EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi
Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta
Asiakirja 62011CN0654
Case C-654/11 P: Appeal brought on 20 December 2011 by Transcatab SpA, in liquidation, against the judgment delivered on 5 October 2011 in Case T-39/06 Transcatab v Commission
Asia C-654/11 P: Valitus, jonka Transcatab SpA, selvitystilassa oleva yhtiö on tehnyt 20.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-39/06, Transcatab v. komissio, 5.10.2011 antamasta tuomiosta
Asia C-654/11 P: Valitus, jonka Transcatab SpA, selvitystilassa oleva yhtiö on tehnyt 20.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-39/06, Transcatab v. komissio, 5.10.2011 antamasta tuomiosta
SL C 49, 18.2.2012, s. 19—20
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
18.2.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 49/19 |
Valitus, jonka Transcatab SpA, selvitystilassa oleva yhtiö on tehnyt 20.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-39/06, Transcatab v. komissio, 5.10.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-654/11 P)
2012/C 49/33
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Transcatab SpA, selvitystilassa oleva yhtiö (edustajat: avvocato C. Osti, avvocato A. Prastaro ja avvocato G. Mastrantonio)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
|
— |
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-39/06, Transcatab v. komissio, 5.10.2011 annetun tuomion, jossa todettiin, että Standard commercial Corp (ja näin Alliance One) on yhteisvastuussa rikkomuksista, joihin Transcatab on syyllistynyt |
|
— |
alentaa Transcatabille määrättyä sakkoa kumoamalla osittain [EY] 81 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/C.38.281/B.2 — Italian raakatupakka-ala) 20.10.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 4012 lopullinen 2 artiklan c kohdan ja toteamalla, että seuraamus on laskettava Transcatabin sen liikevaihdon perusteella, joka on ollut maaliskuussa 2005 päättyneenä tilivuonna 32,338 miljoonaa euroa, asetuksen N:o 17/62 15 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti |
|
— |
kumoaa tämän johdosta edellä mainitun komission päätöksen siltä osin kuin siinä sovelletaan Transcatabiin 1,25 suuruista kerrointa sakon määrää määritettäessä |
|
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin, kuin siinä on hylätty Transcatabin väitteet, joiden mukaan: a) määrättyä sakkoa ei ole alennettu sen perusteella, ettei konkreettista vaikutusta markkinoihin ole ollut, b) vuosina 1999–2002 tapahtuneen rikkomisen intensiteetti oli heikentynyt, c) vastaavanlaisessa espanjalaisessa tapauksessa on valituksenalaisesta tuomiosta poiketen sovellettu kohtuulliseen epäilyyn liittyviä lieventäviä olosuhteita |
|
— |
velvoittaa komission korvaamaan valitusasiasta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan valittajan mukaan SEUT 296 artiklaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 ja 49 artiklaa ja joka tapauksessa Transcatabin todistustaakkaa ja puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita. Ensimmäisessä asteessa asiaa käsiteltäessä on esitetty lausumia ja todisteita niiden olettamusten kumoamiseksi, joiden mukaan SCC oli todellisuudessa käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa Transcatabiin nähden. Nämä lausumat ja todisteet ovat relevantteja tai unionin tuomioistuimen tuoreen oikeuskäytännön perusteella ainakin huomioon otettavia, ja niitä olisi pitänyt konkreettisesti tarkastella, ja mikäli ne olisi hylätty, olisi tällainen päätös pitänyt asianmukaisesti perustella. Valittaja katsoo, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt kumpaakaan. Valittaja katsoo, että tuomiolla on loukattu todistustaakkaa koskevia periaatteita ja joka tapauksessa Transcatabin puolustautumisoikeuksia, koska siinä on hyväksytty se, että riidanalaisessa päätöksessä oli käytetty uusia todisteita.
Valittaja esittää tämän jälkeen, että hylkäämällä väitteet siitä, ettei rikkomisella ollut konkreettista vaikutusta markkinoihin ja siitä, että vuosina 1999-2002 tapahtuneen rikkomisen intensiteetti oli heikentynyt, unionin yleinen tuomioistuin on ymmärtänyt tosiseikat virheellisesti ja loukannut unionin toimielinten hallinnollisten toimenpiteiden tulkintaperiaatteita, laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, rikkonut todistustaakkaa koskevia sääntöjä, Transcatabin puolustautumisoikeuksia ja periaatetta, jonka mukaan tuomioistuin ei voi lausua muusta kuin mitä on vaadittu.
Lopuksi valittaja väittää, että valituksenalaista tuomiota rasittaa väärä lainsoveltaminen, perustelujen puutteellisuus ja epäloogisuus siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkää tuomiossaan Transcatabin väitteen, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista siksi, että asiassa oli ollut sovellettu vastaavanlaisessa espanjalaisessa tapauksessa sovellettuja kohtuulliseen epäilyyn liittyviä lieventäviä olosuhteita.