52001PC0248(02)

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS euron suojaamiseksi väärentämiseltä perustettavasta koulutusta, tietojenvaihtoa ja avunantoa koskevasta toimintaohjelmasta (PERIKLES-ohjelma) tehdyn päätöksen vaikutusten laajentamisesta jäsenvaltioihin, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi

(komission esittämät)

PERUSTELUT

1. YLEISTÄ

1.1. Toiminnan tarve

Euron käyttöönotto ja talous- ja rahaliitto (Emu) asettavat ennennäkemättömiä haasteita yhteistyölle tämän yhteisen rahan suojaamiseksi. Nämä haasteet on myös otettava huomioon jäsenvaltioiden ja EY:n viranomaisten välisessä koulutusyhteistyössä.

EY:n perustamissopimuksen 123 artiklan 4 kohdan kolmannen virkkeen perusteella neuvosto voi komission ehdotuksesta ja EKP:a kuultuaan toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen otettaessa euro nopeasti käyttöön niiden jäsenvaltioiden yhtenäisvaluuttana, joita poikkeus ei koske. Tämän virkkeen piiriin kuuluvat myös koulutusta, tietojenvaihtoa ja avunantoa koskevat toimenpiteet, joita toteutetaan euron suojaamiseksi väärentämiseltä. EY:n perustamissopimuksen 308 artiklassa sallitaan lisäksi 123 artiklan perusteella toteutettavien toimenpiteiden laajentaminen koskemaan jäsenvaltioita, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi.

1.2. Jäsenvaltioiden ensisijainen vastuu

Tavoitteena on yhdistää eurooppalaisesta ulottuvuudesta saatava lisäarvo koulutukseen, saada aikaan yhtäläinen koulutustaso koko EU:ssa ja sovittaa kansalliset strategiat yhteen.

1.2.1.

Kansalliset koulutustoimet ovat keskeisessä asemassa. EY:n perustamissopimuksen periaatteiden mukaan EY:n yhteisellä lähestymistavalla pyritään tuomaan lisäarvoa, jotta otettaisiin huomioon Emun yhteisöulottuvuus rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ensisijaista vastuuta järjestää oman organisaatiokulttuurinsa mukaista koulutusta. Sen vuoksi jokaisen jäsenvaltion on arvioitava, mitä koulutustoimia ne voivat järjestää yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa osana Euroopan yhteisön tai unionin tasolla toteutettavaa toimintaa.

1.2.2.

Jäsenvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että euron väärentämisen vastaisilla toimenpiteillä on oltava eurooppalainen ulottuvuus, lähestymistavan on oltava monialainen ja monikansallinen ja toimia on koordinoitava Euroopan unionin tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Vaikka jäsenvaltioiden suhtautumisessa rahanväärennyksen torjuntaa koskevaan koulutukseen onkin eroja, se ei välttämättä merkitse toteutettavien toimenpiteiden yhteensopimattomuutta. Näin on etenkin pelkästään organisatoristen erojen osalta. Silloin kun jäsenvaltioiden toimien laajuudessa esiintyy merkittäviä eroja eikä rahanväärennykseltä suojautumista koskevan tietämyksen yhtäläistämiseksi toteuteta lisätoimenpiteitä, yhtäläisyystavoite voidaan saavuttaa ainoastaan yhteistyökumppanuuteen perustuvan lähestymistavan avulla.

1.3. Yhteistyö Euroopan unionin tasolla

Komission tukemaa yhteistyötä kansallisten viranomaisten, väärän rahan torjumisesta ja paljastamisesta vastaavien kansallisten yksiköiden, Euroopan keskuspankin (EKP), Europolin ja Interpolin välillä on edistettävä jatkuvasti varsinkin sellaisilla koulutukseen, tietojenvaihtoon ja avunantoon liittyvillä toimenpiteillä, joilla euroa suojataan väärentämiseltä. Interpol järjestää rahanväärennystä koskevia kongresseja ja konferensseja. Se on myös perustanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia erityistehtävissä toimiville poliiseille tarkoitettu koulutusohjelma. EKP toteuttaa lisäksi aktiivista toimintaa etenkin Euro 2002 -tiedotuskampanjansa avulla.

Nämä eri elimet ovat myöskin tietoisia siitä, että asiaa koskevia aloitteita on koordinoitava. Komission, EKP:n ja Europolin välinen ohjausryhmä, joka aloitti toimintansa marraskuussa 2000 on nostanut euron suojaamista koskevan toimintasuunnitelmansa keskeiseksi tavoitteeksi asiaa koskevan neuvoston päätösehdotuksen laatimisen.

2. YHTEISÖN PANOS TOIMINTAAN

2.1. Yhteisön toimintaohjelman tavoitteet

Yhteisön toimintaohjelma euron suojaamiseksi väärentämiseltä on tarpeen varsinkin siksi, että rahanväärentäjät ovat kekseliäitä ja liikkuvat maasta toiseen sekä siksi, että uusi raha on yleisessä käytössä (käyttö euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueella mutta myös euroalueen ulkopuolella). Ohjelma perustuu vuonna 1997 aloitettuun valmistelutyöhön, jonka yhteydessä komissio on kuullut rahanväärennyksen torjunnan asiantuntijoita.

Ohjelmassa on otettava huomioon monikansalliset ja monialaiset näkökohdat. Sillä on pyrittävä yhtenäistämään toimien sisältöä, jotta saataisiin aikaan parhaisiin toimintatapoihin perustuva yhtäläinen suojataso kunnioittamalla kunkin jäsenvaltion perinteitä. Tämä edellyttää seuraavia toimenpiteitä:

- tiedotetaan suurelle yleisölle euron suojaamista koskevasta monialaisesta lähestymistavasta ja varsinkin yhteisön lainsäädännöstä ja oikeudellisista instrumenteista (asetusehdotus) sekä Euroopan unionin lainsäädännöstä ja kansainvälisistä säädöksistä (varsinkin Geneven yleissopimus vuodelta 1929 [1]).

[1] Kansainvälinen yleissopimus väärän rahan valmistamisen vastustamisesta; Kansainliitto, sopimussarja n:o 2623 (1931).

- parannetaan asianomaisten henkilöiden, kuten väärän rahan paljastamisesta vastaavien yksiköiden sekä pankkien ja luottolaitosten henkilökunnan tietämystä uuden rahan merkityksestä yhteisölle (myös varantovaluuttana ja kansainvälisenä maksuvälineenä).

- nopeutetaan yhteistyön käynnistämistä asianomaisten virkamiesten välillä ja keskinäisen luottamuksen ja yhteisymmärryksen luomista (mm. toimintamenetelmistä ja ongelmista) asianmukaisilla toimenpiteillä, kuten harjoitusjaksoilla ja erityisillä työkokouksilla ja yksittäisten luennoitsijoiden osallistumisella kansallisiin koulutustilaisuuksiin.

- autetaan lähentämään kouluttajien koulutusta, mahdollisesti myös yhteisin säännöin, luomatta kuitenkaan heille eurooppalaista tutkintoa.

2.2. Yhteisön toimintaohjelman sisältö

Ohjelma perustuu monialaiseen ja monikansalliseen lähestymistapaan. Siinä on otettava huomioon

- tekninen turvallisuus (tai laajennettava turvallisuuden käsitettä niin, että se kattaa esim. turvalliset kuljetukset)

- välineiden kehittäminen operatiivisten ja strategisten tietojen vaihtamiseksi

- tietokantojen toiminta,

- erityisesti tietokonesovellusten käyttäminen väärän rahan paljastamiseen [2]

[2] Tästä on hyvänä esimerkkinä Ranskan RAPACE-aloite (Répertoire automatisé pour l'Analyse des contrefa(ons de l'Euro).

- pikahälytysjärjestelmien toiminta

- niihin liittyvät kysymykset, kuten tiedottamisvelvollisuuden laajuus ja henkilötietojen suojaaminen,

- yhteistyönäkökohdat,

- euron suojaaminen Euroopan unionin ulkopuolella,

- tutkimustoiminta ja erikoisasiantuntijoiden saatavuus

- lainsäädännön analysointi, rikoslainsäädäntö mukaan luettuna.

2.3. Menetelmäehdotuksia

2.3.1. Ensin on määriteltävä kohderyhmä. Tärkeimpänä kohderyhmänä ovat yhteisen käsityksen mukaan henkilöt, joilla on koulutuksen jälkeen valmiudet kouluttaa muita henkilöitä.

Kohderyhmänä ovat näin ollen

- väärän rahan paljastamisessa ja torjunnassa toimivaltaiset yksiköt (poliisi- ja tulliviranomaiset sekä valtiovarainhoitoon osallistuvat viranomaiset jne.),

- tiedustelupalvelun henkilöstö

- kansallisten keskuspankkien, rahapajojen ja liikepankkien edustajat (varsinkin rahoituslaitosten vastuualueisiin erikoistuneiden henkilöiden näkemysten vaihdon kannalta)

- muut ammattiryhmät, joiden etua asia koskee (tuomarit ja lakimiehet, kuljetusalan työntekijät, keskuskauppakamarit tai muut vastaavat ryhmittymät, jotka ovat yhteydessä käsityöläisiin, liikkeenharjoittajiin jne.)

2.3.2. Ohjelman toteuttaminen edellyttää kaikkien sekä Euroopan että jäsenvaltioiden tasolla toimivaltaisten laitosten ja varsinkin EKP:n ja Europolin aktiivista osallistumista.

Seuraavien tahojen edustajia kutsutaan luennoitsijoiksi:

- Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n edustajat, erityisesti teknisten tietokantojen osalta

- Euroopan teknis-tieteellisen keskuksen (ETTK) ja kansallisten rahapajojen edustajat

- metallirahojen kansallisten tutkimuskeskusten edustajat

- komission, Europolin ja Interpolin edustajat

- Geneven yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettujen rahanväärennyksen estämisestä vastaavien kansallisten keskustoimistojen kouluttajat

- erikoisalojen edustajat, esimerkiksi monistustekniikan ja aitouden tarkistamistekniikan ammattilaiset, painajat ja kaivertajat

- luottolaitosten henkilöstö

- muiden asiantuntijayhteisöjen edustajat.

2.3.3. Ohjelmasta tuettavat toimenpiteet:

- vakiomuotoinen toiminta, esimerkiksi seminaarit, tapaamiset tai työkokoukset, joiden tarkoituksena on hyödyntää mm. käytännön toiminnasta saatuja kokemuksia, ja seminaareissa käytettävät apuvälineet (esim. tulkkaus)

- jäsenvaltioiden yksiköiden tai kansainvälisten yhteisöjen välinen henkilöstövaihtopolitiikka, jolloin vastaanottavan organisaation ja osallistujien velvollisuudet on tarkkaan määriteltävä

- väärän rahan paljastamisesta vastaaville viranomaisille annettava tekninen, tieteellinen ja strateginen apu.

2.3.4. Yhteisön tasolla laadittavaan opetusmateriaaliin sisältyy monenlaista operatiivisen toiminnan tukea; opetusmateriaalin osana kehitetään ja laaditaan

- lakikokoelmia, määräajoin ilmestyviä tiedotteita (esim. yhteyspisteiden päivitetty luettelo)

- käsikirjoja

- kirjasto tukemaan tieteellisiä tutkimuksia ja analyysejä (silloin kun perinteiset tutkimusmenetelmät eivät tuota tulosta) ja teknologian seurantaa

- sanastoja

- tietokonesovelluksia

- tutkimuksia, kuten lainsäädännön vertailututkimuksia

- muita EU:n tasolla käytettäviä väärän rahan teknisiä paljastamismenetelmiä.

3. OIKEUDELLINEN JA POLIITTINEN TAUSTA

Euron väärentämisen torjumiseksi on tehty useita sekä jäsenvaltioiden että Euroopan unionin aloitteita.

3.1. Komissio:

Neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan keskuspankille 22. heinäkuuta 1998 antamassaan tiedonannossa [3] euron suojaamisesta ja väärentämisen torjunnasta komissio korosti, että etusijalle on asetettava toimet neljällä eri alalla, jotka ovat koulutus, tietojärjestelmät, yhteistyö ja rikosoikeudellinen suoja.

[3] KOM (1998) 474 lopullinen.

3.2. Neuvosto ja Euroopan parlamentti

Komission tiedonannossa esitetyt ensisijaiset toiminta-alat vastaavat ECOFIN-neuvoston suuntaviivoja [4]. Nizzassa 7.-9. joulukuuta 2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa korostettiin, että "on päätettävä tehokkaista toimenpiteistä euron suojaamiseksi väärennyksiltä mahdollisimman pian vuonna 2001".

[4] Päätelmät 19. päivältä toukokuuta 1998, joissa korostetaan, että koko rahaliiton alueella on saatava aikaan tehokas suojajärjestelmä; päätelmät 23. päivältä marraskuuta 1998, joissa vaaditaan, että kaikki tarvittavat toimenpiteet on toteutettava ajoissa, jotta ne olisivat valmiina 1. tammikuuta 2002 mennessä.

Euroopan parlamentti puolestaan korosti 17. marraskuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa ja tammikuussa 1999 järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa, että asiassa on edettävä pikaisesti.

3.3. Euroopan keskuspankki

EKP:n pääjohtajan ja komission puheenjohtajan välisessä kirjeenvaihdossa [5] sekä 7. heinäkuuta 1998 annetussa EKP:n suosituksessa [6] on myös korostettu näitä näkökohtia.

[5] Wim Duisenbergin kirje 21. päivältä huhtikuuta 1999 ja Jacques Santerin vastauskirjeet 4. päivältä toukokuuta ja 2. päivältä heinäkuuta 1999.

[6] EYVL C 11, 15.1.1999.

3.4. Rikosoikeudellinen suoja

Euroopan unionin tasolla Europolin toimeksiantoa on laajennettu rahanväärennyksen torjuntaan 29. huhtikuuta 1999 [7], ja Europol on perustanut jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa yhteisen työryhmän.

[7] EYVL C 149, 28.5.1999.

Toukokuun 29. päivä 2000 tehtiin puitepäätös rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä [8]. Ranska teki 22. joulukuuta 2000 kolmanteen pilariin perustuvan aloitteen, jonka tarkoituksena on täydentää kyseistä järjestelmää.

[8] EYVL L 140, 14.6.2000.

3.5. Yhteistyön oikeudellinen kehys

Neuvostossa käytävissä neuvotteluissa, jotka koskevat komission 26. heinäkuuta 2000 tekemää euron väärentämisen torjuntaa koskevaa asetusehdotusta [9] on määrä edetä niin, että säädösteksti hyväksytään Ruotsin puheenjohtajuuskaudella. Kyseessä on merkittävä säädös, jossa käsitellään muun muassa teknisten ja tilastotietojen keräämistä ja näiden tietojen saatavuutta, velvollisuuksia toimittaa väärennetyt setelit ja väärennetyt metallirahat tunnistettaviksi, luottolaitosten vastuualueita, rahanväärennystapauksia koskevien tietojen keskittämistä, sekä yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa (jäsenvaltioiden, komission ja EKP:n välillä sekä Europolin kanssa) ja yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

[9] EYVL C 337 E, 28.11.2000.

3.6. Metallirahojen suojelu

Edellä mainitussa asetusehdotuksessa otetaan huomioon ECOFIN-neuvoston 28. helmikuuta 2000 hyväksymät tekniset järjestelyt eurometallirahojen käsittelemiseksi ja Euroopan teknis-tieteellisen keskuksen (ETTK) perustamiseksi sekä EKP:n aloitteet setelien teknisistä suojatoimenpiteistä.

4. TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA

Edellä mainittuja aloitteita on kuitenkin vielä täydennettävä koulutusnäkökohdilla. Komission, EKP:n ja Europolin välinen ohjausryhmä korosti hiljattain tätä tarvetta.

Komissio onkin laatinut ehdotuksen neuvoston päätökseksi koulutusta, tietojenvaihtoa ja avunantoa koskevasta toimintaohjelmasta euron suojaamiseksi (PERIKLES-ohjelma) [10].

[10] Ateenalainen valtiomies, jonka nimi yhdistetään Ateenan kukoistuskauteen. Tuon ajan metallirahaan sisältyi jo joitakin turvatekijöitä.

Euroseteleiden ja -metallirahojen käyttöönottoon on enää aikaa vajaa vuosi, joten asianomaiset ammattipiirit ja budjettivallan käyttäjä antavat epäilemättä kaiken tukensa aloitteelle, mikä puolestaan helpottaa säädösneuvotteluja.

5. EHDOTUS NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI: ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

1 artikla

Ehdotuksen 1 artiklassa perustetaan nelivuotinen PERIKLES-ohjelma, joka alkaa 1. tammikuuta 2002 eli euroseteleiden ja -metallirahojen käyttöönottoajankohtana.

2 artikla

Ehdotuksen 2 artiklassa asetetaan ohjelman yleiset tavoitteet. Ohjelma perustuu EY:n perustamissopimukseen (Emu kuuluu ensimmäisen pilarin soveltamisalaan). Yhteisön koulutusohjelmalla tuetaan ja täydennetään jäsenvaltioiden toimenpiteitä.

3 artikla

Ehdotuksen 3 artiklassa luetellaan konkreettisia toimenpiteitä, jotka voivat kuulua ohjelman piiriin.

4 artikla

Ehdotuksen 4 artiklassa luetellaan ne henkilöt ja yhteisöt, joille ohjelma on tarkoitettu ja jotka voivat saada siitä tukea.

Artiklassa luetellaan myös yhteisöt, joiden kanssa komissio osaltaan edistää ohjelman tavoitteiden saavuttamista; näitä ovat muun muassa EKP, Europol ja Interpol, kansalliset tutkimuskeskukset, Euroopan teknis-tieteellinen keskus (ETTK) sekä Geneven yleissopimuksen nojalla perustetut kansalliset keskustoimistot.

5 artikla

Ehdotuksen 5 artiklassa mainitaan tahot, joiden yhteistyötä tarvitaan ohjelman toteuttamisessa.

6 artikla

Ehdotuksen 6 artikla koskee kansainvälistä yhteistyötä, ja siinä mainitaan, että ohjelma on avoin ehdokasmaille.

7 artikla

Ehdotuksen 7 artiklassa käsitellään rahoitusta, jota voidaan myöntää mahdollisesti muiden tahojen (varsinkin Europolin, Interpolin ja EKP:n) kanssa järjestettäviin seminaareihin, henkilövaihtotoimintaan, operatiiviseen apuun sekä tiettyihin ulkoisiin suojatoimiin.

8 artikla

Ehdotuksen 8 artikla koskee ohjelman toteuttamista, seurantaa ja arviointia.

Artiklan 1 kohdassa säädetään, että ohjelmaa toteutetaan lähinnä komission ja jäsenvaltioiden yhteistyönä ja mainitaan myös hankkeiden yleiset arviointikriteerit.

Artiklan 2 kohdassa säädetään rahoitettavaksi valittujen hankkeiden edunsaajien velvollisuudesta toimittaa komissiolle vuosikertomus.

Seuraavissa kohdissa esitetään yksityiskohtaiset säännöt arvioinnista, jonka komissio suorittaa ohjelman täytäntöönpanosta.

9 artikla

Ehdotuksen 9 artiklassa säädetään, että ohjelman perustamispäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja että päätöstä sovelletaan 1. päivästä tammikuuta 2002 alkaen.

2001/0106 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS euron suojaamiseksi väärentämiseltä perustettavasta koulutusta, tietojenvaihtoa ja avunantoa koskevasta toimintaohjelmasta (PERIKLES-ohjelma) tehdyn päätöksen vaikutusten laajentamisesta jäsenvaltioihin, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 308 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Päätöksen N:o ... 1-8 artiklan säännökset ovat voimassa niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat ottaneet euron yhtenäisvaluutakseen.

(2) euron suojaamiseksi toteutettavien koulutusta, tietojenvaihtoa ja avunantoa koskevien toimenpiteiden on oltava yhtenäisiä kaikkialla Euroopan yhteisössä, ja on annettava tarvittavat säädökset tämän yhtenäisen suojan ulottamiseksi myös niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi.

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Päätöksessä N:o ... olevia 1-8 artiklan säännöksiä sovelletaan myös niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutakseen.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2002.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta [...].

Neuvoston puolesta,

Puheenjohtaja

RAHOITUSSELVITYS

1. TOIMENPITEEN NIMI

Koulutusta, tietojenvaihtoa ja avunantoa koskeva toimintaohjelma euron suojaamiseksi väärentämiseltä (PERIKLES-ohjelma).

2. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

Momentti B5-910 (yleiset petostentorjuntatoimet).

3. OIKEUSPERUSTA

123 artiklan 4 kohta. 308 artikla.

4. TOIMENPITEEN KUVAUS

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Euron (Euroopan yhteisen rahan) suojaaminen väärentämiseltä koulutukseen, henkilövaihtoon ja operatiiviseen apuun, kuten tieteelliseen apuun liittyvillä toimilla.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista tai voimassaolon jatkamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Päätöksen voimaantulosta (1. tammikuuta 2002) 31. päivään joulukuuta 2005.

Uusimista tai voimassaolon jatkamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu päätöksessä (8 artiklassa).

5. MENOJEN/TULOJEN LUOKITUS

5.1. EI-PAKOLLISET MENOT

5.2. JAKSOTETUT MÄÄRÄRAHAT

5.3. MENOT: 4 miljoonaa

6. MENO-/TULOLAJI

6.1. Menolaji

Menoihin sisältyy muun muassa työkokousten, tapaamisten ja seminaarien järjestelykustannuksia sekä kustannuksia, jotka liittyvät harjoittelu- ja henkilövaihtotoimintaan, opetusvälineiden ja tietokonesovellusten kehittämisen kaltaisiin tukitoimenpiteisiin, yhteisön kannalta kiinnostavien tutkimusten ja erityisesti lainsäädännön vertailututkimusten laatimiseen sekä euron suojaamista koskeviin ulkoisiin toimiin.

6.2. Tulolaji

Rahoitus Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta.

Kansallinen osarahoitus. Muiden tahojen (Europolin, Interpolin ja EKP:n) osallistuminen.

7. RAHOITUSVAIKUTUKSET

Tämänhetkiset luvut perustuvat kokemukseen, jota on saatu aiemmista koulutustoimista (esim. 33 000 euron avustus Pariisissa joulukuussa 1999 järjestettyyn seminaariin ja 93 000 euron avustus Roomassa lokakuussa 2000 järjestettyyn seminaariin), muista yhteisön talousarviosta maksetuista rahoitusosuuksista (esim. automaattista hakemistoa koskevan RAPACE-aloitteen 1 vaiheeseen myönnettiin n. 38 000 euron avustus ja 2 vaiheeseen 12 000 euron avustus) sekä muun muassa Europolin teettämistä ulkopuolisista arvioinneista. Lisäksi OLAF rahoitti vuonna 2000 neljäntoista petostentorjuntaa koskevan koulutustoimen arvioinnin, jossa kunkin seminaarin osuus oli keskimäärin 67 000 euroa.

7.1. Toimenpiteen kokonaiskustannusten laskutapa (yksittäisten ja yhteenlaskettujen kustannusten välinen suhde)

Ohjelman rahoitusohje kaudeksi 2002-2005 on 4 miljoonaa euroa. Rahoituksesta käytetään vuosittain noin miljoona euroa. Vuoden 2002 rahoitusosuus on todennäköisesi kuitenkin suurempi setelien ja metallirahojen käyttöönoton vuoksi (1,2 milj. euroa). Lisäksi ehdokasmaiden hyväksi toteutettavat toimenpiteet lisääntyvät ohjelman viimeisen vuoden aikana.

7.2. Kustannusten jakautuminen eri tekijöiden kesken

Rahoituksen jakautuminen eri toimiin riippuu lähinnä siitä, millaisia hankkeita jäsenvaltiot esittävät (kukin jäsenvaltio voi esittää vuosittain vain yhden koulutushankkeen, joka liittyy 3 artiklan 2b kohdassa esitettyjen työkokousten, tapaamisten ja seminaarien järjestämiseen; tämä ei kuitenkaan tarkoita, että joka vuosi tehtäisiin ja/tai hyväksyttäisiin 15 hanke-esitystä). Myös komissio voi tehdä hanke-esityksiä, ja joihinkin toimiin osallistuu kolmansien maiden viranomaisia.

MSM milj. euroa (käypinä hintoina)

>TAULUKON PAIKKA>

7.3. Talousarvion B osaan sisältyvät tutkimuksista, asiantuntijatapaamisista jne. aiheutuvat toimintamenot

Ei ole.

7.4. Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu

MSM milj. euroa

>TAULUKON PAIKKA>

8. PETOSTENTORJUNTATOIMET

Paikalla toimitettavat tarkastukset. Viittaus varainhoitoasetukseen.

9. KUSTANNUS-TEHOKKUUSANALYYSI

9.1. Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

- Erityistavoitteet: yhteys yleistavoitteeseen

Erityistavoite: euron väärentämisen ehkäisemisestä ja torjumisesta vastaavien henkilöiden kouluttaminen, myös harjoittelu- ja henkilövaihtotoiminnan avulla, ja kansallisten koulutussuunnitelmien täydentäminen. Näiden henkilöiden avustaminen.

Yleistavoite: euron suojaaminen väärentämiseltä.

- Kohderyhmä: eroteltava tarvittaessa tavoitteen mukaan, täsmennettävä yhteisön taloudellisen tuen lopulliset saajat ja rahoituksen välittäjät.

Päätöksen 4 artiklassa tarkoitettu kohderyhmä, joka osallistuu seminaareihin ja henkilövaihtotoimintaan ja johon kohdistetaan avustustoimenpiteitä. Yhteisön tukea voidaan myöntää jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kuten Geneven yleissopimuksen (1929) nojalla perustetuille rahanväärennyksen estämisestä vastaaville kansallisille keskustoimistoille sekä jäsenvaltioiden rahapajoille ja keskuspankeille. EKP ja Europol.

9.2. Toimenpiteen perustelut

- Yhteisön rahoitustuen tarpeellisuus etenkin toissijaisuusperiaatteen kannalta

Euroopan yhteisön omaisuuden puolustaminen. Toimien tarkoituksena ei ole korvata kansallisia suunnitelmia eikä etenkään teknistä koulutusta koskevia suunnitelmia.

- Toimenpiteen toteuttamisessa käytettävien menettelytapojen valinta

- edut verrattuna vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin (suhteelliset edut)

Mittakaavaedut. Euroopan yhteisön vastaus euron väärentämisen ehkäisemiseen ja torjumiseen osallistuvien tahojen erilaisiin odotuksiin; näiden tahojen tarpeet on määritelty petostentorjunnan koordinoinnin neuvoa-antavan komission komitean kokouksissa tai Europolin työn yhteydessä.

- muiden vastaavien yhteisön tasolla tai kansallisella tasolla mahdollisesti suoritettavien toimenpiteiden erittely

Europoliin on perustettu rakenteita, jotka ovat jo toiminnassa; Europolissa harkitaan myös poliisivoimille tarkoitettuja koulutustoimia.

EKP:n tehtävänä on järjestää tiedotuskampanja (« Euro 2002 Information Campaign »).

Jäsenvaltioille jää kokonaisvastuu kansallisista koulutustoimista.

- odotetut liitännäis- ja kerrannaisvaikutukset

Ensimmäiseen ja kolmanteen pilariin kuuluviin eri välineisiin (puitepäätös 29. päivältä toukokuuta 2000, asetus N:o .../2001, Ranskan aloite 22. päivältä joulukuuta 2000 puitepäätöstä täydentävästä päätöksestä jne.) tukeutuvan, euron väärentämisen kattavan torjuntajärjestelmän tehokas toiminta.

- Tärkeimmät epävarmuustekijät, jotka saattavat vaikuttaa toimenpiteen erityistuloksiin.

Ei ole. Toiminnan kysyntä kasvaa jatkuvasti. Sitä toivovat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja yksityisen sektorin lisäksi muun muassa Interpol, Europol ja EKP.

9.3. Toimenpiteen seuranta ja arviointi

- Suoritusmittarit

väärennettyjen eurojen nopea paljastumisaste

- tulosmittarit (toteutettujen toimenpiteiden arviointi)

Tietojenvaihdon ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön laadukkuus, tehokkaat oikeustoimet.

- tavoitteiden mukaan määritetyt vaikutuksen osoittimet

Varoittava vaikutus rahanväärennysrikollisuuteen.

- Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Ks. päätöksen 8 artikla: komissio suorittaa jatkuvaa sisäistä arviointia hankkeiden päättyessä; Ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointikertomus ohjelman aiheellisuudesta, tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta toimitetaan viimeistään 31.12.2004 ja komission yksityiskohtainen loppuraportti viimeistään 30.6.2006.

- Saavutettujen tulosten arviointi (mikäli nykyisen toimenpiteen toteutusta jatketaan tai se uusitaan)

Uusi ohjelma. Tiedonannosta säädetään 8 artiklassa.

10. HALLINTOMENOT (YLEISEN TALOUSARVION PÄÄLUOKKA III, A OSA)

Tiedot on ilmoitettava samanaikaisesti pääosastoon BUDG ja pääosastoon ADMIN; pääosasto ADMIN toimittaa tiedot pääosastoon BUDG lausuntonsa kanssa.

Tarvittavat hallintoresurssit saadaan käyttöön vasta komission tehtyä näiden resurssien kohdentamista koskevan vuosittaisen päätöksensä, jossa otetaan huomioon budjettivallan käyttäjän myöntämä lisähenkilöstö ja -määrärahat.

10.1. Vaikutus henkilöstön määrään

>TAULUKON PAIKKA>

Ilmoitettava aikataulu, jonka mukaan lisähenkilöstöä tarvitaan.