52001PC0125(02)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa

(komission esittämät)

PERUSTELUT

SÄHKÖ- JA KAASUDIREKTIIVIEN MUUTTAMINEN

1. Johdanto

Lissabonissa 23-24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi pikaisia toimia sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja kehotti komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kutakin oman toimivaltansa mukaisesti nopeuttamaan markkinoiden vapauttamista muun muassa kaasun ja sähkön aloilla, jotta niillä voitaisiin saavuttaa täysin toimintakykyiset sisämarkkinat. Eurooppa-neuvosto ilmoitti arvioivansa saavutettua edistystä seuraavana keväänä komission esittämän kertomuksen ja laatimien ehdotusten pohjalta. Myös Euroopan parlamentti pyysi komissiota sopimaan yksityiskohtaisesta aikataulusta, jonka mukaisesti yksityiskohtaisesti määritellyt tavoitteet tulee toteuttaa, jotta lopulta päästään asteittaiseen mutta täydelliseen energiamarkkinoiden vapauttamiseen [1].

[1] Energiamarkkinoiden vapauttamisesta 6. heinäkuuta 2000 annettu päätöslauselma A5-180/2000.

Energianeuvosto painotti 30 päivänä toukokuuta 2000 pitämässään kokouksessa Lissabonin Eurooppa-neuvoston tekemien päätelmien tärkeyttä ja kiireellisyyttä ja pyysi komissiota antamaan pikaisesti lisätoimia koskevia ehdotuksia.

Energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan komission tiedonannon [2] päätelmissä todetaan, että nyt on sopiva aika esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttamiseen tähtääviä ehdotuksia, joiden avulla tämä keskeinen tavoite voidaan saavuttaa. Ehdotukset olisivat lisäksi yhteisön muun toiminnan mukaisia tällä alalla ja sitä täydentäviä.

[2] EYVL C

Oheinen ehdotus direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamiseksi on siten laadittu Eurooppa-neuvoston ja energianeuvoston pyynnön seurauksena. Se seuraa äskettäin annettua Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevaa vihreää kirjaa [3], jossa korostetaan yhteyksiä Euroopan energiamarkkinoiden nopeamman yhdentymisen ja energian asianmukaisen toimitusvarmuuden turvaamisen välillä.

[3] KOM(2000) 769, s. 71.

2. Tavoitteet

Kuten edellä mainitussa tiedonannossa selitetään, ehdotuksissa on käsiteltävä seuraavanlaisia sekä määrällisiä että laadullisia osatekijöitä, jos yhteisö haluaa luoda todelliset ja tehokkaat sähkön ja kaasun sisämarkkinat:

- Kaikkien sähkön ja kaasun kuluttajien asteittain lisääntyvä vapaus valita toimittajansa ("määrälliset tekijät"). Tässä suhteessa pyritään noudattamaan kunnianhimoista ohjelmaa kolmesta syystä. Ensinnäkin halutaan varmistaa, että kaikki EU:n yritykset voivat hyötyä kilpailusta kasvavan tehokkuuden ja alhaisempien hintojen muodossa, mikä parantaa EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä. Toiseksi halutaan varmistaa, että EU:n kuluttajat voivat täysimääräisesti hyötyä markkinoiden avaamisesta, kun kotitalouksien sähkö- ja kaasulaskut pienenevät. Kolmanneksi halutaan varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet eri jäsenvaltioiden välillä markkinoiden avaamisen yhteydessä ja siten yhdistää viidettoista kansalliset markkinat täydellisesti yksiksi todellisiksi ja toimiviksi sisämarkkinoiksi.

- Yhteisön sähkö- ja kaasumarkkinoiden rakenteen parantaminen ("laadulliset tekijät"). Markkinoiden avaamisesta yhteisössä ja muissa maissa saadut kokemukset ovat selvästi osoittaneet, että tietyt avaamiseen liittyvät toimintatavat johtavat todennäköisemmin todellisen kilpailun syntymiseen. Selvä enemmistö jäsenvaltioista on omaksunut tällaisen toimintatavan sähkön osalta ja suuri osa on tehnyt niin myös kaasun osalta.

Kun sisämarkkinat kehittyvät etenkin edellä mainitun määrällisen nopeuttamisen suhteen on olennaisen tärkeää, että menetelmät, joiden avulla markkinoiden avaaminen toteutetaan, lähentyvät asteittain toisiaan eri jäsenvaltioissa, jotta todelliset sisämarkkinat kehittyisivät vääristymättömän kilpailun pohjalta. Tämä on tärkeää myös siksi, että kaikki sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomisesta aiheutuvat hyödyt voidaan käyttää hyväksi ja välittää kuluttajille.

Yleisesti tunnustetaan, että kolmansien osapuolten verkkoon pääsy, joka perustuu julkaistuihin ja syrjimättömiin tariffeihin, sekä eri toimintojen pitkälle viety eriyttäminen eivät ole ainoastaan tehokasta kilpailua edistäviä tekijöitä vaan sen välttämätön edellytys. Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ei siis riitä, että kysyntä vapautetaan täydellisesti, vaan siihen vaaditaan myös tehokkaita markkinarakenteita. Tällaisia toimenpiteitä tarvitaan sen varmistamiseksi, että kilpailusta saadaan mahdollisimman suuri hyöty yhteisön kansalaisille, mutta ne ovat välttämättömiä myös siksi, että voidaan varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet eri jäsenvaltioiden välillä ja taata syrjimättömyys etenkin hallitsevassa asemassa olevien vertikaalisesti integroituneiden yritysten osalta. On käynyt entistä selvemmäksi, että tämä kysymys on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi kuin markkinoiden avautumisen määrällinen taso, jos halutaan saavuttaa todellinen vastavuoroisuus jäsenvaltioiden välillä.

Tämä ehdotus on myös sopiva tilaisuus saattaa direktiivit ajan tasalle: eräät direktiiveihin sisältyvät säännökset ja vaihtoehdot ovat käyneet turhiksi tai yksikään jäsenvaltio ei ole soveltanut niitä. Tämä koskee tuotannon vapauttamiseen liittyvää tarjouskilpailumenettelyä (paitsi varmuustoimenpiteenä, joka voidaan toteuttaa toimitusvarmuuden takaamiseksi) sekä verkkoon pääsyyn liittyvää yhden ostajan mallia. Nämä voidaan siis poistaa direktiivistä. Tämä selvennys on erityisen tärkeä, jotta yhteisön jäseniksi ehdolla olevissa maissa voitaisiin kaasu- ja sähkömarkkinoiden rakenteiden osalta taata tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Lisäksi eräitä hallinnollisia menettelyjä on yksinkertaistettu byrokratian vähentämiseksi. Tämä koskee eräitä direktiivissä asetettuja velvoitteita, joita kokemusten valossa voidaan helpottaa. Lisäksi molemmissa direktiiveissä on selvennetty kirjanpidon eriyttämisvaatimuksiin liittyviä säännöksiä.

Vaikuttaa myös tarkoituksenmukaiselta kumota sähkönsiirrosta annettu neuvoston direktiivi 90/547/ETY ja maakaasun siirrosta annettu neuvoston direktiivi 91/296/ETY, jotta voidaan taata yhtenäisten ja syrjimättömien verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen soveltaminen sähkön ja maakaasun siirtoon myös silloin, kun siihen liittyy rajojen yli tapahtuvia siirtoja yhteisön sisällä. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja verkkoon pääsyyn sovellettaviin järjestelyihin ja ehtoihin liittyvien sekaannusten välttämiseksi ehdotetaan, että siirtodirektiivien säännöksiä yksinkertaistetaan ja ne sisällytetään energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevaan uuteen direktiiviehdotukseen, mikä takaa sen, että siirtoverkko-operaattoreilla on tarvittaessa pääsy muiden siirtoverkko-operaattoreiden verkkoon syrjimättömin ehdoin.

Lopuksi on vielä syytä parantaa nykyisiä julkisen palvelun tavoitteita koskevia säännöksiä, jotta mahdollistetaan tehokas ja jatkuva vertailu sekä varmistetaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada sähköntoimituksia kohtuullisin hinnoin (yleispalvelu) ja että he voivat nauttivat kuluttajansuojaan liittyvistä vähimmäisoikeuksista.

Nämä direktiiveihin tehtävät parannukset ja turhien säännösten poistaminen selventävät tilannetta ja tarjoavat opastusta myös hakijamaille niiden toteuttaessa uudistuksia sähkö- ja kaasualoilla.

3. Ehdotukset

3.1. Määrällisiä tekijöitä koskevat ehdotukset - kaikki kuluttajat voivat asteittain vapaasti valita toimittajansa

Ehdotuksessa esitetään, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat (eli kaikki teollisuus- ja kaupalliset kiinteistöt) voisivat vapaasti valita sähköntoimittajansa 1. tammikuuta 2003 mennessä, ja että tämä vapaus laajennetaan kaikkiin asiakkaisiin (eli markkinat avataan täydellisesti) 1. tammikuuta 2005 mennessä.

Koska kaasumarkkinoiden avaaminen on edennyt hitaammin kuin sähkömarkkinoiden (jäsenvaltioiden oli pantava kaasudirektiivi täytäntöön 18 kuukautta sähködirektiivin jälkeen) ja kaasuyrityksillä on ollut vähemmän aikaa valmistautua, ehdotetaan, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat ovat kaasun osalta vaatimukset täyttäviä 1. tammikuuta 2004 mennessä, eli vuotta myöhemmin kuin sähkön osalta. Markkinoiden täydelliselle avaamiselle ehdotetaan kuitenkin samaa määräaikaa kuin sähkön osalta eli 1. tammikuuta 2005. Tämä ajanjakso on riittävän pitkä, jotta EU:n kaasuteollisuus voi täysin valmistautua vapaaseen kilpailuun, ja sillä varmistetaan, että molemmat sisämarkkinat toimivat rinnakkain. Tämä on tärkeää, koska nämä kaksi alaa ovat lähentyneet entistä enemmän toisiaan.

Ehdotuksissa on otettu huomioon niiden maiden kokemukset, joissa kilpailu on jo onnistuneesti vapautettu, sekä aika, joka on tarvittu kaikkien tarpeellisten valmistelujen (hallinnollisten, teknisten ja oikeudellisten) toteuttamiseen, jotta varmistettaisiin kuluttajansuoja ja tarvittavien julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen. Erityisesti otetaan huomioon, että toisin kuin teollisuudessa ja kaupassa, kotitalouskulutuksen katsominen vaatimukset täyttäväksi edellyttää usein huomattavia valmisteluja laskutusjärjestelyjen ja asiakkaiden kuormitusprofiilien kehittämisessä [4]. Ehdotuksissa otetaan myös huomioon useimpien jäsenvaltioiden aikomus sallia täydellinen kilpailu suunnilleen ehdotetun aikataulun mukaisesti. Energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa komission tiedonannossa osoitetaan selvästi, että yhteisön tärkeimmät tavoitteet tällä alalla, erityisesti julkisten palvelujen ja kuluttajansuojan korkea taso, ympäristönsuojelu, toimitusvarmuus sekä sosiaaliseen yhteisymmärrykseen perustuva markkinoiden avaaminen, voidaan täydellisesti saavuttaa tällaisen prosessin kautta.

[4] Standardoitua kuormitusprofiilia käytettäessä tehdään olettamus tietyntyyppisen pienkuluttajan sähkönkulutuksesta sen määrän ja kysynnän ajoituksen osalta. Poikkeamat profiilista tasoitetaan mittareiden määräaikaisen lukemisen jälkeen, minkä vuoksi ei ole enää tarpeellista suorittaa kuluttajan todellisen sähkönkulutuksen kallista ajantasaista mittausta ja verrata sitä sopimuksessa sovittuun määrään.

3.2. Laadullisia tekijöitä koskevat ehdotukset

Tähän liittyen tehdään kaksi ehdotusta, jotka koskevat toimintojen eriyttämisen ja verkkoon pääsyn menettelytapoja. Lähes kaikki tahot, jotka esittivät kommentteja energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa julkisessa kuulemistilaisuudessa, jonka komissio järjesti syyskuussa 2000, korostivat, että molemmissa kysymyksissä tarvitaan korkeita vaatimuksia ja selkeitä toimenpiteitä, jotta voitaisiin taata tehokas kilpailu koko sisämarkkinoiden alueella ja toteuttaa todellinen vastavuoroisuus jäsenvaltioiden ja yritysten välillä.

Eriyttäminen: Jotta taattaisiin eriyttämisen yhteinen vähimmäistaso sähkön ja kaasun sisämarkkinoilla, ehdotuksessa esitetään, että jäsenvaltiot varmistavat vähimmäisvaatimuksena, että siirtotoimintaa harjoittaa tytäryritys, joka on päivittäisten toimintojensa osalta eriytetty oikeudellisesti ja toiminnallisesti emoyhtiönsä tuotanto- ja myyntitoiminnoista (riippumaton siirtoverkko-operaattori). Ehdotuksessa määritellään joukko toimenpiteitä, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtotoimintaa harjoittava tytäryritys voi toimia riippumattomasti suhteessa sen ryhmän muihin kaupallisiin etuihin, johon se kuuluu. Toimintojen eriyttämisen vähimmäisvaatimukset ovat seuraavat:

- Siirtoverkon hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisiin yritysrakenteisiin, jotka vastaavat, joko suoraan tai välillisesti, integroituneen ryhmän päivittäisistä tuotantoon ja toimituksiin liittyvistä toiminnoista.

- Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkkoyrityksen johtohenkilöiden henkilökohtaiset edut otetaan huomioon tavalla, joka takaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti.

- Kaikkien verkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavien varojen on oltava täysin siirtoverkon operaattorin hallinnassa.

- Siirtoverkon operaattorin on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet, joita tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman laatii ja sen noudattamista valvoo toimihenkilö, jonka on nimittänyt sen integroituneen yrityksen toimitus-/pääjohtaja, johon siirtoverkon operaattori kuuluu. Valvonnasta vastaava toimihenkilö raportoi ohjelman noudattamisesta toimitus-/pääjohtajalle sekä esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomuksen toteutetuista toimenpiteitä ja julkaisee kertomuksen.

Monet julkisen kuulemisen yhteydessä vastauksia antaneet tahot puolsivat sitä, että myös jakelu olisi eriytettävä vastaavalla, oikeudellista erottelua vaativalla tavalla [5], sekä korostivat sitä, että syrjimätön pääsy verkkoon on jakelun kannalta olennaisen tärkeää [6].

[5] Maakaasu- ja sähködirektiiveissä edellytetään jakelun tasolla ainoastaan kirjanpidon eriyttämistä sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellinen käsittely.

[6] Jakelukustannukset ovat varsin merkittävät. Kaasun osalta jakeluun tehtävät kokonaisinvestoinnit ovat yleensä kaksi kertaa suuremmat kuin siirtoon tehtävät investoinnit. Maassa, jossa ei ole kaasuntuotantoa, kaasunjakeluun tehtävät investoinnit voivat olla 70-80 % loppukäyttäjään asti ulottuvan jakeluketjun kokonaiskustannuksista.

Markkinoiden avaaminen edelleen tekee jakeluverkon riippumattomasta toiminnasta yhtä tärkeää kuin siirtoverkon riippumaton toiminta. Tästä syystä komissio ehdottaa sähkön jakeluverkon operaattoreiden oikeudellista eriyttämistä vuoteen 2003 mennessä ja kaasun jakeluverkon operaattoreiden oikeudellista eriyttämistä vuoteen 2004 mennessä edellytyksin, jotka ovat pitkälti samanlaisia kuin edellä esitetyt siirtoverkon operaattoreita koskevat edellytykset. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää ottaa käyttöön yritysten vähimmäiskokoa koskevan kynnysarvon, koska tämän eriyttämisvaatimuksen soveltaminen pieniin paikallisiin jakeluyrityksiin saattaisi olla suhteetonta.

On syytä panna merkille, että tämä muutos on merkittävämpi kehitysaskel kaasun kuin sähkön osalta. Kaasudirektiivissä edellytetään ainoastaan siirtotoiminnan sisäisen kirjanpidon eriyttämistä sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellinen käsittely. Kuusi jäsenvaltiota on kuitenkin edennyt omistussuhteiden eriyttämiseen taikka oikeudelliseen tai hallinnolliseen eriyttämiseen tai aikoo tehdä niin. Lisäksi voidaan todeta, että useat integroituneet kaasuyritykset noudattavat vastaavia menettelytapoja erottamalla hallinnon ja siirtotoiminnot kaasun jakelutoiminnoista. Yleisesti katsotaan, että tällainen kehitys johtaa tehokkaampaan ja tasapuolisempaan kilpailurakenteeseen koko sisämarkkinoiden alueella ja mahdollistaa useampien yritysten tulon markkinoille, koska ne voivat olla vakuuttuneita syrjimättömästä verkkoon pääsystä. Integroituneiden yritysten sisällä eriyttäminen johtaa selvempiin kustannussignaaleihin ja kannustimiin eri liiketoiminnoille. Tämän toimenpiteen toteuttaminen johtaa näin ollen kaasun sisämarkkinoiden nopeampaan ja oikeudenmukaisempaan kehittymiseen.

Valtaosa kuulemisen yhteydessä kommentteja esittäneistä korosti näiden säännösten merkitystä. Myös nykyisten direktiivien täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella nämä säännökset ovat osoittautuneet todellisen toiminnallisen riippumattomuuden varmistamisen kannalta tärkeimmiksi.

Monet kuulemisen yhteydessä vastauksia antaneet tahot puolsivat sitä, että myös kaasun varastointi ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset olisi eriytettävä ja niiden käyttömahdollisuuksia olisi säänneltävä. Monet kannattivat myös sitä, että kaasun siirrossa olisi toteutettava omistussuhteiden täydellinen eriyttäminen. On selvää, että tämänkaltaiset toimenpiteet loisivat varmemmat takuut syrjimättömästä verkkoon pääsystä. Komissio tunnustaa myös täysin sen perustavan merkityksen, joka kaasuvarastojen ja muiden lisäpalvelulaitosten käyttömahdollisuudella on kilpailuun perustuvien markkinoiden kehitykselle [7]. Tämän perusteella komissio on päättänyt ehdottaa, että kaasuvarastojen ja muiden lisäpalvelulaitosten ja joustavuuden sallivien välineiden käyttömahdollisuuksien merkitystä selvennetään, kolmannen osapuolen verkkoon pääsyä koskevaa menettelyä vahvistetaan jakelun ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta (ks. jäljempänä) ja että kaasuyrityksiä vaaditaan nimeämään ja luomaan erilliset operaattorit, jotka vastaavat varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin liittyvistä toiminnoista (varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten operaattorit). Tällä tavoin lisätään avoimuutta niiden kannalta, jotka pyytävät mahdollisuutta käyttää näitä keskeisiä laitoksia. Komissio odottaa, että nämä toimenpiteet riittävät takaamaan tehokkaan ja syrjimättömän pääsyn kaasu- ja sähköverkkoihin. Komissio on ainakin toistaiseksi päättänyt olla esittämättä tätä pidemmälle meneviä eriyttämisvaatimuksia varastoinnin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta (eli se ei vaadi, että näistä toiminnoista vastaisivat erilliset oikeushenkilöt). Lisäksi sekä kaasu- että sähködirektiiviin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan verkon tasapainottamiseen liittyviä palveluja on tarjottava syrjimättömästi.

[7] Kaikkien asiakkaiden kaasun käyttö vaihtelee suuresti sekä yksittäisen päivän aikana että eri vuodenaikoina. Kaasutoimitukset ovat kuitenkin tasaisempia, koska kaasuntuottajat haluavat maksimoida putki-infrastruktuurinsa kapasiteetin käytön. Syrjimätön mahdollisuus käyttää varastojen kaltaisia joustavuuden sallivia välineitä voi näin ollen olla ratkaiseva tekijä, joka mahdollistaa tehokkaan pääsyn koko kaasuverkkoon. Sillä voidaan myös varmistaa yhdenmukaiset toimintaedellytykset perinteisille laitoksille, joiden käytettävissä on merkittäviä varastointimahdollisuuksia, sekä uusille yrittäjille ja asiakkaille, joilla sellaisia ei ole.

Komissio aikoo kuitenkin jatkossakin seurata tarkasti, kehittyykö tehokas ja syrjimätön verkkoon pääsy siirron (tuotantovaiheen putkistot mukaan luettuina), jakelun, nesteytetyn maakaasun käsittelyn, varastoinnin sekä muiden olennaisten lisäpalvelulaitosten osalta. Jotta voitaisiin varmistaa näiden kysymysten jatkuva tarkastelu kaikissa yhteisön toimielimissä, direktiivejä ehdotetaan muutettavan siten, että komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle muun muassa näitä kysymyksiä käsittelevä kertomus ennen näiden muutosten (1 ja 2 artikla) voimaantuloa seuraavien toisen ja neljännen vuoden loppua sekä tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.

Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon: Kuten edellä todettiin, kaikki kuulemiseen osallistuneet tahot pitivät kolmannen osapuolen todellista pääsyä verkkoon olennaisen tärkeänä todellisen kilpailun syntymisen kannalta. Lähes yleisesti hyväksytään myös se, että vähimmäisvaatimukset, jotka järjestelmältä vaaditaan syrjimättömyyden sekä todellisen kilpailun luomiseksi tarvittavan avoimuuden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi, ovat julkaistut ja säännellyt tariffit, joita sovelletaan syrjimättömin ehdoin kaikkiin verkon käyttäjiin riippumatta siitä, ovatko ne asiakkaita vai yrityksiä, mukaan luettuina ne yritykset, jotka kuuluvat samaan ryhmään kuin siirtoverkon operaattori. Tällaiset tariffit voidaan jakaa objektiivisiin luokkiin asiakkaiden mukaan sillä edellytyksellä, ettei tämä johda syrjintään. Lähes kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet tällaisen järjestelmän käyttöön sähkön, mutteivät kaasun osalta [8]. Siksi ehdotetaan, että julkaistu ja säännelty tariffirakenne olisi siirto- ja jakelutariffeja koskeva vähimmäisvaatimus molemmilla markkinoilla. On tärkeää varmistaa, että myös yhteisöön tulevaisuudessa liittyvät maat soveltavat rakenteita, jotka sopivat yhteen jäsenvaltioissa sovellettavien vaatimusten kanssa.

[8] Kaasun osalta seuraavissa maissa sovelletaan joko neuvotteluihin perustuvan verkkoon pääsyn järjestelmää tai yhdistettyä järjestelmää, joka perustuu julkaistuihin tariffeihin ja neuvotteluihin: Itävalta, Belgia (joka kuitenkin päätti vähän aikaa sitten siirtyä säännellyn verkkoon pääsyn järjestelmään), Tanska, Ranska, Saksa ja Alankomaat.

Sen varmistamiseksi, että syrjimättömyys toteutuu käytännössä, jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava tarkasti oikeudellisesti eriytettyjen siirto- ja jakeluverkko-operaattoreiden toimintaa. Jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on muun muassa varmistettava, että siirto- ja jakeluverkko-operaattorit vastaavat verkkoon pääsyä koskeviin pyyntöihin kohtuullisessa ajassa. Komissio katsoo, että kahden viikon aikaa ei periaatteessa pitäisi ylittää. Jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten on myös varmistettava, etteivät siirto- ja jakeluverkko-operaattorit kysy verkkoon pääsyä pyytäviltä yrityksiltä tietoja, jotka koskevat energian lähdettä, määränpäätä tai siirtoreitin jatkumista ja jotka eivät ole tarpeellisia operaattoreiden verkon toimintaan liittyvien velvollisuuksien täyttämiseksi.

Sääntely: Riippumattomat kansalliset sääntelyviranomaiset ovat syrjimättömän verkkoon pääsyn takaamisen kannalta keskeisessä asemassa, koska niillä on valtuudet vahvistaa tai hyväksyä siirto- ja jakelutariffit ennen niiden voimaantuloa. Kilpailuviranomaiset voivat ainoastaan puuttua kilpailun vääristymiin jälkikäteen, kun taas sääntelyviranomaiset voivat vaikuttaa asioihin jo ennakolta. Todellisia sisämarkkinoita luotaessa näillä viranomaisilla on tärkeä asema myös rajat ylittävään kauppaan liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi ne luovat markkinoille sääntelyyn liittyvää jatkuvuutta ja avoimuutta. Direktiiviehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat riippumattomat sääntelyviranomaiset, joilla on valtuudet muun muassa asettaa ja/tai hyväksyä tariffit sekä kaasun ja sähkön siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyyn sovellettavat vaatimukset. Sääntelyviranomaisen on siis hyväksyttävä siirto- ja jakelutariffit ennen niiden voimaantuloa. Hyväksyminen voi tapahtua siirto-/jakeluverkon operaattorin (operaattoreiden) ehdotuksen pohjalta tai siirto-/jakeluverkon operaattorin (operaattoreiden) ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta. Joka tapauksessa on aiheellista, että siirto-/jakeluverkon operaattorit kuulevat kaikkia verkkonsa käyttäjien luokkia ennen kuin ehdottavat tariffeja sääntelyviranomaiselle. Vaikka nämä organisaatiot ovat riippumattomia, niiden on toimittava läheisessä yhteistyössä muiden valtion elinten kuten kilpailuviranomaisten kanssa, jos näillä on edelleen vastuu sellaisten riitojen ratkaisemista, jotka koskevat muita kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyviä näkökohtia, esim. syrjintää yksittäisissä tapauksissa.

Kauppa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa: Vapautetuilla markkinoilla EU:n yrityksille voi avautua laajempia mahdollisuuksia käydä kauppaa EU:n ulkopuolisten toimittajien ja asiakkaiden kanssa. Samoin kuin muilla teollisuudenaloilla, tällaisesta kaupasta voi aiheutua merkittäviä hyötyjä. EU:n ja kolmansien maiden välillä on kuitenkin etenkin sähkömarkkinoiden osalta sovittava vastavuoroisesta markkinoille pääsystä sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksista, joilla estetään mahdolliset ympäristöön kohdistuvat vaarat yhteisössä. Näiden kysymysten käsittelyä varten voitaisiin laatia kahdenvälisiä tai alueellisia sopimuksia koskeva kehys. Eräät jäsenvaltiot ovat kuitenkin jo saattaneet tehdä sähkön vaihtoa koskevia erillisiä järjestelyjä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Näitä sopimuksia on valvottava, jotta ne sopisivat yhteen esim. ydinturvallisuutta koskevien yhteisön tavoitteiden kanssa. Tästä syystä direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle sähkön tuonnista sellaisista maista, joihin sähködirektiiviä ei sovelleta.

3.3. Säännösten saattaminen ajan tasalle

Koska nykyinen sähködirektiivi sisältää joukon vaihtoehtoja, joita yksikään jäsenvaltio ei ole valinnut ja joiden ei yleisesti katsota johtavan kilpailuun perustuvien markkinoiden kehittymiseen yhtä todennäköisesti kuin niiden vaihtoehtojen, joita todellisuudessa sovelletaan, komissio ehdottaa näiden vaihtoehtojen poistamista direktiivistä. Tämä on tärkeää, kun halutaan varmistaa toimintaedellytysten pysyminen tasapuolisina yhteisöön mahdollisesti liittyvien maiden kanssa. Siksi ehdotetaan, että tarjouskilpailumenettely poistetaan sähköntuotannon osalta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varauduttava järjestämään uutta kapasiteettia koskevia tarjouskilpailuja, joihin voidaan turvautua poikkeustoimenpiteenä toimitusvarmuuden takaamiseksi. Myös kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyvä "yhden ostajan vaihtoehto" poistetaan sähkön osalta.

Direktiiveihin ehdotetaan myös hallinnollisia parannuksia sellaisten menettely- tapavaatimusten poistamiseksi, joiden ei saatujen kokemusten perusteella katsota olevan tarpeellisia ja jotka voidaan poistaa direktiivin tehokkuutta heikentämättä. Tämä koskee vaatimusta, jonka mukaan uuden tuotantokapasiteetin rakentamista koskevan luvan epäämispäätöksestä on lähetettävä jäljennös komissiolle. On käynyt ilmeiseksi, että tämä menettely on tarpeettoman raskas, koska pienten laitosten osalta tällaisia epääviä päätöksiä tehdään usein pelkästään kaavoitukseen liittyvistä syistä (direktiivin 96/92/EY 5 artiklan 3 kohta). Tämän menettelyn hyödyt ovat siis pienemmät kuin siitä etenkin paikallisviranomaisille aiheutuva hallinnollinen taakka. Näin ollen tämä vaatimus poistetaan. Yrityksillä, joilta evätään rakennuslupa, on kuitenkin edelleen oikeus saattaa asia halutessaan komission käsiteltäväksi.

Sähködirektiivin 14 artiklan 3 kohdan ja kaasudirektiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaan integroituneiden yritysten on sisäisessä kirjanpidossaan eritytettävä eri toimintonsa. Sähködirektiivin 2 artiklan 5 ja 6 kohdassa sekä kaasudirektiivin 2 artiklan 3 ja 5 kohdassa annettujen määritelmien mukaan sekä siirrolla että jakelulla tarkoitetaan sähkön tai kaasun siirtämistä "asiakkaille toimitettavaksi". Eräät yritykset katsovat tämän merkitsevän sitä, että jakeluun ja toimituksiin liittyvän toiminnan tilien eriyttäminen on tarpeetonta. Komission mielestä tämä tulkinta on virheellinen ja vastoin tämän säännöksen sanamuotoa ja tarkoitusta, erityisesti sen tavoitetta lisätä avoimuutta ja tehostaa sääntelyä. Jotta asia kuitenkin olisi täysin selvä, direktiiviehdotuksessa esitetään sähködirektiivin 14 artiklan 3 kohdan ja kaasudirektiivin 13 artiklan 3 kohdan muuttamista.

Molempien direktiivien 19 artiklaan sisältyvän vastavuoroisuutta koskevan säännöksen osalta voidaan nyt vahvistaa lopullinen määräaika, jolloin tämän säännöksen voimassaolo lakkaa. Koska ehdotuksen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on nimettävä kaikki kuluttajat vaatimukset täyttäviksi 1. tammikuuta 2005 mennessä, lauseke mitätöityy samana päivänä.

Lopuksi ehdotetaan sähkönsiirrosta annetun neuvoston direktiivin 90/547/ETY ja maakaasun siirrosta annetun neuvoston direktiivin 91/296/ETY kumoamista, jotta verkkoon pääsyyn ei sovellettaisi erilaisia järjestelyjä, julkaisuvaatimuksia, riitojen ratkaisumenettelyjä jne. Toimintojensa toteuttamiseksi - siirtotoiminta mukaan luettuna - siirtoverkko-operaattoreilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden siirtoverkko-operaattoreiden verkkoon syrjimättömin ehdoin.

3.4. Julkisen palvelun tavoitteet

Kuten energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa tiedonannossa todetaan, julkisen palvelun tavoitteiden saavuttaminen on yksi komission perustavoitteista tällä alalla. Vaikka sähkö- ja kaasudirektiivien nykyiset säännökset ovatkin tähän saakka toimineet hyvin, parantamisen varaa on edelleen, varsinkin kun otetaan huomioon markkinoiden täydellinen avaaminen. Ensinnäkin sen varmistamiseksi, että yleispalvelu taataan sähköalalla markkinoiden avaamisen edetessä, komissio pitää tärkeänä, että ehdotukseen sisällytetään säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on turvattava yleispalvelu eli korkealaatuisen sähkön toimitukset kaikille niiden alueella oleville asiakkaille (3 artiklan 3 kohta). Tämän vaatimuksen täydentämiseksi ehdotukseen sisällytetään sekä sähkön että kaasun osalta vaatimus (3 artiklan 3 kohta), jonka mukaan jäsenvaltioiden on annettava asianmukaiset säännökset, joilla taataan julkisen palvelun tavoitteiden ja erityisesti seuraavien tavoitteiden saavuttaminen:

* heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojeleminen; jäsenvaltioiden on esimerkiksi varmistettava, ettei muun muassa vanhuksia, työttömiä ja vammaisia voida kytkeä perusteettomasti irti verkosta,

* loppukäyttäjän perusoikeuksien suojeleminen; jäsenvaltioiden on esimerkiksi vahvistettava vähimmäisvaatimukset sopimuksille, tietojen saatavuudelle sekä mahdollisuuksille käyttää edullisia ja avoimia riitojenratkaisumenettelyjä [9],

[9] Asianmukaiset säännökset näiden perusoikeuksien turvaamiseksi löytyvät komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla 17 artiklasta, KOM(2000) 392, 12.7.2000.

* sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus; yleispalvelun lisäksi jäsenvaltioiden on tarvittaessa toteutettava asianmukaiset toimenpiteet toimitusten turvaamiseksi kohtuulliseen hintaan esimerkiksi syrjäisillä alueilla,

* ympäristönsuojelu ja

* toimitusvarmuus; etenkin varmistamalla infrastruktuurin ja varsinkin yhteenliitäntöjen asianmukainen ylläpito ja kehittäminen.

Edellä mainittujen vaatimusten täydentämiseksi ja sen selkeyttämiseksi, että jäsenvaltioilla on oltava käytössään kaikki verkon ylläpidon ja kehittämisen varmistamiseksi tarvittavat välineet, sähkö- ja kaasudirektiiveihin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta (sähködirektiivin 8 artiklan 5 kohta ja kaasudirektiivin 7 artiklan 5 kohta), jonka mukaan "jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkon operaattorit saavuttavat siirtoverkon, yhteenliitäntäkapasiteetti mukaan luettuna, ylläpidon ja kehittämisen osalta tietyn investointien vähimmäistason".

Kuten energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa korostetaan, jatkuvien sähköntoimitusten turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää (se on luultavasti tärkein julkisen palvelun tavoite), ja tästä syystä on välttämätöntä toteuttaa eräitä täydentäviä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan sähkö- ja kaasudirektiiviin sisältyviä nykyisiä suojatoimenpiteitä tältä osin. Sen lisäksi, että jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta järjestää tarvittaessa uutta kapasiteettia koskevia tarjouskilpailuja, olisi aiheellista vaatia jäsenvaltioita seuraamaan tarkasti kotimaisten sähkö- ja kaasumarkkinoiden tilaa ja erityisesti kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa, tulevan kysynnän odotettua tasoa, suunnitteilla tai rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä markkinoilla vallitsevan kilpailun tasoa. Jäsenvaltioiden pitäisi julkaista vuosittain raportti, jossa esitellään näitä tuloksia sekä mahdollisia toimitusvarmuuden turvaamiseksi suunniteltuja toimia. Koska EU:n sähkö- ja kaasuverkot ovat erittäin pitkälle yhteenliitettyjä, kysynnän ja tarjonnan suhde yhteisön tasolla on olennaisen tärkeää verkkojen yleisen luotettavuuden kannalta. Komission olisi siten näiden kansallisten raporttien ja oman seurantatyönsä pohjalta julkaistava koko yhteisön kattava vastaava tiedonanto. Tästä syystä ehdotetaan, että nämä säännökset lisätään muutetun sähködirektiivin 6 artiklan 6 kohtaan ja muutetun kaasudirektiivin 4 a artiklaan.

Nykyisten direktiivien 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat julkisen palvelun tavoitteet komissiolle. Koska yksikään jäsenvaltio ei ole vahvistanut tällaisia tavoitteita, jotka vaatisivat poikkeamista jommastakummasta direktiivistä, yhtään tällaista ilmoitusta ei ole tehty. Jotta komissio voisi suorittaa tehokasta vertailua, jonka avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa, että ne pitävät yllä korkeinta mahdollista julkisten palvelujen tasoa, tätä säännöstä on syytä muuttaa siten, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava kahden vuoden välein kaikista julkisen palvelun tavoitteiden ja erityisesti edellä mainittujen uusien vaatimusten noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä riippumatta siitä, edellyttävätkö ne direktiivistä poikkeamista. Komission on tämän perusteella julkaistava kahden vuoden välein kertomus, jossa analysoidaan erilaisia hyväksyttyjä toimenpiteitä ja annetaan tarvittaessa suosituksia toimenpiteistä, joita olisi toteutettava korkeiden julkisen palvelun vaatimusten noudattamiseksi.

Täydellisesti avatuilla markkinoilla ulkoiset kustannukset on siirrettävä hintoihin tasapuolisen toimintaympäristön takaamiseksi. Tästä syystä komissio tukee tämänsuuntaisia aloitteita, kuten EU:n laajuista energia-/hiilidioksidiveroa, tiukkoja valtiontukisääntöjä, kysynnän hallintaan liittyviä toimenpiteitä sekä yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa edistäviä toimenpiteitä. Komissio tukee myös uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviä toimenpiteitä, koska uusiutuvat energialähteet ovat epäedullisessa kilpailuasemassa niin kauan kuin ulkoisia kustannuksia ei oteta täysimääräisesti huomioon.

4. Päätelmät

Kaikki komission käytössä olevat tiedot kaasu- ja sähködirektiivien toiminnasta osoittavat, että kaikki sisämarkkinoiden perustavoitteet - alhaisemmat hinnat, kilpailukyvyn parantaminen, julkisten palvelujen korkea taso, toimitusvarmuus ja ympäristönsuojelu - on jo lähes saavutettu ja lisäksi sosiaalisen yhteisymmärryksen pohjalta. Kokemukset maista, joissa markkinat on avattu täydellisesti, osoittavat, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja saavutetaan vapaan kilpailun olosuhteissa ja että niiden saavuttaminen itse asiassa onnistuu paremmin tällaisissa olosuhteissa. Tätä lähestymistapaa tuetaan valtaosassa niistä kommenteista, joita on esitetty kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan julkisen kuulemisen yhteydessä tai joita on esitetty kirjallisesti.

Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden nopea toteuttaminen on tärkeä askel kohti niiden tavoitteiden täyttämistä, joita Lissabonin Eurooppa-neuvosto asetti keväällä 2000. Näiden ehdotusten hyväksymisen voidaan odottaa aiheuttavan merkittäviä hyötyjä kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta ja johtavan kaasun ja sähkön kilpailukykyisiin hintoihin ja yhteisön kansalaisten käyttämien palvelujen laadun parantumiseen.

2001/0078 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [10],

[10] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [11],

[11] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [12],

[12] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [13],

[13] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY [14] oli tärkeä askel sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisessa.

[14] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20. Direktivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä .../.../EY, (EYVL L, ...).

(2) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi pikaisia toimia sähkö- ja kaasualojen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja näiden alojen vapauttamisen nopeuttamiseksi, jotta kyseisillä aloilla voitaisiin saavuttaa täysin toimintakykyiset sisämarkkinat.

(3) Sähkön todellisten sisämarkkinoiden luomista olisi edistettävä lisäämällä sähkön kauppaa, joka on nykyisin vähäistä muihin talouden aloihin verrattuna.

(4) Direktiivin 96/92/EY säännöksiä olisi täydennettävä rajat ylittävää hinnoittelua ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista koskevilla oikeuden- mukaisilla, kustannusvastaavilla, avoimilla ja sellaisenaan sovellettavilla säännöillä, jotta voidaan varmistaa rajat ylittävien liiketoimien edellyttämä pääsy siirtoverkkoihin.

(5) Toukokuun 30 päivänä 2000 kokoontunut energiaministerien neuvosto kehotti päätelmissään komissiota, jäsenvaltioita sekä kansallisia sääntelyviranomaisia ja hallintoja varmistamaan, että otetaan nopeasti käyttöön hinnoittelujärjestelmän runko sekä menetelmät, joilla käytettävissä oleva yhteenliittämiskapasiteetti jaetaan keskipitkällä aikavälillä.

(6) Energiamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta koskevasta komission toisesta kertomuksesta 6 päivänä heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaatii, että jäsenvaltioissa sovellettavat verkkojen käyttöehdot eivät saa estää sähköllä käytävää rajat ylittävää kauppaa, sekä pyytää komissiota esittämään erityisiä ehdotuksia kaikkien yhteisön sisäisen kaupan nykyisten esteiden poistamiseksi.

(7) Tässä asetuksessa olisi säädettävä hinnoittelua ja kapasiteetin jakamista koskevista perusperiaatteista. Lisäksi olisi säädettävä muita asiaan liittyviä periaatteita ja menetelmiä koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä, jotta voidaan mukautua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.

(8) Avoimilla kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkko-operaattorien olisi saatava korvaus verkossaan siirrettävistä sähkön kauttakulkuvirroista aiheutuvista kustannuksista joko niiltä siirtoverkko-operaattoreilta, joiden verkosta nämä kauttakulkuvirrat ovat peräisin, tai niiltä siirtoverkko-operaattoreilta, joiden verkkoon ne on tarkoitettu.

(9) Siirtoverkko-operaattorien välisistä korvauksista aiheutuvat menot ja tulot olisi otettava huomioon kansallisten verkkojen hinnoittelussa.

(10) Rajat ylittävästä verkkoon pääsystä maksettavat todelliset summat voivat vaihdella huomattavasti sekä siirtoverkko-operaattorista riippuen että jäsenvaltioissa sovellettavien hinnoittelujärjestelmien rakenteiden erosta johtuen. Nämä erot olisi poistettava, jotta kaupan vääristymät voidaan välttää.

(11) Ei ole aiheellista soveltaa etäisyyteen perustuvia tariffeja tai erillisiä tariffeja, jotka koskisivat vain viejiä tai tuojia.

(12) Kilpailu voi kehittyä sisämarkkinoilla kunnolla vain, jos eri kansalliset verkot yhdistäviin johtoihin taataan syrjimätön ja avoin pääsy. Näiden johtojen käytettävissä olevan kapasiteetin olisi oltava niin suuri kuin turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen on mahdollista. Käytettävissä olevan kapasiteetin jakamisessa ei saisi esiintyä syrjintää, jonka voidaan osoittaa kohtuuttomasti vääristävän tai estävän kaupan kehittymistä.

(13) Käytettävissä olevaan siirtokapasiteettiin sekä siihen vaikuttaviin turvallisuus-, suunnittelu- ja toimintavaatimuksiin olisi liityttävä avoimuus markkinatoimijoiden kannalta.

(14) Ylikuormituksen hallinnasta mahdollisesti johtuvat tulot eivät saisi muodostaa siirtoverkko-operaattoreille ylimääräistä tulolähdettä.

(15) Ylikuormitusongelmia olisi voitava käsitellä eri tavoin, kunhan käytetyt menetelmät vain antavat oikeanlaisia taloudellisia signaaleja siirtoverkko-operaattoreille ja markkinaosapuolille sekä perustuvat markkinamekanismeihin.

(16) Sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan turvaamiseksi olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla komissio voi hyväksyä päätöksiä ja suuntaviivoja hinnoittelusta ja kapasiteetin jakamisesta. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat menettelyyn.

(17) Jäsenvaltioiden viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan tarvittavat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina. Komissiolla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus pyytää tietoja suoraan niiltä yrityksiltä, joita asia koskee.

(18) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

(19) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(20) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuus- periaatteiden mukaisesti suunnitellun toiminnan tavoitetta eli rajat ylittävän sähkökaupan yhdenmukaistetun kehyksen käyttöönottoa ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(21) Koska tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [15] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä tai 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen säädettävän toimenpiteen mukaan,

[15] EYVL L 184, 17.7.1999.23.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asia-sisältö ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää rajat ylittävää sähkön kauppaa, ja siten myös kilpailua sähkön sisämarkkinoilla, vahvistamalla sähkön kauttakulkuvirtojen korvausmekanismi ja yhdenmukaistetut periaatteet, jotka koskevat rajat ylittäviä siirtomaksuja ja kansallisten siirtoverkkojen käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 96/92/EY 2 artiklan määritelmiä.

2. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) 'kauttakululla' tarkoitetaan jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtaa, jota ei ole tuotettu eikä tarkoitettu kulutukseen kyseisessä jäsenvaltiossa; tämä määritelmä kattaa myös kauttakulkuvirrat, jotka tunnetaan yleisesti niin sanottuina silmukkavirtoina (loop-flow) tai rinnakkaisvirtoina (parallel flow);

b) 'ylikuormituksella' tarkoitetaan tilannetta, jossa kansallisia siirtoverkkoja yhdistävä yhteenliitäntä ei pysty kapasiteetin puutteen vuoksi käsittelemään markkinatoimijoiden harjoittamasta kansainvälisestä kaupasta seuraavien kaikkien liiketoimien tuloksia.

3 artikla

Siirtoverkko-operaattorien välinen korvausmekanismi

1. Siirtoverkko-operaattorit saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkossa siirrettävistä kauttakulkuvirroista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat sen kansallisen siirtoverkon operaattorit, josta kauttakulkuvirta on peräisin ja / tai johon se päätyy.

3. Korvaukset suoritetaan säännöllisesti ja ne liittyvät määriteltyyn ajanjaksoon menneisyydessä. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin vastaamaan todellisuudessa aiheutuneita kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia suoritetaan, on määriteltävä 7 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4. Komissio päättää maksettavien korvausten määristä 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Verkossa siirrettyjen kauttakulkuvirtojen sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin olevien ja / tai niihin päätyneiden kauttakulkuvirtojen määrät vahvistetaan tiettynä ajanjaksona todella mitattujen fyysisten sähkövirtojen perusteella.

6. Verkossa siirretyistä kauttakulkuvirroista aiheutuneet kustannukset määritellään ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella (jotka vastaavat niitä kustannuksia ja hyötyjä, joita verkolle aiheutuu näistä kauttakulkuvirroista verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei olisi).

4 artikla

Verkkoon pääsystä perittävät maksut

1. Jäsenvaltioiden kantaverkko-operaattorien kansalliseen verkkoon pääsystä perimien maksujen on vastattava todellisia kustannuksia, oltava avoimia sekä vastattava tehokkaan verkko-operaattorin kustannuksia, ja tämän lisäksi niiden soveltamisessa ei saa esiintyä syrjintää. Ne eivät myöskään saa olla sidoksissa etäisyyksiin.

2. Sähköntuottajilta ja -kuluttajilta (kuormitus) voidaan periä maksu pääsystä kansalliseen verkkoon. Sähköntuottajilta perittävä osuus verkkomaksuista on pienempi kuin kuluttajien osuus. Tuottajiin ja / tai kuluttajiin sovellettavien tariffien määrän avulla on tarvittaessa voitava antaa sijainnista riippuvia signaaleja, ja näissä tariffeissa on otettava huomioon verkon häviöt sekä aiheutunut ylikuormitus.

3. Siirtoverkko-operaattoreiden välisestä korvausmekanismista tuloksena olevat menot ja tulot on otettava huomioon verkkoon pääsyn hinnoittelussa. Huomioon on otettava suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan menneiden ajanjaksojen perusteella.

4. Ellei 2 artiklan soveltamisesta muuta johdu, kansalliseen verkkoon pääsystä tuottajilta ja kuluttajilta perittävien maksujen soveltaminen ei saa olla sidoksissa sähkön määränpää- tai alkuperämaahan, sellaisina kuin ne eritellään kaupallisessa sopimuksessa. Viejiin ja tuojiin ei saa soveltaa kansalliseen verkkoon pääsyä koskevien maksujen lisäksi muita erityisiä maksuja.

5. Siirtoverkko-operaattorien välisen korvausmekanismin soveltamisalaan kuuluvaan sähkön kauttakulkuun liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.

5 artikla

Yhteenliittämiskapasiteettia koskevien tietojen antaminen

1. Siirtoverkko-operaattorien on otettava käyttöön yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon varmuus ylikuormitustapauksissa.

2. Siirtoverkko-operaattorien soveltamat turvallisuus-, toiminta- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Tämän julkistamisen yhteydessä on annettava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Jäsenvaltion sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä kyseinen menetelmä.

3. Siirtoverkko-operaattorien on julkistettava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkistettava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää; arviot on joka tapauksessa viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin.

Julkistettaviin tietoihin on sisällyttävä määrällinen osoitin käytettävissä olevan kapasiteetin arvioidusta luotettavuudesta.

6 artikla

Ylikuormituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet

1. Verkon ylikuormitusongelmiin on etsittävä syrjimättömiä markkinaperusteisia ratkaisuja, jotka antavat markkinaosallistujille ja siirtoverkko-operaattoreille tehokkaita taloudellisia signaaleja.

2. Kaupan rajoitukset on otettava käyttöön ainoastaan sellaisissa hätätapauksissa, joissa siirtoverkko-operaattorin on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleen määrittäminen tai vastakauppa ei ole mahdollinen.

Mahdollinen kapasiteetin supistaminen on korvattava markkinaosallistujille, joille kapasiteettia on jaettu.

3. Yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti on asetettava markkinaosallistujien käyttöön turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimusten puitteissa.

4. Kaikki jaettu kapasiteetti, joka ei tule käytettyä, on palautettava markkinoille.

5. Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkko-operaattorien on tasautettava ylikuormitettua yhteenliitäntälinjaa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtojen kapasiteettivaatimukset, jotta linjan koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Joka tapauksessa ylikuormitusta lieventävistä kaupoista ei koskaan saa kieltäytyä.

6. Yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta saatavat mahdolliset tulot on käytettävä yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista:

a) jaetun kapasiteetin tosiasiallisen saatavuuden takaaminen;

b) yhteenliittämiskapasiteettia ylläpitävät tai lisäävät verkkoinvestoinnit;

c) verkkomaksujen alentaminen.

Nämä tulot voidaan ohjata siirtoverkko-operaattoreiden hoitamaan rahastoon. Niistä ei saa muodostua siirtoverkko-operaattoreille ylimääristä tulolähdettä.

7 artikla

Suuntaviivat

1. Komissio antaa tarvittaessa siirtoverkko-operaattorien välisen korvausmekanismin osalta seuraavia kysymyksiä koskevat suuntaviivat sekä muuttaa niitä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:

a) yksityiskohtaiset ohjeet niiden siirtoverkko-operaattorien määrittelystä, jotka voivat joutua maksamaan korvauksia kauttakulkuvirroista 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) yksityiskohtaiset ohjeet noudatettavista maksumenettelyistä, myös siitä, miten määritellään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvauksia maksetaan, 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

c) yksityiskohtaiset ohjeet menetelmistä, joilla määritetään kauttakulku- virtojen ja toteutuneen sähkön viennin tai tuonnin määrä 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d) yksityiskohtaiset ohjeet menetelmistä, joilla määritetään sähkön kauttakulusta aiheutuneet kustannukset 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e) tasavirtajohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistuminen 3 artiklan mukaisesti.

2. Suuntaviivoissa vahvistetaan myös yksityiskohtaiset ohjeet niiden maksujen yhdenmukaistamisesta, joita tuottajiin ja kuluttajiin (kuormitus) sovelletaan kansallisissa hinnoittelujärjestelmissä asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Komissio muuttaa tarvittaessa 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä vahvistettuja kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen käytettävissä olevan siirtokapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevia suuntaviivoja 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Tällaisten muutosten yhteydessä annetaan tarvittaessa myös yhteisiä sääntöjä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista verkon käyttöä ja toimintaa koskevista turvallisuuden ja toiminnan vähimmäisvaatimuksista.

8 artikla

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kansallisten tariffien ja ylikuormituksen hallintamenetelmien vahvistamisessa ja niiden soveltamisessa noudatetaan tätä asetusta ja 7 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja.

9 artikla

Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus

1. Jäsenvaltioiden ja niiden sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki 3 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

Erityisesti 3 artiklan 4 kohdan osalta kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava säännöllisesti jäsenvaltioiden siirtoverkko-operaattoreille kauttakulkuvirroista todellisuudessa aiheutuneet kustannukset sekä tiettynä ajanjaksona toteutuneen viennin ja tuonnin määrä. Niiden on ilmoitettava myös näiden lukujen laskemisessa käytetyt tiedot.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden sääntelyviranomaisilla ja hallinnoilla on oikeudet ja mahdollisuudet toimittaa 1 kohdan mukaisesti vaaditut tiedot.

3. Komissio voi pyytää kaikki tarvittavat tiedot suoraan asianomaisilta yrityksiltä ja niiden yhteenliittymiltä, jos 3 artiklan 4 kohdan 7 artiklan soveltaminen sitä edellyttää.

Kun komissio lähettää yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle tietojensaantipyynnön, sen on samanaikaisesti lähetettävä jäljennös pyynnöstä sen jäsenvaltion, jonka alueella yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kotipaikka on, direktiivin 96/92/EY 22 artiklan mukaisesti vahvistetulle sääntelyviranomaiselle.

4. Komission pyynnössä mainitaan sen oikeusperusta, määräaika tietojen antamiselle, pyynnön tarkoitus sekä 11 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä taikka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden, yhtiöiden tai oikeuskelpoisuutta vailla olevien yhteenliittymien osalta henkilöillä, joilla lain tai sääntöjen mukaan on kelpoisuus edustaa niitä. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa tiedot asiakkaidensa puolesta. Tässä tapauksessa jälkimmäisillä säilyy vastuu, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä taikka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

6. Jos yritys tai yritysten yhteenliittymä ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa tietoja, jotka eivät ole täydellisiä, komissio päätöksellään vaatii tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään pyydetyt tiedot ja annetaan aiheellinen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 11 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta hakea muutosta päätökseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Komission on samanaikaisesti toimitettava päätöksensä jäljennös tämän artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulle sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kotipaikka on.

7. Tämän asetuksen mukaisesti hankittuja tietoja käytetään ainoastaan 3 artiklan 4 kohdassa ja 7 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin.

Komissio ei ilmaise tietoja, jotka se on kerännyt tätä asetusta soveltaessaan ja joita niiden laadun takia koskee ammattisalaisuus.

10 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 7 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä.

11 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteellisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään [...] ja ilmoitettava niiden muutokset mahdollisimman pian.

2. Komissio voi päätöksellään asettaa yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jonka määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos nämä ovat 9 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka eivät ole täydellisiä, taikka virheellisiä tai harhaanjohtavia taikka eivät ole antaneet tietoja 9 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisella päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä.

Sakon määrän vahvistamisessa otetaan huomioon sääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto.

3. Edellä 1 kohdan mukaisesti säädetyt seuraamukset ja tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

12 artikla

Sääntelykomitea

1. Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kaksi kuukautta.

13 artikla

Neuvoa-antava komitea

1. Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan [...]

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen käytettävissä olevan siirtokapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat suuntaviivat

Yleistä

1. Jäsenvaltioiden toteuttamilla ylikuormituksen hallinnan menetelmillä olisi käsiteltävä lyhytaikaisen ylikuormituksen ongelmia taloudellisesti tehokkaalla tavalla ja samalla antaen signaaleja tai kannustimia verkkoa ja sähköntuotantoa koskevien investointien tekemiseksi oikeisiin paikkoihin.

2. Ylikuormituksen haittoja sähkön kaupalle olisi pyrittävä vähentämään käyttämällä nykyistä verkkoa niin suurella kapasiteetilla kuin turvatun verkkotoiminaan turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen on mahdollista.

3. Siirtoverkko-operaattorien olisi vahvistettava syrjimättömiä ja avoimia vaatimuksia, jotka koskevat sovellettavia ylikuormituksen hallintamenetelmiä sekä sitä, missä tilanteessa kutakin menetelmää sovelletaan. Nämä vaatimukset samoin kuin turvallisuutta koskevat vaatimukset on eriteltävä julkisissa asiakirjoissa.

4. Ylikuormituksen hallintamenetelmien sääntöjä laadittaessa olisi pyrittävä siihen, että erilaisten rajat ylittävien liiketoimien kohtelussa olisi mahdollisimman vähän eroja riippumatta siitä, onko kysymys kahdenvälisistä sopimuksista vai järjestäytyneillä ulkomaisilla markkinoilla tehdyistä tarjouksista. Vähäisen siirtokapasiteetin jakomenettelyn on oltava avoin. Mahdollisista eroista liiketoimien kohtelussa on osoitettava, että ne eivät vääristä tai estä alan kehittymistä tai kilpailua.

5. Ylikuormituksen hallinnasta tuloksena olevien hintasignaalien olisi oltava suuntaa osoittavia.

6. Olisi pyrittävä kaikin tavoin tasauttamaan ylikuormitettua yhteenliitäntälinjaa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtojen kapasiteettivaatimukset, jotta linjan koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Hyväksyttävissä ylikuormituksen hallintaa koskevissa järjestelmissä ei saisi koskaan kieltäytyä ylikuormitusta lieventävistä kaupoista.

7. Kaikki käyttämätön kapasiteetti on palautettava muiden toimijoiden saataville (periaate, jonka mukaan käyttämätön kapasiteetti menetetään). Tämä voidaan toteuttaa ilmoitusmenettelyillä.

8. Yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta saatavat tulot voidaan käyttää ajojärjestyksen uudelleen määrittämiseen tai vastakauppoihin, joiden avulla voidaan varmistaa markkinaosapuolille jaetun kapasiteetin pysyvyys. Periaatteessa ylijäävät tulot olisi käytettävä verkkoinvestointeihin, joilla vähennetään ylikuormitusta, tai verkon kokonaishintojen alentamiseen. Siirtoverkko-operaattorit voivat hallinnoida näitä varoja, mutta eivät pitää niitä itsellään.

9. Siirtoverkko-operaattorien olisi huolehdittava siitä, että markkinoille tarjottava kapasiteetti on mahdollisimman vakaata. Kohtuullisen osuuden kapasiteetista saa tarjota markkinoille heikommilla vakausedellytyksillä, mutta rajanylitysjohtojen täsmälliset kuljetusedellytykset on kaikkina aikoina tehtävä tiettäväksi markkinaosapuolille.

10. Koska Manner-Euroopan sähköverkko on hyvin tiheä ja yhteenliitäntöjen käyttö vaikuttaa sähkövirtoihin vähintään kahdella puolella valtion rajaa, jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on varmistettava, että ylikuormituksen hallintamenetelmiä, joilla on huomattavia vaikutuksia sähkövirtoihin muissa verkoissa, ei suunnitella yksipuolisesti.

Pitkien sopimusten asema

1. Etuoikeutta yhteenliittämiskapasiteetin käyttöön ei voida antaa sopimuksille, jotka ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vastaisia.

2. Nykyisillä pitkäaikaisilla sopimuksilla ei ole etuoikeutta niiden tullessa uusittaviksi.

Tietojen antaminen

1. Siirtoverkko-operaattorien olisi pantava täytäntöön aiheelliset yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla turvataan verkon varmuus.

2. Siirtoverkko-operaattorien olisi julkaistava kaikki rajat ylittävän siirron kokonaiskapasiteettia koskevat merkitykselliset tiedot. Käytettävissä olevan siirtokapasiteetin talvi- ja kesälukujen lisäksi siirtoverkko-operaattorien olisi julkaistava kunkin päivän siirtokapasiteettia koskevat arviot useiden siirtopäivää edeltävien ajanjaksojen osalta. Markkinoille olisi annettava tarkat arviot vähintään viikoksi eteenpäin, ja siirtoverkko-operaattorien olisi pyrittävä tuottamaan tietoja myös kuukaudeksi eteenpäin. Mukaan olisi liitettävä kuvaus näiden tietojen pitävyydestä.

3. Siirtoverkko-operaattorien olisi julkaistava yleinen suunnitelma kokonaissiirto- kapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisen ja fyysisen todellisuuden perusteella. Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviran- omaisten olisi hyväksyttävä tällainen suunnitelma. Turvallisuusvaatimusten sekä toimintaa ja suunnittelua koskevien vaatimusten olisi oltava olennainen osa tietoja, jotka siirtoverkko-operaattorien on annettava julkisissa asiakirjoissa.

Ylikuormituksen hallinnan suositeltavat menetelmät

1. Verkon ylikuormitusongelmiin olisi periaatteessa pyrittävä löytämään markkinalähtöiset ratkaisut. Tarkemmin sanoen ylikuormituksen hallinnassa suositaan ratkaisuja, jotka antavat markkinaosapuolille ja siirtoverkko-operaattoreille asianmukaisia hintasignaaleja.

2. Verkon ylikuormitusongelmat olisi mieluiten ratkaistava muilla kuin liiketoimiin perustuvilla menetelmillä eli olisi pyrittävä käyttämään menetelmiä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosapuolten tekemien sopimusten välillä.

3. Erilaisista ylikuormituksen hallinnan menetelmistä Nordpool-alueella käytetty markkinoiden jakamiseen perustuva järjestelmä vastaa periaatteessa parhaiten tätä vaatimusta.

4. Menetelmät, joita Manner-Euroopassa voidaan kuitenkin lyhyellä aikavälillä käyttää ylikuormitukseen hallintaan, ovat epäsuorat ja suoranaiset huutokaupat sekä yli rajojen yhteensovitettu ajojärjestyksen uudelleen määrittäminen.

5. Asianomaiset siirtoverkko-operaattorit voivat yhdistää rajojen yli yhteensovitetun ajojärjestyksen uudelleen määrittämisen ja vastakaupat. Vastakaupoista ja ajojärjestyksen uudelleen määrittämisestä ei kuitenkaan saa aiheutua siirtoverkko-operaattoreille kohtuuttomia kustannuksia.

6. Ennalta vahvistettujen etuoikeuksia koskevien sääntöjen mukaan tehtävään kaupan rajoittamiseen pitäisi voida turvautua vain hätätilanteessa, jos siirtoverkko-operaattorin on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleen määrittämiseen ei ole mahdollisuuksia.

7. Olisi ryhdyttävä viipymättä tutkimaan, voisiko ylikuormituksen hallintaan soveltaa pysyvästi lähestymistapaa, joka perustuu "pysyvän" ylikuormituksen tilanteessa käytetyn markkinoiden jakamisen ja tilapäisen ylikuormituksen ratkaisemiseen sovellettujen vastakauppojen yhdistämiseen.

Suoranaisia huutokauppoja koskevat suuntaviivat

1. Huutokauppajärjestelmä on suunniteltava siten, että kaikki käytettävissä oleva kapasiteetti saadaan tarjottua markkinoille. Tämä voidaan toteuttaa järjestämällä yhdistelmähuutokauppoja, joissa kapasiteettia myydään eri kestoille ja eri ominaisuuksilla (esimerkiksi kyseisen saatavilla olevan kapasiteetin odotettavissa olevan luotettavuuden mukaan).

2. Kaikki yhteenliittämiskapasiteetti olisi tarjottava huutokaupoilla, joita voidaan pitää esimerkiksi vuosittain, kuukausittain, viikoittain, päivittäin tai useita kertoja päivässä asianomaisten markkinoiden tarpeiden mukaan. Jokaisessa näistä huutokaupoista olisi jaettava ennalta määrätty osuus käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista sekä sen lisäksi edellisistä huutokaupoista jakamatta jäänyt kapasiteetti.

3. Suoranaiset huutokaupat olisi valmisteltava jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten ja asianomaisten siirtoverkko-operaattorien yhteistyöllä sekä suunniteltava niin, että tarjousten tekijät voivat osallistua myös minkä tahansa järjestäytyneiden markkinoiden (eli sähköpörssin) kaupankäyntiin asianomaisissa maissa.

4. Ylikuormitettujen yhteysjohtojen kumpaankin suuntaan kulkevat sähkövirrat olisi periaatteessa tasautettava, jotta voidaan saada käyttöön suurin mahdollinen kapasiteetti ylikuormituksen suuntaan. Sähkövirtojen tasauttaminen on kuitenkin sopeutettava yhteen sähköverkon turvallisen toiminnan vaatimusten kanssa.

5. Jotta markkinoille saadaan tarjottua mahdollisimman paljon kapasiteettia, sähkövirtojen tasauttamiseen liittyvä taloudellinen riski olisi oltava niiden vastuulla, jotka ovat aiheuttaneet riskin.

6. Hyväksyttävällä huutokauppamenettelyllä pitäisi voida antaa markkinaosapuolille suuntaa osoittavia hintasignaaleja. Hallitsevaan sähkövirtaan nähden vastakkainen siirto helpottaa ylikuormitusta, joten siitä voidaan odottaa olevan tuloksena yhteysjohdon kapasiteetin lisääntyminen.

7. Markkinatoimijoiden määräävään asemaan liittyvien ongelmien syntymisen tai pahenemisen välttämiseksi huutokauppamekanismia suunniteltaessa toimivaltaisten sääntelyviranomaisten olisi vakavasti harkittava mahdollisuutta asettaa yläraja kapasiteetin määrälle, jonka yksi markkinatoimija voi huutokaupassa ostaa, omistaa tai käyttää.

8. Likvidien sähkömarkkinoiden perustamista edistäisi se, että huutokaupassa ostetulla kapasiteetilla saisi käydä vapaasti kauppaa ennen ilmoitusajankohtaa.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): Energia ja liikenne

Toiminnan ala(t): Energian tuotanto ja sisämarkkinat

Toimenpiteen nimi: Luonnos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa

1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

Vuonna 2002: Osasto B4-10, budjettikohta B4-1040 (ETAP)

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): 5 miljoonaa euroa (1998 - 2002)

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika:

2002 [16]

[16] Komission vuoden 2001 työohjelman mukaan ehdotus uudeksi energia-alan puiteohjelmaksi, joka seuraa nykyistä vuonna 2002 päättyvää puiteohjelmaa, annetaan tämän vuoden kuluessa. Tähän uuteen ehdotukseen sisältyvät tulevina vuosina toteutettavien toimien rahoitukselliset tarpeet.

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

Ei sovelleta.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

|X|Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

|X|Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista,

| | ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5. Vaikutukset tuloihin [17]:

[17] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

|X|Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

TAI

| | Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Euroopan yhteisön perustamissopimus, erityisesti sen 95 artikla.

Neuvoston päätös 1999/21/EY, Euratom, tehty 14. joulukuuta 1998, energia-alan toimia koskevasta monivuotisesta puiteohjelmasta (1998-2002) ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (EYVL L 7, 13.1.1999, s. 16).

Neuvoston päätös 1999/22/EY, tehty 14. joulukuuta 1998, energia-alan tutkimuksia, selvityksiä, ennusteita ja muuta siihen liittyvää toimintaa koskevasta monivuotisesta ohjelmasta (1998-2002) (EYVL L 7, 13.1.1999, s. 20).

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve [18]

[18] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Sähködirektiivillä on tarkoitus avata kansalliset sähkömarkkinat vähitellen kilpailulle. Todellisten yhdentyneiden sisämarkkinoiden luomiseksi tarvitaan kuitenkin tehokkaat kauppaa koskevat säännöt ja erityisesti yhtenäinen lähestymistapa rajat ylittävän sähkön kaupan hinnoitteluun siirtotariffien ja rajoilla esiintyvän ylikuormituksen käsittelyssä yleisesti käytettyjen mekanismien osalta. Tästä syystä komissio perusti "Firenzen foorumin", joka koostuu komission, kansallisten sääntelyviranomaisten, jäsenvaltioiden ja teollisuuden edustajista. Edistystä on tapahtunut paljon, mutta lopulliseen yhteisymmärrykseen ei ole päästy eikä mekanismeja saatettu käyttöön. Edellä mainituista syistä komissio antoi 7 päivänä maaliskuuta 2001 ehdotuksen asetukseksi, (a) jossa asetetaan rajat ylittävän sähkön kaupan hinnoittelussa ja ylikuormituksen hallinnassa sovellettavat perusperiaatteet, (b) joka sallii komission, komitologiamenettelyn tuloksesta riippuen, antavan täsmällistä mekanismia koskevat sitovat suuntaviivat, joiden perusteella hinnoittelua ja ylikuormitusta koskevat yhtenäiset säännöt tulevat voimaan, ja (c) jossa lasketaan ja jolla saatetaan voimaan rajat ylittävän sähkön kaupan tariffit kansallisten sääntelyviranomaisten toimittamien tietojen perusteella. Komissio ottaa siis kantaakseen uuden täytäntöönpanovastuun ja sääntelee monessa mielessä rajat ylittävän sähkön kauppaa Euroopan tasolla.

Ehdotuksen tavoitteena on, että tariffeja ja ylikuormitusta koskevat, kustannuksia vastaavat ja vapaan kaupan sallivat mekanismit saatetaan nopeasti voimaan. Asetus tulee luultavasti voimaan loppuvuodesta 2001 tai alkuvuodesta 2002. Suuntaviivoissa vahvistetun uuden hinnoittelujärjestelmän pitäisi näin ollen olla toiminnassa syyskuuhun 2002 mennessä, ja tariffit olisi annettava vuoden 2002 loppuun mennessä. Ylikuormituksen hallintaa koskevat yleiset säännöt tulevat voimaan asetuksen antamisen yhteydessä, sillä ne sisältyvät asetustekstin liitteeseen. Näitä sääntöjä on tarkasteltava uudelleen, ja ne on tarvittaessa muutettava vuoden 2002 loppuun mennessä. Näiden toimien tarkoituksena on tarjota komissiolle välineet, joilla se pystyy tehokkaasti kantamaan uuden täytäntöönpanovastuun.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Komissio perusti Firenzen foorumin asetusehdotuksen antamisen valmistelemista varten. Foorumi on nyt kokoontunut viisi kertaa. Sen työn tuloksista on keskusteltu neljään otteeseen energiaministereiden neuvostossa, joka on painottanut foorumissa valmisteltujen toimenpiteiden nopeaa käyttöönottoa. Foorumin työn perusteella komissio antoi 16.5.2000 tiedonannon sähkön sisämarkkinoiden toteutumisessa viime aikoina saavutetusta kehityksestä. Kysymystä käsiteltiin myös komission 14.9.2000 järjestämässä julkisessa kuulemisessa ja tarkasteltiin vihreässä kirjassa energian toimitusvarmuudesta (KOM(2000) 769).

Firenzen foorumissa ja neuvostossa käydyistä keskusteluista ja komission asiasta antaman tiedonannon herättämistä reaktioista on käynyt ilmi, että rajat ylittävää hinnoittelua ja ylikuormituksen hallintaa koskevien tehokkaiden sääntöjen käyttöönotto on perusvaatimus todellisten sähkön sisämarkkinoiden luomiselle. On myös käynyt ilmi, että tällaisten sääntöjen kehittäminen on kiistanalaista ja teknisesti erittäin monimutkaista. Selkeän menettelyn vahvistamisen jälkeen rajat ylittävään kauppaan liittyvien kustannusten laskeminen tulee olemaan vaikeaa ja hidasta. Tästä syystä on katsottu tarpeelliseksi antaa asetus, jotta näitä kysymyksiä voitaisiin käsitellä tehokkaasti.

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Asetuksen lähtökohdaksi on valittu yhteisten sääntöjen laatiminen. Tämän työn tulosta sekä sen tukemiseksi toteutettujen komission rahoituksellisten toimien tehokkuutta olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Rajat ylittävää hinnoittelua ja ylikuormituksen hallintaa koskevien yleisten sääntöjen antaminen johtaisi kilpailun lisääntymiseen koko EU:n alueella ja alentaisi näin ollen sähkön hintoja ja koituisi siis kaikkien kuluttajien, sekä kotitalouksien että teollisuuden, eduksi. Suunnitelluilla rahoituksellisilla toimilla on tarkoitus valmistella näiden sääntöjen voimaantuloa, ja tästä syystä toimet ovat erittäin teknisiä ja erityisluonteisia, ja niistä olisi hyötyä kansallisille sääntelyviranomaisille, jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja asiaan liittyville teollisuudenaloille.

- ohjelmakauden erityistavoitteet

Asetuksen erityistavoitteena on saattaa voimaan vuoden 2002 loppuun mennessä sellainen rajat ylittävän sähkönsiirron hinnoittelua koskeva yhtenäinen järjestelmä, joka perustuu yksinkertaisuuden, kustannusvastaavuuden ja syrjimättömyyden periaatteille. Erityistavoitteina ovat myös ylikuormituksen hallintaa koskevien yleisten sääntöjen voimaantulo asetuksen antamisen yhteydessä ja, jos se on kokemusten perusteella tarpeen, näiden sääntöjen tarkistaminen vuoden 2002 loppuun mennessä. Rahoituksellisten toimien erityistavoitteet ovat siis (i) saattaa loppuun selvitykset, jotka johtavat hinnoittelua koskevien yksityiskohtaisten suuntaviivojen voimaantuloon syyskuuhun 2002 mennessä, (ii) todellisten tariffien korjaaminen ja voimaantulo kansallisten sääntelyviranomaisten toimittamien tarkistettujen tietojen perusteella vuoden 2002 loppuun mennessä ja (iii) ylikuormituksen hallintaa koskevien, suoritetun selvityksen perusteella mahdollisesti tarkistettujen suuntaviivojen voimaantulo vuoden 2002 loppuun mennessä. Tämän jälkeen erityistavoitteena on suuntaviivojen tarkistaminen, jos se on tarpeen, vuosittaisten lisäselvitysten perusteella sekä uusien tariffien laskeminen ja antaminen.

- konkreettiset toimenpiteet toimen toteuttamiseksi

Ensiksi niiden selvitysten aloittaminen, jotka johtavat rajat ylittävää hinnoittelua koskevien suuntaviivojen hyväksymiseen ja antamiseen (syyskuu 2002); toiseksi todellisia tariffeja koskevan päätöksen antaminen (loppuvuosi 2002) sääntelyviranomaisten komissiolle toimittamien tietojen perusteella; kolmanneksi asetukseen sisältyvien ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen tarkistaminen suoritetun selvityksen perusteella (loppuvuosi 2002).

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitellaan kahden rahoituksellisen toimen toteuttamista:

Toimi 1: Sellaisten hinnoittelua koskevien yksityiskohtaisten suuntaviivojen kehittämiseen, joihin uusi järjestelmä perustuu, tarvitaan paljon usein luonteeltaan teknistä ja rahoitukseen liittyvää (tilintarkastus) valmistelutyötä. Sama koskee myös asetukseen sisältyvien ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mahdollista muuttamista ja muuttamisen ajankohtaa. Kustannusten kannalta on tehokasta valmistella suuntaviivat asiantuntijaselvitysten perusteella.

Toimi 2: Kun rajat ylittävää hinnoittelua koskevat suuntaviivat on annettu, kansalliset sääntelyviranomaiset toimittavat laskelmat niiden verkolle sähkön kaupasta koituvista kustannuksista/eduista. Komission päättää, onko laskelmat suoritettu oikein, ja määrittelee niiden perusteella sähkön kaupan hyvittämiseksi suoritettavat yksittäiset maksut järjestelmien välillä. Tämän toteuttamiseen tarvitaan pitkälle erikoistuneet tilintarkastustaidot rajoitetuksi ajaksi vuosittain. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen on kustannustehokkain tapa suorittaa pääosa tarkastustyöstä.

- välittömät tulokset

Odotettavissa oleva tuotos on rajat ylittävän hinnoittelu- ja ylikuormituksen hallintajärjestelmän voimaantulo, sen ylläpitäminen ja parantaminen, jotta sähkön kauppa toimii tehokkaasti.

- odotettava vaikutus yleistavoitteen toteutumiseen.

1. Komission pitäisi antaa ja muuttaa suuntaviivat, joissa esitetään yksityiskohtaiset tiedot asetusluonnokseen sisältyvistä hinnoittelun ja ylikuormituksen hallinnan perusperiaatteista. Suuntaviivat voidaan antaa ja niitä voidaan muuttaa itse asetusta muuttamatta, jotta nopea mukauttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin on mahdollista. Tämä on tarpeen, koska esimerkiksi kustannusten laskumenetelmissä ja fyysisten sähkövirtojen havaitsemisessa ja mittaamisessa edistytään jatkuvasti, ja näin ollen korjausten ja parannusten tekeminen täytyy olla mahdollista tulevaisuudessa.

2. Komissio määrittää säännöllisin väliajoin siirtoverkko-operaattoreiden välillä kauttakulkuvirroista maksettavat korvaukset. Tämän toimen päätavoitteena on varmistaa, että siirtoverkko-operaattorit saavat täsmällisen korvauksen aiheutuneista kuluista. Erityisesti halutaan välttää ylikorvaukset ja näin ollen kohtuuttomat siirtokustannukset.

Jäsenvaltiot eivät voi yksinään ratkaista tätä kysymystä - tehokkaan hinnoittelujärjestelmän kehittäminen edellyttää yhdenmukaistettua lähestymistapaa, eikä järjestelmää voida kehittää kansallisella tasolla. Kuten edellä on esitetty, epävirallisen yhteistyön avulla ei voida panna täytäntöön sellaista asianmukaista järjestelmää, johon sisältyvät tarvittavat menettelytapoja koskevat ja demokraattiset suojatoimenpiteet. Tällainen ehdotus on siten täysin toissijaisuusperiaatteen mukainen ja sen nojalla perusteltu.

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on kuitenkin oltava mukana tässä prosessissa. Tästä syystä komissio haluaisi tehdä päätökset kuultuaan jäsenvaltioiden edustajista koostuvaa komiteaa, joka perustettiin menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä ('komitologia') tehdyllä neuvoston päätöksellä 1999/468/EY.

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Rahoituksellisten toimien tarkoituksena on tarjota komissiolle tarvittavat resurssit, jotta se pystyy toteuttamaan uutta täytäntöönpanovaltaa, joka sille annettiin rajat ylittävää hinnoittelua ja ylikuormitusta koskevan asetusehdotuksen antamisen yhteydessä. Asetuksessa asetetaan kolme uutta tehtävää: komitologiapäätöksen mukaisen komitean hyväksymät rajat ylittävää hinnoittelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt, tariffien asettaminen ja täytäntöönpano sekä asetukseen sisältyvien ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen muuttaminen komitologiamenettelyllä.

Suuri osa tästä työstä - suuntaviivojen lopullisen tekstin valmistelu sekä niiden hyväksyttäminen komitologiamenettelyllä ja todellisia tariffeja koskevien päätösten tekeminen - toteutetaan komission sisällä. Tämän työn valmistelun yhteydessä:

Toimi 1

kun suuntaviivoja kehitetään ja parannetaan, on tarpeen turvautua ulkopuolella tehtyihin selvityksiin, jotka tarjoavat talouden, kirjanpidon ja teknistä asiantuntemusta,

Toimi 2

kun menetelmät on vahvistettu ja suuntaviivat annettu, komission on laskettava täsmälliset tariffit. Tämä suoritetaan kansallisten sääntelyviranomaisten toimittamien, edellä mainittujen suuntaviivojen mukaisesti laskettujen tietojen perusteella. Komission tehtävänä on toimitettujen kansallisten tietojen tarkistaminen. Koska kyseessä on pitkälle erikoistunut tilintarkastustyö, joka suoritetaan suhteellisen lyhyenä aikana kunakin vuonna, on kustannustehokasta antaa tämä työ ulkopuolisten asiantuntijoiden tehtäväksi.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

6.1.1. Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) [19]

[19] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

Maksusitoumusmäärärahat miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Laskutapa on tarvittaessa selitettävä.

Laskutavan selitys:

Toimi 1: Selvitykset, jotka auttavat komissiota rajat ylittävää hinnoittelua ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen valmistelemisessa

Suuntaviivojen antamisen ja/tai muuttamisen valmistelemiseen tarvitaan kaksi selvitystä vuodessa: selvitystä kohti 130 henkilötyöpäivää à 900 euroa (tilintarkastajien ja muiden asiantuntijoiden keskimääräinen palkkio) = 2 x 117 000 = 234 000 euroa

Toimi 2: Niiden kustannuslaskelmien tarkistaminen, jotka koskevat kansallisille siirtoverkko-operaattoreille kauttakulkuvirroista aiheutuvia kustannuksia

- toimitettujen asiakirjojen ja benchmarking-menettelyn tarkistaminen; kustannukset jäsenvaltiota kohti: 20 henkilötyöpäivää à 1000 euroa (tilintarkastajien keskimääräinen palkkio) = 300 000 euroa

- benchmarking-menettelyn jälkeen: paikan päällä suoritettava tarkastus 7 jäsenvaltion osalta (arvio); kustannukset jäsenvaltiota kohti: 10 henkilötyöpäivää jäsenvaltiota kohti à 1000 euroa = 70 000 euroa. Koska edellä esitetyt laskelmat perustuvat arvioihin, tarkastukseen on alustavasti varattava 600 000 euroa.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutukset henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

(1) Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

I. Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3)

II. Toimen kesto

III. Toimen kokonaiskustannukset (I x II) // 258 000 euroa

ei rajoitettu

258 n000 euroa/vuosi

Henkilöstö- ja muita hallintomenoja koskevat vaatimukset on täytettävä energian ja liikenteen pääosaston käyttöön vuosittaisen tehtävänjaon yhteydessä annettujen resurssien puitteissa.

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

Asetusluonnoksessa suunnitelluilla toimenpiteillä saavutettavia tuloksia arvioidaan yhteisönsisäisen sähkön kaupan tulevan kehityksen valossa asiaa koskevien Eurostat-tilastojen perusteella.

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Kaksi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen on tarkoitus suorittaa sisäinen arviointi siitä, miten menestyksekkäästi tarvittavat suuntaviivat ja säännöt, jotka sallivat hinnoittelua ja yhtenäistä ylikuormituksen hallintaa koskevan järjestelmän voimaantulon, ovat toteutuneet. Tämän järjestelmän onnistuneisuutta arvioidaan tarkastelemalla sitä, kykeneekö se vähentämään sähkönsiirrosta sähkön kuluttajille aiheutuvia kustannuksia. Myös tämän tavoitteen saavuttamisen yhteydessä suoritetun selvitystyön käyttökelpoisuus ja arvo sekä yksittäisten maiden tariffilaskelmia ja lähestymistavan kustannustehokkuutta koskevan tilintarkastustyön tarkkuus arvioidaan.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Asiantuntijoiden käytöstä koituneet kulut ja asiantuntijoille maksettavat korvaukset suoritetuista selvityksistä korvataan sovellettavien rahoitussääntöjen mukaisesti.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

EHDOTUKSEN NIMI

- Tiedonanto energian sisämarkkinoiden toteuttamisesta

- Ehdotus direktiiviksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta

- Ehdotus asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa.

ASIAKIRJAN VIITENUMERO

KOM(...).... lopullinen

EHDOTUS

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate-

Energian sisämarkkinoiden luominen on osa tavoitetta luoda Euroopan unioniin täysin toimintakykyiset sisämarkkinat kasvu- ja työllisyysnäkymien parantamiseksi Euroopan unionin kansalaisten eduksi.

Päätavoitteet ovat seuraavat:

- sähkö- ja kaasumarkkinoiden täydellinen avaaminen vuoteen 2005 mennessä ja syrjimättömän pääsyn takaaminen siirto- ja jakeluverkkoihin

- energiatoimituksia ja julkisia palveluja koskevien lisätakeiden antaminen Euroopan kansalaisille

- sen takaaminen, että luodaan todelliset yhteisön markkinat viidentoista avoimen kansallisen markkina-alueen sijaan, erityisesti antamalla rajat ylittäviä sähkötariffeja ja ylikuormituksen hallintaa koskeva asetus.

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla.

VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN

2. Mitä yrityksiä ehdotus koskee-

Eurooppalaisten yritysten yleinen kilpailukyky

Sähköalalla tähän mennessä saavutettu kilpailun taso on johtanut sähkön hinnan huomattavaan alenemiseen. Ehdotettujen toimenpiteiden avulla Euroopan yritysten yleistä kilpailukykyä voidaan pitää yllä ja parantaa. Markkinoiden avaaminen etenee nyt nopeasti useimmissa niistä maista, joiden kanssa Euroopan unionin yritykset pääasiallisesti kilpailevat. Sisämarkkinoiden toteuttaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan pysyä yhteisön kauppakumppanien kehityksen tahdissa.

Teollisten ja yksityisten sähkönkuluttajien välisen epätasa-arvon vähentäminen

Kaikki yritykset voivat valita vapaasti sähköntoimittajansa vuodesta 2003 alkaen ja kaasuntoimittajansa vuodesta 2004 alkaen. Tämä on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ovat tällä hetkellä usein epäedullisessa asemassa suuriin teollisuusasiakkaisiin verrattuna erityisesti, jos ne jäävät sidotun asiakkaan asemaan. Markkinoiden avaaminen kaikille yrityksille poistaa kilpailun vääristymät, jotka johtuvat siitä, että jakelijat ovat vaatimukset täyttäviä asiakkaita joissain jäsenvaltioissa ja toisissa taas eivät.

Innovaatio ja uuden teknologian käyttöönotto

Markkinoiden täysimittainen avaaminen voi myös edistää innovaatiota ja uuden teknologian leviämistä markkinoilla. Sähköntuotannossa ollaan parhaillaan toteuttamassa monia teknisiä edistysaskelia, kuten mikrovoimateknologian ja uusiutuvien energialähteiden käyttö.

Palvelujen laadun parantaminen

Markkinoiden avaaminen edelleen on omiaan parantamaan myös asiakkaiden saatavilla olevien palvelujen tasoa etenkin loppukäyttäjän kannalta. Esimerkiksi ylläpidon, uusien palvelujen ja laskutusjärjestelyjen laatu ovat aloja, joilla yritykset kilpailevat. Tämä on ollut todettavissa niissä maissa, joissa markkinat on jo täydellisesti avattu.

Kaasualan sisäisen kilpailun edistäminen

Energian sisämarkkinoiden toteuttaminen helpottaa myös kaasualan sisäistä kilpailua. Maakaasun hinta Manner-Euroopassa on tällä hetkellä sidottu tiukasti öljyn hintoihin. On selvästi EU:n etujen mukaista, että kaasualan sisäinen kilpailu kehittyy jatkuvasti ja vähentää näin öljyn ja kaasun hinnan välistä sidonnaisuutta, koska tämä monipuolistaa EU:hun toimitettavan energian tarjontaa.

- Yritystoiminnan alat

Kaikki Euroopan sähköä ja kaasua käyttävät yritykset sekä sähkö- ja kaasualan yritykset.

- Ovatko yritykset keskittyneet yhteisön tietylle maantieteelliselle alueelle-

Eivät.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta-

Oikeudelliseen eriyttämiseen liittyvät näkökohdat

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset

- työllisyyteen-

Energia-alan kilpailulle avaamisen vaikutukset, kuten tehokkuuden lisääntyminen, aiempaa matalammat energianhinnat ja teknisen kehityksen hyödyntämismahdollisuudet parantavat Euroopan teollisuuden työllisyyttä kokonaisuudessaan ainakin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Siltä osin kuin kysymyksessä on ainoastaan energia-alan lyhyen aikavälin kehitys, markkinoiden avaaminen kilpailulle johtaa todennäköisesti työvoiman vähentämiseen, kun entisten kansallisten monopoliyhtiöiden on mukauduttava kilpailuun toteuttamalla rakenneuudistustoimia yritystasolla.

Sekä ammattitaitoa vaativien että vain vähäistä ammattitaitoa edellyttävien tekniikan alan työpaikkojen samoin kuin keskijohdon ja siihen liittyvien toimistotyöpaikkojen määrä on vähentynyt viime vuosina. Uusia työtilaisuuksia on syntynyt markkinoinnin, asiakaspalvelun, tietotekniikan ja yrityspalvelujen piirissä. Lisäksi uusien liiketoimintojen kuten energia-alan kaupankäynnin kehittymisen myötä on syntynyt uusia työpaikkoja.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Direktiiviehdotuksen mukaan sähkön ja kaasun jakelutoiminta on eriytettävä oikeudellisesti muusta toiminnasta. Koska jakelusta vastaavat usein pienikokoiset kunnalliset yritykset, toimintojen eriyttämistä koskeva vaatimus saattaa olla suhteeton niiden kokoon nähden. Tästä syystä direktiiviehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa tästä velvoitteesta yritykset, joilla on alle 100 000 asiakasta.

KUULEMINEN

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Komissio järjesti 14. syyskuuta 2000 julkisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui 120 ammattialan järjestöä ja yritystä (työmarkkinaosapuolet, jakelu- ja toimitusyritykset, kauppiaat, sähkö- ja kaasualan yritykset, verkko-operaattorit, pienet ja keskisuuret yritykset, kuluttajajärjestöt, valtiosta riippumattomat ympäristöjärjestöt, sähköpörssit).

Täydellinen luettelo organisaatioista ja niiden esittämät kommentit ovat saatavilla Europa-palvelimelta seuraavassa osoitteessa:

http://europa.eu.int/comm/energy/en/elec_single_market/hearing/index_en.htm