(1)

Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, ja se on sitoutunut torjumaan myös vammaisuuteen perustuvaa syrjintää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEU-sopimus”, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT-sopimus”, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (4), jäljempänä ”vammaisyleissopimus”, mukaisesti.

(2)

Perusoikeuskirjan 26 artiklassa unioni tunnustaa vammaisten henkilöiden oikeuden päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään, ja kunnioittaa tätä oikeutta.

(3)

Jokaisella unionin kansalaisella on perusoikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei SEU-sopimuksessa ja SEUT-sopimuksessa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Vammaisyleissopimuksen 18 artiklassa myös tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus muun muassa vapaaseen liikkumiseen ja vapauteen valita asuinpaikkansa yhdenvertaisesti muiden kanssa.

(4)

Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan unionin kansalaisuus on tarkoituksensa puolesta jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema, kun he käyttävät oikeuttaan liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jolloin samassa tilanteessa olevat jäsenvaltioiden kansalaiset voivat saada SEUT-sopimuksen aineellisella soveltamisalalla saman oikeudellisen kohtelun kansalaisuudestaan riippumatta, jollei tätä koskevista nimenomaisesti määrätyistä poikkeuksista muuta johdu.

(5)

Unioni on vammaisyleissopimuksen sopimuspuoli, ja sitä sitovat sen määräykset, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä unionin toimivallan rajoissa. Kaikki jäsenvaltiot ovat vammaisyleissopimuksen sopimuspuolia, ja se sitoo jäsenvaltioita niiden toimivallan rajoissa. Vaikka unioni ja kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet vammaisyleissopimuksen, vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta on tarpeen edistää sekä unionin tasolla että kaikissa jäsenvaltioissa.

(6)

Vammaisyleissopimuksen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat henkilöt, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten ympäristöön liittyvien, hallinnollisten, teknologisten ja sosiaalisten esteiden kanssa voi johtaa syrjivään kohteluun. Vammaisyleissopimuksen tarkoituksena on näin ollen edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet ilman minkäänlaista syrjintää sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden, mukaan lukien vapaus tehdä omia valintoja, sekä riippumattomuuden kunnioittamista ja varmistaa siten heidän täysimääräinen ja tehokas osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisyleissopimuksessa tunnustetaan myös, että on tärkeää kunnioittaa erilaisuutta ja hyväksyä vammaiset henkilöt osana ihmisten moninaisuutta ja ihmiskuntaa ja että on tärkeää toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä mahdollisuuksien yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden varmistamiseksi vammaisille henkilöille. Vammaisyleissopimuksessa todetaan, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistetaan moninaisia syrjinnän muotoja, ja määrätään, että sopimuspuolet toteuttavat toimia varmistaakseen, että vammaiset naiset ja tytöt voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. Lisäksi siinä tunnustetaan vaikeat olosuhteet, joita kohtaavat ne vammaiset henkilöt, joihin kohdistuu moninkertaista tai törkeää syrjintää rodun, ihonvärin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisuuden, alkuperäkansaan kuulumisen, etnisen tai sosiaalisen alkuperän, varallisuuden, syntyperän, iän tai muun aseman perusteella.

(7)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin (5), jäljempänä ”pilari”, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat yhdessä julistuksen Göteborgissa 17 päivänä marraskuuta 2017, periaatteessa 3 määrätään, että jokaisella on muun muassa vammaisuudesta riippumatta oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin, siltä osin kuin on kyse työstä, sosiaalisesta suojelusta, koulutuksesta ja yleisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen saatavuudesta, ja että aliedustettujen ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia on edistettävä. Lisäksi pilarin periaatteessa 17 tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus ihmisarvoisen elämän varmistavaan toimeentulotukeen, yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistaviin palveluihin ja heidän tarpeisiinsa mukautettuun työympäristöön.

(8)

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevalla strategialla 2021–2030, joka hyväksyttiin 3 päivänä maaliskuuta 2021 annetulla komission tiedonannolla, pyritään vastaamaan vammaisten henkilöiden kohtaamiin moninaisiin haasteisiin ja edistymään vammaisyleissopimuksen kaikilla osa-alueilla sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (6) tavoitteena on parantaa tiettyjen tuotteiden ja palvelujen esteettömyyttä poistamalla ja ehkäisemällä esteitä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden erilaisista esteettömyysvaatimuksista, ja siten lisätä esteettömien tuotteiden ja palvelujen saatavuutta sisämarkkinoilla, mukaan lukien pääsy tiettyjen julkisten palvelujen verkkosivustoille ja mobiililaitepohjaisiin palveluihin, ja parantaa asiaankuuluvien tietojen esteettömyyttä. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2102 (7) tavoitteena on parantaa julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuutta.

(10)

Lisäksi unionin lainsäädännössä taataan oikeus käyttää liikennevälineitä ilman syrjintää sekä muita oikeuksia. Esimerkkejä tällaisista oikeuksista ovat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EY) N:o 1107/2006 (8), (EU) 2021/782 (9), (EU) N:o 1177/2010 (10) ja (EU) N:o 181/2011 (11) vahvistettu vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien oikeus saada maksutonta apua lento-, rautatie-, vesi- tai linja-autoliikenteessä. Unionin lainsäädännön ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY (12) mukaan jäsenvaltiot voivat myös säätää alennetuista maksuista tai alennetuista maksullisten teiden, siltojen tai tunnelien käyttömaksuista sekä vammaisten henkilöiden käyttämien tai omistamien ajoneuvojen vapauttamisesta tällaisesta maksuvelvollisuudesta.

(11)

Vammaiset henkilöt voivat hakea asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisilta viranomaisilta tai elimiltä vammaisaseman tunnustamista, koska asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Vammaisuuden arviointimenettelyt vaihtelevat jäsenvaltioittain. Jos toimivaltaiset viranomaiset tai elimet tunnustavat hakijan vammaisaseman, ne voivat myöntää hänelle vammaistodistuksen, vammaiskortin tai muun virallisen asiakirjan, jossa hakijan vammaisasema tunnustetaan. Jäsenvaltioissa, joissa ei ole vammaisaseman määritelmää, voidaan hyödyntää vammaisuuteen perustuvia oikeuksia erityispalveluihin, kun palveluja tai etuuksia myönnetään vammaisille henkilöille.

(12)

Vammaisyleissopimuksessa tunnustetaan, että vammaisten henkilöiden kokema syrjintä ja sosiaalinen syrjäytyminen johtuvat pikemminkin yhteiskunnan ympäristöön liittyvistä, systeemisistä ja asenteista johtuvista esteistä kuin itse vammasta. Koska vammaisasemaa ei tunnusteta vastavuoroisesti jäsenvaltioiden välillä, vammaisilla henkilöillä on usein erityisiä ja huomattavia vaikeuksia ja he kohtaavat esteitä käyttäessään perusoikeuttaan yhdenvertaiseen kohteluun, syrjimättömyyteen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä koskee erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (13) 6 artiklan mukaisia lyhytaikaisia oleskeluja tai vierailuja toiseen jäsenvaltioon. Kyseisessä artiklassa säädetään, että unionin kansalaisilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa enintään kolmen kuukauden ajan ilman, että heihin kohdistuu muita edellytyksiä tai muodollisuuksia kuin se, että heillä on oltava voimassa oleva henkilökortti tai passi. Mainitun direktiivin 7 artiklassa säädetään yli kolmen kuukauden pituisten ajanjaksojen osalta lisäedellytyksistä. Näissä tapauksissa mainitun direktiivin 8 artiklassa säädetään, että vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia unionin kansalaista rekisteröitymään asianomaisen viranomaisen luona.

(13)

Jollei laissa toisin säädetä tai jollei jäsenvaltioiden kesken toisin sovita, vammaisten henkilöiden muuttaessa pidemmäksi ajaksi toiseen jäsenvaltioon työntekoa, opiskelua tai muuta tarkoitusta varten kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai elimet voivat arvioida ja tunnustaa virallisesti näiden henkilöiden vammaisuuden , ja he voivat saada vammaistodistuksen, vammaiskortin tai muun virallisen asiakirjan, jossa heidän vammaisasemansa tunnustetaan, tai päätöksen vammaisuuteen perustuvasta oikeudesta erityispalveluihin, kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(14)

Unionin liikkuvuusohjelmaan osallistuvien vammaisten henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi erityisehtojen tai erityiskohtelun tai oikeuden pysäköintiehtoihin ja -järjestelyihin jatkuva soveltaminen olisi varmistettava eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan käytön avulla kyseisen ohjelman keston ajan. Unionin liikkuvuusohjelmat kattavat unionin perustamat ohjelmat, joilla tuetaan henkilöiden liikkumista tietyksi ajaksi toiseen jäsenvaltioon koulutukseen, ammattiin, kansalaistoimintaan tai kulttuuriin liittyvässä tarkoituksessa, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 2021/888 (14) perustettu Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskeva asetus ja asetuksella (EU) 2021/817 (15) perustettu Erasmus+ -ohjelma.

(15)

Henkilöillä, joilla on tunnustettu vammaisasema tai vammaisuuteen perustuva oikeus erityispalveluihin ja jotka matkustavat tai vierailevat lyhyen ajan muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan, on kuitenkin säännöllisesti merkittäviä vaikeuksia ja esteitä, jos heidän vammaisasemaansa tai vammaisuuteen perustuvaa oikeuttaan erityispalveluihin ei tunnusteta siinä jäsenvaltiossa, jossa he matkustavat tai vierailevat, ja jos heillä ei ole vammaistodistusta, vammaiskorttia tai muuta virallista asiakirjaa, jossa heidän vammaisasemansa tai vammaisuuteen perustuva oikeutensa erityispalveluihin tunnustetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jotta he voivat hyödyntää siellä tarjottavia erityisehtoja tai erityiskohtelua. Erityisesti henkilöt, joilla on näkymättömiä vammoja, kohtaavat usein erityisiä vaikeuksia, kun heitä pyydetään todistamaan vammaisuutensa matkalla toiseen jäsenvaltioon tai vieraillessaan toisessa jäsenvaltiossa.

(16)

Toisessa jäsenvaltiossa matkustavat tai vierailevat vammaiset henkilöt joutuvat huomattavan epäedulliseen asemaan käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen verrattuna vammattomiin henkilöihin ja vammaisiin henkilöihin, joilla on vammaistodistus, vammaiskortti tai muu virallinen asiakirja, jossa tunnustetaan heidän vammaisasemansa tai vammaisuuteen perustuva oikeutensa erityispalveluihin siinä jäsenvaltiossa, johon matkustetaan tai jossa vieraillaan.

(17)

Lisäksi epätietoisuus siitä, tunnustetaanko vammaisten henkilöiden vammaisasema tai vammaisuuteen perustuva oikeus erityispalveluihin ja kyseisen aseman tai oikeuden tunnustavat viralliset asiakirjat tai missä määrin tämä asema tai oikeus tunnustetaan heidän matkustaessaan tai vieraillessaan toisessa jäsenvaltiossa, aiheuttaa merkittävää epävarmuutta vammaisille henkilöille. Tätä ongelmaa pahentaa se, että verkossa on saatavilla vain vähän tietoa heidän erityisistä oikeuksistaan ja heidän saatavillaan olevista eduista. Pahimmassa tapauksessa vammaiset henkilöt eivät uskalla käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja osallistua täysimääräisesti ja tehokkaasti yhteiskuntaan.

(18)

Unionin kansalaiset ovat useissa Euroopan parlamentille toimitetuissa vetoomuksissa ilmaisseet huolensa siitä, ettei vammaisuutta tunnusteta vastavuoroisesti unionin sisällä, ja pyytäneet unionin laajuisen vammaiskortin käyttöönottoa.

(19)

Julkisiin ja yksityisiin tiloihin ja palveluihin pääsyn erilaisten näkyvien ja näkymättömien fyysisten, sosiaalisten ja muiden esteiden sekä kohtuullisten mukautusten puutteen lisäksi korkeat kustannukset ovat keskeinen tekijä, joka estää monia vammaisia henkilöitä matkustamasta Vammaisilla henkilöillä on erityistarpeita, jotka aiheuttavat vammaisuuteen liittyviä lisäkustannuksia ja jotka voivat vaatia saattajan tai avustajan käyttämistä, mukaan lukien henkilökohtaisiksi avustajiksi kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti tunnustetut henkilöt, tai viittomakielen tulkkien tai avustajaeläinten käyttämistä, minkä vuoksi heidän matkakulunsa ovat korkeammat kuin vammattomilla henkilöillä. Se, että vammaisasemaa tai vammaisuuteen perustuvaa oikeutta erityispalveluihin ei tunnusteta muissa jäsenvaltioissa, saattaa rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää erityisehtoja tai erityiskohtelua taikka vammaisille henkilöille varattuja pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä, kuten maksutonta sisäänpääsyä tai alennettuja maksuja, ensisijaisesti vammaisille henkilöille tarkoitettuja istumapaikkoja julkisissa liikennevälineissä tai vammaisille varattuja pysäköintiruutuja, mikä vaikuttaa heidän matkakustannuksiinsa, elämäänsä, sosiaaliseen ja taloudelliseen integroitumiseensa ja henkilökohtaiseen itsenäisyyteensä. Lisäksi laaja tietämättömyys fyysistä, psykososiaalista, kognitiivista ja aistillista esteettömyyttä koskevista politiikoista voi johtaa syrjivään käytökseen vammaisia henkilöitä kohtaan.

(20)

Maksua vastaan tai maksutta tarjottava erityiskohtelu, kuten henkilökohtainen avustaminen, ensisijainen pääsy tai mahdollisuus päästä jonon ohi, on usein tärkeää, jotta vammaiset henkilöt voivat hyödyntää erilaisia palveluja, toimintoja tai järjestelyjä ja saada niistä täyden hyödyn. Koska vammaisten henkilöiden vammaisasemaa tai vammaisuuteen perustuvaa oikeutta erityispalveluihin ja muissa jäsenvaltioissa annettuja heidän asemansa tai oikeutensa tunnustavia virallisia asiakirjoja ei tunnusteta vastavuoroisesti siinä jäsenvaltiossa, johon he matkustavat tai jossa he vierailevat, he eivät kuitenkaan välttämättä voi hyödyntää erityisehtoja tai erityiskohtelua, joita kyseisen jäsenvaltion viranomaiset tai yksityiset toimijat tarjoavat kyseisessä jäsenvaltiossa myönnetyn vammaistodistuksen, vammaiskortin tai muiden vammaisaseman tai vammaisuuteen perustuvan oikeuden erityispalveluihin tunnustavien virallisten asiakirjojen haltijoille.

(21)

Vaikka EU:n vammaiskorttia koskeva pilottihanke, joka käynnistettiin vuonna 2016 ja toteutettiin kahdeksassa jäsenvaltiossa, on luonteeltaan vapaaehtoinen ja sen soveltamisala on rajoitettu, se osoitti, että vammaisaseman tai vammaisuuteen perustuvan erityispalveluja koskevan oikeuden vastavuoroisen tunnustamisen helpottaminen jäsenvaltioiden välillä toi etuja vammaisille henkilöille heidän käyttäessään kulttuuriin, vapaa-aikaan, urheiluun ja joissakin tapauksissa myös liikenteeseen liittyviä erityisehtoja tai erityiskohtelua ja että he saivat sen ansiosta tukea lyhytaikaiseen rajatylittävään liikkumiseensa unionissa, ja osoitti, että EU:n vammaiskortin tavoitteet ovat edelleen merkityksellisiä vammaisten henkilöiden nykyisten tarpeiden kannalta. Kyseiseen pilottihankkeeseen sisältyi myös muita esimerkkejä palveluista, toiminnoista ja järjestelyistä, joissa vammaisille henkilöille tarjotaan erityisehtoja tai erityiskohtelua.

(22)

Vammaiset henkilöt voivat vammaisasemansa tai vammaisuuteen perustuvan oikeutensa erityispalveluihin perusteella hakea asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisilta viranomaisilta tai elimiltä pysäköintilupaa, jolla tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus tiettyihin heille varattuihin pysäköintiehtoihin ja -järjestelyihin. Kullakin jäsenvaltiolla on käytössä paikallisen, alueellisen tai kansallisen tason hakumenettely, jonka avulla voi saada vammaisille henkilöille tai yhdelle tai usealle heitä saattavalle tai avustavalle henkilölle, henkilökohtaiset avustajat mukaan lukien, tarkoitetun pysäköintiluvan, sekä kriteerit, joiden on täytyttävä, jotta lupaa voi hakea.

(23)

Neuvoston suosituksessa 98/376/EY (16) säädetään vammaisten pysäköintiluvan eurooppalaisesta mallista, joka helpottaa tällaisten pysäköintilupien tunnustamista kaikissa jäsenvaltioissa. Koska se ei ole sitova, tämän suosituksen täytäntöönpano ja erityiset kansalliset lisäykset tai poikkeamat suositellusta mallista ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia vammaisten henkilöiden pysäköintilupia. Tällainen vaihtelu estää näiden pysäköintilupien rajatylittävän tunnustamisen eri jäsenvaltioissa ja haittaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan haltijoille varattuja erityisiä pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä muissa jäsenvaltioissa. Suositusta ei myöskään ole päivitetty teknologisen ja digitalisaatiokehityksen huomioon ottamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioilla on ollut vammaisten henkilöiden pysäköintilupien väärennöksiin ja petoksiin liittyviä ongelmia, sillä malli on yleensä melko yksinkertainen ja helposti väärennettävissä ja käytännössä erilainen kussakin jäsenvaltiossa, minkä vuoksi sen aitouden tarkastaminen on vaikeaa. Ottaen huomioon tämän direktiivin, joka sisältää tätä alaa koskevia aiempaa yksityiskohtaisempia oikeudellisesti sitovia sääntöjä, suosituksella 98/376/EY ei enää saavuteta sen tavoitteita. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava päättää, että mainitun suosituksen mukaisesti ennen niiden toimenpiteiden soveltamispäivää, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, myönnetyillä vammaisten henkilöiden pysäköintiluvilla on niiden alueella sama vaikutus kuin eurooppalaisella vammaisten henkilöiden pysäköintiluvalla.

(24)

Jotta helpotettaisiin vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia hyödyntää muissa jäsenvaltioissa kuin asuinjäsenvaltiossaan erityisehtoja tai erityiskohtelua palvelujen, mukaan lukien henkilöliikennepalvelut, toimintojen ja järjestelyjen osalta, myös silloin kun ne ovat maksuttomia, olisi poistettava jäljellä olevat toisessa jäsenvaltiossa matkustamisen ja vierailemisen esteet ja vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että vammaisten henkilöiden vammaisasemaa tai vammaisuuteen perustuvaa oikeutta erityispalveluihin ja muissa jäsenvaltioissa myönnettyjä kyseisen aseman tai oikeuden tunnustavia virallisia asiakirjoja ja pysäköintioikeuksia ei tunnusteta vastavuoroisesti.

(25)

Jotta vammaisten henkilöiden olisi helpompi käyttää oikeuttaan viranomaisten tai yksityisten toimijoiden tarjoamiin erityisehtoihin tai erityiskohteluun toisessa jäsenvaltiossa matkustaessaan tai lyhytaikaisesti oleskellessaan ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää ja samoin perustein kuin kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat vammaiset henkilöt ja jotta heidän olisi helpompi käyttää kaikkia liikennevälineitä ja hyödyntää vammaisille henkilöille varattuja pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä samoin perustein kuin kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien vammaisten henkilöiden, on näin ollen tarpeen vahvistaa yhteisiä sääntöjä ja edellytyksiä koskevat puitteet, mukaan lukien yhteinen standardoitu malli, eurooppalaiselle vammaiskortille, joka on todisteena tunnustetusta vammaisasemasta tai vammaisuuteen perustuvasta oikeudesta erityispalveluihin, ja eurooppalaiselle vammaisten henkilöiden pysäköintiluvalle, joka on todisteena siitä, että sen haltijalla on tunnustettu oikeus vammaisille henkilöille varattuihin pysäköintiehtoihin ja -järjestelyihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava päättää soveltaa tätä direktiiviä henkilöihin, joilla on tunnustettu vammaisasema tai vammaisuuteen perustuva oikeus erityispalveluihin, lyhytaikaista oleskelua pidemmän ajan.

(26)

Eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan vastavuoroisen tunnustamisen olisi taattava henkilöille, joilla on tunnustettu vammaisasema tai vammaisuuteen perustuva oikeus erityispalveluihin jossain jäsenvaltiossa, mahdollisuus hyödyntää erityisehtoja tai erityiskohtelua, joita viranomaiset tai yksityiset toimijat tarjoavat erilaisissa palveluissa, toiminnoissa ja järjestelyissä, myös silloin kun ne ovat maksuttomia, sekä mahdollisuus hyödyntää vammaisille henkilöille ja tapauksen mukaan heitä saattavalle tai avustavalle henkilölle, henkilökohtaiset avustajat mukaan lukien, varattuja pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä yhtäläisin ehdoin ja edellytyksin kuin ne, joista on säädetty vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai elinten myöntämien kansallisten todistusten, vammaiskorttien tai muiden vammaisten henkilöiden vammaisaseman tunnustavien virallisten asiakirjojen, jos tällaisia virallisia asiakirjoja on olemassa, ja pysäköintilupien perusteella; vastavuoroisen tunnustamisen olisi myös helpotettava tällaisten mahdollisuuksien hyödyntämistä.

(27)

Pysäköintiehtojen ja -järjestelyjen lisäksi palvelut, toiminnot ja järjestelyt, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan, käsittävät monenlaisia jatkuvasti muuttuvia toimintoja, mukaan lukien ne, joita viranomaiset tai yksityiset toimijat tarjoavat maksutta, joko pakollisesti kansallisten tai paikallisten sääntöjen tai oikeudellisten velvoitteiden perusteella tai vapaaehtoisuuden pohjalta etenkin kun kyse on yksityisistä toimijoista useilla toimintapolitiikan aloilla, kuten kulttuuri, vapaa-aika, matkailu, urheilu, julkinen ja yksityinen liikenne ja koulutus.

(28)

Esimerkkejä erityisehdoista tai erityiskohtelusta ovat maksuton sisäänpääsy, alennetut tariffit, alennetut maksullisten teiden, siltojen tai tunnelien käyttömaksut, ensisijainen pääsy, pääsy liikenteeltä rajoitetuille alueille ja jalankulkuvyöhykkeille, ensisijaisesti vammaisille matkustajille tarkoitetut istumapaikat julkisissa liikennevälineissä, vammaisille henkilöille varatut ja esteettömät paikat julkisissa liikennevälineissä, vammaisille henkilöille varatut istuimet puistoissa ja muissa julkisissa tiloissa, esteetön pääsy istumapaikoille kulttuuritapahtumissa ja julkisissa tilaisuuksissa, henkilökohtainen avustaminen, avustajaeläimet, kuten opaskoirat tai vammaisten henkilöiden, myös näkövammaisten, avustajakoirat, avustaminen veteen uimarannalla, tuki kuten pistekirjoituksen, äänioppaiden tai viittomakielisen tulkkauksen saatavuus, apuvälineiden saatavuus, pyörätuolin lainaaminen, kelluvan pyörätuolin lainaaminen, esteettömässä muodossa olevan matkailutiedon saaminen ja sähkömopon käyttö maanteillä tai pyörätuolin käyttö pyöräkaistoilla ilman sakkoja. Esimerkkejä pysäköintiehdoista ja -järjestelyistä ovat muun muassa maksuttomat tai suuremmat tai varatut pysäköintiruudut sekä pääsy vähäpäästöisten vyöhykkeiden kaltaisille vyöhykkeille, joilla liikenne on kansallisen lainsäädännön mukaisesti sallittu vain tietyille ajoneuvoille. Lento-, rautatie-, vesi- tai linja-autoliikenteen henkilöliikennepalvelujen osalta vammaisille henkilöille tarjottujen erityisehtojen tai erityiskohtelun lisäksi avustajaeläimet, kuten opaskoirat tai vammaisten henkilöiden, myös näkövammaisten, avustajakoirat, henkilökohtaiset avustajat, viittomakielen tulkit tai muut vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä saattavat tai avustavat henkilöt matkustavat maksutta tai alennettuun hintaan ja heillä on mahdollisuuksien mukaan paikka saattamansa tai avustamansa vammaisen henkilön vieressä. Vammaiset henkilöt itse tai heidän lailliset holhoojansa nimeävät vammaisia henkilöitä saattavat tai avustavat henkilöt, jotka voivat vaihtua tapauskohtaisesti vammaisten henkilöiden vaatimusten mukaan.

(29)

Henkilökohtaiset avustajat saattavat tai avustavat vammaisia henkilöitä tai suorittavat jokapäiväisen elämän toimia tarvittaessa sopimussuhteen puitteissa kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti tavoitteenaan kannustaa henkilökohtaiseen itsenäisyyteen, helpottaa yhteisön elämää ja edistää vammaisten henkilöiden itsenäistä elämää. Henkilökohtaisten avustajien olisi kansallisuudestaan riippumatta voitava saattaa tai avustaa eurooppalaista vammaiskorttia tai eurooppalaista vammaisten henkilöiden pysäköintilupaa käyttäviä vammaisia henkilöitä näiden matkustaessa tai vieraillessa muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan, edellyttäen että heillä on sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus liikkua unionissa.

(30)

Asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa varmistettava, että rajatylittävän henkilöliikenteen palveluntarjoajat antavat matkustajille, joilla on eurooppalainen vammaiskortti, asetusten (EU) N:o 181/2011 ja (EU) N:o 1177/2010 nojalla tai asettavat asetuksen (EU) 2021/782 nojalla pyynnöstä saataville näiden matkalipun ostohetkellä selkeät tiedot erityisehdoista tai erityiskohtelusta, joita sovelletaan toimintojen eri osiin koko matkan ajan, jotta matkailijat, joilla on eurooppalainen vammaiskortti, eivät saavu toiseen jäsenvaltioon samalla liikennepalvelulla ilman voimassa olevaa matkustusasiakirjaa.

(31)

Eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan myöntäminen, uusiminen ja peruuttaminen jäsenvaltiossa määritellään tämän direktiivin mukaisesti yhdessä niiden kyseessä olevan jäsenvaltion sovellettavien sääntöjen, menettelyjen ja toimivaltuuksien kanssa, jotka koskevat vammaisten henkilöiden vammaisaseman tai vammaisuuteen perustuvan oikeuden erityispalveluihin ja pysäköintioikeuksien arviointia ja tunnustamista. Jos jäsenvaltiot myöntävät eurooppalaisen vammaiskortin suoraan, niiden olisi saatava asianomaisen henkilön suostumus. Eurooppalainen vammaiskortti olisi myönnettävä maksutta, mutta kadonneen tai vahingoittuneen kortin uusimisesta voidaan periä maksu. Eurooppalainen vammaisten henkilöiden pysäköintilupa voidaan myöntää ja uusia joko maksutta tai maksua vastaan. Kadonneen tai vahingoittuneen eurooppalaisen vammaiskortin uusimisesta mahdollisesti perittävä maksu tai eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan myöntämisestä ja uusimisesta mahdollisesti perittävä maksu eivät saisi olla suurempia kuin asiaankuuluvat hallinnolliset kulut eivätkä ne saisi olla sellaisella tasolla, että ne estävät tai pidättävät vammaisia henkilöitä hankkimasta tai uusimasta kyseistä korttia tai lupaa.

(32)

Eurooppalaisen vammaiskortin fyysisen version lisäksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä kortin digitaalisesta versiosta, ja niiden olisi voitava säätää eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan digitaalisesta versiosta, kun tekniset eritelmät on vahvistettu täytäntöönpanosäädöksillä. Tällaisten eritelmien olisi perustuttava kokemuksiin, joita on saatu todistusten ja asiakirjojen, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/953 (17) perustetun EU:n digitaalisen koronatodistuksen, digitalisointia koskevasta unionin tason aiemmasta ja meneillään olevasta työstä, ja sen olisi mahdollistettava eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan käyttö digitaalisen identiteetin lompakon kautta unionin tasolla. Vammaisille henkilöille olisi tiedotettava näistä mahdollisuuksista ja heidän olisi voitava vapaasti päättää käyttää joko eurooppalaisen vammaiskortin fyysistä tai digitaalista versiota taikka molempia. Jäsenvaltioissa, joissa eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan fyysisen version ohella on käytössä myös digitaalinen versio, vammaisten henkilöiden olisi voitava pyytää fyysistä lupaa tai halutessaan sekä digitaalista että fyysistä lupaa.

(33)

Eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan myöntäminen edellyttää henkilötietojen ja erityisesti sellaisten kortin tai luvan haltijan vammaisasemaa koskevien tietojen käsittelyä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (18) 4 artiklan 15 kohdassa tarkoitettuja terveystietoja ja kuuluvat mainitun asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin. Kaikessa tämän direktiivin yhteydessä tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava sovellettavaa tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti asetusta (EU) 2016/679. Saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy henkilötietojen ja etenkin erityisten henkilötietoryhmien käsittelyyn sovellettavat asianmukaiset suojatoimet. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän direktiivin soveltamista varten kerättyjen ja tallennettujen henkilötietojen turvallisuus, eheys, aitous ja luottamuksellisuus.

(34)

Eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan myöntämisestä vastaavan jäsenvaltion olisi oltava se, jossa henkilö vakinaisesti asuu unionin oikeudessa määritellyn mukaisesti ja jossa hän saa arvion vammaisasemastaan tai vammaisuuteen perustuvasta oikeudestaan erityispalveluihin. Eurooppalaisen vammaiskortin tai eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan haltijoiden olisi voitava käyttää tällaista korttia ja lupaa oleskellessaan toisessa jäsenvaltiossa.

(35)

Eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan tarkoituksena on helpottaa kaikkien vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää tosiasiallisesti ja täysin oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja hyödyntää yhdenvertaisesti erityisehtoja tai erityiskohtelua sekä pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tarjoamiin palveluihin, toimintoihin ja järjestelyihin, myös silloin kun ne ovat maksuttomia. Tämä koskee erityisesti vammaisia henkilöitä, jotka matkustavat toiseen jäsenvaltioon tai vierailevat toisessa jäsenvaltiossa työhön tai koulutukseen liittyvissä tarkoituksissa.

(36)

Eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan vastavuoroiselle tunnustamiselle suunnitellut puitteet eivät vaikuta jäsenvaltion toimivaltaan arvioida ja tunnustaa vammaisasema tai vammaisuuteen perustuva oikeus erityispalveluihin tai myöntää erityisehtoja tai erityiskohtelun, kuten tiettyjä palveluita koskeva maksuton pääsy tai alennetut maksut vammaisille henkilöille, myös jos heillä on avustajaeläimiä, tai vammaisia henkilöitä saattaville tai avustaville henkilöille, henkilökohtaiset avustajat mukaan lukien. Siinä ei velvoiteta viranomaisia tai yksityisiä toimijoita ottamaan käyttöön erityisehtoja tai erityiskohtelua vammaisille henkilöille eikä luoda keskitettyä unionin luetteloa eurooppalaisen vammaiskortin haltijoiden erityisehdoista tai erityiskohtelusta eri jäsenvaltioissa. Viranomaiset ja yksityiset toimijat voivat tarjota tiettyjä erityisehtoja tai erityiskohtelun vain tietylle vammaisten henkilöiden ryhmälle kyseisen ryhmän tarpeiden mukaan.

(37)

Eurooppalaista vammaiskorttia voidaan vaatia todisteeksi vammaisasemasta, jotta vammainen henkilö voi hyötyä yhdenvertaisesti ja samoin ehdoin erityisehdoista tai erityiskohtelusta, kun on kyse tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista palveluista, toiminnoista tai järjestelyistä, joita tarjotaan myös maksutta tai varataan vammaisille henkilöille tai heitä saattaville tai avustaville henkilöille, mukaan lukien heidän henkilökohtaiset avustajansa. Eurooppalaista vammaiskorttia ei kuitenkaan pitäisi vaatia todisteeksi vammaisasemasta, jotta vammainen henkilö voi hyötyä muussa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä säädetyistä oikeuksista tai käyttää niitä, mukaan lukien oikeudet, jotka koskevat erityisiä etuja, erityisehtoja tai erityiskohtelua, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jos vammaistodistus, vammaiskortti tai muu vammaisten henkilöiden virallinen asiakirja vaaditaan unionin lainsäädännön mukaan, eurooppalaista vammaiskorttia ei pitäisi vaatia todisteeksi vammaisuudesta ellei jäsenvaltio päätä yhdistää kansallista vammaistodistusta, vammaiskorttia tai muuta vammaisten henkilöiden virallista asiakirjaa eurooppalaisen vammaiskortin kanssa.

(38)

Tätä direktiiviä ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 883/2004 (19) ja (EY) N:o 987/2009 (20) mukaisiin sosiaaliturvaetuuksiin, erityisiin maksuihin perustuviin tai maksuihin perustumattomiin rahaetuuksiin tai luontoisetuuksiin, jotka kuuluvat sosiaaliturvan, sosiaalisen suojelun tai työllisyyden alaan, eikä direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliavustuksiin. Koska tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa vammaisten henkilöiden yhtäläisiä oikeuksia erityisehtoihin tai erityiskohteluun, kun he matkustavat tai vierailevat toisessa jäsenvaltiossa ja kyseessä on lyhytaikainen oleskelu, tätä direktiiviä ei sovelleta myöskään maksullisiin tai maksuttomiin palveluihin, joita tarjotaan vammaisten henkilöiden pitkän aikavälin osallisuutta taikka kuntoutusta varten eikä erityisehtoihin tai erityiskohteluun sellaisten palvelujen saamiseksi, joita tarjotaan henkilökohtaisten tarpeiden perusteella ja tiettyjen lisäkriteerien täytyttyä yksilöllisen arvioinnin tai vammaisuuteen perustuvaa oikeutta erityispalveluihin koskevan päätöksen perusteella ja jotka poikkeavat niille vammaisille henkilöille tarjottavista palveluista, jotka eivät täytä näitä lisäkriteereitä. Tämän direktiivin täytäntöönpanoa ei kuitenkaan olisi käytettävä vammaisille henkilöille jo tarjottavien erityisehtojen tai erityiskohtelun sulkemiseksi tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asettamalla niiden ehdoksi lisäkriteerien täyttyminen.

(39)

Jotta vammaiset henkilöt saisivat helpommin tietoa erityisehdoista tai erityiskohtelusta ja voisivat paremmin hyödyntää niitä matkustaessaan tai vieraillessaan toisessa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden olisi asetettava kaikki eurooppalaisen vammaiskortin tai eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan saamisen ja käytön edellytyksiä, sääntöjä, käytäntöä ja menettelyjä koskevat asiaankuuluvat tiedot julkisesti saataville selkeässä, kattavassa, käyttäjäystävällisessä ja esteettömässä muodossa vammaisia henkilöitä varten noudattaen direktiivin (EU) 2019/882 liitteessä I vahvistettuja asiaankuuluvia palvelujen esteettömyysvaatimuksia, mukaan lukien viittomakieli, pistekirjoitus, avustavat muodot ja audiomuoto/-ominaisuudet. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että näiden tietojen vaikeusaste on enintään Euroopan neuvoston kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen B1-taso (keskitaso).

(40)

Komission olisi perustettava erityinen unionin verkkosivusto. Unionin verkkosivustolla olisi oltava linkki kunkin jäsenvaltion kansalliselle verkkosivustolle. Unionin verkkosivuston olisi oltava saatavilla kaikilla unionin virallisilla kielillä, kansainvälisellä viittomakielellä ja jäsenvaltioiden kansallisilla viittomakielillä sekä selkokielellä direktiivin (EU) 2019/882 liitteessä I vahvistettujen palvelujen esteettömyysvaatimusten mukaisesti. Verkkosivustolla olevien tietojen olisi oltava helposti ymmärrettäviä niin, että käytetyn kielen vaikeusaste on enintään Euroopan neuvoston kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen B1-taso (keskitaso).

(41)

Väärinkäsitysten, viestinnän esteiden tai puuttuvan tietoisuuden vuoksi vammaiset henkilöt ja erityisesti näkymättömistä vammoista kärsivät henkilöt eivät aina saa vammojensa kannalta tarkoituksenmukaisinta tukea ja mukautusta, myöskään silloin, kun he matkustavat julkisissa liikennevälineissä tai asioivat kansallisten viranomaisten kanssa, tai hätätilanteissa. Tarjotakseen kannustimia palveluntarjoajille ja helpottaakseen vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia hyötyä erityisehdoista tai erityiskohtelusta, jäsenvaltioiden olisi lisättävä viranomaisten ja yksityisten toimijoiden tietoisuutta eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan olemassaolosta ja käytöstä sekä kannustettava viranomaisia ja yksityisiä toimijoita tarjoamaan vammaisille henkilöille erityisehtoja tai erityiskohtelua vapaaehtoispohjalta. Jäsenvaltiot voivat erityisesti tukea ja kannustaa viranomaisia ja yksityisiä toimijoita esimerkiksi tarjoamalla tietoja mahdollisista tarjottavista erityisehdoista tai erityiskohtelusta sekä tarjoamalla tietoisuutta vammaiskysymyksistä lisäävää koulutusta, jotta voidaan varmistaa tarjottujen erityisehtojen tai erityiskohtelun tarkoituksenmukaisuus, tehokkuus ja osallistavuus. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kehittämään, panemaan täytäntöön ja arvioimaan tällaisia toimenpiteitä vammaisia henkilöitä ja heitä edustavia järjestöjä kuullen.

(42)

Viranomaisten, jotka tarjoavat vammaisille henkilöille erityisehtoja tai erityskohtelun taikka pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä, olisi asetettava tällaiset tiedot julkisesti saataville selkeässä, kattavassa, käyttäjäystävällisessä ja esteettömässä muodossa, myös viranomaisten mahdollisilla virallisilla verkkosivustoilla taikka muilla sopivilla keinoilla, noudattaen direktiivin (EU) 2019/882 liitteessä I vahvistettuja palvelujen esteettömyysvaatimuksia, mukaan lukien viittomakieli, pistekirjoitus, avustavat muodot ja audiomuoto/-ominaisuudet. Myös yksityisiä toimijoita, jotka tarjoavat erityisehtoja tai erityiskohtelun taikka pysäköintiehtoja ja -järjestelyjä vammaisille henkilöille, olisi kannustettava asettamaan tällaiset tiedot julkisesti saataville selkeässä, kattavassa, käyttäjäystävällisessä ja esteettömässä muodossa.

(43)

Jäsenvaltioiden olisi komission tuella toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet eurooppalaisia vammaiskortteja ja eurooppalaisia vammaisten henkilöiden pysäköintilupia koskevan väärennös- ja petosriskin välttämiseksi ja torjuttava aktiivisesti näiden korttien ja lupien vilpillistä myöntämistä, käyttöä ja väärentämistä. Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava tietoja tällaisista tapauksista, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden välinen vastavuoroinen luottamus, ottaen huomioon, että vammaisaseman vastavuoroinen tunnustaminen on eurooppalaisen vammaiskortin kulmakivi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikissa väärennösten tai petosten riskin välttämiseksi toteutettavissa toimenpiteissä olisi kunnioitettava vammaisten henkilöiden oikeuksia, eivätkä ne saisi johtaa heidän leimautumiseensa. Jäsenvaltioiden olisi kuultava vammaisia henkilöitä ja heitä edustavia järjestöjä näiden toimenpiteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

(44)

Tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla eurooppalaisen vammaiskortin ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan fyysisten versioiden digitaaliset ominaisuudet petosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä muuttamalla tarvittaessa tässä direktiivissä vahvistettujen kyseisten korttien ja lupien vakiomuotoisen mallin tietokenttiä muodon mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen, väärentämisen ja petosten välttämiseksi, väärinkäyttöön puuttumiseksi tai yhteentoimivuuden varmistamiseksi.

(45)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa eurooppalaisen vammaiskortin esteettömän digitaalisen version ja eurooppalaisen vammaisten henkilöiden pysäköintiluvan esteettömän digitaalisen version käyttöön ottamiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka päättävät täydentää fyysistä versiota digitaalisella versiolla, sekä turva- ja digitaalisia ominaisuuksia koskevien yhteisten teknisten eritelmien vahvistamiseksi ja korttien ja lupien fyysisen version yhteentoimivuuteen liittyviä kysymyksiä varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (21) mukaisesti.

(46)

Komissio on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (22) mukaisesti velvollinen kuulemaan Euroopan tietosuojavaltuutettua laatiessaan delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä, joilla on vaikutus yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojeluun henkilötietojen käsittelyssä. Komissio voi kuulla myös Euroopan tietosuojaneuvostoa, jos tällaiset säädökset ovat erityisen tärkeitä yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelun kannalta henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.

(47)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on riittävät ja tehokkaat keinot tämän direktiivin noudattamisen ja täytäntöönpanon valvonnan varmistamiseksi, ja niiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset oikeussuojakeinot, mukaan lukien vaatimustenmukaisuuden tarkastukset sekä hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt, jotta voidaan taata, että vammaiset henkilöt, heitä saattavat tai avustavat henkilöt ja henkilökohtaiset avustajat sekä julkiset elimet, kuten yhdenvertaisuuselimet, yksityiset yhdistykset, järjestöt, erityisesti vammaisia henkilöitä edustavat järjestöt, tai muut oikeushenkilöt, joilla on oikeutettu intressi varmistaa, että tätä direktiiviä noudatetaan, voivat kansallisen lainsäädännön ja käytännön nojalla ryhtyä toimenpiteisiin vammaisen henkilön puolesta tai vammaista henkilöä tukeakseen edellyttäen, että tämä on antanut suostumuksensa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että näissä keinoissa otetaan huomioon vammaisyleissopimuksen 13 artikla ja vammaisyleissopimuksen 2 artiklassa määritelty kohtuullisten mukautusten periaate.

(48)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, jos tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja sen soveltamisalaan kuuluvia oikeuksia jätetään noudattamatta. Asianmukaisten toimenpiteiden olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niihin voisi sisältyä hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia, kuten varoituksia, sakkoja tai riittäviä korvauksia, sekä muunlaisia seuraamuksia.

(49)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa ja vammaisyleissopimuksessa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä pyritään erityisesti varmistamaan, että vammaisten henkilöiden oikeuksia hyötyä toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista, taloudellista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään, kunnioitetaan kaikilta osin, ja edistämään perusoikeuskirjan 26 artiklan soveltamista.

(50)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli vahvistaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja parantaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia matkustaa tai vierailla toisessa jäsenvaltiossa ja siten torjua heihin kohdistuvaa syrjintää, vaan ne voidaan yhteisiä sääntöjä ja edellytyksiä koskevien puitteiden vahvistamista koskevan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,