INT/973
Yritysten kestävä hallinnointi
LAUSUNTO
”Sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus” -jaosto
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta
[COM(2022) 71 final]
|
Yhteydenotot
|
int@eesc.europa.eu
|
|
Hallintovirkamies
|
Claudia DREWES-WRAN
|
|
Asiakirjan päivämäärä
|
01/07/2022
|
Esittelijä: Antje Gerstein
|
Lausuntopyyntö
|
Euroopan parlamentti, 04/04/2022
Euroopan unionin neuvosto, 05/04/2022
|
|
Oikeusperusta
|
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan g alakohta ja 114 artikla
|
|
|
|
|
Vastaava jaosto
|
”sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus”
|
|
Hyväksyminen jaostossa
|
27/06/2022
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
76/0/3
|
|
Hyväksyminen täysistunnossa
|
DD/MM/YYYY
|
|
Täysistunnon nro
|
…
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
…/…/…
|
1.Päätelmät ja suositukset
1.1ETSK suhtautuu ehdotukseen myönteisesti, koska se on tärkeä askel luotaessa johdonmukaista EU:n lainsäädäntökehystä, joka koskee yritysten kestävää hallinnointia ja huolellisuusvelvoitetta ja jolla edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamista yritysten ja johtajien velvollisuutena. Tavoitteena olisi oltava oikeusvarmuuden saavuttaminen yrityksille, työntekijöille ja kaikille niiden muille sidosryhmille.
1.2ETSK kehottaakin lainsäätäjiä pitämään mielessä ajatuksen tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja suunnittelemaan ainakin keskeisten säännösten täydellistä yhdenmukaistamista, jotta vältetään vääristävät ristiriitaisuudet jäsenvaltioiden säädöksissä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
1.3ETSK tähdentää YK:n esittämien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen merkitystä. Ne muodostavat viitekehyksen, jossa esitetään selkeästi kaikkien toimijoiden (valtio, yritykset, kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat) velvollisuudet ja vastuualueet kolmipilarisessa mallissa ”suojella, kunnioittaa ja korjata”, jotta voitaisiin parantaa ihmisoikeustilannetta toimitus- ja arvoketjuissa maailmanlaajuisesti. Valtioita koskevat kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön velvoitteet edellyttävät, että ne kunnioittavat, suojelevat ja noudattavat yksilöiden ihmisoikeuksia alueellaan ja/tai lainkäyttöalueellaan.
1.4Järjestelmällinen ja kestävä muutos ruohonjuuritasolla voidaan saavuttaa vain tukemalla maita niin, että ne pystyvät paremmin täyttämään velvollisuutensa suojella ihmisoikeuksia. Yrityksillä on selkeä vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, mutta ne eivät voi korvata valtion ratkaisevaa roolia ja asianmukaista toimintaa. Tässä yhteydessä ETSK suhtautuu myönteisesti komission ilmoittamaan lainsäädäntöaloitteeseen, jolla puututaan erityisesti pakkotyöhön.
1.5ETSK katsoo, että direktiivissä on erotettava selvästi toisistaan kielteiset vaikutukset, jotka jokin yritys on aiheuttanut tai joihin se on ollut osallisena, niistä, joita yritys ei ole aiheuttanut tai joihin se ei ole ollut osallisena mutta jotka liittyvät suoraan sen toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin liikesuhteiden kautta. On tunnustettava, että huolellisuusvelvoite edellyttää riskiperusteista lähestymistapaa ja siihen voi sisältyä riskinarviointiin perustuvaa priorisointia.
1.6ETSK huomauttaa, että poliittisten päättäjien on pidettävä mikro- ja pk-yritysten haasteellinen asema mielessään ja varmistettava, että Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla on valmiina tukivälineitä, kun huolellisuusvelvoitetta koskeva lainsäädäntö tulee voimaan.
1.7Yritysten huolellisuusvelvoitteen noudattaminen on jatkuva prosessi, jossa ammattiliittojen ja työntekijöiden edustajien osallistuminen on menestystekijä. ETSK kehottaa harkitsemaan yritysten kestävää hallinnointia koskevan EU:n kehyksen edelleen kehittämistä. Tässä yhteydessä järjestäytyneiden ja vaaleilla valittujen työntekijöiden edustajien nykyisenlainen osallistuminen esimerkiksi kansainvälisten puitesopimusten tai eurooppalaisten yritysneuvostojen työn pohjalta ja mahdollisesti myös yritysten hallintoelimissä voi tarjota ohjausta ja tukea.
1.8ETSK on huolissaan siitä, että komission ehdotus sisältää lukuisia tulkinnanvaraisia ja epäselviä oikeudellisia käsitteitä, ja pitää siksi tarpeellisena määritellä paremmin esimerkiksi ”vakiintuneiden liikesuhteiden”, ”arvoketjun loppupään” ja ”asianmukaisten toimenpiteiden” kaltaiset termit, koska niillä määritellään direktiivin soveltamisalan lisäksi myös huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset, seuraamukset ja vastuut tai ne vaikuttavat niihin.
1.9ETSK kehottaa selventämään ehdotusta konsernien ja huolellisuusvelvoitteiden osalta. Sen sijaan, että viitataan ”yritykseen” (3 artiklan a kohta) ETSK katsoo, että viittaus ”yritysryhmään” olisi asianmukaisempi ja johdonmukaisempi, kun on kyse yrityksen julkistamismekanismeista, raportointimenettelyistä, ilmoitusten tai valitusten käsittelystä ja koulutustoimista.
2.Komission ehdotuksen tausta
2.1Ihmisoikeudet ovat keskeinen huolenaihe Euroopan unionille, sen jäsenvaltioille, eurooppalaisille yrityksille, työntekijöille ja kansalaisyhteiskunnalle. Unionin siirtyminen ilmastoneutraaliin ja vihreään talouteen ja sen kunnianhimoinen suunnitelma toteuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vauhdittavat EU:n perusteellista sitoutumista yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevaan agendaan. ETSK antaa täyden tukensa nykyisille kansainvälisille normeille ja niiden laajoille saavutuksille eli yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeville Yhdistyneiden kansakuntien ohjaaville periaatteille sekä OECD:n toimintaohjeille monikansallisille yrityksille, ja korostaa, että politiikan on oltava johdonmukaista näiden välineiden kanssa. ETSK kehottaa myös johdonmukaisuuteen jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen ja parhaillaan valmisteilla olevan EU:n lainsäädännön välillä, joka kattaa samankaltaisia aloja tai sisältää myös huolellisuusvelvoitetta koskevia sääntöjä. Esimerkkejä tällaisesta lainsäädännöstä ovat seuraavat: yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi
, ehdotus asetukseksi metsäkatoa aiheuttamattomista tuotteista, ehdotus uudeksi akkuasetukseksi, kestävää tuotepolitiikkaa koskeva aloite, kestäviä investointeja koskeva EU:n luokitusjärjestelmä ja komission tuleva lainsäädäntöaloite, jolla kielletään tosiasiallisesti pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden saattaminen EU:n markkinoille (markkinoille saattamista koskeva kielto)
.
2.2Eräiden jäsenvaltioiden annettua yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevaa kansallista lainsäädäntöä syntyi kasvava halu luoda Euroopan tasolla tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa toimiville yrityksille ja välttää hajanaisuutta. Näin ollen Euroopan komissio laati tämän ehdotuksen horisontaalisesta kehyksestä kannustaakseen yrityksiä tekemään oman osansa ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamiseksi.
3.Yleishuomiot
3.1Venäjän ennennäkemätön hyökkäys Ukrainaan on muuttanut geopolitiikkaa syvällisesti ja käynnistänyt taloussuhteiden ja -riippuvuuksien perusteellisen uudelleenarvioinnin globalisoituneessa taloudessa sekä nopeuttanut Euroopan pyrkimyksiä suurempaan riippumattomuuteen keskeisillä strategisilla aloilla. Tästä seuraava toimitusketjujen laaja uudistaminen edellyttää, että pohditaan huolellisuusvelvoitteen ja liiketoiminnan mahdollisuuksia rajoittavien, poliittisesti päätettyjen seuraamusten noudattamisvelvollisuuden välistä suhdetta. ETSK kehottaa siksi omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon liiketoiminnan realiteetit ja tuetaan yrityksiä tarjoamalla kiireellisesti tarvittavaa neuvontaa.
3.2Koska nykyiset toimitusketjut ovat erittäin monimutkaisia, perusteellisuuden on oltava etusijalla nopeuteen nähden. Direktiivin yksityiskohtainen rakenne edellyttää suhteellisuudentajua. Sen lisäksi, että kunnioitetaan kattavasti ihmisoikeuksia ja -välineitä, lähtökohtana olisi aina oltava se, miten YK:n ohjaavien periaatteiden ja monikansallisille yrityksille tarkoitettujen OECD:n toimintaohjeiden vakiintuneet osat voidaan ottaa huomioon käytännöllisellä ja tehokkaalla tavalla sekä arvioida huolellisesti direktiivin vaikutuksia erityyppisiin eurooppalaisiin yrityksiin (esim. mikro- ja pk-yrityksiin ja kansainvälisesti toimiviin holding-rakenteisiin).
3.3ETSK korostaa, että direktiiviehdotus on vain yksi osa paljon kattavampaa EU:n toimintaohjelmaa, jolla pyritään edistämään maailmanlaajuisesti ekologista kestävyyttä, ihmisarvoista työtä ja ihmisoikeuksia. Järjestelmällinen ja kestävä muutos ruohonjuuritasolla voidaan saavuttaa vain tukemalla maita niin, että ne pystyvät paremmin täyttämään velvollisuutensa suojella ihmisoikeuksia. Yrityksillä on selkeä vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, mutta ne eivät voi korvata valtion ratkaisevaa roolia ja asianmukaista toimintaa, etenkään valtion velvollisuutta suojella ihmisoikeusloukkauksilta alueellaan ja lainkäyttöalueellaan toteuttamalla asianmukaisia toimia ihmisoikeusrikkomusten ehkäisemiseksi, tutkimiseksi, niistä rankaisemiseksi ja niiden hyvittämiseksi tehokkaiden toimintapolitiikkojen, lainsäädännön, määräysten ja oikeudenkäytön avulla.
3.4Yrityksillä on velvollisuus noudattaa sovellettavia lakeja ja kunnioittaa ihmisoikeuksia YK:n ohjaavien periaatteiden mukaisesti. Niiden on pantava täytäntöön toimiva asianmukaisen huolellisuuden prosessi, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen kaikkialla arvoketjuissa. Valtioilla ja niiden hallituksilla on velvollisuus nostaa syytteitä ihmisoikeuksien loukkauksista. Ihmisoikeuksien ja niitä koskevien kansainvälisten yleissopimusten käsittely kuuluu nimenomaan niille. Valtioilla on oikeutetusti monia täytäntöönpanovaltuuksia, joita yrityksillä ei ole eikä pitäisikään koskaan olla. Näihin kuuluvat työpaikkojen tarkastaminen, sakkojen määrääminen, omaisuuden takavarikoiminen, elinkeinolupien peruuttaminen, epäiltyjen pidättäminen, syytteiden nostaminen väitettyjä rikkojia vastaan ja tuomittujen vangitseminen.
3.5ETSK korostaa, että vihreä siirtymä on edelleen asetettava etusijalle sosiaaliturvan sekä ihmisoikeuksien turvaamisen ohella, ammattiliittojen ja työntekijöiden oikeudet mukaan lukien. Kansalaisjärjestöillä on myös oltava keskeinen rooli pyrittäessä luomaan luotettavaa avoimuutta ihmis- ja ympäristöoikeuksien loukkauksien yhteydessä sekä valvottaessa EU:n luokitusjärjestelmään liittyvää vaatimusta siitä, että investoinneissa noudatetaan ”ei merkittävää haittaa” -vaatimusta ja vähimmäistason suojatoimia.
3.6Ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat tietävät hyvin, missä mahdollisia väärinkäytöksiä saattaa tapahtua. Näin ollen ETSK huomauttaa, että on tärkeää ottaa työntekijöiden edustajat ja ammattiliitot mukaan asianmukaisen huolellisuuden prosessien laatimiseen (riskien kartoitus) ja niiden seurantaan (täytäntöönpano) sekä rikkomuksista ilmoittamiseen (varoitusmekanismit). Siirtyminen kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää taloutta voi tapahtua vain tuloksekkaan työmarkkinaosapuolten kumppanuuden avulla.
3.7ETSK toteaa, että luettelo kansainvälisistä ihmisoikeuksista, joihin direktiivi perustuu, ulottuu paljon laajemmalle kuin esimerkiksi sellaiset aiheeseen liittyvät ihmisoikeudet kuin ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja ‑oikeuksista ja sen jatkotoimet. ETSK katsoo, että yritysten huolellisuusvelvoitetta olisi laajennettava niin, että otetaan huomioon YK:n ohjaavissa periaatteissa
vahvistetut ihmisoikeusnormit, kuten ILO:n työelämän perusnormeihin liittyvät periaatteet (ei pakkotyötä, lapsityövoimaa eikä syrjintää; yhdistymisvapaus), ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus samoin kuin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan neuvoston vahvistamassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan sosiaalisessa perusoikeuskirjassa määritellään oikeudet, arvot ja periaatteet, jotka toimivat koko EU:ta ohjaavina suuntaviivoina.
3.8ETSK katsoo, että direktiiviä on selvästi parannettava yhdenmukaistamisen, oikeudellisen selkeyden ja varmuuden lisäämiseksi. Pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevat puitteet saataisiin aikaan soveltamalla yhdessä sovittua normia, jonka noudattamista valvottaisiin oikeasuhteisilla, tehokkailla ja varoittavilla seuraamuksilla, kun taas vastuuvelvollisuuden olisi perustuttava selkeästi määriteltyjen ihmisoikeuksien rikkomiseen.
4.Erityishuomiot
4.1ETSK on huolissaan siitä, että komission ehdotus sisältää lukuisia epäselviä oikeudellisia käsitteitä, jotka jättävät tulkinnanvaraa ja joita kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet saattavat soveltaa eri tavoin. ETSK katsoo erityisesti, että on määriteltävä paremmin termi ”vakiintunut liikesuhde”, koska sillä määritellään direktiivin soveltamisalan lisäksi myös huolellisuusvelvoitteeseen liittyviä vaatimuksia, seuraamuksia ja vahingonkorvausvastuita. Myös ”arvoketjun loppupään” käsite edellyttää vankempaa määritelmää. Yrityksen tehtävänä ei ole valvoa sen asiakkaiden toimintaa ja ottaa vastuuta siitä. Asianmukaiset toimenpiteet, jotka yritysten odotetaan toteuttavan vapautuakseen vastuusta, on määriteltävä paremmin, ja niitä on tuettava esimerkeillä. Myös ehdotetut johtajien velvollisuudet, jotka koskevat ”sidosryhmien” tietojen huomioon ottamista, ovat epäselviä.
4.2Direktiiviehdotuksen mukaiseen arvoketjuun kuuluvat suorien ja välillisten toimittajien eli tuotantoketjun alkupään toimintojen lisäksi myös tuotteen tai palvelun käyttö ja tarvittaessa hävittäminen eli tuotantoketjun loppupään tai käyttöiän lopun toiminnot. Itse asiassa tuotantoketjun loppupään toimintojen jäljittäminen johtaa monenlaisiin hyvin käytännöllisiin ongelmiin. Erityisesti tuotteen jäljittäminen markkinoille saattamisen jälkeen on todennäköisesti vielä vaikeampaa kuin raaka-aineiden ja komponenttien hankintojen jäljittäminen. Tämä koskee erityisesti kierrätettyjä tuotteita, joiden jäljitettävyys saattaa usein olla mahdotonta.
4.3Yritysten olisi suunniteltava ihmisoikeuksia koskevat asianmukaisen huolellisuuden prosessinsa niin, että ne ovat riskiperusteisia ja oikeassa suhteessa niiden mahdollisiin ja todellisiin vaikutuksiin. ETSK katsookin, että soveltamisalaa on mukautettava vastaavasti ulottamalla se joko suoriin sopimuskumppaneihin tai välillisiin kumppaneihin, ja jälkimmäisessä tapauksessa vain jos tapaukseen liittyvissä olosuhteissa on kohtuullista odottaa, että ryhdytään riittäviin toimiin haittavaikutusten estämiseksi, lieventämiseksi tai lopettamiseksi tai niiden laajuuden minimoimiseksi, esimerkiksi tapauksissa, joissa vertikaalisen integroitumisen aste on korkea. Tämä hyväksi havaittu vastuunjakotapa löytyy jo olemassa olevasta lainsäädännöstä. Esimerkiksi jäljitettävyyden osalta siitä on säädetty EU:n perusasetuksessa (asetus (EY) N:o 178/2002). Siinä edellytetään lähinnä, että yritys ottaa käyttöön järjestelmiä ja menettelyjä, jotka perustuvat periaatteeseen ”yksi askel taaksepäin, yksi askel eteenpäin”, voidakseen määrittää, kuka on sen tuotteiden suora toimittaja ja suora ostaja (loppukuluttajaa lukuun ottamatta). Vakiintunut lähestymistapa on tarkoituksenmukainen, koska jokainen yksittäinen arvoketjun osapuoli voidaan selvästi katsoa vastuulliseksi prosesseista, joihin se voi tosiasiallisesti vaikuttaa.
4.4Riskiperusteinen lähestymistapa voi sisältää myös alakohtaisen menetelmän. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että direktiiviehdotuksessa tunnustetaan huolellisuusvelvoitetta koskeviin politiikkoihin liittyvän alakohtaisia erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon. ETSK kehottaa lainsäätäjiä ottamaan huomioon tärkeät monia sidosryhmiä koskevat aloitteet ja normit, joita on kehitetty erityisen haavoittuvilla aloilla (kuten kaakao, banaanit ja palmuöljy).
4.5ETSK muistuttaa, että YK:n ohjaavat periaatteet nro 15 ja 22 edellyttävät korjaavia toimenpiteitä tapauksissa, joissa yritys on itse aiheuttanut ihmisoikeusloukkauksia tai ollut osallisena niiden aiheuttamisessa. YK:n ohjaavat periaatteet eivät kuitenkaan edellytä yritykseltä korjaavia toimenpiteitä, jos haitallinen vaikutus johtuu toisesta toimitusketjuun kuuluvasta yrityksestä. Nämä säännökset kuvastavat näin ollen oikeudellista peruslähtökohtaa, jonka mukaan vastuusta olisi määrättävä vain, jos uhrin vahingon ja vahingosta vastuussa olevan yrityksen välillä on selvä ja ennakoitavissa oleva yhteys. Vastaavasti OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille korostetaan myös, että pyrkimys ehkäistä haitallisia vaikutuksia toimitusketjuissa ei siirrä vastuuta haitallisia vaikutuksia aiheuttavalta yritykseltä yritykselle, jonka kanssa sillä on liikesuhde. Johdonmukaisuuden vuoksi ETSK katsoo, että yritykset olisi myös EU:n direktiivin nojalla saatettava siviilioikeudelliseen vastuuseen vain, jos ne ovat itse suoraan aiheuttaneet ihmisoikeusloukkauksen tai olleet osallisina sen aiheuttamiseen (eli aiheuttaneet sen osittain).
4.6ETSK on samaa mieltä komission lähestymistavasta, jonka mukaan kansallisten viranomaisten on voitava määrätä seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Laiminlyönti- ja tahallisuustapauksissa viranomaisen olisi voitava määrätä asianmukaiset sakot. Seuraamusten soveltamisala olisi kuitenkin määriteltävä Euroopan tasolla.
4.7ETSK kehottaa selventämään ehdotusta konsernien ja huolellisuusvelvoitteiden osalta. Nykyinen teksti ja erityisesti ”yrityksen” määritelmä (3 artiklan a) kohta) näyttää viittaavan siihen, että direktiivin vaatimuksia sovelletaan pikemminkin yksittäisiin yrityksiin kuin yritysryhmiin. Tämä tarkoittaisi, että sellaisen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen, jolla on muissa jäsenvaltioissa toimivia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tytäryhtiöitä, on noudatettava useiden eri valvontaviranomaisten päätöksiä, mikä on käytännössä vaikeaa ja raskasta. Konserniratkaisu tarjoaa useita etuja, kuten enemmän johdonmukaisuutta ilmoittamismekanismien, raportointimenettelyjen, ilmoitusten tai valitusten käsittelyn ja yrityksen sisäisten koulutus- ja tiedotustoimien osalta. Tämä on otettu huomioon yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiiviehdotuksessa, jossa säädetään tytäryrityksille myönnettävästä poikkeuksesta, jos raportointi tapahtuu konsernitasolla. Konserniratkaisun avulla voidaan paremmin käsitellä kansallisten säädösten eroja, joita todennäköisesti ilmenee, kun direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa 27 jäsenvaltiossa, ja sen avulla voidaan ottaa lähtökohdaksi suurin yhteinen nimittäjä tai mennä jopa pidemmälle. Näistä syistä ETSK katsoo, että huolellisuusvelvoitteen kohdalla olisi valittava konserniratkaisu.
4.8Suurten yritysten ensisijaisesta huolellisuusvelvoitteesta huolimatta velvoite vaikuttaa epäsuorasti mikro- ja pk-yrityksiin, koska direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset lisäävät toimittajiin kohdistuvia vaatimuksiaan YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanon, muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnin ja oman toimitusketjunsa hallinnan osalta. Huomattavat ponnistelut ovat helpompia suurille yrityksille kuin pienemmille yrityksille, joita ei ole vielä sisällytetty tällaisen lainsäädännön soveltamisalaan. Viimeksi mainituilla on erityisesti vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisoikeusriskeihin toimitusketjussaan ja paljon vähemmän resursseja kattavien riskinarviointien tekemiseen. ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio perustaa neuvontapalvelun, joka tarjoaa helposti saatavilla olevaa tietoa ihmisoikeusriskeistä eri maissa ja alueilla. Sidosryhmien olisi voitava olla yhteydessä tällaiseen neuvontapalveluun ja kumppanimaiden tai -alueiden olisi voitava tehdä yhteistyötä sen kanssa. Tämän neuvontapalvelun olisi myös tuettava kolmansien maiden tavarantoimittajien ihmisoikeusvalmiuksien kehittämistä ja niiden ympäristönsuojelun tason parantamista. Lisäksi ETSK kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukea erityisesti mikro- ja pk-yrityksille käytännöllisellä, erityisellä ja tehokkaalla tavalla, joka perustuu asianomaisten etujärjestöjen kanssa tehtävään rakenteelliseen yhteistyöhön. ETSK pitää erittäin tärkeänä, että tämän direktiivin soveltamisala vastaa sen kohteeksi määritettävien yritysten osalta kohdassa 2.1 mainittua muuta asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä.
4.9ETSK panee merkille, että komissio nimenomaisesti sisällyttää ehdotukseensa rahoitusalan. Kestävä rahoitus sisältää ihmisoikeuksien kunnioittamisen, ja se on tärkeä osa talouden muuttamista vihreämmäksi ja sosiaalisemmaksi. Ehdotus on kuitenkin edelleen epämääräinen luotonantoa tai rahoitusta koskevien todentamismenettelyjen osalta, ja on aihetta pelätä, että direktiivin säännösten, jotka eivät nimenomaisesti koske mikro- ja pk-yrityksiä, soveltamisalaa laajennetaan käytännössä epäsuorasti. Direktiivi vaikuttaa välillisesti mikro- ja pk-yrityksiin toimitusketjun toimittajina, ja ne kohtaavat siten suuria haasteita.
4.10ETSK toteaa, että yritysten kestävä hallinnointi liittyy johtajien selkeään, uskottavaan sitoutumiseen muun muassa vakaan ja toimivan huolellisuusvelvoiteprosessin käyttöönottoon yrityksessä. Se edistää yritysten vastuuta niiden toimintojen vaikutuksista. ETSK viittaa osakkeenomistajien oikeuksia koskevaan direktiiviin, jossa selvennetään, miten yritysten ja johtajien toiminta liittyy ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskeviin asioihin. ETSK toteaa, että johtajien velvollisuuksiin on sisällyttävä luotettavat asianmukaisen huolellisuuden velvoitteet, jotka perustuvat seuraamusjärjestelmään tapauksissa, joissa yritykset eivät noudata niitä. Ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden tulisi olla yrityksen kaikkien sidosryhmien tavoitteena, ei vain osakkeenomistajien. Monissa EU:n jäsenvaltioissa johtokunnilla on velvollisuus kuulla työntekijöiden edustajia. Tällaisia kansallisia lakeja ja sääntöjä olisi kunnioitettava.
4.11ETSK on pannut merkille, että komission oma sääntelyntarkastelulautakunta asetti kyseenalaiseksi huolellisuusvelvoitetta pidemmälle menevät osatekijät toteamalla muun muassa, ettei ole selvää, miksi on säänneltävä johtajien velvollisuuksia huolellisuusvelvoitevaatimusten lisäksi, ja että on tarpeen selittää ja arvioida paremmin johtajien velvollisuuksien sääntelemisen lisäarvoa ottaen huomioon, että huolellisuusvelvoitevaihtoehto edellyttää jo riskinhallintaa ja sidosryhmien etujen huomioimista. Tätä taustaa vasten ETSK katsoo, että johtajien velvollisuuksia on kehitettävä edelleen ja niitä on mukautettava paremmin vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin.
Bryssel 27. kesäkuuta 2022
Alain Coheur
”Sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus” -jaoston puheenjohtaja
_____________
