ylittävistä toimista aiheutuvien maksujen tarkkaa määrää ennen kuin päivän kaupankäynti on päätetty, koska vasta sen jälkeen sähköpörssi voi laskea kunkin siirtoverkko-operaattorin alueella ostetun ja myydyn energian määrän. Tästä aiheutuisi se, että siirtomaksut ja siten myös sähkön hinnat eivät olisi ennakoitavissa. Lisäksi liiketoiminnan kustannusten pysyminen alhaisina lisää kaupankäynnin mahdollisuuksia, mikä puolestaan hyödyttää kaikkia sähköntuottajia ja -kuluttajia sisämarkkinoilla. Tämä lisää kilpailua ja kasvattaa tuottajien markkinoita. Jälkimmäinen on erityisen tärkeää, jos kansallisella tasolla esiintyy ylikapasiteettia.

Näiden seikkojen vuoksi asetusluonnoksessa säädetään, että vaikka korvausmekanismista aiheutuvat maksut ja tulot on otettava huomioon verkon hinnoittelussa, tämän ei saa johtaa siihen, että vain viejille tai tuojille vahvistetaan erillinen tariffi (4 artiklan 4 kohta).

2. Jäsenvaltioiden verkkomaksujen yhdenmukaistaminen

Kuten edellä on esitetty, viejät ja / tai tuojat maksavat kansallisen verkon maksut, joita sovelletaan sähköntuotantoon viejämaassa ja / tai sen kulutukseen tuojamaassa. Jos näissä maksuissa on varsinkin sähköntuotannon osalta suuria eroja eri jäsenvaltioissa, markkinat vääristyvät. Koska sähköntuottajien on sisällytettävä verkkomaksuista aiheutuvat kustannukset hinnoitteluunsa, alhaisimpia verkkomaksuja maksavilla tuottajilla olisi kilpailuetu korkeita maksuja maksaviin sähköntuottajiin verrattuna.

Verkkomaksujen määrä riippuu jäsenvaltion hinnoittelujärjestelmän yleisestä rakenteesta, sovelletuista kustannuslaskennan periaatteista sekä tietysti asianomaisten kansallisten verkkojen erityispiirteistä.

Tämän vuoksi se kansallisten hinnoittelujärjestelmien osatekijä, jolla on merkitystä sähkön rajat ylittävän kaupan yhteydessä, on kustannusten jakautuminen sähköntuotannon ja sen kulutuksen välillä. Onhan esimerkiksi selvää, että sellaisen maan sähköntuottajat, jossa kuluttajat maksavat kaikki verkosta aiheutuvat kustannukset, ovat sisämarkkinoilla kilpailtaessa paremmassa asemassa kuin tuottajat maassa, jossa osa näistä kustannuksista peritään sähköntuottajilta. Sen vuoksi näiden välinen suhde ja / tai sähköntuotantoon sovellettavien maksujen absoluuttinen määrä on yhdenmukaistettava, jotta voidaan turvata puolueeton kilpailu.

Nämä seikat huomioon ottaen asetusluonnoksessa säädetään, että verkon kustannukset katetaan pääasiassa kulutuksesta perittävillä maksuilla (4 artiklan 2 kohta). Pienempi osuus verkon käyttäjiltä perittävistä kokonaiskustannuksista voidaan kuitenkin kattaa sähköntuotannosta perittävällä maksulla. Tämän perusteella jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset voivat sisällyttää hinnoittelujärjestelmään sijainnista riippuvia signaaleja, joiden avulla voidaan saada viitteitä uuden sähköntuotannon sijoittelulle parhaiten ja huonoiten sopivista alueista ottaen huomioon verkon häviöihin ja ylikuormitukseen liittyvät paikalliset olosuhteet. Asetusluonnoksessa säädetään, että maksuihin olisi, mikäli mahdollista, sisällytettävä tekijöitä, jotka antava tällaisia sijaintiin liittyviä signaaleja. Niiden olisi esimerkiksi sisällyttävä olennaisena osana ehdotetussa asetuksessa vahvistettavaan rajat ylittävää hinnoittelua koskevaan järjestelmään erityisesti asetuksen 4 artiklan 4 kohta huomioon ottaen.

Vaikka sähköntuotannon ja -kulutuksen maksujen välinen suhde ja / tai sähköntuotantoon sovellettavien maksujen absoluuttinen määrä pystyttäisiinkin yhdenmukaistamaan riittävällä tavalla, maksujen määrissä on edelleen huomattavia eroja, jos kustannuslaskennan periaatteet eroavat selvästi. Toisaalta on otettava huomioon kunkin kansallisen järjestelmän erityispiirteet. Sen vuoksi maksujen täydellinen yhdenmukaistaminen ei olisi tarkoituksenmukaista. Perusperiaatteiden olisi kuitenkin oltava samat kaikissa jäsenvaltioissa. Siksi asetusluonnoksessa säädetään, että verkkoon pääsyä koskevien maksujen on oltava kustannuksia vastaavia, avoimia ja tasoltaan lähellä tehokkaan verkko-operaattorin maksuja. Lisäksi niiden soveltamisessa ei saa esiintyä syrjintää. Nämä maksut eivät myöskään saa riippua sähkön tuottajan ja kuluttajan välisestä etäisyydestä.

Asetusluonnoksessa säädetään myös, että kauttakulun korvausmekanismista johtuvat menot ja tulot on otettava huomioon maksuja vahvistettaessa. Todellisuudessa sovellettujen ja ennalta (ennen kuin korvausmekanismin lopputulos on tiedossa) vahvistettujen maksujen mahdollisimman hyvän kustannusvastaavuuden turvaamiseksi on tarpeen ennakoida tämän mekanismin todennäköinen tulos siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista (4 artiklan 3 kohta).

3. Periaatteita ja menetelmiä koskevien yksityiskohtien suuntaviivat (7 artikla)

Asetusluonnoksen 3 ja 4 artiklassa esitetään rajat ylittävän hinnoittelun tärkeimmät periaatteet.

Koska on kuitenkin syytä varmistaa, että näitä periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti koko yhteisössä, voi olla tarpeen säätää niistä yksityiskohtaisemmin. Toisaalta erityisesti sellaisten teknisten yksityiskohtien kuin kustannuslaskennan menetelmien ja fyysisten sähkövirtojen havaitsemisen ja mittaamisen teknisten edellytysten suhteen on tapahtunut koko ajan edistystä ja tulevaisuudessa niihin on odotettavissa vielä lisää parannuksia.

Näiden syiden vuoksi asetusluonnoksessa ei vahvisteta tällaisia yksityiskohtia, mutta säädetään kuitenkin niiden määrittelyä koskevista suuntaviivoista (7 artikla). Näiden suuntaviivojen on oltava asetuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisia. Komissio sekä hyväksyy nämä periaatteet että muuttaa niitä kuultuaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (komitologiapäätös) mukaisesti perustettua sääntelykomiteaa, joka muodostuu jäsenvaltioiden asiantuntijoista ja jonka tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten ja erityisesti niiden kansallisen valvontaviranomaisen osallistuminen päätöksentekoon.

Näissä suuntaviivoissa on käsiteltävä tarvittaessa seuraavia seikkoja:

a) Asetuksen 3 artiklassa säädetyn siirtoverkko-operaattorien välisiä korvauksia koskevan mekanismin osalta:

- niiden menetelmien tarkat yksityiskohdat, joilla määritellään kauttakulkuvirtojen sekä sähkön viennin tai tuonnin määrä verkossa asetuksen 3 artiklan 5 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti;

- menetelmät sähkön kauttakulusta aiheutuneiden kustannusten määrittämiseksi asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti;

- yksityiskohdat niiden siirtoverkko-operaattoreiden määrittelystä, joiden on maksettava kauttakulkuvirroista korvauksia asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

- yksityiskohtaiset tiedot asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti noudatettavasta maksumenettelystä, myös tiedot ensimmäisen sellaisen ajanjakson määrittelystä, jonka osalta korvauksia suoritetaan;

- yksityiskohtaiset tiedot tasavirtajohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistumisesta siirtoverkko-operaattorien korvausmekanismiin.

b) Asetuksen 4 artiklassa mainittujen kansallisten hinnoittelujärjestelmien osalta:

- yksityiskohtaiset tiedot niiden tariffien yhdenmukaistamisesta, joita tuottajiin ja kuluttajiin (kuormitus) sovelletaan jäsenvaltioiden hinnoittelujärjestelmissä asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten tehtävä olisi varmistaa, että kansallisten tariffien vahvistamisessa ja soveltamisessa noudatetaan tässä asetuksessa sekä hyväksyttävissä suuntaviivoissa säädettyjä periaatteita (8 artikla).

4. Yhteenliittämiskapasiteetin jakaminen (5 ja 6 artikla)

Asetusluonnoksessa ylikuormituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa kansallisten siirtoverkkojen välisen yhteenliitännän kapasiteetti ei riitä vastaamaan kaikista markkinatoimijoiden käymästä kansainvälisen kaupan tuloksena päätetyistä liiketoimista [28]. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että saatavilla oleva rajallinen kapasiteetti jaetaan yrityksille edellytyksillä, jotka vastaavat sähkön sisämarkkinoilla nykyisin vallitsevia kilpailuolosuhteita. Samalla tarvitaan erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan verkon varmuus.

[28] Teknisessä kielenkäytössä ylikuormituksella tarkoitetaan usein myös tilannetta, jossa kansallisen siirtojärjestelmän kapasiteetti ei ole riittävä.

Asetusluonnoksessa säädetään pääperiaatteet, joita näiden vaatimusten täyttämisessä on noudatettava. Euroopan sähköverkon luotettavuuden säilyttämisen kannalta siirtoverkko-operaattorien välinen tiedonvaihto ja yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää erityisesti markkinoiden vapautumisesta seuraavassa uudessa tilanteessa, jossa sekä sähkön kaupankäynnin että fyysisten sähkövirtojen tilanne muuttuvat. Siirtoverkko-operaattorien on tiedettävä etukäteen verkkoonsa odotettavissa olevien sähkövirtojen määrä. Sen vuoksi asetusluonnoksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään velvollisuudesta luoda tätä varten yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomenettelyt. Käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteettin parhaan mahdollisen käytön turvaamiseksi käytettävissä olevaa todellista kapasiteettia koskevat tiedot on annettava markkinaosapuolten käyttöön. Euroopan yhteenliitäntöjen kapasiteetista julkaistaan nykyisin talvi- ja kesäluvut. Käytettävissä olevan kapasiteetin parhaan mahdollisen hyödyntämisen turvaamiseksi ne on julkaistava useammin. Asetusluonnoksessa edellytetäänkin, että kapasiteetti ilmoitetaan usealta ajanjaksolta ennen siirtopäivää (5 artiklan 3 kohta). Lisäksi asetusluonnoksessa velvoitetaan siirtoverkko-operaattorit ilmoittamaan turvavaatimuksensa sekä toimintaansa ja sen suunnittelua koskevat vaatimukset julkisissa asiakirjoissa. Tämän vaatimuksen tavoitteena on varmistaa niitä menetelmiä koskeva avoimuus, joita siirtoverkko-operaattorit käyttävät vahvistaessaan käytettävissä olevan kapasiteetin (5 artiklan 2 kohta).

Asetusluonnoksessa säädetään myös, että yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti on annettava markkinatoimijoiden käyttöön turvatun verkkotoiminnan vaatimusten puitteissa ja että markkinatoimijoilta käyttämättä jäänyt kapasiteetti olisi palautettava jaettavaksi.

Yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta siirtoverkko-operaattoreille verkon ylikuormitustapauksessa asetusluonnoksessa säädetään, että on sovellettava markkinalähtöistä ratkaisua, jolla annetaan asianomaisille markkinatoimijoille ja siirtoverkko-operaattoreille tehokkaita taloudellisia signaaleja (6 artiklan 1 kohta). Tämän vaatimuksen noudattamiseksi on olemassa useita menetelmiä. Euroopan markkinoiden nykytilannetta tutkimalla on pääteltävissä, että tällä hetkellä tarkoituksenmukaisimmat menetelmät Manner-Euroopassa näyttäisivät olevan epäsuorat ja suoranaiset huutokaupat yhdistettyinä yli rajojen yhteensovitettuun ajojärjestyksen uudelleen määrittämiseen. Viimeaikainen kokemus on kuitenkin osoittanut tällä lähestymistavalla olevan selviä rajoituksia. Lisäparannukset ja vaihtoehtoisten lähestymistapojen jatkuva tutkiminen ovat siis tarpeen. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että keskipitkällä aikavälillä tehokas ja avoin tapa käsitellä vähäisen yhteenliittämiskapasiteetin ongelmaa on markkinoiden jakaminen [29], jota nykyisin harjoittaa Nordpool. Olisi pyrittävä siihen että myös Manner-Euroopassa sovelletaan mahdollisimman pian sen verkon rakenteeseen ja markkinaolosuhteisiin sopeutettua markkinoiden jakamista.

[29] Markkinoiden jakamiseen perustuvassa järjestelmässä liitosyksikön paras mahdollinen käyttö määritellään kyseisillä yhteenliitetyillä markkinoilla vallitsevien hintojen vertailun perusteella.

Ylikuormituksen hallinnasta saatavien tulojen osalta asetusluonnoksessa esitetään, että ne olisi käytettävä jaetun kapasiteetin luotettavuuden takaamiseen, verkon ylläpitoon tarkoitettuihin investointeihin, yhteenliittämiskapasiteetin lisäämiseen tai verkkotariffien alentamiseen. Missään tapauksessa niistä ei saa muodostua ylimääräistä tulolähdettä (6 artiklan 6 kohta).

Edellä esitettyjen sääntöjen ja periaatteiden perusteella asetusluonnoksen liitteessä annetaan yksityiskohtaiset tekniset säännökset ja vaatimukset yhteenliittämiskapasiteetin hallinnasta ja jakamisesta komission, kansallisten sääntelyviranomaisten ja jäsenvaltioiden Firenzen foorumissa sopimien suuntaviivojen mukaan. Jotta jatkuvasti lisääntyvä kokemus voidaan ottaa joustavasti huomioon esimerkiksi eri jakamismenetelmistä päätettäessä, komissio voi muuttaa näitä suuntaviivoja kuultuaan jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvaa sääntelykomiteaa, josta säädetään asetusluonnoksessa (edellä oleva 3 kohta ja asetusluonnoksen 7 artiklan 2 kohta).

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten tehtävä olisi varmistaa, että ylikuormituksen hallintaan sovellettavien menetelmien vahvistamisessa ja soveltamisessa noudatetaan asetuksessa ja suuntaviivoissa säädettyjä periaatteita (8 artikla).

5. Tietojen antamista ja luottamuksellisuutta koskevat säännökset (9 artikla)

Voidakseen hyväksyä suuntaviivat ja päättää siirtoverkko-operaattoreiden välisiä kauttakulkuvirtoja koskevista korvauksista komission on voitava saada käyttöönsä asiaa koskevat tiedot. Sen vuoksi asetusluonnoksessa säädetään, että jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on pyydettäessä annettava nämä tiedot.

Komissio puolestaan varmistaa, että annetut tiedot käsitellään luottamuksellisina.

Komissio voi lisäksi saada suoraan asianomaisilta yrityksiltä kaikki tiedot, jotka se tarvitsee voidakseen täyttää sille asetuksessa säädetyt tehtävät.

6. Päätelmät

Tämän asetusluonnoksen hyväksyminen on tärkeä osa sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista koskevaa yhteisön strategiaa. Asetusluonnoksessa täydennetään sähködirektiivin säännöksiä antamalla hinnoittelua ja käytettävissä olevaa yhteenliittämiskapasiteettia koskevat oikeudenmukaiset, kustannustehokkaat, avoimet ja sellaisenaan sovellettavat säännöt, joilla voidaan turvata tehokas pääsy siirtoverkkoihin rajojen yli käytävässä kaupassa.

Sillä, että asetus tulee voimaan juuri nyt eli samaan aikaan markkinoiden täydellisen avaamisen varmistavan sähködirektiivin tarkistuksen kanssa varmistetaan, että markkinoiden avaaminen johtaa käytännössä toimivaan rajat ylittävään kauppaan. Tällä asetuksella on keskeinen merkitys pyrittäessä edistämään todellisten sähkön sisämarkkinoiden luomista viidentoista jäsenvaltion enemmän tai vähemmän vapautettujen mutta kuitenkin suurelta osin kansallisten markkinoiden tilalle.

Asetuksen vaikutukset yhteisön talousarvioon ovat noin 850 000 euroa vuodessa. Vuonna 2002 nämä varat saadaan energia-alan puiteohjelmasta (ETAP-ohjelma). Sitä seuraavien vuosien rahoituksen osalta komission vuoden 2001 työohjelmaan sisältyy päätös uudesta energia-alan puiteohjelmasta, joka seuraa nykyistä, vuonna 2002 päättyvää ohjelmaa. Tässä uudessa ehdotuksessa otetaan huomioon kyseisen toiminnan rahoitustarpeet tulevina vuosina.