This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02005L0036-20140117
Directive 2005/36/EC of the European Parliament and of the Council of 7 September 2005 on the recognition of professional qualifications (Text with EEA relevance)
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005 , ammattipätevyyden tunnustamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005 , ammattipätevyyden tunnustamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2005L0036 — FI — 17.01.2014 — 010.004
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 255 30.9.2005, s. 22) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/100/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, |
L 363 |
141 |
20.12.2006 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1430/2007, annettu 5 päivänä joulukuuta 2007, |
L 320 |
3 |
6.12.2007 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 755/2008, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2008, |
L 205 |
10 |
1.8.2008 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1137/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, |
L 311 |
1 |
21.11.2008 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 279/2009, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2009, |
L 93 |
11 |
7.4.2009 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EU) N:o 213/2011, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2011, |
L 59 |
4 |
4.3.2011 |
|
|
KOMISSION ASETUS (EU) N:o 623/2012, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012, |
L 180 |
9 |
12.7.2012 |
|
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/25/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013, |
L 158 |
368 |
10.6.2013 |
|
|
L 354 |
132 |
28.12.2013 |
||
Muutettu:
|
L 112 |
21 |
24.4.2012 |
Oikaisu
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/36/EY,
annettu 7 päivänä syyskuuta 2005,
ammattipätevyyden tunnustamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 40 artiklan, 47 artiklan 1 kohdan ja 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 55 artiklan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),
sekä katsovat seuraavaa:|
(1) |
Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti yksi yhteisön tavoitteista on henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä. Jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kyse on erityisesti oikeudesta harjoittaa ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä. Lisäksi perustamissopimuksen 47 artiklan 1 kohdassa määrätään annettavaksi direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. |
|
(2) |
Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta komissio antoi tiedonannon ”Palvelujen sisämarkkinastrategia”, jonka tavoitteena on erityisesti tehdä palvelujen vapaasta tarjoamisesta yhtä helppoa yhteisön alueella kuin yksittäisen jäsenvaltion alueella. Komission annettua tiedonannon ”Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat”, Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle tehtäväksi esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä. |
|
(3) |
Tässä direktiivissä annettavat takeet, joiden mukaan yhdessä jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkineet henkilöt voivat ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin oikeuksin kuin kyseisen valtion kansalaiset, eivät saa rajoittaa muuttavan ammattihenkilön velvollisuutta noudattaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti asettamia syrjimättömiä edellytyksiä ammatin harjoittamiselle, edellyttäen että ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhtaisia. |
|
(4) |
Palvelujen vapaan tarjoamisen helpottamiseksi olisi säädettävä erityissääntöjä, joilla laajennetaan ammattitoiminnan harjoittamisen mahdollisuutta alkuperäisellä ammattinimikkeellä. Etäpalveluina tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta olisi sovellettava myös tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ( 4 ) säännöksiä. |
|
(5) |
Koska toisaalta väliaikaisen ja satunnaisen rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen ja toisaalta sijoittautumisen osalta on perustettu erilaiset järjestelmät, olisi täsmennettävä perusteet näiden kahden käsitteen erottamiseksi toisistaan siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle. |
|
(6) |
Palvelujen tarjoamisen edistämisessä on otettava tarkasti huomioon kansanterveys ja yleinen turvallisuus sekä kuluttajansuoja. Tämän vuoksi olisi annettava erityisiä säännöksiä sellaisista säännellyistä ammateista, joilla on kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia ja joiden harjoittajat tarjoavat rajat ylittäviä palveluja väliaikaisesti tai satunnaisesti. |
|
(7) |
Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ja yhteisön oikeuden mukaisesti säätää ilmoitukseen liittyvistä vaatimuksista. Nämä vaatimukset eivät saisi aiheuttaa suhteetonta rasitetta palvelujen tarjoajille eivätkä estää palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämistä tai tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa. Tällaisten vaatimusten tarpeellisuutta olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä koskevien yhteisön puitteiden perustamisessa tapahtuneen edistymisen perusteella. |
|
(8) |
Palvelun tarjoajaan olisi sovellettava niitä vastaanottavan jäsenvaltion kurinpitosäännöksiä, jotka koskevat välittömästi ja nimenomaisesti ammattipätevyyttä, kuten ammattien määrittelyä, ammattiin kuuluvaa tai siihen yksinomaisesti rajoitettua toimintaa, ammattinimikkeiden käyttöä sekä vakavaa ammattivirhettä, joka liittyy välittömästi ja nimenomaisesti kuluttajansuojaan ja turvallisuuteen. |
|
(9) |
Sijoittautumisvapautta koskevat periaatteet ja takeet, jotka ovat perustana erilaisille voimassa oleville tunnustamisjärjestelmille, säilytetään, mutta kyseisiä tunnustamisjärjestelmiä koskevia sääntöjä olisi parannettava saadun kokemuksen perusteella. Lisäksi asiaa koskevia direktiivejä on muutettu useita kertoja, ja niiden säännökset olisi järjesteltävä uudelleen ja järkeistettävä yhdenmukaistamalla sovellettavat periaatteet. Tämän vuoksi olisi korvattava neuvoston direktiivit 89/48/ETY ( 5 ) ja 92/51/ETY ( 6 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY ( 7 ), joka koskee tutkintotodistusten yleistä tunnustamisjärjestelmää, sekä neuvoston direktiivit 77/452/ETY ( 8 ), 77/453/ETY ( 9 ), 78/686/ETY ( 10 ), 78/687/ETY ( 11 ), 78/1026/ETY ( 12 ), 78/1027/ETY ( 13 ), 80/154/ETY ( 14 ), 80/155/ETY ( 15 ), 85/384/ETY ( 16 ), 85/432/ETY ( 17 ), 85/433/ETY ( 18 ) ja 93/16/ETY ( 19 ), jotka koskevat yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön, arkkitehdin, proviisorin ja lääkärin ammattia, ja ne olisi koottava yhdeksi säädökseksi. |
|
(10) |
Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta tunnustaa lainsäädäntönsä mukaisesti ammattipätevyys, jonka kolmannen maan kansalainen on hankkinut Euroopan unionin ulkopuolella. Tunnustamisessa olisi aina noudatettava koulutuksen vähimmäisvaatimuksia tiettyjen ammattien osalta. |
|
(11) |
Niiden ammattien osalta, jotka koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä, jäljempänä ”yleinen järjestelmä”, kattaa, jäsenvaltioiden olisi säilytettävä oikeus määrittää tarvittava pätevyyden vähimmäistaso voidakseen taata alueellaan tarjottavien palvelujen laadun. Perustamissopimuksen 10, 39 ja 43 artiklan mukaisesti ne eivät kuitenkaan saisi vaatia jäsenvaltion kansalaista hankkimaan pätevyyttä, jonka ne yleensä määrittelevät ainoastaan kansallisen koulutusjärjestelmänsä mukaisesti annetuilla tutkintotodistuksilla, jos asianomainen on jo hankkinut tämän pätevyyden kokonaan tai osittain toisessa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jokaisen vastaanottavan jäsenvaltion, jossa ammatti on säännelty, on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa hankittu pätevyys ja arvioitava, vastaako se sen itsensä vaatimaa pätevyyttä. Tällä tunnustamista koskevalla yleisellä järjestelmällä ei kuitenkaan estetä jäsenvaltiota asettamasta kaikille alueellaan ammattia harjoittaville erityisvaatimuksia, joiden perusteena on yleisen edun mukaisten ammatillisten sääntöjen noudattaminen. Tällaisia ovat erityisesti ammattitoiminnan organisointia koskevat säännöt, ammatilliset säännöt mukaan lukien ammattieettiset säännöt sekä valvonta- ja vastuusäännöt. Direktiivin tavoitteena ei ole puuttua jäsenvaltioiden perusteltuun oikeuteen estää kansalaisiaan kiertämästä eri ammatteja koskevaa kansallista lainsäädäntöä. |
|
(12) |
Tämä direktiivi koskee toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden tunnustamista jäsenvaltiossa. Se ei kuitenkaan koske toisen jäsenvaltion tämän direktiivin nojalla tekemien tunnustamispäätösten tunnustamista. Näin ollen henkilö, jonka ammattipätevyys on tunnustettu tämän direktiivin nojalla, ei voi käyttää mainittua tunnustamista nauttiakseen kotijäsenvaltiossaan erilaisia oikeuksia kuin niitä, jotka johtuvat kyseisessä jäsenvaltiossa hankitusta ammattipätevyydestä, jollei hän osoita hankkineensa ammatillista lisäpätevyyttä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. |
|
(13) |
Yleiseen järjestelmään kuuluvan tunnustamismekanismin määrittelemiseksi on jaoteltava erilaiset kansalliset koulutusjärjestelmät eri tasoihin. Näillä tasoilla, jotka luodaan vain yleisen järjestelmän toimivuutta varten, ei ole vaikutusta kansallisiin koulutusrakenteisiin eikä jäsenvaltioiden toimivaltaan tällä alalla. |
|
(14) |
Direktiiveissä 89/48/ETY ja 92/51/ETY vahvistetut tunnustamisjärjestelmät eivät muutu. Näin ollen henkilölle, jolla on todistus keskiasteen jälkeisen vähintään vuoden pituisen koulutuksen suorittamisesta, olisi myönnettävä pääsy säänneltyyn ammattiin jäsenvaltiossa, jossa vaaditaan ammatin harjoittamisen aloittamiseksi todistusta nelivuotisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta, huolimatta siitä, mille tasolle vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittu todistus kuuluu. Sen sijaan jos säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi vaaditaan todistus pidemmän kuin nelivuotisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta, pääsy olisi myönnettävä ainoastaan niille, joilla on todistus vähintään kolmen vuoden pituisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta. |
|
(15) |
Koska koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia, joita edellytetään niiltä, jotka haluavat ryhtyä harjoittamaan yleiseen järjestelmään kuuluvaa ammattia, ei ole yhdenmukaistettu, olisi tarpeen säätää vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuudesta vaatia korvaavan toimenpiteen suorittamista. Tämän toimenpiteen olisi oltava oikeasuhtainen, ja siinä on otettava huomioon erityisesti hakijan ammattikokemus. Kokemus on osoittanut, että muuttajan valinnan mukaan joko kelpoisuuskokeen tai sopeutumisajan vaatiminen tarjoaa riittävät takeet kyseisen henkilön pätevyyden tasosta, joten poikkeaminen tästä valinnanmahdollisuudesta olisi kussakin yksittäistapauksessa perusteltava yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä. |
|
(16) |
Ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi siten, että samalla varmistetaan riittävä pätevyystaso, erilaisten ammatillisten yhdistysten ja järjestöjen tai jäsenvaltioiden olisi voitava ehdottaa Euroopan laajuisesti yhteisiä vähimmäisvaatimuksia. Tässä direktiivissä olisi tällaiset aloitteet otettava huomioon tietyin edellytyksin siten, että samalla otetaan huomioon jäsenvaltioiden toimivalta päättää pätevyysvaatimuksista eri ammattien harjoittamiseksi niiden alueella samoin kuin niiden koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien sisällöstä ja organisoinnista sekä noudatetaan yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti yhteisön kilpailulainsäädäntöä; samalla olisi kuitenkin edistettävä automaattista tunnustamista yleisessä järjestelmässä. Jotta ammatillinen järjestö voisi esittää yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, sen olisi oltava edustava kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Yhteiset vähimmäisvaatimukset ovat vaatimuksia, joilla voidaan tasoittaa hyvinkin erilaisia olennaisia eroja, joita on havaittu koulutusvaatimusten välillä vähintään kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista, joissa mukana ovat kaikki ne jäsenvaltiot, joissa ammattia säännellään. Näihin vaatimuksiin voisi kuulua esimerkiksi täydennyskoulutus, valvottu ►C2 sopeutumisaika ◄ , kelpoisuuskoe tai säädetty työkokemuksen vähimmäismäärä tai näiden yhdistelmiä. |
|
(17) |
Jotta voitaisiin ottaa huomioon kaikki tilanteet, joita varten ei vielä ole lainkaan ammattipätevyyden tunnustamista koskevia säännöksiä, yleinen järjestelmä olisi laajennettava koskemaan tapauksia, joita mikään erityisjärjestelmä ei kata joko sen vuoksi, että kyseinen ammatti ei kuulu näihin järjestelmiin, tai sen vuoksi, että vaikka ammatti kuuluisikin johonkin tällaiseen erityisjärjestelmään, hakija ei täytä vaadittuja edellytyksiä voidakseen hyötyä siitä. |
|
(18) |
Sääntöjä, joiden nojalla voidaan ryhtyä harjoittamaan tiettyä kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusalan toimintaa, olisi yksinkertaistettava niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseiset ammatit ovat säänneltyjä, tapauksissa, joissa kyseistä toimintaa on harjoitettu toisessa jäsenvaltiossa kohtuullinen aika, josta ei ole liian kauan; samalla olisi kuitenkin säilytettävä tällaista toimintaa koskeva automaattisen tunnustamisen järjestelmä, joka perustuu ammattikokemukseen. |
|
(19) |
Vapaan liikkuvuuden ja lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkärien, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien ammattipätevyydestä annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen olisi pohjauduttava perusperiaatteeseen, joka on muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen automaattinen tunnustaminen koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten yhteensovittamisen perusteella. Lisäksi lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammatin harjoittamiseen ryhtymisen edellytyksenä olisi oltava, että henkilöllä on tietty koulutuksesta annettava asiakirja, joka takaa, että asianomainen on suorittanut asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavan koulutuksen. Tätä järjestelmää olisi täydennettävä erilaisilla saavutetuilla oikeuksilla, joista pätevät ammattihenkilöt voivat hyötyä tietyin edellytyksin. |
|
(20) |
Lääkärien ja hammaslääkärien pätevöitymisjärjestelmän ominaispiirteiden ja vastavuoroista tunnustamista koskevan yhteisön säännöstön huomioon ottamiseksi on perusteltua säilyttää kaikille tämän direktiivin hyväksymispäivään mennessä tunnustetuille erikoisaloille automaattisen tunnustamisen periaate niillä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloilla, jotka ovat yhteisiä ainakin kahdelle jäsenvaltiolle. Sitä vastoin järjestelmän yksinkertaistamiseksi automaattisen tunnustamisen periaatteen ulottaminen uusiin lääketieteen erikoisaloihin tämän direktiivin voimaantulon jälkeen olisi rajoitettava niihin, jotka ovat yhteisiä ainakin kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista. Lisäksi tässä direktiivissä ei estetä jäsenvaltioita sopimasta omien sääntöjensä mukaisesta automaattisen tunnustamisen käytännöstä, joka koskee niitä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloja, jotka ovat niille yhteisiä ja joita ei tunnusteta automaattisesti tämän direktiivin mukaisesti. |
|
(21) |
Lääkärin peruskoulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattisen tunnustamisen ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan yhdistää tai olla yhdistämättä kyseiset asiakirjat ammattitoimintaan. |
|
(22) |
Kaikissa jäsenvaltioissa hammaslääkärin ammatin olisi oltava oma, lääkärin ammatista ja myös hammas- ja suusairauksien erikoislääkärin ammatista erillinen ammattinsa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hammaslääkärit saavat koulutuksensa aikana tarvittavan ammattitaidon toimintaan, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito. Hammaslääkärin ammattitoimintaa voisivat harjoittaa tässä direktiivissä tarkoitetun hammaslääkärin koulutuksesta annetun asiakirjan haltijat. |
|
(23) |
Ei ole osoittautunut toivottavaksi edellyttää yhtä yhdenmukaista kätilöiden koulutuslinjaa kaikissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan jäsenvaltioiden olisi saatava päättää mahdollisimman vapaasti koulutuksensa järjestämisestä. |
|
(24) |
Yksinkertaistamisen vuoksi olisi käytettävä käsitettä ”proviisori”, jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tästä toiminnasta annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä. |
|
(25) |
Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijat ovat lääkealan asiantuntijoita, ja heillä olisi periaatteessa oltava mahdollisuus päästä harjoittamaan kaikissa jäsenvaltioissa ainakin tiettyjä tämän alan toimia. Tällä direktiivillä määritellään tämä vähimmäisala, mutta sillä ei pitäisi voida rajoittaa sitä toimintaa, jota proviisorit saavat harjoittaa jäsenvaltioissa, erityisesti kliiniseen kemiaan kuuluvien analyysien osalta, eikä toisaalta voida myöntää heille yksinoikeutta, sillä yksinoikeuden myöntäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän direktiivin säännöksillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa lisäkoulutusvaatimuksia niiden toimintojen harjoittamiselle, jotka eivät kuulu yhteensovitettuun toiminnan vähimmäisalaan. Näin ollen vastaanottavan jäsenvaltion olisi voitava asettaa näitä vaatimuksia kansalaisille, joilla on tämän direktiivin mukaisesti automaattisesti tunnustettava koulutuksesta annettu asiakirja. |
|
(26) |
Tällä direktiivillä ei yhteensoviteta kaikkia farmasian alan toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytyksiä. Etenkin apteekkien maantieteellisestä jakaumasta ja lääkejakelun yksinoikeudesta päättämisen olisi kuuluttava edelleen jäsenvaltioille. Tässä direktiivissä ei puututa niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, joissa kielletään yrityksiltä tiettyjen farmasian alan toimintojen harjoittaminen tai asetetaan tiettyjä edellytyksiä näiden toimintojen harjoittamiseksi. |
|
(27) |
Arkkitehtuuri, rakennusten laatu ja niiden sopeutuminen ympäristöönsä sekä luonnon- ja kaupunkiympäristön ja yhteisen sekä yksityisen kulttuuriperinnön kunnioittaminen koskettavat kaikkia. Tästä syystä koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen olisi perustuttava laadullisiin ja määrällisiin arviointiperusteisiin, joiden avulla huolehditaan siitä, että tunnustettujen koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijoilla on edellytykset ymmärtää ja ilmaista käytännössä yksilöiden, yhteiskunnan eri ryhmien ja yhteisöjen tarpeet tilasuunnittelussa, rakennusten suunnittelussa, sijoittelussa ja rakentamisessa, arkkitehtuuriperinnön säilyttämisessä ja kohentamisessa sekä luonnon tasapainon säilyttämisessä. |
|
(28) |
Arkkitehtuurin alaa ja arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat kansalliset säädökset ovat laajuudeltaan hyvin erilaisia. Useimmissa jäsenvaltioissa arkkitehtuurin alalla toimivat ovat säädösten mukaan tai käytännössä henkilöitä, joilla on arkkitehdin arvo sekä sen lisäksi mahdollisesti jokin muu arvo, vaikka tällaisilla henkilöillä ei kuitenkaan ole yksinoikeutta mainittuun toimintaan, ellei laissa toisin säädetä. Tällä alalla tai sen osa-alueilla voivat toimia myös muiden ammattikuntien edustajat, varsinkin insinöörit, joilla on rakennustekninen erikoiskoulutus. Tämän direktiivin yksinkertaistamiseksi olisi käytettävä käsitettä ”arkkitehti”, jotta voidaan rajata arkkitehtuurin alan koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisala, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näistä toiminnoista annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä. |
|
(29) |
Jos säännellyn ammatin kansallisella ja Euroopan tasolla edustava ammattijärjestö tai -yhdistys perustellusti vaatii erityisiä säännöksiä, jotka koskevat ammattipätevyyden tunnustamista koulutuksen vähimmäisvaatimusten koordinoinnin perusteella, komissio arvioi, onko aiheellista antaa ehdotus tämän direktiivin muuttamisesta. |
|
(30) |
Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi olisi määritettävä sen täytäntöönpanoa koskevat yhdenmukaiset muodollisuudet ja menettelysäännöt sekä tietyt ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. |
|
(31) |
Koska jäsenvaltioiden välinen ja jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyö on omiaan helpottamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja siitä johtuvien velvoitteiden noudattamista, olisi asetettava sitä koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännöt. |
|
(32) |
Ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta voisi helpottaa se, että ammattiyhdistykset ja -järjestöt ottaisivat käyttöön Euroopan tason ammattikortin, jolloin erityisesti tiedonvaihto vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion välillä nopeutuisi. Ammattikortin olisi mahdollistettava eri jäsenvaltioihin sijoittautuvien ammattihenkilöiden uran seuranta. Kortti voisi tietosuojasäännöksiä tarkasti noudattaen sisältää tiedot henkilön ammattipätevyydestä (yliopisto tai laitokset, joissa tämä on opiskellut, ►C2 suoritetut tutkinnot ◄ , ammattikokemus), henkilön laillisesta sijoittautumisesta, hänelle mahdollisesti langetetuista ammatin harjoittamiseen liittyvistä rangaistuksista ja tiedot vastaavasta toimivaltaisesta viranomaisesta. |
|
(33) |
Tunnustamisjärjestelmän avoimuus voidaan varmistaa perustamalla yhteystahojen verkko, jonka tehtävänä on antaa jäsenvaltioiden kansalaisille tietoa ja avustaa heitä. Yhteystahot antavat kaikki tunnustamismenettelyyn liittyvät tiedot ja osoitteet kansalaisille, jotka niitä pyytävät, sekä komissiolle. Se, että kukin jäsenvaltio nimeää yhden tähän verkkoon kuuluvan yhteystahon, ei vaikuta toimivallan järjestämiseen kansallisella tasolla. Se ei esimerkiksi estä sitä, että kansallisella tasolla nimettäisiin useita virastoja, koska edellä mainittuun verkkoon kuuluva yhteystaho vastaisi eri virastojen välisestä koordinoinnista ja antaisi kansalaisille tarvittaessa tiedot asianomaisesta toimivaltaisesta virastosta. |
|
(34) |
Alakohtaisissa direktiiveissä ja yleisessä järjestelmässä perustettujen eri tunnustamisjärjestelmien hallinnointi on osoittautunut raskaaksi ja monimutkaiseksi. Sen vuoksi on syytä yksinkertaistaa tämän direktiivin hallinnointia ja sen ajantasaistamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, erityisesti silloin, kun koulutuksen vähimmäisvaatimukset on yhteensovitettu koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista varten. Tätä varten olisi perustettava yksi ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea, jotta voidaan taata eri ammatinharjoittajia edustavien järjestöjen asianmukainen osallistuminen myös Euroopan tasolla. |
|
(35) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 20 ) mukaisesti. |
|
(36) |
Jäsenvaltiot laativat tämän direktiivin täytäntöönpanosta määräaikaisia kertomuksia, jotka sisältävät tilastotietoja; näiden kertomusten avulla voidaan selvittää ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän vaikutukset. |
|
(37) |
On syytä säätää tarkoituksenmukaisesta menettelystä tilapäisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi siinä tapauksessa, että tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisesta aiheutuu merkittäviä ongelmia jäsenvaltiossa. |
|
(38) |
Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin on kyse niiden kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän organisoinnista ja niiden toimintojen määrittämisestä, joita voidaan harjoittaa kyseisen järjestelmän piirissä. |
|
(39) |
Tieteen ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi elinikäisellä oppimisella on erityistä merkitystä useissa ammateissa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden asiana on määrätä yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti asianmukaisella ►C2 täydennyskoulutuksella ◄ jatkokoulutuksella varmistetaan, että ammattihenkilöt pysyvät tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla. |
|
(40) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkeistämistä, yksinkertaistamista ja parantamista, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. |
|
(41) |
Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita perustamissopimuksen 39 artiklan 4 kohdan eikä 45 artiklan soveltamista etenkään notaarien osalta. |
|
(42) |
Direktiiviä sovelletaan sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen osalta, tämän kuitenkaan rajoittamatta muiden ammattipätevyyden tunnustamista koskevien erityisten oikeussäännösten soveltamista, joita on esimerkiksi liikenteen, vakuutusedustuksen ja lakisääteisen tilintarkastuksen aloilla. Tämä direktiivi ei vaikuta asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY ( 21 ) soveltamiseen asianajajien palvelujen tarjoamisen osalta tai asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY ( 22 ) soveltamiseen asianajajien sijoittautumisoikeuden osalta. Lakimiesten ammattipätevyyden tunnustamisen välitöntä sijoittautumista varten vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeellä olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. |
|
(43) |
Tämä direktiivi koskee, siltä osin kuin vapaat ammatit ovat säänneltyjä, myös ”vapaan ammatin harjoittajia”, joilla tässä direktiivissä tarkoitetaan henkilöitä, jotka erityisen ammattipätevyyden nojalla henkilökohtaisesti, omavastuisesti ja ammatillisesti riippumattomasti tuottavat ►C2 aineettomia ◄ palveluja toimeksiantajan edun tai yleisen edun vuoksi. Vapaan ammatin harjoittajan toiminta voi jäsenvaltioissa olla perustamissopimuksen määräysten mukaisesti valtiollisen lainsäädännön ja kulloisenkin ammattiryhmän sen puitteissa itsenäisesti laatimien sääntöjen mukaisesti erityisten ammattioikeudellisten sidonnaisuuksien alaista, joilla taataan ammatillisuus, palvelujen laatu sekä luottamuksellinen suhde asiakkaan kanssa. |
|
(44) |
Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kuluttajien ja terveyden korkeatasoisen suojan takaamiseksi, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I OSASTO
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Tarkoitus
Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan määrättyä ammattipätevyyttä (jäljempänä ”vastaanottava jäsenvaltio”), on tunnustettava kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä ”kotijäsenvaltio”) ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.
Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat osittaista oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia ja toisessa jäsenvaltiossa suoritetun ammatillisen harjoittelun tunnustamista.
2 artikla
Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan niihin jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia joko itsenäisinä ammatinharjoittajina tai palkattuina työntekijöinä, vapaiden ammattien harjoittajat mukaan luettuina, muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä.
Tätä direktiiviä sovelletaan myös jäsenvaltion kansalaisiin, jotka ovat suorittaneet ammatillisen harjoittelun muualla kuin kotijäsenvaltiossaan.
2. Kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka ovat hankkineet ammattipätevyyden muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa, luvan harjoittaa alueellaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua säänneltyä ammattia. Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisalaan kuuluvien ammattien ►C2 ensimmäistä kertaa tapahtuvassa tunnustamisessa ◄ on noudatettava mainitussa luvussa tarkoitettuja koulutuksen vähimmäisvaatimuksia.
3. Jos muussa yhteisön oikeuden säädöksessä vahvistetaan järjestelyjä, jotka suoraan koskevat ammattipätevyyden tunnustamista tietyn säännellyn ammatin osalta, tämän direktiivin vastaavia säännöksiä ei sovelleta.
4. Tätä direktiiviä ei sovelleta notaareihin, jotka nimitetään hallituksen virallisella säädöksellä.
3 artikla
Määritelmät
1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ”säännellyllä ammatilla” yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ►C2 tai -toimintoja ◄ ammattitoimintaa, jonka aloittamisen tai harjoittamisen tai jonkin harjoittamisen muodon edellytyksenä on, suoraan tai välillisesti, lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tietyn ammattipätevyyden omaaminen; yksi tällainen ammattitoiminnan harjoittamisen muoto on sellaisen ammattinimikkeen käyttö, johon lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla vain tietyn ammattipätevyyden omaavilla henkilöillä on oikeus. Kun ensimmäistä virkettä ei sovelleta, säänneltyyn ammattiin rinnastetaan 2 kohdassa tarkoitettu ammatti;
b) ”ammattipätevyydellä” pätevyyttä, josta on osoituksena ►C2 muodollisesta pätevyydestä annettu asiakirja ◄ , 11 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu pätevyystodistus ja/tai ammattikokemus;
c) ”muodollista pätevyyttä osoittavalla asiakirjalla” jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn viranomaisen antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta. Kun ensimmäistä virkettä ei sovelleta, muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan 3 kohdassa tarkoitettu asiakirja;
d) ”toimivaltaisella viranomaisella” viranomaista tai elintä, jonka jäsenvaltio on nimenomaisesti valtuuttanut myöntämään tai ottamaan vastaan tutkintotodistuksia ja muita asiakirjoja tai tietoja, sekä ottamaan vastaan hakemuksia ja tekemään tässä direktiivissä tarkoitettuja päätöksiä;
e) ”säännellyllä ammatillisella koulutuksella” koulutusta, joka on erityisesti suunnattu tietyn ammatin harjoittamiseen ja käsittää koulutuksen, jota tarvittaessa täydennetään ammattiin perehdyttävällä koulutuksella tai työharjoittelulla tai ►C2 työjaksolla ◄ .
Ammatillisen koulutuksen, työharjoittelun tai työkokemuksen rakenne ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä, tai niitä valvoo tai ne hyväksyy kyseistä tehtävää varten nimetty viranomainen;
f) ”ammattikokemuksella” kyseisen ammatin tosiasiallista ja laillista täysipäiväistä tai vastaavaa osa-aikaista harjoittamista jäsenvaltiossa;
g) ”sopeutumisajalla” säännellyn ammatin harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisen ammatin pätevän harjoittajan valvonnassa siihen mahdollisesti liittyvine ►C2 lisäopintoineen ◄ . Ohjatusta harjoitteluajasta tehdään arviointi. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa määräykset sopeutumisaikaa ja sen arviointia sekä muuttajan asemaa harjoitteluaikana koskevista seikoista.
Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat harjoittelijan aseman vastaanottavassa valtiossa erityisesti oleskeluluvan ja velvoitteiden, sosiaalisten oikeuksien ja etuuksien, korvauksien ja palkkauksen osalta yhteisön asianmukaisen lainsäädännön mukaisesti;
h) ”kelpoisuuskokeella” vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamaa tai tunnustamaa ammatillista tietämystä, taitoja ja pätevyyttä mittaavaa koetta, jonka tarkoituksena on arvioida hakijan kykyä harjoittaa säänneltyä ammattia kyseisessä jäsenvaltiossa.
Toimivaltaisten viranomaisten on kokeen suorittamista varten laadittava luettelo aiheista, jotka vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytettävän koulutuksen ja hakijan saaman koulutuksen vertailun perusteella eivät sisälly hakijan tutkintotodistukseen tai muuhun muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan.
Kelpoisuuskokeessa on otettava huomioon, että hakija on pätevä ammatinharjoittaja kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta hän tulee. Sen tulee sisältää edellä tarkoitetusta luettelosta valittavat aiheet, joiden tuntemusta pidetään olennaisen tärkeänä, jotta hakija voi harjoittaa kyseistä ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kokeessa voidaan myös selvittää kyseiseen toimintaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavien ammatillisten sääntöjen tuntemusta.
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kelpoisuuskokeen yksityiskohtaiset säännöt ja määrittävät kyseisessä jäsenvaltiossa kelpoisuuskokeeseen valmistautuvan hakijan aseman;
i) ”yritysjohtajalla” sellaista henkilöä, joka on toiminut kyseisen ammattialan yrityksessä
i) joko yritysjohtajana tai yrityksen sivuliikkeen johtajana, tai
ii) yrityksen omistajan tai johtajan sijaisena, jos kyseiseen tehtävään liittyvä vastuu vastaa kyseisen omistajan tai johtajan vastuuta, taikka
iii) johtavassa asemassa yrityksen kaupallisissa ja/tai teknisissä tehtävissä, mihin on kuulunut vastuu yhdestä tai useammasta yrityksen osastosta.
j) ”ammatillisella harjoittelulla” valvottua määräaikaista ammatin harjoittamista, joka on edellytyksenä säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiselle ja ammatin harjoittamiselle ja joka voidaan suorittaa tutkintoon johtavan koulutuksen aikana tai sen jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 46 artiklan 4 kohdan soveltamista;
k) ”eurooppalaisella ammattikortilla” sähköistä todistusta, joka osoittaa joko että ammattihenkilö on täyttänyt kaikki vaadittavat edellytykset palvelujen tarjoamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa väliaikaisesti ja satunnaisesti tai että ammattihenkilön ammattipätevyys on tunnustettu vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista varten;
l) ”elinikäisellä oppimisella” kaikkea sellaista ihmisen koko elinikänsä aikana hankkimaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella annettavaa epävirallista koulutusta ja arkioppimista, joka lisää hänen tietojaan, taitojaan ja pätevyyttään ja johon voi sisältyä ammattietiikka;
m) ”yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä” syitä, jotka on määritelty sellaisiksi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä;
n) ”eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän pisteillä eli ECTS-pisteillä” eurooppalaisella korkeakoulutusalueella käytössä olevaa korkea-asteen koulutuksen opintosuoritusjärjestelmää.
2. Säännellyksi ammatiksi rinnastetaan liitteessä I tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenten harjoittama ammatti.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen yhdistysten tai järjestöjen tarkoituksena on erityisesti edistää ja ylläpitää korkeaa tasoa kyseisellä ammattialalla. Jäsenvaltio on ne tätä varten erityisesti tunnustanut, ja ne myöntävät muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan jäsenilleen, huolehtivat, että yhdistyksen tai järjestön jäsenet noudattavat sen määräämiä ammattisääntöjä, ja myöntävät heille oikeuden käyttää tätä koulutuksesta annettua asiakirjaa vastaavaa nimikettä, lyhennettä tai asemaa.
Aina kun jäsenvaltio tunnustaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön, sen on ilmoitettava siitä komissiolle. Komissio tutkii, täyttääkö yhdistys tai järjestö toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset. Jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden sääntelyn kehitys, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti liitteen I ajantasaistamiseksi, jos toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Jos toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen päätöksestään olla suorittamatta pyydettyä liitteen I ajantasaistamista.
3. Muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa myönnetty muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja edellyttäen, että asiakirjan haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus ►C2 kyseisestä ammatista ◄ sen jäsenvaltion alueella, joka on tunnustanut kyseisen asiakirjan 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka on antanut siitä todistuksen.
4 artikla
Tunnustamisen vaikutukset
1. Ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa etua saavalle henkilölle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa sitä ammattia, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, sekä harjoittaa sitä vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset.
2. Tässä direktiivissä ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on sama kuin se ammatti, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, jos ammatin käsittämät toiminnan lajit ovat vastaavanlaiset.
3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, osittainen oikeus harjoittaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa myönnetään 4 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.
4 a artikla
Eurooppalainen ammattikortti
1. Jäsenvaltion on myönnettävä ammattipätevyyden haltijalle hänen pyynnöstään eurooppalainen ammattikortti sillä edellytyksellä, että komissio on antanut asiaan liittyvät 7 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset.
2. Kun eurooppalainen ammattikortti on otettu käyttöön tiettyä ammattia varten 7 kohdan mukaisesti annetuilla asiaankuuluvilla täytäntöönpanosäädöksillä, kyseisen ammattipätevyyden haltija voi hakea eurooppalaista ammattikorttia tai käyttää II ja III osastossa säädettyjä menettelyjä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on kaikki 4 b–4 e artiklassa säädetyt oikeudet.
4. Mikäli ammattipätevyyden haltija aikoo tarjota II osaston nojalla muita kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä eurooppalainen ammattikortti 4 b ja 4 c artiklan mukaisesti. Eurooppalainen ammattikortti toimii tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettuna ilmoituksena.
5. Mikäli ammattipätevyyden haltija aikoo sijoittautua toiseen jäsenvaltioon III osaston I–III a luvun nojalla tai tarjota palveluja 7 artiklan 4 kohdan nojalla, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava kaikki sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) luotuun hakijan tiedostoon (IMI-tiedosto) liittyvät valmisteluvaiheet 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä eurooppalainen ammattikortti 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti.
Eurooppalaisen ammattikortin myöntäminen sijoittautumista varten ei anna automaattisesti oikeutta tietyn ammatin harjoittamiseen, jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa on rekisteröitymisvaatimuksia tai muita valvontamenettelyjä jo ennen eurooppalaisen ammattikortin käyttöönottoa asianomaista ammattia varten.
6. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat IMI-tiedostojen käsittelystä ja eurooppalaisten ammattikorttien myöntämisestä. Kyseisten viranomaisten on varmistettava eurooppalaisia ammattikortteja koskevien hakemusten tasapuolinen, puolueeton ja oikea-aikainen käsittely. Myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimia toimivaltaisina viranomaisina. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja tukikeskukset tiedottavat kansalaisille, mahdolliset hakijat mukaan lukien, eurooppalaisen ammattikortin toiminnasta ja lisäarvosta ammateissa, joita varten sellainen on saatavissa.
7. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan eurooppalaista ammattikorttia koskevien säännösten yhdenmukainen soveltaminen ammateissa, jotka täyttävät tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset, mukaan lukien toimenpiteet, jotka koskevat eurooppalaisen ammattikortin muotoa, kirjallisten hakemusten käsittelyä, käännöksiä, jotka hakijan on toimitettava eurooppalaista ammattikorttia koskevan hakemuksensa mukana, eurooppalaista ammattikorttia koskevaan täydelliseen hakemukseen 7 artiklan 2 kohdan tai liitteen VII mukaisesti vaadittavien asiakirjojen yksityiskohtia sekä eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien maksujen maksu- ja käsittelytapaa ottaen huomioon asianomaisen ammatin erityispiirteet. Komissio myös täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä, millä tavoin, missä tapauksissa ja mistä asiakirjoista toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset 4 b artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 4 d artiklan 2 kohdan ja 4 d artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaista ammattia varten.
Eurooppalainen ammattikortti voidaan ottaa käyttöön tiettyä ammattia varten antamalla asiaankuuluvat täytäntöönpanosäädökset ensimmäisen alakohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) liikkuvuus on tai voisi olla suurta kyseisessä ammatissa;
b) asiaankuuluvat sidosryhmät ovat ilmaisseet riittävää kiinnostusta;
c) ammatti tai ammattiin valmistava koulutus ovat säänneltyjä merkittävässä määrässä jäsenvaltioita.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
8. Hakijoilta eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseen liittyvistä hallinnollisista menettelyistä mahdollisesti veloitettavien maksujen on oltava kohtuullisia, suhteellisia ja oikeassa suhteessa kotijäsenvaltiolle ja vastaanottavalle jäsenvaltiolle aiheutuviin kustannuksiin, eivätkä ne saa toimia pidäkkeenä eurooppalaisen ammattikortin hakemiselle.
4 b artikla
Eurooppalaisen ammattikortin hakeminen ja IMI-tiedoston luominen
1. Kotijäsenvaltion on tarjottava ammattipätevyyden haltijalle mahdollisuus hakea eurooppalaista ammattikorttia komission tarjoamalla verkkosovelluksella, joka luo hakijan IMI-tiedoston automaattisesti. Jos kotijäsenvaltio hyväksyy myös kirjalliset hakemukset, sen on huolehdittava kaikista tarvittavista järjestelyistä, joita IMI-tiedoston luominen, tietojen lähettäminen hakijalle ja eurooppalaisen ammattikortin myöntäminen edellyttävät.
2. Hakemusten tueksi on liitettävä 4 a artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavissa täytäntöönpanosäädöksissä edellytettävät asiakirjat.
3. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaanottaneensa hakemuksen ja tiedotettava hakijalle mahdollisista puuttuvista asiakirjoista.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa annettava tämän direktiivin mukaisesti hakemuksen tueksi mahdollisesti vaadittavat todistukset. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava, onko hakija sijoittautunut laillisesti kotijäsenvaltioon ja ovatko kaikki tarvittavat kotijäsenvaltiossa annetut asiakirjat voimassa ja aitoja. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, sen on kuultava asiaankuuluvaa elintä ja se voi pyytää hakijalta virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset asiakirjoista. Saman hakijan jättäessä myöhempiä hakemuksia kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyytää toimittamaan uudelleen asiakirjoja, jotka sisältyvät jo IMI-tiedostoon ja ovat edelleen voimassa.
4. Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tekniset eritelmät ja tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, sekä eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen edellytykset ja menettelyt, kortin lataaminen tietovälineelle tai IMI-tiedoston päivitysten lähettäminen mukaan luettuina. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4 c artikla
Eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten
1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava hakemus ja IMI-tiedostoon sisältyvät, hakemuksen tueksi esitetyt asiakirjat ja myönnettävä eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista a satunnaista tarjoamista varten kolmen viikon kuluessa. Määräaika alkaa 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puuttuvien asiakirjojen vastaanottamisesta tai, jos täydentäviä asiakirjoja ei ole pyydetty, mainitussa alakohdassa tarkoitetun yhden viikon määräajan päätyttyä. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sen jälkeen toimitettava eurooppalainen ammattikortti viipymättä kunkin asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Vastaanottava jäsenvaltio ei saa edellyttää muuta ilmoitusta 7 artiklan nojalla seuraavien 18 kuukauden aikana.
2. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätökseen tai päätöksen antamatta jättämiseen 1 kohdassa tarkoitetussa kolmen viikon määräajassa voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3. Jos eurooppalaisen ammattikortin haltija haluaa tarjota palvelua muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa alun perin mainituissa jäsenvaltioissa, hän voi hakea tällaista laajentamista. Jos haltija haluaa jatkaa palvelujen tarjoamista 1 kohdassa tarkoitettua 18 kuukauden ajanjaksoa pitempään, hänen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kummassakin tapauksessa haltijan on myös toimitettava kaikki tiedot IMI-tiedostossa osoitetun tilanteen merkittävistä muutoksista, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia 4 a artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavien täytäntöönpanosäädösten nojalla. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välitettävä ajantasaistettu eurooppalainen ammattikortti asianomaiselle vastaanottavalle jäsenvaltiolle.
4. Eurooppalainen ammattikortti on voimassa kaikkien asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden koko alueella niin kauan kuin sen haltijalla on oikeus harjoittaa ammattia IMI-tiedostoon sisältyvien asiakirjojen ja tietojen perusteella.
4 d artikla
Eurooppalainen ammattikortti sijoittautumista ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten
1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa tarkistettava IMI-tiedostoon sisältyvien, hakemuksen tueksi esitettyjen asiakirjojen aitous ja voimassaolo eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseksi sijoittautumista tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista jtarjoamista jvarten. Määräaika alkaa 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puuttuvien asiakirjojen vastaanottamisesta, tai jos täydentäviä asiakirjoja ei ole pyydetty, mainitussa alakohdassa tarkoitetun yhden viikon määräajan päätyttyä. Sen on sen jälkeen toimitettava hakemus viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Kotijäsenvaltion on ilmoitettava hakijalle hakemuksen käsittelyvaihe samaan aikaan, kun se toimittaa hakemuksen vastaanottavalle jäsenvaltiolle.
2. Vastaanottavan jäsenvaltion on 16, 21, 49 a ja 49 b artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa päätettävä myöntääkö se 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen ammattikortin kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion lähettämän hakemuksen vastaanottamisesta. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja tai virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, joka tämän on toimitettava kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Tällaisesta pyynnöstä huolimatta sovelletaan yhden kuukauden määräaikaa, ellei 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu.
3. Vastaanottavan jäsenvaltion on päätettävä 7 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion toimittaman hakemuksen vastaanottamisesta, myöntääkö se eurooppalaisen ammattikortin vai määrääkö se ammattipätevyyden haltijalle korvaavia toimenpiteitä. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja tai virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, joka tämän on toimitettava kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Tällaisesta pyynnöstä huolimatta sovelletaan kahden kuukauden määräaikaa, ellei 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu.
4. Jos vastaanottava jäsenvaltio ei saa tarvittavia tietoja, joita se voi pyytää tämän direktiivin mukaisesti tehdäkseen päätöksen eurooppalaisen ammattikortin myöntämisestä joko kotijäsenvaltiolta tai hakijalta, se voi kieltäytyä myöntämästä korttia. Kielteinen päätös on perusteltava asianmukaisesti.
5. Jollei vastaanottava jäsenvaltio tee päätöstä tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa tai jollei se järjestä kelpoisuuskoetta 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eurooppalainen ammattikortti katsotaan myönnetyksi ja se lähetetään ammattipätevyyden haltijalle automaattisesti IMI-järjestelmän välityksellä.
Vastaanottavalla jäsenvaltiolla on mahdollisuus jatkaa kahdella viikolla 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja eurooppalaisen ammattikortin automaattisen myöntämisen määräaikoja. Sen on perusteltava määräajan jatkaminen ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Tällainen määräajan jatkaminen voidaan uusia kerran, jos se on välttämätöntä etenkin kansanterveyteen tai palvelun vastaanottajien turvallisuuteen liittyvistä syistä.
6. Kotijäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimet korvaavat ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
7. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion 1–5 kohdan nojalla tekemiin päätöksiin tai kotijäsenvaltion päätöksen tekemättä jättämiseen voidaan hakea muutosta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
4 e artikla
Eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien tietojen käsittely ja tarkastelu
1. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä päivitettävä vastaavaan IMI-tiedostoon tiedot kurinpitotoimista tai rikosoikeudellisista seuraamuksista, joihin liittyy rajoitus tai kielto ja jotka vaikuttavat eurooppalaisen ammattikortin haltijan tämän direktiivin nojalla harjoittamaan toimintaan, sanotun vaikuttamatta syyttömyysolettamaan. Näin menetellessään niiden on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY ( 23 ) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) ( 24 ) säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. Päivitysten yhteydessä on poistettava tiedot, joita ei enää tarvita. Kaikista päivityksistä on ilmoitettava viipymättä eurooppalaisen ammattikortin haltijalle ja toimivaltaisille viranomaisille, joilla on pääsy vastaavaan IMI-tiedostoon. Tämä velvollisuus ei vaikuta jäsenvaltioiden 56 a artiklan mukaisiin hälytysvelvollisuuksiin.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tietojen päivitys voi koskea vain seuraavia:
a) ammattihenkilön henkilöllisyys;
b) asianomainen ammatti;
c) tiedot kansallisesta viranomaisesta tai tuomioistuimesta, joka on antanut rajoitusta tai kieltoa koskevan päätöksen;
d) rajoituksen tai kiellon laajuus; ja
e) rajoituksen tai kiellon voimassaoloaika.
3. IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tarkastelu on sallittua vain kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 95/46/EY mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava eurooppalaisen ammattikortin haltijalle IMI-tiedoston sisältö, jos tämä sitä pyytää.
4. Eurooppalaiseen ammattikorttiin sisällytettävät tiedot on rajoitettava tietoihin, jotka ovat tarpeen varmistamaan kortin haltijan oikeus harjoittaa ammattia, jota varten kortti on myönnetty: haltijan etu- ja sukunimi, syntymäaika ja -paikka, ammatti, muodollinen pätevyys ja sovellettava järjestelmä, asiaan liittyvät toimivaltaiset viranomaiset, kortin numero, turvaominaisuudet ja viittaus voimassa olevaan henkilötodistukseen. Eurooppalaisen ammattikortin haltijan hankkimaan ammattikokemukseen tai suorittamiin korvaaviin toimenpiteisiin liittyvät tiedot on sisällytettävä IMI-tiedostoon.
5. IMI-tiedostoon sisältyviä henkilötietoja voidaan käsitellä niin kauan kuin se on tarpeen joko tunnustamismenettelyä varten tai osoituksena tunnustamisesta tai 7 artiklan mukaisesti vaaditun ilmoituksen toimittamisesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on milloin tahansa ja veloituksetta oikeus pyytää virheellisten tai puutteellisten tietojen oikaisemista tai asianomaisen IMI-tiedoston poistamista tai estämistä. Haltijalle on ilmoitettava tästä oikeudesta eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen yhteydessä ja muistutettava siitä tämän jälkeen kahden vuoden välein. Muistutus lähetetään automaattisesti IMI-järjestelmän välityksellä, kun eurooppalaista ammattikorttia koskeva alkuperäinen hakemus on jätetty sähköisenä.
Jos pyydetään sellaisen IMI-tiedoston poistamista, joka liittyy sijoittautumista tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten myönnettyyn eurooppalaiseen ammattikorttiin, asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava ammattipätevyyden haltijalle todiste hänen ammattipätevyytensä tunnustamisesta.
6. Eurooppalaisen ammattikortin ja kaikkien IMI-tiedostojen sisältämien henkilötietojen käsittelyssä jäsenvaltioiden asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset katsotaan direktiivissä 95/46/EY 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetuiksi rekisterinpitäjiksi. Komissio katsotaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 ( 25 ) 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi tämän artiklan 1–4 kohdasta johtuvien tehtäviensä ja niissä tarkoitetun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.
7. Vastaanottavien jäsenvaltioiden on säädettävä, että työnantajat, asiakkaat, potilaat, viranomaiset ja muut asianomaiset voivat tarkistaa kortinhaltijan niille esittämän eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.
Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat IMI-tiedostoon pääsyä sekä teknisiä välineitä ja menettelyjä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkistamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4 f artikla
Osittainen ammatinharjoittamisoikeus
1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tapauskohtaisesti osittainen oikeus harjoittaa ammattia alueellaan vain, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) ammattihenkilö on täysin pätevä harjoittamaan kotijäsenvaltiossaan sitä ammatillista toimintaa, jota varten osittaista ammatinharjoittamisoikeutta haetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
b) kotijäsenvaltiossa laillisesti harjoitetun ammatillisen toiminnan ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännellyn ammatin väliset erot ovat niin suuret, että korvaavien toimenpiteiden soveltaminen merkitsisi, että hakijan olisi suoritettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytettävä koulutusohjelma kokonaan saadakseen oikeuden harjoittaa säänneltyä ammattia kaikilta osin vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
c) ammatillinen toiminta voidaan objektiivisesti erottaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisen säännellyn ammatin piiriin kuuluvasta muusta toiminnasta.
Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, voidaanko kyseistä ammatillista toimintaa harjoittaa kotijäsenvaltiossa itsenäisesti.
2. Osittainen ammatinharjoittamisoikeus voidaan evätä, jos se on perusteltua yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, omiaan takaamaan tavoitellun tavoitteen saavuttamisen eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.
3. Vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista varten esitetyt hakemukset on tutkittava III osaston I ja IV lukujen mukaisesti.
4. Hakemukset, jotka koskevat palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ammatillista toimintaa, jolla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen, on tutkittava II osaston mukaisesti.
5. Jäljempänä olevan 7 artiklan 4 kohdan kuudennesta alakohdasta ja 52 artiklan 1 kohdasta poiketen ammatillista toimintaa on harjoitettava kotijäsenvaltiossa annetulla ammattinimikkeellä, kun osittainen ammatinharjoittamisoikeus on myönnetty. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että ammattinimikettä käytetään vastaanottavan jäsenvaltion kielillä. Ammattihenkilöiden, joille on myönnetty osittainen ammatinharjoittamisoikeus, on ilmoitettava ammatillisen toimintansa laajuus selvästi palvelun vastaanottajille.
6. Tätä artiklaa ei sovelleta ammattihenkilöihin, joiden ammattipätevyys tunnustetaan automaattisesti III osaston II, III ja III a luvun nojalla.
II OSASTO
PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUS
5 artikla
Palvelujen tarjoamisen vapauden periaate
1. Rajoittamatta yhteisön oikeuden erityissäännösten ja tämän direktiivin 6 ja 7 artiklan soveltamista, jäsenvaltiot eivät voi mistään ammattipätevyyteen liittyvästä syystä rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta toisessa jäsenvaltiossa,
a) jos palvelun tarjoaja on laillisesti sijoittautunut jäsenvaltioon (jäljempänä ”sijoittautumisjäsenvaltio”) harjoittaakseen siellä samaa ammattia ►C2 ————— ◄ , ja
b) palvelun tarjoajan muuttaessa, jos palvelun tarjoaja on harjoittanut asianomaista ammattia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa vähintään vuoden ajan palvelujen tarjoamista edeltäneiden kymmenen vuoden aikana, mikäli ammatti ei ole sijoittautumisjäsenvaltiossa säännelty. Vuoden ammattikokemusta koskevaa ehtoa ei sovelleta, jos ammatti tai ammattiin johtava koulutus on säännelty.
2. Tämän osaston säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos palvelun tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle harjoittaakseen väliaikaisesti ja satunnaisesti 1 kohdassa tarkoitettua ammattia.
Palvelun tarjoamisen väliaikaisuutta ja satunnaisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti ja erityisesti palvelujen tarjoamisen keston, toistuvuuden, säännöllisyyden ja jatkuvuuden perusteella.
3. Siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja siirtyy, häneen sovelletaan niitä luonteeltaan ammatillisia, lakisääteisiä tai hallinnollisia ammatillisia sääntöjä, jotka koskevat välittömästi ammattipätevyyttä, kuten ammattien määrittelyä, ammattinimikkeiden käyttöä sekä vakavaa ammattivirhettä, joka liittyy välittömästi ja nimenomaisesti kuluttajansuojaan ja turvallisuuteen, sekä kurinpitosäännöksiä, joita vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa ammattia harjoittaviin.
6 artikla
Vapautukset
Vastaanottavan jäsenvaltion on 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapautettava toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet palvelun tarjoajat vastaanottavan jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille ammattihenkilöille asetetuista vaatimuksista, jotka koskevat
►C2 a) ammatillisen järjestön tai elimen myöntämää lupaa taikka ammatillisen järjestön tai elimen rekisteriin merkitsemistä tai sen jäsenyyttä. ◄ Jotta jäsenvaltioiden alueella voimassa olevia kurinpitosäännöksiä olisi helpompi soveltaa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat määrätä väliaikaisesta automaattisesta rekisteröinnistä ammatilliseen järjestöön tai elimeen tai tällaisen järjestön tai elimen muodollisesta jäsenyydestä edellyttäen, että se ei millään tavalla hidasta tai monimutkaista palvelujen tarjoamista eikä aiheuta palvelun tarjoajalle ylimääräisiä kuluja. Toimivaltainen viranomainen toimittaa asianomaiselle ammatilliselle järjestölle tai elimelle jäljennöksen ilmoituksesta ja tarvittaessa 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta uusimisesta sekä 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen vaikuttavien ammattien tai III osaston III luvun nojalla automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvien ammattien osalta 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, ja tämä on katsottava kyseistä tarkoitusta varten tehdyksi väliaikaiseksi automaattiseksi rekisteröinniksi tai muodolliseksi jäsenyydeksi;
b) rekisteröitymistä julkisoikeudelliseen sosiaaliturvalaitokseen vakuutettujen hyväksi harjoitettavaan toimintaan liittyvien tilien selvittämiseksi vakuutuslaitoksen kanssa.
Palvelun tarjoajan on kuitenkin ennakkoon tai kiireellisissä tapauksissa jälkikäteen ilmoitettava b alakohdassa tarkoitetulle laitokselle palvelun tarjoamisesta.
7 artikla
Ennakkoilmoitus, joka on tehtävä, jos palvelujen tarjoaja siirtyy
1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että palvelun tarjoaja, joka ensimmäistä kertaa siirtyy yhdestä jäsenvaltiosta toiseen tarjotakseen palveluja, tekee asiasta kirjallisen ennakkoilmoituksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle; ilmoituksen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot vakuutusturvasta tai vastaavasta henkilökohtaisesta tai kollektiivisesta ammatillista vastuuta koskevasta suojasta. Ilmoitus on uusittava kerran vuodessa, jos palvelun tarjoaja aikoo tarjota kyseisessä jäsenvaltiossa palveluja väliaikaisesti tai satunnaisesti kyseisen vuoden aikana. Palvelun tarjoaja voi antaa ilmoituksen millä tahansa tavalla.
2. Kun palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa tai jos asiakirjoilla osoitettu tilanne on merkittävästi muuttunut, jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia, että ilmoitukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:
a) todiste palvelun tarjoajan kansalaisuudesta;
b) todistus siitä, että asiakirjan haltija on laillisesti sijoittautunut jäsenvaltioon harjoittaakseen siellä kyseistä toimintaa ja että häneltä ei ole edes väliaikaisesti evätty lupaa ammatin harjoittamiseen todistuksen antamisajankohtana;
c) todiste ammattipätevyydestä;
d) edellä olevan 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa millä tahansa todistuskeinolla annettava todiste siitä, että palvelun tarjoaja on kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana harjoittanut kyseistä toimintaa vähintään vuoden ajan;
e) turvallisuusalan ja hoitoalan ammateissa sekä alaikäisten koulutukseen liittyvissä ammateissa, lastenhoito ja varhaiskasvatus mukaan lukien, todistus siitä, ettei henkilöä ole väliaikaisesti tai pysyvästi kielletty harjoittamasta kyseistä ammattia taikka häntä ole tuomittu rikoksesta, jos jäsenvaltio vaatii tällaista todistusta omilta kansalaisiltaan;
f) ammateissa, joilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen, ilmoitus siitä, että hakija osaa kieltä, jota tarvitaan ammatin harjoittamisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
g) ammateissa, joihin kuuluu 16 artiklassa tarkoitettua toimintaa ja joista jäsenvaltio on antanut ilmoituksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti, palvelun tarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai elimen antama todistus toiminnan lajista ja kestosta.
2 a. Kun palvelun tarjoaja on toimittanut vaaditun ilmoituksen 1 kohdan mukaisesti, hän saa oikeuden palvelutoiminnan aloittamiseen tai harjoittamiseen kyseisen jäsenvaltion koko alueella. Jäsenvaltio voi vaatia 2 kohdassa lueteltuja lisätietoja palvelun tarjoajan ammattipätevyydestä, jos
a) ammatti on kyseisen jäsenvaltion alueen osissa eri tavalla säännelty;
b) sääntelyä sovelletaan myös kaikkiin kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin;
c) sääntelyn erot ovat perusteltuja yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, jotka liittyvät kansanterveyteen tai palvelun vastaanottajien turvallisuuteen; ja
d) jäsenvaltiolla ei ole muuta keinoa saada kyseisiä tietoja.
3. Palvelun tarjoamisen on tapahduttava käyttämällä sijoittautumisjäsenvaltion ammattinimikettä silloin kun kyseisessä jäsenvaltiossa on nimike asianomaista ammattitoimintaa varten. Kyseinen nimike on ilmoitettava sijoittautumisjäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä siten, että vältetään sen sekaantuminen vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeeseen. Siinä tapauksessa, että kyseistä ammattinimikettä ei sijoittautumisjäsenvaltiossa ole, palvelun tarjoajan on ilmoitettava tutkintonimikkeensä kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä. Palvelu tarjotaan poikkeuksellisesti vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeellä III osaston III luvussa tarkoitetuissa tapauksissa.
4. Kun palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa sellaisten säänneltyjen ammattien tapauksessa, joilla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen ja joihin ei sovelleta III osaston II, III tai III a luvun mukaista automaattista tunnustamista, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ennen kuin palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa. Ennakkotarkistus voidaan tehdä ainoastaan, kun sen tarkoituksena on välttää palvelun tarjoajan ammatillisen epäpätevyyden vuoksi palvelun vastaanottajan terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuva vakava haitta ja kun tarkistamisessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tätä tarkoitusta varten.
Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava palvelun tarjoajalle viimeistään kuukauden kuluttua 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen ja siihen liitettävien asiakirjojen vastaanottamisesta päätöksestään
a) olla tarkistamatta palvelun tarjoajan ammattipätevyyttä;
b) tarkistettuaan palvelun tarjoajan ammattipätevyyden:
i) vaatia palvelun tarjoajaa suorittamaan kelpoisuuskoe, tai
ii) myöntää oikeus palvelujen tarjoamiseen.
Jos toisen alakohdan mukaisen päätöksen tekeminen jonkin vaikeuden vuoksi siirtyy, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava palvelun tarjoajalle viivästyksen syy saman määräajan kuluessa. Vaikeus on ratkaistava kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta ja lopullinen päätös on tehtävä kahden kuukauden kuluessa vaikeuden ratkaisemisesta.
Mikäli palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ja vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämän koulutuksen välillä on olennainen ero, joka saattaa vaarantaa kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden ja jota ei voida kompensoida palvelun tarjoajan ammattikokemuksella tai elinikäisen oppimisen avulla hankituilla tiedolla, taidoilla ja pätevyydellä, jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut, vastaanottavan jäsenvaltion on annettava palvelun tarjoajalle mahdollisuus osoittaa toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun kelpoisuuskokeen avulla, että hän on hankkinut puuttuvat tiedot, taidot tai pätevyyden. Vastaanottavan jäsenvaltion on tehtävä tältä pohjalta päätös palvelujen tarjoamisen sallimisesta. Palvelun tarjoaminen on joka tapauksessa voitava aloittaa kuukauden kuluessa siitä, kun toisen alakohdan mukainen päätös on tehty.
Mikäli toimivaltainen viranomainen ei ole reagoinut toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyissä määräajoissa, palvelun tarjoaminen voidaan aloittaa.
Siinä tapauksessa, että ammattipätevyys on tarkistettu tämän kohdan mukaisesti, palvelun tarjoamisessa on käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä.
8 artikla
Hallinnollinen yhteistyö
1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltuja epäilyksiä, ne voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta mitä tahansa tietoja, jotka koskevat palvelun tarjoajan sijoittautumisen laillisuutta ja moitteetonta toimintaa sekä sitä, että ammatilliseen toimintaan liittyviä kurinpitotoimia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia ei ole langetettu. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset päättävät tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden, ne voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja palvelun tarjoajan koulutusjaksoista siinä määrin kuin tämä on tarpeen kansanterveydelle tai yleiselle turvallisuudelle todennäköisesti haitallisten olennaisten erojen arvioimiseksi. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot 56 artiklan mukaisesti. Jos ammatti ei ole säännelty kotijäsenvaltiossa, myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimittaa tiedot.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava kaikkien tarvittavien tietojen vaihto, jotta palvelun vastaanottajan tekemä valitus palvelun tarjoajasta voidaan käsitellä asianmukaisesti. Palvelun vastaanottajille on ilmoitettava valituksen tuloksesta.
9 artikla
Palvelun vastaanottajille ilmoitettavat tiedot
Silloin kun palvelun tarjoamisessa on käytetty sijoittautumisjäsenvaltion ammattinimikettä tai palvelun tarjoajan tutkintonimikettä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat muiden yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien tiedottamista koskevien vaatimusten lisäksi edellyttää, että palvelun tarjoaja antaa palvelun vastaanottajalle seuraavat tiedot tai jotkin niistä:
a) siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin, maininta kyseisestä rekisteristä sekä rekisterinumero tai muu vastaava rekisterimerkinnän tunnistamistapa;
b) siinä tapauksessa, että toiminta on sijoittautumisjäsenvaltiossa luvanvaraista, toimivaltaisen valvontaviranomaisen nimi ja osoite;
c) ammattijärjestö tai vastaava elin, jonka rekisteriin palvelun tarjoaja on merkitty;
d) ammattinimike tai, jos tällaista nimikettä ei ole, palvelun tarjoajan tutkintonimike ja jäsenvaltio, jossa nimike on annettu;
e) siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja harjoittaa arvonlisäveron alaista toimintaa, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston kuudennen direktiivin 77/388/ETY ( 26 ) 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu alv-tunniste;
f) yksityiskohtaiset tiedot vakuutusturvasta tai vastaavasta henkilökohtaisesta tai kollektiivisesta ammatillista vastuuta koskevasta suojasta.
III OSASTO
SIJOITTAUTUMISVAPAUS
I LUKU
Koulutuksesta annettavien asiakirjojen yleinen tunnustamisjärjestelmä
10 artikla
Soveltamisala
Tätä lukua sovelletaan kaikkiin niihin ammatteihin, jotka eivät ►C2 kuulu ◄ tämän osaston II ja III luvun soveltamisalaan, sekä seuraavissa tapauksissa, joissa hakija ei jostain erityisestä ja poikkeuksellisesta syystä täytä mainituissa luvuissa säädettyjä edellytyksiä:
a) liitteessä IV luetellut toiminnat, jos ►C2 muuttaja ◄ ei täytä 17, 18 ja 19 artiklassa säädettyjä edellytyksiä;
b) peruskoulutuksen saaneet lääkärit, erikoislääkärit, yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat, hammaslääkärit, erikoishammaslääkärit, eläinlääkärit, kätilöt, proviisorit ja arkkitehdit, jos ►C2 muuttaja ◄ ei täytä 23, 27, 33, 37, 39, 43 ja 49 artiklassa säädettyjä tosiasiallisen ja luvallisen ammatin harjoittamisen edellytyksiä;
c) arkkitehdit, jos ►C2 muuttajalla ◄ on asiakirja muodollisesta pätevyydestä, jota ei ole lueteltu liitteessä V olevassa 5.7 kohdassa;
d) lääkärit, sairaanhoitajat, hammaslääkärit, eläinlääkärit, kätilöt, proviisorit ja arkkitehdit, joilla on asiakirja muodollisesta erityispätevyydestä, joka edellyttää osallistumista liitteessä V olevassa 5.1.1, 5.2.2, 5.3.2, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa tarkoitettuun nimikkeeseen johtavaan koulutukseen, ainoastaan asiaan kuuluvan erikoisalan tunnustamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklan 1 kohdan sekä 23 ja 27 artiklan soveltamista;
►C2 e) yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat ja erikoissairaanhoitajat, joilla on muodollista erityispätevyyttä osoittava asiakirja, joka edellyttää osallistumista liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettuun nimikkeeseen johtavaan koulutukseen, silloin kun ◄ ►C2 muuttaja ◄ hakee tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa, jossa erikoissairaanhoitajat harjoittavat asiaan kuuluvia ammattitoimintoja ilman yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutusta;
►C2 f) erikoissairaanhoitajat, joilla ei ole ◄ yleissairaanhoidosta vastaavan hoitajan koulutusta, jos ►C2 muuttaja ◄ hakee tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa, jossa asiaan kuuluvia ammattitoimintoja harjoittavat yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat, erikoissairaanhoitajat, joilla ei ole yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutusta, ►C2 tai erikoissairaanhoitajat, joilla on muodollista erityispätevyyttä osoittava asiakirja, joka edellyttää osallistumista liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettuun nimikkeeseen johtavaan koulutukseen ◄ ;
g) ►C2 muuttajat ◄ , jotka täyttävät 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset.
11 artikla
Pätevyystasot
Sovellettaessa 13 artiklaa ja 14 artiklan 6 kohtaa ammattipätevyys jaetaan seuraaviin tasoihin:
a) kotijäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen antama pätevyystodistus, jonka perustana on
i) joko koulutus, joka ei kuulu b, c, d tai e alakohdassa määriteltyjen todistusten tai tutkintotodistusten piiriin, tai tietty koe, jota ei edellä koulutus tai ammatin harjoittaminen jäsenvaltiossa täysipäiväisesti ja yhtäjaksoisesti kolme vuotta tai osa-aikaisesti vastaavan ajan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana, tai
ii) perus- tai keskiasteen yleissivistävä koulutus, jonka suorittaneen todistetaan hallitsevan yleissivistävät tiedot;
b) todistus, joka annetaan sellaisen keskiasteen koulutuksen suorittamisesta, joka on
i) joko yleissivistävää koulutusta, jota on täydennetty muilla kuin c alakohdassa tarkoitetuilla ammatillisilla opinnoilla tai koulutuksella ja/tai tämän koulutuksen lisäksi vaadittavalla harjoittelulla tai ammatin harjoittamisella, tai
ii) teknistä tai ammatillista koulutusta, jota on tarvittaessa täydennetty i alakohdassa tarkoitetuilla ammatillisilla opinnoilla tai koulutuksella ja/tai tämän koulutuksen lisäksi vaadittavalla harjoittelulla tai ammatin harjoittamisella;
c) tutkintotodistus, joka annetaan
i) joko muun kuin d ja e alakohdassa määritellyn keskiasteen jälkeisen koulutuksen suorittamisesta, jonka kesto on vähintään yksi vuosi tai sitä vastaava aika osa-aikaisesti ja jonka yhtenä pääsyvaatimuksena on pääsääntöisesti yliopistoon tai korkea-asteen koulutukseen pääsyn vaatimuksena olevan keskiasteen koulutuksen tai vastaavan toisen asteen koulutuksen suorittaminen, sekä keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavasta ammatillisesta koulutuksesta, tai
ii) säännellystä ammatillisesta koulutuksesta tai säännellyn ammatin ollessa kyseessä ammatillisesta koulutuksesta, jossa on i alakohdassa mainittua koulutustasoa vastaava erityisrakenne ja joka antaa b tason ylittävän pätevyyden, mikäli kyseinen koulutus johtaa vastaavaan ammatilliseen tasoon ja antaa valmiudet vastaavantasoisiin vastuisiin ja tehtäviin ja edellyttäen, että kyseisen tutkintotodistuksen liitteenä on kotijäsenvaltiossa annettu todistus;
d) tutkintotodistus, joka osoittaa sen haltijan suorittaneen hyväksyttävästi sellaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen, jonka kesto on vähintään kolme mutta enintään neljä vuotta tai sitä vastaava aika osa-aikaisesti, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja jota annetaan yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, sekä tarvittaessa keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavan ammatillisen koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta;
e) tutkintotodistus, joka osoittaa sen haltijan suorittaneen hyväksyttävästi sellaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen, jonka kesto on vähintään neljä vuotta tai sitä vastaava aika osa-aikaisesti, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja jota annetaan yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, sekä tarvittaessa keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi vaadittavan ammatillisen koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta.
▼M9 —————
12 artikla
Rinnasteinen ammattipätevyys
Muodollista pätevyyttä osoittavaa yksittäistä asiakirjaa tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmää, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa sellaisen muodollisen tai muun koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta unionissa täysipäiväisesti tai osa-aikaisesti, jonka kyseinen jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi, ja joka antaa haltijalle samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia taikka valmistaa kyseisen ammatin harjoittamiseen, on pidettävä 11 artiklassa tarkoitettuna, asianomaisen tason muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana.
Lisäksi ammattipätevyytenä on pidettävä samoin edellytyksin kuin ensimmäisessä kohdassa ammattipätevyyttä, joka ei vastaa kotijäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisia vaatimuksia ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai ammatin harjoittamiseksi mutta joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle asianomaisten säännösten tai määräysten nojalla saavutetut oikeudet. Tätä sovelletaan erityisesti silloin, jos kotijäsenvaltio korottaa ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai ammatin harjoittamiseksi vaadittavaa koulutustasoa ja jos henkilö, joka on saanut aiemmin koulutuksen, joka ei vastaa uusia pätevyysvaatimuksia, nauttii saavutettuja oikeuksia kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla; tällöin vastaanottava jäsenvaltio pitää 13 artiklaa sovellettaessa aiempaa koulutusta uuden koulutuksen tasoa vastaavana.
13 artikla
Tunnustamisen edellytykset
1. Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa hakijalle luvan ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa kyseistä ammattia samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen, jos hakijalla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi edellyttämä, 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.
Pätevyystodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen antamia.
2. Edellä 1 kohdassa kuvattu ammatin harjoittamisen aloittaminen ja ammatin harjoittaminen on sallittava myös hakijoille, jotka ovat kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana harjoittaneet kyseistä ammattia täysipäiväisesti vuoden ajan tai osa-aikaisesti vastaavan ajan toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty, ja joilla on yksi tai useampi pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jonka on antanut toinen jäsenvaltio, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty.
Pätevyystodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset:
a) niiden on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen antamia;
b) niiden on oltava osoitus haltijansa valmiudesta kyseisen ammatin harjoittamiseen.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vuoden ammattikokemusta ei kuitenkaan voida vaatia, jos hakijan muodollista pätevyyttä osoittavissa asiakirjoissa vahvistetaan säännelty ammatillinen koulutus.
3. Vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kotijäsenvaltion 11 artiklan mukaisesti osoittama taso sekä todistus, jolla kotijäsenvaltio vahvistaa, että 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu säännelty ammatillinen koulutus tai ammatillinen koulutus, jossa on erityisrakenne, vastaa 11 artiklan c alakohdan i alakohdassa säädettyä tasoa.
4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan ja 14 artiklan säännöksistä poiketen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltää ammatin harjoittamisen aloittamisen ja ammatin harjoittamisen 11 artiklan a alakohtaan luokitellun pätevyystodistuksen haltijoilta, jos ammatin harjoittamiseen sen alueella edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan e alakohtaa vastaavaksi.
14 artikla
Korvaavat toimenpiteet
1. Vastaanottava jäsenvaltio voi 13 artiklan estämättä edellyttää hakijan suorittavan enintään kolme vuotta kestävän sopeutumisajan taikka kelpoisuuskokeen seuraavissa tapauksissa:
a) jos hakijan saaman koulutuksen sisältö on olennaisesti erilainen kuin sen koulutuksen sisältö, josta vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittava muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on osoituksena;
b) jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty ammatti käsittää yhtä tai useampaa sellaista säänneltyä ammattitoimintaa, joka ei sisälly vastaavaan ammattiin hakijan kotijäsenvaltiossa, ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytettävä koulutus on sisällöltään olennaisesti erilainen kuin se sisältö, josta hakijan esittämä pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on osoituksena.
2. Jos vastaanottava jäsenvaltio käyttää 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on annettava hakijalle mahdollisuus valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä.
Jos jäsenvaltio katsoo, että tietyn ammatin osalta on välttämätöntä poiketa ensimmäisen alakohdan nojalla ►C2 hakijalle ◄ annettavasta mahdollisuudesta valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä, sen on ilmoitettava asiasta ennakkoon muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä esitettävä riittävät perusteet poikkeukselle.
Jos komissio katsoo, että toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus ei ole asianmukainen tai että se ei ole unionin oikeuden mukainen, se hyväksyy kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kaikki tarvittavat tiedot, täytäntöönpanosäädöksen, jossa kehotetaan kyseistä jäsenvaltiota pidättymään toteuttamasta aiottua toimenpidettä. Jos komissio ei tähän määräaikaan mennessä ole ottanut asiaan kantaa, poikkeusta voidaan soveltaa.
3. Sellaisten ammattien osalta, joiden harjoittaminen edellyttää kansallisen lainsäädännön tarkkaa tuntemusta ja jonka toiminnan keskeinen ja pysyvä osa on kansallista lainsäädäntöä koskevien neuvojen ja/tai avun antaminen, jäsenvaltio voi poiketa 2 kohdassa mainitusta periaatteesta, jonka mukaan hakijalla on oikeus valita, ja määrätä suoritettavaksi joko sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen.
►C2 Tätä sovelletaan myös ◄ 10 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin, 10 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin lääkäreiden ja hammaslääkäreiden osalta, 10 artiklan f alakohdassa tarkoitettuihin ►C2 tapauksiin, jos ◄ ►C2 muuttaja ◄ hakee tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa, jossa asianomaista ammattitoimintaa harjoittavat ►C2 yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat tai erikoissairaanhoitajat, joilla on muodollista erityispätevyyttä osoittava asiakirja, joka edellyttää osallistumista liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettuun nimikkeeseen johtavaan koulutukseen, sekä 10 artiklan g alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin. ◄
Vastaanottava jäsenvaltio voi 10 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vaatia sopeutumisaikaa tai kelpoisuuskoetta, jos muuttaja aikoo harjoittaa ammattitoimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, mikä edellyttää erityisten voimassa olevien kansallisten sääntöjen tuntemista ja soveltamista, edellyttäen, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pitävät kyseisten sääntöjen tuntemista ja noudattamista asianomaisen toiminnan harjoittamisen edellytyksenä myös omien kansalaistensa kohdalla.
Poiketen 2 kohdan mukaisesta periaatteesta, jonka mukaan hakijalla on oikeus valita, vastaanottava jäsenvaltio voi asettaa suoritettavaksi joko sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen seuraavissa tapauksissa:
a) jos 11 artiklan a alakohdassa tarkoitetun ammattipätevyyden haltija hakee ammattipätevyytensä tunnustamista ja edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan c alakohtaa vastaavaksi; tai
b) jos 11 artiklan b alakohdassa tarkoitetun ammattipätevyyden haltija hakee ammattipätevyytensä tunnustamista ja edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan d tai e alakohtaa vastaavaksi.
Jos 11 artiklan a alakohdassa tarkoitetun ammattipätevyyden haltija hakee ammattipätevyytensä tunnustamista ja edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan d alakohtaa vastaavaksi, vastaanottava jäsenvaltio voi määrätä suoritettavaksi sekä sopeutumisajan että kelpoisuuskokeen.
4. Sovellettaessa 1 ja 5 kohtaa ”olennaisesti erilaisella sisällöllä” tarkoitetaan ammatin harjoittamisen kannalta keskeisten tietojen, hankittujen taitojen ja hankitun pätevyyden muodostamaa kokonaisuutta, johon verrattuna muuttajan saama koulutus eroaa sisällöltään merkittävässä määrin vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämästä koulutuksesta.
5. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Erityisesti jos vastaanottava jäsenvaltio aikoo vaatia hakijaa suorittamaan sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen, sen on ensin tutkittava, ovatko ne tiedot, taidot ja pätevyys, jotka hakija on hankkinut jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ammattikokemuksensa tai elinikäisen oppimisen avulla ja jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut, sellaisia että ne korvaavat kokonaan tai osittain 4 kohdassa määritellyn olennaisesti erilaisen sisällön.
6. Päätös sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen vaatimisesta on perusteltava asianmukaisesti. Hakijalle on erityisesti annettava seuraavat tiedot:
a) vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytettävä ammattipätevyyden taso ja hakijalla olevan ammattipätevyyden taso 11 artiklassa säädetyn luokituksen mukaisesti; ja
b) edellä 4 kohdassa tarkoitetut olennaiset erot aiheissa ja sisällössä sekä syyt, joiden vuoksi näitä eroja ei voida kompensoida ammattikokemuksella tai elinikäisen oppimisen avulla hankituilla tiedoilla, taidoilla ja pätevyydellä, jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut.
7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla on mahdollisuus suorittaa 1 kohdassa tarkoitettu kelpoisuuskoe kuuden kuukauden kuluessa alkuperäisestä päätöksestä, jolla hakijalle määrättiin kelpoisuuskoe.
▼M9 —————
II LUKU
Ammattikokemuksen tunnustaminen
16 artikla
Ammattikokemusta koskevat vaatimukset
Jos liitteessä IV lueteltujen toimintojen harjoittamiseen ryhtyminen tai sen harjoittaminen jäsenvaltiossa edellyttää yleisiä, kaupallisia tai ammatillisia tietoja ja kykyjä, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi näistä tiedoista ja kyvyistä kyseisen toiminnan aiempi harjoittaminen toisessa jäsenvaltiossa. Kyseisen toiminnan harjoittamisen on oltava 17, 18 ja 19 artiklan mukaista.
17 artikla
Liitteen IV luettelossa I mainitut toiminnot
1. Kun on kyse liitteessä IV olevassa luettelossa I mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on pitänyt aiemmin harjoittaa
a) yhtäjaksoisesti kuusi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana; tai
b) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ►C2 aiemmin ◄ vähintään kolmen vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai
c) yhtäjaksoisesti neljä vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ►C2 aiemmin ◄ vähintään kahden vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai
d) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos edunsaaja voi osoittaa harjoittaneensa vähintään viiden vuoden ajan kyseistä toimintaa palkattuna työntekijänä; tai
e) yhtäjaksoisesti viisi vuotta johtavassa asemassa, joista vähintään kolme vuotta teknisissä tehtävissä ja vastuussa vähintään yhdestä osastosta yrityksessä, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten aiemmin vähintään kolmen vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi.
2. Edellä a ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kyseinen henkilö esittää kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävän hakemuksen 56 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
3. Edellä 1 kohdan e alakohtaa ei sovelleta ISIC-luokituksen ryhmän Ex 855, kampaamot, toimintoihin.
18 artikla
Liitteessä IV olevassa luettelossa II mainitut toiminnot
1. Kun on kyse liitteessä IV olevassa luettelossa II mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on pitänyt aiemmin harjoittaa
a) yhtäjaksoisesti viisi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana; tai
b) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kolmen vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai
c) yhtäjaksoisesti neljä vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kahden vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai
d) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja voi osoittaa harjoittaneensa vähintään viiden vuoden ajan kyseistä toimintaa palkattuna työntekijänä; tai
e) yhtäjaksoisesti viisi vuotta palkattuna työntekijänä, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kolmen vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai
f) yhtäjaksoisesti kuusi vuotta palkattuna työntekijänä, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kahden vuoden koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi.
2. Edellä a ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kyseinen henkilö esittää kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävän hakemuksen 56 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
19 artikla
Liitteessä IV olevassa luettelossa III mainitut toiminnot
1. Kun on kyse liitteessä IV olevassa luettelossa III mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on pitänyt aiemmin harjoittaa
a) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana; tai
b) yhtäjaksoisesti kaksi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai
c) yhtäjaksoisesti kaksi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja voi osoittaa harjoittaneensa kyseistä toimintaa palkattuna työntekijänä vähintään kolmen vuoden ajan; tai
d) yhtäjaksoisesti kolme vuotta palkattuna työntekijänä, jos edunsaaja voi osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta koulutuksen, josta on osoituksena jäsenvaltion tunnustama todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi.
2. Edellä a ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kyseinen henkilö esittää kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävän hakemuksen 56 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
20 artikla
Liitteessä IV tarkoitettujen toimintojen luettelon mukauttaminen
Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä IV tarkoitettujen ja 16 artiklan nojalla ammattikokemuksen tunnustamisen kohteena olevien toimintojen luetteloiden mukauttamista liitteessä IV lueteltujen toimintojen ajantasaistamiseksi tai selventämiseksi etenkin, jotta voidaan edelleen täsmentää niiden soveltamisalaa ja ottaa asianmukaisesti huomioon viimeisin kehitys toimintoperusteisten nimikkeistöjen alalla, edellyttäen ettei tämä aiheuta rajoituksia yksittäisiin luokkiin liittyviin toimintoihin ja ettei liitteessä IV olevien nykyisten luetteloiden I, II ja III välillä tapahdu toimintojen siirtymistä.
III LUKU
Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen
1 jakso
Yleiset säännökset
21 artikla
Automaattisen tunnustamisen periaate
1. Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, proviisorina tai arkkitehtina ja joista säädetään liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa ja jotka täyttävät 24, 25, 31, 34, 35, 38, 44 ja 46 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset kunkin ammatin osalta. Lisäksi kyseisten asiakirjojen on annettava sen alueella samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.
Kyseisten koulutuksesta annettujen asiakirjojen on oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamia, ja niihin on tarvittaessa liitettävä liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa mainitut todistukset.
Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännökset eivät vaikuta 23, 27, 33, 37, 39 ja 49 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.
2. Jokaisen jäsenvaltion on yleislääkärin toiminnan harjoittamiseksi sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä tunnustettava liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille muissa jäsenvaltioissa ja jotka täyttävät 28 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset.
Ensimmäisen alakohdan säännös ei vaikuta 30 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.
3. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa luetellut kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille muissa jäsenvaltioissa ja jotka täyttävät 40 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset ja ovat 41 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisia, ja kyseisten asiakirjojen on annettava sen alueella samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat. Tämä säännös ei vaikuta 23 ja 43 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.
4. Jos apteekin toiminnalle ei ole asetettu alueellisia rajoituksia, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti päättää, ettei se ei ota huomioon liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettuja muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja uusien yleisölle avoimien apteekkien perustamiseksi. Tätä kohtaa sovellettaessa uusiksi apteekeiksi on katsottava myös alle kolme vuotta toiminnassa olleet apteekit.
Edellä mainittua poikkeusta ei voida soveltaa proviisoreihin, joiden muodollisen pätevyyden vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat jo tunnustaneet muuta tarkoitusta varten ja jotka ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet proviisorin ammattitoimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta.
5. Liitteessä V olevassa 5.7.1 kohdassa tarkoitetut arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka tunnustetaan automaattisesti 1 kohdan mukaisesti, ovat osoituksena suoritetusta koulutuksesta, joka on alkanut aikaisintaan edellä mainitussa liitteessä tarkoitetun viitelukuvuoden aikana.
6. Jokaisen jäsenvaltion on asetettava lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammattitoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytykseksi liitteessä V olevassa 5.1.1, 5.1.2, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jolla vahvistetaan asianomaisen ammattihenkilön hankkineen koulutuksensa kokonaiskeston aikana tapauksen mukaan 24 artiklan 3 kohdassa, 31 artiklan 6 kohdassa, 31 artiklan 7 kohdassa, 34 artiklan 3 kohdassa, 38 artiklan 3 kohdassa, 40 artiklan 3 kohdassa ja 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, taidot ja pätevyyden.
Jotta voidaan ottaa huomioon yleisesti tunnustettu tieteen ja tekniikan kehitys, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti 24 artiklan 3 kohdassa, 31 artiklan 6 kohdassa, 34 artiklan 3 kohdassa, 38 artiklan 3 kohdassa, 40 artiklan 3 kohdassa, 44 artiklan 3 kohdassa ja 46 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja taitojen ajantasaistamiseksi niin, että ne vastaavat näitä ammattihenkilöitä suoraan koskevan unionin oikeuden kehitystä.
Ajantasaistaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön ammattien rakenteeseen liittyviin keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatin harjoittamisen aloittamisen edellytyksiä. Ajantasaistamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
▼M9 —————
21 a artikla
Ilmoitusmenettely
1. Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle antamansa lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin ammatteihin liittyvää muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen myöntämistä.
Jäljempänä 8 jaksossa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen osalta ensimmäisen alakohdan mukainen ilmoitus on osoitettava myös muille jäsenvaltioille.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot koulutusohjelmien kestosta ja sisällöstä.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettava IMI-järjestelmää käyttäen.
4. Jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon lainsäädännön ja hallinnon kehitys jäsenvaltioissa ja edellyttäen, että tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ovat tämän luvun edellytysten mukaiset, siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdan muuttamiseksi koskien niiden nimikkeiden ajantasaistamista, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet osoitukseksi muodollisesta pätevyydestä, sekä tarvittaessa elintä, joka myöntää muodollisen pätevyyden osoittavan asiakirjan, siihen liittyvää todistusta ja vastaavaa ammattinimikettä.
5. Jos 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eivät ole tämän luvun edellytysten mukaiset, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen päätöksestään olla suorittamatta pyydettyä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 tai 5.7.1 kohdan muuttamista.
22 artikla
Koulutusta koskevat yleiset säännökset
Jäljempänä 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40, 44, ja 46 artiklassa tarkoitetun koulutuksen osalta:
a) Jäsenvaltiot voivat hyväksyä osa-aikaisen koulutuksen toimivaltaisten viranomaisten säätämin edellytyksin. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että kyseinen koulutus ei ole kokonaiskestoltaan lyhyempi eikä tasoltaan alhaisempi ja laadultaan heikompi kuin täysipäiväinen koulutus.
b) Jäsenvaltioiden on omien menettelyjensä mukaisesti jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen kannustamalla varmistettava, että ammattihenkilöt, joiden ammattipätevyys kuuluu tämän osaston III luvun soveltamisalaan, voivat ajanmukaistaa tietojaan, taitojaan ja pätevyyttään voidakseen harjoittaa ammattiaan turvallisesti ja tehokkaasti ja seurata ammatillista kehitystä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ensimmäisen kohdan b alakohdan nojalla toteutetut toimenpiteet komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016.
23 artikla
Saavutetut oikeudet
1. Jos jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä tai proviisorina, eivät vastaa kaikkia 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 ja 44 artiklassa tarkoitettuja koulutusvaatimuksia, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi jäsenvaltioiden antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jos nämä asiakirjat todistavat, että koulutus, joka on alkanut liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa olevia viiteajankohtia aiemmin, on suoritettu ja jos niihin on liitetty todistus, joka osoittaa asiakirjan haltijan harjoittaneen tosiasiallisesti ja laillisesti asianomaista toimintaa jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten ammattien osalta saavutettuja erityisoikeuksia.
2. Samoja säännöksiä on sovellettava entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella annettuihin lääkärin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä tai proviisorina ja jotka eivät täytä kaikkia 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 ja 44 artiklassa tarkoitettuja koulutukselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia, jos kyseiset asiakirjat todistavat, että koulutus, joka on alkanut ennen
a) 3 päivää lokakuuta 1990, kun on kyse lääkärin peruskoulutuksen suorittaneista lääkäreistä, yleissairaanhoidosta vastaavista sairaanhoitajista, hammaslääkärin peruskoulutuksen suorittaneista hammaslääkäreistä, erikoishammaslääkäreistä, eläinlääkäreistä, kätilöistä ja proviisoreista, ja
b) 3 päivää huhtikuuta 1992, kun on kyse erikoislääkäreistä, on suoritettu.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat oikeuden harjoittaa ammattitoimintaa koko Saksan alueella samoin edellytyksin kuin liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa tarkoitetut Saksan toimivaltaisten viranomaisten antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.
3. Jäljempänä olevan 37 artiklan 1 kohdan säännöksiä rajoittamatta jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava entisessä Tšekkoslovakiassa jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, eläinlääkärinä, kätilönä, proviisorina tai arkkitehtina tai jos asianomainen koulutus on alkanut Tšekin ja Slovakian osalta ennen 1 päivää tammikuuta 1993, jos edellä mainituista jäsenvaltioista toisen viranomaiset todistavat, että kyseiset muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat niiden alueella oikeudellisesti yhtä päteviä kuin niiden itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ja arkkitehtien osalta yhtä päteviä kuin kyseisten jäsenvaltioiden osalta liitteessä VI olevassa 6 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, kun on kyse oikeudesta aloittaa ammattitoiminta peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, eläinlääkärinä, kätilönä, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta proviisorina ja 48 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta arkkitehtina sekä kyseisen ammattitoiminnan harjoittaminen.
Todistukseen on liitettävä kyseisten viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana.
4. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava entisessä Neuvostoliitossa jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä tai yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, proviisorina ja arkkitehtina tai jos asianomainen koulutus on alkanut
a) Viron osalta ennen 20 päivää elokuuta 1991,
b) Latvian osalta ennen 21 päivää elokuuta 1991,
c) Liettuan osalta ennen 11 päivää maaliskuuta 1990,
jos jonkin edellä mainitun kolmen jäsenvaltion viranomaiset todistavat, että kyseiset asiakirjat ovat niiden alueella oikeudellisesti yhtä päteviä kuin niiden itsensä antamat asiakirjat ja arkkitehtien osalta yhtä päteviä kuin kyseisten jäsenvaltioiden osalta liitteessä VI olevassa 6 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, kun on kyse oikeudesta aloittaa ammattitoiminta lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta proviisorina ja 48 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta arkkitehtina sekä kyseisen ammattitoiminnan harjoittaminen.
Todistukseen on liitettävä kyseisten viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana.
Entisessä Neuvostoliitossa annettujen eläinlääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen osalta tai jos asianomainen koulutus on alkanut Viron osalta ennen 20 päivää elokuuta 1991, edellisessä alakohdassa tarkoitettuun todistukseen on liitettävä Viron viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden seitsemän vuoden aikana.
5. Rajoittamatta 43 b artiklan soveltamista on kunkin jäsenvaltion tunnustettava entisessä Jugoslavian tasavallassa jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, proviisorina tai arkkitehtina, tai jos asianomainen koulutus on alkanut
a) Slovenian osalta ennen 25 päivää kesäkuuta 1991, ja
b) Kroatian osalta ennen 8 päivää lokakuuta 1991,
jos edellä mainittujen jäsenvaltioiden viranomaiset todistavat, että tällaiset muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat niiden alueella oikeudellisesti yhtä päteviä kuin niiden itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ja arkkitehtien osalta yhtä päteviä kuin kyseisten jäsenvaltioiden osalta liitteessä VI olevassa 6 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, kun on kyse oikeudesta aloittaa ammattitoiminta peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta proviisorina ja 48 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta arkkitehtina sekä tällaisen ammattitoiminnan harjoittaminen.
Todistukseen on liitettävä näiden samojen viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana.
6. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltion kansalaisille annetut lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat eivät vastaa liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa mainittuja kyseisen jäsenvaltion nimikkeitä, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi kyseisten jäsenvaltioiden antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, joihin liittyy toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama todistus.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla todistuksella on osoitettava, että muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat todistavat, että 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40 tai 44 artiklan mukainen koulutus on suoritettu ja että asiakirjat antanut jäsenvaltio rinnastaa ne niihin koulutuksesta annettuihin asiakirjoihin, joihin liittyvät nimikkeet on lueteltu liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa.
23 a artikla
Erityisolosuhteet
1. Poiketen siitä, mitä tässä direktiivissä säädetään, Bulgaria voi sallia niiden Bulgariassa ennen 31 päivää joulukuuta 1999 annetun ”фелдшер”:in (feldsher, lääkintämies) tutkintotodistuksen haltijoiden, jotka harjoittavat kyseistä ammattia Bulgarian kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 2000, jatkaa kyseisen ammatin harjoittamista, vaikka osia heidän toiminnastaan kuuluisi tämän direktiivin lääkäreitä ja yleissairaanhoidosta vastaavia sairaanhoitajia koskevien säännösten soveltamisalaan.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut bulgarialaisen ”фелдшер”:in (feldsher, lääkintämies) tutkintotodistuksen haltijat eivät ole oikeutettuja saamaan muissa jäsenvaltioissa tutkinnon tunnustamista lääkäreinä tai yleissairaanhoidosta vastaavina sairaanhoitajina tämän direktiivin mukaisesti.
2 jakso
Lääkärit
24 artikla
Lääkärin peruskoulutus
1. Lääkärin peruskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi yliopistoihin kyseiselle opintoalalle.
2. Lääkärin peruskoulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 5 500 tuntia teoreettista ja käytännön opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.
Jos ammattihenkilö on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää tammikuuta 1972, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu koulutus voi sisältää kuusi kuukautta kestävän täysipäiväisen yliopistotasoisen käytännön koulutuksen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.
3. Lääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:
a) riittävät tiedot lääketieteen perustana olevista tieteenaloista ja hyvät tiedot tieteellisistä menetelmistä, biologisten toimintojen määrittämisen periaatteet, tieteellisesti todistettujen asioiden arviointi ja tietojen analysointi mukaan luettuina;
b) riittävät tiedot terveen ja sairaan ihmisen rakenteesta, elintoiminnoista ja käyttäytymisestä sekä ihmisen terveydentilan ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön välisestä yhteydestä;
c) kliinisiä oppiaineita ja menetelmiä koskevat riittävät tiedot, joiden pohjalta hänellä on selkeä käsitys psyykkisistä ja fyysisistä sairauksista, riittävät lääketieteelliset tiedot sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja hoidon kannalta sekä riittävät tiedot ihmisen lisääntymisestä;
d) soveltuva, sairaalassa asianmukaisessa valvonnassa hankittu kliininen kokemus.
25 artikla
Erikoislääkärin koulutus
1. Lääketieteen erikoistumiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.
2. Lääketieteen erikoistumiskoulutuksen on käsitettävä teoreettista ja käytännöllistä opetusta, ja se suoritetaan yliopistollisessa laitoksessa tai sairaalassa tai tarvittaessa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten tätä tarkoitusta varten hyväksymässä terveydenhuollon yksikössä.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettujen lääketieteen erikoisalojen erikoistumiskoulutuksen vähimmäiskesto ei ole lyhyempi kuin mainitussa kohdassa määritetty kesto. Koulutus on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Siihen on kuuluttava erikoistumiskoulutukseen osallistuvan lääkärin henkilökohtainen osallistuminen kyseisiin palveluihin liittyviin toimiin ja tehtäviin.
3. Koulutus on suoritettava täysipäiväisenä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laitoksissa. Siihen on kuuluttava osallistuminen kaikkiin lääketieteellisiin tehtäviin sillä osastolla, jossa koulutus toteutetaan, päivystys mukaan luettuna, niin että erikoistuvan lääkärin ammatillinen toiminta muodostuu tästä käytännöllisestä ja teoreettisesta koulutuksesta koko työviikon ja koko vuoden ajan toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Näistä tehtävistä maksetaan asianmukainen palkka.
3 a. Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään osittaisia, tapauskohtaisesti sovellettavia vapautuksia osasta liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa lueteltua erikoislääkärin koulutusta, jos kyseinen osa koulutuksesta on jo suoritettu toisen liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa luetellun erikoistumiskoulutuksen yhteydessä, edellyttäen että ammattihenkilöllä on jo kyseinen ammattipätevyys jossain jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että myönnetty vapautus vastaa enintään puolta kyseisen erikoislääkärin koulutuksen vähimmäiskestosta.
Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tällaisia osittaisia vapautuksia koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä.
4. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että liitteessä V olevassa 5.1.1 kohdassa tarkoitetusta lääkärin peruskoulutuksesta annettu asiakirja on edellytyksenä erikoislääkärin koulutuksesta annettavan asiakirjan myöntämiselle.
5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettujen koulutusjaksojen vähimmäiskeston mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehityksen.
26 artikla
Lääketieteen erikoisalojen nimikkeet
Edellä 21 artiklassa tarkoitetut erikoislääkärin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat asiakirjoja, jotka liitteessä V olevassa 5.1.2 kohdassa lueteltujen toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antamina vastaavat kyseisen erikoisalan osalta nimikkeitä, jotka ovat käytössä eri jäsenvaltioissa ja jotka luetellaan liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa.
Jotta kansallisen lainsäädännön muutokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja tämän direktiivin ajantasaistamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti uusien, vähintään kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista yhteisten lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan.
27 artikla
Erikoislääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet
1. Vastaanottava jäsenvaltio voi edellyttää erikoislääkäreiltä, joiden osa-aikaista erikoistumiskoulutusta koskivat 20 päivänä kesäkuuta 1975 voimassa olleet lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ja joiden erikoistumiskoulutus alkoi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1983, että heidän muodollista pätevyyttään osoittavan asiakirjansa liitteenä on todistus siitä, että he ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet mainittua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.
2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava Espanjassa erikoislääkärin koulutuksesta niille lääkäreille annettu asiakirja, jotka ovat suorittaneet ennen 1 päivää tammikuuta 1995 erikoistumiskoulutuksen, joka ei vastaa 25 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jos tämän asiakirjan liitteenä on Espanjan toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että asianomainen on suorittanut hyväksytysti erityistä ammattipätevyyttä mittaavan kokeen, joka on järjestetty kuninkaan asetuksessa 1497/99 olevien laillistamista koskevien poikkeustoimenpiteiden mukaisesti ja jonka tarkoituksena on varmistaa, että asianomaisella on vastaavat tiedot ja taidot kuin niillä lääkäreillä, joilla on liitteessä V olevissa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa Espanjan osalta mainittu erikoislääkärin koulutuksesta annettu asiakirja.
2 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava Italiassa erikoislääkärin koulutuksesta sellaisille lääkäreille annetut, liitteessä V olevassa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa luetellut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet 31 päivän joulukuuta 1983 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1991 erikoistumiskoulutuksen, huolimatta siitä ettei koulutus täytä kaikkia 25 artiklassa säädettyjä koulutuksen vaatimuksia, jos asiakirjan liitteenä on Italian toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että asianomainen lääkäri on tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittanut erikoislääkärin ammattitoimintaa Italiassa kyseisellä erikoistumisalalla yhtäjaksoisesti vähintään seitsemän vuotta todistuksen antamista edeltäneiden kymmenen vuoden aikana.
3. Jokaisen jäsenvaltion, joka on kumonnut lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset liitteessä V olevissa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa tarkoitettujen erikoislääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen antamisesta ja toteuttanut saavutettuja oikeuksia koskevia toimenpiteitä omien kansalaistensa eduksi, on annettava muiden jäsenvaltioiden kansalaisille oikeus saada näistä toimenpiteistä koituva etu niiltä osin kuin nämä muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat on annettu ennen päivää, josta alkaen vastaanottava jäsenvaltio ei enää anna kyseisiä asianomaista erikoisalaa koskevia asiakirjoja.
Näiden säännösten kumoamispäivät luetellaan liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa.
28 artikla
Yleislääketieteen erityiskoulutus
1. Yleislääketieteen erityiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.
2. Yleislääketieteen erityiskoulutuksen, josta annetaan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ennen 1 päivää tammikuuta 2006, on kestettävä vähintään kaksi vuotta täysipäiväisenä koulutuksena. Jos muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja annetaan mainitun päivän jälkeen, koulutuksen keston on oltava vähintään kolme vuotta täysipäiväisenä koulutuksena.
Jos 24 artiklassa tarkoitettu koulutusohjelma käsittää käytännön koulutusta, jota annetaan hyväksytyssä sairaalassa, jossa on asianmukaiset yleislääkärin laitteet ja palvelut, tai osana hyväksyttyä yleislääkärin vastaanottoa tai hyväksytyssä laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä, tämän käytännön koulutuksen kesto voidaan sisällyttää, enintään yhden vuoden osalta, ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn koulutuksen kestoon, joka koskee 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen koulutuksesta annettuja asiakirjoja.
Toisessa alakohdassa tarkoitettu mahdollisuus koskee ainoastaan niitä jäsenvaltioita, joissa yleislääketieteen erityiskoulutuksen kesto oli kaksi vuotta 1 päivänä tammikuuta 2001.
3. Yleislääketieteen erityiskoulutuksen on oltava täysipäiväistä, ja sen on tapahduttava toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Sen on painotuttava enemmän käytäntöön kuin teoriaan.
Käytännön opetusta annetaan toisaalta vähintään kuuden kuukauden ajan hyväksytyssä sairaalassa tai klinikassa, jossa on asianmukaiset laitteet ja palvelut, ja toisaalta vähintään kuuden kuukauden ajan osana hyväksyttyä yleislääkärin vastaanottoa tai hyväksytyssä laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä.
Käytännön koulutus tapahtuu yhteydessä muihin yleislääkärintointa harjoittaviin terveydenhuollon laitoksiin tai yksiköihin. Käytännön koulutusta voidaan antaa korkeintaan kuuden kuukauden ajan muissa yleislääkärintointa harjoittavissa terveydenhuollon laitoksissa tai yksiköissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisessa alakohdassa mainittuja vähimmäisjaksoja.
Koulutuksen on sisällettävä harjoittelijan henkilökohtaista osallistumista niiden henkilöiden ammattitoimintaan ja tehtäviin, joiden kanssa hän työskentelee.
4. Jäsenvaltioiden on pidettävä jotakin liitteessä V olevassa 5.1.1 kohdassa tarkoitetuista lääkärin peruskoulutuksesta annetuista muodollista pätevyyttä osoittavista asiakirjoista edellytyksenä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta annettavan muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan myöntämiselle.
5. Jäsenvaltiot voivat antaa liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan lääkärille, joka ei ole suorittanut tässä artiklassa säädettyä koulutusta mutta jolla on jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka osoittaa hänen suorittaneen jonkin muun lisäkoulutusohjelman. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan vain, jos se on osoitus laadultaan samantasoisista tiedoista kuin tässä artiklassa säädetyn koulutuksen tuloksena saadut tiedot.
Jäsenvaltioiden on määriteltävä muun muassa, missä määrin hakijan jo suorittama lisäkoulutus ja hänen ammattikokemuksensa voidaan ottaa huomioon tässä artiklassa säädetyn koulutuksen sijasta.
Jäsenvaltiot voivat antaa liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan vain, jos hakijalla on vähintään kuuden kuukauden kokemus yleislääkärin tehtävistä 3 kohdan mukaisesti yleislääkärin vastaanotolla tai terveydenhuollon laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä.
29 artikla
Yleislääkärin ammattitoiminnan harjoittaminen
Jokaisen jäsenvaltion on asetettava edellytykseksi yleislääkärin ammatin harjoittamiselle kansallisen sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jollei saavutettuja oikeuksia koskevista säännöksistä muuta johdu.
Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen tämän edellytyksen täyttämisestä henkilöille, jotka parhaillaan suorittavat yleislääketieteen erityiskoulutusta.
30 artikla
Yleislääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet
1. Jokaisen jäsenvaltion on määriteltävä tunnustamansa saavutetut oikeudet. Jäsenvaltion on kuitenkin tunnustettava oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia kansallisen sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä ilman liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettua muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa kaikille niille lääkäreille, joilla on tällainen oikeus mainitussa kohdassa tarkoitettuna viiteajankohtana niiden lääkärin ammattiin sovellettavien säännösten nojalla, jotka antavat lääkärin peruskoulutuksen suorittaneelle oikeuden ryhtyä harjoittamaan lääkärin ammattitoimintaa, ja jotka ovat kyseisenä ajankohtana sijoittautuneet kyseisen jäsenvaltion alueelle 21 tai 23 artiklan säännösten edunsaajina.
Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä annettava lääkärille, jolla on ensimmäisen alakohdan nojalla saavutettuja oikeuksia, todistus siitä, että tällä on oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia kyseisen jäsenvaltion kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä ilman liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettua muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa.
2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut todistukset, jotka muut jäsenvaltiot ovat antaneet jäsenvaltioiden kansalaisille, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka oikeuttavat niiden haltijan harjoittamaan yleislääkärin ammattia sen kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä.
3 jakso
Yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat
31 artikla
Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutus
1. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava joko
a) jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai elimen antama todistus tai muu asiakirja vähintään 12 vuoden yleissivistävien opintojen suorittamisesta taikka todistus yliopistoon tai vastaavantasoiseksi tunnustettuun korkea-asteen oppilaitokseen pääsyyn oikeuttavan vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti; tai
b) jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai elimen antama todistus tai muu asiakirja vähintään 10 vuoden yleissivistävien opintojen suorittamisesta tai todistus hoitoalan ammatilliseen oppilaitokseen tai koulutusohjelmaan pääsyyn oikeuttavan vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti.
2. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen on oltava täysipäiväistä, ja sen on käsitettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.2.1 kohdassa oleva ohjelma.
Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.2.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.
Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
3. ►M9 Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään kolme vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 4 600 tuntia teoreettista ja kliinistä opetusta, josta teoreettisen opetuksen osuuden on oltava vähintään kolmasosa ja kliinisen opetuksen osuuden vähintään puolet koulutuksen vähimmäiskestosta. Jäsenvaltiot voivat myöntää osittaisia vapautuksia ammattihenkilöille, jotka ovat hankkineet osan koulutuksestaan vähintään vastaavantasoisessa koulutuksessa. ◄
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sairaanhoitajien koulutuksesta huolehtivat laitokset vastaavat teoreettisen ja kliinisen opetuksen yhteensovittamisesta koko opinto-ohjelman osalta.
4. Teoreettinen opetus määritellään siksi sairaanhoitajan koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskeleva hankkii 6 ja 7 kohdassa edellytetyt ammatilliset tiedot, taidot ja pätevyyden. Opetusta antavat hoitotyön opettajat ja muut pätevät henkilöt yliopistoissa, vastaavantasoisiksi tunnustetuissa korkea-asteen oppilaitoksissa tai hoitoalan ammatillisissa oppilaitoksissa taikka hoitoalan ammatillisissa koulutusohjelmissa.
5. Kliininen opetus määritellään siksi sairaanhoitajan koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskeleva oppii hoitoryhmän jäsenenä ja suorassa yhteydessä terveeseen tai sairaaseen henkilöön ja/tai yhteisöön suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan asianmukaisia yleissairaanhoidon tehtäviä hankkimiensa tietojen, taitojen ja pätevyyden perusteella. Sairaanhoitajaksi opiskelevan on opittava toimimaan sekä hoitoryhmän jäsenenä että hoitoryhmän johtajana, joka organisoi yleissairaanhoidon tehtäviä, myös henkilökohtaista ja pienryhmille annettavaa terveyskasvatusta hoitolaitoksessa tai muussa toimintayksikössä.
Tätä opetusta annetaan sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa sekä muissa toimintayksiköissä, ja siitä vastaavat opettavat sairaanhoitajat yhteistyössä muiden pätevien sairaanhoitajien kanssa ja näiden avustamina. Myös muuta pätevää henkilöstöä voidaan ottaa mukaan opetukseen.
Sairaanhoitajaksi opiskelevien on osallistuttava niihin kyseisten yksikköjen tehtäviin, jotka edistävät heidän koulutustaan, jolloin he voivat oppia ottamaan vastuun hoitotyöhön liittyvistä tehtävistä.
6. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:
a) laajat tiedot yleissairaanhoidon perustana olevista tieteenaloista, mukaan luettuina riittävät tiedot terveen ja sairaan ihmisen rakenteesta, fysiologiasta ja käyttäytymisestä sekä ihmisen terveydentilan ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön välisestä yhteydestä;
b) tietous ammatin luonteesta ja ammattietiikasta sekä terveyden- ja sairaanhoidon yleisperiaatteista;
c) riittävä kliininen kokemus; tällainen koulutuksellisen arvon mukaan valittava kokemus on hankittava ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan valvonnassa ja sellaisissa yksiköissä, joissa on riittävästi ammattihenkilöstöä ja asianmukaiset apuvälineet potilashoitoa varten;
d) kyky osallistua hoitohenkilökunnan käytännön koulutukseen ja kokemus työskentelystä tällaisen henkilökunnan kanssa;
e) kokemus työskentelystä yhdessä muissa terveysalan ammateissa toimivien kanssa.
7. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollisen pätevyyden on oltava osoitus siitä, että asianomaisella ammattihenkilöllä on valmiudet soveltaa ainakin seuraavia pätevyyksiä riippumatta siitä, onko koulutus suoritettu yliopistoissa, vastaavantasoiseksi tunnustetuissa korkea-asteen oppilaitoksissa vai hoitoalan ammatillisissa oppilaitoksissa tai koulutusohjelmissa:
a) pätevyys määrittää itsenäisesti tarpeelliset hoitotoimenpiteet ajantasaista teoreettista ja kliinistä tietoa käyttäen sekä suunnitella, organisoida ja toteuttaa hoitotoimenpiteitä potilashoidon yhteydessä 6 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisten hankittujen tietojen ja taitojen perusteella;
b) pätevyys työskennellä tehokkaasti yhdessä muiden terveysalan toimijoiden kanssa, mukaan lukien osallistuminen hoitohenkilökunnan käytännön koulutukseen, 6 kohdan d ja e alakohdan mukaisten hankittujen tietojen ja taitojen perusteella;
c) pätevyys rohkaista henkilöitä, perheitä ja ryhmiä terveellisiin elintapoihin ja itsensä hoitamiseen 6 kohdan a ja b alakohdan mukaisten hankittujen tietojen ja taitojen perusteella;
d) pätevyys aloittaa itsenäisesti välittömät pelastustoimet sekä toteuttaa toimenpiteitä kriisi- ja katastrofitilanteissa;
e) pätevyys antaa itsenäisesti neuvoja, tietoja ja tukea hoitoa tarvitseville henkilöille ja heidän läheisilleen;
f) pätevyys varmistaa itsenäisesti sairaanhoidon laatu ja arviointi;
g) pätevyys toteuttaa kattavaa ammatillista viestintää ja tehdä yhteistyötä muissa terveysalan ammateissa toimivien kanssa;
h) pätevyys analysoida hoidon laatua parantaakseen omaa työsuoritustaan yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana.
32 artikla
Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoiminnan harjoittaminen
Tässä direktiivissä tarkoitetaan ”yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoiminnalla” toimintaa, jota harjoitetaan liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa olevilla ammattinimikkeillä.
33 artikla
Yleissairaanhoidosta vastaavia sairaanhoitajia koskevat saavutetut oikeudet
1. Jos saavutettuja oikeuksia koskevat yleiset säännöt ovat sovellettavissa yleissairaanhoidosta vastaaviin sairaanhoitajiin, 23 artiklassa tarkoitetun toiminnan on ollut käsitettävä täysi vastuu potilaalle tehtävien hoitotoimenpiteiden suunnittelusta, organisoinnista ja toteuttamisesta.
▼M9 —————
3. Jäsenvaltioiden on tunnustettava sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka:
a) on annettu Puolassa sellaisille sairaanhoitajille, jotka ovat saaneet päätöksen ennen 1 päivää toukokuuta 2004 koulutuksen, joka ei vastaa 31 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia; ja
b) josta on osoituksena sellaisen erityistäydennysohjelman perusteella saatu sairaanhoitajan tutkintotodistus, jota tarkoitetaan
i) sairaanhoitajan ja kätilön ammateista annetun lain muuttamisesta ja eräistä muista oikeustoimista 20 päivänä huhtikuuta 2004 annetun lain 11 pykälässä (Puolan tasavallan virallinen lehti N:o 92, 2004, s. 885 ja N:o 176, 2007, s. 1237) ja keskiasteen todistuksen saaneiden (päättökoe – tutkinto) sairaanhoitajan tai kätilön ammattiin valmistavasta lääketieteen alan lukiosta tai ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneiden sairaanhoitajien ja kätilöiden opintoja koskevista yksityiskohtaisista edellytyksistä 11 päivänä toukokuuta 2004 annetussa terveysministerin asetuksessa (Puolan tasavallan virallinen lehti N:o 110, 2004, s. 1170 ja N:o 65, 2010, s. 420); tai
ii) sairaanhoitajan ja kätilön ammateista 15 päivänä heinäkuuta 2011 annetun lain 52.3 pykälän 2 momentissa (Puolan tasavallan virallinen lehti N:o 174, 2011, s. 1039) ja keskiasteen todistuksen saaneiden (päättökoe – tutkinto) sairaanhoitajan tai kätilön ammattiin valmistavasta keskiasteen tai keskiasteen jälkeisestä lääketieteen alan oppilaitoksesta valmistuneiden sairaanhoitajien ja kätilöiden korkea-asteen kursseja koskevista edellytyksistä 14 päivänä kesäkuuta 2012 annetulla terveysministerin asetuksessa (Puolan tasavallan virallinen lehti, 2012, s. 770),
jolloin tavoitteena on tarkistaa, että kyseisellä sairaanhoitajalla on sellaiset sairaanhoitajan pätevyyteen verrattavissa olevat tiedot ja pätevyys, jotka Puolan osalta on lueteltu liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa.
33 a artikla
Romanian yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan tutkinnon osalta sovelletaan ainoastaan seuraavia saavutettuja oikeuksia koskevia säännöksiä:
Kun on kyse jäsenvaltion kansalaisista, jotka ovat suorittaneet Romaniassa yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen, joka ei vastaa 31 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jäsenvaltioiden on tunnustettava jäljempänä mainitut yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat riittäväksi näytöksi, edellyttäen että asiakirjan liitteenä on todistus siitä, että asianomainen jäsenvaltion kansalainen on todistuksen antamispäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittanut Romaniassa yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoimintaa, johon on kuulunut täysi vastuu potilashoidon suunnittelusta, organisoinnista ja toteuttamisesta:
a) Certificat de competențe profesionale de asistent medical generalist ennen 1 päivää tammikuuta 2007 alkaneesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta școală postliceală -oppilaitoksessa;
b) Diplomă de absolvire de asistent medical generalist ennen 1 päivää lokakuuta 2003 alkaneesta lyhytkestoisesta korkea-asteen koulutuksesta;
c) Diplomă de licență de asistent medical generalist ennen 1 päivää lokakuuta 2003 alkaneesta pitkäkestoisesta korkea-asteen koulutuksesta.
4 jakso
Hammaslääkärit
34 artikla
Hammaslääkärin peruskoulutus
1. Hammaslääkärin peruskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.
2. Hammaslääkärin peruskoulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 5 000 tuntia täysipäiväistä teoreettista ja käytännön opetusta, joka kattaa vähintään liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa olevan ohjelman ja jota annetaan yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustettua koulutusta antavassa korkea-asteen oppilaitoksessa tai yliopiston valvonnassa.
Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.
Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
3. Hammaslääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:
a) riittävät tiedot hammaslääketieteen perustana olevista tieteenaloista ja hyvät tiedot tieteellisistä menetelmistä, biologisten toimintojen määrittämisen periaatteet, tieteellisesti todistettujen asioiden arviointi ja tietojen analysointi mukaan luettuina;
b) riittävät tiedot terveen ja sairaan ihmisen rakenteesta, elintoiminnoista ja käyttäytymisestä sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta ihmisen terveydentilaan, sikäli kuin nämä tekijät liittyvät hammaslääketieteeseen;
c) riittävät tiedot sekä terveiden että sairaiden hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten rakenteesta ja toiminnoista sekä niiden yhteydestä potilaan yleiseen terveydentilaan ja fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin;
d) kliinisiä oppiaineita ja menetelmiä koskevat riittävät tiedot, joiden pohjalta hammaslääkärillä on selkeä käsitys hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksista, vaurioista ja sairauksista sekä hammaslääketieteellisestä ennaltaehkäisystä, diagnosoinnista ja hoidosta;
e) soveltuva, asianmukaisessa valvonnassa hankittu kliininen kokemus.
Hammaslääkärin koulutuksen on annettava hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon liittyvien tehtävien hoitamiseen tarvittavat taidot.
35 artikla
Hammaslääkärin erikoistumiskoulutus
1. Hammaslääkärin erikoistumiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 34 artiklassa tarkoitetun hammaslääkärin peruskoulutuksen tai että hänellä on 23 ja 37 artiklassa tarkoitetut asiakirjat.
2. Hammaslääkärin erikoistumiskoulutuksen on käsitettävä teoreettisia ja käytännön opintoja, jotka suoritetaan yliopistollisessa laitoksessa, hoito-, opetus- ja tutkimuskeskuksessa tai, milloin se on tarkoituksenmukaista, toimivaltaisten viranomaisten tai toimielinten tätä tarkoitusta varten hyväksymässä terveydenhuollon laitoksessa.
Hammaslääkärin täysipäiväisen erikoistumiskoulutuksen on kestettävä vähintään kolme vuotta, ja se on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Siihen on sisällyttävä erikoistumisopintoja suorittavan hammaslääkärin henkilökohtainen osallistuminen asianomaisten laitosten toimintaan ja tehtäviin.
▼M9 —————
3. Jäsenvaltioiden on asetettava hammaslääkärin erikoistumiskoulutusta osoittavan asiakirjan antamisen ehdoksi, että henkilöllä on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu hammaslääkärin peruskoulutusta osoittava asiakirja.
4. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitetun koulutuksen vähimmäiskeston mukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen.
5. Jotta kansallisen lainsäädännön muutokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja tämän direktiivin ajantasaistamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti uusien, vähintään kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista yhteisten hammaslääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.3.3 kohtaan.
36 artikla
Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittaminen
1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan ”hammaslääkärin ammattitoiminnalla” toimintaa, joka on määritelty 3 kohdassa ja jota harjoitetaan liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa luetelluilla ammattinimikkeillä.
2. Hammaslääkärin ammatin on perustuttava 34 artiklassa tarkoitettuun hammaslääketieteelliseen koulutukseen ja muodostettava oma, yleislääkärin ja erikoislääkärin ammatista erillinen ammattinsa. Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilöllä on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Tällaisen muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan haltijoihin rinnastetaan henkilöt, joita 23 tai 37 artikla koskee.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkäreillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan yleisesti toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettuina viiteajankohtina voimassa olevia ammattiin sovellettavia säännöksiä ja määräyksiä sekä ammattietiikkaan liittyviä sääntöjä noudattaen.
37 artikla
Hammaslääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet
1. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava, hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamiseksi liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa luetelluilla nimikkeillä, lääkärin muodollisesta pätevyydestä ►M1 Italiassa, Espanjassa, Itävallassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Romaniassa ◄ sellaisille henkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet lääkärikoulutuksensa viimeistään mainitussa liitteessä kyseisen jäsenvaltion osalta ilmoitettuna viiteajankohtana, kun näiden asiakirjojen liitteenä on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.
Tästä todistuksesta on ilmettävä, että seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät:
a) asianomaiset henkilöt ovat kyseisessä jäsenvaltiossa tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti harjoittaneet 36 artiklassa tarkoitettua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana;
b) asianomaisilla henkilöillä on oikeus harjoittaa mainittua toimintaa samoin edellytyksin kuin liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa kyseisen jäsenvaltion osalta mainittujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijoilla.
Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta kolmivuotisesta ammatinharjoittamisesta ovat vapautettuja henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset todistavat 34 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaaviksi.
Tšekin ja Slovakian osalta entisessä Tšekkoslovakiassa saadut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat on tunnustettava saman tasoisina kuin Tšekin ja Slovakian muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ja edellä olevissa alakohdissa säädetyin edellytyksin.
2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava lääkärin muodollisesta pätevyydestä Italiassa niille henkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 28 päivän tammikuuta 1980 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1984, kun näiden asiakirjojen liitteenä on Italian toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.
Tästä todistuksesta on ilmettävä, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:
a) asianomaiset henkilöt ovat suorittaneet hyväksytysti erityisen soveltuvuuskokeen, jonka Italian toimivaltaiset viranomaiset ovat järjestäneet sen varmistamiseksi, että asianomaisilla on vastaavantasoiset tiedot ja taidot kuin liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa Italian osalta mainittujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijoilla;
b) asianomaiset henkilöt ovat Italiassa tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti harjoittaneet 36 artiklassa tarkoitettua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana;
c) asianomaisilla henkilöillä on oikeus harjoittaa tai he harjoittavat tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti ja samoin edellytyksin 36 artiklassa tarkoitettua toimintaa kuin liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa Italian osalta mainittujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijat.
Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta soveltuvuuskokeesta ovat vapautettuja henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka toimivaltaiset viranomaiset todistavat 34 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaaviksi.
Henkilöitä, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 31 päivän joulukuuta 1984 jälkeen, on kohdeltava samalla tavoin kuin edellä tarkoitettuja henkilöitä edellyttäen, että edellä mainitut kolmen vuoden opinnot on aloitettu ennen 31 päivää joulukuuta 1994.
3. Jäsenvaltioiden on tunnustettava hammaslääkäreiden muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat 21 artiklan nojalla tapauksissa, joissa hakijat ovat aloittaneet koulutuksensa viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016.
4. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava lääkärin muodollisesta pätevyydestä Espanjassa sellaisille ammattihenkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 1 päivän tammikuuta 1986 ja 31 päivän joulukuuta 1997 välillä, kun asiakirjan liitteenä on Espanjan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.
Todistuksessa on vahvistettava seuraavien edellytysten täyttyminen:
a) asianomainen ammattihenkilö on suorittanut hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka Espanjan toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet todistuksella 34 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaavaksi;
b) asianomainen ammattihenkilö on tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti harjoittanut Espanjassa 36 artiklassa tarkoitettua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana;
c) asianomaisella ammattihenkilöllä on oikeus harjoittaa tai hän harjoittaa 36 artiklassa tarkoitettua toimintaa tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti ja samoin edellytyksin kuin liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa Espanjan osalta mainittujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijat.
5 jakso
Eläinlääkärit
38 artikla
Eläinlääkärin koulutus
1. Eläinlääkärin koulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännön opetusta, jonka määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, joka annetaan yliopistossa tai vastaavantasoiseksi tunnustettua koulutusta antavassa korkea-asteen oppilaitoksessa taikka yliopiston valvonnassa ja joka kattaa vähintään liitteessä V olevassa 5.4.1 kohdassa olevan ohjelman.
Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.4.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.
Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
2. Eläinlääkärin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.
3. Eläinlääkärin koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:
a) riittävät tiedot eläinlääkärin toiminnan perustana olevista tieteenaloista ja kyseistä toimintaa koskevasta unionin oikeudesta;
b) riittävät tiedot eläinten rakenteesta, elintoiminnoista, käyttäytymisestä ja fysiologisista tarpeista sekä eläinten hoidossa ja ruokinnassa sekä hyvinvoinnin, lisääntymisen ja yleensä hygienian varmistamisessa tarvittavat taidot ja pätevyys;
c) kliiniset, epidemiologiset ja analyyttiset taidot ja pätevyys, joita vaaditaan eläintautien ehkäisemiseksi, diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi yhden eläimen tai eläinryhmän kohdalla, mukaan lukien nukutus, aseptinen kirurgia ja kivuton lopetus, sekä erityistiedot taudeista, jotka voivat tarttua ihmisiin;
d) riittävät tiedot, taidot ja pätevyys ennalta ehkäisevästä lääketieteestä, mukaan lukien tiedusteluihin ja todistusten antamiseen liittyvät valmiudet;
e) riittävät tiedot hygieniasta ja teknologiasta, joka liittyy rehujen tai ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten elintarvikkeiden tuotantoon, valmistukseen ja jakeluun, sekä tarvittavat taidot ja pätevyys asiaan liittyvien hyvien käytäntöjen ymmärtämiseksi ja selittämiseksi;
f) tiedot, taidot ja pätevyys, joita tarvitaan eläinlääkintätuotteiden vastuullisessa ja harkitussa käytössä eläinten hoitamiseksi sekä elintarvikeketjun turvallisuuden ja ympäristön suojelun varmistamiseksi.
39 artikla
Eläinlääkäreitä koskevat saavutetut etuudet
Jäsenvaltioiden on tunnustettava eläinlääkärin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka on annettu Virossa jäsenvaltioiden kansalaisille ennen 1 päivää toukokuuta 2004 tai jonka edellyttämä koulutus on alkanut Virossa ennen 1 päivää toukokuuta 2004, jos asiakirjan liitteenä on todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa Virossa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden seitsemän vuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 4 kohdan soveltamista.
6 jakso
Kätilöt
40 artikla
Kätilön koulutus
1. Kätilön koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään yksi seuraavista koulutusohjelmista:
a) täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, johon kuuluu vähintään kolmen vuoden teoreettiset ja käytännölliset opinnot (linja I) ja joka käsittää vähintään liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa olevan ohjelman;
b) täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, joka kestää 18 kuukautta (linja II) ja käsittää vähintään liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa olevan ohjelman siltä osin, mikä ei ole kuulunut yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen yhteydessä annettuun vastaavaan opetukseen.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kätilökoulutusta antava oppilaitos vastaa teorian ja käytännön yhteensovittamisesta koko koulutusohjelman ajan.
Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.
Kolmannessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
2. Kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
a) hakija on linjan I tapauksessa suorittanut vähintään 12 vuoden yleissivistävät kouluopinnot tai hänellä on kätilön koulutukseen pääsyyn oikeuttava todistus vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti;
b) hakijalla on linjan II tapauksessa liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.
3. Kätilön koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:
a) yksityiskohtaiset tiedot kätilötyön perustana olevista tieteenaloista, erityisesti äitiyshuollosta, synnytys- ja naistentautiopista;
b) riittävät tiedot kätilön ammattietiikasta ja ammatin harjoittamista koskevasta lainsäädännöstä;
c) riittävät synnytysoppia ja vastasyntyneitä koskevat yleiset lääketieteelliset tiedot (biologiset toiminnot, anatomia ja fysiologia) ja farmakologian tiedot sekä tiedot ihmisen terveydentilan ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön välisestä yhteydestä ja käyttäytymisestä;
d) riittävä kliininen kokemus, joka on hankittu hyväksytyissä laitoksissa ja jonka ansiosta kätilö kykenee itsenäisesti ja omalla vastuullaan tarvittavassa määrin ja patologisia tiloja lukuun ottamatta huolehtimaan raskaudenaikaisesta hoidosta, hoitamaan synnytyksen ja sen jatkotoimet hyväksytyissä laitoksissa, valvomaan synnytystä, postnataalista hoitoa ja vastasyntyneen elvytystä lääkärin apua odotettaessa;
e) riittävä käsitys hoitohenkilökunnan koulutuksesta ja riittävä kokemus työskentelystä tällaisen henkilökunnan kanssa.
41 artikla
Kätilön muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamista koskevat edellytykset
1. Liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava automaattisesti 21 artiklan nojalla, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:
a) täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään kolme vuotta, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, koulutukseen on sisältynyt vähintään 4 600 tuntia teoreettista ja käytännön opetusta ja vähintään kolmasosa vähimmäiskestosta on ollut kliinistä opetusta;
b) täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään kaksi vuotta ja vähintään 3 600 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
c) täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään 18 kuukautta ja vähintään 3 000 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ja sen jälkeen on vuoden ajan harjoitettu ammattiin liittyviä tehtäviä, mistä on annettu todistus 2 kohdan mukaisesti.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen antavat kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset. Todistuksella on osoitettava, että sen haltija on kätilön muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan saatuaan harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan.
42 artikla
Kätilön ammattitoiminnan harjoittaminen
1. Tämän jakson säännöksiä on sovellettava kätilöntoimeen, sellaisena kuin kukin jäsenvaltio sen määrittelee — tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista — ja jota harjoittavat henkilöt, joilla on jokin liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa luetelluista ammattinimikkeistä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kätilöillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään seuraavia toimintoja:
a) antaa luotettavaa perhesuunnittelutietoa ja -neuvontaa;
b) todeta raskaus ja seurata normaalia raskautta, tehdä tutkimuksia, jotka ovat tarpeen normaalin raskauden seuraamiseksi;
c) määrätä tai suositella tutkimuksia, jotka ovat tarpeen riskiraskauksien toteamiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;
d) toteuttaa vanhempien valmennusohjelmia ja antaa kattavaa synnytysvalmennusta, johon kuuluu hygienia- ja ravintoneuvontaa;
e) hoitaa ja avustaa äitiä synnytyksen aikana ja seurata sikiön tilaa kohdussa asianmukaisia kliinisiä ja teknisiä apuvälineitä käyttäen;
f) hoitaa normaaleja alatiesynnytyksiä, mukaan luettuina välilihan leikkauksen tekeminen tarvittaessa ja perätilasynnytyksen hoitaminen hätätapauksissa;
g) havaita äidissä tai lapsessa tavallisesta poikkeavat vaaran merkit, jotka vaativat lääkärin hoitoa, ja avustaa lääkäriä tarvittaessa, sekä hoitaa välttämättömät hätätapaukset, jos lääkäriä ei ole saatavilla, erityisesti irrottaa istukka käsin ja mahdollisesti sen jälkeen tutkia kohtu käsin;
h) tutkia vastasyntynyt ja hoitaa häntä; ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin ja aloittaa tarvittaessa elvytys välittömästi;
i) hoitaa äitiä ja seurata hänen toipumistaan synnytyksen jälkeisenä aikana ja antaa hänelle kaikki lapsen hoitoon liittyvät tarpeelliset neuvot, jotta äiti pystyisi huolehtimaan siitä, että vastasyntynyt saa mahdollisimman hyvät kehitysmahdollisuudet;
j) antaa lääkärin määräämä hoito;
k) laatia tarvittavat potilasasiakirjat.
43 artikla
Kätilöitä koskevat saavutetut oikeudet
1. Jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi sellaiset jäsenvaltioiden kansalaisille jäsenvaltioissa ennen liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettua viiteajankohtaa annetut kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, joiden liitteenä on todistus, joka osoittaa kyseisten kansalaisten harjoittaneen kyseistä toimintaa tosiasiallisesti ja luvallisesti yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, jos nämä kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat täyttävät kaikki 40 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset mutta ne on 41 artiklan mukaan tunnustettava vain, jos niiden liitteenä on todistus mainitun 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä.
1 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava automaattisesti kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jos hakijan koulutus alkoi ennen 18 päivää tammikuuta 2016 ja sen pääsyvaatimuksena olivat kymmenen vuoden yleissivistävät opinnot tai vastaavan tasoinen oppimäärä linjan I tapauksessa tai yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen suorittaminen, josta on osoituksena liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, ennen kätilökoulutuksen aloittamista linjan II tapauksessa.
2. Edellä 1 kohdan säännöksiä on sovellettava jäsenvaltioiden kansalaisiin, joiden muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat osoitus kätilön koulutuksesta, joka on saatu entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella ja joka täyttää kaikki 40 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset, mutta koulutuksen vähimmäisvaatimukset on tunnustettava 41 artiklan nojalla vain, jos niiden liitteenä on todistus mainitun 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä ja jos siinä on osoitus koulutuksesta, joka on aloitettu ennen 3 päivää lokakuuta 1990.
▼M9 —————
4. Jäsenvaltioiden on tunnustettava sellaiset kätilöille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka
a) on annettu Puolassa kätilöille, jotka ovat saaneet päätökseen ennen 1 päivää toukokuuta 2004 koulutuksen, joka ei vastaa 40 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, ja
b) josta on osoituksena sellaisen erityistäydennysohjelman perusteella saatu bachelor-tutkintotodistus, jota tarkoitetaan
i) sairaanhoitajan ja kätilön ammateista annetun lain muuttamisesta ja eräistä muista oikeustoimista 20 päivänä huhtikuuta 2004 annetun lain 11 pykälässä (Puolan tasavallan virallinen lehti N:o 92, 2004, s. 885 ja N:o 176, 2007, s. 1237) ja keskiasteen todistuksen saaneiden (päättökoe – tutkinto) sairaanhoitajan tai kätilön ammattiin valmistavasta lääketieteen alan lukiosta tai ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneiden sairaanhoitajien ja kätilöiden opintoja koskevista yksityiskohtaisista edellytyksistä 11 päivänä toukokuuta 2004 annetussa terveysministerin asetuksessa (Puolan tasavallan virallinen lehti N:o 110, 2004, s. 1170 ja N:o 65, 2010, s. 420); tai
ii) sairaanhoitajan ja kätilön ammateista 15 päivänä heinäkuuta 2011 annetun lain 53.3 pykälän 2 momentissa (Puolan tasavallan virallinen lehti N:o 174, 2011, s. 1039) ja keskiasteen todistuksen saaneiden (päättökoe – tutkinto) sairaanhoitajan tai kätilön ammattiin valmistavasta keskiasteen tai keskiasteen jälkeisestä lääketieteen alan oppilaitoksesta valmistuneiden sairaanhoitajien ja kätilöiden korkea-asteen kursseja koskevista edellytyksistä 14 päivänä kesäkuuta 2012 annetulla terveysministerin asetuksessa (Puolan tasavallan virallinen lehti, 2012, s. 770),
jolloin tavoitteena on tarkistaa, että kyseisellä kätilöllä on sellaiset kätilön pätevyyteen verrattavissa olevat tiedot ja pätevyys, jotka Puolan osalta on lueteltu liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa.
43 a artikla
Romanian kätilöiden tutkintojen osalta sovelletaan ainoastaan seuraavia saavutettuja oikeuksia koskevia säännöksiä:
Jäsenvaltiot tunnustavat obstetriikan ja gynekologian alalla riittäväksi todisteeksi jäsenvaltioiden kansalaisilta kätilön (asistent medical obstetrică-ginecologie) ammatissa toimimiseen ne muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka Romania on antanut ennen liittymispäivää mutta joiden osalta opinnot eivät vastaa 40 artiklassa esitettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jos niiden liitteenä on todistus, joka osoittaa, että nämä jäsenvaltioiden kansalaiset ovat toimineet Romaniassa kätilön ammatissa tosiasiallisesti ja luvallisesti vähintään viisi peräkkäistä vuotta todistuksen antamispäivää edeltävien seitsemän vuoden aikana.
43 b artikla
Kätilöitä koskevia saavutettuja oikeuksia ei sovelleta seuraaviin ammattipätevyyksiin, jotka on saatu Kroatiassa ennen 1 päivää heinäkuuta 2013: viša medicinska sestra ginekološko- opstetričkog smjera (gynekologiaan ja synnytysoppiin erikoistunut ylisairaanhoitaja), medicinska sestra ginekološko-opstetričkog smjera (gynekologiaan ja synnytysoppiin erikoistunut sairaanhoitaja), viša medicinska sestra primaljskog smjera (kätilön tutkinnon suorittanut ylisairaanhoitaja), medicinska sestra primaljskog smjera (kätilön tutkinnon suorittanut sairaanhoitaja), ginekološko-opstetrička primalja (gynekologiaan ja synnytysoppiin erikoistunut kätilö) ja primalja (kätilö).
7 jakso
Proviisorit
44 artikla
Proviisorin koulutus
1. Proviisorin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.
2. Proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan on oltava osoitus vähintään viiden vuoden opinnoista, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä ja joihin on sisällyttävä vähintään
a) neljä vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännön opetusta yliopistossa tai vastaavantasoiseksi tunnustetussa korkea-asteen oppilaitoksessa taikka yliopiston valvonnassa;
b) teoreettisen ja käytännön opetuksen aikana tai sen päätteeksi kuuden kuukauden harjoittelu yleisölle avoimessa apteekissa tai sairaalassa kyseisen sairaalan farmaseuttisen osaston valvonnassa.
Tässä kohdassa tarkoitetun koulutuksen on katettava vähintään liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa oleva ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, farmakologisten käytäntöjen kehitys mukaan lukien.
Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
3. Proviisorin koulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:
a) riittävät tiedot lääkkeistä ja lääkkeiden valmistuksessa käytettävistä aineista;
b) riittävät tiedot farmaseuttisesta teknologiasta sekä lääkevalmisteiden fysikaalisesta, kemiallisesta, biologisesta ja mikrobiologisesta testauksesta;
c) riittävät tiedot lääkkeiden metaboliasta ja vaikutuksista sekä myrkyllisten aineiden vaikutuksista ja lääkkeiden käytöstä;
d) riittävät tiedot, joiden perusteella proviisori voi arvioida lääkkeitä koskevaa tieteellistä tietoa asianmukaisen informaation jakamiseksi;
e) riittävät tiedot apteekin hoitamiseen liittyvistä oikeudellisista ja muista vaatimuksista.
45 artikla
Proviisorin ammattitoiminnan harjoittaminen
1. Tässä direktiivissä ”proviisorin toiminnalla” tarkoitetaan toimintaa, johon ryhtymiseksi ja jonka harjoittamiseksi on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa asetettu ammattipätevyyttä koskevia vaatimuksia ja jota voivat ryhtyä harjoittamaan liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijat.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattihenkilöllä, jolla on 44 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttävä, yliopistollista tai vastaavantasoiseksi tunnustettua farmasia-alan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, on oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään seuraavia toimintoja kuitenkin niin, että häneltä voidaan tarvittaessa vaatia täydentävää ammattikokemusta:
a) lääkkeiden lääkemuodon valmistus;
b) lääkkeiden valmistus ja testaus;
c) lääkkeiden testaus siihen tarkoitetussa testauslaboratoriossa;
d) lääkkeiden varastointi, säilytys ja jakelu tukkukauppavaiheessa;
e) turvallisten, vaikuttavien ja laatuvaatimukset täyttävien lääkkeiden hankinta, valmistus, testaus, varastointi, jakelu ja toimittaminen yleisölle avoimissa apteekeissa;
f) turvallisten, vaikuttavien ja laatuvaatimukset täyttävien lääkkeiden valmistus, testaus, varastointi ja toimittaminen sairaaloissa;
g) lääkkeitä ja niiden asianmukaista käyttöä koskevien tietojen ja neuvojen antaminen;
h) lääkkeiden haittavaikutusten ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille;
i) potilaiden henkilökohtainen tukeminen lääkehoidon toteutuksessa;
j) osallistuminen paikallisiin tai kansallisiin kansanterveyskampanjoihin.
3. Jos jäsenvaltiossa vaaditaan, että proviisorin toiminnan harjoittamisen aloittamista tai harjoittamista varten on liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan lisäksi oltava täydentävä ammattikokemus, tällaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että henkilö on hoitanut mainittuja tehtäviä samanpituisen ajan kotijäsenvaltiossa.
4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettua tunnustamista ei sovelleta Luxemburgin suurherttuakunnan vaatimaan kaksivuotiseen ammattikokemukseen, joka vaaditaan valtion toimiluvan myöntämiseksi yleisöä palvelevalle apteekille.
5. Jos jäsenvaltiossa oli 16 päivänä syyskuuta 1985 käytössä kokeeseen perustuva kilpailumenettely, jonka perusteella valitaan 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen haltijoiden joukosta jäsenvaltion maantieteellisen apteekkijakauman mukaan perustettavien uusien apteekkien hoitajat, tällainen jäsenvaltio voi 1 kohdasta poiketen säilyttää kilpailumenettelyn ja velvoittaa jäsenvaltioiden kansalaiset, joilla on liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettu proviisorin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja tai joita koskevat 23 artiklan säännökset, ottamaan osaa tällaiseen kilpailuun.
8 jakso
Arkkitehdit
46 artikla
Arkkitehdin koulutus
1. Arkkitehdin koulutukseen on kuuluttava
a) yhteensä vähintään viisi vuotta täysipäiväisiä opintoja yliopistossa tai vastaavantasoisessa oppilaitoksessa ja yliopistotasoisen kokeen suorittaminen hyväksytysti opintojen päätteeksi; tai
b) vähintään neljä vuotta täysipäiväisiä opintoja yliopistossa tai vastaavantasoisessa oppilaitoksessa ja yliopistotasoisen kokeen suorittaminen hyväksytysti opintojen päätteeksi sekä todistus kahden vuoden ammatillisen harjoittelun suorittamisesta 4 kohdan mukaisesti.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa opinnoissa on keskityttävä pääasiassa arkkitehtuurin alaan. Opintoihin on sisällyttävä tasapuolisesti sekä teoreettista että käytännön arkkitehtuurikoulutusta ja niissä on varmistettava vähintään seuraavien tietojen, taitojen ja pätevyyden hankkiminen:
a) kyky esteettiset ja tekniset vaatimukset täyttävään arkkitehtoniseen suunnitteluun;
b) riittävä perehtyneisyys arkkitehtuurin historiaan ja teorioihin sekä sille läheisiin taiteisiin, tekniikkaan ja humanistisiin tieteisiin;
c) perehtyneisyys kuvataiteeseen arkkitehtonisen suunnittelun laatuun vaikuttavana tekijänä;
d) riittävä perehtyneisyys kaupunkiarkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun ja suunnitteluprosessin edellyttämään osaamiseen;
e) kyky ymmärtää ihmisten ja rakennusten sekä rakennusten ja niiden ympäristön välisiä suhteita ja tarvetta suhteuttaa rakennukset ja niiden väliset alueet ihmisen tarpeisiin ja mittakaavaan;
f) kyky ymmärtää arkkitehdin ammattikuva ja hänen tehtävänsä yhteiskunnassa, etenkin yhteiskunnalliset tekijät huomioivien hankesuunnitelmien laatimiseksi;
g) kyky ymmärtää hankesuunnitelman laadinnassa tarvittavan tutkimus- ja valmistelutyön menetelmiä;
h) kyky ymmärtää rakennesuunnittelua sekä rakennussuunnitteluun liittyviä rakentamisen ja insinöörisuunnittelun ongelmia;
i) riittävä perehtyneisyys rakennusten fysikaalisiin ongelmiin, teknologiaan ja toimintaan miellyttävien ja säältä suojaavien sisätilojen luomiseksi kestävän kehityksen mukaisesti;
j) riittävä suunnittelutaito rakennuksen käyttäjien vaatimusten täyttämiseksi kustannustekijöiden ja rakennusmääräysten asettamissa rajoissa;
k) riittävä perehtyneisyys toimialoihin, järjestöihin, säännöksiin ja menettelyihin, jotka liittyvät rakennussuunnitelmien toteuttamiseen ja hankkeiden sovittamiseen kokonaissuunnitteluun.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen korkeakouluopintojen määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä.
4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ammatillinen harjoittelu on suoritettava vasta, kun on saatu päätökseen kolmen ensimmäisen vuoden opinnot. Vähintään yhden harjoitteluvuoden on perustuttava 2 kohdassa tarkoitettujen opintojen aikana hankittuihin tietoihin, taitoihin ja pätevyyteen. Tämän vuoksi ammatillinen harjoittelu on suoritettava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän henkilön tai elimen valvonnassa. Valvottu harjoittelu voidaan suorittaa missä tahansa maassa. Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi ammatillisen harjoittelun.
47 artikla
Poikkeukset arkkitehdin koulutusta koskeviin vaatimuksiin
Poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään, 21 artiklan vaatimukset täyttävänä on pidettävä myös yhteiskunnallisen uudistusohjelman osana tai korkea-asteen oppilaitoksessa osa-aikaisesti suoritettuja opintoja, jotka täyttävät 46 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset ja joista on osoituksena arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston valvonnassa vähintään seitsemän vuoden ajan arkkitehtuurin alalla työskennelleen ammattihenkilön hyväksytysti suorittama koe arkkitehtuurin alalla. Kokeen on oltava yliopistotasoinen ja vastattava tasoltaan 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua päättökoetta.
48 artikla
Arkkitehdin ammattitoiminnan harjoittaminen
1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan arkkitehdin ammattitoiminnalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen tavanomaisesti harjoitettavaa toimintaa.
2. Jäsenvaltion kansalaisen, jolla on oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä sellaisen lain nojalla, jolla jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan valtuudet myöntää tämä nimike arkkitehtuurin alalla erityisen ansioituneelle jäsenvaltion kansalaiselle, on katsottava täyttävän ne vaatimukset, joita sovelletaan toimintaan arkkitehtuurin alalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen. Siitä, että kyseinen henkilö on toiminut arkkitehtuurin alalla, on oltava osoituksena heidän kotijäsenvaltionsa antama todistus.
49 artikla
Arkkitehteja koskevat saavutetut oikeudet
1. Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava ►C2 liitteessä VI tarkoitetut arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka ◄ toinen jäsenvaltio on antanut koulutuksesta, joka on aloitettu viimeistään mainitussa liitteessä olevan viitelukuvuoden aikana, vaikka nämä asiakirjat eivät täyttäisikään 46 artiklassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.
Saksan liittotasavallan toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset, joilla vahvistetaan, että Saksan demokraattisen tasavallan toimivaltaisten viranomaisten toukokuun 8 päivän 1945 jälkeen myöntämät muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat samat oikeudet kuin mainitussa liitteessä luetellut asiakirjat, on tunnustettava näillä edellytyksillä.
1 a. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös liitteessä V lueteltuihin arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, kun koulutus alkoi ennen 18 päivää tammikuuta 2016.
2. Jokaisen jäsenvaltion on, tämän kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista, tunnustettava sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisten muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, joissa arkkitehdin toiminnan aloittaminen ja sen harjoittaminen oli säänneltyä
a) 1 päivänä tammikuuta 1995 Itävallan, Suomen ja Ruotsin osalta;
b) 1 päivänä toukokuuta 2004 Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian osalta;
ba) 1 päivänä heinäkuuta 2013 Kroatian osalta;
c) 5 päivänä elokuuta 1987 muiden jäsenvaltioiden osalta;
ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla todistuksilla on osoitettava, että niiden haltija on saanut oikeuden käyttää arkkitehdin ammattinimikettä viimeistään tuona päivänä ja on tosiasiallisesti harjoittanut kyseistä toimintaa mainittuja sääntöjä noudattaen yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.
3. Kunkin jäsenvaltion on taattava, että seuraavat asiakirjat antavat sen alueella samat oikeudet kuin ne muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka se itse myöntää arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamista ja harjoittamista varten: asiakirja, jolla todistetaan suoritetuksi Saksan liittotasavallan ”Fachhochschule”-ammattikorkeakouluissa järjestetty kolmivuotinen koulutus sellaisena kuin sitä järjestettiin 5 päivänä elokuuta 1985, joka aloitettiin viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2014, joka täyttää 46 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset ja antaa oikeuden aloittaa 48 artiklassa tarkoitettu toiminta kyseisessä jäsenvaltiossa arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen, edellyttäen kuitenkin, että mainitun koulutuksen täydennyksenä on Saksan liittotasavallassa hankittu nelivuotinen ammattikokemus, josta on osoituksena sen toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, jonka matrikkeliin tämän direktiivin säännösten tuottamia oikeuksia tavoitteleva arkkitehti on merkitty.
III A LUKU
Automaattinen tunnustaminen yhteisten koulutusperiaatteiden perusteella
49 a artikla
Yhteiset koulutuspuitteet
1. Tätä artiklaa sovellettaessa ”yhteisillä koulutuspuitteilla” tarkoitetaan tietyn ammatin harjoittamiseksi vähintään tarvittavaa yhteistä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuutta. Yhteiset koulutuspuitteet eivät korvaa kansallisia koulutusohjelmia, jollei jäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä. Ammattitoiminnan aloittamiseksi ja harjoittamiseksi jäsenvaltioissa, joissa kyseinen ammatti on säännelty, jäsenvaltion on taattava, että koulutuspuitteiden perusteella saatua ammattipätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat sen alueella samat oikeudet kuin sen itse myöntämät muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, edellyttäen että koulutuspuitteet täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.
2. Yhteisten koulutuspuitteiden on täytettävä seuraavat edellytykset:
a) yhteiset koulutuspuitteet antavat useammille ammattihenkilöille mahdollisuuden siirtyä jäsenvaltiosta toiseen;
b) ammatti, johon yhteisiä koulutuspuitteita sovelletaan, tai kyseiseen ammattiin johtava koulutus on säännelty ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita;
c) yhteisessä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuudessa yhdistyvät ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita voimassa olevissa koulutusjärjestelmissä vaadittavat tiedot, taidot ja pätevyydet; on merkityksetöntä, hankitaanko tiedot, taidot ja pätevyys yleissivistävässä koulutuksessa yliopistossa tai korkea-asteen oppilaitoksessa taikka ammatillisessa koulutuksessa;
d) yhteiset koulutuspuitteet perustuvat eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, joka on määritelty eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen ( 27 ) liitteessä II;
e) kyseiseen ammattiin ei sovelleta muita yhteisiä koulutuspuitteita eikä automaattista tunnustamista III osaston III luvun nojalla;
f) yhteiset koulutuspuitteet on valmisteltu noudattaen avointa ja asianmukaista menettelyä, johon ovat osallistuneet myös asiaankuuluvat sidosryhmät niistä jäsenvaltioista, joissa ammatti ei ole säännelty;
g) yhteisten koulutuspuitteiden ansiosta minkä tahansa jäsenvaltion kansalaiset voivat saada ammattipätevyyden kyseisten puitteiden perusteella ilman, että heidän on ensin oltava jäsenenä jossakin ammattialajärjestössä tai rekisteröitynyt tällaiseen järjestöön.
3. Unionin tasolla edustavat ammatilliset järjestöt sekä kansalliset ammatilliset järjestöt tai toimivaltaiset viranomaiset vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita voivat tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutuspuitteiksi, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.
4. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisten koulutuspuitteiden perustamista tiettyä ammattia varten tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten pohjalta.
5. Jäsenvaltio vapautetaan 4 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden käyttöönotosta sen alueella sekä velvollisuudesta tunnustaa automaattisesti yhteisten koulutuspuitteiden perusteella saatu ammattipätevyys, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) jäsenvaltion alueella ei ole oppilaitoksia, jotka voivat antaa sellaista koulutusta kyseiseen ammattiin;
b) yhteisten koulutuspuitteiden käyttöönotosta olisi haittaa sen koulutus- ja koulutusjärjestelmän ja ammattikoulutuksen järjestämiselle;
c) yhteisissä koulutuspuitteissa ja jäsenvaltion alueella vaadittavassa koulutuksessa on olennaisia eroja, jotka aiheuttavat vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle, palvelun vastaanottajien turvallisuudelle tai ympäristönsuojelulle.
6. Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille
a) kansalliset pätevyydet ja soveltuvin osin kansalliset ammattinimikkeet, jotka ovat yhteisten koulutuspuitteiden mukaiset; tai
b) edellä 5 kohdassa tarkoitetun vapautuksen mahdollinen hyödyntäminen sekä perustelut siitä, mitkä kyseisen kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät. Komissio voi kolmen kuukauden kuluessa pyytää lisäselvityksiä, jos se katsoo, että jäsenvaltio ei ole lainkaan tai riittävän hyvin perustellut jonkun näistä edellytyksistä täyttymistä. Jäsenvaltion on vastattava pyyntöön kolmen kuukauden kuluessa.
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa luetellaan kansalliset ammattipätevyydet ja kansalliset ammattinimikkeet, jotka tunnustetaan automaattisesti 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen yhteisten koulutuspuitteiden perusteella.
7. Tätä artiklaa sovelletaan myös sellaisiin ammatin erikoisaloihin, joihin liittyvän ammattitoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen on jäsenvaltioissa säänneltyä, kun kyseinen ammatti tunnustetaan automaattisesti III osaston III luvun nojalla mutta kyseistä erikoisalaa ei.
49 b artikla
Yhteiset koulutustestit
1. Tätä artiklaa sovellettaessa ”yhteisellä koulutustestillä” tarkoitetaan yhdenmukaistettua kelpoisuuskoetta, joka voidaan suorittaa kaikissa osallistuvissa jäsenvaltiossa ja joka on varattu tietyn ammattipätevyyden haltijoille. Tällaisen testin suorittaminen hyväksytysti jossakin jäsenvaltiossa antaa ammattipätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa kyseistä ammattia missä tahansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden haltijat.
2. Yhteisen koulutustestin on täytettävä seuraavat edellytykset:
a) yhteinen koulutustesti antaa useammille ammattihenkilöille mahdollisuuden siirtyä jäsenvaltiosta toiseen;
b) ammatti, johon yhteistä koulutustestiä sovelletaan, tai kyseiseen ammattiin johtava koulutus on säännelty ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita;
c) yhteinen koulutustesti on valmisteltu noudattaen avointa ja asianmukaista menettelyä, johon ovat osallistuneet myös asiaankuuluvat sidosryhmät niistä jäsenvaltioista, joissa ammatti ei ole säännelty;
d) yhteiseen koulutustestiin ja näiden testien käytännön järjestelyihin jäsenvaltioissa saavat osallistua minkä tahansa jäsenvaltion kansalaiset ilman, että heidän tarvitsee ensin olla jäsenenä jossakin ammattialajärjestössä tai rekisteröitynyt tällaiseen järjestöön.
3. Unionin tasolla edustavat ammatilliset järjestöt sekä kansalliset ammatilliset järjestöt tai toimivaltaiset viranomaiset vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita voivat tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutustesteiksi, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.
4. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisen koulutustestin sisällön vahvistamista ja testiin osallistumiselle ja sen hyväksytylle suorittamiselle asetettavia edellytyksiä.
5. Jäsenvaltio vapautetaan velvollisuudesta järjestää 4 kohdassa tarkoitettu yhteinen koulutustesti sen alueella sekä velvollisuudesta tunnustaa automaattisesti yhteisen koulutustestin suorittaneen ammattihenkilön ammattipätevyys, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) kyseinen ammatti ei ole jäsenvaltion alueella säännelty;
b) yhteisen koulutustestin sisältö ei riittävässä määrin vähennä kansanterveydelle tai palvelun vastaanottajien turvallisuudelle aiheutuvaa, jäsenvaltion alueella merkityksellistä vakavaa vaaraa;
c) kansallisiin vaatimuksiin verrattuna yhteisen koulutustestin sisältö vähentäisi huomattavasti ammatin harjoittamisen aloittamisen houkuttavuutta.
6. Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille
a) käytettävissä oleva kapasiteetti yhteisten koulutustestien järjestämiseksi; tai
b) edellä 5 kohdassa tarkoitetun vapautuksen mahdollinen hyödyntäminen sekä perustelut siitä, mitkä kyseisen kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät. Komissio voi kolmen kuukauden kuluessa pyytää lisäselvityksiä, jos se katsoo, että jäsenvaltio ei ole lainkaan tai riittävän hyvin perustellut jonkun näistä edellytyksistä täyttymistä. Jäsenvaltion on vastattava pyyntöön kolmen kuukauden kuluessa.
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa luetellaan jäsenvaltiot, joissa 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä yhteisiä koulutustestejä järjestetään, sekä määritetään testien järjestämistiheys kalenterivuoden aikana ja muut tarvittavat järjestelyt yhteisten koulutustestien järjestämiseksi eri jäsenvaltioissa.
IV LUKU
Sijoittautumista koskevat yhteiset säännökset
50 artikla
Asiakirjat ja muodollisuudet
►C2 1. Tehdessään päätöstä säännellyn ammatin harjoittamislupaa koskevasta hakemuksesta tämän osaston mukaisesti ◄ vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia liitteessä VII lueteltujen asiakirjojen ja todistusten esittämistä.
Liitteessä VII olevan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa tarkoitetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.
Jäsenvaltioiden, elinten ja muiden oikeushenkilöiden on huolehdittava, että annettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.
2. Jos on aihetta epäilyksiin, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa annettujen todistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen aitoudesta sekä tarvittaessa vahvistusta siitä, että edunsaaja täyttää tämän osaston III luvussa tarkoitettujen ammattien osalta koulutukselle asetetut vähimmäisvaatimukset, jotka on vahvistettu 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40, 44 ja 46 artiklassa.
3. Jos on aihetta epäilyksiin silloin kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määritellyn muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan, johon liittyvä koulutus on suoritettu kokonaan tai osittain oppilaitoksessa, joka sijaitsee laillisesti toisen jäsenvaltion alueella, vastaanottavalla jäsenvaltiolla on oikeus tarkistaa sen jäsenvaltion, jossa kyseinen asiakirja on annettu, toimivaltaiselta elimeltä,
a) onko siihen jäsenvaltioon, jossa kyseinen asiakirja on annettu, sijoittautunut oppilaitos hyväksynyt virallisesti koulutuksen antaneen oppilaitoksen oppikurssin;
b) onko annettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja sama kuin se asiakirja, joka olisi annettu, jos koulutus olisi suoritettu kokonaan siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseinen asiakirja on annettu; ja
c) antaako muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja samat ammatilliset oikeudet sen jäsenvaltion alueella, jossa kyseinen asiakirja on annettu.
3 a. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta sille, ettei hakijaa ole väliaikaisesti tai pysyvästi kielletty harjoittamasta kyseistä ammattia vakavan ammatillisen väärinkäytöksen tai ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvästä rikoksesta langetetun tuomion vuoksi.
3 b. Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tämän artiklan mukaisen tietojenvaihdon on tapahduttava IMI-järjestelmää käyttäen.
4. Jos vastaanottava jäsenvaltio edellyttää omilta kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi valan vannomista tai juhlallisen vakuutuksen antamista ja jos kyseisen valan tai vakuutuksen kaava ei sovellu muiden jäsenvaltioiden kansalaisten käytettäväksi, kyseisen jäsenvaltion on huolehdittava, että käytettävissä on asianomaisille sopiva vastaava valan tai vakuutuksen kaava.
51 artikla
Ammattipätevyyden tunnustamismenettely
1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle tämän esittämien asiakirjojen vastaanottamisesta sekä mahdollisista puuttuvista asiakirjoista kuukauden kuluessa asiakirjojen saapumisesta.
2. Säännellyn ammatin harjoittamista koskevan lupahakemuksen tutkiminen on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja siitä on annettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätös asianmukaisine perusteluineen kolmen kuukauden kuluessa kaikkien vaadittavien asiakirjojen esittämisestä. Määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa kuukaudella tämän osaston I ja II luvun mukaisissa tapauksissa.
3. Päätökseen tai siihen, että päätöstä ei ole annettu määräajassa, on voitava hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
52 artikla
Ammattinimikkeen käyttö
1. Jos tiettyyn ammattitoimintaan liittyvän ammattinimikkeen käyttö on vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty, muiden jäsenvaltioiden kansalaisten, joilla on lupa harjoittaa säänneltyä ammattia III osaston nojalla, on käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä, joka siinä valtiossa vastaa kyseistä ammattia, sekä sen mahdollista lyhennettä.
2. Jos 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhdistys tai järjestö sääntelee ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden kansalaiset saavat käyttää kyseisen järjestön tai yhdistyksen antamaa ammattinimikettä tai sen lyhennettä ainoastaan, jos he todistavat olevansa järjestön tai yhdistyksen jäseniä.
Jos yhdistys tai järjestö edellyttää jäsenyyden saamiseksi tiettyä pätevyyttä, se voi soveltaa tätä vaatimustaan ainoastaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, joilla on ammattipätevyys.
3. Jäsenvaltio ei voi varata ammattinimikkeen käyttöoikeutta ammattipätevyyden haltijoille, jollei se ole ilmoittanut yhdistystä tai järjestöä komissiolle ja muille jäsenvaltioille 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
IV OSASTO
AMMATIN HARJOITTAMISTA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT
53 artikla
Kielitaito
1. Ammattipätevyyden tunnustamisesta etua saavilla ammattihenkilöillä on oltava sellainen kielitaito, jota tarvitaan heidän ammattinsa harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
2. Jäsenvaltion on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen suorittama tai valvoma ensimmäisessä kohdassa säädetyn vaatimuksen täyttämisen tarkistaminen rajoitetaan vastaanottavan jäsenvaltion yhden virallisen kielen tai hallinnon kielen taitoon edellyttäen, että kyseinen kieli on myös Euroopan unionin virallinen kieli.
3. Toisen kohdan mukaisesti suoritettu tarkistaminen voidaan määrätä pakolliseksi, jos harjoitettavalla ammatilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen. Tarkistaminen voidaan määrätä pakolliseksi myös muissa ammateissa, jos on vakavia ja konkreettisia epäilyksiä ammattihenkilön riittävästä kielitaidosta sen ammatillisen toiminnan osalta, jota ammattihenkilö aikoo harjoittaa.
Tarkistaminen voidaan suorittaa vasta, kun eurooppalainen ammattikortti on myönnetty 4 d artiklan mukaisesti tai, tapauksen mukaan, kun ammattipätevyys on tunnustettu.
4. Kielitaidon tarkistamisen on oltava oikeasuhteinen harjoitettavaan toimintaan nähden. Asianomaisella ammattihenkilöllä on oltava oikeus valittaa kielitaidon tarkistamisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
54 artikla
Tutkintonimikkeen käyttö
Vastaanottavan jäsenvaltion on huolehdittava, että asianomaisille annetaan oikeus käyttää kotijäsenvaltion tutkintonimikettä tai tarvittaessa sen lyhennettä kotijäsenvaltion kielellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 52 artiklan soveltamista. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että nimikkeen jäljessä on mainittava sen antaneen laitoksen tai tutkintolautakunnan nimi ja osoite. Siinä tapauksessa, että kotijäsenvaltion tutkintonimike voidaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa sekoittaa nimikkeeseen, joka vastaanottavassa valtiossa edellyttää lisäkoulutusta, jota etua saava henkilö ei ole suorittanut, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia etua saavaa henkilöä käyttämään kotijäsenvaltion tutkintonimikettä sopivassa muodossa, jonka vastaanottava jäsenvaltio määrää.
55 artikla
Sairausvakuutuslaitoksen antama hyväksyntä
Jäsenvaltioiden, jotka asettavat alueellaan ammattipätevyyden hankkineille vaatimuksen, jonka mukaan sairausvakuutuslaitoksen hyväksynnän edellytyksenä on valmistavan harjoittelujakson suorittaminen tai ammattikokemus, on vapautettava tästä vaatimuksesta toisessa jäsenvaltiossa hankittua lääkärin ja hammaslääkärin ammattipätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan soveltamista.
55 a artikla
Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen
1. Jos säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiselle kotijäsenvaltiossa on edellytyksenä ammatillisen harjoittelun suorittaminen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säännellyn ammatin harjoittamisoikeutta koskevaa hakemusta käsitellessään tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa suoritetut ammatilliset harjoittelut edellyttäen, että kyseiset harjoittelut vastaavat 2 kohdassa tarkoitettuja julkaistuja suuntaviivoja, ja otettava huomioon kolmannessa maassa suoritetut ammatilliset harjoittelut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kansallisessa lainsäädännössään asettaa kohtuullisen rajoituksen ammatillisen harjoittelun sen osan kestolle, joka voidaan suorittaa ulkomailla.
2. Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen ei korvaa mahdollisia voimassa olevia vaatimuksia, jotka koskevat kokeen hyväksyttyä suorittamista kyseiseen ammattiin pääsemiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava suuntaviivat, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa suoritetun harjoittelun järjestämistä ja tunnustamista, erityisesti ammatillisen harjoittelun valvojan tehtäviä.
V OSASTO
HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ JA TÄYTÄNTÖÖNPANOON LIITTYVÄ VASTUU KANSALAISIA KOHTAAN
56 artikla
Toimivaltaiset viranomaiset
1. Vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja huolehdittava keskinäisestä avunannosta tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi. Niiden on varmistettava, että vaihdettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.
2. ►M9 Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja hakijaan kohdistetuista kurinpitotoimista ja tälle määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista ja muista erityisistä vakavista seikoista, jotka todennäköisesti vaikuttavat toiminnan harjoittamiseen tämän direktiivin nojalla. Näin menetellessään niiden on noudatettava direktiiveissä 95/46/EY ja 2002/58/EY säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. ◄
Kotijäsenvaltion on tarkistettava tietojen oikeellisuus, ja sen viranomaisten on päätettävä tarvittavien tutkimusten laadusta ja laajuudesta sekä ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle kaikista toimenpiteistä, joihin ne ryhtyvät ilmoitettujen tietojen johdosta.
2 a. Toimivaltaisten viranomaisten on 1 ja 2 kohdan mukaisessa toiminnassaan käytettävä IMI-järjestelmää.
3. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viimeistään 20 päivänä lokakuuta 2007 toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, joilla on valtuudet antaa ja vastaanottaa muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja ja muita asiakirjoja tai tietoja, sekä ne viranomaiset ja elimet, joilla on valtuudet ottaa vastaan hakemuksia ja tehdä tässä direktiivissä tarkoitettuja päätöksiä, ja annettava ne viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle tiedoksi.
4. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamisesta vastaava henkilö ja ilmoitettava tämä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.
Yhteensovittamisesta vastaavien henkilöiden tehtävänä on
a) edistää tämän direktiivin yhdenmukaista soveltamista;
b) kerätä kaikki tämän direktiivin soveltamisen kannalta merkitykselliset tiedot, kuten tiedot, jotka koskevat edellytyksiä säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamiselle jäsenvaltioissa;
c) tarkastella yhteisiä koulutuspuitteita ja yhteisiä koulutustestejä koskevia ehdotuksia;
d) vaihtaa tietoja ja hyviä käytäntöjä jatkuvan ammatillisen kehittymisen optimoimiseksi jäsenvaltioissa;
e) vaihtaa 14 artiklassa tarkoitettujen korvaavien toimenpiteiden soveltamista koskevia tietoja ja hyviä käytäntöjä.
Tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi yhteensovittamisesta vastaavat henkilöt voivat käyttää 57 b artiklassa tarkoitettujen tukikeskusten palveluja.
56 a artikla
Hälytysmekanismi
1. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ammattihenkilöstä, jolle on kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksellä asetettu seuraaviin ammatteihin liittyvän toiminnan tai toiminnan osan harjoittamista, myös väliaikaisesti, koskeva rajoitus tai kielto kyseisen jäsenvaltion alueella:
a) lääkäri ja yleislääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.1.1 ja 5.1.4 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
b) erikoislääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettu nimike;
c) yleisestä sairaanhoidosta vastaava sairaanhoitaja, jolla on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
d) hammaslääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
e) erikoishammaslääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.3.3 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
f) eläinlääkäri, jolla on liitteessä V olevassa 5.4.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
g) kätilö, jolla on liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
h) proviisori, jolla on liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja;
i) liitteessä VII olevassa 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen haltija, jonka todistuksella osoitetaan haltijan suorittaneen 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 tai 44 artiklassa luetellut vähimmäisvaatimukset täyttävän koulutuksen, joka on alkanut ennen liitteessä V olevassa 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa vastaavasti ilmoitettuja viitepäivämääriä;
j) edellä 23, 27, 29, 33, 33 a, 37, 43 ja 43 a artiklassa tarkoitettuja saavutettuja oikeuksia osoittavan todistuksen haltija;
k) muu ammattihenkilö, joka harjoittaa toimintaa, jolla on vaikutusta potilasturvallisuuteen, kun ammattihenkilön harjoittama ammatti on asianomaisessa jäsenvaltiossa säännelty;
l) ammattihenkilö, joka harjoittaa alaikäisten koulutukseen liittyvää toimintaa, lastenhoito ja varhaiskasvatus mukaan lukien, kun ammattihenkilön harjoittama ammatti on asianomaisessa jäsenvaltiossa säännelty.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on lähetettävä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot IMI-järjestelmän kautta tehtävällä hälytyksellä kolmen päivän kuluessa ammattihenkilön ammatillisen toiminnan tai toiminnan osan harjoittamista rajoittavan tai harjoittamisen kieltävän päätöksen antamisesta. Tässä yhteydessä ilmoitetaan ainoastaan seuraavat tiedot:
a) ammattihenkilön henkilöllisyys;
b) asianomainen ammatti;
c) tiedot kansallisesta viranomaisesta tai tuomioistuimesta, joka on antanut rajoitusta tai kieltoa koskevan päätöksen;
d) rajoituksen tai kiellon laajuus; ja
e) rajoituksen tai kiellon voimassaoloaika.
3. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kolmen päivän kuluessa tuomioistuimen päätöksen antamisesta ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille IMI-järjestelmän kautta tehtävällä hälytyksellä sellaisen ammattihenkilön henkilöllisyys, joka on hakenut ammattipätevyyden tunnustamista tämän direktiivin mukaisesti ja jonka on sen jälkeen tuomioistuimessa vahvistettu käyttäneen tässä yhteydessä väärennettyjä asiakirjoja osoituksena ammattipätevyydestä.
4. Kun henkilötietoja käsitellään 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten, on noudatettava direktiivejä 95/46/EY ja 2002/58/EY. Komissio käsittelee henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.
5. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä 1 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen voimassaoloajan päättymisestä. Tätä varten sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa tiedot 1 kohdan mukaisesti, on myös ilmoitettava voimassaoloajan päättymispäivä ja kyseisen päivämäärän mahdolliset myöhemmät muutokset.
6. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ammattihenkilölle, jota koskeva hälytys on lähetetty muille jäsenvaltioille, ilmoitetaan kirjallisesti hälytystä koskevista päätöksistä samaan aikaan kuin itse hälytyksestä, että kyseinen henkilö voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti hakea päätökseen muutosta tai hakea tällaisiin päätöksiin oikaisua ja että kyseisellä henkilöllä on oltava käytettävissään oikeussuojakeinoja muille jäsenvaltioille lähetettyjen väärien hälytysten aiheuttamien vahinkojen varalta, joita käytettäessä hälytystä koskevaan päätökseen on liitettävä tieto, että ammattihenkilö on käynnistänyt sitä koskevan oikeudellisen menettelyn.
7. Hälytyksiä koskevia tietoja voidaan käsitellä IMI-järjestelmässä niin kauan kuin ne ovat voimassa. Hälytykset on poistettava kolmen päivän kuluessa kumoamispäätöksen antamisesta tai 1 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoitusten voimassaoloajan päättymisestä.
8. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä hälytysmekanismin soveltamisesta. Näihin täytäntöönpanosäädöksiin on sisällytettävä säännökset viranomaisista, joilla on valtuudet lähettää tai vastaanottaa hälytys ja hälytyksen peruuttamisesta ja lopettamisesta sekä toimenpiteistä, joilla varmistetaan käsittelyn turvallisuus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
57 artikla
Tietojen keskitetty saatavuus internetissä
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat tiedot ovat saatavissa internetissä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY ( 28 ) 6 artiklassa tarkoitettujen keskitettyjen asiointipisteiden kautta ja että niitä päivitetään säännöllisesti:
a) luettelo kaikista jäsenvaltiossa säännellyistä ammateista sekä kunkin säännellyn ammatin osalta toimivaltaisten viranomaisten ja 57 b artiklassa tarkoitettujen tukikeskusten yhteystiedot;
b) luettelo ammateista, joita varten on saatavissa eurooppalainen ammattikortti, sekä tiedot kortin toiminnasta, mukaan lukien kaikki asiaan liittyvät ammattihenkilöiltä veloitettavat maksut, ja kortin myöntävästä toimivaltaisesta viranomaisesta;
c) luettelo kaikista ammateista, joihin jäsenvaltio soveltaa 7 artiklan 4 kohtaa kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti;
d) luettelo 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta säännellystä ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuksesta, jossa on erityisrakenne;
e) edellä 7, 50, 51 ja 53 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja menettelyt jäsenvaltiossa säännellyille ammateille, mukaan lukien kaikki asiaan liittyvät kansalaisilta veloitettavat maksut ja asiakirjat, jotka kansalaisten on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille;
f) yksityiskohtaiset tiedot muutoksen hakemiseksi kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti päätöksiin, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet tämän direktiivin nojalla.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäjille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, että ne ovat helposti saatavilla etätietona ja sähköisesti ja että ne pidetään ajan tasalla.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskitettyyn asiointipisteeseen osoitettuihin tietopyyntöihin vastataan mahdollisimman nopeasti.
4. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava täydentäviä toimenpiteitä kannustaakseen keskitettyjä asiointipisteitä asettamaan 1 kohdassa säädetyt tiedot saataville muilla unionin virallisilla kielillä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kielten käytöstä niiden alueella.
5. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa 1, 2 ja 4 kohdan täytäntöön panemiseksi.
57 a artikla
Sähköiset menettelyt
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyvät vaatimukset, menettelyt ja muodollisuudet voidaan hoitaa vaivatta etäältä ja sähköisesti asianomaisen keskitetyn asiointipisteen kautta tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tämä ei estä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia pyytämästä myöhemmässä vaiheessa asiakirjoista virallisesti oikeaksi todistettuja jäljennöksiä, jos niillä on perusteltuja epäilyksiä ja kun se on välttämätöntä.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen suorittamiseen.
3. Kun jäsenvaltiot voivat perustellusti vaatia sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY ( 29 ) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten käyttämistä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen loppuun viemiseksi, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä toimenpiteistä sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi keskitettyjä asiointipisteitä käyttäen palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY mukaisesti 16 päivänä lokakuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/767/EY ( 30 ) mukaiset sähköiset allekirjoitukset ja säädettävä teknisistä valmiuksista käsitellä asiakirjoja, jotka on allekirjoitettu palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla toimivaltaisten viranomaisten sähköisesti allekirjoittamien asiakirjojen maiden rajat ylittävää käsittelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista 25 päivänä helmikuuta 2011 annetussa komission päätöksessä 2011/130/EU ( 31 ) määritellyillä kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten muodoilla.
4. Kaikki menettelyt on suoritettava direktiivin 2006/123/EY 8 artiklan keskitettyjä asiointipisteitä koskevien säännösten mukaisesti. Tämän direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa ja 51 artiklassa säädetyt menettelyn määräajat alkavat siitä, kun kansalainen on jättänyt hakemuksen tai puuttuvan asiakirjan keskitettyyn asiointipisteeseen tai suoraan asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Asiakirjan virallisesti oikeaksi todistettua jäljennöstä koskevaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ei pidetä puuttuvaa asiakirjaa koskevana pyyntönä.
57 b artikla
Tukikeskukset
1. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 tukikeskus, jonka tehtävänä on tarjota toisten jäsenvaltioiden kansalaisille ja tukikeskuksille tässä direktiivissä säädettyyn ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvää tukea sekä tietoja ammatteja ja niiden harjoittamista koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, sosiaalilainsäädännöstä ja tarvittaessa ammattietiikkaan liittyvistä säännöistä.
2. Vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskusten on avustettava kansalaisia heille tässä direktiivissä annettujen oikeuksien harjoittamisessa tarvittaessa yhteistyössä kotijäsenvaltion tukikeskuksen ja toimivaltaisten viranomaisten sekä vastaanottavan jäsenvaltion keskitettyjen palvelupisteiden kanssa.
3. Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä saumatonta yhteistyötä vastaanottavan jäsenvaltion ja tarvittaessa kotijäsenvaltion tukikeskuksen kanssa ja annettava kaikki merkitykselliset tiedot yksittäistapauksista kyseisille tukikeskuksille niiden pyynnöstä direktiiveissä 95/46/EY ja 2002/58/EY säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä noudattaen.
4. Komission pyynnöstä tukikeskusten on ilmoitettava komissiolle niiden käsiteltävänä olevien tiedustelujen tuloksista kahden kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamisesta.
57 c artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle 17 päivästä tammikuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 20 artiklassa, 21 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 21 a artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan toisessa kohdassa, 31 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 35 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 40 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 44 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 49 a artiklan 4 kohdassa ja 49 b artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 20 artiklassa, 21 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 21 a artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan toisessa kohdassa, 31 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 35 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 40 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 44 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 49 a artiklan 4 kohdassa ja 49 b artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevien 3 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 20 artiklan, 21 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan, 21 a artiklan 4 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan toisen kohdan, 31 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 34 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 35 artiklan 4 ja 5 kohdan, 38 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 40 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 44 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 49 a artiklan 4 kohdan ja 49 b artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
58 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
59 artikla
Avoimuus
1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luettelo nykyisistä säännellyistä ammateista, jossa täsmennetään kuhunkin ammattiin kuuluvat toiminnot, sekä luettelo 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta säännellystä ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuksesta, jossa on erityisrakenne, niiden alueella 18 päivään tammikuuta 2016 mennessä. Kaikki muutokset näihin luetteloihin on niin ikään ilmoitettava komissiolle ilman perusteettomia viiveitä. Komission on perustettava yleisön käytettävissä oleva säänneltyjä ammatteja koskeva tietokanta, joka sisältää yleisen kuvauksen kuhunkin ammattiin kuuluvista toiminnoista, ja ylläpidettävä sitä.
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 luettelo ammateista, joiden osalta on tarpeen suorittaa 7 artiklan 4 kohdan mukainen ammattipätevyyden ennakkotarkistus. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle erityinen perustelu jokaisesta luetteloon sisällytetystä ammatista.
3. Jäsenvaltioiden on tutkittava, ovatko niiden kansallisen oikeusjärjestelmän vaatimukset, joiden mukaan vain erityisen ammattipätevyyden haltijoilla on oikeus ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa tiettyä ammattia, mihin sisältyy ammattinimikkeiden käyttö ja kyseisten ammattinimikkeiden nojalla sallittu ammattitoiminta, ja joita tässä artiklassa kutsutaan ”vaatimuksiksi”, seuraavien periaatteiden mukaisia:
a) vaatimukset eivät saa olla kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella suoraan tai epäsuoraan syrjiviä;
b) vaatimukset ovat perusteltuja yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä;
c) vaatimusten on oltava omiaan takaamaan asetetun tavoitteen saavuttaminen, eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.
4. Edellä olevaa 1 kohtaa on sovellettava myös 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenvaltiossa sääntelemiin ammatteihin ja kaikkiin kyseisten yhdistysten tai järjestöjen jäsenyyttä koskeviin vaatimuksiin.
5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 tiedot vaatimuksista, jotka ne aikovat pitää voimassa, ja perusteet sille, että ne katsovat kyseisten vaatimusten täyttävän 3 kohdan säännökset. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot vaatimuksista, joita ne ovat ottaneet myöhemmin käyttöön, ja perusteet sille, että ne katsovat näiden vaatimusten täyttävän 3 kohdan säännökset, kuuden kuukauden kuluessa toimenpiteen hyväksymisestä.
6. Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja sen jälkeen kahden vuoden välein kertomus vaatimuksista, jotka on poistettu tai joita on lievennetty.
7. Komissio toimittaa 6 kohdassa tarkoitetut kertomukset muille jäsenvaltioille, joiden on annettava huomautuksensa kuuden kuukauden kuluessa. Samassa kuuden kuukauden määräajassa komissio kuulee asianomaisia osapuolia, kyseiset ammattialat mukaan lukien.
8. Komissio laatii jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella yhteenvetokertomuksen ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän koordinoijaryhmän perustamisesta 19 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla komission päätöksellä 2007/172/EY ( 32 ) perustetulle koordinoijaryhmälle, joka voi esittää huomautuksia.
9. Edellä 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut huomautukset huomioon ottaen komissio toimittaa lopulliset havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja liittää tarvittaessa oheen ehdotuksia uusiksi aloitteiksi.
VI OSASTO
MUUT SÄÄNNÖKSET
60 artikla
Kertomukset
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 20 päivän lokakuuta 2007 jälkeen kahden vuoden välein kertomus järjestelmän soveltamisesta. Kyseisessä kertomuksessa on yleisten huomioiden lisäksi oltava tilastollinen yhteenveto tehdyistä päätöksistä ja selvitys tärkeimmistä tämän direktiivin soveltamiseen liittyvistä ongelmista.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tilastollisessa yhteenvedossa tehdyistä päätöksistä on 18 päivästä tammikuuta 2016 alkaen oltava yksityiskohtaiset tiedot tämän direktiivin mukaisesti tehtyjen päätösten määrästä ja lajista, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten 4 f artiklan mukaisesti tekemien osittaista ammatinharjoittamisoikeutta koskevien päätösten laji, sekä kuvaus tämän direktiivin soveltamisesta johtuvista tärkeimmistä ongelmista.
2. Komissio julkaisee viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2019 ja sen jälkeen viiden vuoden välein kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta.
Ensimmäisessä tällaisessa kertomuksessa on keskityttävä erityisesti tällä direktiivillä käyttöön otettuihin uusiin tekijöihin ja käsiteltävä eritoten seuraavia asioita:
a) eurooppalaisen ammattikortin toiminta;
b) tietojen, taitojen ja pätevyyden ajantasaistaminen ammateissa, jotka kuuluvat III osaston III luvun soveltamisalaan, mukaan lukien luettelo 31 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista pätevyyksistä;
c) yhteisten koulutuspuitteiden ja yhteisten koulutustestien toiminta;
d) tulokset, jotka on saavutettu erityistäydennysohjelmalla, joka on perustettu Romanian lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti 33 a artiklassa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijoita varten sekä keskiasteen jälkeisen tason muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijoita varten, jotta voidaan arvioida tarvetta tarkistaa nykyisiä säännöksiä Romaniassa annettuihin yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin sovellettavasta saavutettujen oikeuksien järjestelmästä.
Jäsenvaltioiden on toimitettava kaikki kertomuksen laatimiseksi tarvittavat tiedot.
61 artikla
Poikkeuslauseke
Jos jäsenvaltiolla on huomattavia ongelmia tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisessa tietyillä aloilla, komissio tutkii näitä ongelmia yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksen, jolla asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan määräajaksi lupa poiketa kyseisen säännöksen soveltamisesta.
62 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivit 77/452/ETY, 77/453/ETY, 78/686/ETY, 78/687/ETY, 78/1026/ETY, 78/1027/ETY, 80/154/ETY, 80/155/ETY, 85/384/ETY, 85/432/ETY, 85/433/ETY, 89/48/ETY, 92/51/ETY, 93/16/ETY ja 1999/42/EY 20 päivästä lokakuuta 2007 alkaen. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin, eikä kumoaminen vaikuta edellä mainittujen direktiivien perusteella annettuihin säädöksiin.
63 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 20 päivänä lokakuuta 2007. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
64 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
65 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
Luettelo ammatillisista yhdistyksistä ja järjestöistä, jotka täyttävät 3 artiklan 2 kohdan edellytykset
IRLANTI ( 33 )
1. The Institute of Chartered Accountants in Ireland ( 34 )
2. The Institute of Certified Public Accountants in Ireland (34)
3. The Association of Certified Accountants (34)
4. Institution of Engineers of Ireland
5. Irish Planning Institute
YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA
1. Institute of Chartered Accountants in England and Wales
2. Institute of Chartered Accountants of Scotland
3. Institute of Chartered Accountants in Ireland
4. Chartered Association of Certified Accountants
5. Chartered Institute of Loss Adjusters
6. Chartered Institute of Management Accountants
7. Institute of Chartered Secretaries and Administrators
8. Chartered Insurance Institute
9. Institute of Actuaries
10. Faculty of Actuaries
11. Chartered Institute of Bankers
12. Institute of Bankers in Scotland
13. Royal Institution of Chartered Surveyors
14. Royal Town Planning Institute
15. Chartered Society of Physiotherapy
16. Royal Society of Chemistry
17. British Psychological Society
18. Library Association
19. Institute of Chartered Foresters
20. Chartered Institute of Building
21. Engineering Council
22. Institute of Energy
23. Institution of Structural Engineers
24. Institution of Civil Engineers
25. Institution of Mining Engineers
26. Institution of Mining and Metallurgy
27. Institution of Electrical Engineers
28. Institution of Gas Engineers
29. Institution of Mechanical Engineers
30. Institution of Chemical Engineers
31. Institution of Production Engineers
32. Institution of Marine Engineers
33. Royal Institution of Naval Architects
34. Royal Aeronautical Society
35. Institute of Metals
36. Chartered Institution of Building Services Engineers
37. Institute of Measurement and Control
38. British Computer Society
▼M9 —————
LIITE IV
17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuihin ammattikokemusluokkiin liittyvät toiminnot
Luettelo I
Direktiiviin 64/427/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 69/77/ETY, sekä direktiiveihin 68/366/ETY ja 82/489/ETY sisältyvät pääryhmät
1 Direktiivi 64/427/ETY
|
Pääryhmä |
23 |
Tekstiilien valmistus |
|
232 |
Villapohjaisten tekstiilien jalostus |
|
|
233 |
Puuvillapohjaisten tekstiilien jalostus |
|
|
234 |
Silkkipohjaisten tekstiilien jalostus |
|
|
235 |
Pellava- ja hamppupohjaisten tekstiilien jalostus |
|
|
236 |
Muiden tekstiilikuitujen jalostus (juutti, vulkaanikuidut jne.), köysien valmistus |
|
|
237 |
Trikooneulosten valmistus |
|
|
238 |
Tekstiilien viimeistely |
|
|
239 |
Muu tekstiilituotteiden valmistus |
|
|
Pääryhmä |
24 |
Jalkineiden, vaatteiden ja vuodevaatteiden valmistus |
|
241 |
Jalkineiden mekaaninen valmistus (lukuun ottamatta kumi- ja puujalkineita) |
|
|
242 |
Jalkineiden valmistus käsityönä ja niiden korjaaminen |
|
|
243 |
Vaatteiden valmistus (lukuun ottamatta turkiksia) |
|
|
244 |
Patjojen ja vuodevaatteiden valmistus |
|
|
245 |
Turkistuotteiden valmistus |
|
|
Pääryhmä |
25 |
Puu- ja korkkituotteiden valmistus (ei kuitenkaan huonekalujen valmistus puusta) |
|
251 |
Puun sahaus ja teollinen käsittely |
|
|
252 |
Puolivalmisteiden valmistus puusta |
|
|
253 |
Palkit, puusepäntuotteet, parketit (sarjavalmistus) |
|
|
254 |
Puupakkausten valmistus |
|
|
255 |
Muiden puutuotteiden valmistus (ei kuitenkaan huonekalujen valmistus) |
|
|
259 |
Olki-, korkki-, kori- ja punostuotteiden valmistus; harjojen valmistus |
|
|
Pääryhmä |
26 |
260 Huonekalujen valmistus puusta |
|
Pääryhmä |
27 |
Paperin ja paperituotteiden valmistus |
|
271 |
Massan, paperin ja kartongin valmistus |
|
|
272 |
Paperin ja kartongin jalostus, tuotteiden valmistus massasta |
|
|
Pääryhmä |
28 |
280 Kustantaminen, painaminen ja niihin liittyvät teollisuusalat |
|
Pääryhmä |
29 |
Nahan ja nahkatuotteiden valmistus |
|
291 |
Parkitseminen |
|
|
292 |
Nahka- ja keinonahkatuotteiden valmistus |
|
|
ex pääryhmä |
30 |
Kumin ja muovin, tekokuitujen ja tärkkelystuotteiden valmistus |
|
301 |
Kumin ja asbestin jalostus |
|
|
302 |
Muovin jalostus |
|
|
303 |
Tekokuitujen valmistus |
|
|
ex pääryhmä |
31 |
Kemianteollisuus |
|
311 |
Peruskemikaalien valmistus ja enemmän tai vähemmän jalostettujen kemikaalien valmistus |
|
|
312 |
Teollisuus- ja maatalouskemikaalien erikoisvalmistus (mukaan luettuna ISIC-ryhmään 312 sisältyvä kasvis- tai eläinperäisten teollisuusrasvojen ja -öljyjen valmistus) |
|
|
313 |
Kotitalous- ja toimistokemikaalien erikoisvalmistus (ei kuitenkaan lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden valmistus (ex ISIC-ryhmä 319)) |
|
|
Pääryhmä |
32 |
320 Öljytuotteiden valmistus |
|
Pääryhmä |
33 |
Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus |
|
331 |
Rakennuskeramiikan valmistus |
|
|
332 |
Lasin valmistus |
|
|
333 |
Kivitavaran, posliinin, fajanssin ja tulenkestävien tuotteiden valmistus |
|
|
334 |
Sementin, kalkin ja kipsin valmistus |
|
|
335 |
Betoni- ja sementti- ja kipsituotteiden valmistus rakennustarkoituksiin |
|
|
339 |
Kivituotteiden ja ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus |
|
|
Pääryhmä |
34 |
Rautametallien ja muiden kuin rautametallien tuotanto ja alkujalostus |
|
341 |
Terästeollisuus (EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesti, mukaan luettuna integroidut terästeollisuuskoksaamot) |
|
|
342 |
Teräsputkien valmistus |
|
|
343 |
Langanveto, vetäminen, vanneteräksen valssaus, kylmämuovaus |
|
|
344 |
Muiden kuin rautametallien tuotanto ja alkujalostus |
|
|
345 |
Rautametallien ja muiden kuin rautametallien valu |
|
|
Pääryhmä |
35 |
Metallituotteiden valmistus (ei kuitenkaan koneiden ja kuljetusvälineiden valmistus) |
|
351 |
Metallin takominen, puristaminen, muottiin takominen ja meistäminen |
|
|
352 |
Metallin jatkojalostus, työstö ja päällystäminen |
|
|
353 |
Metallirakenteiden valmistus |
|
|
354 |
Kattiloiden, säiliöiden ja muiden peltituotteiden valmistus |
|
|
355 |
Työkalujen ja täysvalmisteiden valmistus metallista sähkötarvikkeita lukuun ottamatta |
|
|
359 |
Koneteollisuuteen liittyvät toiminnat |
|
|
Pääryhmä |
36 |
Muiden kuin sähkölaitteiden valmistus |
|
361 |
Maatalouskoneiden ja -traktorien valmistus |
|
|
362 |
Konttorikoneiden valmistus |
|
|
363 |
Metallien työstökoneiden, työkalujen ja konetyövälineiden valmistus |
|
|
364 |
Tekstiilikoneiden ja niiden tarvikkeiden valmistus, ompelukoneiden valmistus |
|
|
365 |
Koneiden ja laitteiden valmistus elintarvike- ja kemianteollisuudelle ja niihin liittyvien alojen teollisuudelle |
|
|
366 |
Laitteiden valmistus kaivoksiin, terästeollisuuteen ja valimoihin, maa- ja vesirakentamiseen sekä rakennustyöhön; nosto- ja käsittelylaitteiden valmistus |
|
|
367 |
Siirtolaitteiden valmistus |
|
|
368 |
Muiden erikoislaitteiden valmistus |
|
|
369 |
Muiden ei-sähköisten koneiden ja laitteiden valmistus |
|
|
Pääryhmä |
37 |
Sähköisten koneiden ja tarvikkeiden valmistus |
|
371 |
Sähköjohtojen ja -kaapelien valmistus |
|
|
372 |
Sähköisten voimakoneiden (moottorien, generaattorien, muuntajien, katkaisimien, teollisuuden laitteistojen jne.) valmistus |
|
|
373 |
Sähköisten käyttölaitteiden valmistus |
|
|
374 |
Televiestintälaitteiden, laskimien, mittauslaitteiden ja lääkintälaitteiden valmistus |
|
|
375 |
Sähkölaitteiden, radioiden, televisioiden sekä äänentallennus- ja -toistolaitteiden valmistus |
|
|
376 |
Sähköisten kodinkoneiden valmistus |
|
|
377 |
Lamppujen ja valaistuslaitteiden valmistus |
|
|
378 |
Paristojen ja akkujen valmistus |
|
|
379 |
Korjaus, kokoonpano ja tekninen asennustyö (sähkölaitteiden asennus) |
|
|
ex pääryhmä |
38 |
Kulkuneuvojen valmistus |
|
383 |
Moottoriajoneuvojen ja niiden varaosien valmistus |
|
|
384 |
Itsenäiset moottoriajoneuvojen, moottoripyörien ja polkupyörien korjaamot |
|
|
385 |
Moottoripyörien, polkupyörien ja niiden varaosien valmistus |
|
|
389 |
Muualle luokittelemattomien kulkuneuvojen valmistus |
|
|
Pääryhmä |
39 |
Muu valmistus |
|
391 |
Tarkkuus-, mittaus- ja tarkkailulaitteiden valmistus |
|
|
392 |
Lääkintä- ja kirurgisten välineiden sekä ortopediavälineiden (ei kuitenkaan ortopedisten jalkineiden) valmistus |
|
|
393 |
Optiikka- ja valokuvausvälineiden valmistus |
|
|
394 |
Kellojen valmistus ja korjaus |
|
|
395 |
Jalokivikorujen ja muiden kultasepäntuotteiden valmistus sekä jalokivien hionta |
|
|
396 |
Soitinten valmistus ja korjaus |
|
|
397 |
Pelien, leikkikalujen ja urheiluvälineiden valmistus |
|
|
399 |
Muu valmistus |
|
|
Pääryhmä |
40 |
Rakennustyö sekä maa- ja vesirakentaminen |
|
400 |
Rakennustyö sekä maa- ja vesirakentaminen (ei erikoisalojen), purku |
|
|
401 |
Talojen rakentaminen (asuinrakennukset ja muut) |
|
|
402 |
Maa- ja vesirakentaminen: teiden, siltojen, rautateiden jne. rakentaminen |
|
|
403 |
Rakennusasennus |
|
|
404 |
Kunnostaminen |
2 Direktiivi 68/366/ETY
|
Pääryhmä |
20A |
200 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus |
|
20B |
Elintarviketeollisuus (lukuun ottamatta juomien valmistusta) |
|
|
201 |
Teurastus, lihanjalostus ja lihan säilöntä |
|
|
202 |
Meijerituotteiden valmistus |
|
|
203 |
Hedelmien ja vihannesten säilöntä |
|
|
204 |
Kalan ja muiden merestä saatavien tuotteiden säilöntä |
|
|
205 |
Myllytuotteiden valmistus |
|
|
206 |
Leipomotuotteiden, mukaan luettuna korppujen ja keksien valmistus |
|
|
207 |
Sokerin valmistus |
|
|
208 |
Kaakaon, suklaan ja makeisten valmistus |
|
|
209 |
Muiden elintarvikkeiden valmistus |
|
|
Pääryhmä |
21 |
Juomateollisuus |
|
211 |
Etyylialkoholin valmistus käymisteitse, hiivan ja tislattujen alkoholijuomien valmistus |
|
|
212 |
Viinien ja muiden samankaltaisten ei-mallasjuomien valmistus |
|
|
213 |
Oluen ja maltaiden valmistus |
|
|
214 |
Terveysjuomien ja hiilihapollisten kivennäisvesien valmistus |
|
|
ex 30 |
Kumin ja muovin, tekokuitujen sekä tärkkelystuotteiden valmistus |
|
|
304 |
Tärkkelystuotteiden valmistus |
3 Direktiivi 82/489/ETY
|
Ex 855 |
Kauneushoitolat ja manikyristien toiminta, ei kuitenkaan jalkojenhoitotoiminta eikä kauneudenhoito- ja kampaamoalan ammatillisten oppilaitosten toiminta |
Luettelo II
Direktiivien 75/368/ETY, 75/369/ETY ja 82/470/ETY pääryhmät
1 Direktiivi 75/368/ETY(5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toiminta)
|
ex 04 |
Kalastus |
|
|
043 |
Sisävesikalastus |
|
|
ex 38 |
Kulkuneuvojen valmistus |
|
|
381 |
Laivojen valmistus ja korjaus |
|
|
382 |
Rautatiekaluston valmistus |
|
|
386 |
Lentokoneiden valmistus (mukaan luettuna avaruuskaluston valmistus) |
|
|
ex 71 |
Seuraaviin ryhmiin kuuluva liikennettä palveleva toiminta ja muu kuin liikennetoiminta |
|
|
ex 711 |
Makuu- ja ravintolavaunupalvelut; rautatiekaluston huolto korjaamoilla; vaunujen siivous |
|
|
ex 712 |
Kaupunki-, esikaupunki- ja kaukoliikenteen matkustajaliikenteen kaluston huolto |
|
|
ex 713 |
Muun tieliikenteen matkustajaliikenteen kaluston (kuten autojen, linja-autojen ja taksien) huolto |
|
|
ex 714 |
Tieliikenteen apurakenteiden (kuten teiden, tunnelien ja maksullisten siltojen, tavara-asemien, pysäköintialueiden sekä linja-auto- ja raitiovaunuvarikkojen) ylläpito ja huolto |
|
|
ex 716 |
Sisävesiliikennettä palveleva toiminta (kuten vesiväylien, satamien ja muiden sisävesiliikenteen laitosten toimintaan ja huoltoon liittyvät palvelut, hinaus ja luotsaus satamissa, reimarointi, laivojen lastaus ja purku ja muut vastaavat toiminnat, kuten laivojen pelastuspalvelut, hinaus, kanoottihuoltamon pito) |
|
|
73 |
Posti- ja teleliikenne |
|
|
ex 85 |
Henkilökohtaiset palvelut |
|
|
854 |
Pesulat ja pesulapalvelut, kemialliset pesulat |
|
|
ex 856 |
Valokuvaamot: muotokuvaus ja kaupallinen valokuvaus, lukuun ottamatta toimittaja-valokuvaajan toimintaa |
|
|
ex 859 |
Muualle luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut (yksinomaan rakennus- tai laitossiivous ja -huolto) |
|
2 Direktiivi 75/369/ETY (6 artikla: kun toimintaa pidetään teollisuus- tai pienteollisuusluonteisena)
Seuraavien toimintojen liikkuva harjoittaminen:
a) tavaroiden ostaminen ja myyminen:
— kun sitä harjoittavat kulkukauppiaat, katukauppiaat tai kaupustelijat (ex ISIC-ryhmä 612)
— kun sitä harjoitetaan kauppahalleissa muissa kuin kiinteissä rakennelmissa sekä toreilla.
b) toiminnat, joita koskevissa jo toteutetuissa siirtymätoimenpiteissä nimenomaan suljetaan pois kyseisten toimintojen liikkuva harjoittaminen tai sitä ei mainita.
3 Direktiivi 82/470/ETY (6 artiklan 1 ja 3 kohta)
Tarkoitettuja toimintoja ovat etenkin:
— matkustamisen tarkoituksesta riippumatta kaikenlainen matkojen ja matkakohteessa oleskelujen järjestäminen, myytäväksi tarjoaminen ja myyminen, suoraan tai välittäjänä, yksittäin tai suoritusten kokonaisuuksina (kuljetus, ateriat, majoitus, retket yms.) [2 artiklan B kohdan a alakohta]
— toimiminen välittäjänä eri kuljetusmuotojen toimeksisaajien ja tavarantoimittajien tai -vastaanottajien välillä suorittaen erilaisia tähän liittyviä toimia:
—
aa) tekemällä päämiestensä puolesta sopimuksia kuljetusten toimeksisaajien kanssa
bb) valitsemalla päämiehelleen kannattavimpana pidettävä kuljetustapa, -yhtiö ja -reitti
cc) huolehtimalla kuljetuksen teknisistä järjestelyistä (esimerkiksi kuljetuksen vaatimasta pakkaamisesta), suorittamalla kuljetukseen liittyviä erilaisia toimenpiteitä (esimerkiksi jäiden toimittaminen jäähdytettyihin tavaravaunuihin)
dd) hoitamalla kuljetukseen liittyviä muodollisuuksia kuten rahtikirjojen laatimista; lastaamalla ja purkamalla lähetyksiä
ee) sovittamalla yhteen kuljetuksen eri vaiheita, huolehtimalla lähetyksen kauttakulusta, jälleenlähettämisestä, uudelleenlastauksesta ja muista terminaalitoiminnoista
ff) huolehtimalla sekä rahdista että kuljetuksen järjestämisestä ja kuljetusvälineiden hankkimisesta tavarantoimittajien tai -vastaanottajien lukuun:
— kuljetusmaksujen laskeminen ja niiden tilityksen valvonta
— tiettyjen toimien toteuttaminen pysyvästi tai tilapäisesti varustajan tai meriliikenteenharjoittajan nimissä ja lukuun (satamaviranomaisten, aluksen tavarantoimittajayritysten jne. kanssa)
[2 artiklan A kohdan a, b tai d alakohdan mukaiset toiminnat].
Luettelo III
Direktiivit 64/222/ETY, 68/364/ETY, 68/368/ETY, 75/368/ETY, 75/369/ETY, 70/523/ETY ja 82/470/ETY
1 Direktiivi 64/222/ETY
1. Itsenäisten ammatinharjoittajien toiminta tukkukaupan alalla, lukuun ottamatta lääke- ja apteekkituotteiden, myrkyllisten tuotteiden ja patogeenien sekä hiilen tukkukauppaa (ex ISIC-ryhmä 611).
2. Ammatillinen toiminta välittäjänä, jonka tehtävänä on yhden tai usean toimeksiannon nojalla valmistella tai tehdä kauppatoimia muiden nimissä ja lukuun.
3. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka muutoin kuin pysyvänä tehtävänään luo yhteyksiä sellaisten henkilöiden välille, jotka haluavat tehdä sopimuksia suoraan, valmistelee heidän kauppatoimiaan tai auttaa niiden tekemisessä.
4. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka tekee omissa nimissään kauppatoimia muiden lukuun.
5. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka toteuttaa muiden lukuun tukkutavaran huutokauppoja.
6. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka kerää tilauksia ovelta ovelle -myynnillä.
7. Yhden tai usean kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusyrityksen palveluksessa palkallista työtä tekevän välittäjän ammatillisesti toteuttama palveluntarjoamistoiminta.
2 Direktiivi 68/364/ETY
Ex ISIC-ryhmä 612: Vähittäiskauppa
Ulkopuolelle jätetyt toiminnat:
|
012 |
Maatalouskoneiden vuokraus |
|
640 |
Kiinteistöjen vuokraus |
|
713 |
Autojen, vaunujen ja hevosten vuokraus |
|
718 |
Junavaunujen vuokraus |
|
839 |
Koneiden vuokraus kauppaliikkeille |
|
841 |
Elokuvateatteripaikkojen ja elokuvien vuokraus |
|
842 |
Teatteripaikkojen ja -tarvikkeiden vuokraus |
|
843 |
Veneiden, polkupyörien ja peliautomaattien vuokraus |
|
853 |
Kalustettujen huoneiden vuokraus |
|
854 |
Pestyjen liinavaatteiden vuokraus |
|
859 |
Vaatteiden vuokraus |
3 Direktiivi 68/368/ETY
Ex ISIC-pääryhmä 85
|
1. |
Ravintolat, kahvilat, baarit ja muut anniskelu- ja ruokapaikat (ISIC-ryhmä 852). |
|
2. |
Kalustettuja huoneita vuokraavat hotellit ja vastaavat laitokset, leirintäalueet (ISIC-ryhmä 853). |
4 Direktiivi 75/368/ETY (7 artikla)
|
Ex 62 |
Pankit ja muut rahoituslaitokset |
|
|
Ex 620 |
Patenttitoimistot ja patenttioikeusmaksujen jakeluyritykset |
|
|
Ex 71 |
Liikenne |
|
|
Ex 713 |
Maanteiden matkustajaliikenne, ei kuitenkaan moottoriajoneuvoilla harjoitettu liikenne |
|
|
Ex 719 |
Nestemäisten hiilivetyjen ja muiden nestemäisten kemiallisten tuotteiden kuljetus putkistossa |
|
|
Ex 82 |
Yhteisöpalvelut |
|
|
827 |
Kirjastot, museot, kasvitieteelliset puutarhat ja eläintarhat |
|
|
Ex 84 |
Virkistyspalvelut |
|
|
843 |
Muualle luokittelemattomat virkistyspalvelut — urheilutoiminta (urheilukentät, urheilujärjestöt jne.), ei kuitenkaan liikunnanohjaajan toiminta — kilpailutoiminta (kilpatallit, kilparadat, kilpakentät jne.) — muu virkistystoiminta (sirkukset, huvipuistot, muut huvitoiminnat jne.) |
|
|
Ex 85 |
Henkilökohtaiset palvelut |
|
|
Ex 851 |
Kotipalvelut |
|
|
Ex 855 |
Kauneushoitolat ja manikyristien toiminta, ei kuitenkaan jalkojenhoitotoiminta eikä kauneudenhoito- ja kampaamoalan ammatillisten oppilaitosten toiminta |
|
|
Ex 859 |
Muualle luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut, ei kuitenkaan urheiluhierojien ja lääkinnällisten hierojien eikä vuoristo-oppaiden toiminta, ryhmiteltynä seuraavasti: — desinfiointi ja tuhoeläintorjunta — vaatteiden vuokraus ja tavaransäilytys — avioliittovälitystoimistot ja vastaavat palvelut — astrologia ja ennustustyyppinen toiminta — puhtaanapitopalvelut ja niihin liittyvä toiminta — hautauspalvelut ja hautausmaiden hoito — matkaoppaat ja -tulkit |
|
5 Direktiivi 75/369/ETY (5 artikla)
Seuraavien toimintojen liikkuva harjoittaminen:
a) tavaroiden ostaminen ja myyminen:
— kun sitä harjoittavat kulkukauppiaat, katukauppiaat tai kaupustelijat (ISIC-ryhmä 612)
— kun sitä harjoitetaan kauppahalleissa muissa kuin kiinteissä rakennelmissa sekä toreilla
b) toiminnat, joita koskevissa siirtymätoimenpiteissä nimenomaan suljetaan pois kyseisten toimintojen liikkuva harjoittaminen tai sitä ei mainita.
6 Direktiivi 70/523/ETY
Itsenäisten ammatinharjoittajien toiminta hiilen tukkukaupassa ja välittäjien toiminta hiilikaupan alalla (ex ISIC-luokituksen ryhmä 6112)
7 Direktiivi 82/470/ETY (6 artiklan 2 kohta)
[2 artiklan A kohdan c ja e alakohdassa, B kohdan b alakohdassa sekä C ja D kohdassa mainitut toiminnat]
Näitä toimintoja ovat etenkin:
— junavaunujen antaminen vuokralle henkilö- tai tavaraliikenteeseen
— välittäjänä toimiminen laivojen ostossa, myynnissä tai vuokrauksessa
— maastamuuttajien kuljetusta koskevien sopimusten valmistelu, neuvottelu ja tekeminen
— kaikkien esineiden ja tavaroiden ottaminen säilytettäväksi tallettajan lukuun, tullimenettelyssä tai ei, varastoissa, talletusmakasiineissa, huonekaluvarastoissa, kylmävarastoissa, siiloissa jne.
— säilytettäväksi otettua esinettä tai tavaraa edustavan asiakirjan antaminen tallettajalle
— tarhojen, ravinnon ja myyntipaikkojen hankkiminen karjalle, joka on väliaikaisessa säilytyksessä joko ennen myyntiä tai kauttakuljetuksessa markkinoille tai markkinoilta
— moottoriajoneuvojen valvonnan tai teknisen asiantuntija-arvioinnin harjoittaminen
— tavaroiden mittaus, punnitus ja niiden tilavuuden mittaus
LIITE V
Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen
V.1. LÄÄKÄRIT
5.1.1 Lääkärin peruskoulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/ Belgien |
Diploma van arts/Diplôme de docteur en médecine |
— Les universités/De universiteiten — Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française/De bevoegde Examencommissie van de Vlaamse Gemeenschap |
|
20. joulukuuta 1976 |
|
България |
Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”магистър” по ”Медицина” и професионална квалификация ”Магистър-лекар” |
Медицински факултет във Висше медицинско училище (Медицински университет, Висш медицински институт в Република България) |
|
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
Diplom o ukončení studia ve studijním programu všeobecné lékařství (doktor medicíny, MUDr.) |
Lékářská fakulta univerzity v České republice |
— Vysvědčení o státní rigorózní zkoušce |
1. toukokuuta 2004 |
|
Danmark |
Bevis for bestået lægevidenskabelig embedseksamen |
Medicinsk universitetsfakultet |
— Autorisation som læge, udstedt af Sundhedsstyrelsen og — Tilladelse til selvstændigt virke som læge (dokumentation for gennemført praktisk uddannelse), udstedt af Sundhedsstyrelsen |
20. joulukuuta 1976 |
|
Deutschland |
— Zeugnis über die Ärztliche Prüfung — Zeugnis über die Ärztliche Staatsprüfung und Zeugnis über die Vorbereitungszeit als Medizinalassistent, soweit diese nach den deutschen Rechtsvorschriften noch für den Abschluss der ärztlichen Ausbildung vorgesehen war |
Zuständige Behörden |
|
20. joulukuuta 1976 |
|
Eesti |
Diplom arstiteaduse õppekava läbimise kohta |
Tartu Ülikool |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Πτυχίo Iατρικής |
— Iατρική Σχoλή Παvεπιστημίoυ, — Σχoλή Επιστημώv Υγείας, Τμήμα Iατρικής Παvεπιστημίoυ |
|
1. tammikuuta 1981 |
|
España |
Título de Licenciado en Medicina y Cirugía |
— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una Universidad |
|
1. tammikuuta 1986 |
|
France |
Diplôme d'Etat de docteur en médecine |
Universités |
|
20. joulukuuta 1976 |
|
Hrvatska |
Diploma ”doktor medicine/doktorica medicine” |
Medicinski fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj |
|
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
Primary qualification |
Competent examining body |
Certificate of experience |
20. joulukuuta 1976 |
|
Italia |
Diploma di laurea in medicina e chirurgia |
Università |
Diploma di abilitazione all'esercizio della medicina e chirurgia |
20. joulukuuta 1976 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Εγγραφής Ιατρού |
Ιατρικό Συμβούλιο |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
ārsta diploms |
Universitātes tipa augstskola |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą gydytojo kvalifikaciją |
Universitetas |
Internatūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą medicinos gydytojo profesinę kvalifikaciją |
1. toukokuuta 2004 |
|
Luxembourg |
Diplôme d'Etat de docteur en médecine, chirurgie et accouchements, |
Jury d'examen d'Etat |
Certificat de stage |
20. joulukuuta 1976 |
|
Magyarország |
Általános orvos oklevél (doctor medicinae univer- sae, röv.: dr. med. univ.) |
Egyetem |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Lawrja ta' Tabib tal-Medi- ċina u l-Kirurġija |
Universita’ ta' Malta |
Ċertifikat ta' reġistrazzjoni maħruġ mill-Kunsill Mediku |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Getuigschrift van met goed gevolg afgelegd artsexamen |
Faculteit Geneeskunde |
|
20. joulukuuta 1976 |
|
Österreich |
1. Urkunde über die Verleihung des akademischen Grades Doktor der gesamten Heilkunde (bzw. Doctor medicinae universae, Dr.med.univ.) |
1. Medizinische Fakultät einer Universität |
|
1. tammikuuta 1994 |
|
2. Diplom über die spezifische Ausbildung zum Arzt für Allgemeinmedizin bzw. Facharztdiplom |
2. Österreichische Ärztekammer |
|||
|
Polska |
Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku lekarskim z tytułem ”lekarza” |
1. Akademia Medyczna 2. Uniwersytet Medyczny 3. Collegium Medicum Uniwersytetu Jagiellońskiego |
Lekarski Egzamin Państwowy |
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
Carta de Curso de licenciatura em medicina |
Universidades |
Diploma comprovativo da conclusão do internato geral emitido pelo Ministério da Saúde |
1. tammikuuta 1986 |
|
România |
Diplomă de licență de doctor medic |
Universități |
|
1. tammikuuta 2007 |
|
Slovenija |
Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”doktor medicine/doktorica medicine” |
Univerza |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”doktor medicíny” (”MUDr.”) |
Vysoká škola |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto/Medicine licentiatexamen |
— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Kuopion yliopisto — Oulun yliopisto — Tampereen yliopisto — Turun yliopisto |
Todistus lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta/Examenbevis om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården |
1. tammikuuta 1994 |
|
Sverige |
Läkarexamen |
Universitet |
Bevis om praktisk utbildning som utfärdas av Socialstyrelsen |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Primary qualification |
Competent examining body |
Certificate of experience |
20. joulukuuta 1976 |
5.1.2 Erikoislääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/ Belgien |
Bijzondere beroepstitel van geneesheer-specialist/Titre professionnel particulier de médecin spécialiste |
Minister bevoegd voor Volksgezondheid/Ministre de la Santé publique |
20. joulukuuta 1976 |
|
България |
Свидетелство за призната специалност |
Медицински университет, Висш медицински институт или Военномедицин-ска академия |
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
Diplom o specializaci |
Ministerstvo zdravotnictví |
1. toukokuuta 2004 |
|
Danmark |
Bevis for tilladelse til at betegne sig som speciallæge |
Sundhedsstyrelsen |
20. joulukuuta 1976 |
|
Deutschland |
Fachärztliche Anerkennung |
Landesärztekammer |
20. joulukuuta 1976 |
|
Eesti |
Residentuuri lõputunnistus eriarstiabi erialal |
Tartu Ülikool |
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Τίτλoς Iατρικής Ειδικότητας |
1. Νoμαρχιακή Αυτoδιoίκηση |
1. tammikuuta 1981 |
|
2. Νoμαρχία |
|||
|
España |
Título de Especialista |
Ministerio de Educación y Cultura |
1. tammikuuta 1986 |
|
France |
1. Certificat d'études spéciales de médecine |
1. Universités |
20. joulukuuta 1976 |
|
2. Attestation de médecin spécialiste qualifié |
2. Conseil de l'Ordre des médecins |
||
|
3. Certificat d'études spéciales de médecine |
3. Universités |
||
|
4. Diplôme d'études spécialisées ou spécialisation complémentaire qualifiante de médecine |
4. Universités |
||
|
Hrvatska |
Diploma o specijalističkom usavršavanju |
Ministarstvo nadležno za zdravstvo |
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
Certificate of Specialist doctor |
Competent authority |
20. joulukuuta 1976 |
|
Italia |
Diploma di medico specialista |
Università |
20. joulukuuta 1976 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Αναγνώρισης Ειδικότητας |
Ιατρικό Συμβούλιο |
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
”Sertifikāts”—kompetentu iestāžu izsniegts dokuments, kas apliecina, ka persona ir nokārtojusi sertifikācijas eksāmenu specialitātē |
Latvijas Ārstu biedrība Latvijas Ārstniecības personu profesionālo organizāciju savienība |
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Rezidentūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą gydytojo specialisto profesinę kvalifikaciją |
Universitetas |
1. toukokuuta 2004 |
|
Luxembourg |
Certificat de médecin spécialiste |
Ministre de la Santé publique |
20. joulukuuta 1976 |
|
Magyarország |
Szakorvosi bizonyítvány |
Az Egészségügyi, Szociális és Családügyi Minisztérium illetékes testülete |
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Ċertifikat ta' Speċjalista Mediku |
Kumitat ta' Approvazzjoni dwar Speċjalisti |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Bewijs van inschrijving in een Specialistenregister |
— Medisch Specialisten Registratie Commissie (MSRC) van de Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot Bevordering der Geneeskunst — Sociaal-Geneeskundigen Registratie Commissie van de Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot Bevordering der Geneeskunst |
20. joulukuuta 1976 |
|
Österreich |
Facharztdiplom |
Österreichische Ärztekammer |
1. tammikuuta 1994 |
|
Polska |
Dyplom uzyskania tytułu specjalisty |
Centrum Egzaminów Medycznych |
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
1. Grau de assistente |
1. Ministério da Saúde |
1. tammikuuta 1986 |
|
2. Titulo de especialista |
2. Ordem dos Médicos |
||
|
România |
Certificat de medic specialist |
Ministerul Sănătății Publici |
1. tammikuuta 2007 |
|
Slovenija |
Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu |
1. Ministrstvo za zdravje |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Zdravniška zbornica Slovenije |
|||
|
Slovensko |
Diplom o špecializácii |
Slovenská zdravotnícka univerzita |
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Erikoislääkärin tutkinto/Specialläkarexamen |
1. Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet |
1. tammikuuta 1994 |
|
2. Kuopion yliopisto |
|||
|
3. Oulun yliopisto |
|||
|
4. Tampereen yliopisto |
|||
|
5. Turun yliopisto |
|||
|
Sverige |
Bevis om specialkompetens som läkare, utfärdat av Socialstyrelsen |
Socialstyrelsen |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Certificate of Completion of specialist training |
Competent authority |
20. joulukuuta 1976 |
5.1.3 Lääketieteen erikoisalojen nimikkeet
|
Maa |
Anestesiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
Kirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Anesthésie-réanimation/Anesthesie reanimatie |
Chirurgie/Heelkunde |
|
България |
Анестезиология и интензивно лечение |
Хирургия |
|
Česká republika |
Anesteziologie a resuscitace |
Chirurgie |
|
Danmark |
Anæstesiologi |
Kirurgi eller kirurgiske sygdomme |
|
Deutschland |
Anästhesiologie |
(Allgemeine) Chirurgie |
|
Eesti |
Anestesioloogia |
Üldkirurgia |
|
Ελλάς |
Αvαισθησιoλoγία |
Χειρoυργική |
|
España |
Anestesiología y Reanimación |
Cirugía general y del aparato digestivo |
|
France |
Anesthésiologie-Réanimation chirurgicale |
Chirurgie générale |
|
Hrvatska |
Anesteziologija, reanimatologija i intenzivna medicina |
Opća kirurgija |
|
Ireland |
Anaesthesia |
Cirugía general |
|
Italia |
Anestesia e rianimazione |
Chirurgia generale |
|
Κύπρος |
Αναισθησιολογία |
Γενική Χειρουργική |
|
Latvija |
Anestezioloģija un reanimatoloģija |
Ķirurģija |
|
Lietuva |
Anesteziologija reanimatologija |
Chirurgija |
|
Luxembourg |
Anesthésie-réanimation |
Chirurgie générale |
|
Magyarország |
Aneszteziológia és intenzív terápia |
Sebészet |
|
Malta |
Anesteżija u Kura Intensiva |
Kirurġija Ġenerali |
|
Nederland |
Anesthesiologie |
Heelkunde |
|
Österreich |
Anästhesiologie und Intensivmedizin |
Chirurgie |
|
Polska |
Anestezjologia i intensywna terapia |
Chirurgia ogólna |
|
Portugal |
Anestesiologia |
Cirurgia geral |
|
România |
Anestezie și terapie intensivă |
Chirurgie generală |
|
Slovenija |
Anesteziologija, reanimatologija in perioperativna intenzivna medicina |
Splošna kirurgija |
|
Slovensko |
Anestéziológia a intenzívna medicína |
Chirurgia |
|
Suomi/Finland |
Anestesiologia ja tehohoito/Anestesiologi och intensivvård |
Yleiskirurgia/Allmän kirurgi |
|
Sverige |
Anestesi och intensivvård |
Kirurgi |
|
United Kingdom |
Anaesthetics |
General surgery |
|
Maa |
Neurokirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Naistentaudit ja synnytykset Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Neurochirurgie |
Gynécologie — obstétrique/Gynaecologie en verloskunde |
|
България |
Неврохирургия |
Акушерство, гинекология и репродуктивна медицина |
|
Česká republika |
Neurochirurgie |
Gynekologie a porodnictví |
|
Danmark |
Neurokirurgi eller kirurgiske nervesygdomme |
Gynækologi og obstetrik eller kvindesygdomme og fødselshjælp |
|
Deutschland |
Neurochirurgie |
Frauenheilkunde und Geburtshilfe |
|
Eesti |
Neurokirurgia |
Sünnitusabi ja günekoloogia |
|
Ελλάς |
Νευρoχειρoυργική |
Μαιευτική-Γυvαικoλoγία |
|
España |
Neurocirugía |
Obstetricia y ginecología |
|
France |
Neurochirurgie |
Gynécologie — obstétrique |
|
Hrvatska |
Neurokirurgija |
Ginekologija i opstetricija |
|
Ireland |
Neurosurgery |
Obstetrics and gynaecology |
|
Italia |
Neurochirurgia |
Ginecologia e ostetricia |
|
Κύπρος |
Νευροχειρουργική |
Μαιευτική — Γυναικολογία |
|
Latvija |
Neiroķirurģija |
Ginekoloģija un dzemdniecība |
|
Lietuva |
Neurochirurgija |
Akušerija ginekologija |
|
Luxembourg |
Neurochirurgie |
Gynécologie — obstétrique |
|
Magyarország |
Idegsebészet |
Szülészet-nőgyógyászat |
|
Malta |
Newrokirurġija |
Ostetriċja u Ġinekoloġija |
|
Nederland |
Neurochirurgie |
Verloskunde en gynaecologie |
|
Österreich |
Neurochirurgie |
Frauenheilkunde und Geburtshilfe |
|
Polska |
Neurochirurgia |
Położnictwo i ginekologia |
|
Portugal |
Neurocirurgia |
Ginecologia e obstetricia |
|
România |
Neurochirurgie |
Obstetrică-ginecologie |
|
Slovenija |
Nevrokirurgija |
Ginekologija in porodništvo |
|
Slovensko |
Neurochirurgia |
Gynekológia a pôrodníctvo |
|
Suomi/Finland |
Neurokirurgia/Neurokirurgi |
Naistentaudit ja synnytykset/Kvinnosjukdomar och förlossningar |
|
Sverige |
Neurokirurgi |
Obstetrik och gynekologi |
|
United Kingdom |
Neurosurgery |
Obstetrics and gynaecology |
|
Maa |
Sisätaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Silmätaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Médecine interne/Inwendige geneeskunde |
Ophtalmologie/Oftalmologie |
|
България |
Вътрешни болести |
Очни болести |
|
Česká republika |
Vnitřní lékařství |
Oftalmologie |
|
Danmark |
Intern medicin |
Oftalmologi eller øjensygdomme |
|
Deutschland |
Innere Medizin |
Augenheilkunde |
|
Eesti |
Sisehaigused |
Oftalmoloogia |
|
Ελλάς |
Παθoλoγία |
Οφθαλμoλoγία |
|
España |
Medicina interna |
Oftalmología |
|
France |
Médecine interne |
Ophtalmologie |
|
Hrvatska |
Opća interna medicina |
Oftalmologija i optometrija |
|
Ireland |
General medicine |
Ophthalmic surgery |
|
Italia |
Medicina interna |
Oftalmologia |
|
Κύπρος |
Παθoλoγία |
Οφθαλμολογία |
|
Latvija |
Internā medicīna |
Oftalmoloģija |
|
Lietuva |
Vidaus ligos |
Oftalmologija |
|
Luxembourg |
Médecine interne |
Ophtalmologie |
|
Magyarország |
Belgyógyászat |
Szemészet |
|
Malta |
Mediċina Interna |
Oftalmoloġija |
|
Nederland |
Interne geneeskunde |
Oogheelkunde |
|
Österreich |
Innere Medizin |
Augenheilkunde und Optometrie |
|
Polska |
Choroby wewnętrzne |
Okulistyka |
|
Portugal |
Medicina interna |
Oftalmologia |
|
România |
Medicină internă |
Oftalmologie |
|
Slovenija |
Interna medicina |
Oftalmologija |
|
Slovensko |
Vnútorné lekárstvo |
Oftalmológia |
|
Suomi/Finland |
Sisätaudit/Inre medicin |
Silmätaudit/Ögonsjukdomar |
|
Sverige |
Internmedicine |
Ögonsjukdomar (oftalmologi) |
|
United Kingdom |
General (internal) medicine |
Ophthalmology |
|
Maa |
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
Lastentaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Oto-rhino-laryngologie/Otorhinolaryngologie |
Pédiatrie/Pediatrie |
|
България |
Ушно-носно-гърлени болести |
Детски болести |
|
Česká republika |
Otorinolaryngologie |
Dětské lékařství |
|
Danmark |
Oto-rhino-laryngologi eller øre-næse-halssygdomme |
Pædiatri eller sygdomme hos børn |
|
Deutschland |
Hals-Nasen-Ohrenheilkunde |
Kinder — und Jugendheilkunde |
|
Eesti |
Otorinolarüngoloogia |
Pediaatria |
|
Ελλάς |
Ωτoριvoλαρυγγoλoγία |
Παιδιατρική |
|
España |
Otorrinolaringología |
PediatrÍa y sus áreas especÍfIcas |
|
France |
Oto-rhino-laryngologie |
Pédiatrie |
|
Hrvatska |
Otorinolaringologija |
Pedijatrija |
|
Ireland |
Otolaryngology |
Paediatrics |
|
Italia |
Otorinolaringoiatria |
Pédiatria |
|
Κύπρος |
Ωτορινολαρυγγολογία |
Παιδιατρική |
|
Latvija |
Otolaringoloģija |
Pediatrija |
|
Lietuva |
Otorinolaringologija |
Vaikų ligos |
|
Luxembourg |
Oto-rhino-laryngologie |
Pédiatrie |
|
Magyarország |
Fül-orr-gégegyógyászat |
Csecsemő- és gyermekgyógyászat |
|
Malta |
Otorinolaringoloġija |
Pedjatrija |
|
Nederland |
Keel-, neus- en oorheelkunde |
Kindergeneeskunde |
|
Österreich |
Hals-, Nasen-und Ohrenkrankheiten |
Kinder — und Jugendheilkunde |
|
Polska |
Otorynolaryngologia |
Pediatria |
|
Portugal |
Otorrinolaringologia |
Pediatria |
|
România |
Otorinolaringologie |
Pediatrie |
|
Slovenija |
Otorinolaringológija |
Pediatrija |
|
Slovensko |
Otorinolaryngológia |
Pediatria |
|
Suomi/Finland |
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit/Öron-, näs- och halssjukdomar |
Lastentaudit/Barnsjukdomar |
|
Sverige |
Öron-, näs- och halssjukdomar (oto-rhino-laryngologi) |
Barn- och ungdomsmedicin |
|
United Kingdom |
Otolaryngology |
Paediatrics |
|
Maa |
Keuhkosairaudet Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Urologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Pneumologie |
Urologie |
|
България |
Пневмология и фтизиатрия |
Урология |
|
Česká republika |
Tuberkulóza a respirační nemoci |
Urologie |
|
Danmark |
Medicinske lungesygdomme |
Urologi eller urinvejenes kirurgiske sygdomme |
|
Deutschland |
Pneumologie |
Urologie |
|
Eesti |
Pulmonoloogia |
Uroloogia |
|
Ελλάς |
Φυματιoλoγία- Πvευμovoλoγία |
Ουρoλoγία |
|
España |
Neumología |
Urología |
|
France |
Pneumologie |
Urologie |
|
Hrvatska |
Pulmologija |
Urologija |
|
Ireland |
Respiratory medicine |
Urology |
|
Italia |
Malattie dell'apparato respiratorio |
Urologia |
|
Κύπρος |
Πνευμονολογία — Φυματιολογία |
Ουρολογία |
|
Latvija |
Ftiziopneimonoloģija |
Uroloģija |
|
Lietuva |
Pulmonologija |
Urologija |
|
Luxembourg |
Pneumologie |
Urologie |
|
Magyarország |
Tüdőgyógyászat |
Urológia |
|
Malta |
Mediċina Respiratorja |
Uroloġija |
|
Nederland |
Longziekten en tuberculose |
Urologie |
|
Österreich |
Lungenkrankheiten |
Urologie |
|
Polska |
Choroby płuc |
Urologia |
|
Portugal |
Pneumologia |
Urologia |
|
România |
Pneumologie |
Urologie |
|
Slovenija |
Pnevmologija |
Urologija |
|
Slovensko |
Pneumológia a ftizeológia |
Urológia |
|
Suomi/Finland |
Keuhkosairaudet ja allergologia/Lungsjukdomar och allergologi |
Urologia/Urologi |
|
Sverige |
Lungsjukdomar (pneumologi) |
Urologi |
|
United Kingdom |
Respiratory medicine |
Urology |
|
Maa |
Ortopedia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Patologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Chirurgie orthopédique/Orthopedische heelkunde |
Anatomie pathologique/Pathologische anatomie |
|
България |
Ортопедия и травматология |
Обща и клинична патология |
|
Česká republika |
Ortopedie |
Patologická anatomie |
|
Danmark |
Ortopædisk kirurgi |
Patologisk anatomi eller vævs- og celleundersøgelser |
|
Deutschland |
Orthopädie (und Unfallchirurgie) |
Pathologie |
|
Eesti |
Ortopeedia |
Patoloogia |
|
Ελλάς |
Ορθoπεδική |
Παθoλoγική Αvατoμική |
|
España |
Cirugía ortopédica y traumatología |
Anatomía patológica |
|
France |
Chirurgie orthopédique et traumatologie |
Anatomie et cytologie pathologiques |
|
Hrvatska |
Ortopedija i traumatologija |
Patologija |
|
Ireland |
Trauma and orthopaedic surgery |
Morbid anatomy and histopathology |
|
Italia |
Ortopedia e traumatologia |
Anatomia patologica |
|
Κύπρος |
Ορθοπεδική |
Παθολογοανατομία — Ιστολογία |
|
Latvija |
Traumatoloģija un ortopēdija |
Patoloģija |
|
Lietuva |
Ortopedija traumatologija |
Patologija |
|
Luxembourg |
Orthopédie |
Anatomie pathologique |
|
Magyarország |
Ortopédia |
Patológia |
|
Malta |
Kirurġija Ortopedika |
Istopatoloġija |
|
Nederland |
Orthopedie |
Pathologie |
|
Österreich |
Orthopädie und Orthopädische Chirurgie |
Pathologie |
|
Polska |
Ortopedia i traumatologia narządu ruchu |
Patomorfologia |
|
Portugal |
Ortopedia |
Anatomia patologica |
|
România |
Ortopedie și traumatologie |
Anatomie patologică |
|
Slovenija |
Ortopedska kirurgija |
Anatomska patologija in citopatologija |
|
Slovensko |
Ortopédia |
Patologická anatómia |
|
Suomi/Finland |
Ortopedia ja traumatologia/Ortopedi och traumatologi |
Patologia/Patologi |
|
Sverige |
Ortopedi |
Klinisk patologi |
|
United Kingdom |
Trauma and orthopaedic surgery |
Histopathology |
|
Maa |
Neurologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Psykiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Neurologie |
Psychiatrie de l'adulte/Volwassen psychiatrie |
|
България |
Нервни болести |
Психиатрия |
|
Česká republika |
Neurologie |
Psychiatrie |
|
Danmark |
Neurologi eller medicinske nervesygdomme |
Psykiatri |
|
Deutschland |
Neurologie |
Psychiatrie und Psychotherapie |
|
Eesti |
Neuroloogia |
Psühhiaatria |
|
Ελλάς |
Νευρoλoγία |
Ψυχιατρική |
|
España |
Neurología |
Psiquiatría |
|
France |
Neurologie |
Psychiatrie |
|
Hrvatska |
Neurologija |
Psihijatrija |
|
Ireland |
Neurology |
Psychiatry |
|
Italia |
Neurologia |
Psichiatria |
|
Κύπρος |
Νευρολογία |
Ψυχιατρική |
|
Latvija |
Neiroloģija |
Psihiatrija |
|
Lietuva |
Neurologija |
Psichiatrija |
|
Luxembourg |
Neurologie |
Psychiatrie |
|
Magyarország |
Neurológia |
Pszichiátria |
|
Malta |
Newroloġija |
Psikjatrija |
|
Nederland |
Neurologie |
Psychiatrie |
|
Österreich |
Neurologie |
Psychiatrie |
|
Polska |
Neurologia |
Psychiatria |
|
Portugal |
Neurologia |
Psiquiatria |
|
România |
Neurologie |
Psihiatrie |
|
Slovenija |
Nevrologija |
Psihiatrija |
|
Slovensko |
Neurológia |
Psychiatria |
|
Suomi/Finland |
Neurologia/Neurologi |
Psykiatria/Psykiatri |
|
Sverige |
Neurologi |
Psykiatri |
|
United Kingdom |
Neurology |
General psychiatry |
|
Maa |
Diagnostinen radiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Sädehoito Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Radiodiagnostic/Röntgendiagnose |
Radiothérapie-oncologie/Radiotherapie-oncologie |
|
България |
Образна диагностика |
Лъчелечение |
|
Česká republika |
Radiologie a zobrazovací metody |
Radiační onkologie |
|
Danmark |
Diagnostik radiologi eller røntgenundersøgelse |
Onkologi |
|
Deutschland |
(Diagnostische) Radiologie |
Strahlentherapie |
|
Eesti |
Radioloogia |
Onkoloogia |
|
Ελλάς |
Ακτιvoδιαγvωστική |
Ακτιvoθεραπευτική — Ογκολογία |
|
España |
Radiodiagnóstico |
Oncología radioterápica |
|
France |
Radiodiagnostic et imagerie médicale |
Oncologie radiothérapique |
|
Hrvatska |
Klinička radiologija |
Onkologija i radioterapija |
|
Ireland |
Diagnostic radiology |
Radiation oncology |
|
Italia |
Radiodiagnostica |
Radioterapia |
|
Κύπρος |
Ακτινολογία |
Ακτινοθεραπευτική Ογκολογία |
|
Latvija |
Diagnostiskā radioloģija |
Terapeitiskā radioloģija |
|
Lietuva |
Radiologija |
Onkologija radioterapija |
|
Luxembourg |
Radiodiagnostic |
Radiothérapie |
|
Magyarország |
Radiológia |
Sugárterápia |
|
Malta |
Radjoloġija |
Onkoloġija u Radjoterapija |
|
Nederland |
Radiologie |
Radiotherapie |
|
Österreich |
Medizinische Radiologie-Diagnostik |
Strahlentherapie — Radioonkologie |
|
Polska |
Radiologia i diagnostyka obrazowa |
Radioterapia onkologiczna |
|
Portugal |
Radiodiagnóstico |
Radioterapia |
|
România |
Radiologie-imagistică medicală |
Radioterapie |
|
Slovenija |
Radiologija |
Radioterapija in onkologija |
|
Slovensko |
Rádiológia |
Radiačná onkológia |
|
Suomi/Finland |
Radiologia/Radiologi |
Syöpätaudit/Cancersjukdomar |
|
Sverige |
Medicinsk radiologi |
Tumörsjukdomar (allmän onkologi) |
|
United Kingdom |
Clinical radiology |
Clinical oncology |
|
Maa |
Plastiikkakirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Kliininen biologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Chirurgie plastique, reconstructrice et esthétique/Plastische, reconstructieve en esthetische heelkunde |
Biologie clinique/Klinische biologie |
|
България |
Пластично-възстановителна хирургия |
Клинична лаборатория |
|
Česká republika |
Plastická chirurgie |
|
|
Danmark |
Plastikkirurgi |
|
|
Deutschland |
Plastische (und Ästhetische) Chirurgie |
|
|
Eesti |
Plastika- ja rekonstruktiivkirurgia |
Laborimeditsiin |
|
Ελλάς |
Πλαστική Χειρoυργική |
Χειρουργική Θώρακος |
|
España |
Cirugía plástica, estética y reparadora |
Análisis clínicos |
|
France |
Chirurgie plastique, reconstructrice et esthétique |
Biologie médicale |
|
Hrvatska |
Plastična, rekonstrukcijska i estetska kirurgija |
|
|
Ireland |
Plastic, reconstructive and aesthetic surgery |
|
|
Italia |
Chirurgia plastica e ricostruttiva |
Patologia clinica |
|
Κύπρος |
Πλαστική Χειρουργική |
|
|
Latvija |
Plastiskā ķirurģija |
|
|
Lietuva |
Plastinė ir rekonstrukcinė chirurgija |
Laboratorinė medicina |
|
Luxembourg |
Chirurgie plastique |
Biologie clinique |
|
Magyarország |
Plasztikai (égési) sebészet |
Orvosi laboratóriumi diagnosztika |
|
Malta |
Kirurġija Plastika |
|
|
Nederland |
Plastische chirurgie |
|
|
Österreich |
Plastische Chirurgie |
Medizinische Biologie |
|
Polska |
Chirurgia plastyczna |
Diagnostyka laboratoryjna |
|
Portugal |
Cirurgia plástica e reconstrutiva |
Patologia clínica |
|
România |
Chirurgie plastică — microchirurgie reconstructivă |
Medicină de laborator |
|
Slovenija |
Plastična, rekonstrukcijska in estetska kirurgija |
|
|
Slovensko |
Plastická chirurgia |
Laboratórna medicína |
|
Suomi/Finland |
Plastiikkakirurgia/Plastikkirurgi |
|
|
Sverige |
Plastikkirurgi |
|
|
►C4 United Kingdom ◄ |
►C4 Plastic surgery ◄ |
|
|
Maa |
Kliininen mikrobiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Kliininen kemia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
|
България |
Микробиология |
Биохимия |
|
Česká republika |
Lékařská mikrobiologie |
Klinická biochemie |
|
Danmark |
Klinisk mikrobiologi |
Klinisk biokemi |
|
Deutschland |
Mikrobiologie (Virologie) und Infektionsepidemiologie |
Laboratoriumsmedizin |
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
1. Iατρική Βιoπαθoλoγία 2. Μικρoβιoλoγία |
|
|
España |
Microbiología y parasitología |
Bioquímica clínica |
|
France |
|
|
|
Hrvatska |
Klinička mikrobiologija |
|
|
Ireland |
Microbiology |
Chemical pathology |
|
Italia |
Microbiologia e virologia |
Biochimica clinica |
|
Κύπρος |
Μικροβιολογία |
|
|
Latvija |
Mikrobioloģija |
|
|
Lietuva |
|
|
|
Luxembourg |
Microbiologie |
Chimie biologique |
|
Magyarország |
Orvosi mikrobiológia |
|
|
Malta |
Mikrobijoloġija |
Patoloġija Kimika |
|
Nederland |
Medische microbiologie |
Klinische chemie |
|
Österreich |
Hygiene und Mikrobiologie |
Medizinische und Chemische Labordiagnostik |
|
Polska |
Mikrobiologia lekarska |
|
|
Portugal |
|
|
|
România |
|
|
|
Slovenija |
Klinična mikrobiologija |
Medicinska biokemija |
|
Slovensko |
Klinická mikrobiológia |
Klinická biochémia |
|
Suomi/Finland |
Kliininen mikrobiologia/Klinisk mikrobiologi |
Kliininen kemia/Klinisk kemi |
|
Sverige |
Klinisk bakteriologi |
Klinisk kemi |
|
United Kingdom |
Medical microbiology and virology |
Chemical pathology |
|
Maa |
Immunologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Thoraxkirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Chirurgie thoracique/Heelkunde op de thorax (1) |
|
България |
Клинична имунология Имунология |
Гръдна хирургия Кардиохирургия |
|
Česká republika |
Alergologie a klinická imunologie |
Kardiochirurgie |
|
Danmark |
Klinisk immunologi |
Thoraxkirurgi eller brysthulens kirurgiske sygdomme |
|
Deutschland |
|
Thoraxchirurgie |
|
Eesti |
|
Torakaalkirurgia |
|
Ελλάς |
|
Χειρουργική Θώρακος |
|
España |
Inmunología |
Cirugía torácica |
|
France |
|
Chirurgie thoracique et cardiovasculaire |
|
Hrvatska |
Alergologija i klinička imunologija |
|
|
Ireland |
Immunology (clinical and laboratory) |
Thoracic surgery |
|
Italia |
|
Chirurgia toracica; Cardiochirurgia |
|
Κύπρος |
Ανοσολογία |
Χειρουργική Θώρακος |
|
Latvija |
Imunoloģija |
Torakālā ķirurģija |
|
Lietuva |
|
Krūtinės chirurgija |
|
Luxembourg |
Immunologie |
Chirurgie thoracique |
|
Magyarország |
Allergológia és klinikai immunológia |
Mellkassebészet |
|
Malta |
Immunoloġija |
Kirurġija Kardjo-Toraċika |
|
Nederland |
|
Cardio-thoracale chirurgie |
|
Österreich |
Immunologie |
|
|
Polska |
Immunologia kliniczna |
Chirurgia klatki piersiowej |
|
Portugal |
|
Cirurgia cardiotorácica |
|
România |
|
Chirurgie toracică |
|
Slovenija |
|
Torakalna kirurgija |
|
Slovensko |
Klinická imunológia a alergológia |
Hrudníková chirurgia |
|
Suomi/Finland |
|
Sydän-ja rintaelinkirurgia/Hjärt- och thoraxkirurgi |
|
Sverige |
Klinisk immunologi |
Thoraxkirurgi |
|
United Kingdom |
Immunology |
Cardo-thoracic surgery |
|
(1) 1. tammikuuta 1983. 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä: |
||
|
Maa |
Lastenkirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Verisuonikirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Chirurgie des vaisseaux/Bloedvatenheelkunde (1) |
|
България |
Детска хирургия |
Съдова хирургия |
|
Česká republika |
Dětská chirurgie |
Cévní chirurgie |
|
Danmark |
|
Karkirurgi eller kirurgiske blodkarsygdomme |
|
Deutschland |
Kinderchirurgie |
Gefäßchirurgie |
|
Eesti |
Lastekirurgia |
Kardiovaskulaarkirurgia |
|
Ελλάς |
Χειρoυργική Παίδωv |
Αγγειoχειρoυργική |
|
España |
Cirugía pediátrica |
Angiología y cirugía vascular |
|
France |
Chirurgie infantile |
Chirurgie vasculaire |
|
Hrvatska |
Dječja kirurgija |
Vaskularna kirurgija |
|
Ireland |
Paediatric surgery |
|
|
Italia |
Chirurgia pediatrica |
Chirurgia vascolare |
|
Κύπρος |
Χειρουργική Παίδων |
Χειρουργική Αγγείων |
|
Latvija |
Bērnu ķirurģija |
Asinsvadu ķirurģija |
|
Lietuva |
Vaikų chirurgija |
Kraujagyslių chirurgija |
|
Luxembourg |
Chirurgie pédiatrique |
Chirurgie vasculaire |
|
Magyarország |
Gyermeksebészet |
Érsebészet |
|
Malta |
Kirurgija Pedjatrika |
Kirurġija Vaskolari |
|
Nederland |
|
|
|
Österreich |
Kinderchirurgie |
|
|
Polska |
Chirurgia dziecięca |
Chirurgia naczyniowa |
|
Portugal |
Cirurgia pediátrica |
Cirurgia vascular |
|
România |
Chirurgie pediatrică |
Chirurgie vasculară |
|
Slovenija |
|
Kardiovaskularna kirurgija |
|
Slovensko |
Detská chirurgia |
Cievna chirurgia |
|
Suomi/Finland |
Lastenkirurgia/Barnkirurgi |
Verisuonikirurgia/Kärlkirurgi |
|
Sverige |
Barn- och ungdomskirurgi |
|
|
United Kingdom |
Paediatric surgery |
|
|
(1) 1 January 1983 Dates of repeal within the meaning of Article 27(3): |
||
|
Maa |
Kardiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Gastroenterologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Cardiologie |
Gastro-entérologie/Gastroenterologie |
|
България |
Кардиология |
Гастроентерология |
|
Česká republika |
Kardiologie |
Gastroenterologie |
|
Danmark |
Kardiologi |
Medicinsk gastroenterologi eller medicinske mavetarmsygdomme |
|
Deutschland |
Innere Medizin und Schwerpunkt Kardiologie |
Innere Medizin und Schwerpunkt Gastroenterologie |
|
Eesti |
Kardioloogia |
Gastroenteroloogia |
|
Ελλάς |
Καρδιoλoγία |
Γαστρεvτερoλoγία |
|
España |
Cardiología |
Aparato digestivo |
|
France |
Pathologie cardio-vasculaire |
Gastro-entérologie et hépatologie |
|
Hrvatska |
Kardiologija |
Gastroenterologija |
|
Ireland |
Cardiology |
Gastro-enterology |
|
Italia |
Cardiologia |
Gastroenterologia |
|
Κύπρος |
Καρδιολογία |
Γαστρεντερολογία |
|
Latvija |
Kardioloģija |
Gastroenteroloģija |
|
Lietuva |
Kardiologija |
Gastroenterologija |
|
Luxembourg |
Cardiologie et angiologie |
Gastro-enterologie |
|
Magyarország |
Kardiológia |
Gasztroenterológia |
|
Malta |
Kardjoloġija |
Gastroenteroloġija |
|
Nederland |
Cardiologie |
Leer van maag-darm-leverziekten |
|
Österreich |
|
|
|
Polska |
Kardiologia |
Gastrenterologia |
|
Portugal |
Cardiologia |
Gastrenterologia |
|
România |
Cardiologie |
Gastroenterologie |
|
Slovenija |
|
Gastroenterologija |
|
Slovensko |
Kardiológia |
Gastroenterológia |
|
Suomi/Finland |
Kardiologia/Kardiologi |
Gastroenterologia/Gastroenterologi |
|
Sverige |
Kardiologi |
Medicinsk gastroenterologi och hepatologi |
|
United Kingdom |
Cardiology |
Gastro-enterology |
|
Maa |
Reumatologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Kliininen hematologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Rhumathologie/reumatologie |
|
|
България |
Ревматология |
Трансфузионна хематология |
|
Česká republika |
Revmatologie |
Hematologie a transfúzní lékařství |
|
Danmark |
Reumatologi |
Hæmatologi eller blodsygdomme |
|
Deutschland |
Innere Medizin und Schwerpunkt Rheumatologie |
Innere Medizin und Schwerpunkt Hämatologie und Onkologie |
|
Eesti |
Reumatoloogia |
Hematoloogia |
|
Ελλάς |
Ρευματoλoγία |
Αιματoλoγία |
|
España |
Reumatología |
Hematología y hemoterapia |
|
France |
Rhumatologie |
|
|
Hrvatska |
Reumatologija |
Hematologija |
|
Ireland |
Rheumatology |
Haematology (clinical and laboratory) |
|
Italia |
Reumatologia |
Ematologia |
|
Κύπρος |
Ρευματολογία |
Αιματολογία |
|
Latvija |
Reimatoloģija |
Hematoloģija |
|
Lietuva |
Reumatologija |
Hematologija |
|
Luxembourg |
Rhumatologie |
Hématologie |
|
Magyarország |
Reumatológia |
Haematológia |
|
Malta |
Rewmatoloġija |
Ematoloġija |
|
Nederland |
Reumatologie |
|
|
Österreich |
|
|
|
Polska |
Reumatologia |
Hematologia |
|
Portugal |
Reumatologia |
Imuno-hemoterapia |
|
România |
Reumatologie |
Hematologie |
|
Slovenija |
|
|
|
Slovensko |
Reumatológia |
Hematológia a transfúziológia |
|
Suomi/Finland |
Reumatologia/Reumatologi |
Kliininen hematologia/Klinisk hematologi |
|
Sverige |
Reumatologi |
Hematologi |
|
United Kingdom |
Rheumatology |
Haematology |
|
Maa |
Endokrinologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
Fysiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Médecine physique et réadaptation/Fysische geneeskunde en revalidatie |
|
България |
Ендокринология и болести на обмяната |
Физикална и рехабилитационна медицина |
|
Česká republika |
Endokrinologie |
Rehabilitační a fyzikální medicína |
|
Danmark |
Medicinsk endokrinologi eller medicinske hormonsygdomme |
|
|
Deutschland |
Innere Medizin und Schwerpunkt Endokrinologie und Diabetologie |
Physikalische und Rehabilitative Medizin |
|
Eesti |
Endokrinoloogia |
Taastusravi ja füsiaatria |
|
Ελλάς |
Εvδoκριvoλoγία |
Φυσική Iατρική και Απoκατάσταση |
|
España |
Endocrinología y nutrición |
Medicina física y rehabilitación |
|
France |
Endocrinologie, maladies métaboliques |
Rééducation et réadaptation fonctionnelles |
|
Hrvatska |
Endokrinologija i dijabetologija |
Fizikalna medicina i rehabilitacija |
|
Ireland |
Endocrinology and diabetes mellitus |
|
|
Italia |
Endocrinologia e malattie del ricambio |
Medicina fisica e riabilitazione |
|
Κύπρος |
Ενδοκρινολογία |
Φυσική Ιατρική και Αποκατάσταση |
|
Latvija |
Endokrinoloģija |
Rehabilitoloģija Fiziskā rehabilitācija Fizikālā medicīna |
|
Lietuva |
Endokrinologija |
Fizinė medicina ir reabilitacija |
|
Luxembourg |
Endocrinologie, maladies du métabolisme et de la nutrition |
Rééducation et réadaptation fonctionnelles |
|
Magyarország |
Endokrinológia |
Fizioterápia |
|
Malta |
Endokrinoloġija u Dijabete |
|
|
Nederland |
|
Revalidatiegeneeskunde |
|
Österreich |
|
Physikalische Medizin |
|
Polska |
Endokrynologia |
Rehabilitacja medyczna |
|
Portugal |
Endocrinologia |
Fisiatria ou Medicina física e de reabilitação |
|
România |
Endocrinologie |
Recuperare, medicină fizică și balneologie |
|
Slovenija |
|
Fizikalna in rehabilitacijska medicina |
|
Slovensko |
Endokrinológia |
Fyziatria, balneológia a liečebná rehabilitácia |
|
Suomi/Finland |
Endokrinologia/Endokrinologi |
Fysiatria/Fysiatri |
|
Sverige |
Endokrina sjukdomar |
Rehabiliteringsmedicin |
|
United Kingdom |
Endocrinology and diabetes mellitus |
|
|
Maa |
Neuropsykiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Iho- ja sukupuolitaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Neuropsychiatrie (1) |
Dermato-vénéréologie/Dermato-venerologie |
|
България |
|
Кожни и венерически болести |
|
Česká republika |
|
Dermatovenerologie |
|
Danmark |
|
Dermato-venerologi eller hud- og kønssygdomme |
|
Deutschland |
Nervenheilkunde (Neurologie und Psychiatrie) |
Haut — und Geschlechtskrankheiten |
|
Eesti |
|
Dermatoveneroloogia |
|
Ελλάς |
Νευρoλoγία — Ψυχιατρική |
Δερματoλoγία — Αφρoδισιoλoγία |
|
España |
|
Dermatología médico-quirúrgica y venereología |
|
France |
Neuropsychiatrie (2) |
Dermatologie et vénéréologie |
|
Hrvatska |
|
Dermatologija i venerologija |
|
Ireland |
|
|
|
Italia |
Neuropsichiatria (3) |
Dermatologia e venerologia |
|
Κύπρος |
Νευρολογία — Ψυχιατρική |
Δερματολογία — Αφροδισιολογία |
|
Latvija |
|
Dermatoloģija un veneroloģija |
|
Lietuva |
|
Dermatovenerologija |
|
Luxembourg |
Neuropsychiatrie (4) |
Dermato-vénéréologie |
|
Magyarország |
|
Bőrgyógyászat |
|
Malta |
|
Dermato-venerejoloġija |
|
Nederland |
Zenuw — en zielsziekten (5) |
Dermatologie en venerologie |
|
Österreich |
Neurologie und Psychiatrie |
Haut- und Geschlechtskrankheiten |
|
Polska |
|
Dermatologia i wenerologia |
|
Portugal |
|
Dermatovenereologia |
|
România |
|
Dermatovenerologie |
|
Slovenija |
|
Dermatovenerologija |
|
Slovensko |
Neuropsychiatria |
Dermatovenerológia |
|
Suomi/Finland |
|
Ihotaudit ja allergologia/Hudsjukdomar och allergologi |
|
Sverige |
|
Hud- och könssjukdomar |
|
United Kingdom |
|
|
|
(1) 1. elokuuta 1987 lukuun ottamatta henkilöitä, joiden koulutus on alkanut sitä ennen. (2) 31. joulukuuta 1971 (3) 31. lokakuuta 1999 (4) Asiakirjoja ei enää anneta, jos koulutus on alkanut 5. maaliskuuta 1982 jälkeen. (5) 9. heinäkuuta 1984 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä: |
||
|
Maa |
Radiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Lastenpsykiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Psychiatrie infanto-juvénile/Kinder- en jeugdpsychiatrie |
|
България |
Радиобиология |
Детска психиатрия |
|
Česká republika |
|
Dětská a dorostová psychiatrie |
|
Danmark |
|
Børne- og ungdomspsykiatri |
|
Deutschland |
Radiologie |
Kinder- und Jugendpsychiatrie und -psychotherapie |
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
Ακτιvoλoγία — Ραδιoλoγία |
Παιδoψυχιατρική |
|
España |
Electroradiología |
|
|
France |
Electro-radiologie (1) |
Pédo-psychiatrie |
|
Hrvatska |
Klinička radiologija |
Dječja i adolescentna psihijatrija |
|
Ireland |
Radiology |
Child and adolescent psychiatry |
|
Italia |
Radiologia (2) |
Neuropsichiatria infantile |
|
Κύπρος |
|
Παιδοψυχιατρική |
|
Latvija |
|
Bērnu psihiatrija |
|
Lietuva |
|
Vaikų ir paauglių psichiatrija |
|
Luxembourg |
Électroradiologie (3) |
Psychiatrie infantile |
|
Magyarország |
Radiológia |
Gyermek-és ifjúságpszichiátria |
|
Malta |
|
|
|
Nederland |
Radiologie (4) |
|
|
Österreich |
Radiologie |
|
|
Polska |
|
Psychiatria dzieci i młodzieży |
|
Portugal |
Radiologia |
Pedopsiquiatria |
|
România |
|
Psihiatrie pediatrică |
|
Slovenija |
|
Otroška in mladostniška psihiatrija |
|
Slovensko |
|
Detská psychiatria |
|
Suomi/Finland |
|
Lastenpsykiatria/Barnpsykiatri |
|
Sverige |
|
Barn- och ungdomspsykiatri |
|
United Kingdom |
|
Child and adolescent psychiatry |
|
(1) 3. joulukuuta 1971 (2) 31. lokakuuta 1993 (3) Asiakirjoja ei enää anneta, jos koulutus on alkanut ennen vuotta 1982. (4) 8. heinäkuuta 1984 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä: |
||
|
Maa |
Geriatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Nefrologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
|
България |
Гериатрична медицина |
Нефрология |
|
Česká republika |
Geriatrie |
Nefrologie |
|
Danmark |
Geriatri eller alderdommens sygdomme |
Nefrologi eller medicinske nyresygdomme |
|
Deutschland |
|
Innere Medizin und Schwerpunkt Nephrologie |
|
Eesti |
|
Nefroloogia |
|
Ελλάς |
|
Νεφρoλoγία |
|
España |
Geriatría |
Nefrología |
|
France |
|
Néphrologie |
|
Hrvatska |
|
Nefrologija |
|
Ireland |
Geriatric medicine |
Nephrology |
|
Italia |
Geriatria |
Nefrologia |
|
Κύπρος |
Γηριατρική |
Νεφρολογία |
|
Latvija |
|
Nefroloģija |
|
Lietuva |
Geriatrija |
Nefrologija |
|
Luxembourg |
Gériatrie |
Néphrologie |
|
Magyarország |
Geriátria |
Nefrológia |
|
Malta |
Ġerjatrija |
Nefroloġija |
|
Nederland |
Klinische geriatrie |
|
|
Österreich |
|
|
|
Polska |
Geriatria |
Nefrologia |
|
Portugal |
|
Nefrologia |
|
România |
Geriatrie și gerontologie |
Nefrologie |
|
Slovenija |
|
Nefrologija |
|
Slovensko |
Geriatria |
Nefrológia |
|
Suomi/Finland |
Geriatria/Geriatri |
Nefrologia/Nefrologi |
|
Sverige |
Geriatrik |
Medicinska njursjukdomar (nefrologi) |
|
United Kingdom |
Geriatrics |
Renal medicine |
|
Maa |
Tarttuvat sairaudet Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Terveydenhuolto Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
|
България |
Инфекциозни болести |
Социална медицина и здравен мениджмънт комунална хигиена |
|
Česká republika |
Infekční lékařství |
Hygiena a epidemiologie |
|
Danmark |
Infektionsmedicin |
Samfundsmedicin |
|
Deutschland |
|
Öffentliches Gesundheitswesen |
|
Eesti |
Infektsioonhaigused |
|
|
Ελλάς |
|
Κοινωνική Ιατρική |
|
España |
|
Medicina preventiva y salud pública |
|
France |
|
Santé publique et médecine sociale |
|
Hrvatska |
Infektologija |
Javnozdravstvena medicina |
|
Ireland |
Infectious diseases |
Public health medicine |
|
Italia |
Malattie infettive |
Igiene e medicina preventiva |
|
Κύπρος |
Λοιμώδη Νοσήματα |
Υγειονολογία/Κοινοτική Ιατρική |
|
Latvija |
Infektoloģija |
|
|
Lietuva |
Infektologija |
|
|
Luxembourg |
Maladies contagieuses |
Santé publique |
|
Magyarország |
Infektológia |
Megelőző orvostan és népegészségtan |
|
Malta |
Mard Infettiv |
Saħħa Pubblika |
|
Nederland |
|
Maatschappij en gezondheid |
|
Österreich |
|
Sozialmedizin |
|
Polska |
Choroby zakaźne |
Zdrowie publiczne, epidemiologia |
|
Portugal |
Infecciologia |
Saúde pública |
|
România |
Boli infecțioase |
Sănătate publică și management |
|
Slovenija |
Infektologija |
Javno zdravje |
|
Slovensko |
Infektológia |
Verejné zdravotníctvo |
|
Suomi/Finland |
Infektiosairaudet/Infektionssjukdomar |
Terveydenhuolto/Hälsovård |
|
Sverige |
Infektionssjukdomar |
Socialmedicin |
|
United Kingdom |
Infectious diseases |
Public health medicine |
|
Maa |
Kliininen farmakologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Työterveyshuolto Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Médecine du travail/Arbeidsgeneeskunde |
|
България |
Клинична фармакология и терапия Фармакология |
Трудова медицина |
|
Česká republika |
Klinická farmakologie |
Pracovní lékařství |
|
Danmark |
Klinisk farmakologi |
Arbejdsmedicin |
|
Deutschland |
Pharmakologie und Toxikologie |
Arbeitsmedizin |
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
|
Iατρική thς Εργασίας |
|
España |
Farmacología clínica |
Medicina del trabajo |
|
France |
|
Médecine du travail |
|
Hrvatska |
Klinička farmakologija s toksikologijom |
Medicina rada i športa |
|
Ireland |
Clinical pharmacology and therapeutics |
Occupational medicine |
|
Italia |
Farmacologia |
Medicina del lavoro |
|
Κύπρος |
|
Ιατρική της Εργασίας |
|
Latvija |
|
Arodslimības |
|
Lietuva |
|
Darbo medicina |
|
Luxembourg |
|
Médecine du travail |
|
Magyarország |
Klinikai farmakológia |
Foglalkozás-orvostan (üzemorvostan) |
|
Malta |
Farmakoloġija Klinika u t-Terapewtika |
Mediċina Okkupazzjonali |
|
Nederland |
|
Arbeid en gezondheid, bedrijfsgeneeskunde Arbeid en gezondheid, verzekeringsgeneeskunde |
|
Österreich |
Pharmakologie und Toxikologie |
Arbeits- und Betriebsmedizin |
|
Polska |
Farmakologia kliniczna |
Medycyna pracy |
|
Portugal |
|
Medicina do trabalho |
|
România |
Farmacologie clinică |
Medicina muncii |
|
Slovenija |
|
Medicina dela, prometa in športa |
|
Slovensko |
Klinická farmakológia |
Pracovné lekárstvo |
|
Suomi/Finland |
Kliininen farmakologia ja lääkehoito/Klinisk farmakologi och läkemedelsbehandling |
Työterveyshuolto/Företagshälsovård |
|
Sverige |
Klinisk farmakologi |
Yrkes- och miljömedicin |
|
United Kingdom |
Clinical pharmacology and therapeutics |
Occupational medicine |
|
Maa |
Allergologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
Isotooppitutkimukset Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Médecine nucléaire/Nucleaire geneeskunde |
|
България |
Клинична алергология |
Нуклеарна медицина |
|
Česká republika |
Alergologie a klinická imunologie |
Nukleární medicína |
|
Danmark |
Medicinsk allergologi eller medicinske overfølsomhedssygdomme |
Klinisk fysiologi og nuklearmedicin |
|
Deutschland |
|
Nuklearmedizin |
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
Αλλεργιoλoγία |
Πυρηvική Iατρική |
|
España |
Alergología |
Medicina nuclear |
|
France |
|
Médecine nucléaire |
|
Hrvatska |
Alergologija i klinička imunologija |
Nuklearna medicina |
|
Ireland |
|
|
|
Italia |
Allergologia ed immunologia clinica |
Medicina nucleare |
|
Κύπρος |
Αλλεργιολογία |
Πυρηνική Ιατρική |
|
Latvija |
Alergoloģija |
|
|
Lietuva |
Alergologija ir klinikinė imunologija |
|
|
Luxembourg |
|
Médecine nucléaire |
|
Magyarország |
Allergológia és klinikai immunológia |
Nukleáris medicina (izotóp diagnosztika) |
|
Malta |
|
Mediċina Nukleari |
|
Nederland |
Allergologie en inwendige geneeskunde |
Nucleaire geneeskunde |
|
Österreich |
|
Nuklearmedizin |
|
Polska |
Alergologia |
Medycyna nuklearna |
|
Portugal |
Imuno-alergologia |
Medicina nuclear |
|
România |
Alergologie și imunologie clinică |
Medicină nucleară |
|
Slovenija |
|
Nuklearna medicina |
|
Slovensko |
Klinická imunológia a alergológia |
Nukleárna medicína |
|
Suomi/Finland |
|
Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede/Klinisk fysiologi och nukleärmedicin |
|
Sverige |
Allergisjukdomar |
Nukleärmedicin |
|
United Kingdom |
|
Nuclear medicine |
|
Maa |
Leukakirurgia (lääkärin peruskoulutus) Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
|
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
България |
Лицево-челюстна хирургия |
|
Česká republika |
Maxilofaciální chirurgie |
|
Danmark |
|
|
Deutschland |
|
|
Eesti |
|
|
Ελλάς |
|
|
España |
Cirugía oral y maxilofacial |
|
France |
Chirurgie maxillo-faciale et stomatologie |
|
Hrvatska |
Maksilofacijalna kirurgija |
|
Ireland |
|
|
Italia |
Chirurgia maxillo-facciale |
|
Κύπρος |
|
|
Latvija |
Mutes, sejas un žokļu ķirurģija |
|
Lietuva |
Veido ir žandikaulių chirurgija |
|
Luxembourg |
Chirurgie maxillo-faciale |
|
Magyarország |
Szájsebészet |
|
Malta |
|
|
Nederland |
|
|
Österreich |
Mund- Kiefer- und Gesichtschirurgie |
|
Polska |
Chirurgia szczekowo-twarzowa |
|
Portugal |
Cirurgia maxilo-facial |
|
România |
|
|
Slovenija |
Maxilofacialna kirurgija |
|
Slovensko |
Maxilofaciálna chirurgia |
|
Suomi/Finland |
|
|
Sverige |
|
|
United Kingdom |
|
|
Maa |
Hematologiset laboratoriotutkimukset Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
България |
Клинична хематология |
|
Česká republika |
|
|
Danmark |
Klinisk blodtypeserologi (1) |
|
Deutschland |
|
|
Eesti |
|
|
Ελλάς |
|
|
España |
|
|
France |
Hématologie |
|
Hrvatska |
|
|
Ireland |
|
|
Italia |
|
|
Κύπρος |
|
|
Latvija |
|
|
Lietuva |
|
|
Luxembourg |
Hématologie biologique |
|
Magyarország |
|
|
Malta |
|
|
Nederland |
|
|
Österreich |
|
|
Polska |
|
|
Portugal |
Hematologia clinica |
|
România |
|
|
Slovenija |
|
|
Slovensko |
|
|
Suomi/Finland |
|
|
Sverige |
|
|
United Kingdom |
|
|
(1) 1. tammikuuta 1983 lukuun ottamatta henkilöitä, joiden koulutus on alkanut ennen kyseistä päivää ja päättynyt ennen vuoden 1988 loppua. 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä: |
|
|
Maa |
Stomatologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta |
Ihotaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
|
България |
|
|
|
Česká republika |
|
|
|
Danmark |
|
|
|
Deutschland |
|
|
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
|
|
|
España |
Estomatología |
|
|
France |
Stomatologie |
|
|
Hrvatska |
|
|
|
Ireland |
|
Dermatology |
|
Italia |
Odontostomatologia (1) |
|
|
Κύπρος |
|
|
|
Latvija |
|
|
|
Lietuva |
|
|
|
Luxembourg |
Stomatologie |
|
|
Magyarország |
|
|
|
Malta |
|
Dermatoloġija |
|
Nederland |
|
|
|
Österreich |
|
|
|
Polska |
|
|
|
Portugal |
Estomatologia |
|
|
România |
|
|
|
Slovenija |
|
|
|
Slovensko |
|
|
|
Suomi/Finland |
|
|
|
Sverige |
|
|
|
United Kingdom |
|
Dermatology |
|
(1) 31. joulukuuta 1994 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä: |
||
|
Maa |
Sukupuolitaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Trooppiset taudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
|
|
България |
|
|
|
Česká republika |
|
|
|
Danmark |
|
|
|
Deutschland |
|
|
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
|
|
|
España |
|
|
|
France |
|
|
|
Hrvatska |
|
|
|
Ireland |
Genito-urinary medicine |
Tropical medicine |
|
Italia |
|
Medicina tropicale |
|
Κύπρος |
|
|
|
Latvija |
|
|
|
Lietuva |
|
|
|
Luxembourg |
|
|
|
Magyarország |
|
Trópusi betegségek |
|
Malta |
Mediċina Uro-ġenetali |
|
|
Nederland |
|
|
|
Österreich |
|
Spezifische Prophylaxe und Tropenhygiene |
|
Polska |
|
Medycyna transportu |
|
Portugal |
|
Medicina tropical |
|
România |
|
|
|
Slovenija |
|
|
|
Slovensko |
|
Tropická medicína |
|
Suomi/Finland |
|
|
|
Sverige |
|
|
|
United Kingdom |
Genito-urinary medicine |
Tropical medicine |
|
Maa |
Gastroenterologinen kirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
Tapaturmat Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Chirurgie abdominale/Heelkunde op het abdomen (1) |
|
|
България |
|
Спешна медицина |
|
Česká republika |
|
Traumatologie Urgentní medicína |
|
Danmark |
Kirurgisk gastroenterologi eller kirurgiske mave-tarmsygdomme |
|
|
Deutschland |
Visceralchirurgie |
|
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
|
|
|
España |
Cirugía del aparato digestivo |
|
|
France |
Chirurgie viscérale et digestive |
|
|
Hrvatska |
Abdominalna kirurgija |
Hitna medicina |
|
Ireland |
|
Emergency medicine |
|
Italia |
Chirurgia dell'apparato digerente |
|
|
Κύπρος |
|
|
|
Latvija |
|
|
|
Lietuva |
Abdominalinė chirurgija |
|
|
Luxembourg |
Chirurgie gastro-entérologique |
|
|
Magyarország |
|
Traumatológia |
|
Malta |
|
Mediċina tal-Aċċidenti u l-Emerġenza |
|
Nederland |
|
|
|
Österreich |
|
|
|
Polska |
|
Medycyna ratunkowa |
|
Portugal |
|
|
|
România |
|
Medicină de urgență |
|
Slovenija |
Abdominalna kirurgija |
|
|
Slovensko |
Gastroenterologická chirurgia |
Úrazová chirurgia Urgentná medicína |
|
Suomi/Finland |
Gastroenterologinen kirurgia/Gastroenterologisk kirurgi |
|
|
Sverige |
|
|
|
United Kingdom |
|
Accident and emergency medicine |
|
(1) 1. tammikuuta 1983 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä: |
||
|
Maa |
Kliininen neurofysiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
Suu- ja leukakirurgia (lääkärin ja hammaslääkärin peruskoulutus) (1) Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta |
|
Nimike |
Nimike |
|
|
Belgique/België/Belgien |
|
Stomatologie et chirurgie orale et maxillo-faciale/Stomatologie en mond-, kaak- en aangezichtschirurgie |
|
България |
|
|
|
Česká republika |
|
|
|
Danmark |
Klinisk neurofysiologi |
|
|
Deutschland |
|
Mund-, Kiefer- und Gesichtschirurgie |
|
Eesti |
|
|
|
Ελλάς |
|
|
|
España |
Neurofisiologia clínica |
|
|
France |
|
|
|
Hrvatska |
|
|
|
Ireland |
Clinical neurophysiology |
Oral and maxillo-facial surgery |
|
Italia |
|
|
|
Κύπρος |
|
Στοματο-Γναθο-Προσωποχειρουργική |
|
Latvija |
|
|
|
Lietuva |
|
|
|
Luxembourg |
|
Chirurgie dentaire, orale et maxillo-faciale |
|
Magyarország |
|
Arc-állcsont-szájsebészet |
|
Malta |
Newrofiżjoloġija Klinika |
Kirurġija tal-għadam tal-wiċċ |
|
Nederland |
|
|
|
Österreich |
|
|
|
Polska |
|
|
|
Portugal |
|
|
|
România |
|
|
|
Slovenija |
|
|
|
Slovensko |
|
|
|
Suomi/Finland |
Kliininen neurofysiologia/Klinisk neurofysiologi |
Suu- ja leukakirurgia/Oral och maxillofacial kirurgi |
|
Sverige |
Klinisk neurofysiologi |
|
|
United Kingdom |
Clinical neurophysiology |
Oral and maxillo-facial surgery |
|
(1) Suu- ja leukakirurgian erikoisalan koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutuksen (lääkärin ja hammaslääkärin peruskoulutus) edellytyksenä on, että hakija on suorittanut hyväksytysti lääkärin peruskoulutuksen (24 artikla) ja lisäksi suorittanut hyväksytysti hammaslääkärin peruskoulutuksen (34 artikla). |
||
|
Valtio |
Syöpätautien lääkehoito Koulutuksen vähimmäiskesto 5 vuotta |
Perinnöllisyyslääketiede Koulutuksen vähimmäiskesto 4 vuotta |
|
Otsikko |
Otsikko |
|
|
Belgique/België/Belgien |
Oncologie médicale/ Medische oncologie |
|
|
България |
Медицинска онкология |
Медицинска генетика |
|
Česká republika |
Klinická onkologie |
Lékařská genetika |
|
Danmark |
|
Klinisk genetik |
|
Deutschland |
|
Humangenetik |
|
Eesti |
|
Meditsiinigeneetika |
|
Ελλάς |
Παθολογική Ογκολογία |
|
|
España |
|
|
|
France |
Oncologie |
Génétique médicale |
|
Hrvatska |
|
|
|
Ireland |
Medical oncology |
Clinical genetics |
|
Italia |
Oncologia medica |
Genetica medica |
|
Κύπρος |
Ακτινοθεραπευτική Ογκολογία |
|
|
Latvija |
Onkoloģija ķīmijterapija |
Medicīnas ģenētika |
|
Lietuva |
Chemoterapinė onkologija |
Genetika |
|
Luxembourg |
Oncologie médicale |
Médecine génétique |
|
Magyarország |
Klinikai onkológia |
Klinikai genetika |
|
Malta |
|
|
|
Nederland |
|
Klinische genetica |
|
Österreich |
|
Medizinische Genetik |
|
Polska |
Onkologia kliniczna |
Genetyka kliniczna |
|
Portugal |
Oncologia médica |
Genética médica |
|
România |
Oncologie medicala |
Genetica medicala |
|
Slovenija |
Internistična onkologija |
Klinična genetika |
|
Slovensko |
Klinická onkológia |
Lekárska genetica |
|
Suomi/Finland |
|
Perinnöllisyyslääketiede/Medicinsk genetik |
|
Sverige |
|
|
|
United Kingdom |
Medical oncology |
Clinical genetics |
5.1.4 Yleislääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Ammattinimike |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
Ministerieel erkenningsbesluit van huisarts/Arrêté ministériel d'agrément de médecin généraliste |
Huisarts/Médecin généraliste |
31. joulukuuta 1994 |
|
България |
Свидетелство за призната специалност по Обща медицина |
Лекар-специалист по Обща медицина |
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
Diplom o specializaci ”všeobecné lékařství” |
Všeobecný lékař |
1. toukokuuta 2004 |
|
Danmark |
Tilladelse til at anvende betegnelsen alment praktiserende læge/Speciallægel i almen medicin |
Almen praktiserende læge/Speciallæge i almen medicin |
31. joulukuuta 1994 |
|
Deutschland |
Zeugnis über die spezifische Ausbildung in der Allgemeinmedizin |
Facharzt/Fachärztin für Allgemeinmedizin |
31. joulukuuta 1994 |
|
Eesti |
Diplom peremeditsiini erialal |
Perearst |
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Tίτλος ιατρικής ειδικότητας γενικής ιατρικής |
Iατρός με ειδικότητα γενικής ιατρικής |
31. joulukuuta 1994 |
|
España |
Título de especialista en medicina familiar y comunitaria |
Especialista en medicina familiar y comunitaria |
31. joulukuuta 1994 |
|
France |
Diplôme d'Etat de docteur en médecine (avec document annexé attestant la formation spécifique en médecine générale) |
Médecin qualifié en médecine générale |
31. joulukuuta 1994 |
|
Hrvatska |
Diploma o specijalističkom usavršavanju |
specijalist obiteljske medicine |
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
Certificate of specific qualifications in general medical practice |
General medical practitioner |
31. joulukuuta 1994 |
|
Italia |
Attestato di formazione specifica in medicina generale |
Medico di medicina generale |
31. joulukuuta 1994 |
|
Κύπρος |
Τίτλος Ειδικότητας Γενικής Ιατρικής |
Ιατρός Γενικής Ιατρικής |
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
Ģimenes ārsta sertifikāts |
Ģimenes (vispārējās prakses) ārsts |
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Šeimos gydytojo rezidentūros pažymėjimas |
Šeimos medicinos gydytojas |
1. toukokuuta 2004 |
|
Luxembourg |
Diplôme de formation spécifique en medicine générale |
Médecin généraliste |
31. joulukuuta 1994 |
|
Magyarország |
Háziorvostan szakorvosa bizonyítvány |
Háziorvostan szakorvosa |
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Tabib tal-familja |
Mediċina tal-familja |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Certificaat van inschrijving in het register van erkende huisartsen van de Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot bevordering der geneeskunst |
Huisarts |
31. joulukuuta 1994 |
|
Österreich |
Arzt für Allgemeinmedizin |
Arzt für Allgemeinmedizin |
31. joulukuuta 1994 |
|
Polska |
Diplôme: Dyplom uzyskania tytułu specjalisty w dziedzinie medycyny rodzinnej |
Specjalista w dziedzinie medycyny rodzinnej |
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
Diploma do internato complementar de clínica geral |
Assistente de clínica geral |
31. joulukuuta 1994 |
|
România |
Certificat de medic specialist medicină de familie |
Medic specialist medicină de familie |
1. tammikuuta 2007 |
|
Slovenija |
Potrdilo o opravljeni specializaciji iz družinske medicine |
Specialist družinske medicine/Specialistka družinske medicine |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
Diplom o špecializácii v odbore ”všeobecné lekárstvo” |
Všeobecný lekár |
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Todistus lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta/Bevis om tilläggsutbildning av läkare i primärvård |
Yleislääkäri/Allmänläkare |
31. joulukuuta 1994 |
|
Sverige |
Bevis om kompetens som allmänpraktiserande läkare (Europaläkare) utfärdat av Socialstyrelsen |
Allmänpraktiserande läkare (Europaläkare) |
31. joulukuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Certificate of prescribed/equivalent experience |
General medical practitioner |
31. joulukuuta 1994 |
V.2. YLEISSAIRAANHOIDOSTA VASTAAVAT SAIRAANHOITAJAT
5.2.1 Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutusohjelma
Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä seuraavat kaksi osaa ja vähintään siinä mainitut oppiaineet.
A. Teoreettinen opetus
a. Sairaanhoito:
— ammatin luonne ja ammattietiikka
— terveyden- ja sairaanhoidon yleisperiaatteet
— sairaanhoidon periaatteet ja:
—
— yleislääketiede ja lääketieteen erikoisalat
— yleiskirurgia ja kirurgian erikoisalat
— lastenhoito ja lastentaudit
— äitiyshuolto
— mielenterveys ja psykiatria
— vanhusten hoito ja geriatria
b. Perustieteet:
— anatomia ja fysiologia
— patologia
— bakteriologia, virologia ja parasitologia
— biofysiikka, biokemia ja radiologia
— ravitsemusoppi
— terveydenhoito:
—
— sairauksien ehkäisy
— terveyskasvatus
— farmakologia
c. Yhteiskuntatieteet:
— sosiologia
— psykologia
— hallinnon periaatteet
— opetuksen periaatteet
— sosiaali- ja terveyslainsäädäntö
— sairaanhoitoon liittyvät oikeudelliset kysymykset
B. Kliininen opetus
— Sairaanhoito ja:
—
— yleislääketiede ja lääketieteen erikoisalat
— yleiskirurgia ja kirurgian erikoisalat
— lastenhoito ja lastentaudit
— äitiyshuolto
— mielenterveys ja psykiatria
— vanhusten hoito ja geriatria
— kotisairaanhoito
Yhtä tai useampia näistä oppiaineista voidaan opettaa muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä.
Teoreettisen opetuksen on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen kliinisen opetuksen kanssa niin, että opiskelijalla on mahdollisuus asianmukaisella tavalla hankkia tässä liitteessä tarkoitetut tiedot ja taidot.
5.2.2 Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Ammattinimike |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
— Diploma gegradueerde verpleger/verpleegster/Diplôme d'infirmier(ère) gradué(e)/Diplom eines (einer) graduierten Krankenpflegers (-pflegerin) — Diploma in de ziekenhuisverpleegkunde/Brevet d'infirmier(ère) hospitalier(ère)/Brevet eines (einer) Krankenpflegers (-pflegerin) — Brevet van verpleegassistent(e)/Brevet d'hospitalier(ère)/Brevet einer Pflegeassistentin |
— De erkende opleidingsinstituten/Les établissements d'enseignement reconnus/Die anerkannten Ausbildungsanstalten — De bevoegde Examencommissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française/Der zuständige Prüfungsausschüß der Deutschsprachigen Gemeinschaft |
— Hospitalier(ère)/Verpleegassistent(e) — Infirmier(ère) hospitalier(ère)/Ziekenhuisverpleger(-verpleegster) |
29. kesäkuuta 1979 |
|
България |
Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Бакалавър” с професионална квалификация ”Медицинска сестра” |
Университет |
Медицинска сестра |
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
1. Diplom o ukončení studia ve studijním programu ošetřovatelství ve studijním oboru všeobecná sestra (bakalář, Bc.), ja siihen liittyen seuraava todistus: Vysvědčení o státní závěrečné zkoušce |
1. Vysoká škola zřízená nebo uznaná státem |
1. Všeobecná sestra |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Diplom o ukončení studia ve studijním oboru diplomovaná všeobecná sestra (diplomovaný specialista, DiS.), ja siihen liittyen seuraava todistus: Vysvědčení o absolutoriu |
2. Vyšší odborná škola zřízená nebo uznaná státem |
2. Všeobecný ošetřovatel |
||
|
Danmark |
Eksamensbevis efter gennemført sygeplejerskeuddannelse |
Sygeplejeskole godkendt af Undervisningsministeriet |
Sygeplejerske |
29. kesäkuuta 1979 |
|
Deutschland |
Zeugnis über die staatliche Prüfung in der Krankenpflege |
Staatlicher Prüfungsausschuss |
Gesundheits- und Krankenpflegerin/Gesundheits- und Krankenpfleger |
29. kesäkuuta 1979 |
|
Eesti |
Diplom õe erialal |
1. Tallinna Meditsiinikool 2. Tartu Meditsiinikool 3. Kohtla-Järve Meditsiinikool |
õde |
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
1. Πτυχίο Νοσηλευτικής Παν/μίου Αθηνών |
1. Πανεπιστήμιο Αθηνών |
Διπλωματούχος ή πτυχιούχος νοσοκόμος, νοσηλευτής ή νοσηλεύτρια |
1. tammikuuta 1981 |
|
2. Πτυχίο Νοσηλευτικής Τεχνολογικών Εκπαιδευτικών Ιδρυμάτων (Τ.Ε.Ι.) |
2. Τεχνολογικά Εκπαιδευτικά Ιδρύματα Υπουργείο Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων |
|||
|
3. Πτυχίο Αξιωματικών Νοσηλευτικής |
3. Υπουργείο Εθνικής 'Αμυνας |
|||
|
4. Πτυχίο Αδελφών Νοσοκόμων πρώην Ανωτέρων Σχολών Υπουργείου Υγείας και Πρόνοιας |
4. Υπουργείο Υγείας και Πρόνοιας |
|||
|
5. Πτυχίο Αδελφών Νοσοκόμων και Επισκεπτριών πρώην Ανωτέρων Σχολών Υπουργείου Υγείας και Πρόνοιας |
5. Υπουργείο Υγείας και Πρόνοιας |
|||
|
6. Πτυχίο Τμήματος Νοσηλευτικής |
6. ΚΑΤΕΕ Υπουργείου Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων |
|||
|
España |
Título de Diplomado universitario en Enfermería |
— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una universidad |
Enfermero/a diplomado/a |
1. tammikuuta 1986 |
|
France |
— Diplôme d'Etat d'infirmier(ère) — Diplôme d'Etat d'infirmier(ère) délivré en vertu du décret no 99-1147 du 29 décembre 1999 |
Le ministère de la santé |
Infirmer(ère) |
29. kesäkuuta 1979 |
|
Hrvatska |
1. Svjedodžba ”medicinska sestra opće njege/medicinski tehničar opće njege” 2. Svjedodžba ”prvostupnik (baccalaureus) sestrinstva/prvostupnica (baccalaurea) sestrinstva” |
1. Srednje strukovne škole koje izvode program za stjecanje kvalifikacije ”medicinska sestra opće njege/medicinski tehničar opće njege” 2. Medicinski fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj Sveučilišta u Republici Hrvatskoj Veleučilišta u Republici Hrvatskoj |
1. medicinska sestra opće njege/medicinski tehničar opće njege 2. prvostupnik (baccalaureus) sestrinstva/prvostupnica (baccalaurea) sestrinstva |
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
Certificate of Registered General Nurse |
An Bord Altranais (The Nursing Board) |
Registered General Nurse |
29. kesäkuuta 1979 |
|
Italia |
Diploma di infermiere professionale |
Scuole riconosciute dallo Stato |
Infermiere professionale |
29. kesäkuuta 1979 |
|
Κύπρος |
Δίπλωμα Γενικής Νοσηλευτικής |
Νοσηλευτική Σχολή |
Εγγεγραμμένος Νοσηλευτής |
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
1. Diploms par māsas kvalifikācijas iegūšanu |
1. Māsu skolas |
Māsa |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Māsas diploms |
2. Universitātes tipa augstskola pamatojoties uz Valsts eksāmenu komisijas lēmumu |
|||
|
Lietuva |
1. Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesinę kvalifikaciją |
1. Universitetas |
Bendrosios praktikos slaugytojas |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Aukštojo mokslo diplomas (neuniversitetinės studijos), nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesine kvalifikaciją |
2. Kolegija |
|||
|
Luxembourg |
— Diplôme d'Etat d'infirmier — Diplôme d'Etat d'infirmier hospitalier gradué |
Ministère de l'éducation nationale, de la formation professionnelle et des sports |
Infirmier |
29. kesäkuuta 1979 |
|
Magyarország |
1. Ápoló bizonyítvány |
1. Iskola |
Ápoló |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Diplomás ápoló oklevél |
2. Egyetem/főiskola |
|||
|
3. Egyetemi okleveles ápoló oklevél |
3. Egyetem |
|||
|
Malta |
Lawrja jew diploma fl-istudji tal-infermerija |
Universita’ ta' Malta |
Infermier Registrat tal-Ewwel Livell |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
1. Diploma's verpleger A, verpleegster A, verpleegkundige A |
1. Door een van overheidswege benoemde examencommissie |
Verpleegkundige |
29. kesäkuuta 1979 |
|
2. Diploma verpleegkundige MBOV (Middelbare Beroepsopleiding Verpleegkundige) |
2. Door een van overheidswege benoemde examencommissie |
|||
|
3. Diploma verpleegkundige HBOV (Hogere Beroepsopleiding Verpleegkundige) |
3. Door een van overheidswege benoemde examencommissie |
|||
|
4. Diploma beroepsonderwijs verpleegkundige — Kwalificatieniveau 4 |
4. Door een van overheidswege aangewezen opleidingsinstelling |
|||
|
5. Diploma hogere beroepsopleiding verpleegkundige — Kwalificatieniveau 5 |
5. Door een van overheidswege aangewezen opleidingsinstelling |
|||
|
Österreich |
1. Diplom als ”Diplomierte Gesundheits- und Krankenschwester, Diplomierter Gesundheits- und Krankenpfleger” |
1. Schule für allgemeine Gesundheits- und Krankenpflege |
— Diplomierte Krankenschwester — Diplomierter Krankenpfleger |
1. tammikuuta 1994 |
|
2. Diplom als ”Diplomierte Krankenschwester, Diplomierter Krankenpfleger” |
2. Allgemeine Krankenpflegeschule |
|||
|
Polska |
Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku pielęgniarstwo z tytułem ”magister pielęgniarstwa” |
Instytucja prowadząca kształcenie na poziomie wyższym uznana przez właściwe władze (toimivaltaisten viranomaisten tunnustama korkeakoulu) |
Pielegniarka |
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
1. Diploma do curso de enfermagem geral |
1. Escolas de Enfermagem |
Enfermeiro |
1. tammikuuta 1986 |
|
2. Diploma/carta de curso de bacharelato em enfermagem |
2. Escolas Superiores de Enfermagem |
|||
|
3. Carta de curso de licenciatura em enfermagem |
3. Escolas Superiores de Enfermagem; Escolas Superiores de Saúde |
|||
|
România |
1. Diplomă de absolvire de asistent medical generalist cu studii superioare de scurtă durată |
1. Universități |
asistent medical generalist |
1. tammikuuta 2007 |
|
2. Diplomă de licență de asistent medical generalist cu studii superioare de lungă durată |
2. Universități |
|||
|
Slovenija |
Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”diplomirana medicinska sestra/diplomirani zdravstvenik” |
1. Univerza 2. Visoka strokovna šola |
Diplomirana medicinska sestra/Diplomirani zdravstvenik |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
1. Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”magister z ošetrovateľstva” (”Mgr.”) |
1. Vysoká škola |
Sestra |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”bakalár z ošetrovateľstva” (”Bc.”) |
2. Vysoká škola |
|||
|
3. Absolventský diplom v študijnom odbore diplomovaná všeobecná sestra |
3. Stredná zdravotnícka škola |
|||
|
Suomi/ Finland |
1. Sairaanhoitajan tutkinto/Sjukskötarexamen |
1. Terveydenhuolto-oppilaitokset/ Hälsovårdsläroanstalter |
Sairaanhoitaja/Sjukskötare |
1. tammikuuta 1994 |
|
2. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, sairaanhoitaja (AMK)/Yrkeshögskoleexamen inom hälsovård och det sociala området, sjukskötare (YH) |
2. Ammattikorkeakoulut/ Yrkeshögskolor |
|||
|
Sverige |
Sjuksköterskeexamen |
Universitet eller högskola |
Sjuksköterska |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Statement of Registration as a Registered General Nurse in part 1 or part 12 of the register kept by the United Kingdom Central Council for Nursing, Midwifery and Health Visiting |
Various |
— State Registered Nurse — Registered General Nurse |
29. kesäkuuta 1979 |
V.3. HAMMASLÄÄKÄRIT
5.3.1 Hammaslääkärin koulutusohjelma
Hammaslääkärin koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä vähintään seuraavassa mainitut oppiaineet. Yhtä tai useampia näistä oppiaineista voidaan opettaa muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä.
A. Perusoppiaineet
— kemia
— fysiikka
— biologia
B. Lääketieteellis-biologiset oppiaineet ja yleislääketieteelliset oppiaineet
— anatomia
— embryologia
— histologia, mukaan luettuna sytologia
— fysiologia
— biokemia (tai fysiologinen kemia)
— patologinen anatomia
— yleinen patologia
— farmakologia
— mikrobiologia
— hygienia
— sairauksien ennaltaehkäisy ja epidemiologia
— radiologia
— fysiatria
— yleiskirurgia
— yleislääketiede, mukaan luettuna lastentaudit
— korva-, nenä- ja kurkkutaudit
— iho- ja sukupuolitaudit
— yleinen psykologia-psykopatologia-neuropatologia
— anestesiologia
C. Suoraan hammaslääketieteeseen liittyvät oppiaineet
— protetiikka
— hammashoidon materiaalit ja laitteet
— konservatiivinen hammaslääketiede
— ehkäisevä hammaslääketiede
— anestesiologia ja sedaatio hammaslääketieteessä
— hammas- ja suukirurgia
— hammas- ja suupatologia
— kliininen harjoittelu
— lasten hammashoito
— oikomishoito
— parodontologia
— hammaslääketieteellinen radiologia
— purenta ja leukojen toiminta
— ammattiorganisaatio, ammattietiikka ja lainsäädäntö
— hammaslääkärintoimen sosiaaliset näkökohdat
5.3.2 Hammaslääkärin peruskoulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus |
Ammattinimike |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
Diploma van tandarts/Diplôme licencié en science dentaire |
— De universiteiten/Les universités — De bevoegde Examen- commissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française |
|
Licentiaat in de tandheelkunde/Licencié en science dentaire |
28. tammikuuta 1980 |
|
България |
Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Магистър” по ”Дентална медицина” с професионална квалификация ”Магистър-лекар по дентална медицина” |
Факултет по дентална медицина към Медицински университет |
|
Лекар по дентална медицина |
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
Diplom o ukončení studia ve studijním programu zubní lékařství ►C2 (doktor zubního lékařství, MDDr.) ◄ |
Lékařská fakulta univerzity v České republice |
Vysvědčení o státní rigorózní zkoušce |
Zubní lékař |
1. toukokuuta 2004 |
|
Danmark |
Bevis for tandlægeeksamen (odontologisk kandidateksamen) |
Tandlægehøjskolerne, Sundhedsvidenskabeligt universitetsfakultet |
Autorisation som tandlæge, udstedt af Sundhedsstyrelsen |
Tandlæge |
28. tammikuuta 1980 |
|
Deutschland |
Zeugnis über die Zahnärztliche Prüfung |
Zuständige Behörden |
|
Zahnarzt |
28. tammikuuta 1980 |
|
Eesti |
Diplom hambaarstiteaduse õppekava läbimise kohta |
Tartu Ülikool |
|
Hambaarst |
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Πτυχίo Οδovτιατρικής |
Παvεπιστήμιo |
|
Οδοντίατρος ή χειρούργος οδοντίατρος |
1. tammikuuta 1981 |
|
España |
Título de Licenciado en Odontología |
El rector de una universidad |
|
Licenciado en odontología |
1. tammikuuta 1986 |
|
France |
Diplôme d'Etat de docteur en chirurgie dentaire |
Universités |
|
Chirurgien-dentiste |
28. tammikuuta 1980 |
|
Hrvatska |
Diploma ”doktor dentalne medicine/doktorica dentalne medicine” |
Fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj |
|
doktor dentalne medicine/doktorica dentalne medicine |
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
— Bachelor in Dental Science (B.Dent.Sc.) — Bachelor of Dental Surgery (BDS) — Licentiate in Dental Surgery (LDS) |
— Universities — Royal College of Surgeons in Ireland |
|
— Dentist — Dental practitioner — Dental surgeon |
28. tammikuuta 1980 |
|
Italia |
Diploma di laurea in Odontoiatria e Protesi Dentaria |
Università |
Diploma di abilitazione all'esercizio della professione di odontoiatra |
Odontoiatra |
28. tammikuuta 1980 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Εγγραφής Οδοντιάτρου |
Οδοντιατρικό Συμβούλιο |
|
Οδοντίατρος |
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
Zobārsta diploms |
Universitātes tipa augstskola |
Rezidenta diploms par zobārsta pēcdiploma izglītības programmas pabeigšanu, ko izsniedz universitātes tipa augstskola un ”Sertifikāts” — kompetentas iestādes izsniegts dokuments, kas apliecina, ka persona ir nokārtojusi sertifikācijas eksāmenu zobārstniecībā |
Zobārsts |
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą gydytojo odontologo kvalifikaciją |
Universitetas |
Internatūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą gydytojo odontologo profesinę kvalifikaciją |
Gydytojas odontologas |
1. toukokuuta 2004 |
|
Luxembourg |
Diplôme d'Etat de docteur en médecine dentaire |
Jury d'examen d'Etat |
|
Médecin-dentiste |
28. tammikuuta 1980 |
|
Magyarország |
Fogorvos oklevél (doctor medicinae dentariae, röv.: dr. med. dent.) |
Egyetem |
|
Fogorvos |
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Lawrja fil- Kirurġija Dentali |
Universita’ ta Malta |
|
Kirurgu Dentali |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Universitair getuigschrift van een met goed gevolg afgelegd tandartsexamen |
Faculteit Tandheelkunde |
|
Tandarts |
28. tammikuuta 1980 |
|
Österreich |
Bescheid über die Verleihung des akademischen Grades ”Doktor der Zahnheilkunde” |
Medizinische Fakultät der Universität |
|
Zahnarzt |
1. tammikuuta 1994 |
|
Polska |
Dyplom ukończenia studiów wyższych z tytułem ”lekarz dentysta” |
1. Akademia Medyczna, 2. Uniwersytet Medyczny, 3. Collegium Medicum Uniwersytetu Jagiellońskiego |
Lekarsko — Dentystyczny Egzamin Państwowy |
Lekarz dentysta |
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
Carta de curso de licenciatura em medicina dentária |
— Faculdades — Institutos Superiores |
|
Médico dentista |
1. tammikuuta 1986 |
|
România |
Diplomă de licență de medic dentist |
Universități |
|
medic dentist |
1. lokakuuta 2003 |
|
Slovenija |
Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”doktor dentalne medicine/doktorica dentalne medicine” |
— Univerza |
Potrdilo o opravljenem strokovnem izpitu za poklic zobozdravnik/zobozdravnica |
Doktor dentalne medicine/Doktorica dentalne medicine |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”doktor zubného lekárstva” (”MDDr.”) |
— Vysoká škola |
|
Zubný lekár |
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto/Odontologie licentiatexamen |
— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Oulun yliopisto — Turun yliopisto |
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätös käytännön palvelun hyväksymisestä/Beslut av Rättskyddscentralen för hälsovården om godkännande av praktisk tjänstgöring |
Hammaslääkäri/Tandläkare |
1. tammikuuta 1994 |
|
Sverige |
Tandläkarexamen |
— Universitetet i Umeå — Universitetet i Göteborg — Karolinska Institutet — Malmö Högskola |
Endast för examensbevis som erhållits före den 1 juli 1995, ett utbildningsbevis som utfärdats av Socialstyrelsen |
Tandläkare |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
— Bachelor of Dental Surgery (BDS or B.Ch.D.) — Licentiate in Dental Surgery |
— Universities — Royal Colleges |
|
— Dentist — Dental practitioner — Dental surgeon |
28. tammikuuta 1980 |
5.3.3 Erikoishammaslääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Oikomishoito |
|||
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
Titre professionnel particulier de dentiste spécialiste en orthodontie/Bijzondere beroepstitel van tandarts specialist in de orthodontie |
Ministre de la Santé publique/Minister bevoegd voor Volksgezondheid |
27. tammikuuta 2005 |
|
България |
Свидетелство за призната специалност по ”Ортодонтия” |
Факултет по дентална медицина към Медицински университет |
1. tammikuuta 2007 |
|
Danmark |
Bevis for tilladelse til at betegne sig som specialtandlæge i ortodonti |
Sundhedsstyrelsen |
28. tammikuuta 1980 |
|
Deutschland |
Fachzahnärztliche Anerkennung für Kieferorthopädie; |
Landeszahnärztekammer |
28. tammikuuta 1980 |
|
Eesti |
Residentuuri lõputunnistus ortodontia erialal |
Tartu Ülikool |
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Τίτλoς Οδovτιατρικής ειδικότητας της Ορθoδovτικής |
— Νoμαρχιακή Αυτoδιoίκηση — Νoμαρχία |
1. tammikuuta 2003 |
|
France |
Titre de spécialiste en orthodontie |
Conseil National de l'Ordre des chirurgiens dentistes |
28. tammikuuta 1980 |
|
Ireland |
Certificate of specialist dentist in orthodontics |
Competent authority recognised for this purpose by the competent minister |
28. tammikuuta 1980 |
|
Italia |
Diploma di specialista in Ortognatodonzia |
Università |
21. toukokuuta 2005 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Αναγνώρισης του Ειδικού Οδοντιάτρου στην Ορθοδοντική |
Οδοντιατρικό Συμβούλιο |
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
”Sertifikāts”— kompetentas iestādes izsniegts dokuments, kas apliecina, ka persona ir nokārtojusi sertifikācijas eksāmenu ortodontijā |
Latvijas Ārstu biedrība |
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Rezidentūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą gydytojo ortodonto profesinę kvalifikaciją |
Universitetas |
1. toukokuuta 2004 |
|
Magyarország |
Fogszabályozás szakorvosa bizonyítvány |
Az Egészségügyi, Szociális és Családügyi Minisztérium illetékes testülete |
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Ċertifikat ta' speċjalista dentali fl-Ortodonzja |
Kumitat ta' Approvazzjoni dwar Speċjalisti |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Bewijs van inschrijving als orthodontist in het Specialistenregister |
Specialisten Registratie Commissie (SRC) van de Nederlandse Maatschappij tot bevordering der Tandheelkunde |
28. tammikuuta 1980 |
|
Polska |
Dyplom uzyskania tytułu specjalisty w dziedzinie ortodoncji |
Centrum Egzaminów Medycznych |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovenija |
Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu iz čeljustne in zobne ortopedije |
1. Ministrstvo za zdravje 2. Zdravniška zbornica Slovenije |
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/Finland |
Erikoishammaslääkärin tutkinto, hampaiston oikomishoito/Specialtand-läkarexamen, tandreglering |
— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Oulun yliopisto — Turun yliopisto |
1. tammikuuta 1994 |
|
Sverige |
Bevis om specialistkompetens i tandreglering |
Socialstyrelsen |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Certificate of Completion of specialist training in orthodontics |
Competent authority recognised for this purpose |
28. tammikuuta 1980 |
|
Suukirurgia |
|||
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Viiteajankohta |
|
България |
Свидетелство за призната специалност по ”Орална хирургия” |
Факултет по дентална медицина към Медицински университет |
1. tammikuuta 2007 |
|
Danmark |
Bevis for tilladelse til at betegne sig som specialtandlæge i hospitalsodontologi |
Sundhedsstyrelsen |
28. tammikuuta 1980 |
|
Deutschland |
Fachzahnärztliche Anerkennung für Oralchirurgie/Mundchirurgie |
Landeszahnärztekammer |
28. tammikuuta 1980 |
|
Ελλάς |
Τίτλoς Οδovτιατρικής ειδικότητας της Γvαθoχειρoυργικής (up to 31 December 2002) |
— Νoμαρχιακή Αυτoδιoίκηση — Νoμαρχία |
1. tammikuuta 1981 |
|
Ireland |
Certificate of specialist dentist in oral surgery |
Competent authority recognised for this purpose by the competent minister |
28. tammikuuta 1980 |
|
Italia |
Diploma di specialista in Chirurgia Orale |
Università |
21. toukokuuta 2005 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Αναγνώρισης του Ειδικού Οδοντιάτρου στην Στοματική Χειρουργική |
Οδοντιατρικό Συμβούλιο |
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Rezidentūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą burnos chirurgo profesinę kvalifikaciją |
Universitetas |
1. toukokuuta 2004 |
|
Magyarország |
Dento-alveoláris sebészet szakorvosa bizonyítvány |
Az Egészségügyi, Szociális és Családügyi Minisztérium illetékes testülete |
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Ċertifikat ta' speċjalista dentali fil-Kirurġija tal-ħalq |
Kumitat ta' Approvazzjoni dwar Speċjalisti |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Bewijs van inschrijving als kaakchirurg in het Specialistenregister |
Specialisten Registratie Commissie (SRC) van de Nederlandse Maatschappij tot bevordering der Tandheelkunde |
28. tammikuuta 1980 |
|
Polska |
Dyplom uzyskania tytułu specjalisty w dziedzinie chirurgii stomatologicznej |
Centrum Egzaminów Medycznych |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovenija |
Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu iz oralne kirurgije |
1. Ministrstvo za zdravje 2. Zdravniška zbornica Slovenije |
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Erikoishammaslääkärin tutkinto, suu- ja leuka-kirurgia/Specialtandläkar-examen, oral och maxillofacial kirurgi |
— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Oulun yliopisto — Turun yliopisto |
1. tammikuuta 1994 |
|
Sverige |
Bevis om specialist-kompetens i tandsystemets kirurgiska sjukdomar |
Socialstyrelsen |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Certificate of completion of specialist training in oral surgery |
Competent authority recognised for this purpose |
28. tammikuuta 1980 |
V.4. ELÄINLÄÄKÄRIT
5.4.1 Eläinlääkärin opinto-ohjelma
Eläinlääkärin koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä vähintään seuraavassa mainitut oppiaineet.
Opetusta yhdessä tai useammassa näistä aineista voidaan antaa muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä.
A. Perusopinnot
— fysiikka
— kemia
— eläintiede
— kasvitiede
— biomatematiikka
B. Erityisopinnot
a. Perustieteet
— anatomia (histologia ja embryologia mukaan luettuna)
— fysiologia
— biokemia
— genetiikka
— farmakologia
— farmasia
— toksikologia
— mikrobiologia
— immunologia
— epidemiologia
— ammattietiikka
b. Kliiniset tieteet
— obstetriikka
— patologia (mukaan luettuna patologinen anatomia)
— parasitologia
— sisätautioppi ja kirurgia (mukaan luettuna anestesiologia)
— kliinistä opetusta, jossa käsitellään kotieläimiä, siipikarjaa ja muita eläinlajeja
— ennaltaehkäisevä lääketiede
— radiologia
— lisääntyminen ja lisääntymiseen liittyvät sairaudet
— eläinlääkintöhallinto ja eläinlääketieteellinen kansanterveystyö
— eläinlääketieteellinen lainsäädäntö ja oikeuslääketiede
— sairauksien hoito-oppi
— propedeutiikka
c. Eläinten tuotanto
— eläinten tuotanto
— ruokintaoppi
— agronomia
— maatalousekonomia
— kotieläinten hoito
— eläinlääkintähygienia
— etologia ja eläintensuojelu
d. Elintarvikehygienia
— eläinkunnasta peräisin olevien ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tarkastus ja valvonta
— elintarvikehygienia ja -teknologia
— käytännön harjoittelu (mukaan luettuna käytännön työ teurastamolla ja elintarviketehtaalla)
Käytännön harjoittelu voidaan suorittaa harjoittelujakson muodossa edellyttäen, että kyseinen harjoittelu on kokopäiväistä ja suoritetaan toimivaltaisen viranomaisen suoran valvonnan alaisena ja ettei harjoittelujakso ole kuutta kuukautta pidempi viiden vuoden koulutuksen kokonaismäärästä.
Teoreettisen ja käytännöllisen opetuksen on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen eri oppiaineryhmien välillä siten, että opiskelija saa asianmukaisella tavalla eläinlääkärin kaikissa tehtävissä tarvittavat tiedot ja tarvittavan kokemuksen.
5.4.2 Eläinlääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
Diploma van dierenarts/Diplôme de docteur en médecine vétérinaire |
— De universiteiten/Les universités — De bevoegde Examen-commissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française |
|
21. joulukuuta 1980 |
|
България |
Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен магистър по специалност Ветеринарна медицина с професионална квалификация Ветеринарен лекар |
— Лесотехнически университет — Факултет по ветеринарна медицина — Тракийски университет — Факултет по ветеринарна медицина |
|
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
— Diplom o ukončení studia ve studijním programu veterinární lékařství (doktor veterinární medicíny, MVDr.) — Diplom o ukončení studia ve studijním programu veterinární hygiena a ekologie (doktor veterinární medicíny, MVDr.) |
Veterinární fakulta univerzity v České republice |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Danmark |
Bevis for bestået kandidateksamen i veterinærvidenskab |
Kongelige Veterinær- og Landbohøjskole |
|
21. joulukuuta 1980 |
|
Deutschland |
Zeugnis über das Ergebnis ►C2 des Dritten Abschnitts ◄ der Tierärztlichen Prüfung und das Gesamtergebnis der Tierärztlichen Prüfung |
Der Vorsitzende des Prüfungsausschusses für die Tierärztliche Prüfung einer Universität oder Hochschule |
|
21. joulukuuta 1980 |
|
Eesti |
Diplom: täitnud veterinaarmeditsiini õppekava |
Eesti Põllumajandusülikool |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Πτυχίo Κτηvιατρικής |
Πανεπιστήμιο Θεσσαλονίκης και Θεσσαλίας |
|
1. tammikuuta 1981 |
|
España |
Título de Licenciado en Veterinaria |
— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una universidad |
|
1. tammikuuta 1986 |
|
France |
Diplôme d'Etat de docteur vétérinaire |
|
|
21. joulukuuta 1980 |
|
Hrvatska |
Diploma ”doktor veterinarske medicine/doktorica veterinarske medicine” |
Veterinarski fakultet Sveučilišta u Zagrebu |
|
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
— Diploma of Bachelor in/of Veterinary Medicine (MVB) — Diploma of Membership of the Royal College of Veterinary Surgeons (MRCVS) |
|
|
21. joulukuuta 1980 |
|
Italia |
Diploma di laurea in medicina veterinaria |
Università |
Diploma di abilitazione all'esercizio della medicina veterinaria |
1. tammikuuta 1985 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Εγγραφής Κτηνιάτρου |
Κτηνιατρικό Συμβούλιο |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
Veterinārārsta diploms |
Latvijas Lauksaimniecības Universitāte |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Aukštojo mokslo diplomas (veterinarijos gydytojo (DVM)) |
Lietuvos Veterinarijos Akademija |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Luxembourg |
Diplôme d'Etat de docteur en médecine vétérinaire |
Jury d'examen d'Etat |
|
21. joulukuuta 1980 |
|
Magyarország |
Állatorvos doktor oklevél — dr. med. vet. |
Szent István Egyetem Állatorvos-tudományi Kar |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Liċenzja ta' Kirurgu Veterinarju |
Kunsill tal-Kirurġi Veterinarji |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Getuigschrift van met goed gevolg afgelegd diergeneeskundig/veeartse-nijkundig examen |
|
|
21. joulukuuta 1980 |
|
Österreich |
— Diplom-Tierarzt — Magister medicinae veterinariae |
Universität |
— Doktor der Veterinärmedizin — Doctor medicinae veterinariae — Fachtierarzt |
1. tammikuuta 1994 |
|
Polska |
Dyplom lekarza weterynarii |
1. Szkoła Główna Gospodarstwa Wiejskiego w Warszawie 2. Akademia Rolnicza we Wrocławiu 3. Akademia Rolnicza w Lublinie 4. Uniwersytet Warmińsko-Mazurski w Olsztynie |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
Carta de curso de licenciatura em medicina veterinária |
Universidade |
|
1. tammikuuta 1986 |
|
România |
Diplomă de licență de doctor medic veterinar |
Universități |
|
1. tammikuuta 2007 |
|
Slovenija |
Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”doktor veterinarske medicine/doktorica veterinarske medicine” |
Univerza |
Spričevalo o opravljenem državnem izpitu s področja veterinarstva |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”doktor veterinárskej medicíny” (”MVDr.”) |
Univerzita veterinárskeho lekárstva |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinto/Veterinärmedicine licentiatexamen |
Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet |
|
1. tammikuuta 1994 |
|
Sverige |
Veterinärexamen |
Sveriges Lantbruksuniversitet |
|
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
1. Bachelor of Veterinary Science (BVSc) |
1. University of Bristol |
|
21. joulukuuta 1980 |
|
2. Bachelor of Veterinary Science (BVSc) |
2. University of Liverpool |
|||
|
3. Bachelor of Veterinary Medicine (BvetMB) |
3. University of Cambridge |
|||
|
4. Bachelor of Veterinary Medicine and Surgery (BVM&S) |
4. University of Edinburgh |
|||
|
5. Bachelor of Veterinary Medicine and Surgery (BVM&S) |
5. University of Glasgow |
|||
|
6. Bachelor of Veterinary Medicine (BvetMed) |
6. University of London |
|||
V.5. KÄTILÖT
5.5.1 Kätilön koulutusohjelma (koulutuslinjat I ja II)
Kätilön koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä seuraavat kaksi osaa:
A. Teoreettinen ja tekninen opetus
a. Yleiset oppiaineet
— anatomian ja fysiologian perusteet
— patologian perusteet
— bakteriologian, virologian ja parasitologian perusteet
— biofysiikan, biokemian ja radiologian perusteet
— lastentautioppi, erityisesti vastasyntyneiden sairaudet
— terveydenhoito, terveyskasvatus, sairauksien ehkäisy, sairauksien varhaisdiagnosointi
— ravitsemus ja ravitsemusoppi, erityisesti naisten, vastasyntyneiden ja imeväisten osalta
— sosiologian ja sosiaalilääketieteen perusteet
— farmakologian perusteet
— psykologia
— kasvatustiede
— terveys- ja sosiaalilainsäädäntö ja terveydenhuollon organisaatio
— ammattietiikka ja -lainsäädäntö
— sukupuolikasvatus ja perhesuunnittelu
— äidin ja lapsen oikeusturva
b. Kätilöntoimeen liittyvät oppiaineet
— anatomia ja fysiologia
— embryologia ja sikiön kehitys
— raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika
— gynekologinen ja obstetrinen patologia
— synnytys- ja vanhempainvalmennus, mukaan luettuna psykologiset näkökohdat
— synnytykseen valmistaminen (mukaan luettuna obstetristen teknisten apuvälineiden tuntemus ja käyttö)
— kivunlievitys, nukutus ja elvytys
— vastasyntyneen fysiologia ja patologia
— vastasyntyneen hoito ja seuranta
— psykologiset ja sosiaaliset tekijät
B. Kliininen ja käytännön koulutus
Koulutukseen tulee liittyä asianmukainen ohjaus:
— Raskausneuvonta, joka käsittää vähintään 100 ennen synnytystä tehtyä tutkimusta.
— Vähintään 40 raskauden seuranta ja hoito.
— Vähintään 40 synnytyksen hoitaminen; jos opiskelija ei voi hoitaa näin monta synnytystä potilaiden vähyyden vuoksi, voidaan hyväksyä vähintään 30 synnytyksen hoitaminen edellyttäen, että opiskelija lisäksi avustaa 20 synnytyksessä.
— Avustaminen yhdessä tai kahdessa perätilasynnytyksessä. Jos tämä ei ole mahdollista sen vuoksi, ettei perätilasynnytyksiä ole, harjoittelu voidaan suorittaa simuloidussa tilanteessa.
— Välilihan leikkauksen tekeminen ja haavan ompelu. Haavan ompelua opetetaan sekä teoriassa että käytännössä. Haavan ompelun opetukseen kuuluu sekä välilihanleikkaushaavan että pelkän välilihan repeämän ompelu. Opetus voidaan antaa simuloidussa tilanteessa, jos se on aivan välttämätöntä.
— Seuranta ja hoito 40 riskisynnyttäjälle raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana.
— Vähintään 100 lapsivuoteisen naisen ja terveen vastasyntyneen seuranta ja hoito (tutkimus mukaan luettuna) synnytyksen jälkeen.
— Erityishoitoa tarvitsevien vastasyntyneiden seuranta ja hoito, mukaan luettuna keskoset, yliaikaiset, alipainoiset ja sairaat lapset.
— Gynekologisten ja obstetristen sairauksien hoito.
— Perehdytys sisätautien ja kirurgisten sairauksien hoitoon. Perehdytys sisältää teoreettista opetusta ja käytännön harjoittelua.
Teoreettisen ja teknisen opetuksen (koulutusohjelman osa A) on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen kliinisen koulutuksen kanssa (koulutusohjelman osa B) niin, että että opiskelijalla on mahdollisuus hankkia riittävästi tässä liitteessä tarkoitettua tietoa ja kokemusta.
Kliininen opetus (koulutusohjelman osa B) annetaan ohjattuna käytännön työpaikkakoulutuksena sairaalan osastoilla tai muissa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten hyväksymissä terveydenhuollon yksiköissä. Kätilöopiskelijat osallistuvat harjoittelun osana yksikköjen toimintaan, sikäli kuin se liittyy heidän koulutukseensa. Heidät perehdytetään kätilöntoimeen liittyviin tehtäviin.
5.5.2 Kätilön koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Ammattinimike |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
Diploma van vroedvrouw/Diplôme d'accoucheuse |
— De erkende opleidingsinstituten/Les établissements d'enseignement — De bevoegde Examen- commissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française |
Vroedvrouw/Accoucheuse |
23. tammikuuta 1983 |
|
България |
Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Бакалавър” с професионална квалификация ”Акушерка” |
Университет |
Акушеркa |
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
1. Diplom o ukončení studia ve studijním programu ošetřovatelství ve studijním oboru porodní asistentka (bakalář, Bc.) — Vysvědčení o státní závěrečné zkoušce |
1. Vysoká škola zřízená nebo uznaná státem |
Porodní asistentka/porodní asistent |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Diplom o ukončení studia ve studijním oboru diplomovaná porodní asistentka (diplomovaný specialista, DiS.) — Vysvědčení o absolutoriu |
2. Vyšší odborná škola zřízená nebo uznaná státem |
|||
|
Danmark |
Bevis for bestået jordemodereksamen |
Danmarks jordemoderskole |
Jordemoder |
23. tammikuuta 1983 |
|
Deutschland |
Zeugnis über die staatliche Prüfung für Hebammen und Entbindungspfleger |
Staatlicher Prüfungsausschuss |
— Hebamme — Entbindungspfleger |
23. tammikuuta 1983 |
|
Eesti |
Diplom ämmaemanda erialal |
1. Tallinna Meditsiinikool 2. Tartu Meditsiinikool |
— Ämmaemand |
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
1. Πτυχίο Τμήματος Μαιευτικής Τεχνολογικών Εκπαιδευτικών Ιδρυμάτων (Τ.Ε.Ι.) |
1. Τεχνολογικά Εκπαιδευτικά Ιδρύματα (Τ.Ε.Ι.) |
— Μαία — Μαιευτής |
23. tammikuuta 1983 |
|
2. Πτυχίο του Τμήματος Μαιών της Ανωτέρας Σχολής Στελεχών Υγείας και Κοινων. Πρόνοιας (ΚΑΤΕΕ) |
2. ΚΑΤΕΕ Υπουργείου Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων |
|||
|
3. Πτυχίο Μαίας Ανωτέρας Σχολής Μαιών |
3. Υπουργείο Υγείας και Πρόνοιας |
|||
|
España |
— Título de Matrona — Título de Asistente obstétrico (matrona) — Título de Enfermería obstétrica-ginecológica |
Ministerio de Educación y Cultura |
— Matrona — Asistente obstétrico |
1. tammikuuta 1986 |
|
France |
Diplôme de sage-femme |
L'Etat |
Sage-femme |
23. tammikuuta 1983 |
|
Hrvatska |
Svjedodžba ”prvostupnik (baccalaureus) primaljstva/sveučilišna prvostupnica (baccalaurea) primaljstva” |
— Medicinski fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj — Sveučilišta u Republici Hrvatskoj — Veleučilišta i visoke škole u Republici Hrvatskoj |
prvostupnik (baccalaureus) primaljstva/prvostupnica (baccalaurea) primaljstva |
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
Certificate in Midwifery |
An Board Altranais |
Midwife |
23. tammikuuta 1983 |
|
Italia |
Diploma d'ostetrica |
Scuole riconosciute dallo Stato |
Ostetrica |
23. tammikuuta 1983 |
|
Κύπρος |
Δίπλωμα στο μεταβασικό πρόγραμμα Μαιευτικής |
Νοσηλευτική Σχολή |
Εγγεγραμμένη Μαία |
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
Diploms par vecmātes kvalifikācijas iegūšanu |
Māsu skolas |
Vecmāte |
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
1. Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesinę kvalifikaciją, ir profesinės kvalifikacijos pažymėjimas, nurodantis suteiktą akušerio profesinę kvalifikaciją — Pažymėjimas, liudijantis profesinę praktiką akušerijoje |
1. Universitetas |
Akušeris |
1. toukokuuta 2004 |
|
2. Aukštojo mokslo diplomas (neuniversitetinės studijos), nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesinę kvalifikaciją, ir profesinės kvalifikacijos pažymėjimas, nurodantis suteiktą akušerio profesinę kvalifikaciją — Pažymėjimas, liudijantis profesinę praktiką akušerijoje |
2. Kolegija |
|||
|
3. Aukštojo mokslo diplomas (neuniversitetinės studijos), nurodantis suteiktą akušerio profesinę kvalifikaciją |
3. Kolegija |
|||
|
Luxembourg |
Diplôme de sage-femme |
Ministère de l'éducation nationale, de la formation professionnelle et des sports |
Sage-femme |
23. tammikuuta 1983 |
|
Magyarország |
Szülésznő bizonyítvány |
Iskola/főiskola |
Szülésznő |
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Lawrja jew diploma fl- Istudji tal-Qwiebel |
Universita’ ta' Malta |
Qabla |
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Diploma van verloskundige |
Door het Ministerie van Volksgezondheid, Welzijn en Sport erkende opleidings-instellingen |
Verloskundige |
23. tammikuuta 1983 |
|
Österreich |
Hebammen-Diplom |
— Hebammenakademie — Bundeshebammenlehranstalt |
Hebamme |
1. tammikuuta 1994 |
|
Polska |
Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku położnictwo z tytułem ”magister położnictwa” |
Instytucja prowadząca kształcenie na poziomie wyższym uznana przez właściwe władze (toimivaltaisten viranomaisten tunnustama korkeakoulu) |
Położna |
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
1. Diploma de enfermeiro especialista em enfermagem de saúde materna e obstétrica |
1. Ecolas de Enfermagem |
Enfermeiro especialista em enfermagem de saúde materna e obstétrica |
1. tammikuuta 1986 |
|
2. Diploma/carta de curso de estudos superiores especializados em enfermagem de saúde materna e obstétrica |
2. Escolas Superiores de Enfermagem |
|||
|
3. Diploma (do curso de pós-licenciatura) de especialização em enfermagem de saúde materna e obstétrica |
3. — Escolas Superiores de Enfermagem — Escolas Superiores de Saúde |
|||
|
România |
Diplomă de licență de moașă |
Universități |
Moașă |
1. tammikuuta 2007 |
|
Slovenija |
Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”diplomirana babica/diplomirani babičar” |
1. Univerza 2. Visoka strokovna šola |
diplomirana babica/diplomirani babičar |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
1. Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”bakalár z pôrodnej asistencie” (”Bc.”) 2. Absolventský diplom v študijnom odbore diplomovaná pôrodná asistentka |
1. Vysoká škola 2. Stredná zdravotnícka škola |
Pôrodná asistentka |
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
1. Kätilön tutkinto/barnmorskeexamen |
1. Terveydenhuoltooppi-laitokset/hälsovårdsläroanstalter |
Kätilö/Barnmorska |
1. tammikuuta 1994 |
|
2. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, kätilö (AMK)/yrkeshögskoleexamen inom hälsovård och det sociala området, barnmorska (YH) |
2. Ammattikorkeakoulut/ Yrkeshögskolor |
|||
|
Sverige |
Barnmorskeexamen |
Universitet eller högskola |
Barnmorska |
1. tammikuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Statement of registration as a Midwife on part 10 of the register kept by the United Kingdom Central Council for Nursing, Midwifery and Health visiting |
Various |
Midwife |
23. tammikuuta 1983 |
V.6. PROVIISORIT
5.6.1 Proviisorin koulutusohjelma
— kasvi- ja eläinbiologia
— fysiikka
— yleinen ja epäorgaaninen kemia
— orgaaninen kemia
— analyyttinen kemia
— farmaseuttinen kemia, mukaan luettuna lääkevalmisteiden analysointi
— yleinen ja sovellettu (lääketieteellinen) biokemia
— anatomia ja fysiologia, lääketieteellinen terminologia
— mikrobiologia
— farmakologia ja lääkehoito
— farmaseuttinen teknologia
— toksikologia
— farmakognosia
— lainsäädäntö ja tarvittaessa ammattietiikka
Kaikkien koulutusohjelman vähimmäisvaatimuksiin kuuluvien oppiaineiden teoreettisessa ja käytännöllisessä opetuksessa on painotettava riittävästi teoriaa opetuksen yliopistollisen luonteen säilyttämiseksi.
5.6.2 Proviisorin koulutuksesta annettavat asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Tutkintotodistukseen liitettävä todistus |
Viiteajankohta |
|
België/Belgique/Belgien |
Diploma van apotheker/Diplôme de pharmacien |
— De universiteiten/Les universités — De bevoegde Examencommissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
България |
Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Магистър” по ”Фармация” с професионална квалификация ”Магистър-фармацевт” |
Фармацевтичен факултет към Медицински университет |
|
1. tammikuuta 2007 |
|
Česká republika |
Diplom o ukončení studia ve studijním programu farmacie (magistr, Mgr.) |
Farmaceutická fakulta univerzity v České republice |
Vysvědčení o státní závěrečné zkoušce |
1. toukokuuta 2004 |
|
Danmark |
Bevis for bestået farmaceutisk kandidateksamen |
Danmarks Farmaceutiske Højskole |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
Deutschland |
Zeugnis über die Staatliche Pharmazeutische Prüfung |
Zuständige Behörden |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
Eesti |
Diplom proviisori õppekava läbimisest |
Tartu Ülikool |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Ελλάς |
Άδεια άσκησης φαρμακευτικού επαγγέλματος |
Νομαρχιακή Αυτοδιοίκηση |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
España |
Título de Licenciado en Farmacia |
— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una universidad |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
France |
— Diplôme d'Etat de pharmacien — Diplôme d'Etat de docteur en pharmacie |
Universités |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
Hrvatska |
Diploma ”magistar farmacije/magistra farmacije” |
— Farmaceutsko-biokemijski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — Medicinski fakultet Sveučilišta u Splitu — Kemijsko-tehnološki fakultet Sveučilišta u Splitu |
|
1. heinäkuuta 2013 |
|
Ireland |
Certificate of Registered Pharmaceutical Chemist |
|
|
1. lokakuuta 1987 |
|
Italia |
Diploma o certificato di abilitazione all'esercizio della professione di farmacista ottenuto in seguito ad un esame di Stato |
Università |
|
1. marraskuuta 1993 |
|
Κύπρος |
Πιστοποιητικό Εγγραφής Φαρμακοποιού |
Συμβούλιο Φαρμακευτικής |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Latvija |
Farmaceita diploms |
Universitātes tipa augstskola |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Lietuva |
Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą vaistininko profesinę kvalifikaciją |
Universitetas |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Luxembourg |
Diplôme d'Etat de pharmacien |
Jury d'examen d'Etat + visa du ministre de l'éducation nationale |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
Magyarország |
Okleveles gyógyszerész oklevél (magister pharmaciae, röv: mag. Pharm) |
►C2 Egyetem ◄ |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Malta |
Lawrja fil-farmaċija |
Universita’ ta' Malta |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Nederland |
Getuigschrift van met goed gevolg afgelegd apothekersexamen |
Faculteit Farmacie |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
Österreich |
Staatliches Apothekerdiplom |
Bundesministerium für Arbeit, Gesundheit und Soziales |
|
1. lokakuuta 1994 |
|
Polska |
Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku farmacja z tytułem magistra |
1. Akademia Medyczna 2. Uniwersytet Medyczny 3. Collegium Medicum Uniwersytetu Jagiellońskiego |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Portugal |
Carta de curso de licenciatura em Ciências Farmacêuticas |
Universidades |
|
1. lokakuuta 1987 |
|
România |
Diplomă de licență de farmacist |
Universități |
|
1. tammikuuta 2007 |
|
Slovenija |
Diploma, s katero se podeljuje strokovni naziv ”magister farmacije/magistra farmacije” |
Univerza |
Potrdilo o opravljenem strokovnem izpitu za poklic magister farmacije/magistra farmacije |
1. toukokuuta 2004 |
|
Slovensko |
Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”magister farmácie” (”Mgr.”) |
Vysoká škola |
|
1. toukokuuta 2004 |
|
Suomi/ Finland |
Proviisorin tutkinto/Provisorexamen |
— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Kuopion yliopisto |
|
1. lokakuuta 1994 |
|
Sverige |
Apotekarexamen |
Uppsala universitet |
|
1. lokakuuta 1994 |
|
United Kingdom |
Certificate of Registered Pharmaceutical Chemist |
|
|
1. lokakuuta 1987 |
V.7. ARKKITEHDIT
5.7.1 Direktiivin 46 artiklan nojalla tunnustettavat arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat
|
Maa |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Asiakirjan antava elin |
Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus |
Viitelukuvuosi |
|
België/ Belgique/ Belgien |
1. Architect/Architecte 2. Architect/Architecte 3. Architect 4. Architect/Architecte 5. Architect/Architecte 6. Burgelijke ingenieur-architect |
1. Nationale hogescholen voor architectuur 2. Hogere-architectuur-instituten 3. Provinciaal Hoger Instituut voor Architectuur te Hasselt 4. Koninklijke Academies voor Schone Kunsten 5. Sint-Lucasscholen 6. Faculteiten Toegepaste Wetenschappen van de Universiteiten 6. ”Faculté Polytechnique” van Mons |
|
1988/1989 |
|
1. Architecte/Architect 2. Architecte/Architect 3. Architect 4. Architecte/Architect 5. Architecte/Architect 6. Ingénieur-civil — architecte |
1. Ecoles nationales supérieures d'architecture 2. Instituts supérieurs d'architecture 3. Ecole provinciale supérieure d'architecture de Hasselt 4. Académies royales des Beaux-Arts 5. Ecoles Saint-Luc 6. Facultés des sciences appliquées des universités 6. Faculté polytechnique de Mons |
|||
|
Danmark |
Arkitekt cand. arch. |
— Kunstakademiets Arkitektskole i København — Arkitektskolen i Århus |
|
1988/1989 |
|
Deutschland |
Diplom-Ingenieur, Diplom-Ingenieur Univ. |
— Universitäten (Architektur/Hochbau) — Technische Hochschulen (Architektur/Hochbau) — Technische Universitäten (Architektur/Hochbau) — Universitäten-Gesamthochschulen (Architektur/Hochbau) — Hochschulen für bildende Künste — Hochschulen für Künste |
|
1988/1989 |
|
Diplom-Ingenieur, Diplom-Ingenieur FH |
— Fachhochschulen (Architektur/Hochbau) (1) — Universitäten-Gesamthochschulen (Architektur/Hochbau) bei entsprechenden Fachhochschulstudiengängen |
|||
|
Eλλάς |
Δίπλωμα αρχιτέκτονα — μηχανικού |
— Εθνικό Μετσόβιο Πολυτεχνείο (ΕΜΠ), τμήμα αρχιτεκτόνων — μηχανικών — Αριστοτέλειο Πανεπιστήμο Θεσσαλονίκης (ΑΠΘ), τμήμα αρχιτεκτόνων — μηχανικών της Πολυτεχνικής σχολής |
Βεβαίωση που χορηγεί το Τεχνικό Επιμελητήριο Ελλάδας (ΤΕΕ) και η οποία επιτρέπει την άσκηση δραστηριοτήτων στον τομέα της αρχιτεκτονικής |
1988/1989 |
|
España |
Título oficial de arquitecto |
Rectores de las universidades enumeradas a continuación: |
|
1988/1989 |
|
— Universidad politécnica de Cataluña, escuelas técnicas superiores de arquitectura de Barcelona o del Vallès; |
|
|||
|
— Universidad politécnica de Madrid, escuela técnica superior de arquitectura de Madrid; |
|
|||
|
— Universidad politécnica de Las Palmas, escuela técnica superior de arquitectura de Las Palmas; |
|
|||
|
— Universidad politécnica de Valencia, escuela técnica superior de arquitectura de Valencia; |
|
|||
|
— Universidad de Sevilla, escuela técnica superior de arquitectura de Sevilla; |
|
|||
|
— Universidad de Valladolid, escuela técnica superior de arquitectura de Valladolid; |
|
|||
|
►C3 — Universidad de A Coruña, escuela técnica superior de arquitectura de La Coruña; ◄ |
|
|||
|
— Universidad del País Vasco, escuela técnica superior de arquitectura de San Sebastián; |
|
|||
|
— Universidad de Navarra, escuela técnica superior de arquitectura de Pamplona; |
|
|||
|
— Universidad de Alcalá de Henares, escuela politécnica de Alcalá de Henares; |
1999/2000 |
|||
|
— Universidad Alfonso X El Sabio, centro politécnico superior de Villanueva de la Cañada; |
1999/2000 |
|||
|
— Universidad de Alicante, escuela politécnica superior de Alicante; |
1997/1998 |
|||
|
— Universidad Europea de Madrid; |
1998/1999 |
|||
|
— Universidad de Cataluña, escuela técnica superior de arquitectura de Barcelona; |
1999/2000 |
|||
|
— Universidad Ramón Llull, escuela técnica superior de arquitectura de La Salle; |
1998/1999 |
|||
|
— Universidad S.E.K. de Segovia, centro de estudios integrados de arquitectura de Segovia. |
1999/2000 |
|||
|
— Universidad de Granada, Escuela Técnica Superior de Arquitectura de Granada |
1994/1995 |
|||
|
France |
1. Diplôme d'architecte DPLG, y compris dans le cadre de la formation professionnelle continue et de la promotion sociale. |
1. Le ministre chargé de l'architecture |
|
1988/1989 |
|
2. Diplôme d'architecte ESA |
2. Ecole spéciale d'architecture de Paris |
|||
|
3. Diplôme d'architecte ENSAIS |
3. Ecole nationale supérieure des arts et industries de Strasbourg, section architecture |
|||
|
Hrvatska |
|
|
|
|
|
Ireland |
1. Degree of Bachelor of Architecture (B.Arch. NUI) |
1. National University of Ireland to architecture graduates of University College Dublin |
|
1988/1989 |
|
2. Degree of Bachelor of Architecture (B. Arch) (Previously, until 2002 - Degree standard diploma in architecture (Dip. Arch) |
2. Dublin Institute of Technology, Bolton Street, Dublin (College of Technology, Bolton Street, Dublin) |
|||
|
3. Certificate of associateship (ARIAI) |
3. Royal Institute of Architects of Ireland |
|||
|
4. Certificate of membership (MRIAI) |
4. Royal Institute of Architects of Ireland |
|||
|
Italia |
— Laurea in architettura |
— Università di Camerino — Università di Catania — Sede di Siracusa — Università di Chieti — Università di Ferrara — Università di Firenze — Università di Genova — Università di Napoli Federico II — Università di Napoli II — Università di Palermo — Università di Parma — Università di Reggio Calabria — Università di Roma ”La Sapienza” — Universtià di Roma III — Università di Trieste — Politecnico di Bari — Politecnico di Milano — Politecnico di Torino — Istituto universitario di architettura di Venezia |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
1988/1989 |
|
— Laurea in ingegneria edile — architettura |
— Università dell'Aquilla — Università di Pavia — Università di Roma”La Sapienza” |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
1998/1999 |
|
|
— Laurea specialistica in ingegneria edile — architettura |
— Università dell'Aquilla — Università di Pavia — Università di Roma ”La Sapienza” — Università di Ancona — Università di Basilicata — Potenza — Università di Pisa — Università di Bologna — Università di Catania — Università di Genova — Università di Palermo — Università di Napoli Federico II — Università di Roma — Tor Vergata — Università di Trento — Politecnico di Bari — Politecnico di Milano |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
2003/2004 |
|
|
— Laurea specialistica quinquennale in Architettura |
— Prima Facoltà di Architettura dell'Università di Roma ”La Sapienza” |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
1998/1999 |
|
|
— Laurea specialistica quinquennale in Architettura |
— Università di Ferrara — Università di Genova — Università di Palermo — Politecnico di Milano — Politecnico di Bari |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
1999/2000 |
|
|
— Laurea specialistica quinquennale in Architettura |
— Università di Roma III |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
2003/2004 |
|
|
— Laurea specialistica in Architettura |
— Università di Firenze — Università di Napoli II — Politecnico di Milano II |
Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente |
2004/2005 |
|
|
Nederland |
1. Het getuigschrift van het met goed gevolg afgelegde doctoraal examen van de studierichting bouwkunde, afstudeerrichting architectuur |
1. Technische Universiteit te Delft |
Verklaring van de Stichting Bureau Architectenregister die bevestigt dat de opleiding voldoet aan de normen van artikel 46. |
1988/1989 |
|
2. Het getuigschrift van het met goed gevolg afgelegde doctoraal examen van de studierichting bouwkunde, differentiatie architectuur en urbanistiek |
2. Technische Universiteit te Eindhoven |
|||
|
3. Het getuigschrift hoger beroepsonderwijs, op grond van het met goed gevolg afgelegde examen verbonden aan de opleiding van de tweede fase voor beroepen op het terrein van de architectuur, afgegeven door de betrokken examencommissies van respectievelijk: — de Amsterdamse Hogeschool voor de Kunsten te Amsterdam — de Hogeschool Rotterdam en omstreken te Rotterdam — de Hogeschool Katholieke Leergangen te Tilburg — de Hogeschool voor de Kunsten te Arnhem — de Rijkshogeschool Groningen te Groningen — de Hogeschool Maastricht te Maastricht |
|
|||
|
Österreich |
1. Diplom-Ingenieur, Dipl.-Ing. |
1. Technische Universität Graz (Erzherzog-Johann-Universität Graz) |
|
1998/1999 |
|
2. Dilplom-Ingenieur, Dipl.-Ing. |
2. Technische Universität Wien |
|||
|
3. Diplom-Ingenieur, Dipl.-Ing. |
3. Universität Innsbruck (Leopold-Franzens-Universität Innsbruck) |
|||
|
4. Magister der Architektur, Magister architecturae, Mag. Arch. |
4. Hochschule für Angewandte Kunst in Wien |
|||
|
5. Magister der Architektur, Magister architecturae, Mag. Arch. |
5. Akademie der Bildenden Künste in Wien |
|||
|
6. Magister der Architektur, Magister architecturae, Mag. Arch. |
6. Hochschule für künstlerishe und industrielle Gestaltung in Linz |
|||
|
Portugal |
Carta de curso de licenciatura em Arquitectura |
— Faculdade de arquitectura da Universidade técnica de Lisboa — Faculdade de arquitectura da Universidade do Porto — Escola Superior Artística do Porto |
|
1988/1989 |
|
Para os cursos iniciados a partir do ano académico de 1991/1992 |
— Faculdade de Arquitectura e Artes da Universidade Lusíada do Porto |
|
1991/1992 |
|
|
Suomi/Finland |
Arkkitehdin tutkinto/Arkitektexamen |
— Teknillinen korkeakoulu /Tekniska högskolan (Helsinki) — Tampereen teknillinen korkeakoulu/Tammerfors — tekniska högskola — Oulun yliopisto/Uleåborgs universitet |
|
1998/1999 |
|
Sverige |
Arkitektexamen |
Chalmers Tekniska Högskola AB Kungliga Tekniska Högskolan Lunds Universitet |
|
1998/1999 |
|
United Kingdom |
1. Diplomas in architecture |
1. — Universities — Colleges of Art — Schools of Art |
Certificate of architectural education, issued by the Architects Registration Board. The diploma and degree courses in architecture of the universities, schools and colleges of art should have met the requisite threshold standards as laid down in Article 46 of this Directive and in Criteria for validation published by the Validation Panel of the Royal Institute of British Architects and the Architects Registration Board. EU nationals who possess the Royal Institute of British Architects Part I and Part II certificates, which are recognised by ARB as the competent authority, are eligible. Also EU nationals who do not possess the ARB-recognised Part I and Part II certificates will be eligible for the Certificate of Architectural Education if they can satisfy the Board that their standard and length of education has met the requisite threshold standards of Article 46 of this Directive and of the Criteria for validation. |
1988/1989 |
|
2. Degrees in architecture |
2. Universities |
|
||
|
3. Final examination |
3. Architectural Association |
|
||
|
4. Examination in architecture |
4. Royal College of Art |
|
||
|
5. Examination Part II |
5. Royal Institute of British Architects |
|
||
|
(1) Diese Diplome sind je nach Dauer der durch sie abgeschlossenen Ausbildung gemäß Artikel 43 Absatz 1 anzuerkennen. |
||||
LIITE VI
Niitä ammatteja koskevat saavutetut oikeudet, joihin sovelletaan koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuvaa tunnustamista
►C2 ————— ◄ Arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat, joita saavutetut oikeudet koskevat 49 artiklan 1 kohdan nojalla
|
MAA |
Koulutuksesta annettava asiakirja |
Viitelukuvuosi |
|
België/Belgique/Belgien |
— kansallisissa arkkitehtikorkeakouluissa tai -instituuteissa annetut tutkintotodistukset (architecte-architect) — Hasseltin maakunnallisessa arkkitehtikorkeakoulussa annetut tutkintotodistukset (architect) — kuninkaallisissa taideakatemioissa annetut tutkintotodistukset (architecte — architect) — Saint-Luc-oppilaitoksessa ”écoles Saint-Luc” annetut tutkintotodistukset (architecte — architect) — yliopistolliset insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on arkkitehtiliiton antama harjoittelutodistus, joka oikeuttaa sen haltijan käyttämään arkkitehdin ammattinimikettä (architecte — architect) — arkkitehtuurin keskus- tai valtakunnallisen tutkintolautakunnan antamat arkkitehdin tutkintotodistukset (architecte — architect) — yliopistojen soveltavien luonnontieteiden tiedekunnissa ja Monsin teknillisessä tiedekunnassa annetut insinöörin/arkkitehdin ja arkkitehdin/insinöörin tutkintotodistukset (ingénieur — architecte, ingénieur-architect) |
1987/1988 |
|
България |
Hyväksyttyjen korkeakoulujen antamat tutkintotodistukset seuraavista pätevyyksistä: ”архитект” (arkkitehti), ”троителен инженер” (rakennusinsinööri) tai ”инженер” (insinööri) seuraavasti: — Университет за архитектура, строителство и геодезия — София: специалности ”Урбанизъм” и ”Архитектура” (Arkkitehtuurin, rakennustekniikan ja geodesian yliopisto — Sofia: erikoisaloina ”Kaupunkiarkkitehtuuri” ja ”Arkkitehtuuri”) ja kaikki seuraavat erikoisinsinöörialat: ”конструкции на сгради и съоръжения” (rakennusten ja rakenteiden rakentaminen), ”пътища” (tiet), транспорт ”(liikenne),” хидротехника и водно строителство (hydrotekniikka ja vesirakenteet), ”мелиорации и др” (kastelu jne.); — teknillisten yliopistojen ja korkeakoulujen seuraavilla rakennusaloilla myöntämät tutkintotodistukset: ”електро- и топлотехника” (sähkö- ja lämpötekniikka), ”съобщителна и комуникационна техника” (televiestintätekniikka ja -teknologia), ”строителни технологии” (rakennusteknologia), ”приложна геодезия” (sovellettu geodesia) ja ”ландшафт и др.” (maisema yms. rakentamisessa). — Toimiminen arkkitehtuurin ja rakentamisen alojen suunnittelutyössä edellyttää, että tutkintotodistuksiin on liitetty ”придружени от удостоверение за проектантска правоспособност” (todistus laillisesta suunnittelupätevyydestä), jonka antaa ”Камарата на архитектите” (arkkitehtikamari) ja ”Камарата на инженерите в инвестиционното проектиране” (investointisuunnittelualan insinöörien kamari) — jälkimmäinen antaa oikeuden harjoittaa toimintaa investointisuunnittelun alalla. |
2009/2010 |
|
Česká republika |
— ”České vysoké učení technické” -yliopiston (Tšekin tekninen yliopisto Prahassa) tutkintotodistukset: —”Vysoká škola architektury a pozemního stavitelství” (arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta) (vuoteen 1951), ”Fakulta architektury a pozemního stavitelství” (arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta) (vuosina 1951—1960), ”Fakulta stavební”(rakennustekniikan tiedekunta) (vuodesta 1960) seuraavien opintolinjojen osalta: rakennustekniikka ja rakenteet, rakennustekniikka, rakentaminen ja arkkitehtuuri, arkkitehtuuri (mukaan lukien yhdyskuntasuunnittelu ja maankäytön suunnittelu), asuinrakennukset, teollisuusrakennukset ja maatalouden tuotantorakennukset tai rakennustekniikan opinto-ohjelmassa rakennustekniikan ja arkkitehtuurin opintolinjassa, ”Fakulta architektury” (arkkitehtuurin tiedekunta) (vuodesta 1976) seuraavien opintolinjojen osalta: arkkitehtuuri, yhdyskuntasuunnittelu ja maankäytön suunnittelu tai seuraavissa opinto-ohjelmissa: arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu seuraavien opintolinjojen osalta: arkkitehtuuri, arkkitehtonisen suunnittelun teoria, yhdyskuntasuunnittelu ja maankäytön suunnittelu, arkkitehtuurin historia ja historiallisten monumenttien rekonstruktuointi tai arkkitehtuuri ja rakennustekniikka — ”Vysoká škola technická Dr. Edvarda Beneše” -korkeakoulun (vuoteen 1951 asti) arkkitehtuurin ja rakentamisen alalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoká škola stavitelství v Brně” -korkeakoulun (vuosina 1951—1956) arkkitehtuurin ja rakentamisen alalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoké učení technické v Brně”-, ”Fakulta architektury” -tiedekunnan (arkkitehtuurin tiedekunta) (vuodesta 1956) arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun opintolinjoilla antamat tutkintotodistukset tai ”Fakulta stavební” -tiedekunnan (rakennustekniikan tiedekunta) (vuodesta 1956) rakentamisen opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoká škola báňská — Technická univerzita Ostrava”, ”Fakulta stavební” -tiedekunnan (rakennustekniikan tiedekunta) (vuodesta 1997) rakenteiden ja arkkitehtuurin opintolinjalla tai rakennustekniikan opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Technická univerzita v Liberci”, ”Fakulta architektury” -tiedekunnan (arkkitehtuurin tiedekunta) (vuodesta 1994) arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun koulutusohjelmassa arkkitehtuurin opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Akademie výtvarných umění v Praze” -korkeakoulun taiteen koulutusohjelmassa arkkitehtonisen suunnittelun opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoká škola umělecko-průmyslová v Praze” -yliopiston taiteen koulutusohjelmassa arkkitehtuurin opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — todistus ”Česká komora architektů” -kamarin ilman opintolinjan tai rakennustekniikan opintolinjan tarkennusta antamasta luvasta |
2006/2007 |
|
Danmark |
— Kööpenhaminan ja Århusin arkkitehtikouluissa annetut tutkintotodistukset (architekt) — arkkitehtikollegion antama rekisteröintitodistus, joka on annettu 28 toukokuuta 1975 annetun lain N:o 202 nojalla (registreret arkitekt) — teknillisissä korkeakouluissa annetut tutkintotodistukset (bygningskonstruktør), joiden liitteenä on toimivaltaisen viranomaisen antama todistus muodollisen pätevyyden osoittavan kokeensuorittamisesta; kokeeseen täytyy sisältyä asianomaisen vähintään kuusivuotisen, tämän direktiivin 48 artiklassa tarkoitetun toimintansa aikana laatimien ja toteuttamien suunnitelmien arviointi |
1987/1988 |
|
Deutschland |
— taidekorkeakoulujen myöntämät tutkintotodistukset (Dipl.-Ing., Architekt (HfbK) — teknillisten korkeakoulujen ”Technische Hochschule”-oppilaitoksen ja yliopistojen arkkitehtuuriosaston (Architektur/Hochbau), ja jos mainittu korkeakoulu on liitetty ”Gesamthochschule”-oppilaitokseen, myös ”Gesamthochschule”-oppilaitosten arkkitehtuuriosaston antamat tutkintotodistukset (Dipl.Ing. ja muut oppiarvot, jotka myöhemmin saatetaan myöntää kyseisten tutkintotodistusten haltijoille) — ammattikorkeakoulujen ”Fachhochschule”-oppilaitoksen arkkitehtuuriosaston (Architektur/Hochbau), ja jos mainittu korkeakoulu on liitetty ”Gesamthochschule”-oppilaitokseen, myös ”Gesamthochschule”-oppilaitosten arkkitehtuuriosaston antama tutkintotodistus, jonka liitteenä on, jos koulutus on lyhyempi kuin nelivuotinen, mutta ainakin kolme vuotta, asianomaisen ammatillisen toimielimen antama 47 artiklan 1 kohdan mukainen todistus nelivuotisesta ammattikokemuksesta Saksan liittotasavallassa (Ingenieur grad. ja muut oppiarvot, jotka myöhemmin saatetaan myöntää kyseisten tutkintotodistusten haltijoille) — teknillisten koulujen ”Ingenieurschule”-oppilaitoksen ja ammattioppilaitosten ”Werkkunstschule” arkkitehtuuriosaston ennen 1 päivää tammikuuta 1973 antamat tutkintotodistukset (Prüfungszeugnis), joiden liitteenä on toimivaltaisten viranomaisten antama todistus muodollisen ammattipätevyyden osoittavan kokeen suorittamisesta; kokeeseen täytyy sisältyä asianomaisen vähintään kuusivuotisen, tämän direktiivin 48 artiklassa tarkoitetun toimintansa aikana laatimien ja toteuttamien suunnitelmien arviointi |
1987/1988 |
|
Eesti |
— diplom arhitektuuri erialal, väljastatud Eesti Kunstiakadeemia arhitektuuri teaduskonna poolt alates 1996. aastast (arkkitehtuuriopintojen tutkintotodistus, jonka on antanut vuodesta 1996 Viron taideakatemian arkkitehtuurin tiedekunta), väljastatud Tallinna Kunstiülikooli poolt 1989—1995 (antanut vuosina 1989—1995 Tallinnan taideyliopisto), väljastatud Eesti NSV Riikliku Kunstiinstituudi poolt 1951—1988 (antanut vuosina 1951—1988 Viron sosialistisen neuvostotasavallan taideinstituutti) |
2006/2007 |
|
Eλλάς |
— Ateenan Metsovion Polytechnion -korkeakoulussa annetut insinöörin/arkkitehdin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Thessalonikin Aristotelion Panepistimion -korkeakoulussa annetut insinöörin/arkkitehdin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Ateenan Metsovion Polytechnion -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Thessalonikin Artistotelion Panepistimion -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Panepistimion Thrakis -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Panepistimion Patron -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa alalla |
1987/1988 |
|
España |
Opetus- ja tiedeministeriön tai korkeakoulun antama virallinen arkkitehdin pätevyystodistus (título oficial de arquitecto) |
1987/1988 |
|
France |
— vuoteen 1959 saakka opetusministeriön ja sen jälkeen kulttuuriministeriön antamat valtion arkkitehdin tutkintotodistukset (architecte DPLG) — ”Ecole spéciale d'architecture” -oppilaitoksessa annetut tutkintotodistukset (architecte DESA) — Strasbourgin ”Ecole nationale supérieure des Arts et Industries” -oppilaitoksen (aiemmin ”Ecole nationale d'ingénieurs de Strasbourg”) arkkitehtuuriosastossa vuodesta 1955 alkaen annetut tutkintotodistukset (architecte ENSAIS) |
1987/1988 |
|
Hrvatska |
— tutkintotodistus ”magistar inženjer arhitekture i urbanizma/magistra inženjerka arhitekture i urbanizma”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”magistar inženjer arhitekture/magistra inženjerka arhitekture”, jonka antaa Građevinsko-arhitektonski fakultet Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”magistar inženjer arhitekture/magistra inženjerka arhitekture”, jonka antaa Fakultet građevinarstva, arhitekture i geodezije Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”diplomirani inženjer arhitekture”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”diplomirani inženjer arhitekture/diplomirana inženjerka arhitekture”, jonka antaa Građevinsko-arhitektonski fakultet Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”diplomirani inženjer arhitekture/diplomirana inženjerka arhitekture”, jonka antaa Fakultet građevinarstva, arhitekture i geodezije Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”diplomirani arhitektonski inženjer”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Arhitektonsko-građevinsko-geodetski fakultet Sveučilišta u Zagrebu loppuun suoritetuista opinnoista Arhitektonski odjel Arhitektonsko-građevinsko-geodetskog fakultetassa — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Tehnički fakultet Sveučilišta u Zagrebu loppuun suoritetuista opinnoista Arhitektonski odsjek Tehničkog fakultetassa — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Tehnički fakultet Sveučilišta u Zagrebu loppuun suoritetuista opinnoista Arhitektonsko-inženjerski odjel Tehničkog fakultetassa — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu Kaikkiin tutkintotodistuksiin on liitettävä Kroatian arkkitehtiliiton (Hrvatska komora arhitekata) jäsenyystodistus, jonka antaa Zagrebissa sijaitseva Kroatian arkkitehtiliitto. |
kolmas lukuvuosi liittymisen jälkeen |
|
Ireland |
— Irlannin valtionyliopiston (National University of Ireland) ”Bachelor of Architecture” -tutkinto (B Arch. (NUI)), jota edeltää Dublinin University Collegessa suoritettu arkkitehtitutkinto — College of Technology -opistossa (Bolton Street, Dublin) annettu korkeakoulututkinnon tasoinen arkkitehdin tutkintotodistus (Diplom. Arch.) — todistus Irlannin kuninkaallisen arkkitehti-instituutin (Royal Institute of Architects of Ireland) liitännäisjäsenyydestä (A.R.I.A.I.) — todistus Irlannin kuninkaallisen arkkitehti-instituutin jäsenyydestä (M.R.I.A.I.) |
1987/1988 |
|
Italia |
— yliopistossa, teknillisessä korkeakoulussa sekä Venetsian ja Reggio Calabrian arkkitehtikorkeakoulussa annettu ”laurea in architettura” -tutkintotodistus, yhdessä arkkitehdin ammatin itsenäiseen harjoittamiseen oikeuttavan tutkintotodistuksen kanssa, jonka opetusministeriö antaa sen jälkeen, kun asianomainen on toimivaltaiselle lautakunnalle suorittanut valtiontutkinnon, joka antaa oikeuden itsenäisesti harjoittaa arkkitehdin ammattia (dott. architetto) — yliopistossa ja teknillisessä korkeakoulussa annettu rakennustekniikan (”sezione costenzione civile”) ”laurea in ingegneria” -tutkintotodistus, yhdessä arkkitehdin ammatin itsenäiseen harjoittamiseen oikeuttavan tutkintotodistuksen kanssa, jonka opetusministeriö antaa sen jälkeen, kun asianomainen on toimivaltaiselle lautakunnalle suorittanut valtiontutkinnon, joka antaa oikeuden itsenäisesti harjoittaa ammattia (dott. ing. Architetto ou dott. ing. in ingegneria civile) |
1987/1988 |
|
Κύπρος |
— Βεβαίωση Εγγραφής στο Μητρώο Αρχιτεκτόνων που εκδίδεται από το Επιστημονικό και Τεχνικό Επιμελητήριο Κύπρου, (todistus rekisteröinnistä Kyproksen tekniikkakamarin (ETEK) arkkitehtirekisteriin) |
2006/2007 |
|
Latvija |
— ”arhitekta diploms”, ko izsniegusi Latvijas Valsts Universitātes Inženierceltniecības fakultātes Arhitektūras nodaļa līdz 1958. gadam, Rīgas Politehniskā Institūta Celtniecības fakultātes Arhitektūras nodaļa no 1958. gada līdz 1991. gadam, Rīgas Tehniskās Universitātes Arhitektūras fakultāte kopš 1991. gada, un ”Arhitekta prakses sertifikāts”, ko izsniedz Latvijas Arhitektu savienība (vuoteen 1958 Latvian valtiollisen yliopiston rakennusteknisen tiedekunnan arkkitehtuurin osaston antamat arkkitehdin tutkintotodistukset, vuosina 1958—1991 Riikan polyteknisen instituutin rakennusteknisen tiedekunnan arkkitehtuurin osaston antamat arkkitehdin tutkintotodistukset, vuodesta 1991 Riikan teknillisen yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan antamat arkkitehdin tutkintotodistukset ja todistus rekisteröinnistä Latvian arkkitehtiyhdistyksen rekisteriin) |
2006/2007 |
|
Lietuva |
— vuoteen 1969 Kauno politechnikos institutas -korkeakoulun antamat suunnitteluarkkitehdin/arkkitehdin tutkintotodistukset (inžinierius architektas / architektas) — vuoteen 1990 Vilnius inžinerinis statybos institutas -korkeakoulun, vuoteen 1996 Vilniaus technikos universitetas -yliopiston ja vuodesta 1996 Vilnius Gedimino technikos universitetas -yliopiston antamat arkkitehdin tutkintotodistukset / todistukset arkkitehtuurin alan alemmasta korkeakoulututkinnosta / todistukset arkkitehtuurin alan ylemmästä korkeakoulututkinnosta (architektas / architektūros bakalauras / architektūros magistras) — vuoteen 1990 LTSR Valstybinis dailės institutas -korkeakoulun antamat tutkintotodistukset asiantuntijoille, jotka ovat saattaneet päätökseen seuraavat opinnot: arkkitehdin tutkintotodistus / todistus arkkitehtuurin alan alemmasta korkeakoulututkinnosta / todistus arkkitehtuurin alan ylemmästä korkeakoulututkinnosta; vuodesta 1990 Vilniaus dailės akademija -korkeakoulu (architektūros kursas / architektūros bakalauras / architektūros magistras) — vuodesta 1997 Kauno technologijos universitetas -yliopiston antamat seuraavat tutkintotodistukset: todistus arkkitehtuurin alan alemmasta korkeakoulututkinnosta / todistus arkkitehtuurin alan ylemmästä korkeakoulututkinnosta (architektūros bakalauras / architektūros magistras), sekä näiden kaikkien lisäksi asianomaisen viranomaisen varmentama todistus siitä, että henkilöllä on oikeus harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla (virallinen arkkitehti / Atestuotas architektas) |
2006/2007 |
|
Magyarország |
— yliopistojen antama ”okleveles építészmérnök” -tutkintotodistus (arkkitehtuurin alan tutkintotodistus, todistus arkkitehtuurin alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta) — ”okleveles építész tervező művész” -tutkintotodistus (todistus arkkitehtuurin ja rakennussuunnittelun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta), jonka yliopistot antavat |
2006/2007 |
|
Malta |
— Perit: Lawrja ta' Perit, jonka antaa Universita’ ta' Malta -yliopisto; todistus oikeuttaa Perit-rekisteröintiin |
2006/2007 |
|
Nederland |
— todistus Delftin tai Eindhovenin teknillisen opiston arkkitehtuuriosastossa suoritetusta arkkitehdin tutkinnosta (bouwkundig ingenieur) — valtion hyväksymissä arkkitehtikouluissa annetut tutkintotodistukset (architect) — vuoteen 1971 saakka aiemmissa arkkitehtiopistoissa (Hoger Bouwkunstonderricht) annetut tutkintotodistukset (architect HBO) — vuoteen 1970 saakka aiemmissa arkkitehtiopistoissa (Voortgezet Bouwkunstonderricht) annetut tutkintotodistukset (architect VBO) — todistus Alankomaiden arkkitehtiliiton (Bond van Nederlandse Architecten BNA) arkkitehtineuvoston toimeenpaneman tutkinnon suorittamisesta (architect) — todistus ”Stichting Instituut voor Architectuur” -säätiön (IVA) (arkkitehtuuri-instituutti) järjestämän vähintään nelivuotisen koulutuksen päätteeksi toimeenpaneman tutkinnon suorittamisesta (architect), jonka liitteenä on toimivaltaisen viranomaisen antama todistus muodollisen ammattipätevyyden osoittavan kokeen suorittamisesta; kokeeseen täytyy sisältyä asianomaisen vähintään kuusivuotisen, tämän direktiivin 44 artiklassa tarkoitetun toimintansa aikana laatimien ja toteuttamien suunnitelmien arviointi — toimivaltaisen viranomaisen todistus siitä, että asianomainen on ennen 5 päivää elokuuta 1985 suorittanut Delftin tai Eindhovenin teknillisen opiston toimeenpaneman ”Kandidaat in de bouwkunde” -tutkinnon ja että hän on vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen mainittua päivää toiminut arkkitehtuurin alalla sillä tavoin ja niin merkittävästi, että toiminta Alankomaissa voimassa olevien vaatimusten mukaan on takeena tällaisen toiminnan edellyttämästä pätevyydestä (architect) — toimivaltaisen viranomaisen vain ennen 5 päivää elokuuta 1985 40 vuotta täyttäneille henkilöille antama todistus siitä, että asianomainen on vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen mainittua päivää toiminut arkkitehtuurin alalla sillä tavoin ja niin merkittävästi, että toiminta Alankomaissa voimassa olevien vaatimusten mukaan on takeena tällaisen toiminnan edellyttämästä pätevyydestä (architect) — toiminnasta arkkitehtuurin alalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen annettujen Alankomaiden lakien ja asetusten voimaantulopäivän jälkeen edellä seitsemännessä ja kahdeksannessa luetelmakohdassa tarkoitettuja todistuksia ei enää tarvitse tunnustaa, elleivät mainitut säädökset anna näiden todistusten haltijalle oikeutta kyseisen toiminnan harjoittamiseen ja kyseisen ammattinimikkeen käyttämiseen |
1987/1988 |
|
Österreich |
— Wienin ja Grazin teknillisten korkeakoulujen sekä Innsbruckin yliopiston rakennustekniikan (”Bauingenieurwesen”) ja arkkitehtuuriosaston (”Architektur”) arkkitehtuurin (”Architektur”) sekä rakentamisen (”Bauingenieurwesen (Hochbau, Wirtschaftsingenieurwesen-Bauwesen)”) opintolinjoilta antamat tutkintotodistukset — maarakentamisen yliopiston (”Universität für Bodenkultur”) maa- ja vesirakennustekniikan (”Kulturtechnik und Wasserwirtschaft”) opintolinjoilta antamat tutkintotodistukset — Wienin taideteollisen korkeakoulun arkkitehtuuriopinnoista (”Studium der Architektur”) antamat tutkintotodistukset — Wienin kuvataideakatemian (”Akademie der bildenden Künste”) arkkitehtuuriopinnoista (”Studium der Architektur”) antamat tutkintotodistukset — teknillisten oppilaitosten tai rakennusalan teknillisten oppilaitosten antamat insinöörin tutkintotodistukset (Ing.) sekä ”Baumeister”-toimilupa todistuksena vähintään kuuden vuoden ammatillisesta kokemuksesta Itävallassa ja asianomaisen kokeen suorittamisesta — Linzin taide- ja taideteollisuuskorkeakoulun arkkitehtuuriopinnoista antamat tutkintotodistukset (”Studium der Architektur”) — todistus insinöörilain (Ziviltechnikergesetz, BGBl. 156/1994) tarkoittamasta rakennusalan insinöörin tai konsultti-insinöörin (”Hochbau”, ”Bauwesen”, ”Wirtschaftsingenieurwesen-Bauwesen”, ”Kulturtechnik und Wasserwirtschaft”) pätevyydestä |
1997/1998 |
|
Polska |
seuraavien arkkitehtuurin tiedekuntien antamat tutkintotodistukset: — Varsovan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Varsovassa (Politechnika Warszawska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; inżynier architekt; inżyniera magistra architektury; magister inżynier architektury, magister inżynier architektury; magistra inżyniera architekta; magister inżynier architekt, (vuosina 1945—1948 nimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; vuosina 1951—1956 nimike: inżynier architekt vuosina 1954—1957, toinen vaihe, nimike: inżyniera magistra architektury; vuosina 1957—1959 nimike: inżyniera magistra architektury; vuosina 1959—1964 nimike: magistra inżyniera architektury; vuosina 1964—1982 nimike: magistra inżyniera architekta; vuosina 1983—1990 nimike: magister inżynier architekt; vuoden 1991 jälkeen nimike: magistra inżyniera architekta) — Krakovan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Krakovassa (Politechnika Krakowska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: magister inżynier architekt (vuosina 1945—1953 kaivos- ja metallurgia-alan yliopisto, arkkitehtuurin polytekninen tiedekunta — Akademia Górniczo-Hutnicza, Politechniczny Wydział Architektury): Akademia Górniczo-Hutnicza, Politechniczny Wydział Architektury) — Wrocławin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Wrocławissa (Politechnika Wrocławska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattimnimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; magister inżynier architektury; magister inżynier architekt (vuosina 1949—1964 nimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; vuosina 1956—1964 nimike: magister inżynier architektury; vuodesta 1964 alkaen nimike: magister inżynier architekt) — Silesianin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Gliwicessa (Politechnika Śląska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1945—1955 suunnittelun ja rakentamisen tiedekunta — Wydział Inżynieryjno-Budowlany, nimike: inżynier architekt; vuosina 1961—1969 teollisen rakentamisen ja yleissuunnittelun tiedekunta — Wydział Budownictwa Przemysłowego i Ogólnego, nimike: magister inżynier architekt; vuosina 1969—1976 rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Budownictwa i Architektury, nimike: magister inżynier architekt; vuodesta 1977 arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Architektury, nimike: magister inżynier architekt ja vuodesta 1995 inżynier architekt); — Poznanin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Poznańissa (Politechnika Poznańska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architektury; inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1945—1955 insinööritieteiden koulu, arkkitehtuurin tiedekunta — Szkoła Inżynierska, Wydział Architektury; arkkitehdin ammattinimike: inżynier architektury; vuodesta 1978 nimike: magister inżynier architekt ja vuodesta 1999 inżynier architekt) — Gdanskin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Gdanskissa (Politechnika Gdańska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: magister inżynier architekt (vuosina 1945—1969 arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Architektury, vuosina 1969—1971 rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Budownictwa i Architektury, vuosina 1971—1981 arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun instituutti — Instytut Architektury i Urbanistyki, vuodesta 1981 arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Architektury) — Białystokin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Białystokissa (Politechnika Białostocka, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: magister inżynier architekt (vuosina 1975—1989 arkkitehtuuri-instituutti — Instytut Architektury) — Łódźin teknillinen yliopisto, rakennustekniikan, arkkitehtuuri ja ympäristösuunnittelun tiedekunta Łódźissa (Politechnika Łódzka, Wydział Budownictwa, Architektury i Inżynierii Środowiska); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1973—1993 rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Budownictwa i Architektury ja vuodesta 1992 rakennustekniikan, arkkitehtuurin ja ympäristösuunnittelun tiedekunta — Wydział Budownictwa, Architektury i Inżynierii Środowiska; nimike: vuosina 1973—1978 inżynier architekt, vuodesta 1978 magister inżynier architekt) — Szczecinin teknillinen yliopisto, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta Szczecinissä (Politechnika Szczecińska, Wydział Budownictwa i Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1948—1954 insinööritieteiden korkeakoulu, arkkitehtuurin tiedekunta — Wyższa Szkoła Inżynierska, Wydział Architektury; arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt, vuodesta 1970 magister inżynier architekt ja vuodesta 1998 inżynier architekt) Kaikkien ohessa mainittujen arkkitehtuurin tiedekuntien antamat tutkintotodistukset yhdessä Puolan asianomaisen alueellisen arkkitehtikamarin jäsenyyden osoittavan todistuksen kanssa antavat Puolassa oikeuden harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla. |
2006/2007 |
|
Portugal |
— Lissabonin ja Porton taidekouluissa annettu ”diploma do curso especial de arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin ja Porton taidekouluissa annettu arkkitehdin ”diploma de arquitecto” -tutkintotodistus — Lissabonin ja Porton taidekorkeakouluissa annettu ”diploma do curso de arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin taidekorkeakoulussa annettu ”diploma de licenciatura em arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin teknillisessä korkeakoulussa ja Porton yliopistossa annettu ”carta de curso de licenciatura em arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin teknillisen korkeakoulun tekniikan instituutissa annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil) — Porton yliopiston luonnontieteellis-teknillisessä tiedekunnassa annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil) — Coimbran yliopiston luonnontieteellis-teknillisessä tiedekunnassa annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil) — Minhon yliopistossa (tuotantotekniikan alalla) annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil, produção) |
1987/1988 |
|
România |
Universitatea de Arhitectură și Urbanism ”Ion Mincu” București (arkkitehtuurin ja urbanismin ”Ion Mincu” -yliopisto, Bukarest): — 1953-1966: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti), Arhitect (arkkitehti), — 1967-1974: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti), Diplomă de Arhitect, Specialitatea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1975-1977: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, Specialitatea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1978-1991: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură și Sistematizare (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin ja systematisaation tiedekunta), Diplomă de Arhitect, Specializarea Arhitectură și Sistematizare (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri ja systematisaatio), — 1992-1993: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, specializarea Arhitectură și Urbanism (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri ja urbanismi), — 1994-1997: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1998-1999: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2000 lähtien Universitatea de Arhitectură și Urbanism ”Ion Mincu” București (arkkitehtuurin ja urbanismin ”Ion Mincu” -yliopisto, Bukarest, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto): — 1990-1992: Institutul Politehnic din Cluj-Napoca, Facultatea de Construcții (Cluj-Napocan polytekninen instituutti, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1993-1994: Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Construcții (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1994-1997: Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Construcții (Technical University Cluj-Napoca, Faculty of Civil Engineering), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1998-1999: Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2000 lähtien Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași: (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași): — 1993: Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Construcții și Arhitectură (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1994-1999: Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Construcții și Arhitectură (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 2000-2003: Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Construcții și Arhitectură (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2004 lähtien Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Arhitectură (”Gh. Asachí” — teknillinen yliopisto, Iași, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Politehnica din Timișoara (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto): — 1993-1995: Universitatea Tehnică din Timișoara, Facultatea de Construcții (Timișoaran teknillinen yliopisto, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură și urbanism, specializarea Arhitectură generală (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin ja urbanismin opintoala, erikoisalana yleinen arkkitehtuuri), — 1995-1998: Universitatea Politehnica din Timișoara, Facultatea de Construcții (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1998-1999: Universitatea Politehnica din Timișoara, Facultatea de Construcții și Arhitectură (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2000 lähtien Universitatea Politehnica din Timișoara, Facultatea de Construcții și Arhitectură (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea din Oradea (Oradean yliopisto): — 2002: Universitatea din Oradea, Facultatea de Protecția Mediului (Oradean yliopisto, ympäristönsuojelun tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2003 lähtien Universitatea din Oradea, Facultatea de Arhitectură și Construcții (arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Spiru Haret București (Bukarestin Spiru Haret -yliopisto): — Vuodesta 2002 lähtien Universitatea Spiru Haret București, Facultatea de Arhitectură (Bukarestin Spiru Haret -yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri). |
2009/2010 |
|
Slovenija |
— ”univerzitetni diplomirani inženir arhitekture / univerzitetna diplomirana inženirka arhitekture” -tutkintotodistus (arkkitehtuurin alan tutkintotodistus), jonka antaa arkkitehtuurin tiedekunta, sekä arkkitehtuurialan toimivaltaisen viranomaisen antama oikeudellisesti pätevä todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — ”univerzitetni diplomirani inženir (univ.dipl.inž.) / univerzitetna diplomirana inženirka” -nimikkeen antavien tiedekuntien antama yliopistotutkintotodistus sekä arkkitehtuurin alan toimivaltaisen viranomaisen antama oikeudellisesti pätevä todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla |
2006/2007 |
|
Slovensko |
— arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opintolinjan (”architektúra a pozemné staviteľstvo”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillinen yliopisto (Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1950—1952 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta (Fakulta architektúry a pozemného staviteľstva, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1952—1960 (nimike: Ing. arch.) — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné staviteľstvo”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta (Fakulta architektúry a pozemného staviteľstva, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1952—1960 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1961—1976, (nimike: Ing. arch.) — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné stavby”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1961—1976, (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta (Fakulta architektúry, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuodesta 1977 (nimike: Ing. arch.) — yhdyskuntasuunnittelun opintolinjan (”urbanizmus”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta (Fakulta architektúry, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuodesta 1977 (nimike: Ing. arch.); — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné stavby”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuosina 1977—1997 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opintolinjan (”architektúra a pozemné stavby”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuodesta 1998 (nimike: Ing.) — rakennustekniikan opintolinjan — erikoistumisalana arkkitehtuuri (”pozemné stavby — špecializácia: architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuosina 2000—2001 (nimike: Ing.) — rakennustekniikan ja arkkitehtuurin opintolinjan (”pozemné stavby a architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta — Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuosina 2001—2001 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut taiteen ja muotoilun akatemia (Vysoká škola výtvarných umení) Bratislavassa vuodesta 1969 (nimike: Akad. arch. vuoteen 1990; Mgr. vuosina 1990—1992; Mgr. arch. vuosina 1992—1996; Mgr. art. vuodesta 1997) — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné staviteľstvo”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Technická univerzita) Košicessa vuosina 1981—1991 (nimike: Ing.) Kaikkien ohessa on oltava seuraavat: — Bratislavassa toimivan Slovakian arkkitehtikamarin (Slovenská komora architektov) antama lupatodistus ilman opintolinjan tarkennusta tai tarkennuksin, joka viittaa rakennustekniikkaan (”pozemné stavby”) tai maankäytön suunnitteluun (”územné plánovanie”), — Bratislavassa toimivan Slovakian rakennusinsinöörikamarin (Slovenská komora stavebných inžinierov) antama lupatodistus rakennustekniikan alalla (”pozemné stavby”). |
2006/2007 |
|
Suomi/Finland |
— teknillisten korkeakoulujen ja Oulun yliopiston arkkitehtuuriosastojen antamat tutkintotodistukset (arkkitehti/arkitekt) — teknillisten oppilaitosten antamat tutkintotodistukset (rakennusarkkitehti/byggnadsarkitekt) |
1997/1998 |
|
Sverige |
— Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtuuriosaston, Chalmersin teknillisen korkeakoulun ja Lundin yliopiston teknillisen korkeakoulun antamat tutkintotodistukset (arkitekt, yliopistotutkinto arkkitehtuurissa) — todistus Ruotsin arkkitehtiliiton ”Svenska Arkitekters Riksförbund” (SAR) jäsenyydestä, jos asianomainen on saanut koulutuksensa jossakin valtiossa, johon tätä direktiiviä sovelletaan |
1997/1998 |
|
United Kingdom |
— Sellaiset pätevyystodistukset tutkinnon suorittamisesta, jotka ovat myöntäneet —— Royal Institute of British Architects — arkkitehtuuriosastot yliopistoissa, polyteknisissä korkeakouluissa, yksityisissä korkeakouluissa ja taideteollisuuskouluissa, jotka 10 päivänä kesäkuuta 1985 ovat olleet Yhdistyneen kuningaskunnan arkkitehtirekisterinneuvoston hyväksymiä rekisteriin merkitsemiseksi (Architect) — Todistus siitä, että sen haltijalla on vuoden 1931 arkkitehtirekisterilain 6 artiklan 1 kohdan a, b tai d alakohdan nojalla saavutettu oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä (Architect) — Todistus siitä, että sen haltijalla on vuoden 1938 arkkitehtirekisterilain 2 artiklan nojalla saavutettu oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä (Architect) |
1987/1988 |
LIITE VII
Direktiivin 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittavat asiakirjat ja todistukset
1. Asiakirjat
a) Asianomaisen henkilön kansalaisuuden todistava asiakirja.
b) Jäljennökset pätevyystodistuksista tai jäljennös koulutuksesta annetusta asiakirjasta, joka antaa oikeuden ryhtyä harjoittamaan asianomaista ammattia, sekä tarvittaessa todistus asianomaisen henkilön ammattikokemuksesta.
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi pyytää hakijaa toimittamaan tarvittaessa hänen koulutustaan koskevia tietoja, jotta voitaisiin määrittää mahdolliset olennaiset erot vaadittuun kansalliseen koulutukseen nähden 14 artiklan mukaisesti. Mikäli hakija ei voi toimittaa näitä tietoja, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on käännyttävä yhteystahon, toimivaltaisen viranomaisen tai kotijäsenvaltion muun asianomaisen elimen puoleen.
c) Direktiivin 16 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kotijäsenvaltion tai ulkomaan kansalaisen lähtöjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai elimen antama todistus, joka koskee toiminnan lajia ja kestoa.
d) Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen edellyttää niiltä henkilöiltä, jotka aikovat ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia, todistusta hyvästä maineesta tai nuhteettomuudesta tai siitä, että he eivät ole tehneet konkurssia, tai jos kyseinen viranomainen määräaikaisesti tai pysyvästi kieltää harjoittamasta tätä ammattia vakavan ammatillisen väärinkäytöksen tai rikoksen vuoksi, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä jäsenvaltion kansalaisilta, jotka haluavat harjoittaa asianomaista ammattia sen alueella, riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamat asiakirjat, jotka osoittavat näiden edellytysten täyttyvän. Asianomaisten viranomaisten on toimitettava vaaditut asiakirjat kahden kuukauden kuluessa.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät anna ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, ne voidaan korvata valaehtoisella ilmoituksella — tai jollei jäsenvaltiossa ole käytössä valaehtoista ilmoitusta, juhlallisella vakuutuksella — jonka asianomainen antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa kotijäsenvaltion notaarille tai toimivaltaiselle ammatilliselle elimelle, jonka on annettava valaehtoisen ilmoituksen tai juhlallisen vakuutuksen oikeaksi todistava asiakirja.
e) Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii omilta kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi todistusta hakijan fyysisestä tai henkisestä terveydestä, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä siitä riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltiossa vaadittava asiakirja. Jos kotijäsenvaltio ei edellytä tämäntyyppisen asiakirjan esittämistä, vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kyseisen valtion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus. Tällöin kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vaadittu asiakirja kahden kuukauden kuluessa.
f) Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi:
— todisteen hakijan vakavaraisuudesta,
— todisteen siitä, että hakija on vakuutettu ammatillisesta vastuusta johtuvien taloudellisten riskien varalta siten, että vakuutusehdot ja niiden kattavuus ovat vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaiset,
kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi toisen jäsenvaltion pankkien ja vakuutusyhtiöiden näistä aiheista antamat todistukset.
g) Asiakirja, jolla todistetaan, ettei henkilöä ole väliaikaisesti tai pysyvästi kielletty harjoittamasta kyseistä ammattia taikka häntä ole tuomittu rikoksesta, jos jäsenvaltio edellyttää tällaista asiakirjaa omilta kansalaisiltaan.
2. Todistukset
Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat säätää, että edunsaajien, jotka täyttävät vaadittavat koulutusvaatimukset, on esitettävä koulutuksesta annettujen asiakirjojen yhteydessä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten todistus siitä, että kyseiset asiakirjat ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja asiakirjoja.
( 1 ) EYVL C 181 E, 30.7.2002, s. 183.
( 2 ) EUVL C 61, 14.3.2003, s. 67.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 11. helmikuuta 2004 (EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 230), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 21. joulukuuta 2004 (EUVL C 58 E, 8.3.2005, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. toukokuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 6. kesäkuuta 2005.
( 4 ) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
( 5 ) EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY (EYVL L 206, 31.7.2001, s. 1).
( 6 ) EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/108/EY (EUVL L 32, 5.2.2004, s. 15).
( 7 ) EYVL L 201, 31.7.1999, s. 77.
( 8 ) EYVL L 176, 15.7.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 9 ) EYVL L 176, 15.7.1977, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.
( 10 ) EYVL L 233, 24.8.1978, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 11 ) EYVL L 233, 24.8.1978, s. 10, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 12 ) EYVL L 362, 23.12.1978, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.
( 13 ) EYVL L 362, 23.12.1978, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.
( 14 ) EYVL L 33, 11.2.1980, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 15 ) EYVL L 33, 11.2.1980, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.
( 16 ) EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 17 ) EYVL L 253, 24.9.1985, s. 34, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.
( 18 ) EYVL L 253, 24.9.1985, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 19 ) EYVL L 165, 7.7.1993, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
( 20 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
( 21 ) EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 22 ) EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
( 23 ) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
( 24 ) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
( 25 ) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.
( 26 ) EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/66/EY (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 35).
( 27 ) EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.
( 28 ) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
( 29 ) EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12.
( 30 ) EUVL L 274, 20.10.2009, s. 36.
( 31 ) EUVL L 53, 26.2.2011, s. 66.
( 32 ) EUVL L 79, 20.3.2007, s. 38.
( 33 ) Irlannin kansalaiset ovat myös seuraavien Yhdistyneen kuningaskunnan yhdistysten ja järjestöjen jäseniä:
Institute of Chartered Accountants in England and Wales
Institute of Chartered Accountants of Scotland
Institute of Actuaries
Faculty of Actuaries
The Chartered Institute of Management Accountants
Institute of Chartered Secretaries and Administrators
Royal Town Planning Institute
Royal Institution of Chartered Surveyors
Chartered Institute of Building.
( 34 ) Koskee ainoastaan tilintarkastusta.