31981R1785

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 1785/81,

annettu 30 päivänä kesäkuuta 1981,

sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (),

sekä katsoo, että

sokerialan ja isoglukoosialan markkinajärjestelyä koskevia perussäännöksiä on muutettu useaan otteeseen niiden antamisen jälkeen; näitä säännöksiä on jälleen muutettava perinpohjaisesti, koska erityisesti sokeri- ja isoglukoosialan kiintiöitä koskevien säännösten päättymispäivä lähestyy; tämän vuoksi on välttämätöntä laatia näitä molempia aloja koskevat perussäännökset uudelleen,

maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen on liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen, ja siihen on erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan; isoglukoosi on sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on jalostuksessa saatavan nestesokerin suoraan korvaava tuote; tämän vuoksi sokerin ja isoglukoosin markkinat liittyvät mitä läheisimmin toisiinsa; rakenteelliset ylijäämät ovat tyypillisiä yhteisön makeutusainetilanteelle, ja kaikki yhtä tuotetta koskevat yhteisön päätökset heijastuvat väistämättä toiseen tuotteeseen; tämän vuoksi on tarpeen, että sokeri- ja isoglukoosialalla on yhteinen järjestely, jossa otetaan aiheellisella tavalla huomioon kummankin tuotannon erityispiirteet,

yhteisön sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on tuottajien työhön ja elintasoon liittyvien tarvittavien takeiden säilyttämisen varmistamiseksi olisi säädettävä sokerimarkkinoita vakauttavista toimenpiteistä ja vahvistettava tätä varten vuosittain valkoisen sokerin tavoitehinta ja muille kuin alijäämäalueille valkoisen sokerin interventiohinta samoin kuin raakasokerin interventiohinta sekä jokaiselle alijäämäalueelle valkoisen sokerin johdettu interventiohinta ja tarvittaessa raakasokerin johdettu interventiohinta; tämä tavoite voidaan saavuttaa säätämällä interventioelinten interventiohintaan tekemästä ostosta; samaa tarkoitusta voi myös vastata varastointikustannusten tasausjärjestelmä, joka koskee sekä yhteisöstä peräisin olevista raakaaineista, melassi mukaan lukien, että etuuskohtelun alaisesta sokerista tuotettua sokeria; nämä sokerin hintatakuut koskevat myös sakkaroosisiirappeja ja isoglukoosia, joiden hinnat perustuvat sokerin hintoihin,

on tarpeen, että tällä sääntelyllä annetaan samanlaiset takeet sekä perustuotteen valmistajille että tuottajille; tämän vuoksi juurikkaille olisi vahvistettava perushinnan lisäksi A-sokeriksi jalostettavan A-juurikkaan vähimmäishinta ja B-sokeriksi jalostettavan B-juurikkaan vähimmäishinta, joita sokerinvalmistajien on noudatettava ostoja tehdessään; valmistajien ja maataloustuottajien oikeuksien ja velvollisuuksien oikeudenmukaisen tasapainon varmistamiseksi on myös syytä säätää tällöin tarvittavista välineistä ja erityisesti juurikkaiden ostajien ja myyjien sopimussuhteita sääntelevien yhteisön kehyssäännösten laatimisesta sekä soveltuvista säännöksistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi sokeriruo'on osalta,

sokerin ja isoglukoosin yhteismarkkinoiden toteuttaminen edellyttää yhteisen kauppajärjestelmän toteuttamista yhteisön ulkorajoilla; kauppajärjestelmä sisältää tuontimaksu- ja vientitukijärjestelmän, ja sillä pyritään vakauttamaan yhteisön markkinoita erityisesti estämällä sokerin maailmanmarkkinoiden hintavaihteluiden vaikutus yhteisön sisällä noudatettaviin näiden tuotteiden hintoihin; tämän vuoksi olisi säädettävä maksun kantamisesta kolmansista maista lähtöisin olevasta tuonnista ja vientituen maksamisesta viennille näihin samoihin maihin; molemmilla tavoilla pyritään tasaamaan yhteisön ulkopuolella ja yhteisössä sokerialalla noudatettavien hintojen eroja, jos maailmanmarkkinahinnat ovat alhaisempia kuin yhteisön hinnat, ja varmistamaan isoglukoosialalla tietty suoja tämän tuotteen jalostusteollisuudelle yhteisössä,

edellä esitetyn järjestelmän täydentämiseksi siinä määrin kuin on tarpeen sen moitteettoman toiminnan kannalta, olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä niin sanotun sisäisen jalostusliikenteen menettelyä tai markkinatilanteen vaatiessa kieltää kokonaan tai osittain sen käyttö,

vähimmäisvarastojärjestelmä on tehokas toimenpide tavanomaisen hankinnan varmistamiseksi koko yhteisössä tai jollain sen alueella; tämän tavoitteen toteuttamiseksi on ilmeisesti myös suotavaa antaa säännöksiä, jotka mahdollistavat aiheellisten interventiotoimenpiteiden toteuttamisen tietyin edellytyksin,

maailmanmarkkinoilla vallitsevan pulan johtaessa yhteisön hintoja korkeampiin hintoihin tai koko yhteisössä tai jollain sen alueella ollessa vaikeuksia tavanomaisissa hankinnoissa, sen estämiseksi olisi annettava aiheellisia säännöksiä hyvissä ajoin, että alueellisia ylijäämiä vietäisiin kolmansiin maihin ja että poikkeavasta hintojen noususta yhteisössä johtuen kuluttajille ei voitaisi taata tavanomaista hankintaa kohtuuhinnoin,

toimivaltaisten viranomaisten on oltava sellaisessa asemassa, että ne voivat seurata pysyvästi kaupan liikkeitä markkinakehityksen arvioimiseksi ja tarvittaessa tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi; tätä varten olisi säädettävä tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä, joihin liittyy vakuuden antaminen, jolla taataan todistushakemuksen kohteena olevien toimien toteutuminen,

maksujärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla; yhteisten hintojen ja maksujen järjestelmä voi poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömäksi; yhteisön olisi sallittava toteuttaa nopeasti kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä, kun aikaisemmat tuonnin esteet on poistettu,

syyt, joiden vuoksi yhteisö on tähän saakka ylläpitänyt sokerija isoglukoosialalla tuotantokiintiöjärjestelmää, ovat edelleen perusteltuja; järjestelmää on kuitenkin muutettava tuotannon viimeaikaisen kehityksen huomioon ottamiseksi ja tarvittavien välineiden antamiseksi yhteisölle, jotta varmistettaisiin oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti, että tuottajat vastaavat itse kokonaisuudessaan yhteisön tuotannon ja sen kulutuksen välisestä suhteesta johtuvien ylijäämien myyntikustannuksista; tätä järjestelmää on kuitenkin rajoitettava ajallisesti ja pidettävä väliaikaisena,

ottaen huomioon erityisesti yleiset vaikutukset sokerin yhteisen markkinajärjestelyn toimintaan sokerijuurikasalalla tuottajaryhmittymistä ja niiden liitoista 19 päivänä kesäkuuta 1978 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1360/78 () soveltamista olisi lykättävä tuotantokiintiöjärjestelmän soveltamisen ajaksi,

kunkin sokeriyrityksen B-kiintiön vahvistamiseksi olisi säädettävä, että jonkin yrityksen hyödyttyä peruskiintiön täydellisestä tai osittaisesta siirrosta asetuksen (ETY) N:o 3330/74 mukaisesti, otetaan huomioon sen yrityksen, josta siirto on lähtöisin, ennen tätä toimintaa sokerin markkinointivuosien 1975/1976 P1979/1980 vastaava tuotanto,

kiintiöjärjestelmässä olisi säädettävä aiheellisista toimenpiteistä, jotka vastaavat tarvittaessa juurikkaanviljely- ja ruo'onviljelysekä sokerintuotanto- ja isoglukoosintuotantoalan rakenneuudistuksen tarpeita niiden olemassa olevien sekä mahdollisesti perustettavien tuotantoyksiköiden kannalta; ottaen huomioon näiden toimintojen monimutkaisuuden ja erityisluonteen kussakin jäsenvaltiossa on ilmeisesti perusteltua antaa tätä varten jäsenvaltioille erityisten yhteisön sääntöjen ja perusteiden mukaisesti sen lisäksi, että niillä on toimivalta myöntää yrityskohtaisia kiintiöitä sokeria ja isoglukoosia valmistaville yrityksille, toimivalta muuttaa olemassa olevien yritysten kiintiöitä myöhemmin vähentämällä ne kokonaismäärästä, joka ei kuitenkaan 1 päivästä heinäkuuta 1981 alkaen 30 päivään kesäkuuta 1986 saa olla enemmän kuin 10 prosenttia alunperin kyseisiä perusteita noudattaen vahvistetuista kiintiöistä, ja myöntää poistetut kiintiömäärät uudelleen muille yrityksille; lisäksi on perusteltua antaa lupa Italian tasavallalle ja Ranskan tasavallalle sen merentakaisten departementtien osalta, ottaen huomioon niiden sokerijuurikkaan sekä sokeriruo'on viljelyn erityistilanteen, muuttaa näille alueille sijoittautuneiden yritysten kiintiöitä rajoituksitta, kun kiintiöiden siirto näillä alueilla toteutetaan rakenneuudistussuunnitelmien perusteella,

yrityksille myönnetyt tuotantokiintiöt takaavat tuottajille yhteisön hinnat ja tuotannon myynnin, joten kiintiöitä siirrettäessä on otettava huomioon kaikkien kyseisten osapuolien edut ja erityisesti sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on tuottajien edut,

sokerin ja isoglukoosin markkinoiden laajentamisen mahdollistamiseksi yhteisön sisämarkkinoilla olisi lisäksi järjestettävä mahdollisuus siirtää määritettävin edellytyksin tuotannon ulkopuolelle ja kiintiöjärjestelmän mukaisesti tarkoitetussa merkityksessä kaikki sokeri tai isoglukoosi, joka on tarkoitettu muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden valmistukseen yhteisössä,

pöytäkirjassa N:o 7 AKT-sokerista, joka sisältää 28 päivänä helmikuuta 1975 allekirjoitetussa Lomén sopimuksessa AKTETY olevan pöytäkirjan N:o 3 sokerista ja vastaavat tähän sopimukseen liitetyt julistukset,määrätään etuuskohtelun alaisen ruokosokerin tuontijärjestelmästä yhteisössä; mainittu järjestelmä laajennetaan päätöksellä 80/1186/ETY () koskemaan merentakaisista maista ja alueilta peräisin olevaa ruokosokerin tuontia; Euroopan talousyhteisön ja Intian tasavallan sopimuksessa ruokosokerista () otetaan käyttöön samanlainen järjestelmä tästä maasta peräisin oleville tietyille ruokosokerimäärille,

mainitun pöytäkirjan 1 artiklan, mainitun päätöksen ja Intian kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti näiden etuuskohtelun alaisten tuontijärjestelmien toteuttaminen on varmistettava sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä,

näiden järjestelmien etuusluonne edellyttää, että sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä säädettyjä tuontimaksuja ei sovelleta näiden järjestelmien mukaiseen tuontiin,

on tarpeen luoda keinot sen varmistamiseksi, että mainittujen etuusjärjestelmien mukaan tuotu raaka ruokosokeri voidaan puhdistaa kohtuullisin kilpailunedellytyksin,

sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettava huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet,

tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission tiivis yhteistyö sokerin hallintokomiteassa,

tiettyjen tukien myöntäminen vaarantaa yhteisön sokerialan markkinoiden toteuttamisen; tämän vuoksi sokerialalla olisi voitava soveltaa niitä perustamissopimuksen määräyksiä, joilla mahdollistetaan jäsenvaltioiden myöntämien tukien arvioiminen ja yhteismarkkinoiden kanssa ristiriidassa olevien tukien kieltäminen; Italiassa juurikkaantuotannossa ja sokerintuotannossa sekä Ranskan merentakaisissa departementeissa ruo'ontuotannossa ja sokerintuotannossa on kuitenkin edelleen ongelmia erityisesti nykyaikaisten tuotantomenetelmien soveltamisessa tai rakenteellisista syistä; näiden kasvien viljely ja siihen liittyvä jalostusteollisuus ovat näille alueille tärkeitä, Ranskan merentakaisten departementtien taloudelle jopa välttämättömiä; tämän vuoksi kyseisille jäsenvaltioille olisi sallittava tietyin edellytyksin myöntää kansallisia tukia mainituille aloille ja tietyille Italian alueille tietyin edellytyksin ja vähenevästi; Italiassa vallitsevan korkotason tilanne olisi otettava huomioon,

siirtymisen tästä asetuksesta johtuvaan järjestelmään on tapahduttava parhain mahdollisin edellytyksin; tietyt siirtymätoimenpiteet voivat tämän vuoksi osoittautua tarpeellisiksi, ja tämä tarve voi esiintyä aina markkinointivuodesta seuraavaan siirryttäessä tai samana markkinointivuonna; tämän vuoksi olisi säädettävä mahdollisuudesta antaa aiheellisia toimenpiteitä,

yhteisön liittyminen kansainväliseen sokerisopimukseen voi edellyttää erityisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on mahdollistaa tästä liittymisestä johtuvien velvoitteiden täytäntöönpano yhteisössä; tätä varten olisi luotava mahdollisuus antaa aiheellisia toimenpiteitä tämän asetuksen mukaisesti,

tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista jäsenvaltioille aiheutuvista kustannuksista vastaa yhteisö yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3509/80 (), 2 ja 3 artiklan mukaisesti, ja

sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä joulukuuta 1974 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3330/74 (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3455/80 (), isoglukoosin yhteisistä säännöksistä 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu neuvoston asetus 1111/77 (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 387/81 (), sekä tietyt säännökset sokerialan peruskiintiöiden myöntämisestä ja muuttamisesta 19 päivänä joulukuuta 1974 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3331/74 (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1292/79 (), olisi kumottava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Tällä asetuksella käyttöön otettava sokerialan yhteinen markkinajärjestely koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

2. Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

"valkoisella sokerilla" maustamatonta ja värjäämätöntä sokeria, jonka sakkaroosipitoisuus polarimetrimenetelmällä kuivapainosta määritettynä on vähintään 99,5 prosenttia;

b)

"raakasokerilla" maustamatonta ja värjäämätöntä sokeria, jonka sakkaroosipitoisuus polarimetrimenetelmällä kuivapainosta määritettynä on vähemmän kuin 99,5 prosenttia;

c)

"isoglukoosilla" glukoosista tai sen polymeereista saatua tuotetta, jonka fruktoosipitoisuus kuivapainosta määritettynä on vähemmän kuin 10 prosenttia.

I OSASTO

HINTAJÄRJESTELMÄ

2 artikla

1. Kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuosi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy 30 päivänä kesäkuuta seuraavana vuonna.

2. Valkoisen sokerin tavoitehinta vahvistetaan vuosittain. Tavoitehinta koskee vakiolaatuista valkoista sokeria, johon interventiohintaa sovelletaan, pakkaamattomana, vapaasti tehtaalla, lastattuna ostajan valitsemaan kuljetusvälineeseen.

3. Valkoisen sokerin tavoitehinta vahvistetaan joka vuosi samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinta perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

3 artikla

1. Valkoiselle sokerille vahvistetaan vuosittain:

a)

interventiohinta muille kuin alijäämäalueille;

b)

johdettu interventiohinta kullekin alijäämäalueelle.

2. Raakasokerille vahvistetaan vuosittain interventiohinta. Tämä hinta lasketaan valkoisen sokerin interventiohinnasta ottaen huomioon jalostuksen kustannuksia ja saantoa edustavat kiinteät erät.

Kun on tarpeen pitää kaupan alijäämäalueella tuotettua raakasokeria, tälle sokerille voidaan vahvistaa johdettu interventiohinta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja interventiohintoja sovelletaan pakkaamattomaan tavaraan, vapaasti tehtaalla, lastattuna ostajan valitsemaan kuljetusvälineeseen.

Niitä sovelletaan määritettyyn vakiolaatuiseen valkoiseen sokeriin ja raakasokeriin.

4. Valkoisen sokerin interventiohinta vahvistetaan ennen 1 päivää elokuuta seuraavan vuoden 1 päivänä heinäkuuta alkavaksi markkinointivuodeksi perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

Neuvosto määrittää samaa menettelyä noudattaen vakiolaadun, johon tätä hintaa sovelletaan.

5. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta raakasokerin interventiohinnan ja johdetut interventiohinnat joka vuosi samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinnan.

Neuvosto määrittää samaa menettelyä noudattaen vakiolaadun, johon raakasokerin interventiohintaa sovelletaan.

4 artikla

1. Juurikkaan perushinta vahvistetaan vuosittain. Tätä hintaa sovelletaan määritetyssä toimitusvaiheessa ja määritettyyn vakiolaatuun.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu juurikkaan perushinta vahvistetaan ottaen huomioon valkoisen sokerin interventiohinta ja kiinteät erät, jotka edustavat:

P jalostuskatetta,

P saantoa,

P tuloja, jotka yritys saa melassin myynnistä,

P mahdollisia kustannuksia, jotka johtuvat juurikkaan toimituksesta yrityksiin.

3. Juurikkaan perushinta vahvistetaan samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinta perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

Neuvosto määrittää juurikkaan toimitusvaiheen ja vakiolaadun samaa menettelyä noudattaen.

5 artikla

1. A-juurikkaan vähimmäishinta ja B-juurikkaan vähimmäishinta vahvistetaan joka vuosi samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinta.

Näitä hintoja sovelletaan juurikkaan perushinnalle määritettyyn toimitusvaiheeseen ja vakiolaatuun.

2. A-juurikkaan vähimmäishinta on 98 prosenttia juurikkaan perushinnasta.

Jollei 28 artiklan soveltamisesta muuta johdu, B-juurikkaan vähimmäishinta on 68 prosenttia juurikkaan perushinnasta.

3. Niiden alueiden, joille on vahvistettu valkoisen sokerin johdettu interventiohinta, A-juurikkaan ja B-juurikkaan vähimmäishintoja korotetaan määrällä, joka on kyseisen alueen johdetun interventiohinnan ja interventiohinnan välinen erotus kerrottuna kertoimella 1,30.

4. Tässä asetuksessa tarkoitetaan "A-juurikkaalla" kaikkia Asokeriksi jalostettavia juurikkaita ja "B-juurikkaalla" kaikkia Bsokeriksi jalostettavia juurikkaita, siten kuin 24 artiklassa määritellään.

5. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta juurikkaan vähimmäishinnat.

6 artikla

1. Rajoittamatta 32 artiklan ja 27 artiklan nojalla annettujen säännösten soveltamista, sokerinvalmistajien on ostaessaan juurikkaita,

a)

jotka voidaan jalostaa sokeriksi

ja

b)

jotka on tarkoitettu jalostaa sokeriksi,

maksettava vähintään vähimmäishinta, joka on tarkistettu laatueroja suhteessa vakiolaatuun vastaavilla hinnankorotuksilla tai -alennuksilla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vähimmäishinta vastaa:

a)

muilla kuin alijäämäalueilla:

P A-juurikkaan vähimmäishintaa A-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta,

P B-juurikkaan vähimmäishintaa B-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta;

b)

alijäämäalueilla:

P A-juurikkaan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti korotettua vähimmäishintaa A-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta,

P B-juurikkaan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti korotettua vähimmäishintaa B-sokeriksi jalostettavien juurikkaiden osalta.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta sekä hinnankorotukset ja -alennukset annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

7 artikla

1. Toimialakohtaisten sopimusten sekä juurikkaan myyjien ja ostajien tekemien sopimusten on oltava kehyssäännösten mukaisia, erityisesti juurikkaan osto-, toimitus-, vastaanotto- ja maksuehtojen osalta.

2. Sokeriruo'on ostoehtoihin sovelletaan yhteisön sokeriruo'on tuottajien ja yhteisön sokerinvalmistajien toimialakohtaisia sopimuksia.

3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 1 kohdassa tarkoitetut kehyssäännökset.

4. Yksityiskohtaiset säännöt 1 ja 2 kohdan soveltamisesta annetaan tarvittaessa 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Kun toimialakohtaisia sopimuksia ei ole, kyseinen jäsenvaltio voi toteuttaa tämän asetuksen mukaan tarvittavat toimenpiteet kyseisten osapuolten etujen suojaamiseksi.

Tämän jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet.

6. Asetusta (ETY) N:o 1360/78 ei sovelleta sokerijuurikkaaseen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aikana.

8 artikla

1. Tässä artiklassa säädetyin edellytyksin perustetaan varastointikustannusten tasausjärjestelmä, joka käsittää kiinteän korvauksen ja sen rahoituksen maksulla.

2. Jäsenvaltioiden on korvattava yhteisössä korjatusta juurikkaasta ja ruo'osta tuotetun

P valkoisen sokerin,

P raakasokerin,

P ennen sokerin jähmettämistä saatujen siirappien,

P jähmeää sokeria liuottamalla saatujen siirappien

varastointikustannukset kiinteämääräisesti.

Jäsenvaltioiden on korvattava kiinteämääräisesti myös seuraavien sokereiden varastointikustannukset:

P raakasokerina tuotu etuuskohtelun alainen sokeri,

P valkoisena sokerina tuotu etuuskohtelun alainen sokeri,

ja

P valkoinen sokeri, joka on saatu puhdistamalla etuuskohtelun alainen raakasokeri yhteisössä,

P siirapit, jotka on saatu sen jälkeen, kun etuuskohtelun alainen sokeri on liuotettu yhteisössä,

P siirapit, jotka on saatu suoraan etuuskohtelun alaisesta raakasokerista yhteisössä.

Jäsenvaltioiden on perittävä maksu tapauksen mukaan:

a)

kultakin sokerinvalmistajalta:

P tuotetun sokerin painoyksikköä kohti,

P ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ennen sokerin jähmettämistä tuotettujen ja sellaisenaan myytyjen siirappien painoyksikköä kohti;

b)

kultakin etuuskohtelun alaisen sokerin tuojalta tuodun ja sellaisenaan myydyn sokerin painoyksikköä kohti;

c)

kultakin etuuskohtelun alaisen sokerin puhdistajalta puhdistetun sokerin painoyksikköä kohti; suoraan raakasokerista saatujen siirappien valmistusta pidetään maksun määräytymisen osalta puhdistamisena.

Korvausmäärä on sama kaikkialla yhteisössä. Tätä yhdenmukaisuussääntöä on sovellettava myös maksuun, jota voidaan soveltaa kaikissa a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

3. Nimikkeeseen 17.01 kuuluviin maku- tai väriainetta sisältäviin sokereihin ja yhteisen tullitariffin alanimikkeeseen 21.07 F IV kuuluviin maku- tai väriainetta sisältäviin siirappeihin ei sovelleta 2 kohtaa.

4. Neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta:

a)

antaa tämän artiklan soveltamista koskevat yleiset säännöt;

b)

vahvistaa korvausmäärän samanaikaisesti, kun johdetut interventiohinnat vahvistetaan.

5. Maksun määrä vahvistetaan vuosittain 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan samaa menettelyä noudattaen.

9 artikla

1. Kunkin sokeria tuottavan jäsenvaltion nimeämän interventioelimen on 5 ja 6 kohdan mukaisesti määritettäviä edellytyksiä noudattaen ostettava sille tarjottu yhteisössä korjatusta juurikkaasta tai ruo'osta valmistettu valkoinen sokeri ja raakasokeri koko markkinointivuoden ajan, jos tarjouksen tekijän ja mainitun elimen välillä on tehty ennakolta kyseisen sokerin varastointisopimus.

Interventioelinten on tehtävä ostot tapauksen mukaan sillä alueella sovellettavaan interventiohintaan tai johdettuun interventiohintaan, jossa sokeri ostohetkellä on. Jos sokerin laatu eroaa vakiolaadusta, jolle interventiohinta on vahvistettu, interventiohinta tarkistetaan korotuksia ja alennuksia soveltaen.

2. Palkkioita voidaan päättää myöntää sokerille, joka on perustamissopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ja on tehty ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi.

3. Tuotantotukia voidaan päättää myöntää perustamissopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa olevalle ja tiettyjen kemianteollisuuden tuotteiden valmistuksessa käytettäville 1 artiklan 1 kohdan a ja f alakohdassa tarkoitetuille tuotteille ja 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuille siirapeille.

4. Ranskan merentakaisissa departementeissa tuotetun sokerin myynnin mahdollistamiseksi yhteisön Euroopassa sijaitsevilla alueilla on toteutettava aiheelliset toimenpiteet.

5. Neuvosto määrittää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt edellä olevien kohtien soveltamisesta ja 3 kohdassa tarkoitetut kemianteollisuuden tuotteet.

6. Jäljempänä 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annetaan yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti:

P interventioon vaadittava vähimmäislaatu ja -määrä,

P interventioon sovellettavat hinnankorotukset ja -alennukset,

P interventioelinten toteuttaman haltuunoton menettelyt ja edellytykset,

P palkkioiden myöntämisen edellytykset ja palkkioiden määrä,

P tuotantotukien myöntämisen edellytykset ja niiden määrä.

10 artikla

1. Hankinnan varmistamisen auttamiseksi koko yhteisössä tai jollain sen alueella neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta edellytykset, joissa erityisiä interventiotoimenpiteitä voidaan toteuttaa 18 artiklaa sovellettaessa.

Kuitenkaan nämä toimenpiteet eivät saa johtaa yhteisön sokerinvalmistajien velvoittamiseen sokerin myyntiin interventioelimille.

2. Tällaisten interventiotoimenpiteiden luonteesta ja soveltamisesta päätetään 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

11 artikla

1. Interventioelimet saavat myydä sokeria vain interventiohintaa korkeammalla hinnalla.

Voidaan kuitenkin päättää, että interventioelimet myyvät sokeria korkeintaan interventiohintaan, kun sokeri on tarkoitettu:

P eläinten ruokintaan,

tai

P vientiin sellaisenaan tai jalostettuna perustamissopimuksessa olevassa liitteessä II luetelluiksi tuotteiksi tai tämän asetuksen liitteessä I tarkoitetuiksi tavaroiksi.

2. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt interventiotoimenpiteiden kohteena olleiden tuotteiden myynnistä.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla

1. Tavanomaisen hankinnan varmistamiseksi koko yhteisössä tai jollain sen alueella säädetään pysyvästä velvollisuudesta pitää yhteisön Euroopassa sijaitsevalla alueella vähimmäisvarastoa:

a)

yhteisössä tuotetusta juurikassokerista;

b)

Ranskan merentakaisissa departementeissa tuotetusta ruokosokerista ja 33 artiklassa tarkoitetusta etuuskohtelun alaisesta sokerista.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun sokerin vähimmäisvaraston on vastattava määrättynä päivänä kunkin sokeriyrityksen A-kiintiön prosenttiosuutta tai sen A-sokerin tuotannon prosenttiosuutta, jos tuotanto on pienempi kuin sen A-kiintiö.

Vahvistettua prosenttiosuutta voidaan alentaa.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun sokerin vähimmäisvaraston on vastattava yrityksen määritettynä ajanjaksona puhdistaman kyseisen sokerimäärän prosenttiosuutta.

2. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun päivän sekä prosenttiosuuden ja 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden ja ajanjakson.

Samaa menettelyä noudattaen voidaan säätää vähimmäisvaraston pitämisvelvollisuutta vastaavasta velvollisuudesta 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulle tuotteelle.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta prosenttiosuuden alentamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

II OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄN

KAUPAN JÄRJESTELMÄ

13 artikla

1. Edellä 1 artiklan 1 kohdan a, b, c, d, f ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuontiin yhteisöön tai vientiin yhteisöstä vaaditaan tuonti- tai vientitodistus, jonka jäsenvaltiot myöntävät hakemuksesta jokaiselle riippumatta siitä, mihin hakija on sijoittautunut yhteisössä.

Kun maksu tai tuki vahvistetaan ennakolta, ennakkovahvistus todistukseen lupaan, jota pidetään tositteena vahvistamisesta. Todistus on voimassa kaikkialla yhteisössä.

Todistuksen myöntämisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden antaminen, jolla taataan tuonti- tai vientisitoumuksen toteutuminen todistuksen voimassaoloaikana ja joka menetetään kokonaan tai osittain, jos toiminta ei toteudu tässä määräajassa tai se toteutuu ainoastaan osittain.

2. Tässä artiklassa säädetty järjestelmä voidaan laajentaa koskemaan 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja tuotteita 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Samaa menettelyä noudattaen annetaan todistuksen voimassaoloaika ja muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta; niissä voidaan erityisesti säätää todistuksen myöntämisen määräajasta.

14 artikla

1. Yhteisön kynnyshinta vahvistetaan vuosittain kullekin seuraavalle tuotteelle: valkoinen sokeri, raakasokeri ja melassi.

2. Valkoisen sokerin kynnyshinta vastaa tavoitehintaa, johon on lisätty kiinteästi lasketut kuljetuskustannukset siltä yhteisön alueelta, jolla on suurin ylijäämä, yhteisön kaukaisimmalle alijäämäiselle kulutusalueelle sekä kiinteä erä ottaen huomioon 8 artiklassa tarkoitettu maksu kyseiseltä markkinointivuodelta. Tätä hintaa sovelletaan samaan vakiolaatuun, jolle valkoisen sokerin interventiohinta on määritetty.

3. Raakasokerin kynnyshinta johdetaan valkoisen sokerin kynnyshinnasta ottaen huomioon jalostusta ja saantoa edustavat kiinteät erät. Sitä sovelletaan samaan vakiolaatuun, jolle raakasokerin interventiohinta on määritetty.

4. Melassin interventiohinta vahvistetaan siten, että melassin myyntitulot voivat yltää 4 artiklan mukaisesti sokerijuurikkaan perushintaa vahvistettaessa huomioon otettavien yritysten tulojen tasolle. Sitä sovelletaan vakiolaatuun.

5. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kynnyshinnan joka vuosi samanaikaisesti kuin valkoisen sokerin interventiohinnan.

6. Melassin vakiolaatu määritetään 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

15 artikla

1. Kunkin seuraavan tuotteen cif-hinta lasketaan yhteisön rajanylityspaikkaan: valkoinen sokeri, raakasokeri ja melassi. Se lasketaan maailmanmarkkinoilla todettujen suotuisimpien ostomahdollisuuksien perusteella kullekin tuotteelle näiden markkinoiden noteerausten tai hintojen perusteella, ja tarkistetaan mahdollisten laatuerojen mukaan suhteessa siihen vakiolaatuun, johon kynnyshintaa sovelletaan.

2. Jos maailmanmarkkinahintojen vapaat noteeraukset eivät määrää tarjoushintaa ja jos tämä hinta on alhaisempi kuin kansainväliset hintanoteeraukset, korvataan yksinomaan kyseisten tuontien cif-hinta erityisellä tarjoushinnan mukaan laskettavalla cif-hinnalla.

3. Neuvosto määrittää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta rajanylityspaikan.

4. Yksityiskohtaiset säännöt cif-hintojen laskemisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkistukset vahvistetaan samaa menettelyä noudattaen.

16 artikla

1. Edellä 1 artiklan 1 kohdan a, b, c, d, f ja g alakohdassa tarkoitettuja tuotteita tuotaessa kannetaan maksu.

2. Valkoisen sokerin, raakasokerin ja melassin maksu vastaa kynnyshinnan ja cif-hinnan erotusta. Valkoisesta sokerista tai raakasokerista saatuihin maku- tai väriainetta sisältäviin sokereihin sovelletaan valkoisen sokerin maksua.

3. Raakasokerin maksu tarkistetaan tarvittaessa saannon mukaisesti. Muuhun tarkoitukseen kuin puhdistettavaksi tuodusta raakasokerista kannetaan valkoiseen sokeriin sovellettava maksu, jos se on suurempi kuin raakasokeriin sovellettava maksu. Puhdistettavaksi tarkoitetulle raakasokerille tehdään tullitarkastus tai vastaavat takeet antava hallinnollinen tarkastus, jos valkoiseen sokeriin sovellettava maksu on suurempi kuin raakasokeriin sovellettava maksu.

4. Edellä 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden maksu lasketaan kiinteästi kunkin tuotteen sakkaroosipitoisuuden ja valkoisen sokerin maksun perusteella.

Muuhun käyttöön kuin sokerinvalmistukseen voidaan erityistapauksissa hyväksyä väliaikaisesti osittainen vapautus tuontimaksusta 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Edellä 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa mainittujen tuotteiden maksu lasketaan tarvittaessa kiinteästi kyseisen tuotteen sakkaroosipitoisuuden tai muiden sakkaroosiksi muunnettujen sokerien pitoisuuden ja valkoisen sokerin maksun perusteella.

Yhteisen tullitariffin nimikkeeseen 17.02 kuuluvaan vaahterasokeriin ja vaahterasiirappiin sovellettavat maksut rajoitetaan kuitenkin GATTin puitteissa sidottujen tullien määrään.

6. Edellä 1 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden maksu muodostuu muuttuvasta ja kiinteästä osasta. Muuttuva osa on 100 kilogrammaa kuiva-ainetta kohti yhtä suuri kuin sadalla kerrottu perustuontimaksu, joka on vahvistettu 5 kohdan mukaisesti ja jota sovelletaan kunkin kuukauden ensimmäisestä päivästä.

Kiinteä osa on 100 kilogrammaa kuiva-ainetta kohti kymmenesosa kiinteästä osasta, joka vahvistetaan vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2727/75 (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna yhteisen tullitariffin alanimikkeeseen 17.02 B II kuuluvien tuotteiden tuontimaksun vahvistamisesta annetulla asetuksella (ETY) N:o 1784/81 (), 14 artiklan 1 kohdan B alakohdan mukaisesti.

7. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti vaihteluvälistä, jonka rajoissa maksun laskentaosien vaihtelut eivät aiheuta siihen muutoksia, annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

8. Komissio vahvistaa tässä artiklassa tarkoitetut maksut.

17 artikla

1. Kannettava maksu on tuontipäivänä sovellettava maksu.

2. Edellä 1 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnissa voidaan kuitenkin päättää maksun ennakkovahvistuksesta.

Tällöin todistushakemuksen jättöpäivänä sovellettavaa tuontikuukauden aikana voimassa olevan kynnyshinnan mukaan tarkistettua maksua sovelletaan tämän tuontitodistuksen voimassaoloaikana toteutettavaan tuontiin hakemuksesta. Maksua voidaan korottaa samanaikaisesti maksun kanssa vahvistettavalla lisämaksulla.

3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti edellytykset ennakkovahvistuksen soveltamisesta ja lisämaksujen vahvistusäännöt.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, 2 kohdassa säädetyn järjestelmän soveltamisesta päätetään 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos nämä edellytykset eivät enää täyty, toimenpide kumotaan samaa menettelyä noudattaen.

Edellä 2 kohdassa säädettyä järjestelmää voidaan päättää soveltaa kokonaan tai osittain kuhunkin 1 artiklan 1 kohdan d, f ja g alakohdassa tarkoitettuun tuotteeseen samaa menettelyä noudattaen.

5. Maksun ennakkovahvistusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

6. Komissio vahvistaa lisämaksut.

7. Jos markkinatilannetta tarkasteltaessa todetaan maksun ennakkovahvistusta koskevien säännösten soveltamisesta johtuvia vaikeuksia tai jos tällaisia vaikeuksia uhkaa syntyä, voidaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää näiden säännösten soveltamisen keskeyttämisestä niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen.

Erittäin kiireellisissä tapauksissa komissio voi tarkasteltuaan tilannetta kaikkien käytettävissään olevien tietojen perusteella päättää keskeyttää ennakkovahvistuksen enintään kolmen työpäivän ajaksi. Todistushakemuksia, joihin liittyy ennakkovahvistushakemus, ei keskeyttämisaikana hyväksytä.

18 artikla

1. Jos sokerin maailmanmarkkinahinta on interventiohintaa korkeampi, voidaan säätää kyseisen sokerin vientimaksun soveltamisesta. Maksua on sovellettava, kun valkoisen sokerin tai raakasokerin cif-hinta on vastaavaa kynnyshintaa korkeampi.

Jollei neuvosto 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen toisin säädä, kannettava maksu on vientipäivänä sovellettava maksu.

2. Jos valkoisen sokerin tai raakasokerin cif-hinta on kynnyshintaa korkeampi, voidaan päättää avustuksen myöntämisestä kyseisen tuotteen tuonnille.

3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt 1 ja 2 kohdan soveltamisesta.

4. Edellä 1 artiklan 1 kohdan b, c, d, f ja g alakohdassa tarkoitetuista tuotteista voidaan antaa 1 ja 2 kohtaa vastaavia sekä niiden soveltamiseksi annettuja sääntöjä vastaavia säännöksiä 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

6. Komissio vahvistaa tämän artiklan soveltamisesta johtuvat maksut.

19 artikla

1. Siinä määrin kuin on tarpeen sallia 1 artiklan 1 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vienti sellaisenaan tai liitteessä I mainittuina tavaroina saman kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen perusteella, voidaan näiden noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus korvata vientituella.

Raakasokerille myönnetty tuki ei saa olla suurempi kuin valkoiselle sokerille myönnetty tuki.

2. Tuen myöntämisestä voidaan säätää 1 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden viennille sellaisinaan tai liitteessä I mainittuina tavaroina.Tuen taso määritetään 100 kilogrammaa kuiva-ainetta kohti ottaen huomioon erityisesti:

a)

yhteisen tullitariffin alanimikkeeseen 17.02 B II a kuuluvien tuotteiden vientiin sovellettava tuki;

b)

edellä 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin sovellettava tuki;

c)

kyseiseen vientiin liittyvät taloudelliset seikat.

3. Tukea vahvistettaessa on otettava huomioon erityisesti tarve saavuttaa tasapaino kolmansiin maihin jalostettuina tavaroina vietäviksi tarkoitettujen yhteisön perustuotteiden käytön ja näiden maiden jalostusliikenteeseen hyväksyttyjen tuotteiden käytön välillä.

Tuki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä. Se voi vaihdella määräpaikan mukaan.

Vahvistettu tuki myönnetään hakemuksesta.

Sovellettava tuki on vientipäivänä voimassa oleva tuki.

Tuen ennakkovahvistuksesta voidaan päättää 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. Tuet vahvistetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen:

a)

määräajoin

tai

b)

tarjouskilpailulla.

Tarvittaessa komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa määräajoin vahvistettavaa tukea muuna ajankohtana.

5. Jos markkinatilannetta tarkasteltaessa todetaan tuen ennakkovahvistusta koskevien säännösten soveltamisesta johtuvia vaikeuksia tai jos tällaisia vaikeuksia uhkaa syntyä, voidaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää näiden säännösten soveltamisen keskeyttämisestä niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen.

Erittäin kiireellisissä tapauksissa komissio voi tarkasteltuaan tilannetta kaikkien sen käytettävissä olevien tietojen perusteella päättää ennakkovahvistuksen keskeyttämisestä enintään kolmen työpäivän ajaksi. Todistushakemuksia, joihin liittyy hakemus ennakkovahvistuksesta, ei keskeyttämisaikana hyväksytä.

6. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

7. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

20 artikla

Siinä määrin kuin on tarpeen sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ehkäistä kokonaan tai osittain sisäisen jalostusliikennemenettelyn käytön:

P edellä 1 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta

ja

P erityistapauksissa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sellaisten tuotteiden osalta, jotka on tarkoitettu liitteessä I tarkoitettujen tavaroiden valmistukseen.

21 artikla

1. Yhteisen tullitariffin yleisiä tulkintasääntöjä ja erityisiä sen soveltamista koskevia sääntöjä sovelletaan tässä asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden luokitteluun; tämän asetuksen soveltamiseen perustuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

2. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä tai jollei neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta toisin päätä, kielletään:

P tullien kantaminen 1 artiklan 1 kohdan a Pd, f ja g alakohdassa tarkoitetuista tuotteista,

P vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen kantaminen,

P määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

Vaikutukseltaan määrällisiä rajoituksia vastaavina toimenpiteinä pidetään muun muassa tuonti- tai vientitodistusten myöntämisen rajoittamista tiettyyn oikeudensaajien ryhmään.

22 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin vaikutuksesta yhden tai useamman 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yksityiskohtaiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittelee ne tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista toimenpiteistä, jotka annetaan tiedoksi jäsenvaltioille ja joita sovelletaan välittömästi.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen 24 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Jokainen jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavien kolmen työpäivän kuluessa. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen.

III OSASTO

KIINTIÖJÄRJESTELMÄ

23 artikla

1. Jäljempänä olevia 24 P32 artiklaa sovelletaan markkinointivuosina 1981/1982 P1985/1986.

2. Neuvosto antaa ennen 1 päivää marraskuuta 1985 perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen 1 päivästä heinäkuuta 1986 sovellettavan järjestelmän.

24 artikla

1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä tässä osastossa säädetyin edellytyksin A-kiintiö ja B-kiintiö jokaiselle niiden alueelle sijoittautuneelle sokerin- tai isoglukoosintuotantoyritykselle, jolla oli 1 päivästä heinäkuuta 1980 alkaen 30 päivään kesäkuuta 1981 peruskiintiö, sellaisena kuin se on määritelty tapauksen mukaan asetuksella (ETY) N:o 3330/70 tai asetuksella (ETY) N:o 1111/77, tai joka on tuottanut Kreikassa sokeria tai isoglukoosia tänä aikana.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

"A-sokerilla" tai "A-isoglukoosilla" sokeri- tai isoglukoosimäärää, joka on tuotettu määritettynä markkinointivuonna kyseisen yrityksen A-kiintiön rajoissa;

b)

"B-sokerilla" tai "B-isoglukoosilla" sokeri- tai isoglukoosimäärää, joka on tuotettu määritettynä markkinointivuonna ja joka on suurempi kuin A-kiintiö, mutta pienempi kuin kyseisen yrityksen A- ja B-kiintiöiden yhteismäärä;

c)

"C-sokerilla" tai "C-isoglukoosilla" sokeri- tai isoglukoosimäärää, joka on tuotettu määritettynä markkinointivuonna ja joka on suurempi kuin kyseisen yrityksen A- ja B-kiintiöiden yhteismäärä;

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen A- ja B-kiintiöiden myöntämiseksi vahvistetaan seuraavat perusmäärät:

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jokaisen sokerin- tai isoglukoosintuotantoyrityksen A-kiintiö on yhtä suuri kuin peruskiintiö, joka sille on myönnetty 1 päivästä heinäkuuta 1980 alkaen 30 päivään kesäkuuta 1981.

Kuitenkin sokerintuotantoyritysten, jotka ovat sijoittautuneet:

a)

Italiaan, viiteperuskiintiö on korjattava kertoimella, joka ilmaisee Italialle 2 kohdan I alakohdan a alakohdassa vahvistetun perusmäärän ja Italian myöntämien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen peruskiintiöiden yhteismäärän välisen suhteen;

b)

Kreikkaan, sokerintuotantoyrityksen A-kiintiö on yhtä suuri kuin 2 kohdan I alakohdan a alakohdassa Kreikalle vahvistettu perusmäärä.

Kahden Kreikkaan sijoittautuneen isoglukoosintuotantoyrityksen osalta Kreikan on lisäksi jaettava 2 kohdan I alakohdan b alakohdassa vahvistettu perusmäärä niiden kesken seuraavasti:

P isoglukoosintuotannon ennen 1 päivää tammikuuta 1981 aloittaneen yrityksen A-kiintiö on 6 377 tonnia kuivaainetta,

P isoglukoosintuotannon 1 päivän tammikuuta 1981 jälkeen aloittaneen yrityksen A-kiintiö on 4 145 tonnia kuivaainetta.

4. Kunkin sokerintuotantoyrityksen B-kiintiö määritetään sen peruskiintiön ulkopuolella tuotetusta sokerista, mutta sen enimmäiskiintiön rajoissa ja todettuna sellaiseksi asetuksen (ETY) N:o 3330/74 mukaisesti sokerin kunakin markkinointivuonna 1975/1976 P1979/1980. Jos yritykselle on siirretty toisen yrityksen peruskiintiö kokonaan tai osittain, ennen siirron voimaantuloa tämän viimeksi mainitun yrityksen mainittuina sokerin markkinointivuosina toteuttamaa vastaavaa tuotantoa pidetään edellä mainitussa toteamistarkoituksessa siirron saaneen yrityksen tuotantona. Yrityksen B-kiintiö on suuruudeltaan edellä mainituilta markkinointivuosilta niiden kolmen vuoden tuotantojen keskiarvo, joina yrityksen tuotanto oli suurin.

Kuitenkin, jollei 25 artiklasta muuta johdu:

a)

rajoittamatta b alakohdan säännösten soveltamista, yrityksen B-kiintiö ei saa olla vähemmän kuin 10 prosenttia 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta peruskiintiöstä ja Kreikkaan sijoittautuneen yrityksen B-kiintiö ei saa olla vähemmän kuin 10 prosenttia sen A-kiintiöstä;

b)

kun ensimmäisen alakohdan ja a alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti määritettyjen B-kiintiöiden yhteismäärä ei vastaa 2 kohdan II alakohdan a alakohdassa kyseiselle alueelle vahvistettua määrää, näihin B-kiintiöihin sovelletaan mainitun yhteismäärän ja vastaavan vahvistetun määrän välisen suhteen ilmaisevaa kerrointa;

c)

asetuksen (ETY) N:o 3330/74 32 artiklan säännöksiä soveltaneisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneen kunkin sokerintuotantoyrityksen B-kiintiö on määritettävä ottaen huomioon yrityksen peruskiintiön ulkopuolinen tuotanto ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna aikana ilman, että tällä tavalla määritettyjen B-kiintiöiden yhteismäärä voisi olla suurempi kuin 2 kohdan II alakohdan a alakohdassa vahvistettu kyseinen B-perusmäärä.

5. Kunkin isoglukoosintuotantoyrityksen B-kiintiö on 23,55 prosenttia sen 3 kohdan tapauksen mukaan ensimmäisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti määritetystä A-kiintiöstä.

Kuitenkin muiden kuin 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen yritysten B-kiintiö ei saa 1 päivästä heinäkuuta 1979 alkaen 30 päivään kesäkuuta 1980 olla vähemmän kuin peruskiintiön ulkopuolinen, mutta sen enimmäiskiintiön rajoissa oleva isoglukoosintuotanto.

6. Neuvosto määrittää tarvittaessa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta isoglukoosin vakiolaadun ja tuotettujen määrien muuntamisessa tämän vakiolaadun määriksi käytettävän järjestelmän perusteet.

7. Neuvosto tarkastelee maailmanmarkkinoiden hankintatilannetta ennen 1 päivää tammikuuta 1984 komission kertomuksen perusteella ja määrittää tarvittaessa A- ja B-kiintiöt uudelleen 43 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

8. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 6 kohdassa tarkoitettuun muuntamisjärjestelmään liittyvät yksityiskohtaiset säännöt annetaan tarvittaessa 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

25 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat siirtää A- ja B-kiintiöitä yritysten välillä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin ja ottaen huomioon kunkin kyseisen osapuolen edut, erityisesti juurikkaan tai sokeriruo'on tuottajien edut.

2. Jäsenvaltiot voivat pienentää kunkin alueelleen sijoittautuneen sokerintuotantoyrityksen tai isoglukoosintuotantoyrityksen A- ja B-kiintiöitä kokonaismäärällä, joka on 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aikana enintään 10 prosenttia tapauksen mukaan 24 artiklan mukaisesti määritetystä A-kiintiöstä tai B-kiintiöstä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua 10 prosentin rajaa ei sovelleta Italiassa ja Ranskan merentakaisissa departementeissa silloin, kun kiintiöt on siirretty juurikas- tai ruokoalan ja kyseisen alueen sokerialan rakenneuudistussuunnitelmien perusteella, siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta voidaan mahdollistaa näiden suunnitelmien toteuttaminen.

Rakenneuudistussuunnitelmat ja niistä johtuvat A- ja B-kiintiöihin vaikuttavat toimenpiteet on annettava tiedoksi komissiolle viipymättä.

3. Jäsenvaltioiden on myönnettävä peruutetut A- tai B-kiintiöiden määrät sellaisenaan yhdelle tai useammalle yritykselle, jolla on tai ei ole kiintiöitä ja joka on sijoittautunut samalle 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle alueelle kuin yritykset, joilta nämä määrät on peruutettu.

Kuitenkin Ranskan tasavalta voi pienentää merentakaisiin departementteihin sijoittautuneiden yritysten 24 artiklan mukaisesti määritettyjä A-kiintiöitä määrällä, joka ei ole kokonaisuudessaan suurempi kuin 30 000 tonnia valkoista sokeria, ja myöntää tällä tavoin poistetut määrät yhdelle tai useammalle emämaahan sijoittautuneelle yritykselle. Kunkin kyseisen yrityksen A-kiintiö ei voi pienentämisen jälkeen olla pienempi kuin tälle yritykselle sokerin markkinointivuosina 1977/1978 P 1979/1980 asetuksen (ETY) N:o 3330/74 mukaisesti todettu peruskiintiön rajoissa toteutettu keskimääräinen sokerintuotanto.

4. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt kiintiöiden muuttamisesta erityisesti yritysten sulautumisen tai luovutuksen yhteydessä.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan tarvittaessa 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

26 artikla

1. Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, C-sokeria, jota ei siirretä 27 artiklan mukaisesti, ja C-isoglukoosia ei saa myydä yhteisön sisämarkkinoilla ja ne on vietävä sellaisinaan ennen kyseisen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa 1 päivää tammikuuta.

Edellä olevia 8, 9, 18 ja 19 artiklaa ei sovelleta tähän sokeriin, ja 18 ja 19 artiklaa ei sovelleta tähän isoglukoosiin.

2. Siinä määrin kuin on tarpeen yhteisön sokerin hankinnan varmistamiseksi voidaan poikkeuksellisesti päättää soveltaa 18 artiklaa C-sokeriin. Tällöin päätetään samanaikaisesti, että kyseisen C-sokerin koko määrä voidaan myydä sisämarkkinoilla perimättä 3 kohdassa säädettyä maksua.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä on säädettävä erityisesti maksun perimisestä 1 kohdassa tarkoitetusta C-sokerista ja C-isoglukoosista, joiden vientiä sellaisinaan määräajan kuluessa ei ole todistettu määritettävänä päivänä.

27 artikla

1. Kukin yritys voi päättää siirtää A-kiintiötä suuremman sokerintuotannon kokonaan tai osittain seuraavaan markkinointivuoteen kyseisen seuraavan vuoden tuotannon lukuun. Tämä päätös on peruuttamaton.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekevien yritysten:

P on ilmoitettava siirrettävä määrä kyseiselle jäsenvaltiolle ennen 1 päivää helmikuuta,

P ja niiden on sitouduttava varastoimaan tämä siirretty määrä 1 päivästä helmikuuta seuraavan vuoden 31 päivään tammikuuta; tämän ajan varastointikustannukset korvataan 8 artiklan säännöksiä noudattaen.

Ranskan Guadeloupen ja Martiniquen departementtien yritysten osalta ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainittu päivämäärä "1 päivää helmikuuta" korvataan kuitenkin päivämäärällä "1 päivää toukokuuta" ja saman alakohdan toisessa luetelmakohdassa mainittu ajanjakso 1 päivästä helmikuuta seuraavan vuoden 31 päivään tammikuuta korvataan ajanjaksolla 1 päivästä toukokuuta seuraavan vuoden 30 päivään huhtikuuta.

Jos kyseisen markkinointivuoden lopullinen tuotanto on pienempi kuin tämän siirtopäätöksen ajankohtana tehty arvio, voidaan siirrettyä määrää ennen seuraavan markkinointivuoden 1 päivää elokuuta muuttaa taannehtivasti.

3. Sellaiset yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, joilla voidaan säätää siirrettäviksi hyväksyttyjen sokerimäärien rajat, annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä säädetään erityisesti maksun perimisestä 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta varastoitavasta määrästä, joka on myyty mainitun varastointijakson aikana.

28 artikla

1. Ennen markkinointivuosien 1981/1982 P1985/1986 loppua todetaan:

a)

kyseisenä markkinointivuonna tuotetun A- ja B-sokerin sekä A- ja B-isoglukoosin ennakoitava määrä;

b)

kyseisenä markkinointivuonna yhteisössä kulutukseen myytävän sokerin ja isoglukoosin ennakoitava määrä;

c)

vietävä ylijäämä, joka saadaan vähentämällä a alakohdassa tarkoitetusta määrästä b alakohdassa tarkoitettu määrä;

d)

ennakoitava keskimääräinen tappio tai ennakoitava keskimääräinen tulo sokeritonnia kohti kyseisenä markkinointivuonna toteutettavien vientisitoumusten osalta.

Tämä keskimääräinen tappio tai keskimääräinen tulo on tukien kokonaismäärän ja maksujen kokonaismäärän välisen erotuksen suuruinen kyseisten vientisitoumusten kokonaistonnimäärältä.

e)

ennakoitava kokonaistappio tai ennakoitava kokonaistulo, jotka saadaan kertomalla c alakohdassa tarkoitettu ylijäämä d alakohdassa tarkoitetulla keskimääräisellä tappiolla tai keskimääräisellä tulolla.

2. Ennen markkinointivuosien 1982/1983 P1985/1986 loppua todetaan yhdistävästi toteamisvuotta edeltävien markkinointivuosien 1981/1982 P1984/1985 osalta:

a)

vietävä ylijäämä, joka on määritetty A- ja B-sokerin ja A- ja B-isoglukoosin lopullisen tuotannon sekä yhteisössä kulutukseen myydyn sokerin ja isoglukoosin lopullisen määrän perusteella;

b)

keskimääräinen tappio tai tulo sokeritonnia kohti, joka saadaan 1 kohdan d alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun laskusäännön mukaisesti määritetystä kyseisten vientisitoumusten kokonaismäärästä;

c)

kokonaistappio tai kokonaistulo, joka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu ylijäämä b alakohdassa tarkoitetulla keskimääräisellä tappiolla tai tulolla;

d)

perittyjen perustuotantomaksujen ja B-maksujen kokonaismäärä.

Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu ennakoitava kokonaistappio tai ennakoitava kokonaistulo tarkistetaan c ja d alakohdassa tarkoitettujen määrien välisen erotuksen perusteella.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitetut 2 kohdan mukaisesti tarkistetut toteamukset johtavat ennakoitavaan kokonaistappioon, tappio jaetaan kyseisenä markkinointivuonna tuotetun A- ja B-sokerin ja A- ja B-isoglukoosin ennakoitavalla määrällä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan 1 kohdan soveltamista. Tuloksena oleva määrä peritään valmistajilta perustuotantomaksuna heidän A- ja B-sokerin ja A- ja B-isoglukoosin tuotannostaan.

Tämä maksu ei saa kuitenkaan ylittää:

P kyseisen sokerin osalta kahta prosenttia valkoisen sokerin interventiohinnasta olevaa enimmäismäärää,

ja

P kyseisen isoglukoosin osalta sokerinvalmistajilta perittävän perustuotantomaksun osuutta.

4. Jos perustuotantomaksun enimmäismäärällä ei voida kattaa kokonaan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kokonaistappiota, jäännös jaetaan kyseisenä markkinointivuonna tuotetun B-sokerin ja B-isoglukoosin ennakoitavalla määrällä. Tuloksena oleva määrä peritään valmistajilta B-maksuna heidän B-sokerin ja B-isoglukoosin tuotannostaan. Jollei 5 kohdasta muuta johdu, tämä maksu ei saa kuitenkaan ylittää:

P B-sokerin osalta 30 prosenttia valkoisen sokerin interventiohinnasta,

ja

P B-isoglukoosin osalta sokerinvalmistajilta perittävän B-maksun osuutta.

5. Jos perustuotantomaksun ja B-maksun enimmäismäärällä ei voida kattaa kokonaan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kokonaistappiota, 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainittu enimmäisprosenttiosuus korjataan kuitenkin siten, että tämä prosenttiosuus voidaan korottaa enintään 37,5 prosenttiin. Edellä 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa mainittu prosenttiosuus tarkistetaan tämän korjauksen mukaisesti.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien korjauksen. Näitä korjattuja prosenttiosuuksia sovelletaan markkinointivuoteen, joka seuraa välittömästi markkinointivuotta, jolle tappioiden kattamaton jäännös todettiin.

6. Jäsenvaltioiden on perittävä maksut.

7. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta sekä perittävien maksujen määrät annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

29 artikla

1. Jos sokerin markkinointivuonna 1980/1981 asetuksen (ETY) N:o 3330/74 27 artiklassa tarkoitetut kokonaistappiot:

a)

eivät ole kokonaan katettavissa tuotantomaksutuloilla, tästä johtuva kattamaton jäännös lisätään tämän asetuksen 28 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun ennakoitavaan kokonaistappioon markkinointivuonna 1981/1982.

Poiketen asetuksen (ETY) N:o 3330/74 27 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta tämä jäännös lasketaan pitäen takuumääränä yhteisön kulutusta elintarvikkeiksi, ilmaistuna valkoisen sokerin määränä sokerin markkinointivuonna 1980/1981;

b)

on laskettu ottaen huomioon a alakohdan toinen alakohta, ovat tuotantomaksutuloja pienemmät, tätä erotusta vastaava määrä tapauksen mukaan joko vähennetään ennakoitavasta kokonaistappiosta tai lisätään ennakoitaviin kokonaistuloihin, jotka johtuvat tämän asetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamisesta.

2. Jos perustuotantomaksu on pienempi kuin 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä tai jos B-maksu on pienempi kuin mainitun artiklan 4 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä, tarvittaessa muutettuna 5 kohtaa noudattaen, sokerinvalmistajien on maksettava sokerijuurikkaan myyjille 60 prosenttia kyseisen maksun enimmäismäärän ja perittävän maksun välisestä erotuksesta.

Juurikastonnilta maksettava määrä vahvistetaan vakiolaadulle.

Edellä 6 artiklassa tarkoitettuja hinnankorotuksia ja- alennuksia sovelletaan tähän määrään.

3. Yhteisön sokerinvalmistajat voivat vaatia yhteisössä tuotetun ruo'on myyjiltä 60 prosentin suuruista maksun korvausta siitä sokerimäärästä, josta kyseinen maksu perittiin.

4. Jäsenvaltioiden on sokerinvalmistajien toimittamien tietojen perusteella huolehdittava siitä, että juurikkaista suoritettu maksu vastaa asiaa koskevia yhteisön säännöksiä.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

30 artikla

1. Sokerin valmistukseen tarkoitetun juurikkaan toimitussopimuksissa juurikkaat on eriteltävä sen mukaan, ovatko näistä juurikkaista valmistettavat sokerimäärät:

a)

A-sokeria;

b)

B-sokeria;

c)

muuta kuin A- tai B-sokeria.

Sokerinvalmistajien on ilmoitettava kustakin yrityksestä seuraavat tiedot sille jäsenvaltiolle, jossa kyseinen yritys tuottaa sokeria:

P edellä a alakohdassa tarkoitettujen juurikkaiden määrät, joista on tehty sopimuksia ennen kylvöä, sekä sokeripitoisuus, johon sopimus perustuu,

P vastaava arvioitu saanto.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja.

2. Poiketen 6 artiklan 2 kohdan b alakohdasta ja 32 artiklasta kunkin sokerinvalmistajan, joka ei ole ennen kylvöä tehnyt toimitussopimuksia A-juurikkaan vähimmäishinnalla A-kiintiötä vastaavasta juurikasmäärästä, on maksettava kustakin kyseisessä yrityksessä sokeriksi jalostettavasta juurikasmäärästä vähintään mainittu vähimmäishinta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksistä voidaan kuitenkin poiketa toimialakohtaisessa sopimuksessa.

4. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja tarvittaessa perusteet, joita tuottajien on noudatettava jakaessaan juurikkaan myyjien kesken juurikasmääriä, joista sopimukset on tehtävä 1 kohdan mukaisesti ennen kylvöä, annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

31 artikla

1. Voidaan päättää, että tiettyjen tuotteiden valmistukseen käytettyä sokeria tai isoglukoosia ei pidetä tuotantona tässä osastossa tarkoitetussa merkityksessä.

2. Neuvosto määrittää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt 1 kohdan soveltamisesta ja samassa kohdassa tarkoitetut tuotteet.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

32 artikla

1. Sokerinvalmistajat voivat ostaa C-sokerin tai 31 artiklassa tarkoitetun sokerintuotantoon tarkoitettuja juurikkaita kyseiseltä yritykseltä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vähimmäishintoja alhaisemmilla hinnoilla.

2. Kuitenkin sokerimäärää vastaavan ostetun juurikasmäärän osalta,

P joka myydään sisämarkkinoilla 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti

P tai siirretään seuraavaan markkinointivuoteen 27 artiklan mukaisesti,

kyseisten sokerinvalmistajien on tarvittaessa tarkistettava ostohinta siten, että se vastaa vähintään A-juurikkaan vähimmäishintaa.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan tarvittaessa 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

IV OSASTO

ETUUSKOHTELUN ALAISTEN TUONTIEN

JÄRJESTELMÄ

33 artikla

Jäljempänä olevia 34 P37 artiklaa sovelletaan ruokosokeriin, raakasokerina tai valkoisena sokerina, jäljempänä "etuuskohtelun alainen sokeri", joka kuuluu yhteisen tullitariffin nimikkeeseen 17.01, on liitteessä II tarkoitetusta valtiosta, maasta tai alueelta peräisin ja tuodaan yhteisöön:

a)

28 päivänä helmikuuta 1975 allekirjoitetussa Lomén sopimuksessa AKT-ETY olevan pöytäkirjan 3 sokerista, joka on liitetty uudelleen 31 päivänä lokakuuta 1979 allekirjoitettuun toisessa Lomén sopimuksessa AKT-ETY olevaan pöytäkirjaan 7, mukaisesti;

b)

päätöksen 80/1186/ETY mukaisesti;

c)

15 päivänä heinäkuuta 1975 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Intian tasavallan välisen ruokosokeria koskevan sopimuksen mukaisesti.

34 artikla

Interventioelinten tai muiden yhteisön nimeämien asiamiesten ostaessa takuuhintaan etuuskohtelun alaista sokeria, jonka laatu poikkeaa vakiolaadusta, takuuhinnat on tarkistettava hinnankorotuksia tai -alennuksia soveltaen.

35 artikla

1. Edellä 16 artiklassa tarkoitettua maksua ei sovelleta etuuskohtelun alaisen sokerin tuontiin.

2. Edellä 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista kielloista ei voida poiketa etuuskohtelun alaisen sokerin kohdalla.

36 artikla

1. Laskettaessa etuuskohtelun alaista raakasokeria vapaaseen liikkeeseen yhteisössä markkinointivuosina 1981/1982 P1983/1984 on kannettava erotusmaksu.

Tämä maksu on 100 kilogrammaa valkoisena sokerina ilmaistua sokeria kohti markkinointivuosina:

P 1981/1982 2,25 ECUa,

P 1982/1983 1,50 ECUa,

P 1983/1984 0,75 ECUa.

2. Poiketen 1 kohdasta:

a)

maksua ei kanneta:

P muusta kuin puhdistettavaksi tarkoitetusta etuuskohtelun alaisesta raakasokerista, joka kuuluu yhteisen tullitariffin alanimikkeeseen 17.01 B II

tai

P muusta kuin ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetusta etuuskohtelun alaisesta raakasokerista, joka on tarkoitettu puhdistamossa puhdistettavaksi ja josta on annettava erotusmaksun suuruinen vakuus;

b)

määritettäville yhteisön alueille tuodun ja muussa teknisessä yksikössä kuin puhdistamossa puhdistetun etuuskohtelun alaisen raakasokerin osalta voidaan säätää maksun kantamatta jättämisestä kokonaan tai osittain.

3. Tässä artiklassa "puhdistamolla" tarkoitetaan teknistä yksikköä, jonka ainoa toiminta on raakasokerin tai ennen sokerin jähmettämistä tuotettujen siirappien puhdistaminen.

37 artikla

1. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta:

a)

yleiset säännöt tämän osaston soveltamisesta ja erityisesti 33 artiklassa mainittujen asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevat säännöt;

b)

edellä olevan 36 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamista koskevat edellytykset.

2. Yksityiskohtaiset säännöt tämän osaston soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

V OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

38 artikla

Sokerimarkkinoiden häiriintymisen välttämiseksi hintatason muuttumisen vuoksi markkinointivuodesta toiseen siirryttäessä tai samana markkinointivuonna tarvittavat säännökset voidaan antaa 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

39 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot.

Yksityiskohtaiset säännöt tällaisten tietojen toimittamisesta ja levittämisestä annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

40 artikla

1. Perustetaan sokerin hallintokomitea, jäljempänä "komitea", joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

41 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa näistä toimenpiteistä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan 45 äänen enemmistöllä.

3. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle; siinä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa.

42 artikla

Komitea voi käsitellä myös muita kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

43 artikla

Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita, jotka on valmistettu tai saatu muista kuin perustamissopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista, ei hyväksytä vapaaseen liikkeeseen laskettaviksi yhteisössä.

44 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 92 P94 artiklaa sovelletaan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

45 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siten, että otetaan huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet.

46 artikla

1. Markkinointivuosina 1981/1982 P1985/1986 Italian tasavallalla ja Ranskan tasavallalla on oikeus myöntää 2 ja 3 kohdassa säädetyin edellytyksin sokerijuurikkaan tuottajille, sokeriruo'on tuottajille ja tarvittaessa sokerin tuottajille mukautustukia.

2. Italiassa voidaan 1 kohdassa tarkoitettuja tukia myöntää ainoastaan kunkin sokerintuotantoyrityksen A- ja B-kiintiön rajoissa toteuttaman sokerimäärän tuotannolle.

Tuotetun sokerin osalta:

a)

Keski- ja Etelä-Italiassa tukien enimmäismäärä 100 kilogrammaa valkoista sokeria kohti ei saa olla enemmän kuin 23,64 prosenttia 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistetusta valkoisen sokerin interventiohinnasta kaikkina 1 kohdassa tarkoitettuina markkinointivuosina;

b)

Pohjois-Italiassa tukien enimmäismäärä määritetään kunakin 1 kohdassa tarkoitettuna markkinointivuonna alentamalla a alakohdassa mainittua prosenttiosuutta kahdella prosenttiyksiköllä markkinointivuodesta 1981/1982.

3. Ranskassa 1 kohdassa tarkoitettuja tukia voidaan myöntää ainoastaan Ranskan merentakaisissa departementeissa tuotetulle valkoisen sokerin määrälle, joka ei ole suurempi kuin näille alueille myönnetty perusmäärä, vähennettynä mahdollisilla 25 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisilla kiintiöiden siirroilla. Tämä tuki ei saa olla suurempi kuin 6,04 ECUa valkoisena sokerina ilmaistua 100 kilogrammaa kohti.

4. Lisäksi markkinointivuosina 1981/1982 P1985/1986 Italian tasavallalla on oikeus Italiassa parhaan maksukyvyn omaavalle asiakkaalle myönnetyn korkokannan ollessa enemmän kuin kolme prosenttia tai korkeampi kuin 8 artiklassa tarkoitetun korvausmäärän laskemisessa käytetty korkokanta, kattaa tämän eron vaikutus varastointikustannuksiin kansallisella tuella.

47 artikla

Jos on tarpeen mahdollistaa erityistoimenpiteillä yhteisön liittymisestä kansainväliseen sokerisopimukseen aiheutuvien velvoitteiden täytäntöönpano tämän asetuksen mukaisesti, neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta nämä toimenpiteet, jotka voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä.

48 artikla

Jos on tarpeen helpottaa siirtymätoimenpiteillä siirtymistä tämän asetuksen järjestelmään, erityisesti jos mainitun järjestelmän täytäntöönpanossa säädettynä päivänä ilmenee merkittäviä vaikeuksia, nämä toimenpiteet annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Niitä sovelletaan enintään 30 päivään kesäkuuta 1982.

49 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1981.

3. Asetukset (ETY) N:o 3330/74 ja (ETY) N:o 1111/77 sekä asetuksen (ETY) N:o 3331/74 1 ja 2 artikla kumotaan 30 päivänä kesäkuuta 1981.

4. Viitteitä ja viittauksia asetuksiin N:o 1009/67/ETY, (ETY) N:o 3330/74 ja (ETY) N:o 1111/77, jotka sisältyvät näiden asetusten täytäntöön panemiseksi annettuihin säädöksiin, pidetään viittauksina tähän asetukseen.

Viitteet ja viittaukset kumottujen asetusten artikloihin luetaan liitteessä III olevan vastaavuustaulukon avulla.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 30 päivänä kesäkuuta 1981.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. BRAKS

() EYVL N:o C 271, 18.10.1980, s. 2

() EYVL N:o C 90, 21.4.1981, s. 88

() EYVL N:o C 348, 31.12.1980, s. 14

() EYVL N:o L 166, 23.6.1978, s. 1

() EYVL N:o L 361, 31.12.1980, s. 1

() EYVL N:o L 190, 23.7.1975, s. 36

() EYVL N:o L 84, 28.4.1970, s. 12

() EYVL N:o L 367, 31.12.1980, s. 87

() EYVL N:o L 359, 31.12.1974, s. 1

() EYVL N:o L 360, 31.12.1980, s. 17

() EYVL N:o L 134, 28.5.1977, s. 4

() EYVL N:o L 44, 17.2.1981, s. 1

() EYVL N:o L 359, 31.12.1974, s. 18

() EYVL N:o L 162, 30.6.1979, s. 9

() EYVL N:o L 281, 1.11.1975, s. 1

() EYVL N:o L 177, 1.7.1981, s. 1

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Edellä 33 artiklassa tarkoitetut valtiot, maat ja alueet

Barbados

Malawi

Belize

Uganda

Fidzi

Kongon kansantasavalta

Guyana

St. Kitts-Nevis-Anguilla

Mauritius

Surinam

Intia

Swazimaa

Jamaika

Tansania

Kenia

Trinidad ja Tobago

Madagaskar

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

A

Asetus N:o 1009/67/ETY Asetus (ETY) N:o 3330/74

9 artikla 5 kohta 9 artikla 3 kohta

9 artikla 6 kohta 9 artikla 4 kohta

9 artikla 7 kohta 9 artikla 5 kohta

9 artikla 8 kohta 9 artikla 6 kohta

10 artikla 11 artikla

11 artikla 12 artikla

12 artikla 13 artikla

13 artikla 14 artikla

14 artikla 1 kohta toinen virke 15 artikla 1 kohta

14 artikla 2 kohta 15 artikla 2 kohta

14 artikla 3 kohta 15 artikla 3 kohta

14 artikla 4 kohta 15 artikla 4 kohta

14 artikla 5 kohta 15 artikla 5 kohta

14 artikla 6 kohta 15 artikla 6 kohta

14 artikla 7 kohta 15 artikla 7 kohta

15 artikla 16 artikla

16 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta 17 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta toinen virke

16 artikla 1 kohta toinen alakohta 17 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta ensimmäinen virke

16 artikla 1 kohta kolmas alakohta 17 artikla 1 kohta toinen alakohta

16 artikla 2 kohta 17 artikla 2 kohta

16 artikla 3 kohta 17 artikla 3 kohta

16 artikla 4 kohta 17 artikla 4 kohta

16 artikla 5 kohta ensimmäinen alakohta 17 artikla 5 kohta

16 artiklan 5 kohta toinen alakohta 17 artikla 6 kohta

17 artikla 19 artikla

19 artikla 1 kohta 20 artikla

20 artikla 21 artikla

21 artikla 22 artikla

25 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta 26 artikla 1 kohta

25 artikla 2 kohta 26 artikla 2 kohta

25 artikla 3 kohta 26 artikla 3 kohta

27 artikla 3 kohta 27 artikla 3 kohta ensimmäinen virke

31 artikla 1 ja 2 kohta 32 artikla 1 ja 2 kohta

31 artikla 3 kohta ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta 32 artikla 3 kohta

31 artikla 4 P6 kohta 32 artikla 4 P6 kohta

32 artikla 31 artikla

35 artikla 2 kohta 40 artikla

36 artikla 41 artikla

37 artikla 2 kohta 33 artikla

38 artikla 34 artikla

39 artikla 35 artikla

40 artikla 36 artikla

41 artikla 37 artikla

43 artikla 1 ja 2 kohta 39 artikla

44 artikla 42 artikla

45 artikla 1 kohta ensimmäinen virke 43 artikla

B

Asetus (ETY) N:o 3330/74 Tämä asetus

1 artikla 1 artikla

2 artikla 1 kohta 2 artikla 2 kohta

2 artikla 2 kohta 2 artikla 3 kohta

3 artikla 1, 2 ja 3 kohta 3 artikla 1 kohta

3 artikla 5 kohta 3 artikla 4 kohta

3 artikla 6 kohta 3 artikla 5 kohta

4 artikla 1 kohta 5 artikla 1 kohta

4 artikla 2 kohta 4 artikla 2 kohta

4 artikla 3 kohta 4 artikla 3 kohta

4 artikla 4 kohta 5 artikla 5 kohta

5 artikla 6 artikla

6 artikla 7 artikla 1 ja 3 kohta

7 artikla 1 kohta 7 artikla 2 kohta

8 artikla 1 kohta 8 artikla 2 kohta

8 artikla 2 kohta 8 artikla 3 kohta

8 artikla 3 kohta ensimmäinen alakohta 8 artikla 4 kohta

8 artikla 3 kohta toinen alakohta 8 artikla 5 kohta

9 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta 9 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta

9 artikla 1 kohta toinen alakohta toinen virke 9 artikla 1 kohta toinen alakohta

9 artikla 2 kohta 9 artikla 2 kohta

9 artikla 3 kohta ensimmäinen alakohta 9 artikla 4 kohta

9 artikla 4 kohta 9 artikla 3 kohta

9 artikla 5 kohta ensimmäinen ja kolmas luetelmakohta 9 artikla 5 kohta

9 artikla 5 kohta toinen luetelmakohta 3 artikla 2 kohta

9 artikla 6 kohta 9 artikla 6 kohta

9 artikla 7 kohta 36 artikla 3 kohta

10 artikla 10 artikla

11 artikla 11 artikla

12 artikla 13 artikla

13 artikla 14 artikla

14 artikla 15 artikla

15 artikla 1 kohta 16 artikla 1 kohta

15 artikla 2 kohta 16 artikla 2 kohta

15 artikla 3 kohta 16 artikla 3 kohta

15 artikla 4 kohta 16 artikla 4 kohta

15 artikla 5 kohta 16 artikla 5 kohta

15 artikla 6 kohta 16 artikla 7 kohta

15 artikla 7 kohta 16 artikla 8 kohta

16 artikla 1 kohta 17 artikla 1 kohta

16 artikla 2 kohta 17 artikla 2 kohta

16 artikla 3 kohta 17 artikla 3 kohta

16 artikla 4 kohta 17 artikla 4 kohta

16 artikla 5 kohta 17 artikla 5 kohta

16 artikla 6 kohta 17 artikla 6 kohta

16 artikla 7 kohta 17 artikla 7 kohta

17 artikla 1 kohta 18 artikla 1 kohta

17 artikla 2 kohta 18 artikla 2 kohta

17 artikla 3 kohta 18 artikla 3 kohta

17 artikla 4 kohta 18 artikla 4 kohta

17 artikla 5 kohta 18 artikla 5 kohta

17 artikla 6 kohta 18 artikla 6 kohta

18 artikla 1 kohta 12 artikla 1 kohta

18 artikla 3 kohta 12 artikla 2 kohta

19 artikla 1 kohta 19 artikla 1 kohta

19 artikla 2 kohta ensimmäinen alakohta 19 artikla 3 kohta toinen alakohta

Asetus (ETY) N:o 3330/74 Tämä asetus

19 artikla 2 kohta toinen alakohta 19 artikla 3 kohta kolmas alakohta

19 artikla 2 kohta kolmas alakohta 19 artikla 1 kohta toinen alakohta

19 artikla 2 kohta neljäs alakohta 19 artikla 3 kohta ensimmäinen alakohta

19 artikla 2 kohta viides alakohta 19 artikla 6 kohta

19 artikla 2 kohta kuudes alakohta 19 artikla 4 kohta

19 artikla 3 kohta 19 artikla 6 kohta

19 artikla 4 kohta 19 artikla 7 kohta

19 artikla 5 kohta 19 artikla 5 kohta

20 artikla 20 artikla

21 artikla 21 artikla

22 artikla 22 artikla

23 artikla 23 artikla

24 artikla 1 kohta 24 artikla 1 kohta

24 artikla 2 kohta 24 artikla 2 ja 3 kohta

24 artikla 3 kohta 25 artikla 5 kohta

24 artikla 4 kohta 24 artikla 8 kohta

25 artikla 24 artikla 4 kohta

26 artikla 1 ja 2 kohta ensimmäinen alakohta 26 artikla 1 kohta ensimmäinen ja toinen alakohta

26 artikla 2 kohta toinen alakohta 26 artikla 2 kohta

26 artikla 3 kohta 26 artikla 3 kohta

27 artikla 1, 2, 3 ja 4 kohta 28 artikla 1, 2, 3 ja 4 kohta ja 29 artikla 1 ja 2 kohta

27 artikla 5 kohta 29 artikla 3 kohta

27 artikla 6 kohta 29 artikla 4 kohta

27 artikla 7 kohta 28 artikla 7 kohta ja 29 artikla 5 kohta

28 artikla 5 artikla 3 ja 5 kohta

29 artikla 32 artikla

30 artikla 1 ja 2 kohta 30 artikla 1 ja 2 kohta

30 artikla 3 kohta 30 artikla 4 kohta

30 artikla 4 kohta 30 artikla 5 kohta

31 artikla 1 kohta 27 artikla 1 kohta

31 artikla 2 kohta 27 artikla 2 kohta

31 artikla 4 kohta 27 artikla 3 kohta

33 artikla 38 artikla

34 artikla 39 artikla

35 artikla 40 artikla

36 artikla 41 artikla

37 artikla 42 artikla

38 artikla 46 artikla

40 artikla 43 artikla

41 artikla 44 artikla

42 artikla 45 artikla

43 artikla 33 artikla

44 artikla 34 artikla

45 artikla 35 artikla

46 artikla 36 artikla 1 ja 2 kohta

47 artikla 37 artikla

48 artikla 48 artikla

49 artikla 49 artikla

Liite I Liite I

Liite II Liite II

Liite III Liite III

C

Asetus (ETY) N:o 1111/77 Tämä asetus

1 artikla 1 artikla 1 kohta f ja g alakohta ja 2 kohta C alakohta

2 artikla 13 artikla

3 artikla 1 kohta 16 artikla 1 ja 6 kohta

3 artikla 2 kohta 17 artikla 1 kohta

3 artikla 3 kohta 16 artikla 7 kohta

3 artikla 4 kohta 16 artikla 8 kohta

4 artikla 1 kohta 19 artikla 2 ja 3 kohta ensimmäinen alakohta

4 artikla 2 kohta 19 artikla 3 kohta toinen ja kolmas alakohta

4 artikla 3 kohta 19 artikla 3 kohta neljäs ja viides alakohta

4 artikla 4 kohta 19 artikla 5 kohta toinen alakohta

4 artikla 4 a kohta 19 artikla 6 kohta

4 artikla 5 kohta 19 artikla 7 kohta

5 artikla 20 artikla

6 artikla 20 artikla

7 artikla 22 artikla

8 artikla 23 artikla

9 artikla 1, 2, 3, 4, 5, 6, ja 7 kohta 24 artikla ja 26 artikla 1 kohta

9 artikla 8 kohta 28 ja 29 artikla

9 artikla 9 kohta 25 artikla 4 kohta

9 artikla 10 kohta 25 artikla 6 kohta, 28 artikla 7 kohta ja 29 artikla 5 kohta

10 artikla 39 artikla

11 artikla 40 artikla

12 artikla 41 artikla

13 artikla 42 artikla

15 artikla 43 artikla

16 artikla 44 artikla

17 artikla 45 artikla

18 artikla 48 artikla

20 artikla 49 artikla

Liite I Liite I