Asia C-492/04

Lasertec Gesellschaft für Stanzformen mbH

vastaan

Finanzamt Emmendingen

(Finanzgericht Baden-Württembergin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta – Pääomien vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Verotus – Yhtiövero – Yhtiöiden välinen lainasopimus – Verotuksellisesti jäsenvaltiossa asuva lainaajayhtiö – Lainanantajana oleva kolmanteen valtioon sijoittautunut osakkeenomistajayhtiö – ”Olennaisen osuuden” käsite – Lainakorkojen maksaminen – Luonnehdinta – Peitelty voitonjako

Määräyksen tiivistelmä

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Perustamissopimuksen määräykset – Soveltamisala

(EY 43 ja EY 56 artikla)

Kansallinen toimenpide, jonka nojalla jäsenvaltiossa asuvan pääomayhtiön osakkeenomistajalle, joka ei asu jäsenvaltiossa ja jolle kuuluu olennainen osuus yhtiöpääomasta, maksamat lainan korot katsotaan tietyin edellytyksin peitellyksi voitonjaoksi, josta lainanottajayhtiötä voidaan verottaa, vaikuttaa pääasiallisesti EY 43 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun sijoittautumisvapauden käyttöön.

Vaikka tällaisella toimenpiteellä oletettaisiinkin olevan rajoittavia vaikutuksia pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, tällaiset vaikutukset olisivat väistämätön seuraus sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, eivätkä ne olisi peruste sille, että kyseistä lainsäädäntöä tutkittaisiin EY 56–EY 58 artiklan kannalta.

EY 43 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin ei voida vedota tilanteessa, jossa yhteisön ulkopuolisen maan yhtiöllä on sellainen osuus, joka antaa sille ratkaisevan vaikutusvallan jäsenvaltion yhtiön päätöksiin ja toimintaan. Perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskevaan lukuun ei näet kuulu mitään määräystä, jossa tämän luvun määräysten soveltamisala ulotettaisiin tilanteisiin, joissa osallisena on yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, joka on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle, koska mainitun luvun tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden kansalaisten sijoittautumisvapaus.

(ks. 25, 27 ja 28 kohta sekä määräysosa)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)

10 päivänä toukokuuta 2007 (*)

Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta – Pääomien vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Verotus – Yhtiövero – Yhtiöiden välinen lainasopimus – Verotuksellisesti jäsenvaltiossa asuva lainaajayhtiö – Lainanantajana oleva kolmanteen valtioon sijoittautunut osakkeenomistajayhtiö – ”Olennaisen osuuden” käsite – Lainakorkojen maksaminen – Luonnehdinta – Peitelty voitonjako

Asiassa C-492/04,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Finanzgericht Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 14.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 1.12.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Lasertec Gesellschaft für Stanzformen mbH

vastaan

Finanzamt Emmendingen,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Juhász, R. Silva de Lapuerta, J. Malenovský ja T. von Danwitz,

julkisasiamies: Y. Bot,

kirjaaja: R. Grass,

päätettyään ratkaista asian perustellulla määräyksellä työjärjestyksensä 104 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 56 ja EY 58 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty sellaisen oikeusriidan yhteydessä, joka on saanut alkunsa Finanzamt Emmendingenin (jäljempänä Finanzamt) päätöksestä, jossa vahvistettaessa Saksan oikeuden mukaan perustetun yhtiön Lasertec Gesellschaft für Stanzformen mbH:n (jäljempänä kantaja) maksettavaksi tulevaa veroa luonnehdittiin peitellyksi voitonjaoksi korot, jotka kantaja oli maksanut sveitsiläiselle osakkeenomistajalleen, Lasertec AG ‑yhtiölle (jäljempänä Lasertec).

 Kansallinen lainsäädäntö

3        Yhteisöverolain (Körperschaftsteuergesetz, jäljempänä KStG) 8 a §, jonka otsikko on ”Vieraan pääoman ehtoinen rahoitus osakkeenomistajilta”, on otettu käyttöön yritysten kotipaikan pitämisen Saksassa turvaamisesta 13.9.1993 annetulla lailla (Standortsicherungsgesetz; BGBl. 1993 I, s. 1569). Tämä laki on ennakkoratkaisupyynnön mukaan tullut voimaan 14.9.1993.

4        KStG:n, sellaisena kuin se oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 8 a §:ään kuuluivat seuraavat säännökset:

”1)      Suorituksia sellaisen vieraan pääoman perusteella, jonka yleisesti verovelvollinen pääomayhtiö on saanut osakkeen tai osuuden omistajalta, jolla ei ole oikeutta yhtiöveron hyvitykseen ja jolle tilikauden kuluessa kuului olennainen osuus yhtiöpääomasta, pidetään peiteltynä voitonjakona,

– –

2.      jos on sovittu pääoman murto-osana laskettavasta suorituksesta ja jos vieras pääoma tilikauden kuluessa on yli kolme kertaa osakkeen tai osuuden omistajan oman pääoman osuus, paitsi jos pääomayhtiö olisi voinut saada vieraan pääoman muuten vastaavissa olosuhteissa myös kolmannelta tai jos lainatulla vieraalla pääomalla on tarkoitus rahoittaa normaalin pankkitoiminnan piiriin kuuluvia liiketoimia. – –

2) Osakkeen tai osuuden omistajan osuus omasta pääomasta on se osa pääomayhtiön omasta pääomasta edellisen tilikauden päättyessä, joka vastaa osakkeen tai osuuden omistajan osuutta merkitystä osake‑ tai osuuspääomasta. Omalla pääomalla tarkoitetaan merkittyä osake‑ tai osuuspääomaa, josta on vähennetty vielä maksamattomat osuudet – –.

3) Olennaisesta osuudesta on kyse silloin, kun osakkeen‑ tai osuudenomistajalla on yli neljäsosa pääomayhtiön alkupääomasta tai nimellispääomasta joko välittömästi tai henkilöyhtiön välityksellä. Olennaisesta osuudesta on kyse myös silloin, kun osakkaalla on hallussaan yli neljäsosa kokonaispääomasta yhdessä sellaisten muiden osakkeen‑ tai osuudenomistajien kanssa, joiden kanssa se muodostaa henkilöyhtiön tai joiden määräysvallan alaisena se on tai joihin sillä on määräysvalta tai joihin sillä on yhteinen määräysvalta. Osakkeen‑ tai osuudenomistaja, jolla ei ole olennaista osuutta, rinnastetaan osakkeen‑ tai osuudenomistajaan, jolla on olennainen osuus, jos hän käyttää itsenäisesti tai yhdessä muiden osakkeen‑ tai osuudenomistajien kanssa määräävää asemaa pääomayhtiössä.”

5        Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että muun muassa muilla kuin valtion alueella asuvilla osakkeen‑ tai osuudenomistajilla ei ole yleisesti oikeutta veronhyvitykseen.

6        KStG:n 54 §:n 6 a momentin mukaan KStG:n 8 a §:ää on sovellettu 31.12.1993 jälkeisestä tilikaudesta alkaen.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

7        Kantaja on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka on perustettu 12.9.1994 päivätyllä perustamiskirjalla. Se on yleisesti verovelvollinen Saksassa.

8        Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kantajan yhtiöpääomasta, jonka määrä oli 300 000 Saksan markkaa (DEM), oli Papken hallussa 100 000 DEM ja Lasertecin hallussa 200 000 DEM.

9        Kantajan perustamiskirjan määräyksen nojalla alkupääomasta piti maksaa välittömästi määrä, joka vastasi neljäsosaa yhtiöpääomasta, kun jäännös taas oli maksettava yhtiön johdon pyynnöstä.

10      Lasertec myönsi 5.1.1995 tehdyllä sopimuksella kantajalle 700 000 DEM:n suuruisen lainan. Sopimuksen alkuperäiseksi voimassaoloajaksi vahvistettiin kaksi vuotta. Laina oli maksettava takaisin siihen liittyvine korkoineen 34 000 DEM:n erissä joka vuosineljänneksenä. Tähän lainaan liittyvät korot olivat 48 132,64 DEM vuonna 1995.

11      Elokuussa 1997 tehdyssä tarkastuksessa, joka koski tilivuotta 1995, verotarkastaja totesi, että merkityn yhtiöpääoman jäännös oli maksettu vasta 10.1.1995. Verotarkastajan mukaan oli siis merkitystä yhtiöpääomasta (eli 300 000 DEM:sta) vähennettävä pääoma, jota ei ollut maksettu 31.12.1994 (eli 225 000 DEM). Verotarkastaja arvioi näin ollen, että Lasertecin osuus kantajan omasta pääomasta oli 31.12.1994 50 000 DEM. Koska Lasertecin kantajalle myöntämä laina oli luonnehdittava ”vieraaksi pääomaksi”, se vähensi KStG:n 8 a §:n nojalla tämän lainan määrästä (700 000 DEM) kolminkertaisena Lasertecin osuuden kantajan omasta pääomasta (150 000 DEM). Se osuus vuoden 1995 koroista, joka vastasi 550 000 DEM:n jäännöstä eli 37 818 DEM, luonnehdittiin ”peitellyksi voitonjaoksi” vahvistettaessa kantajan verotusta kyseessä olleelle tilivuodelle.

12      Finanzamt katsoi 15.6.1998 tekemässään verotuspäätöksessä, että KStG:n 8 a §:n mukaisesti kyseiset korot oli luonnehdittava uudestaan peitellyksi voitonjaoksi ja niitä oli verotettava sellaisina. Näin ollen se oikaisi kantajan veron määräksi tilivuodeksi 1995 16 207 DEM.

13      Kantaja teki 2.7.1998 tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Finanzamt hylkäsi 22.2.1999. Se nosti tästä päätöksestä 22.3.1999 kanteen Finanzgericht Baden-Württembergissä.

14      Näissä olosuhteissa Finanzgericht Baden-Württemberg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:

”1)      Onko EY 57 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että kolmansiin maihin sovellettavat pääomanliikkeiden rajoitukset, jotka ovat ’voimassa’ 31.12.1993, ovat sellaisia, joiden osalta kansallinen lainsäätäjä on jo mainittuna viitepäivänä päättänyt lainsäädäntömenettelyn, vai sellaisia, joita kansallisen lainsäädännön mukaan voidaan jo viitepäivänä soveltaa toteutuneisiin tosiseikkoihin?

2)      Onko EY 56 artiklan 1 kohtaa yhdessä EY 58 artiklan kanssa tulkittava niin, että siinä kielletään sellaisten korkojen osittainen verottaminen voitonjakona, jotka jäsenvaltioon sijoittautunut pääomayhtiö maksaa kolmanteen maahan sijoittautuneelle luotonantajalle, joka on myös pääomayhtiön osakas, koska kyseessä on tällöin mielivaltainen syrjintä taikka jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen pääomien vapaan liikkuvuuden peitelty rajoittaminen?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

15      Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä, yhteisöjen tuomioistuin voi ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

16      Kansallinen tuomioistuin pyrkii kysymyksillään ennen kaikkea selvittämään, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla jäsenvaltiossa asuvan pääomayhtiön kolmanteen maahan sijoittautuneelle osakkeenomistajalle, jolle kuuluu olennainen osuus yhtiöpääomasta, maksamat lainan korot katsotaan tietyin edellytyksin peitellyksi voitonjaoksi, josta valtiossa asuvaa lainanottajayhtiötä voidaan verottaa, yhteensopiva pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EY:n perustamissopimuksen määräysten kanssa.

17      Ranskan hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio esittävät, että pääasiassa kyseessä olevaa kansallista säännöstä voidaan tarkastella ainoastaan sijoittautumisvapauden eikä pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta. Ne väittävät ennen kaikkea, että mainittu säännös koskee ainoastaan olennaisia osuuksia, jotka antavat määräysvallan yhtiössä, josta osuus on, ja että näin ollen se kuuluu ainoastaan sijoittautumisvapauden aineelliseen soveltamisalaan.

18      Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen on tarkastettava, minkä vapauden kannalta tätä säännöstä on tarkasteltava.

19      Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että määritettäessä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö jonkin vapaan liikkuvuuden soveltamisalaan, on otettava huomioon kyseessä olevan lainsäädännön tarkoitus (ks. vastaavasti asia C‑196/04, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomio 12.9.2006, Kok. 2006, s. I‑7995, 31–33 kohta; asia C‑452/04, Fidium Finanz, tuomio 3.10.2006, s. I-9521, 34 ja 44–49 kohta; asia C‑374/04, Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomio 12.12.2006, 37 ja 38 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; asia C‑446/04, Test Claimants in the FII Group Litigation, tuomio 12.12.2006, 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C‑524/04, Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomio 13.3.2007, 26–34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

20      Siten kansalliset säännökset, jotka koskevat sellaisen osuuden omistamista, joka antaa mahdollisuuden käyttää selvää vaikutusvaltaa kyseisen yhtiön päätöksiin ja määrätä yhtiön toiminnasta, kuuluvat sijoittautumisvapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten aineelliseen soveltamisalaan (ks. vastaavasti asia C‑251/98, Baars, tuomio 13.4.2000, Kok. 2000, s. I‑2787, 22 kohta; em. asia Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomion 31 kohta ja em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 27 kohta).

21      Pääasiassa kyseessä olevaa kansallista toimenpidettä sovelletaan tilanteisiin, joissa lainanantajayhtiö, joka ei asu jäsenvaltiossa, omistaa olennaisen osuuden jäsenvaltiossa asuvan lainanottajayhtiön yhtiöpääomasta eli yli 25 prosentin osuuden.

22      Se, että sellaisen vähäisemmän osuuden omistaminen, joka kuitenkin antaa määräysvallan kyseessä olevassa yhtiössä, rinnastetaan olennaiseen osuuteen, osoittaa, kuten komissio korostaa kirjallisissa huomautuksissaan, että Saksan lainsäätäjän mielestä pääasiassa kyseessä olevaa kansallista toimenpidettä on tarkoitus soveltaa täsmällisestä raja-arvosta riippumatta osuuksiin, jotka mahdollistavat selvän vaikutusvallan käyttämisen tiettyihin yhtiön päätöksiin ja sen toiminnasta päättämisen tämän määräyksen 20 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 28 kohta).

23      Lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Lasertec, lainanantajayhtiö, omistaa kaksi kolmasosaa kantajan, lainanottajayhtiön, yhtiöpääomasta. Tällainen osuus antaa Lasertecille kiistattomasti ratkaisevan vaikutusvallan kantajan päätöksiin ja toimintaan (ks. vastaavasti em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 32 kohta).

24      Tästä seuraa, että esillä oleva asia kuuluu ainoastaan sijoittautumisvapauteen liittyvien perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan.

25      Vaikka pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella toimenpiteellä oletettaisiinkin olevan, kuten pääasian kantaja väittää, rajoittavia vaikutuksia pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, tällaiset vaikutukset olisivat väistämätön seuraus sellaisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C‑324/00, Lankhorst-Hohorst, 12.12.2002 antamassaan tuomiossa (Kok. 2002, s. I‑11779), eivätkä ne olisi peruste sille, että kyseistä lainsäädäntöä tutkittaisiin EY 56–EY 58 artiklan kannalta (ks. vastaavasti em. asia Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, tuomion 33 kohta; em. asia Fidium Finanz, tuomion 48 ja 49 kohta ja em. asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 34 kohta).

26      Näin ollen esitettyihin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten kannalta.

27      Perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskevaan lukuun ei kuulu mitään määräystä, jossa tämän luvun määräysten soveltamisala ulotettaisiin tilanteisiin, joissa osallisena on yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, joka on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut 15.11.1994 antamassaan lausunnossa 1/94 (Kok. 1994, s. I‑5267, Kok. Ep. XVI, s. I-237, 81 kohta), mainitun luvun tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden kansalaisten sijoittautumisvapaus. Näin ollen EY 43 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin ei voida vedota tilanteessa, jossa yhteisön ulkopuolisen maan yhtiöllä on sellainen osuus, joka antaa sille ratkaisevan vaikutusvallan jäsenvaltion yhtiön päätöksiin ja toimintaan (ks. vastaavasti palvelujen tarjoamisen vapauden osalta em. asia Fidium Finanz, tuomion 25 kohta).

28      Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että kansallinen toimenpide, jonka nojalla jäsenvaltiossa asuvan pääomayhtiön osakkeenomistajalle, joka ei asu jäsenvaltiossa ja jolle kuuluu olennainen osuus yhtiöpääomasta, maksamat lainan korot katsotaan tietyin edellytyksin peitellyksi voitonjaoksi, josta lainanottajayhtiötä voidaan verottaa, vaikuttaa pääasiallisesti EY 43 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun sijoittautumisvapauden käyttöön. Näihin määräyksiin ei voida vedota tilanteessa, jossa osallisena on kolmannen maan yhtiö.

 Oikeudenkäyntikulut

29      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Kansallinen toimenpide, jonka nojalla jäsenvaltiossa asuvan pääomayhtiön osakkeenomistajalle, joka ei asu jäsenvaltiossa ja jolle kuuluu olennainen osuus yhtiöpääomasta, maksamat lainan korot katsotaan tietyin edellytyksin peitellyksi voitonjaoksi, josta lainanottajayhtiötä voidaan verottaa, vaikuttaa pääasiallisesti EY 43 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun sijoittautumisvapauden käyttöön. Näihin määräyksiin ei voida vedota tilanteessa, jossa osallisena on kolmannen maan yhtiö.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.