KOMISSION TIEDONANTO
Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteet
1.JOHDANTO
1.Tässä tiedonannossa annetaan ohjeita siitä, miten Euroopan yhteistä etua koskeville tärkeille hankkeille myönnettävää julkista rahoitusta arvioidaan unionin valtiontukisääntöjen nojalla.
2.Euroopan yhteistä etua koskevilla tärkeillä hankkeilla voidaan hyvin merkittävällä tavalla edistää kestävää talouskasvua, työllisyyttä, kilpailukykyä ja joustokykyä unionin teollisuudessa ja taloudessa sekä vahvistaa unionin avointa strategista riippumattomuutta. Tällaisten hankkeiden puitteissa tehtävä rajatylittävä yhteistyö mahdollistaa uraauurtavat innovaatiot ja infrastruktuurihankkeet sekä positiiviset heijastusvaikutukset sisämarkkinoihin ja yhteiskuntaan kokonaisuudessaan.
3.Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet mahdollistavat osaamisen, asiantuntemuksen, taloudellisten resurssien ja talouden toimijoiden yhdistämisen kaikkialla unionissa, jotta voidaan puuttua merkittäviin markkinoiden toimintapuutteisiin, järjestelmän toimintahäiriöihin tai yhteiskunnallisiin haasteisiin, joihin ei muilla keinoilla voitaisi puuttua. Tarkoituksena on saattaa yhteen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita toteuttamaan suuria hankkeita, joista on merkittävää hyötyä unionille ja sen kansalaisille.
4.Euroopan yhteistä etua koskevilla tärkeillä hankkeilla voidaan tukea kaikkia toimintalinjoja ja toimia, joilla pyritään yhteiseurooppalaisiin tavoitteisiin. Näitä ovat erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelma
, digitaalistrategia
ja Euroopan digitaalinen vuosikymmen, Euroopan uusi teollisuusstrategia
ja sen päivitys, Euroopan datastrategia sekä NextGenerationEU-väline
. Euroopan yhteistä etua koskevilla tärkeillä hankkeilla voidaan myös edistää kestävää elpymistä esimerkiksi covid-19-pandemian aiheuttamista vakavista talouden häiriöistä ja tukea pyrkimyksiä vahvistaa unionin sosiaalista ja taloudellista selviytymiskykyä.
5.Kun otetaan huomioon päivitetty uusi teollisuusstrategia ja pk-yritysstrategia
, on tärkeää, että uusyritykset ja pk-yritykset voivat osallistua Euroopan yhteistä etua koskeviin tärkeisiin hankkeisiin ja hyötyä niistä. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon kaikki olosuhteet, jotka osoittavat, että ilmoitettu tuki todennäköisesti ei vääristä kilpailua kohtuuttomasti esimerkiksi tuen määrän vuoksi.
6.Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden toteuttaminen edellyttää usein viranomaisten merkittävää osallistumista, koska markkinoilta ei muuten saataisi rahoitusta tällaisiin hankkeisiin. Tässä tiedonannossa määritellään säännöt, joita sovelletaan, kun tällaisten hankkeiden julkinen rahoitus on valtiontukea, jotta Euroopan yhteistä etua koskeville tärkeille hankkeille myönnettyä valtiontukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana. Säännöillä pyritään erityisesti varmistamaan, että tällainen tuki ei vaikuta jäsenvaltioiden välisiin kaupankäynnin edellytyksiin kohtuuttoman haitallisesti, ja pitämään tällaisen tuen vaikutukset kauppaan ja kilpailuun mahdollisimman pieninä.
7.Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään, että tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana. Tässä tiedonannossa annetaan ohjeet siitä, mitä perusteita komissio soveltaa arvioidessaan valtiontukea, joka on myönnetty Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen. Tiedonannossa esitellään ensin sen soveltamisala ja luetellaan sen jälkeen arviointiperusteet, joiden perusteella komissio arvioi Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden luonnetta ja merkitystä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi. Tämän jälkeen tiedonannossa selostetaan, miten komissio arvioi Euroopan yhteistä etua koskeville tärkeille hankkeille myönnettävän julkisen rahoituksen soveltuvuutta sisämarkkinoille valtiontukisääntöjen nojalla.
8.Tässä tiedonannossa ei suljeta pois sitä mahdollisuutta, että tuki Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi myös muiden perussopimuksen määräysten, erityisesti 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan, perusteella. Kyseisissä perussopimuksen määräyksissä ei kuitenkaan välttämättä oteta täysin huomioon Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden merkitystä, erityispiirteitä ja ominaisuuksia. Tätä varten voidaan tarvita erityisiä tukikelpoisuus-, soveltuvuus- ja menettelysääntöjä, kuten tässä tiedonannossa esitetään.
2.SOVELTAMISALA
9.Komissio soveltaa tässä tiedonannossa määriteltyjä periaatteita Euroopan yhteistä etua koskeviin tärkeisiin hankkeisiin kaikilla taloudellisen toiminnan aloilla.
10.Kyseisiä periaatteita ei kuitenkaan sovelleta seuraaviin:
(a)toimenpiteet, jotka koostuvat tuesta pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa nykyisissä tai myöhemmissä suuntaviivoissa
määritellyille vaikeuksissa oleville yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa 31. joulukuuta 2019 mutta joista tuli vaikeuksissa olevia yrityksiä 1. tammikuuta 2020 tai sen jälkeen, niin kauan kuin tilapäisiä puitteita sovelletaan;
(b)toimenpiteet, jotka koostuvat tuesta yrityksille, joita koskee sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi;
(c)tukitoimenpiteet, jotka ovat itsessään, niihin liittyvien ehtojen vuoksi tai niiden rahoitustavan vuoksi unionin oikeuden
vastaisia, erityisesti
(I)tukitoimenpiteet, joiden mukaan tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaajalla on päätoimipaikka asianomaisessa jäsenvaltiossa tai että se on sijoittautunut pääasiallisesti kyseiseen jäsenvaltioon;
(II)tukitoimenpiteet, joiden mukaan tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaaja käyttää kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluja;
(III)tukitoimenpiteet, joissa rajoitetaan tuensaajan mahdollisuutta käyttää saatuja tutkimus-, kehitys- ja innovointituloksia muissa jäsenvaltioissa.
3.TUKIKELPOISUUSPERUSTEET
11.Määrittäessään, kuuluuko jokin hanke perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, komissio soveltaa tämän tiedonannon kohdissa 3.1, 3.2 ja 3.3 esitettyjä arviointiperusteita.
3.1.Hankkeen määritelmä
12.Ehdotetun tuen on koskettava yksittäistä hanketta, jonka tavoitteet sekä toteuttamisehdot, osallistujat ja rahoitus on määritelty selvästi.
13.Komissio voi myös katsoa tukikelpoiseksi ”integroidun hankkeen”, toisin sanoen joukon sellaiseen yhteiseen rakenteeseen, etenemissuunnitelmaan tai ohjelmaan sisältyviä yksittäisiä hankkeita, jolla pyritään samaan tavoitteeseen johdonmukaisen järjestelmällisen lähestymistavan perusteella. Integroidun hankkeen yksittäiset osat voivat koskea toimitusketjun eri tasoja, mutta niiden on täydennettävä toisiaan ja tuotava mukanaan merkittävästi lisäarvoa eurooppalaisen tavoitteen saavuttamiseksi.
3.2.Euroopan yhteinen etu
3.2.1.Yleiset kumulatiiviset arviointiperusteet
14.Hankkeen on edistettävä konkreettisella, selvällä ja todennettavissa olevalla tavalla unionin tavoitteiden tai strategioiden saavuttamista. Hankkeella on myös oltava merkittävää vaikutusta kestävään kasvuun. Sen on esimerkiksi oltava erittäin tärkeä jollekin seuraavista: Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, Euroopan digitaalistrategia, Euroopan digitaalinen vuosikymmen ja Euroopan datastrategia, Euroopan uusi teollisuusstrategia ja sen päivitys, NextGenerationEU-väline, Euroopan terveysunioni, uusi eurooppalainen tutkimus- ja innovointialue, uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma tai unionin ilmastoneutraaliustavoite vuodelle 2050.
15.Hankkeessa on osoitettava, että se on suunniteltu ratkaisemaan merkittäviä markkinoiden toimintapuutteita tai järjestelmän toimintahäiriöitä, jotka estäisivät hankkeen toteuttamisen samassa laajuudessa tai samalla tavalla ilman tukea, tai yhteiskunnallisia haasteita, joita ei muulla tavalla voitaisi riittävällä tavalla ratkaista tai korjata.
16.Jollei pienempi määrä ole perusteltavissa hankkeen luonteella
, hankkeessa on tavallisesti oltava mukana vähintään neljä jäsenvaltiota, ja sen tuomat hyödyt eivät saa rajoittua rahoittaviin jäsenvaltioihin, vaan niiden on ulotuttava laajempaan osaan unionia. Hankkeen hyödyt on määriteltävä selvästi konkreettisella ja todennettavissa olevalla tavalla.
17.Kaikille jäsenvaltioille on annettava todellinen mahdollisuus osallistua kehitteillä olevaan hankkeeseen. Ilmoittavien jäsenvaltioiden on osoitettava, että kaikille jäsenvaltioille on tiedotettu mahdollisesta uudesta hankkeesta, esimerkiksi yhteyksien, allianssien, kokousten tai yhteistyökumppaneiden etsimiseen tarkoitettujen tapahtumien välityksellä, mukaan lukien pk-yritykset ja uusyritykset, ja annettu osallistumismahdollisuudet.
18.Hankkeen hyödyt eivät saa rajoittua asianomaisiin yrityksiin tai kyseessä olevaan toimialaan, vaan niillä pitäisi olla laajempaa merkitystä taloudelle tai yhteiskunnalle unionissa positiivisten heijastusvaikutusten kautta (näitä ovat esimerkiksi systeemiset vaikutukset arvoketjun eri tasoilla tai tuotantoketjun alku- tai loppupään markkinoilla, vaihtoehtoiset käyttötavat muilla toimialoilla tai liikennemuotosiirtymä), jotka on määritelty selkeästi konkreettisella ja todennettavissa olevalla tavalla.
19.Tuensaajan on osallistuttava hankkeeseen merkittävällä osarahoitusosuudella.
20.Jäsenvaltioiden on esitettävä todisteet siitä, että hankkeessa noudatetaan asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa tarkoitettua ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta tai muita vastaavia menetelmiä. Arvioidessaan tuen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan komissio ottaa tämän periaatteen noudattamisen huomioon tärkeänä osana arviointia. Yleensä ottaen investoinneilla, joilla on asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa tarkoitettua ympäristötavoitteille aiheutuvaa merkittävää haittaa, ei todennäköisesti ole riittävästi myönteisiä vaikutuksia, jotta ne olisivat suuremmat kuin niiden kielteiset vaikutukset kilpailuun ja kauppaan. Sellaisen hankkeen myönteisiä vaikutuksia, jolla pyritään ratkaisemaan merkittäviä markkinoiden toimintapuutteita, järjestelmän toimintahäiriöitä tai yhteiskunnallisia haasteita, joita ei muulla tavalla voitaisi ratkaista, arvioidaan joka tapauksessa yksilöllisesti.
3.2.2.Yleiset myönteiset indikaattorit
21.Kohdassa 3.2.1 vahvistettujen kumulatiivisten arviointiperusteiden lisäksi komissio suhtautuu myönteisesti seuraaviin jäsenvaltioiden ehdottamiin osatekijöihin:
(a)hankkeen suunnittelussa on mukana komissio tai mikä tahansa juridinen yksikkö, jolle komissio on siirtänyt valtuuksiaan, kuten Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto;
(b)hankkeen valinnassa on mukana komissio tai mikä tahansa juridinen yksikkö, jolle komissio on siirtänyt valtuuksiaan, jos kyseinen yksikkö toimii tässä tarkoituksessa täytäntöönpanorakenteena;
(c)hankkeen hallintorakenteessa on mukana komissio tai mikä tahansa juridinen yksikkö, jolle komissio on siirtänyt valtuuksiaan, ja osallistuvat jäsenvaltiot;
(d)hankkeeseen liittyy merkittävää yhteistyöhön perustuvaa vuorovaikutusta ottaen huomioon kumppanien lukumäärä, eri toimialojen järjestöjen osallistuminen tai eri kokoisten yritysten osallistuminen, erityisesti yhteistyötä suuryritysten ja ok-yritysten, mukaan lukien uusyritykset, välillä eri jäsenvaltioissa, ja hankkeessa tuetaan muita heikommassa asemassa olevien alueiden kehitystä;
(e)hankkeeseen liittyy yhteisrahoitusta suoran, välillisen tai yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin kohteena olevasta unionin rahastosta
;
(f)hankkeeseen liittyy riippumattomien yksityisten sijoittajien merkittävä rahoitusosuus;
(g)hankkeella puututaan selkeästi todennettavissa olevaan ja merkittävään strategiseen riippuvuuteen.
3.2.3.Erityiset kriteerit
22.Tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin (T&K&I) alan hankkeiden on oltava luonteeltaan erittäin innovatiivisia tai niiden on tuotettava suurta lisäarvoa T&K&I-toiminnalle ottaen huomioon kehityksen viimeisin taso kyseessä olevalla alalla.
23.Hankkeiden, joissa on kyse ensimmäisestä teollisesta hyödyntämisestä, on mahdollistettava sellaisen uuden tuotteen tai palvelun kehittäminen, jonka tutkimus- ja innovaatiosisältö on korkea, tai perustavanlaatuisesti innovatiivisen tuotantoprosessin käyttöönotto. Olemassa olevien laitosten säännöllistä parantamista ilman innovatiivista ulottuvuutta ja uudempien versioiden kehittämistä olemassa olevista tuotteista ei katsota ensimmäiseksi teolliseksi hyödyntämiseksi.
24.Ensimmäisellä teollisella hyödyntämisellä tarkoitetaan tässä tiedonannossa sellaisten pilottilaitteiden, demonstrointilaitosten tai laatuaan ensimmäisten välineiden ja laitteiden käytön laajentamista, jotka kattavat pilottihankkeen jälkeiset vaiheet, mukaan lukien testausvaihe ja mukauttaminen sarjatuotantoon, mutta eivät massatuotantoa ja kaupallista toimintaa. Ensimmäisen teollisen hyödyntämisen päättyminen määritetään ottaen huomioon muun muassa merkitykselliset T&K&I-tulosindikaattorit, jotka osoittavat valmiuden käynnistää massatuotanto. Ensimmäistä teollista hyödyntämistä koskeva toiminta voidaan rahoittaa valtiontuella edellyttäen, että ensimmäinen teollinen käyttöönotto on jatkoa T&K&I-toiminnalle ja että siihen itseensä sisältyy tärkeä T&K&I-komponentti, joka muodostaa olennaisen ja välttämättömän osan hankkeen menestyksekästä täytäntöönpanoa. Ensimmäisen teollisen hyödyntämisen toteuttajan ei tarvitse olla T&K&I-toiminnan toteuttaja, kunhan asianomainen toimija hankkii oikeudet käyttää aikaisemman T&K&I-toiminnan tuloksia ja sekä T&K&I-toiminta että ensimmäinen teollinen hyödyntäminen kuvataan hankkeessa.
25.Ympäristö-, energia-, liikenne-, terveys- ja digitaalialan infrastruktuurihankkeiden on siinä määrin kuin ne eivät kuulu kohtien 22 ja 23 soveltamisalaan joko oltava erittäin tärkeitä unionin ympäristöä, ilmastoa, energiaa (mukaan lukien energian toimitusvarmuus), liikennettä, terveyttä, teollisuutta tai digitaalialaa koskevien strategioiden kannalta tai niillä on edistettävä merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaa sekä edellä mainituilla että muilla toimialoilla. Tällaisia hankkeita voidaan tukea siihen saakka, kunnes niistä tulee täysin operatiivisia rakentamisen seurauksena.
3.3.Hankkeen tärkeys
26.Jotta hanke voitaisiin luokitella Euroopan yhteistä etua koskevaksi tärkeäksi hankkeeksi, sen on oltava tärkeä määrällisesti tai laadullisesti. Sen olisi oltava kooltaan tai soveltamisalaltaan erityisen suuri tai sen olisi merkittävä erittäin huomattavaa teknologista tai taloudellista riskiä tai molempia. Määrittäessään hankkeen merkitystä komissio ottaa huomioon kohdassa 3.2. vahvistetut kriteerit.
4.SOVELTUVUUSPERUSTEET
27.Arvioidessaan Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen toteuttamiseen myönnettävän tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella komissio ottaa huomioon perusteet
, jotka on esitetty tämän tiedonannon kohdissa 4.1, 4.2 ja 4.3.
28.Komissio suorittaa kohdassa 4.2. tarkoitetun tasapainotestin arvioidakseen, ovatko tuen odotetut myönteiset vaikutukset suuremmat kuin mahdolliset kielteiset vaikutukset.
29.Hankkeen luonteen vuoksi komissio voi katsoa, että integroidun hankkeen yksittäisiin osiin voidaan olettaa liittyvän merkittäviä markkinoiden toimintapuutteita tai järjestelmän toimintahäiriöitä taikka yhteiskunnallisia haasteita ja että niiden voidaan olettaa edistävän Euroopan yhteistä etua, jos hanke täyttää kohdassa 3 esitetyt tukikelpoisuusperusteet.
4.1.Tuen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus
30.Tuella ei saa kattaa yritykselle hankkeesta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia eikä sillä saa korvata taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä. Ilman tukea hanke ei olisi toteuttamiskelpoinen tai se voitaisiin toteuttaa ainoastaan pienemmässä laajuudessa, soveltamisalaltaan suppeampana, riittämättömällä nopeudella tai eri tavalla, mikä rajoittaisi merkittävästi hankkeesta odotettavissa olevaa hyötyä
. Tuen katsotaan olevan oikeasuhteista ainoastaan siinä tapauksessa, että samaan tulokseen ei voitaisi päästä pienemmällä tukimäärällä.
31.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle riittävät tiedot tuetusta hankkeesta sekä kattava kuvaus vaihtoehtoisesta skenaariosta, joka vastaa tilannetta, jossa yksikään jäsenvaltio ei myönnä tukea. Vaihtoehtoisen skenaarion voi muodostaa se, että ei ole olemassa vaihtoehtoista hanketta, jos todisteet tukevat sitä, että tämä on kaikkein todennäköisin vaihtoehtoinen skenaario, tai vaihtoehtoinen hanke, jota tuensaajat ovat harkinneet sisäisessä päätöksenteossaan, ja se voi liittyä vaihtoehtoiseen hankkeeseen, joka toteutetaan kokonaan tai osittain unionin ulkopuolella. Ilmoittavia jäsenvaltioita pyydetään tuensaajien esittämän vaihtoehtoisen skenaarion uskottavuuden osoittamiseksi toimittamaan asiaa koskevia tuensaajien sisäisiä asiakirjoja, kuten johtokunnan esityksiä, analyysejä, raportteja ja selvityksiä.
32.Jos vaihtoehtoista hanketta ei ole, komissio tarkistaa, että tukimäärä ei ylitä vähimmäismäärää, joka tarvitaan tuetun hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi, esimerkiksi tekemällä mahdolliseksi sellaisen sisäisen tuottoprosentin saavuttamisen, joka vastaa ala- tai yrityskohtaista raja-arvoa tai vähimmäistuottovaatimusta. Tuensaajien muissa samantyyppisissä investointihankkeissa edellyttämiä tavanomaisia tuottoprosentteja, niiden pääomakustannuksia kokonaisuudessaan tai kyseisellä alalla yleisesti toteutuneita tuottoprosentteja voidaan myös käyttää tähän tarkoitukseen. Kaikki asiaankuuluvat odotettavissa olevat kustannukset ja hyödyt hankkeen elinkaaren aikana on otettava huomioon.
33.Tuen sallittu enimmäistaso määritetään ottaen huomioon havaittu rahoitusvaje suhteessa tukikelpoisiin kustannuksiin. Tuki-intensiteetti voi kattaa kaikki tukikelpoiset kustannukset, jos se on perusteltua rahoitusvajetta koskevan analyysin perusteella. Rahoitusvajeella tarkoitetaan positiivisten ja negatiivisten kassavirtojen erotusta investoinnin pitoaikana, diskontattuna niiden nykyarvoon asianmukaisen diskonttaustekijän perusteella, joka kuvastaa tuottoastetta, jota ilman tuensaaja ei toteuttaisi hanketta erityisesti siihen liittyvien riskien vuoksi. Tukikelpoiset kustannukset vahvistetaan liitteessä.
34.Jos esimerkiksi yrityksen sisäisistä asiakirjoista käy ilmi, että tuensaajalla on selvästi valittavana joko tuetun hankkeen toteuttaminen tai vaihtoehtoisen hankkeen toteuttaminen ilman tukea, komissio vertaa tuetussa hankkeessa ja vaihtoehtoisessa hankkeessa odotettuja investoinnin nettomääräisiä nykyarvoja ottaen huomioon eri liiketoimintaskenaarioiden todennäköisyyden.
35.Valtiontukeen, jolla edistetään Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden toteuttamista, saa yhdistää unionin rahoitusta tai muuta valtiontukea, jos samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä sovellettavissa unionin oikeuden säännöissä vahvistettua suotuisinta rahoitusosuutta.
36.Lisätakeena sen varmistamiseksi, että valtiontuki säilyy oikeasuhteisena ja rajattuna välttämättömään, komissio voi pyytää ilmoituksen tehnyttä jäsenvaltiota ottamaan käyttöön takaisinperintäjärjestelyn. Takaisinperintäjärjestelyllä olisi varmistettava lisähyötyjen tasapainoinen jakautuminen, kun hanke on kannattavampi kuin ilmoitetussa rahoitusvajetta koskevassa analyysissä on ennakoitu. Takaisinperintäjärjestelyä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin investointeihin, joiden osalta kassavirtojen ja valtiontukimaksujen jälkikäteisanalyysi osoittaa, että saavutettu tuottoaste ylittää tuensaajien pääomakustannukset. Takaisinperintäjärjestely olisi määriteltävä selkeästi etukäteen, jotta tuensaajat voivat ennakoida rahoitusta siinä vaiheessa, kun hankkeeseen osallistumisesta tehdään päätös. Takaisinperintäjärjestely olisi suunniteltava siten, että tuensaajia kannustetaan voimakkaasti maksimoimaan omat investoinnit ja hanketulokset.
37.Komissio ottaa analyysissaan huomioon seuraavat tekijät:
(a)tavoitellun muutoksen määrittely: jäsenvaltion on määriteltävä tarkasti toiminnan muutos, joka valtiontuella odotetaan saavutettavan, toisin sanoen uuden hankkeen käynnistäminen tai hankkeen koon, soveltamisalan tai rajatylittävän ulottuvuuden laajentaminen tai toteutuksen nopeuttaminen. Käyttäytymisen muuttuminen on todennettava vertailemalla, mikä odotettu tulos olisi ja miten paljon aiottua toimintaa harjoitettaisiin tuettuna tai ilman tukea. Kyseisten kahden skenaarion ero osoittaa tukitoimenpiteen kannustavan vaikutuksen;
(b)kannattavuus: jos hankkeen toteuttaminen ei olisi yksityiselle yritykselle riittävän kannattavaa ilman tukea, mutta se tuottaisi yhteiskunnalle huomattavaa hyötyä, tuella on todennäköisesti kannustava vaikutus.
38.Kansainväliseen kauppaan kohdistuvien todellisten tai mahdollisten välittömien tai välillisten vääristymien poistamiseksi komissio voi ottaa huomioon sen, että unionin ulkopuolella sijaitsevat kilpailijat ovat kolmen viime vuoden aikana suoraan tai välillisesti saaneet tai tulevat saamaan intensiteetiltään vastaavaa tukea samanlaisiin hankkeisiin. Jos on todennäköistä, että kansainvälinen kauppa vääristyy kolmen vuoden jälkeenkin kyseisen alan erityisluonteen vuoksi, viitekautta voidaan pidentää vastaavasti. Kyseisen jäsenvaltion on mahdollisuuksien mukaan toimitettava komissiolle tarvittavat tiedot, jotta se voi arvioida tilanteen ja erityisesti tarpeen ottaa huomioon kilpailuetu, josta kolmannen maan kilpailija hyötyy. Jos komissiolla ei ole myönnettyä tai ehdotettua tukea koskevia todisteita, se voi perustaa päätöksensä myös aihetodisteisiin. Komissio voi myös toteuttaa asianmukaisia toimia sellaisten kilpailuvääristymien poistamiseksi, jotka aiheutuvat unionin ulkopuolelta saaduista tuista.
39.Kerätessään todisteita komissio voi käyttää tutkintavaltuuksiaan
.
40.Tukiväline on valittava sen mukaan, millaiset markkinoiden toimintapuutteet tai muut merkittävät järjestelmän toimintahäiriöt sillä pyritään poistamaan. Jos ongelmana on esimerkiksi rahoituksen huono saatavuus, jäsenvaltioiden olisi yleensä myönnettävä tuki likviditeettitukena, kuten lainana tai takauksena
. Jos yritykselle on tarpeen tarjota myös tietynasteista riskinjakoa, takaisinmaksettava ennakko on yleensä suositeltava tukimuoto. Takaisin maksettavia tukivälineitä pidetään yleensä myönteisenä indikaattorina.
41.Tuensaajien valintaa avoimella ja syrjimättömällä menettelyllä pidetään myönteisenä indikaattorina.
4.2.Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen ehkäiseminen ja tasapainotesti
42.Jäsenvaltioiden on esitettävä todisteita siitä, että ehdotettu tukitoimenpide on tarkoituksenmukainen politiikan väline hankkeen tavoitteen saavuttamiseksi. Tukitoimenpiteen ei katsota olevan tarkoituksenmukainen, jos sama tulos on mahdollista saavuttaa vähemmän vääristävillä politiikan välineillä tai muilla vähemmän vääristävillä tukivälineillä.
43.Jotta tuki soveltuu sisämarkkinoille, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava rajalliset, ja Euroopan yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava suuremmat.
44.Arvioidessaan tukitoimenpiteen kielteisiä vaikutuksia komissio keskittyy analyysissaan todennäköiseen vaikutukseen, joka tuella voi olla yritysten väliseen kilpailuun kyseisillä tuotemarkkinoilla, myös tuotantoketjun alku- tai loppupään markkinoilla, sekä ylikapasiteetin riskiin.
45.Komissio arvioi markkinoiden sulkemisen ja määräävän markkina-aseman riskiä. Infrastruktuurin
rakentamista koskevissa hankkeissa on noudatettava periaatteita, jotka koskevat avointa ja syrjimätöntä oikeutta käyttää infrastruktuuria ja syrjimätöntä hinnoittelua ja verkon toimintaa, mukaan lukien unionin oikeudessa vahvistetut periaatteet
.
46.Komissio arvioi mahdolliset kielteiset vaikutukset kauppaan, esimerkiksi jäsenvaltioiden välisen tukikilpailun riskin, joka voi nousta esiin erityisesti sijaintipaikan valinnan yhteydessä.
47.Arvioidessaan mahdollisia kauppaan kohdistuvia haittavaikutuksia komissio ottaa huomioon, onko tuen ehtona tuotantotoiminnan tai tuensaajan muun toiminnan siirtäminen ETA-sopimuksen toisen sopimuspuolen alueelta tuen myöntävän jäsenvaltion alueelle. Tällainen ehto näyttäisi olevan haitallinen sisämarkkinoiden kannalta riippumatta siitä, montako työpaikkaa tuensaajan ensimmäisessä sijoittautumispaikassa ETA:n alueella tosiasiassa menetettiin. Lisäksi sitä tuskin voitaisiin kompensoida millään myönteisillä vaikutuksilla.
4.3.Avoimuus
48.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat tiedot julkaistaan komission avoimuusmoduulissa tai kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:
(a)yksittäisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen koko teksti tai linkki siihen;
(b)tuen myöntävän viranomaisen nimi tai myöntävien viranomaisten nimet;
(c)kunkin tuensaajan nimi ja tunniste, lukuun ottamatta liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja edellyttäen, että komissio antaa suostumuksensa salassapitovelvollisuudesta valtiontukipäätöksissä annetun komission tiedonannon
mukaisesti;
(d)tukiväline
, tukiosuus ja, jos eri kuin edellä, kullekin tuensaajalle myönnetyn tuen nimellismäärä kansallisena valuuttana ilmaistuna;
(e)tuen myöntämispäivä ja julkaisupäivä;
(f)tuensaajan tyyppi (pk-yritys / suuryritys / uusyritys);
(g)alue, jolla tuensaaja sijaitsee (NUTS II-tasolla tai alemmalla);
(h)pääasiallinen toimiala, jolla tuensaaja harjoittaa toimintaa (NACE-kolminumerotasolla);
(i)tuen tarkoitus.
49.Tietojen julkaisemisvelvollisuus koskee yli 100 000 euron suuruisia yksittäisiä tukia. Tällaiset tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden oltava rajoituksetta yleisön saatavilla.
5.ILMOITTAMINEN, RAPORTOINTI JA SOVELTAMINEN
5.1.Ilmoitusvelvollisuus
50.Perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle etukäteen, jos ne aikovat myöntää tai muuttaa valtiontukea, mukaan lukien tukea Euroopan yhteistä etua koskevalle tärkeälle hankkeelle.
51.Jäsenvaltioita, jotka osallistuvat samaan Euroopan yhteistä etua koskevaan tärkeään hankkeeseen, pyydetään mahdollisuuksien mukaan toimittamaan komissiolle yhteinen ilmoitus, mukaan lukien yhteinen teksti, jossa kuvataan asianomaista hanketta ja osoitetaan sen tukikelpoisuus.
5.2.Jälkiarviointi ja raportointi
52.Hankkeen toteuttaminen edellyttää säännöllistä raportointia. Komissio voi tarvittaessa pyytää jälkiarvioinnin suorittamista.
5.3.Soveltaminen
53.Komissio soveltaa tässä tiedonannossa määriteltyjä periaatteita 1. tammikuuta 2022 alkaen.
54.Se soveltaa niitä kaikkiin ilmoitettuihin tukihankkeisiin, joista se tekee päätöksen tiedonannon 1. tammikuuta 2022 tai sen jälkeen, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen kyseistä päivää.
55.Kuten komission ilmoituksessa valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä
todetaan, komissio soveltaa ilmoittamattoman tuen tapauksessa tässä tiedonannossa määriteltyjä periaatteita, jos tuki on myönnetty 1. tammikuuta 2022 tai sen jälkeen, ja kaikissa muissa tapauksissa sääntöjä, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana.
