52026PC0616

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

·Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

EU:n päästökauppajärjestelmä on EU:n ilmastopolitiikan kulmakivi, joka edistää vähähiilistämistä, kilpailukykyä ja häiriönsietokykyä. Direktiivissä 2003/87/EY, jäljempänä ’päästökauppadirektiivi’, vahvistetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevat säännöt EU:ssa. EU:n päästökauppajärjestelmän markkinavakausvaranto perustettiin päätöksellä (EU) 2015/1814, jäljempänä ’markkinavakausvarantopäätös’ 1 EU:n päästökauppajärjestelmän suojaamiseksi paremmin kysynnän ja tarjonnan epätasapainolta. Meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta 29. huhtikuuta 2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757 2 (meriliikenteen tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisasetus) täydentää EU:n päästökauppajärjestelmää sääntelevää lainsäädäntökokonaisuutta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (eurooppalainen ilmastolaki) 3 asetetaan oikeudellisesti sitova, koko taloutta koskeva tavoite kasvihuonekaasujen nollanettopäästöistä viimeistään vuoteen 2050 mennessä. EU:n päästökauppadirektiiviä ja markkinavakausvarantopäätöstä muutettiin vuonna 2023 direktiiveillä (EU) 2023/958 ja (EU) 2023/959 4 osana 55-valmiuspakettia, jonka tavoitteena oli saada kaikki EU:n talouden alat valmiiksi täyttämään vuoden 2030 välitavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasujen nettopäästöjä on vähennettävä vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Maailma näyttää nykyään erilaiselta kuin muutama vuosi sitten. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja Lähi-idän konflikti asettavat EU:n jälleen kerran tilanteeseen, jossa energian hinnat nousevat, mikä heikentää eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä. Samaan aikaan ilmastonmuutos kiihtyy, ja äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät ja voimistuvat Euroopassa. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi EU:n on investoitava unionissa tuotettuun puhtaaseen energiaan ja jatkettava vähähiilistämistä riippuvuuksien vähentämiseksi ja teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä samalla edistettävä oikeudenmukaista ja sosiaalisesti tasapuolista siirtymää kaikille. Tämä vahvistettiin jo vuonna 2025 hyväksytyssä kilpailukykykompassissa 5 ja puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa 6 . Nopeasti muuttuva geopoliittinen tilanne korostaa tämän merkitystä entisestään.

EU on hyväksynyt oikeudellisesti sitovan ilmastotavoitteen, jonka mukaan kasvihuonekaasujen nettopäästöjä on vähennettävä 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. 7 Vuoteen 2040 ulottuvaa ilmastotavoite tarjoaa tarvittavan ennustettavuuden ja vakauden investoinneille EU:n puhtaan energian siirtymään sekä teollisuuden kilpailukyvyn edistämiseen, ottaen huomioon nykyisen taloudellisen, turvallisuus- ja geopoliittisen tilanteen. Se on myös linjassa EU:n kilpailukykykompassin 8 , puhtaan teollisuuden sopimuksen 9 ja AccelerateEU-ohjelman 10 kanssa. Jotta uusi koko talouden kattava vuoteen 2040 ulottuva ilmastotavoite voitaisiin saavuttaa, Euroopan ilmastolain 4 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että ilmasto- ja energiasäännöstöä tarkistetaan ja päivitetään.

Neuvosto kehotti 19 päivänä maaliskuuta 2026 antamissaan päätelmissä 11 komissiota esittämään viimeistään heinäkuussa 2026 EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistuksen, jonka tarkoituksena on vähentää hiilen hinnan epävakautta ja lieventää sen vaikutusta sähkönhintoihin, mukaan lukien niihin liittyvät toimitusketjujen kustannukset, sekä vähentää toiminnan siirtymistä muualle. Samalla tarkoituksena on säilyttää päästökauppajärjestelmän keskeinen rooli ilmasto- ja energiasiirtymässä hiilidioksidipäästöille asetettavan sellaisen markkinapohjaisen hintasignaalin avulla, joka edistää investointeja ja innovointia. Neuvosto, parlamentti ja Euroopan komissio allekirjoittivat vuoden 2026 huhtikuussa yhden Euroopan yhdet markkinat ‑etenemissuunnitelman 12 , jossa asetetaan vuoden 2027 ensimmäinen vuosineljännes tavoitteeksi sopimiselle EU:n päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelusta.

Tämä EU:n päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelu on ensimmäinen osa ehdotuspakettia, jonka avulla pyritään vahvistamaan Euroopan talouden häiriönsietokykyä ja kilpailukykyä sekä saavuttamaan koko taloutta koskeva ilmastotavoite vuodelle 2040. Näin ollen ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että EU:n päästökauppajärjestelmä tukee edelleen hiilineutraaliuden saavuttamista koko talouden osalta vuoteen 2050 mennessä markkina- ja sääntöpohjaisesti, teknologianeutraalisti ja kustannustehokkaasti. Samalla edistetään yksinkertaistamista, vahvistetaan järjestelmän roolia kilpailukykyä lisäävänä innovointi- ja investointimoottorina, tarjotaan hyötyä talouden uranuurtajille ja edelläkävijöille sekä vahvempaa tukea, jotta teollisuuden on helpompi toteuttaa siirtymä.

EU:n päästökauppajärjestelmä on osoittanut tehokkuutensa, sillä järjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla on vähennetty päästöjä yli 50 prosenttia vuodesta 2005 alkaen, samalla kun talouden kasvu on jatkunut. EU:n päästökauppajärjestelmä on keskeinen puhtaan sähköistämisen vauhdittaja. Sähkön ja lämmön tuotannosta aiheutuvat päästöt ovat vähentyneet 58 prosenttia, kun taas kapasiteetti on kasvanut 24 prosenttia vuodesta 1990. Tämä on kannustanut unionin sisäisten puhtaiden energialähteiden, kuten uusiutuvien energialähteiden, käyttöönottoon, hyödyttänyt puhtaan energian tuottajia ja parantanut teollisuuden kilpailukykyä ja häiriönsietokykyä. Lisäksi päästökauppajärjestelmä on yhdessä hiilirajamekanismin (CBAM) kanssa auttanut saamaan monet muut maat perustamaan omia hiilen hinnoittelujärjestelmiään. Maailmanpankin arvion mukaan noin 30 prosenttia maailman päästöistä kuuluu nykyisin hiilen hinnoittelun piiriin, ja tämä osuus on kasvussa.

EU:n päästökauppajärjestelmän olisi edelleen edistettävä talouden nykyaikaistamista ja vähähiilistämistä. Samalla siirtyminen ilmastoneutraaliuteen edellyttää vahvaa tukea Euroopan teollisuudelle ja puhtaan teknologian aloille. EU:n päästökauppajärjestelmän vuoden 2023 uudelleentarkastelussa otettiin käyttöön useita uudelleentarkastelulausekkeita, joiden avulla voidaan arvioida mahdollisten järjestelmään vuonna 2026 tehtävien tarkistusten asianmukaisuutta ilmailun, meriliikenteen ja kiinteiden laitosten osalta päästökauppadirektiivin 3 g g, 28 b ja 30 artiklan nojalla. Lisäksi markkinavakausvarantopäätöksen 3 artiklassa asetetaan oikeudellinen velvoite tarkastella päätöstä uudelleen. Seuraava uudelleentarkastelu on määrä suorittaa vuonna 2026. Ehdotuksessa esitetään kyseisten uudelleentarkastelulausekkeiden vaikutustenarviointiin perustuvat tarvittavat toimenpiteet. Sillä säilytetään hiilimarkkinoiden keskeiset vahvuudet ja niiden hintasignaali investointien vauhdittajana mutta samalla mukautetaan niiden rakennetta ja otetaan käyttöön kohdennettuja yksinkertaistamistoimenpiteitä hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi ja järjestelmän tehostamiseksi.

EU:n päästökauppajärjestelmän johtavaa roolia talouden nykyaikaistamisessa ja vähähiilistämisessä kuvastaa se, että järjestelmään liittyy tärkeitä sopimuksia läheisten kumppaneiden kanssa, mukaan lukien Sveitsi (23 päivänä tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2018/219 mukaisesti) ja Yhdistynyt kuningaskunta, jonka kanssa neuvottelut ovat käynnissä. Tällaiset sopimukset ovat keskeisiä välineitä hiilidioksidipäästöjen ja kilpailun vääristymisen ehkäisemisessä.

Ennustettavien hiilimarkkinoiden varmistaminen päästökauppaan kuuluville aloille

Tarkistuksen tarkoituksena on sovittaa EU:n päästökauppajärjestelmä vuosien 2040 ja 2050 ilmastotavoitteisiin asteittaisemman vähähiilistämispolun mahdollistamiseksi. Tarkistuksessa tulisi ottaa huomioon, ja myös otetaan, eurooppalaisen ilmastolain tarkistamisen yhteydessä saavutettu yhteisymmärrys, jonka mukaan järjestelmään olisi sisällytettävä pysyvät hiilenpoistot, joilla kompensoidaan vaikeasti vähennettäviä jäännöspäästöjä 13 erityisesti energiavaltaisilla teollisuudenaloilla. Lisäksi tarkistuksella olisi edistettävä asiaankuuluvien teknologioiden käyttöönottoa ja saatavuutta vaaditussa mittakaavassa, mikä käynnistäisi niiden markkinat.

Eurooppalaiseen ilmastolakiin sisältyy myös mahdollisuus käyttää vuodesta 2036 alkaen rajallinen määrä korkealaatuisia kansainvälisiä hyvityksiä, jotta voidaan varmistaa riittävä panos vuoteen 2040 ulottuvan, koko talouden kattavan tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä panos on enintään 5 prosenttia unionin vuoden 1990 nettopäästöistä, mikä vastaa nettopäästöjen vähentämistä unionin sisäisesti vähintään 85 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä. Tätä toimenpidettä varten voitaisiin harkita vuosina 2031–2035 toteutettavaa pilottivaihetta. Kansainväliset hyvitykset olisi sisällytettävä tulevaan ilmastolainsäädäntöön tavalla, joka on sekä kunnianhimoinen että kustannustehokas. Hyvitysten käytön odotetaan auttavan sekä EU-maita että EU:n ulkopuolisia maita saavuttamaan Pariisin sopimuksen mukaiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Kansainvälisten hyvitysten varsinainen käyttöönotto tapahtuisi perusteellisen vaikutustenarvioinnin pohjalta ja edellyttäisi tiukkojen ja tinkimättömien kriteerien ja muiden suojatoimien vahvistamista unionin lainsäädännössä. Ehdotuksessa otetaan huomioon mahdollisuus ostaa tällaisia kansainvälisiä hyvityksiä kansallisten toimien täydentämiseksi. Tämä lisäisi päästöoikeuksien määrää päästökauppaan kuuluvilla aloilla.

EU:n päästökauppajärjestelmän markkinavakausvarantoa koskevilla säännöillä pyritään torjumaan markkinoiden rakenteellista epätasapainoa käytettävissä olevien päästöoikeuksien ja järjestelmän piiriin kuuluvien yritysten päästöjen välillä. Järjestelmän rakenne perustuu periaatteeseen, jonka mukaan markkinat supistuvat asteittain. Tämän seurauksena päästökauppajärjestelmän panos kustannustehokkaisiin päästövähennyksiin voi heikentyä niukkuuden lisääntyessä markkinoilla. Siksi tällä ehdotuksella täydennetään komission 1. huhtikuuta 2026 esittämää ehdotusta 14 ja tarkistetaan myös kattavammin markkinavakausvarantoa, jotta voidaan jatkossakin varmistaa markkinoiden vakaus ja ennustettavuus sekä hiilen hinnan häiriötön kehitys.

Kilpailukyvyn edistäminen tekemällä EU:n päästökauppajärjestelmästä vahva innovaatioiden ja investointien moottori

Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä merkittävästi investointeja unionin energiajärjestelmään ja teollisuuteen. Euroopan kykyä tuottaa itse puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa, erityisesti sähköä, olisi vahvistettava korvaamalla nykyiset fossiilisten polttoaineiden tuontiin liittyvät menot investoinneilla talouden nykyaikaistamiseen. Jotta ilmastoneutraalius voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä, teollisuuden on seuraavien kymmenen vuoden aikana käytävä läpi merkittävä muutos, jossa ala modernisoituu, vähähiilistyy ja siirtyy puhtaampiin ja energiatehokkaampiin teknologioihin. Tämä voidaan toteuttaa muun muassa sähköistämällä, käyttämällä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa vetyä, ottamalla käyttöön hiilidioksidin talteenotto-, käyttö- ja varastointiteknologiaa sekä tuottamalla hiilenpoistoja. Samaan aikaan unionin teollisuuden on kyettävä säilyttämään kilpailukykynsä maailmanmarkkinoilla ja varmistamaan laadukkaat työpaikat puhtaan teollisen kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tämä muutos edellyttää investointien huomattavaa lisäämistä sekä ammattitaitoista työvoimaa, joka kykenee ottamaan käyttöön tarvittavat teknologiat asiaankuuluvilla päästökauppa-aloilla.

Tämän takia on välttämätöntä, että päästökauppajärjestelmän hintasignaali on ennustettava ja että järjestelmän tuottamia tuloja käytetään kohdennetusti. EU:n päästökauppajärjestelmä on vihreän siirtymän keskeinen rahoitusmekanismi. Vuodesta 2013 lähtien järjestelmän kautta on kerätty yli 270 miljardia euroa, josta noin 75 prosenttia on jaettu jäsenvaltioille. Lisäksi järjestelmästä on jaettu maksuttomia päästöoikeuksia 255 miljardin euron arvosta. Jotta järjestelmän ilmastovaikutus olisi mahdollisimman suuri, nämä tulot on käytettävä strategisesti toimenpiteisiin, jotka nopeuttavat vähähiilistämistä ja parantavat teollisuuden kilpailukykyä. Kesäkuusta 2023 lähtien jäsenvaltioilla on ollut velvoite käyttää päästökauppajärjestelmän tuottamista tuloista 100 prosenttia ilmasto- ja energiatarkoituksiin sekä varmistaa näiden menojen näkyvyys. Varainkäytön läpinäkyvyydessä ja tehokkuudessa on kuitenkin edelleen puutteita, ja nykyiseen varainkäyttöön liittyy kriittisiä vajeita: vain pieni osa tuloista, noin 5 prosenttia, käytetään suoraan tuotannon vähähiilistämiseen esimerkiksi teräs-, lannoite- ja kemianteollisuuden kaltaisilla aloilla. Teollisuus tuottaa kaikkiaan noin 47 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän kattamista päästöistä. Lisäksi jotkut investoinnit voivat haitata ilmastoneutraaliuden saavuttamista, koska ne ylläpitävät riippuvuutta hiili-intensiivisistä teknologioista, kuten fossiilisten polttoaineiden infrastruktuurista, mikä voi johtaa pitkän aikavälin lukkiutumisvaikutuksiin. Päästökauppajärjestelmästä saatavat tulot olisi investoitava uudelleen innovointiin, puhtaaseen teknologiaan ja päästökauppaan kuuluvien alojen vähähiilistämiseen huomattavasti nykyistä laajemmassa mittakaavassa sekä EU:n että kansallisella tasolla. Näin voidaan palkita siirtymän edelläkävijöitä ja luoda kannustimia Euroopan teollisuuden selkärangan vahvistamiseksi. Varainkäytön parannusten yhteydessä olisi myös parannettava tulojen käytön näkyvyyttä, joka tällä hetkellä on rajallinen.

Hiilen hintasignaali antaa teollisuudelle kannustimen vähentää hiilipäästöjä, ja yhdessä ilmaisjakojärjestelmän ja hiilirajamekanismin kanssa se myös torjuu hiilivuotoa. Hiilen hinnoittelu on yhteydessä sääntelytoimenpiteisiin, kuten energiatehokkuustavoitteisiin ja ‑vaatimuksiin, mutta myös unionissa tuotettuun puhtaaseen energiaan, myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan, sekä liikenteen ja teollisuuden vähähiilistymiseen. Monilla aloilla (esimerkiksi teräs-, sementti- ja kemianteollisuudessa) ilmaisjako (yhdessä sääntelykehyksen kanssa) ei kuitenkaan ole johtanut perustavanlaatuiseen muutokseen. Siksi se olisi kytkettävä selkeämmin Euroopassa tarvittaviin investointeihin, vaikka tällaisilla investoinneilla ei vielä lähitulevaisuudessa olisikaan näkyvissä kaupallisesti kannattavia liiketoimintamahdollisuuksia. Tätä varten puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa ilmoitettiin 100 miljardin euron teollisuuden vähähiilistämispankista, jonka hallinnointi yhdistetään tulevaan kilpailukykyrahastoon. Pankin tarkoituksena on edistää kypsempien teollisuuden vähähiilistämishankkeiden laajentamista ja käynnistämistä erityisesti energiavaltaisilla teollisuudenaloilla kaikissa jäsenvaltioissa. Rahoitus saadaan pääasiassa varaamalla sitä varten tietty osuus päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksista. 15 Näiden investointien käynnistämiseksi ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn edistämiseksi käyttöön otetaan jo ennen vuotta 2030 päästökauppajärjestelmän investointikannustin, jotta voidaan varmistaa oikea-aikainen tuki. Väline suunnitellaan niin, että se edistää solidaarisuutta. Koska teollisuuden vähähiilistämispankki keskittyy hankkeiden laajentamiseen ja käynnistämiseen, näihin vähähiilistämishankkeisiin liittyvien kaupallisten riskien vähentämiseksi on tarpeen jatkaa myös innovaatiorahaston tukea innovatiivisten ja uraauurtavien teknologioiden kaupallistamiselle. Näin ollen EU:n päästökauppajärjestelmä tukee puhtaan teollisen kehityksen ohjelman tavoitteita takaamalla selkeän ja ennustettavan hiilenhinnan, kannustamalla investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin, tarjoamalla suojaa hiilivuotoa vastaan sekä tukemalla järjestelmän tuottamien tulojen uudelleeninvestointia.

Solidaarisuus alhaisemman tulotason jäsenvaltioita kohtaan varmistetaan erityisillä mekanismeilla, kuten huutokauppatulojen 10 prosentin uudelleenjakojärjestelyllä, modernisaatiorahastolla sekä taatulla mahdollisuudella saada tukea päästökauppajärjestelmän investointikannustimesta. Näillä mekanismeilla olisi myös jatkossa autettava alhaisemman tulotason jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä nykyaikaistaa energiajärjestelmäänsä ja vauhdittaa teollista muutostaan.

Koko talouden kattava siirtymä

Koko talouden kattavan siirtymän mahdollistamiseksi kaikkien alojen on annettava oikeudenmukainen panoksensa EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Tähän sisältyy tehokkaan hiilen hintasignaalin soveltaminen EU:n oikeudenmukaiseen osuuteen ilmailun päästöistä. Ilmailun osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 2–3 prosenttia 16 , ja ala aiheuttaa myös muita kuin hiilidioksidipäästöjä, joiden ilmastovaikutus on vähintään yhtä merkittävä kuin hiilipäästöjen vaikutus. Ilmailun osuus EU:n liikenteen päästöistä on tällä hetkellä noin 14 prosenttia (noin 4 % EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä), ja tämän osuuden odotetaan kasvavan noin 90 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. 17 Pitkänmatkan lennot vauhdittavat tätä kasvua, ja siksi niihin tulisi soveltaa merkityksellistä hiilen hintaa. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) ennustaa, että kansainvälisen lentoliikenteen päästöt jatkavat kasvuaan maailmanlaajuisesti. 18 Suurin osa tästä kasvusta pyritään kompensoimaan kansainvälisen lentoliikenteen päästöjärjestelmällä (CORSIA). 19 Meriliikenteen tavoin myös ilmailu on ala, jolla päästöjen vähentäminen on vaikeaa. Lisäksi ilmailualalle on ominaista laitteiden pitkä käyttöikä, voimakas pääomaintensiivisyys sekä fossiilisten polttoaineiden välittömien vaihtoehtojen nykyinen niukkuus.

Meriliikenteen osuus EU:n liikenteen kokonaispäästöistä on noin 14 prosenttia (noin 4 % EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä). Vihreän siirtymän toteuttaminen tällä alalla edellyttää koko EU:n meriliikenteen arvoketjun mobilisointia sekä merkittäviä investointeja alusten tehokkuuden parantamiseen, uusien kestävien käyttövoimateknologioiden kehittämiseen sekä kestävien, uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden tuotannon ja jakelun laajentamiseen muun muassa satama- ja energiainfrastruktuurin parannusten avulla. Lisäksi Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) valmistelee parhaillaan maailmanlaajuista toimenpidettä, jolla on tarkoitus panna täytäntöön alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva vuoden 2023 strategia. Strategian tavoitteena on muun muassa saavuttaa kansainvälisen meriliikenteen päästöjen nettonollataso vuoteen 2050 mennessä tai mahdollisimman pian sen jälkeen. EU:n päästökauppajärjestelmä saattaa tarvita mekanismin, jolla voitaisiin tukea tätä uutta maailmanlaajuista toimenpidettä sen hyväksymisen jälkeen. Näin voitaisiin muun muassa välttää kaksinkertaiset maksut ja samalla säilyttää EU:n satamiin saapuviin aluksiin sovellettavat hintasignaalit ja kannustimet.

Ilmailun ja meriliikenteen aloilla toteutettavat täydentävät politiikkatoimet, kuten ReFuelEU Aviation- ja FuelEU Maritime ‑aloitteet, toimivat synergiassa kestävien polttoaineiden käyttöönottoa edistävien EU:n päästökauppajärjestelmän kannustimien kanssa. 20 Myös kilpailukykykompassissa, puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa ja EU:n teollisessa hiilenhallintastrategiassa 21 asetetaan tavoitteeksi talouden vähähiilistäminen vauhdittamalla siirtymistä materiaalien ja hiilen kiertotalouteen, mikä tukee Euroopan taloudellista turvallisuutta, resilienssiä ja kilpailukykyä. EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistaminen tarjoaa tilaisuuden edistää ja laajentaa hiilen kiertoa keskeisenä keinona vähentää hiilidioksidipäästöjä sementti-, teräs- ja kemianteollisuuden kaltaisilla aloilla, joilla päästöjen vähentäminen on vaikeaa, sekä varmistaa vaihtoehtoisten hiilen lähteiden saatavuus. Jätteenpolton asteittainen sisällyttäminen järjestelmään tukee tätä tavoitetta sulkemalla materiaalikierron. Samalla se tukee materiaalien kierrättämisen kaupallista kannattavuutta, vähentää jätteen käsittelystä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja tuottaa kierrätysmateriaaleja, joilla voidaan korvata hiili-intensiivisempiä ensiömateriaaleja. Sen lisäksi, että jätteen mukana voidaan menettää arvokkaita resursseja, jätteellä voi olla merkittäviä haittavaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Jätteenpoltto voi esimerkiksi aiheuttaa ilman pilaantumista, mutta toisaalta kaatopaikat saattavat saastuttaa vettä ja maata. Yhdyskuntajätteen polttamisesta aiheutuu huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä, noin 40 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa. Tällä hetkellä useimmat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan toteuteta erityisiä vähähiilistämistoimia tällä alalla. Siksi tarvitaan kattava kehys, johon sisältyy muun muassa alan sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään sekä kiertotalouspolitiikan vahvistaminen tulevan kiertotaloussäädöksen 22 puitteissa. Näin voidaan tukea kiertotalouden yleistymistä koko taloudessa ja edistää jätteenpolttoalan vähähiilistämistä.

Tarkistuksella pyritään näin ollen i) varmistamaan, että markkinat pysyvät tehokkaina ja luovat kannustimia investoida vähähiiliseen talouteen maailmanlaajuisesti, sekä ii) vastaamaan järjestelmän kattamien alojen kohtaamiin erityishaasteisiin, jotta ne voivat helpommin hyödyntää käytettävissä olevia vähähiilistämisratkaisuja. Samalla otetaan huomioon muut säädökset, jotka edistävät puhdasta siirtymää ja EU:n teollisuuden kilpailukykyä.

Ehdotus käsittää seuraavat toimenpiteet:

i. Ehdotuksella sovitetaan EU:n päästökauppajärjestelmä unionin tavoitteeseen vähentää päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä mukauttamalla päästökauppajärjestelmän päästövähennyspolkua vuodesta 2031 alkaen. Muutos mahdollistaa päästöoikeuksien myöntämisen jatkumisen 2040-luvulle saakka.

ii. Ehdotuksessa otetaan huomioon mahdollisuus ostaa 260 miljoonaa kansainvälistä hyvitystä kansallisten toimien täydentämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi 85 prosentilla vuoden 1990 tasosta, mikä lisää kansallisten päästöoikeuksien määrää EU:n päästökauppajärjestelmässä. Tämä toteutetaan ottamalla käyttöön lineaarinen vähennyskerroin. Se sovitetaan unionin sisäiseen tavoitetasoon, joka perustuu kansainvälisten hyvitysten hankkimiseen päästökauppaan kuuluvien alojen hyväksi sekä päästöoikeuksien varaamiseen näiden kansainvälisten hyvitysten ostamista varten. Jos korkealaatuisia, tinkimättömiä ja kustannustehokkaita kansainvälisiä hyvityksiä ei ole riittävästi saatavilla, lineaarinen vähennyskerroin sovitetaan unionin tavoitteeseen vähentää sisäisesti päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä.

iii. Ehdotuksella sisällytetään pysyvät unionin sisäiset hiilenpoistot EU:n päästökauppajärjestelmään korottamalla päästökattoa päästöoikeuksien määrällä, joka vastaa komission ostamien hiilenpoistojen määrää. Näin luodaan taattuja lisäpäästöoikeuksia aloille, joilla päästöjä on vaikeinta vähentää. Samalla tuetaan hiilenpoistomarkkinoiden kasvua sekä varmistetaan hiilenpoistojen laadun ja määrän valvonta.

iv. Ehdotuksella uudistetaan markkinavakausvarantoa vakaiden ja likvidien markkinoiden ja hintojen häiriöttömän kehityksen varmistamiseksi markkinoiden supistuessa.

v. Ehdotuksella jatketaan ilmaisjakoa ja välillisten hiilikustannusten hyvittämistä myös nykyisen kauden jälkeen. Maksutta tapahtuvan jaon edellytykseksi asetetaan sellaisten suunnitelmien toimittaminen, jotka koskevat investoimista vähähiilistämiseen EU:ssa, sekä tällaisten vähähiilistämisinvestointien toteuttaminen EU:ssa.

vi. Ehdotuksella lisätään taloudellista tukea sellaiseen innovointiin ja investointiin, joka vauhdittaa vähähiilistämistä, erityisesti teollisuuden vähähiilistämistä, jotta suurempi osuus EU:n päästökauppajärjestelmästä saaduista tuloista palautuisi EU:n päästökaupan piiriin kuuluville aloille. Sillä perustetaan teollisuuden vähähiilistämispankki, joka tarjoaa 100 miljardia euroa rahoitusta teollisuuden vähähiilistämishankkeisiin.

vii. Ehdotuksella laajennetaan innovaatiorahaston toimintaa, jotta voidaan tukea vähähiilisyyttä edistävien innovaatioiden markkinoille saattamista ja parantaa puhtaan teknologian alojen kilpailukykyä.

viii. Ehdotuksella tiukennetaan jäsenvaltioiden huutokauppatulojen käyttöön sovellettuja vaatimuksia muun muassa vahvistamalla vähimmäistaso varoille, jotka on kohdistettava ensisijaisille aloille, sekä tekemällä näkyvyysvaatimuksista pakollisia.

ix. Ehdotuksella jatketaan solidaarisuuden osoittamista modernisaatiorahaston kautta keinona tukea energiajärjestelmien nykyaikaistamista ja teollisuuden vähähiilistämistä alhaisemman tulotason jäsenvaltioissa. Samalla päivitetään tukikelpoisuuskriteerejä ja jakoperustetta.

x. Ehdotuksella jatketaan huutokauppatulojen 10 prosentin uudelleenjakoa alhaisemman tulotason jäsenvaltioille, jotta voidaan osoittaa solidaarisuutta ja ohjata varoja ilmastotarkoituksiin.

xi. Ehdotuksella pyritään varmistamaan, että tehokasta hiilen hintaa sovelletaan myös EU:n oikeudenmukaiseen osuuteen kansainvälisen liikenteen päästöistä. Tämä toteutetaan soveltamalla EU:n päästökauppajärjestelmää asianmukaisissa tapauksissa unionin lähinaapurustoon lennettäviin lähteviin lentoihin. Tähän sisältyy myös monenvälisyyden tukeminen CORSIA-hyvityksistä aiheutuvien kustannusten vähentämismekanismin avulla kaksinkertaisten maksujen välttämiseksi. EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan osalta komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että nykyistä, vuonna 2023 tehdyssä sekakomitean päätöksessä vahvistettua Islantia koskevaa mekanismia jatkettaisiin kolmella vuodella.

xii. Ehdotuksella otetaan käyttöön erityinen meriliikennettä ja ilmailua koskeva suora tukiväline, jolla edistetään muun muassa unionissa tuotettujen kestävien lento- ja meriliikennepolttoaineiden, puhtaiden teknologioiden ja vedyn käyttöönottoa.

xiii. Ehdotuksessa säädetään EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta siinä tapauksessa, että IMO hyväksyy maailmanlaajuisen toimenpiteen. Tällä pyritään välttämään kaksinkertaisten maksujen riski ja samalla säilyttämään EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyys.

xiv. Ehdotuksella torjutaan sääntöjen välttelyn riskiä meriliikenteen alalla uusilla toimenpiteillä. Lisäksi sillä tuetaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä laajentamalla päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa kohdennetusti koskemaan tiettyjä pieniä aluksia (alukset, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000 mutta vähintään 400).

xv. Ehdotuksella otetaan käyttöön kohdennettuja yksinkertaistuksia, jotka hyödyttävät teollisuutta ja viranomaisia vähentämällä vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia ja tehostamalla järjestelmän täytäntöönpanoa.

xvi. Ehdotuksella sisällytetään yhdyskuntajätteen poltto EU:n päästökauppajärjestelmään. Hiilidioksidin talteenotto ja käyttö otetaan huomioon tuotteiden osalta tuotantoketjun loppupäässä ja synteettisten polttoaineiden osalta polttoaineen jakeluvaiheessa. Tämä mahdollistaa vähähiilistämisen edistämisen aloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää.

Päästökauppadirektiivin vuoden 2023 tarkistuksen yhteydessä luotiin uusi päästökauppajärjestelmä (ETS2) rakennusten, tieliikenteen ja pienteollisuuden polttoaineiden poltosta aiheutuville hiilidioksidipäästöille. ETS2 ei kuulu tämän ehdotuksen soveltamisalaan, koska se tulee kokonaisuudessaan voimaan vasta vuonna 2028. Sen soveltamista on määrä tarkastella vuonna 2029. Lisäksi vuonna 2031 on tarkoitus arvioida mahdollisuutta sisällyttää ETS2:n piiriin kuuluvat alat EU:n päästökauppajärjestelmään.

·Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Tämä EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistus on ensimmäinen osuus laajassa toimenpidepaketissa, jolla varmistetaan, että EU kykenee saavuttamaan vuoden 2040 ilmastotavoitteensa tarkistetun energia- ja ilmastokehyksen avulla ja samalla hyödyntämään vihreän siirtymän edut sekä parantamaan unionin kilpailukykyä.

Kaikki paketin aloitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja niissä käytetään yhteisiä mallinnuksia ja oletuksia. Kukin aloite siis riippuu muiden aloitteiden suunnittelusta. Päästöt jaetaan eri välineissä toimien kustannustehokkuuden, teknologisen toteutettavuuden tai jäsenvaltioiden erityispiirteiden mukaan, kuten jäsenvaltioiden käyttämien unionin sisäisten puhtaiden energianlähteiden perusteella. Tähän EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistukseen ja tuleviin ehdotuksiin liittyvissä vaikutustenarvioinneissa on otettu huomioon monialaiset analyysit, asiantuntijoiden ja sidosryhmien näkemykset sekä viimeaikaisten geopoliittisten kehityssuuntausten vaikutukset. Lisäksi niissä on huomioitu jäsenvaltioiden kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet.

Arviointien perusteella vaadittujen päästövähennysten ja hiilenpoistojen saavuttaminen edellyttää tasapainoista politiikkayhdistelmää, joka käsittää kohdennettuja tukitoimenpiteitä, vakaan hiilen hinnoittelun, selkeät tavoitteet ja riittävän joustavuuden. Lisäksi tarvitaan yksinkertaistettua mutta tehokasta sääntelyä. Nämä periaatteet muodostavat perustan investointeja, innovointia ja kilpailukykyä tukevan politiikan suunnittelulle. Kehyksen tukena on lisäksi vahva hallintorakenne, joka yhdistää suunnittelun, rahoituksen, yhteistyön ja edistymisen seurannan ja vahvistaa samalla kykyä selviytyä ilmastonmuutoksen lisääntyvistä vaikutuksista.

Kehyksen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on otettava huomioon myös EU:n laajentumispyrkimykset ja ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden mahdollinen sisällyttäminen järjestelmään. Liittymisprosessin yhteydessä olisi pohdittava, missä laajuudessa EU:n päästökauppajärjestelmän solidaarisuusmekanismit ja rahastot tulisi ulottaa koskemaan laajentumismaita. Kaiken kaikkiaan ehdotus on sovitettu vuoden 2040 tavoitteeseen, kattaa kaikki yhteiskunnan osa-alueet ja säilyttää asianmukaisen tasapainon kansallisen ja EU:n tason lainsäädännön välillä.

Ehdotus EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta on keskeinen osa tätä kehystä. Se perustuu joulukuussa 2025 annettuun ehdotukseen henkilöautojen ja pakettiautojen hiilidioksidipäästönormeista sekä huhtikuussa 2026 annettuun ehdotukseen markkinavakausvarannon tarkistamisesta. EU:n päästökauppajärjestelmällä jatketaan päästövähennysten ja talouden rakennemuutoksen edistämistä koko 2030-luvun ajan. Tarkistuksen tavoitteena on säilyttää hiilimarkkinoiden tehokkuus ja samalla hienosäätää niiden rakennetta, jotta ne tukisivat paremmin teollisuuden kilpailukykyä, vähähiilistämistä, innovointia ja investointeja sekä Euroopan strategista häiriönsietokykyä. Vahva ja ennustettava hiilen hinta on edelleen keskeinen tekijä koko ilmasto- ja energiapolitiikan laajemmassa kehyksessä, koska se edistää investointeja unionissa tuotettuun vähähiiliseen energiaan, sähköistämiseen sekä puhtaaseen teknologiaan ja tarjoaa samalla sijoittajille pitkän aikavälin varmuutta.

Lisäksi vuoden 2026 loppupuolella on tarkoitus antaa säädösehdotukset kansallisista tavoitteista ja kansainvälisten hyvitysten käytöstä.

·Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa yhdistetään ilmastotoimet ja kilpailukyky saman kattavan kasvustrategian alle. Siinä sitoudutaan vauhdittamaan samanaikaisesti vähähiilistämistä, uudelleenteollistamista ja innovointia, mikä vahvistaa myös Euroopan resilienssiä. Ohjelman tarkoituksena on tehdä energiavaltaisen teollisuuden ja puhtaan teknologian aloilla tarvitut merkittävät ilmastoneutraalit investoinnit kannattavammiksi eurooppalaiselle teollisuudelle. EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistuksella on keskeinen rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa, ja se on siksi yhdenmukainen puhtaan teollisen kehityksen ohjelmaan kuuluvien unionin laajempien politiikkatoimien kanssa.

EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja niihin liittyvien politiikkatoimien toteuttaminen edellyttävät jatkuvia investointeja energiajärjestelmän nykyaikaistamiseen tulevina vuosikymmeninä. Puhtaan teollisen kehityksen ohjelman, teollisuutta vauhdittavan säädöksen 23 , puhtaan energian investointistrategian 24 , Euroopan verkkopaketin 25 ja nettonollateollisuussäädöksen 26 kaltaisten aloitteiden ohella myös vuoden 2040 kehyksellä pyritään tarjoamaan ennakoitavuutta, jota tarvitaan energiatehokkuuden, sähköistämisen ja puhtaaseen teknologiaan tehtävien investointien vauhdittamiseksi rakennuksissa, liikenteessä, teollisuudessa ja energiaverkoissa. Teollisuuden vähähiilistäminen riippuu myös hiilidioksidin talteenotosta, vedystä ja muista innovatiivisista teknologioista, ja tällä alalla yksityisillä investoinneilla on keskeinen rooli.

EU:n päästökauppajärjestelmä edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Ensinnäkin sillä pyritään luomaan hiilen hintasignaali, joka palkitsee vähähiilisyyttä edistävistä investoinneista. Päästökauppajärjestelmä asettaa hinnan hiilidioksidipäästöille. Kun päästöjen kustannukset nousevat, investoinnit sähköistämiseen ja ilmastoneutraaleihin tuotantoprosesseihin muuttuvat taloudellisesti houkuttelevammiksi kuin perinteiset fossiiliset energialähteet ja paljon päästöjä aiheuttavat tuotantomenetelmät.

Toiseksi järjestelmän tarkoituksena on tuottaa tuloja, joilla rahoitetaan vähähiilistämistä. Maaliskuussa 2026 ehdotetussa teollisuutta vauhdittavassa säädöksessä esitetään selkeät puitteet investointien ja innovoinnin edistämiselle aloilla, joilla Eurooppa voi säilyttää tai saavuttaa globaalin johtoaseman. Julkinen tuki on välttämätöntä, jotta tätä varten saadaan liikkeelle yksityistä rahoitusta. EU:n ja kansallisen tason päästökauppajärjestelmistä saatujen tulojen investoiminen uudelleen teollisuuden siirtymään tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla on siten edellä esitettyjen tavoitteiden mukaista. Ehdotuksella muun muassa lisätään rahoitusta teollisuuden vähähiilistämiseen ja kestäviin polttoaineisiin, mikä nopeuttaa sähköistämistä, edistää puhtaita teknologioita, vahvistaa Euroopan teollista perustaa ja synnyttää laadukkaita työpaikkoja.

Draghin raportin suositusten pohjalta komissio ehdottaa, että puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa ilmoitetun teollisuuden vähähiilistämispankin ensimmäisen vaiheen toimenpiteenä perustetaan päästökauppajärjestelmän investointikannustin. Tämä väline otetaan käyttöön, kun päästökauppajärjestelmää koskeva lainsäädäntöprosessi on saatu päätökseen. Välineellä tuetaan vähähiilisyyttä edistäviä investointeja energiavaltaisilla teollisuudenaloilla ennalta määritetyn hiilipreemion avulla. Vuonna 2031 käynnistyvässä teollisuuden vähähiilistämispankin toisessa vaiheessa käytetään kilpailuun perustuvia välineitä, kuten hinnanerosopimuksia. Tällä edistetään laajempaa tavoitetta ohjata 100 miljardia euroa rahoitusta teollisuuden vähähiilistämiseen.

Ehdotuksella jatketaan myös innovaatiorahaston ja modernisaatiorahaston toimintaa. Innovaatiorahastolle varataan 200 miljoonaa päästöoikeutta, millä tuetaan innovatiivisia teollisuusteknologioita ja puhtaan teknologian valmistusta. Modernisaatiorahastoa varten huutokaupataan 2,5 prosentin osuus 9 artiklan mukaisesta päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Saadut tulot ohjataan alhaisemman tulotason jäsenvaltioille, jotta ne voivat nykyaikaistaa energiainfrastruktuuriaan, lisätä uusiutuvan energian käyttöään, vahvistaa verkkojaan, parantaa energiatehokkuuttaan ja tukea teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

·Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191, 192 ja 193 artiklassa annetaan EU:lle valtuudet toteuttaa toimenpiteitä ympäristön laadun säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi ja ihmisten terveyden suojelemiseksi sekä sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Tämän aloitteen oikeusperusta on 192 artiklan 1 kohta, koska aloitteella pyritään torjumaan ilmastonmuutosta ja edistämään myös muita 191 artiklassa tarkoitettuja ympäristötavoitteita. EU:n päästökauppajärjestelmä on nojautunut tähän oikeusperustaan vuodesta 2003 lähtien. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet kaikki päästökauppadirektiiviin tehdyt muutokset tämän oikeusperustan nojalla.

·Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Ilmastonmuutos on rajatylittävä ongelma, ja sekä kansainvälisillä että EU:n toimilla voidaan tehokkaasti täydentää ja vahvistaa alueellisia, kansallisia ja paikallisia toimia. Päästökauppajärjestelmän sovittaminen vuotta 2040 koskevaan EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeseen vaikuttaa moniin unionin talouden aloihin. Siksi koordinoitu toiminta EU:n tasolla on välttämätöntä. Sillä on paljon suuremmat mahdollisuudet johtaa tarvittavaan kehitykseen ja toimia vahvana vauhdittajana kustannustehokkaalle muutokselle ja ylöspäin tapahtuvalle lähentymiselle. Lisäksi moniin tässä aloitteessa arvioituihin poliittisiin kysymyksiin liittyy vahva sisämarkkinaulottuvuus, erityisesti hiilivuodon torjumisen ja vähähiilisyyttä edistävän rahoituksen vaihtoehtoihin. EU:n toimet voivat myös innoittaa ja edistää muiden markkinapohjaisten toimenpiteiden kehittämistä.

EU:n päästökauppajärjestelmä on hiilimarkkina, ja se kannustaa vähentämään päästöjä kustannustehokkailla ratkaisuilla ennen kaikkea sen kattamissa toiminnoissa, ja se lisää tehokkuutta mittakaavansa ansiosta. Vastaavanlaisen toimenpiteen toteuttaminen kansallisella tasolla johtaisi pienempiin ja hajanaisiin hiilimarkkinoihin, vääristäisi mahdollisesti kilpailua ja johtaisi todennäköisesti päästövähennysten suurempiin kokonaiskustannuksiin. Sama logiikka koskee hiilen hinnoittelun laajentamista uusille aloille.

·Suhteellisuusperiaate

Tähän ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa esitetty analyysi osoittaa, että ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti vuoteen 2040 ulottuva EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite ja samalla varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja päästökauppaan kuuluvien alojen kilpailukyky.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet koko talouden laajuisen tavoitteen, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä unionin sisäisesti 90 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi vuodesta 2036 alkaen on mahdollista käyttää rajallinen määrä korkealaatuisia kansainvälisiä hyvityksiä, jotta voidaan varmistaa ”riittävä panos” vuoden 2040 tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä ehdotus kattaa suuren osan näistä kasvihuonekaasupäästöistä, ja sillä tarkistetaan päästökauppadirektiiviä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

·Toimintatavan valinta

Ehdotuksen tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa direktiivillä. Tämä on sopivin oikeudellinen väline voimassa olevan päästökauppadirektiivin muuttamiseksi.

Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot saavuttamaan asetetut tavoitteet ja sisällyttämään toimenpiteet osaksi kansallisia aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden järjestelmiään. Direktiivi tarjoaa jäsenvaltioille enemmän valinnanvapautta EU:n toimenpiteiden toteuttamisessa kuin asetus, koska jäsenvaltiot voivat itse valita direktiivin sisältämien toimenpiteiden toteuttamiseen parhaiten soveltuvat välineet. Jäsenvaltiot voivat näin varmistaa, että muutetut säännöt ovat yhdenmukaisia niiden EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanemiseksi soveltamien aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden alaan kuuluvien säännösten kanssa, erityisesti niiden, joilla säännellään laitosten lupia sekä täytäntöönpanotoimia ja seuraamuksia.

Direktiivi on myös asianmukainen väline markkinavakausvarantopäätöksen muuttamiseen, koska tämän oikeudellisen välineen tarkistaminen liittyy läheisesti siihen, kuinka EU:n päästökauppajärjestelmään ehdotetut mukautukset vaikuttavat markkinoiden vakauteen.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

·Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Päästökauppadirektiivin ja markkinavakausvarantopäätöksen arvioinnissa (ks. vaikutustenarvioinnin liite 15) todettiin, että EU:n päästökauppajärjestelmä on pitkälti yhdenmukainen EU:n laajemman ilmastopolitiikan kanssa. Päästökauppaan kuuluvat alat ovat edistäneet merkittävästi vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta, koska vähennyksiä on voitu toteuttaa näillä aloilla taloudellisesti tehokkaammin kuin järjestelmän ulkopuolisilla aloilla. Saatu näyttö viittaa siihen, että EU:n päästökauppajärjestelmä on tuloksellisesti edistänyt unionissa havaittua päästöjen vähenemiskehitystä.

Tarkastelukauden aikana kiinteiden laitosten kokonaispäästöt vähenivät merkittävästi. Vähennykset noudattivat kehityspolkua, joka tarvitaan päästökauppadirektiivin vuoden 2018 tarkistuksessa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, tai jopa ylittivät sen. Tämä tavoite on vähentää päästöjä 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Päästökauppajärjestelmän neljännessä vaiheessa (2021–2030) vahvistunut hiilen hintasignaali on todennäköisesti kannustanut suurempiin päästövähennyksiin. Tämä on seurausta uudistuksista, joilla on pyritty korjaamaan päästöoikeuksien kysynnän ja tarjonnan rakenteellista epätasapainoa, joka heikensi päästökauppajärjestelmän toimintaa kolmannessa vaiheessa (2013–2020). Päästövähennysvaihtoehtoja on todennäköisesti käytetty laajemmin sähköntuotannossa kuin teollisuudessa. Tämä johtuu osittain siitä, että sähköntuotannon vähähiilistämistä on tuettu EU:ssa myös täydentävillä toimenpiteillä. Lisäksi ala ei ole kuulunut ilmaisjaon piiriin, mikä olisi vähentänyt hiilen hinnan vaikutusta teollisuuden päästöjen aiheuttajiin.

Markkinavakausvarannon käyttöönotto on merkittävästi lisännyt EU:n päästökauppajärjestelmän yhdenmukaisuutta laajemman toimintapoliittisen kehyksen kanssa (ulkoinen johdonmukaisuus). Pitkään kritisoitu ”vesisänkyefekti” on saatu korjattua, kun päästöoikeuksien tarjonta on voitu mukauttaa kysynnän muutoksiin, myös heilahteluihin, jotka ovat johtuneet muun muassa uusiutuvan energian direktiivin 27 ja energiatehokkuusdirektiivin 28 päällekkäisistä toimenpiteistä. Viime vuosina EU:n päästökauppajärjestelmään on tehty uudistuksia, kuten ilmaisjakojärjestelmän päivittäminen, joilla on pyritty puuttumaan aiemmin järjestelmän eri rakenteiden välillä havaittuihin johdonmukaisuuden puutteisiin (sisäinen johdonmukaisuus). Esimerkiksi tiukempien vertailuarvojen asettaminen ilmaisjaolle auttaa vahvistamaan hiilen hintasignaalin vaikutusta, mikä kannustaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja samalla suojelee teollisuutta hiilivuodon riskiltä. Kirjallisuusnäyttö tukee näkemystä siitä, että päästökauppadirektiivin vuoden 2018 tarkistuksen täytäntöönpano on tuottanut jäsenvaltioille merkittävää lisäarvoa ja on todennäköisesti johtanut kustannustehokkaampaan päästöjen vähentämiseen kuin mitä olisi saavutettu, jos toimia olisi toteutettu pelkästään kansallisella tasolla.

Kaiken kaikkiaan arviointi vahvistaa, että päästökauppajärjestelmä on tähän mennessä saavuttanut sille asetetut tavoitteet menestyksekkäästi ja että se on ollut keskeinen väline EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Arvioinnissa tuodaan kuitenkin esiin myös parannuskohteita, kuten tarve saavuttaa parempi tasapaino hiilivuodon torjumisen ja vähähiilistämiseen tehtäviä jatkuvia investointeja tukevien kannustimien välillä, tarkkailu-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointijärjestelmän toiminnan tehostaminen sekä unionin rekisterin turvallisuustoimenpiteiden vahvistaminen.

Markkinavakausvaranto otettiin käyttöön vuonna 2015, jotta voitaisiin vähentää järjestelmän toisen (2008–2012) ja kolmannen (2013–2020) vaiheen aikana kertyneitä ylimääräisiä päästöoikeuksia, torjua uuden kysynnän ja tarjonnan epätasapainon syntymistä sekä vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmän häiriönsietokykyä kestävällä tavalla. Arviointi osoitti, että välineellä on onnistuttu tehokkaasti vähentämään päästöoikeusmarkkinoilla aiemmin syntynyttä kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa. Se lievensi tehokkaasti myös covid-19-pandemian ja energian hintakriisin aiheuttamia hintasokkeja. Markkinavakausvaranto on uskottavasti osoittanut, että EU on sitoutunut päästökauppajärjestelmään, mikä on vahvistanut luottamusta markkinoihin.

·Sidosryhmien kuuleminen

Komissio kuuli valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisia, yksityisen sektorin sidosryhmiä, kuten yksittäisiä yrityksiä ja elinkeinoelämän järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja ympäristöjärjestöjä, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia, ammattiliittoja sekä yksityishenkilöitä tämän ehdotuksen kehittämisen eri vaiheissa.

Päästökauppadirektiivin ja markkinavakausvarantopäätöksen tarkistus perustuu palautteeseen, jota on saatu nykyisen kehyksen yhtenä prosessina toteutetun arvioinnin ja tarkistuksen vaikutustenarvioinnin yhteydessä. Kuulemisen päätavoitteena oli kerätä sidosryhmien näkemyksiä vaihtoehdoista säännöksiin, jotka koskevat hiilivuotoa, hiilenpoistoja, ilmailu- ja meriliikennettä, jätehuoltoa, ei-pysyvää hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä, lämpötehon raja-arvoja ja yhteyksiä muihin hiilimarkkinoihin sekä markkinavakausvarantoa. Kuulemisessa arvioitiin myös tulojen käyttöä ja vähähiilisyyden tukimekanismeja. Komissio keräsi lisäksi näkemyksiä mahdollisista yksinkertaistamistoimenpiteistä.

Komissio järjesti julkisen verkkokuulemisen, johon sisältyi kutakin arvioitavaa ja tarkistettavaa osa-aluetta koskeva kyselylomake. Yhteensä saatiin 540 vastausta 29 , ja lisäksi kerättiin sidosryhmäorganisaatioilta yli 400 kannanottoa ja palautetta vastauksena kannanottopyyntöön. Lisäksi tehtiin kohdennettuja haastatteluja, ja komissio osallistui useisiin (virtuaalisiin) kahden- ja monenvälisiin sidosryhmätapaamisiin ja -konferensseihin, joissa käsiteltiin EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamista. Tapaamisiin osallistui muun muassa eri alojen yrityksiä ja elinkeinoelämän järjestöjä, ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja jäsenvaltioiden viranomaisia. Merenkulkuun liittyvien seikkojen tarkistuksen tueksi järjestettiin tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän sekä meriliikenteen päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoa käsittelevän Euroopan kestävän merenkulun foorumin (ESSF) alaryhmän ja ilmastonmuutoksen asiantuntijaryhmän (CCEG Maritime) yhteinen kokous. Komissio on myös kehottanut toimeksisaajia 30 keräämään näkemyksiä ja palautetta kiinteitä laitoksia ja merenkulun toiminnanharjoittajia koskevien tarkkailu-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointisääntöjen täytäntöönpanosta yksityiskohtaisten kyselylomakkeiden avulla.

Komissio järjesti 29. tammikuuta 2026 myös EU:n päästökauppajärjestelmää käsittelevän kohdennetun työpajan, johon osallistui yli 50 kiinteiden laitosten edustajaa eri puolilta EU:ta. Työpajassa keskityttiin käytännön täytäntöönpanosta saatuihin kokemuksiin sekä mahdollisuuksiin yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa vaatimustenmukaisuusmenettelyjä ja vaatimuksia. 31 Komissio järjesti myös korkean tason sidosryhmäkeskustelun EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta 12. toukokuuta 2026. Keskustelu täydensi julkista kuulemista ja antoi toimintapolitiikan painopisteitä koskevaa lisätietoa, jonka pohjalta voidaan ohjata EU:n päästökauppajärjestelmän ja markkinavakausvarannon tulevaa tarkistamista vuosiksi 2031–2040 sekä tietoa tarvittavista täydentävistä välineistä, jotta vähähiilistäminen voi vauhdittaa EU:n kilpailukykyä ja häiriönsietokykyä.

Kuulemistoimien tulokset esitetään tämän ehdotuksen vaikutustenarvioinnissa ja arviointikertomuksessa, ja ne on otettu huomioon tässä ehdotuksessa mahdollisimman hyvin.

Julkiset kuulemiset osoittivat yleisesti ottaen, että EU:n päästökauppajärjestelmää kannatetaan laajalti politiikan välineenä. Sidosryhmät kannattavat yleisesti ottaen EU:n päästökauppajärjestelmän ja eurooppalaiseen ilmastolakiin sisältyvän vuoden 2040 ilmastotavoitteen välisen johdonmukaisuuden varmistamista. Näin voidaan edelleen edistää päästövähennyksiä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja taloudellisesti tehokkaasti ja samalla säilyttää kilpailukyky. Monet sidosryhmät pitävät lineaarisen vähennyskertoimen mukauttamista alaspäin tärkeänä keinona hillitä hiilen hintoja ja parantaa markkinoiden ennustettavuutta. Näin voidaan varmistaa yhdenmukaisuus vuoden 2040 tavoitteen kanssa. Monet katsovat samalla, että vahva hintasignaali on tärkeä investointivarmuuden kannalta. Molemmat tavoitteet otetaan huomioon tässä ehdotuksessa.

Maksuttomien päästöoikeuksien jakamisen jatkaminen saa laajaa tukea erityisesti teollisuuden sidosryhmiltä. Jakamisen avulla voidaan hillitä hiilivuodon riskiä aloilla, jotka eivät kuulu hiilirajamekanismin piiriin. Energiasektori ja kansalaisyhteiskunta kannattavat pääasiassa sitä, että maksuttomien päästöoikeuksien jakamisen jatkaminen tehdään riippuvaiseksi vähähiilistämisinvestoinneista. Ehdotuksen mukaan maksuttomien päästöoikeuksien jakamista jatketaan ja samalla osaan niistä liitetään ehto, joka koskee vähähiilistämisinvestointeja. Tarkoituksena on luoda tasapaino hiilivuodon ehkäisemisen ja sellaisten kannustimien vahvistamisen välillä, jotka edistävät investoimista vähähiilistämistoimenpiteisiin. Lisäksi suuri enemmistö sidosryhmistä kannattaa ehdotusta jatkaa välillisten kustannusten korvaamista vuoden 2030 jälkeen, jotta voidaan torjua sähkön hintoihin siirrettävistä hiilikustannuksista johtuvaa hiilivuodon riskiä. Vain pieni osa kansalaisyhteiskunnan vastaajista vastusti välillisten kustannusten korvaamisen jatkamista.

Teollisuuden vähähiilistämisen tukemisen osalta suurin osa sidosryhmistä kannattaa teollisuuden vähähiilistämispankin perustamista. Siihen kuuluisi rahoitusvälineistö, jonka avulla tuki voidaan räätälöidä muuttuvien painopisteiden ja tarpeiden mukaan. Tämä on otettu asianmukaisesti huomioon ehdotuksessa. Sidosryhmät suhtautuvat yleisesti ottaen myönteisesti myös innovaatiorahaston ja modernisaatiorahaston toiminnan jatkumiseen. Tämä näkyy ehdotuksessa siten, että modernisaatiorahastosta tuetaan edelleen investointeja energiajärjestelmien modernisointiin ja energiatehokkuuteen. Samalla parannetaan ja yksinkertaistetaan joitakin innovaatiorahaston osa-alueita muuttamatta sen toimintaa ja tavoitteita perusteellisesti.

Hiilenpoistojen osalta ehdotuksessa otetaan huomioon useimpien sidosryhmien näkemys, jonka mukaan unionin sisäiset pysyvät hiilenpoistot olisi sisällytettävä EU:n päästökauppajärjestelmään ja järjestää takeet siitä, että poistot eivät estä päästöjen välttämätöntä vähentämistä. Väliaikaisten hiilenpoistojen sisällyttämistä ja toisaalta niiden poisjättämistä kannatti kumpaakin vain pieni osa yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan vastaajista. Sisällyttämisen toteuttaminen EU:n keskusviranomaisen avulla herätti erilaisia mielipiteitä. Mainittu toimintatapa on sisällytetty ehdotukseen, jotta päästökauppasektoreille voidaan tarjota varmuus käytettävissä olevasta bruttopäästökiintiöstä ja jotta hiilenpoistojen kysyntä olisi ennakoitavissa. Tämä hyödyttäisi hiilenpoistoalaa. Näin tuettaisiin markkinoiden likviditeetin paranemista ja kyseisten teknologioiden käyttöönottoa ja varmistettaisiin samalla ympäristötavoitteiden tinkimättömyys ja vähennettäisiin hillitsemistoimien toteuttamisen esteitä. Samalla lisättäisiin jossain määrin hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin perustuvien unionin sisäisten pysyvien hiilenpoistojen ja hiiliviljelyn CRCF-sertifioitujen poistojen integrointia. Hallinnolliset kustannukset olisivat pieniä päästökauppajärjestelmiin kuuluvilla aloilla, joilla käydään kauppaa ainoastaan päästöoikeuksilla.

Sidosryhmät pitävät markkinavakausvarantoa yleisesti tehokkaana keinona hoitaa markkinoiden ylijäämää. Useimmat sidosryhmät, lähinnä teollisuuden ja energia-alan edustajat, kannattavat kuitenkin parametrien muuttamista hintojen ennustettavuuden parantamiseksi ja likviditeetin lisäämiseksi, kun otetaan huomioon markkinoiden odotettavissa oleva kiristyminen tulevaisuudessa. Osa kansalaisyhteiskunnan edustajista kannattaa nykyisen menetelmän säilyttämistä. Yleisimmin ehdotettuja muutoksia olivat mitätöintimekanismin poistaminen ja parametrien dynaaminen mukauttaminen markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi. Nämä muutokset on otettu asianmukaisesti huomioon tässä ehdotuksessa ja huhtikuussa 2026 annetussa kohdennetussa ehdotuksessa markkinavakausvarantopäätöksen muuttamiseksi. Ehdotuksella lakkautetaan mitätöintimekanismi ja sallitaan se, että varannossa olevia 400 miljoonan kynnyksen ylittäviä päästöoikeuksia voidaan pitää puskurivarantona, jolla voidaan tukea markkinoiden vakautta.

Kun on kyse ilmailusta, sidosryhmät kannattavat laajalti sen vähähiilistämispanoksen kasvattamista. Sekä elinkeinoelämän että kansalaisyhteiskunnan sidosryhmistä suurin osa katsoo, että nykyisessä Euroopan ulkopuolisia kansainvälisiä lentoja koskevassa toimintatavassa ei puututa riittävästi näiden lentojen päästöihin. Ehdotuksella pyritään ratkaisemaan osaltaan tätä ongelmaa soveltamalla tehokasta hiilen hintaa myös osaan EU:n oikeudenmukaisesta osuudesta kansainvälisen lentoliikenteen päästöistä tavalla, joka on yhdenmukainen ReFuelEU Aviation -aloitteen soveltamisalan kanssa. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin sidosryhmät pitivät myös kestävän lentopolttoaineen saatavuuden parantamista keskeisenä painopisteenä. Tämä otetaan ehdotuksessa asianmukaisesti huomioon lisäämällä päästökauppajärjestelmän tukea kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöön ja varmistamalla samalla, että jäsenvaltiot saavat edelleen päästökauppajärjestelmästä tuloja täydentävien vähähiilistämistoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Meriliikenteen osalta sidosryhmät olivat pitkälti yhtä mieltä siitä, että sen sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään edistää onnistuneesti vähähiilistämistä. Ne näkivät tässä myös mahdollisuuksia parantaa vuorovaikutusta kansainvälisten toimenpiteiden kanssa, kohentaa kilpailukykyä, sisällyttää pienemmät alukset ja yksinkertaistaa sääntöjä. Ehdotuksella edistetään kyseisten tavoitteiden saavuttamista, sillä siinä toteutetaan toimenpiteitä veronkierron riskin vähentämiseksi ja mukautetaan uudelleentarkastelulauseketta erityisesti kaksinkertaisten maksujen riskin huomioon ottamiseksi IMOn tulevien maailmanlaajuisten toimenpiteiden yhteydessä. Ehdotuksella otetaan myös käyttöön päästökauppajärjestelmällä rahoitettava mekanismi, jolla tuetaan kestävien polttoaineiden ja puhtaiden käyttövoimateknologioiden käyttöönottoa. Ehdotuksessa esitetään soveltamisalan laajentamista kohdennetusti koskemaan tiettyjä pienten alusten luokkia, jotta voidaan saavuttaa tarvittava tasapaino ympäristöhyötyjen ja täytäntöönpanokustannusten välillä. Ehdotuksessa esitetään verkkoyhteyksien ja sosioekonomisten syiden vuoksi välttämättömien poikkeusten määräaikaista jatkamista. Tämän lisäksi esitetään meriliikenteen tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisasetukseen liittyvä ehdotus, jolla parannetaan ja yksinkertaistetaan järjestelmän täytäntöönpanoa.

Jätehuoltoalalla suurin osa sidosryhmistä kannattaa yhdyskuntajätteen polttamisen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään mutta vaarallisen jätteen polttamisen jättämistä sen ulkopuolelle, kuten tässä ehdotuksessa esitetään. Näin voidaan kannustaa päästöjen vähentämiseen, kiertotalouteen sekä hiilenpoistojen ja hiilidioksidin talteenoton ja käytön vauhdittamiseen. Teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät tukivat tätä yleisesti ottaen lukuun ottamatta jätteenpolttoalan sidosryhmiä.

Sidosryhmien enemmistö kannattaa hiilidioksidin talteenoton ja käytön kannustamista mukauttamalla sellaisten päästöjen palautusvelvollisuutta, jotka on otettu talteen ja käytetty tuotteissa ilman pysyvää varastointia. Kannattajia on lähinnä energia-alalla ja tehdasteollisuudessa. Mielipiteet eroavat enemmän siitä, olisiko palautusvelvollisuus siirrettävä kokonaan tuotantoketjun loppupäähän. Jotkin sidosryhmät korostavat, että sähköpolttoaineiden sääntelyn on oltava johdonmukaista. Ehdotuksessa otetaan nämä seikat huomioon ottamalla käyttöön hybridilaskenta tuotantoketjun alkupään ja keskivaiheen toimintoihin, jotta voidaan luoda kannustimia hiilidioksidin talteenotolle ja käytölle tuotantoketjun alkupään laitoksissa sekä hiilidioksidin talteenoton avulla valmistetun hiilen käytölle tuotantoketjun loppupään tuotteissa.

·Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Ehdotus perustuu näyttöön, jota on kerätty vuonna 2023 tehdyssä edellisen päästökauppajärjestelmän tarkistuksen vaikutustenarvioinnissa 32 ja vuoden 2040 ilmastotavoitetta koskevaan tiedonantoon ja ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa 33 , sekä muuhun samanaikaisista aloitteista kerättyyn asiaan liittyvään näyttöön. Se perustuu päästötietoihin sekä EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmien täytäntöönpanosta saatuihin kokemuksiin.

Ehdotuksessa hyödynnetään integroituja mallinnusvälineitä, jotka kattavat kaikki EU:n talouden kasvihuonekaasupäästöt. Näitä välineitä käytetään tuottamaan joukko skenaarioita, jotka kuvaavat unionin vuoden 2040 ilmastotavoitteen kanssa yhdenmukaisia ja keskenään johdonmukaisia toimintavaihtoehtoja.

Lisäksi komissio on hyödyntänyt EU:n päästökauppajärjestelmää koskevaa, jatkuvasti kasvavaa vertaisarvioitua empiiristä tutkimusaineistoa sekä useita tukisopimuksia. Viegand Maagøe ja SQ Consult työskentelivät lisäksi tarkkailu-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointijärjestelmän arvioinnin tukemiseksi. Ricardo teki alakohtaisia tutkimuksia meri- ja ilmailualasta. 34

·Vaikutustenarviointi

Tähän ehdotukseen liittyy vaikutustenarviointiraportti, jonka luonnos toimitettiin sääntelyntarkastelulautakunnalle 23. maaliskuuta 2026. Lautakunta antoi 15. huhtikuuta 2026 myönteisen lausunnon, joka sisältää varaumia. 35 Sääntelyntarkastelulautakunta nosti ehdotuksesta esiin viisi keskeistä puutetta. Ensinnäkin lautakunta katsoi, että EU:n päästökauppajärjestelmän kustannuksia ja hyötyjä ei ollut arvioitu riittävästi arviointijaksolla. Tämä koskee muun muassa kustannusten jakautumista, hiilen hintoihin kohdistuvia vaikutuksia sekä maksuttomien päästöoikeuksien jakamisen vaikutuksia päästöjen vähentämiseen ja investointeihin. Toiseksi ongelman määrittely ei ollut riittävän selkeä, eikä tavoitteita ollut määritelty SMART-tavoitteiden (täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet) mukaisesti. Kolmanneksi perusskenaario oli epäselvä erityisesti sen suhteen, miten se sopii yhteen vuoden 2040 ilmastotavoitteen vaikutustenarvioinnin kanssa. Neljänneksi olisi vahvistettava perusteluja toimenpiteiden yhdistämiselle toimintavaihtoehtoihin ja analysoitava tarkemmin kilpailukykyä, kustannusten kohtuullisuutta sekä ehdotusten välisiä vuorovaikutussuhteita. Viidenneksi eri toimintavaihtoehtojen kustannus-hyöty-vertailu ei ole riittävän yksityiskohtainen, joten vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta ei voida esittää perusteellista arviointia. Vaikutustenarviointiraporttia mukautettiin sääntelyntarkastelulautakunnan huomautusten perusteella.

Arviointia vahvistettiin, jotta voitiin tuoda esiin eri kehityskulut sekä hiilen hinnan vaikutukset teollisuuteen ja sähköalaan. Lisäksi esitettiin uutta näyttöä polttoaineen vaihtamisesta ja päästökauppajärjestelmän merkityksestä kivihiilen käytön vähentämisessä. Mukana olivat myös tiedot merkittävimpien alojen päästöjen vähentämiskustannuksista, päästövähennysten rajakustannuksesta ja niiden yhteydestä päästökauppahintaan sekä tulokset lisäkirjallisuuskatsauksesta, joka koski päästökauppajärjestelmään liittyviä kustannuksia ja hyötyjä. Lisätietoja päästökauppajärjestelmän kilpailukykyvaikutuksista saatiin kirjallisuudesta ja sidosryhmiltä. Arviointia kehitettiin edelleen lisätietojen saamiseksi päästövähennyksistä ja kustannusten siirtämisestä eteenpäin eri aloilla.

Vaikutustenarvioinnin osalta ongelman määritelmää selkeytettiin ja tavoitteet, joita ei ollut määritelty SMART-tavoitteiden mukaisesti, määriteltiin uudelleen niiden mukaisesti (SO1.1.2, SO2.1.2, SO1.1.3 ja SO1.3.1). Ongelmien taustalla olevat tekijät kvantifioitiin mahdollisuuksien mukaan, ja muissa tapauksissa niitä tarkennettiin. Perusskenaarion, 85 prosentin tavoitteen saavuttamista koskevan skenaarion ja vuoden 2040 EU:n ilmastotavoitetta koskevan ehdotuksen keskeisiä eroja on selvennetty. Lisätietoja annettiin investointitarpeista ja niiden kehityksestä, päästörajan eri vaihtoehtojen vaikutuksista (CAP3 ja CAP1), energiavaltaisten ja muiden teollisuudenalojen välisistä eroista sekä tarvittavista teknologioista ja niiden teknisestä valmiudesta. Määritettiin vaihtoehtojen väliset keskeiset kompromissit sekä merkittävimmät toimenpiteet, jotka synnyttäisivät kunkin kolmen toimintavaihtoehdon kokonaisvaikutuksen. Raporttiin liitettiin lisätietoja keskeisistä mallinnusoletuksista, ja sen käytettävyyttä päätöksentekijöille parannettiin karsimalla toistuvia tai perusteettomia väitteitä. Lisäksi arvioinnin lisäykseen IV sisällytettiin yleisluontoinen taulukko arvioinnissa yksilöidyistä kustannuksista ja hyödyistä. Myös sääntely- ja valvontakomitean eri asiakirjoissa havaitsemat pienet epäjohdonmukaisuudet korjattiin.

Liitteenä olevan vaikutustenarvioinnin 5–7 kohdassa selitetään tarkastellut toimintavaihtoehdot, verrataan niitä ja perustellaan, miksi lopullista ehdotusta pidettiin parhaana toimintavaihtoehtona. Jäljempänä 6 ja 7 jaksossa ja liitteessä 3 selitetään parhaaksi arvioidun vaihtoehdon tärkeimmät taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset sekä se, keihin vaihtoehto vaikuttaisi ja miten, ja esitetään mahdollisuuksien mukaan määrällisiä arvioita hyödyistä ja kustannuksista. Lopullisessa ehdotuksessa poiketaan vaikutustenarvioinnissa arvioiduista vaihtoehdoista päästökauppajärjestelmän päästökaton osalta. Vaikutukset päästökattoon selitetään kohdassa 6.2.3.1 ja liitteessä 8-1.

Kuten edellä sidosryhmäkuulemisia koskevassa kohdassa esitettiin, avoimessa julkisessa kuulemisessa saatiin myös yli 400 eri sidosryhmäorganisaatioiden toimittamaa kannanottoa vastauksena kannanottopyyntöön. Tätä selvennetään tarkemmin vaikutustenarvioinnin liitteessä 2.

Vaikutustenarviointiin sisältyy eurooppalaisen ilmastolain 6 artiklan 4 kohdan mukainen johdonmukaisuuden tarkistus. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että komissio arvioi EU:n toimenpide-ehdotusten tai lainsäädäntöehdotusten johdonmukaisuutta ilmastolain tavoitteiden, kuten EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen, kanssa. Vaikutustenarvioinnissa keskitytään analysoimaan toimenpiteiden ilmastovaikutuksia. Analyysi perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, siinä käytetään kahta talousmallinnusvälinettä ja siinä tarkastellaan kunkin toimintavaihtoehdon kustannustehokkuutta. Arvioinnissa verrataan toimenpiteiden vaikutuksia perusskenaarioon ja testataan herkkyyttä keskeisille oletuksille. Säädösehdotus on täysin yhdenmukainen eurooppalaiseen ilmastolakiin sisältyvän ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa, sillä päästökauppajärjestelmän mukauttaminen tähän tavoitteeseen ja vuoden 2040 välitavoite ovat sen keskeinen päämäärä. Jos toimenpiteet aiheuttavat epävarmuutta EU:n päästökauppajärjestelmän nettovaikutuksesta ilmastoon (hiilenpoistojen sisällyttäminen siten, että päästörajaa ensin nostetaan) tai saattavat luoda porsaanreikiä päästöjen tilinpitoon (hiilidioksidin talteenoton ja käytön tuotantoketjun alkupään tilinpito), riskitasoa arvioidaan ja perustellaan suhteessa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen laajemmin ja lieventämisvälineiden käyttöön. Poistojen osalta toimenpiteet ovat perusteltuja poistojen lisäämisen ja hiilivuodon välttämisen kannalta, ja riskejä lievennetään riittävällä poistojen hankintaa koskevalla talousarviolla ja uudelleentarkastelulausekkeella. Hiilidioksidin talteenoton ja käytön osalta riskit ovat peruste luoda kannustimia hiilidioksidin talteenoton ja käytön edistämiseksi, ja ehdotuksessa esitetään lieventämistoimenpiteitä porsaanreikien varalta.

·Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

EU:n päästökauppadirektiiviä on sen tarkistamisen (vuonna 2018) jälkeen yksinkertaistettu useita kertoja. Päästökauppadirektiiviin on lisätty 27 a artikla, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat jättää järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle laitokset, joiden päästöt ovat alle 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. Lisäksi seuranta- ja raportointiasetukseen (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2066 36 ) on tehty useita yksinkertaistuksia ja selkeytyksiä, ja täytäntöönpanon helpottamiseksi on kehitetty standardoituja menetelmiä ja välineitä. Näitä toimenpiteitä käsitellään tarkemmin tämän vaikutustenarvioinnin liitteenä olevassa arviointikertomuksessa. Lisäksi on ehdotettu useita mahdollisia täydentäviä virtaviivaistus- ja yksinkertaistustoimenpiteitä (ks. liitteessä 15 oleva 9.4.4.2 kohta).

Useat tämän ehdotuksen toimenpiteet, jotka koskevat kiinteistä laitoksista peräisin olevia päästöjä, eivät yleisesti ottaen merkitse yksinkertaistamista, koska niissä harkitaan EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamista. Toimenpiteet kuitenkin yksinkertaistavat tilannetta laajemmin ottaen, sillä EU:n laajuisilla ilmastotoimilla pitäisi voida estää hajanainen toimintatapa, jossa kansalliset tai alueelliset toimenpiteet lisäävät monimutkaisuutta sisämarkkinoilla. Lisäksi ehdotetuilla hiilivuodon ehkäisytoimenpiteillä yksinkertaistetaan maksutta tapahtuvaa päästöoikeuksien jakamista siten, että hiilivuotoluetteloa ei päivitetä vaiheeseen V (2031–2040). Näin pienennetään toiminnanharjoittajien hallinnollista rasitetta. Ehdotettu vaihtoehto, jossa laajennettaisiin maksutta tapahtuvan jaon ehdollisuutta, lisäisi hallinnollista taakkaa. Tätä on punnittava ehdollisuuden ympäristöhyötyihin ja maksutta tapahtuvan jaon arvoon nähden (ks. vaikutustenarvioinnin 6.2.1.6 kohta). Vaikutustenarvioinnissa (ks. liite 12) pohditaan, olisiko EU:n päästökauppajärjestelmään sisällytettävä enemmän pieniä laitoksia alentamalla 20 MW:n raja-arvoa. Vaikutustenarvioinnin mukaisesti ehdotuksessa ei kuitenkaan esitetä tällaista laajentamista, koska se ei olisi oikeasuhteista, sillä suurin osa kyseisistä päästöistä kuuluu EU:n ETS2-järjestelmän piiriin.

Paketti sisältää asteittaisia parannuksia yksinkertaistamisaloitteiden avulla, ja sen tavoitteena on panna järjestelmä täytäntöön yhdenmukaisesti ja vakaasti, minimoida päällekkäisyydet ja parantaa tehokkuutta meriliikenteen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetukseen nähden. Tämä on linjassa arvioinnin kanssa (ks. vaikutustenarvioinnin liitteessä 15 oleva 8.5 kohta), sillä ehdotetut asteittaiset parannukset olisivat sen mukaan parempia kuin tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän rakenteellinen uudistaminen, koska tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä toimii vankkana kehyksenä ja on onnistuneesti selviytynyt vuoden 2023 tarkistuksesta ilman, että tietojen yleinen laatu tai käytettävyys olisi heikentynyt.

Toimenpide SI1, joka koskee merenkulkualan yksinkertaistamista ja kohdennettuja tehostamistoimenpiteitä, sisältää kohdennettuja säännöksiä tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän yksinkertaistamiseksi, jotta varustamot voisivat hyödyntää käyttämättömiä synergiaetuja, minimoida tarpeettoman rasitteen ja vähentää hallinnollisia vaatimustenmukaisuuskustannuksia. Toimenpiteellä voitaisiin varmistaa muun muassa se, että yksi taho vastaa vaatimustenmukaisuudesta tietyn aluksen päästöjen osalta päästökauppajärjestelmän / meriliikenteen seuranta- ja raportointijärjestelmän sekä FuelEU Maritime -järjestelmän mukaisesti ja että tarkkailua ja raportointia koskevaa yhden kerran periaatetta sovelletaan kaikilta osin yhteisen päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan vaatimustenmukaisuusjakson avulla. Liitteenä olevassa vaikutustenarvioinnissa arvioidaan, että yksinkertaistamistoimenpiteet meriliikenteen alalla merkitsisivät varustamoille noin 10–20 prosentin säästöjä suhteessa nykyisiin vuotuisiin tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisjärjestelmän mukaisiin hallinnollisiin vaatimustenmukaisuuskustannuksiin.

Myös ilmailualalla ehdotetaan yksinkertaistamista, erityisesti pienempien lentoliikenteen harjoittajien osalta. Niiden kaupallisen toiminnan määritelmä poistetaan ja korvataan selkeällä päästörajalla, jota sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin lentoliikenteen harjoittajiin. Uusina soveltamisalan piiriin tulleet toiminnanharjoittajat ja kasvanut määrä siihen aiemmin kuuluneita toiminnanharjoittajia, joiden toiminta luokitellaan asiaa koskevan kynnysarvon korotuksen vuoksi vähäiseksi, voivat hyödyntää yksinkertaistettua seurantaa ja raportointia sekä vapautusta todentamisvelvollisuudesta. Kun jätetään ulkopuolelle toiminnanharjoittajat, joilla on hyvin pieni päästöoikeuksien palauttamista koskeva velvoite EU:n päästökauppajärjestelmässä, lentoyhtiöiden ja hallintoviranomaisten hallinnollinen rasitus pysyy vähäisenä ympäristötavoitteesta tinkimättä.

·Perusoikeudet

Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Ehdotus edistää erityisesti ympäristönsuojelun korkean tason tavoitetta perusoikeuskirjan 37 37 artiklassa vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Aloitteen vaikutukset talousarvioon sekä sen vaatimat henkilö- ja hallintoresurssit esitetään rahoitusselvityksessä, josta käyvät ilmi talousarviovaikutukset.

5.LISÄTIEDOT

·Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Komissio seuraa ja arvioi edelleen päästökauppajärjestelmän toimintaa vuotuisessa hiilimarkkinakertomuksessaan päästökauppadirektiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Hiilimarkkinakertomuksessa käsitellään päästökauppajärjestelmän meneillään olevan tarkistuksen vaikutukset. Hiilimarkkinakertomus perustuu päästökauppadirektiivin soveltamisessa saavutetun edistyksen arvioinnin analyysiin. Kyseisestä arvioinnista säädetään päästökauppadirektiivin 21 artiklassa, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan raportoimaan komissiolle muun muassa päästöoikeuksien jakamisesta, rekisterin toiminnasta, tarkkailun ja raportoinnin soveltamisesta, todentamisesta ja akkreditoinnista sekä direktiivin noudattamiseen liittyvistä kysymyksistä. Vuotuista hiilimarkkinakertomusta ja jäsenvaltioiden raportointia koskevia säännöksiä sovelletaan myös aloihin, joille päästökauppajärjestelmää laajennetaan. Uusien alojen sääntelyn avulla saadut tarkkailu-, raportointi- ja todentamistiedot ovat keskeinen tietolähde, jonka avulla komissio voi arvioida edistymistä kyseisillä aloilla.

Meriliikenteen osalta komissio käyttää perustana EU:n meriliikenteen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän kautta kerättyjä tietoja ja meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa vuosiraportissa esitettyä analyysia, jossa esitetään tulokset yhteen koottuina ja selitettyinä. Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 38 mukaisen yhdennetyn hallinto- ja seurantaprosessin odotetaan myös varmistavan, että ilmastoon ja energiaan liittyvät toimet Euroopan tasolla sekä alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla, päästökauppajärjestelmä mukaan luettuna, edistävät EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen ja energiaunionin tavoitteiden saavuttamista. Useat markkina-analyytikot seuraavat tiiviisti hiilimarkkinoiden eri näkökohtia, ja komissio seuraa heidän työtään edelleen.

Komissio on säännöllisesti yhteydessä sidosryhmiin ja on näin ollen selvillä niiden näkemyksistä ja huolenaiheista, jotka koskevat päästökauppajärjestelmän toimintaa. Päästökauppajärjestelmään liittyvistä asioista keskustellaan erityisellä foorumilla eli ilmastonmuutosta käsittelevässä asiantuntijaryhmässä, johon osallistuvat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, toimialajärjestöt ja kansalaisjärjestöt sekä komissio. Ilmastonmuutosta käsittelevä asiantuntijaryhmä käsittelee eri kokoonpanoissaan muiden näkökohtien ohella maksutta tapahtuvan jaon täytäntöönpanoa, huutokauppaa ja unionin rekisterin toimintaan liittyviä kysymyksiä. Lisäksi päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista käsittelevä foorumi tarjoaa kaikkien päästökauppajärjestelmään kuuluvien maiden (27 jäsenvaltiota, Norja, Islanti ja Liechtenstein) toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden tietojen ja kokemusten vaihtoon sekä keskinäiseen oppimiseen ja edistää siten päästökauppajärjestelmän tehokasta täytäntöönpanoa. Foorumi järjestää kohdennettuja tapahtumia, kuten vuosittain pidettävän velvoitteiden noudattamista käsittelevän konferenssin, jonka tarkoituksena on edistää kokemusten vaihtoa ja helpottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä vuoropuhelua. Lisäksi foorumi perustaa tiettyihin aiheisiin keskittyviä työryhmiä ja järjestää koulutustapahtumia. Kansallisia akkreditointielimiä ja todentajia pyydetään osallistumaan päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista käsittelevän foorumin toimintaan. Päästökauppajärjestelmän tarkkailu- ja raportointisääntöjä käsittelevässä teknisessä työryhmässä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajat voivat lisäksi vaihtaa kokemuksia ja ehdotuksia komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2018/2066 (seuranta- ja raportointisääntöjä koskeva asetus) ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2018/2067 (akkreditointia ja todentamista koskeva asetus) 39 tehokkaasta ja toimivasta täytäntöönpanosta sekä keskustella päästökauppajärjestelmän tarkkailu- ja raportointisääntöjä koskevan kehyksen mahdollisesta päivittämisestä ja parantamisesta.

·Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tätä pidetään perusteltuna tämän ehdotuksen osalta, koska kansallisiin lakeihin on tehtävä kohdennettuja muutoksia, jotka on yksilöitävä, samoin kuin säännökset, joiden osalta ei katsota olevan tarpeen toteuttaa kansallisia täytäntöönpanotoimia.

·Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Päästökauppadirektiiviä koskevat keskeiset muutokset ovat seuraavat:

·Päästökatto: Unionin tavoitteena on vähentää päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Jotta järjestelmä olisi linjassa tämän tavoitteen kanssa, päästökauppadirektiivin 9 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi, jotta voidaan mukauttaa päästökauppajärjestelmän kehityspolkua vuodesta 2031 lähtien. Tämä muutos hidastaisi päästöoikeuksien vuotuista vähentämistä ja mahdollistaisi päästöoikeuksien myöntämisen 2040-luvulle saakka.

·Kansainväliset hyvitykset: Vuodesta 2036 alkaen olisi harkittava tinkimättömien kansainvälisten hyvitysten hankintaa, mikä vähentäisi unionin sisäisten päästövähennysten tarvetta enintään 5 prosenttiyksikköä vuoteen 2040 mennessä. Samalla olisi edelleen varmistettava kustannustehokkuus ja yhdenmukaisuus Pariisin sopimuksen kanssa. EU:n päästökauppajärjestelmän päästökattoa olisi alennettava tämän mukautuksen huomioon ottamiseksi siten, että vuodesta 2036 alkaen sovelletaan alennettua lineaarista vähennyskerrointa, joka mahdollistaa unionin sisäisten päästöjen vähentämisen 85 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi päästöoikeuksista olisi varattava osuus tätä päästövähennystavoitteen alentamista vastaavan kansainvälisten hyvitysten määrän (260 miljoonaa tonnia) hankkimiseen. Ympäristötavoitteiden tinkimättömyys tulisi varmistaa ottamalla käyttöön varajärjestely, jolla päästökauppaan kuuluvat alat palautetaan kehityspolulle, joka vähentää päästöjä unionin sisäisesti 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä, jos korkealaatuisia, tinkimättömiä ja kustannustehokkaita kansainvälisiä hyvityksiä ei ole saatavilla. Tätä varten komissio laatii kertomuksen, jossa se arvioi korkealaatuisten ja tinkimättömien kansainvälisten hyvitysten markkinoiden kehitystä ottaen huomioon asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyt kriteerit sekä analysoi, miten nämä hyvitykset ovat edistäneet päästökauppaan kuuluvien alojen ilmastotavoitteita (ks. ehdotettu uusi 9 b artikla).

·Hiilenpoistot: Päästökauppadirektiiviin ehdotetaan uutta 9 c artiklaa, jolla pysyvät hiilenpoistot sisällytettäisiin EU:n päästökauppajärjestelmään korottamalla päästökattoa päästöoikeuksien määrällä, joka vastaa unionin sertifiointikehyksen mukaisilla BioCCS-toimilla (biogeenisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi) tai DACCS-toimilla (hiilidioksidin talteenotto ja varastointi suoraan ilmasta) tuotettuja pysyviä unionin sisäisen hiilenpoiston yksiköitä (1:1). Komissiolle annetaan valtuudet hankkia nämä päästöoikeudet. Nämä uudet päästöoikeudet osoitettaisiin poistojen ostamiseen. Lisäksi ehdotetaan, että komissiolle osoitettaisiin lisäpäästöoikeuksia poistojen ja päästöoikeuksien välisen hintaeron kattamiseksi. EU:n päästökauppajärjestelmän nettotavoite laskettaisiin vähentämällä ostettavien poistojen määrä bruttopäästöistä (eli päästöoikeuksien kokonaismäärästä). Jotta toiminnanharjoittajat voisivat helpommin hyödyntää omista toiminnoistaan peräisin olevia poistoja, toiminnanharjoittajille, ilma-alusten käyttäjille ja laivayhtiöille olisi annettava tarvittaessa mahdollisuus kompensoida fossiilisia päästöjään poistoilla, jotka ne ovat itse tuottaneet unionin sertifiointikehyksen mukaisilla BioCCS-toimilla (14 artiklan 1 a kohta). Tällä kompensointimekanismilla voitaisiin saavuttaa enintään nollapäästöt – se ei siis tuottaisi negatiivisia päästöjä eikä EU:n päästöoikeuksia. Lisäksi se edellyttää mekanismia, jolla voidaan mukauttaa päästöoikeuksien ostoa varten osoitettujen päästöoikeuksien ja ostettavien hiilenpoistojen määrää, jotta päästöoikeuksien kokonaismäärä ei ylittäisi osto-ohjelman mukaista enimmäismäärää.

·Teollisuuden vähähiilistämispankki: Ehdotuksessa esitetään teollisuuden vähähiilistämispankin perustamista vuonna 2028. Kyseessä on EU:n tason pankki, jolla tuetaan sellaisten teknologioiden, prosessien ja tekniikoiden laajentamista ja käyttöönottoa, jotka vähentävät suoraan liitteen I soveltamisalaan kuuluvista kiinteistä laitoksista peräisin olevia päästöjä ja jotka voivat näin ollen myös tuottaa pysyviä hiilenpoistoja. Pankin toiminta käynnistetään kahdessa vaiheessa (uusi 10 c c artikla). Ensimmäisessä vaiheessa, vuosina 2028–2031, varataan 400 miljoonaa päästöoikeutta investointikannustimeen, josta myönnetään päästöoikeuksia kiinteän hiilipreemion perusteella ”ensimmäiseksi vastaanotettu pyyntö täytetään ensin” ‑periaatetta noudattaen investointien vauhdittamiseksi (uusi 10 c d artikla). Alhaisemman tulotason jäsenvaltioille varataan erityinen osuus solidaarisuuden varmistamiseksi. Tuen myöntämisen ehtona on tiukkojen toteutusaikojen noudattaminen, ja tulosten saavuttaminen taataan valmistumisvakuuksilla. Maksut sidotaan vältettyjen päästöjen riippumattomaan todentamiseen, ja ne voidaan suorittaa päästöoikeuksina. Toisessa vaiheessa, vuodesta 2031 lähtien, pankki tukee hankkeita pääasiassa hiilen hinnanerosopimuksia tai hiilipreemioita koskevilla tarjouskilpailuilla. Tämä takaa tulojen pitkän aikavälin vakauden ja vähentää investointeihin liittyviä riskejä (uusi 10 c e artikla). Ehdotuksessa säädetään tarjous- ja valmistumisvakuuksista, joilla varmistetaan, että tarjoukset tehdään vakavassa tarkoituksessa ja että toteutusaikoja noudatetaan. Lisäksi mahdollistetaan talousarviositoumusten jakaminen vuosieriin sekä säädetään, että saatavat takaisinmaksut tai tulot käytetään pankissa ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina. Synergiaa Euroopan kilpailukykyrahaston kanssa vahvistetaan mahdollisuudella myöntää kilpailukykymerkki pankin arvioimille hankkeille.

·Innovaatiorahasto: Ehdotuksella päivitetään innovaatiorahaston oikeusperusta, jotta voidaan varmistaa jatkuva ja ennustettava tuki innovaatioiden saattamiselle markkinoille sekä toimenpiteille, joilla laajennetaan sellaisten vähähiilisten tai hiilettömien teknologioiden käyttöä, jotka voivat edistää merkittävästi päästökauppaan kuuluvien alojen vähähiilistämistä (10 c b artikla). Ehdotuksella vahvistetaan myös rahaston toteutusperiaatteita, mukaan lukien hankekehitystuen ja teknisen avun antaminen jäsenvaltioille, joiden osallistuminen rahastoon on vähäistä. Lisäksi ehdotuksella otetaan käyttöön toimenpiteitä keinottelumielessä tehtävien hakemusten estämiseksi sekä parannetaan avoimuutta vuotuisen julkisen raportoinnin avulla. Siirtymäsäännöksillä varmistetaan 10 a artiklan 8 kohdan soveltamisen jatkuminen vuoteen 2030 saakka.

·Modernisaatiorahasto: Ehdotuksella mukautetaan modernisaatiorahastoa (muutettu 10 d artikla) vastaamaan paremmin tiukennettuja ilmastoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä tavoitteita päivittämällä tukikelpoisuuskriteerejä ja jakoperustetta viimeisimpien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Sillä myös laajennetaan tukikelpoisia investointialoja kattamaan myös sähköistämisen ja teollisuuden vähähiilistämisen, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon tukeminen on kuitenkin edelleen kiellettyä. Ehdotuksella pyritään maksimoimaan solidaarisuustarkoituksissa uudelleenjaettavien päästöoikeuksien vaikutus ohjaamalla nämä päästöoikeudet modernisaatiorahaston kautta. Lisäksi sillä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vapaaehtoisesti siirtää huutokaupattavista määristään ylimääräisiä päästöoikeuksia rahastoon sen varojen lisäämiseksi. EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksista varataan ohjataan ylimääräinen osuus teollisuuden vähähiilistämispankin kautta edunsaajajäsenvaltioille investointien tukemiseksi. Toimenpiteellä pyritään vahvistamaan teollisuuden vähähiilistämistä alhaisemman tulotason jäsenvaltioissa.

·Huutokauppatulot: Ehdotuksella toteutetaan kohdennettuja uudistuksia, joilla varmistetaan, että tuloja käytetään aiempaa tehokkaammin, läpinäkyvämmin ja EU:n ilmastotavoitteiden mukaisesti (muutettu 10 artiklan 3 kohta). Ehdotuksessa esitetään selkeiden painopistealojen määrittämistä varojen käyttöä varten. Tämä ilmentää periaatetta, jonka mukaan hiilen hinnan maksavia päästökauppa-aloja olisi tuettava päästökauppajärjestelmän tuottamilla tuloilla. Siksi etusijalle olisi asetettava vaikutuksiltaan merkittävät alat, joilla päästökauppajärjestelmän tuloilla on mahdollista saavuttaa suurimmat päästövähennykset ja liitännäishyödyt. Näihin aloihin kuuluvat EU:n ilmastorahastot, puhdas energia ja verkot, vähähiilinen liikenne (erityisesti meriliikenne ja ilmailu), teollisuuden vähähiilistäminen (mukaan lukien sähköistäminen, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi sekä puhtaat teknologiat), jätehuollon vähähiilistäminen, kiertotalous sekä tutkimus- ja innovointitoiminnan tukeminen näillä aloilla. Jotta varojen käyttö olisi kohdennettua ja vaikuttavaa, ehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot osoittavat vähintään 50 prosenttia päästökauppajärjestelmän tuloista näille painopistealoille. Tämä sitova vähimmäisvaatimus auttaa korjaamaan varojen käytön nykyistä epätasapainoa, jossa kriittiset alat saavat suhteettoman vähän rahoitusta huolimatta niiden merkittävästä roolista päästövähennysten saavuttamisessa. Ehdotuksella varmistetaan yhdenmukaisuus ilmastoneutraaliustavoitteiden kanssa kieltämällä investoinnit, jotka heikentävät EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitteita. Tämä koskee muun muassa varojen käyttöä toimenpiteisiin, jotka luovat tai pitkittävät riippuvuutta hiili-intensiivisistä teknologioista. Hyvä esimerkki tästä on fossiilisiin polttoaineisiin lukkiutuvat investoinnit. Lisäksi ehdotetaan näkyvyysvaatimusten tiukentamista, jotta kansalaiset ja sidosryhmät voivat selkeästi nähdä, miten päästökauppajärjestelmän tuloja käytetään (muutettu 30 m artikla). Jäsenvaltiot esimerkiksi velvoitetaan julkistamaan EU:n päästökauppajärjestelmästä saaduilla tuloilla rahoitettujen toimien rahoituksen lähde useilla eri kanavilla, kuten hankeasiakirjoissa ja julkisilla alustoilla. Yksi keskeinen keino varmistaa näkyvyys on käyttää vakiomuotoista EU-merkintää ”(Osa)rahoitettu EU:n päästökauppajärjestelmästä”. Varojen käytön painopistealoihin kuuluu direktiivissä säädettyjen tukimekanismien täydentäminen päästökauppaan kuuluvien alojen ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Jäsenvaltiot voivat jo nykyisin päättää olla huutokauppaamatta päästöoikeuksia tiettyihin tarkoituksiin. Myös nämä päästöoikeudet on kuitenkin otettava huomioon laskettaessa päästökauppaan perustuvien omien varojen määrää, kuten unionin omien varojen järjestelmää koskevassa komission ehdotuksessa todetaan (COM(2025) 574 final, johdanto-osan 14 kappale). Näitä uudistuksia täydennetään energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annettuun asetukseen 40 tehtävillä muutoksilla, joiden mukaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaansa myös huutokauppatulojen suunniteltua käyttöä koskeva selvitys. Tällä ennakkosuunnitteluvelvoitteella varmistetaan, että varojen käyttö sovitetaan strategisesti kansallisiin ja EU:n laajuisiin ilmastotavoitteisiin ennen kuin tulot kohdennetaan. Lisäksi se auttaa parantamaan seurantaa, julkista valvontaa ja näkyvyyttä.

·Ilmailun päästöt: Ehdotuksessa esitetään tehokkaan hiilen hinnoittelujärjestelmän laajentamista siten, että päästökauppajärjestelmää sovelletaan asianmukaisissa tapauksissa EU:n oikeudenmukaiseen osuuteen tiettyjen unionin ulkopuolelle lennettävien lähtevien lentojen (muutettu 28 a artiklan 1 kohta ja liite I) ja liikelentojen (muutetut 3 artiklan o, p ja a m alakohta, 28 a artiklan 4 kohta ja liitteen I j ja k alakohta) päästöistä. Tämä edellyttää päästökaton korottamista vastaavasti (muutettu 28 a artiklan 1 kohta). Monenvälisten toimien tukemista jatketaan sallimalla, että päästöoikeuksien palautusvelvoitteesta vähennetään CORSIA-järjestelmän kattamista päästöistä aiheutuneet kustannukset (muutettu 12 artiklan 3 kohdan b alakohta). Ehdotuksessa esitetään myös, että CORSIA-järjestelmän kattamien päästöyksiköiden mitätöinnin soveltamista jatketaan vuoteen 2035 saakka (muutettu 12 artiklan 9 kohta). Järjestelmän laajentamisen edellyttämästä päästöoikeuksien määrän lisäyksestä saatavat tulot kanavoidaan investointeihin, joilla vähennetään ilmailun ilmastovaikutuksia ottamalla käyttöön kestäviä lentopolttoaineita ja skaalautuvia vähähiilistämisratkaisuja sekä vähentämällä kustannustehokkaasti päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien lentojen tiivistymisvanojen ilmastovaikutuksia (muutettu 3 c artiklan 6 kohta). Lisäksi ehdotuksella yksinkertaistetaan raportointia (muutettu 28 a artiklan 4 kohta) ja päästökauppajärjestelmästä rahoitettavan tuen hakemista ilmailun vähähiilistämiseksi (muutettu 3 c artiklan 6 kohta).

·Meriliikenteen päästöt: Ehdotuksella tehostetaan nykyistä järjestelmää i) ottamalla käyttöön kestäviä meriliikenteen vaihtoehtoisia käyttövoimateknologioita koskeva SMAP-mekanismi (Sustainable Maritime Alternative Propulsion) (uusi 3 g a a artikla), jolla pyritään ohjaamaan enemmän EU:n päästökauppajärjestelmän tuloja meriliikenteen vähähiilistämiseen, sekä ii) lisäämällä suojatoimia, joilla torjutaan offshore-toimintoja toteuttavien tai tukevien konttialusten ja muiden alusten sääntöjen välttelyn riskiä (muutetut 3 g a artiklan 1 kohta ja 3 artikla), sekä jatkamalla tämän riskin seurantaa. Koska päästövähennysratkaisuja ei edelleenkään ole otettu riittävän laajalti käyttöön jääluokitelluissa aluksissa tai niillä reiteillä liikennöivissä aluksissa, joihin sovelletaan poikkeuksia 31. joulukuuta 2030 saakka, ehdotuksessa esitetään tiettyjen poikkeusten keston pidentämistä 31. joulukuuta 2035 asti (muutettu 12 artiklan 3 -e–3 -b kohta). Ehdotuksella myös pidennetään 3 g a artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn väliaikaisen uudelleenjakomekanismin voimassaoloaikaa 31. joulukuuta 2038 saakka. Ehdotuksella parannetaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä laajentamalla päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa kohdennetusti koskemaan tiettyjä pieniä aluksia (alukset, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000 mutta vähintään 400) (muutettu liite I). Tämä kohdennettu laajennus edellyttää myös päästökaton korottamista vastaavasti (muutettu 9 artikla). Koska meriliikennettä koskeva EU:n päästökauppajärjestelmä tulee toimimaan vuorovaikutuksessa IMO:ssa parhaillaan valmisteilla olevien maailmanlaajuisten toimenpiteiden kanssa, ehdotukseen sisällytetään uudelleentarkastelulauseke, jossa viitataan mahdollisuuteen toteuttaa toimenpiteitä kaksinkertaisten maksujen välttämiseksi (3 g g artikla). Ehdotuksessa esitetään myös, että päästöoikeuksista varataan tietty osuus vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden tukemiseen (uusi 3 g a b artikla).

·”Päästökauppajärjestelmä palveluna”: Maailmanlaajuisten ilmastotoimien tukemiseksi ja jotta voitaisiin helpottaa kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelua EU:n ulkopuolisissa maissa, ehdotuksessa esitetään ”päästökauppajärjestelmä palveluna” -mekanismin (”ETS as a service”) perustamista. Mekanismi mahdollistaisi tuen tarjoamisen EU:n ulkopuolisille maille sellaisten päästöjen osalta, joihin ei jo sovelleta EU:n päästökauppajärjestelmän palautusvelvoitteita (uusi 25 b artikla).

·Hiilivuodon riski, ilmaisjako ja vertailuarvot vuoden 2031 jälkeen: Ehdotuksessa esitetään nykyisten välineiden (ilmaisjako, hiilivuotoluettelo) käytön jatkamista myös seuraavalla kaudella. Lisäksi sillä jatketaan 10 b artiklan 1 kohdan mukaisten siirtymätoimenpiteiden voimassaoloa vuoteen 2040 saakka eräiden hiilivuodolle alttiiden energiavaltaisten teollisuudenalojen tukemiseksi. Ehdotuksella vahvistetaan myös säännöt maksuttomien päästöoikeuksien jakamisesta kiinteille laitoksille päästökauppadirektiivin 11 artiklassa tarkoitetuilla viisivuotiskausilla vuoteen 2040 saakka. Lisäksi sillä mukautetaan 10 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen enimmäispäivitysastetta vastaamaan teollisuusalojen tosiasiallista vähähiilistämispolkua. Puskuria korotetaan 4 prosenttiin päästöoikeuksien kokonaismäärästä siltä varalta, että maksuttomien päästöoikeuksien kysyntä aiheuttaa tarpeen soveltaa yhtenäistä monialaista korjauskerrointa ennen vuotta 2040. Ehdotuksella laajennetaan nykyistä kaukolämpöön sovellettua ehdollisuusmekanismia ja asetetaan kaikki maksutta jaettavat päästöoikeudet ehdollisiksi 1. tammikuuta 2031 alkavasta ilmaisjaon viisivuotiskaudesta alkaen. Ilmaisjaon edellytyksenä on suunnitelman laatiminen investoimisesta vähähiilistämiseen EU:ssa (millä pyritään edistämään hiilettömien ja vähähiilisten tuotteiden tuotantoa unionissa) sekä vähähiilistämisinvestointien toteuttaminen siten, että ne johtavat merkittäviin päästövähennyksiin. Käytännössä 80 prosenttia kyseisen viisivuotiskauden maksutta jaettavista päästöoikeuksista jaetaan laitokselle vuosittain sen jälkeen, kun vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma on toimitettu. Suunnitelmaan on liitettävä myös päästökauppajärjestelmän todentajan todentama ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä selvitys päästövähennystoimista ja investoinneista kokonaisilmastovaikutusten vähentämiseksi. Teollisten investointien lisäämiseksi unionissa toiminnanharjoittajat velvoitetaan palauttamaan 10 a artiklan 3 c kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla saamansa päästöoikeudet, jos ne uudelleensijoittavat tai muutoin siirtävät asiaankuuluvat toimintonsa unionin ulkopuolelle. Loput 20 prosenttia kyseisen viisivuotiskauden maksutta jaettavista päästöoikeuksista jaetaan kauden loppuun mennessä sen jälkeen, kun on varmistettu, että vähähiilistämisinvestoinnit on toteutettu onnistuneesti ja että niitä vastaavat merkittävät päästövähennykset on saavutettu. CBAM-alojen osalta ehdotetaan, että 15 prosenttia päästöoikeuksista, jotka on vähennetty maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä CBAM-kertoimen soveltamisen seurauksena, otetaan uudelleen käyttöön vuodesta 2028 alkaen. Tällä pyritään hidastamaan CBAM-kertoimen asteittaista soveltamista ja torjumaan jäljellä olevaa hiilivuodon riskiä. Tämä saavutetaan rajoittamalla ja hidastamalla maksutta jaettavien päästöoikeuksien asteittaista vähentämistä vuoteen 2038 saakka. Ehdotukseen sisältyy myös säännöt vertailuarvojen päivittämisestä kausille 2031–2035 ja 2036–2040. Samalla nykyisen menetelmän soveltamista jatketaan myös kyseisillä kausilla.

·Uudet alakohtaiset lämmön ja polttoaineen vertailuarvot: Ehdotukseen sisältyy valtuutussäännös, jonka mukaan komissio voi asettaa alakohtaisia lämmön ja polttoaineen vertailuarvoja hyväksymällä 10 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

·Välillisten kustannusten hyvittäminen: Ehdotuksessa sallitaan edelleen, että jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea hyvittääkseen osan tiettyjen sähköintensiivisten alojen välillisistä hiilikustannuksista, jotka syntyvät, kun tällaisia kustannuksia siirretään eteenpäin sähkömarkkinoilla (10 artiklan 6 kohta). Hallinnollisen taakan keventämiseksi ehdotuksessa nivotaan välillisten kustannusten korvaamista koskeva raportointi osaksi laajempaa raportointia, joka koskee huutokauppatulojen käyttöä energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen mukaisesti. Asiaa koskevasta oikeusperustasta säädetään kyseisen asetuksen tulevan tarkistuksen yhteydessä.

·Yhdyskuntajätteen poltto: Ehdotuksessa esitetään, että EU:n päästökauppajärjestelmän nykyistä soveltamisalaa, joka kattaa jätteen rinnakkaispolton, laajennetaan kattamaan kaikenlainen tavanomaisen jätteen poltto ja rinnakkaispoltto. Tätä varten ehdotetaan, että liitteeseen I lisätään uusi, erillinen toimintojen luokka, joka käsittää tavanomaisen jätteen loppukäsittelyn tai hyödyntämisen jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa. Lisäksi ehdotuksella sisällytetään direktiivin 3 artiklaan uudet määritelmät ’vaarallinen jäte’ (a k alakohta) ja ’yhdyskuntajäte’ (a l alakohta). Päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajennus koskee direktiivissä 2010/75/EU tarkoitettuja päästöjä, jotka syntyvät tavanomaisen jätteen polttolaitoksissa, joiden kapasiteetti ylittää kolme tonnia tunnissa. Päästöoikeuksien palautusvelvollisuus otetaan jätteenpolton osalta käyttöön asteittain vuosina 2031–2034, ja vuodesta 2034 alkaen jätteenpolttolaitosten on palautettava päästöoikeuksia määrä, joka kattaa 100 prosenttia niiden todennetuista päästöistä (12 a artikla). Jäsenvaltiot, jotka toteuttavat asianmukaisia vastaavia toimenpiteitä, voivat saada väliaikaisen kansallisen vapautuksen tästä velvoitteesta. Lisäksi EU:n syrjäisimmillä alueilla sijaitsevia laitoksia varten otetaan käyttöön vapaaehtoinen, määräaikainen poikkeus, joka on voimassa 31. joulukuuta 2035 saakka. Jätteenpolton osalta koko unionin päästöoikeuksien määrään lisättävät päästöoikeudet olisi suhteutettava vuosina 2031–2034 tapahtuvaan palautusvelvollisuuden asteittaiseen käyttöönottoon (9 artikla). Tarkkailua ja raportointia (14 artikla) sekä todentamista ja akkreditointia (15 artikla) koskevat säännöt ovat edelleen voimassa. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 vahvistettuja tarkkailu- ja raportointisääntöjä tarkistetaan mahdollisuuksien mukaan, jotta niitä voidaan soveltaa myös yhdyskuntajätteen polttoon. Jos jätteestä tuotettua energiaa hyödynnetään kaukolämmityksessä, laitos voi saada maksuttomia päästöoikeuksia kaukolämpöä koskevien sääntöjen nojalla. Sähköntuotanto ei ole kuulunut ilmaisjaon piiriin vuodesta 2013 lähtien. Luetteloa huutokauppatulojen mahdollisista käyttötarkoituksista (10 artiklan 3 kohta) laajennetaan kattamaan toimet, joilla tuetaan toimivaltaisia viranomaisia jätehierarkian ylempien tasojen mukaisten toimenpiteiden toteuttamisessa. Teollisuuden vähähiilistämisen vauhdittamiseksi teknologiat, prosessit ja tekniikat, jotka suoraan vähentävät yhdyskuntajätteen polttolaitosten päästöjä, kuten hiilidioksidin talteenotto, voivat saada tukea teollisuuden vähähiilistämispankista, innovaatiorahastosta ja modernisaatiorahastosta. Lisäksi jätteestä tuotetun energian hyödyntäminen kaukolämmityksessä kuuluu kaukolämpölaitoksille maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevan säännöksen piiriin. Tämän säännöksen voimassaoloa jatketaan myös vuoden 2030 jälkeen. Jotta voidaan tarkkailla metaanipäästöjä ja soveltamisalan laajentamisen tahattomia seurauksia sen jälkeen, kun tavanomaisen jätteen poltto ja rinnakkaispoltto on sisällytetty kokonaan päästökauppajärjestelmään, kaatopaikalle sijoitetun tavanomaisen jätteen osalta olisi otettava käyttöön tarkkailu-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointisäännöt ennen kuin päästökauppajärjestelmä ulotetaan kattamaan kaikki yhdyskuntajätteen polttamisesta aiheutuvat päästöt. Siksi ehdotuksella lisätään liitteeseen I uusi kaatopaikalle sijoitetun tavanomaisen jätteen loppukäsittelyä tai hyödyntämistä koskeva toimintojen luokka päästökauppadirektiivin 14 ja 15 artiklan mukaista tarkkailua, raportointia ja todentamista varten. Sääntelyn johdonmukaisuuden ja ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden varmistamiseksi tarkkailu- ja raportointisääntöjä laadittaessa olisi otettava huomioon parhaillaan valmisteilla olevat kaatopaikkojen parhaat käytettävissä olevat tekniikat Lisäksi näiden sääntöjen tulisi perustua kattavaan kaatopaikkarekisteriin sääntöjen välttelyn torjumiseksi ja tehokkuuden varmistamiseksi. Ehdotukseen sisällytetään raportointi- ja uudelleentarkastelulauseke (30 artiklan 9 kohta) kaatopaikkojen metaanipäästöjen tarkkailemiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon jätehierarkian vastaiset, jätteen uudelleensuuntaamiseen liittyvät merkittävät kehityskulut ja arvioida, olisiko EU:n päästökauppajärjestelmä ulotettava myös kaatopaikoista aiheutuviin päästöihin. Lisäksi liitteessä I olevasta 5 kohdasta poistetaan nykyinen yhdyskuntajätettä polttaviin yksiköihin sovellettu poikkeus, koska myös tällaiset yksiköt tulisi sisällyttää laitoksen päästölupaan silloin, kun kyseisen toiminnon kapasiteettina ilmaistu kynnysarvo ylittyy. Vaarallisen jätteen polttolaitokset ja vaarallista jätettä polttavat yksiköt tulisi edelleen jättää tämän velvoitteen ulkopuolelle.

·Ei-pysyvä hiilidioksidin talteenotto ja käyttö: Jätteenpolton sisällyttäminen järjestelmään tarkoittaa, että hiilen hinnoittelun kattaa nyt suurimman osan hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön perustuvien tuotteiden elinkaaren vaiheista, joissa sitoutunutta hiiltä voi vapautua. Tämä mahdollistaa päästöjen huomioon ottamisen siinä vaiheessa, kun ne vapautuvat tuotteista, jolloin vältetään päästöjen kaksinkertainen tai puutteellinen laskenta. Siksi päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3 b kohdassa säädetään, että tapauksissa, joissa väli- tai lopputuotteissa käytetään ei-pysyvästi talteen otettua hiilidioksidia, jonka odotetaan vapautuvan uudelleen päästökauppajärjestelmän kattamissa toimissa (kuten muovijätteen poltossa), palautusvelvoitetta voidaan lykätä siihen asti, kunnes sitoutunut hiili vapautuu jossakin direktiivin liitteessä I luetellussa prosessissa (tuotantoketjun loppupäässä). Ehdotuksella annetaan komissiolle valtuudet laatia luettelo tuotteista, joihin sitoutuneen hiilen odotetaan vapautuvan uudelleen jossakin päästökauppajärjestelmän kattamassa toiminnoissa. Tästä poiketen synteettisiin polttoaineisiin sitoutunut talteen otettu hiili otetaan huomioon polttoaineen jakeluvaiheessa (tuotantoketjun keskivaiheessa) eikä vasta sitten, kun polttoaine poltetaan teollisuuslaitoksessa tai liikennealalla. Toisin sanoen hiili otetaan huomioon polttoaineen jakeluhetkellä, minkä vuoksi liitteeseen I sisällytetään uusi toimintojen luokka. Lisäksi jotta voidaan varmistaa, että kaikki talteenotto- ja käyttöketjun hiilidioksidipäästöt katetaan, liitteessä I vahvistettua päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan myös hiilen talteenotto hyödyntämistä varten (tällä hetkellä se kattaa vain talteenoton varastointia varten), talteen otetun hiilen käsittely, nesteyttäminen ja vastaavat palvelut sekä talteen otetun hiilen kuljetus hyödyntämistä varten (tällä hetkellä järjestelmä kattaa vain kuljetuksen varastointia varten).

·Soveltamisalaa, lupia ja raportointia koskevien sääntöjen selkeyttäminen: Ehdotuksessa esitetään ’uuden osallistujan’ määritelmän muuttamista siten, että se on täysin yhdenmukainen komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 41 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun ’vakiintuneen laitoksen’ määritelmän kanssa. Näin varmistetaan, että määritelmä vastaa käytäntöä, sekä ratkaistaan ongelma siitä, että 18 kuukauden ajan kumpikaan määritelmä ei tule kyseeseen. Ehdotuksella selkeytetään direktiivin liitteessä I olevan toiminnon ”vetykaasun (H2) ja synteesikaasun tuotanto, jonka tuotantokapasiteetti ylittää 5 tonnia päivässä” soveltamisalaa ja määritelmää. Lisäksi sillä annetaan komissiolle valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kasvihuonekaasujen päästölupien myöntämistä, peruuttamista ja voimassaolon keskeyttämistä koskevat horisontaaliset vähimmäissäännöt EU:n tasolla. Tällä pyritään parantamaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä eri jäsenvaltioissa, ratkaisemaan täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä ja varmistamaan selkeät säännöt laitoksen määrittämisestä uudeksi osallistujaksi tai vakiintuneeksi laitokseksi EU:n päästökauppajärjestelmässä. Ehdotus sisältää myös muutoksia, joilla selkeytetään päästökauppadirektiivin 10 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan mukaisten raportointimenettelyjen oikeusperustaa ja yhteensovittamista.

·EU:n päästökauppajärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja hallinnoinnin rahoittaminen: Ehdotuksella vahvistetaan edellytykset päästökauppajärjestelmän tulojen käyttämiselle järjestelmän asianmukaisen toiminnan ja hallinnoinnin varmistamiseksi, myös unionin rekisterin asianmukaisen toiminnan ja turvallisuuden osalta (19 artikla). Lisäksi sillä otetaan käyttöön investointeja koskevat ehdollisuussäännöt ilmaisjaon edellytykseksi.

Markkinavakausvarantopäätöstä koskevat keskeiset muutokset:

·Ehdotetun mitätöintimekanismin poistamisen (COM(2026) 153 final 42 ) lisäksi tällä ehdotuksella otetaan käyttöön joukko muutoksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että markkinavakausvarannon parametreja mukautetaan dynaamisesti ajan mittaan. Tällä pyritään ottamaan huomioon päästökaton aleneminen ja varmistamaan, että varanto pysyy riittävänä likviditeetin ylläpitämiseksi.

·Ensinnäkin ehdotetaan, että alempia ja ylempiä kynnysarvoja sekä varannosta vapautettavaa määrää (1 artiklan 5 ja 6 kohta) mukautetaan ajan mittaan alentamalla niitä 4 prosentilla vuodessa vuodesta 2029 alkaen. Tarkat arvot pyöristetään lähimpään miljoonaan, ja ne esitetään markkinavakausvarantopäätöksen liitteessä I.

·Toiseksi ehdotuksella tehdään muutoksia päästöoikeuksien vapauttamiseen:

·Ehdotuksella otetaan käyttöön puskurin alaraja vuodesta 2028 alkaen (1 artiklan 5 kohta). Tämä kynnys noudattaa vuoden 2023 tarkistuksella käyttöönotetun ylärajan logiikkaa. Tällä hetkellä kierrossa olevien päästöoikeuksien vähimmäismäärä on 400 miljoonaa päästöoikeutta ja vapautettavien päästöoikeuksien määrä on 100 miljoonaa, jolloin puskurin alaraja on 300 miljoonaa päästöoikeutta. Kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on vähimmäismäärän ja puskurin alarajan välissä, varannosta vapautettavien päästöoikeuksien määrä lasketaan vähentämällä kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä vähimmäismäärästä sen sijaan, että varannosta vapautettaisiin 100 miljoonaa päästöoikeutta, kuten nykyisten sääntöjen mukaan. Kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on puskurin alarajan alapuolella, varannosta vapautetaan 100 miljoonaa päästöoikeutta.

·Ehdotuksessa esitetään, että vuodesta 2029 alkaen kierrossa olevien päästöoikeuksien vähimmäismäärää (400 miljoonaa päästöoikeutta) ja puskurin alarajaa (300 miljoonaa päästöoikeutta) sekä niiden päästöoikeuksien määrää, jotka vapautetaan varannosta, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on puskurin alarajan alapuolella (100 miljoonaa päästöoikeutta), alennetaan 4 prosentilla vuodessa.

·Kolmanneksi varannon sisäänottoastetta alennetaan 24 prosentista 12 prosenttiin vuodesta 2028 alkaen (1 artiklan 5 kohta). Tämä tarkoittaa, että ylijäämätilanteessa päästöoikeuksien siirtäminen varantoon jakautuu pidemmälle ajanjaksolle, mikä on järkevää, kun otetaan huomioon päästökaton aleneminen ja markkinoiden kiristyminen tulevaisuudessa. Siksi kierrossa olevien päästöoikeuksien enimmäismäärää on alennettava 947 miljoonaan päästöoikeuteen, jotta se vastaisi alennettua sisäänottoastetta.

·Neljänneksi ehdotetaan muutoksia siihen, miten ilmailu otetaan huomioon kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärää koskevissa laskelmissa. Nykyisessä 1 artiklan 4 a kohdassa edellytetään, että laskelmassa otetaan huomioon ilmailun nettokysyntä vuodesta 2024 alkaen. Tätä artiklaa muutetaan siten, että kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskentaan sisällytetään ilmailun nettokysynnän kumulatiivinen vaikutus vuosilta 2012–2023. Tätä vaatimusta sovelletaan vuodesta 2028 alkaen. Ilmailun kumulatiivisen kysynnän huomioiminen vuodesta 2012 alkaen vuonna 2027 tehtävässä kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennassa vähentää päästöoikeuksien kokonaismäärää 173 miljoonalla. Tämä parantaa markkinavakausvarannon reagointikykyä ja johtaa päästöoikeuksien aikaisempaan vapauttamiseen.

Tärkeimmät muutokset meriliikenteen tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisasetukseen ja FuelEU Maritime ‑asetukseen ovat seuraavat:

·Ehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisjärjestelmän ja päästökauppajärjestelmän sekä FuelEU Maritime ‑asetuksen velvoitteita niitä noudattaville liikenteenharjoittajille yhdistämällä asiaankuuluvat tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevat vaatimustenmukaisuussyklit ja minimoimalla nykyiset päällekkäisyydet ja erot. Tämä edellyttää tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen soveltamisalan laajentamista (muutettu 2 artikla), siten että se kattaa kasvihuonekaasupäästöjä ja energiatehokkuutta koskevien tietojen lisäksi myös käytetyn energian, sekä tarkkailu- ja raportointivaatimusten päivittämistä (muutetut 9 ja 10 artikla) sen varmistamiseksi, että kaikki asiaankuuluvat tiedot kerätään samassa tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmässä.

·Ehdotetuilla muutoksilla tehdään tästä tavoitteesta johtuvia muutoksia tarkkailusuunnitelman sisältöön ja sen toimittamista koskeviin järjestelyihin (muutettu 6 artikla) sekä päästöselvitykseen (muutettu 11 artikla). Näin ollen yhtiöiden on sisällytettävä kaikki tarvittavat tiedot yhteen yhtenäiseen asiakirjaan ja toimitettava ne yhteiseen työnkulkuun tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän vaatimusten noudattamiseksi tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisjärjestelmän / päästökauppajärjestelmän sekä FuelEU Maritime ‑asetuksen mukaisesti.

·Ehdotuksella muutetaan todentamissääntöjä, jotta voidaan ottaa huomioon asetuksen soveltamisalan laajentaminen kattamaan käytetty energia ja uudet raportointivaatimukset (muutetut 13–16 artikla). Komissiolle tämän asetuksen nojalla annetut todentamis- ja akkreditointisääntöjä koskevat valtuudet olisi pantava täytäntöön, jotta voidaan luoda yhteinen akkreditointi- ja todentamiskehys, jota sovelletaan tarkkailu‑, raportointi‑ ja todentamisjärjestelmän / päästökauppajärjestelmän sekä FuelEU Maritime ‑asetuksen osalta.

·Lisäksi ehdotuksessa annetaan komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tarkkailumenetelmien ja -sääntöjen muuttamiseksi siten, että ne soveltuvat asetuksen laajennettuun soveltamisalaan, kun uutta tietoa kerätään myös käytetystä energiasta (muutettu 5 artikla).

·Tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetukseen ehdotetut muutokset edellyttävät niistä johtuvia muutoksia myös FuelEU-asetukseen erityisesti siksi, että tarkkailua ja raportointia koskeva yhden kerran periaate pannaan täysimääräisesti täytäntöön yhteisen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan vaatimustenmukaisuussyklin kautta.

·Lisäksi ehdotuksella otetaan käyttöön uusi 4 a artikla, jolla selkeytetään tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvelvoitteista vastaavan hallinnointiviranomaisen roolia ja perustetaan osoittamismekanismi kaikille tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen soveltamisalaan kuuluville laivayhtiöille tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän luotettavuuden parantamiseksi entisestään.

·Ehdotuksella pyritään myös vahvistamaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä laajentamalla kohdennetusti EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa tiettyihin alusluokkiin (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muutettu 2 artikla). Tällainen kohdennettu laajentaminen edellyttää, että komissiolle siirretään säädös- ja täytäntöönpanovaltaa, jotta se voi vahvistaa asiaa koskevat tarkkailu- ja raportointisäännöt (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muutetut 5, 6 ja 11 artikla).

·Ehdotus sisältää räätälöityjä sääntöjä, joilla vahvistetaan suojatoimia offshore-toimintoja toteuttavien tai tukevien alusten sääntöjen välttelyn riskiä vastaan. Nämä räätälöidyt säännöt edellyttävät muutoksia tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen soveltamisalaan (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muutettu 2 artikla), uusien määritelmien lisäämistä (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muutettu 3 artikla) ja offshore-alusten luettelon poistamista (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muutettu liite I). Ehdotuksessa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan asiaankuuluvat tarkkailu- ja raportointisäännöt (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muutetut 5, 6 ja 11 artikla).

2026/0212 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta kilpailukyvyn ja kustannustehokkaan vähähiilistämisen edistämisen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 43 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 44 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla 12. joulukuuta 2015 hyväksytty Pariisin sopimus 45 , jäljempänä ’Pariisin sopimus’, tuli voimaan 4. marraskuuta 2016. Pariisin sopimuksen osapuolet ovat sopineet pyrkivänsä pitämään maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja ryhtyvänsä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan.

(2)Pariisin sopimuksen mukaisen 1,5 °C:een tavoitteen saavuttamiseen tähtäävien toimien kiireellisyys on korostunut sen myötä, kun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kuudennessa arviointiraportissa todettiin, että ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 °C:een vain, jos ryhdytään välittömästi toimeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voimakkaasti ja pysyvästi tällä vuosikymmenellä.

(3)Unioni toimitti kansallisesti määritellyn panoksensa ilmastonmuutossopimukselle 5 päivänä marraskuuta 2025 neuvoston hyväksyttyä sen. Kansallisesti määritelty panos tarkoittaa, että komissio valmistelee vuoden 2030 jälkeistä aikaa varten ilmastopolitiikan rakenteen unionin vuoden 2040 ilmastotavoitteen asettamisen jälkeen ja suunniteltujen tarkastelujen mukaisesti. Lisäksi komissio valmistelee tätä toimintapoliittista kehystä koskevat ehdotukset, joita tarvitaan vuoden 2040 tavoitteen saavuttamiseksi oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla.

(4)Kansallisesti määritelty panos on valmisteltu komission 6 päivänä helmikuuta 2024 antaman tiedonannon Turvattu tulevaisuus – Euroopan vuoden 2040 ilmastotavoite sekä eteneminen kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä kestävässä, oikeudenmukaisessa ja vauraassa yhteiskunnassa 46 pohjalta käydyn poliittisen keskustelun tulosten pohjalta. Tiedonanto puolestaan perustui laajaan vaikutustenarviointiin ja sidosryhmien näkemyksiin, jotka kerättiin julkisella kuulemisella. Kyseinen vaikutustenarviointi on tämän direktiivin vaikutustenarvioinnin pohjana.

(5)EU:n kilpailukykykompassissa 47 ja puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa 48 todetaan, että vähähiilistämisen jatkaminen ja kiertotalouteen siirtymisen nopeuttaminen ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla voidaan edelleen vähentää Euroopan riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja vahvistaa taloudellista kilpailukykyä ja häiriönsietokykyä. Samalla niissä vahvistetaan suuntaviivat EU:n päästökauppajärjestelmän mukauttamiseksi muuttuvaan geoekonomiseen ympäristöön siten, että samalla säilytetään järjestelmän perusperiaatteet.

(6)Nopeasti muuttuva geopoliittinen tilanne on entisestään korostanut puhtaan teollisen kehityksen ohjelman merkitystä resurssivarmuuden parantamisessa ja Euroopan tuontiriippuvuuden vähentämisessä fossiilisten polttoaineiden osalta. Tuontiriippuvuus on keskeisin syy energian hintojen nousuun ja epävakauteen. Ukrainan ja Lähi-idän konfliktit heikentävät Euroopan teollisuuden kilpailukykyä aiheuttamalla jatkuvaa epävakautta unionissa ja nostamalla energian hintoja, sillä Eurooppa on riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista. EU:n päästökauppajärjestelmän olisi edelleen toimittava vankkana, ennustettavana ja tarkoituksenmukaisena vähähiilistämisen vauhdittajana, joka vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja parantaa sen häiriönsietokykyä. Samalla päästökauppajärjestelmän olisi edistettävä investointeja puhtaaseen energiaan siirtymiseen hyödyntämällä unionissa tuotettua uusiutuvaa energiaa ja muita vähähiilisiä ja päästöttömiä energialähteitä.

(7)Neuvosto kehotti 19. maaliskuuta 2026 antamissaan päätelmissä 49 komissiota esittämään viimeistään heinäkuussa 2026 EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistuksen, jonka tarkoituksena on vähentää hiilen hinnan epävakautta ja lieventää sen vaikutusta sähkön hintoihin, mukaan lukien niihin liittyvät toimitusketjujen kustannukset, sekä vähentää toiminnan siirtymistä muualle. Samalla tarkoituksena on säilyttää päästökauppajärjestelmän keskeinen rooli ilmasto- ja energiasiirtymässä hiilidioksidipäästöille asetettavan sellaisen markkinapohjaisen hintasignaalin avulla, joka edistää investointeja ja innovointia. Parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat yhden Euroopan yhdet markkinat -etenemissuunnitelman 50 , jossa asetetaan vuoden 2027 ensimmäinen vuosineljännes tavoitteeksi sopimukselle EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta.

(8)Euroopan unioni on asettanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 51 tavoitteekseen koko talouden ilmastoneutraaliuden saavuttamisen viimeistään vuonna 2050 ja sen jälkeen negatiivisten päästöjen saavuttamisen. Kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että komissio pyrkii saattamaan kaikki tulevat toimenpide- tai säädösehdotukset, mukaan lukien talousarvioesitykset, tämän asetuksen tavoitteiden mukaisiksi. Jos yhdenmukaisuutta ei saavuteta, komission on esitettävä selvitys asiasta kyseisten ehdotusten mukana toimitettavassa vaikutustenarvioinnissa.

(9)Asetuksessa (EU) 2021/1119, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2026/667 52 , asetetaan sitovaksi unionin vähennystavoitteeksi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähentäminen 90 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä. Tavoitteeseen sisältyy mahdollisuus käyttää vuodesta 2036 alkaen rajallinen määrä korkealaatuisia kansainvälisiä hyvityksiä, jotta voidaan antaa riittävä panos vuoteen 2040 ulottuvan ilmastotavoitteen saavuttamiseksi. Kyseinen panos on enintään 5 prosenttia unionin vuoden 1990 nettopäästöistä, mikä vastaa kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämistä unionin sisäisesti 85 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä. Asetuksen (EU) 2021/1119 4 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti voidaan harkita pilottivaihetta vuosiksi 2031–2035.

(10)Kaikkien talouden alojen on annettava panoksensa asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettujen päästövähennysten saavuttamiseksi. EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitetasoa olisi sen vuoksi mukautettava vastaamaan asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettuja tavoitteita, jotka koskevat koko talouden kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämistä vuoteen 2040 mennessä, ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä ja negatiivisten päästöjen saavuttamista sen jälkeen.

(11)Pariisin sopimuksen nojalla unionin ja sen jäsenvaltioiden kansallisesti määriteltyyn panokseen sisältyvät ilmailun päästöt, joihin sovelletaan tehokasta hiilen hinnoittelua EU:n päästökauppajärjestelmässä. Järjestelmä kattaa 31. joulukuuta 2026 saakka ainoastaan Euroopan talousalueen (ETA) sisäiset lennot, Sveitsiin lähtevät lennot ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lähtevät lennot. Kansallisesti määritellyssä panoksessa todetaan, että mahdollinen soveltamisalan laajentaminen tapahtuisi muuttamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/87/EY 53 tämän direktiivin pohjalta. Ilmailun päästöjen odotetaan lisääntyvän, ellei vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä lisätä. EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2027 alkaen kuuluvia ilmailun päästöjä ei tulisi vielä sisällyttää unionin ja sen jäsenvaltioiden kansallisesti määriteltyyn panokseen, eikä niitä tulisi pitää asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisina päästöinä.

(12)EU:n päästökauppajärjestelmästä olisi myönnettävä lisätukea kestävien lentopolttoaineiden käytölle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405 54 mukaisten sitovien säädösten rinnalla huolimatta siitä, että kyseiset säädökset ovat voimassa myös ilman EU:n päästökauppajärjestelmän tukea. Näin ollen direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan nojalla kestävien lentopolttoaineiden ja muiden lentopolttoaineiden, jotka eivät ole peräisin fossiilisista polttoaineista, käyttöön varattujen päästöoikeuksien saatavuutta olisi jatkettava vuoteen 2040 saakka. Hintaerosta olisi katettava pienempi osuus, jotta voitaisiin pidentää mekanismin käyttöaikaa. Lisäksi kaikki käyttövoimamuodot, mukaan lukien sähköistäminen, olisi huomioitava tasapuolisesti. Jos EU:n päästökauppajärjestelmän maantieteellistä soveltamisalaa laajennetaan koskemaan ilmailua ja samalla ilma-alusten käyttäjille jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärää kasvatetaan, voidaan lisätä niiden päästöoikeuksien määrää, joilla tuetaan vaihtoehtoisia käyttövoimateknologioita ja polttoaineita.

(13)Vaikka hiilen hinnoittelujärjestelmän soveltamisalaa laajennetaan vain osittain tammikuusta 2029 alkaen, päästökauppajärjestelmästä vaihtoehtoisille käyttövoimateknologioille ja polttoaineille myönnettävää tukea olisi kuitenkin laajennettava kattamaan kaikki kyseisestä päivämäärästä alkaen lähtevät lennot. Näin varmistetaan kaikilta Euroopan talousalueella sijaitsevilta lentopaikoilta lähtevien reittien tasapuolinen kohtelu ja kannustetaan ottamaan nämä reitit nopeasti käyttöön.

(14)Jotta ilmailun kokonaisvaikutuksia voidaan vähentää, direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tukijärjestelmällä olisi myös tuettava kustannustehokkaita lähestymistapoja. Tiivistymisvanojen ennustemallien hyödyntäminen tiivistymisvanojen kustannustehokkaassa torjumisessa täydentää edullisella tavalla muita tällä mekanismilla tuettuja menettelytapoja. Sille olisi varattava rajoitettu osa 3 c artiklan 6 kohdassa määritettyihin tarkoituksiin varatuista päästöoikeuksista. Mekanismin olisi täydennettävä mainitun direktiivin 14 artiklan 5 kohdan mukaista ilmailun muita kuin hiilidioksidipäästöjä koskevaa tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskehystä.

(15)Jotta voidaan palkita tehokkaimmat laitokset, mahdollisuus kuulua tuotantomuutosten jälkeen EU:n päästökauppajärjestelmään maksuttomien päästöoikeuksien jakamisen seuraavan kahden viisivuotiskauden loppuun asti olisi laajennettava laitoksiin, jotka on aiemmin sisällytetty EU:n päästökauppajärjestelmään sellaisten polttoyksiköiden toiminnan vuoksi, joiden nimellinen kokonaislämpöteho ylittää 20 MW, ja jotka muuttavat tuotantoprosessejaan kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi eivätkä tämän seurauksena enää täytä kyseistä raja-arvoa.

(16)Liikelentoja varten varattujen päästöoikeuksien olisi oltava käytettävissä ainoastaan, jos ilma-aluksissa käytetään käyttövoimana sähköä tai vetyä. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan mukaisesti varattujen päästöoikeuksien jakamiselle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä luettelo ilma-aluksista, joita pidetään liikelentokoneina. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 55 mukaisesti.

(17)Jotta voidaan varmistaa, että laitokset ovat direktiivin 2003/87/EY 11 artiklassa tarkoitetuilla viisivuotisjaksoilla aina joko uusia osallistujia tai vakiintuneita laitoksia, on tarpeen tarkistaa kyseisen direktiivin mukaista uuden osallistujan määritelmää. Erityisesti kun tarkastellaan direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan h alakohdassa annettua ’uuden osallistujan’ määritelmää yhdessä komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 56 2 artiklan 1 alakohdassa annetun ’vakiintuneen laitoksen’ määritelmän kanssa, voidaan havaita, että kunkin maksuttomien päästöoikeuksien jakamiskauden lopusta puuttuu 1,5 vuoden ajanjakso. Kyseinen jakso alkaa kolme kuukautta ennen seuraavan kauden luettelon toimittamista direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sen aikana kumpaakaan määritelmistä ei sovelleta. Näin ollen ’uuden osallistujan’ määritelmä olisi tarkistettava ja yhdenmukaistettava nykyisen käytännön kanssa, jonka mukaan laitosta pidetään vakiintuneena ainoastaan, jos se on sisällytetty direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseiselle kaudelle laadittuun luetteloon. Tämän vuoksi laitosta, jolle myönnetään lupa ensimmäistä kertaa sellaisen ajanjakson aikana, joka alkaa 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolme kuukautta ennen luettelon toimittamispäivää ja päättyy kyseisen viisivuotiskauden viimeisenä vuonna 31. joulukuuta, olisi pidettävä kyseisen ajanjakson osalta uutena osallistujana. Jos laitokselle myönnetään kasvihuonekaasujen päästölupa ensimmäistä kertaa ja se peruutetaan myöhemmin, minkä jälkeen laitokselle myönnetään uusi kasvihuonekaasujen päästölupa saman päästöoikeuskauden aikana, laitoksen olisi voitava palata EU:n päästökauppajärjestelmään vasta seuraavalla päästöoikeuskaudella joko direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan h alakohdan mukaisena uutena osallistujana tai delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 2 artiklan 1 alakohdan mukaisena vakiintuneena laitoksena.

(18)Unionin on määrä saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä, ja kaikkien talouden alojen, myös meriliikenteen, on määrä osaltaan edistää asetuksella (EU) 2021/1119 vahvistettujen päästövähennysten saavuttamista päivitetyn kansallisesti määritellyn panoksen mukaisesti. Meriliikenteen sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2024 alkaen takaa, että ala osallistuu asianmukaisella panoksella unionin ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) hyväksyi vuonna 2023 strategian 57 , jonka avulla pyritään vähähiilistämään laivaliikenne noin vuoteen 2050 mennessä, ja sopi kehittävänsä keskipitkän aikavälin toimenpiteitä strategian toteuttamiseksi ja ottavansa tässä yhteydessä huomioon useita mahdollisia teknisiä ja taloudellisia toimenpiteitä. Tällaisen maailmanlaajuisen toimenpiteen, jolla meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöille asetettaisiin tosiasiallisesti hinta EU:n päästökauppajärjestelmän rinnalla, hyväksyminen ja täytäntöönpano aiheuttaisi laivayhtiöille kaksinkertaisten maksujen riskin. Direktiivin 2003/87/EY meriliikennettä koskevia säännöksiä olisi tarkistettava siinä tapauksessa, että IMO hyväksyy maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tätä varten komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus 18 kuukauden kuluessa tällaisen toimenpiteen hyväksymisestä ja ennen sen voimaantuloa. Kertomuksessa komission olisi tarkasteltava kyseistä maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä siltä osin kuin on kyse sen Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisista pyrkimyksistä, sen ympäristötavoitteiden yleisestä tinkimättömyydestä, myös verrattuna meriliikennettä koskeviin direktiivin 2003/87/EY säännöksiin, sekä kaikista kysymyksistä, jotka liittyvät EU:n päästökauppajärjestelmän ja kyseisen toimenpiteen väliseen johdonmukaisuuteen, mukaan lukien kaksinkertaisten maksujen välttäminen. Jotta voidaan estää tällainen kaksinkertaisten maksujen riski ja varmistaa samalla, ettei ympäristötavoitteista tingitä, liitteenä olevassa lainsäädäntöehdotuksessa olisi tarvittaessa laadittava IMOn vähennysmekanismi. Mekanismin nojalla varustamot voisivat palauttaa vähemmän päästöoikeuksia kuin niiden todennetut päästöt ovat, sikäli kuin kyseiset päästöt on tosiasiallisesti hinnoiteltu IMOn toimenpiteen puitteissa. Jotta voidaan ottaa huomioon unionin mahdollinen rooli meriliikenteen vähähiilistämistä koskevien laajempien kansainvälisten pyrkimysten tukemisessa, liitteenä olevassa lainsäädäntöehdotuksessa olisi säädettävä toimenpiteestä, jolla varataan päästöoikeuksia vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden tukemiseen.

(19)Merenkulun vähähiilistämisen tukemiseksi tarvitaan edelleen merkittäviä investointeja, mukaan lukien investoinnit kaluston jälkiasennuksiin ja puhtaan teknologian käyttöönottoon. Samaan aikaan jäsenvaltioille, joissa on erityisen paljon laivayhtiöitä asukaslukuun suhteutettuna, koituu edelleen suhteellisesti suuremmat hallinnolliset kustannukset EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta, kun pyritään tukemaan meriliikenteen vähähiilistämistä, mukaan lukien pääomainvestointien tukeminen meriliikenteen alalla, satamat ja varustamot mukaan luettuina, sekä tukemaan kestävien polttoaineiden ja käyttövoimateknologioiden hyödyntämistä. Direktiivin 2003/87/EY 3 g a artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päästöoikeuksien väliaikainen jakaminen edistää kyseisten tavoitteiden saavuttamista, kun vastaavia huutokauppatuloja käytetään tämän direktiivin mukaisesti. Näin ollen on aiheellista jatkaa kyseisen säädöksen soveltamista 31. joulukuuta 2038 saakka. Komission olisi arvioitava 30. syyskuuta 2035 mennessä, onko soveltamisajan pidentäminen perusteltua.

(20)Merenkulkualan vähähiilistämiseksi on välttämätöntä siirtyä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja parantaa energiatehokkuutta. Tätä siirtymää haittaavat kuitenkin perinteisten fossiilisten polttoaineiden ja kestävien meriliikenteen polttoaineiden huomattavat hintaerot sekä päästöttömien käyttövoimateknologioiden, kuten sähkö- ja tuulivoimalla toimivien käyttövoimajärjestelmien, käyttöönoton tahti. Varhaisten toimijoiden tukeminen on siksi toivottavaa, jotta voidaan vähentää investointeihin liittyviä riskejä unionin merenkulkualan vähähiilistämisen osalta. Näin ollen 1. tammikuuta [2028/ensimmäinen vuosi tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] ja 31. joulukuuta 2040 välisenä aikana olisi varattava 110 miljoonaa päästöoikeutta, jotka jaetaan laivayhtiöille avoimesti, tasapuolisesti ja syrjimättömästi ja joilla katetaan osa perinteisten fossiilisten polttoaineiden ja vaatimukset täyttävien kestävien meriliikenteen polttoaineiden hintaerosta. Lisäksi niillä katetaan kaikki tai osa ylimääräisistä kustannuksista, jotka aiheutuvat päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotosta tai käytöstä sekä sellaisten teknologioiden käytöstä, joiden on hyödynnettävä vaatimukset täyttäviä ja toiminnaltaan vahvistettuja kestäviä meriliikenteen polttoaineita Jos päästöoikeuksia jaetaan tämän varauksen mukaisesti laivayhtiölle, kyseisen laivayhtiön olisi otettava tällaiset päästöoikeudet huomioon, jos se aikoo siirtää päästöoikeuksien palauttamisesta aiheutuvat kustannukset toiselle taholle direktiivin 2003/87/EY 3 g c artiklassa säädetyn palautusmekanismin mukaisesti. Sopimusjärjestelyissä voidaan esimerkiksi määrätä, että myönnetyt päästöoikeudet siirretään laivayhtiöltä toiselle taholle. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä direktiivin 2003/87/EY täydentämiseksi tämän varannon soveltamista koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä ja täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseksi sellaisten unionin ulkopuolisten satamien ja kolmansien maiden luettelojen vahvistamiseksi, joihin olisi sovellettava alkuperäsääntöjä koskevaa poikkeusta.

(21)Kun otetaan huomioon kestävien meriliikenteen polttoaineiden ja päästöttömien vaihtoehtoisten käyttövoimateknologioiden kehittyvä teknologinen ja kaupallinen kypsyys, komission olisi arvioitava 3 g a artiklan nojalla perustetun varannon toimivuutta.

(22)Laivayhtiöiden välttelevä toiminta on ongelmallista erityisesti siksi, että se voi heikentää EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä. Jotta voidaan vähentää konttialusten unionin ulkopuolisiin satamiin suuntaavien, välttelytarkoituksessa tehtävien satamakäyntien riskiä sekä riskiä konttien jälleenlaivaustoimien siirtämisestä unionin ulkopuolelle, direktiivissä 2003/87/EY säädetään ’käyntisataman’ määritelmään tehtävästä poikkeuksesta, jota sovelletaan konttialusten käynteihin lähialueella sijaitsevissa konttien jälleenlaivaussatamissa, jotka on määritelty kyseisen direktiivin 3 g a artiklan 2 kohdan nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä. Sataman konttien jälleenlaivausosuutta koskeva edellytys ei kuitenkaan välttämättä riitä kattamaan sellaisia unionin ulkopuolisia satamia, joilla on hyvät mahdollisuudet houkutella unionin satamista jälleenlaivaustoimintaa ja joissa konttien jälleenlaivaus muodostaa suurimman osan konttikuljetuksista. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa tämä vaatimus 50 prosenttiin 65 prosentin sijaan. Lisäksi on aiheellista jättää käyntisataman määritelmän ulkopuolelle satamat, joilla on tarvittava infrastruktuuri konttien jälleenlaivausta varten ja jotka sijaitsevat unionin välittömässä läheisyydessä, eli enintään 150 meripeninkulman päässä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta. Toimenpiteen oikeasuhteisuuden ja tästä seuraavan yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi olisi otettava huomioon kolmansissa maissa toteutetut toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus kuin direktiivillä 2003/87/EY. Tähän sisältyvät sellaisten kolmansien maiden satamat, joiden kanssa on tehty päästökauppajärjestelmien yhteyssopimus. Jotta voidaan ottaa paremmin huomioon merkittävät häiriöt laivaliikennemarkkinoilla, jotka voivat nopeasti muuttaa konttien jälleenlaivaustapoja, komission olisi tarkasteltava lähialueella sijaitsevien konttien jälleenlaivaussatamien luettelon ajantasaisuutta kerran vuodessa eikä joka toinen vuosi. Hallinnollisen tehokkuuden vuoksi komissiolle olisi kuitenkin siirrettävä valtuudet antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla muutetaan lähialueella sijaitsevien konttien jälleenlaivaussatamien luetteloa ainoastaan tarvittaessa, esimerkiksi jos satama ei enää täytä lähialueilla sijaitsevaksi konttien jälleenlaivaussatamaksi määrittämisen edellytyksiä. Jotta voidaan vähentää entisestään välttelytarkoituksessa tehtävien satamakäyntien riskiä unionin ulkopuolella olevissa satamissa sekä riskiä konttien jälleenlaivaustoimien siirtämisestä unionin ulkopuolelle, on asianmukaista ottaa käyttöön täydentävä toimenpide. Tällaisen toimenpiteen olisi oltava tilapäinen poikkeus direktiivissä 2003/87/EY säädetyistä palautusvelvollisuuksista. Poikkeusta olisi voitava soveltaa tiettyihin meriliikenteen toimiin, joita harjoitetaan suurilla konttialuksilla, jotka liikennöivät pitkiä matkoja unionin ulkopuolisten satamien ja unionin satamien välillä.

(23)Välttääkseen tai minimoidakseen EU:n päästökauppajärjestelmän noudattamisesta aiheutuvat kustannukset offshore-toimintoja toteuttavat tai tukevat laivayhtiöt saattaisivat mieluummin käyttää unionin ulkopuolella sijaitsevia satamia unionin satamien sijaan tai lisätä välttelytarkoituksessa tehtävä satamakäyntejä unionin ulkopuolella sijaitseviin satamiin. Toimenpiteiden kiertämisen riskin vähentämiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi käyntisataman määritelmää olisi muutettava siten, että siihen sisältyvät offshore-toteutuspaikat, joissa laivayhtiöt toteuttavat tai tukevat offshore-toimintoja, mukaan lukien merenpohjan ja sen maaperän luonnonvaroja koskeva tieteellinen tutkimus sekä merilaitosten ja -infrastruktuurin suunnitteluun, rakentamiseen, käyttöön, huoltoon ja käytöstä poistamiseen liittyvät toiminnot.

(24)Päästöt aluksista, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000 mutta vähintään 400, muodostavat noin 15 prosenttia direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista alusten päästöistä, mutta tässä kokoluokassa päästöjä synnyttäviä aluksia on lukuisia. Tiettyjen bruttovetoisuudeltaan alle 5 000 mutta vähintään 400 kokoisten alusten päästöjen sisällyttäminen parantaa EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuutta ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä bruttovetoisuudeltaan 5 000 ja sitä suurempien alusten osalta, ja siksi nämä alukset olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2031 kertomus, jossa se tarkastelee mahdollisuutta sisällyttää ro-pax-alusten ja matkustaja-alusten, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000, päästöt direktiiviin 2003/87/EY sekä mahdollisen sisällyttämisen taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia vaikutuksia.

(25)Nykyisten direktiivissä 2003/87/EY säädettyjen poikkeusten, jotka koskevat päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvoitetta jääluokiteltujen alusten osalta, syrjäisimmille alueille ja pienille aarille, joilta ei ole kiinteää maayhteyttä, suuntautuvien matkojen osalta sekä tiettyjen julkisen palvelun velvoitteiden tai julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten nojalla toteutettavien matkustajaliikennepalvelujen osalta, voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2030. Vaikka jääluokan alusten ja näitä reittejä ja palveluja toteuttavien laivastojen vähähiilistäminen edistyy ja innovatiivisten teknologioiden, kuten sähkö- ja tuulivoimalla toimivien käyttövoimajärjestelmien, käytettävyys paranee jatkuvasti, yhteyksien kannalta tärkeissä aluksissa käytettävien päästövähennysratkaisujen laajamittainen käyttöönotto on edelleen haastavaa erityisesti infrastruktuuri- ja investointitarpeiden vuoksi. Jotta siirtymälle 58 voidaan varata riittävästi aikaa ja samalla varmistaa olennaisten meriliikenteen palvelujen alueellinen jatkuvuus, yhteydet ja kohtuuhintaisuus, näiden poikkeusten voimassaoloaikaa olisi pidennettävä rajoitetuksi ajaksi. Kun otetaan huomioon jääluokiteltujen alusten vähähiilistämiseen liittyvät erityiset tekniset ja toiminnalliset haasteet, komission olisi ennen kyseisiin aluksiin sovellettavan poikkeuksen voimassaolon päättymistä tarkasteltava edistymistä sopivien vähäpäästöisten ja päästöttömien teknologioiden käyttöönotossa ja arvioitava, olisiko kyseistä poikkeusta jatkettava 31 päivän joulukuuta 2035 jälkeen.

(26)Jotta voidaan tukea maailmanlaajuisia ilmastotoimia ja helpottaa kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelua kolmansissa maissa, näille kolmansille maille olisi annettava tukea niiden päästöjen osalta, jotka eivät vielä kuulu direktiivissä 2003/87/EY säädetyn päästöoikeuksien palautusvelvoitteen piiriin. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla voidaan tarvittaessa muuttaa direktiivin 2003/87/EY 3 g a artiklan 1 kohdassa säädettyä maantieteellistä soveltamisalaa unionin ja tuettujen kolmansien maiden välillä tehtyjen matkojen aikana syntyneiden päästöjen osalta. Direktiivin 2003/87/EY täydentämiseksi komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt kyseisen kolmansille maille annettavan tuen toteuttamiselle. Tämä helpottaisi myös Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa parhaillaan valmisteltavan päästökauppajärjestelmän yhteyssopimuksen täytäntöönpanoa.

(27)Jotta voidaan puuttua epäselviin täytäntöönpanotilanteisiin ja jäsenvaltioiden toisistaan poikkeaviin käytäntöihin sekä tarjota keinot puuttua direktiivin 2003/87/EY säännösten jatkuvaan noudattamatta jättämiseen, on tarpeen selkeyttää nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten myöntämiä, keskeyttämiä ja peruuttamia kasvihuonekaasujen päästölupia, ja kehittää kyseisiä sääntöjä edelleen yhdenmukaistamisen edistämiseksi. Jotta voidaan varmistaa edellytykset direktiivin 2003/87/EY 6 artiklan yhdenmukaiselle täytäntöönpanolle siltä osin kuin on kyse toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta kasvihuonekaasujen päästölupien myöntämisestä, keskeyttämisestä ja peruuttamisesta, komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa täytäntöönpanosäädöksiä. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(28)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2023/959 59 muutettiin direktiiviä 2003/87/EY laajentamalla direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevaa toimintaa, joka koskee kasvihuonekaasujen siirtämistä putkistossa varastointitarkoituksessa, koskemaan kaikkia kuljetusvälineitä. Toiminnan kehittäminen on osoittanut, että rajatylittäviä kuljetuksia hallinnoivan viranomaisen nimeäminen on monimutkaista, minkä vuoksi on tarpeen selventää, minkä jäsenvaltion olisi myönnettävä luvat hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajille. Selvyyden korostamiseksi ja siten lupien myöntämisen nopeuttamiseksi olisi vahvistettava kaikissa tapauksissa sovellettava selkeä sääntö, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen olisi oltava sen jäsenvaltion viranomainen, jossa hiilidioksidi kerätään ja otetaan talteen. Toimivaltaisen viranomaisen olisi oltava vastuussa hiilidioksidin kuljetuksesta siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittaja ottaa sen talteen toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden, joiden kautta hiilidioksidia ainoastaan kuljetetaan, ei pitäisi osallistua hiilidioksidin kuljetusta koskevien lupien myöntämiseen.

(29)Jotta saavutetaan unionin päästövähennystavoite, joka on 90 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä, EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjen vähennystahtia on mukautettava vuodesta 2031 alkaen. Näin ollen direktiivin 2003/87/EY 9 artiklassa säädettyä lineaarista vähennyskerrointa olisi mukautettava.

(30)Vähennyksissä olisi huomioitava myös Euroopan ilmastolaki, jossa säädetään korkealaatuisten kansainvälisten hyvitysten käytöstä riittävänä panoksena EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteen saavuttamiseen vuodesta 2036 alkaen. Kansainväliset hyvitykset olisi sisällytettävä tulevaan ilmastolainsäädäntöön korkealaatuisten ja luotettavien hyvitysten kautta. Hyvitysten käytön tulisi auttaa sekä EU:n jäsenvaltioita että kolmansia maita saavuttamaan Pariisin sopimuksen mukaiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Hyvitysten eheys on varmistettava, ja Pariisin sopimuksen 6 artiklan 4 kohdan nojalla laadittuja sääntöjä voidaan tarvittaessa täydentää. Kansainvälisten hyvitysten rooli ja käyttöönotto perustuu vaikutustenarviointiin ja edellyttää tiukkojen ja tinkimättömien kriteerien ja muiden suojatoimien vahvistamista unionin lainsäädännössä. Jotta voidaan ottaa käyttöön järjestelmä kansainvälisten hyvitysten ostamiseksi ja vähentää näin kansallisten toimien tarvetta jopa 5 prosenttiyksikköä, EU:n päästökauppajärjestelmän päästövähennystavoitteiden olisi vastattava koko EU:n laajuista kansallista tavoitetta, joka on 90 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 85 prosenttia vuosina 2036–2040. Tämä olisi otettava huomioon alentamalla EU:n päästökauppajärjestelmän lineaarista vähennyskerrointa vuodesta 2036 alkaen ja varaamalla päästöoikeuksia sellaisen kansainvälisten hyvitysten määrän ostamiseen, joka vastaa EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteiden mukaisia vähennyksiä. Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan korkealaatuisten ja luotettavien kansainvälisten hyvitysten markkinoiden kehitystä ottaen huomioon asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyt kriteerit sekä tällaisten hyvitysten kykyä edistää liitteessä I lueteltujen toimien ilmastotavoitteita. Jollei laadukkaita ja luotettavia kustannustehokkaita kansainvälisiä hyvityksiä ole saatavilla, lineaarisen vähennyskertoimen olisi tämän kertomuksen mukaisesti noudatettava vuodesta 2036 alkaen päästökauppasektoreita koskevaa kehityspolkua, joka on yhdenmukainen EU:n sisäisen, vuoteen 2040 ulottuvan 90 prosentin vähennystavoitteen kanssa.

(31)Hiilipoistumat otetaan eurooppalaisessa ilmastolaissa käyttöön joustomahdollisuutena, jotta EU voi saavuttaa vuoteen 2040 ulottuvan ilmastotavoitteensa kustannustehokkaammin, sillä jotkin päästöt on kustannustehokkaampaa kuitata poistumina kuin vähentää. Niillä voidaan erityisesti kompensoida jäljellä olevia vaikeasti vähennettäviä kasvihuonekaasupäästöjä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla. EU:n päästökauppajärjestelmän olisi tässä yhteydessä osaltaan edistettävä niiden käyttöönottoa ja rahoitusta, myös siksi, että niitä voidaan tuottaa toimilla, jotka jo kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Jos pysyvien hiilipoistumien tarjoamasta joustosta luovuttaisiin, se vaikuttaisi haitallisesti EU:n kilpailukykyyn ja ympäristöön keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Yhdistettynä muihin järjestelmään tehtäviin mukautuksiin, mukaan lukien päästökatto ja markkinavakausvaranto, pysyvien hiilenpoistojen sisällyttäminen järjestelmään voi hillitä kustannuksia ja parantaa EU:n päästökauppajärjestelmän likviditeettiä sen ylärajan pienentyessä. Pysyvien hiilenpoistojen sisällyttäminen voi myös tarjota kannustimen uusien negatiivisia päästöjä tuottavien teknologioiden kehittämiselle ja käyttöönotolle. Vuoden 2040 jälkeen voi olla tarpeen kehittää vaihtoehtoisia tai täydentäviä mekanismeja pysyvien poistumien tuottamiseksi, jotta voidaan saavuttaa nollanettopäästöt vuoteen 2050 mennessä ja negatiiviset nettopäästöt sen jälkeen. Kaikissa 9 artiklassa säädettyyn päästörajaan tehtävissä mukautuksissa olisi huomioitava ETA:n ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) päästöt sekä pysyvät unionin sisäiset hiilenpoistot.

(32)EU:n päästökauppajärjestelmään sisällyttäminen perustuu perusperiaatteeseen, jonka mukaan poistoyksikön mitätöinti korvaa päästöoikeuden palauttamisen, mikä vastaa tietyn hinnan maksamista aiheutunutta hiilidioksiditonnia kohti. Näin ollen ainoastaan pysyvät poistumat voidaan sisällyttää EU:n päästökauppajärjestelmään. Lisäksi on suotavaa sisällyttää järjestelmään ainoastaan sellaiset poistot, joiden osalta peruutuksia seurataan ja päästöoikeudet luovutetaan EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa.

(33)Nykyinen hintaero pysyvien hiilenpoistojen ja päästöoikeuksien välillä tarkoittaa, että pysyviä poistoja on tuettava ennustettavalla tavalla sen varmistamiseksi, että ne tuotetaan päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien myöntämisen kautta syntyvän ylimääräisen päästökiintiön mukaisesti. Koska kyse on uusista välineistä, niiden käyttöönoton on myös suojattava EU:n päästökauppajärjestelmää epävarmuudelta ja varmistettava EU:n päästökauppajärjestelmässä päästöjen kompensointiin käytettävien yksiköiden ympäristötavoitteiden tinkimättömyys. Komission olisi siksi sisällytettävä poistot EU:n päästökauppajärjestelmään. Tätä tarkoitusta varten EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi lisättävä tietyllä määrällä päästöoikeuksia, jotka myönnettäisiin komissiolle vastaavan pysyvien hiilenpoistojen määrän ostamista varten, jotta voidaan kompensoida vasta luotuja päästöoikeuksia. Lineaarista vähennyskerrointa ei pitäisi soveltaa tähän päästöoikeuksien määrään, koska se vastaa ostettavien poistojen määrää. Näiden uusien päästöoikeuksien lisäksi komissiolle olisi myönnettävä lisää päästöoikeuksia, jotta niiden huutokauppaamisesta voidaan saada tuloja pysyvien hiilenpoistojen ostamiseen, kun otetaan huomioon päästöoikeuksien ja hiilenpoistojen välinen odotettavissa oleva kustannusero. Jos hiilenpoistojen rahoittamiseen tarvitaan odotettua vähemmän päästöoikeuksia, käyttämättömät päästöoikeudet olisi sisällytettävä takaisin direktiivin 2003/87/EY 9 artiklassa tarkoitettuun unionin laajuiseen päästöoikeuksien määrään. EU:n päästökauppajärjestelmän nettotavoite vastaa bruttopäästöjä vähennettynä pysyvillä hiilenpoistoilla, jotka sisällytetään järjestelmään.

(34)Jotta toiminnanharjoittajat, laivayhtiöt ja ilma-alusten käyttäjät voisivat helpommin hyödyntää pysyviä hiilenpostoja, niiden olisi voitava kompensoida omat fossiiliset päästönsä talteen otetuilla ja pysyvästi varastoiduilla biogeenisillä hiilidioksidipäästöillä, jotka on sertifioitu pysyvän hiilenpoiston yksiköiksi. Sertifioinnissa hyödynnetään menetelmiä, joita sovelletaan unionin sisäisiin pysyviin poistoihin, jotka perustuvat hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin bioenergian tuotannossa ja joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/3012 60 . Jotta voidaan välttää päästöjen kaksinkertainen laskenta, omien päästöjen kompensoimiseen käytettävät hiilenpoistot olisi poistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/3012 61 12 artiklassa säädetystä unionin rekisteristä. Tähän kompensointimekanismiin ei voida sisällyttää negatiivisten päästöjen tuottamista tai päästöoikeuksien hankkimista. Sen pitäisi johtaa hiilenpoistojen ostamiseksi myönnettyjen päästöoikeuksien ja ostettavien hiilenpoistojen mukauttamiseen, jotta voidaan estää päästöoikeuksien kokonaismäärän kasvu yli rajan, joka on seurausta osto-ohjelman kautta toteutetusta integroinnista.

(35)Kaikissa 9 artiklassa säädetyn enimmäismäärän mukautuksissa, samoin kuin sisällytettävien unionin sisäisten pysyvien hiilenpoistojen määrän mukautuksissa, olisi otettava huomioon ETA:n ja Euroopan vapaakauppaliiton päästöt.

(36)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/3012 perustetaan puitteet hiilenpoistojen, tuotteisiin varastoidun hiilen ja hiiliviljelyn sertifioinnille unionissa. CRCF-asetuksessa säädetään hiilen varastoinnin kestoa koskevasta tinkimättömästä läpinäkyvyydestä, koska hiilen katsotaan olevan varastoituna vain niin kauan kuin toimintaa seurataan ja siihen sovelletaan asianmukaisia vastuusääntöjä. Jotta luontopohjaisiin ratkaisuihin perustuvaa hiilen varastointia voitaisiin pitää pysyvänä, on varmistettava hiiliviljelytoiminnan riittävän pitkäaikainen seuranta ja huolehdittava, että tuleviin hiilen vapautumisiin liittyvästä vastuusta huolehditaan asianmukaisesti täytäntöönpanokelpoisten taloudellisten, institutionaalisten ja sopimusoikeudellisten mekanismien, kuten pysyvyysrahaston, kautta. Näin ollen komission olisi tämän direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä tarkasteltava luontopohjaisten ratkaisujen ja hiiliviljelyn mahdollista myötävaikutusta pysyviin hiilenpoistoihin.

(37)EU:n päästökauppajärjestelmä on merkittävä ilmastonmuutoksen torjuntatoimien rahoitusväline. Vuodesta 2013 lähtien sillä on tuotettu huomattavia tuloja, joista suurin osa on jaettu jäsenvaltioille, ja siitä on myös jaettu arvoltaan yhtä huomattava määrä päästöoikeuksia maksutta. Jotta päästökauppajärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää kaikilta osin, sen tuottoja on käytettävä strategisesti vähähiilistämisen nopeuttamiseen ja siten teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen. Kesäkuusta 2023 lähtien jäsenvaltioilla on ollut velvollisuus osoittaa kaikki päästökauppajärjestelmän tuotot ilmasto- ja energiatarkoituksiin ja samalla varmistaa toiminnan avoimuus, mutta nykyisessä varainkäytössä on silti havaittavissa puutteita. Teollisuuden vähähiilistämisen kaltaiset kriittiset alat, joiden osuus EU:n päästöistä on suuri, saavat suhteutettuna liian vähän rahoitusta, samoin kuin muut vähähiilistämisen kannalta keskeiset alat. Lisäksi jotkin investoinnit saattavat vaarantaa ilmastoneutraaliuden, koska ne ylläpitävät riippuvuutta hiili-intensiivisistä teknologioista ja aiheuttavat siten pitkäaikaisia lukkiutumisvaikutuksia.

(38)Teollisuuden vähähiilistäminen edellyttää sellaisten prosessien suoraa tai välillistä sähköistämistä, joissa nykyisin käytetään fossiilisia polttoaineita, sekä energiajärjestelmään liittyviä investointeja. Sähköistämistä edistävä toimintasuunnitelma 62 sisältää konkreettisia toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan teollisuuden kohtuuhintainen sähköistäminen ja nopeutetaan sitä. Energiajärjestelmä on valmisteltava kiireesti teollisuuden vähähiilistämistä koskevien hankkeiden aiheuttamaa lisäkulutusta varten erityisesti teollisuusklustereissa. Jos päästökauppajärjestelmän kansallisilla tuloilla tuetaan investointeja verkon vahvistamiseen, sähkön varastointiin ja muihin vaihtoehtoihin, joilla parannetaan sähköjärjestelmän joustavuutta, sekä nopeutettuun suunnitteluun ja lupamenettelyyn paikallisella ja alueellisella tasolla, teollisuudelle tarjoutuu kohtuuhintaisia ja luotettavia mahdollisuuksia hyödyntää sähköistämistä vähähiilistämisen edistämiseksi.

(39)Näiden näkökohtien huomioon ottamiseksi olisi edellytettävä, että jäsenvaltiot käyttävät tuloistaan vähimmäisosuuden ensisijaisiin tarkoituksiin, jotka koskevat päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen vähähiilistämistä, mukaan lukien energiajärjestelmään liittyvät asianmukaiset investointitarpeet. Tähän olisi sisällytettävä investoinnit teollisuuden vähähiilistämiseen (esimerkiksi teräs-, kemikaali- ja lannoiteteollisuudessa, joilla on tärkeä rooli elintarviketurvan varmistamisessa) sähköistämisen, hiilidioksidin talteenoton, hyödyntämisen ja varastoinnin sekä muiden puhtaiden teknologioiden avulla. Lisäksi mukaan olisi luettava investoinnit puhtaisiin energialähteisiin ja verkkoinfrastruktuuriin, vähähiiliseen liikenteeseen (erityisesti meriliikenne ja ilmailu), jätehuollon vähähiilistämiseen ja kiertotaloustoimenpiteisiin päästökauppajärjestelmän alojen vähähiilistämiseksi, edelläkävijämarkkinoiden kehittämiseen vähähiilisille ja kiertotalousratkaisuille (esimerkiksi biopohjaiset lannoitteet, biopohjaiset kemikaalit ja vihreä teräs), joista on hyötyä myös loppukäyttäjille, kuten maanviljelijöille, sekä tutkimus- ja innovointitoimintaan näillä aloilla. Teollisissa prosesseissa käytetyn lämmön sähköistäminen olisi asetettava etusijalle aina, kun se on teknisesti toteutettavissa, sillä näin voidaan parantaa energiavarmuutta. Lannoitteiden osalta investoinneilla olisi erityisesti tuettava loppukäyttäjiä biopohjaisten, orgaanisten ja kiertotalouteen perustuvien lannoitteiden käyttöönotossa lannoitteita koskevan toimintasuunnitelman 63 mukaisesti. Vähähiilistämistä edistävien luontopohjaisten ratkaisujen osalta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon painopisteet, toimenpiteet ja rahoitustarpeet, jotka on määritelty asetuksen (EU) 2024/1991 nojalla laadituissa kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa. Lisäksi vain sellaisten investointien tulisi olla sallittuja, jotka ovat unionin pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden mukaisia. Näin voitaisiin karsia investoinnit, jotka pidentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista sähköntuotannossa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava käyttää nämä tulot päästökauppajärjestelmän rahoitusmekanismien täydentämiseen.

(40)Huutokaupasta saatavien tulojen käytön on oltava avointa ja näkyvää, jotta voidaan varmistaa unionin ilmastopolitiikan hyväksyttävyys ja uskottavuus. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava julkistamaan päästökauppajärjestelmästä rahoitettujen toimenpiteiden alkuperä useiden kanavien, kuten hankeasiakirjojen ja julkisten esitysten, kautta. Vakiomuotoisen EU-merkinnän käyttö on keskeinen keino tämän näkyvyyden saavuttamisessa. Huutokauppatuloja koskevia uudistuksia olisi täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 64 muutoksilla, joissa edellytetään, että jäsenvaltiot sisällyttävät päästökauppajärjestelmän huutokauppatulojen käyttösuunnitelmat kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa. Tällä ennakkosuunnitteluvelvoitteella varmistetaan, että varojen käyttö sovitetaan strategisesti kansallisiin ja EU:n laajuisiin ilmastotavoitteisiin. Lisäksi sillä helpotetaan laajempaa sidosryhmien osallistumista ja tehostetaan seurantaa, julkista valvontaa ja näkyvyyttä.

(41)Jäsenvaltiot raportoivat vuosittain komissiolle direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanosta mainitun direktiivin 21 artiklan mukaisesti. Komissio julkaisee tämän perusteella raportin Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta. Niinpä ilmoitettujen tietojen käyttöä tällaiseen tarkoitukseen olisi selkeytettävä lisäämällä kyseisen direktiivin 10 artiklan 5 kohtaan viittaus 21 artiklan 1 kohtaan. Jotta ohjeistus olisi yhdenmukainen nykyisen käytännön kanssa, rapotti olisi toimitettava vuosittain 30. kesäkuuta mennessä. Komission olisi julkaistava Euroopan hiilimarkkinoiden toimintaa koskeva kertomus kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut asiaankuuluvat tiedot ja raportit jäsenvaltioilta. Tämän kertomuksen julkaisemisvelvoitteen ohella komissioon kohdistuva 21 artiklan mukainen erillinen raportointivelvollisuus olisi poistettava hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi. Komission 21 artiklan 5 kohdan nojalla järjestämän tietojenvaihdon ei enää pitäisi koskea yhteistoteutuksen päästövähennysyksiköiden ja puhtaan kehityksen mekanismin sertifioitujen päästövähennysyksiköiden käyttöä EU:n päästökauppajärjestelmässä, koska puhtaan kehityksen mekanismi ja yhteistoteutus on korvattu Pariisin sopimuksen mukaisella uudella markkinamekanismilla.

(42)Jotta voidaan vähentää hiilivuotojen riskiä ja tukea sähköintensiivisten teollisuudenalojen kilpailukykyä, jäsenvaltioiden olisi voitava edelleen myöntää valtiontukea sähkön hintoihin siirrettyjen välillisten päästökustannusten kompensoimiseen unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti. Vuoden 2030 jälkeisten valtiontukisääntöjen osalta komission arvioi, miten voidaan edistää taloudellisesti kannattavaa vähähiilistämistä heikentämättä kuitenkaan tuelle määritettyä hiilivuotojen ehkäisemistä koskevaa tavoitetta. Korvauksen laskemiseen käytettävien päästökertoimien olisi heijastettava kyseisen sähköntuotantorakenteen päästöintensiteettiä kullakin maantieteellisellä alueella, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan huomioida fossiilisten ja fossiilittomien energialähteiden rooli sähkönhintojen muodostumisessa. Hallinnollisten menettelyjen virtaviivaistamiseksi epäsuorien kustannusten kompensointia koskeva raportointi olisi sisällytettävä huutokauppatulojen käyttöä koskeviin laajempiin raportointivelvollisuuksiin, joista säädetään asetuksessa (EU) 2018/1999.

(43)Direktiivi (EU) 2023/959 vaikutti EU:n päästökauppajärjestelmän lainsäädäntöpuitteiden tarkastukseen siten, että sen nojalla otettiin käyttöön maksuttomien päästöoikeuksien osalta ehtoja, jotka liittyvät energiakatselmuksista saatujen energiatehokkuussuositusten täytäntöönpanoon, sekä velvoite laatia ilmastoneutraalisuussuunnitelma kaukolämmölle ja EU:n päästökauppajärjestelmän vertailuarvojen mukaan laitosten heikkotehoisimpaan 20 prosenttiin kuuluville yksiköille. Kun tarkastellaan kaukolämpöön liittyvistä ehdoista kertynyttä kokemusta ja huomioidaan yhdenmukaistamistavoite EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa, päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen olisi EU:n päästökauppajärjestelmässä 1 päivänä tammikuuta 2031 alkavalta päästöoikeuksien maksuttomalta viisivuotiskaudelta alkaen oltava periaatteessa riippuvaista siitä, että laaditaan suunnitelma vähähiilistämiseen investoimiseksi EU:ssa, jäljempänä ’EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma’, ja sellaisten vähähiilistämisinvestointien toteuttamiseksi, joilla lisätään hiilettömien ja vähähiilisten tuotteiden tuotantoa unionissa sekä vähennetään huomattavasti ilmastovaikutuksia, mukaan lukien päästöjen vähentäminen. Sen vuoksi on aiheellista korvata muut päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen liittyvät erityiset ehdollisuusjärjestelmät vuodesta 2031 alkaen EU:n vähähiilistämisinvestointeja koskevilla ehdoilla, jotka otetaan käyttöön päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen osalta.

(44)EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevan suunnitelman olisi oltava yksinkertainen ja tarjottava strukturoitu ja läpinäkyvä, välitavoitteita sisältävä etenemistapa, jonka avulla laitokset voivat yhdenmukaistaa toimintansa asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyn unionin laajuisen vuoteen 2050 ulottuvan ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa. Lisäksi suunnitelmassa olisi otettava huomioon sen sisältämien toimenpiteiden ja investointien vaikutukset merkittävien päästövähennysten saavuttamiseen. EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma ja sen sisältö olisi todennettava 15 artiklassa vahvistettujen nykyisten ja vakiintuneiden sääntöjen mukaisesti sekä asetettava julkisesti saataville. Lisäksi jotta voidaan varmistaa, että päästöjä ja vaikutuksia vähennetään unionissa, maksuttomia päästöoikeuksia hakevien laitosten toiminnanharjoittajat olisi velvoitettava investoimaan unionin sisällä määrä, joka vastaa 100:aa prosenttia niille myönnettyjen maksuttomien päästöoikeuksien arvosta asianomaisella viisivuotiskaudella, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimintojensa vähähiilistämiseen, mikä johtaa tosiasiassa merkittäviin todennettuihin päästövähennyksiin samalla kaudella. Komission olisi delegoiduilla säädöksillä määriteltävä ”merkittävät päästövähennykset” tieteellisin perustein ja yhdenmukaisesti asetuksessa (EU) 2021/1192 säädetyn ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa. Näin ollen maksutta jaetut päästöoikeudet muuttuvat EU:ssa vähähiilistä kehitystä edistäviksi investoinneiksi.

(45)Jotta voidaan minimoida hallinnolliset rasitteet ja varmistaa niiden menettelyjen noudattaminen, jotka johtavat päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen laitoksille, on hyödynnettävä laajasti synergioita vakiintuneen, erittäin tehokkaan ja kehittyneen menettelymallin kanssa. Näin ollen EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma olisi toimitettava kertaluonteisena vähintään viiden vuoden mittaisena toimena niiden tietojen mukana, jotka sisältyvät direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan mukaisiin kansallisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin koskien vakiintuneita laitoksia, ja yhdessä uusille osallistujille maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevan hakemuksen kanssa. Sen varmistamiseksi, että EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevaan suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden ja investointien sisältö ilmentää todellista päästövähennysstrategiaa, on aiheellista tarjota joustavaa mahdollisuutta toimittaa tiedot myöhemmässä vaiheessa yhdessä komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/1842 65 tarkoitettujen tuotantotason muutosraporttien kanssa. Komission olisi tarvittaessa selvennettävä EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevan suunnitelman toimittamisen yksityiskohtaista aikataulua delegoiduilla säädöksillä.

(46)80 prosenttia kyseiselle viisivuotisjaksolle maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrästä, jolle maksutta tapahtuvaa jakoa koskeva hakemus on jätetty, olisi jaettava vuotuisina erinä siten, että maksutta jaettavat päästöoikeudet siirretään säännöllisesti EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevan suunnitelman hyväksymisen jälkeen. Loput 20 prosenttia kyseisellä viisivuotiskaudella maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrästä olisi jaettava laitokselle vasta sen jälkeen, kun on varmistettu, että kyseisen kauden päästöoikeuksien 100 prosentin taloudellista arvoa vastaavat vähähiilistämisinvestoinnit, jotka voivat sisältää sekä pääomamenoja (CapEx) että toimintakustannuksia (OPEX), on toteutettu. Lisäksi on varmistettava asiaa koskevien vakiintuneiden vuosittaisten päästöraporttien pohjalta, että näiden investointien ansiosta päästöt ovat kyseisen viisivuotisjakson loppuun mennessä vähentyneet merkittävästi. Pitkäkestoisten investointien lisäämiseksi unionissa toiminnanharjoittajat olisi velvoitettava palauttamaan 10 a artiklan 3 c kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla saamansa päästöoikeudet, jos ne uudelleensijoittavat tai muutoin siirtävät asiaankuuluvat toimintonsa unionin ulkopuolelle. Jotta prosesseista voidaan tehdä mahdollisimman yksinkertaisia ja tehokkaita ja jotta voidaan ottaa huomioon vakiintuneet teolliset käytännöt ja samalla varmistaa strategiset investoinnit Euroopan teollisuuden nykyaikaistamiseen, komission olisi edelleen toteutettava kyseisiä sääntöjä käytännössä vahvistamalla delegoiduilla säädöksillä ja tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa selkeästi ja läpinäkyvästi luettelo vaatimuksista ja tukikelpoisista kustannuksista, jotka voidaan katsoa vähähiilistämisinvestoinneiksi, sekä menetelmät, joilla määritetään saatujen maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän taloudellinen arvo. Jotta voidaan vähentää edelleen hallinnollista taakkaa, maksimoida synergiat olemassa olevien teollisten menettelyjen kanssa ja ottaa kaikilta osin huomioon EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien teollisuudenalojen erityisolosuhteet, kyseiset delegoidut säädökset olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä teollisuusalan kanssa.

(47)Hallinnollisen rasitteen minimoimiseksi ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi olisi viimeistään kahden vuoden kuluttua asianomaisen viisivuotiskauden päättymisestä tarkastettava EU:ssa toteutetut vähähiilistämisinvestoinnit ja merkittävien päästövähennysten saavuttaminen jo vaadittujen vuotuisten päästö- ja tuotantotasoraporttien perusteella, jotka on toimitettu osana nykyisiä vankkoja tarkkailu, raportointi ja todentamisprosesseja. Kaikki asianomaisen viisivuotiskauden aikana maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin sisältyvästä määrästä jakamatta jääneet tai palautetut päästöoikeudet olisi käytettävä seuraavan kauden maksutta tapahtuvan jaon yhteydessä.

(48)Synergioiden varmistamiseksi uuden investointikannustimen, teollisuuden vähähiilistämispankin ja innovaatiorahaston kanssa päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon uusiin investointien ehdollisuutta koskeviin sääntöihin olisi sovellettava poikkeuksia kyseisistä rahastoista tukea saavien laitosten osalta. Menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen lisärasitteen välttämiseksi on aiheellista vapauttaa laitosten toiminnanharjoittajat velvoitteesta laatia EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma, jos niiden laitoksessa toteutettava hanke on valittu saamaan tukea teollisuuden vähähiilistämispankista tai innovaatiorahastosta maksuttoman jaon kyseisen viisivuotiskauden aikana. Ensimmäiset 80 prosenttia kyseiselle viisivuotisjaksolle maksutta jaettavasta määrästä olisi jaettava laitokselle sen jälkeen, kun on tehty päätös tuen myöntämisestä hankkeelle kyseisistä rahastoista. Lisäksi näiden laitosten osalta investointi- ja päästövähennysvaatimusten, jotka koskevat jäljellä olevia 20:tä prosenttia päästöoikeuksien maksuttomasta jaosta kyseiseksi kaudeksi, olisi katsottava täyttyvän, jos seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät: innovaatiorahastosta myönnettävää tukea on alettu maksaa tai vähähiilistämispankin tai investointikannustimen tukemien hankkeiden fyysinen rakentaminen on alkanut, ja on varmistettu, että hyväksyttävät kustannukset, jotka ovat vähintään yhtä suuret kuin kyseisen viiden vuoden kauden aikana maksutta jaettavien päästöoikeuksien 100 prosentin määrää vastaava taloudellinen arvo, on investoitu. Kun otetaan huomioon niiden toimijoiden määrä, joiden odotetaan hyötyvän innovaatiorahastosta, vähähiilistämispankista ja investointien edistämisvälineestä saatavasta tuesta, tämä johtaa automaattisesti siihen, että kyseiset toimijat vapautetaan ehdollisuudesta, mikä yksinkertaistaa edelleen niiden mahdollisuuksia saada maksutta jaettavia päästöoikeuksia.

(49)Laitosten tehokkaimman 10 prosentin, joka asettaa tarkistetut vertailuarvot sektorin tai alasektorin tasolla, toimien tunnustamiseksi sekä hallinnollisen taakan ja sääntelytaakan vähentämiseksi direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti päästöttömille ja vähän päästöjä aiheuttaville laitoksille ja pienille laitoksille, jotka jäävät vapaaehtoisesti päästökauppajärjestelmän piiriin, on aiheellista jättää ne investointien ehdollisuutta koskevien sääntöjen ulkopuolelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien osalta.

(50)Poikkeuksen piiriin kuuluvien laitosten olisi voitava saada koko päästöoikeuksien maksuton määrä sinä viisivuotiskautena, jona ne hakevat päästöoikeuksien maksutonta jakamista, ilman, että niiden edellytetään laativan EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevan suunnitelman tai toteuttavan EU:ssa investointeja, jotka johtavat merkittäviin päästövähennyksiin. Kun komissio määrittelee delegoiduilla säädöksillä vaatimukset laitoksille, jotta ne voivat saada nollapäästö- tai vähähiilisen laitoksen aseman, sen olisi otettava huomioon arvioidut alakohtaiset päästövähennykset, asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa säädetty ilmastoneutraaliustavoite sekä kunkin alan käytettävissä olevat vähähiiliset teknologiat ja muut päästövähennysvaihtoehdot, mukaan lukien asetuksen (EU) 2024/1735 66 4 artiklassa luetellut nettonollateknologiat.

(51)Jotta voidaan ottaa huomioon alakohtaiset valmiudet ja toisaalta yksittäisten laitosten vaihtelevat mahdollisuudet hyödyntää vähähiilistämisratkaisuja, mukaan lukien mahdollisuus käyttää riittävän kapasiteetin omaavia infrastruktuureja, kuten sähköverkkoja, ja vihreän vedyn ja hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuureja, sekä toisaalta maantieteelliset erot, olisi sallittava yhteisten toimien toteuttaminen eri laitosten, myös useissa jäsenvaltioissa sijaitsevien laitosten, välillä tuotantoprosessien vähähiilistämisen edistämiseksi. Näin ollen on aiheellista sallia, että merkittävien päästövähennysten tekemiseen EU:ssa tehtävien investointien ehdollisuutta koskeva vaatimus täyttyy useiden päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten välisen yhteisen vähähiilistämisinvestointeja koskevan sopimuksen mukaisen ryhmittymisen kautta. Tämän ansiosta yhden tai useamman toimijan olisi oltava mahdollista täyttää vähähiilistämisinvestointeja koskevat vaatimukset muiden sopimuksen osapuolina olevien toimijoiden puolesta. Jotta voidaan ottaa huomioon tällaisen ryhmittymän päästöt ja kapasiteetti, on asianmukaista vaatia, että investointien määrä vastaa vähintään 100:a prosenttia kaikille ryhmittymän laitoksille viiden vuoden ajanjaksolla jaettavasta maksuttomien päästöoikeuksien määrästä. Hallinnollisen rasitteen rajoittamiseksi ja sen varmistamiseksi, että prosessin sisäinen integrointi johtaa päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen EU:n laitoksille, tällaista sopimusta olisi sovellettava vähintään direktiivin 2003/87/EY 11 artiklassa tarkoitetun viisivuotiskauden ajan, jolle laitokset hakevat päästöoikeuksien maksutonta jakoa, ja sopimus olisi tehtävä ennen kuin yksikään ryhmittymän laitoksista jättää päästöoikeuksien maksutonta jakoa koskevan hakemuksen. Laitokselta tai laitoksilta, jotka tekevät investoinnin ryhmittymän puolesta, olisi vaadittava suurempaa päästövähennystasoa. Komission olisi täytäntöönpanosäädöksillä ja delegoiduilla säädöksillä edelleen toteutettava ryhmittymän muodostamista koskevan hakumenettelyn yksityiskohdat, mukaan lukien ryhmittymän muodostamista koskevan hakemuksen vähimmäissisältö ja yksityiskohtaiset edellytykset, sen toimittamiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetettu yksityiskohtainen aikataulu sekä ryhmittymän muodostavien toimijoiden vastuun ja velvollisuuksien jakautuminen. Tällä ryhmittymistä koskevalla säännöksellä myös vähennetään merkittävästi ryhmittyvien toimijoiden hallinnollista rasitusta, koska ryhmittymän nimeämä yksi tai useampi laitos suorittaa kaikki ehdollisuuteen liittyvät tarkkailu- ja raportointivelvollisuudet.

(52)Vertailuarvojen päivittämistä koskevat säännöt on vahvistettava päästökauppakausiksi 2031–2040. Kuten aiempinakin kausina, päivitetyt vertailuarvot olisi määritettävä vuosien 2007 ja 2008 tietojen perusteella, ja niitä olisi päivitettävä todetun parannuksen mukaisesti soveltamalla kerrointa, joka edustaa parasta arviota sektorien välisistä edistysaskeleista kyseisellä kaudella, ja ottaen huomioon laitosten tehokkaimman 10 prosentin keskimääräinen suorituskyky kyseisinä vuosina. Tämän direktiivin 11 artiklan mukaisesti toimitettavia, laitosten todellisia, objektiivisia ja todennettuja tietoja olisi käytettävä vertailukohtana määritettäessä laitosten tehokkaimman 10 prosentin keskimääräistä tehokkuutta, jotta vertailuarvot kuvaisivat parannuksen todellista nopeutta. Kolmannen maan alueellaan sijaitsevista laitoksista 25 artiklan nojalla tehdyn sopimuksen mukaisesti toimittamat tiedot voidaan myös ottaa huomioon. Samoja päästöoikeuksien vähimmäispäivitysprosentteja kuin nykyisellä kaudella 2026–2030 tulisi soveltaa, mutta samalla kaudella sovellettavia päästöoikeuksien enimmäispäivitysprosentteja olisi mukautettava tämän tarpeen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa asianmukainen suojaus hiilivuodon riskiltä ja se, että maksutta jaettavien päästöoikeuksien riittävyys ilmentää paremmin teollisuudenalojen todellista vähähiilistämispolkua vuosina 2031–2040. Vertailuarvoja olisi sen vuoksi mukautettava kunakin vuonna vuodesta 2008 vuosien 2031–2035 ja vuosien 2036–2040 puoliväliin ulottuvalla kaudella tapauksen mukaan vähintään 0,3 prosentin ja enintään kahden prosentin päivitysasteella, mikä johtaa kaudella 2031–2035 7,5–50 prosentin parannukseen verrattuna vuosina 2013–2020 sovellettavaan arvoon.

(53)Jotta voidaan ottaa paremmin huomioon eri teollisuudenalojen käytettävissä olevat päästövähennyspotentiaalit, on aiheellista vahvistaa alakohtaiset vertailuarvot lämmölle ja polttoaineelle, jäljempänä ’fall back -vertailuarvot’. Tätä varten on täydennettävä nykyistä valtuuttamismääräystä ja annettava komissiolle mahdollisuus määritellä tällaiset alakohtaiset fall back -vertailuarvot delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 liitteessä I vahvistetuissa unionin laajuisissa ennakolta asetetuissa vertailuarvoissa, niiden järjestelmän rajat ja vuosittaisen päivitysasteen määrittämisen viitearvot.

(54)Jos maksuttomien päästöoikeuksien kysyntä aiheuttaa tarpeen soveltaa yhtenäistä monialaista korjauskerrointa ennen vuotta 2040, 1 päivänä tammikuuta 2031 alkavalla kymmenvuotisjaksolla huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta olisi vähennettävä enintään neljällä prosentilla päästöoikeuksien kokonaismäärästä.

(55)Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 a kohdassa säädetyn ilmaisjakopuskurin jäljellä olevat päästöoikeudet olisi käytettävä innovaatiorahaston tukemiseen sekä kehittyneempien teknologioiden laajentamisen ja käyttöönoton tukemiseen energiavaltaisilla teollisuudenaloilla investointikannustimen ja teollisuuden vähähiilistämispankin toisen vaiheen kautta. Jos käytettävissä olevat päästöoikeudet eivät riitä 400 miljoonan päästöoikeuden jakamiseen investointikannustimeen, kyseiset päästöoikeudet olisi otettava direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 7 kohdassa säädetystä uusien osallistujien varauksesta jäljellä olevista päästöoikeuksista. Sen varmistamiseksi, että uusien osallistujien varannon koko on riittävä EU:n päästökauppajärjestelmän seuraavaa vaihetta varten, siihen olisi jaettava päästöoikeuksia, jotka on määrä poistaa käytöstä asteittain hiilirajamekanismin (CBAM) käyttöönoton vuoksi, eikä päästöoikeuksia saisi palauttaa markkinavakausvarantoon.

(56)Jotta ei rangaistaisi uusia osallistujia ja rajoitettaisi näin mahdollisia vähähiilistämisinvestointeja, on aiheellista poistaa lineaarisen vähennyskertoimen soveltaminen direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 7 kohdan mukaisiin uusien osallistujien osuuksiin.

(57)Päästöoikeuksien jakamista ja toiminnanharjoittajien tasapuolista kohtelua koskevien sääntöjen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja ansiottomien voittojen estämiseksi olisi selvennettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava toiminnanharjoittajaa palauttamaan kaikki ylimääräiset päästöoikeudet ja määrättävä kansallinen valvoja siirtämään palautettavat ylimääräiset päästöoikeudet EU:n jakotilille.

(58)Asetuksen (EU) 2021/1119 4 artiklan 5 kohdan m alakohdassa säädetyn sitoumuksen mukaisesti ja ottaen huomioon, että päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen asteittainen lopettaminen on hitaampaa vuodesta 2028 alkaen, CBAM-aloille olisi tarjottava ehdollinen päästöoikeuksien maksuton lisäjako vähähiilistämisen, investointien ja työllisyyden tukemiseksi unionissa sekä hiilivuodon riskin minimoimiseksi. Jotta tämä voidaan toteuttaa tavalla, joka on kansainvälisten kauppasääntöjen mukainen ja jossa otetaan huomioon unionin laitosten vähähiilistäminen ja minimoidaan samalla hallinnollinen lisärasite, on aiheellista vähentää päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen asteittaista lopettamista kyseisillä aloilla siten, että päästöoikeuksien maksuton jakaminen lopetetaan kokonaan vuoden 2037 loppuun mennessä. CBAM-kertoimen saavutettavissa olevan asteittaisen käyttöönoton toteuttamiseksi niiden CBAM-tavaroiden osalta, jotka asetuksen (EU) 2021/1119 tulevien tarkistusten seurauksena sisällytetään uutena soveltamisalaan, on asianmukaista säätää kyseisille uusille CBAM-tavaroille erityisistä asteittaisista vähennysasteista, joita sovelletaan kyseisten tavaroiden sisällyttämistä mainitun asetuksen liitteessä I määriteltyyn soveltamisalaan seuraavan, maksutta tapahtuvaa jakoa koskevan viisivuotiskauden alusta lukien. Tämän direktiivin, jossa otetaan käyttöön investointien ehdollisuutta koskevat säännöt päästöoikeuksien maksuttomalle jakamiselle EU:n päästökauppajärjestelmässä vuodesta 2031 alkaen, mukaisesti kyseisiä ehdollisuutta koskevia sääntöjä olisi sovellettava vuodesta 2031 alkaen myös päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen laitoksille, joihin sovelletaan CBAM-kerrointa.

(59)Jotta voidaan edelleen varmistaa riittävä suoja hiilivuodon riskiltä, siirtymätoimenpiteitä, joilla tuetaan tiettyjä energiavaltaisia teollisuudenaloja hiilivuodon tapauksessa, olisi sovellettava edelleen 31 päivään joulukuuta 2040 saakka, jollei erityisiä asteittaista käytöstä poistamista koskevia säännöksiä sovelleta. Maksutta jaettavat päästöoikeudet kaukolämmölle olisi lopetettava asteittain samansuuruisina erinä vuodesta 2030 alkaen, jotta maksuton jakaminen loppuu kokonaan vuonna 2040.

(60)EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteen saavuttaminen edellyttää, että päästöjä vähennetään nopeasti ja tuntuvasti teollisuudessa, erityisesti energiavaltaisilla aloilla, joilla edistyminen on tähän mennessä perustunut pääasiassa energiatehokkuuden parannuksiin eikä muutosvoimaiseen vähähiilistämiseen. Teollisuuden muutosprosessin toteuttaminen edellyttää samaan aikaan merkittäviä investointeja. Nykyinen hiilen hintasignaali ei kuitenkaan ole edes yhdessä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevien sääntelytoimenpiteiden kanssa osoittautunut riittäväksi kannustimeksi teollisuuden vähähiilistämisinvestoinneille, minkä vuoksi on perusteltua osoittaa päästöoikeuksia erityiselle EU:n tason rahoitusvälineelle, teollisuuden vähähiilistämispankille, jonka tarkoituksena on kuroa umpeen tämä kuilu ja nopeuttaa teollisuuden vähähiilistämistä muun muassa sähköistymisen avulla sekä parantaa Euroopan kilpailukykyä. Jäsenvaltioiden olisi voitava ja niitä olisi kannustettava antamaan päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien ja niihin liittyvien tulojen perusteella lisärahoitusta pankille, jotta voidaan nopeuttaa teollisuuden vähähiilistämistä kansallisten painopisteiden mukaisesti.

(61)Innovaatiorahastosta olisi edelleen tuettava innovatiivisia vähähiilisiä teknologioita kaikilla tukikelpoisilla aloilla, myös hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla, jotta voidaan varmistaa, että läpimurtoratkaisut saavuttavat kaupalliseen mittakaavaan ja voidaan kuroa umpeen demonstraatio- ja markkinavalmiusvaiheen välinen kuilu siirtymässä. Siksi siinä olisi edelleen keskityttävä innovointiin ja riskialttiiden teknologioiden varhaisen vaiheen tukemiseen, kun taas teollisuuden vähähiilistämispankin olisi tuettava kehittyneempien teknologioiden laajentamista ja käyttöönottoa energiavaltaisessa teollisuudessa ja samalla rakennettava kestäviä arvoketjuja ja edistettävä energiajärjestelmän integrointia. Sähköistäminen on keskeinen vähähiilistämiskeino, kuten sähköistämistä edistävässä toimintasuunnitelmassa esitetään. Olisi varmistettava, että toimet ovat yhdenmukaisia nettonollateollisuutta koskevan säädöksen ja teollisuutta vauhdittavan säädöksen vaatimusten kanssa, myös EU:n sisällön osalta, sekä kiertotalouden periaatteiden kanssa. Teollisuuden vähähiilistämispankin olisi kattavan lähestymistapansa, joka ulottuu päästöjen vähentämisestä niiden muuttamiseen, sekä alakohtaisen soveltamisalansa ansiosta tuettava sekä olemassa olevien laitosten vähähiilistämistä että uuden vähähiilisen tai päästöttömän tuotantokapasiteetin käyttöönottoa, mukaan lukien prosessit, joilla korvataan hiilivaltaisia teollisia tuotteita tai menetelmiä muun muassa biopohjaisilla materiaaleilla, tuotteilla ja menetelmillä, ja tämän tuloksena voi siten myös syntyä pysyviä hiilenpoistoja. Tässä yhteydessä myös alle 20 MW:n polttolaitosten olisi voitava saada tukea. Jotta voidaan säilyttää unionin valmius tukea innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden kehittämistä, laajentamista ja käyttöönottoa, on tarpeen varmistaa, että innovaatiorahastolle osoitetut kokonaisrahoitusvarat ovat edelleen käytettävissä. Innovaatiorahaston rahoittamiseen oli tarkoitus käyttää 50 miljoonaa päästöoikeutta ilmaisjakopuskurista vuoteen 2030 saakka. Tämä oli keskeinen suunnitteluolettamus, jotta hankkeiden valmistelu ja toteuttaminen voisivat alkaa oikea-aikaisesti tämän vuosikymmenen lopulla. Innovaatiorahaston olisi vuoteen 2028 mennessä sidottava lähes kaikki käytettävissä olevat varansa, ja tällaisten hankkeiden jatkuva tukeminen edellyttää, että jäsenvaltioiden huutokauppamääristä saadaan oikea-aikaisesti lisäresursseja ja että rahoituspohja on ennustettava erityisesti silloin, kun maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevien sääntöjen toiminnan vuoksi osa alun perin innovaatiorahaston käytettävissä olevasta ilmaisjakopuskurista ei enää ole käytettävissä tähän tarkoitukseen.

(62)Teollisuuden vähähiilistämispankin ensimmäinen vaihe olisi päästökauppajärjestelmän investointikannustin, joka rahoitetaan 400 miljoonalla päästöoikeudella. Vähähiilistämisinvestointien nopeuttamiseksi ”ensin tullutta palvellaan ensin” -periaatteen mukaan toimivan päästökauppajärjestelmän investointikannustimen tulisi tarjota kiinteitä hiilipreemioita vältettyä hiilidioksiditonnia kohti ja maksaa ne päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksina. Sen tulisi myös varmistaa solidaarisuus siten, että varataan päästöoikeuksia jäsenvaltioille, joilla on suurempia investointihaasteita alhaisemman tulotason tai suuremman vähennystarpeen vuoksi. Hallinnollisesti vahvistetuilla kiinteillä hiilipreemioilla olisi varmistettava taloudellisesti houkuttelevat tuotot, korvattava kaupalliset riskit ja varmistettava yksityinen lisärahoitus, ja samalla olisi edellytettävä tiukkoja toteutusaikoja ja takuita, joilla parannetaan liiketoiminnan varmuutta etukäteen ja mahdollistetaan nopeampi täytäntöönpano. Parhaan vastineen rahalle varmistamiseksi komission olisi laadittava eriytettyjä vähähiilistämispolkuja koskevat ehdot, joissa vahvistetaan muun muassa kiinteä hiilipreemio tonnia vältettyä CO2-päästöä kohti perustuen rahoitusvajeanalyysiin, jossa käytetään parasta saatavilla olevaa tietoa tuettujen teknologioiden erityisestä tyypistä ja kustannuksista sekä otetaan huomioon tarve varmistaa tuen oikeasuhteisuus. Komission olisi määräajoin arvioitava kyseisiä ehtoja saadun kokemuksen ja markkinoiden kehityksen perusteella.

(63)Investointikannustimen jälkeen olisi käynnistettävä toinen vaihe, jossa teollisuuden vähähiilistämispankki jatkaisi energiavaltaisen teollisuuden kehittyneiden vähähiilistämisteknologioiden laajentamisen ja käyttöönoton tukemista muun muassa varmistamalla hiilen hinnan tason, jolloin vähennetään investointeihin liittyviä riskejä ja varmistetaan vähähiilistämistoimien pitkän aikavälin tulojen vakaus käyttämällä esimerkiksi hiilen hinnanerosopimuksen tai kiinteiden hiilipreemioiden kaltaisia mekanismeja ja nopeutetaan teollisuuden vähähiilistämistä. Toteuttaessaan teollisuuden vähähiilistämispankin toista vaihetta komission olisi pyrittävä varmistamaan tehokas ja laadukas maantieteellinen kattavuus kaikkialla unionissa. Euroopan teollisuuden vähähiilistämisen vauhdittamiseksi ja jokaisen euron ohjaamiseksi investointeihin jo varhaisessa vaiheessa teollisuuden vähähiilistämispankin on toimittava nopeasti. Kun investointikannustin on käyttänyt kaikki sille osoitetut päästöoikeudet, teollisuuden vähähiilistämispankin olisi avattava toinen vaihe, jolla varmistetaan teollisuuden vähähiilistämisen tukeminen hyvissä ajoin ennen vuotta 2031.

(64)Komission olisi maksimoitava teollisuuden vähähiilistämispankin ja Euroopan kilpailukykyrahaston välinen synergia, jotta voidaan varmistaa teollisuuden vähähiilistämisen johdonmukainen ja tehostettu tukeminen ja edistää samalla ilmasto- ja kilpailukykytavoitteiden saavuttamista. Tätä varten hankkeille, jotka täyttävät kaikki teollisuuden vähähiilistämispankista myönnettävän tuen edellytykset, olisi myönnettävä ehdotettu ”kilpailukykymerkki”, mikä helpottaisi täydentävän rahoituksen saantia.

(65)Modernisaatiorahastolla on keskeinen rooli oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden varmistamisessa, kun se tukee pienituloisempia jäsenmaita niiden siirtyessä ilmastoneutraaliin talouteen. Sen yhdenmukaistamiseksi unionin vuoden 2040 kehyksen kanssa ja vaikuttavuuden parantamiseksi on tehtävä kohdennettuja mukautuksia. Modernisaatiorahastolle osoitetaan 2,0 prosenttia päästökauppajärjestelmän päästökaton kokonaismäärästä, jolloin se voi varmistaa resurssien tasapuolisen jakautumisen ja optimoida tuen sinne, missä sitä eniten tarvitaan, ja ottaa samalla huomioon jäsenvaltioiden kehittyvät taloudelliset valmiudet. Vuoden 2040 ilmastotavoitteen saavuttamisen edellyttämän teollisuuden vähähiilistämisen nopeuttamiseksi edunsaajajäsenvaltioille olisi osoitettava lisäksi 0,5 prosenttiyksikköä päästökauppajärjestelmän päästökatosta teollisuuden vähähiilistämispankin kautta. Näin voidaan laajennetun soveltamisalan myötä antaa rahoitustukea entistä useammille innovatiivisille ja skaalautuville ratkaisuille, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä päästöjen vähentämiseksi energiavaltaisessa teollisuudessa ja sähköntuotannossa, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, hiilidioksidin talteenotto ja käyttö sekä sähköistäminen, ja samalla varmistaa päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen tehokas käyttö. Lisäksi modernisaatiorahaston tuensaajien käytettävissä olevat päästöoikeudet, jotka jaetaan uudelleen 10 prosentin osuudella solidaarisuuden vuoksi, olisi kanavoitava modernisaatiorahaston kautta, jotta niiden vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Samasta syystä muiden jäsenvaltioiden, jotka hyötyvät 10 prosentin solidaarisesta uudelleenjaosta, olisi käytettävä nämä päästöoikeudet huutokauppatuloilla rahoitettavien menojen painopistealoihin. Jäsenvaltioiden olisi voitava lisäksi vapaaehtoisesti siirtää huutokaupattavista määristään ylimääräisiä päästöoikeuksia modernisaatiorahastoon, jotta ne voisivat entistä joustavammin suunnata resursseja vaikuttaviin vähähiilistämistoimiin. Edellytykset ja jakoperuste olisi saatettava ajan tasalle uusimpien saatavilla olevien tietojen (2022–2024) perusteella, ja niihin olisi sisällytettävä 75 prosentin BKT-raja asukasta kohden ja päästöintensiteetti. Näin otetaan huomioon uusimmat talous- ja päästötiedot sekä varmistetaan, että eniten siirtymäkauden tukea tarvitsevat jäsenvaltiot hyötyvät edelleen. Modernisaatiorahaston soveltamisalaa olisi laajennettava, jotta voidaan helpottaa teollisuuden vähähiilistämistä, mukaan lukien tarvittaessa tuki investoinneille hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön sekä kohtuuhintaisten vähähiilisten lannoitteiden tuotantoon. Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi modernisaatiorahastosta myönnettävä tuki olisi pantava täytäntöön asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 67 mukaisesti.

(66)Tähän direktiiviin olisi sisällyttävä vahvoja suojatoimia, jotka koskevat oikeusvaltioperiaatetta,, sellaisena kuin se on vahvistettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 2 artiklan a alakohdassa, jotta voidaan suojata modernisaatiorahaston varoja. Jos näitä periaatteita rikotaan, olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 6 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

(67)EU:n päästökauppajärjestelmän maantieteellisen soveltamisalan laajentamiseen ilmailutoiminnan osalta olisi direktiivin 2003/87/EY 28 b artiklan 3 kohdan mukaisesti liityttävä ilma-alusten käyttäjien mahdollisuus vähentää kustannukset, jotka ovat aiheutuneet kansainvälisen lentoliikenteen päästöjärjestelmän (CORSIA) mukaisesta hyvityksestä Euroopan ulkopuolisilla reiteillä, EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisesta palautusvelvoitteesta, jotta vältetään kaksinkertaisen maksun periminen. Tällaisiin vähennyksiin olisi sovellettava yhdenmukaistettuja sääntöjä, ja vähennyksen laskemisessa olisi sen vuoksi käytettävä direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksytyssä hiilimarkkinakertomuksessa julkaistuja hyvitysten ja päästöoikeuksien arvoja. Niiden hyvitysten arvon, jotka hyväksytään 11 a artiklan nojalla, olisi perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin hintaindekseihin.

(68)Hiilidioksidin geologinen varastointi turvallisiin ja pysyvästi valvottuihin paikkoihin on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää teollisuuden päästöjä merkittävästi. Kolmansissa maissa sijaitsevien varastointipaikkojen saavutettavuus ja sijainti lähellä EU:n teollisuuskeskuksia voisi vähentää kuljetuskustannuksia, minimoida vuotoriskit ja nopeuttaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin käyttöönottoa verrattuna kauempana sijaitseviin tai vähemmän kehittyneisiin varastointivaihtoehtoihin ja siten edistää EU:n teollisuuden vähähiilistämispolkua. Varastointi kolmansissa maissa olisi kuitenkin sallittava ainoastaan, jos käytössä on riittävät takeet seurannan, raportoinnin ja todentamisen) osalta ja direktiivissä 2009/31/EY vahvistettujen sääntöjen osalta; 25 artiklan mukaisesti EU:n päästökauppajärjestelmään kytketyn järjestelmän kanssa vastavuoroisuuden perusteella vuodesta 2031 alkaen edellyttäen, että kyseisiä laitoksia ei käytetä tehostettuun öljyn tai kaasun talteenottoon.

(69)Nykyisen EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisesti hiilidioksidipäästöt kirjataan talteenottopaikassa (tuotantoketjun alkupäässä), mikä tarkoittaa, että hiilidioksidia talteen ottavien laitosten on palautettava päästöoikeuksia määrä, joka kattaa kaikki niiden aiheuttamat päästöt, paitsi jos hiilidioksidi varastoidaan pysyvästi geologisesti tai tuotteisiin. Tämä ei edistä niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu EU:n teollisessa hiilenhallintastrategiassa, jonka pyrkimyksenä on lisätä hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä keskeisenä keinona vähentää hiilidioksidipäästöjä aloilla, joilla päästöjen vähentäminen on vaikeaa, kuten sementin, teräksen ja kemikaalien tuotannossa, sekä varmistaa vaihtoehtoisten hiiliraaka-aineiden saatavuus. Jätteenpolton sisällyttäminen tarkoittaa, että hiilen hinnoittelu kattaa tuotteen elinkaaren useimmat vaiheet, joissa käytetään talteenotettua hiiltä, ja päästöt voidaan näin kirjata päästöjen syntypaikalla tuotteista ilmakehään ilman merkittävää kirjaamatta jättämisen riskiä. Näin ollen tapauksissa, joissa hiilidioksidi otetaan talteen ja sitä käytetään väli- tai lopputuotteissa, joista hiili odotetaan vapautettavan uudelleen EU:n päästökauppajärjestelmän jo kattamissa toimissa, kuten synteettisten polttoaineiden, kemikaalien tai muiden teollisten raaka-aineiden tuotannossa, palautusvelvoitetta olisi lykättävä sen sijaan, että se poistettaisiin, siihen saakka, kunnes hiilidioksidi vapautetaan liitteessä I luetellussa prosessissa (tuotantoketjun loppupäässä). Jos hiilidioksidia sen sijaan käytetään suoraan sitomatta sen hiiltä kemiallisesti tuotteeseen, sen käyttö olisi edelleen kirjattava tuotantoketjun alkupäähän sen talteenottopaikassa, koska hiilidioksidin mahdollinen vapautuminen tapahtuu EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella maatalous- ja elintarvike-, lääke- ja palonsammutinalalla tai muiden vastaavien sovellusten yhteydessä. Synteettisiin polttoaineisiin sisältyvän hiilen talteenotto olisi otettava huomioon, kun synteettisiä polttoaineita jaetaan (tuotantoketjun keskivaiheessa), eikä silloin, kun ne poltetaan teollisuuslaitoksissa tai kuljetussektorilla. Jotta voidaan varmistaa, että kaikki hiilidioksidin talteenotto- ja käyttöketjun hiilidioksidipäästöt katetaan, päästökauppajärjestelmän soveltamisala olisi laajennettava koskemaan talteen otetun hiilen käyttötarkoituksiin liittyvät hiilidioksidin talteenotto, talteen otetun hiilen käsittely, nesteyttäminen ja vastaavat palvelut sekä talteen otetun hiilen kuljetus käyttötarkoituksiin, lukuun ottamatta suoraan käyttöön tarkoitettua hiilidioksidia. Komissiolle olisi annettava valtuudet laatia luettelo niistä hiilidioksidin talteenotto- ja käyttösovelluksista, joista hiilen odotetaan vapautuvan uudelleen päästökauppajärjestelmän jo kattamissa toimissa. Lisäksi olisi tunnustettava hiilidioksidin pysyvä talteenotto fyysisissä kohteissa, jotka eivät ole tuotteita. Kun otetaan huomioon epävarmuus kunkin käyttötyypin käyttöiän loppuvaiheen käsittelystä, komissiolle olisi myös annettava valtuudet vahvistaa vähimmäistasot EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella palauttamisen riskille, ja komissio voi ottaa käyttöön toimenpiteitä, kuten osittaisia palautusvelvoitteita, sellaisten tapausten varalta, joissa kynnysarvo lähes ylittyy.

(70)Yhdyskuntajätteen polttolaitosten päästöt ovat merkittäviä, ja niihin on vuodesta 2024 alkaen sovellettu tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvelvollisuutta ja lisäksi on edellytetty, että 31. heinäkuuta 2026 mennessä arvioidaan, onko mahdollista sisällyttää ne kokonaan EU:n päästökauppajärjestelmään. Tämän arvioinnin perusteella katsotaan, että on asianmukaista ja toteutettavissa muuttaa direktiiviä 2003/87/EY niin, että yhdyskuntajätteen polttolaitosten päästöt sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään. EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen yhdyskuntajätteen polttoon osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyy kiertotalouspolitiikan vahvistaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) [..../..] ja kiertotaloussäädöksen 68 mukaisesti ja jota täydennetään mahdollistavilla edellytyksillä, kannustaa koko talouden laajuiseen vähähiilistämiseen, materiaalien ja hiilen kiertotalouteen sekä tasapuolisiin toimintaedellytyksiin eri alojen sisällä ja niiden välillä. Yhdyskuntajätteen polttamisen sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään edistää kilpailukykykompassissa ja puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa esitettyjä tavoitteita, jotka koskevat talouden vähähiilistämistä, kiertotalouteen siirtymisen nopeuttamista ja selkeän yhteyden luomista vähähiilistämistä ja kiertotalouden lisäämistä koskevien kannustimien välillä, ja näin parannetaan EU:n taloudellista turvallisuutta, häiriönsietokykyä ja kilpailukykyä. Hiilen hintasignaali täydentää kiertotalouspolitiikan toimenpiteitä, sillä se toimii taloudellisena kannustimena ja tukena, jolla edistetään hiilen talteenoton liiketoimintaedellytyksiä. Hiilen talteenotto on yksi tärkeimmistä vähähiilistämispoluista, joilla pyritään saavuttamaan vuodelle 2050 asetettu koko talouden laajuinen ilmastokestävyystavoite. Samalla vähennetään polttamisesta aiheutuvia fossiilisia päästöjä, vauhditetaan pysyviä hiilenpoistoja biogeenisistä päästöistä ja tuetaan koko talouden vähähiilistämistä. Jätteenpolttoa koskeva hiilen hintasignaali tukee materiaalikierron lisäämisen kaupallista kannattavuutta entisestään, vähentää jätteen käsittelystä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja tuottaa kierrätysmateriaaleja, joilla voidaan korvata hiili-intensiivisempiä ensiömateriaaleja. Lisäksi EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen tasoittaa teollisuuslaitosten ja puhtaan energiantuotannon toimintaedellytyksiä, koska sillä yhdenmukaistetaan hiilen hintasignaali rinnakkaispolton, sähköntuotannon ja kaukolämmön tuotannon kanssa, jotka jo kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin.

(71)Hiilen hintasignaali ja kiertotalouspolitiikka vahvistavat toisiaan. EU:n jätedirektiivissä 2008/98/EY 69 vahvistetussa jätehuollon hierarkiassa asetetaan jätteen loppukäsittelyyn, mukaan lukien jätteenpolttoon, nähden etusijalle jätteen syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrätys ja hyödyntäminen ja korostetaan tarvetta vähentää jätteen ympäristövaikutuksia kaikissa sen elinkaaren vaiheissa. Hiilen hinnalla täydennetään sääntely- ja finanssipoliittisia toimia yhdenmukaistetulla kannustimella ja tuetaan jätehuoltoa jätehierarkian korkeampien tasojen mukaisesti tehostamalla jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöön valmistelua, erilliskeräystä, lajittelua ja kierrätystä. Materiaalikierron lisääminen puolestaan vähentää jätteen käsittelyn kasvihuonekaasupäästöjä ja hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien uusien materiaalien käyttöä. Jätteenpoltossa syntyvät hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan riipu ainoastaan jätteenpoltosta ja toiminnanharjoittajien suorittamasta esikäsittelystä. Näihin päästöihin vaikuttavat myös tuotantoketjun alkupään toimet, kuten kierrätys-, uudelleenkäyttö- ja kompostointi-infrastruktuurin saatavuus ja käyttö; kierrätettävien ja hyödynnettävien materiaalien erilliskeräysjärjestelmien tehokkuus; laajuus, jossa kotitaloudet, kaupalliset toimijat ja viranomaiset lajittelevat jätteet niiden syntypaikalla; tuotteiden ja materiaalien kulutusmallit; sekä tavaroiden suunnittelu ja käyttöikä. Siksi asetuksen (EU) [..../..] [kiertotaloussäädös] mukaisilla täydentävillä jätepolitiikkatoimilla pyritään varmistamaan kokonaisvaltainen lähestymistapa edistämällä sisämarkkinoita sekä uusiomateriaalien ja kiertotalousratkaisujen kysyntää, tukemalla investointeja kierrätyskapasiteettiin, vähentämällä käytetyn raaka-aineen kaatopaikalle sijoittamista ja polttamista sekä ottamalla käyttöön tuotantoketjun alkupään tuottajiin kohdistuvia toimenpiteitä, kuten ekosuunnitteluvaatimukset ja laajennetun tuottajan vastuun vahvistaminen.

(72)Liitteeseen I olisi lisättävä jätteenpolttoa ja jätettä käyttävää rinnakkaispolttoa koskeva uusi toimintojen luokka. Tämän toiminnan soveltamisalaan kuuluvat laitokset olisi määriteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU olevan jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten määritelmän mukaisesti, kun on kyse vaarattomasta jätteestä. Tämä uusi toimintojen luokka kattaa rinnakkaispoltosta aiheutuvat päästöt, jotka kuuluivat jo direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan polttoaineiden polttamisen toiminnon osana 70 , jotta jätteenpoltto ja jätettä käyttävä rinnakkaispoltto kuuluvat jatkossa saman toiminnon piiriin. Lisäksi yhdyskuntajätettä polttavat yksiköt olisi sisällytettävä jonkin EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvan toiminnan kasvihuonekaasujen päästölupiin. Tätä varten nykyinen tällaisia yksiköitä koskeva poikkeus olisi poistettava direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevasta 5 kohdasta. Jätteiden hyödyntäminen kemiallisen kierrätyksen avulla, mukaan lukien lämpökäsittelyprosesseilla, kuten pyrolyysi tai kaasutus, eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamisen piiriin, jos käsittelystä syntyviä aineita ei sen jälkeen polteta. Jotta voidaan varmistaa sääntelyn johdonmukaisuus, ottaa huomioon jätteen erityispiirteet raaka-aineena ja edistää ympäristötavoitteiden toteutumista luotettavilla ja kattavilla toimilla sekä välttää kynnysarvovaikutuksia, joita jätteen ohjautuminen pienempiin ja tehottomampiin laitoksiin aiheuttaa, tämän toiminnan kapasiteettina ilmaistu kynnysarvo olisi yhdenmukaistettava direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevan 5.2 kohdan a alakohdan kanssa, joka koskee laitoksia, joiden kapasiteetti ylittää kolme tonnia tunnissa. Täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2066 olisi vastaavasti tarkistettava ja saatettava ajan tasalle yhdyskuntajätteen polttolaitosten päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevien sääntöjen osalta.

(73)Vaarallisen jätteen polttaminen eli pääasiassa vaarallista jätettä käsittelevät polttolaitokset tai rinnakkaispolttolaitokset olisi edelleen jätettävä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, koska hiilen hintasignaalin ei odoteta kannustavan kustannustehokkaaseen vähähiilistämiseen. Tiukat sääntelylliset, tekniset ja toiminnalliset vaatimukset rajoittavat sellaisten vaarallisten materiaalien vaihtoehtoisia käsittelytapoja, joita ei voida turvallisesti kierrättää, hyödyntää tai käsitellä muilla tavoin. Toimijoilla ei myöskään ole merkittäviä mahdollisuuksia tuottaa pysyviä hiilenpoistoja, koska biogeenisen hiilen osuus vaarallisten jätteiden virroissa on vähäinen. Nykyinen sääntelykehys, jätteenpolton tekniset ja toiminnalliset erot ja vaarallisen jätteen polttamisen korkeat kustannukset rajoittavat riskiä yhdyskuntajätteen ohjautumisesta vaarallisen jätteen polttolaitoksiin.

(74)Jotta varmistettaisiin alan sujuva siirtymä EU:n päästökauppajärjestelmässä, järjestelmän piiriin vuodesta 2031 alkaen kuuluvien yhdyskuntajätteen polttolaitosten olisi alettava vähitellen palauttaa päästöoikeuksia vuosina 2031–2034 raportoitujen todennettujen päästöjen osalta. Tätä vaiheittaista integraatiota ei olisi sovellettava laitoksiin, jotka jo kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Useat syyt puoltavat sääntöjen noudattamista koskevan velvoitteen vaiheittaista käyttöönottoa välittömän täyden käyttöönoton sijaan. Soveltamisen aloittaminen vuonna 2031 mahdollistaa teknisen ja hallinnollisen valmistelun, erityisesti sellaisten seuranta- ja raportointisääntöjen kehittämisen, jotka soveltuvat paremmin yhdyskuntajätteen polttamiseen ja joissa myös tehdään ero biomassan ja fossiilisten päästöjen välillä. Vaiheittainen siirtymä vuodesta 2031 alkaen mahdollistaa ennustettavuuden toiminnanharjoittajien ja paikallisviranomaisten suunnittelussa ja investoinneissa, myös paikallisviranomaisten ja jätteenpolttolaitosten välisten sopimusjärjestelyjen mukauttamisen osalta. Se mahdollistaa myös laitosten ja paikallisviranomaisten päästövähennystoimenpiteisiin tekemien investointien tukemisen ennakkoon, myös päästökauppajärjestelmän tuloilla. Myös palautusvelvoitteen asteittainen käyttöönotto yhdyskuntajätteen polttamisen osalta tukee direktiivin 1999/31/EY 71 5 artiklan 5 kohdassa säädetyn jätteen kaatopaikkasijoitusta koskevan tavoitteen saavuttamista. Samalla se mahdollistaa sellaisten täydentävien kiertotalouspolitiikkatoimien tehostamisen unionin, kansallisella ja paikallisella tasolla, joilla tuetaan jätteen syntymisen ehkäisemistä, jätteen määrän vähentämistä sekä jätteen keräystä, lajittelua ja kierrätystä, vähennetään kaatopaikkasijoittamista ja vältetään tahattomia seurauksia, jotka ohjaisivat jätteitä jätehierarkian vastaisesti. Järjestelmän ympäristövaikutusten toteutumisen turvaamiseksi tämän alan päästöoikeuksien enimmäismäärään lisättävien päästöoikeuksien määrän olisi oltava oikeassa suhteessa palautusvelvoitteen asteittaiseen kasvuun kyseisinä vuosina. Yhdyskuntajätteen polton sisällyttämistä koskevat luvut olisi johdettava alaa koskevista, direktiivin 2003/87/EY mukaisesti unionissa sekä ETA- ja EFTA-maissa raportoiduista vuoden 2024 tiedoista, joita olisi mukautettava raportoitujen tietojen ja kapasiteetin arvioitua kehitystä koskevien ennusteiden perusteella vuodesta 2024 vuoteen 2031. Koko unionin päästöoikeuksien määrään kyseisen alan osalta lisättävien päästöoikeuksien määrä olisi suhteutettava vuosina 2031–2034 tapahtuvaan asteittaiseen käyttöönottoon. Määrän olisi oltava 25 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä vuonna 2031, 50 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä lineaarisella vähennyskertoimella mukautettuna vuonna 2032, 75 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä lineaarisella vähennyskertoimella mukautettuna vuonna 2033 ja 100 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä lineaarisella vähennyskertoimella mukautettuna vuodesta 2034 alkaen. Vuodesta 2035 alkaen yhdyskuntajätteen polttolaitosten olisi palautettava se määrä päästöoikeuksia, joka vastaa niiden kaikkia edeltävältä vuodelta ilmoittamia todennettuja päästöjä.

(75)Jotta varmistetaan edelleen siirtymän sujuvuus, niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltio on ottanut käyttöön vastaavia toimenpiteitä, joilla saavutetaan yhdyskuntajätteen polttamisen sisällyttämistä direktiiviin 2003/87/EY koskevat tavoitteet, olisi otettava käyttöön väliaikaisen soveltamatta jättämisen mahdollisuus vuoden 2035 loppuun saakka. Jotta varmistetaan yhteensopivuus vähähiilistämisen kanssa, materiaalien ja hiilen kiertotalous sekä tasapuoliset toimintaedellytykset, mainitun poikkeuksen soveltamismahdollisuuden olisi oltava käytettävissä ainoastaan, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että se täyttää vähintään kaksi seuraavista kolmesta edellytyksestä: sillä on käytössä vastaava kansallinen hiilivero, jonka verokanta on korkeampi kuin keskimääräinen huutokauppahinta asianomaisen vuoden osalta; se on saavuttamassa yhdyskuntajätteen kierrätystä koskevat unionin tavoitteet, joista säädetään direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 2 kohdan d ja e alakohdassa; ja se on saavuttamassa yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoitusta koskevan tavoitteen, josta säädetään direktiivin 1999/31/EY 5 artiklan 5 kohdassa. Järjestelmän vakauden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi pyyntö asiaankuuluvine tietoineen, jotka osoittavat, että vähintään kaksi kolmesta edellytyksestä täyttyy, olisi annettava komissiolle tiedoksi viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2029. Tämän poikkeuksen väliaikainen luonne on tärkeä, jotta voidaan varmistaa yhteensopivuus sen kanssa, että päästöjen kirjaaminen siirretään hiilidioksidin talteenotosta ja hyödyntämisestä välituotteissa tai lopputuotteissa päästöjen syntypaikalle tuotteista ilmakehään ilman merkittävää kirjaamatta jättämisen riskiä.

(76)Kun otetaan huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tunnustetut unionin syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja pysyvät rajoitteet sekä niiden rajoitteet kattavan, laajan mittakaavan jätehuoltoekosysteemin toteuttamisessa ja etäisyys kierrätysmarkkinoilta, jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus vapauttaa syrjäisimmillä alueilla sijaitsevat laitokset tilapäisesti direktiivin 2003/87/EY mukaisesta jätteenpolttoa ja jätettä käyttävää rinnakkaispolttoa koskevasta päästöoikeuksien palauttamisvelvollisuudesta.

(77)Jotta voidaan saada aikaan merkityksellisiä käyttäytymisen muutoksia jätteen arvoketjun kaikissa vaiheissa ja varmistaa hiilen hinnan tehokkuus kiertotalouden ja vähähiilisten ratkaisujen edistämisessä, on tärkeää, että hintasignaali näkyy hinnoittelumekanismeissa ja välittyy kohdennettujen toimenpiteiden ja toimintapolitiikkojen kautta, joilla on myönteinen ohjausvaikutus ja joilla tarjotaan kotitalouksille ja muille kuin kotitalousasiakkaille sekä kannustin että mahdollisuus välttää sekajätteen loppukäsittelystä aiheutuvat kustannukset jätteen syntymisen ehkäisemisen, jätteen vähentämisen ja lajittelun avulla. Tällaisia toimenpiteitä, joilla on todistetusti myönteinen vaikutus jätteen vähentämiseen, lajitteluun ja kierrätykseen, ovat esimerkiksi mukautetut porttimaksut, maksa itse omat jätekustannuksesi (pay-as-you-throw) -järjestelmät, painoon perustuvat ja älykkäät keräysjärjestelmät, panttijärjestelmät ja pakolliset erilliskeräysjärjestelmät tietyille jätevirroille. Näitä toimenpiteitä olisi täydennettävä vahvistamalla ”saastuttaja maksaa” -periaatteen soveltamista tuotantoketjun alkupäässä esimerkiksi vahvistetuilla ja yhdenmukaistetuilla laajennettua tuottajan vastuuta koskevilla järjestelmillä ja ekosuunnitteluvaatimuksilla. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä päästökaupasta saatavia tuloja tukeakseen toimivaltaisia viranomaisia, erityisesti paikallisviranomaisia, jotka osallistuvat yhdyskuntajätteen keräämiseen ja loppukäsittelyyn, kiertotalouden toimenpiteiden toteuttamisessa. Näin voidaan ohjata jätteen loppukäsittelyä jätehierarkian mukaisesti, hallita kotitalouksille aiheutuvia vaikutuksia ja varmistaa jätesektorin sujuva siirtymä, jossa tasapainotetaan ympäristöhyödyt ja kiertotalous jätteen käsittelystä julkisena palveluna aiheutuvien kustannusten kanssa.

(78)Kun hiilen hinta laajennetaan koskemaan myös yhdyskuntajätteen polttamista, siihen olisi liityttävä tehokkaita toimenpiteitä kaatopaikalle sijoittamisen vähentämiseksi edelleen ja sellaisten tahattomien vaikutusten välttämiseksi, jotka ohjaisivat jätteitä jätehierarkian vastaisesti. Tätä riskiä lieventää se, että jätteenpoltosta aiheutuvilla kestävän biomassan päästöillä on nollaluokitus, mikä vähentää kannustinta välttää hiilen hintaa ohjaamalla orgaanista jätettä kaatopaikalle, jossa se on metaanin pääasiallinen lähde. Riski fossiilipohjaisten materiaalien ohjautumisesta kaatopaikalle on kuitenkin edelleen olemassa, jos sääntelyyn tai verotukseen perustuvaa kaatopaikkapolitiikkaa ei ole. Näin ollen on erittäin tärkeää toteuttaa tehokkaasti kaatopaikalle sijoitettavan yhdyskuntajätteen osuuden vähentämistä enintään 10 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä koskevia toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä, joista säädetään direktiivissä 1999/31/EY, ja valvoa niiden noudattamista. Lisäksi kaatopaikalle sijoitetun yhdyskuntajätteen osalta olisi otettava käyttöön seuranta-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointisäännöt metaanipäästöjen kehityksen seuraamiseksi sen jälkeen, kun päästökauppajärjestelmä on ulotettu kattamaan kaikki yhdyskuntajätteen polttamisesta aiheutuvat päästöt. Kaatopaikoista peräisin olevien päästömäärien määrityksessä on edelleen suurta epävarmuutta. Näin ollen olisi ensin luotava yhdenmukaistetut seuranta- ja raportointipuitteet standardoitujen, luotettavien ja varmennettujen päästötietojen keräämiseksi, jotta voidaan varmistaa järjestelmän luotettavuus. Tarkkojen seuranta- ja raportointisääntöjen laatiminen edellyttää, että ensinnäkin kehitetään kaatopaikoille parhaat käytettävissä olevat tekniikat, joilla varmistetaan ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen, sääntelyn johdonmukaisuus ja kehittyneiden seurantatyökalujen, myös mittaus- ja mallinnusmenetelmien, käyttö. Toiseksi on kehitettävä kattavat kaatopaikkaluettelot, jotta voidaan estää järjestelmän kiertäminen ja varmistaa sen tehokkuus. Tätä varten komission olisi raportoitava 31 päivään heinäkuuta 2029 mennessä näiden mahdollistavien edellytysten täyttymisestä, jotta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä voidaan kehittää vuoteen 2031 mennessä, kun yhdyskuntajätteen polttamisen vaiheittainen käyttöönotto alkaa. Jos jokin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, EU:n päästökauppajärjestelmän laajentamista kaatopaikoille olisi lykättävä raportoinnin, seurannan ja todentamisen osalta vuodesta 2031 vuoteen 2034, jolloin yhdyskuntajätteen polttaminen on täysin integroitu järjestelmään, jotta saadaan lisäaikaa kyseisten edellytysten täyttämiseen. Komission olisi tarkasteltava direktiiviä 2003/87/EY uudelleen 31 päivään joulukuuta 2034 mennessä tämän kehityksen ja mahdollisten tahattomien seurausten osalta.

(79)Hiilidioksidia voidaan ottaa talteen varastoitavaksi ja käytettäväksi laitoksissa, joiden päästöt ovat peräisin fossiilisten ja nollaluokituksen saaneiden lähteiden yhdistelmästä, kuten kestävän biomassan polttamisesta, jolla on nollaluokitus EU:n päästökauppajärjestelmässä. Koska nollaluokituksen saaneista lähteistä ja fossiilisista lähteistä peräisin olevaa hiilidioksidia käsitellään eri tavoin EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamisen määrittämiseksi, poistumien tuottamisen tai synteettisten polttoaineiden tuotannon osalta on tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt siitä, missä järjestyksessä hiilidioksidin eri tyyppien katsotaan otetun talteen ja miten niiden päästöt otetaan huomioon hiilen talteenoton, kuljetuksen, käytön ja varastoinnin ketjussa.

(80)EU:n päästökauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan ja hallinnoinnin varmistamiseksi on aiheellista myöntää komissiolle enintään viisi miljoonaa päästöoikeutta unionin päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Kun otetaan huomioon EU:n päästökauppajärjestelmän käyttäjien lukumäärän ja sen kattaman alueen kasvu, unionin rekisterissä olevien päästöoikeuksien arvon nousu ja turvallisuuteen liittyvien haasteiden lisääntyminen, kyseisiä tuloja olisi käytettävä erityisesti unionin rekisterin moitteettoman toiminnan, hallinnoinnin ja turvallisuuden varmistamiseen. EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamisen ja tällä direktiivillä käyttöön otettujen muutosten vuoksi on aiheellista varmistaa, että kyseisiä tuloja voidaan käyttää muihin EU:n päästökauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan ja hallinnoinnin varmistamisen osa-alueisiin, kuten päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen liittyvien investointien ehdollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoon sekä laadukkaiden ja luotettavien kansainvälisten hyvitysten ostovälineen toimintaan. Komission olisi täsmennettävä näiden tulojen käyttöä koskevat ehdot, säännöt ja menettelyt delegoiduissa säädöksissä.

(81)Jotta päästöjä, jotka aiheutuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 72 säädettyjen kestävyyskriteerien ja biomassan käytön kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien mukaisen biomassan käytöstä, ja muita päästökauppajärjestelmän päästöjä, jotka ovat saaneet nollaluokituksen, kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ilmakehästä tai nollan päästökertoimen lähteistä talteen otetun hiilidioksidin päästökertoimen olisi myös oltava nolla, kun se vapautuu päästökauppajärjestelmään kuuluvassa toiminnassa. Jotta päästöjä, jotka aiheutuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 73 säädettyjen kestävyyskriteerien ja biomassan käytön kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien mukaisen biomassan käytöstä, ja muita päästökauppajärjestelmän päästöjä, jotka ovat saaneet nollaluokituksen, kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ilmakehästä tai nollan päästökertoimen lähteistä talteen otetun hiilidioksidin päästökertoimen olisi myös oltava nolla, kun se vapautuu päästökauppajärjestelmään kuuluvassa toiminnassa. Poikkeuksena tästä samaan hiilidioksidiin olisi sovellettava palautusvelvollisuutta, jos hiilidioksidia vapautuu vuotamalla, tuuletusaukkojen kautta tai muutoin pysyvästä geologisesta varastointipaikasta, koska hiilidioksidista on tällöin saatu negatiivisen päästön hyvitys asetuksen (EU) 2024/3012 nojalla, jolloin vastuu vapautumisesta perustuu EU:n päästökauppajärjestelmään.

(82)Komissio on arvioinut kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen tinkimättömyyttä ympäristön kannalta direktiivin 2003/87/EY 28 b artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseinen raportti osoitti, että CORSIA-järjestelmää ei ole vahvistettu ja että päästökauppadirektiivin 25 a artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä lueteltujen valtioiden osuus kansainvälisen ilmailun päästöistä on alle 70 prosenttia. EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa olisi sen vuoksi laajennettava syrjimättömällä tavalla direktiivin 2003/87/EY 28 b artiklan 3 kohdan mukaisesti koskemaan kaikkia lentoja, jotka lähtevät ETA:lla sijaitsevalta lentopaikalta ja laskeutuvat kolmannessa maassa sijaitsevalle lentopaikalle, joka sijaitsee enintään 5 000 kilometrin päässä unionin maantieteellisen keskipisteessä sijaitsevasta suurimmasta lentopaikasta. Kaikkia näillä reiteillä toimivia lentoyhtiöitä olisi kohdeltava tasapuolisesti. Lisäksi vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ja tiivistymisvanoihin tarkoitetun EU:n päästökauppajärjestelmän tuen olisi oltava kaikkien lentoyhtiöiden saatavilla kyseisillä reiteillä. Tämä soveltamisala vastaa noin puolta Euroopan keskipisteen ja kauimmaisimpien lentopaikkojen välisestä enimmäismatkasta, kun otetaan huomioon analyysit, joiden mukaan tällaiset reitit ovat alttiimpia mahdollisille solmukohtavuodoille. Tätä kattavuutta olisi sovellettava neljän vuoden ajan vuodesta 2029 eikä vuodesta 2027 alkaen, ja sen olisi oltava riippuvainen vuonna 2032 tehtävästä uudelleentarkastelusta.

(83)Direktiiviä 2003/87/EY olisi muutettava siten, että ICAOn CORSIA-järjestelmä voidaan panna täytäntöön unionin lainsäädännössä vuodesta 2026 vuoteen 2035 ulottuvalla kaudella ja jotta voidaan varmistaa, että ilmailuala kokonaisuudessaan tekee oikeudenmukaisen osuutensa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisessa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Euroopan ulkopuolisesta kansainvälisestä lentoliikenteestä aiheutuvia päästöjä oli tarkoitus rajoittaa tammikuusta 2021 alkaen maailmanlaajuisilla markkinaperusteisilla toimilla, ja Euroopan parlamentti ja neuvosto asettivat edellytykset sen arvioimiseksi, onko kyseinen järjestelmä riittävä ilmastonmuutoksen torjumiseksi vai olisiko sitä täydennettävä. Kun CORSIAn toiminnan tulokset kompensoinnin osalta ovat tiedossa vuonna 2032, CORSIAn täytäntöönpanoa olisi arvioitava ilmailualan osalta tärkeimmissä maissa, joille se on pakollista ICAOn vahvistamien CORSIAn sääntöjen nojalla. Jos CORSIA osoittautuu tavoitetasoltaan riittäväksi, tehokkaaksi ja menestyksekkääksi, EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkaan hiilen hinnoittelun soveltamisalaa olisi rajoitettava ETA:n sisäisiin lentoihin sekä ETA:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan, Sveitsin, Gibraltarin ja muiden päästökauppajärjestelmä palveluna käyttävien maiden välisiin lentoihin.

(84)Jotta voidaan rajoittaa lisätiukennuksia, joita EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan maantieteellisestä laajentamisesta aiheutuu ilmailulle ja ottaen huomioon, että ilmailun päästöt ovat olleet kasvussa, on uusimmat saatavilla olevat päästötiedot huomioon ottaen aiheellista lisätä ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärää suhteessa päästöihin, jotka on vastikään sisällytetty järjestelmän soveltamisalaan. Näistä päästöoikeuksista olisi varattava lisätukea ilmailun ilmastovaikutusten vähentämiseksi kestävien lentopolttoaineiden, sähköistämisen ja tiivistymisvanojen kustannustehokkaan torjumisen avulla. Ilmailutoiminnan päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi kuitenkin vähennettävä määrällä, joka vastaa ilma-alusten käyttäjien palautusvelvollisuudesta vähentämien päästöjen määrää, jotta voidaan ottaa huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat CORSIAn mukaisista päästöhyvityksistä, koska nämä päästöt eivät enää kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin.

(85)Ilma-alusten käyttäjien jättämistä direktiivin 2003/87/EY liitteen I soveltamisalan ulkopuolelle koskevan raja-arvon alentaminen johtaa siihen, että useat pienten ilma-alusten käyttäjät lisätään direktiivin soveltamisalaan. Jotta voidaan ottaa huomioon tällaisten pienten ilma-alusten käyttäjien rajalliset hallinnolliset valmiudet, olisi korotettava kynnysarvoa, jonka ylittyessä voidaan käyttää yksinkertaistettuja raportointivälineitä. Eurocontrolin raportointityökalu on ollut käytössä useita vuosia, ja sen tarkkuus on kehittynyt korkealle tasolle jatkuvan kehittämisen ansiosta, minkä vuoksi sillä voidaan antaa kaikkien asianomaisten ilma-alusten käyttäjien päästötiedot.

(86)Direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevan toimintoluokan ”vetykaasun (H2) ja synteesikaasun tuotanto, jonka tuotantokapasiteetti ylittää 5 tonnia päivässä” soveltamisalaa ja määritelmää olisi muutettava, jotta voidaan ratkaista toistuvat täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset ja selventää, että vedyn tuotanto kuuluu toiminnon soveltamisalaan aina, kun se ylittää viiden tonnin tuotantokapasiteetin rajan päivässä – myös silloin, kun vetyä tuotetaan pelkästään sivutuotteena.

(87)Liikelentokoneilla liikennöivien ilma-alusten käyttäjien suorittamat lennot on suurelta osin jätetty EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, koska kyseisillä ilma-aluksilla suoritetaan yleensä vähemmän lentoja tai niiden päästöt jäävät direktiivin 2003/87/EY liitteessä I säädettyjen poissulkemiskynnysarvojen alle. Niihin ilma-alusten käyttäjiin, joiden kansainvälisten lentojen päästöt ovat alle 10 000 tonnia hiilidioksidia vuodessa, ei sovelleta ICAOn CORSIA-järjestelmää, ja niiden olisi siksi osallistuttava EU:n päästökauppajärjestelmän kautta. Jotta voidaan varmistaa, että kaikki ilma-alusten käyttäjät osallistuvat ilmastotoimiin, lentojen lukumäärän ei enää tulisi olla peruste EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jättämiselle ja päästöjen kynnysarvoa olisi laskettava ja yksinkertaistettava siten, että kaikille ilma-alusten käyttäjille on yksi yhteinen kynnysarvo. Jotta voidaan kuitenkin varmistaa, että toimivaltaisille viranomaisille aiheutuva hallinnollinen lisärasite pysyy kohtuullisena, on aiheellista vapauttaa hyvin vähän päästöjä tuottavat ilma-alusten käyttäjät EU:n päästökauppajärjestelmän palautusvelvollisuudesta, kun otetaan huomioon myös se vähäinen kumulatiivinen ympäristöhyöty, joka niiden sisällyttämisestä aiheutuisi.

(88)Komission suorittaman varannon tarkistuksen yhteydessä tehty analyysi osoittaa, että markkinoiden supistuessa asteittaisempi päästöoikeuksien vapauttaminen varannosta markkinoille lieventää hintapiikkien riskiä, kun liikkeessä olevien päästöoikeuksien määrä lähestyy alempaa kynnysarvoa. Vuodesta 2028 alkaen olisi otettava käyttöön alhaisempi puskurimuuttuja, jotta päästöoikeuksia voidaan vapauttaa oikeasuhteisesti, kun liikkeessä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on 400 miljoonan ja 300 miljoonan päästöoikeuden välillä.

(89)Jotta voidaan ottaa huomioon kutistuva päästöjen kehityspolku ja varmistaa, että varanto kestää ulkoiset häiriöt ajan mittaan, markkinavakausvarannon vertailuarvoja olisi päivitettävä, jotta varannon sisäänotot ja vapautukset olisivat oikeassa suhteessa markkinakehitykseen. Tätä varten ylempää ja alempaa kynnysarvoa sekä vastaavia puskureita ja vapautettavaa määrää olisi mukautettava vuosittain ja alennettava 4 prosentilla, jotta ne vastaisivat supistuvien markkinoiden kehitystä.

(90)Komission suorittaman varannon uudelleentarkastelun yhteydessä tehty analyysi ja hiilimarkkinoiden kannalta merkityksellinen odotettu kehitys osoittavat, että 24 prosentin sisäänottoaste on täyttänyt tarkoituksensa. Kun otetaan huomioon markkinoiden viimeaikainen ja tuleva kehitys, sisäänottoaste olisi palautettava 12 prosenttiin. Puskurin ylempää kynnysarvoa olisi näin ollen mukautettava vastaavasti.

(91)Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennassa otetaan huomioon ainoastaan kiinteitä laitoksia koskevat tiedot 31 päivään joulukuuta 2023 saakka. Jotta voidaan ottaa huomioon ilmailun päästöoikeuksien historiallinen kysyntä 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana, päästöoikeuksien kokonaismäärän vuotuista laskelmaa olisi mukautettava ilmailualan kumulatiivisen kysynnän huomioon ottamiseksi kyseisellä ajanjaksolla.

(92)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaalla ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla, joka on oikeassa suhteessa koko talouden kasvihuonekaasupäästöjen nettomäärän vähentämistavoitteeseen vuoteen 2040 mennessä, käyttäen laajennettua ja mukautettua unionin laajuista markkinapohjaista mekanismia, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(93)Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset, kun on kyse direktiivin 2003/87/EY 4–7 artiklasta, jotka koskevat kasvihuonekaasujen päästölupien myöntämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista toimivaltaisten viranomaisten toimesta, sekä 10 a artiklan 3 b–3 d kohdasta, jotka koskevat EU:ssa toteutettaviin vähähiilistämisinvestointeihin sovellettavia ehdollisuussääntöjä maksutta jaettavien päästöoikeuksien yhteydessä EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevien suunnitelmien muodon ja sisällön osalta. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/87/EY 3 g a a artiklan mukaisen varaus- ja jakomekanismin yhdenmukainen täytäntöönpano niiden unionin ulkopuolisten satamien ja kolmansien maiden osalta, joihin olisi sovellettava alkuperää koskevia vaatimuksia koskevaa poikkeusta. Komissiolle direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan nojalla annettuja täytäntöönpanovaltuuksia olisi laajennettava, jotta voidaan määritellä, miten nollaluokituksen saaneiden ja muiden kuin nollaluokituksen saaneiden lähteiden yhdistelmästä peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen talteenottojärjestys otetaan huomioon päästöjen laskennassa ja miten synteettisistä polttoaineista syntyvät päästöt lasketaan, sen varmistamiseksi, että päästöt kirjataan ja että kaksinkertainen laskenta vältetään. Lisäksi komissiolle 3 g a artiklan 2 kohdan nojalla annettuja täytäntöönpanovaltuuksia olisi laajennettava, jotta voidaan ottaa huomioon muutokset toimenpiteessä, jolla pyritään edelleen rajoittamaan välttelytarkoituksessa tehtävien satamakäyntien ja konttien jälleenlaivaustoimien siirtämisen riskiä. Toimeenpanovaltuuksia olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(94)Jotta voidaan antaa yleisesti sovellettavia muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen muita kuin keskeisiä osia, komissiolle olisi siirrettävä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 b–3 d kohdassa säädettyjen, maksuttomien päästöoikeuksien jakoon sovellettavien, EU:ssa toteutettavia vähähiilistämisinvestointeja koskevien ehdollisuussääntöjen täydentämistä erityisesti niiden yksityiskohtaisten edellytysten osalta, jotka koskevat yhteenliittymän muodostamista 10 a artiklan 3 d kohdan sääntöjen mukaisesti ja vastuun jakamista toiminnanharjoittajien kesken tällaisessa tapauksessa, 10 a artiklan 3 c kohdan viidennessä ja kuudennessa alakohdassa säädettyjä poikkeuksia koskevien yksityiskohtaisten edellytysten osalta, EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevien suunnitelmien toimittamisen yksityiskohtaisen aikataulun osalta, vähähiilistämisinvestointeja ja merkittäviä päästövähennyksiä koskevien ehtojen toteutumisen osalta sekä maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän taloudellisen arvon määrittelemisen osalta. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY hiilenpoistojen oston ja vastaavien päästöoikeuksien huutokaupan yksityiskohtia koskevia sääntöjä koskevan 9 c artiklan ja innovaatiorahaston ja teollisuuden vähähiilistämispankin toimintaa koskevan 10 c b, 10 c c, 10 c d ja 10 c e artiklan täydentämistä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan täydentämistä niiden ehtojen, yksityiskohtaisten sääntöjen ja menettelyjen osalta, joiden mukaisesti keskushallinto käyttää päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan ja hallinnoinnin kustannusten kattamiseen. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat 12 artiklan 3 b kohdan täydentämistä niiden vaatimusten osalta, joiden perusteella kasvihuonekaasujen voidaan katsoa olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tai kemiallisesti sitoutuneita, sekä toimenpiteiden määrittelemistä porsaanreikien riskin torjumiseksi. Komissiolle olisi siirrettävä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 3 g a a artiklan täydentämistä kestäviä meriliikenteen polttoaineita ja päästöttömiä käyttövoimateknologioita koskevien päästöoikeuksien varaamisen ja jakamisen soveltamisen kannalta välttämättömien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta sekä 3 g a b artiklan täydentämistä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 25 b artiklan täydentämistä palveluna tarjotun päästökauppajärjestelmän toimintaa koskevien sääntöjen osalta sekä mainitun direktiivin 3 g a artiklan 1 kohdan muuttamista niiden jäljellä olevien päästöjen kattamisen osalta, jotka syntyvät matkalla, joka alkaa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyy sellaisen kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, jolle tarjotaan päästökauppajärjestelmää palveluna. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 74 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(95)Direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan h alakohdan muuttamista ja 6 artiklan 4 kohdan ja 10 a artiklan 3 f alakohdan lisäämistä koskevia säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2028 alkaen, jotta päästöoikeuksien myöntämistä ja liiallisten maksutta jaettavien päästöoikeuksien korjauksia koskevia sääntöjä voidaan selkeyttää mahdollisimman pian. Jäsenvaltioiden olisi siksi saatettava kyseisiä artikloja koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään 31 päivään joulukuuta 2027 mennessä. Direktiivin muiden säännösten kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajaksi olisi vahvistettava 31 päivä joulukuuta 2028, jotta asianmukaiseen täytäntöönpanoon voidaan varata riittävästi aikaa. Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 75 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(96)Jotta voidaan varmistaa selkeys jo meneillään olevalla kaudella, jäsenvaltioiden olisi saatettava säännökset, joilla selkeytetään voimassa olevia sääntöjä niiden täytäntöönpanon ja käytännön mukaisesti, osaksi kansallista lainsäädäntöään 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä. Tämä koskee säännöksiä, joilla selkeytetään sääntöjä ja yhdenmukaistetaan niitä käytäntöjen kanssa 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetun uuden osallistujan määritelmän osalta, 6 artiklan 4 kohdan osalta, jossa selvennetään sellaisten laitosten kohtelua, joille myönnetään kasvihuonekaasujen päästöoikeus ensimmäistä kertaa, joiden päästöoikeus peruutetaan ja joille myönnetään uusi päästöoikeus saman maksutta tapahtuvan jaon viisivuotiskauden aikana ja sen jälkeen, kun 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kyseistä kautta koskeva luettelo on toimitettu, sekä direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 4 d kohdan osalta, joka koskee ylimääräisten päästöoikeuksien palauttamista.

(97)Jotta varmistetaan vastaavien varojen oikea-aikainen saatavuus, 10 a artiklan 5 b kohdan ja 7 kohdan muuttamista ja 19 artiklan 1 a kohdan lisäämistä koskevia säännöksiä olisi sovellettava 30 päivästä syyskuuta 2027 alkaen. Kyseiset säännökset koskevat sen 10 a artiklan 5 a kohdassa tarkoitetun lisäyksen käyttämistä, joka on enintään kolme prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä, uusille osallistujille varattavia päästöoikeuksia sekä säännöstä, jonka mukaan komissio voi käyttää päästöoikeuksia unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan ja hallinnoinnin kustannusten kattamiseen. Oikea-aikaisten mukautusten varmistamiseksi myös direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 1 a kohdan muuttamista koskevaa säännöstä, joka koskee CBAM-kertoimen huomioon ottamista, olisi sovellettava 30 päivästä syyskuuta 2027 alkaen.

(98)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814 76 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2003/87/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2003/87/EY seuraavasti:

1)korvataan 2 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”1. Tätä direktiiviä sovelletaan liitteissä I ja III lueteltuihin toimintoihin sekä liitteessä II lueteltuihin kasvihuonekaasuihin. Jos laitos, joka kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan, koska sen polttoyksiköt toimivat yli 20 MW:n nimellisellä kokonaislämpöteholla, muuttaa tuotantoprosessejaan vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjään eikä enää ylitä kyseistä kynnysarvoa, jäsenvaltion, jossa laitos sijaitsee, on tarjottava toiminnanharjoittajalle mahdollisuudet pysyä tuotantoprosessin muutoksen jälkeen EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kuluvan ja kahden sitä seuraavan viisivuotiskauden loppuun saakka. Kyseisen laitoksen toiminnanharjoittaja voi päättää, että laitos pysyy tuotantoprosessien muutoksen jälkeen EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä ainoastaan kyseisen kuluvan viisivuotiskauden loppuun saakka, ainoastaan seuraavan viisivuotiskauden loppuun saakka tai kahden seuraavan viisivuotiskauden loppuun saakka. Asianomaisen jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi muutokset, jotka on tehty 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissiolle toimitettuun luetteloon.”;

2)muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)korvataan e alakohta seuraavasti:

”e) ’laitoksella’ jompaakumpaa seuraavista:

i) kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;

ii) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1735* 3 artiklan 29 alakohdassa määriteltyä hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuria, jolla harjoitetaan liitteessä I tarkoitettua hiilidioksidin kuljetusta;

___________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1735, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1735, 28.6.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1735/oj ).”;

b)korvataan h alakohta seuraavasti:

”h) ’uudella osallistujalla’ yhtä tai useampaa liitteessä I lueteltua toimintaa tai EU:n päästökauppajärjestelmään 24 artiklan mukaisesti sisältyvää toimintaa harjoittavaa laitosta, joka on saanut kasvihuonekaasujen päästöluvan ensimmäisen kerran kaudella, joka alkaa kolme kuukautta ennen 11 artiklan 1 kohdan mukaisen luettelon toimittamisen määräaikaa ja päättyy 31 päivänä joulukuuta sinä vuonna, joka on 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vastaavan maksutta tapahtuvan jaon viisivuotiskauden viimeinen vuosi;”;

c)korvataan o alakohta seuraavasti:

”o) ’ilma-aluksen käyttäjällä’ henkilöä, joka käyttää ilma-alusta sen suorittaessa liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, tai jos kyseinen henkilö ei ole tiedossa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/2803* 32 artiklan mukaisia lennonvarmistuspalveluja koskevien maksujen perimisestä vastaavaa tahoa, tai viime kädessä ilma-aluksen omistajaa;

___________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/2803, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (EUVL L, 2024/2803, 11.11.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/2803/oj ).”;

d)kumotaan p alakohta;

e)korvataan z alakohta seuraavasti:

”z) ’käyntisatamalla’ jompaakumpaa seuraavista:

i) lastia tai matkustajia kaupallisiin tarkoituksiin kuljettavien alusten osalta satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan lastia taikka päästämään matkustajat alukseen tai aluksesta, siten, että lukuun ei oteta pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muita varastoja, vaihtaa aluksen miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta tai sen laitteita taikka molempia, pysähdyksiä satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvia siirtoja aluksesta toiseen, pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi, eikä konttialusten pysähdyksiä lähialueilla sijaitsevassa konttien jälleenlaivaussatamassa, joka on merkitty 3 g a artiklan 2 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä olevaan luetteloon;

ii) offshore-toteutuspaikassa tapahtuvia offshore-toimintoja toteuttavien tai avustavien alusten osalta satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan lastia taikka päästämään matkustajat alukseen tai aluksesta, tai offshore-toteutuspaikkaa, jossa alus toteuttaa tai avustaa offshore-toimintoja, siten, että lukuun ei oteta pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muita varastoja, vaihtaa aluksen miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta tai sen laitteita taikka molempia, pysähdyksiä satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvia siirtoja aluksesta toiseen, pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi, eikä konttialusten pysähdyksiä lähialueilla sijaitsevassa konttien jälleenlaivaussatamassa, joka on merkitty 3 g a artiklan 2 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä olevaan luetteloon;”;

f)poistetaan a g alakohdasta ilmaisu ”tämän direktiivin IV a luvun soveltamiseksi”;

g)lisätään alakohdat seuraavasti:

”a j) ’vaarallisella jätteellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY* 3 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä vaarallista jätettä;

a k) ’yhdyskuntajätteellä’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 2 b alakohdassa määriteltyä yhdyskuntajätettä;

a l) ’synteettisillä polttoaineilla’ direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 36 alakohdassa määriteltyjä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1788* 2 artiklan 13 alakohdassa määriteltyjä vähähiilisiä polttoaineita;

a m) ’offshore-toiminnoilla’ merenpohjan ja sen alapuolisten kerrostumien luonnonvarojen etsintään, arviointiin tai hyödyntämiseen liittyviä toimintoja taikka merilaitoksiin tai offshore-infrastruktuuriin liittyviä toimintoja, lukuun ottamatta öljyn ja kaasun merikuljetuksia;

a n) ’offshore-toteutuspaikalla’ maantieteellistä aluetta, joka kuuluu toimivaltaisen viranomaisen myöntämän offshore-toimintojen toteuttamista koskevan luvan piiriin;

a o) ’liikelennolla’ lentoa, joka suoritetaan komission 3 c artiklan 6 kohdan nojalla hyväksymään luetteloon sisältyvällä liikelentokoneella.”;

___________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2008/98/oj ).

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L, 2024/1788, 15.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1788/oj ).”;

3)muutetaan 3 c artikla seuraavasti:

a)korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Kaudelle, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2024 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2030, varataan enintään 20 miljoonaa 5 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien kokonaismäärästä ilma-alusten käyttäjien osalta avoimella, yhdenvertaiseen kohteluun perustuvalla ja syrjimättömällä tavalla kestävien lentopolttoaineiden ja muiden lentopolttoaineiden, jotka eivät ole peräisin fossiilisista polttoaineista ja joita tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2405* 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, sekä sähkönkäyttämiseksi ääntä hitaammilla lennoilla, joiden osalta päästöoikeuksia on palautettava tämän direktiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja joiden osalta kyseisen vaatimuksen täyttymistä ei pidetä riittävänä tämän direktiivin 28 a artiklan 1 kohdan nojalla. Liikelentojen osalta varattu määrä on saatavilla ainoastaan sähkön käyttämiseksi. Jos hyväksyttävää lentopolttoainetta ei voida fyysisesti määrittää tiettyyn lentoon kuuluvaksi, tämän alakohdan nojalla varatut päästöoikeudet ovat saatavilla Euroopan talousalueella tankattavia hyväksyttäviä lentopolttoaineita varten suhteessa päästöihin, jotka aiheutuvat ilma-aluksen käyttäjän muista lennoista kuin liikelennoista ja joiden osalta päästöoikeuksia on palautettava tämän direktiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kyseistä vaatimusta ei katsota täytetyksi tämän direktiivin 28 a artiklan 1 kohdan nojalla. Samaa periaatetta sovelletaan niiden polttoaineiden määrän määrittelemiseen, joihin sovelletaan päästökerrointa nolla.

Jäsenvaltioiden on jaettava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla varatut päästöoikeudet siten, että voidaan kattaa osittain tai kokonaan fossiilisen lentopetrolin käytön ja asiaankuuluvien hyväksyttävien lentopolttoaineiden käytön välinen hintaero, ottaen huomioon hiilen hintaan ja fossiilisten polttoaineiden yhdenmukaistettuihin vähimmäisverotasoihin perustuvat kannustimet. Kyseistä hintaeroa laskiessaan komissio ottaa huomioon Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston asetuksen (EU) 2023/2405 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaiseman teknisen raportin. Jäsenvaltioiden on varmistettava tämän kohdan mukaisen rahoituksen näkyvyys tämän direktiivin 30 m artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimuksia vastaavalla tavalla.

Tämän kohdan mukaisesti jaettavilla päästöoikeuksilla katetaan

a)50 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja sellaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001** 2 artiklan 34 alakohdassa määriteltyjen kehittyneiden biopolttoaineiden käytön välillä, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;

b)60 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja sellaisten ilmailussa käytettävien direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten uusiutuvista lähteistä tuotetun vedyn ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien drop-in-polttoaineiden käytön välillä, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;

c)100 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja minkä tahansa sellaisen hyväksyttävän lentopolttoaineen käytön välillä, joka ei ole peräisin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan kuuluvista fossiilisista polttoaineista, lentoasemilla, jotka sijaitsevat pinta-alaltaan alle 10 000 km2:n saarilla ja joilla ei ole tie- tai raideyhteyttä mantereeseen, sekä syrjäisimmillä alueilla sijaitsevilla lentoasemilla, joille on fyysisesti toimitettu hyväksyttävää lentopolttoainetta ainetasejärjestelmän ulkopuolella;

d)31 päivään joulukuuta 2029 saakka muissa kuin a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 30 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja minkä tahansa sellaisen hyväksyttävän lentopolttoaineen käytön välillä, joka ei ole peräisin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan kuuluvista fossiilisista polttoaineista;

e)1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen sama määrä päästöoikeuksia sähkönkulutuksen megajoulea kohden kuin ilma-alusten käyttäjillä on oikeus saada b alakohdan nojalla muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien drop-in-polttoaineiden käyttämiseksi sellaisten sähkö- tai hybridilentokoneiden osalta, jotka suorittavat lentoja, joiden päästöoikeudet on palautettava 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Polttoaineille voidaan myöntää tämän kohdan mukaista tukea vain, jos ne on tuotettu ETA:ssa, kolmannessa maassa, jolla on EU:n päästökauppajärjestelmään liitetty päästökauppajärjestelmä, tai kolmannessa maassa, jolle unioni antaa tukea 25 b artiklan nojalla. Kolmannen alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuihin polttoaineisiin voidaan soveltaa 10 prosenttiyksikön korotusta, jos ne on tuotettu raaka-aineesta, joka on hankittu unionista, kolmannesta maasta, jolla on EU:n päästökauppajärjestelmään liitetty päästökauppajärjestelmä, tai kolmannesta maasta, jolle unioni antaa tukea 25 b artiklan nojalla.

Kun päästöoikeuksia jaetaan tämän kohdan mukaisesti, voidaan ottaa huomioon mahdollinen tuki muista kansallisen, unionin tai kansainvälisen tason järjestelmistä.

Ilma-alusten käyttäjät voivat vuosittain hakea jaettavia päästöoikeuksia tässä kohdassa tarkoitetun kunkin hyväksyttävän lentopolttoaineen sellaisen määrän perusteella, joka on käytetty ääntä hitaammilla lennoilla, lukuun ottamatta liikelentoja, joiden osalta päästöoikeudet on palautettava 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti 1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2040 välisenä aikana, lukuun ottamatta lentoja, joiden osalta kyseinen vaatimus katsotaan täytetyksi 28 a artiklan 1 kohdan nojalla. Ilma-alusten käyttäjät voivat vuosittain hakea jaettavia päästöoikeuksia sellaisten sähkö- tai hybridilentokoneiden osalta, joissa käytetään sähköä tai vetyä sellaisten lentojen lentämiseen, joiden päästöoikeudet on palautettava 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2035 asti.

Jos ilma-aluksen käyttäjä osoittaa komissiota tyydyttävällä tavalla, että sillä on kolmannen alakohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitettuja polttoaineita koskeva sitova pitkän aikavälin polttoainetoimitussopimus, joka sitoo sekä polttoaineen toimittajaa että ilma-aluksen käyttäjää ja joka on voimassa vähintään kolme vuotta, ilma-aluksen käyttäjälle varataan enintään viideksi vuodeksi päästöoikeudet, jotka kattavat vuosittaiset hintaerot sopimuksen voimassaoloaikana. Kyseisten sopimusten mukaisesti toimitettavien tukikelpoisten polttoaineiden käyttöön liittyvät päästöoikeudet jaetaan vuosittain toisessa, kolmannessa ja neljännessä alakohdassa esitetyllä tavalla. Tämän alakohdan mukaisesti varattujen päästöoikeuksien määrä saa olla enintään 10 miljoonaa.

Jos tämän kohdan mukaisten päästöoikeuksien kysyntä ylittää jonakin vuonna käytettävissä olevien päästöoikeuksien määrän, kaikkien päästöoikeuksien jakoon kyseisenä vuonna osallistuvien ilma-aluksen käyttäjien päästöoikeuksien määrää on pienennettävä tasapuolisesti.

Tiivistymisvanojen ilmastovaikutusten merkittävään, miljoonien hiilidioksidiekvivalenttitonnien vähentämiseen voidaan kannustaa käyttämällä vuosittain enintään 420 000 päästöoikeutta. Ensimmäisen alakohdan mukaisesti varatuista päästöoikeuksista käytetään yhteensä enintään kolme miljoonaa päästöoikeutta, jotka ovat saatavilla 31 päivään joulukuuta 2033 saakka, tiivistymisvanojen ilmastovaikutusten kustannustehokkaaseen vähentämiseen. Jäsenvaltiot jakavat ilma-aluksen käyttäjän pyynnöstä päästöoikeuksia, jotka vastaavat 0,1:tä prosenttia ilma-aluksen käyttäjän todennetuista päästöistä, jos se on sisällyttänyt lennonsuunnitteluvälineisiinsä tiivistymisvanojen ennustemallit. Tällaisen päästöoikeuksien jaon mahdollistamiseksi ilma-alusten käyttäjien on toimitettava tiivistymisvanoja koskevat ennusteensa operaatiokeskukseensa tai vastaavaan yksikköönsä, joita ohjeistetaan arvioimaan niiden operatiivinen toteutettavuus ja sisällyttämään ne mahdollisuuksien mukaan asianomaisiin lentosuunnitelmiin. Tämän alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuille ilma-alusten käyttäjille myönnetään todennettuja päästöjä vastaava 0,02 prosentin lisäosuus lennoille, joiden osalta ilma-aluksen käyttäjä käyttää lennon aikana mitattuja lentoratoja ja polttoainevirtaa raportoidessaan kyseisen vuoden osalta ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Ilma-alusten käyttäjien tämän alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettujen tiivistymisvanojen ennustemallien on perustuttava samaan laskennallisten sääennusteiden malliin ja säädataan kuin 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut komission käyttöön tarjoamat tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvälineet.

Komissio julkaisee vuosittain Euroopan unionin virallisessa lehdessä tiedot fossiilisen lentopetrolin ja asiaankuuluvien tukikelpoisten lentopolttoaineiden kustannusten keskimääräisestä vuosittaisesta erosta edellisen vuoden osalta ottaen huomioon hiilen hinnasta ja fossiilisten polttoaineiden yhdenmukaistetuista vähimmäisverotasoista johtuvat kannustimet.

Komissiolla on valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tämän kohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitetun kustannuseron vuosittaista laskemista ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen polttoaineiden käyttöä koskevien päästöoikeuksien jakamista 14 artiklan 1 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä ilmoitetulla tavalla, sekä vahvistamalla järjestelyt hiilen hinnan ja fossiilisten polttoaineiden yhdenmukaistetuista vähimmäisverotasoista johtuvien kannustimien huomioon ottamiseksi. Delegoiduilla säädöksillä voidaan vahvistaa myös lisäsääntöjä ja -menettelyjä, jotka koskevat tiivistymisvanojen ennustemallien vahvistamista ja niiden sisällyttämistä lennonsuunnitteluvälineisiin.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa luetellaan liikelentokoneet, joiden suorittamat lennot katsotaan liikelennoiksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio arvioi tämän kohdan soveltamista viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2032 ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tulokset sisältävän kertomuksen. Kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotus tämän kohdan nojalla 31 päivään joulukuuta 2040 asti varattujen määrien tarkistamiseksi ottaen huomioon 12 artiklan 3 kohdassa säädetyn palautusvelvollisuuden piiriin kuuluvien lentojen maantieteellisen laajuuden muutokset, jotta voidaan edelleen kannustaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen polttoaineiden käyttöön ja erityisesti sellaisten direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien, ilmailussa käytettävien polttoaineiden käyttöön, joiden päästökerroin on liitteen IV tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annettavan täytäntöönpanosäädöksen mukaan nolla.

Komissio arvioi tämän kohdan soveltamista 1 päivästä tammikuuta 2028 alkaen 10 artiklan 5 kohdan nojalla toimitettavassa vuosikertomuksessa.

___________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2405, annettu 18 päivänä lokakuuta 2023, tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle (ReFuelEU Aviation -aloite) (EUVL L, 2023/2405, 31.10.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/2405/oj ).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2018/2001/oj ).”;

b)korvataan 8 kohta seuraavasti:

”8. Poiketen siitä, mitä 12 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa ja 16 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on katsottava kyseisissä säännöksissä esitetyt vaatimukset täytetyiksi eivätkä ne saa ryhtyä toimiin ilma-alusten käyttäjiä vastaan niiden 31 päivään joulukuuta 2035 mennessä syntyvien päästöjen osalta, jotka syntyvät jollakin jäsenvaltion syrjäisimmällä alueella sijaitsevan lentopaikan ja samassa jäsenvaltiossa sijaitsevan lentopaikan, mukaan lukien toinen lentopaikka samalla syrjäisimmällä alueella tai toisella saman jäsenvaltion syrjäisimmällä alueella, välisistä lennoista.”;

4)muutetaan 3 g a artikla seuraavasti:

a) korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Kaupallisessa tarkoituksessa lastia tai matkustajia kuljettavien alusten osalta päästöoikeuksien jakamista ja palautusvaatimuksia sovelletaan meriliikennetoiminnassa 50 prosenttiin päästöistä aluksilta, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta käyntisatamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomaan käyntisatamaan, 50 prosenttiin päästöistä aluksilta, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta käyntisatamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan, 100 prosenttiin päästöistä aluksilta, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta käyntisatamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan, ja 100 prosenttiin päästöistä aluksilta, jotka ovat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa käyntisatamassa.

Offshore-toteutuspaikassa tapahtuvia offshore-toimintoja toteuttavien tai avustavien alusten osalta päästöoikeuksien jakamista ja palautusvaatimuksia sovelletaan:

i) puoleen kyseisen aluksen niistä päästöistä, jotka syntyvät matkoilla, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta käyntisatamasta ja päättyvät jäsenvaltioiden lainkäyttövallan ulkopuoliseen käyntisatamaan ja jotka tehdään jäsenvaltion aluemerellä, talousvyöhykkeellä, mannerjalustalla tai mannerjalustan viereisellä merialueella sijaitsevassa offshore-toteutuspaikassa tapahtuvien offshore-toimintojen toteuttamiseksi tai avustamiseksi;

ii) kaikkiin kyseisen aluksen päästöihin, jotka syntyvät jäsenvaltion aluemerellä, talousvyöhykkeellä, mannerjalustalla tai mannerjalustan viereisellä merialueella sijaitsevassa offshore-toteutuspaikassa tapahtuvien offshore-toimintojen toteuttamiseksi tai avustamiseksi tehtävillä matkoilla, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta käyntisatamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan;

iii) kaikkiin kyseisen aluksen päästöihin, jotka syntyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa käyntisatamassa, jos päästöt liittyvät läheisesti jäsenvaltion aluemerellä, talousvyöhykkeellä, mannerjalustalla tai mannerjalustan viereisellä merialueella sijaitsevassa offshore-toteutuspaikassa tapahtuvien offshore-toimintojen toteuttamiseen tai avustamiseen.

Päästöoikeuksien jakamista ja palautusvaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta päästöihin, jotka syntyvät jäsenvaltion aluemeren, talousvyöhykkeen, mannerjalustan tai mannerjalustan viereisen merialueen ulkopuolella sijaitsevassa offshore-toteutuspaikassa tapahtuvien offshore-toimintojen toteuttamiseksi tai avustamiseksi tehtävillä matkoilla, eikä päästöihin, jotka syntyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa käyntisatamassa, jos päästöt liittyvät läheisesti jäsenvaltion aluemeren, talousvyöhykkeen, mannerjalustan tai mannerjalustan viereisen merialueen ulkopuolella sijaitsevassa offshore-toteutuspaikassa tapahtuvien offshore-toimintojen toteuttamiseen tai avustamiseen.”;

b)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä luettelon lähialueilla sijaitsevista konttien jälleenlaivaussatamista ja tarvittaessa päivittää luetteloa joka vuosi 31 päivään joulukuuta mennessä.

Kyseisissä täytäntöönpanosäädöksissä luetellaan satama lähialueilla sijaitsevana konttien jälleenlaivaussatamana, joko jos kyseinen satama sijaitsee unionin ulkopuolella mutta alle 150 meripeninkulman päässä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta, sen syväys ja laituripaikan pituus ovat yli 11 metriä ja 250 metriä ja siinä on konttien jälleenlaivaustoimiin soveltuvia satamanostureita tai jos kyseisessä satamassa konttien jälleenlaivausosuus TEU-yksiköiden (Twenty-foot Equivalent Unit) määränä mitattuna ylittää 50 prosenttia kyseisen sataman konttiliikenteen kokonaismäärästä viimeisimmältä 12 kuukauden jaksolta, jolta asiaankuuluvat tiedot ovat saatavilla, ja jos kyseinen satama sijaitsee unionin ulkopuolella mutta alle 300 meripeninkulman päässä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta. Tämän kohdan soveltamiseksi kontteja pidetään jälleenlaivattuina, kun ne puretaan aluksesta satamaan yksinomaan niiden lastaamiseksi toiseen alukseen. Komission ensimmäisen alakohdan nojalla vahvistamaan luetteloon eivät sisälly sellaiset kolmannessa maassa sijaitsevat satamat, joihin kyseinen kolmas maa tosiasiallisesti soveltaa tätä direktiiviä vastaavia toimenpiteitä. Tähän sisältyvät sellaisten kolmansien maiden satamat, joiden kanssa on tehty päästökauppajärjestelmien yhteyssopimus.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

c)muutetaan 3 kohta seuraavasti: 

i) korvataan teksti ”Joulukuun 31 päivään 2030” tekstillä ”Joulukuun 31 päivään 2038”;

ii) korvataan toiseksi viimeinen virke seuraavasti:

”Tämän päästöoikeuksien osuuden huutokaupasta saatavat tulot käytetään 10 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja d alakohdassa tarkoitettuihin ensisijaisiin tarkoituksiin ja 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan g alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin.”;

d)lisätään kohta seuraavasti:

”4. Komissio käyttää vuoteen 2040 ulottuvalla jaksolla enintään 0,5 miljoonaa päästöoikeutta 9 artiklassa tarkoitetusta unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä kattaakseen järjestelmän toimeenpanon rahoittamiseen meriliikennetoiminnan osalta.

Nämä päästöoikeudet on huutokaupattava tämän direktiivin 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä saadut tulot ovat asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja.”;

5)lisätään 3 g a a artikla seuraavasti:

”3 g a a artikla

Päästöoikeuksien varaaminen ja jakaminen kestävien meriliikenteen polttoaineiden ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöön

1.Poiketen siitä, mitä 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, 1 päivän tammikuuta [2028 tai direktiivin voimaantulon jälkeinen ensimmäinen vuosi] ja 31 päivän joulukuuta 2040 välisenä aikana varataan 9 artiklassa tarkoitetusta unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä enintään 110 miljoonaa päästöoikeutta kestävien meriliikenteen polttoaineiden käyttöön tai päästöttömien käyttövoimateknologioiden, mukaan lukien sähkö- ja tuulivoimalla toimivien käyttövoimajärjestelmien käyttöönottoon ja käyttöön, edellyttäen, että kyseisiä polttoaineita ja teknologioita käytetään tässä artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

2.Tässä artiklassa tarkoitetaan ’kestävillä laivapolttoaineilla’:

a)direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 28 alakohdassa määriteltyä biokaasua ja 2 artiklan toisen kohdan 34 alakohdassa määriteltyjä kehittyneitä biopolttoaineita, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;

b)direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisia muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;

c)direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä vähähiilistä vetyä ja saman direktiivin 2 artiklan 13 alakohdassa määriteltyjä vähähiilisiä polttoaineita,, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti.

3.Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päästöoikeudet varataan avoimella, yhdenvertaiseen kohteluun perustuvalla ja syrjimättömällä tavalla varustamoiden osalta kestävien laivapolttoaineiden ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttämiseksi matkoilla, joiden osalta päästöoikeuksia on palautettava 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Päästöoikeuksilla voidaan tukea kestävien laivapolttoaineiden tai päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöä aluksissa, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000 mutta vähintään 400, matkoilla viimeisimmästä käyntisatamasta jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta käyntisatamasta seuraavaan käyntisatamaan sekä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa käyntisatamissa olon aikana.

4.Jäsenvaltiot jakavat tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti varattuja päästöoikeuksia seuraavien kustannusten kattamiseksi osittain tai kokonaan:

a) kestävien meriliikenteen polttoaineiden ja meriliikenteen fossiilisten polttoaineiden jäljellä oleva hintaero;

b)kustannukset, joita päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotosta ja toiminnasta aiheutuu verrattuna tavanomaisiin käyttövoimajärjestelmiin, suhteessa siihen päästövähennysten määrään, joka saavutetaan kyseisten päästöttömien käyttövoimateknologioiden avulla.

5.Komissio määrittää meriliikenteessä käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja kestävien meriliikenteen polttoaineiden käytön välisen hintaeron objektiivisten ja todennettavissa olevien tietojen perusteella, mukaan lukien tosiasialliset transaktiohinnat, jos sellaisia on saatavilla. Jos kestäville meriliikenteen polttoaineille ei ole edustavaa markkinahintaa, komissio vahvistaa viitehinnat objektiivisten ja todennettavissa olevien seikkojen perusteella. Komissio arvioi meriliikenteessä käytettävien fossiilisten polttoaineiden osalta painotetun keskiarvon, joka kuvastaa asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti ilmoitettua meriliikenteessä käytettävää todellista fossiilisten polttoaineiden yhdistelmää.

Varustamot laskevat kustannukset, joita päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotosta ja toiminnasta aiheutuu verrattuna perinteisiin käyttövoimajärjestelmiin, komission määrittelemien keskimääräisten päästövähennyskustannusten perusteella ottaen huomioon objektiiviset ja todennettavissa olevat tiedot.

6.Jakaessaan päästöoikeuksia tämän artiklan mukaisesti jäsenvaltiot varmistavat seuraavien alkuperää koskevien vaatimusten täyttymisen:

a) kestävien meriliikenteen polttoaineiden erät tuotetaan unionissa tai kolmannessa maassa, jossa on päästökauppajärjestelmä, joka on liitetty tämän direktiivin mukaisesti perustettuun päästökauppajärjestelmään, tai kolmannessa maassa, jolle unioni antaa 25 b artiklan nojalla tukea kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun tehokkaaseen soveltamiseen päästöjen absoluuttisen enimmäismäärän avulla;

b) päästöttömät käyttövoimateknologiat valmistetaan unionissa tai kolmannessa maassa, jossa on päästökauppajärjestelmä, joka on liitetty tämän direktiivin mukaisesti perustettuun päästökauppajärjestelmään, tai kolmannessa maassa, jolle unioni antaa 25 b artiklan nojalla tukea kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun tehokkaaseen soveltamiseen päästöjen absoluuttisen enimmäismäärän avulla.

7.Poiketen siitä, mitä 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot eivät saa soveltaa alkuperää koskevia vaatimuksia sellaisiin kestäviin meriliikenteen polttoaineisiin, joita käytetään hyväksyttävällä matkalla, joka alkaa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyy 8 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla annettavassa täytäntöönpanosäädöksessä yksilöityyn, jäsenvaltion lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevaan satamaan.

8.Komissiolla on valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa luetellaan satamat, jotka eivät kuulu minkään jäsenvaltion lainkäyttövaltaan mutta jotka ovat EU:n satamastrategiassa* määriteltyjen kolmansien maiden satamien tukemista koskevien suuntaviivojen mukaisia ja jotka osallistuvat vihreisiin laivaväyliin jäsenvaltioiden lainkäyttövallan piiriin kuuluvien satamien kanssa. Lisäksi komissio on valtuutettu antamaan tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä kyseisen luettelon päivittämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9.Kestävien meriliikenteen polttoaineiden ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöön jaettavien päästöoikeuksien on katettava:

a)55 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta meriliikenteessä käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja sellaisten direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 28 ja 34 alakohdassa määriteltyjen biokaasujen ja kehittyneiden biopolttoaineiden välillä, joiden päästökerroin on liitteen IV tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annettavan täytäntöönpanosäädöksen mukaan nolla;

b)90 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta meriliikenteessä käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja sellaisten direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden välillä, joiden päästökerroin on liitteen IV tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annettavan täytäntöönpanosäädöksen mukaan nolla;

c)80 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta meriliikenteessä käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja vähähiilisen vedyn ja vähähiilisten polttoaineiden välillä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 11 ja 13 alakohdassa ja joiden päästökerroin on liitteen IV tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annettavan täytäntöönpanosäädöksen mukaan nolla.

d)90 prosenttia lisäkustannuksista, joita päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotosta ja toiminnasta aiheutuu verrattuna perinteisiin käyttövoimajärjestelmiin.

Jos kestävää meriliikenteen polttoainetta tai päästöttömiä käyttövoimateknologioita käytetään matkalla, joka alkaa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyy jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan, saarella sijaitsevaan satamaan ja jonka päästöoikeudet on palautettava 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa säädettyjä prosenttiosuuksia korotetaan viidellä prosenttiyksiköllä.

Jos päästöoikeuksia jaetaan sellaisten kestävien meriliikenteen polttoaineiden käyttöön, joiden tuotantoon käytetyt raaka-aineet ovat peräisin unionin alueelta tai sellaisesta kolmannesta maasta, joka on liitetty tämän direktiivin mukaisesti perustettuun päästökauppajärjestelmään, tai kolmannesta maasta, jolle unioni antaa 25 b artiklan nojalla tukea kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun tehokkaaseen soveltamiseen päästöjen absoluuttisen enimmäismäärän avulla, ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa säädettyjä prosenttiosuuksia korotetaan 10 prosenttiyksiköllä.

Jos päästöoikeuksia jaetaan sellaisten päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönottoon ja käyttöön, jotka on asennettu aluksiin unionin alueella sijaitsevilla telakoilla, käyttöönottoon ja käyttöön, ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädettyä prosenttiosuutta korotetaan viidellä prosenttiyksiköllä.

Jos kestävää meriliikenteen polttoainetta tai päästöttömiä käyttövoimateknologioita käytetään matkalla, joka alkaa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyy jäsenvaltion lainkäyttövallan ulkopuoliseen satamaan, tämän artiklan mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien määrä kerrotaan 50 prosentilla tämän direktiivin 3 g a artiklassa tarkoitetun maantieteellisen soveltamisalan mukaisesti.

10.Varustamot voivat hakea vuosittain päästöoikeuksia edeltävänä kalenterivuonna käyttämiensä kestävien meriliikenteen polttoaineiden määrän ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden avulla saavuttamiensa päästövähennysten perusteella.

11.Jos päästöoikeuksien kysyntä ylittää jonakin vuonna käytettävissä olevien päästöoikeuksien määrän, kaikkien päästöoikeuksien jakoon kyseisenä vuonna osallistuvien varustamojen päästöoikeuksien määrää on pienennettävä tasapuolisesti.

12.Kun päästöoikeuksia jaetaan tämän artiklan mukaisesti, voidaan ottaa huomioon mahdollinen tuki muista kansallisen, unionin tai kansainvälisen tason järjestelmistä.

13.Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavat tiedot:

a)meriliikenteen fossiilisten polttoaineiden ja kestävien meriliikenteen polttoaineiden keskimääräinen hintaero edellisen vuoden osalta;

b)keskimääräiset päästövähennyskustannukset, jotka aiheutuvat päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotosta ja toiminnasta joka kolmas vuosi kolmen edellisen vuoden ajalta.

14.Komissiolla on valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat:

a)hintaerojen laskemista, mukaan lukien viitehintojen vahvistaminen, jos edustavia markkinahintoja ei ole saatavilla;

b)sellaisten objektiivisten kriteereiden määrittelyä, jotka ovat sovellettavissa hyväksyttäviin päästöttömiin käyttövoimateknologioihin, kun edistetään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä;

c)päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotosta ja käytöstä saatavien päästövähennysten määrittelyä;

d)haku-, jakamis-, tarkkailu-, raportointi- ja todentamismenettelyitä, jotka liittyvät tämän artiklan mukaiseen päästöoikeuksien jakamiseen;

e)suojatoimet ylikompensaation välttämiseksi, myös kansallisten, unionin tai kansainvälisten järjestelmien osalta;

f)suojatoimien ja menettelyjen käyttöönotto, jotta varmistetaan päästöoikeuksien oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen jakaminen varustamoiden kesken, ottaen samalla huomioon tarve säilyttää tehokas kilpailu sekä pienten ja keskisuurten varustamoiden mahdollisuudet tältä osin.

15.Jäsenvaltiot varmistavat tämän artiklan mukaisen rahoituksen näkyvyyden 30 m artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

16.Komissio arvioi tämän artiklan soveltamista 1 päivästä tammikuuta 2032 alkaen vuosikertomuksessa, joka sen on määrä toimittaa 10 artiklan 5 kohdan nojalla.

___________

* Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n satamastrategia,COM(2026) 112 final, liite 1, kohta B (”Kolmansissa maissa toteutettaville satamahankkeille annettavaa tukea koskevat ohjaavat periaatteet”).”;

6)lisätään 3 g a a artiklan jälkeen 3 g a b artikla seuraavasti:

”3 g a b artikla

Päästöoikeuksien varaaminen ja jakaminen tiettyjen vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden meriliikenteen vähähiilistämiseen

Yhteensä 0,9 miljoonaa päästöoikeutta varataan 9 artiklassa tarkoitetusta unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä Yhdistyneiden kansakuntien määritelmän mukaisten vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden meriliikenteen vähähiilistämiseen, ei kuitenkaan sellaisten valtioiden, joiden BKT asukasta kohti on sama tai suurempi kuin unionin keskiarvo. Tämä määrä varataan vuosittain vuoteen 2035 saakka.

Komissiolla on valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla sääntöjä, jotka koskevat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen varattujen päästöoikeuksien käyttöä ja niiden saataville asettamista koskevaa menettelyä.”;

7)muutetaan 3 g g artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c) mahdolliset ongelmat, jotka liittyvät EU:n päästökauppajärjestelmän ja tämän toimenpiteen väliseen yhdenmukaisuuteen, mukaan lukien kaksinkertainen maksu.”;

b)korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Komissio voi tarvittaessa liittää tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun kertomukseen lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta tavalla, joka on johdonmukainen asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettujen unionin vuoteen 2030 ulottuvien ilmastotavoitteiden ja ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa sekä unionin ilmastotoimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja tehokkuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanon ja EU:n päästökauppajärjestelmän välillä ja samalla välttää kaksinkertainen maksu ja merkittävä kaksinkertainen rasite.”;

c)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”Viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2035 komissio arvioi 3 g a artiklan 3 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanoa, mukaan lukien sen vaikutusta meriliikenteen vähähiilistämiseen ja asianomaisille jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin, ja sitä, onko sen soveltamista asianmukaista jatkaa 31 päivän joulukuuta 2038 jälkeen, ja antaa tarvittaessa tätä varten lainsäädäntöehdotuksen.”;

d)korvataan 5 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

 ”Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2031 kertomuksen, jossa se tarkastelee asetuksen (EU) 2015/757 2 artiklan 1 d kohdan e ja f alakohdassa tarkoitetuista aluksista, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000 mutta vähintään 400, aiheutuvien päästöjen tähän direktiiviin sisällyttämisen toteutettavuutta sekä taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia vaikutuksia.”;

e)lisätään 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6. Komissio arvioi 3 g a a artiklan soveltamista viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2032 ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen.

7. Komissio arvioi 12 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädetyn poikkeuksen täytäntöönpanoa viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2033 ottaen huomioon tekniikan kehityksen, vähäpäästöisten ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden ja jääluokitelluille aluksille soveltuvien kestävien polttoaineiden saatavuuden ja käyttöönoton, poikkeuksen vaikutuksen meriliikenteen vähähiilistämiseen sekä arvioi, olisiko poikkeuksen soveltamista jatkettava 31 päivän joulukuuta 2035 jälkeen, ja esittää tarvittaessa asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen.”;

8)korvataan 4 artiklassa ilmaisu ”27 artiklassa” ilmaisulla ”27 ja 27 a artiklassa”;

9)lisätään 6 artiklaan kohdat seuraavasti:

”3. Komissiolla on valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen myöntää, keskeyttää ja peruuttaa kasvihuonekaasujen päästöluvan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4. Jos toimivaltainen viranomainen myöntää 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetun kauden aikana laitokselle ensimmäistä kertaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuden, peruuttaa sen ja myöntää sen jälkeen uuden päästöoikeuden, laitos otetaan takaisin EU:n päästökauppajärjestelmään vasta seuraavalle 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle maksutta tapahtuvan jaon viisivuotiskaudelle joko vakiintuneena tai uutena osallistujana. Laitos jätetään EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle sen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maksutta tapahtuvan jaon viisivuotiskauden loppuun saakka, jonka aikana lupa myönnettiin ensimmäisen kerran ja peruutettiin.”;

10)poistetaan III luvun otsikosta sana ”kiinteät”;

11)lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin osalta toimivaltainen viranomainen

1.Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin osalta toimivaltainen viranomainen on sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa siirrettävä hiilidioksidi on otettu talteen. Jos hiilidioksidi on otettu talteen Euroopan talousalueen ulkopuolella, toimivaltainen viranomainen on sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka kautta hiilidioksidi ensimmäisenä kuljetetaan.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja kauttakulku- tai vastaanottajajäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava kaikki olennaiset tiedot, jotka ovat hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurien tarkkailusuunnitelmien hyväksymisen ja päästöraporttien todentamisen kannalta tarpeellisia.”;

12)muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)korvataan neljäs alakohta seuraavasti:

”Päästöoikeuksien määrää kasvatetaan 1 päivästä tammikuuta 2026 ja 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, jotta voidaan ottaa huomioon meriliikennetoiminnan muiden kasvihuonekaasupäästöjen kuin hiilidioksidipäästöjen kattaminen ja offshore-alusten päästöjen kattaminen niiden viimeisimmän vuoden, jolta tiedot ovat saatavilla, päästöjen perusteella. Sen estämättä, mitä 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, tästä määrän kasvattamisesta johtuvat päästöoikeudet asetetaan saataville innovoinnin tukemiseksi 3 g a a artiklan mukaisesti vuodesta 2030 alkaen.”;

b)lisätään 9 artiklaan kohdat seuraavasti:

”Unionin laajuista päästöoikeuksien määrää korotetaan vuonna [2031 tai kaksi vuotta sen jälkeen, kun pienet alukset on lisätty tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmään], jotta voidaan ottaa huomioon sellaisten liitteessä I tarkoitettujen alusluokkien päästöjen kattaminen, joiden bruttovetoisuus on alle 5 000 mutta vähintään 400, niiden viimeisimmän vuoden, jolta tiedot ovat saatavilla, päästöjen perusteella. Tästä määrän kasvattamisesta johtuvat päästöoikeudet ovat osa 3 g a a artiklassa tarkoitettua määrää.

Unionin laajuista päästöoikeuksien määrää on korotettava yhdyskuntajätteen polttamisen osalta seuraavilla määrillä 12 a artiklassa vahvistettujen vaatimusten asteittaisen soveltamiseksi:

–10,2 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2031;

–19,5 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2032;

–28,1 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2033; ja

–36 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2034, minkä jälkeen sovelletaan lineaarista vähennyskerrointa.

Lineaarinen kerroin on 3,7 prosenttia vuosina 2031–2035 ja 1,7 prosenttia vuodesta 2036 alkaen.

Komissio julkaisee unionin laajuisen päästöoikeuksien määrän viimeistään syyskuussa 2028.”;

13)lisätään artiklat seuraavasti:

”9 b artikla

Kansainvälisten hyvitysten rahoitus

1.Enintään 260 miljoonaa päästöoikeutta 9 artiklassa tarkoitetusta koko unionin päästöoikeuksien määrästä asetetaan välineen saataville, jotta voidaan ostaa enintään 260 miljoonaa tonnia korkealaatuisia ja tinkimättömiä kansainvälisiä hyvityksiä asetuksessa (EU) 2021/1119 säädettyjen kansainvälisten hyvitysten joukosta ja edistää siten liitteessä I lueteltujen toimintojen ilmastotavoitteita vuosina 2036–2040. Kaikkien ostojen edellytyksenä on asetuksen (EU) 2021/1119 kriteereiden täyttyminen.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Komissio varmistaa, että päästöoikeudet huutokaupataan välinettä varten 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti hyvissä ajoin ennen ostojen aloittamista.

3.Komissio esittää viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2033 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan korkealaatuisten ja tinkimättömien kansainvälisten hyvitysten markkinoiden kehitystä, ottaen huomioon kaikki asetuksessa (EU) 2021/1119 säädetyt kriteerit, sekä tällaisten hyvitysten saatavuutta panoksen antamiseksi liitteessä I lueteltujen toimintojen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien seuraavat:

a)ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä, kirjanpidon luotettavuutta ja todentamista koskevat vaatimukset, joiden olisi täytyttävä, jotta tällaisilla hyvityksillä voitaisiin edistää näiden toimialojen tavoitetasoa, ottaen huomioon Pariisin sopimuksen ja EU:n lainsäädännön mukainen kehitys;

b)kansainvälisten hyvitysten markkinoiden kehitys kysynnän ja tarjonnan osalta;

c)tällaisen käytön mahdolliset vaikutukset EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaan ja eheyteen;

d)erityiset vaikutukset EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin aloihin, mukaan lukien hiilivuodon riski, vaikutukset kilpailukykyyn, hillinnän heikkenemisen riski sekä johdonmukaisuus unionin koko talouden laajuisen ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.

4.Edellä 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen mukaisesti ja poiketen siitä, mitä 9 artiklassa säädetään, lineaarinen vähennyskerroin on vuodesta 2036 alkaen jälleen 2,7 prosenttia, jos 1 kohdassa tarkoitettuja korkealaatuisia, tinkimättömiä ja kustannustehokkaita kansainvälisiä hyvityksiä ei ole saatavilla.

5.Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti varatut päästöoikeudet jaetaan teollisuuden vähähiilistämispankille teollisuuden vähähiilistämishankkeita varten 10 c e artiklan mukaisesti, jos niitä ei jaeta 1 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin.

9 c artikla

Unionin sisäiset pysyvät hiilenpoistot

1.Edellä 9 artiklassa tarkoitettua koko unionin päästöoikeuksien määrää nostetaan 250 miljoonalla päästöoikeudella. Kyseiset päästöoikeudet asetetaan komission saataville, jotta ne voidaan huutokaupata vuosina 2031–2040 sellaisten tulojen tuottamiseksi, joilla ostetaan vastaava määrä unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköitä, jotka on tuotettu BioCCS- ja DACCS-toimilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/3012* nojalla. Kun komissio ostaa kyseisiä hiilenpoiston yksiköitä, se asettaa etusijalle kustannustehokkaiden ja tinkimättömien hankkeiden kokonaisuuden, mukaan lukien maksujen suorittaminen sertifioitujen yksiköiden toimituksen yhteydessä.

2.Komission saataville asetetaan lisäksi 10 miljoonaa päästöoikeutta 9 artiklassa tarkoitetusta koko unionin vuosien 2031–2040 päästöoikeuksien määrästä, jotta ne voidaan huutokaupata tulojen tuottamiseksi kyseisten pysyvän hiilenpoiston yksiköiden ostamista varten, jos 1 kohdan mukaisista päästöoikeuksista saadut tulot ovat riittämättömiä unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköiden koko määrän ostamiseksi.

3.Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509** 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Huutokauppa, joka koskee tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja päästöoikeuksia unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköiden ostamista varten, toteutetaan tämän direktiivin 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti varatut päästöoikeudet palautetaan tämän direktiivin 9 artiklassa tarkoitettuun koko unionin päästöoikeuksien määrään, jos niitä ei huutokaupata tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten ennen vuotta 2041.

4.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi siltä osin kuin on kyse yksityiskohtaisista menettelytavoista, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköiden ostamista, mukaan lukien 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoitus, eri tuki- ja maksumekanismityyppejä koskevat tukimuodot, valintamenettelyt ja ‑kriteerit, tukikelpoisuuskriteerit sekä tekniset vaatimukset, käyttäen tarjouskilpailua mahdollisuuksien mukaan ja avointa raportointia menettelyjen tuloksista, sekä varainhoitosäännöt oston asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi. Kyseisillä delegoiduilla säädöksillä varmistetaan, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien mahdollista varhaista huutokauppaamista tasapainotetaan 10 artiklan mukaisten päästöoikeuksien huutokaupalla, jotta saadaan aikaan vastaava vaikutus kuin hiilenpoistojen asteittaisella sisällyttämisellä, kun tavoitteena on 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen 48 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaaminen vuonna 2040. Kyseisissä delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan unionin sisäisten pysyvien hiilenpoistojen ostamista koskevat yksityiskohtaiset menettelytavat, missä yhteydessä asetetaan etusijalle kustannustehokkaiden ja tinkimättömien hankkeiden kokonaisuus, mukaan lukien maksujen suorittaminen sertifioitujen yksiköiden toimituksen yhteydessä ja pyrkimys rajoittaa taloudellista altistumista.

5.Ostettavien pysyvien unionin sisäisten hiilenpoistojen määrää alennetaan unionin sisäisten BioCCS-hiilenpoistojen määrällä, jonka toiminnanharjoittajat, lentotoiminnan harjoittajat ja meriliikenteen harjoittajat käyttävät 14 artiklan 1 a kohdan mukaisesti, ja vastaava määrä päästöoikeuksia mitätöidään 1 kohdassa tarkoitetuista 250 miljoonasta päästöoikeudesta.

6.Kaikki asetuksen (EU) 2024/3012 mukaisesti BioCCS- ja DACCS-toimilla tuotetut sertifioidut pysyvän hiilenpoiston yksiköt, jotka komissio on ostanut tämän artiklan mukaisesti, mitätöidään, eikä niitä saa enää katsoa tämän direktiivin 14 artiklan 1 a kohdan mukaisiksi negatiivisiksi päästöiksi.

7.Edellä 9 artiklassa säädettyä lineaarista vähennyskerrointa ei sovelleta 1 kohdassa säädettyyn päästöoikeuksien määrän nostamiseen.

8.Komissio esittää ennen 31 päivää joulukuuta 2034 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi edistymistä 1 kohdassa säädettyjen unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköiden ostamisen suhteen ottaen huomioon unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköiden saatavuuden sekä niiden hinnan suhteessa varattuihin määrärahoihin. Kertomuksessa tarkastellaan myös asetuksen (EU) 2024/3012 mukaisesti sertifioitujen hiiliviljely-yksiköiden ja luontoon perustuvien hiilenpoistojen mahdollista myötävaikutusta pysyviin hiilenpoistoihin ja arvioidaan mahdollisuutta siirtyä asteittain järjestelystä, jossa komissio hallinnoi unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköiden sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään, järjestelyyn, jossa tämän sisällyttämisen suorittavat suoraan toiminnanharjoittajat omaa käyttöään laajemmin.

_________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/3012, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024, pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevasta unionin sertifiointikehyksen perustamisesta (EUVL L, 2024/3012, 6.12.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/3012/oj ).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2024/2509, annettu 23 päivänä syyskuuta 2024, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (EUVL L, 2024/2509, 26.9.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/2509/oj ).”;

14)muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on huutokaupattava vähintään 57 prosenttia päästöoikeuksista, jotka ovat saatavilla tämän direktiivin 9 artiklassa tarkoitetusta koko unionille myönnettävästä päästöoikeuksien määrästä ja joita ei ole jaettu tämän direktiivin 9, 3 g a a, 3 g a b, 9 c, 10 c c ja 19 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 10 a artiklan 5 a kohdan mukaisen mahdollisen vähennyksen soveltamista, päästöoikeuksien siirtämistä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814* perustettuun markkinavakausvarantoon taikka päästöoikeuksien mitätöintiä tämän direktiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden huutokauppaamien päästöoikeuksien osuus kasvaa CBAM-kertoimen tämän direktiivin 10 a artiklan 1 a kohdan mukaisen soveltamisen seurauksena. Jäsenvaltioiden huutokauppaamien päästöoikeuksien määrä jaetaan tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

_____

* Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1).”;

b)lisätään 2 kohdan b alakohtaan virke seuraavasti:

”Espanjan, Kyproksen, Maltan ja Slovenian on käytettävä lisäpäästöoikeutensa 10 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltuihin ensisijaisiin tarkoituksiin.”;

c)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltioiden on päätettävä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käytöstä lukuun ottamatta tuloja, jotka on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti omiksi varoiksi ja jotka on sisällytetty unionin talousarvioon. Jäsenvaltioiden on käytettävä vähintään 50 prosenttia näistä tuloista, lukuun ottamatta tämän direktiivin 10 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun välillisten hiilikustannusten kompensoimiseen käytettäviä tuloja, tai näiden tulojen rahallista arvoa vastaava määrä päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen vähähiilistämisen tukemiseen vähintään yhdellä seuraavista ensisijaisista tavoista:

a)niiden tässä direktiivissä säädettyjen tukimekanismien täydentäminen, jotka edistävät päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen ilmastovaikutusten vähentämistä;

b)puhtaan energian, sähkön varastoinnin sekä sähkönsiirto- ja jakeluverkkojen kehittäminen erityisesti teollisuuskeskittymien ympärille teollisuuden vähähiilistämishankkeista johtuvan sähkönkysynnän kasvun vuoksi sekä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa esitettyjen uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja yhteenliitäntöjä koskevien sitoumusten täyttäminen;

c)teollisuuden vähähiilistämiseen tehtävien investointien ja tällaisen vähähiilistämisen mahdollistavien toimenpiteiden rahoittaminen, mukaan lukien investoinnit teollisuuden sähköistämiseen, puhtaisiin teollisuustuotantoteknologioihin, hiilidioksidin talteenottoon, käyttöön ja varastointiin sekä hiilidioksidin siirtoverkon kehittämiseen;

d)toimenpiteet merialan hiilestä irrottamiseksi, mukaan lukien alusten ja satamien energiatehokkuuden parantaminen, innovatiiviset teknologiat ja infrastruktuuri, sähköistäminen ja kestävät vaihtoehtoiset polttoaineet, kuten uusiutuvista energialähteistä tuotettu vety ja ammoniakki, sekä päästöttömät käyttövoimateknologiat;

e)toimenpiteet innovatiivisiin teknologioihin investoimiseksi ilmailualan vähähiilistämistä varten, mukaan lukien sähköistämisen tukeminen, toimet ilmailualan kokonaisilmastovaikutusten vähentämiseksi ja vähähiilisten ja hiilettömien polttoaineiden tuotannon lisäämiseksi sekä toimenpiteet lentoasemien vähähiilistämisen tukemiseksi;

f)toimenpiteet, joilla tuetaan siirtymistä hiilettömiin liikennemuotoihin;

g)yhdyskuntajätteen keräämiseen ja käsittelyyn osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten tukeminen direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa määritellyn jätehierarkian ylempien tasojen mukaisten toimenpiteiden eli jätteen syntymisen ehkäisemisen, uudelleenkäyttöön valmistelun, erilliskeräyksen, lajittelun ja kierrätyksen, toteuttamisessa;

h)kiertotaloustoimenpiteet päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjen vähentämiseksi;

i)vähähiilisten ja kiertotaloustuotteiden, kuten biopohjaisten lannoitteiden, biopohjaisten kemikaalien tai vihreän teräksen, edelläkävijämarkkinoiden kehittämisen tukeminen;

j)jonkin a–h alakohdan mukaisen tarkoituksen kannalta tarpeellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittaminen.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat käyttää kyseisten tulojen jäljellä olevan määrän päätöksensä mukaisesti seuraaviin tarkoituksiin:

a)pysyvää hiilenpoistoa koskevat menetelmät, kuten ilmasta tapahtuva suora talteenotto sekä varastointi;

b)toimenpiteet, joilla pyritään välttämään metsäkato ja tukemaan turvemaiden, metsien ja muiden maa- tai meriekosysteemien suojelua ja ennallistamista, mukaan lukien näiden alueiden ja erityisesti merisuojelualueiden suojelua, ennallistamista ja parempaa hoitoa edistävät toimenpiteet, sekä lisäämään luonnon monimuotoisuutta edistävää metsitystä ja metsien uudelleenistutusta muun muassa kehitysmaissa, jotka ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen;

c)hiilidioksidin sitominen metsätoiminnan ja maaperän avulla;

d)maatalouden päästöjen vähentämiseksi tehtävät investoinnit, jotka liittyvät lannoitteiden tehokkaampaan käyttöön unionissa tai muihin kasvihuonekaasuihin kuin hiilidioksidiin, ja investoinnit, joilla tuetaan loppukäyttäjiä biopohjaisten, orgaanisten ja kiertotalouteen perustuvien lannoitteiden käyttöönotossa, lannoitteita koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti;

e)toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään rakennusten päästöjä parantamalla energiatehokkuutta, kaukolämpöjärjestelmiä ja eristystä, tukemaan tehokkaita ja uusiutuvaa energiaa käyttäviä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä tai tukemaan rakennusten pitkälle meneviä ja vaiheittain pitkälle meneviä perusparannuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275* mukaisesti alkaen energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten perusparannuksesta;

f)rahoitustuen antaminen ilmastonmuutokseen liittyviin pieni- ja keskituloisia kotitalouksia koskeviin sosiaalisiin näkökohtiin puuttumiseksi;

g)EU:n päästökauppajärjestelmän hallinnoinnista aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattaminen;

h)ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen;

i)ilmastotoimien rahoittaminen haavoittuvassa asemassa olevissa kolmansissa maissa, mukaan lukien ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen sekä toimenpiteet teknologian siirtämiseksi;

j)taitojen kehittämisen ja työvoiman uudelleenkohdentamisen edistäminen, jotta voidaan edistää oikeudenmukaista siirtymää ilmastoneutraaliin talouteen erityisesti alueilla, joihin työpaikkojen siirtyminen on eniten vaikuttanut, tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ja investoiminen sellaisten työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, joihin siirtymä mahdollisesti vaikuttaa, mukaan lukien meriliikenteen työntekijät;

k)mahdolliseen jäljelle jäävään hiilivuodon riskiin puuttuminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/956** liitteen I soveltamisalaan kuuluvilla aloilla siten, että tuetaan näiden alojen siirtymää ja edistetään niiden vähähiilistämistä valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisten tulojen käyttö ei saa pitkittää sähköntuotannon riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, ja sen on oltava johdonmukaista turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymisen, unionin vuoteen 2040 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden sekä asetuksessa (EU) 2021/1119 asetetun ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tulojen käytöstä ja tämän artiklan 3 kohdan nojalla toteutetuista toimista niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999*** 19 artiklan 2 kohdan nojalla toimitetuissa raporteissa ja täsmennettävä tarvittaessa, mitä tuloja käytetään ja mihin toimiin on ryhdytty niiden kyseisen asetuksen mukaisesti toimitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien sekä niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056**** 11 artiklan mukaisesti laadittujen alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on maksettava tulonsa viimeistään kolmantena vuonna sen vuoden jälkeen, jona tulot tuotettiin.

Raportoinnin on oltava riittävän yksityiskohtaista, jotta komissio voi arvioida, noudattavatko jäsenvaltiot tämän artiklan 3 kohtaa ja 30 m artiklaa.

___________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2024/1275, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024, rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 1275, 8.5.2024, s. 1).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/956, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, hiilidioksidipäästöjen säätömekanismin perustamisesta rajalle (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 52).

*** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

**** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1056, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 1).”;

a)korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5. Komissio seuraa Euroopan hiilimarkkinoiden toimintaa. Se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain hiilimarkkinoiden toimintaa koskevan kertomuksen, jossa käsitellään muun muassa huutokauppojen toimintaa, likviditeettiä ja kaupankäyntimääriä ja joka sisältää yhteenvedon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) 6 kohdan mukaisesti toimittamista tiedoista ja 10 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja taloudellisia toimenpiteitä koskevista jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista. Jäsenvaltioiden on 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettava vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta kaikki asiaankuuluvat tiedot ja kertomus, joka pohjautuu kyselylomakkeeseen tai malliin, jonka komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädösten muodossa. Komissio julkaisee Euroopan hiilimarkkinoiden toimintaa koskevan kertomuksen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut asiaankuuluvat tiedot ja raportit jäsenvaltioilta.”;

b)lisätään kohta seuraavasti:

”7. Jos jäsenvaltio päättää täydentää päästökauppajärjestelmän mekanismeja, joissa käytetään päästöoikeuksia, jäsenvaltio voi jatkaa tätä toimintatapaa pidättymällä huutokaupoista ja antaa siten tukensa samalla tavalla.”;

15)muutetaan 10 a artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1. Siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi siltä osin kuin on kyse unionin laajuisista ja täysin yhdenmukaistetuista tämän artiklan 3 b–3 d, 5, 7 ja 19 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien jakamissäännöistä.”;

b)muutetaan 1 a kohta seuraavasti:

i)korvataan toinen alakohta seuraavasti:

”Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, asetuksen (EU) 2023/956 liitteessä I lueteltujen tavaroiden tuotannolle myönnetään kyseisen asetuksen ensimmäisinä soveltamisvuosina maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennettyinä määrinä 3 a–3 d kohdan mukaisesti. Kyseisten tavaroiden tuotantoon on sovellettava maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähentävää kerrointa (CBAM-kerroin). CBAM-kerroin on 100 prosenttia kyseisen asetuksen voimaantulon ja vuoden 2025 lopun välisellä jaksolla ja, jollei kyseisen asetuksen 36 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamisesta muuta johdu, 97,5 prosenttia vuonna 2026, 95 prosenttia vuonna 2027, 91,5 prosenttia vuonna 2028, 81 prosenttia vuonna 2029, 59 prosenttia vuonna 2030, 48 prosenttia vuonna 2031, 37,5 prosenttia vuonna 2032, 27 prosenttia vuonna 2033 ja 15 prosenttia vuosina 2034–2037. Vuodesta 2038 alkaen sovelletaan 0 prosentin CBAM-kerrointa.”;

ii)lisätään toisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Sen estämättä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, kun asetuksen (EU) 2023/956 liitteessä I olevaan luetteloon lisätään tavaroita, joiden tuotannolle myönnetään maksutta jaettavia päästöoikeuksia, CBAM-kerroin on kyseisten lisättyjen tavaroiden osalta tämän direktiivin 11 artiklassa tarkoitetun seuraavan viiden vuoden kauden ensimmäisenä vuonna 97,9 prosenttia ja toisena vuonna 95,8 prosenttia tavaroiden liitteeseen sisällyttämisen jälkeen ja vähenee siten, että se on sama kuin toisessa alakohdassa säädetty CBAM-kerroin, kunakin seuraavana vuonna alkaen vuoden 2028 CBAM-kertoimesta. CBAM-kerroin on 100 prosenttia kaudella, joka alkaa tavaroiden liitteeseen sisällyttämisestä ja päättyy seuraavan, tämän direktiivin 11 artiklassa tarkoitetun viiden vuoden kauden ensimmäisenä vuonna.”;

iii)korvataan neljäs alakohta seuraavasti:

”Lukuun ottamatta 10 c c artiklan mukaisesti 10 c b ja 10 c e artiklan soveltamista varten varattuja päästöoikeuksia ja tämän artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti uusille osallistujille varattuja päästöoikeuksia, maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisestä johtuvat päästöoikeudet on huutokaupattava 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”;

c)muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i)lisätään toisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Komissio täydentää tätä direktiiviä vahvistamalla 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti annettavissa delegoiduissa säädöksissä lämmön ja polttoaineen vertailuarvojen alakohtaiset määritelmät yhdessä vastaavien järjestelmärajojen kanssa sekä arvot, joita käytetään lähtökohtina vertailuarvojen päivittämiseen sovellettavan vuotuisen vähennyksen määrittämiseksi kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä.”;

ii)lisätään kolmannen alakohdan e alakohdan jälkeen alakohdat seuraavasti:

”f) vertailuarvot määritetään kaudeksi 2031–2035 samalla tavoin kuin tämän alakohdan a ja g alakohdassa säädetään, ja perusteena käytetään vuosien 2026 ja 2027 osalta 11 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja vuotuisen vähennyksen soveltamista kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2033 välillä. Kolmannen maan alueellaan sijaitsevista laitoksista 25 artiklan nojalla tehdyn sopimuksen mukaisesti toimittamat tiedot voidaan myös ottaa huomioon;

g) jos vuotuinen vähennys on yli 2 prosenttia tai alle 0,3 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2031–2035 ovat kaudella 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä toisella näistä kahdesta prosenttiosuudesta sen mukaan, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2033 välillä;

h) vertailuarvot määritetään kaudeksi 2036–2040 samalla tavoin kuin tämän alakohdan a ja g alakohdassa säädetään, ja perusteena käytetään vuosien 2031 ja 2032 osalta 11 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja vuotuisen vähennyksen soveltamista kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2038 välillä. Kolmannen maan alueellaan sijaitsevista laitoksista 25 artiklan nojalla tehdyn sopimuksen mukaisesti toimittamat tiedot voidaan myös ottaa huomioon;

i) jos vuotuinen vähennys on yli 2 prosenttia tai alle 0,3 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2036–2040 ovat kaudella 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä toisella näistä kahdesta prosenttiosuudesta sen mukaan, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2038 välillä.”;

d)lisätään 2 kohdan jälkeen kohdat seuraavasti:

”3 a. Vuodesta 2031 alkaen ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdan kolmannesta kuudenteen alakohtaa eikä 10 b artiklan 4 kohdan toisesta viidenteen alakohtaa.

3 b. Liitteessä I lueteltuja toimintoja harjoittavien laitosten toiminnanharjoittajien on laadittava, asetettava julkisesti saataville ja toimitettava suunnitelma investoimisesta vähähiilistämiseen EU:ssa, jäljempänä ’EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma’, sellaisten laitosten osalta, joille ne hakevat maksutta jaettavia päästöoikeuksia.

Vakiintuneiden laitosten toiminnanharjoittajien on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka on toimitettava 30 päivään syyskuuta 2029 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein 11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Uusien osallistujien toiminnanharjoittajien on toimitettava EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma toimivaltaiselle viranomaiselle maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevan hakemuksensa kanssa tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen menetelmien mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetään, EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskeva suunnitelma voidaan toimittaa myöhemmin yhdessä 21 kohdan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti toimitettujen tuotantotason muutosta koskevien raporttien kanssa.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suunnitelman on oltava johdonmukainen asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa, ja sen on sisällettävä kaikki seuraavat seikat:

a)laitoksen tason toimenpiteet ja investoinnit, jotka ovat ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen mukaisia ja joissa otetaan huomioon kiertotaloustoimenpiteiden rooli, pois lukien päästöhyvitysten käyttö, jäljempänä ’vähähiilistämistoimenpiteet ja -investoinnit’;

b)välitavoitteet, joilla mitataan 31 päivään joulukuuta 2035 mennessä ja sen jälkeen joka viidennen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä a alakohdan mukaisten toimenpiteiden ja investointien avulla saavutettua edistystä ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa.

Kunkin 11 artiklassa tarkoitetun maksutta tapahtuvan jaon viisivuotiskauden osalta a alakohdassa tarkoitettujen vähähiilistämisinvestointien määrän on oltava vähintään vastaava kuin maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän taloudellinen arvo asianomaisella viisivuotiskaudella. Nämä vähähiilistämisinvestoinnit on katsottava hyväksyttäviksi kustannuksiksi, ne on toteutettava EU:ssa ja niiden on johdettava päästöjen merkittävään vähenemiseen laitoksen tasolla asianomaisella viisivuotiskaudella, jolle kyseinen laitos hakee maksutta jaettavia päästöoikeuksia, tämän artiklan 3 e kohdan mukaisesti vahvistettujen kriteerien ja luettelon mukaisesti.

3 c. Sellaisen EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevan suunnitelman toimittamisen yhteydessä, joka on todennettu 15 artiklan mukaisesti ja joka on toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä, laitokselle on jaettava vuosittain 80 prosenttia asianomaisen viisivuotiskauden aikana saatavien maksuttomien päästöoikeuksien määrästä.

Jos laitos on saanut päästöoikeuksia ensimmäisen alakohdan mukaisesti kullakin viisivuotiskaudella vuodesta 2031 lähtien mutta on sen jälkeen uudelleensijoittanut tai muutoin suoraan tai välillisesti siirtänyt asianomaisen tuotantokapasiteettinsa tai siihen liittyvän taloudellisen toiminnan kokonaan tai osittain unionin ulkopuolelle, jäsenvaltion on vaadittava toiminnanharjoittajaa korvaamaan saadut päästöoikeudet asianomaiselta jakokaudelta. Jos korvausta ei suoriteta, jäsenvaltion on vähennettävä maksuttomat päästöoikeudet seuraavilta vuosilta.

Kun vähähiilistämisinvestoinnit on toteutettu, loput 20 prosenttia kyseiselle viisivuotiskaudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrästä on jaettava laitokselle vasta sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vahvistanut viimeistään kahden vuoden kuluttua asianomaisen viisivuotiskauden päättymisestä, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)vähähiilistämisinvestoinnit on toteutettu kyseiseen ajankohtaan mennessä EU:ssa;

b)tukikelpoisia kustannuksia on investoitu vähintään määrä, joka vastaa asianomaisella viisivuotiskaudella maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän taloudellista arvoa;

c)olemassa olevista 15 artiklassa tarkoitetuista vuotuisista raporteista käy ilmi, että päästöt ovat vähentyneet merkittävästi laitoksen tasolla asianomaisella viisivuotiskaudella.

Päästöoikeudet, joita ei jaeta ensimmäisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti tai jotka palautetaan toisen alakohdan mukaisesti, on asetettava saataville maksutta tapahtuvaa jakoa varten seuraavalla viisivuotiskaudella.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos hanke, jolle on myönnetty tukea 10 c c, 10 c d ja 10 c e artiklassa perustetuista teollisuuden vähähiilistämispankista ja investointikannustimesta tai 10 c b artiklassa tarkoitetusta innovaatiorahastosta, toteutetaan laitoksessa sen viisivuotiskauden aikana, jolloin se hakee maksutta jaettavia päästöoikeuksia, kyseisen laitoksen toiminnanharjoittaja vapautetaan velvoitteesta laatia 3 b kohdan mukainen suunnitelma ja sen on saatava 80 prosenttia maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrästä ensimmäisen alakohdan mukaisesti ilman lisätarkistuksia. Poiketen siitä, mitä kolmannessa alakohdassa säädetään, loput 20 prosenttia asianomaiselle viisivuotiskaudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrästä on jaettava samalle laitokselle vasta sen jälkeen, kun innovaatiorahaston tuen maksaminen hankkeelle on aloitettu tai kun teollisuuden vähähiilistämispankista tai investointikannustimesta tukea saavien hankkeiden rakentaminen on aloitettu, ja sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vahvistanut kolmannen alakohdan mukaisesti, että vähintään sellainen määrä tukikelpoisia kustannuksia on investoitu EU:ssa, joka vastaa asianomaisella viisivuotiskaudella maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän taloudellista arvoa.

Edellä 3 b kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta 10 a artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin laitoksiin, jotka kuuluvat tehokkaimman 10 prosentin joukkoon tietyllä toimialalla tai toimialan osalla unionissa ottaen huomioon vuodet, joita käytetään tarkistettujen vertailuarvojen määrittämiseen kyseisen artiklan kolmannen alakohdan nojalla asianomaista maksutta jaettavien päästöoikeuksien viisivuotiskautta varten, päästöttömiin tai vähähiilisiin laitoksiin eikä laitoksiin, jotka niiden tuotantoprosesseihin 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyn muutoksen jälkeen kuuluvat toiminnanharjoittajien päätöksellä edelleen EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan.

3 d. Tämän artiklan mukaisesti maksuttomia päästöoikeuksia hakevien laitosten toiminnanharjoittajat voivat pyytää muodostamaan laitosten ryhmittymän 3 b kohdan viidennen alakohdan mukaisten investointivaatimusten täyttämiseksi yhteisesti.

Toiminnanharjoittajien, jotka haluavat muodostaa ryhmittymän, on haettava ryhmittymän muodostamista toimivaltaiselta viranomaiselta toimittamalla sopimus, jonka ne ovat tehneet täyttääkseen investointivaatimukset yhdessä, jäljempänä ’yhteinen vähähiilistämisinvestointeja koskeva sopimus’, ja jossa täsmennetään laitokset ja ajanjakso, joiden osalta ne haluavat muodostaa ryhmittymän. Yhteinen vähähiilistämisinvestointeja koskeva sopimus voi kattaa vähintään viisi kalenterivuotta edellyttäen, että kunkin sopimuksen vähimmäiskesto kattaa koko 11 artiklassa tarkoitetun viisivuotiskauden, jolle laitokset hakevat maksutta jaettavia päästöoikeuksia.

Yhteinen vähähiilistämisinvestointeja koskeva sopimus on tehtävä ennen maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevan hakemuksen toimittamista, ja se on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle yhdessä 11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toimitettavien tietojen kanssa. Kun yhteinen vähähiilistämisinvestointeja koskeva sopimus on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, kyseiseen sopimukseen voidaan lisätä muita toiminnanharjoittajia ainoastaan seuraavalla 11 artiklassa tarkoitetulla maksuttoman jaon viisivuotiskaudella.

Jos tehdään yhteinen vähähiilistämisinvestointeja koskeva sopimus, 3 b kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitettujen vähähiilistämisinvestointien on vähintään vastattava kaikille asianomaisella viisivuotiskaudella ryhmittymään kuuluville laitoksille maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän taloudellista arvoa.

3 e. Komissio täydentää tätä direktiiviä säätämällä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä tiiviissä yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien kanssa tämän artiklan 3 b–3 d kohdassa vahvistettujen maksuttomia päästöoikeuksia koskevien säännösten täytäntöönpanoa koskevista täydentävistä yksityiskohdista, mukaan lukien seuraavat:

a)luettelo vaatimuksista ja tukikelpoisista kustannuksista, jotka katsotaan vähähiilistämisinvestoinneiksi;

b)merkittäväksi päästövähennykseksi katsomista koskevat säännöt;

c)menetelmä sen määrittämiseksi, johtavatko EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevassa suunnitelmassa luetellut toimenpiteet ja investoinnit merkittäviin päästövähennyksiin;

d)EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevien suunnitelmien yksityiskohtainen toimittamisaikataulu;

e)saatujen maksuttomien päästöoikeuksien määrän taloudellisen arvon määrittämismenetelmä;

f)3 c kohdan toisen alakohdan mukaista päästöoikeuksien palauttamista koskevat säännöt;

g)vaatimukset, jotka laitosten on täytettävä, jotta ne voidaan katsoa päästöttömiksi tai vähähiilisiksi 3 c kohdan kuudennen alakohdan mukaisesti;

h)edellä 3 c kohdan viidennessä ja kuudennessa alakohdassa säädettyihin poikkeuksiin sovellettavat yksityiskohtaiset edellytykset;

i)ryhmittymän muodostamista koskevan hakumenettelyn yksityiskohdat, mukaan lukien 3 d kohdan mukaista ryhmittymän muodostamista koskevan hakemuksen vähimmäissisältö ja yksityiskohtaiset edellytykset (myös useissa jäsenvaltioissa sijaitsevien laitosten osalta) sekä kyseisen hakemuksen toimittamista toimivaltaiselle viranomaiselle koskeva yksityiskohtainen aikataulu;

j)3 b kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitettujen investointivaatimusten täyttämistä koskeva vastuunjako, kun toiminnanharjoittajat päättävät muodostaa ryhmittymän.

Kun komissio määrittelee vaatimukset, jotka laitosten on täytettävä, jotta ne voidaan katsoa päästöttömiksi tai vähähiilisiksi, se ottaa huomioon arvioidut alakohtaiset päästövähennykset, jotka on toteutettava vuoteen 2040 ja vuoteen 2050 mennessä asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi, sekä kunkin alan käytettävissä olevat vähähiiliset teknologiat ja muut päästövähennysvaihtoehdot, mukaan lukien asetuksen (EU) 2024/1735 4 artiklassa luetellut nettonollateknologiat.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä seuraavien seikkojen määrittämiseksi:

i) 3 b kohdan neljännen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen sisältö;

ii) EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevien suunnitelmien malli.

Määrittäessään EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevien suunnitelmien muodon ja sisällön komissio pyrkii synergiaan unionin lainsäädännössä säädettyjen vastaavien suunnitelmien kanssa ja pyrkii säätämään yksinkertaisesta muodosta EU:ssa tehtäviä vähähiilistämisinvestointeja koskevien suunnitelmien osalta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

e)lisätään 3 e kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”3 f. Jos laitos on saanut päästöoikeuksia sitä määrää enemmän, joka sille on jaettava tässä artiklassa vahvistettujen maksutonta jakoa koskevien sääntöjen mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava laitosta palauttamaan tällaiset ylimääräiset päästöoikeudet ja määrättävä kansallinen valvoja siirtämään palautettavat ylimääräiset päästöoikeudet.”;

f)korvataan 5 a kohta seuraavasti:

”5 a. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuosina 2031–2040 huutokauppaamien päästöoikeuksien kokonaismäärästä on käytettävä tarpeellisessa laajuudessa määrä, joka vastaa 4:ää prosenttia 9 artiklassa tarkoitetusta päästöoikeuksien koko unionin lukumäärästä vuosien 2031–2040 osalta, tämän artiklan 5 kohdan mukaisen saatavilla olevan enimmäismäärän nostamiseen.”;

g)korvataan 5 b kohta seuraavasti:

”5 b. Vuoden 2030 loppuun saakka, jos tämän artiklan 5 kohdan mukaisen saatavilla olevan enimmäismäärän nostamiseen tarvitaan alle 3 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä, ja vuosina 2031–2040, jos tämän artiklan 5 kohdan mukaisen saatavilla olevan enimmäismäärän nostamiseen tarvitaan alle 4 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä, sovelletaan seuraavaa:

a)enintään 50 miljoonaa päästöoikeutta on käytettävä sen päästöoikeuksien määrän nostamiseen, joka on saatavilla innovoinnin tukemiseen 10 a artiklan 8 kohdan tai 10 c b artiklan mukaisesti perustetusta innovaatiorahastosta;

b)mahdolliset jäljelle jäävät päästöoikeudet on käytettävä 10 c c artiklan mukaisesti.”;

h)korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön taloudellisia toimenpiteitä tämän kohdan toisen ja neljännen alakohdan mukaisesti sellaisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi, jotka ovat alttiita todelliselle hiilivuodon riskille sen vuoksi, että sähkön hintoihin siirretyistä kasvihuonekaasupäästöihin liittyvistä kustannuksista aiheutuu tosiasiallisesti merkittäviä välillisiä kustannuksia, edellyttäen, että tällaiset taloudelliset toimenpiteet ovat valtiontukisääntöjen mukaisia eivätkä etenkään aiheuta aiheettomia kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla. Käyttöön otetuilla taloudellisilla toimenpiteillä ei tulisi kompensoida välillisiä kustannuksia, jotka katetaan maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen vertailuarvojen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on myös pyrittävä käyttämään enintään 25 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin taloudellisiin toimenpiteisiin.

Jäsenvaltioiden, joilla on käytössä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja taloudellisia toimenpiteitä, on annettava komissiolle tiedoksi myönnetyn kompensaation kokonaismäärä taloudellisista toimenpiteistä hyötyvää toimialaa ja toimialojen osaa kohden raporteissaan, jotka ne toimittavat asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti, sekä tiedot toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden panoksesta vähähiilistämiseen. Lisäksi jos jäsenvaltio käyttää jonakin vuonna yli 25 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saamistaan tuloista tällaisiin tarkoituksiin, sen on esitettävä perustelut kyseisen määrän ylittämiselle sekä asiaankuuluvat tiedot niiden suurten teollisuuskäyttäjien sähkön hinnoista, jotka hyötyvät tällaisista taloudellisista toimenpiteistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottamuksellisten tietojen suojaa koskevia vaatimuksia, ja tiedot siitä, onko otettu asianmukaisesti huomioon muut toimenpiteet, joilla välillisiä hiilikustannuksia alennetaan kestävästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Komissio sisällyttää 10 artiklan 5 kohdassa säädettyyn kertomukseen muun muassa arvion tällaisten taloudellisten toimenpiteiden vaikutuksista sisämarkkinoihin ja tarvittaessa suosittelee toimenpiteitä, jotka voivat kyseisen arvion perusteella olla tarpeellisia.

Kyseisten toimenpiteiden on oltava sellaisia, että niillä varmistetaan riittävä suoja hiilivuodon riskiä vastaan epäsuorille hiilidioksidipäästöille ennakolta asetettujen, tuotettua yksikköä kohden määritettyjen vertailuarvojen perusteella Kyseiset ennakolta asetettavat vertailuarvot on laskettava tietyllä toimialalla tai toimialan osalla tuotettua yksikköä kohden tarvittavan sähkönkulutuksen, joka toteutuu tehokkainta käytettävissä olevaa teknologiaa hyödyntäen, ja merkityksellisen sähköntuotantorakenteen mukaisten hiilidioksidipäästöjen perusteella.”;

i)muutetaan 7 kohta seuraavasti:

i)korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä saadut päästöoikeudet, joita ei ole jaettu maksutta vuoteen 2020 mennessä, varataan uusille osallistujille, samoin kuin 200 miljoonaa päästöoikeutta, jotka on siirretty markkinavakausvarantoon päätöksen (EU) 2015/1814 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sekä 50 miljoonaa päästöoikeutta, jotka on saatu tämän artiklan 1 a kohdassa tarkoitetusta maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähennyksestä johtuvasta päästöoikeuksien määrästä.”;

ii)kumotaan kolmas alakohta;

j)kumotaan 8 ja 8 a kohta;

16)muutetaan 10 b artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan toisessa virkkeessä vuosi ”2030” vuodella ”2040”;

b)korvataan 4 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”4. Muiden toimialojen ja toimialojen osien osalta katsotaan, että ne voivat siirtää suuremman osan päästöoikeuksien kustannuksista tuotteiden hintoihin, ja niille myönnetään päästöoikeuksia maksutta 30 prosenttia määrästä, joka määritetään 10 a artiklan mukaisesti. Jollei 30 artiklan mukaisessa uudelleentarkastelussa toisin päätetä, maksutta jaettavia päästöoikeuksia muille toimialoille ja toimialojen osille, lukuun ottamatta kaukolämpöä, vähennetään samansuuruisilla määrillä vuoden 2026 jälkeen, jotta vuonna 2030 saavutetaan taso, jolla päästöoikeuksia ei jaeta maksutta. Kaukolämpöön maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään samansuuruisilla määrillä vuoden 2030 jälkeen, jotta vuonna 2040 saavutetaan taso, jolla päästöoikeuksia ei jaeta maksutta.”;

17)lisätään artiklat seuraavasti:

”10 c b artikla

Innovaatiorahasto

1.Perustetaan rahasto, jäljempänä ’innovaatiorahasto’, josta tuetaan innovointien saattamista markkinoille sekä sellaisten vähähiilisten, hiilettömien ja hiilinegatiivisten tuotteiden, prosessien ja teknologioiden käytön laajentamista, jotka edistävät merkittävästi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimialojen vähähiilistämistä.

2.Innovaatiorahasto rahoitetaan huutokauppaamalla 10 a artiklan 1 a kohdan mukaisesta maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähennyksestä johtuvat 200 miljoonaa päästöoikeutta. Jos saatavilla on alle 50 miljoonaa päästöoikeutta sen jälkeen, kun 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettua enimmäismäärää on nostettu 10 a artiklan 5 b kohdan mukaisesti, erotus asetetaan innovaatiorahaston saataville määrästä, joka voitaisiin muutoin huutokaupata 10 artiklan nojalla vuonna 2028.

Innovaatiorahastolle tarkoitetut päästöoikeudet huutokaupataan 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä saadut tulot ovat asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Komissio varmistaa, että innovaatiorahaston vuotuisia toimia varten on käytettävissä riittävät resurssit. Tätä varten talousarviositoumukset voidaan jakaa vuosieriin ja resurssit voidaan etupainottaa, samalla kun varmistetaan, että rahaston päästöoikeudet jakautuvat tasapainoisesti eri ajanjaksoille.

Jäsenvaltiot voivat tukea hankkeita, jotka täyttävät kaikki valintaperusteet mutta joita ei voida rahoittaa asiaankuuluvan ehdotuspyynnön määrärahoista, asettamalla saataville lisää varoja. Tätä varten niiden on ilmoitettava aikomuksestaan tehdä niin komissiolle ennen asiaankuuluvan ehdotuspyynnön päättymistä.

3.Innovaatiorahastosta tuetaan kaikkien jäsenvaltioiden alueilla liitteissä I ja III luetelluilla toimialoilla toteutettavia hankkeita, mukaan lukien tuotteet, teknologiat ja prosessit, joilla korvataan hiili-intensiivisiä tuotteita, teknologioita ja prosesseja, innovatiiviset uusiutuvan energian ja energian varastoinnin teknologiat, myös puhtaiden teknologioiden valmistus, sähköistäminen, ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto ja käyttö, joka edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä, ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto, kuljetus ja geologinen varastointi, erityisesti vaikeasti vähennettävien teollisuuden päästöjen osalta, hiilidioksidin talteenotto suoraan ilmakehästä turvallisen, kestävän ja pysyvän varastoinnin avulla sekä innovatiiviset läpimurtoteknologiat ja -infrastruktuurit, mukaan lukien sähköistäminen ja vähähiilisten ja hiilettömien polttoaineiden tuottaminen, meriliikenne- ja ilmailualan vähähiilistämistä varten. Ilmailu- ja meriliikennealan osalta innovaatiorahastosta voidaan tukea myös toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään kokonaisilmastovaikutuksia, muut kuin hiilidioksidin vaikutukset mukaan lukien.

4.Innovaatiorahastossa asetetaan etusijalle innovatiiviset teknologiat, joiden teknologinen valmiusaste on korkea ja jotka eivät ole vielä kaupallisesti kannattavia, unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden sekä kiertotaloustavoitteiden mukaisesti.

5.Komissio toteuttaa innovaatiorahaston käyttäen asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 mukaisesti joko suoraa hallinnointia tai välillistä hallinnointia kyseisen asetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen elinten kanssa.

Innovaatiorahasto toteutetaan synergiassa muiden unionin ohjelmien kanssa. Toimi, joka on saanut unionin rahoitusta jostakin toisesta ohjelmasta, voi saada rahoitusta myös innovaatiorahastosta. Asianomaisen unionin ohjelman sääntöjä sovelletaan vastaavaan rahoitukseen, ja jos rahoitus perustuu tukikelpoisiin kustannuksiin, innovaatiorahastosta ja kyseisestä toisesta unionin ohjelmasta myönnetyn kumulatiivisen tuen ei tule ylittää toimen tukikelpoisia kokonaiskustannuksia, ja se voidaan laskea määräsuhteen mukaisesti.

Innovaatiorahastosta voidaan myöntää tukea missä tahansa asetuksessa (EU, Euratom) 2024/2509 säädetyssä muodossa, jos se on tarpeen tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 212 artiklan 3 kohdassa säädetään, mahdolliset tulot ja palautukset, jotka saadaan tämän artiklan mukaisesti käyttöön otetuista välineistä ja palautetaan komissiolle, käytetään innovaatiorahaston tarkoituksissa asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.

Asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 196 artiklan 2 kohdan mukaisesti rahoitusosuuksilla voidaan – silloin kun se on tarpeen turvallisuuden ja talouden häiriönsietokyvyn kannalta olennaisina pidettyjen hankkeiden toteuttamiseksi – kattaa toimia, jotka on aloitettu ennen kyseisiä toimia koskevan ehdotuksen jättämispäivää.

Jos komissio päättää maksaa innovaatiorahaston tukea Euroopan kilpailukykyrahaston InvestEU-välineeseen maksettavina rahoitusosuuksina, innovaatiorahaston tuki pannaan täytäntöön Euroopan kilpailukykyrahaston InvestEU-välineeseen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Hankkeiden tukikelpoisuus arvioidaan kuitenkin tämän artiklan mukaisesti.

Avustusten osalta hankkeet valitaan avoimen ehdotuspyynnön avulla läpinäkyvällä tavalla. Komissio pyrkii ehdotuspyyntöjä valmistellessaan varmistamaan, että kaikki toimialat katetaan asianmukaisesti ja että valintamenettely pysyy yksinkertaisena ja helppokäyttöisenä. Komissio toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että ehdotuspyynnöistä tiedotetaan mahdollisimman laajasti ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Avustukset maksetaan ennalta määriteltyjen välitavoitteiden saavuttamisen perusteella hankkeen etenemisen mukaisesti.

Komissio voi valita hankkeita myös tarjouskilpailumenettelyn avulla. Estääkseen keinottelumielessä tehtävät hakemukset ehdotuspyyntöjen tai tarjouskilpailun yhteydessä komissio voi vaatia hakijoita toimittamaan EU:ssa toimiluvan saaneen rahoituslaitoksen antaman tarjousvakuuden, jonka määrä vastaa tiettyä prosenttiosuutta sopimuksen arvioidusta kokonaisarvosta, sen varmistamiseksi, että tarjous on tehty vakavassa tarkoituksessa. Komissio voi vaatia myös EU:ssa toimiluvan saaneen rahoituslaitoksen antaman valmistumisvakuuden, jonka määrä vastaa tiettyä prosenttiosuutta haetun tuen kokonaisenimmäismäärästä. Jos avustussopimuksessa tai tarjouksessa esitettyjä velvoitteita ja sitoumuksia ei täytetä, komissio vaatii tarjousvakuuden tai valmistumisvakuuden maksettavaksi. Tämän kohdan mukaisesti menetetty määrä käytetään innovaatiorahastossa asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.

6.Toteuttaessaan innovaatiorahastoa komissio pyrkii varmistamaan tosiasiallisen laatuun perustuvan maantieteellisen kattavuuden koko unionissa, varmistamaan pk-yritysten, erityisesti startup- ja scale-up-yritysten, riittävän osallistumisen sekä luomaan synergioita muun EU:n tasolla saatavalla olevan rahoituksen, erityisesti Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelman ja Euroopan kilpailukykyrahaston, kanssa. Komissio voi tässä yhteydessä antaa hankekehitystukea ja pyynnöstä teknistä apua jäsenvaltioille, joiden tosiasiallinen osallistuminen innovaatiorahastoon on vähäistä, kyseisissä maissa esiintyvien hankkeisiin liittyvien erityishaasteiden ratkaisemiseksi ja maantieteellisen kattavuuden parantamiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) [...]/[...]* 8 artiklassa tarkoitettu kilpailukykymerkki voidaan myöntää hankkeille, jotka on arvioitu innovaatiorahaston myöntämismenettelyn yhteydessä ja jotka täyttävät kyseisen myöntämismenettelyn laatuvaatimukset. Myöntämismenettelyyn liittyvissä asiakirjoissa voidaan asettaa lisäedellytyksiä.

7.Tämän artiklan nojalla rahoitettavilta hankkeilta on edellytettävä tietämyksen jakamista muiden asiaan liittyvien hankkeiden sekä sellaisten unioniin sijoittautuneiden tutkijoiden kanssa, joilla on asiassa oikeutettu etu.

8.Komissio raportoi vuosittain ilmastonmuutoskomitealle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle innovaatiorahaston toteuttamisesta ja esittää analyysin rahoitetuista hankkeista toimialoittain ja jäsenvaltioittain sekä arvion niiden odotetusta vaikutuksesta asetuksen (EU) 2021/1119 mukaiseen unionin ilmastoneutraaliuteen. Nämä kertomukset julkistetaan.

9.Siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän artiklan täydentämiseksi innovaatiorahaston toimintaa koskevilla säännöillä, mukaan lukien hallinto, tukikelpoisuus, tukimuodot ja niihin liittyvät edellytykset, valintamenettely, valintaperusteet sekä menettelyjä, organisaatiota ja varainhoitoa koskevat säännöt, jotta varmistetaan innovaatiorahaston asianmukainen toteutus tämän artiklan mukaisesti.

___________

* [Lisätään Euroopan kilpailukykyrahaston perustamisesta, mukaan lukien puolustusalan tutkimuksen ja innovoinnin erityisohjelma, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) [...]/[...] EUVL-viite, kun kyseinen asetus on hyväksytty.]

10 c c artikla

Teollisuuden vähähiilistämispankki

1.Perustetaan vuodesta 2028 alkaen väline, jolla tuetaan teollisuuden vähähiilistämistä edistävien teknologioiden, prosessien ja tekniikoiden käytön laajentamista ja käyttöönottoa, jäljempänä ’teollisuuden vähähiilistämispankki’. Se vauhdittaa teollisuuden vähähiilistämistä, myös sähköistämistä, unionissa tukemalla pääomainvestointeja, mukaan lukien hankkeista aiheutuvat verkkoon liittämiseen, varastointiin ja joustavuuteen liittyvät kustannukset, sekä päästövähennyksistä tai -poistoista aiheutuvia toimintamenoja tämän direktiivin liitteessä I tarkoitettuja teollisia tuotantoprosesseja toteuttavissa tai korvaavissa kiinteissä laitoksissa, myös jätteenpolttolaitoksissa. Edellä olevan 10 a artiklan 5 b kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti saatavilla olevasta päästöoikeuksien määrästä saadut 400 miljoonaa päästöoikeutta varataan vuosina 2028–2030 teollisuuden vähähiilistämishankkeiden tukemiseen ”ensimmäiseksi vastaanotettu pyyntö täytetään ensin” ‑periaatteen perusteella 10 c d artiklan mukaisesti.

Jos 10 a artiklan 5 b kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti saatavilla olevien päästöoikeuksien määrä on pienempi kuin edellisessä virkkeessä tarkoitettu 400 miljoonan päästöoikeuden määrä, erotus katetaan 10 a artiklan 7 kohdan mukaisesti varatuilla päästöoikeuksilla.

Päästöoikeudet ovat kaikissa jäsenvaltioissa toteuttavien hankkeiden saatavilla. Ensimmäisten 18 toimintakuukauden aikana päästöoikeuksista varataan 100:aa miljoonaa päästöoikeutta vastaava päästöoikeuksien osuus sellaisten jäsenvaltioiden ryhmässä toteutettaville hankkeille, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina on alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta kaudella 2022–2024. Kun on kulunut 18 kuukautta, tämä varattu määrä lasketaan 60 miljoonaan.

2.Sellaisissa maissa, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2022–2024, toteutettaviin hankkeisiin varatuista 60 miljoonasta päästöoikeudesta mahdollisesti jäljelle jääneet päästöoikeudet käytetään 10 d artiklan mukaisesti vuonna 2031. Mahdolliset muut jäljelle jääneet päästöoikeudet käytetään 10 c e artiklan mukaisesti.

Edellä olevassa 9 artiklassa tarkoitetusta koko unionille myönnettävästä päästöoikeuksien määrästä saadut 400 miljoonaa päästöoikeutta varataan vuosina 2031–2040 teollisuuden vähähiilistämishankkeiden tukemiseen 10 c e artiklan mukaisesti. Nämä päästöoikeudet huutokaupataan 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä saadut tulot ovat asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja.

Jos 1 kohdassa tarkoitettu päästöoikeuksien määrä käytetään kokonaisuudessaan 10 c d artiklan mukaisesti, komissio asettaa hanketukea saataville 10 c e artiklan mukaisesti ennen vuotta 2031. Jäsenvaltioiden 9 artiklan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrää pienennetään tarvittaessa, jotta tämä aikaisempi aloitus on mahdollinen. Tästä määrästä saatavia tuloja vastaavat päästöoikeudet palautetaan jäsenvaltioille vuodesta 2031 alkaen tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti varatuista päästöoikeuksista.

3.Jäsenvaltiot voivat tukea hankkeita, jotka täyttävät kaikki asiaankuuluvat kriteerit mutta joita ei voida rahoittaa teollisuuden vähähiilistämispankin asiaankuuluvan myöntämismenettelyn määrärahoista 10 c e artiklan mukaisesti, asettamalla saataville lisää taloudellisia resursseja. Tätä varten niiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan tehdä niin ennen asianomaisen myöntämismenettelyn päättymistä.

4.Kaikki tulot, jotka saadaan 10 c d ja 10 c e artiklan mukaisista toiminnoista, ovat asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja teollisuuden vähähiilistämispankin tarpeisiin.

5.Unionin resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi komissio varmistaa synergiat teollisuuden vähähiilistämispankin ja Euroopan kilpailukykyrahaston, erityisesti sen puhtaan siirtymän ja teollisuuden vähähiilistämisen ikkunan, välillä. Asetuksen […]/[…] 8 artiklassa tarkoitettu kilpailukykymerkki voidaan myöntää hankkeille, jotka on arvioitu teollisuuden vähähiilistämispankin menettelyjen yhteydessä, edellyttäen että ne täyttävät kaikki kyseiseen menettelyyn liittyvissä asiakirjoissa esitetyt laatuvaatimukset.

6.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi teollisuuden vähähiilistämispankin toimintaa koskevilla säännöillä, mukaan lukien menettelylliset, organisatoriset ja varainhoitosäännöt teollisuuden vähähiilistämispankin asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi.

10 c d artikla

Investointikannustin

1.Komissio tukee vuoteen 2030 saakka 10 c c artiklan 1 kohdan mukaisesti teollisuuden vähähiilistämispankin puitteissa unionissa toteutettavia tukikelpoisia hankkeita jakamalla niille päästöoikeuksia kiinteän hiilipreemion perusteella. Komissio julkaisee avoimia hakukutsuja, joiden perusteella se esivalitsee hankkeet. Päästöoikeudet jaetaan tämän jälkeen esivalituille hankkeille aikajärjestyksessä valmistumisvakuuden toimittamispäivän ja ‑ajan perusteella, kunnes 10 c c artiklassa tarkoitettu määrä on jaettu tai komissio sulkee hakukutsun.

2.Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua päästöoikeuksien jakamista, hankkeiden esivalinta mukaan lukien, varten komissio julkaisee sidosryhmiä kuullen laaditut ehdot. Näissä ehdoissa vahvistetaan erityisesti kiinteän preemion määrä vältettyä hiilidioksidipäästötonnia kohden, tukikelpoisuuskriteerit, päästövähennyksiä koskevat vähimmäisvaatimukset, pakolliset asiakirjat, valmistumisvakuuden määrä sekä seurantaa ja todentamista koskevat vaatimukset. Ehdoissa voidaan myös määrätä mahdollisten hyötyjen jakamista ja parhaan vastineen varmistamista koskevista mekanismeista, kuten kiinteän preemion määrän tarkistamisesta, jos on viitteitä siitä, ettei määrä ole enää asianmukainen markkinakehityksen vuoksi, ja/tai eriytetyistä ehdoista.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitetun valmistumisvakuuden antaa EU:ssa toimiluvan saanut rahoituslaitos, ja sen määrä vastaa tiettyä prosenttiosuutta haetun tuen kokonaisenimmäismäärästä. Vakuus toimii suoritustakuuna, jolla varmistetaan hankkeen oikea-aikainen toteuttaminen. Vakuus vapautetaan kahdessa erässä siten, että 50 prosenttia vapautetaan fyysisen rakentamisen aloittamisen yhteydessä ja 50 prosenttia toiminnan aloittamisen yhteydessä.

4.Kun tämän artiklan mukainen päästöoikeuksien jakaminen on virallisesti hyväksytty, hankkeiden fyysinen rakentaminen on aloitettava asiaankuuluvissa ehdoissa vahvistetun, enintään 30 kuukauden määräajan kuluessa. Tässä artiklassa fyysisen rakentamisen aloittamisella tarkoitetaan rakennus‑ tai asennustöiden aloittamista hankkeen toteutuspaikalla, lukuun ottamatta valmistelevia töitä, kuten lupien hankkimista, alkuvaiheen teknisiä ja konseptiselvityksiä, muita selvityksiä sekä rakennuspaikan raivaamista. Kun fyysinen rakentaminen on aloitettu tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun määräajan kuluessa, komissio vapauttaa puolet valmistumisvakuudesta. Jos hankkeen fyysistä rakentamista ei ole aloitettu tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun määräajan kuluessa, komissio vaatii valmistumisvakuuden maksettavaksi kokonaisuudessaan. Lisäksi tuki peruutetaan ja tuensaajan kaikki tukeen perustuvat oikeudet lakkaavat.

5.Hankkeen toiminnan käynnistyttyä tuensaaja saa päästöoikeuksia säännöllisin väliajoin vältettyjen päästöjen riippumattoman todentamisen perusteella enintään kymmenen vuoden ajan. Komissio vapauttaa valmistumisvakuuden jäljellä olevan puolikkaan. Jos hankkeen fyysinen rakentaminen aloitetaan mutta hankkeen toiminta ei käynnisty, komissio vaatii valmistumisvakuuden jäljellä olevan puolikkaan maksettavaksi. Lisäksi tuki peruutetaan ja tuensaajan kaikki tukeen perustuvat oikeudet lakkaavat.

6.Edellisessä kohdassa tarkoitettujen jaettavien päästöoikeuksien määrä vastaa todennettuja vältettyjä hiilidioksidipäästötonneja kerrottuna kiinteän preemion määrällä ja jaettuna niiden päästöoikeuksien keskihinnalla, jotka on huutokaupattu tämän direktiivin 10 artiklan 4 kohdan nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisesti jakopäätöstä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Tämän kohdan mukaisessa päästöoikeuksien jaossa voidaan ottaa huomioon hankkeelle mahdollisesti saatu muu julkinen tuki.

Ennen kuin komissio tekee tämän artiklan mukaisen päätöksen päästöoikeuksien jakamisesta, se varmistaa asianmukaisesti käytettävissä olevien päästöoikeuksien määrän. Se tarkistaa erityisesti, että 10 c c artiklan nojalla varattujen päästöoikeuksien jäljellä oleva määrä riittää kattamaan arvioidun päästöoikeustarpeen. Jos tehtyjen sitoumusten täyttämiseksi on jaettava enemmän päästöoikeuksia, komissio voi ottaa tarvittavat lisäpäästöoikeudet 10 c e artiklan 1 kohdan nojalla käytettävissä olevasta määrästä.

7.Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla säännöt, jotka koskevat teollisuuden vähähiilistämispankin toimintaa investointikannustimen osalta, mukaan lukien tukikelpoisuussäännöt, esivalintamenettely ja ‑kriteerit, päästöoikeuksien jakaminen sekä valmistumisvakuus.

10 c e artikla

Teollisuuden vähähiilistämispankin toinen vaihe

1.Vuodesta 2031 alkaen komissio käyttää 10 c c artiklan mukaisesti varattujen päästöoikeuksien tuottamat tulot ja varaa siten 400 miljoonaa päästöoikeutta teollisuuden vähähiilistämishankkeiden tukemiseen unionissa tarjouskilpailumenettelyillä, joissa myönnetään hiilen hinnanerosopimuksia tai hiilipreemioita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden tukimuotojen käyttöä silloin, kun se on aiheellista.

2.Ennen kilpailullisen tarjouskilpailumenettelyn käynnistämistä komissio julkaisee sidosryhmiä kuullen laaditut ehdot, joissa täsmennetään erityisesti tukikelpoisuuskriteerit, pakolliset asiakirjat, tarjousvakuuden ja valmistumisvakuuden määrä sekä seurantaa ja todentamista koskevat vaatimukset avoimuuden varmistamiseksi.

3.Hiilen hinnanerosopimuksilla tuetaan teollisuuden vähähiilistämishankkeita korvaamalla kilpailullisessa tarjouskilpailumenettelyssä määritetyn toteutushinnan ja yhteisessä huutokauppapaikassa kulloinkin vallitsevan hiilen hinnan välinen erotus enintään kymmenen vuoden ajan. Välineen mukaiset maksut suoritetaan asiaankuuluvien ehtojen mukaisesti todennettujen päästövähennysten perusteella. Komissio voi kustannustehokkuuden varmistamiseksi vaatia tuensaajia maksamaan takaisin ylimääräisen tuen, jos hiilen hinta ylittää toteutushinnan ennalta määritetyn prosentuaalisen rajan. Tällaiset takaisinmaksut käytetään teollisuuden vähähiilistämispankin tarkoituksissa asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.

4.Komissio voi vaatia tarjouskilpailumenettelyyn osallistuvia tarjoajia toimittamaan EU:ssa toimiluvan saaneen rahoituslaitoksen antaman tarjoustakauksen, jonka määrä vastaa tiettyä prosenttiosuutta sopimuksen arvioidusta kokonaisarvosta, vakuudeksi vakavasta aikomuksesta. Jos hanketta ei valita, tarjoustakaus vapautetaan välittömästi. Jos tarjouksessa esitettyjä velvoitteita ja sitoumuksia ei täytetä, komissio pidättää tarjoustakauksen. Mahdollinen tämän kohdan mukaisesti pidätetty määrä käytetään teollisuuden vähähiilistämispankin tarkoituksissa asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.

5.Komissio voi myös vahvistaa ehdoissa enimmäisajan, jonka kuluessa hankkeen fyysinen rakentaminen on aloitettava, ja vaatia tuensaajia toimittamaan ennen hiilen hinnanerosopimuksen tai hiilipreemion oikeudellista voimaantuloa EU:ssa toimiluvan saaneen rahoituslaitoksen antaman valmistumisvakuuden, jonka määrä vastaa tiettyä prosenttiosuutta haetun tuen kokonaisenimmäismäärästä. Tässä kohdassa fyysisen rakentamisen aloittamisella tarkoitetaan rakennus‑ tai asennustöiden aloittamista hankkeen toteutuspaikalla, lukuun ottamatta valmistelevia töitä, kuten lupien hankkimista, alkuvaiheen teknisiä ja konseptiselvityksiä, muita selvityksiä sekä rakennuspaikan raivaamista. Jos hankkeen fyysistä rakentamista ei ole aloitettu ehdoissa vahvistetun enimmäisajan kuluessa, komissio vaatii valmistumisvakuuden maksettavaksi. Lisäksi tuki peruutetaan ja tuensaajan kaikki tukeen perustuvat oikeudet lakkaavat.

6.Asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 196 artiklan 2 kohdan mukaisesti rahoitusosuuksilla voidaan – silloin kun se on tarpeen turvallisuuden ja talouden häiriönsietokyvyn kannalta olennaisina pidettyjen hankkeiden toteuttamiseksi – kattaa toimia, jotka on aloitettu ennen kyseisiä toimia koskevan ehdotuksen jättämispäivää.

7.Tämän artiklan mukaisen kilpailullisen tarjouskilpailumenettelyn päätyttyä myönnettyihin hiilen hinnanerosopimuksiin tai hiilipreemioihin liittyvät rahoitusvastuut eivät saa ylittää teollisuuden vähähiilistämispankin käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän huutokaupasta saatavia tuloja. Ennen kilpailullisen tarjouskilpailumenettelyn käynnistämistä komissio tekee rahoituspäätöksen, jossa vahvistetaan hiilen hinnanerosopimusten tekemiseen tai hiilipreemioiden myöntämiseen käytettävissä oleva enimmäismäärä tuloja ja maksuvelvoitteita koskevan arvion perusteella käyttäen uskottavaa joukkoa hiilen hintaskenaarioita. Jotta voidaan varmistaa, ettei teollisuuden vähähiilistämispankin talousarvion ylittäviä vastuita synny, komissio voi myös vahvistaa asiaankuuluvissa ehdoissa sääntöjä, joilla tosiasiallisesti rajoitetaan sopimuksista aiheutuvaa rahoitusvastuuta.

8.Siirretään komissiolle valta antaa tämän direktiivin 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yksityiskohtaiset säännöt hiilen hinnanerosopimusten täytäntöönpanosta, mukaan lukien kilpailullinen tarjouskilpailumenettely, tukikelpoisuusedellytykset, tuen laskeminen, talousarviovaraukset, sopimusvelvoitteet sekä seuranta‑ ja todentamismenettelyt.

9.Kilpailullisella tarjouskilpailumenettelyllä myönnettävien hiilen hinnanerosopimusten lisäksi komissio voi päättää myöntää tämän artiklan mukaista tukea millä tahansa asetuksessa (EU, Euratom) 2024/2509 säädetyllä tavalla ja missä tahansa siinä säädetyssä muodossa, myös myöntämällä rahoitusosuuksia unionin investointitukivälineen mukaisiin rahoitusta yhdistäviin toimiin. Siirretään komissiolle valta antaa tämän direktiivin 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yksityiskohtaiset järjestelyt ja menettelyt tällaisten muiden tukimuotojen toteuttamiseksi.

10.Kaikki tämän artiklan ja 10 c d artiklan nojalla käyttöön otetuista välineistä saatavat tulot tai takaisinmaksut käytetään teollisuuden vähähiilistämispankissa asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.”;

18)muutetaan 10 d artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Perustetaan kaudeksi 2031–2040 rahasto tukemaan sellaisten jäsenvaltioiden ehdottamia investointeja, joiden markkinahintainen BKT asukasta kohden oli vuosina 2022–2024 alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta, jäljempänä ’edunsaajajäsenvaltiot’, mukaan lukien pienimuotoisten investointihankkeiden rahoitus, energiajärjestelmien nykyaikaistamiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi sekä teollisuuden vähähiilistämisen ja sähköistämisen edistämiseksi, jäljempänä ’modernisaatiorahasto’. Modernisaatiorahasto rahoitetaan seuraavien, jäsenvaltioiden 10 artiklan 1 kohdan nojalla vuosina 2031–2040 huutokaupattavaan päästöoikeuksien kokonaismäärään sisältyvien päästöoikeusmäärien huutokaupasta saaduilla tuloilla:

– määrä, joka vastaa kahta prosenttia 9 artiklassa tarkoitetusta unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä vuosina 2031–2040, huutokaupataan edunsaajajäsenvaltioille ja käytetään 10 d artiklassa säädetyllä tavalla;

– määrä, joka vastaa 0,5:tä prosenttia 9 artiklassa tarkoitetusta unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä vuosina 2031–2040, huutokaupataan samojen jäsenvaltioiden hyväksi ja käytetään investointien tukemiseen 10 c e artiklan nojalla.

Näitä päästöoikeusmääriä vastaavat varat jaetaan liitteen II b mukaisesti.

Tuettujen investointien on oltava tämän direktiivin tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ja asetuksen (EU) 2021/1119 sekä Pariisin sopimuksessa esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia. Valitessaan tämän artiklan nojalla modernisaatiorahastosta tuettavia investointeja edunsaajajäsenvaltioiden on sovellettava syrjimättömiä ja avoimia kriteerejä ja menettelyjä. Tätä varten niiden on jatkuvasti annettava tietoja käynnissä olevista ja tulevista kiinnostuksenilmaisupyynnöistä, ehdotuspyynnöistä ja tarjouspyynnöistä, jotka koskevat modernisaatiorahastosta rahoitettavia investointeja. Edunsaajajäsenvaltioiden on perustettava investointejaan varten vaikuttavat ja tehokkaat hallinto‑ ja valvontajärjestelmät ja varmistettava niiden moitteeton toiminta moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti. Edunsaajajäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää modernisaatiorahaston varoja rahoittamaan investointeja, joihin osallistuu unionin vierekkäisiä raja-alueita. Modernisaatiorahastosta ei anneta tukea fossiilisia polttoaineita käyttäville energiantuotantolaitoksille eikä fossiilisia polttoaineita kuljettaville laitoksille.”;

a)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Vähintään 95 prosenttia 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista päästöoikeuksista ja tämän artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen piiriin kuuluvista päästöoikeuksista saatavista tuloista on käytettävä tukemaan investointeja seuraaviin:

a)uusiutuvien energialähteiden, mukaan lukien biokaasun ja biometaanin, tuotanto ja käyttö;

b)energian kokonaiskulutuksen vähentäminen vähintään 20 prosentilla parantamalla energiatehokkuutta teollisuudessa, liikenteessä ja rakennuksissa siten, että vältetään fossiilisiin polttoaineisiin lukkiutumisen riski ja edistetään kiertotaloutta, sekä polttolaitosten hukkalämmön talteenotto kaukolämmitystä varten;

c)kysyntäpuolen alojen, mukaan lukien teollisuus, rakennukset ja liikenne, sähköistäminen;

d)sähkö‑, vety‑, kaukolämpö‑ ja hiilidioksidi-infrastruktuurin nykyaikaistaminen ja laajentaminen, mukaan lukien energian varastointi;

e)teollisuuden vähähiilistäminen, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, hiilidioksidin talteenotto ja käyttö sekä sähköistäminen;

f)pienituloisten kotitalouksien tukeminen, myös maaseudulla ja syrjäseudulla, energiaköyhyyteen puuttumiseksi ja lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamiseksi;

g)oikeudenmukainen siirtymä edunsaajajäsenvaltioissa hiili-intensiivisillä alueilla niin, että tuetaan työntekijöiden uudelleensijoittamista, uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon parantamista, koulutusta, työnhakualoitteita ja puhtaaseen energiaan siirtymistä nopeuttavia startup-yrityksiä;

h)kohtuuhintaisten vähähiilisten ja biopohjaisten lannoitteiden tuotanto.”;

b)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Kaikkien edunsaajajäsenvaltioiden on käytettävä 10 artiklan 2 kohdan b alakohdassa täsmennetty päästöoikeuksien määrä, joka jaetaan yhteisvastuullisuuden, kasvun ja yhteenliitäntöjen edistämiseksi unionissa, 10 d artiklan mukaisesti investointien tukemiseen modernisaatiorahaston puitteissa, mikä lisää niiden käytettävissä olevia rahaston varoja. Mikä tahansa jäsenvaltio, jota asia koskee, voi myös käyttää päästöoikeuksien määrän, joka sen on määrä huutokaupata 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, tai osan kyseisestä määrästä, 10 d artiklan nojalla. Jos jäsenvaltio aikoo käyttää 10 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja päästöoikeuksia 10 d artiklan nojalla, sen on ilmoitettava komissiolle kyseinen määrä viimeistään edeltävän kalenterivuoden 30 päivänä syyskuuta.”;

c)korvataan 6 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Jos modernisaatiorahaston tavoitteiden mukainen investointi, jota ehdotetaan rahoitettavaksi modernisaatiorahastosta, ei kuulu 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, investointikomitea arvioi kyseisen investoinnin teknisen toteutettavuuden ja taloudellisen elinkelpoisuuden, mukaan lukien sillä saavutettavat päästövähennykset, ja antaa suosituksen investoinnin rahoittamisesta modernisaatiorahastosta. Investointikomitea varmistaa, että kaikilla modernisaatiorahastosta rahoitettavilla investoinneilla saavutetaan huomattava parannus päästövähennyksissä ja tarvittaessa energiatehokkuudessa. Kyseiseen suositukseen voi sisältyä ehdotuksia soveltuvista rahoitusvälineistä. Modernisaatiorahastosta saatavilla varoilla voidaan tukea enintään 50:tä prosenttia sellaisen investoinnin asianomaisista kustannuksista, joka ei kuulu 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, edellyttäen että jäljellä olevat kustannukset ovat yksityisten oikeushenkilöiden rahoittamia.”;

d)lisätään 10 kohdan alkuun virke seuraavasti:

”Edunsaajajäsenvaltioiden on soveltuvin osin julkistettava modernisaatiorahastosta myönnettävän tuen yhteydessä tuensaajia koskevat tiedot ja muut asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.”;

e)korvataan 11 kohdassa vuosi ”2024” vuodella ”2036”;

19)lisätään artikla seuraavasti:

”10 d a artikla

Oikeusvaltioperiaate

1.Edunsaajajäsenvaltioiden on varmistettava asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklassa vahvistettujen oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen koko modernisaatiorahaston täytäntöönpanon ajan.

2.Edellä 3 kohdassa säädettyjä asianmukaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, jos todetaan, että asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu oikeusvaltion periaatteiden rikkominen edunsaajajäsenvaltiossa vaikuttaa tai uhkaa vakavasti vaikuttaa modernisaatiorahaston moitteettomaan varainhoitoon riittävän suoraan.

3.Edellyttäen, että 2 kohdassa säädetty edellytys täyttyy, voidaan 10 d b artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen toteuttaa yksi tai useampi seuraavista asianmukaisista toimenpiteistä:

a)10 d artiklan 3 kohdassa tarkoitetun maksupäätöksen tekemisen keskeyttäminen;

b)jo tehtyjen maksupäätösten mukaisten maksujen keskeyttäminen.

Toteutetuissa toimenpiteissä on soveltuvin osin noudatettava asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 5 artiklan 2–5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

4.Toimenpiteet hyväksytään asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 6 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Käynnistäessään menettelyn komissio varmistaa, ettei modernisaatiorahaston puitteissa hallinnoitavien tulojen suojaamiseksi ole käytettävissä muita tehokkaampia keinoja.

5.Toimenpiteet kumotaan asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.”;

20)korvataan 10 f artikla seuraavasti:

”10 f artikla

”Ei merkittävää haittaa” ‑periaate

Tämän direktiivin 10 d artiklan nojalla modernisaatiorahastoon, 10 c b artiklan nojalla innovaatiorahastoon ja 10 c c artiklan nojalla teollisuuden vähähiilistämispankkiin tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta kertyvät tulot käytetään asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun ”ei merkittävää haittaa” ‑periaatteen mukaisesti.”;

21)poistetaan IV luvun otsikosta sana ”kiinteät”;

22)muutetaan 12 artikla seuraavasti:

a) muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i) korvataan b alakohta seuraavasti:

”b) kukin ilma-aluksen käyttäjä palauttaa sen edellisenä kalenterivuonna aiheuttamia ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia vähennettynä 3 -f kohdassa säädetyllä tavalla CORSIA-järjestelmän mukaisesta hyvityksestä aiheutuneiden kustannusten vähentämiseksi, jotta vältetään kaksinkertaisen maksun periminen.”;

ii) lisätään 3 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”3 -g. Poiketen siitä, mitä 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetään, laivayhtiöt voivat palauttaa vähemmän päästöoikeuksia kuin niiden todennetut päästöt sellaisten päästöjen osalta, jotka ovat syntyneet 31 päivään joulukuuta 2035 mennessä matkoilla jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta käyntisatamasta jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan, jos matka tehdään vähintään 10 000 TEU:n konttialuksella ja matkan pituus ylittää 300 meripeninkulmaa.

Kun laivayhtiöt hyötyvät ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta, ne voivat palauttaa vähemmän päästöoikeuksia kuin niiden todennetut päästöt ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin matkoihin liittyvistä toimista satamassa syntyvien päästöjen osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun konttialuksen osalta palautettavien päästöoikeuksien määrää vähennetään sen osuuden perusteella, jonka muodostavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa käyntisatamassa yksinomaan toiseen alukseen lastattaviksi puretut kontit, mitattuna TEU-yksikköinä, kun kyseinen toinen alus tekee matkan saman käyntisataman ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattoman käyntisataman välillä, suhteessa konttialuksen purkamien konttien kokonaismäärään.

Jos palautettujen päästöoikeuksien määrä on pienempi kuin todennetut päästöt, erotusta vastaava määrä päästöoikeuksia on mitätöitävä, kun todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välinen ero on todettu kunkin vuoden osalta, eikä huutokaupattava 10 artiklan mukaisesti.

3 -f. Tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti laskettavan päästöhyvitysvaatimuksen piiriin kuuluvilla reiteillä palautusvelvoitteen vähennyksen on vastattava ilma-aluksen käyttäjän tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti laskettua päästöhyvitysvaatimusta suhteutettuna siihen, miltä osin reitti kuuluu palautusvelvoitteen piiriin, ja kerrottuna päästöoikeuksien keskihinnan ja 11 a artiklan nojalla hyväksyttävien hyvitysten keskihinnan suhteella. Suhde lasketaan käyttäen parhaita saatavilla olevia hyvitysten hintaindeksejä, jotka sisältyvät 10 artiklan 5 kohdan nojalla julkaistavaan hiilimarkkinakertomukseen.

Jos 9 kohdan mukaista yksiköiden mitätöintiä ei toteuteta jonkin kyseisessä kohdassa kuvatun kauden osalta, kyseiseen kauteen kuuluvina vuosina jo tehtyjä vähennyksiä vastaava määrä päästöoikeuksia on palautettava viimeistään lopullista päästöhyvitysvelvoitetta koskevan ilmoituksen päivämäärää seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta.

Jos 6 kohdan mukaista lopullista päästöhyvitysvaatimusta ei ilmoiteta ilma-alusten käyttäjille eikä 9 kohdan mukaista yksiköiden mitätöintiä toteuteta jonkin kyseisessä kohdassa kuvatun kauden osalta, kyseiseen kauteen kuuluvina vuosina jo tehtyjä vähennyksiä vastaava määrä päästöoikeuksia on palautettava viimeistään lopullista päästöhyvitysvelvoitetta koskevan ilmoituksen määräpäivää seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta.”;

b)korvataan 3 -e, 3 -d, 3 -c ja 3 -b kohdassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2030” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2035”;

c)korvataan 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Päästöoikeuksien palautusvelvoitetta ei sovelleta päästöihin, jotka todennetusti otetaan talteen ja kuljetetaan pysyvään varastointiin laitokseen, jolla on voimassa oleva lupa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY* mukaisesti, tai vastavuoroisuuden perusteella vuodesta 2031 alkaen laitokseen, jolla on voimassa oleva lupa geologiseen varastointiin kolmannessa maassa, jossa on kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmä, jolla on yhteydet EU:n päästökauppajärjestelmään tämän direktiivin 25 artiklan mukaisesti, ja jonka osalta komissio antaa täytäntöönpanopäätöksen, jossa vahvistetaan, että direktiivissä 2009/31/EY säädettyjen sääntöjen osalta on käytössä riittävät suojatoimet, edellyttäen ettei laitosta käytetä öljyn tai kaasun tehostettuun talteenottoon.

_______

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).”;

d)korvataan 3 b kohta seuraavasti:

”3 b. Velvoitetta palauttaa päästöoikeuksia ei muodostu sellaisista hiilidioksidipäästöistä, jotka katsotaan talteen otetuiksi ja hyödynnetyiksi siten,

a)että ne ovat pysyvästi kemiallisesti sitoutuneet siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä, mukaan lukien tuotteen käyttöiän jälkeen tapahtuva tavanomainen toiminta, tai

b)että ne ovat kemiallisesti sitoutuneet siten, että ne vapautuvat pääasiassa liitteessä I luetelluissa toiminnoissa ja niihin sovelletaan 12 artiklan 3 kohdan mukaista palautusvelvoitetta.

Komissio antaa 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia katsoa, että kasvihuonekaasut ovat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tai kemiallisesti sitoutuneita, ja joissa luetellaan hyödyntämistavat, joiden katsotaan täyttävän tai olevan täyttämättä nämä vaatimukset. Näissä delegoiduissa säädöksissä voidaan vahvistaa vähimmäistasot sen riskin osalta, että kyseiset vaatimukset eivät täyty, ja ottaa käyttöön toimenpiteitä, kuten osittaisia päästöoikeuksien palautusvelvoitteita, hiilivuotoriskien torjumiseksi silloin, kun nämä vähimmäistasot ylittyvät.”;

e)korvataan 9 kohta seuraavasti:

”9. Ilma-alusten käyttäjien, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä lentotoimintalupa tai jotka on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa, mukaan lukien kyseisen jäsenvaltion syrjäisimmät alueet ja sille kuuluvat merentakaiset alueet, on mitätöitävä 11 a artiklassa tarkoitettuja yksiköitä vain sen määrän osalta, jonka kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut 6 kohdan mukaisesti asiaankuuluvalta CORSIA-järjestelmän velvoitekaudelta. Kauden 2021–2023 päästöjen osalta mitätöinti on tehtävä viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2025, kauden 2024–2026 päästöjen osalta viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2028, kauden 2027–2029 päästöjen osalta viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2031, kauden 2030–2032 päästöjen osalta viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2034 ja kauden 2033–2035 päästöjen osalta viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2037.”;

23)lisätään artiklat seuraavasti:

”12 a artikla

Jätteenpolttoon ja jätteen rinnakkaispolttoon sovellettavien vaatimusten asteittainen soveltaminen

Jätteenpolttolaitokset ja jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset, joihin järjestelmää sovelletaan vuodesta 2031 alkaen, ovat velvollisia palauttamaan päästöoikeuksia seuraavan aikataulun mukaisesti: 

a)25 prosenttia vuodelta 2031 raportoiduista todennetuista päästöistä, joihin sovellettaisiin 12 artiklan mukaisia palautusvaatimuksia;

b)50 prosenttia vuodelta 2032 raportoiduista todennetuista päästöistä, joihin sovellettaisiin 12 artiklan mukaisia palautusvaatimuksia;

c)75 prosenttia vuodelta 2033 raportoiduista todennetuista päästöistä, joihin sovellettaisiin 12 artiklan mukaisia palautusvaatimuksia;

d)100 prosenttia vuodelta 2034 ja kultakin sen jälkeiseltä vuodelta raportoiduista todennetuista päästöistä 12 artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat vapauttaa päästöoikeuksien palauttamista koskevasta velvoitteesta 31 päivään joulukuuta 2035 saakka jätteenpolttolaitokset ja jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset, jotka sijaitsevat syrjäisimmillä alueilla SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti.

12 b artikla

Jätteenpolton ja jätteen rinnakkaispolton ulkopuolelle jättäminen

1.Poiketen siitä, mitä 12 ja 12 a artiklassa säädetään, jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa liitteessä I tarkoitettuun toimintaan ”Jätteenpoltto ja jätteen rinnakkaispoltto” kuuluvat laitokset velvoitteesta palauttaa päästöoikeuksia tietyn vertailuvuoden päästöistä vuoteen 2035 saakka, jos jäsenvaltio osoittaa, että vähintään kaksi seuraavista kolmesta edellytyksestä täyttyy:

a)kyseisessä jäsenvaltiossa sovelletaan kansallista hiiliveroa, joka on voimassa vuosina 2031–2035 ja joka kattaa liitteessä I tarkoitetun toiminnan; kansallinen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan vuosina 2031–2035 sovellettavat verokannat, on tullut voimaan viimeistään ilmoituspäivänä eli 31 päivänä heinäkuuta 2029; kyseisen säännellyn laitoksen tosiasiallisesti maksama asianomaisen jäsenvaltion kansallinen hiilivero on viitevuonna korkeampi kuin tämän luvun nojalla perustetun päästökauppajärjestelmän keskimääräinen huutokaupan selvityshinta, jota mukautetaan 12 a artiklan mukaisen asteittaisen soveltamisen huomioimiseksi kyseisellä alalla; asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista kansallisen hiiliveron myöhemmistä muutoksista;

b)Asianomaisessa jäsenvaltiossa sovelletaan politiikkaa, jolla pyritään saavuttamaan direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 2 kohdan d ja e alakohdan mukaiset tavoitteet, ja se on saavuttamassa kyseiset tavoitteet;

c)Asianomaisessa jäsenvaltiossa sovelletaan politiikkaa, jolla pyritään saavuttamaan direktiivin 1999/31/EY 5 artiklan 5 kohdan mukaiset tavoitteet, ja se on saavuttamassa kyseiset tavoitteet.

2.Asianomaisen jäsenvaltion on mitätöitävä kunkin viitevuoden osalta 10 artiklassa tarkoitetusta huutokauppaamiensa päästöoikeuksien kokonaismäärästä tietty päästöoikeuksien määrä, joka vastaa asiaankuuluvien laitosten todennettuja päästöjä viitevuoden osalta. Päästöoikeudet on mitätöitävä 10 artiklan 4 kohdan nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisesti.

3.Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle 31 päivään heinäkuuta 2029 mennessä pyynnöstään, joka koskee ulkopuolelle jättäytymistä, ja osoitettava, että vähintään kaksi 1 kohdan kolmesta edellytyksestä täyttyy, sekä ilmoitettava vastaava päästöoikeuksien määrä, joka mitätöidään 2 kohdan mukaisesti.

4.Poikkeus tulee voimaan, jos komissio ei vastusta poikkeuksen soveltamista sillä perusteella, että ilmoitettu toimenpide ei ole tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen, kolmen kuukauden kuluessa tässä artiklassa tarkoitetusta ilmoituksesta.

5.Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti mitätöitävien päästöoikeuksien määrä ei vaikuta neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 mukaisiin unionin talousarvion omiin varoihin, jotka ovat peräisin tämän direktiivin 10 artiklan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista, jos nämä omat varat on otettu käyttöön SEUT-sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan nojalla.

6.Asianomaisten laitosten on edelleen noudatettava kaikilta osin 14 artiklan mukaisia velvoitteita, jotka koskevat laitosten päästöjen tarkkailua ja raportointia, ja 15 artiklan mukaisia velvoitteita, jotka koskevat todentamista ja akkreditointia.”;

24)muutetaan 14 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä yksityiskohtaisista järjestelyistä, jotka koskevat päästöjen sekä tarvittaessa tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja toimintoja koskevien tietojen tarkkailua ja raportointia sekä sellaista tämän direktiivin nojalla raportoitavilla reiteillä syntyvien ilmailusta johtuvien muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailua ja raportointia, joka perustuu tämän direktiivin liitteessä IV vahvistettuihin tarkkailua ja raportointia koskeviin periaatteisiin ja tämän artiklan 2 ja 5 kohdassa vahvistettuihin vaatimuksiin. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä on täsmennettävä myös kunkin kasvihuonekaasun lämmitysvaikutus ja otettava huomioon ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia koskeva ajan tasalla oleva tieteellinen tietämys päästöjen ja niiden vaikutusten, myös ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten, tarkkailu- ja raportointivaatimuksissa. Tällaisissa täytäntöönpanosäädöksissä on säädettävä, että on sovellettava direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistettuja biomassan käyttöä koskevia kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerejä, joihin on tehty tarvittavat mukautukset tämän direktiivin soveltamiseksi, jotta biomassan päästökerroin voidaan katsoa nollaksi. Niissä on täsmennettävä talteenottojärjestys ja se, miten otetaan huomioon talteen otetun hiilidioksidin päästöt, jotka ovat peräisin nollaluokiteltujen ja muiden kuin nollaluokiteltujen lähteiden yhdistelmästä. Niissä on myös täsmennettävä, miten otetaan huomioon synteettisten polttoaineiden päästöt, ja varmistettava, että tällaiset päästöt otetaan huomioon ja vältetään kaksinkertainen laskenta. Synteettisiin polttoaineisiin kemiallisesti sitoutuneen hiilen päästöjen katsotaan aiheutuvan liitteessä I esitetystä synteettisten polttoaineiden jakelutoiminnasta.”;

b)lisätään kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on säädettävä toiminnanharjoittajien, ilma-alusten käyttäjien ja laivayhtiöiden mahdollisuudesta kompensoida fossiilisia päästöjään unionin sisäisen pysyvän hiilenpoiston yksiköillä, jotka on tuotettu niiden tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ja asetuksen (EU) 2024/3012 mukaisesti sertifioitujen biogeenisten päästöjen varastoinnilla, kuitenkin niin, että vältetään kyseisten negatiivisten päästöjen kaksinkertainen laskenta.”;

25)muutetaan 19 artikla seuraavasti:

a)poistetaan 1 kohdan toinen alakohta;

b)lisätään 1 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”1 a. Komissio käyttää vuoteen 2040 ulottuvalla jaksolla enintään viisi miljoonaa päästöoikeutta 9 artiklassa tarkoitetusta unionin laajuisesta päästöoikeuksien määrästä kattaakseen kustannuksia, jotka liittyvät EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaan ja hallintaan, myös unionin rekisterin toiminnan rahoittamiseen.

Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti varattuja päästöoikeuksia ei huutokaupata tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin ennen vuotta 2041, ne on käytettävä uusien osallistujien käytettävissä olevan määrän kasvattamiseen 10 a artiklan 7 kohdan mukaisesti.

Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on määritettävä edellytykset, toimintatavat ja menettelyt, joiden mukaisesti komission 20 artiklan 1 kohdan nojalla nimeämä keskusvalvoja käyttää tuloja, jotka on saatu tämän kohdan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta.”;

26)muutetaan 20 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Komissio nimeää keskusvalvojan, joka pitää unionin rekisteriä päästöoikeuksien myöntämisestä, siirtämisestä ja mitätöimisestä.”;

b)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Keskusvalvoja tekee kullekin unionin rekisteriin kirjatulle tapahtumalle automaattisia tarkistuksia varmistaakseen, että päästöoikeuksien myöntämisessä, siirtämisessä ja mitätöimisessä ei toimita sääntöjenvastaisesti.”;

c)poistetaan 3 kohta;

27)muutetaan 21 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota päästöoikeuksien jakojärjestelyihin, rekisterien toimintaan, päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä akkreditointia koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamiseen, tämän direktiivin noudattamiseen liittyviin kysymyksiin sekä tarvittaessa päästöoikeuksien verotuskohteluun. Kertomus on toimitettava komissiolle 30 päivään kesäkuuta mennessä kunkin raportointivuoden osalta. Kertomuksen pohjana on käytettävä kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädösten muodossa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille viimeistään kuusi kuukautta ennen ensimmäisen kertomuksen toimittamisen määräaikaa ja mahdollisimman aikaisin ennen kunkin sitä seuraavan vuosiraportin toimittamisen määräaikaa sen jälkeen, kun jäsenvaltioita on tarvittaessa kuultu tarkistetusta kyselylomakkeesta.”;

b)poistetaan 2 kohta;

c)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Komissio järjestää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tietojenvaihdon kehityksestä, joka koskee päästöoikeuksien jakoa, rekisterien toimintaa, tarkkailua, raportointia, todentamista, akkreditointia, tietotekniikkaa ja tämän direktiivin noudattamista.”;

d)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Lisäksi 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa kiinnitetään joka kolmas vuosi erityistä huomiota vastaaviin toimenpiteisiin, jotka on hyväksytty EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jätettyjä pieniä laitoksia varten. Pieniä laitoksia varten hyväksyttyjen vastaavien toimenpiteiden kysymystä tarkastellaan myös 2 kohdassa tarkoitetussa tietojenvaihdossa.”;

28)muutetaan 23 artikla seuraavasti:

a)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Siirretään komissiolle 8 päivästä huhtikuuta 2018 alkaen määräämättömäksi ajaksi 3 c artiklan 6 kohdassa, 3 d artiklan 3 kohdassa, 3 g a a artiklassa, 3 g a b artiklassa, 9 c artiklassa, 10 artiklan 4 kohdassa, 10 a artiklan 1, 8 ja 8 a kohdassa, 10 a artiklan 3 e kohdassa, 10 b artiklan 5 kohdassa, 10 c b artiklan 9 kohdassa, 10 c c artiklan 6 kohdassa, 10 c d artiklan 7 kohdassa, 10 c e artiklan 9 kohdassa, 12 artiklan 3 b kohdassa, 19 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 24 a artiklan 1 kohdassa, 25 a artiklan 1 kohdassa, 25 b artiklan 6 kohdassa, 25 b artiklan 7 kohdassa, 28 c artiklassa ja 30 j artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.”;

b)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.”;

c)korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Edellä olevassa 2 kohdassa mainittujen artiklojen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”;

29)muutetaan 25 a artikla seuraavasti:

a)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Sellaisista lennoista 31 päivään joulukuuta 2035 saakka syntyvien päästöjen osalta, jotka lennetään tämän artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä lueteltuun valtioon tai luetellusta valtiosta, ilma-alusten käyttäjien ei tarvitse palauttaa päästöoikeuksia 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti näiden päästöjen osalta.”;

b)korvataan 8 kohta seuraavasti:

”8. Jos ilma-alusten käyttäjät, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä lentotoimintalupa tai jotka on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa, mukaan lukien kyseisen jäsenvaltion syrjäisimmät alueet ja sille kuuluvat merentakaiset alueet, suorittavat lentoja jäsenvaltion ja tämän artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä luetellun valtion välillä tai lennon kahden kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä luetellun eri valtion välillä, mukaan lukien lennot, jotka lennetään Sveitsin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja tämän artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä lueteltujen valtioiden välillä, ja jos nämä valtiot antavat ilma-alusten käyttäjien käyttää muita kuin 11 a artiklan 8 kohdan nojalla hyväksytyssä luettelossa olevia yksiköitä ja tämä voisi johtaa kilpailun merkittävään vääristymiseen, siirretään komissiolle valta antaa jäsenvaltion pyynnöstä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla annetaan näiden ilma-alusten käyttäjien käyttää muitakin kuin kyseisessä luettelossa olevia yksikkötyyppejä tai määrätään, että 11 a artiklan 2 ja 3 kohdan edellytykset eivät sido niitä näiden lentojen aiheuttamien päästöjen osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

30)lisätään 25 b artikla seuraavasti:

”25 b artikla

Palveluna tarjottava päästökauppajärjestelmä

1.Kolmansille maille voidaan tarjota hallinnollista ja teknistä tukea ja koordinointia kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun helpottamiseksi, jäljempänä ’palveluna tarjottava päästökauppajärjestelmä’, erityisesti seuraavista toiminnoista aiheutuvien päästöjen osalta:

a)liitteessä I tarkoitettu ilmailu, siltä osin kuin on kyse ETA:n ja kolmannen maan välisistä lennoista aiheutuvista päästöistä;

b)liitteessä I tarkoitettu meriliikenne, siltä osin kuin on kyse niiden päästöjen jäljellä olevasta viidestäkymmenestä prosentista (50 %), jotka aiheutuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan käyntisataman ja kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvan käyntisataman välisistä matkoista, jotka jäävät 3 g a artiklassa säädetyn soveltamisalan ulkopuolelle.

Tätä tukea annetaan ilmailun päästöjen osalta aikaisintaan raportointivuodesta 2027 alkaen ja meriliikenteen päästöjen osalta aikaisintaan raportointivuodesta 2029 alkaen.

2.Jos ilmailun tai meriliikenteen päästöjen hinnoittelussa rajoitetaan päästöjen absoluuttista määrää tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, kolmannelle maalle on myönnettävä tuloja ilmastonmuutoksen torjumiseksi seuraavasti:

a)ilmailun tapauksessa viidestäkymmenestä prosentista (50 %) ETA:n ja kolmannen maan välisestä ilmailutoiminnasta;

b)meriliikenteen tapauksessa niiden päästöjen jäljellä olevista viidestäkymmenestä prosentista (50 %), jotka syntyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan käyntisataman ja kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvan käyntisataman välisistä matkoista, jotka jäävät 3 g a artiklassa säädetyn soveltamisalan ulkopuolelle.

Jos päästöoikeuksia ei huutokaupata kansallisesti, unionin on huutokaupattava kyseiset päästöoikeudet tämän direktiivin 10 artiklan 4 kohdan nojalla annettavan delegoidun säädöksen mukaisesti nimettävällä yhteisellä huutokauppapaikalla tämän direktiivin 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja saadut tulot ovat asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Vastaavat näiden päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot on siirrettävä kolmannelle maalle.

3.Jos unioni huutokauppaa päästöoikeuksia tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, 9 artiklassa tarkoitettua unionin laajuista päästöoikeuksien määrää kasvatetaan, jotta voidaan ottaa huomioon tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen ilmailun ja meriliikenteen päästöjen kattaminen sen perusteella, millaiset päästöt näillä aloilla oli viimeisimpänä vuonna, jolta tietoja on saatavilla. Näihin päästöoikeuksiin on myös sovellettava lineaarista vähennyskerrointa.

4.Ennen kuin kansalliset hallinnointimenettelyt ovat käytössä asianomaisissa kolmansissa maissa, asianomaisia ilma-alusten käyttäjiä ja laivayhtiöitä hallinnoivien jäsenvaltioiden on hoidettava hallinnolliset tehtävät niiden osalta. Ilma-alusten käyttäjien ja laivayhtiöiden hallinnoimiseksi ja tehokkaan toimeenpanon varmistamiseksi on huolehdittava optimaalisesta vuorovaikutuksesta.

5.Komissio pyrkii EMSAn avustamana asettamaan saataville 18 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetut välineet ja ohjauksen.

6.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti 3 g a artiklan 1 kohdan muuttamiseksi siltä osin kuin on kyse sellaisten jäljellä olevien päästöjen kattamisesta, jotka aiheutuvat matkojen aikana jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien käyntisatamien ja sellaisen kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvien käyntisatamien välillä, jolle tarjotaan tukea tämän artiklan mukaisesti.

7.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän artiklan täydentämiseksi säännöillä, jotka koskevat palveluna tarjottavan päästökauppajärjestelmän toimintaa, jotta voidaan varmistaa palveluna tarjottavan päästökauppajärjestelmän toteuttaminen tämän artiklan mukaisesti.”;

31)muutetaan 28 a artikla seuraavasti:

a)muutetaan 1 kohta seuraavasti:

I)korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) kaikki sellaisten lentojen päästöt, jotka lähtevät lentopaikasta, joka sijaitsee jäsenvaltion syrjäisimmällä alueella tai ETA:n ulkopuolisten valtioiden alaisuuteen kuuluvilla alueilla, lukuun ottamatta lentoja, jotka lennetään lentopaikkoihin, jotka sijaitsevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Sveitsissä, ja Gibraltariin tai Gibraltarista, kunakin kalenterivuonna 1 päivästä tammikuuta 2029 alkaen 31 päivään joulukuuta 2032 saakka, jollei 28 b artiklassa tarkoitetusta uudelleentarkastelusta muuta johdu, lukuun ottamatta ilma-alusten käyttäjiä, joiden liikennöimien kahden valtion välisten lentojen vuosittaiset kokonaispäästöt ovat alle 10 000 tonnia vuodessa laskettuina liitteen I mukaisesti;”;

II)lisätään b alakohdan jälkeen alakohdat seuraavasti:

”c) kaikki sellaisten lentojen päästöt, jotka lennetään vähiten kehittyneisiin maihin ja pieniin kehittyviin saarivaltioihin, sellaisina kuin ne ovat Yhdistyneiden kansakuntien määritteleminä ja lueteltuina 25 a artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä, ja tällaisista maista ja saarivaltioista, lukuun ottamatta valtioita, joiden BKT asukasta kohti on yhtä suuri tai suurempi kuin unionin keskiarvo;

d) kaikki sellaisten lentojen päästöt, jotka lennetään lentopaikkoihin, jotka sijaitsevat ETA:n ulkopuolisissa valtioissa, tai tällaisista lentopaikoista, lukuun ottamatta lentoja, jotka lennetään lentopaikkoihin, jotka sijaitsevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Sveitsissä, ja Gibraltariin ja Gibraltarista, kunakin kalenterivuonna 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen 31 päivään joulukuuta 2028 saakka, lukuun ottamatta ilma-alusten käyttäjiä, joiden liikennöimien kahden valtion välisten lentojen vuosittaiset kokonaispäästöt ovat alle 10 000 tonnia laskettuina liitteen I mukaisesti ja joiden osalta otetaan huomioon päästöt lennoista kunakin kalenterivuonna 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen 31 päivään joulukuuta [2027 / tämän direktiivin voimaantuloa edeltävä vuosi] saakka;

e) kaikki sellaisten lentojen päästöt, jotka lennetään lentopaikkoihin, joiden etäisyys Frankfurtin lentopaikasta on yli 5 000 kilometriä ja jotka sijaitsevat ETA:n ulkopuolisissa valtioissa, kunakin kalenterivuonna 1 päivästä tammikuuta 2029 alkaen 31 päivään joulukuuta 2032 saakka, lukuun ottamatta ilma-alusten käyttäjiä, joiden liikennöimien kahden valtion välisten lentojen vuosittaiset kokonaispäästöt ovat alle 10 000 tonnia laskettuina liitteen I mukaisesti. Tätä alakohtaa sovelletaan myös lentopaikkoihin, joiden etäisyys Frankfurtin lentopaikasta on alle 5 000 kilometriä, jotka sijaitsevat ETA:n ulkopuolisissa valtioissa ja joihin ETA:n alueelta lennettävien lentojen vuosittaiset päästöt ovat alle 15 000 tonnia.”;

III)lisätään alakohta seuraavasti:

”Ilma-alusten käyttäjille 3 c artiklan 5 kohdan mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärää on 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen kasvatettava vuosittain aina, kun soveltamisalaa laajennetaan 12 artiklan 3 kohdan mukaisten vaatimusten piiriin kuuluvien lentojen osalta, päästöoikeuksien määrällä, joka vastaa kyseisten lentojen päästöjä kahden vuoden aikana ennen tällaisen laajentamisen voimaantuloa, ja seuraavasta vuodesta alkaen kyseiseen määrään on sovellettava 9 artiklassa tarkoitettua lineaarista kerrointa. Tästä määrästä olisi vähennettävä määrä, joka on yhtä suuri kuin kokonaisvähennykset, jotka tehdään palautusvelvoitteista 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla ja jotka johtuvat 12 artiklan 6 kohtaan perustuvasta päästöhyvitysvelvoitteesta.”;

b)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Poiketen siitä, mitä 3 d artiklan 3 kohdassa säädetään, kunkin jäsenvaltion huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää kaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2027 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2032, vähennetään siten, että se vastaa kyseisen jäsenvaltion osuutta ilmailusta aiheutuvista päästöistä niiden lentojen osalta, joihin ei sovelleta 3 c artiklan 8 kohdassa ja tämän artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa säädettyjä poikkeuksia.”;

c)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Poiketen siitä, mitä tämän direktiivin 3 g, 12, 15 ja 18 a artiklassa säädetään, jos ilma-aluksen käyttäjän vuosittaiset kokonaispäästöt ovat alle 25 000 tonnia hiilidioksidia laskettuina tämän direktiivin liitteessä I olevan kohdan ”Ilmailu” j alakohdan mukaisesti tai jos ilma-aluksen käyttäjän vuosittaiset kokonaispäästöt ovat alle 10 000 tonnia hiilidioksidia ja jos niihin sovelletaan palautusvelvoitetta tämän direktiivin 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, lukuun ottamatta päästöjä, joiden osalta palautusvelvoite katsotaan täytetyksi tämän direktiivin 3 c artiklan 8 kohdan tai 28 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, ilma-aluksen käyttäjän päästöt katsotaan todennetuiksi päästöiksi, jos ne on määritetty käyttäen komission asetuksen (EU) N:o 606/2010* nojalla hyväksyttyä vähän päästöjä aiheuttaville ilma-alusten käyttäjille tarkoitettua välinettä, jonka tietoja on täydennetty Eurocontrolin päästökauppajärjestelmän tukivälineestä saaduilla tiedoilla. Jäsenvaltiot voivat soveltaa yksinkertaistettuja menettelyjä muihin kuin kaupallisiin ilma-alusten käyttäjiin, jos näillä menettelyillä saavutetaan vähintään sama tarkkuus kuin vähän päästöjä aiheuttaville ilma-alusten käyttäjille tarkoitetulla välineellä.

_____________

* Komission asetus (EU) N:o 606/2010, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2010, tiettyjen vähän päästöjä aiheuttavien ilma-alusten käyttäjien polttoaineenkulutuksen arviointiin käytettävän ja Euroopan lennonvarmistusjärjestön (Eurocontrol) kehittämän yksinkertaistetun välineen hyväksymisestä (EUVL L 175, 10.7.2010, s. 25, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2010/606/oj ).”;

d)lisätään kohta seuraavasti:

”6. Edellä olevan 3 c artiklan 6 kohdan mukaisesti hyväksyttävien lentopolttoaineiden ja sähkön käyttöön varattujen päästöoikeuksien lisäksi, ottaen huomioon 28 a artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen maantieteellisen soveltamisalan väliaikainen rajoitus, varataan 3 c artiklan 6 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista päästöoikeuksista enintään 110 miljoonaa päästöoikeutta 31 päivään joulukuuta 2040 saakka.

Määrä on 1 päivästä tammikuuta 2029 alkaen käytettävissä kaikkiin ETA:n alueella sijaitsevasta lentopaikasta lähteviin lentoihin noudattaen 3 c artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja liikelentoihin liittyviä rajoituksia. Tästä päivämäärästä alkaen 3 c artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan kahta viimeistä virkettä ei sovelleta päästöoikeuksien jakamiseen kyseisen artiklan mukaisesti.”;

32)lisätään 28 b artiklaan kohta seuraavasti:

”4) Komissio antaa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2032 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi ICAOn maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen tinkimättömyyttä ympäristön kannalta, mukaan lukien se, kuinka hyvin siinä pyritään saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet yleisesti, CORSIA-järjestelmän päästöhyvityksiin osallistumisen astetta, sen täytäntöönpanokelpoisuutta, avoimuutta, seuraamuksia noudattamatta jättämisestä, yleisöpalautetta koskevia menettelyjä, päästöhyvitysten laatua, päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista, rekistereitä, vastuuvelvollisuutta ja biopolttoaineiden käyttöä koskevia sääntöjä, kiinnittäen erityisesti huomiota vuodesta 2027 tapahtuneeseen kehitykseen. Komissio myös julkaisee kyseisen kertomuksen 1 päivään heinäkuuta 2032 mennessä.

Komission kertomukseen on liitettävä lainsäädäntöehdotus tämän direktiivin muuttamiseksi tarvittaessa niin, että se on Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen mukainen ja noudattaa unionin sitoumusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2040 mennessä ja tavoitetta ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä, jotta voidaan varmistaa unionin ilmastotoimien tinkimättömyys ympäristön kannalta ja tehokkuus. Liitteenä olevalla ehdotuksella on tarvittaessa rajoitettava EU:n päästökauppajärjestelmän soveltaminen ETA-alueen valtioissa sijaitsevien kahden lentopaikan välisiin lentoihin, Sveitsissä ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitseviin lentopaikkoihin saapuviin lentoihin sekä Gibraltariin saapuviin ja sieltä lähteviin lentoihin, jos kertomuksesta käy ilmi, että

a)CORSIA-järjestelmää on lujitettu sen pitkän aikavälin maailmanlaajuisen ei-sitovan tavoitteen mukaisesti Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja

b)edellä 25 a artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä luetellut valtiot edustavat yli 70:tä prosenttia kansainvälisen ilmailun päästöistä uusimpien saatavilla olevien tietojen perusteella.”;

33)muutetaan 30 artikla seuraavasti:

a)poistetaan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ainoa alaviite;

b)lisätään kohta seuraavasti:

”9. Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2034 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi kaatopaikkojen päästöjen EU:n päästökauppajärjestelmään sisällyttämisen aiheellisuutta. Komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon mahdollisen näytön jätteen uudelleensuuntaamisesta loppusijoitukseen kaatopaikoille. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen kaatopaikkojen sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään.”;

34)korvataan 30 m artiklan 3 kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava sellaisten toimien tai hankkeiden rahoituksen lähteen näkyvyys, jotka rahoitetaan EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista, joiden käytöstä ne päättävät 3 d artiklan 4 kohdan, 10 artiklan 3 kohdan ja 30 d artiklan 6 kohdan mukaisesti, noudattaen tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyä.”;

35)muutetaan liitteet I–V tämän direktiivin liitteiden mukaisesti.

2 artikla

Päätöksen (EU) 2015/1814 muuttaminen

Muutetaan päätöksen (EU) 2015/1814 1 artikla seuraavasti:

1)korvataan 4 a kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Kierrossa kunakin vuonna olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennassa otetaan vuodesta 2024 alkaen huomioon ilmailun osalta myönnettyjen päästöoikeuksien kumulatiivinen määrä sekä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisten ilmailun todennettujen päästöjen kumulatiivinen määrä tonneina 1 päivän tammikuuta 2024 ja kunkin saman vuoden 31 päivän joulukuuta väliseltä ajalta, lukuun ottamatta lentojen päästöjä reiteillä, joihin sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 6 kohdan nojalla laskettuja hyvityksiä. Kyseisessä laskennassa otetaan huomioon myös ilmailun osalta myönnettyjen päästöoikeuksien kumulatiivinen määrä sekä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisten ilmailun todennettujen päästöjen kumulatiivinen määrä tonneina 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2023 väliseltä ajalta, lukuun ottamatta lentojen päästöjä reiteillä, joihin sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 6 kohdan nojalla laskettuja hyvityksiä”;

2)korvataan 5 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jos kierrossa kunakin vuonna olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on 833–947 miljoonaa, jäsenvaltioiden direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdan nojalla huutokauppaamien päästöoikeuksien määrästä vähennetään päästöoikeuksia määrä, joka vastaa kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän, sellaisena kuin se on vahvistettu uusimmassa tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa julkaisussa, ja 833 miljoonan erotusta, ja mainittu määrä lisätään varantoon 12 kuukauden jaksoksi, joka alkaa kyseisen vuoden syyskuun 1 päivästä. Jos kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on yli 947 miljoonaa, jäsenvaltioiden direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdan nojalla huutokauppaamien päästöoikeuksien määrästä vähennetään päästöoikeuksia määrä, joka vastaa 12:ta prosenttia kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä, ja mainittu määrä lisätään varantoon 12 kuukauden jaksoksi, joka alkaa kyseisen vuoden syyskuun 1 päivästä. Vuodesta 2029 alkaen tämän kohdan mukaisia 833 ja 947 miljoonan kynnysarvoja alennetaan vuosittain neljällä prosentilla pyöristettynä lähimpään miljoonaan liitteessä esitetyn mukaisesti.”;

3)korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Jos kierrossa kunakin vuonna olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on 300 miljoonaa – 400 miljoonaa, varannosta vapautetaan päästöoikeuksia määrä, joka vastaa 400 miljoonan ja kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän erotusta. Jos kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on alle 300 miljoonaa, varannosta vapautettava määrä on 100 miljoonaa päästöoikeutta.

Vuodesta 2029 alkaen edellä olevassa kohdassa säädettyjä 400 miljoonan ja 300 miljoonan kynnysarvoja ja varannosta vapautettavaa 100 miljoonan päästöoikeuden määrää alennetaan vuosittain neljällä prosentilla pyöristettynä lähimpään miljoonaan liitteessä esitetyn mukaisesti.

Jos varannossa on vähemmän päästöoikeuksia kuin tämän kohdan mukaisesti on vapautettava, vapautettavan määrän on vastattava varannossa jäljellä olevien päästöoikeuksien määrää.

Tämän kohdan mukaisesti varannosta vapautettavien päästöoikeuksien määrä lisätään jäsenvaltioiden direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrään.”.

3 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava niitä 1 päivästä tammikuuta 2029 alkaen.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin sovellettava säännöksiä, jotka ovat tarpeen seuraavien säännösten noudattamiseksi, seuraavista päivämääristä alkaen:

a)1 päivästä tammikuuta 2031 lähtien:

I)1 artiklan 4 alakohta [direktiivin 2003/87/EY 3 g a artiklan 1 kohdan uuden toisen alakohdan osalta] [Huom. Hakemuksen päivämäärää voi olla tarpeen muuttaa sen varmistamiseksi, että se alkaa kaksi vuotta vuoden 2029 MRV Maritime -hakemuksen jälkeen];

II)liitteessä I olevan 1 kohdan c alakohdan iii–v alakohta, kun on kyse hiilidioksidin talteenottoa koskevien toimintojen muuttamisesta 26. rivillä ja hiilidioksidin kuljetusta koskevien toimintojen muuttamisesta 27. rivillä sekä hiilidioksidin hyödyntämistä ja käsittelyä sekä synteettisten polttoaineiden jakelua koskevia toimintoja koskevien rivien lisäämisestä 28. rivin jälkeen direktiivin 2003/87/EY liitteeseen I;

a)1 päivästä tammikuuta 2029 lähtien: liitteessä I olevan 1 kohdan c alakohdan vi alakohta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevan taulukon merkinnän ”Meriliikenne” osalta;

b)30 päivästä syyskuuta 2029 lähtien: 1 artiklan 17 alakohdan d alakohta, joka koskee direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 b, 3 c ja 3 d kohtaa siltä osin kuin on kyse vuonna 2031 alkavasta viisivuotiskaudesta, jolloin päästöoikeuksia jaetaan maksutta.

c)alkaen [merialueiden toimintoja koskevien tarkkailu-, raportointi- ja todentamissäännösten soveltamispäivä]: 1 artiklan 3 kohdan e alakohta siltä osin kuin on kyse direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan z alakohdassa tarkoitetusta ”käyntisatamasta”.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027 hyväksyttävä ja julkaistava lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan sekä 12 ja 17 kohdan e alakohdan noudattamiseksi direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan h alakohdan muuttamisen sekä 6 artiklan 4 kohdan ja 10 a artiklan 3 f kohdan lisäämisen osalta. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2028 lähtien.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Siirtymäsäännökset

Delegoidun päätöksen (EU) 2019/708 liitteessä olevaa luetteloa sovelletaan edelleen 31 päivään joulukuuta 2040 saakka.

5 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.Seuraavia artikloja sovelletaan 30 päivästä syyskuuta 2027:

a)1 artiklan 15 kohdan b alakohdan i ja ii alakohta, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 1 a kohdan muuttamista;

b)1 artiklan 15 kohdan g ja i alakohta, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 b ja 7 kohdan muuttamista;

c)1 artiklan 17 kohta, joka koskee direktiivin 2003/87/EY 10 c c, 10 c d ja 10 c e artiklan lisäämistä;

d)1 artiklan 25 kohdan b alakohta, joka koskee muutoksia, joilla lisätään 1 a kohta direktiivin 2003/87/EY 19 artiklaan;

e)1 artiklan 15 kohdan c alakohdan i alakohta, joka koskee muutosta, jolla lisätään uusi alakohta 10 a artiklan 2 kohdan toisen alakohdan jälkeen.

3.Seuraavia artikloja sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2029:

a)1 artiklan 14 kohdan c alakohta, joka koskee 10 artiklan 3 kohdan muuttamista;

b)1 artiklan 15 kohdan c alakohdan ii alakohta, joka koskee f–i alakohdan lisäämistä direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan;

4.direktiivin 2003/87/EY 1 artiklan 15 kohdan b alakohdan iii alakohtaa (maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisestä saatavien päästöoikeuksien käyttö), 1 artiklan 15 kohdan f alakohtaa (10 a artiklan 5 a kohdan korvaaminen), 1 artiklan 15 kohdan j alakohtaa (10 a artiklan 8 ja 8 a kohdan poistaminen), 1 artiklan 17 kohtaa (10 c b artiklan lisääminen), 1 artiklan 18 kohtaa (10 d artiklan muuttaminen), 1 artiklan 20 kohtaa (10 f artiklan muuttaminen) ja 1 artiklan 35 kohtaa (liitteen II b muuttaminen) sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2031.

Komissio varmistaa, että:

c)käynnissä olevat hankkeet, jotka on hyväksytty tai valittu rahoitettaviksi 10 a artiklan 8 kohdan mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2031, ovat edelleen tukikelpoisia varojen maksamista varten hyväksymisajankohtana voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti;

d)kohdentamattomat varat siirretään 10 c c artiklaan 31 päivästä joulukuuta 2030.

6 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSTA JA DIGITAALISIA VAIKUTUKSIA KOSKEVA SELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA3

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi3

1.2.Toimintalohko(t)3

1.3.Tavoite (Tavoitteet)3

1.3.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)3

1.3.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)3

1.3.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset3

1.3.4.Tulosindikaattorit3

1.4.Ehdotus/aloite liittyy4

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut4

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu4

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.4

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset4

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin5

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen5

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen ja sen rahoitusvaikutusten kesto6

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat6

2.HALLINNOINTI8

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt8

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)8

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle talousarvion toteuttamistavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle8

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä8

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista8

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi9

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET10

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat10

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin12

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin12

3.2.1.1.Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat12

3.2.1.2.Ulkoisista käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista peräisin olevat määrärahat17

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset22

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin24

3.2.3.1. Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat24

3.2.3.2.Ulkoisista käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista peräisin olevat määrärahat24

3.2.3.3.Määrärahat yhteensä24

3.2.4.Henkilöresurssien arvioitu tarve25

3.2.4.1.Hyväksytystä talousarviosta katettavat25

3.2.4.2.Ulkoisilla käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla katettavat26

3.2.4.3.Henkilöresurssien kokonaistarve26

3.2.5.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista digitaaliteknologiaan liittyviin investointeihin28

3.2.6.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa28

3.2.7.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet28

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin29

4.Digitaaliset ulottuvuudet29

4.1.Vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta30

4.2.Data/tieto30

4.3.Digitaaliset ratkaisut31

4.4.Yhteentoimivuusarviointi31

4.5.Toimenpiteet digitaalisen täytäntöönpanon tukemiseksi32

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY, päätöksen (EU) 2015/1814, asetuksen (EU) 2015/757 ja asetuksen (EU) 2023/1805 muuttamisesta kilpailukyvyn edistämisen ja kustannustehokkaan vähähiilistämisen osalta.

1.2.Toimintalohko(t)

Ilmastotoimet

Otsake 2 – Kilpailukyky, vauraus ja turvallisuus

1.3.Tavoite (Tavoitteet)

1.3.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

Tämän ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että EU:n päästökauppajärjestelmä edistää edelleen mahdollisimman kustannustehokkaasti ja taloudellisesti koko talouden laajuista hiilineutraaliutta koskevan yleistavoitteen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä sekä vuodelle 2040 asetetun tavoitteen saavuttamista ottaen huomioon laajemman poliittisen kehyksen ja sen, että kaikkien alojen on osallistuttava EU:n ilmastotoimiin, samalla kun kasvatetaan taloutta ja säilytetään kilpailukyky.

1.3.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

• Tavoite 1.1 Kannustimien luominen päästöjen lisävähennyksille: sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppajärjestelmä edistää kustannustehokkaasti koko talouden laajuisia pyrkimyksiä (mukaan lukien liikenne) EU:n päästövähennysten saavuttamiseksi ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti sekä myötävaikuttaa kustannustehokkaasti EU:n oikeudenmukaiseen osuuteen koko talouden laajuisista päästövähennyksistä. Tavoitteelle 1.1 on asetettu seuraavat erityistavoitteet:

o Erityistavoite 1.1.1 Investointien mahdollistaminen hiilidioksidipäästöjen vähentämisteknologioihin (sekä innovatiivisiin että laajamittaiseen käyttöön ja levittämiseen valmiisiin teknologioihin), jotka eivät toistaiseksi ole liiketaloudellisesti kannattavia (eli useimpiin näistä teknologioista, joita tarvitaan päästöjen vähentämiseksi energiaintensiivisessä teollisuudessa, ja erityisesti investoinnit kypsään hiilidioksidipäästöjen vähentämisteknologiaan hiili-intensiivisissä, matalan tulotason jäsenvaltioissa).

o Erityistavoite 1.1.2 Hiilen hinnanmuodostuksen täysimääräisen välittymisen varmistaminen niihin päästölähteisiin, jotka eivät tällä hetkellä kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan mutta sopisivat siihen hyvin, sekä aloihin, joilla tämä vaikutus on tällä hetkellä heikennetty.

o Erityistavoite 1.1.3 Hiilivuodon riskiin puuttuminen.

• Tavoite 1.2 Vuoden 2040 ilmastopolitiikkapaketissa asetetun päästövähennystavoitteen saavuttaminen nettopäästölaskennan mukaisesti: selvitys, voidaanko EU:n päästökauppajärjestelmän bruttopäästöjä lisätä vaarantamatta kyseisten alojen myötävaikutusta koko talouden laajuisiin nettopäästövähennyksiin ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti sekä voidaanko päästövähennystoimia täydentää hiilen poistamisella. Tavoitteelle 1.2 on asetettu seuraavat erityistavoitteet:

o Erityistavoite 1.2.1 Pohtiminen, miten hiilenpoistot voidaan sisällyttää EU:n päästökauppajärjestelmään riittävin ympäristöön liittyvin suojatoimin ja säilyttäen samalla kustannustehokkuus päästökauppajärjestelmän ja EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

o Erityistavoite 1.2.2 EU:n päästökauppajärjestelmän päästökaton mukauttaminen ennalta asetetun tavoitteen mukaisesti.

• Tavoite 1.3 EU:n tehokkaiden ilmastotoimien varmistaminen liikenteen päästöjen osalta.

EU:n tehokas ilmastopolitiikka edellyttää, että EU:lle kuuluvalle osuudelle kansainvälisen liikenteen päästöistä asetetaan merkittävä hiilen hinta.

• Lentoliikenteen osalta tavoitteena on varmistaa merkittävä hiilen hinta EU:n osuudelle kansainvälisen lentoliikenteen päästöistä, mikä voi täydentää CORSIA-järjestelmää.

• Merenkulun osalta tavoitteena on varmistaa yhdenmukaisuus Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) mahdollisten keskipitkän aikavälin toimenpiteiden ja EU:n päästökauppajärjestelmän välillä. Samalla pyritään hallitsemaan merkittävän kaksinkertaisen rasituksen riskiä, jos (ja kun) IMO:n sääntelyn seurauksena suoritetaan maksuja päästöistä, jotka on jo hinnoiteltu EU:n merenkulun päästökaupassa tavalla, joka estää ilmastotavoitteista tinkimisen.

Tästä syystä tavoitteelle 1.3 on asetettu seuraavat erityistavoitteet:

o Erityistavoite 1.3.1 Tehokkaiden toimien varmistaminen EU:n oikeudenmukaisen osuuden kattamiseksi ilmailun päästöistä.

o Erityistavoite 1.3.2 EU:n päästökauppajärjestelmän meriliikenteeseen laajentamisen täytäntöönpanoa koskevan tehokkuuden säilyttäminen.

• Tavoite 2.1 Markkinoiden tehokkaan toiminnan varmistaminen: tämä tarkoittaa sen varmistamista, että markkinoiden pienenemisestä huolimatta siellä on riittävästi likviditeettiä kaupankäynnin kitkan ja liiallisen hinnanvaihtelun estämiseksi. Tavoitteelle 2.1 on asetettu seuraavat erityistavoitteet:

o Erityistavoite 2.1.1 Markkinoiden kasvattaminen.

o Erityistavoite 2.1.2 Markkinavakausvarannon parametrien mukauttaminen.

• Tavoite 2.2 Turvallisen ja sääntöjenmukaisen toimintamallin varmistaminen laajennetulle unionin rekisterille ja erityisesti sen rahoitukselle.

1.3.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

Nykyistä päästökauppalainsäädäntöä tarkistettiin vuonna 2023, jotta saavutettaisiin 62 prosentin vähennys EU:n päästökauppajärjestelmän päästöissä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tuon tarkistuksen jälkeen EU on asettanut oikeudellisesti sitovan tavoitteen vähentää nettokasvihuonekaasupäästöjä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna, jotta se pysyy aikataulussa ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Nykyisellä aloitteella määritetään EU:n päästökauppajärjestelmän osuus vuoden 2030 jälkeiseen ilmastopolitiikan kehykseen. Sen tärkeimmät odotetut vaikutukset ovat:

– päästökauppajärjestelmän tavoitteen sovittaminen vuoden 2040 tavoitteeseen;

– kotimaisten pysyvien hiilidioksidin poistojen integroiminen EU:n päästökauppajärjestelmään julkisen järjestelyn kautta, millä lisätään päästöoikeuksia aloilla, joilla päästöjen vähentäminen on vaikeinta, ja tukee hiilenpoistoalan skaalautumista;

– markkinavakausvarauksen uudistaminen, jotta se pystyy paremmin reagoimaan niukkuustilanteisiin ja tukemaan markkinoiden likviditeettiä;

– maksuttoman päästöoikeuksien jaon ja epäsuorien kustannusten kompensoinnin jatkaminen nykyisen lainsäädäntökauden jälkeen, samalla kun maksuttoman jaon asteittaiseksi ehdoksi asetetaan ilmastoneutraaliussuunnitelmien toimittaminen ja investointien toteuttaminen;

– innovaatioiden ja päästövähennysinvestointien rahoitustuen lisääminen muun muassa teollisuudelle, jotta suurempi osa EU:n päästökauppajärjestelmän tuloista palautuu yrityksille, erityisesti teollisuuden vähähiilistämispankin kautta;

– innovaatiorahaston jatkaminen vähähiilisten innovaatioiden tukemiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi;

– jäsenvaltioille ohjattavien huutokauppatulojen käyttöä koskevien vaatimusten tiukentaminen ja tulojen näkyvyyden parantaminen;

– alemman tulotason jäsenvaltioiden energiajärjestelmien nykyaikaistamisen tukemisen jatkaminen; – modernisaatiorahaston vahvistaminen päivittämällä sen tukikelpoisuuskriteerejä ja jakoavainta, 10 prosentin huutokauppamäärän uudelleenjaon jatkaminen sekä EU:n osuuden tehokas hiilen hinnoittelu kansainvälisen liikenteen päästöistä soveltamalla asianmukaisesti EU:n päästökauppajärjestelmää lähteviin lentoihin, mukaan lukien kaksinkertaisen hinnoittelun välttäminen CORSIA-päästöhyvityskustannusten vähennysmekanismin avulla;

– kohdennetun suoran tuen perustaminen EU:ssa tuotettujen kestävien ilmailu- ja merenkulkupolttoaineiden, puhtaan teknologian sekä vedyn käyttöönotolle;

– EU:n meriliikenteen päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentaminen tiettyihin pienten alusten luokkiin sääntelyn välttelyn riskiin puuttumiseksi;

– meriliikenteen päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevien toimenpiteiden yksinkertaistaminen;

– kohdennettujen yksinkertaistamistoimien käyttöönotto teollisuuden ja julkisten viranomaisten hyödyksi hallinnollisia vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia vähentämällä ja järjestelmän täytäntöönpanoa tehostamalla;

– vähähiilistämisen mahdollistaminen teollisuudenaloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää, liittämällä yhdyskuntajätteen poltto EU:n päästökauppajärjestelmään ja kohdistamalla hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä koskeva velvoite tuotteiden osalta tuotantoketjun loppupäähän ja sähköpolttoaineiden osalta jalostajiin tai jakelijoihin;

– taloudellisten resurssien turvaaminen sellaisen tehostetun unionin rekisterin perustamista varten, joka toimii täytäntöönpanotoimien alustana ja jolla voidaan hallinnoida turvallisesti rahoitusvälineitä.

1.3.4.Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

Indikaattori nro 1: kasvihuonekaasupäästöjen vähennystaso EU:ssa vuonna 2040: eurooppalaisessa ilmastolaissa vahvistettu 90 prosentin vähennystavoite vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tästä korkealaatuisten kansainvälisten hyvitysten osuus voi olla enintään viisi prosenttiyksikköä.

Indikaattori nro 2: kasvihuonekaasupäästöjen vähennystaso nykyisen EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) aloilla vuonna 2040 sekä kotimaisten pysyvien hiilenpoistojen taso.

Kasvihuonekaasupäästövähennysten tasot EU:ssa raportoidaan asetuksen (EU) 2018/1999 ja muun päästökauppajärjestelmän seurantaan ja raportointiin liittyvän johdetun oikeuden mukaisesti.

Indikaattori nro 3: tehostetun toimintamallin perustaminen ja johtaminen unionin rekisteriä varten.

1.4.Ehdotus/aloite liittyy

 uuteen toimeen

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 77

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

Jäsenvaltiot saattavat tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan, ja komissio kehittää asiaankuuluvat täytäntöönpanotoimenpiteet.

Jatkotyö asiaankuuluvien täytäntöönpanotoimenpiteiden kehittämiseksi alkaa direktiivin hyväksymisen jälkeen, ja se käsittää useiden johdetun oikeuden säädösten tarkistamisen ja hyväksymisen. Erityisesti tämä koskee sitä johdettua oikeutta, jossa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan muuttamiseksi sekä rahastojen, mukaan lukien teollisuuden vähähiilistämispankin ja päästökauppajärjestelmän investointikannustimen, innovaatiorahaston ja modernisaatiorahaston, toiminnasta.

Ilmastonmuutos on rajatylittävä ongelma, ja sekä kansainvälisillä että EU:n toimilla voidaan tehokkaasti täydentää ja vahvistaa alueellisia, kansallisia ja paikallisia toimia. Päästökauppajärjestelmän mukauttaminen unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaan vuoden 2040 tavoitteeseen vaikuttaa useisiin EU:n talouden aloihin, minkä vuoksi EU-tason koordinoidut toimet ovat välttämättömiä. Niillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet johtaa vaadittavaan rakennemuutokseen, ja ne toimivat vahvana virikkeinä kustannustehokkaille muutoksille ja ylöspäin suuntautuvalle lähentymiselle. Lisäksi moniin tässä aloitteessa arvioituihin poliittisiin kysymyksiin liittyy vahva sisämarkkinaulottuvuus, erityisesti hiilivuodon torjumisen ja vähähiilisyyttä edistävän rahoituksen vaihtoehtoihin. EU:n toimet voivat myös innoittaa ja edistää muiden markkinapohjaisten toimenpiteiden kehittämistä.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

Päästökauppadirektiivi on vuonna 2003 hyväksytty EU:n olemassa oleva politiikkaväline. Komissio on kartuttanut arvokasta kokemusta EU:n päästökauppajärjestelmän yli 20 vuotta kestäneen toiminnan aikana.

Tämä ehdotus pohjautuu kokemuksiin, joita on kertynyt EU:n päästökauppajärjestelmän aiemmista uudistuksista ja aloitteista, mukaan lukien vuonna 2023 päätökseen saatettu viimeisin uudistus, oikeudellisesti sitovan vuoden 2040 ilmastotavoitteen hyväksyminen sekä EU:n kilpailukykykompassi, puhtaan teollisen kehityksen ohjelma ja AccelerateEU-aloite. Aloite pohjautuu myös prosessiin, joka perustuu yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sekä energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen sisältämään kehykseen.

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

Arvioidut vaikutukset menoihin ja henkilöstöön vuonna 2028 ja sitä seuraavina vuosina esitetään ainoastaan havainnollistamista varten, eivätkä ne vaikuta seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Rahoituslähde ja unionin rahoitussitoumusten laajuus vuoden 2027 jälkeisellä kaudella riippuvat edelleen monivuotisesta rahoituskehyksestä 2028–2034 käytävien toimielinten välisten neuvottelujen tuloksista, ja sen jälkeen ne määritetään vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Kaikki määrärahat ja henkilöstömäärärahat vuodesta 2028 alkaen ovat suuntaa antavia.

Tämä ehdotus muodostaa ensimmäisen osan toimenpidepaketista, jonka tarkoituksena on luoda puitteet koko talouden laajuisen, uuden, vuoden 2040 tavoitteen toteuttamiselle Tämän ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että EU:n päästökauppajärjestelmä edistää edelleen mahdollisimman kustannustehokkaasti ja taloudellisesti koko talouden laajuista hiilineutraaliutta koskevan yleistavoitteen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä sekä vuodelle 2040 asetetun tavoitteen saavuttamista ottaen huomioon laajemman poliittisen kehyksen ja sen, että kaikkien alojen on osallistuttava EU:n ilmastotoimiin, samalla kun kasvatetaan taloutta ja säilytetään kilpailukyky.

Tässä rahoitusselvityksessä esitetään, kuinka komissio ehdottaa resurssivaatimustensa täyttämistä ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen ja EU:n rahoituksen yhdistelmällä (hakemalla Euroopan kilpailukykyrahaston rahoitusta osatekijöille, joita nykyisin rahoitetaan LIFE-ohjelmasta). Tarkempia tietoja on kohdassa 3. Rahoitusselvityksessä otetaan huomioon EU:n päästökauppajärjestelmän rahoitusosuus unionin omista varoista seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan komission ehdotuksen mukaisesti. Ehdotuksen mukaan 30 prosenttia jäsenvaltioille tulevista huutokauppatuloista siirretään unionin yleiseen talousarvioon mainittua tarkoitusta varten. Ehdotuksessa rajoitetaan hallinnollisia lisäkustannuksia hyödyntämällä mahdollisuuksien mukaan direktiivin yhteydessä käytettäviä olemassa olevia rakenteita.

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

Ehdotus sisältää useita muutoksia päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin päästöihin (ja poistumiin) sekä muutoksia järjestelmän toimintaan.

Ehdotuksessa resurssitarpeet on tarkoitus kattaa yhdistämällä ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja ja EU:n talousarviovaroja (erityisesti Euroopan kilpailukykyrahastoa niiden osatekijöiden osalta, jotka kuuluvat tällä hetkellä LIFE-ohjelmaan).

Ks. kohta 3: ehdotuksen arvioidut vaikutukset määrärahoihin.

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen ja sen rahoitusvaikutusten kesto

 kesto on rajattu

– toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

– maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille ja Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä

–jäsenvaltioon sijoittautuneille jäsenvaltion yksityisoikeuden tai unionin oikeuden mukaisille elimille, joille voidaan alakohtaisten sääntöjen mukaisesti antaa tehtäväksi unionin varojen tai talousarviotakuiden hoitaminen, siltä osin kuin tällaiset elimet ovat julkisoikeudellisten elinten tai julkisen palvelun tehtäviä hoitavien yksityisoikeudellisten elinten määräysvallassa ja niillä on asianomaisten määräysvaltaa käyttävien elinten yhteisvastuullisten vakuuksien muodossa antamat riittävät rahoitustakuut tai vastaavat rahoitustakuut, jotka voidaan kunkin toimen osalta rajoittaa unionin tuen enimmäismäärään.

Huomautukset:

EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien hallinnoinnin perustana on lainsäädäntö, josta komission yksiköt vastaavat.

Innovaatiorahaston täytäntöönpanosta vastaa suurelta osin Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanovirasto (CINEA). Ehdotuksessa osoitetaan lisätehtäviä CINEA:lle teollisuuden vähähiilistämispankin ja hiilidioksidin poistojen hankintamekanismin hallinnoinnissa sekä tehtäviä Euroopan meriturvallisuusvirastolle (EMSA) päästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän ja päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanemisessa meriliikennetoiminnan osalta.

Modernisaatiorahaston toiminnasta vastaavat edunsaajajäsenvaltiot, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä Euroopan investointipankin (EIP), rahastoa varten perustetun investointikomitean ja Euroopan komission kanssa.

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

Komissio seuraa ja arvioi edelleen päästökauppajärjestelmän toimintaa vuotuisessa hiilimarkkinakertomuksessaan päästökauppadirektiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Hiilimarkkinakertomus ja yleinen arviointi päästökauppadirektiivin soveltamisessa saavutetusta edistyksestä perustuvat jäsenvaltioiden 21 artiklan nojalla laatimiin kertomuksiin. Kyseisessä artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain kertomuksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota muun muassa päästöoikeuksien jakamiseen, rekisterin toimintaan, tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin soveltamiseen sekä direktiivin noudattamiseen liittyviin kysymyksiin.

Sekä hiilimarkkinakertomus että jäsenvaltioiden kertomukset kattavat myös päästökauppajärjestelmän meneillään olevan tarkistuksen vaikutukset, ja niitä sovelletaan myös niihin aloihin, joille päästökauppaa laajennetaan. Uusien alojen sääntelyn avulla saadut tarkkailu-, raportointi- ja todentamistiedot ovat keskeinen tietolähde, jonka avulla komissio voi arvioida edistymistä kyseisillä aloilla.

Komissio tekee myös säännöllisesti selvityksiä erilaisista EU:n ilmastopolitiikan kannalta oleellisista näkökohdista.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle talousarvion toteuttamistavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

Toimintabudjetin toteuttamismekanismit ja maksujärjestelyt pohjautuvat soveltuvin osin innovaatiorahastoa koskeviin nykyisiin järjestelyihin.

Valvontastrategian mukaan suoraan hallinnointiin sovelletaan varainhoitoasetuksen mukaisia tarkastuksia.

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

EU:n päästöoikeuskauppa on lippulaivajärjestelmä, jolla saadaan aikaan EU:n päästövähennykset aloilla, jotka vastaavat noin puolta talouden eri aloista. Vuodesta 2013 komission tehtävänä on ollut huolehtia unionin rekisteristä eli verkossa olevasta tietokannasta, jossa pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikista päästöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista, jäsenvaltioiden päästöoikeuksien huutokauppaamiseen käytettävästä yhteisestä huutokauppapaikasta sekä molempien tuki-infrastruktuurista. Päästöoikeuksien säilyttämiseen käytettävään unionin rekisteriin kohdistuu riski petoksellisista verkkohyökkäyksistä, jotka voisivat johtaa päästöoikeuksien varkauteen tai luvattomaan hankintaan. Tästä voi aiheutua merkittäviä (useiden miljardien eurojen) taloudellisia menetyksiä, oikeusriitoja ja merkittäviä vaikutuksia komission maineeseen ja uskottavuuteen. Riski on laaja-alainen, ja se koskee ilmastotoimien pääosaston lisäksi tietotekniikan pääosastoa, henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastoa, budjettipääosastoa ja oikeudellista yksikköä. Tähän liittyen on toteutettu lieventäviä toimenpiteitä. Taloudellinen riski lisääntyisi hiilimarkkinoilla vallitsevan hinnan mukaisesti. Maksuttomien päästöoikeuksien jakaminen erittäin korkealla arvolla edellyttää myös tiukkaa politiikkaa siitä, kuinka nämä päästöoikeudet voidaan jakaa, sekä varmuutta voimassa olevien sääntöjen noudattamisesta. Tähän liittyy hallinto- ja valvontajärjestelmä jäsenvaltioiden ja komission tasolla. Uusien alojen lisääminen päästökauppajärjestelmään lisää järjestelmän kokonaislaajuutta ja vastaavasti markkinoiden arvoa ja siihen liittyvää riskiä.

Toiminnassa on ollut vuodesta 2011 korkean tason johtoryhmä, jossa on mukana asiasta pääasiallisesti vastaava pääosasto sekä muita pääosastoja. Asiasta tehtiin vuonna 2014 kattava riskienarviointi, jossa yksilöitiin uusia tietotekniikkaan liittyviä turvatoimia, joita toteutetaan vuodesta 2015. Sisäisen tarkastuksen tekemässä päästökauppajärjestelmää (tietotekninen turvallisuus) koskevassa tarkastuskertomuksessa tehtiin suosituksia, joiden perusteella on toteutettu toimenpiteitä rekisterijärjestelmän turvallisuuden parantamiseksi sekä hallintoon, laadunvarmistukseen ja testaukseen liittyviä toimenpiteitä. Vuodesta 2014 alkaen on toteutettu lisää lieventäviä toimenpiteitä.

Vuonna 2019 tehtiin uusi unionin rekisteriä koskeva riskinarviointi. Ilmastotoimien pääosasto laati uuden turvallisuussuunnitelman, joka sisälsi 12 turvatoimenpidettä, ja pani ne täytäntöön tiiviissä yhteistyössä tietotekniikan pääosaston kanssa

Vuodesta 2022 lähtien vuotuisten riskiarviointien tuloksena on laadittu vuotuisia turvallisuussuunnitelmia, joiden on määrä entisestään vahvistaa unionin rekisterin turvallisuutta. Lopputulos vahvistaa kuitenkin joka vuosi uudelleen, että rekisteriin kohdistuu korkeita ei-hyväksyttäviä riskejä, minkä vuoksi ilmastotoimien pääosaston vuotuiseen toimintakertomukseen sisällytetään varauma.

Täytäntöönpanoa seurataan ylimmän johdon tasolla ilmastotoimien pääosaston ja tietotekniikan pääosaston välisten säännöllisten ohjauskomiteoiden avulla.

Tämä aloite ei aiheuta uusia merkittäviä valvontatoimia tai riskejä, joita nykyinen sisäisen valvonnan kehys ei kattaisi. Muita erityisiä toimenpiteitä kuin varainhoitoasetuksen soveltaminen ei ole suunniteltu.

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Koska päästökauppajärjestelmään kohdistuu erityisiä petosriskejä, ympäristötoimien pääosasto vahvisti koko komissiolle tarkoitettuja ammattietiikkaa ja rehellisyyttä kattavia suuntaviivoja asiakirjalla ”Code of Ethics and Conduct in relation to insider trading, fraud and disclosure of sensitive information”, erityisellä koulutuksella sekä tietoisuuden parantamiseen tähtäävillä aloitteilla. Se myös laati toimintaohjeet päästökauppajärjestelmään liittyvän arkaluonteisen tiedon luokittelemiseksi ja tähän liittyvät ohjeet tiedon käsittelemiseksi (3 arkaluonteisuuden tasoa). Kolme päästökauppajärjestelmään liittyvää merkintää ovat henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston hyväksymiä (turvallisuusohje 1, tarkistus 10). Henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto julkaisi vuonna 2019 turvallisuusohjeen C(2019) 1904, jolla päivitetään arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia tietoja koskevaa politiikkaa. Ilmastotoimien pääosasto julkaisi tämän uuden politiikan mukaisesti uudet käsittelyohjeet ilmastotoimien pääosaston arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen käsittelyä varten. Uusille työntekijöille järjestetään säännöllisesti asianmukaista koulutusta.

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

Arvioidut vaikutukset menoihin ja henkilöstöön vuonna 2027 ja sitä seuraavina vuosina esitetään ainoastaan havainnollistamista varten, eivätkä ne vaikuta seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Rahoituslähde ja unionin rahoitussitoumusten laajuus vuoden 2027 jälkeisellä kaudella riippuvat edelleen monivuotisesta rahoituskehyksestä 2028–2034 käytävien toimielinten välisten neuvottelujen tuloksista, ja sen jälkeen ne määritetään vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Kaikki määrärahat ja henkilöstömäärärahat ovat suuntaa-antavia.

Henkilöstölisäysten osalta uudet tehtävät odotetaan katettavan työntekijöiden uudelleenkohdennuksella vastuupääosaston sisällä, ellei henkilöstöresurssien kohdentamismenettelyn yhteydessä toisin päätetä.

Jos tietojen välillä on ristiriitaa, direktiivin 2003/87/EY, päätöksen (EU) 2015/1814, asetuksen (EU) 2015/757 ja asetuksen (EU) 2023/1805 muuttamista koskeva säädösehdotus on ensisijainen tässä kohdassa esitettyihin tietoihin nähden.

Temaattinen yhteenveto rahoitusvaikutuksista

Tulot

Omat varat

Vuoden 2013 ja vuoden 2025 lopun välisenä aikana EU:n päästökauppajärjestelmän huutokaupoilla on kertynyt yli 258 miljardia euroa tuloja; suurin osa näistä on osoitettu suoraan jäsenvaltioille, ja loput on jaettu EU-tason rahastojen kautta.

Komission ehdotuksessa seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi EU:n päästökauppajärjestelmä osallistuu ensimmäistä kertaa EU:n omiin varoihin 78 siten, että 30 prosenttia jäsenvaltioiden huutokauppatuloista siirretään unionin talousarvioon.

Ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot

Maksut: kolmannen maan päästökauppajärjestelmän yhdistämisestä saatava rahoitusosuus: EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästökauppajärjestelmät yhdistävän sopimuksen alustavan solmimisen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan on tarkoitus osallistua EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaan.

Päästöoikeuksien huutokauppa: Ehdotus sisältää muutoksia, jotka koskevat päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokauppaa ja huutokauppatulojen käyttöä ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina seuraaviin tarkoituksiin:

• Unionin rekisterin rahoitus: Ehdotus sisältää säännöksen, jonka nojalla keskusvalvoja (jonka tehtävänä on ylläpitää unionin rekisteriä) voi rahoittaa rekisterin toimintaa, sekä mahdollisuuden hankkia kansainvälisiä hyvityksiä, kuten ehdotuksen 9 b artiklassa säädetään.

• Sertifioitujen pysyvien hiilenpoistojen hankinta ottaen huomioon päästöoikeuksien ja hiilenpoistojen välillä odotettavissa olevan kustannuseron.

• Teollisuuden vähähiilistämispankin, innovaatiorahaston ja modernisaatiorahaston 79 , mukaan lukien investointikannustimen, toiminnan rahoittaminen.

• Sellaisten toimien rahoittaminen, joilla edistetään kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelua ilmailu- ja merenkulkualoilla kolmansissa maissa.

Edellä mainittujen resurssien lisäksi ehdotus tuottaa jatkossakin jäsenvaltioiden käyttöön huutokauppatuloja, ja osa päästöoikeuksista jaetaan edelleen laitoksille maksutta hiilivuotoriskin torjumiseksi.

Katso lisätietoja tuloista tämän selvityksen 3.3 kohdasta.

Resurssitarpeet

Tämän ehdotuksen täytäntöönpanoon liittyvät resurssitarpeet on koottu jäljempänä aihepiireittäin. Lisätietoja on tämän lausunnon 3.1 ja 3.2 kohdassa olevissa taulukoissa.

Komissio aikoo hyödyntää toimeenpanovirastoja ehdotuksen täytäntöönpanossa. Kohdat, joiden osalta tämä on suunniteltu, on merkitty 3.1 kohdassa olevissa taulukoissa merkinnällä ”p.m.” (pro memoria) komission talousarviosääntöjen mukaisesti.

• Unionin rekisteri:

o Rekisterin hallinta rahoitetaan tällä hetkellä EU:n talousarviosta. Tällä ehdotuksella pyritään hankkimaan ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja sellaisen toiminnan rahoittamiseksi, joka on välttämätöntä EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnalle, erityisesti kun otetaan huomioon järjestelmän käyttäjämäärän kasvu ja soveltamisalan laajeneminen, unionin rekisterissä olevien päästöoikeuksien arvon nousu sekä lisääntyneet turvallisuushaasteet. Unionin rekisterin tehostetun toimintamallin arvioidaan työllistävän 100 kokoaikavastaavaa työntekijää (siihen kuuluu myös tehtäviä, jotka rahoitetaan tällä hetkellä EU:n talousarviosta).

o Tulevissa delegoiduissa säädöksissä määritellään yksityiskohtaisesti ehdot, säännöt ja menettelyt, jotka koskevat unionin rekisterin rahoitukseen tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen käyttöä.

• Pysyvät hiilenpoistot

o Hiilenpoistojen hankintaprosessin valmistelu ja toteutus, mahdollisen uusiin poistotyyppeihin laajentamisen arviointi sekä hiilenpoistojen integrointi asiaankuuluviin järjestelmiin, mukaan lukien yhteinen huutokauppapaikka, unionin rekisteri ja hiilenpoistoja koskevan sertifiointikehyksen rekisteri. Hallinnolliset prosessit voivat hyödyntää innovaatiorahastosta saatuja kokemuksia, mutta ne ovat kevyempiä teknologioiden rajallisemman määrän vuoksi.

o Unionin sisäisten hiilenpoistojen hankintaa koskevan vuoden 2034 edistymisraportin valmistelu.

• Teollisuuden vähähiilistämispankki (sekä vaihe 1, investointikannustin, 2027–2030, että vaihe 2, teollisuuden vähähiilistämispankki, 2031–2040)

o Teollisuuden vähähiilistämispankin perustaminen ja tässä ehdotuksessa määriteltyjen toimintojen toteuttaminen. Toiminta- ja hallintomenojen arvioidaan olevan verrattavissa nykyiseen innovaatiorahastoon, mutta rahaston koon vuoksi niiden odotetaan olevan suurempia jopa sen jälkeen, kun nykyiseen toimintaan liittyvät mahdolliset synergiaedut on otettu huomioon.

• Innovaatiorahasto

o Innovaatiorahaston laajentaminen ja tässä ehdotuksessa esitettyjen parannusten toteuttaminen.

• Modernisaatiorahasto

o Innovaatiorahaston laajentaminen ja tässä ehdotuksessa esitettyjen parannusten toteuttaminen (tukikelpoisuuskriteerien ja jakoperusteiden muuttaminen, tukikelpoisten investointialojen muuttaminen).

• Ilmailu

o Tässä ehdotuksessa esitettyjen ilmailun soveltamisalaa ja kattavuutta koskevien muutosten täytäntöönpano (liikesuihkukoneiden sisällyttäminen laajemmin soveltamisalaan, tuki kestävien lentopolttoaineiden käyttöönotolle, sähköistäminen ja kokonaisilmastovaikutusten vähentäminen sekä tuki ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelulle kolmansissa maissa).

• Meriliikenne

o Tässä ehdotuksessa esitettyjen, meriliikenteen soveltamisalaa ja kattavuutta koskevien muutosten täytäntöönpano (tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän yksinkertaistaminen ja tehostaminen, soveltamisalan laajentaminen, sääntöjen välttelyn riskin seurannan laajentaminen, IMOn mukautukset, toimet kestävien merenkulun voimanlähteiden (SMAP) käyttöönoton edistämiseksi sekä tuki meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelulle kolmansissa maissa).

• Pysyvät: hiilivuodon riskin torjuminen

o Vuoden 2030 jälkeisten, hiilivuodon riskiä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpano (uusien vertailuarvojen määrittäminen mahdollisesti yhdistettyjen järjestelmien vertailuarvot huomioon ottaen ja sääntöjen, prosessien, valvonnan sekä valmiuksien kehittämisen toteuttaminen ehdollista maksutonta päästöoikeuksien jakoa varten).

• Pysyvät: päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen

o Vuoden 2030 jälkeisten toimenpiteiden täytäntöönpano päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevan oikeudellisen kehyksen kehittämiseksi edelleen; tähän sisältyvät säännöt hiilidioksidin talteenotosta ja käytöstä, säännöt rajat ylittävän hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kirjanpidosta sekä säännöt kaatopaikkojen päästöistä. Vastaavia muutoksia tarvitaan päästöselvitysten todentamista ja todentajien akkreditointia koskevaan järjestelmään.

• Pysyvät: jätteet ja hiilidioksidin talteenotto ja käyttö

o Ehdotetun jätteenpolton EU:n päästökauppajärjestelmään sisällyttämisen toteuttaminen, kaatopaikan sisällyttämisen arviointi (tarkastelu vuonna 2034).

o Ehdotetun ei-pysyvän hiilidioksidin talteenoton ja käytön sisällyttämisen toteuttaminen, sekundaarilainsäädännön ja seurantakehyksen kehittäminen.

• Yhdistäminen kolmansien maiden päästökauppajärjestelmiin

o EU:n päästökauppajärjestelmään tehtävien muutosten toteuttaminen päästökauppajärjestelmien yhdistämisestä kolmansien maiden (mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan) kanssa tehtyjen sopimusten seurauksena.

• Hiilidioksidin sisämarkkinoiden kehittäminen

o Tarpeellisten lainsäädännön, suojatoimien ja täytäntöönpanojärjestelmien kehittäminen, jotta voidaan mahdollistaa poikkeus päästökauppajärjestelmästä talteenotetun, kuljetetun ja pysyvästi varastoidun hiilidioksidin osalta, myös kolmansissa maissa, joilla on yhteensopiva päästökauppajärjestelmä, säädöstekstissä ehdotetun mukaisesti.

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake	Budjettikohta	Menolaji	Rahoitusosuudet
	Numero	JM/EI-JM 80	EFTA-mailta 81	ehdokasmailta ja mahdollisilta ehdokasmailta 82	muilta kolmansilta mailta	muut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot
2	[XX.YY.YY.YY] jatkoa LIFE-ohjelmalle	JM	KYLLÄ	KYLLÄ	EI	KYLLÄ
4	[XX.YY.YY.YY] EMSA-tuki	JM	KYLLÄ	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] – Innovaatiorahasto – tukimenot	EI-JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] – Innovaatiorahasto – toimeenpanoviraston avustus	EI-JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] – Innovaatiorahasto – toimintamenot	JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
4	[XX.YY.YY.YY] EMSA-tuki	JM	KYLLÄ	EI	EI	KYLLÄ
4	20 01 02 01 – Päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa	EI-JM	EI	EI	EI	EI
4	20 02 01 01 – Sopimussuhteiset toimihenkilöt	EI-JM	EI	EI	EI	EI
4	20 02 06 01 – Virkamatka- ja edustuskulut	EI-JM	EI	EI	EI	EI
4	20 02 06 02 – Menot kokouksista ja konferensseista	EI-JM	EI	EI	EI	EI

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake	Budjettikohta	Menolaji	Rahoitusosuudet
	Numero	JM/EI-JM 83	EFTA-mailta 84	ehdokasmailta ja mahdollisilta ehdokasmailta 85	muilta kolmansilta mailta	muut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot
2	[XX.YY.YY.YY] – Hiilenpoiston integrointi – tukimenot	EI-JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] – Hiilenpoiston integrointi – toimeenpanoviraston avustus	EI-JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] Hiilenpoiston integrointi – toimintamenot	JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] Teollisuuden vähähiilistämispankki – tukimenot	EI-JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] – Teollisuuden vähähiilistämispankki – toimeenpanoviraston avustus	EI-JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
2	[XX.YY.YY.YY] Teollisuuden vähähiilistämispankki – toimintamenot	JM	EI	EI	EI	KYLLÄ
4	[XX.YY.YY.YY] Unionin rekisterin rahoitus – tukimenot	EI-JM	EI	EI	KYLLÄ	KYLLÄ
4	[XX.YY.YY.YY] Unionin rekisterin rahoitus – toimintamenot	JM	EI	EI	KYLLÄ	KYLLÄ

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

– Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

– Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

3.2.1.1.Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Pääosasto: <CLIMA>			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Toimintamäärärahat
[XX.YY.YY.YY] LIFE-ohjelman seuraaja	Sitoumukset	(1a)	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	1,800	22,400
	Maksut	(2 a)		3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	20,600
Budjettikohta	Sitoumukset	(1b)								0
	Maksut	(2b)								0
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat 86
Budjettikohta		(3)								0
Pääosaston <CLIMA>	Sitoumukset	=1a+1b+3	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	1,800	22,400
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	=2a+2b+3	0,000	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	20,600

			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Toimintamäärärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	(4)	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	1,800	22,400
	Maksut	(5)	0,000	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	20,600
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ		(6)	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 2 kuuluvat	Sitoumukset	=4+6	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	1,800	22,400
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	=5+6	0,000	3,900	2,900	3,400	2,600	5,200	2,600	20,600

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

”Hallintomenot” 87

Pääosasto: <CLIMA>		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
 Henkilöresurssit		3,451	4,243	4,243	4,033	4,033	4,033	4,033	28,069
 Muut hallintomenot		0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	1,400
PÄÄOSASTO <CLIMA> YHTEENSÄ		3,651	4,443	4,443	4,233	4,233	4,233	4,233	29,469


Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ	(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)	3,615	4,443	4,443	4,233	4,233	4,233	4,233	29,469

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–4 kuuluvat	Sitoumukset	7,551	7,343	7,843	6,833	9,433	6,833	6,033	51,869
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	3,651	8,343	7,343	7,633	6,833	9,433	6,833	50,069

3.2.1.2.Ulkoisista käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista peräisin olevat määrärahat

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Päästökauppajärjestelmän varat

Pääosasto: <CLIMA – varat >			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Toimintamäärärahat
Budjettikohta – Innovaatiorahaston toimintamenot	Sitoumukset	(1a)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
	Maksut	(2 a)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Budjettikohta – Teollisuuden vähähiilistämispankin toimintamenot	Sitoumukset	(1b)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
	Maksut	(2b)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Budjettikohta – Hiilenpoisto – Toimintamenot	Sitoumukset	(1c)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
	Maksut	(2c)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Budjettikohta – EMSA-tuki	Sitoumukset	(1d)	4,028	4,028	4,028	3,698	3,698	3,698	3,698	26,877
	Maksut	(2d)	4,028	4,028	4,028	3,698	3,698	3,698	3,698	26,877
Budjettikohta – Innovaatiorahasto – tuki + toimeenpanoviraston avustus		(3)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Budjettikohta – Teollisuuden vähähiilistämispankki) – tuki + toimeenpanoviraston avustus		(3)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Budjettikohta – Hiilenpoisto – tuki + toimeenpanoviraston avustus		(3)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Pääosaston <CLIMA>	Sitoumukset	=1+3	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	=2+3	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.

			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Toimintamäärärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	(4)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
	Maksut	(5)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ		(6)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 2 kuuluvat	Sitoumukset	=4+6	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	=5+6	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Rekisterin rahoitus

Pääosasto: <CLIMA – rekisteri>			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Toimintamäärärahat
Budjettikohta [XX.YY.YY.YY] Rekisteri – Toimintamenot	Sitoumukset	(1a)	2,604	11,126	17,636	14,275	14,275	14,275	14,275	90,266
	Maksut	(2 a)		2,604	11,126	17,636	14,275	14,275	14,275	75,541
Budjettikohta	Sitoumukset	(1b)								0
	Maksut	(2b)								0
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat 88
Budjettikohta		(3)	6,604	14,178	23,491	23,491	23,491	23,491	23,491	138,239
Pääosaston <CLIMA>	Sitoumukset	=1a+1b+3	9,209	25,303	41,128	37,766	37,766	37,766	37,766	228,505
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	=2a+2b+3	6,604	16,782	34,617	41,128	37,766	37,766	37,766	213,780

			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Toimintamäärärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	(4)	2,604	11,126	17,636	14,275	14,275	14,275	14,275	88,466
	Maksut	(5)		2,604	11,126	17,636	14,275	14,275	14,275	74,191
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ		(6)	6,604	14,178	23,491	23,491	23,491	23,491	23,491	138,239
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 2 kuuluvat	Sitoumukset	=4+6	9,209	25,303	41,128	37,766	37,766	37,766	37,766	226,705
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	=5+6	6,604	16,782	34,617	41,128	37,766	37,766	37,766	212,430

			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
• Toimintamäärärahat (kaikki otsakkeet) YHTEENSÄ	Sitoumukset	(4)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
	Maksut	(5)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
• Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat (kaikki otsakkeet) YHTEENSÄ		(6)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–3 kuuluvat	Sitoumukset	=4+6	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
määrärahat YHTEENSÄ (Viitemäärä)	Maksut	=5+6	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

”Hallintomenot” – EMSA-tuki

Pääosasto: <CLIMA>			Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
			2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
 Henkilöresurssit			0	0	0	0	0	0	0	0
 EMSA-tuki			4,032	4,032	4,032	3,702	3,702	3,702	3,702	26,907
 Muut hallintomenot			0	0	0	0	0	0	0	0
PÄÄOSASTO <CLIMA> YHTEENSÄ	Määrärahat		4,032	4,032	4,032	3,702	3,702	3,702	3,702	26,907

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ		(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)	4,032	4,032	4,032	3,702	3,702	3,702	3,702	26,907

		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–4 kuuluvat	Sitoumukset	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
määrärahat YHTEENSÄ	Maksut	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset (ei täytetä erillisvirastojen osalta)

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset			Vuosi		Vuosi		Vuosi		Vuosi		Vuosi		Vuosi		Vuosi		YHTEENSÄ 2028–2034
			2028		2029		2030		2031		2032		2033		2034
	TUOTOKSET
	Tyyppi	Keskimäär. kustannukset	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus	Lkm	Kustannus
ERITYISTAVOITE nro 1.1.2 – Jätteet
Tekninen tuki tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevien prosessien ja säädösten mukauttamiseksi								0,500		0,500		0,500		0,500			0	2,000
Tekninen toteutettavuustutkimus ja testaus				0,500		0,500		0,500		0,500							0	2,000
ERITYISTAVOITE nro 1.1.2 – Hiilidioksidin talteenotto ja käyttö
Sekundaarilainsäädännön tarkistamista tukeva tutkimus			1	0,500													1	0,500
Täytäntöönpanon arviointia tukeva tutkimus															1	0,500	1	0,500
Välisumma, erityistavoite nro 1.1.2			1	1,000	0	0,500	0	1,000	0	1,000	0	0,500	0	0,500	1	0,500	2	5,000

ERITYISTAVOITE nro 1.1.3 – Hiilivuoto
Toimialakohtaiset fall back -vertailuarvot, kehittämistä koskeva tekninen apu				0,500		0,500		0,500									0	1,500
Maksuton jako: Kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä ja maksutonta jakoa koskevien prosessien jatkaminen vuoden 2030 jälkeen				0,500		0,500		0,500									0	1,500
Maksuton jako: ehdollisuussääntöjen kehittäminen ja täytäntöönpano				0,500		0,500		0,500									0	1,500
Maksuton jako: koulutus ja valmiuksien kehittäminen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille										0,500		0,500		0,500			0	1,500
Maksuton jako: tehostettu valvonta, tiedottaminen jäsenvaltioille ja hallinnolliset tarkastukset										0,500		0,500		0,500			0	1,500
Välisumma, erityistavoite nro 1.1.3			0	1,500	0	1,500	0	1,500	0	1,000	0	1,000	0	1,000	0	0,000	0	7,500

ERITYISTAVOITE nro 1.2.1 – Hiilenpoiston integrointi
Selvitys vuonna 2034 tehtävää tarkistusta varten											1	0,500					1	0,500
Selvitys uusiin poistumatyyppeihin laajentamisesta											1	0,500					1	0,500
Selvitys osto-ohjelmasta											1	0,500					1	0,500
Tiedottaminen hiilenpoistojen osto-optioista															1	0,200	1	0,200
Osto-ohjelman täytäntöönpano												0,500		0,200		0,200	0	0,900
Huutokaupan valmistelu (yhteinen huutokauppapaikka)												0,200		0,100		0,100	0	0,400
Rekisterimuutokset (päästöoikeuksien sisäinen merkitseminen)												0,200		0,100		0,100	0	0,400
CRCF-rekisteri: sertifikaattien mitätöinti												0,200		0,100		0,100	0	0,400
Välisumma, erityistavoite nro 1.2.1			0	0,000	0	0,000	0	0,000	0	0,000	3	2,600	0	0,500	1	0,700	4	3,800

ERITYISTAVOITE nro 1.3.1 – Ilmailu
raportointimallin päivittäminen siten, että siinä huomioidaan: laajempi maantieteellinen ulottuvuus				0,100		0,100		0,100									0	0,300
Eurocontrolin vähäisten päästöjen aiheuttajille tarkoitetun välineen päivittäminen (liikesuihkukoneet)				0,100		0,100		0,100									0	0,300
raportointimallin päivittäminen siten, että siinä huomioidaan: kestävien lentopolttoaineiden tuki				0,100		0,100		0,100									0	0,300
kolmansien maiden kasvihuonekaasujen hinnoittelun tukeminen				0,500		0,500		0,500		0,500		0,500		0,500		0,500	0	3,500
Välisumma, erityistavoite nro 1.3.1			0	0,8	0	0,8	0	0,8	0	0,5	0	0,5	0	0,5	0	0,5	0	4,400

ERITYISTAVOITE nro 1.3.2 – Merenkulku
Välttelyn riski (selvitys, IT-järjestelmien mukautukset, reaaliaikainen seuranta)				0,100		0,100		0,100		0,100		0,100		0,100		0,100	0	0,700
selvitys tulevasta IMO:n mekanismista				0,500													0	0,500
Välisumma, erityistavoite nro 1.3.2			0	0,600	0	0,100	0	0,100	0	0,100	0	0,100	0	0,100	0	0,100	0	1,200
KAIKKI YHTEENSÄ			1	3,900	0,000	2,900	0,000	3,400	0	2,600	3,000	4,700	0,000	2,600	2	1,800	7	22,400

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

– Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

– Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

3.2.3.1. Hyväksytystä talousarviosta peräisin olevat määrärahat

HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	YHTEENSÄ 2028–2034
	2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
OTSAKE 4
Henkilöresurssit	3,451	4,243	4,243	4,033	4,033	4,033	4,033	28,069
Muut hallintomenot	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	1,400
OTSAKE 4, välisumma	3,651	4,443	4,443	4,233	4,233	4,233	4,233	29,469
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät
Henkilöresurssit	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000
Muut hallintomenot	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät, välisumma	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000

YHTEENSÄ	3,651	4,443	4,443	4,233	4,233	4,233	4,233	29,469

3.2.3.2.Ulkoisista käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista peräisin olevat määrärahat

ULKOISET KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA SIDOTUT TULOT	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	YHTEENSÄ 2028–2034
	2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
OTSAKE 4
Henkilöresurssit	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000

Muut hallintomenot	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000	0,000
OTSAKE 4, välisumma	4,032	4,032	4,032	3,702	3,702	3,702	3,702	26,907
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät
Henkilöresurssit	6,357	1,060	23,051	27,292	27,557	27,557	27,557	153,866
Muut hallintomenot (tuki toimeenpanovirastolle)	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.	p.m.
Muut hallintomenot	0,248	0,743	1,500	1,500	1,500	1,500	1,500	8,490
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät, välisumma	6,604	13,528	22,352	26,356	26,626	26,626	26,626	148,719

YHTEENSÄ	6,604	13,528	22,352	26,356	26,626	26,626	26,626	148,719

3.2.3.3.Määrärahat yhteensä

HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT + ULKOISET KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA SIDOTUT TULOT		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	YHTEENSÄ 2028–2034
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
	OTSAKE 4
Henkilöresurssit		3,451	4,243	4,033	4,033	4,033	4,033	4,033	28,069
Muut hallintomenot		0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	0,200	1,400
OTSAKE 4, välisumma		3,651	4,443	4,443	4,233	4,233	4,233	4,233	29,469
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät
Henkilöresurssit		6,357	14,495	23,051	27,292	27,557	27,557	27,557	153,866

Muut hallintomenot		0,248	0,743	1,500	1,500	1,500	1,500	1,500	8,490
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät, välisumma		6,604	1,060	24,551	28,792	29,057	29,057	29,057	162,356

YHTEENSÄ		10,255	17,971	26,795	30,589	30,589	30,589	30,589	178,188

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.4.Henkilöresurssien arvioitu tarve

– Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

– Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

3.2.4.1.Hyväksytystä talousarviosta katettavat

Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna

HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
 Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)		14	17	17	17	17	17	17
20 01 02 03 (unionin edustustot)		0	0	0	0	0	0	0
(Epäsuora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
(Suora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?)		0	0	0	0	0	0	0
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat)		7	9	9	7	7	7	7
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja nuoremmat asiantuntijat unionin edustustoissa)		0	0	0	0	0	0	0
Hallinnollisen tuen budjettikohta	·päätoimipaikassa	0	0	0	0	0	0	0
[XX.01.YY.YY]	·unionin edustustoissa	0	0	0	0	0	0	0
(sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – epäsuora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
(sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – suora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsake 4		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsakkeeseen 4 sisältymättömät		0	0	0	0	0	0	0
YHTEENSÄ		21	26	26	24	24	24	24

3.2.4.2.Ulkoisilla käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla katettavat

ULKOISET KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA SIDOTUT TULOT		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
 Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)		0	0	0	0	0	0	0
20 01 02 03 (unionin edustustot)		0	0	0	0	0	0	0
(Epäsuora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
(Suora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (rekisteri)		24	48	80	80	80	80	80
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat)		0	0	0	0	0	0	0
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja nuoremmat asiantuntijat unionin edustustoissa)		0	0	0	0	0	0	0
Hallinnollisen tuen budjettikohta	·päätoimipaikassa	0	0	0	0	0	0	0
[XX.01.YY.YY]	·unionin edustustoissa	0	0	0	0	0	0	0
(sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – epäsuora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
(sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – suora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsake 4		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsakkeeseen 4 sisältymättömät		4	22	28	60	62	62	62
YHTEENSÄ		28	70	108	140	142	142	142

3.2.4.3.Henkilöresurssien kokonaistarve

HYVÄKSYTYT MÄÄRÄRAHAT + ULKOISET KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA SIDOTUT TULOT YHTEENSÄ		Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi
		2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
 Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)		14	17	17	17	17	17	17
20 01 02 03 (unionin edustustot)		0	0	0	0	0	0	0
(Epäsuora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
(Suora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?)		24	48	80	80	80	80	80
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat)		7	9	9	9	9	9	9
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja nuoremmat asiantuntijat unionin edustustoissa)		0	0	0	0	0	0	0
Hallinnollisen tuen budjettikohta	·päätoimipaikassa	0	0	0	0	0	0	0
[XX.01.YY.YY]	·unionin edustustoissa	0	0	0	0	0	0	0
(sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – epäsuora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
(sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat – suora tutkimustoiminta)		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsake 4		0	0	0	0	0	0	0
Muu budjettikohta (mikä?) – Otsakkeeseen 4 sisältymättömät		4	22	28	60	62	62	62
YHTEENSÄ		49	96	134	164	166	166	166

Ehdotuksen toteuttamiseksi tarvittava henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna):

	Katetaan komission yksiköissä käytettävissä olevalla henkilöstöllä	Poikkeuksellinen lisähenkilöstö*
		Rahoitetaan otsakkeesta 4 tai tutkimusmäärärahoista	Rahoitetaan BA-budjettikohdasta	Rahoitetaan maksuilla
Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet		17	Ei sovelleta	80
Ulkopuolinen henkilöstö (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)		9		62

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt

Henkilöstötarpeet johtuvat lisätehtävistä, jotka ovat välttämättömiä tässä ehdotuksessa esitetyn muutetun ja laajennetun päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanemiseksi. Näihin kuuluvat unionin rekisterin jatkuva hallinnointi ja kehittäminen sekä meriliikenteeseen liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpano, hiilivuodon estämistoimenpiteiden hallinnointi, yhdistyminen kolmansien maiden päästökauppajärjestelmiin, EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen koskemaan jätteitä ja ei-pysyvää hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä sekä talteenotetun hiilidioksidin sisämarkkinat.

Ulkopuolinen henkilöstö

Henkilöstötarpeet vastaavat tarvetta jatkaa innovaatiorahaston toimintaa sekä perustaa ja saattaa täytäntöön teollisuuden vähähiilistämispankki ja pysyvien hiilenpoistojen osto-ohjelma sekä hoitaa unionin rekisteriin liittyviä toimistotehtäviä.

3.2.5.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista digitaaliteknologiaan liittyviin investointeihin

Tässä ehdotuksessa pyydetyt resurssit kattavat toimintoja, joissa hyödynnetään olemassa olevia tietoteknisiä järjestelmiä. Tietoteknisten lisäinvestointien tarvetta tarkastellaan uudelleen tulevissa ehdotuksissa, erityisesti tulevissa delegoiduissa säädöksissä, jotka koskevat unionin rekisterin toimintaa, tietoteknistä yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan päästökaupparekisteriin ja rekisterin tehostettua toimintamallia.

Digitaaliteknologiaan ja tietotekniikkaan liittyvät määrärahat YHTEENSÄ	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	Vuosi	MRK YHTEENSÄ 2028–2034
	2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034
OTSAKE 4
Tietotekniikkamenot (toimielintasolla)	0	0	0	0	0	0	0	0
OTSAKE 4, välisumma	0	0	0	0	0	0	0	0
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät
Toimenpideohjelmien ohjelmatason tietotekniikkamenot	0	0	0	0	0	0	0	0
OTSAKKEESEEN 4 sisältymättömät, välisumma	0	0	0	0	0	0	0	0

YHTEENSÄ	0	0	0	0	0	0	0	0

3.2.6.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

Ehdotus/aloite

– voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

Menot olisi katettava yhdistämällä monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoja Euroopan kilpailukykyrahastosta (joka seuraa LIFE-ohjelmaa) ja ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja.

– edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

– edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.7.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

Ehdotus/aloite

– rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja

– rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästökauppajärjestelmät yhdistävässä sopimuksessa määrätään Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuudesta EU:n päästökauppajärjestelmän tiettyjen toimintojen kuluihin.

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

– Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

– vaikutukset omiin varoihin

– vaikutukset muihin tuloihin

– tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Innovaatiorahaston 3 nykyistä budjettikohtaa

Teollisuuden vähähiilistämispankkia varten perustettavat uudet budjettikohdat (3)

Hiilenpoistojärjestelmää varten perustettavat uudet budjettikohdat (3)

Uudet budjettikohdat kolmansien maiden lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun tukemiseksi

Uudet budjettikohdat kolmansien maiden merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun tukemiseksi

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

Ehdotuksessa säädetään, että päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja olisi osoitettava seuraaviin tarkoituksiin:

– unionin rekisterin toiminnan ja kansainvälisten päästöhyvitysten ostopalvelujärjestelmän rahoittamiseen;

– sertifioitujen pysyvien hiilenpoistojen hankintaan, ottaen huomioon poistumien ja päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien välillä odotettavissa olevan hintaeron, jolloin näistä huutokaupoista saatavat tulot katsotaan ulkoisiksi käyttötarkoitukseensa sidotuiksi tuloiksi;

– modernisaatiorahastolle, jolle osoitetaan edelleen tietty osuus päästökatosta ja jonka lisäosuus jaetaan edunsaajajäsenvaltioille teollisuuden vähähiilistämispankin kautta;

– innovaatiorahastolle, jolloin saaduista tuloista muodostetaan ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja;

– teollisuuden vähähiilistämispankille, jolloin saaduista tuloista muodostetaan ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Myös kaikki pankin toiminnasta mahdollisesti saatavat tulot katsotaan ulkoisiksi käyttötarkoitukseensa sidotuiksi tuloiksi;

– helpottamaan kolmansien maiden lentoliikenteen ja merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelua.

Lisäksi a EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästökauppajärjestelmät yhdistävässä alustavassa sopimuksessa määrätään Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuudesta EU:n päästökauppajärjestelmän tiettyjen toimintojen kuluihin.

4.Digitaaliset ulottuvuudet

Ei sovelleta

4.1.Vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta

Ei sovelleta

4.2.Data/tieto

Ei sovelleta

4.3.Digitaaliset ratkaisut

Ei sovelleta

4.4.Yhteentoimivuusarviointi

Ei sovelleta

4.5.Toimenpiteet digitaalisen täytäntöönpanon tukemiseksi

Ei sovelleta

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1–5, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2015/1814/oj ).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55–76, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2015/757/oj ).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki), EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1–17, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1119/oj ).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/958, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ilmailun panoksesta unionin koko talouden laajuisen päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen asianmukaisesta toteuttamisesta (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 115–133, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/958/oj ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/959, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ja markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ja sen toiminnasta annetun päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 134–202, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/959/oj ).

(5) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: EU:n kilpailukykykompassi, COM(2025) 30 final.

(6) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous‑ ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma, COM(2025) 85 final.

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2026/667, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2026, asetuksen (EU) 2021/1119 muuttamisesta vuoteen 2040 ulottuvan ilmastoa koskevan unionin välitavoitteen asettamisen osalta (EUVL L, 2026/667, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2026/667/oj ).

(8) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: EU:n kilpailukykykompassi (COM2025 30 final).

(9) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma (COM2025 85 final).

(10) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle AccelerateEU – energiaunioni (COM(2026) 370 final).

(11) Eurooppa-neuvoston päätelmät, 19.3.2026, EUCO 1/26 CO EUR 1, CONCL 1.

(12) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhden Euroopan yhdet markkinat ‑etenemissuunnitelma, 23.4.2026, 8473/26.

(13) Katso Draghin raportin B osassa oleva jakso ”The root cause of the EU’s competitiveness gap”.

(14) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta markkinavakausvarannossa olevien päästöoikeuksien mitätöinnin lopettamiseksi (COM(2026) 153 final).

(15) Teollisuuden vähähiilistämispankin hallinnointi yhdistetään tulevaan Euroopan kilpailukykyrahastoon, jotta varmistetaan, että nämä kaksi rahoitusvälinettä täydentävät toisiaan. Myös Euroopan kilpailukykyrahastosta tuetaan energiavaltaisten teollisuudenalojen vähähiilistämistä. Näillä aloilla tarvitaan merkittäviä investointeja, joten molempia välineitä tarvitaan. Ne olisi kuitenkin suunniteltava toisiaan täydentäviksi teknologisen kehityksen tukemisen ja tarjottujen välineiden osalta sekä sen suhteen, mikä rooli niillä on hankkeiden investointikaaressa. Yhteinen hallintojärjestelmä helpottaa tätä koordinointia.

(16) EASA (2025), ”European Aviation Environmental Report” (Euroopan ilmailualan ympäristöraportti), https://www.easa.europa.eu/en/domains/environment/eaer/downloads#download-2025 .

(17) Lähde: ”Climate Target Impact Assessment” (ilmastotavoitteiden vaikutustenarviointi), liite 8, kaavio 76, EU:n liikennealan suorat hiilidioksidipäästöt liikennemuodoittain, sekä 1.5.5 kohta (s. 97). https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:6c154426-c5a6-11ee-95d9-01aa75ed71a1.0001.02/DOC_3&format=PDF .

(18) Vuoteen 2050 mennessä maailman lentoliikenteen on kyettävä palvelemaan 12,4 miljardia matkustajaa vuodessa, mikä on lähes kolminkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna, ks. https://www.icao.int/sites/default/files/publications/Aviation%20Budget%20Brochure/ICAO-Budget-Brochure-eVersion-27Mar25.pdf.

(19) ICAOn mukaan kansainvälisen ilmailun päästöt kasvavat edelleen CORSIA-järjestelmän viitetasoa (noin 500 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa) nopeammin, koska vain osa maista osallistuu CORSIAan. Lähde: ICAOn raportti A42-WP/28, ”Technical Assessments in Support of the 2025 CORSIA Periodic Review”, https://www.icao.int/sites/default/files/Meetings/a42/Documents/WP/wp_028_en.pdf .

(20) Ilmailun alalla ReFuelEU Aviation ‑aloitteessa asetetaan tavoitteet polttoaineiden tuottajille, jotta yhä suurempi osuus niiden toimittamasta polttoaineesta olisi kestäviä lentopolttoaineita. Tavoitteena on, että tiettyjen biopolttoaineiden osuus olisi 2 prosenttia vuodesta 2025 alkaen ja vuodesta 2030 alkaen 6 prosenttia (josta 0,7 prosenttia synteettisiä polttoaineita). Myös lentoyhtiöiden on määrä lisätä kestävien lentopolttoaineiden osuutta tankkauksessa. Meriliikenteen alalla FuelEU Maritime ‑aloitteessa asetetaan vuotuista keskimääräistä kasvihuonekaasuintensiteettiä koskeva enimmäisraja, jota sovelletaan lippuvaltiosta riippumatta kaikkiin Euroopan satamissa käyviin aluksiin, joiden bruttovetoisuus on yli 5 000.

(21) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Kohti kunnianhimoista teollista hiilenhallintaa EU:ssa (COM(2024) 62 final).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) [..../..] [kiertotaloussäädös] [EUVL-viittaus lisätään, kun säädös on hyväksytty].

(23) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpidekehyksestä teollisuuden kapasiteetin ja vähähiilistämisen vauhdittamiseksi strategisilla aloilla ja asetusten (EU) 2018/1724, (EU) 2024/1735 ja (EU) 2024/3110 muuttamisesta (COM(2026) 100 final).

(24) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Puhtaan energian investointistrategia (COM(2026) 116 final).

(25) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan verkkopaketti (COM(2025) 1005 final).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1735, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1735, 28.6.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1735/oj ).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/2413, annettu 18 päivänä lokakuuta 2023, direktiivin (EU) 2018/2001, asetuksen (EU) 2018/1999 ja direktiivin 98/70/EY muuttamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisen osalta sekä neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 kumoamisesta (EUVL L, 2023/2413, 31.10.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/2413/oj ).

(28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023, energiatehokkuudesta ja asetuksen (EU) 2023/955 muuttamisesta (uudelleenlaadittu teksti) (EUVL L 231, 20.9.2023, s. 1–111, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/1791/oj ).

(29) Tietoja julkisesta kuulemisesta on saatavilla osoitteessa Meriliikennettä, ilmailua ja kiinteitä laitoksia koskevan EU:n päästökauppajärjestelmän sekä markkinavakausvarannon uudelleentarkastelu .

(30) Ricardo Nederland B.V; Viegand Maagøe A/S ja SQ Consult.

(31) Euroopan komissio: Reality check – Commission takes stock of ETS implementation with stationary installations, 2. helmikuuta 2026.

(32) SWD(2021) 601 final.

(33) SWD(2024) 63 final.

(34) Ricardo, ”Support for the 2026 review of the ETS directive for maritime”, ilmastotoimien pääosastolle laadittu raportti, julkaistaan myöhemmin, 2026; Ricardo et al., ”Supporting study for the implementation of the ETS Directive and MRV requirements for maritime transport”, 2024, tarkemmin ”MRV maritime evaluation support”, osa, 2026: julkaistaan myöhemmin; Ricardo, ”Opportunities of the Green Transition for the EU Maritime Industry and Value Chain”, 2026, julkaistaan myöhemmin. Ricardo, ”Support for the review by the Commission concerning the implementation of ICAO’s CORSIA, and for Commission reports on certain types of flights, social impacts, and air connectivity of islands, remote territories and Iceland”, laadittu ilmastotoimien pääosastolle, 2025, julkaistaan myöhemmin.

(35) ARES(2026)3999719.

(36) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2066, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista sekä komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 muuttamisesta (EUVL L 334, 31.12.2018, s. 1–93, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2018/2066/oj?locale=fi ).

(37) EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391.

(38) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1–77, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1999/oj ).

(39) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta tietojen todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista 19 päivänä joulukuuta 2018 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2067 (EUVL L 334, 31.12.2018, s. 94–134, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2018/2067/oj?locale=fi ).

(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1–77, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1999/oj ).

(41) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/331, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti (EUVL L 59, 27.2.2019, s. 8–69, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2019/331/oj ).

(42) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta markkinavakausvarannossa olevien päästöoikeuksien mitätöinnin lopettamiseksi (menettely 2026/0085(COD)).

(43) EUVL C, , s. .

(44) EUVL C, , s. .

(45) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4.

(46) COM(2024) 63 final.

(47) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: EU:n kilpailukykykompassi, COM(2025) 30 final, 29.1.2025.

(48) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous‑ ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma, COM(2025) 85 final, 26.2.2025.

(49) Eurooppa-neuvoston päätelmät, 19.3.2026, EUCO 1/26 CO EUR 1, CONCL 1.

(50) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhden Euroopan yhdet markkinat -etenemissuunnitelma.

(51) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1119/oj ).

(52) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2026/667, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2026, asetuksen (EU) 2021/1119 muuttamisesta vuoteen 2040 ulottuvan ilmastoa koskevan unionin välitavoitteen asettamisen osalta (EUVL L 2026/667, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2026/667/oj ).

(53) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2003/87/oj).

(54) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2405, annettu 18 päivänä lokakuuta 2023, tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle (ReFuelEU Aviation ‑aloite) (EUVL L, 2023/2405, 31.10.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/2405/oj ).

(55) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13–18, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/182/oj ).

(56) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/331, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti (EUVL L 59, 27.2.2019, s. 8–69, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2019/331/oj ).

(57) LIITE 1, PÄÄTÖSLAUSELMA MEPC.377(80), annettu 7 päivänä heinäkuuta 2023, alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva IMOn vuoden 2023 strategia.

(58) Euroopan komissio: Ilmastotoimien pääosasto ja Ricardo, Electric vessels and wind-assisted propulsion systems - opportunities for the EU maritime industry and value chain – Final report, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2026, https://data.europa.eu/doi/10.2834/7505429 .

(59) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/959, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annetun direktiivin 2003/87/EY ja markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ja sen toiminnasta annetun päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta (EUVL L 130, 16.5.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/959/oj ).

(60) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/3012, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024, pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevasta unionin sertifiointikehyksen perustamisesta (EUVL L, 2024/3012, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/3012/oj ).

(61) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/3012, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024, pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevasta unionin sertifiointikehyksen perustamisesta (ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/3012/oj ).

(62) [Lopullinen viittaus lisätään] COM(2026)595.

(63) COM/2026/310 final.

(64) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1–77, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1999/oj ).

(65) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1842, annettu 31 päivänä lokakuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY soveltamista koskevien sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse tuotantotason muutoksista johtuvia päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon mukautuksia koskevista lisäjärjestelyistä (EUVL L 282, 4.11.2019, s. 20–24).

(66) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1735, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1735, 28.6.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1735/oj ).

(67) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi (EUVL L 433I, 22.12.2020, s. 1).

(68) [Viittaus viralliseen lehteen lisätään, kun se on hyväksytty.]

(69) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19. marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta.

(70) Komission ohjeasiakirjassa nro 0: Guidance on Interpretation of Annex I of the EU ETS Directive (excl. aviation and maritime activities) on esitetty seuraava tulkinta: https://climate.ec.europa.eu/document/edc93136-82a0-482c-bf47-39ecaf13b318_en .

(71) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3–30, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2008/98/oj).

(72) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82–209, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2018/2001/oj ).

(73) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82–209, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2018/2001/oj ).

(74) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/agree_interinstit/2016/512/oj .

(75) Jäsenvaltioiden ja komission 28 päivänä syyskuuta 2011 yhteiseksi poliittiseksi lausumaksi selittävistä asiakirjoista (2011/C 369/02).

(76) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2015/1814/oj).

(77) Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(78) COM(2025) 574 final. Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 kumoamisesta.

(79) Ehdotetaan, että modernisaatiorahasto jatkaa toimintaansa talousarvion ulkopuolisena ohjelmana.

(80) JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(81) EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(82) Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(83) JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(84) EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(85) Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(86) Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(87) Tarvittavat määrärahat olisi määritettävä käyttämällä vuosittaisia keskimääräisiä kustannuksia, jotka ovat saatavilla asianmukaisella BUDGpedia-verkkosivulla.

(88) Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

Bulgaria	5,44 %
Tšekki	13,02 %
Viro	1,62 %
Kreikka	8,42 %
Kroatia	2,43 %
Latvia	1,01 %
Liettua	2,17 %
Unkari	5,78 %
Puola	38,14 %
Portugali	7,26 %
Romania	9,92 %
Slovakia	4,78 %”

Miljoonaa päästöoikeutta	2028	2029	2030	2031	2032	2033	2034	2035	2036	2037	2038	2039	2040
Yläpuskuri	947	909	872	837	804	772	741	711	683	656	629	604	580
Yläkynnysarvo	833	800	768	737	708	679	652	626	601	577	554	532	510
Alakynnysarvo	400	384	369	354	340	326	313	301	289	277	266	255	245
Alapuskuri	300	288	276	265	255	245	235	225	216	208	199	191	184
Vapauttamisaste	100	96	92	88	85	82	78	75	72	69	66	64	61”

Choose the experimental features you want to try