Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62003CO0320(02)

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 27 päivänä huhtikuuta 2004.
Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta.
Väliaikainen oikeussuoja - Välitoimihakemus - Liikenne - Alakohtainen liikennöintikielto.
Asia C-320/03 R.

Oikeustapauskokoelma 2004 I-03593

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2004:231

Ordonnance de la Cour

Asia C-320/03 R


Euroopan yhteisöjen komissio
vastaan
Itävallan tasavalta


«Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimihakemus – Liikenne – Alakohtainen liikennöintikielto»

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 27.4.2004
    

Määräyksen tiivistelmä

Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Täytäntöönpanon lykkäämistoimen soveltamisen jatkaminen, kun ei ole esitetty uusia seikkoja eikä osapuolten välillä ole yhteistoimintaa




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
27 päivänä huhtikuuta 2004(1)

Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimihakemus – Liikenne – Alakohtainen liikennöintikielto

Asiassa C-320/03 R,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään C. Schmidt, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

jota tukevatSaksan liittotasavalta, asiamiehinään W.-D. Plessing ja A. Tiemann, avustajanaan Rechtsanwalt T. Lübbig,

ja

jajaItalian tasavalta, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis, prosessiosoite Luxemburgissa,väliintulijoina,

vastaan

Itävallan tasavalta, asiamiehenään H. Dossi, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin määrää sellaisen alakohtaisen liikennöintikiellon täytäntöönpanon lykkäämisestä, josta on säädetty 27.5.2003 annetussa Verordnung des Landeshauptmanns von Tirol, mit der auf der A 12 Inntalautobahn verkehrsbeschränkende Maßnahmen erlassen werden (sektorales Fahrverbot) -nimisessä asetuksessa (Tirolin pääministerin asetus liikennettä rajoittavista toimenpiteistä A 12 -moottoritiellä Innin laaksossa (alakohtainen liikennöintikielto); BGBl. II, 2003/279),



YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,



on antanut seuraavan



määräyksen



1
Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.7.2003 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut yhteisössä jäsenvaltion alueelle tai sen alueelta taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta tapahtuvan maanteiden tavaraliikenteen markkinoille pääsystä 26 päivänä maaliskuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 881/92 (EYVL L 95, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 1.3.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 484/2002 (EYVL L 76, s. 1), 1 ja 3 artiklan, edellytyksistä, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista maanteiden tavaraliikennettä jäsenvaltiossa 25 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3118/93 (EYVL L 279, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 484/2002, 1 ja 6 artiklan sekä EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on määrännyt tiettyjä tavaroita kuljettaville kuorma-autoille liikennöintikiellon, josta on säädetty 27.5.2003 annetussa Verordnung des Landeshauptmanns von Tirol, mit der auf der A 12 Inntalautobahn verkehrsbeschränkende Maßnahmen erlassen werden (sektorales Fahrverbot) ‑nimisessä asetuksessa (Tirolin pääministerin asetus liikennettä rajoittavista toimenpiteistä A 12  ‑moottoritiellä Innin laaksossa (alakohtainen liikennöintikielto), BGBl. II, 2003/279; jäljempänä riidanalainen asetus).


Käsiteltävänä olevan asian tausta

2
Komissio on yhteisöjen tuomioistuimeen 25.7.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla esittänyt EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla välitoimihakemuksen, joka koskee Itävallan tasavallan velvoittamista ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin riidanalaisella asetuksella asetetun kiellon soveltamisen lykkäämiseksi siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on antanut pääasian kannetta koskevan ratkaisunsa.

3
Komissio on myös vaatinut yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 2 kohdan artiklan nojalla, että välitoimihakemus hyväksytään tilapäisesti siihen saakka, kunnes välitoimimenettelyn päättävä määräys annetaan, ja jo ennen kuin vastapuoli on esittänyt huomautuksensa.

4
Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin asiassa C‑320/03 R, komissio vastaan Itävalta, 30.7.2003 antamalla määräyksellä (Kok. 2003, s. I‑7929) on Itävallan tasavalta määrätty turvaamistoimena lykkäämään riidanalaisessa asetuksessa säädetyn liikennöintikiellon täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes välitoimimenettelyn päättävä määräys annetaan.

5
Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin asiassa C‑320/03 R, komissio vastaan Itävalta, 2.10.2003 antamalla määräyksellä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) mainitun liikennöintikiellon täytäntöönpanon lykkäämistoimen soveltamista on jatkettu 30.4.2004 asti.

6
Tällä samalla 2.10.2003 annetulla määräyksellä Saksan liittotasavalta ja Italian tasavalta on hyväksytty väliintulijoiksi tähän välitoimimenettelyyn tukemaan komission vaatimuksia.

7
Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 2.10.2003 annetun määräyksen 105–107 kohdassa todetaan seuraavaa:

”105
Kun otetaan kuitenkin huomioon ilmanlaadun ongelmien todellisuus ja merkittävyys kyseessä olevalla alueella, asianosaisia kehotetaan neuvottelemaan keskenään toimenpiteistä, joilla voitaisiin edes väliaikaisesti sovittaa yhteen niiden vastakkaiset edut, ja ilmoittamaan yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisesti saavutetusta sovitteluratkaisusta.

106
Siinä tapauksessa, ettei sovitteluratkaisuun päästä, asianosaisia kehotetaan kokoamaan kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot erityisesti ilmanlaadun kehityksestä kyseessä olevalla alueella, öisen liikennöintikiellon arvioidusta vaikutuksesta vuoden 2003 aikana ja rautateitse tai muita reittejä tapahtuvien kuljetusten kehitysnäkymistä sekä esittämään nämä tiedot tarpeellisiksi katsottujen huomautusten kanssa yhteisöjen tuomioistuimelle viimeistään 6.2.2004.

107
Näiden uusien tietojen ja huomautusten perusteella voidaan päättää tämän määräyksen mukaisen toimen jatkamisesta, peruuttamisesta tai muuttamisesta.”

8
Itävallan tasavalta on 4.2.2004 tämän menettelyn muiden osapuolten suostumuksella pyytänyt, että määräaikaa, joka on asetettu tällaisten asian kannalta merkityksellisten tietojen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämistä varten, jatkettaisiin 1.3.2004 asti. Tämän pyynnön tueksi se esitti, että mainitun määräajan pidentäminen oli toivottavaa, koska kyseessä olevien intressien yhteensovittamiseen oli todellisia mahdollisuuksia. Mainittu pyyntö on hyväksytty yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 5.2.2004 tekemällä päätöksellä.

9
Koska tällainen yhteistoiminta ei kuitenkaan ole johtanut sovitteluratkaisuun tätä varten asetetussa uudessa määräajassa, Saksan liittotasavalta, Itävallan tasavalta ja komissio ovat toimittaneet huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimelle 25.2.2004 ja 1.3.2004.


Riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkäämistoimen soveltamisen jatkaminen

Asianosaisten ja muiden osapuolten huomautukset

10
Komissio esittää, että osapuolten välillä on pidetty kaksi kokousta, joista ensimmäinen oli 14.1.2004 ja toinen 17.2.2004 ja joiden aikana on tutkittu tiettyä joukkoa toimenpiteitä, jotka korvaisivat riidanalaisessa asetuksessa säädetyn alakohtaisen liikennöintikiellon ja olisivat sen kanssa samansuuntaisia eivätkä kuitenkaan olisi luonteeltaan syrjiviä ja muodostaisi yhtä merkittävää rajoitusta kauttakuljetuspalveluiden tarjoamisen vapaudelle ja tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle.

11
Komissio toteaa, että tieteelliset arvioinnit – jotka on suorittanut Ökoscience AG, jonka kotipaikka on Coire (Sveitsi) ja jonka edustajana on Itävallan valtuuskunnan mukana oleva ilmanpuhtauden asiantuntija J. Thudium – ovat tuoneet esiin, että alakohtainen liikennöintikielto voisi johtaa saasteiden vähennykseen, joka olisi typpioksidien osalta 5–6 prosenttia nykyisistä päästöistä, eikä komissio aseta näitä arviointeja kyseenalaisiksi.

12
Mitä tulee saasteiden vähentämisvaikutuksiin, joita riidanalaisessa asetuksessa säädetyn alakohtaisen liikennöintikiellon korvaavilla toimenpiteillä voisi olla, näistä samoista arvioinneista käy ilmi, että luokkiin EURO 0 ja 1 kuuluvien raskaiden ajoneuvojen liikennöintikielto mahdollistaisi 2 prosentin vähennyksen typpidioksidien osalta, luokkaan EURO 2 kuuluvien raskaiden ajoneuvojen liikennöintikielto johtaisi 6–7 prosentin vähennykseen ja ajoneuvojen nopeuden rajoittaminen liikennöintikiellon kohteena olevalla tieosuudella liikenteenhallintajärjestelmän asentamisen avulla saisi mainituissa typpioksideissa aikaan vähennyksen, joka olisi parhaassa tapauksessa 11 prosenttia. Tietoja, jotka liittyvät öisen raskaita ajoneuvoja koskevan liikennöintikiellon pidentämiseen nykyisestä seitsemästä tunnista päivässä kahteentoista tuntiin päivässä, ei ole vielä käytettävissä.

13
Tästä seuraa, että vähintään kahdella edellä mainituista toimenpiteistä olisi erikseen toteutettuina merkittävämpi vaikutus kuin riidanalaisessa asetuksessa säädetyllä alakohtaisella liikennöintikiellolla. Koska nämä korvaavat toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaisia, komissio katsoo niiden vahvistavan sen väitteen, jonka mukaan kyseinen alakohtainen liikennöintikielto on suhteeton.

14
Itävallan hallitus korostaa, että toimenpiteillä, jotka sisältävät raskaita ajoneuvoja koskevan liikennöintikiellon, on voimakkaasti vähenevä vaikutus. Luokkiin EURO 0, 1 ja 2 kuuluvia raskaita ajoneuvoja koskeva liikennöintikielto Innin laakson moottoritiellä (A 12 ‑moottoritie) johtaa nimittäin typpidioksidien 8,5 prosentin vähennykseen vuonna 2003 ja 6 prosentin vähennykseen vuonna 2004, mutta kyseinen vähennys on enää ainoastaan 3,5 prosenttia vuonna 2005. Viimeistään tämän viimeisen vuoden aikana liikennöintikieltoa olisi laajennettava ulottamalla se luokkaan EURO 3 kuuluviin raskaisiin ajoneuvoihin, jotta voitaisiin edelleen varmistaa huomattava vähentämisvaikutus, mutta tällainen kielto on kuitenkin vaikea perustella oikeusvarmuuden kannalta.

15
Mitä tulee riidanalaisessa asetuksessa säädetyn liikennöintikiellon tarkoittamalla tieosuudella liikennöivien ajoneuvojen nopeuden rajoittamiseen, kyseinen hallitus korostaa tieteellisiin tutkimuksiin nojautuen, että joustamattomia nopeusrajoituksia, joita sovelletaan päivällä ja yöllä pitkillä matkoilla riippumatta liikennetilanteesta, noudatetaan suhteellisen huonosti. Saastepäästöihin perustuva liikenteenhallintalaitteisto mahdollistaisi nopeusrajoitusten korkeamman noudattamisasteen saavuttamisen, mutta sen toteuttaminen veisi tietyn ajan niin, että vaikka tällaisen järjestelmän rakennustyöt voisivat alkaa suunnitellusti vuoden 2004 ensimmäisen puoliskon aikana, kyseinen järjestelmä ei todennäköisesti olisi toiminnassa ennen vuotta 2005.

16
Itävallan hallitus tekee tästä johtopäätöksen, että ilmanlaatua koskevien tavoitteiden huomioon ottaminen edellyttää öisen liikennöintikiellon lisäksi riidanalaisessa asetuksessa säädettyä alakohtaista liikennöintikieltoa. Komission ehdottamat korvaavat toimenpiteet eivät ole tällä hetkellä toteutettavissa, tai ne eivät johda samaan tehokkuuteen kuin mainitun kiellon täytäntöönpano.

17
Saksan hallitus huomauttaa, että Itävallan kautta kulkeviin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin sovellettavan siirtymäkauden pistejärjestelmän käyttöönotosta vuodeksi 2004 kestävän liikennepolitiikan toteuttamiseksi 22 päivänä joulukuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2327/2003 (EUVL L 345, s. 30) yhteisö on ottanut 1.1.2004 lähtien käyttöön uuden ekopistejärjestelmää koskevan säännöstön, jolla asetetaan tiukemmat ehdot kauttakulkumatkoille Itävallan läpi. Saksan hallituksen mukaan Itävalta ei sovella tätä asetusta eikä näin ollen hyödynnä kaikkia toimenpiteitä, joita sillä on käytettävissään väestön ja ympäristön suojelun parantamiseksi.

18
Mainittu hallitus korostaa, että riidanalaisessa asetuksessa säädetystä alakohtaisesta liikennöintikiellosta seuraa useille kuljetusyrityksille negatiivisia taloudellisia vaikutuksia ja usein korjaamatonta vahinkoa. Se katsoo, että Itävallan tasavallan kannattama ratkaisu, joka on tällaisen kiellon kohteena olevien kuljetusten siirtäminen rautateille, kohtaa paljon suurempia esteitä kuin kyseinen jäsenvaltio myöntää, ja näin on erityisesti rautatiekuljetuskapasiteetin puuttumisen ja tiettyjen kuljetusten rautateille siirtämiseen liittyvien vaikeuksien takia.

Arviointi

19
Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 2.10.2003 annetun määräyksen 65 kohdassa on todettu, ettei sitä, että pääasian kanne on perusteltu, voida suoralta kädeltä poissulkea, vaikkei Itävallan tasavallan puolustuksekseen esittämiä perusteluja voida myöskään jättää huomiotta. Saman määräyksen 102 kohdassa on puolestaan todettu, että riidanalaisen asetuksen välittömästä soveltamisesta johtuva vakavan ja korjaamattoman vahingon riski on näytetty riittävällä tavalla toteen. Näin ollen mainitussa määräyksessä on päätetty pidentää 30.4.2004 päättyväksi rajoitetuksi ajaksi mainitulle jäsenvaltiolle annettua määräystä lykätä kyseisessä asetuksessa säädetyn alakohtaisen liikennöintikiellon täytäntöönpanoa. Tämän lykkäämistoimen tarkoituksena oli erityisesti mahdollistaa se, että asianosaiset neuvottelevat keskenään toimenpiteistä, joilla voitaisiin edes väliaikaisesti sovittaa yhteen niiden vastakkaiset edut.

20
Huomautukset, jotka tämän menettelyn asianosaiset ovat tätä varten käytyjen neuvottelujen epäonnistumisen jälkeen esittäneet yhteisöjen tuomioistuimelle, eivät aseta kyseenalaisiksi mainitun määräyksen perusteita eivätkä johtopäätöksiä, jotka välitoimista päättävä tuomari on tältä osin tehnyt.

21
Riidanalaisessa asetuksessa nimittäin säädetään pysyvästä liikennöintikiellosta raskaille ajoneuvoille, joiden sallittu enimmäispaino ylittää 7,5 tonnia ja jotka kuljettavat erityisesti lueteltuja tavaroita 46 kilometrin pituisella moottoritien osuudella, joka kuuluu yhteen tärkeimmistä maaliikenneyhteyksistä Euroopan pohjoisosan ja Pohjois-Italian välisen kaupan kannalta, vaikka kyseessä olevan alueen kiertämistä yhtäältä haittaavat muut liikennöintirajoitukset ja vaikka Itävallan hallituksen huomautukset eivät ole toisaalta pystyneet poistamaan epäilyksiä kyseisen EY:n perustamissopimuksen mukaisia liikkumisvapauksia koskevan rajoituksen mahdollisesta välillisesti syrjivästä luonteesta.

22
Itävallan hallitus viittaa käsitteeseen ”rautatiekuljetukseen soveltuvat tavarat” (bahnaffine Güter) perustellakseen riidanalaisessa asetuksessa tarkoitettujen tavaroiden valinnan. Kyseistä valintaa ei näin ollen ole tehty sillä perusteella, että kyseessä olevilla tavaroilla olisi erityinen myötävaikutus haitallisten päästöjen raja-arvojen ylityksiin, vaan siksi, että näiden tavaroiden väitetään soveltuvan rautatiekuljetuksiin. Koska päätös rautatiekuljetuksen valitsemisesta tietylle tavaralle riippuu kuitenkin usein vähemmän tavaran luonteesta kuin muista perusteista, kuten matkan pituus, kuljetuksen kesto ja siitä aiheutuvat kustannukset, ei voida pitää poissuljettuna, ettei kyseisellä perusteella voida perustella tehtyä valintaa. Se seikka, että mainitun asetuksen 3 §:ssä luetellaan hyvin erilaisia tavaroita, kuten jätteet, viljat, halot, kaarna ja korkki, rautamalmi ja rautaa sisältämätön malmi, pikkukivet, maa-ainekset, moottoriajoneuvot ja perävaunut sekä rakennusteräs, pikemminkin vahvistaa tältä osin olemassa olevia epäilyksiä.

23
Lisäksi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 2.10.2003 annetun määräyksen 106 kohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista ilmenee, että on olemassa tietty joukko korvaavia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat haitallisten päästöjen huomattavaan vähennykseen pääsemisen. On tosin totta, että tietyt näistä muista toimenpiteistä menettävät osan tehokkuudestaan vuosien mittaan, ja tämä koskee erityisesti luokkiin EURO 0, 1 ja 2 kuuluvien raskaiden ajoneuvojen liikennöintikieltoa sen johdosta, että nämä ajoneuvot asteittain korvataan uudenaikaisemmilla raskailla ajoneuvoilla. Tämä välitoimimenettely koskee kuitenkin välitöntä lähitulevaisuutta eli ajanjaksoa, joka kestää siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaa pääasian kannetta koskevan ratkaisunsa.

24
Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, voidaanko näillä muilla toimenpiteillä korvata riidanalaisessa asetuksessa säädetty alakohtainen liikennöintikielto vai mahdollistaako ainoastaan tämän kiellon ja mainittujen toimenpiteiden yhdistelmä sen, että välttämättömänä pidetty haitallisten päästöjen vähentäminen saavutetaan. Tältä osin on ilmeistä, että vaikka oletettaisiin tällaisen yhdistelmän olevan tarpeellinen, on kuitenkin totta, että muut toimenpiteet voivat saada aikaan tällaisia päästöjä vähentävän vaikutuksen. Näin ollen näissä kummassakin tapauksessa vahvistuu niiden etujen merkitys, jotka puoltavat edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 30.7.2003 annetussa määräyksessä määrätyn riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkäämisen jatkamista.

25
Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 2.10.2003 annetun määräyksen mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimelle toimitetut tiedot eivät ole edellä esitetyn lisäksi tuoneet esiin uusia seikkoja, joiden perusteella välitoimista päättävän tuomarin olisi menettelyn tässä vaiheessa tehtävä kyseessä olevien intressien vertailun osalta erilainen ratkaisu kuin se, jonka perusteella mainittu määräys on annettu.

26
Näin ollen ja koska asianosaiset eivät ole samaa mieltä toimenpiteistä, joilla voitaisiin edes väliaikaisesti sovittaa yhteen niiden vastakkaiset edut sovitteluratkaisuun pääsemistä varten, on päätettävä, että edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 30.7.2003 annetulla määräyksellä määrättyä täytäntöönpanon lykkäämistointa, jonka voimassaoloa on pidennetty edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Itävalta 2.10.2003 annetulla määräyksellä 30.4.2004 päättyvän ajanjakson loppuun asti, jatketaan viimeksi mainitusta päivästä lähtien siihen saakka, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on antanut pääasian kannetta koskevan ratkaisunsa.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)
Asiassa C‑320/03 R, komissio vastaan Itävalta, 30.7.2003 annetulla määräyksellä määrättyä täytäntöönpanon lykkäämistointa, jonka voimassaoloa on pidennetty asiassa komissio vastaan Itävalta 2.10.2003 annetulla määräyksellä, jatketaan siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on antanut pääasian kannetta koskevan ratkaisunsa.

2)
Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 27 päivänä huhtikuuta 2004.

R. Grass

V. Skouris

kirjaaja

presidentti


1
Oikeudenkäyntikieli: saksa.

Top