52012DC0225

1. Kuluttajapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian keskeisenä edistäjänä

Kuluttajien menojen osuus EU:n BKT:stä on 56 prosenttia, ja ne ovat olennaisen tärkeitä, jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -strategian älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteet. Tämän kysynnän kannustamisella voi olla merkittävä asema pyrittäessä luotsaamaan EU ulos kriisistä.

Jotta tämä olisi mahdollista, sisämarkkinoiden potentiaalin on toteuduttava. Tietojen mukaan kuluttajilla, jotka tekevät internetin kautta ostoksia EU:ssa, on jopa 16 kertaa enemmän tuotteita valittavanaan, mutta 60 prosenttia kuluttajista ei vieläkään käytä tätä vähittäismyyntikanavaa. Tämän vastahakoisuuden seurauksena kuluttajat eivät saa täyttä hyötyä sisämarkkinoilla esiintyvästä valinnanvarasta ja hintaeroista. Jos kuluttajien luottamusta valtioiden rajat ylittävään verkkokauppaan saataisiin lisättyä asianmukaisilla poliittisilla toimilla, tämä voisi antaa potkua talouskasvulle Euroopassa. Kuluttajat, joilla on vaikutusmahdollisuuksia ja luottamusta, voivat viedä Euroopan taloutta eteenpäin.

Hyvin suunnitellulla ja toteutetulla Euroopan laajuisella kuluttajapolitiikalla annetaan kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja, jotka palkitsevat kilpailua, ja tuetaan kestävän ja resurssitehokkaan kasvun tavoitetta ottaen samalla huomioon kaikkien kuluttajien tarpeet.

Tässä Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa kartoitetaan keskeiset toimenpiteet, joita nyt tarvitaan kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi. Siinä esitetään toimenpiteitä, joilla asetetaan kuluttajat EU-politiikan keskiöön, jotta saavuttaisiin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.[1] Se käyttää perustana ja täydentää muita aloitteita, jollaisia ovat katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010, sisämarkkinoiden toimenpidepaketti, Euroopan digitaalistrategia, sähköistä kaupankäyntiä koskeva tiedonanto ja etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa.[2] Tutkimuksen ja innovoinnin alalla toimintaohjelma hyödyntää Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluvia aloitteita, jotta ymmärrettäisiin paremmin tieteelliseltä kannalta kuluttajien käyttäytymistä sekä heidän valintoihinsa liittyviä terveys-, turvallisuus- ja kestävyysnäkökohtia.[3]

Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen tarkoittaa sitä, että kuluttajille tarjotaan periaatteista ja välineistä koostuvat vankat puitteet, jotka antavat mahdollisuuden edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa taloutta. Kuluttajat, joilla on vaikutusmahdollisuuksia ja jotka voivat luottaa vankkoihin puitteisiin, jotka takaavat turvallisuuden, tiedonsaannin, valistuksen, oikeudet, valitusmahdollisuudet ja täytäntöönpanon, voivat osallistua aktiivisesti markkinoiden toimintaan ja saada ne toimimaan harjoittamalla valintamahdollisuuksiaan ja edellyttämällä oikeuksiensa noudattamista.

Perussopimuksen (SEUT-sopimuksen 12 artikla) ja perusoikeuskirjan (38 artikla) mukaisesti toimintaohjelmassa esitetään järjestelmällinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon kuluttajien edut kaikessa asiaan liittyvässä politiikassa ja painotetaan erityisesti sellaisten ongelmien ratkaisua, joita kuluttajilla on elintarvikesektorilla sekä energia-, liikenne-, digitaali- ja rahoituspalvelujen alalla.[4] Se perustuu jo saavutettuun korkeatasoiseen kuluttajansuojaan ja Euroopan oikeusalueen[5] luomisessa saavutettuun edistykseen vahvistamalla tuomareiden, oikeuslaitoksen piirissä toimivien ja lainvalvontaviranomaisten asemaa, myös valtioiden rajojen yli. 

2. Perustana EU:n vankat kuluttajansuojasäännöt

Viimeisten 50 vuoden aikana Euroopan unionissa on otettu käyttöön joukko toimintalinjoja ja sääntöjä, joilla tarjotaan korkeatasoinen suoja EU:n kuluttajille ja annetaan heille mahdollisuus hyötyä sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä, joka Euroopassa ja sen sisämarkkinoilla on saavutettu. Niihin sisältyy kattava tuoteturvallisuuspolitiikka ja ‑lainsäädäntö, jolla estetään vaarallisten tuotteiden pääsy markkinoille ja edistetään eurooppalaisen viennin korkeaa laatua. Vahvalla kuluttajalainsäädännöllä asetetaan EU:n laajuiset puitteet sopimattomien kaupallisten menettelyjen, epäreilujen sopimusehtojen ja harhaanjohtavan mainonnan torjumiseksi sekä kotimaisissa että valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa ja turvataan kuluttajien oikeus sanoutua irti sopimuksista ja käyttää asianmukaisia oikeussuojakeinoja. Hiljattain hyväksytyllä kuluttajien oikeuksia koskevalla direktiivillä on vahvistettu huomattavasti kuluttajien oikeuksia, erityisesti yhdenmukaistamalla monia verkkokauppasopimuksiin sovellettavia sääntöjä. Näiden uusien sääntöjen nopea ja tehokas täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta on olennaisen tärkeää. Palveludirektiivillä varmistetaan muun muassa, että kauppiaat eivät voi syrjiä kuluttajia pelkästään kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Kilpailusäännöt ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta EU voi torjua määräävän markkina-aseman väärinkäytöksiä, kartelleja ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista aiheutuu vahinkoa kuluttajille. Myös yksittäisillä sektoreilla, jotka ovat erityisen tärkeitä kuluttajien kannalta, EU:ssa on kehitetty monia keskeisiä oikeuksia. Esimerkiksi EU:n matkustajien oikeuksilla turvataan matkustajille oikeudet laadukkaisiin lento-, rautatie-, maantie- ja meriliikennepalveluihin, kun he liikkuvat EU:n alueella. EU:n verkkovierailumaksujen ylärajat ovat alentaneet kuluttajille aiheutuvia kohtuuttomia kustannuksia yli 70 prosenttia, ja televiestintäpaketin ansiosta kuluttajat voivat vaihtaa kiinteiden tai matkapuhelinpalvelujen tarjoajaa helposti. Lainsäädännöllä elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille ja asetuksella elintarvikkeisiin liittyvistä ravitsemus- ja terveysväitteistä tarjotaan korkeatasoinen kuluttajansuoja ja annetaan kuluttajille mahdollisuus tehdä harkittuja valintoja.

Hiljattaisiin aloitteisiin kuuluu muun muassa laatupaketti,[6] jonka komissio hyväksyi vuonna 2010 ja jolla pyritään tiedottamaan paremmin kuluttajille elintarvikkeiden laadusta sertifiointijärjestelmiä koskevalla kattavalla politiikalla, lisäarvoa tuovilla ehdoilla ja maataloustuotteille asettavilla vaatimuksilla. Heinäkuussa 2011 esitettiin tarkistettu verkkovierailuja koskeva asetus[7], joka antaa kuluttajille mahdollisuuden vaihtaa helposti verkkovierailupalvelujen tarjoajaa. Sillä otetaan myös käyttöön uusi datapalvelujen verkkovierailuhintojen yläraja jo olemassa olevien lisäksi. Lokakuussa 2011 komissio ehdotti yhteistä eurooppalaista kauppalakia[8] erilaisista sopimusoikeuksista johtuvien esteiden poistamiseksi: kyseessä on myyntisopimuksiin samoin kuin digitaalista sisältöä koskeviin sopimuksiin sovellettava yhtenäinen ja kattava joukko sääntöjä, joita elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat voivat vapaaehtoisesti päättää soveltaa. Lakia käyttämällä kuluttajat voisivat olla varmempia oikeuksistaan esimerkiksi tehdessään ostoksia verkon kautta. Heillä olisi myös valittavanaan laajempi valikoima tuotteita ja digitaalista sisältöä alhaisemmilla hinnoilla valtioiden rajojen yli. Marraskuussa 2011 tehtiin ehdotukset vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ADR) ja verkkovälitteisestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ODR[9]), jotta kaikilla kuluttajilla olisi käytettävissään tämä nopeampi ja edullisempi keino riitojen ratkaisemiseksi kauppiaiden kanssa. Verkkovälitteistä riidanratkaisua käsittelevän eurooppalaisen foorumin tavoitteena on lisätä kuluttajien luottamusta valtioiden rajat ylittävään sähköiseen kaupankäyntiin. Ehdotetulla tietosuojan uudistamista koskevalla lainsäädäntöpaketilla[10], jonka komissio hyväksyi tammikuussa 2012, vahvistetaan EU:n nykyisiä tietosuoja-alan sääntelypuitteita parantamalla kuluttajien tietosuojaan liittyviä oikeuksia, jotta voidaan lisätä heidän luottamustaan digitaalisiin sisämarkkinoihin ja valtioiden rajat ylittäviin palveluihin.

Talletussuojajärjestelmiä koskevan direktiivin tarkistuksella heinäkuussa 2010 vahvistettiin talletussuojajärjestelmien rahoitusta ja otettiin käyttöön useita kuluttajaystävällisiä säännöksiä. Komissio ehdotti heinäkuussa 2010 myös tarkistusta sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevaan direktiiviin; tarkoituksena on vahvistaa investoijille viimeisenä keinona tarjottavaa suojaa, kun palveluntarjoajat eivät – usein petoksen vuoksi – pysty palauttamaan varoja niille.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä komission lokakuussa 2011 tekemissä ehdotuksissa rahoitusmarkkinadirektiivin tarkistuksista annetaan kuluttajille/sijoittajille suoja asettamalla rahoituslaitoksille vaatimuksia ja vahvistamalla liiketoimintasääntöjä.

3. Nykyiset ongelmat ja tulevat haasteet

EU:ssa jo saavutetusta kuluttajansuojan korkeasta tasosta huolimatta EU:n kuluttajien käytännön tilannetta voidaan kuitenkin vielä parantaa. Esiin on tullut monia uusia haasteita, jotka johtuvat etenkin teknologian kehittymisestä, kestämättömistä kulutusmalleista tai sosiaalisesta syrjäytymisestä. Nämä haasteet luovat myös uusia mahdollisuuksia.

3.1          Tuotteiden, palvelujen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät haasteet

Kaiken kuluttajapolitiikan perustavoitteena on varmistaa tuotteiden, palvelujen ja elintarvikkeiden turvallisuus. Tuoteturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanossa on kuitenkin eroja jäsenvaltioiden välillä, ja kun markkinavalvonnasta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin kohdistuu resurssien rajoituksia, koko täytäntöönpanoverkoston on ponnisteltava tehdäkseen enemmän vähemmillä resursseilla.

Samaan aikaan tuotantoketjun globalisoituminen jatkuu (esimerkiksi kasvava osuus kulutustuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, kuten 85 prosenttia kaikista EU:ssa ostetuista leluista). Tämä tekee vaarallisten tuotteiden havaitsemisesta erittäin haastavan tehtävän.

Talouskriisin vuoksi kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat keskittyvät pääasiassa hintaan, mistä on vaarana, että turvallisuusnäkökohtien merkitys vähenee ja väärennökset saavat enemmän sijaa markkinoilla. Markkinavalvontaviranomaisten on pysyttävä valppaina, ja lisäponnistuksia tarvitaan tehostamalla kansallisten viranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä sekä EU:n sisällä että ulkopuolella.

Kun kuluttajapalvelujen merkitys on kasvanut ja joidenkin palvelujen valtioiden rajat ylittävä käyttö yleistynyt sisämarkkinoilla, niiden turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä perusteellisemmin, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajien turvallisuus on samalla korkealla tasolla kaikkialla sisämarkkinoilla, ja jotta voidaan arvioida EU:n tason toimien tuoma lisäarvo.

Euroopassa on jo päästy vaikuttavaan elintarvikkeiden turvallisuuden tasoon, mutta alalla tarvitaan jatkuvasti mukautuksia, kun uutta tieteellistä näyttöä tulee esiin.

3.2          Taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset

· Digitaalinen vallankumous

Internet on muuttanut perusteellisesti tavat, joilla kuluttajat tekevät ostoksia ja yritykset mainostavat ja myyvät tavaroita ja palveluja. Se on luonut innovatiivisia tapoja, joilla esimerkiksi hintoja, tuotteiden teknisiä ominaisuuksia ja laatuarvosteluja koskevia tietoja voidaan järjestää, saada, jakaa ja arvioida. Hakukoneet, hinta- ja tuotevertailusivustot, luotettavuusmerkit sekä kuluttaja-arvioinnit ovat nykyään yleisesti käytettyjä, ja niistä on tulossa olennainen osa kuluttajien käyttäytymistä ja liiketoimintamalleja. Verkkokaupan ansiosta hyvinvointi voi lisääntyä merkittävästi, koska kuluttajilla on sen kautta ostaessaan vähintään kaksinkertainen valinnanvara perinteiseen kauppaan verrattuna. Erityisesti tietotekniikan etäresurssipalvelut (nk. pilvipalvelut) voivat tarjota joustavampia palveluita, jotka eivät riipu laitteista tai sovelluksista. On laskettu, että jos sähköisen tavarakaupan osuus olisi 15 prosenttia vähittäismyynnistä ja kaikki sisämarkkinaesteet poistuisivat, kokonaishyöty kuluttajille olisi noin 204 miljardia euroa (1,7 prosenttia EU:n BKT:stä)[11].

· Kestävä kulutus

Kulutuksen kasvu kaikkialla maailmassa on lisännyt ympäristöön kohdistuvaa painetta (esim. ilmastonmuutos) ja kiristänyt kilpailua resursseista.[12] Kuluttajat ovat yhä useammin tietoisia kulutusmalliensa ympäristövaikutuksista, ja heitä olisi kannustettava ja tuettava yksityisillä ja julkisilla aloitteilla omaksumaan kestävämpiä kulutustottumuksia. Kuluttajille olisi annettava vaikutusmahdollisuuksia, ja heitä olisi autettava ja kannustettava tekemään kestäviä ja terveellisiä valintoja, joista koituu kustannussäästöjä heille itselleen ja koko yhteiskunnalle. Kuluttajilla on oikeus tietää, minkälaisia ympäristövaikutuksia niillä tuotteilla (tavaroilla ja palveluilla) on, joita he aikovat ostaa, niiden koko elinkaaren aikana. Kuluttajia olisi tuettava, jotta he pystyvät löytämään kestävät vaihtoehdot helposti. Tarvitaan tehokkaita välineitä, joilla kuluttajia suojataan harhaanjohtavilta ja perusteettomilta ympäristö- ja terveysväitteiltä.

Jos kuluttajat vaativat kestäviä tuotteita, tämä voi edistää kasvua ja kilpailua ja lisätä näin tällaisten tuotteiden saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta ja palkita elinkeinonharjoittajia, jotka tarjoavat laadukkaita tuotteita ja palveluita, joiden ekologinen jalanjälki on pienempi.

Sosiaalinen syrjäytyminen, heikommassa asemassa olevat kuluttajat ja saatavuus

Kaikkialla, minne talouskriisi ja julkisen talouden velkakriisi on iskenyt, se on nakertanut kuluttajien luottamusta ja joidenkin kuluttajien osalta johtanut erittäin huomattavaan tulotason tai ostovoiman laskuun, mikä on kasvattanut sosiaalisen syrjäytymisen riskiä ja riskiä siitä, että kansalaisilla ei ole varaa hankkia olennaisia tavaroita ja palveluita.

Näitä riskejä pahentaa vielä se, että väestö on ikääntymässä, markkinoista on tulossa yhä monimutkaisempia ja joillakin ihmisillä ei ole mahdollisuutta tai kykyä hallita digitaalista ympäristöä. Saatavuus on keskeisellä sijalla, kun puhutaan digitaalisesta muutoksesta saatavien etujen hyödyntämisestä fyysisessä, digitaalisessa ja taloudellisessa mielessä. Tämänhetkinen tilanne voi myös pahentaa joidenkin heikommassa asemassa olevien kuluttajien, kuten vammaisten tai liikuntarajoitteisten, epäedullista tilannetta, koska heillä on vaikeuksia saada ja ymmärtää tietoja ja löytää sopivia tuotteita ja palveluja markkinoilta.

3.3          Tietotulva – tiedon puute

Nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa kuluttajat saavat usein liikaa tietoa mutta eivät aina juuri sitä tietoa, jota he tarvitsisivat.

Kun kuluttajat kohtaavat yhä monimutkaisempia tietoja ja valintoja, he luottavat yhä useammin laatumerkkeihin tai käyttävät välittäjiä ja suodattimia kuten vertailuverkkosivustoja. Niiden luotettavuus ja tarkkuus antavat kuitenkin aihetta huoleen.

Kuluttajajärjestöillä on tärkeä asema kuluttajien tiedon ja tietämyksen parantamisessa, mutta ne ovat hyvin eri asemassa eri jäsenvaltioissa. Etenkin kansallisella tasolla toimivilta kuluttajajärjestöiltä puuttuu usein resursseja ja asiantuntijoita, eikä niiden roolia kuluttajia askarruttavien kysymysten kanavoinnissa ja suodattamisessa ole aina asianmukaisesti tunnustettu.

Vuonna 2011 julkaistussa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia koskevassa kyselyssä[13] kävi ilmi, että yksi neljästä eurooppalaisesta kuluttajasta ei tunne oloaan luottavaiseksi ja yksi kolmesta ei pidä itseään asioista perillä olevana. Vain 2 prosenttia pystyi vastaamaan oikein kysymyksiin, jotka koskivat kuluttajien peruutusoikeutta, takuita ja suojaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan. Tämä tiedon puute heikentää kuluttajien kykyä puolustaa oikeuksiaan.

3.4          Oikeuksia ei noudateta käytännössä täysimääräisesti

Vuonna 2010 yli viidesosalla eurooppalaisista oli tuotteeseen tai palveluun liittyviä ongelmia, joita he pitivät sellaisina, että heillä oli syytä valittaa. Tällaisista ongelmista eurooppalaisille kuluttajille aiheutuvien haittojen määräksi on arvioitu noin 0,4 prosenttia EU:n BKT:stä.[14]

Vaikka EU:n lainsäädännöllä tarjotaan yleisesti korkeatasoinen kuluttajansuoja, kuluttajien kohtaamat ongelmat jäävät edelleen liian usein ratkaisematta. Vuoden 2011 vähittäismyyntiä koskevassa Eurobarometrikyselyssä kävi myös ilmi, että vain 26 prosenttia vähittäiskauppiaista tietää täsmällisen ajan, jonka kuluessa kuluttajilla on oikeus palauttaa viallinen tuote.

Monia ongelmia, joita kuluttajilla on elinkeinonharjoittajan kanssa, ei korjata yksinkertaisesti siksi, että kuluttajat eivät ryhdy toimiin. Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia koskevassa kyselyssä kävi ilmi, että niistä kuluttajista, joilla oli ollut ongelmia, vain 16 prosenttia otti yhteyttä kuluttajajärjestöön tai viranomaisiin niiden ratkaisemiseksi. Useimmissa tapauksissa kuluttajat eivät edes harkitse tuomioistuinkäsittelyn aloittamista, jos ensimmäinen kontakti elinkeinonharjoittajan on jäänyt tuloksettomaksi, etenkin jos asiaan liittyvä rahasumma on vähäinen.

Lainvalvontaviranomaisilla on lisäksi uusia käytännön haasteita, kuten resurssien rajoituksia, jotka haittaavat niiden tehokkuutta[15], etenkin valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten CPC-verkosto perustettiin joulukuussa 2006 käsittelemään valtioiden rajat ylittävään ostosten tekemiseen liittyviä ongelmia, mutta se ei ole vielä saavuttanut täyttä potentiaaliaan.

Muutoksenhaku- ja täytäntöönpanomekanismeja on vielä parannettava. Kun lisätään luottamusta ja varmistetaan, että epäterveet kaupan käytännöt eivät saa aikaan kilpailuetua, vaikutetaan positiivisesti myös kasvun edistämiseen.

3.5          Erityiset haasteet keskeisillä aloilla

Jotkin alat ovat erityisen tärkeitä talouskriisin aikana, koska ne vaikuttavat kaikkien kuluttajien perusetuihin tärkeiden tavaroiden ja palvelujen alalla, jollaisia ovat elintarvikkeet sekä energia-, liikenne- ja rahoituspalvelut sekä sähköinen viestintä. On otettava huomioon, miten edellä mainitut taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat näihin aloihin.

EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten kuluttajat ymmärtävät ja valitsevat rahoituspalveluita. Vaikka tekniikka, kuten kotipankkipalvelut, helpottaa monien kuluttajien elämää, joidenkin rahoitustuotteiden ja -palvelujen (myös eläkkeiden) lisääntynyt monimutkaisuus ja suuremmat riskit edellyttävät suurempaa avoimuutta ja parempaa finanssiosaamista. Perusrahoituspalvelujen maksut ovat yleensä edelleen vaikeaselkoisia, eivätkä kuluttajat ole kovin halukkaita vaihtamaan pankkia, koska he – usein perustellusti – pelkäävät, että se on hankalaa.

Kuluttajat eivät edelleenkään saa läheskään aina täyttä hyötyä verkkotoimialojen, kuten energia- ja liikennealan ja sähköisen viestinnän, vapauttamisesta palvelujen hintojen tai laadun muodossa.

Etenkin liikennesektorin vapauttaminen on lisännyt kilpailua, mistä on ollut etua matkustavien kansalaisten lisääntyvälle määrälle Euroopassa. EU:n matkustajien oikeuksia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa on kuitenkin valvottava paremmin, jotta voidaan torjua vilpillisiä käytäntöjä ja EU-lain rikkomuksia. Digitaalinen vallankumous on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla matkailusektoriin, mutta se tarkoittaa myös sitä, että on tärkeää saada nykyiset kuluttajien oikeudet palvelemaan tarkoitustaan nykyistä paremmin.

Sähkön ja kaasun vähittäismarkkinat vapautettiin hiljattain, mutta monilla kuluttajilla on edelleen vaikeuksia tehdä vertailuja monimutkaisten menettelyjen ja/tai epäselvien markkinaolosuhteiden vuoksi.[16]

Energian säästämisen osalta on laskettu, että EU:n kotitaloudet voisivat säästää keskimäärin jopa 1 000 euroa vuodessa toteuttamalla yksinkertaisia energiatehokkuuteen tähtääviä toimenpiteitä, kuten talojen eristäminen, termostaattien ja aurinkopaneelien asentaminen veden lämmittämistä varten, kaksinkertaisten ikkunoiden asentaminen ja vanhojen lämmitysjärjestelmien korvaaminen.[17] Tämän vuoksi kotitalouksilla on merkittävää potentiaalia kustannus- ja energiatehokkuuden parantamiseen ja säästöihin lopullisessa energiankulutuksessa. Tätä potentiaalia ei ole läheskään hyödynnetty, mikä johtuu pääasiassa kuluttajien omaan tosiasialliseen kulutukseen liittyvästä tiedonpuutteesta sekä selvien ja helppokäyttöisten mittaus- ja laskutustietojen puutteesta.

Vaikka sähköisen viestinnän markkinat ovat osoittautuneet joustaviksi talouskriisissä, kuluttajat eivät hyödynnä kilpailua täysimittaisesti, mikä johtuu maksujen riittämättömästä avoimuudesta, palvelujen heikosta tasosta ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä esteistä.

Elintarvikkeiden kulutuksesta johtuvan ympäristöön kohdistuvan paineen odotetaan kasvavan edelleen tulevaisuudessa, esimerkiksi muuttuviin ruokatottumusten ja elintarvikejätteiden lisääntymisen vuoksi. Elintarvikejätteen odotetaan lisääntyvän Euroopassa tulevina vuosina[18], mutta jätteeksi joutuvat elintarvikkeet merkitsevät resurssien ja rahan tuhlausta.

4. Eurooppa 2020 -strategian neljä keskeistä tavoitetta ja ensiaskeleet niiden saavuttamiseksi

Edellä kuvatut haasteet edellyttävät pitkän aikavälin strategiaa sekä lyhyen aikavälin toimenpideyhdistelmää, jotta voidaan vastata kansalaisten keskeisiin huolenaiheisiin, pönkittää luottamusta ja kasvua ja tukea Eurooppa 2020 -strategiaa. Jäljempänä esitetyissä toimissa otetaan tarkoin huomioon järkevän sääntelyn periaatteet ja komission yleiset poliittiset prioriteetit, myös sen varmistaminen, että pienille ja keskisuurille yrityksille aiheutuvaa rasitetta analysoidaan tarkoin.

4. 1. Parannetaan kuluttajien turvallisuutta

Kuluttajapolitiikan perustavoitteena on varmistaa tuotteiden, palvelujen ja elintarvikkeiden turvallisuus.

Tehokkaan tuoteturvallisuuspolitiikan tavoitteena on saada aikaan saumaton turvaverkko, joka ulottuu maatilalta tai tehtaalta kuluttajan kotiovelle. Parantamalla tuoteturvallisuusjärjestelmän hallintaa EU pystyy paremmin vastaamaan maailmanlaajuisten toimitusketjujen asettamiin haasteisiin, viestimään tehokkaasti ja käsittelemään uusia tuoteturvallisuusriskejä nopeammin ja tehokkaammin.

Kun kuluttajat yhä useammin käyttävät palveluja valtioiden rajojen yli, on tarkasteltava perusteellisemmin kysymystä siitä, olisiko niiden turvallisuuteen puututtava EU:n tason vai kansallisen tason säännöksin.

EU:n virallisen valvonnan järjestelmää koko elintarvikeketjussa olisi tehostettava entisestään. Tämä antaa valvonnan suorittamisesta vastaaville jäsenvaltioille mahdollisuuden maksimoida lisäarvo ja minimoida toimijoille aiheutuvat rasitteet.

Jotta saataisiin parannettua kuluttajien turvallisuutta, komissio pyrkii seuraavien kahden erityistavoitteen saavuttamiseen:

Ø 1. parannetaan tuotteiden ja palvelujen turvallisuuteen liittyviä sääntelypuitteita ja vahvistetaan markkinavalvontapuitteita

Ø 2. parannetaan turvallisuutta elintarvikeketjussa.

Konkreettisiin toimiin ryhdytään ennen vuotta 2014, jotta nämä erityistavoitteet saavutetaan.

Vuodeksi 2012 suunnitellulla tuoteturvallisuuslainsäädännön tarkistuksella pyritään varmistamaan, että EU ja sen 500 miljoonaa kuluttajaa voivat luottaa nykyaikaisiin ja yhtenäisiin markkinavalvontasääntöihin, mikä johtaa parempaan kansalliseen ja valtioiden rajat ylittävään täytäntöönpanon valvontaan paremman suunnittelun, yhteistyön, priorisoinnin ja tietojen vaihdon ansiosta jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Myös elinkeinonharjoittajat hyötyvät, koska ne voivat luottaa sääntöihin, joita on helpompi soveltaa alemmin kustannuksin. Tarkistetuilla lainsäädäntöpuitteilla pyritään myös löytämään tapoja, joilla voitaisiin vahvistaa yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten parissa EU-tasolla, luomalla tasapuoliset toimintaedellytykset ja torjumalla vilpillistä kilpailua.

Etenkin maissa, joista on vientiä EU:hun, järjestetään tiedotusta, jolla pyritään lisäämään tietoa turvallisuudesta ja EU-säädöksistä koko toimitusketjussa.

Komissio harkitsee palvelujen turvallisuuteen liittyvien aloitteiden toteuttamista tietyillä sektoreilla, myös sellaisilla, jotka ovat tärkeitä joillekin heikommassa asemassa olevien kuluttajien ryhmille. Vuonna 2012 käydään keskusteluja vihreästä kirjasta tiettyjen kuluttajapalvelujen turvallisuudesta, ja vuonna 2013 asialistalle otetaan hotellien paloturvallisuutta koskevan suosituksen tarkistus, jotta voitaisiin ottaa huomioon riskien arviointia ja hallintaa koskeva uusi lähestymistapa, jota toimiala on ehdottanut.

Elintarvikeketjussa tapahtuvaa virallista valvontaa koskevaa asetusta tarkastellaan uudelleen vuonna 2012; tarkoituksena on yksinkertaistaa asetusta ja taata riittävä ja kestävä rahoitus valvonnan lisäämiseksi. Lisäksi komissio aikoo vahvistaa ja päivittää eläinten terveyteen, kasvien terveyteen ja kasvien lisääntymismateriaaleihin liittyviä oikeudellisia puitteita ja elintarvikehygieniaa koskevaa asetusta erityisesti vahvistamalla johdonmukaisuutta ja selkeyttämällä alan toimijoiden vastuualueita. Tämä parantaa elintarvikkeiden turvallisuutta kuluttajien kannalta.

Tuontitavaroiden tuoteturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden valvontaa varten annettujen ohjeiden[19] perusteella tulli- ja markkinavalvontaviranomaiset tekevät yhteistyötä tuontivalvonnan parantamiseksi, mittaamiseksi ja arvioimiseksi vuoteen 2014 mennessä.

4. 2.        Lisätään tietämystä

Jotta kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin parantaa, heille on annettava selkeitä, luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja ja välineet niiden ymmärtämiseksi.

Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien olisi oltava paremmin selvillä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan EU:ssa, jotta lisättäisiin keskinäistä luottamusta ja helpotettaisiin ratkaisujen löytämistä, jos jokin menee pieleen. Sen vuoksi komissio tekee yhteistyötä välittäjien ja kauppiaiden kanssa ja kannustaa heitä siirtymään pelkästä lainsäädännön noudattamisesta itsesääntelytoimenpiteiden samoin kuin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden kehittämiseen; näin vahvistettaisiin niiden keskittymistä asiakaspalveluun keskeisenä kilpailukykytekijänä.

Kuluttajien tietämyksen lisääminen on erityisen tärkeää rahoituspalveluissa, joissa pankit, keskuspankit, rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaiset sekä talletusten ja sijoittajien suojajärjestelmät voivat osallistua aktiivisesti finanssiosaamisen parantamiseen, myös niiden parissa, jotka ovat yleisten pankki- ja finanssipalvelujen ulkopuolella (nk. pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevat tai sitä vain vähän käyttävät).

Tietoisuutta lisääviä kampanjoita järjestetään jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa keskeisistä kuluttajakysymyksistä. On myös olennaisen tärkeää, että kansalliset viranomaiset ja yksityissektorin organisaatiot parantavat valistustarjontaa kuluttajille kaikkialla EU:ssa nuoresta iästä lähtien.

Kuluttajaorganisaatioilla on tärkeä rooli tiedottamisen ja kuluttajien tietoisuuden parantamisen lisäksi myös kuluttajien edustamisessa ja puolustamisessa.

Komissio pyrkii toimillaan seuraaviin kahteen erityistavoitteeseen:

Ø 3. parannetaan tiedotusta ja lisätään tietoisuutta kuluttajien oikeuksista ja eduista sekä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien parissa

Ø 4. kehitetään tietämystä ja valmiuksia, jotta kuluttajat voivat osallistua tehokkaammin markkinoiden toimintaan.

Konkreettisiin toimiin ryhdytään ennen vuotta 2014, jotta saavutetaan nämä erityistavoitteet.

Vuonna 2013 osana Euroopan kansalaisten teemavuotta käynnistetään EU:n laajuinen kampanja, jolla lisätään tietoa kuluttajien oikeuksista ja eduista, tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien, myös elinkeinonharjoittajien ja kuluttajajärjestöjen kanssa.

Voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka antavat yleistä taloudellista neuvontaa kuluttajille, saavat erityiskoulutusta vuoden 2012 toisella neljänneksellä ja joulukuussa 2013 parantaakseen valmiuksiaan antaa neuvontaa tehokkaasti ja kestävällä tavalla.

Komissio toimii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että kansallisten kuluttajajärjestöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti, ja tukee niitä kehittämällä valmiuksia ja antamalla apua Euroopan kuluttajajärjestöille.

Toimintaa tehostetaan kaikkien niiden nykyisten EU:n laajuisten verkostojen kanssa, jotka pystyvät parhaiten levittämään tietoja kuluttajille, kauppiaille tai oikeusalan toimijoille. Euroopan kuluttajakeskusten verkostoa vahvistetaan, jotta se voi paremmin tiedottaa kuluttajille heidän oikeuksistaan valtioiden rajat ylittävässä kaupankäynnissä ja avustaa heitä valtioiden rajat ylittävissä riita-asioissa. Yritys-Eurooppa-verkostoa hyödynnetään säännöllisemmin sen varmistamiseksi, että tietoa kuluttajalainsäädännöstä toimitetaan säännöllisesti yrityksille, myös pk-yrityksille.

Komissio toimii yhdessä välittäjien ja kauppiaiden kanssa ja pyrkii kehittämään käytännesääntöjä, hyviä toimintatapoja tai suuntaviivoja hinnan, laadun ja kestävyyden vertailua varten.

Komissio aikoo myös parantaa jatkuvasti kuluttajille ja elinkeinonharjoittajilla annettuja tietoja näiden oikeuksista ja velvollisuuksista omien verkkosivustojensa kuten Sinun Eurooppasi ‑portaalin[20] kautta; näitä täydennetään erikoistuneilla tietovälineillä, jollaisia löytyy e-YouGuide-sivustolta[21] ja verkko-oikeuksia koskevasta EU:n säännöstöstä. Se myös toimii yhdessä kuluttajakysymyksiin erikoistuneiden toimittajien ja tiedotusvälineiden kanssa edistääkseen tietojen tehokasta levitystä.

Komissio toimii tiiviisti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kuluttajavalistuskysymyksissä. Se kehittää vuonna 2012 interaktiivisen foorumin vaihtaakseen hyviä toimintatapoja ja levittääkseen kuluttajavalistusmateriaalia opettajien ja muiden 12–18-vuotiaiden kanssa työskentelevien parissa; materiaalissa käsitellään myös digitaalista lukutaitoa, uutta mediateknologiaa[22] ja kestävää kulutusta.

4. 3.        Parannetaan täytäntöönpanoa, tehostetaan valvontaa ja turvataan oikeussuojakeinot

Jotta sisämarkkinoiden toiminta voisi jatkua menestyksekkäästi, markkinatoimijoiden luottamusta tehokkaaseen ja toimivaan oikeuksien täytäntöönpanon valvontaan ja riittävien oikeussuojakeinojen saatavuuteen on parannettava.

Vain jos kuluttajat voivat hyödyntää oikeuksiaan kaikkialla EU:ssa ja hyvämaineiset elinkeinonharjoittajat huomaavat, että niiden vilpillisesti toimiville kilpailijoille aiheutuu asianmukaisia seuraamuksia, valtioiden rajat ylittävän kaupan voidaan odottaa jatkavan kasvuaan EU:ssa. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun digitaalinen vallankumous on helpottanut valtioiden rajat ylittävien ostosten tekemistä mutta myös lisännyt epärehellisten elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia toimia hyvän kauppatavan vastaisesti.

Komissio pyrkii toimillaan seuraaviin kahteen erityistavoitteeseen:

Ø 5. valvotaan kuluttajalainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa etenkin keskeisillä sektoreilla

Ø 6. tarjotaan kuluttajille tehokkaita keinoja riitojen ratkaisuun.

Konkreettisiin toimiin ryhdytään ennen vuotta 2014, jotta nämä erityistavoitteet saavutetaan.

Vuosina 2012–2014 jatketaan vuotuisia koordinoituja täytäntöönpanotoimia (”tehoiskuja”) CPC-verkoston kautta. Komissio jatkaa toimiaan helpottaakseen, tukeakseen ja avustaakseen verkostoa täytäntöönpanon valvonnassa. Tarvittaessa komissio tehostaa rikkomismenettelyyn liittyviä toimia, jotta EU:n lainsäädännön virheelliseen soveltamiseen voidaan puuttua. Komissio on arvioimassa perusteellisesti kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen soveltamisalaa, tehokkuutta ja toimintamekanismeja. Se raportoi vuoden 2014 loppuun mennessä siitä, miten täytäntöönpanon valvontaa koskevaa yhteistyötä valtioiden rajojen yli voitaisiin parantaa, ja jos se on perusteltua, ehdottaa sääntöjen muuttamista.

Kuluttajiin vaikuttavien EU:n sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa pyritään parantamaan hyödyntämällä paremmin Euroopan oikeudellista verkostoa[23]; tarkoituksena on helpottaa oikeussuojan saatavuutta, varmistaa sellaisten menettelyjen sujuva toiminta, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia, ja helpottaa oikeudellista yhteistyötä koskevien pyyntöjen tekemistä jäsenvaltioiden välillä.

Toimia jatketaan sen varmistamiseksi, että kuluttajalainsäädännön kansalliseen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvä keskeinen materiaali toimitetaan kaikkialla Euroopassa asianomaisten tuomareiden ja oikeusalan toimijoiden samoin kuin kansalaisten ja yritysten saataville. Tätä varten vuonna 2013 perustetaan kuluttajalainsäädännön tietokanta, josta tulee olennainen osa sähköisen oikeudenkäytön e-Justice-portaalia[24].

Sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevan direktiivin[25] soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että komission on osallistuttava näkyvämmin direktiivin täytäntöönpanon seurantaan ja koordinointiin jäsenvaltioissa erityisesti toistuvien ongelmien ja uusien kaupallisten käytäntöjen, kuten verkossa tehtävien hintavertailujen tai asiakasarviointivälineiden osalta. Tätä varten komissio tehostaa sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevien valvontatoimien koordinointia ja päivittää direktiivin soveltamista koskevan ohjeasiakirjan.

Asianmukainen täytäntöönpanon valvonta on taattava keskeisillä sektoreilla.

Sen varmistamiseksi, että kuluttajille tiedottamista koskevia vaatimuksia sovelletaan digitaalialalla johdonmukaisesti, komissio laatii vuoteen 2014 mennessä suuntaviivat, joiden avulla valvontaviranomaisten on helpompi panna asianmukaisesti täytäntöön EU:n säännöt ja hiljattain hyväksytty kuluttajien oikeuksia koskeva direktiivi. Komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset toimivat yhdessä torjuakseen alan vilpillisiä käytäntöjä, kuten harhaanjohtavaa mainontaa laajakaista-internetin nopeudesta.

Energia-alalla on tarpeen varmistaa kolmannen energiapaketin ja sen kuluttajaoikeuksia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täysimittainen täytäntöönpano. On myös tärkeää hyödyntää täysimittaisesti asialle omistetun kansalaisten energiafoorumin potentiaalia.

Rahoituspalvelujen alalla komissio seuraa vuonna 2011 annetun suosituksensa[26] jälkeen tiiviisti, miten jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan ongelmat, jotka liittyvät siihen, että kansalaisilta evätään oikeus pankkitilin avaamiseen. Kyseessä on todellinen ongelma, joka ei koske ainoastaan epäedullisessa asemassa olevia kuluttajia, jotka ovat syrjäytyneet taloudellisesti ja sosiaalisesti, vaan myös monia kansalaisia, jotka matkustavat ulkomaille asumista, työskentelyä tai opiskelua varten.

Kuluttajien suojelemiseksi harhaanjohtavilta ja perusteettomilta ympäristöväittämiltä kansallisia valvontaviranomaisia on tuettava edelleen, jotta ne panisivat asianmukaisesti täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin[27] vaatimukset. Tästä syystä komissio aikoo tarkistaa harhaanjohtavia ympäristöväittämiä koskevia ohjeita.

Matkustajien oikeuksia koskevien eri asetusten soveltamista helpottavia ja parantavia ohjeita laaditaan kaikkia eri liikennemuotoja varten.

Lisäksi komissio julkaisee palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevat ohjeet, jotka auttavat vähentämään tapauksia, joissa kuluttajille on perusteettomasti kieltäydytty myymästä tai heitä on kohdeltu eri tavalla asuinpaikan perusteella, kun he yrittävät hankkia rajatylittäviä palveluja verkon kautta.

Pyrkiessään varmistamaan EU-lainsäädännön paremman täytäntöönpanon EU tekee yhteistyötä tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa edistääkseen kuluttajansuojan perusperiaatteiden noudattamista. Turvallisuuden osalta lisääntyneellä kansainvälisellä yhteistyöllä, erityisesti Kiinan kanssa, kehitetään käsitettä turvallisuudesta jo tuotantoketjun alkupäässä ja autetaan rajoittamaan vaarallisten tuotteiden maahantuontia. Kasvanut suuntaus, jossa epärehelliset elinkeinonharjoittajat toimivat EU:n ulkopuolella valvonnan välttämiseksi, vaatii tehostettua valppautta maailmanlaajuisesti. Komissio aikoo näin ollen koordinoida toimia niiden kolmansien maiden kanssa, joihin asia eniten vaikuttaa, ja keskeisten kansainvälisten organisaatioiden (kuten OECD:n, YK:n ja WTO:n) kanssa. Tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön tarve on erityisen suurta digitaalialalla pyrittäessä torjumaan ei-toivottua kaupallista viestintää (”roskapostia”).

Muutoksenhakuoikeuden osalta komissio aikoo lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä keskittää toimensa niin, että varmistetaan vaihtoehtoista riidanratkaisua (ADR) ja verkkovälitteistä vaihtoehtoista riidanratkaisua (ODR) koskevien hiljattaisten ehdotusten hyväksyminen ja soveltaminen, jotta kaikkien EU:n kansalaisten saataville saadaan mahdollisimman nopeasti yksinkertaiset ja nopeat menettelyt oikeuksien puolustamiseksi. Samalla se varmistaa sovittelua koskevan direktiivin asianmukaisen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja käyttöönoton; direktiivillä annetaan kaikille EU:n tuomareille oikeus kehottaa osapuolia pyrkimään sovintoratkaisuun riidassaan. Direktiiviä sovelletaan rajatylittäviin riita-asioihin, mutta jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään sovittelua myös kotimaassa. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely, joka yksinkertaistaa ja nopeuttaa käräjöintiä ja alentaa sen kustannuksia rajatylittävissä tapauksissa, joissa vaatimukset ovat enintään 2 000 euroa, tehdään entistä helppokäyttöisemmäksi kuluttajille. Tätä varten vuonna 2012 julkaistaan opas, jossa annetaan käytännön neuvoja kuluttajille ja oikeusalalla toimiville. Vuoden 2013 aikana komissio aikoo asettaa vähäisiin vaatimuksiin käytettävän lomakkeen saataville verkossa ja raportoida menettelyn toiminnasta, myös tarpeesta tarkistaa enimmäismäärän rajaa.

Vuonna 2011 käynnistetyn julkisen kuulemisen tulosten perusteella ja Euroopan parlamentin 2. helmikuuta 2012 annetun päätöslauselman[28] seurantatoimena komissio harkitsee kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeviin EU-puitteisiin liittyvää seuranta-aloitetta.

4.4.        Saatetaan oikeudet ja keskeiset toimintalinjat talouden ja yhteiskunnan muutoksien mukaisiksi

Nykypäivän muuttuneilla markkinoilla on välttämätöntä varmistaa, että kuluttajilla on luottamusta ostaa verkossa sekä perinteisiä aineellisia tavaroita ja palveluita että digitaalista sisältöä. Kuluttajalainsäädäntöä olisi sen vuoksi päivitettävä, jotta sillä vastattaisiin muuttuvien markkinoiden tarpeisiin ja siinä otettaisiin huomioon käyttäytymistieteiden alan uudet näkemykset siitä, miten kuluttajat käytännössä käyttäytyvät.

Lisäksi olisi poistettava esteet, jotka tällä hetkellä estävät kuluttajia saamasta haluamiaan digitaalisia tuotteita ja palveluja helposti, laillisesti ja kohtuuhintaisesti kaikkialla EU:ssa.

Ensimmäisenä askeleena äskettäiset ehdotukset yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista ja tietosuojan uudistamista koskevasta lainsäädäntöpaketista ratkaisevat monia ongelmia, joita kuluttajilla on tehdessään verkko-ostoksia; erityisesti niillä lisätään kuluttajien luottamusta digitaalisiin sisämarkkinoihin ja rajatylittäviin palveluihin.

Myös vaihtoehtoista riidanratkaisua (ADR) ja verkkovälitteistä vaihtoehtoista riidanratkaisua (ODR) koskevien ehdotusten pitäisi parantaa kuluttajien oikeussuojakeinoja.

Vuonna 2012 komissio tukee Euroopan parlamenttia ja neuvostoa, jotta ne pääsisivät sopimukseen kaikista näistä ehdotuksista, jotta voidaan varmistaa niiden nopea hyväksyminen ja täytäntöönpano.

On tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin, että varmistetaan johdonmukaisuus ja synergia kaikessa EU:n politiikassa niin, että vahvistetaan sen myönteistä vaikutusta kuluttajien menoihin, erityisesti keskeisillä elintarvikkeiden, energian, liikenteen ja rahoituspalvelujen sektoreilla, samalla kun edistetään entistä kestävämpiä kulutustapoja.

Euroopan komission teki hiljattain katsauksen, jossa käsiteltiin kansalaisten ja yritysten 20:tä keskeistä ongelmaa, ja siinä tuli esiin, että kuluttajat kokevat edelleen energialaskuihinsa liittyvää turhautumista, pitävät vaikeana puolustaa oikeuksiaan matkustajana eivätkä pidä helppona pankki- ja rahoituspalvelumarkkinoilla toimimista.[29]

Näiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten huomioon ottamiseksi komissio pyrkii seuraaviin kahteen erityistavoitteeseen:

Ø 7. mukautetaan kuluttajansuojalainsäädäntö digitaaliaikaan

Ø 8. edistetään kestävää kasvua ja tuetaan kuluttajien etuja keskeisillä sektoreilla.

Konkreettisiin toimiin ryhdytään ennen vuotta 2014, jotta nämä erityistavoitteet saavutetaan.

· Digitaalipalvelut

Verkkopalvelujen käyttäjien keskeisten ongelmien ratkaisemiseksi tarkastellaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että heillä on riittävä suoja, kun he käyttävät ja ostavat digitaalista sisältöä. Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä kuluttajille annettavien keskeisten tietojen standardointi, jotta helpotetaan vertailtavuutta, sekä aloitteita sen arvioimiseksi, onko tarpeen taata riittävät EU:n laajuiset oikeussuojakeinot viallisen digitaalisen sisällön oston tapauksessa ja mahdollisesti yhdenmukaistaa digitaalista sisältöä koskevat luotettavuusmerkinnät.

Komissio käsittelee sitkeästi esiintyviä haasteita, jotka liittyvät alueellisesti keskittyneeseen tekijänoikeuksien hallinnointiin ja nykyiseen monimutkaiseen yksityisen kopioinnin maksujärjestelmään ja joilla voi olla negatiivista vaikutusta digitaalisen sisällön saatavuuteen EU:ssa ja jotka haittaavat innovatiivisten verkkoliiketoimintamallien kehittämistä. Komissio esittää vuonna 2012 lainsäädäntöehdotuksen oikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja on käynnistänyt yksityistä ja reprograafista kopiointia koskevista maksuista sidosryhmien vuoropuhelun, jota vetää sovittelija. Vuoropuhelun tulosten perusteella tehdään suosituksia mahdollisista EU:n laajuisista lainsäädäntötoimista. Komissio aikoo myös käsitellä tekijänoikeuksiin ja audiovisuaalisen sisällön sekä lähetyspalvelujen saatavuuteen liittyviä erityisiä haasteita, jotka liittyvät teknologian kehittymiseen; tarkoituksena on erityisesti edistää valtioiden rajat ylittäviä palveluita.

Osana toimiaan, joilla se raportoi sopimattomia kaupallisia käytäntöjä koskevan direktiivin toiminnasta, komissio arvioi vuonna 2012, olisiko voimassa olevien sääntöjen, joilla pyritään suojelemaan lapsia harhaanjohtavalta mainonnalta, myös digitaalisessa ympäristössä, täytäntöönpanon valvontaa tehostettava. Se pitää jatkossakin tärkeänä puuttua tilanteisiin, joissa alaikäiset ostavat tai käyttävät digitaalista sisältöä verkossa.

Komissio pyrkii tekemään kaupallisen vuorovaikutuksen luotettavammaksi sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta ehdottamalla vuonna 2012 sähköiseen tunnistamiseen, todentamiseen ja allekirjoitukseen liittyviä lainsäädäntöpuitteita. Se esittää vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat verkkosivun sijaintitietoja ja sen haltijan oikeudellista asemaa, jotta voidaan taata verkkosivun aitous. Komissio ottaa kuluttajien edut täysimääräisesti huomioon myös tulevissa ehdotuksissaan, jotka koskevat tietotekniikan etäresurssipalveluja (nk. pilvipalveluja).

Tammikuussa 2012 julkaistuun kortti-, verkko- ja mobiilimaksuja koskevaan vihreään kirjaan julkisessa kuulemisessa saatujen vastausten perusteella komissio aikoo esittää konkreettisia ehdotuksia vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä. Komissio on myös laatimassa pakettien toimituksesta vihreää kirjaa, joka on tarkoitus hyväksyä vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä.

Sähköisiä rahapelejä koskeva tiedonanto esitetään vuonna 2012, ja sillä pyritään mm. parantamaan kuluttajien suojelua, myös heikommassa asemassa olevien ryhmien ja alaikäisten.

· Rahoituspalvelut

Osana toimiaan, joilla se raportoi sopimattomia kaupallisia käytäntöjä koskevan direktiivin toiminnasta, komissio arvioi vuonna 2012, olisiko voimassa olevia sääntöjä, joilla pyritään torjumaan sopimattomia kaupallisia käytäntöjä rahoituspalvelujen alalla, vahvistettava tai olisiko niiden täytäntöönpanon valvontaa tehostettava, myös silloin, kun kyseessä ovat heikommassa asemassa olevat kuluttajat.

Komissio aikoo esittää vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja sijoitustuotteita koskevia lainsäädäntöehdotuksia sen varmistamiseksi, että piensijoittajille annetaan tiiviitä, selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja, jotta he voivat tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä. Se aikoo myös tarkastella vakuutusedustusdirektiiviä, jolla säännellään vakuutustuotteiden myyntiprosesseja.

Komissio aikoo arvioida kulutusluottoja koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja keskittyä erityisesti siihen, toimiiko se hyvin kuluttajien kannalta ja olisiko kysymyksiä, kuten pienempiä lainoja, maksuaikakortteja tai vastuullista luotonantoa, jotka kuuluvat pääasiassa jäsenvaltioiden harkintaan, tarkasteltava uudelleen. Tämä on erityisen tärkeää heikommassa asemassa oleville kuluttajille.

Tässä yhteydessä myös kotitalouksien ylivelkaantuminen on huolestuttavaa. Vuoden 2012 alussa käynnistetään erityistutkimus, jossa tehdään katsaus tilanteeseen ja luetellaan voimassa olevia parhaita toimintatapoja sen vaikutusten lieventämiseksi.

Kuluttajien on oltava tietoisia maksuista, joita he maksavat peruspankkipalveluista, ja pystyttävä vaihtamaan helposti pankkia, jos halutaan varmistaa kilpailu vähittäispankkitoiminnassa. Tämän vuoksi komissio aikoo esittää vuonna 2012 lainsäädäntöaloitteen, joka kattaa nämä pankkitileihin liittyvät kysymykset, jotka ovat keskeisellä sijalla kuluttajien perustarpeissa, kun he hoitavat raha-asioitaan.

· Elintarvikkeet

Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen[30] hyväksymisen jälkeen komissio edistää uusien sääntöjen soveltamista ja tutkii tarvetta uusiin aloitteisiin. Tämä on erityisen tärkeää elintarvikkeiden alkuperämerkintöjen ja alkoholijuomien merkintöjen kannalta.

Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen[31] käynnissä olevalla täytäntöönpanolla varmistetaan, että kaikki väitteet, jotka perustuvat elintarvikkeiden suotuisiin ravinto- tai terveysvaikutuksiin, perustuvat tieteellisiin tietoihin eivätkä johda kuluttajia harhaan. Sillä myös taataan sellaisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus, joissa on asetuksen vaatimusten mukaiset ravitsemus- ja terveysväittämät.

Komissio aikoo tarkastella kestävää elintarvikkeiden kulutusta, erityisesti elintarvikejätteen osalta. Mukaan otetaan kuluttajille suunnattuja toimia, joilla on tarkoitus vähentää kotitalouksien elintarvikejätettä, ja toimia täydennetään elintarvikeketjun muihin toimijoihin (viljelijät, vähittäismyyjät, elintarviketuottajat, jne.) suunnatuilla toimilla, jotta ne olisivat tehokkaita.

· Energia

Komissio toteuttaa lisätoimia, joilla lisätään kilpailua ja parannetaan erityisesti sähkön ja kaasun hintojen avoimuutta, jotta kuluttajat ymmärtäisivät paremmin energiayritysten tekemiä tarjouksia. Uuden energiatehokkuusdirektiivin tuleva täytäntöönpano parantaa kuluttajien tiedonsaantioikeuksia, kun käyttöön otetaan avoimemmat säännöt täsmällisestä mittauksesta ja selkeästä ja ajantasaisesta laskutuksesta, joka perustuu kaikkien energialähteiden todelliseen yksilölliseen kulutukseen, mukaan luettuna keskuslämmitys, jäähdytys ja kotitalouksien lämmin vesi.

Lisäksi komissio aikoo tuoda paremmin kuluttajien saataville tietoja siitä, miten he voivat parhaiten hallita kotinsa energiankulutusta, ja kannustaa kuluttajia hyödyntämään jo olemassa olevaa teknologiaa (kuten todelliseen kulutukseen perustuva laskutus matkapuhelimen kautta) ja kehitteillä olevaa teknologiaa (kuten älykkäät kulutusmittarit). Tätä varten kehitetään suuntaviivoja hintojen avoimuudesta energian vähittäismarkkinoilla yhteistyössä sääntelijöiden ja sidosryhmien kanssa.

Lisää älykkäisiin kulutusmittareihin ja kuluttajien teknologian käyttöön liittyviä toimia kehitetään komission johtamassa älykkäisiin siirtoverkkoihin keskittyvässä asiantuntijaryhmässä.

Myös energiankulutusmerkintöjä koskevaa direktiiviä tarkastellaan uudelleen vuonna 2014. Sillä välin komissio ehdottaa sen ulottamista verkkoon, mikä lisää merkittävästi sen vaikutusta.[32]

· Matkustaminen ja liikenne

Komissio ehdottaa vuoden 2013 alkuun mennessä pakettimatkadirektiivin päivitystä, jossa otetaan huomioon matkailumarkkinoiden tuore kehitys. Uudistuksessa otetaan erityisesti huomioon kasvava suuntaus, jossa matkustajat ostavat ns. ”dynaamisia matkapaketteja” verkon kautta eivätkä niinkään perinteisiä ennalta järjestettyjä matkapaketteja.[33] Lisäksi vuonna 2013 päivitetään lentomatkustajan oikeuksia koskevia voimassa olevia sääntöjä, jotka suojaavat matkustajia, jos kyseessä on lennolle pääsyn epääminen taikka lennon pitkä viivästyminen tai peruuntuminen.

Kaupunkiliikenteen alalla komissio kartoittaa – yhdessä asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa – parhaat EU:n laajuiset toimintatavat ja edellytykset, joilla matkustajien oikeuksia voitaisiin vahvistaa julkisessa liikenteessä.[34] Komissio esittää myös vuoteen 2014 mennessä erityistoimenpiteitä, joilla on tarkoitus mm. edistää kuluttajien tietoisuutta yksityisautoilun vaihtoehdoista.

Komissio esittää vuonna 2013 ehdotuksen autojen hiilidioksidipäästöjen merkintäsääntöjen tarkistamiseksi, jotta kuluttajille tiedottaminen saataisiin ajan tasalle. Se toteuttaa myös toimia sellaisen vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan strategian kehittämiseksi, jolla kannustetaan kuluttajia valitsemaan puhtaampia polttoaineita[35] ja parannetaan kuluttajatiedotusta uusista liikenteen polttoaineista[36].

· Kestävät tuotteet

Jotta saavutettaisiin kestävä kasvu kestävän kulutuksen tukemana, komissio harkitsee sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla tehdään kulutustavaroista kestävämpiä; tähän sisältyy myös korjaus- ja huoltopalveluiden tukeminen. Komissio arvioi tapoja, joilla voitaisiin parantaa kestävämpien tuotteiden saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta asianmukaisilla kannustinjärjestelmillä tai vapaaehtoisilla toimilla.

Komissio kehittää yhdenmukaistettuja menetelmiä, joilla voidaan arvioida tuotteiden ja yritysten koko elinkaaren ympäristövaikutusten tasoa ja joita voidaan käyttää perustana luotettavan tiedon tarjoamiseksi kuluttajille.

Lisäksi ekologista suunnittelua koskeva direktiivi, jossa asetetaan tuotteille vähimmäisympäristövaatimukset, kattaa vähitellen yhä suuremman joukon tuotteita ekologista suunnittelua koskevan toisen työsuunnitelman mukaisesti, ja siinä käsitellään tapauksen mukaan tuotteiden energiankulutusta ja niiden muita merkittäviä ympäristövaikutuksia.

5. Päätelmät

Tässä Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa esitetään kattavat poliittiset puitteet, joilla on tarkoitus asettaa kuluttajat sisämarkkinoiden keskiöön, koska he ovat EU:n talouskasvun avaintekijöitä. Se kattaa toimet, jotka tämä komissio aikoo toteuttaa toimikaudellaan kuluttajien eduksi.

Kaikissa toimenpiteissä otetaan huomioon kentällä havaitut muutokset kulutustottumuksissa, teknologian edistyminen, nopeasti muuttuvat markkinat sekä tarve lisätä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja varmistaa, että he pystyvät harjoittamaan oikeuksiaan tehokkaasti.

Jotta saavutettaisiin toimintaohjelman päätavoitteet mahdollisimman tehokkaasti ja minimoitaisiin hallinnollinen rasite, kaikkien toimien on perustuttava vankkaan näyttöön siitä, miten markkinat toimivat ja kuluttajat käyttäytyvät käytännössä. Nykyisten EU-sääntöjen tarkistusta koskevien ehdotusten perustana ovat arvioinnit voimassaolevasta lainsäädännöstä ja tarkat analyysit ennakoiduista vaikutuksista.

Tässä toimintaohjelmassa ilmoitettujen toimenpiteiden tukena ovat myös jatkuvasti päivitettävät keskeiset tietolähteet, kuten kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, kuluttajamarkkinoiden rankig-listat ja kuluttajaolosuhteiden tulostaulut, kuluttajien toimintaympäristön vertailuanalyysi jäsenvaltioissa ja vähittäismarkkinoiden yhdentymistä koskevan edistymisen seuranta. Näitä täydennetään markkinatutkimuksilla, joilla analysoidaan markkinoiden toimintahäiriöiden syitä, ja kuluttajien käyttäytymiseen liittyvillä tutkimuksilla. Kuluttajanäkökohdat ulotetaan myös tutkimustoimintaan, jota rahoitetaan 2020-ohjelmista.

Ehdotuksia tehtäessä pyritään varmistamaan, että toimia tarkastellaan etukäteen tämän toimintaohjelman kahdeksan erityistavoitteen kannalta, jotta varmistetaan toimien suurempi vaikutus ja parempi omaksuminen kuluttajien parissa ja vältetään yrityksille aiheutuvia tarpeettomia rasitteita.

Seuraavien vuosien aikana havaittavat suuntaukset auttavat yksilöimään lisätoimia, joita toteutetaan vuoden 2014 jälkeen. Tässä toimintaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvää edistymistä seurataan komission laatimalla raportilla kuluttajien etujen sisällyttämisestä EU-politiikkaan.

Toimintaohjelmalla pyritään vastaamaan kasvun vapauttamista ja luottamuksen palauttamista Euroopan talouteen koskeviin haasteisiin lisäämällä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja luomalla poliittista synergiaa. Kestävien tulosten saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoista sitoutumista kaikilta tämän kuluttaja-asioiden toimintaohjelman toteutukseen osallistuvilta toimijoilta niin EU:n, jäsenvaltioiden kuin kansainväliselläkin tasolla. Vain älykkäällä ja kestävällä kysynnällä, johon vastataan oikeudenmukaisella tarjonnalla, voidaan vaikuttaa siihen, että EU saadaan takaisin kasvupolulle.

[1]    ”Kukoistavien markkinoiden taustalla on kuluttajien luottamus. Seuraavassa työohjelmassa esitetään tänä syksynä tehtävän työn pohjalta toimenpiteitä, joilla vahvistetaan kuluttajan oikeuksia mm. sähköisissä ja rajat ylittävissä maksutapahtumissa ja puututaan tehokkaasti terveyteen ja turvallisuuteen liittyviin asioihin. Näin parannetaan kansalaisten turvallisuutta ja tuetaan samalla kysyntää sisämarkkinoilla.” Ks. puheenjohtaja Barroson kirje puhemies Buzekille, syyskuu 2011.

[2]    Katsaus EU:n kansalaisuuteen, KOM(2010) 603 lopullinen; sisämarkkinoiden toimenpidepaketti, KOM(2011) 206 lopullinen; Euroopan digitaalistrategia, (KOM(2010) 245 lopullinen/2; sähköistä kaupankäyntiä koskeva tiedonanto, KOM(2011) 942; etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa, KOM(2011) 571 lopullinen.

[3]    Ehdotus asetukseksi EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta, KOM(2011) 809 lopullinen.

[4]    Näiden sektoreiden on havaittu aiheuttavan eniten ongelmia kuluttajille kuluttajamarkkinoiden tulostaulukon mukaan.

[5]    Ks. ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi –Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi”, KOM(2010) 171.

[6]    Ehdotus asetukseksi maataloustuotteiden laatujärjestelmistä (KOM(2010) 733 lopullinen), ehdotus asetukseksi maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista (KOM(2010) 738 lopullinen) sekä sertifiointiohjelmia ja elintarvikkeiden merkintöjä koskevat suuntaviivat.

[7]    Ehdotus asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestintäverkoissa unionin alueella, KOM(2011) 402 lopullinen.

[8]    Ehdotus asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista, KOM(2011) 635 lopullinen.

[9]    Ehdotus direktiiviksi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ADR-direktiivi) (KOM(2011) 793/2) ja ehdotus asetukseksi kuluttajariitojen verkkovälitteisestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ODR-asetus) (KOM(2011) 794/2).

[10]   Ehdotus asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (KOM(2012) 11 lopullinen) sekä ehdotus direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (KOM(2012) 10 lopullinen).

[11]   Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Bringing e-commerce benefits to consumers”, sähköistä kaupankäyntiä koskevan tiedonannon liite 2, 2012.

[12]   Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa, KOM(2011) 571.

[13]   Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia koskeva kysely; Eurobarometri nro 342: 2010.

[14]   Ks. edellinen alaviite.

[15]   KOM(2009) 330 lopullinen.

[16]   Ks. tutkimus ”The functioning of the retail electricity markets for consumers in the EU”                 http://ec.europa.eu/consumers/consumer_research/market_studies/docs/retail_electricity_full_study_en.pdf.

[17]   Komission tiedonanto ”Energiatehokkuus: 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen”.

[18]   Elintarvikejätteen kokonaismäärä EU:ssa on noin 90 miljoonaa tonnia eli 180 kg henkeä kohti vuodessa, ja näiden lukujen odotetaan nousevan 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ks. EU:n rahoittama taustaselvitys elintarvikejätteistä EU-27:ssä (”Preparatory study on food waste across EU 27”), BIO IS, joulukuu 2009 – lokakuu 2010.

[19]http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/common/publications/info_docs/customs/product_safety/guidelines_en.pdf.

[20]     http://ec.europa.eu/youreurope.

[21]     http://ec.europa.eu/eyouguide.

[22]     Euroopan digitaalistrategian mukaisesti.

[23]     EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25, ja EUVL L 168, 30.6.2009, s. 35.

[24]     https://e-justice.europa.eu.

[25]     Direktiivi 2005/29/EY.

[26]     2011/442/EU – komission suositus, annettu 18. heinäkuuta 2011, mahdollisuudesta käyttää tavanomaista maksutiliä.

[27]     Direktiivi 2005/29/EY.

[28]     Euroopan parlamentin päätöslauselma, 2. helmikuuta 2012, ”Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa” – P7_TA (2012) 0021.

[29]     SEC(2011) 1003 lopullinen.

[30]     Asetus (EU) N:o 1169/2011.

[31]     Asetus (EY) N:o 1924/2006.

[32]     Kuluttaja 2020 -raportti, http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=6782.

[33]     Dynaaminen paketti on matkailutuote, jossa sama palveluntarjoaja tai palveluntarjoajat, joilla on kaupallinen yhteys, tarjoavat tai myyvät yhtä matkaa varten yhdessä vähintään kaksi eri matkapalvelua (kuljetus, majoitus ja/tai muu matkailupalvelu) samaan aikaan ja jossa ostaja voi yhdistää ja räätälöidä paketin sisällön mieltymystensä mukaan.

[34]     Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma; Valkoinen kirja ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, KOM(2011) 144.

[35]     Valkoinen kirja ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, KOM(2011) 144.

[36]     Perustuu CARS 21 -prosessin yhteydessä kartoitettuihin tarpeisiin.