(1)

Kasvihuonekaasupäästöjä on kiireesti vähennettävä, jotta maailman kaikkiin alueisiin vaikuttavaa merenpinnan nousua ja äärimmäisten sääilmiöiden todennäköisyyttä vähennetään (1) ja jotta ilmaston lämpenemisen vaikutuksiin liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia vähennetään (2). Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) mukaisesti 15 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’ (3), osapuolia, jotka sitoutuvat pitämään maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkimään toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan.

(2)

Ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen aiheuttavat vakavia uhkia, jotka edellyttävät kiireellisiä toimia, kuten hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kuudennessa arviointiraportissa luonnontieteellisestä perustasta viimeksi vahvistettiin. Yhä useammin esiintyvien ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden, kuten tulvien, helleaaltojen, kuivuuden ja metsäpalojen, aiheuttamat inhimilliset kärsimykset ja taloudelliset tappiot ovat yleistymässä. Unionissa menetetään niiden vuoksi jo keskimäärin yli 12 miljardia euroa vuodessa (4).

Kyseiset tappiot voivat nousta 175 miljardiin euroon, mikä on 1,38 %unionin BKT:stä, vuodessa, jos maapallo lämpenee yli 3 celsiusastetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Tappiot ovat 65 miljardia euroa vuodessa, jos maapallo lämpenee 2 celsiusastetta, ja 36 miljardia vuodessa, jos se lämpenee 1,5 celsiusastetta. Tästä aiheutuisi kohtuuttoman suurta vahinkoa tietyille ryhmille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille ja alueille, jotka jo ennestään kohtaavat haasteita.

(3)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ” Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, esitetään strategia, jonka mukaan unionista tulee ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa ja kestävä, oikeudenmukaisempi ja vauraampi yhteiskunta, joka kunnioittaa maapallon kestävyyden rajoja. Oikeudenmukaisen siirtymän tarve on olennainen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, jossa korostetaan, ettei yhtäkään ihmistä tai aluetta saa jättää jälkeen muista. Eurooppalaisessa ilmastolaissa (5) asetetaan sitova unionin laajuinen tavoite ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä ja sitova välitavoite kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämisestä unionin sisäisesti vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2030 ulottuvalla kahdeksannella ympäristöalan toimintaohjelmalla (6) pyritään nopeuttamaan vihreää siirtymää ilmastoneutraaliin, kestävään, myrkyttömään, resurssitehokkaaseen, uusiutuvaan energiaan perustuvaan, selviytymiskykyiseen ja kilpailukykyiseen kiertotalouteen oikeudenmukaisella, tasapuolisella ja osallistavalla tavalla sekä suojelemaan, ennallistamaan ja parantamaan ympäristön tilaa.

(4)

Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen johdosta 18 päivänä toukokuuta 2022 annettu komission tiedonanto ”REPowerEU-suunnitelma”, jäljempänä ”REPowerEU-suunnitelma”, esittää 10 ja 11 päivänä maaliskuuta 2022 annetun Versailles’n julistuksen mukaisesti toimenpiteitä, joilla unionista tulee asteittain riippumaton Venäjän fossiilisista polttoaineista monipuolistamalla kaasutoimituksia ja pyrkimällä nopeammin riippumattomaksi fossiilisista polttoaineista, mukaan lukien aurinkosähkön, tuulivoiman ja lämpöpumppujen käyttöönotto, teollisuuden hiilestä irtautuminen ja uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden lupamenettelyjen nopeuttaminen.

(5)

Muutos ilmastoneutraaliksi taloudeksi ja yhteiskunnaksi edellyttää kattavia politiikkatoimia ja huomattavia investointeja monilla aloilla, kuten ilmastotoimet, energia, liikenne, ympäristö, teollisuus, tutkimus ja innovointi (7). Vuotta 2030 koskevan sitovan unionin tason tavoitteen saavuttamiseksi komissio antoi 14 päivänä heinäkuuta 2021 tiedonannon ”Valmiina 55:een: Vuoden 2030 ilmastotavoitteesta totta matkalla kohti ilmastoneutraaliutta” sekä useita asiaan liittyviä lainsäädäntöehdotuksia, jäljempänä ”55-valmiuspaketti”. Kyseiseen 55-valmiuspakettiin sisältyy ehdotuksia asiaa koskevan lainsäädännön päivittämiseksi, mukaan lukien EU:n päästökauppajärjestelmää (8), energiaverotusta, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat direktiivit, henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästönormeja koskeva asetus, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämistä koskeva asetus, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva direktiivi sekä taakanjakoasetus (ESR) nykyisen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen eli liikenne- ja rakennusalojen osalta.

Pakettiin sisältyy myös uusia lainsäädäntöehdotuksia, joilla tuetaan erityisesti puhtaampien polttoaineiden käyttöä ilmailu- ja meriliikenteessä sekä otetaan käyttöön hiilirajamekanismi ja perustetaan sosiaalinen ilmastorahasto, joka liittyy suoraan ehdotettuun rakennuksissa ja tieliikenteessä käytettävien polttoaineiden päästökauppajärjestelmän käyttöönottoon. Kyseisellä 55-valmiuspaketilla, yhdistettynä unionin tasolla toteutettuihin toimenpiteisiin, joilla tuetaan ja kannustetaan tarvittavia julkisia ja yksityisiä investointeja, on tarkoitus auttaa tukemaan ja nopeuttamaan uusien markkinoiden kasvua esimerkiksi puhtaiden polttoaineiden ja vähäpäästöisten ajoneuvojen osalta, mikä vähentää sekä yrityksille että kansalaisille aiheutuvia kestävän siirtymän kustannuksia.

(6)

Eurooppa-neuvosto sitoutui kokouksessaan 20 päivänä kesäkuuta 2019 ohjelmassaan ”Uusi strateginen ohjelma 2019–2024” varmistamaan oikeudenmukaisen siirtymän ilmastoneutraaliuteen, joka on osallistava ja jossa ketään ei jätetä jälkeen. Kansainvälisellä tasolla jäsenvaltiot ovat hyväksyneet erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ja ratifioineet Pariisin sopimuksen, jossa viitataan työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän sekä ihmisarvoisen työn ja hyvälaatuisten työpaikkojen luomisen välttämättömyyteen sekä tarpeeseen sopeutua ja kehittää valmiuksia sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseksi. Kansainvälisen työjärjestön suuntaviivat tarjoavat kansainvälisesti vakiintuneen politiikkakehyksen oikeudenmukaiselle siirtymälle ympäristön kannalta kestäviin talouksiin ja yhteiskuntiin kaikille (9). Lisäksi 54 allekirjoittanutta (valtioita ja työmarkkinaosapuolia) tukivat julistusta ”Sleesian julkilausuma yhteisvastuusta ja oikeudenmukaisesta siirtymästä”, joka hyväksyttiin UNFCCC:n osapuolten 24. konferenssissa (COP) Katowicessa. Allekirjoittaneisiin kuului komissio unionin puolesta (10) ja 21 jäsenvaltiota. Unioni ja 10 yksittäistä jäsenvaltiota allekirjoittivat UNFCCC:n 26. COP-kokouksessa Glasgow’ssa hyväksytyn julkilausuman oikeudenmukaisen siirtymän edellytysten tukemisesta kansainvälisesti. Julkilausumassa ne sitoutuivat sisällyttämään tietoja oikeudenmukaisesta siirtymästä joka toinen vuosi laadittaviin avoimuusraportteihin. Niissä raportoidaan niiden toimintatavoista ja toimenpiteistä niiden kansallisesti määritettyjen panosten saavuttamiseksi.

(7)

Oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus ovat unionin vihreään siirtymään tähtäävän politiikan perusperiaatteita ja sen laajan ja jatkuvan julkisen tuen edellytys. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa korostetaan, että siirtymän on oltava oikeudenmukainen ja osallistava, ihmiset on asetettava etusijalle ja on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden alueiden, teollisuudenalojen, työntekijöiden, kotitalouksien ja kuluttajien tukemiseen, jotka kohtaavat suurimmat haasteet. Lisäksi komission 14 päivänä tammikuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi” korostetaan, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpano antaa Euroopalle välineet pyrkiä pidemmälle sikäli kuin on kyse ylöspäin tapahtuvasta lähentymisestä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhteisestä vauraudesta. Komission 23 päivänä helmikuuta 2022 antama tiedonanto ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa globaalia oikeudenmukaista siirtymää ja kestävää elpymistä varten asettaa ihmisarvoisen työn maailmanlaajuisen edistämisen keskeiselle sijalle oikeudenmukaisessa siirtymässä ja pandemiaa seuraavassa osallistavassa, kestävässä ja palautumiskykyä tukevassa elpymisessä.

(8)

Komission 4 päivänä maaliskuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma” (11) korostetaan, että yhtenäisyyttä, koordinointia ja solidaarisuutta tarvitaan, jotta voidaan edetä kohti vihreämpää ja digitaalisempaa, Euroopan kukoistuksen mahdollistavaa vuosikymmentä. Siinä ehdotettiin kolmea EU:n yleistavoitetta vuodeksi 2030: että vähintään 78 prosentilla 20–64-vuotiaista olisi oltava työpaikka vuoteen 2030 mennessä (12); vähintään 60 prosentin kaikista aikuisista olisi osallistuttava koulutukseen vuosittain (13); köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää olisi pienennettävä vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä (14). Unionin johtajat suhtautuivat Portossa 7–8 päivänä toukokuuta 2021 pidetyssä valtion- tai hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa unionin johtajat myönteisesti näihin vuoden 2030 yleistavoitteisiin 8 päivänä toukokuuta 2021 annetussa Porton julistuksessa samoin kuin Eurooppa-neuvosto 24–25 päivänä kesäkuuta 2021 antamissaan päätelmissä.

(9)

Kun oikeat liitännäistoimet ovat käytössä (15), vihreä siirtymä voisi kokonaisuudessaan luoda unionissa noin miljoona uutta laadukasta työpaikkaa (16) vuoteen 2030 mennessä ja kaksi miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä (17) rakentamisen, tieto- ja viestintätekniikan tai uusiutuvan energian kaltaisilla aloilla. Se tasoittaisi samalla keskitason taitoja vaativien työpaikkojen jatkuvaa vähenemistä, joka johtuu automatisoinnista ja digitalisaatiosta. Pessimistisessä skenaariossa ilmastoneutraaliuteen tähtäävän vihreän siirtymän vaikutukset ilman riittävän politiikkayhdistelmän tukea voisivat johtaa siihen, että BKT laskee unionissa jopa 0,39 prosenttia ja työpaikkoja häviää jopa 0,26 prosenttia (18).

(10)

Vihreän siirtymän vaikutukset elinkeinoelämään ja työllisyyteen vaihtelevat toimialojen, ammatin, alueen ja maan mukaan, mikä merkitsee työpaikkoihin liittyviä muutoksia eri toimialoilla ja teollisissa ekosysteemeissä sekä sitä, että työvoimaa kohdennetaan merkittävästi uudelleen niiden välillä (19). Yritysten, toimialojen ja ekosysteemien rakenneuudistus ja sopeuttaminen edellyttävät uusien liiketoimintamallien kehittämistä ja merkittävää työvoiman uudelleenkohdentamista eri toimialojen ja alueiden välillä. On odotettavissa, että työpaikkoja menetetään esimerkiksi kaivostoiminnassa tai fossiilisiin polttoaineisiin perustuvassa energiantuotannossa sekä osissa autoteollisuutta. Kierrätysarvon säilyttämistoimissa, kestävässä liikenteessä ja energiantuotannossa pitäisi sitä vastoin syntyä uusia työmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi noudatettava yksityiskohtaisia lähestymistapoja, joissa keskitytään asianomaisiin yksittäisiin alueisiin ja ekosysteemeihin, yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja/tai paikallis- ja alueviranomaisten ja sidosryhmien kanssa.

(11)

Vihreä siirtymä voi osaltaan lisätä tuloja ja vähentää eriarvoisuutta ja köyhyyttä yleisesti, kun luodaan laadukkaita työmahdollisuuksia kaikille ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla lievennetään ja ehkäistään energiaköyhyyttä ja liikenneköyhyyttä (20). Se voi siten auttaa torjumaan olemassa olevaa sosioekonomista eriarvoisuutta ja sosiaalista syrjäytymistä, parantamaan terveyttä ja hyvinvointia sekä edistämään tasa-arvoa, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tiettyihin väestöryhmiin, erityisesti niihin, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa. Näihin sisältyvät erityisesti pieni- ja keskituloiset kotitaloudet, jotka käyttävät suuren osan tuloistaan peruspalveluihin, kuten energiaan, liikenteeseen ja asumiseen, mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset. Mallinnuksen tulokset osoittavat, että ympäristöverojen progressiivisuus tai regressiivisyys riippuu suurelta osin verotuksellisten keinojen suunnittelusta, esimerkiksi siitä, missä määrin tuloverojen leikkaukset tai muut tulojen kierrätysvaihtoehdot kohdistetaan pienituloisiin (21).

(12)

Kierrätysarvon säilyttämistoimet, mukaan lukien korjaukseen, uudelleenkäyttöön ja uudelleenvalmistukseen sekä palvelullistamiseen liittyvät liiketoimintamallit, voivat edistää tavaroiden ja palvelujen kohtuuhintaista ja kestävää saatavuutta. Ne luovat myös työpaikkoja ja mahdollisuuksia eri pätevyystasoilla – myös naisille, vammaisille henkilöille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille – kyseisillä aloilla toimivissa yhteisötalouden organisaatioissa. Suosimalla kiertotaloutta ne vähentävät merkittävästi hiilidioksidipäästöjä, ja luodut työpaikat ovat sellaisten tuotteiden läheisyydessä, joita on ylläpidettävä tai kunnostettava tai joita jaetaan.

(13)

EU:n tulo- ja elinolotilastojen vuosia 2019–2020 koskevien viimeisimpien saatavilla olevien tietojen mukaan energiaköyhyys vaikutti noin kahdeksaan prosenttiin unionin väestöstä eli yli 35 miljoonaan henkilöön, jotka eivät kyenneet pitämään kotiaan riittävän lämpimänä. Erot olivat merkittäviä jäsenvaltioiden ja eri tuloryhmien välillä (22). Energiaköyhyyden seurantakeskus arvioi eri indikaattoreita yhdistelemällä, että yli 50 miljoonaa unionin kotitaloutta kärsii energiaköyhyydestä (23). Energiaköyhyys, joka johtuu alhaisista tuloista, siitä, että suuri osuus käytettävistä olevista tuloista kuluu energiaan, ja heikosta energiatehokkuudesta, on ollut unionille merkittävä haaste jo jonkin aikaa. Lisäksi energiaköyhyyden riski kasvaa, kun energian hinnat ovat korkeat ja epävakaat, mikä johtuu useista tekijöistä, kuten Venäjän Ukrainaan kohdistamasta hyökkäyssodasta ja sen jälkeisistä unionin poliittisista toimista. Tämä köyhyyden muoto vaikuttaa pienituloisten kotitalouksien lisäksi monessa jäsenvaltiossa alemman keskitulotason kotitalouksiin.

Myös kotitaloudet, joiden energiatarpeet ovat keskimääräistä suuremmat, kuten lapsiperheet, mukaan lukien yksinhuoltajavanhempien taloudet, vammaiset henkilöt ja ikääntyneet, ovat alttiimpia energiaköyhyydelle (24) ja sen vaikutuksille. Energiaköyhyys vaikuttaa myös erityisesti naisiin, etenkin yksinhuoltajavanhempiin ja ikääntyneisiin naisiin (25). Energiaköyhyyden lisäksi yhä useammin tunnustetaan liikenneköyhyyden käsite, jos tietyt väestöryhmät eivät kykene saavuttamaan sosiaalisesti ja aineellisesti välttämätöntä liikennepalvelujen tasoa. Ilman oikeita liitännäistoimenpiteitä energia- ja liikenneköyhyyden lieventämiseksi ja ehkäisemiseksi on vaarana, että tällaiset köyhyyden muodot kärjistyvät erityisesti siksi, että päästökustannukset sisällytetään hinnanmuodostukseen, tai siksi, että tehokkaampiin ja vähäpäästöisempiin vaihtoehtoihin sopeutumisesta aiheutuu kustannuksia.

(14)

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta, yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta koskevat periaatteet sisältyvät kiinteästi asiaankuuluvien ilmasto-, energia- ja ympäristökehysten suunnitteluun unionin tasolla, myös aiheuttamisperiaatteen ja jäsenvaltioiden välisen taakanjaon kautta. Ne sisältyvät myös joihinkin EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien uudelleenjakotoimiin solidaarisuuden, kasvun ja yhteenliitäntöjen edistämiseksi unionissa. Niitä sovelletaan modernisaatiorahastossa, joka osaltaan tukee alemman tulotason jäsenvaltioita niiden energiajärjestelmien nykyaikaistamiseen liittyvissä merkittävissä investointitarpeissa. Lisäksi unionin energiapolitiikkaa koskevat lainsäädäntöpuitteet tarjoavat jäsenvaltioille välineet, joilla varmistetaan energiaköyhien ja heikossa asemassa olevien kotitalousasiakkaiden suojelu ja vältetään samalla markkinoiden vääristymät. Vaikka kyseisillä välineillä voidaan edistää vihreää siirtymää, niiden tarkoituksena on tarjota keinot tarvittavan suojelun varmistamiseksi yleisemmin, kuten komission 13 päivänä lokakuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” ja REPowerEU-suunnitelmassa.

(15)

Jäsenvaltioilla on käytettävissään erilaisia välineitä, joilla ne voivat hahmotella ja koordinoida toimiaan oikeudenmukaisen siirtymän aikaansaamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (26) mukaisesti laadituissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa olisi arvioitava energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien määrä ja esitettävä toimenpiteet, joita tarvitaan energiaköyhyyden sosiaalisten ja alueellisten vaikutusten ratkaisemiseksi. Alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa olisi yksilöitävä alueet, joille voidaan myöntää tukea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056 (27) mukaisen oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta vuoteen 2027 asti. NextGenerationEU-välineestä rahoitettavissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/214 (28) mukaisesti laadituissa kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa esitetään uudistuksia ja investointeja, joilla edistetään vihreää siirtymää, osallistavaa kasvua, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, häiriönsietokykyä ja tulevaisuudennäkymiä seuraavaa sukupolvea varten, ja niiden täytäntöönpano ulottuu vuoteen 2026 saakka. Joitakin oikeudenmukaista siirtymää edistäviä toimia toteutetaan myös muiden ohjelmien ja aloitteiden, erityisesti koheesiopolitiikan rahastojen, yhteydessä.

(16)

Erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden ja politiikkojen pohjalta on mahdollista tehostaa politiikkojen suunnittelua kattavasti ja monialaisesti sekä varmistaa menojen johdonmukaisuus unionin ja kansallisella tasolla. Komissio totesi 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien EU:n laajuinen arviointi – Vihreän siirtymän edistäminen ja talouden elpymisen edistäminen yhdennetyn energia- ja ilmastosuunnittelun avulla”, että lopullisissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa esitetään joitakin energiaköyhyyttä koskevia indikaattoreita ja toimintalinjoja mutta niissä ei aina aseteta oikeudenmukaiseen siirtymään liittyviä rahoitustarpeita eikä uudelleenkoulutukseen ja osaamisen parantamiseen sekä työmarkkinoiden mukautusten tukemiseen liittyviä investointitarpeita selkeään tärkeysjärjestykseen. Alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa olisi keskityttävä valittuihin alueisiin, eikä niissä pitäisi esittää yleistä strategiaa ja politiikkaa oikeudenmukaista siirtymää varten kansallisella tasolla. Vaikka uudistukset ja investoinnit, joita ne tukevat ja auttavat rahoittamaan, on suunniteltu tarjoamaan pysyviä vaikutuksia, sekä alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien että elpymis- ja palautumissuunnitelmien voimassaoloaikaa on rajoitettu.

(17)

Unionin oikeudenmukaisella siirtymällä ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä varmistetaan, ettei ketään, etenkään työntekijöitä ja kotitalouksia, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa eniten ja jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa, jätetä jälkeen. Kuten tässä suosituksessa todetaan, jäsenvaltioiden olisi otettava tätä varten käyttöön kattavia toimenpidekokonaisuuksia (29), vahvistettava monialaisia osatekijöitä, joilla edistetään oikeudenmukaista vihreää siirtymää, sekä hyödynnettävä optimaalisesti julkista ja yksityistä rahoitusta. Toimenpidekokonaisuuksissa olisi otettava huomioon henkilöt ja kotitaloudet, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa eniten, erityisesti työpaikkojen menettämistä koskevista syistä mutta myös muuttuvien työolojen ja/tai työtehtäviin liittyvien uusien vaatimusten vuoksi, sekä ne, joille aiheutuu haitallisia vaikutuksia käytettävissä olevien tulojen, menojen ja peruspalvelujen saatavuuden suhteen. Toimenpidekokonaisuuksissa olisi erityisesti – mutta ei yksinomaan – otettava huomioon osana ryhmiä, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten, haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja kotitaloudet. Näihin kuuluvat etenkin taitojensa, alueellisten työmarkkinatilanteiden tai muiden ominaispiirteidensä, kuten sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen, vuoksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneet ihmiset. Lisäksi haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja kotitalouksiin voivat kuulua ne, jotka elävät köyhyydessä ja/tai energiaköyhyydessä tai ovat vaarassa joutua köyhyyteen ja/tai energiaköyhyyteen, joilla on liikkumisen esteitä tai joille asumiskustannukset muodostavat ylisuuren taakan, mukaan lukien yksinhuoltajavanhempien taloudet, jotka ovat yleisempiä naisten kuin miesten keskuudessa. Toimenpidekokonaisuudet olisi mukautettava paikallisiin olosuhteisiin ottaen huomioon unionin haavoittuvimpien ja syrjäisimpien osien, mukaan lukien syrjäisimmät alueet ja saaret, tarpeet.

(18)

Laadukkaiden työpaikkojen aktiivisessa tukemisessa olisi keskityttävä auttamaan työntekijöitä, työnhakijoita, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia henkilöitä (NEET) ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa eniten. Erityisesti aliedustetut henkilöt, kuten naiset, matalan osaamistason työntekijät, vammaiset henkilöt, ikäihmiset tai henkilöt, joilla on suhteellisesti heikommat valmiudet sopeutua muuttuviin työmarkkinaolosuhteisiin, tarvitsevat tukea työllistyvyytensä parantamiseksi ja työpaikan löytämiseksi komission suosituksen (EU) 2021/402 (30) mukaisesti. Aiempien toimintapoliittisten ohjeiden, erityisesti kyseisen suosituksen ja neuvoston päätösten (EU) 2020/1512 (31) ja (EU) 2021/1868 (32), pohjalta toimenpidekokonaisuuksiin olisi näin ollen sisällytettävä räätälöityjä toimenpiteitä, joilla tuetaan työhönotto- ja siirtymäkannustimia, yrittäjyystukea erityisesti naisille ja vammaisille henkilöille ja laadukkaita työpaikkoja luovia toimenpiteitä erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten osalta ja alueilla, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten. Tällaiset toimenpiteet yhdistettyinä asianmukaiseen unionin tukeen voivat myös auttaa vastaamaan työmarkkinoiden haasteisiin, jotka johtuvat muun muassa ukrainalaispakolaisten suurista määristä erityisesti jäsenvaltioissa, joihin heitä saapuu eniten. Niiden olisi myös edistettävä nykyisten työoloja koskevien sääntöjen tehokasta soveltamista ja täytäntöönpanoa sekä tuettava sosiaalisesti vastuullista rakenneuudistusta voimassa olevien sääntöjen ja standardien mukaisesti. Työmarkkinaosapuolilla on keskeinen rooli vihreän siirtymän haasteisiin liittyvien työllisyysvaikutusten ja sosiaalisten seurausten ratkaisemisessa vuoropuhelun avulla.

(19)

Laadukkaan, osallistavan ja kaikille avoimen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen saatavuus on olennaisen tärkeää varmistettaessa, että työvoimalla on tarvittavat taidot vihreän siirtymän aikaansaamiseksi. Oikeudenmukaisen siirtymän näkökohdat olisi näin ollen sisällytettävä kansallisten osaamisstrategioiden kehittämiseen ja täytäntöönpanoon ottaen huomioon ehdotukset, joita komissio on tehnyt, Euroopan osaamisohjelmassa (33) ja päivitetyssä uudessa teollisuusstrategiassa (34). Myös osaamissopimuksen mukaiset osaamiskumppanuudet ovat tärkeä edistävä tekijä. Ajan tasalla olevan työmarkkinoita ja osaamista koskevan tiedon hankinta ja ennakointi, myös alueellisella, alakohtaisella ja ammatillisella tasolla, mahdollistaa asiaankuuluvien ammattikohtaisten ja monialaisten osaamistarpeiden tunnistamisen ja ennakoinnin ja on myös perusta opetussuunnitelmien mukauttamiselle vihreän siirtymän osaamistarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen olisi annettava nuorille ja aikuisille, erityisesti naisille ja matalan osaamistason työntekijöille, vihreän siirtymän hallintaan tarvittavat taidot neuvoston suosituksen 2020/C 417/01 mukaisesti (35).

Oppisopimuskoulutus ja palkallinen harjoittelu, mukaan lukien vahvat koulutusjaksot erityisesti nuorille, edistävät osaltaan työmarkkinoille siirtymistä, erityisesti ilmasto- ja ympäristötavoitteita edistäviin toimiin, sekä aloja, joilla on erityisiä osaamisvajeita. Aikuisten osallistumisen lisäämistä elinikäiseen oppimiseen olisi edistettävä, jotta voidaan vastata osaamisen parantamisen ja uudelleenkoulutuksen tarpeisiin, muun muassa antamalla henkilöille mahdollisuus hakea heidän tarpeisiinsa mukautettua koulutusta ja tarvittaessa tarjoamalla lyhytkestoisia, laadukkaita kursseja vihreän siirtymän edellyttämistä taidoista ottaen huomioon neuvoston suositus, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2022 (36), jonka tavoitteena on helpottaa tällaisten kurssien tulosten arvottamista ja tunnustamista.

(20)

Veroetuusjärjestelmien ja sosiaaliturvajärjestelmien koostumusta olisi tarkasteltava vihreästä siirtymästä johtuvien erityistarpeiden perusteella. Tässä otetaan huomioon myös aiheuttamisperiaate ja se, että liitännäistoimissa ei oteta käyttöön fossiilisten polttoaineiden kulutustukia, että kuluttajia ei sidota tiettyyn tekniikkaan ja että rakennusten peruskorjaamiseen, lämpöenergiajärjestelmien korvaamiseen ja yleensäkin energiatehokkuustoimenpiteisiin saatavia kannustimia ei vähennetä. Eri toimien yhdistelmällä voidaan tukea haavoittuvimmassa asemassa olevia kotitalouksia ja työntekijöitä, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa eniten. Kansallisesta ja yksilöllisestä tilanteesta riippuen tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi verotuksen painopisteen siirtämistä pois työn verotuksesta kohti ilmasto- ja ympäristötavoitteita energiaverodirektiivin tarkistamista koskevassa ehdotuksessa (37)suunnitellun mukaisesti, työttömyyskorvausjärjestelmien uudelleentarkastelua ja/tai tarvittaessa väliaikaista ja kohdennettua suoraa tulotukea. Sosiaalisen suojelun järjestelmiä, mukaan lukien sosiaalisen osallisuuden politiikkoja, voidaan tarkastella uudelleen ja tarvittaessa mukauttaa vihreän siirtymän perusteella, erityisesti toimeentuloturvan takaamiseksi etenkin työpaikasta toiseen siirtymisen aikana sekä riittävien sosiaali-, terveys- ja hoitopalvelujen tarjoamiseksi asianmukaisen sosiaalisen infrastruktuurin avulla erityisesti alueilla, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten, esimerkiksi maaseudulla ja syrjäisillä alueilla kuten syrjäisimmillä alueilla. Tällä tavoin ehkäistään sosiaalista syrjäytymistä ja torjutaan terveysriskejä. Lasten sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi lasten sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla pyritään varmistamaan keskeisten palvelujen saanti avun tarpeessa oleville lapsille neuvoston suosituksen (EU) 2021/1004 mukaisesti (38).

(21)

Jotta fyysistä ja taloudellista sietokykyä ilmastonmuutoksen peruuttamattomia vaikutuksia vastaan voidaan parantaa osallistavalla tavalla, on edistettävä riskitietoisuutta, riskien vähentämistä ja riskinsiirtoratkaisuja. Tämä saadaan aikaan erityisesti lisäämällä vakuutusratkaisujen saatavuutta sekä investoimalla katastrofiriskien hallintaan ja sopeutumistoimiin, joilla vähennetään ilmastonmuutoksen fyysisiä vaikutuksia ja siten tappioita ja ilmastonsuojeluvajetta, ottaen huomioon mikroyritykset, pienet ja keskisuuret yritykset sekä maaseutualueet ja syrjäiset alueet kuten syrjäisimmät alueet ja saaret. Katastrofiriskien hallintaa, mukaan lukien pelastuspalvelujärjestelmiä kansallisella ja unionin tasolla, olisi vahvistettava ilmastoon liittyvien häiriöiden ehkäisemiseksi sekä niihin valmistautumiseksi ja vastaamiseksi.

(22)

Jokaisella on oikeus laadukkaisiin peruspalveluihin, joita ovat esimerkiksi vesihuolto-, puhtaanapito-, energia-, liikenne- ja rahoituspalvelut sekä digitaalinen tietoliikenne. Tällaisten palvelujen yhtäläiseen saatavuuteen olisi tarjottava tukea niitä tarvitseville (39). Lisäksi kaikille tarvitseville olisi myös tarjottava sosiaalista vuokra-asuntoa tai laadukasta asumisapua (40). Lisäksi pieni- ja keskituloiset kotitaloudet, heikossa asemassa olevat asiakkaat, mukaan lukien loppukäyttäjät, energiaköyhyydestä kärsivät tai sen uhkaamat ihmiset ja sosiaalisissa vuokra-asunnoissa asuvat ihmiset voivat hyötyä energiatehokkuus etusijalle -periaatteen soveltamisesta. Energiankuluttajien suojelemisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen lisäksi tarvitaan erityistoimenpiteitä energiaköyhyyden perimmäisten syiden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi erityisesti edistämällä energiatehokkuuden parantamiseen suunnattuja investointeja, etenkin sosiaalisten vuokra-asuntojen alalla. Energiatehokkuusdirektiivin (41) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin ehdotetut päivitykset (42), joilla on tarkoitus käsitellä lisäksi peruskorjauksen muita kuin taloudellisia esteitä, kuten jakautuneita kannustimia, mukaan lukien omistajien ja vuokralaisten väliset järjestelyt ja yhteisomistusrakenteet.

Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin ja tiettyihin energiaköyhyydelle muita alttiimpiin ryhmiin, kuten vammaisiin henkilöihin, yksinhuoltajavanhempiin, ikääntyneisiin, lapsiin ja henkilöihin, jotka kuuluvat rodulliseen tai etniseen vähemmistöön. Olemassa oleviin ja uusiin liikkuvuushaasteisiin voidaan vastata tukitoimenpiteillä ja tarvittavan infrastruktuurin, kuten joukkoliikenteen, kehittämisellä. Kestävän liikkuvuuden ja erilaisten liikennemuotojen, kuten yksityisen ja julkisen liikenteen, kohtuuhintaisuus, saavutettavuus ja turvallisuus ovat keskeisiä tekijöitä varmistettaessa, että kaikki hyötyvät vihreästä siirtymästä ja ovat osa sitä. Kaupunkiliikenteellä on tässä yhteydessä merkittävä rooli, mikä käy ilmi myös 14 päivänä joulukuuta 2021 annetusta komission tiedonannosta ”EU:n uusi kaupunkiliikenteen kehys.

(23)

Koko yhteiskunnan kattavalla oikeudenmukaisen siirtymän lähestymistavalla olisi tuettava politiikkatoimia tavalla, joka perustuu päätöksenteon koordinointiin ja tehostettuihin toimintavalmiuksiin kaikilla tasoilla ja kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla ja joka antaa aktiivisen roolin alue- ja paikallisviranomaisille. Sen olisi myös perustuttava työmarkkinaosapuolten osallistumiseen kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa sekä kansalaisyhteiskunnan ja sidosryhmien tehokkaalle ja vaikuttavalle osallistumiselle. Tällaisella koordinoinnilla ja osallistumisella voitaisiin varmistaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta koskevat periaatteet sisällytetään alusta alkaen politiikan suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan. Tämä tarjoaa perustan vihreää siirtymää edistävien osallistavien politiikkojen laajalle ja pitkäjänteiselle tuelle.

(24)

Vahva tietopohja on keskeisessä asemassa, kun otetaan käyttöön vakaalla pohjalla olevaa sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaa, jolla varmistetaan oikeudenmukainen ja osallistava siirtymä. Tältä osin määritelmien, käsitteiden, luokitusten ja menetelmien asteittainen yhdenmukaistaminen ja johdonmukaisuus, erityisesti komission suosituksen (EU) 2020/1563 (43) perusteella, helpottaa arviointeja ja niiden vertailtavuutta. Tutkimuksen ja innovoinnin alan lisätoimenpiteillä voidaan täydentää tietopohjaa, jota voidaan hyödyntää politiikassa ja julkisessa keskustelussa. Vuoropuhelu moninaisen yleisön ja keskeisten sidosryhmien kanssa esimerkiksi arviointien tuloksista, ennakoinnista ja seurannasta voi puolestaan edistää päätöksentekoa ja lisätä osallisuutta.

(25)

Asianmukaisia yksityiskohtaisia ja korkealaatuisia sekä sukupuolen mukaan luokiteltuja tietoja ja indikaattoreita tarvitaan erityisesti ilmastonmuutospolitiikan työllisyys-, sosiaali- ja jakaumavaikutusten arvioimiseksi. Tällaiset tiedot ja indikaattorit eivät ole tällä hetkellä kokonaisuudessaan saatavilla. Vaikka esimerkiksi energiaköyhyyden mittaamisessa on edistytty jonkin verran, liikenneköyhyyden arvioimiseksi voitaisiin kehittää indikaattoreita kansallisten olosuhteiden mukaisesti. Seurantaa ja arviointia voidaan vahvistaa useilla toimilla, joissa keskitytään indikaattoreihin, tulostauluihin sekä pienimuotoisiin pilottihankkeisiin ja politiikkakokeiluihin. Toimien olisi perustuttava olemassa oleviin tulostauluihin, kuten sosiaali-indikaattoreiden tulostauluun ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tulostauluun, tai niissä olisi hyödynnettävä niitä. Tulostauluihin sisältyy merkityksellistä tietoa oikeudenmukaista siirtymää koskevan politiikan erityisistä näkökohdista.

(26)

Julkisen ja yksityisen rahoituksen optimaalinen ja tehokas käyttö sekä kaikkien saatavilla olevien resurssien mobilisointi ja tehokas hyödyntäminen ovat erityisen tärkeitä vihreästä siirtymästä johtuvien merkittävien investointitarpeiden vuoksi. Unionin tasolla asiaankuuluvia toimia tuetaan unionin talousarvion ja NextGenerationEU-välineen kautta. Ne toteutetaan seuraavien välineiden puitteissa: elpymis- ja palautumistukiväline, oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi, mukaan lukien oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF-rahasto), Euroopan sosiaalirahasto plussa (ESR+), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), koheesiorahasto, koheesiota ja Euroopan alueita tukeva elpymisapu (REACT-EU-väline), Erasmus+-ohjelma ja Euroopan globalisaatiorahasto työttömiksi jääneille työntekijöille (EGR), Life-ohjelma, Horisontti Eurooppa -puiteohjelma, modernisaatio- ja innovointirahasto (44) ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) rahastot. Lisäksi komissio tukee jäsenvaltioita teknisen tuen välineellä, joka tarjoaa räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, mukaan lukien niiden, jotka edistävät oikeudenmukaista siirtymää kohti hiilineutraaliutta.

(27)

Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso on unionin talous- ja työllisyyspolitiikan koordinointikehys. Sillä on elpymisvaiheessa ja vihreän ja digitaalisen siirtymän edistämisessä edelleen tämä rooli, joka rakentuu kilpailukykyisen kestävyyden neljän ulottuvuuden ympärille ja tukee kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Komissio seuraa eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarkasti sosioekonomisia tuloksia ja vaikutuksia sekä ehdottaa tarvittaessa kohdennettuja maakohtaisia suosituksia sen varmistamiseksi, ettei ketään jätetä jälkeen. Ensisijaisena tavoitteena on täydentää elpymis- ja palautumistukivälineestä tuettuja toimenpiteitä. Tämän suosituksen seuranta tapahtuu siksi tilanteen mukaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, mukaan lukien asiaankuuluvien komiteoiden puitteissa näiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla, ja perustuu asianmukaisiin arviointeihin, politiikan vaikutusten arviointiin ja tässä suosituksessa annettujen ohjeiden täytäntöönpanotilanteeseen. Seurantajärjestely ei aiheuta tarpeetonta hallinnollista rasitusta jäsenvaltioille.

(28)

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi osana kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa luonnosta (vuonna 2023) ja lopullista päivitystä (vuonna 2024) asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan mukaisesti hyödynnettävä tätä suositusta tarkastellakseen työllisyyden, sosiaalisten ja jakeluun liittyvien vaikutustenarviointien ja oikeudenmukaista siirtymää koskevien näkökohtien sisällyttämistä energiaunionin viiteen ulottuvuuteen ja tehostettava edelleen politiikkatoimenpiteitä kyseisten vaikutusten tarkastelemiseksi keskittyen erityisesti energiaköyhyyteen.

(29)

Lisäksi tämän suosituksen täytäntöönpanon seuranta voi perustua olemassa olevaan näyttöön vakiintuneissa monenvälisissä valvontaprosesseissa kuten eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Neuvosto tai komissio voi pyytää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 150 ja 160 artiklan mukaisesti työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa yhteistyössä muiden asiaankuuluvien komiteoiden, erityisesti talouspoliittisen komitean, kanssa tarkastelemaan tämän suosituksen täytäntöönpanoa toimivaltaansa kuuluvilla aloilla komission asianmukaisen raportoinnin ja muiden monenvälisen valvonnan välineiden perusteella. Komissio pyrkii myös tässä yhteydessä parantamaan sukupuolen mukaan luokitellun tiedon saatavuutta, päivittämään ja käyttämään olemassa olevia puitteita ja metodologista ohjausta, muun muassa energiaköyhyyden ja liikenneköyhyyden sekä ympäristöön liittyvän eriarvoisuuden mittaamiseksi sekä politiikkatoimenpiteiden tehokkuuden ja tosiasiallisten vaikutusten arvioimiseksi,

1)

2)

3)

4)

5)

6)

7)

8)

9)

10)

11)