1

Kantajana oleva Ingrid Alice Mayer on toiminut Saksin osavaltion (Saksa) virkamiehenä 1.11.1992 lukien. Mayer siirrettiin tilapäisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) palvelukseen 1.7.2013 alkaen samana päivänä hänen, EFSA:n ja Saksin osavaltion välillä tehdyn sopimuksen perusteella (jäljempänä sopimus). Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimus tehtiin yhdeksi vuodeksi eli 30.6.2014 saakka. Kansallisten asiantuntijoiden ja koulutuksessa olevien kansallisten asiantuntijoiden tilapäistä siirtoa EFSA:n palvelukseen koskevista säännöistä 18.2.2013 annetun EFSA:n toiminnanjohtajan päätöksen (jäljempänä tilapäisesti siirrettyjä kansallisia asiantuntijoita koskevat säännöt), jota sovelletaan sopimukseen, 4 artiklan mukaan tilapäistä siirtoa voidaan jatkaa kerran tai useammin kuitenkin niin, ettei tilapäisen siirron kokonaiskesto lähtökohtaisesti ylitä neljää vuotta.

2

Kantaja valittiin 4.9.2013 tilapäisesti siirrettyjen kansallisten asiantuntijoiden edustajaksi EFSA:n henkilöstökomiteaan (jäljempänä henkilöstökomitea) kolmen vuoden pituiseksi ajaksi. Kantajan ja henkilöstökomitean puheenjohtajan välisen erimielisyyden vuoksi, joka koski ilman kantajan läsnäoloa käsiteltävää asiaa, henkilöstökomitea päätti 16.12.2013 pidättää kantajan henkilöstökomitean tehtävistä kuudeksi kuukaudeksi välittömästi siitä syystä, ettei kantaja ollut noudattanut salassapitovelvollisuuttaan.

3

Kantaja jätti 18.12.2013 kirjallisen valituksen EFSA:n toiminnanjohtajalle kyseessä olevasta päätöksestä pidättää hänet tehtävistään ja vaati tätä määräämään kurinpitoseuraamuksen henkilöstökomitean puheenjohtajalle. Henkilöstökomitea ilmoitti virallisesti 17.1.2014 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajalle päätöksestään pidättää tämän osallistuminen kokouksiinsa.

4

Kantajan esimies D kuuli kantajaa 8.1. ja 31.1.2014 ja ilmoitti tälle toisessa haastattelussa, ettei EFSA aikonut jatkaa kantajan sopimusta siitä syystä, että yksikön, jossa kantaja työskenteli, toiminnalliset tarpeet olivat muuttuneet ja ettei kantajan profiili enää vastannut vaadittuja edellytyksiä. Kantaja toteaa, että toisessa haastattelussa D mainitsi kansalaisjärjestöjen verkoston nimeltä Pesticide Action Network Europe (PAN Europe) esittämän pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat EFSA:ssa johtavassa asemassa toimivan K:n ja elintarvikealalla toimivan yksityisen järjestön International Life Sciences Instituten (kansainvälinen biotieteen instituutti, jäljempänä ILSI) välistä sähköpostikirjeenvaihtoa. EFSA kiistää tämän toteamuksen.

5

EFSA ilmoitti kantajalle 16.4.2014 päivätyllä kirjeellä, jonka aiheena oli ”tilapäistä siirtoa koskevan [kantajan] sopimuksen päättyminen”, että mainittu sopimus päättyisi 30.6.2014 ja että kantaja voisi tehdä valituksen EFSA:n johtajalle tilapäisesti siirrettyjä kansallisia asiantuntijoita koskevien sääntöjen 23 artiklan nojalla.

6

Kantaja katsoi, että hänen ”häätönsä” taustalla olivat henkilöstökomiteassa tapahtuneet tapahtumat ja se, että hänestä oli tahtomattaan tullut D:n paljastusten myötä todistaja eturistiriidassa EFSA:n ja ILSI:n välisessä suhteessa, ja teki täten 24.4.2014 tilapäisesti siirrettyjä kansallisia asiantuntijoita koskevien sääntöjen 23 artiklan nojalla EFSA:n johtajalle edellä mainitusta 16.4.2014 päivätystä kirjeestä valituksen, jota täydennettiin 5.6. ja 10.6.2014 esitetyillä huomautuksilla.

7

Kantaja pyysi 12.5.2014 EFSA:lta saada tutustua kaikkiin K:n ja ILSI:n välisiin sähköpostiviesteihin; EFSA hylkäsi hakemuksen 5.6.2014 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.

8

Kantaja lähetti 8.6.2014 EFSA:lle kyseisten asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskevan uudistetun hakemuksen, jota täydennettiin 15.6.2014 päivätyllä kirjeellä.

9

EFSA hylkäsi 27.6.2014 päivätyllä kirjeellään yhtäältä kantajan tilapäisesti siirrettyjä kansallisia asiantuntijoita koskevien sääntöjen 23 artiklan nojalla tekemän valituksen edellä mainitusta 16.4.2014 päivätystä kirjeestä ja totesi, että tilapäisesti siirrettyjä kansallisia asiantuntijoita koskevien sääntöjen 4 artiklan 1 kohdassa todettiin, että ”tilapäisen siirron alkuperäinen kesto ei voi olla alle kuusi kuukautta eikä yli kaksi vuotta [ja että] tilapäistä siirtoa voidaan jatkaa kerran tai useammin kuitenkin niin, ettei tilapäisen siirron kokonaiskesto ylitä neljää vuotta”. Sopimuksen uudistamiseen ei siis ole mitään oikeutta. EFSA vetoaa lisäksi harkintavaltaansa yksiköidensä järjestämisessä ja esittää syyt sopimuksen jatkamatta jättämistä koskevan päätöksensä perustelemiseksi sekä kiistää tässä yhteydessä tietyt väitteet, jotka kantaja on sille aiemmin lähettämissään eri kirjeissä esittänyt.

10

EFSA hylkäsi samalla 27.6.2014 päivätyllä kirjeellä toisaalta uudistetun hakemuksen edellä mainittuihin asiakirjoihin tutustumiseksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen perusteella. EFSA muistuttaa, että kun tähän asetukseen perustuvalla hakemuksella pyydetään saada tutustua henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin, sovellettaviksi tulevat kokonaisuudessaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) säännökset. Asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa edellytetään henkilötietojen vastaanottajan osoittavan tietojen siirron tarpeellisuuden hyväksyttävillä perusteilla tai vakuuttavilla perusteluilla. EFSA:n mukaan kantaja ei ole täyttänyt tätä edellytystä. EFSA:n päätös olla jatkamatta tilapäistä siirtoa perustuu lisäksi ainoastaan siihen, että yksikön, jonka palvelukseen kantaja oli osoitettu, toiminnalliset tarpeet olivat muuttuneet eikä kantajan profiili enää vastannut tuolloin vaadittavia edellytyksiä, eikä kyseisen päätöksen ja sähköpostiviestien, joihin kantaja haluaa tutustua, välillä ole mitään yhteyttä. EFSA päättää kirjeensä ilmoittamalla kantajalle, että 27.6.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvistä kahdesta päätöksestä voidaan nostaa kumoamiskanne unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan nojalla tai että kantaja voi tehdä kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle SEUT 228 artiklan nojalla.

11

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.6.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä esillä olevan kanteen, jossa se vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

12

Kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.7.2014 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen.

13

Välitoimihakemus hylättiin 7.7.2014 annetulla määräyksellä Mayer v. EFSA (T‑493/14 R, ei julkaistu, EU:T:2014:617) sillä perusteella muun muassa, ettei kumoamiskanteeseen, jonka tueksi välitoimia oli haettu, sisältynyt kumoamisvaatimusta ja että vaatimukset riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen väliaikaiseksi ilmaisemiseksi vastasivat pääasian kanteessa esitettyjä vaatimuksia, mistä syystä mainitut vaatimukset olivat ristiriidassa vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan välitoimista päättävän tuomarin ratkaisulla ei voida ennakolta ratkaista pääasiaa tai tehdä siitä hyödytöntä viemältä siltä tehokas vaikutus.

14

Kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.9.2014 saapuneeksi kirjatulla erillisellä asiakirjalla 4.9.2014 päivätyn kirjelmän, jossa vaadittiin muun muassa ”korvaamaan” alkuperäiset vaatimukset kyseisessä kirjelmässä mainituilla vaatimuksilla (jäljempänä kannekirjelmää täydentävä kirjelmä).

15

Kantaja totesi kannekirjelmää täydentävässä kirjelmässä, jonka sisältö myöhemmin toistettiin kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.1.2015 jätetyssä vastauskirjelmässä, että hän peruuttaa kannekirjelmän kolmannen ja neljännen vaatimuksen, jotka koskivat kantajan ja henkilöstökomitean välistä kiistaa, ja että alkuperäiset vaatimukset oli ”korvattu” seuraavilla vaatimuksilla, joissa unionin yleistä tuomioistuinta vaadittiin toteamaan, että

16

Kantaja toimitti 10.11.2014 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.11.2014, unionin yleiselle tuomioistuimelle useita asiakirjoja ja täydentäviä huomautuksia.

17

Kantaja toistaa vastauskirjelmässään kannekirjelmää täydentävässä kirjelmässä esittämänsä eri vaatimukset ja huomauttaa, että lukuun ottamatta kannekirjelmän kolmatta ja neljättä vaatimusta, jotka liittyvät kantajan ja henkilöstökomitean väliseen kiistaan ja jotka kantaja on peruuttanut, kannekirjelmässä mainittuja vaatimuksia ei ole ”korvattu”, kuten kannekirjelmää täydentävässä kirjelmässä on virheellisesti mainittu, vaan niitä ”on tulkittava”, sekä pyytää unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että EFSA:n 27.6.2014 tekemä päätös ”[oli] pätemätön”.

18

Vastaajan vastauskirjelmän toimittamisen jälkeen kantaja toimitti 13.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.5.2015 päivätyn asiakirjan, jossa hän kommentoi ”hiljattain vastaanotettuja kirjallisia asiakirjoja” eli 16.5.2014 päivättyä henkilöstökomitean hänelle lähettämää sähköpostiviestiä, 19.11.2014 päivättyä EFSA:n sähköpostiviestiä Saksin osavaltion sisäministerille ja PAN Europen 25.9.2013 esittämää alkuperäistä hakemusta saada tutustua K:n ja ILSI:n välillä vaihdettuihin sähköpostiviesteihin.

19

Kantaja toimitti lopuksi 29.6.2016 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä, unionin yleiselle tuomioistuimelle useita ”hiljattain vastaanotettuja todisteita”.

20

EFSA toimitti aluksi vastineen, joka kirjattiin saapuneeksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.2014, sitten kannekirjelmää täydentävää kirjelmää koskevat huomautukset, jotka kirjattiin saapuneiksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.10.2014, tämän jälkeen vastauskirjelmän, joka kirjattiin saapuneeksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2015, ja viimein edellä mainittuihin 6.5.2015 päivättyihin kantajan huomautuksiin esitetyt huomautukset, jotka kirjattiin saapuneiksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.6.2015.

21

EFSA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

22

EFSA kiistää kannekirjelmää täydentävän kirjelmän tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, ettei unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdassa ole määrätty mahdollisuudesta jättää tällaista kirjelmää. EFSA väittää toissijaisesti, että mainittu kirjelmä sisältää joka tapauksessa lukuisia uusia seikkoja, joita ei voida ottaa tutkittaviksi, eli uusia vaatimuksia, alkuperäisten vaatimuksen laajennuksen ja esityksen uusista tosiseikoista tai oikeudellisista seikoista.

23

On todettava unionin yleisen tuomioistuimen todenneen 29.2.1996 antamassaan tuomiossa Lopes v. unionin tuomioistuin (T-547/93, EU:T:1996:27, 39 kohta), ettei 2.5.1991 tehdyssä työjärjestyksessä ollut määrätty kannekirjelmän jättämisestä asiasisällöltään muutetussa versiossa ja ettei tällaista asiakirjaa täten voida sisällyttää asiakirja‑aineistoon.

24

Vaikka käsiteltävässä asiassa ei olekaan kiistetty sitä, että kannekirjelmää täydentävä kirjelmä jätettiin ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä 8.9.2014 EFSA:n 27.6.2014 tekemän päätöksen osalta, mainitulla kirjelmällä muutetaan kuitenkin oikeusriidan itse kohdetta esittämällä kirjelmän uusissa vaatimuksissa ensimmäistä kertaa paitsi vaatimus sopimuksen jatkamisesta 30.6.2017 saakka myös vaatimukset 16.4.2014 tehdyksi väitetyn päätöksen ja 27.6.2014 tehdyn päätöksen, jota ei edes ollut mainittu kannekirjelmän eri vaatimuksissa, kumoamiseksi. Kannekirjelmää täydentävä kirjelmä on näin ollen jätettävä tutkimatta.

25

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklaa ja 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa ei nimittäin voida tulkita niin, että niillä sallitaan kantajan esittävän esillä olevassa asiassa unionin yleiselle tuomioistuimelle uusia vaatimuksia kanteen – jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, koska kanne sisälsi ainoastaan velvoittamis‑ ja vahvistamisvaatimuksia, kuten jäljempänä 32–50 kohdasta ilmenee – muuttamiseksi tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttäväksi kanteeksi muuttamalla oikeusriidan kohdetta siitä, miten se oli määritelty kannekirjelmässä, vaikka tämä tehtiinkin ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä.

26

Tosin 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan asian käsittelyn kuluessa saadaan vedota uuteen perusteeseen, jos se perustuu käsittelyn aikana esiin tulleisiin oikeudellisiin seikkoihin tai tosiseikkoihin, voidaan tietyissä tapauksissa soveltaa vaatimuksiin tehtyihin muutoksiin (ks. vastaavasti tuomio 1.4.2009, Valero Jordana v. komissio, T-385/04, EU:T:2009:97, 76 ja 77 kohta). Tällainen on tilanne erityisesti silloin, kun riidanalainen päätös asian käsittelyn aikana korvataan toisella samaa asiaa koskevalla päätöksellä, jota on siten pidettävä uutena seikkana, jonka perusteella kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa (määräys 21.9.2011, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, T‑141/05 RENV, EU:T:2011:503, 34 kohta).

27

On kuitenkin niin, että mikäli asian käsittelyn aikana ei ole tullut esiin oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, ainoastaan kannekirjelmässä mainitut vaatimukset voidaan ottaa huomioon, koska muuten muutettaisiin oikeusriidan kohdetta siitä, miten se on tyhjentävästi rajattu mainitussa kannekirjelmässä, joten yksinomaan kannekirjelmään sisällytetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon tarkasteltaessa sitä, onko kanne perusteltu (ks. tuomio 26.10.2010, Saksa v. komissio, T‑236/07, EU:T:2010:451, 27 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, ettei kantaja perusta uusia vaatimuksiaan asian käsittelyn aikana – tarkemmin sanottuna kannekirjelmän jättämisen 30.6.2014 ja kannekirjelmää täydentävän kirjelmän jättämisen 4.9.2014 välisenä aikana – esiin tulleisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.

29

Kannekirjelmää täydentävä kirjelmä on näin ollen jätettävä tutkimatta.

30

EFSA väittää, että kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, koska niillä vaaditaan unionin yleistä tuomioistuinta tekemään toteamuksia ja määräämään velvoitteita EFSA:lle.

31

Aluksi on todettava, että kantaja totesi vastauskirjelmässään peruuttavansa kannekirjelmän kolmannen ja neljännen vaatimuksen, jotka koskivat hänen ja henkilöstökomitean välistä kiistaa, mistä syytä on tarpeen lausua enää vain ensimmäisestä ja toisesta vaatimuksesta, jotka koskevat tilapäistä siirtoa koskevan sopimuksen jatkamatta jättämistä, sekä viidennestä ja kuudennesta vaatimuksesta, jotka koskevat hakemusta asiakirjoihin tutustumiseksi.

32

Kantaja vaatii ensimmäisessä vaatimuksessa, sellaisena kuin se on muotoiltu kannekirjelmässä, unionin yleistä tuomioistuinta jatkamaan hänen sopimustaan 30.6.2015 saakka. Kantaja vaatii vastauskirjelmässään unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että hänen sopimustaan jatketaan 30.6.2017 saakka, ja toissijaisesti, että EFSA tekee uuden päätöksen hänen tilapäisestä siirrostaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämien näkökohtien perusteella.

33

EFSA väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi antaa sille määräyksiä, mukaan lukien määräystä, joka seuraa oikeudellisen toimen mahdollisesta kumoamisesta eli käsiteltävässä asiassa 16.4.2014 tehdyksi väitetyn päätöksen kumoamisesta, mikä merkitsisi kantajan tilapäisen siirron jatkamista.

34

On riittävää todeta kantajan vaativan näillä vaatimuksilla unionin yleistä tuomioistuinta korvaamaan EFSA:n päätöksen tai antamaan tälle määräyksiä, mikä ylittää selvästi unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan SEUT 263 artiklaan perustuvassa laillisuusvalvonnassa. Tätä laillisuusvalvonnan rajoitusta sovelletaan kaikkiin sellaisten riita-asioiden lajeihin, joita unionin yleinen tuomioistuin käsittelee (ks. vastaavasti tuomio 8.10.2008, Agrar-Invest-Tatschl v. komissio, T-51/07, EU:T:2008:420, 27 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja siten myös kansallisten asiantuntijoiden tilapäiseen siirtoon liittyvissä asioissa.

35

On täten todettava, ettei kantaja voi vaatia unionin yleistä tuomioistuinta jatkamaan hänen sopimustaan 30.6.2015 saakka eikä sitä suuremmalla syyllä 30.6.2017 saakka, kuten hän on vaatinut vastauskirjelmän vaatimuksissa, eikä velvoittamaan EFSA:ta tekemään päätöstä tällaisesta jatkamisesta.

36

Kantaja vaatii toisessa vaatimuksessa unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että hänen sopimuksensa päättämistä ja ”tarkemmin sanottuna 16.4.2014 tehtyä EFSA:n päätöstä” rasittaa lainvastaisuus. Kantaja vaatii ensimmäistä kertaa vastauskirjelmässään unionin yleistä tuomioistuinta ”kumoamaan” mainitun ”päätöksen” ja toteamaan, että 27.6.2014 tehty päätös on ”pätemätön”.

37

Aluksi on muistutettava useaan otteeseen todetun, kuten EFSA perustellusti toteaa, että SEUT 263 artiklaan perustuvassa laillisuusvalvonnassa vaatimukset, jotka koskevat ainoastaan oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen toteamista ilman kumoamisvaatimusta, eivät sellaisenaan voi olla päteviä vaatimuksia (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1996, Bernardi v. parlamentti, T-146/95, EU:T:1996:105, 23 kohta).

38

Kantaja väittää viitaten SEU 2 artiklaan, jonka mukaan unionin perustana on oikeusvaltioon liittyvät arvot, että siellä, missä on olemassa oikeus, on oltava oikeussuojakeino. Kantaja väittää, että hänellä on oikeus saada sopimukselleen jatkoa ja tämä oikeus perustuu ”Saksan oikeuden mukaisiin mielivaltaisuuden kieltoon ja hyvien tapojen vastaisten sopimusten kieltoon” sekä EU-sopimuksessa ja Bundesverfassungsgerichtin (Saksan perustuslakituomioistuin) oikeuskäytännössä taattuihin yhdenvertaisuusperiaatteeseen ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Tämä väitetty subjektiivinen oikeus saada tilapäiselle siirrolle jatkoa merkitsee suoraan lain nojalla kantajalla olevaa oikeutta nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa.

39

Kantajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on siten tämän kantajan sopimuksen uusimista koskevan väitetyn oikeuden nojalla joko hyväksyttävä kantajan ”vaatimus tuomioistuinratkaisusta” tai tulkittava ja muotoiltava uudelleen kannekirjelmän toinen vaatimus siten, että se voidaan ottaa tutkittavaksi kumoamiskanteen yhteydessä, sellaisena kuin tästä on määrätty SEUT 263 artiklassa.

40

EFSA väittää päinvastoin, ettei muutoksenhakukeinojen puuttumisella voida perustella muutosta perussopimuksessa määrättyyn oikeudenkäyntiä koskevaan järjestelmään, toisin kuin kantaja päättelee todetessaan, että siellä, missä on olemassa oikeus, on oltava oikeussuojakeino.

41

On muistutettava, että oikeussuojakeinojen mahdollinen puuttuminen ei missään tapauksessa voi oikeuttaa muuttamaan EUT‑sopimuksen oikeussuojakeinoja ja oikeudenkäyntiä koskevaa järjestelmää tuomioistuintulkinnan kautta (ks. vastaavasti määräys 29.4.2002, Bactria v. komissio, T-339/00, EU:T:2002:107, 54 kohta). Tähän on lisättävä, ettei käsiteltävässä asiassa mikään estänyt kantajaa vaatimasta riidanalaisten päätösten kumoamista SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

42

Lisäksi on niin, että vaikka pitääkin paikkansa, että unionin tuomioistuinten on tulkittava kantajan kanneperusteita pikemminkin niiden sisällön perusteella kuin niiden oikeudellisen luonnehdinnan perusteella terminologisista kysymyksistä riippumatta, edellytyksenä kuitenkin on, että kanneperusteet, joihin on vedottu, ilmenevät kannekirjelmästä kyllin selvästi, selkeästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustustaan ja unionin yleinen tuomioistuin lausua kanteesta (ks. vastaavasti tuomio 24.2.2000, ADT Projekt v. komissio, T-145/98, EU:T:2000:54, 66 ja 67 kohta).

43

Oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä ja kanteessa esitetyt vaatimukset on muotoiltava yksiselitteisesti, jotteivät unionin tuomioistuimet lausuisi kanteen ulkopuolelta tai jättäisi lausumatta jostakin perusteesta (tuomio 10.1.2008, komissio v. Suomi, C-387/06, ei julkaistu, EU:C:2008:5, 14 kohta).

44

Toisin sanoen kantaja ei voi pakottaa unionin yleistä tuomioistuinta toimimaan oletusten varassa siltä osin kuin kyse on päättelyistä ja tosiseikkoihin sekä oikeudellisiin seikkoihin liittyvistä täsmällisistä perusteluista, jotka voisivat olla kantajan väitteiden perustana. 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on välttää juuri tällainen tilanne, joka johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja joka on yhteensoveltumaton hyvän oikeudenhoidon kanssa, kun siinä vaaditaan, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja vaatimukset ja että siihen on sisällytettävä yhteenveto kanneperusteista, joihin on vedottu (ks. vastaavasti määräys 19.5.2008, TFI v. komissio, T-144/04, EU:T:2008:155, 56 ja 57 kohta).

45

Käsiteltävässä asiassa kantajan väitteet vaikuttavat epäselviltä, kuten EFSA perustellusti väittää. Kantaja ilmaisee kantansa vähintäänkin epäselvin ilmaisuin viitaten SEUT 263 artiklaan ja 27.6.2014 tehtyyn päätökseen ilman, että hän kuitenkaan esittää – kuten unionin yleisen tuomioistuimen presidentti lisäksi totesi 7.7.2014 antamassaan määräyksessä Mayer v. EFSA (T‑493/14 R, ei julkaistu, EU:T:2014:617, 29 kohta) – vaatimuksissaan yhtään vaatimusta 16.4.2014 tehdyksi väitetyn päätöksen tai 27.6.2014 tehdyn päätöksen kumoamiseksi, vaikka näiden vaatimusten kohdetta ei voida enää muuttaa vastauskirjelmän vaiheessa, ellei asian käsittelyn aikana ole tullut esiin oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja.

46

Pelkästään näistä syistä sopimuksen jatkamatta jättämistä koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

47

Kantaja vaatii kannekirjelmän viidennessä ja kuudennessa vaatimuksessa unionin yleistä tuomioistuinta nimenomaisesti velvoittamaan EFSA:n myöntämään hänelle oikeuden tutustua kaikkiin K:n ja ILSI:n välillä vaihdettuihin sähköpostiviesteihin tai toissijaisesti myöntämään unionin yleisen tuomioistuimen nimeämälle kolmannelle taholle oikeuden tutustua mainittuihin sähköpostiviesteihin. Kantaja vaatii vastauskirjelmän viidennessä, kuudennessa ja kymmenennessä vaatimuksessa lisäksi, että hänelle myönnetään toissijaisesti osittainen oikeus tutustua edellä mainittuihin sähköpostiviesteihin ja että27.6.2014 tehty päätös kumotaan siltä osin kuin sillä evätään oikeus tutustua asiakirjoihin ja että unionin yleiselle tuomioistuimelle myönnetään nimeämänään kolmantena tahona pääsy näihin sähköpostiviesteihin.

48

EFSA väittää, että nämä vaatimukset on jätettävä tutkimatta, sillä unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa sille määräyksiä kumoamiskanteen yhteydessä.

49

Kuten edellä 34 kohdassa on todettu, unionin yleinen tuomioistuin ei voi harjoittamansa laillisuusvalvonnan yhteydessä osoittaa toimielimille määräyksiä tai toimia niiden sijasta. Vaatimukset saada tutustua edellä mainittuihin asiakirjoihin on täten pelkästään tästä syytä jätettävä tutkimatta, kun taas vastauskirjelmään sisältyvät vaatimukset on lisäksi myös hylättävä siltä osin kuin niiden kohteena on ensimmäistä kertaa 27.6.2014 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hakemus saada tutustua edellä mainittuihin asiakirjoihin, kumoaminen, koska kannekirjelmässä mainittuja vaatimuksia ei voida enää muuttaa vastauskirjelmän vaiheessa, ellei asian käsittelyn aikana tule esiin oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja.

50

Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta, ilman että on siten tarpeen lausua kantajan huomautusten – etenkin 6.5.2015 ja 29.6.2016 esitettyjen huomautusten, joilla pyritään kehittämään ja tukemaan kanneperusteita, joihin on vedottu tutkimatta jätettyjen eri vaatimusten tueksi – tutkittavaksi ottamisesta.

51

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

52

Kannekirjelmän kolmannesta ja neljännestä vaatimuksesta, jotka koskevat EFSA:n henkilöstökomiteaa ja jotka on peruutettu, on muistutettava, että työjärjestyksen 136 artiklan 1 kohdassa määrätään, että asianosainen, joka peruuttaa kanteensa, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli sitä vaatii peruuttamista koskevissa huomautuksissaan. Saman artiklan 2 kohdan perusteella vastapuoli velvoitetaan kanteensa peruuttavan asianosaisen pyynnöstä korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se vastapuolen menettelyn vuoksi katsotaan perustelluksi.

53

Kantaja katsoo, että EFSA:n on kantajaan kohdistamansa ”moitittavan menettelyn” vuoksi korvattava oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät hänen peruuttamiinsa vaatimuksiin.

54

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kannekirjelmän kolmannen ja neljännen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset joka tapauksessa puuttuivat selvästi, koska niihin ei sisältynyt kumoamisvaatimusta vaan ne käsittivät velvoittamis‑ ja vahvistamisvaatimuksen, mistä syystä EFSA:n menettelyn johdosta ei voida todeta olevan perusteltua, että tämä vastaa työjärjestyksen 136 artiklan 2 kohdan nojalla näihin vaatimuksiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista.

55

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta lisäksi soveltamaan suoraan tai analogisesti 2.5.1991 päivätyn työjärjestyksen 88 artiklaa, jonka mukaan unionin ja sen henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Kantaja väittää, että tämä määräys koskee myös tilapäisesti siirrettyjä kansallisia asiantuntijoita.

56

Tässä yhteydessä on riittävää muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimeen tai elimeen tilapäisesti siirretyt kansalliset asiantuntijat eivät ole SEUT 270 artiklassa tarkoitettua ”henkilöstöä” (ks. vastaavasti määräys 9.10.2006, Gualtieri v. komissio, F-53/06, EU:F:2006:100, 21 ja 22 kohta) ja että oikeuskäytännössä on todettu, ettei 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 88 artiklassa määrättyä erityisjärjestelyä voitu soveltaa heihin (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2008, Gualtieri v. komissio, T-284/06, ei julkaistu, EU:T:2008:335, 47 kohta).

57

Koska EFSA on vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelyssä asianosaisille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Tosiseikat

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Kannekirjelmää täydentävän kirjelmän tutkittavaksi ottaminen

Kanteen tutkittavaksi ottaminen

Sopimuksen jatkamatta jättämistä koskevien vaatimusten tutkittavaksi ottaminen

– Kannekirjelmän ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

– Kannekirjelmän toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

Asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskevien vaatimusten tutkittavaksi ottaminen

Oikeudenkäyntikulut