English
Select your language
Official EU languages:
Access to European Union law
EUR-Lex
Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Need more search options? Use the
Advanced search
Document 62002CO0204(01)
Order of the Court (Third Chamber) of 10 December 2003. # Colin Joynson v Commission of the European Communities. # Appeal - Agreements - Standard leases for public houses - Appeal manifestly inadmissible and manifestly unfounded. # Case C-204/02 P.
Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 10 päivänä joulukuuta 2003.
Colin Joynson vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Muutoksenhaku - Sopimukset - Anniskelupaikkoja koskevat vakiomuotoiset vuokrasopimukset - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja joka on selvästi perusteeton.
Asia C-204/02 P.
Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 10 päivänä joulukuuta 2003.
Colin Joynson vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Muutoksenhaku - Sopimukset - Anniskelupaikkoja koskevat vakiomuotoiset vuokrasopimukset - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja joka on selvästi perusteeton.
Asia C-204/02 P.
Oikeustapauskokoelma 2003 I-14763
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2003:660
Language
HTML
PDF
- 1..
- Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Hylkääminen
- 2..
- Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen
Colin Joynson
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
«Muutoksenhaku – Sopimukset – Anniskelupaikkoja koskevat vakiomuotoiset vuokrasopimukset – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja joka on selvästi perusteeton»
|
I - 0000 | |||
(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan 1 kohta)
(Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohta)
- 1 Joynson on yhteisöjen tuomioistuimeen 30.5.2002 jättämällään kanteella vaatinut yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-231/99, Joynson vastaan komissio, 21.3.2002 antaman tuomion (Kok. 2002, s. II-2085; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia IV/36.081/F3 ─ Bass) 16 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 1999/473/EY (EYVL L 186, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamisesta, jolla myönnettiin yksilöllinen määräaikainen poikkeuslupa Six Continents plc:n, aiemmin Bass plc, vakiomuotoisille vuokrasopimuksille, joita se sovelsi anniskelupaikkojensa vuokralleottajiin, sekä niiden sisältämille yksinostovelvoitteelle ja kilpailukieltolausekkeelle (nk. beer-tie).
- Riita-asian taustalla olevat tosiseikat
- 2 Riita-asian taustalla olevat tosiseikat esitetään valituksenalaisen tuomion 1─13 kohdassa seuraavasti:
- 1 Bass PLC (jäljempänä Bass) on Lontoon pörssissä noteerattu yritys. Bass-yritysryhmä on kansainvälinen yritysryhmä, joka tarjoaa hotellipalveluja ja vapaa-ajan majoituspalveluja sekä valmistaa juomia, erityisesti olutta, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muissa maissa.
- 2 Bass-yritysryhmä omisti vuoden 1996 kesäkuussa Yhdistyneessä kuningaskunnassa noin 4 182 anniskelupaikkaa (pubia), joista 2 736:ta hoiti yritysryhmän työntekijä ja 1 446 oli vuokrattu pubinpitäjille. ─ ─
- 3 Vuoden 1998 aikana Bass-ryhmä myi vähitellen suuren osan vuokrattavana olleesta omaisuudestaan siten, että sille itselleen jäi ainoastaan noin 20 pubia.
- 4 Bass-ryhmä oli sopimussuhteessa suurimpaan osaan siihen sidoksissa olevista pubinpitäjistä vakiomuotoisen vuokrasopimuksen perusteella, jonka nojalla yksi Bass-ryhmän yhtiöistä antaa pubinpitäjän käyttöön pubin, jolla on toimilupa, sekä toiminnan harjoittamiseksi tarpeelliset laitteet ja kalusteet, minkä vastikkeeksi pubinpitäjä maksaa vuokraa ja sitoutuu ostamaan sopimuksessa mainitut oluet Bassilta tai tämän nimeämältä tavarantoimittajalta.
- 5 Vakiomuotoiseen vuokrasopimukseen sisältyi näin ollen yksinostovelvoite ja kilpailukieltolauseke.
- 6 Yksinostovelvoitteen mukaan pubinpitäjän oli ostettava sopimuksessa mainitut oluet yksinomaan sopimuksen toiselta osapuolelta tai tämän nimeämältä henkilöltä kuitenkin niin, että tällä on kansallisen lain säännöksen, jota yleisesti kutsutaan vierasolutsäännöksi (Guest Beer Provision), nojalla mahdollisuus ostaa yhtä toisen panimon olutta.
- 7 Kilpailukieltolausekkeen mukaan pubinpitäjä ei saa myydä tai tarjota myyntiin pubissaan tai tuoda kyseiseen pubiin myyntitarkoituksessa muun kuin sopimuksen toisen osapuolen tai tämän nimeämän henkilön toimittamaa olutta, joka on samaa lajia kuin sopimuksessa mainittu olut, tai mitään muutakaan olutta, paitsi jos se on pullossa, tölkissä tai muussa pienessä pakkauksessa tai jos se on tynnyriolutta ja sen myynti tynnyrioluena on tavanomaista taikka tarpeen asiakkaiden riittävän kysynnän tyydyttämiseksi.
- 8 Vuoden 1995 helmikuussa Office of Fair Trading (jäljempänä OFT) ryhtyi komission pyynnöstä tutkimaan Yhdistyneen kuningaskunnan panimoiden tukkuhinnoittelua. Tämä tutkimus koski myös Bassia, ja sen jälkeen OFT laati vuoden 1995 toukokuussa kertomuksen, jonka otsikkona on Tutkimus Yhdistyneen kuningaskunnan panimoiden tukkuhinnoittelusta, ja julkaisi 16.5.1995 siitä lehdistötiedotteen.
- 9 Bass Holdings Ltd ja The Bass Lease Company Ltd, jotka molemmat ovat Bassin kokonaan omistamia tytäryhtiöitä, ilmoittivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 4 artiklan mukaisesti 11.6.1996 vakiomuotoisesta vuokrasopimuksesta, jota sovelletaan Englannissa tai Walesissa sijaitsevaan pubiin, jolla on alkoholijuomien anniskelulupa. Ne pyysivät vuokrasopimuksille puuttumattomuustodistusta tai komission vahvistusta siitä, että sopimuksiin voidaan soveltaa perustamissopimuksen [81] artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22 päivänä kesäkuuta 1983 annettua komission asetusta (ETY) N:o 1984/83 (EYVL L 173, s. 5), sellaisena kuin se on muutettuna 30.7.1997 annetulla komission asetuksella N:o 1582/97 (EYVL L 214, s. 27), tai EY 81 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä poikkeuslupaa, jota sovellettaisiin takautuvasti sopimusten tekopäivästä lukien. Asetuksen N:o 1984/83 II osasto sisältää oluentoimitussopimuksia koskevia erityissäännöksiä.
- 10 ─ ─
- 11 ─ ─
- 12 ─ ─ komissio teki [riidanalaisen] päätöksen. Komissio totesi, että ilmoitettu vakiomuotoinen vuokrasopimus kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, mutta katsoi, ettei tätä määräystä sovelleta EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla ajanjaksolla 1.3.1991─31.12.2002.
- 13 Colin Joynson oli vuoden 1992 heinäkuusta lähtien pitänyt Bass Holdingsille kuuluvaa, Boltonissa (Yhdistyneessä kuningaskunnassa) sijaitsevaa pubia vakiomuotoisen vuokrasopimuksen nojalla. Sopimus päättyi, kun Bass Holdings myi pubin vuoden 1998 helmikuussa. ─ ─ Valituksenalainen tuomio
- 3 Joynson vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.10.1999 toimittamallaan kanteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen.
- 4 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi tämän kumoamisvaatimuksen valituksenalaisessa tuomiossa.
- 5 Aluksi on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan, joka koskee komission sille EY 81 artiklan 3 kohdassa annetun harkintavallan nojalla tekemiä monitahoisia taloudellisia arviointeja kunkin mainitun määräyksen sisältämän neljän edellytyksen osalta, on rajoituttava sen varmistamiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
- 6 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, ettei komissio ollut missään suhteessa tehnyt ilmeistä arviointivirhettä Bassiin sidoksissa olevien anniskelupaikkojen kannattavuuden huomioonottamisen tai hintaeron, vuokratuen ja tasoitusetujen arvioinnin osalta.
- 7 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi erityisesti, ettei ollut osoitettu, että komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan Bassiin sidoksissa olevien anniskelupaikkojen kannattavuutta suhteessa Bassin mahdollisesti toteuttaman hintasyrjinnän vaikutuksiin ja etuihin, joilla tällaista syrjintää voidaan kompensoida.
- 8 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan ei ole myöskään osoitettu, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei määrittänyt oluesta vapailla markkinoilla yleensä maksettavan keskimääräisen hinnan ja sen hinnan välistä eroa, jolla Bass myi olutta siihen sidoksissa oleville pubinpitäjille, ja kun se ei ole sisällyttänyt tähän hintaeron arvioimiseksi käytettyyn vertailuryhmään muita anniskelupaikkoja kuin yksittäisiä itsenäisiä pubeja.
- 9 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös, että komission arviointia, joka koskee vuokratukea ja kantajan toimittamia todisteita, eivät rasittaneet ilmeiset virheet ja että sama koski sitä tapaa, jolla se arvioi tasoitusetuja. Valitus
- 10 Joynson vaatii valituksessaan, jonka tueksi se esittää kahdeksan valitusperustetta, yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja hyväksymään sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset. Toissijaisesti Joynson vaatii yhteisöjen tuomioistuinta palauttamaan asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 11 Komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja velvoittamaan Joynsonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 12 Bass vaatii yhteisöjen tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja tarvittaessa toteamaan, että velvoitteiden määrittäminen vuokrasopimuksessa olutlajien mukaan on asetuksen N:o 1984/83 mukaista, sekä velvoittamaan Joynsonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 13 Aluksi on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuin voi, jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai valitus on selvästi perusteeton, milloin tahansa hylätä valituksen perustellulla määräyksellä. Ensimmäinen valitusperuste
- 14 Ensimmäisessä valitusperusteessaan Joynson väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on hylännyt hänen väitteensä, jonka mukaan arvioidessaan sitä, tehostaako ostovelvoitteen sisältävien vuokrasopimusten järjestelmä osaltaan tuotteiden jakelua EY 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, komission olisi pitänyt tutkia, johtiko tämä järjestelmä siihen, että ostovelvoitteen alaisten pubinpitäjien kannattavuus on heikompi kuin niiden kilpailijoilla, riippumatta sen hintaeron epäsuotuisista vaikutuksista oluen hankintaan, joka johtuu Bassin ostovelvoitteen alaisiin anniskelupaikkoihin soveltamista hinnoista verrattuna mainittujen kilpailijoiden hankintaehtoihin.
- 15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, kun se hyväksyi komission arvioinnin sen kantajan esittämän kysymyksen merkityksestä, joka koskee Bassin vakiomuotoisten vuokrasopimusten järjestelmän vaikutusta Bassin ostovelvoitteen alaisten anniskelupaikkojen kannattavuuteen.
- 16 Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä ilmeisen perusteettomana. Toinen valitusperuste
- 17 Toisessa valitusperusteessaan Joynson väittää, että valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen, kun se on todennut, että kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan oluen anniskelumarkkinoiden erityispiirteet, sillä, että kilpailukielto koskee olutlajeja eikä olutmerkkejä tai nimikkeitä, ei estetä poikkeusluvan myöntämistä kyseisille sopimuksille samantyyppisillä perusteilla kuin se myönnetään oluen jakelusopimuksille asetuksen N:o 1984/83 nojalla.
- 18 Tässä valitusperusteessa kyseenalaistetaan komission riidanalaisen päätöksen 171 perustelukappaleessa tekemä tosiseikkojen taloudellinen arviointi, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti. EY 225 artiklan ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin ja muutoksenhaun perusteena saadaan käyttää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta puuttuvaa toimivaltaa, asian käsittelyssä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunutta oikeudenkäyntivirhettä, joka on hakijan edun vastainen, tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunutta yhteisön oikeuden rikkomista. Ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa.
- 19 Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä ilmeisen perusteettomana. Kolmas valitusperuste
- 20 Kolmannessa valitusperusteessaan Joynson väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut asetusta N:o 1984/83 siten, että sen mukaan voitaisiin olettaa, etteivät oluen yksinostosopimukset, jotka eivät ole kaikkien näiden ehtojen mukaisia, heikentäneet ostovelvoitteen alaisten anniskelupaikkojen kannattavuutta siten, että sopimuksista mahdollisesti aiheutuva jakelun tehostuminen vaarantuisi.
- 21 Tämä valitusperuste ainoastaan täydentää ensimmäistä valitusperustetta, ja se on näin ollen hylättävä ilmeisen perusteettomana tämän määräyksen 15 kohdassa mainitusta syystä. Neljäs valitusperuste
- 22 Neljännessä valitusperusteessaan Joynson väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt muunkin oikeudellisen virheen. Toisin kuin valituksenalaisen tuomion 59─61 kohdasta ilmenee, Joynsonin mukaan EY 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yksilöllisen poikkeusluvan myöntämistä oluen toimitussopimukselle koskevan arvioinnin ei pidä rajoittua asetuksessa N:o 1984/83 esitetyn arviointitaulukon soveltamiseen.
- 23 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole kuitenkaan tutkinut ainoastaan sitä, sovelsiko komissio asetuksessa N:o 1984/83 esitettyä arviointitaulukkoa. Valituksenalaisen tuomion 63─66 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nimittäin totesi, että komissio oli myös arvioinut Yhdistyneen kuningaskunnan olutmarkkinoiden erityispiirteitä, ja hyväksyi tämän arvioinnin.
- 24 Neljäs valitusperuste ei perustu tosiseikkoihin ja on näin ollen ilmeisen perusteeton. Viides valitusperuste
- 25 Joynson väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 74, 75 ja 78─80 kohdassa, kun se ei hylännyt komission tulkintaa, joka koski asetuksen N:o 1984/83 14 artiklan c kohdan 2 alakohtaa ja jonka se teki arvioidessaan sille esitettyjä tosiseikkoja. Joynsonin mukaan EY 81 artiklan 3 kohdan jakelun tehostumista koskeva edellytys ei täyty, jos oluen yksinostosopimus rajoittaa rakenteellisista syistä huomattavasti panimoon sidoksissa olevan jälleenmyyjän mahdollisuutta kilpailla tasaväkisesti jakeluketjun samalla tasolla olevien kilpailijoiden kanssa. Käsiteltävänä olevassa asiassa huomioon ei pitäisi ottaa pelkästään hintaeroa ja tätä hintaeroa määritettäessä käytettävää vertailuryhmää.
- 26 Tämä valitusperuste on sisällöltään sama kuin ensimmäinen valitusperuste, ja se on tämän vuoksi tämän määräyksen 15 kohdassa mainitusta syystä hylättävä ilmeisen perusteettomana. Kuudes valitusperuste
- 27 Kuudennessa valitusperusteessa kantaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 98, 103 ja 146 kohdassa vahvistanut virheellisesti sen, että komissio käytti liikevaihtomenetelmää vuokratuen määrittämiseksi.
- 28 Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen liikevaihtomenetelmää koskeva toteamus on oikeudellisesti virheellinen ja ilmeisessä ristiriidassa asetuksen N:o 1984/83 ja erityisesti se 6 artiklan 1 kohdan kanssa, jonka mukaan yksinostovelvoitteelle voidaan myöntää poikkeuslupa ainoastaan, jos se on vastike taloudellisista tai rahoituksellisista eduista. Kantaja pitää virheellisenä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 98 kohdassa esittämää kannattavuutta koskevaa päättelyä eli sitä, ettei ollut riittäviä perusteita arvioida ─ ─ ainoaa mahdollisesti merkityksellistä eri kysymystä siitä, heikensikö Bassin vakiomuotoisten vuokrasopimusten järjestelmä Bassiin sidoksissa olevien pubien kannattavuutta niin paljon, että niiden kyky anniskella olutta vaarantui. Lisäksi tämä päättely on kantajan mukaan ristiriidassa valituksenalaisen tuomion 146 kohdan kanssa. Jos sovellettaisiin asetuksesta N:o 1984/83 johtuvia periaatteita, yhtäältä kannattavuus olisi sama tai suurempi ja toisaalta sen osalta käytettäisiin ainakin menetelmää, jonka perusteella voidaan nähdä esimerkiksi, että anniskelupaikan pitäjä sai kohtuullista palkkaa eikä jäänyt minimipalkan alle, kun huomioon otetaan viikkotyötuntien enimmäismäärää koskevat säännöt, minkä osoittaa tuottomenetelmä eikä liikevaihtomenetelmä.
- 29 Tämän valitusperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on hyväksynyt liikevaihtomenetelmän ja toiminut toisin kuin tosielämässä, sillä käytännössä käytetään tuottomenetelmää.
- 30 Kuudennen valitusperusteen kolmannessa osassa kantaja väittää, ettei liikevaihtomenetelmän avulla voida millään välttää niitä epäsuotuisia vaikutuksia, jotka aiheutuvat myynnin vähenemiskehityksestä, kun samaan aikaan vuokria kuitenkin korotetaan. Vuokra kasvaa suhteellisesti, sillä se määritetään prosenttiosuutena liikevaihdosta. Jotta liikevaihtomenetelmä voitaisiin hyväksyä, siinä pitäisi sallia vuokranalennukset, jotka ovat kuitenkin vuokrasopimuksen vastaisia.
- 31 On todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 100─103 kohdassa Joynsonin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän väitteen, jonka mukaan komission olisi pitänyt vuokratukea arvioidessaan käyttää sen suosittamaa menetelmää eikä nyt käytettyä menetelmää, sellaisten todisteiden puuttumisen vuoksi, jotka olisivat osoittaneet, että tämä menetelmä on asianmukaisempi kuin komission käyttämä menetelmä.
- 32 Kuudennessa valitusperusteessa pyritään kuitenkin todellisuudessa riitauttamaan tämä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi, joka koskee kantajan suosittaman menettelyn luotettavuutta, joten se koskee tosiseikkojen arviointia. Tämän määräyksen 18 kohdassa mainitusta syystä valitusperuste on näin ollen hylättävä ilmeisen perusteettomana. Seitsemäs valitusperuste
- 33 Seitsemännessä valitusperusteessaan Joynson väittää, että komissiolle ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitettu vakiomuotoinen vuokrasopimus sisälsi lausekkeen vuokrien muuttamisesta ainoastaan ylöspäin. Joynson väittää, että tällaisen lausekkeen olemassaolo on sellaisenaan peruste olla myöntämättä yksilöllistä poikkeuslupaa.
- 34 Tältä osin on todettava, ettei kantaja ole esittänyt tätä perustetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
- 35 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdassa kuitenkin kielletään riidanalaista päätöstä koskevien uusien perusteiden esittäminen valituksen yhteydessä.
- 36 Seitsemäs valitusperuste on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kahdeksas valitusperuste
- 37 Kahdeksannessa valitusperusteessaan Joynson väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan Bassin tarjoamat sopimukseen perustumattomat edut voivat kompensoida hintaeroja, on selvästi ristiriidassa asetuksen N:o 1984/83 määräysten ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan kanssa, jonka mukaan yksinostovelvoitteelle voidaan myöntää poikkeuslupa ainoastaan, jos se on vastike taloudellisista tai rahoituksellisista eduista. Joynsonin mukaan valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa oleva toteamus on myös ristiriidassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen aiemmin valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa esittämän toteamuksen kanssa, jonka mukaan komissio perusteli päätöstään oikeutetusti asetuksella N:o 1984/83.
- 38 Yhtäältä ei voida kiistää sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan Bassin väitteen mukaan tarjoamat sopimukseen perustumattomat edut voivat kompensoida hintaeroja, on ristiriidassa asetuksen N:o 1984/83 määräysten kanssa. Kuten valituksenalaisen tuomion 57 kohdasta ilmenee, Bassin vakiomuotoiset vuokrasopimukset eivät kuuluneet asetuksessa N:o 1984/83 määritellyn ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, mutta niille myönnettiin EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla yksilöllinen poikkeuslupa sillä perusteella, että niissä, toisin kuin asetuksen 6 artiklassa asetetuissa edellytyksissä, määriteltiin oluen ostovelvoite olutlajien mukaan eikä olutmerkkien tai nimikkeiden mukaan.
- 39 Toisaalta valituksenalaisen tuomion 150 ja 56 kohta eivät ole millään tavalla ristiriidassa keskenään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei nimittäin valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa todennut, että komissio olisi perustellut riidanalaista päätöstä asetuksella N:o 1984/83. Valituksenalaisen tuomion 63─66 kohdan valossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ainoastaan todennut, että komissio otti ─ ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan oikeutetusti ─ erityisesti huomioon asetuksen N:o 1984/83 arviointiperusteiden kaltaiset arviointiperusteet mutta että se otti huomioon myös muita tekijöitä arvioidessaan Bassiin sidoksissa olevien anniskelupaikkojen kannattavuutta.
- 40 Tämän vuoksi kahdeksas valitusperuste on ilmeisen perusteeton.
- 41 Edellä esitetystä seuraa, että Joynsonin valituksensa tueksi esittämät perusteet on joko jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, tai ne ovat ilmeisen perusteettomia. Tämän vuoksi valitus on hylättävä työjärjestyksen 119 artiklan mukaisesti.
- 42 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 118 artiklan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Joynsonin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian kaikkien valitusperusteiden osalta, Joynson on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 1) Valitus hylätään.
- 2) Joynson velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Annettiin Luxemburgissa 10 päivänä joulukuuta 2003.
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
10 päivänä joulukuuta 2003 (1)
Muutoksenhaku – Sopimukset – Anniskelupaikkoja koskevat vakiomuotoiset vuokrasopimukset – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja joka on selvästi perusteeton
Asiassa C-204/02 P, Colin Joynson , kotipaikka Manchester (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan solicitor S. Ferdinand,valittajana,
jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-231/99, Joynson vastaan komissio, 21.3.2002 antaman tuomion (Kok. 2002, s. II-2085) kumoamista, ja jossa vastapuolena ja muuna osapuolena ovat Euroopan yhteisöjen komissio , asiamiehenään K. Wiedner, avustajanaan barrister N. Khan, prosessiosoite Luxemburgissa,vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja Six Continents plc , aiemmin Bass plc, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan solicitor J. Block ja solicitor J. Baxter, prosessiosoite Luxemburgissa,väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: C. Gulmann (esittelevä tuomari), joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues ja J.-P. Puissochet, julkisasiamies: L. A. Geelhoed,
kirjaaja: R. Grass,
kuultuaan julkisasiamiestä, on antanut seuraavan
määräyksen
Oikeudenkäyntikulut
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:|
R. Grass |
V. Skouris |
|
kirjaaja |
presidentti |
- 1 –
- Oikeudenkäyntikieli: englanti.