Asia C-230/17

Erdem Deha Altiner ja Isabel Hanna Ravn

vastaan

Udlændingestyrelsen

(Østre Landsretin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artiklan 1 kohta – Direktiivi 2004/38/EY – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Kolmannen valtion kansalaisen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus jäsenvaltiossa, jonka kansalainen unionin kansalainen on – Kyseisen perheenjäsenen tulo tämän jäsenvaltion alueelle unionin kansalaisen jäsenvaltioon paluuta myöhemmin

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.6.2018

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Rajat – Eivät ole kysymyksiä, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä eivätkä hypoteettisia kysymyksiä, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta

   SEUT 267 artikla)

2. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Unionin kansalainen, joka palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan – Hänen perheenjäsentensä, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus – Edellytykset – Direktiivin 2004/38 myöntämisedellytysten analoginen soveltaminen

   (SEUT 21 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 2 kohta)

3. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Unionin kansalainen, joka palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan – Hänen perheenjäsentensä, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus – Edellytykset – Kansallinen lainsäädäntö, jossa johdetun oleskeluoikeuden myöntämisen edellytykseksi asetetaan, että perheenjäsenen tulo kyseisen jäsenvaltion alueelle on luonnollinen jatke unionin kansalaisen paluulle, on sallittu – Edellytykset

   (SEUT 21 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 22 ja 23 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26–30 kohta)

3.  SEUT 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä unionin oikeuteen perustuvan johdetun oleskeluoikeuden myöntämisestä kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja joka palaa kyseiseen jäsenvaltioon oleskeltuaan sitä ennen unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen toisessa jäsenvaltiossa, kun unionin kansalaisen perheenjäsen ei ole tullut unionin kansalaisen kotijäsenvaltion alueelle tai jättänyt siellä oleskelulupahakemusta ”luonnollisena jatkeena” kyseessä olevan unionin kansalaisen paluulle tähän jäsenvaltioon, kunhan tällaisessa säännöstössä edellytetään, että kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon myös muut merkitykselliset seikat ja erityisesti ne seikat, joilla voidaan osoittaa, että unionin kansalaisen kyseiseen jäsenvaltioon palaamisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, samaan jäsenvaltioon tulemisen välillä olleesta aikavälistä huolimatta vastaanottavassa jäsenvaltiossa kehittynyt ja lujittunut perhe-elämä ei ole päättynyt, jotta johdetun oleskeluoikeuden myöntäminen kyseiselle perheenjäsenelle voidaan perustella, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

   Koska johdetun oleskeluoikeuden myöntämisellä SEUT 21 artiklan 1 kohdan perusteella pyritään siihen, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen perheenjäsenen, joka on kolmannen valtion kansalainen, kanssa kehittynyttä ja lujittunutta perhe-elämää voidaan jatkaa siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen kyseinen unionin kansalainen on, sen jäsenvaltion, jonka kansalainen unionin kansalainen on, toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tarkistaa ennen sellaisen oleskeluluvan myöntämistä, ettei sellainen perhe-elämä unionin kansalaisen ja kolmannen valtion kansalaisen, joka on hänen perheenjäsenensä, välillä ollut katkennut ennen kolmannen valtion kansalaisen tuloa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen unionin kansalainen on.

   Sellaista tarkistamista varten kyseinen jäsenvaltio voi ottaa pelkkänä indisiona huomioon sen seikan, että kolmannen valtion kansalainen, joka on tämän jäsenvaltion oman kansalaisen perheenjäsen, on tullut jäsenvaltion alueelle huomattavan pitkän ajan päästä jäsenvaltion kansalaisen paluun jälkeen.

   Kuitenkaan ei voida sulkea pois sitä, että unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen vastaanottavassa jäsenvaltiossa tapahtuneen oleskelun aikana unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, välillä kehittynyt ja lujittunut perhe-elämä jatkuu siitä huolimatta, että unionin kansalainen palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, ilman, että kyseinen perheenjäsen tulisi hänen mukanaan, kun perheenjäsenen on pakko esimerkiksi henkilökohtaista tilannetta koskevista, ammatillisista tai koulutukseen liittyvistä syistä myöhentää saapumistaan kyseisen unionin kansalaisen kotijäsenvaltioon.

   Näin ollen se seikka, että oleskelulupahakemusta ei ole tehty ”luonnollisena jatkeena” unionin kansalaisen paluulle, on merkityksellinen seikka, joka – vaikkei se olekaan yksinään ratkaiseva – voi johtaa siihen, että kyseisen unionin kansalaisen kotijäsenvaltio päätyy katsomaan kokonaisarvioinnissa, että kyseisen hakemuksen, ja sen, että kyseinen unionin kansalainen käytti sitä ennen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, välillä ei ole yhteyttä, ja kieltäytyy sen seurauksena myöntämästä tällaista oleskelulupaa.

   (ks. 31–35 kohta ja tuomiolauselma)