15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/1

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/2

—

ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut Euroopan unionin ja Kanadan välisestä strategisesta kumppanuussopimuksesta,

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (1),

—

ottaa huomioon viimeaikaiset päätöslauselmansa suhteista Kanadaan ja erityisesti 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kanadan huippukokouksesta (2), 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kanadan kauppasuhteista (3) ja 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n roolista laajemman transatlanttisen kumppanuuden edistämisessä (4),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja Kanadan kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen (5),

—

ottaa huomioon vuonna 1990 hyväksytyn julkilausuman Euroopan yhteisöjen ja Kanadan välisistä transatlanttisista suhteista,

—

ottaa huomioon vuonna 1996 hyväksytyn yhteisen poliittisen julistuksen ja toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n ja Kanadan suhteista (COM(2003)0266),

—

ottaa huomioon 2004 hyväksytyn EU:n ja Kanadan kumppanuusohjelman,

—

ottaa huomioon 2011 hyväksytyn EU:n ja Kanadan yhteistyösekakomitealle laaditun kertomuksen,

—

ottaa huomioon huhtikuussa 2013 pidetyn Euroopan parlamentin ja Kanadan parlamentin välisen kokouksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 90 artiklan 4 kohdan ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0407/2013),

A.

toteaa, että EU:n ja Kanadan pitkäaikaiset ja vankat suhteet rakentuvat yhteisille intresseille ja arvoille; katsoo, että demokratian ja ihmisoikeuksien suojelun arvojen tulisi kuulua olennaisena osana kaikkiin kahdenvälisiin sopimuksiin, joilla pyritään luomaan kehykset tälle suhteelle;

B.

toteaa, että EU ja Kanada ovat tehneet kauan laaja-alaista poliittista ja taloudellista yhteistyötä, joka alkoi virallisesti vuonna 1976 EU:n allekirjoittaessa Kanadan kanssa puitesopimuksen, joka oli ensimmäinen OECD-valtion kanssa tehty puitesopimus; toteaa, että tämä sopimus on pitkään toiminut perustana suhteiden syventämiselle, poliittiselle lähentymiselle ja tiiviimmälle yhteistyölle;

C.

ottaa huomioon, että Kanada on vankka parlamentaarinen demokratia; toteaa, että Kanadalla on samanlaiset demokraattiset arvot ja periaatteet kuin EU:lla;

D.

katsoo, että nyt neuvoteltava strateginen kumppanuussopimus voisi ajantasaistaa ja elvyttää EU:n ja Kanadan suhteita sekä edistää merkittävästi poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen suhteiden syventämistä ja parantaa yhteistyötä monilla aloilla; toteaa, että strategisessa kumppanuussopimuksessa kodifioidaan EU:n ja Kanadan asema strategisina kumppaneina;

E.

toteaa, että strateginen kumppanuussopimus parantaa suhteiden institutionaalista rakennetta ja että siitä sen lisäksi yhdessä kattavan talous- ja kauppasopimuksen kanssa koituisi konkreettisia etuja ja mahdollisuuksia Euroopan unionin ja Kanadan kansalaisille edellyttäen, että kaikki sidosryhmät osallistuvat prosessiin; toteaa, että markkinoiden avautumisen ja sääntely-yhteistyön odotetaan tuottavan huomattavaa taloudellista etua ja vaikuttavan positiivisesti työllisyyteen sekä Kanadassa että EU:ssa ja että, ottaen huomioon laajentuva transatlanttinen kumppanuus ja olemassa oleva NAFTA-sopimus, ne voivat johtaa kaikkia osapuolia hyödyttäviin transatlanttisiin markkinoihin edellyttäen, ettei nykyisiä sosiaali- ja ympäristönormeja höllennetä;

F.

katsoo, että EU:n ja Kanadan tiiviimpien suhteiden hyödyt ja mahdollisuudet olisi jaettava tasaisesti kaikille Euroopan unionin ja Kanadan väestönosille niiden elinolosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti; katsoo, että on tunnistettava EU:n ja Kanadan erilaiset talouden ja teollisuuden lähtökohdat sekä taattava kestävä ja vastuullinen resurssien käyttö;

G.

ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja ja Kanadan pääministeri pääsivät 18. lokakuuta 2013 sopimukseen kattavan talous- ja kauppasopimuksen tärkeimmistä kohdista ja että strategisesta kumppanuussopimuksesta neuvotellaan edelleen; toteaa, että kattava talous- ja kauppasopimus ja strateginen kumppanuussopimus täydentävät toisiaan EU:n ja Kanadan välisten suhteiden vahvistamisessa;

H.

toteaa, että samanaikaisesti strategisesta kumppanuussopimuksesta käytävien neuvottelujen kanssa on neuvoteltu EU:n ja Kanadan välisestä matkustajarekisteriä koskevasta sopimuksesta, jolla on tarkoitus syventää suhteita myös terrorismin torjunnassa ja luoda asianmukaisia suojatoimia kohtuuttomia EU:sta tulevien matkustajien tietojen säilyttämiseen liittyviä käytäntöjä vastaan;

I.

ottaa huomioon, että Kanada vetäytyi virallisesti Kioton pöytäkirjasta vuonna 2011; toteaa, että EU on toistuvasti kehottanut Kanadaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään sen tekemien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

J.

toteaa, että kysymys täyden viisumivapauden myöntämisestä olisi ratkaistava pikaisesti, jotta varmistetaan, että kaikilla EU:n jäsenvaltioiden, Romania ja Bulgaria mukaan luettuina, kansalaisilla ja yrityksillä on yhtäläiset mahdollisuudet tehdä yhteistyötä vastaavien kanadalaisten toimijoiden kanssa;

K.

katsoo, että EU:n ja Kanadan strategisesta kumppanuudesta olisi keskusteltava asianmukaisesti kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä järjestöissä; huomauttaa tässä yhteydessä, että Kanadan tukema arktisen neuvoston päätös Euroopan unionin tarkkailijajäsenen statuksesta on valitettava; toteaa, että EU on sitoutunut tekemään yhteistyötä Kanadan viranomaisten kanssa tämän kysymyksen ratkaisemiseksi;

1.

suosittaa neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle, että

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioille sekä Kanadan hallitukselle ja parlamentille.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/5

—

ottaa huomioon heinäkuussa 2012 julkaistun maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (CPSS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) finanssimarkkinoiden infrastruktuurien elvyttämistä ja kriisinratkaisua koskevan kuulemisasiakirjan ”Recovery and Resolution of financial Market Infrastructures”,

—

ottaa huomioon elokuussa 2013 julkaistun CPSS:n ja IOSCO:n finanssimarkkinoiden infrastruktuurien elvyttämistä koskevan kuulemisasiakirjan ”Recovery of financial market infrastructures”,

—

ottaa huomioon heinäkuussa 2013 julkaistut kansainvälisen vakuutusvalvojien järjestön (IAIS) raportit järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävistä vakuutusyhtiöistä ja niihin liittyvistä arviointimenetelmistä ja toimintapolitiikasta ”Global Systemically Important Insurers: Initial Assessment Methodology” ja ”Global Systemically Important Insurers: Policy Measures”,

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2013 julkaistun finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) julkaisun järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävistä vakuutusyhtiöistä ja niihin sovellettavasta toimintapolitiikasta ”Global systemically important insurers (G-SIIs) and the policy measures that will apply to them” (1),

—

ottaa huomioon elokuussa 2013 julkaistun FSB:n pankkialan ulkopuolisten finanssilaitosten kriisinratkaisujärjestelmien keskeisten ominaisuuksien soveltamista koskevan kuulemisasiakirjan ”Application of the Key Attributes of Effective Resolution Regimes to Non-Bank Financial Institutions”,

—

ottaa huomioon komission yksiköiden järjestämän kuulemisen muiden finanssilaitosten kuin pankkien mahdollisesta elvytys- ja kriisinratkaisun kehyksestä,

—

ottaa huomioon OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (EMIR-asetus) (2),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivin 98/26/EY muuttamisesta,

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä (COM(2012)0280) (BRRD-direktiivi) sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan siitä laatiman mietinnön (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0343/2013),

A.

ottaa huomioon, että finanssimarkkinainfrastruktuurien arvioinnit on nyt sisällytetty Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin rahoitusalan arviointiohjelmiin;

B.

ottaa huomioon, että tehokkaat elvytyssuunnitelmat ja kriisinratkaisuvälineet ovat ratkaisevan tärkeitä pankkialan ulkopuolisen rahoitussektorin vakauden parantamiseksi maailmanlaajuisesti;

C.

ottaa huomioon, että finanssimarkkinainfrastruktuureja koskevat järjestelyt vaihtelevat suuresti ja että asianmukaisten elvytys- ja ennen kaikkea kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen helpottamiseksi on välttämätöntä erottaa infrastruktuurit toisistaan organisaatiomallin monimutkaisuuden, maantieteellisen toiminta-alueen ja liiketoimintamallin perusteella;

D.

katsoo, että vaikka EMIR-asetuksen ja arvopaperikeskuksia koskevan direktiivin avulla pyritään vähentämään järjestelmäriskiä hyvin säännellyn markkinainfrastruktuurin kautta, suunnittelemattomat seuraukset ovat mahdollisia;

E.

katsoo, että vaikka pakollinen keskusvastapuoliselvitys vaikuttaa myönteisesti finanssimarkkinoiden kokonaisjärjestelmäriskin vähentämiseen, se on myös lisännyt järjestelmäriskin keskittymistä keskusvastapuolissa, ja huomauttaa, että keskusvastapuolet ovat omilla markkinoillaan järjestelmän kannalta merkittäviä;

F.

ottaa huomioon, että suurimmat selvitysosapuolet ovat tyypillisesti osallisina useammassa kuin yhdessä keskusvastapuolessa, joten yhden keskusvastapuolen kaatuessa myös muut ajautuvat todennäköisesti vaikeuksiin;

G.

ottaa huomioon, että keskusvastapuolen osapuolten lukuisilla vararikoilla on tuhoisia vaikutuksia finanssimarkkinoiden lisäksi asianomaisiin yhteisöihin kokonaisuudessaan;

H.

toteaa, että syy keskusvastapuolen käyttöön on pyrkimys vähentää vastapuoliriskiä antamalla tuotteille asianmukaiset vakuudet ennen niiden keskitettyä selvitystä niin, että yhden vastapuolen maksukyvyttömyys ei vaikuta markkinoiden muuhun toimintaan;

I.

toteaa, että riskinhallintaprosessit osoittavat, että keskusvastapuolet vähentävät vastapuoliriskiä ja epävarmuutta ja estävät ongelmien leviämistä;

J.

katsoo, että EMIR-asetuksella ei täysin puututa riskeihin, joita syntyy keskusvastapuolen arvioidessa virheellisesti koko tuoteluokan vakuusvaatimukset;

K.

katsoo, että keskusvastapuolilla on kannustimia soveltaa vähäisempiä vakuuksia erityisesti siirtyessään uusiin tuote- tai omaisuusluokkiin asiakkaiden houkuttelemiseksi; ottaa huomioon, että tuote- tai omaisuusluokittain eriteltyjen maksukyvyttömyysrahastojen tehokkuutta ei ole vielä arvioitu;

L.

ottaa huomioon, että keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahaston sisällä tapahtuvaan omaisuuden erillään pitämistä toteuttavien tuotteiden keskinäiseen vakuuksien asettamiseen (salkun vakuusvaatimusten asettaminen) liittyviä riskejä ei ole testattu ja että vaikka se voi vähentää vakuuksien kysyntää lyhyellä aikavälillä ja siten vähentää kustannuksia, keskinäisen vakuuksien asettamisen ei pitäisi vaarantaa keskusvastapuolen kykyä hallita riskejä asianmukaisesti ja sen yhteydessä pitäisi ottaa huomioon value-at-risk-analyysien rajoitukset;

M.

ottaa huomioon, että yksi tärkeimmistä eduista, joita selvitysosapuolesta on asiakkaille, piilee niiden tarjoamassa suojassa vastapuoliriskiltä suhteessa sekä keskusvastapuoleen että muihin selvitysosapuoliin;

N.

ottaa huomioon, että EU:n kansainväliset arvopaperikeskukset ovat eurobondimarkkinoiden välittäjinä yleensä järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia ja toimivat tällä hetkellä pankkitoimiluvilla;

O.

ottaa huomioon, että keskusvastapuoliselvitys on lisännyt tarvetta vakuuksien hallintaan ja siihen liittyviin palveluihin, joita tällä hetkellä tarjoavat arvopaperikeskukset ja säilyttäjäpankit;

P.

toteaa, että pian tapahtuva Target2Securities-järjestelmän käyttöönotto on pakottanut arvopaperikeskukset etsimään uusia palveluita;

Q.

ottaa huomioon, että tavanomaiset maksukyvyttömyysjärjestelyt eivät tarjoa kattavia puitteita asiakkaan omaisuuden käsittelylle arvopaperikeskuksen kaatuessa, mikäli arvopaperilainsäädäntöä ei panna täytäntöön;

R.

ottaa huomioon, että IAIS raportoi heinäkuussa 2013 järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävistä vakuutuslaitoksista ja päätyi siihen johtopäätökseen, että vaikka perinteinen vakuutusliiketoimintamalli on osoittautunut rahoituskriiseissä huomattavasti kestävämmäksi kuin pankkien toimintamalli, suuret laajalti toisiinsa sidoksissa olevat ylikansalliset vakuutusyhtiöt, erityisesti merkittävää perinteisen vakuutustoiminnan ulkopuolista toimintaa, kuten luotto- ja sijoitustakuita, harjoittavat vakuutusyhtiöt, saattavat pitää sisällään merkittävän järjestelmäriskin; toteaa, että FSB on IAIS:n arviointimenetelmän perusteella yksilöinyt yhdeksän suurta vakuutusyhtiötä, jotka ovat järjestelmän kannalta merkittäviä ja joista viidellä on päätoimipaikka unionissa;

S.

toteaa, että vaikka omaisuudenhoitajan kaatumiseen liittyvä järjestelmäriski ei ole yhtä vakava kuin kriittisen markkinainfrastruktuurin kaatumiseen liittyvä järjestelmäriski, omaisuudenhoitajan liiketoimintamallit voivat kehittyessään muuttua järjestelmän kannalta merkittävämmiksi, mitä FSB on tarkastellut varjopankkeja koskevissa tutkimuksissaan;

1.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle keskusvastapuolten ja luottoriskille altistuvien arvopaperikeskusten elvyttämisen ja kriisinratkaisun ja tarkasteltaessa, onko aiheellista kehittää vastaavaa lainsäädäntöä muille finanssilaitoksille, erottamaan eri finanssilaitostyypit asianmukaisesti toisistaan ja kiinnittämään tässä riittävästi huomiota niihin, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin taloudelle;

2.

korostaa, että unionin lainsäädännössä on tärkeää noudattaa kansainvälisiä periaatteita, joista on sovittu CPSS:ssä, IOSCO:ssa, FSB:ssä ja IAIS:ssa;

3.

korostaa, että on tärkeää laatia selkeät säännöt eriasteisesta puuttumisesta pankkialan ulkopuolisten finanssilaitosten elvytyssäännöksiin, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset seuraavat asianmukaisesti laadittuja taloudellisen tilanteen indikaattoreita ja niillä on valtuudet puuttua ajoissa yhteisön rahoituskuormitukseen ja vaatia sitä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin ennalta hyväksytyn elvytyssuunnitelman mukaisesti, jotta torjutaan mahdollisesti vahingollinen viimeinen keino, jossa yhteisö laitetaan kriisinratkaisutilaan;

4.

katsoo, että pankkialan ulkopuolisten finanssilaitosten olisi itse kehitettävä kattavat ja perusteelliset elvytyssuunnitelmat, joissa yksilöidään kriittiset toiminnot ja palvelut, ja kehitettävä tarvittavia strategioita ja toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kriittisiä toimintoja ja palveluja kyetään tarjoamaan jatkuvasti; katsoo myös, että asiasta vastaavan valvontaviranomaisen olisi tarkistettava elvytyssuunnitelmat; katsoo, että valvontaviranomaisen olisi voitava pyytää, että elvytyssuunnitelmaa muutetaan, ja että sen olisi neuvoteltava kriisinratkaisuviranomaisen kanssa, joka voisi antaa suosituksia valvontaviranomaiselle, jos kyseessä on kaksi eri tahoa;

5.

katsoo, että valvontaviranomaisilla olisi oltava valta puuttua asioihin rahoitusvakaussyistä ja vaatia elvytyssuunnitelmien sellaisten osien täytäntöönpanoa, joita ei ole vielä aktivoitu, tai ryhtyä muihin tarvittaviin toimiin; toteaa, että viranomaisten olisi kuitenkin myös oltava tietoisia riskistä, että markkinoille saatetaan luoda epävarmuutta jo ennestään vaikeissa olosuhteissa;

6.

katsoo, että kunkin maan kriisinratkaisu- ja valvontaviranomaisten olisi pyrittävä tekemään yhteistyötä ja tiedotettava toisilleen kehityksestä;

7.

on sitä mieltä, että konsernit, joihin kuuluu eri lainkäyttöalueilla toimivia yksiköitä, tarvitsevat eri kriisinratkaisuviranomaisten keskenään sopiman koko konsernia koskevan kriisinratkaisusuunnitelman; katsoo, että tällaisten suunnitelmien olisi perustuttava olettamukseen yhteistyöstä eri lainkäyttöalueiden viranomaisten välillä;

8.

katsoo, että kriisinratkaisutoimenpiteet olisi eriytettävä niiden eri palvelujen ja toimintojen perusteella, joita kyseinen finanssimarkkinainfrastruktuurilaitos saa tarjota tai suorittaa;

9.

korostaa, että on vältettävä ristiriitaisuuksia elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien ja olemassa olevan lainsäädännön, erityisesti rahoitusvakuusjärjestelydirektiivin ja EMIR-asetuksen, välillä, sillä ne voisivat rajoittaa keskusvastapuolten ja arvopaperikeskusten elvytys- ja kriisinratkaisuvaltuuksien tehokkuutta tai estää sen;

10.

korostaa kiireellistä tarvetta kehittää markkinainfrastruktuurijärjestelmien, finanssilaitosten ja varjopankkitoimintayksiköiden erityisten kriisinratkaisujärjestelmien soveltuvuuden arvioinnin yhteydessä välineitä, joilla seurataan tehokkaasti ja lähes reaaliaikaisesti osakepääomaa ja rahoitusriskivirtaa yritysten, alojen ja valtioiden sisällä ja välillä sekä unionin ja muiden maailman alueiden välillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että EJRK, Euroopan valvontaviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset hyödyntävät tässä pankki-, vakuutus- ja markkinainfrastruktuurilainsäädännön mukaista asiaankuuluvaa tietoa tehokkaasti;

11.

kehottaa komissiota varmistamaan, että keskusvastapuolilla on maksukyvyttömyyden hallintastrategia kaikille tuotteille, joiden selvityksestä ne vastaavat, osana valvontaviranomaisen hyväksymää laajempaa elvytyssuunnitelmaa siten, että keskitytään erityisesti niihin tuotteisiin, joihin sovelletaan pakollista keskitettyä selvitystä, sillä näissä tapauksissa on suurempi riskien keskittymisen todennäköisyys;

12.

pitää erittäin tärkeänä valvoa riskejä, joita keskusvastapuolille voi aiheutua selvitysosapuolten keskittymisestä, ja kehottaa valvontaviranomaisia ilmoittamaan Euroopan pankkiviranomaiselle kunkin keskusvastapuolen 10 suurinta selvitysosapuolta, jotta riskejä, kuten kytköksiä, leviämistä ja mahdollista useamman kuin yhden keskusvastapuolen samanaikaista vararikkoa, voidaan seurata ja arvioida keskitetysti;

13.

kehottaa komissiota kehittämään työkaluja keskusvastapuolen päivänsisäisen riskin mittaamiseen sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolelle päivän sisällä liikepankkien tilinhallinnasta ja maksupalveluista kertyvät ylijäämät eivät ylitä ennalta määritettyjä enimmäismääriä, jotta keskusvastapuolen toiminta ei vaarannu;

14.

katsoo, että keskusvastapuolten hyvän hallintotavan kannustinten säilyttämiseksi EMIR-asetuksessa vahvistettua maksukyvyttömyysjärjestelyä on noudatettava niin, että keskusvastapuolen ennalta rahoitettuja omia varoja käytetään ennen niiden maksujen käyttämistä, joita selvitysosapuolet, jotka eivät ole maksukyvyttömiä, ovat suorittaneet maksukyvyttömyysrahastoon;

15.

kehottaa komissiota varmistamaan, että keskusvastapuolet toimivat yleisen edun mukaisesti ja hyväksyvät liiketoimintastrategioita, jotta vähennetään merkittävästi elvytys- ja kriisinratkaisuskenaarioiden todennäköisyyttä;

16.

kehottaa komissiota myöntämään, että vaikka keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahaston omaisuusluokkien erillään pitämisen tavoitteena on rajoittaa leviämisvaaraa, on epäselvää, riittääkö tämä käytännössä estämään leviämisen, sillä kaupalliset kannustimet keskinäiseen vakuuksien antamiseen voivat lisätä järjestelmäriskiä; kehottaa komissiota ehdottamaan lisätoimia tämän leviämisriskin minimoimiseksi;

17.

kehottaa komissiota varmistamaan, että vahvistetaan hyvän hallinnon periaatteet keskusvastapuolen ja sen selvitysosapuolten välisille sopimusjärjestelyille sekä sille, miten selvitysosapuolet vierittävät tappiot asiakkailleen, siten että selvitysosapuolen maksukyvyttömyysrahasto on käytettävä ennen kuin maksukyvyttömän selvitysosapuolen tappioita voidaan siirtää asiakkaalle osana avointa tappioidenjakomenettelyä;

18.

katsoo, että sopimusjärjestelyissä keskusvastapuolen ja sen selvitysosapuolten välillä olisi tehtävä ero osapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvien tappioiden ja muista syistä kuten keskusvastapuolen huonoista sijoitusvalinnoista johtuvien tappioiden välillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että keskusvastapuolen riskinarviointikomitea saa täydelliset tiedot keskusvastapuolen sijoituksista, jotta sillä on asianmukainen käsitys asioista; katsoo, että elvytysvälineitä, kuten osinkojen ja muuttuvien palkkio-osien maksun keskeyttäminen tai velkojen vapaaehtoinen uudelleenjärjestely velan muuttamisella omaksi pääomaksi, olisi pidettävä sopivimpina välineinä käytettäviksi näissä olosuhteissa;

19.

katsoo, että kaikilla keskusvastapuolilla olisi oltava kattavat elvytysjärjestelyt, jotka tarjoavat EMIR-asetuksen edellyttämien varojen ja rahastojen ylittävän suojan; katsoo, että näiden elvytyssuunnitelmien olisi suojeltava kaikilta ennakoimattomilta olosuhteilta ja ne olisi sisällytettävä osaksi keskusvastapuolen sääntöjä ja julkistettava;

20.

katsoo, että keskusvastapuolten kohdalla elvytyksestä siirrytään kriisinratkaisuun, kun maksukyvyttömyysjärjestelyn kaikki vaiheet on käyty läpi ja keskusvastapuolen tappionsietokyky on kulutettu loppuun; on sitä mieltä, että tässä vaiheessa valvontaviranomaisen olisi aktiivisesti harkittava keskusvastapuolen hallintoneuvoston erottamista ja keskusvastapuolen kriittisten palvelujen tai operatiivisen valvonnan siirtämistä toiselle palvelujen tarjoajalle; katsoo, että kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava riittävästi harkintavaltaa tilanteen arvioinnissa ja tietty liikkumavara, jotta ne voivat perustella päätöksensä;

21.

toteaa, että kriisinratkaisuviranomaisten olisi käytettävä tätä harkintavaltaa seuraavien nimenomaisten kriteerien perusteella:

22.

korostaa tarvetta pitää ”palvelun jatkuvuutta” kriisinratkaisun tärkeimpänä tavoitteena;

23.

korostaa, että mikäli selvitysosapuoli osallistuu tappioiden jakamiseen ennen keskusvastapuolen johdon erottamista, osallistumisen ei pitäisi tapahtua suorien tai välillisten asiakkaiden rahoin tai varoin, kun taas kriisinratkaisuviranomainen voi valtuudet saatuaan käyttää tappioiden jakamiseen kriisinratkaisuvälineitä, kuten vaihtuvien vakuuksien leikkaamista tai maksukyvyttömyysrahaston täydentämistä maksukykyisten selvitysosapuolten maksuilla, niin että noudatetaan mahdollisimman tarkasti kriisinratkaisusuunnitelmaa;

24.

on sitä mieltä, että jos kriisinratkaisuviranomaisella olisi valtuudet viivyttää sopimusten ennenaikaista irtisanomista koskevien oikeuksien soveltamista ja keskeyttää keskusvastapuolen toiminta siten korkeintaan kahden päivän ajaksi, tämä antaisi markkinoille mahdollisuuden hinnoitella sopimukset uudelleen oikein, jolloin riski jakautuisi hallitummin; katsoo, että tällaisten valtuuksien olemassaoloa ja käyttöä olisi harkittava huolellisesti ja vähintäänkin edellytettävä, että kriisinratkaisuviranomainen päättää, milloin viivyttäminen on välttämätöntä rahoitusvakauden kannalta ottaen huomioon kriisinratkaisutavoitteet, vuorovaikutuksen asiaankuuluvan pankin kanssa tai muut selvitysosapuoliin sovellettavat kriisinratkaisujärjestelyt, keskusvastapuolen maksukyvyttömyysjärjestelyjen ja riskien hallinnan ja niiden vaikutuksen kaikkiin keskusvastapuolen markkinoihin, selvitysosapuoliin ja finanssimarkkinoihin yleensä; katsoo, että tähän olisi liityttävä valtuudet viimeisenä keinona poistaa selvitysvelvollisuus sen jälkeen kun on vähintään tutkittu, voisiko joku muu keskusvastapuoli tarjota selvityspalveluja lyhyellä aikavälillä;

25.

toteaa, että keskusvastapuolilla on selvitysosapuolia useista maista; katsoo näin ollen, että keskusvastapuolen kriisinratkaisujärjestely tulee voimaan sen tullessa voimaan kaikilla asiaankuuluvilla lainkäyttöalueilla; katsoo tästä syystä, että kansalliset maksukyvyttömyysjärjestelyt on saatettava ajan tasalle ja uuden eurooppalaisen kriisinratkaisujärjestelmän mukaisiksi;

26.

katsoo, että keskusvastapuoliin, joilla on pankkitoimilupa, olisi sovellettava nimenomaan keskusvastapuolia koskevaa järjestelmää eikä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisesti ehdotettua pankkien elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmää; pitää tähän liittyen erityisen huolestuttavana sitä seikkaa, että pankeille ehdotettu järjestelmä edellyttäisi niitä pitämään kokonaisvelkamäärää, joka voidaan muuntaa omaksi pääomaksi; pitää tällaisia valtuuksia aiheettomina sellaisten keskusvastapuolten kohdalla, joilla on pankkitoimilupa, sillä ne eivät yleensä laske liikkeeseen tällaisia velkainstrumentteja;

27.

toteaa, että on arvopaperikeskuksen velvollisuus varmistaa, että sen elvytyssuunnitelma takaa toiminnan jatkuvuuden kohtuullisissa kriisitilanteissa niin, että vaikka sen liiketoiminnan muista osista voidaan luopua, sen ensisijainen selvitystoiminta sekä arvopaperikeskuksen muut peruspalvelut voivat jatkua arvopaperikeskuksen tai olemassa olevan kolmannen osapuolen toimesta, arvopaperikeskuksia koskevassa asetuksessa sallitun mukaisesti;

28.

kehottaa siinä tapauksessa, että erillistä lainsäädäntöehdotusta ei lähiaikoina laadita, sisällyttämään arvopaperikeskuksia koskevaan asetukseen toimivaltaisia kansallisia viranomaisia koskevan vaatimuksen, jotta varmistetaan asianmukaisten elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen kaikkia arvopaperikeskuksia koskevien FSB:n ja CPSS:n ja IOSCO:n kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, mukaan luettuina viittaukset elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin artikloihin, joita olisi sovellettava pankkitoimiluvalla toimiviin arvopaperikeskuksiin;

29.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja koordinoimaan arvopaperilainsäädännön puuttuessa arvopaperikeskuksia koskevia erityisiä hallintojärjestelyitään toiminnan jatkuvuuden ylläpitämisen parantamiseksi kriisitilanteissa erityisesti takaamalla oikeus tutustua arvopaperikeskuksen rekistereihin, asiakirjoihin tai tileihin, jotta kriisinhallintaviranomainen tai toimivaltainen kansallinen viranomainen voi helposti tunnistaa varojen omistajat;

30.

kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotuksessa arvopaperikeskuksia koskevaksi elvytys- ja kriisinratkaisukehykseksi varmistetaan niin hyvin kuin mahdollista arvopaperikeskusten toiminnan jatkuvuus elvytyksen ja kriisinratkaisun aikana;

31.

kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotuksessa arvopaperikeskuksia koskevaksi elvytys- ja kriisinratkaisukehykseksi varmistetaan arvopaperikeskusten lainsäädäntöympäristön jatkuvuus erityisesti, kun kyse on maksu- ja selvitysjärjestelmiä koskevan direktiivin noudattamisesta, toimitus maksua vastaan -järjestelyistä, arvopaperikeskusten välisten linkkien toiminnasta sekä sopimuksista kriittisten palvelujen tarjoajien kanssa elvytyksen ja kriisinratkaisun ajan;

32.

panee merkille, että unionissa on jo pitkään säännelty vakuutusalan toiminnan vakautta; korostaa jäsenvaltioiden johdonmukaisen ja yhtenäisen toimintatavan merkitystä Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanon toteutuksessa toisessa koontidirektiivissä asetetun kohtuullisen ajan kuluessa; kehottaa viemään toista koontidirektiiviä koskevat neuvottelut päätökseen, jotta Solvenssi II -direktiivin tasot kaksi ja kolme voidaan saada ajoissa päätökseen ja siten minimoida todennäköisyys, että kriisinratkaisuviranomaiset joutuvat puuttumaan tilanteeseen;

33.

kehottaa komissiota ottamaan tarkasti huomioon IAIS:n tutkimukset, jotka koskevat vakuutusyhtiöiden elvytystä ja kriisinratkaisua, sekä tarkastelemaan sitä Solvenssi II -direktiivin toisen tason, finanssiryhmittymiä koskevan lainsäädännön ja vakuutusedustusta koskevan direktiivin yhteydessä ja työskentelemään kansainvälisten kumppanien kanssa, jotta voidaan panna FSB:n asettaman aikataulun mukaisesti täytäntöön toimintapoliittiset suositukset, joissa muun muassa edellytetään, että järjestelmän kannalta merkittävillä vakuutusyhtiöillä on elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmat sekä purkamismahdollisuuksien arvioinnit, että ryhmittymien valvontaa tehostetaan ja ettätappioiden sietokykyä parannetaan; toteaa, että vakuutusvastuiden pitkäaikainen luonne, vakuutusalan erilaiset aikataulut, pitkät voimassaolojaksot ja liiketoiminnan luonne verrattuna pankkitoimintaan yhdessä sääntelyviranomaisten käytettävissä olevien välineiden kanssa tarjoavat jo mahdollisuuden tehokkaisiin kriisinratkaisukäytäntöihin; katsoo, että tästä syystä olisi keskityttävä elvytykseen;

34.

pitää valitettavana, että IAIS ja FSB ovat lykänneet jälleenvakuuttajien järjestelmästatuksen ja toimintasuositusten arviointia koskevien suuntaviivojen julkaisemista heinäkuuhun 2014; kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti jälleenvakuuttajien aiheuttamaa järjestelmäriskiä erityisesti, kun otetaan huomioon niiden keskeinen asema vakuutusriskinhallinnassa, niiden korkea keskinäinen riippuvuus ja heikko korvattavuus;

35.

kehottaa komissiota arvioimaan tarkasti, pitäisikö omaisuudenhoitajia nimetä järjestelmän kannalta merkittäviksi niiden toiminnan laajuus huomioon ottaen ja muun muassa seuraavia kattavia indikaattoreita käyttäen: koko, liiketoimintamalli, maantieteellinen toiminta-alue, riskiprofiili, luottokelpoisuus, mahdollinen omaan lukuun toimiminen ja se, koskevatko niitä asiakkaiden varojen eriyttämistä koskevat vaatimukset, sekä muut asiaankuuluvat tekijät;

36.

toteaa, että asiakkaan varat on eriytetty ja ne ovat omaisuudensäilyttäjillä, joten mahdollisuus siirtää nämä varat toiselle omaisuudenhoitajalle on huomattava suojatoimenpide;

37.

katsoo, että tehokas arvopaperilainsäädäntö voisi lievittää monia ongelmia, joita suuren ylikansallisen omaisuudenhoitajan kaatumiseen liittyy;

38.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kansainvälisten rahoitusvalvojien ja viranomaisten kanssa heikkouksien tunnistamiseksi järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävissä maksujärjestelmissä sekä palvelun jatkuvuuden kaatumistilanteessa takaavien järjestelyjen löytämiseksi;

39.

katsoo, että koska maksujärjestelmät ovat kaikkien käteissiirtojen ytimessä, on selvää, että markkinahäiriöllä tällaisessa järjestelmässä olisi merkittäviä vaikutuksia muihin finanssimarkkinoiden toimijoihin; panee merkille, että vuoden 1998 maksu- ja selvitysjärjestelmiä koskevassa direktiivissä pyrittiin jo lieventämään maksujärjestelmien mahdollisia riskejä, mutta katsoo, että siinä ei kuitenkaan käsitellä riittävästi elvytystä ja kriisinratkaisua ja että tätä varten tarvitaan erityissäännöksiä, jotta maksujärjestelmät kykenevät reagoimaan asianmukaisesti vaikeisiin olosuhteisiin;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/12

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tutkimusta ja teknologista kehittämistä sekä avaruusalaa käsittelevän XIX osaston 189 artiklan, jossa mainitaan erityisesti, että ”edistääkseen tieteellistä ja teknistä kehitystä, teollisuuden kilpailukykyä ja politiikkojensa toteuttamista unioni kehittää eurooppalaisen avaruuspolitiikan”,

—

ottaa huomioon 28. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n avaruusteollisuuspolitiikka” (COM(2013)0108),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

—

ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kohti kansalaista hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa” (COM(2011)0152),

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tarvittavien yhteyksien vahvistaminen EU:n ja Euroopan avaruusjärjestön välille” (COM(2012)0671),

—

ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/578/EY Euroopan yhteisön ja Euroopan avaruusjärjestön välisen puitesopimuksen tekemisestä (1),

—

ottaa huomioon 11. lokakuuta 2010, 31. toukokuuta 2011, 2. joulukuuta 2011 ja 30. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0338/2013),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionille annetaan SEUT-sopimuksen 189 artiklassa nimenomaisesti tehtäväksi avaruuspolitiikan kehittäminen tieteellisen ja teknisen kehityksen, teollisuuden kilpailukyvyn ja unionin politiikkojen toteuttamisen edistämiseksi;

B.

ottaa huomioon, että EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden kansallinen poliittinen painoarvo ei enää riitä tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen kilpailun lisääntyessä Kiinan ja Intian kaltaisten uusien avaruusteollisuusvaltioiden osallistuessa siihen;

C.

toteaa, että avaruuspolitiikka on yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiä osa-alueita;

D.

ottaa huomioon, että lukemattomat palvelut, joita kansalaiset käyttävät päivittäin, ovat suoraan tai välillisesti riippuvaisia avaruusteollisuudesta; toteaa, että tällaisia palveluja ovat muun muassa televisio, nopeat internetyhteydet, navigointijärjestelmät ja Euroopan laajuinen automaattinen hätäpuhelujärjestelmä eCall;

E.

ottaa huomioon, että Euroopan avaruusteollisuuden vuotuinen kokonaisliikevaihto on noin 6,5 miljardia euroa ja se työllistää kokoaikaisesti 34 500 korkeasti koulutettua henkilöä; katsoo, että tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on tuotava esiin, että avaruusalalla on vahvaa kasvu- ja innovointipotentiaalia ja se synnyttää uusia työpaikkoja, jotka tuottavat huomattavaa lisäarvoa;

F.

toteaa, että avaruuspolitiikan alalla toteutettavien toimien koordinointi EU:n, jäsenvaltioiden ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) välillä on edelleen riittämätöntä ja että siksi on syntynyt päällekkäisiä rakenteita eikä synergiavaikutuksia ole voitu riittävästi hyödyntää; painottaa, että avaruusalan hallinnointia koskevien rakenteiden selkeyttämisellä saataisiin aikaan huomattavia kustannussäästöjä;

G.

ottaa huomioon, että ESA:lla ei hallitusten välisenä organisaationa ole virallisia suhteita Euroopan parlamenttiin eikä siten välitöntä yhteyttä kansalaisiin, joka kaikilla muilla unionin politiikan aloilla on;

H.

toteaa, että avaruusteollisuus on investointivaltainen teollisuudenala, jolla kehittämisjaksot ovat tavattoman pitkiä, ja että suunnitteluvarmuus on siksi hyvin tärkeää tälle alalle; katsoo, että vakaa sääntelykehys ja selkeä hallinto edistäisivät suuresti tätä suunnitteluvarmuutta;

I.

toteaa, että eurooppalaisella laukaisujärjestelmällä voidaan osaltaan varmistaa riippumaton pääsy avaruuteen;

J.

toteaa, että EU on nykyisin riippuvainen Euroopan ulkopuolisesta sotilaallisesta GNSS-satelliittinavigointijärjestelmästä ja että Galileo sai alkunsa ja sitä kehitettiin siviilivalvonnassa ja se myös jää siviilivalvonnan piiriin;

K.

toteaa, että kaupallisella myynnillä on eurooppalaiselle avaruusteollisuudelle huomattavasti suurempi merkitys kuin sen tärkeimmille kansainvälisille kilpailijoille;

L.

toteaa, että satelliittivälitteisillä palveluilla on tärkeä merkitys tietojen saattamisessa digitaalisen yhteiskunnan kasvualojen saataville ja että ne myötävaikuttavat Euroopan digitaalistrategian päämäärien saavuttamiseen;

M.

ottaa huomioon, että asiantuntijoiden arvioiden mukaan satelliittinavigointi- ja maanseurantapalvelujen markkinoiden liikevaihto voisi kymmenessä vuodessa nousta 300 miljardiin dollariin ja että 6–7 prosenttia EU:n läntisten jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta on jo nyt riippuvaista satelliittinavigoinnista;

N.

toteaa, että taajuuksien käytön kansainvälinen koordinointi on yhä tärkeämpää langattomien viestintäpalvelujen kysynnän kasvun sekä radioaaltojen etenemisen fysikaalisten ominaisuuksien ja tähän liittyvän radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi;

1.

panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon EU:n avaruusteollisuuspolitiikasta; katsoo, että komission olisi keskityttävä joihinkin harvoihin tiedonannossa mainittuihin avaruusteollisuuspolitiikkaa koskeviin toimiin, jotta avaruusteollisuuden tarjoamia talouskasvun mahdollisuuksia voitaisiin todella hyödyntää;

2.

painottaa, että kaikkien tulevan EU:n avaruuspolitiikan hallintoon osallistuvien toimijoiden, kuten komission, Euroopan GNSS-viraston, ESA:n, kansallisten virastojen ja erityisvirastojen, esimerkiksi EUMETSATin, on oltava yhteydessä toisiinsa ja toimittava pitkällä aikajänteellä;

3.

katsoo että kansalliset virastot voisivat esittää tätä asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia, jotta komissio voisi yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden aloitteet ja määritellä unionin laajuisen näkemyksen;

4.

korostaa, että komission on annettava mahdollisimman pian GMES/Copernicus-ohjelmaa ja eri Sentinel-satelliittien kehittämistä ja käyttöönottoa sekä tätä monimutkaista järjestelmää varten ehdotettua lainsäädännöllistä ja toiminnallista kehystä koskeva selkeä suunnitelma;

5.

tukee komissiota sen pyrkimyksissä toteuttaa toimia johdonmukaisen EU-sääntelykehyksen luomiseksi avaruusalalle; kannattaa todellisten EU:n sisämarkkinoiden luomista avaruusalan tuotteille ja avaruusvälitteisille palveluille; pitää tärkeänä asianomaisten toimien kaavailua ja kehittämistä niin, ettei niiden toteuttamisella haitata eikä vääristetä kaupallisia markkinaolosuhteita; toteaa, että sekä kilpailuneutraliteetti että avoimuus ovat Euroopan avaruuspolitiikan tärkeitä kulmakiviä;

6.

toteaa, että komissio ei ole vielä ryhtynyt horisontaalisiin toimiin avaruuspolitiikan sekä sen tavoitteiden sisällyttämiseksi unionin eri politiikkoihin; kehottaa komissiota korjaamaan tilanteen ottamalla avaruuspolitiikan vastedes huomioon muun muassa televiestinnän, liikenteen, ympäristön, maatalouden, turvallisuusasioiden ja kulttuurin kaltaisilla politiikan aloilla;

7.

panee tyytyväisenä merkille komission lausunnon, että avaruusvälitteinen tietoliikenne, navigointi ja maan havainnointi tarjoaa EU:lle strategisesti tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää EU:n ulkosuhteissa kehitysavun ja humanitaarisen avun aloilla;

8.

kehottaa komissiota käsittelemään ensisijaisesti seuraavia aiheita: institutionaaliset kysymykset, Galileo ja Copernicus, avaruusteollisuus kasvun moottorina ja työllisyyden edistäjänä, avaruustoimien vaikutustenarviointi, itsenäinen pääsy avaruuteen, tutkimus- ja kehitystoiminnan rooli, satelliittiviestintä, avaruusvalvonta ja -seuranta sekä avaruusromu;

9.

yhtyy komission tekemään huomioon siitä, että monet avaruusjärjestelmien osista ovat kaksikäyttöisiä tai sotilaskäyttöön soveltuvia ja siksi niihin sovelletaan yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annettua direktiiviä 2009/43/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna 14. joulukuuta 2012 annetulla direktiivillä 2012/47/EU, siltä osin kuin on kyse puolustukseen liittyvien tuotteiden luettelosta, sekä kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 428/2009 (4) ja asevientiä koskevaa yhteistä kantaa; on tyytyväinen tiedonannossa esitettyyn ehdotukseen, joka koskee virallisen raportin antamista Euroopan parlamentille kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan valvontajärjestelmän toiminnasta vuoden 2013 loppuun mennessä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan unionin neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmää (COARM) selventämään, mitä sääntelykehystä olisi sovellettava kuhunkin tuote- ja teknologialuokkaan;

10.

antaa tunnustusta niille Eurooppaa hyödyttäville saavutuksille, joihin ESA on avaruusalalla päässyt viime vuosikymmeninä, ja kehottaa muita ESA:han kuulumattomia jäsenvaltioita harkitsemaan ESA:han liittymistä ja yhteistyön tiivistämistä; toteaa kuitenkin, että pitkällä aikavälillä keinoja tehostaa toimintaa ja lisätä poliittista koordinointia ja vastuuta voidaan kehittää tiivistämällä ESA:n ja EU:n yhteistyötä muun muassa kaksinkertaisen työn ja päällekkäisyyksien välttämiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti, voidaanko ESA tulevaisuudessa sisällyttää esimerkiksi valtioiden välisenä organisaationa unionin hallintorakenteisiin; katsoo kuitenkin, ettei ole tarkoituksenmukaista tehdä ESA:sta EU:n elintä tai laitosta;

11.

puoltaa sitä, että Euroopan unionin olisi tällä välin tiiviissä yhteistyössä ESA:n kanssa koordinoitava enemmän jäsenvaltioiden avaruuspolitiikkaa ja -ohjelmia, jotta voitaisiin ryhtyä soveltamaan todellista eurooppalaista lähestymistapaa; katsoo, että samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että ESA:n ja sen jäsenvaltioiden intressit otetaan huomioon; toteaa, että avaruusteollisuudesta voidaan tehdä kilpailukykyinen ja se saadaan pysymään kilpailukykyisenä vain eurooppalaista lähestymistapaa soveltamalla;

12.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja ESA:ta perustamaan eräänlaisen koordinointiryhmän, jonka jäsenet tapaavat säännöllisesti ja sovittavat avaruusalaa koskevat strategiat ja toimet yhteen, jotta vältetään päällekkäisiä rakenteita, sekä kehittämään kansainvälisiä kysymyksiä ja foorumeita koskevan yhteisen lähestymistavan;

13.

toteaa, että avaruusresurssien siviilikäyttöä tai mahdollisia tulevia siviilisovelluksia ei saa vähentää tai rajoittaa sillä perusteella, että niiden käyttö puolustusvoimien tarkoituksiin lisääntyy; kehottaa jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään vanhentunutta vuoden 1967 ulkoavaruussopimusta koskevan uudelleentarkastelun tai laatimaan uuden sääntelykehyksen, jossa otetaan huomioon teknologian kehittyminen 1960-luvun jälkeen;

14.

korostaa, että Galileo-ohjelman päätökseen saattamista ja Copernicus-ohjelman jatkamista EU:n avaruuspolitiikan lippulaivahankkeina on pidettävä ensisijaisina tavoitteina, jotta ensimmäiset Galileo-palvelut voidaan todellakin vapauttaa kansalaisten käyttöön vuonna 2014;

15.

painottaa, että EGNOS on ensimmäinen toimiva eurooppalainen GNSS-ohjelma; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään EGNOS-ohjelman käyttöä ja ottamaan sen käyttöön eri aloilla, esimerkiksi liikennealalla;

16.

pitää valitettavana, että Euroopan satelliittinavigointiohjelma Galileon kehittämisessä oli viivästyksiä; pitää myönteisenä, että maan kiertoradalle on nyt laukaistu neljä satelliittia; korostaa, että Euroopan avaruusteollisuuden ja erityisesti Galileo-ohjelman tuottamista eduista ja hyödyistä olisi tiedotettava paremmin suurelle yleisölle, ja kehottaa komissiota tulevien Galileo-satelliittien laukaisujen yhteydessä järjestämään korkean profiilin yleisötapahtumia EU:n pääkaupungeissa Galileo-ohjelman ja sen sovellusmahdollisuuksien markkinoimiseksi;

17.

korostaa, että EU:n on valistettava kansalaisia, houkuteltava tulevia insinöörejä, levitettävä tietoa EU:n satelliittinavigoinnista ja esitettävä kaikille käyttäjille Galileo- ja EGNOS-perustaisen tekniikan käyttöä mahdollistavia kannusteita;

18.

on vakuuttunut siitä, että 27 satelliittiin ja tarvittavaan varasatelliittien määrään ja asianmukaiseen maassa sijaitsevaan infrastruktuuriin perustuva täydellinen toimintavalmius on perusedellytys sille, että Galileo tuottaa lisäarvoa, kun on kyse tarkkuudesta ja palvelujen keskeytymättömyydestä, ja että se hyödyttää siten paljon taloutta ja yhteiskuntaa;

19.

pitää valitettavana, että EGNOS-järjestelmä ei nykyisellään kata koko Euroopan unionia ja kehottaa laajentamaan järjestelmää niin, että se kattaa Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan ja että sitä voidaan siten käyttää koko Euroopassa;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan Euroopan parlamentille suunnitelmista käyttää Copernicus-ohjelmaa ja Galileo-ohjelman julkisesti säänneltyä palvelua YTPP-toiminnan ja -operaatioiden tukemiseen;

21.

toteaa, että erityisesti pk-yritykset, mutta eivät vain ne, tarvitsevat eräänlaista alkurahoitusta julkisista varoista, jotta niillä on riittävästi varoja tehdä pitkäaikaisia investointeja tutkimukseen ja kehitykseen; on vakuuttunut siitä, että julkinen rahoitus ja se, että avaruusteollisuuden tuotteille ja palveluille on julkisia ostajia, kannustaa innovointiin ja tuottaa siten kasvua ja edistää työpaikkojen luomista;

22.

toteaa jälleen, että EU ei saa menettää tilaisuutta kehittää satelliittinavigointijärjestelmän tuotantoketjun loppupään markkinoita, ja korostaa Euroopan GNSS-virastoa koskevan toimintasuunnitelman merkitystä GNSS-markkinoiden laajentamiselle, koska se on ratkaisevan tärkeää EU:n talouden tulevaisuudelle;

23.

muistuttaa, että satelliittinavigoinnin uusilla sovelluksilla voidaan lisätä turvallisuutta, tehokkuutta ja luotettavuutta muun muassa seuraavilla aloilla: lento-, meri- ja tieliikenne, maatalousala, liikenneturvallisuus, maksujen kerääminen, liikenteen ohjaus ja pysäköinnin valvonta, kaluston seuranta, hätäpuhelut, tavaroiden seuranta ja jäljitys, verkkovaraukset, kuljetusten turvallisuus, digitaaliset ajopiirturit, eläinten kuljetukset ja maankäytön kestävyys;

24.

panee merkille tiedonannossa mainitun seikan, että 60 prosenttia eurooppalaisten satelliittien elektroniikasta tuodaan tällä hetkellä Yhdysvalloista; kehottaa tekemään aloitteen siitä, kuinka arkaluonteisia tietoja tai henkilötietoja voidaan suojella tässä yhteydessä ja kuinka olemassa olevia julkisia hankintamenettelyjä käytetään sen varmistamiseen, että avaruusinfrastruktuurin ostoa jäsenvaltioista käytetään mahdollisuuksien mukaan avaruusalan kasvun vauhdittamiseen;

25.

kehottaa komissiota, ESA:ta, EDA:ta ja jäsenvaltioita myös yksilöimään yhteisen eurooppalaisen riippumattomuuteen tähtäävän prosessin kannalta keskeiset teknologiat ja kehittämään kolmansista maista vähemmän riippuvaisia vaihtoehtoja; muistuttaa riskistä, että erimielisyyksien tapauksessa Yhdysvallat voi sulkea Euroopan avaruusinfrastruktuurin tai estää sen kehittämisen;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia Euroopan teollisuudelle komponenttien kehittämiseksi avaruusalalle Euroopan tasolla, jotta voidaan vähentää riippuvuutta tuonnista kolmansista maista;

27.

toteaa, että muut teollisuuden alat kuin avaruusteollisuus voivat hyötyä avaruustutkimuksen tuloksena kehitetyistä tuotteista; kehottaa siksi kaikkia asianosaisia kehittämään tietojenvaihtoa avaruusteollisuuden ja muiden teollisuudenalojen toimijoiden välille ja kehittämään yhdessä teknologiaa, joka voi johtaa uraauurtaviin, yhteiskuntaa hyödyttäviin innovaatioihin; painottaa, että olisi tärkeää tiedottaa paremmin, mitä konkreettista hyötyä avaruusteollisuudesta voi olla eurooppalaisten arjessa;

28.

korostaa, että erityisesti avaruusvälitteiset palvelut ja robotiikka avaavat monia markkinointimahdollisuuksia etupäässä pienille ja keskisuurille yrityksille;

29.

painottaa, että itsenäiset ja älykkäät robottijärjestelmät ovat avainteknologiaa avaruuden tutkimisessa; korostaa tässä yhteydessä Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvien EU:n varojen tehokasta käyttöä erityisesti markkinaläheisiin toimiin;

30.

korostaa, että Euroopan avaruusteollisuuden kilpailukyvyn yhtenä perustana on korkeasti koulutetun henkilöstön riittävä saanti; vetoaa siksi kaikkiin asianomaisiin toimijoihin yhteistyön tiivistämiseksi yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä sekä lahjakkaiden nuorten ja erityisesti lahjakkaiden naisten kannustamiseksi sitoutumaan tähän alaan (esimerkiksi perustamalla kansallisia tutkinto-ohjelmia ja koulutustoimia sekä järjestämällä eurooppalaisille ja muille kuin eurooppalaisille tutkijoille tarkoitettuja tutkimuskilpailuja); toteaa lisäksi, että on välttämätöntä hankkia lahjakkaita henkilöitä kolmansista maista (muun muassa houkuttelemalla eurooppalaisia lahjakkaita henkilöitä palaamaan takaisin);

31.

korostaa, että avaruuteen pääsy on tärkeää kaikille jäsenvaltioille ja että kaupallinen myynti on tärkeää Euroopan avaruusteollisuudelle; toteaa samalla, että kolmansien maiden institutionaaliset markkinat ovat edelleen osittain suljetut Euroopan avaruusteollisuudelta; korostaa tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä Euroopan avaruusteollisuudelle kansainvälisellä tasolla; kehottaa siksi komissiota edistämään kauppasopimusten (esimerkiksi transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen) yhteydessä vastavuoroisuutta sekä varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset;

32.

korostaa eurooppalaisten kantorakettien kehittämisen ja käytön merkitystä itsenäiselle pääsylle avaruuteen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan yhdessä ESA:n kanssa pitkällä aikavälillä siitä, että eurooppalaista kantorakettijärjestelmää ja laukaisupalvelua ylläpidetään ja kehitetään;

33.

katsoo, että Euroopan avaruusteollisuuden olisi käytettävä nykyistä eurooppalaista avaruusinfrastruktuuria, joka on osittain rahoitettu eurooppalaisin julkisin varoin;

34.

pitää lisäksi myönteisenä, että uudessa tutkimuksen puiteohjelmassa Horisontti 2020 on määrä investoida 1,5 miljardia euroa avaruustutkimukseen ja -innovointiin; kehottaa lisäksi komissiota varaamaan Horisontti 2020 -ohjelmassa osan määrärahoista satelliittiviestintäsovellusten tutkimukseen ja kehittämiseen;

35.

katsoo, että erityisesti tutkimustoimintaa on koordinoitava tehokkaammin EU:n, ESA:n ja jäsenvaltioiden välillä; kehottaa näitä kolmea osapuolta laatimaan yhteisen tutkimusta koskevan ”etenemissuunnitelman” vuoteen 2020 asti sekä määrittelemään avaruuspolitiikan painopistealat ja tavoitteet, joihin yhdessä pyritään, jotta asiaan osallisille toimijoille ja erityisesti avaruusteollisuuden toimijoille taataan suunnitteluvarmuus; painottaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön merkitystä;

36.

korostaa, että GNSS-sovellusten ja -palvelujen kehittäminen on tärkeää sen varmistamiseksi, että Galileon infrastruktuuri-investointeja hyödynnetään täysipainoisesti ja että Galileoa kehitetään täysipainoisesti sen koko kapasiteetti huomioon ottaen; painottaa, että on tarpeen varmistaa, että GNSS-sovellusten tutkimukseen, kehittämiseen ja täytäntöönpanoon on tarjolla asianmukaista rahoitusta; pitää valitettavana, että EGNOS- ja Galileo-järjestelmään perustuvia sovelluksia koskevan tutkimuksen ja innovoinnin rahoituksen vähentäminen viivästyttää huomattavasti teknistä kehitystä ja teollisen kapasiteetin kasvua sekä ympäristön kannalta tehokasta toteuttamista Euroopan unionissa, ja kehottaa siksi komissiota luomaan pk-yrityksille lisää keinoja saada rahoitusta helpommin;

37.

toteaa, että innovatiivisten sovellusten kehittämistä Euroopassa jarruttavat erilaiset esteet; muistuttaa siksi komissiota siitä, että maanseuranta- ja satelliittiohjelmien tuottamien avaruusvälitteisten tietojen kaupalliselle käytölle on olemassa markkinat, joita ei ole hyödynnetty; kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen näiden esteiden (kuten vastuu avaruusesineiden ja -romun aiheuttamasta vahingosta, palvelujen käytettävyyttä koskeva epävarmuus, turvallisuutta ja tietosuojaa koskevat epäilyt, mahdollisuuksien riittämätön tunteminen ja yhteentoimivuuden puuttuminen) selvittämiseksi ja ratkaisuehdotusten esittämiseksi näiden markkinoiden hyödyntämiseksi;

38.

korostaa, että satelliittiviestinnällä on merkittävä rooli Euroopan avaruusteollisuudessa, koska tämän alan toimeksiannot takaavat avaruusalusten ja kantorakettien jatkuvan käytön ja edistävät siten osaltaan itsenäistä avaruuteen pääsyä koskevan EU:n tavoitteen saavuttamista; toteaa tässä yhteydessä myös, että kaupallisten satelliittien laukaisun yhteydessä syntyy riippumatonta hyötykuormakapasiteettia (”hosted payloads”), jota voidaan käyttää uusien tuotteiden ja uuden teknologian testaamiseen avaruudessa ja joka auttaa siten vähentämään sekä uusien palvelujen tarjolle saattamisen kustannuksia että siihen tarvittavaa aikaa;

39.

korostaa, että satelliittiviestintä on tehokas tapa saattaa multimediapalvelut myös niiden elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tahojen ulottuville, joille niitä ei tähän asti ole voitu tarjota maanpäällisen tekniikan avulla;

40.

korostaa, että satelliittiverkkojen avulla erityisesti EU:n syrjäisille seuduille luotava kattava laajakaistaverkko auttaa saavuttamaan EU:n digitaalistrategian tavoitteet; kehottaa siksi komissiota varmistamaan teknologiariippumattomuuden noudattamisen siten, että satelliittivälitteiset internetyhteydet otetaan asianmukaisesti huomioon laajakaistayhteyksien laajentamiseen käytettävässä teknologiayhdistelmässä esimerkiksi EU:n koheesiopolitiikan puitteissa;

41.

toteaa, että satelliittiviestinnällä on yhä suurempi logistinen merkitys kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofien yhteydessä, tai sisäisen turvallisuuden takaamisessa, koska siihen perustuvat tietoliikenne- ja viestintäyhteydet ovat korvaamattoman tärkeitä tilanteissa, joissa maanpäällistä infrastruktuuria ei ole tai se on tuhoutunut;

42.

kehottaa siksi komissiota tutkimaan, mitä radiotaajuuksia on nykyisin käytettävissä ja mitä radiotaajuuksia tarvitaan satelliittiviestinnässä tulevaisuudessa, sekä huolehtimaan Kansainvälisen televiestintäliiton seuraavassa radioviestintäkonferenssissa siitä, että EU:n ja satelliittiviestintäteollisuuden intressit otetaan asianmukaisesti huomioon maailmanlaajuisten ja alueellisten radiotaajuuksien jaossa;

43.

katsoo, että satelliittiviestinnän innovaatiopotentiaalia ei ole vielä läheskään hyödynnetty täysimääräisesti; viittaa uusimman teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin, joita ovat muun muassa ”Laser Communication Terminals” (LCT) ja ”High Throughput Satellites” (HTS), joiden avulla voidaan vastata tarpeeseen vaihtaa yhä suurempia määriä tietoja yhä nopeammin;

44.

korostaa, että Eurooppa voi säilyttää teknologisen etumatkansa satelliittiviestinnässä vain, jos alaa koskevaa tutkimusta jatketaan Euroopan tasolla;

45.

korostaa, että avaruusinfrastruktuurit ovat monien sellaisten palvelujen selkäranka, joita elinkeinoelämä ja yhteiskunta käyttävät päivittäin; toteaa, että näiden infrastruktuurien tuhoutuminen esimerkiksi satelliittien ja muiden avaruusesineiden tai avaruusromun törmäysten vuoksi voisi heikentää elinkeinoelämän toimijoiden ja kansalaisten turvallisuutta;

46.

toteaa, että avaruusromusta on tulossa yhä suurempi ongelma; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään avaruuden globaaliin hallinnointiin; kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään kaikkien diplomaattisten kanavien avulla saamaan kolmannet maat allekirjoittamaan Euroopan unionin laatiman ulkoavaruustoiminnan käytännesäännöstön;

47.

kehottaa komissiota tukemaan mahdollisimman pian EU:n tasolla vuoden 2013 alussa ehdotetun avaruusvalvonnan ja -seurannan ohjelman perustamista, jotta varmistetaan vähäisempi riippuvuus Yhdysvalloissa sijaitsevista törmäysvaroituksia antavista elimistä;

48.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/19

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (COM(2012)0529) ja siihen liittyvän valmisteluasiakirjan,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppa 2020: älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta (COM(2010)0245),

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu (1),

—

ottaa huomioon monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU,

—

ottaa huomioon 25. tammikuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

—

ottaa huomioon radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9. maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY,

—

ottaa huomioon Euroopan telealan standardointilaitoksen (ETSI) osuuden pilvipalvelustandardien kehittämisessä,

—

ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU,

—

ottaa huomioon kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25. toukokuuta 1999 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (2),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (3),

—

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (4),

—

ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0353/2013),

A.

ottaa huomioon, että vaikka erityyppiset etäresurssipalvelut, jotka nyt yleisesti tunnetaan pilvipalveluina, eivät ole uusia, pilvipalvelujen laajuus, suorituskyky ja sisältö merkitsevät huomattavaa tieto- ja viestintäteknologian kehittymistä;

B.

ottaa huomioon, että pilvipalvelut ovat joka tapauksessa viime vuosina herättäneet kiinnostusta, mikä johtuu uusien ja innovatiivisten laajamittaisten liiketoimintamallien kehittämisestä, pilvipalvelujen tarjoajien voimakkaasta kampanjoinnista, teknisestä innovoinnista ja lisääntyneestä laskentakapasiteetista, hintojen alentumisesta ja nopeista tiedonsiirtoyhteyksistä sekä mahdollisista taloudellisista hyödyistä ja tehokkuushyödyistä, energiankulutus mukaan luettuna, joita pilvipalvelut tarjoavat kaikenlaisille käyttäjille;

C.

ottaa huomioon, että pilvipalvelujen kehittäminen ja niiden käyttö harvaan asutuilla ja syrjäisillä alueilla voi vähentää näiden alueiden eristyneisyyttä, mutta että siihen liittyy samalla erityisen vaikeita haasteita, koska näillä alueilla ei ole riittävästi tarvittavaa infrastruktuuria;

D.

ottaa huomioon, että pilvipalvelujen tarjoajien hyödyt koostuvat esimerkiksi palvelumaksuista, alihyödynnettyjen ylimääräisten tietotekniikkaresurssien rahaksi muuttamisesta, mittakaavaeduista sekä mahdollisuudesta varmaan asiakaskuntaan (nk. sitomisvaikutus) ja käyttäjätietojen toissijaiseen käyttöön, kuten mainostamiseen siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon henkilötietojen yksityisyyden ja suojaamisen vaatimukset; ottaa kuitenkin huomioon, että sitomisvaikutus saattaa vaikuttaa haitallisesti kilpailuun, mikä kuitenkin voidaan välttää kohtuullisilla standardointitoimilla ja tehostamalla teollis- ja tekijänoikeuksien lisensioinnin avoimuutta;

E.

ottaa huomioon, että pilvipalvelujen käyttäjien hyödyt koostuvat mahdollisesti alemmista kustannuksista, ajasta ja paikasta riippumattomasta pääsystä verkkoon, käyttömukavuudesta, luotettavuudesta skaalattavuudesta ja turvallisuudesta;

F.

katsoo, että pilvipalveluihin sisältyy myös riskejä käyttäjille, erityisesti kun on kyse arkaluonteisista tiedoista, ja että käyttäjien on oltava tietoisia näistä riskeistä; ottaa huomioon, että jos pilvipalveluja tarjotaan tietyssä valtiossa, kyseisen valtion viranomaisilla saattaa olla pääsy tietoihin; katsoo, että komission olisi otettava tämä huomioon esittäessään pilvipalveluja koskevia ehdotuksia ja suosituksia;

G.

ottaa huomioon, että pilvipalvelut velvoittavat käyttäjät luovuttamaan tietoja tallennustilan tarjoajalle, ts. kolmannelle osapuolelle, mikä herättää yksittäisten käyttäjien tietojen jatkuvaan tarkkailuun ja kyseisiin tietoihin pääsyyn sekä niiden suojaamiseen palveluntarjoajalta, toisilta saman palvelun käyttäjiltä ja muilta osapuolilta liittyviä kysymyksiä; katsoo, että edistämällä palveluja, jotka sallivat käyttäjän ja vain käyttäjän hallita tallennettuja tietoja siten, että tallennustilan tarjoajalla ei ole pääsyä kyseisiin tietoihin, voitaisiin ratkaista joitakin asiaan liittyviä ongelmia;

H.

katsoo, että pilvipalvelujen lisääntynyt käyttö ja se, että niitä tuottaa rajallinen määrä suuria palveluntarjoajia, merkitsee, että yhä suuremmat määrät tietoja keräytyy kyseisten palveluntarjoajien käsiin, mikä lisää huomattavasti niiden tehokkuutta mutta myös kasvattaa tietojen katastrofaalisen tuhoutumisen, internetin vakauden mahdollisesti vaarantavien keskittyneiden toimintahäiriöiden ja tietojen kolmansille osapuolille päätymisen riskiä;

I.

katsoo, että pilvipalvelujen kaikkien osapuolten vastuuta ja korvausvelvollisuutta olisi selvennettävä erityisesti turvallisuuden ja tietosuojavaatimusten osalta;

J.

katsoo, että pilvipalvelujen markkinat näyttävät jakautuneen kahtia kuluttajien ja yritysten markkinoihin;

K.

katsoo, että yrityskäyttäjien kannalta standardoidut pilvipalvelut, jos ne täyttävät käyttäjien erityistarpeet, voivat olla kiinnostava keino muuntaa pääomakustannukset toimintamenoiksi ja saada nopeasti lisää laajempaa tallennus- ja käsittelykapasiteettia;

L.

katsoo, että kuluttajien kannalta se seikka, että erityisesti erityyppisten kuluttajalaitteiden käyttöjärjestelmien palveluntarjoajat ohjaavat kuluttajia yhä enemmän – muun muassa oletusasetusten käytön avulla – käyttämään palveluntarjoajakohtaisia pilvipalveluja, merkitsee, että nämä palveluntarjoajat luovat varmaa asiakaskuntaa ja keräävät käyttäjiensä tietoja;

M.

katsoo, että ulkoisten pilvipalvelujen käyttöä julkisella sektorilla on punnittava tarkoin ottaen huomioon yhtäältä kaikki kansalaisia koskeviin tietoihin liittyvät kasvaneet riskit ja toisaalta se, että taataan julkisen palvelun tehtävien suorittaminen;

N.

katsoo, että turvallisuusnäkökulmasta katsoen pilvipalvelujen käyttöönotto merkitsee, että vastuu kunkin yksittäisen käyttäjän tietojen turvallisuuden ylläpitämisestä on siirtynyt palvelun käyttäjältä palveluntarjoajalle, minkä vuoksi on varmistettava, että palvelujen tarjoajat ovat oikeuskelpoisia tarjoamaan turvallisia ja varmoja viestintäratkaisuja;

O.

ottaa huomioon, että pilvipalvelujen kehittäminen lisää välitetyn tiedon määrää sekä kaistanleveyden, suurempien latausnopeuksien ja hyvin nopeiden laajakaistaverkkojen kysyntää;

P.

katsoo, että Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttaminen, mikä koskee erityisesti laajakaistan käyttöönottoa ja yleistä saatavuutta, rajat ylittäviä julkisia palveluja sekä tutkimus- ja innovointitavoitteita, on välttämätöntä, jotta EU voisi hyödyntää täysimittaisesti pilvipalvelujen tarjoamat edut;

Q.

ottaa huomioon viimeaikaiset tietoturvaloukkaukset ja erityisesti PRISM-vakoiluskandaalin;

R.

ottaa huomioon, että EU:ssa ei ole riittävästi palvelinfarmeja;

S.

ottaa huomioon, että digitaaliset sisämarkkinat ovat ratkaisevan tärkeitä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, mikä tehostaisi huomattavasti ponnisteluja sisämarkkinoiden toimenpidepaketin toteuttamiseksi ja EU:ssa vallitsevan talous- ja rahoituskriisin ratkaisemiseksi;

T.

ottaa huomioon, että EU:n laajuiset laajakaistaverkot, kaikkien kansalaisten yleiset ja yhtäläiset mahdollisuudet käyttää internet-palveluja sekä tietoverkon neutraaliuden takaaminen ovat perusedellytyksiä eurooppalaisen pilvipalvelujärjestelmän kehittämiselle;

U.

ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -välineen tarkoituksena on muun muassa laajentaa laajakaistaverkkoa Euroopassa;

V.

katsoo, että pilvipalveluilla olisi edistettävä pk-yritysten integrointia vähentämällä markkinoille pääsyn esteitä (esimerkiksi alentamalla tietotekniikan infrastruktuurin kustannuksia);

W.

ottaa huomioon, että tietosuojaa koskevien EU:n oikeusnormien noudattaminen on välttämätön edellytys eurooppalaiselle pilvipalvelujärjestelmälle;

X.

toteaa, että pilvipalveluja kehittämällä olisi edistettävä luovuutta, niin että se koituu sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien eduksi; toteaa lisäksi, että prosessin aikana olisi vältettävä vääristymien syntymistä sisämarkkinoilla ja että kuluttajien ja yritysten luottamusta pilvipalveluihin olisi lisättävä;

1.

on tyytyväinen komission tiedonantoon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” ja pitää myönteisenä komission aikomusta kehittää pilvipalveluihin sovellettava johdonmukainen menettely, mutta katsoo, että säädös olisi joiltakin osin ollut asianmukaisempi väline mainitun strategian kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.

korostaa, että suurikapasiteettisen ja turvallisen viestintäinfrastruktuurin mahdollistava politiikka on ratkaisevan tärkeä tekijä kaikkien tiedonsiirtoon perustuvien palvelujen, myös pilvipalvelujen kannalta, mutta korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen puutteellisen rahoituksen vuoksi laajakaistan käyttöönoton tukemista on täydennettävä unionin muiden ohjelmien ja aloitteiden määrärahoilla, Euroopan rakenne- ja investointirahastot mukaan luettuina;

3.

korostaa, että pilvipalvelujen on tarjottava turvallisuutta ja luotettavuutta oikeassa suhteessa niihin lisääntyneisiin riskeihin, jotka johtuvat tiedon keskittymisestä rajalliselle määrälle palveluntarjoajia;

4.

korostaa, että unionin lainsäädännön tulisi olla neutraalia, ja ellei pakottavista yleistä etua koskevista syistä ole tarpeen, sitä ei tulisi mukauttaa helpottamaan eikä vaikeuttamaan mitään oikeudellista liiketoimintamallia tai palvelua;

5.

korostaa, että pilvipalveluja koskevaan strategiaan olisi sisällytettävä myös tietokeskusten energiankulutuksen kaltaiset oheistekijät ja niihin liittyvät ympäristökysymykset;

6.

korostaa tiedon hankkimiseen minkä tahansa internetiin yhteydessä olevan laitteen avulla liittyviä laajoja mahdollisuuksia;

7.

korostaa, että palvelinfarmien lukumäärän lisääminen EU:n alueella on selkeästi EU:n etujen mukaista kahdesta syystä: se mahdollistaisi teollisuuspolitiikassa suuremmat synergiavaikutukset Euroopan digitaalistrategiaan sisältyvien seuraavan sukupolven liityntäverkkojen (NGA-verkot) kehitystavoitteiden kanssa ja lisäisi luottamusta EU:n tietosuojajärjestelmään varmistamalla EU:n riippumattomuuden palvelimista;

8.

painottaa kaikkien kansalaisten digitaalisen lukutaidon merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita kehittämään konsepteja internetin turvallisen käytön edistämiseksi, pilvipalvelut mukaan luettuina;

9.

korostaa, että koska pilvipalveluihin sisältyy taloudellista potentiaalia EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi, niistä voi tulla tehokas kasvun ja työllisyyden väline;

10.

korostaa siksi, että toimivan laajakaistainfrastruktuurin puuttuessa tai sen saatavuuden ollessa riittämätön pilvipalvelujen kehittäminen saattaa lisätä kaupunki- ja maaseutualueiden digitaalista kahtiajakoa, mikä entisestään vaikeuttaa alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen talouskasvun tavoitteiden saavuttamista;

11.

korostaa, että unionilla on edessään monenlaisia yhtäaikaisia BKT:n kasvuun kohdistuvia paineita aikana, jolloin mahdollisuudet vauhdittaa kasvua julkisista varoista ovat korkeiden velka- ja alijäämätasojen vuoksi vähäiset, ja kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikki mahdolliset kasvua edistävät tekijät; huomauttaa, että pilvipalvelut voivat saada aikaan muutoksia kaikilla talouden aloilla ja että niillä voi olla erityistä merkitystä muun muassa terveydenhuollon, energian, julkisten palvelujen ja koulutuksen alalla;

12.

korostaa, että työttömyys, myös nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys, on lisääntynyt Euroopassa sietämättömälle tasolle ja pysyy lähitulevaisuudessa todennäköisesti edelleen korkeana ja että tämä edellyttää päättäväisiä ja pikaisia toimia kaikilla poliittisilla tasoilla; huomauttaa, että pilvipalvelujen kehittämiseen liittyviä tietoteknisiä taitoja ja digitaalista lukutaitoa edistävä koulutus voi näin ollen olla erittäin tärkeää kasvavan työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

13.

korostaa, että käyttäjien digitaalisia taitoja on parannettava ja että koulutuksessa on tuotava esiin pilvipalvelujen tarjoamat potentiaaliset hyödyt; muistuttaa, että pilvipalveluista vastaaville asiantuntijoille on kehitettävä uusia koulutusmahdollisuuksia;

14.

korostaa, että pk-yritykset ovat EU:n talouden ydin ja että tarvitaan lisää toimia EU:n pk-yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn edistämiseksi ja parhaan mahdollisen ympäristön luomiseksi uusien lupaavien teknologisten sovellusten, kuten pilvipalvelujen, käyttöönotolle, sillä niillä voi olla suuri vaikutus EU:n yritysten kilpailukykyyn;

15.

korostaa pilvipalvelujen myönteistä merkitystä erityisesti kaukana sijaitsevilla tai syrjäisillä alueilla toimiville tai taloudellisissa vaikeuksissa oleville pk-yrityksille, koska ne voivat osaltaan auttaa vähentämään pk-yritysten kiinteitä kustannuksia mahdollistamalla tietokone- ja tallennuskapasiteetin vuokrauksen, ja kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisten säännösten laatimista, joiden avulla pk-yritykset voivat lisätä kasvuaan ja tuottavuuttaan, koska ne voivat hyötyä alemmista alkukustannuksista ja paremmista analyyttisten välineiden käyttömahdollisuuksista;

16.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan pilvipalveluihin liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista erityisesti pk-yrityksille;

17.

toteaa, että EU:n on hyödynnettävä pilviteknologian suhteellisen varhainen vaihe ja panostettava tämän teknologian kehittämiseen voidakseen hyödyntää sen tarjoamia mittakaavaetuja ja siten elvyttää talouttaan erityisesti tieto- ja viestintäteknologian alalla;

18.

korostaa, että sisämarkkinoiden tulisi säilyä avoimina kaikille unionin oikeutta noudattaville palveluntarjoajille, sillä palvelujen ja tiedon vapaa kulku lisää unionin teollisuuden kilpailukykyä ja mahdollisuuksia ja hyödyttää unionin kansalaisia;

19.

pitää valitettavana merkkejä siitä, että kolmansien maiden hallitukset käyttävät massiivisesti, laajasti ja umpimähkäisesti näiden maiden pilvipalveluissa säilytettäviä unionin käyttäjiä koskevia tietoja, ja kehottaa pilvipalvelujen tarjoajia avoimuuteen ja antamaan tietoja siitä, miten ne hallitsevat tietoja, joita kuluttajat luovuttavat heille käyttämällä pilvipalveluja;

20.

vaatii, että sen riskin torjumiseksi, että ulkomaiset hallitukset pääsevät suoraan tai epäsuorasti käyttämään tällaisia tietoja, joiden käyttö ei ole unionin oikeuden mukaan sallittua, komission on

21.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen luoda EU:n laajuinen sertifiointijärjestelmä, jolla kannustettaisiin pilvipalvelujen kehittäjiä ja tarjoajia investoimaan yksityisyydensuojan parantamiseen;

22.

kehottaa komissiota määrittämään yhteistyössä unionin teollisuuden ja muiden sidosryhmien kanssa alat, joilla tietty unionin lähestymistapa voisi osoittautua yleismaailmallisesti erityisen kiinnostavaksi;

23.

korostaa, että on tärkeää turvata kilpailukykyiset ja avoimet unionin markkinat, jotta kaikille unionin käyttäjille voidaan tarjota varmat, kestävät, kohtuuhintaiset ja luotettavat palvelut; kehottaa luomaan yksinkertaisen ja avoimen menetelmän turvallisuudessa ilmenevien puutteiden tunnistamiseksi siten, että Euroopan markkinoilla toimivilla palvelujen tarjoajilla on riittävä ja asianmukainen kannustin puutteiden korjaamiseen;

24.

korostaa, että kaikkien unionissa toimivien pilvipalvelujen tarjoajien on kilpailtava tasapuolisin toimintaedellytyksin ja että kaikkiin on sovellettava samoja sääntöjä;

25.

korostaa, että pilvipalvelujen käyttöönotto julkisella sektorilla voi pienentää julkishallinnon kustannuksia ja auttaa tarjoamaan tehokkaampia palveluja kuluttajille samalla kun digitaalinen vipuvaikutus kaikkiin talouden aloihin olisi erittäin merkittävä; toteaa, että myös yksityinen sektori voi hyötyä innovatiivisten ratkaisujen hankinnan pilvipalveluista;

26.

kannustaa julkishallintoja harkitsemaan tietotekniikkahankinnoissa turvallisia, luotettavia ja varmoja pilvipalveluja samalla kun se korostaa niiden erityistä vastuuta kansalaisia koskevien tietojen suojauksesta sekä palvelujen saatavuudesta ja jatkuvuudesta;

27.

kehottaa erityisesti komissiota harkitsemaan pilvipalvelujen hyödyntämistä tarvittaessa ja siten olemaan esimerkkinä muille;

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan eurooppalaisen pilvipalvelukumppanuuden työskentelyä;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita priorisoimaan tietotekniikan pilvipalveluja tutkimus- ja kehitysohjelmissa ja edistämään niiden käyttöä sekä julkishallinnossa innovatiivisena sähköisenä hallinnointina kansalaisten eduksi että yksityisellä sektorilla innovatiivisena välineenä yritysten kehittämiseen;

30.

painottaa, että viranomaisten, myös lainvalvontaviranomaisten ja EU:n toimielinten, pilvipalvelujen käyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota ja että jäsenvaltioiden on koordinoitava sitä; muistuttaa, että on varmistettava tietojen eheys ja tietoturvallisuus, ja on myös estettävä, että ulkomaiset hallitukset ja niiden tiedustelupalvelut käyttävät tietoja ilman unionin tai jäsenvaltion lain mukaista oikeusperustaa; painottaa, että tämä koskee myös tiettyjen keskeisten valtiosta riippumattomien yksiköiden, kuten pankkien, vakuutusyhtiöiden, eläkerahastojen, koulujen ja sairaaloiden, harjoittamaa tietojenkäsittelyä ja erityisesti tiettyjen henkilötietojen käsittelyä; painottaa lisäksi, että kaikki edellä mainittu on erityisen tärkeää, jos tietoja siirretään (Euroopan unionin ulkopuolella eri oikeudenkäyttöalueiden välillä); katsoo siksi, että viranomaisten sekä valtiosta riippumattomien yksiköiden ja yksityisen sektorin olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä unionissa toimivia pilvipalvelujen tarjoajia, kun ne käsittelevät arkaluonteisia tietoja, kunnes on otettu käyttöön tyydyttävät kansainväliset tietosuojasäännöt, jotta varmistetaan julkisten yksiköiden hallussa olevien arkaluonteisten tietojen ja tietokantojen turvallisuus;

31.

kehottaa komissiota edistämään standardeja ja vaatimuksia luotettavien, yksityisyyttä suojaavien, erittäin yhteentoimivien, turvallisten ja energiatehokkaiden pilvipalvelujen kehittämiseksi, koska pilvipalvelut ovat olennainen osa unionin tulevaa teollisuuspolitiikkaa; korostaa, että luotettavuus, turvallisuus ja tietosuoja ovat edellytyksiä kuluttajien luottamuksen voittamiseksi ja kilpailukyvyn takaamiseksi;

32.

korostaa, että standardit perustuvat parhaisiin käytäntöihin;

33.

painottaa, että standardien on mahdollistettava tietojen ja palvelujen helppo ja täydellinen siirrettävyys sekä pilvipalvelujen hyvä yhteentoimivuus, jotta kilpailukykyä voidaan pikemminkin lisätä kuin rajoittaa;

34.

on tyytyväinen standardien kartoitukseen, joka on uskottu Euroopan telealan standardointilaitokselle (ETSI), ja korostaa, että avoimen ja läpinäkyvän prosessin noudattaminen on vastedeskin tärkeää;

35.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajille tarkoitetuissa laitteissa ei käytetä oletusarvoisia pilvipalveluja ja että niitä ei ole tarkoitettu tarjoamaan vain tietyn pilvipalvelujen tarjoajan palveluja;

36.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tietoliikennealan toimijoiden ja pilvipalvelujen tarjoajien väliset kaupalliset sopimukset ovat täysin EU:n kilpailulainsäädännön mukaisia ja mahdollistavat sen, että kuluttajat voivat käyttää täysimääräisesti kaikkia pilvipalveluja ja hyödyntää minkä tahansa tietoliikennealan toimijan tarjoamaa internet-yhteyttä;

37.

muistuttaa komissiota sen direktiivin 1999/5/EY (radio- ja telepäätelaitteista annettu direktiivi) mukaisesta toistaiseksi käyttämättömästä erityisoikeudesta, jonka nojalla se voi vaatia, että laitteisiin sisällytetään turva käyttäjien tietojen suojaamiseksi;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajien tietoisuutta kaikista pilvipalvelujen käyttämiseen liittyvistä riskeistä;

39.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajille, joita yritetään suostutella pilvipalvelujen käyttäjiksi tai joille muulla tavoin tarjotaan pilvipalveluja, annetaan ensin tarvittavat tiedot erityisesti pilvipalveluissa säilytettäviä tietoja koskevasta oikeudenkäytöstä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen;

40.

korostaa, että näin annettavissa tiedoissa olisi ilmoitettava muun muassa se, kuka palvelun lopullinen tarjoaja on ja miten palvelu rahoitetaan; korostaa lisäksi, että jos palvelu rahoitetaan käyttämällä käyttäjän tietoja mainonnan kohdentamiseen tai sen mahdollistamiseen muille, tämä olisi ilmoitettava käyttäjälle;

41.

korostaa, että tietojen olisi oltava standardoidussa, siirrettävässä, helposti ymmärrettävässä ja vertailtavassa muodossa;

42.

kehottaa komissiota tutkimaan, mitä toimia voitaisiin toteuttaa pilvipalveluja koskevien kuluttajan oikeuksien hyväksyttävän vähimmäistason määrittelemiseksi siten, että siinä otetaan huomioon yksityisyyden suoja, kolmansiin maihin tallennetut tiedot, korvausvastuu tietojen katoamisesta sekä muut kuluttajille merkittävät asiat;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään erityistoimia, jotta pilvipalveluja voidaan hyödyntää ja edistää avoimen pääsyn ja avointen oppimisresurssien yhteydessä;

44.

kehottaa komissiota ryhtymään toimiin jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisen jatkamiseksi, jotta oikeudenkäytön epäselvyydet ja hajanaisuus voitaisiin välttää ja varmistaa avoimuus digitaalisilla sisämarkkinoilla;

45.

kehottaa komissiota tarkistamaan EU:n muuta lainsäädäntöä pilvipalveluihin liittyvien puutteiden korjaamiseksi; kehottaa erityisesti selventämään tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää sekä tarkistamaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä, kohtuuttomia sopimusehtoja koskevaa direktiiviä ja sähköisen kaupankäynnin direktiiviä, jotka ovat tärkeimmät pilvipalveluihin sovellettavat säädökset EU:n lainsäädännössä;

46.

kehottaa komissiota luomaan selkeän, tekijänoikeuksien alaista pilvipalvelujen sisältöä koskevan oikeudellisen kehyksen ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon lisensiointia koskevan sääntelyn;

47.

katsoo, ettei tuleva tekijänoikeuden suojaamien teosten varastoiminen pilvipalveluissa saa vaarantaa eurooppalaisten oikeudenhaltijoiden oikeutta saada teostensa käytöstä oikeudenmukainen korvaus, mutta kyseenalaistaa sen, voidaanko tällaiset palvelut rinnastaa perinteisiin ja digitaalisiin taltiointi- ja säilytysvälineisiin ja -laitteisiin;

48.

kehottaa komissiota tarkastelemaan erityyppisiä pilvipalveluja ja arvioimaan, miten tekijänoikeuden suojaamien teosten varastoiminen pilvipalveluihin vaikuttaa rojaltijärjestelmiin ja erityisesti järjestelyihin, joilla kerätään yksityiskopiomaksuja, jotka ovat tietyntyyppisten pilvipalvelujen tapauksessa merkityksellisiä;

49.

kehottaa komissiota edistämään yhdessä sidosryhmien kanssa sellaisten hajautettujen palvelujen kehittämistä, jotka perustuvat vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin, koska se auttaisi yhdenmukaistamaan pilvipalvelujen tarjoajien käytäntöjä ja mahdollistaisi sen, että EU:n kansalaiset voisivat jälleen valvoa henkilötietojaan ja viestintäänsä esimerkiksi kaksipistesalauksen avulla;

50.

korostaa, että sovellettavaa lainsäädäntöä ja oikeudenkäyttöä koskevien epäselvyyksien vuoksi sopimukset ovat tärkeimpiä välineitä suhteiden luomisessa pilvipalvelujen tarjoajien ja heidän asiakkaidensa välille ja että alalla tarvitaan siksi selvästi yhteisiä EU:n suuntaviivoja;

51.

kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa EU:n parhaan käytännön mukaisia malleja sopimuksille tai ”sopimusmalleja”, joiden avulla taataan täydellinen avoimuus, koska niissä ilmoitetaan kaikki sopimusehdot hyvin selkeästi;

52.

kehottaa komissiota kehittämään yhdessä sidosryhmien kanssa palveluntarjoajien turvallisuusjärjestelmien vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa pilvipalvelujen tarjoajien käytäntöjä ja valistaa asiakkaita siitä, mitä pilvipalvelujen tarjoajilta olisi vaadittava;

53.

korostaa, että oikeudenkäyttöä koskevien ongelmien takia EU:ssa asuvat kuluttajat eivät todennäköisesti voi hakea korvausta muilla oikeudenkäyttöalueilla toimivilta pilvipalvelujen tarjoajilta; kehottaa komissiota tarjoamaan kuluttajille riittävästi oikeussuojakeinoja, koska kuluttajien ja pilvipalvelujen tarjoajien välillä vallitsee vakava voiman epätasapaino;

54.

kehottaa komissiota varmistamaan vaihtoehtoisen riidanratkaisun ja verkkovälitteisen riidanratkaisun nopean täytäntöönpanon sekä varmistamaan, että kuluttajilla on riittävät kollektiiviset oikeussuojakeinot pilvipalvelujen tietoturvaloukkausten ja yksityisyyden suojan rikkomisen sekä laittomien sopimusehtojen varalta;

55.

pitää valitettavana, että kuluttajilla ei ole käytettävissään riittävästi tehokkaita oikeussuojakeinoja tapauksissa, joissa sopimusta rikotaan;

56.

kehottaa sisällyttämään sopimusehdotuksiin järjestelmällisen tiedottamisen kuluttajille henkilötietojen käsittelystä; katsoo lisäksi, että sopimusehtoja olisi voitava muuttaa vain käyttäjän suostumuksella;

57.

kehottaa komissiota sen asiantuntijaryhmän käymien keskustelujen yhteydessä velvoittamaan pilvipalvelujen tarjoajat sisällyttämään sopimuksiin tietyt keskeiset lausekkeet, joilla taataan palvelun laatu, kuten velvoite ohjelmistojen ja laitteistojen päivittämisestä tarvittaessa sekä sen määrittelystä, miten toimitaan, jos tietoja katoaa, miten kauan ongelmanratkaisu kestää tai miten nopeasti pilvipalvelu voi poistaa loukkaavan aineiston, mikäli asiakas sitä pyytää;

58.

palauttaa mieliin, että kun pilvipalvelujen tarjoaja käyttää tietoja muuhun kuin palvelusopimuksessa sovittuun tarkoitukseen tai välittää niitä tai käyttää niitä vastoin sopimusehtoja, palveluntarjoaja on katsottava rekisterinpitäjäksi ja vastuulliseksi rikkomisesta ja luvattomasta käytöstä;

59.

painottaa, että pilvipalveluja koskevissa sopimuksissa on selkeästi ja avoimesti esitettävä osapuolten velvollisuudet ja oikeudet siltä osin kuin ne koskevat pilvipalvelujen tarjoajien tietojenkäsittelytoimia; toteaa, että sopimusjärjestelyissä ei voida poiketa unionin tietosuojalainsäädännön tarjoamista suojatoimista, oikeuksista ja turvallisuudesta; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joilla luodaan pilvipalvelujen tarjoajien ja näiden asiakkaiden välille tasapaino pilvipalvelujen soveltamien sopimusehtojen osalta, mukaan luettuina säännökset, joilla

60.

painottaa, että unionin nykyisen lainsäädännön mukainen pilvipalvelujen tarjoajan tehtävä on määritettävä tapauskohtaisesti, koska palveluntarjoajat voivat olla sekä tietojen käsittelijöitä että rekisterinpitäjiä; kehottaa parantamaan kaikkien käyttäjien sopimusehtoja siten, että kehitetään parhaisiin kansainvälisiin käytäntöihin perustuvia sopimusmalleja ja selvennetään, missä palveluntarjoaja tallettaa tietoa ja mitä EU:n lainsäädäntöä siihen sovelletaan;

61.

korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tilanteisiin, joissa asiakkaan ja pilvipalvelujen tarjoajan välisen sopimuksen epätasapaino johtaa siihen, että asiakas joutuu suostumaan sopimukseen, joka pakottaa hänet käyttämään standardipalveluja, ja että allekirjoitetaan sopimus, jossa palveluntarjoaja määrittää tietojenkäsittelyn tarkoitukset, edellytykset ja keinot (6); korostaa, että tällaisessa tilanteessa pilvipalvelujen tarjoaja olisi katsottava rekisterinpitäjäksi ja yhteisvastuulliseksi kuluttajan kanssa;

62.

katsoo, että turvallisen internetin saatavuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus ja että pilvipalveluilla on tässä merkittävä asema; toistaa tämän vuoksi komissiolle ja neuvostolle esittämänsä kehotuksen, jotta nämä tunnustaisivat yksiselitteisesti digitaaliset vapaudet perusoikeuksiksi ja välttämättömiksi edellytyksiksi yleismaailmallisten ihmisoikeuksien toteutumiselle;

63.

painottaa jälleen, että tietosuojan tason on pilvipalveluissa pääsääntöisesti oltava yhtä korkea kuin missä tahansa muussa tietojenkäsittelyssä;

64.

painottaa, että unionin tietosuojalainsäädäntöä sovelletaan sen teknologianeutraaliuden vuoksi jo nyt täysimääräisesti EU:ssa toimiviin pilvipalveluihin, ja sitä on siksi noudatettava kaikilta osin; painottaa, että 29 artiklan mukaisen työryhmän lausunto pilvipalveluista (7) olisi otettava huomioon, koska siinä annetaan selkeitä ohjeita unionin tietosuojalainsäädännön periaatteiden ja sääntöjen soveltamisesta pilvipalveluihin, kuten rekisterinpitäjän / tietojen käsittelijän käsitteet, käyttötarkoituksen rajaaminen ja suhteellisuus, tietojen eheys ja tietoturvallisuus, alihankkijoiden käyttö, vastuunjako, tietomurrot ja kansainväliset siirrot; korostaa, että pilvipalvelujen tietosuojassa mahdollisesti olevat aukot on suljettava, kun unionin tietosuojaa koskevaa oikeudellista kehystä tarkistetaan Euroopan tietosuojavaltuutetun ja 29 artiklan mukaisen työryhmän lisäohjeiden pohjalta;

65.

toistaa olevansa vakavasti huolissaan tuoreista paljastuksista, jotka koskevat Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden viraston vakoiluohjelmaa ja eri jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen vastaavia ohjelmia, ottaen huomioon, että jos tähän asti saadut tiedot vahvistetaan, nämä ohjelmat loukkaavat vakavasti unionin kansalaisten ja asukkaiden yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevaa perusoikeutta sekä oikeutta yksityis- ja perhe-elämään, viestinnän luottamuksellisuutta, syyttömyysolettamaa, ilmaisunvapautta, tiedonvapautta ja elinkeinovapautta;

66.

toistaa olevansa vakavasti huolissaan siitä, että kolmansien maiden lainsäädännön alaiset tai kolmansissa maissa sijaitsevia tallennuspalvelimia käyttävät pilvipalvelujen tarjoajat joutuvat luovuttamaan pilvipalvelussa sopimusten mukaisesti käsiteltyjä EU:n kansalaisten henkilötietoja ja tietoja suoraan kolmansien maiden viranomaisille, ja siitä, että kolmansien maiden viranomaisilla ja tiedustelupalveluilla on oikeus käsiteltyjen henkilötietojen ja tietojen suoraan etäkäyttöön;

67.

pitää valitettavana, että tämä tietojen käyttö tapahtuu usein siten, että kolmansien maiden viranomaiset soveltavat suoraan omaa lainsäädäntöään eivätkä oikeudellista yhteistyötä varten luotuja kansainvälisiä välineitä, kuten keskinäistä oikeusapua koskevat sopimukset (MLA) tai muut oikeudellisen yhteistyön muodot;

68.

korostaa, että tällaiset käytännöt nostavat esiin luottamusta koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n ulkopuolisiin pilvi- ja verkkopalvelujen tarjoajiin sekä kolmansiin maihin, jotka eivät noudata kansainvälisiä oikeudellisen ja tuomioistuinten välisen yhteistyön välineitä;

69.

odottaa, että komissio ja neuvosto toteuttavat tarvittavat toimet tilanteen korjaamiseksi ja unionin kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi;

70.

muistuttaa, että kaikkien unionissa palveluja tarjoavien yritysten on noudatettava poikkeuksetta unionin lainsäädäntöä ja että ne ovat vastuussa rikkomuksista;

71.

painottaa, että kolmannen maan oikeudenkäyttövaltaan kuuluvissa pilvipalveluissa on varoitettava EU:ssa toimivia käyttäjiä selkeästi ja helposti havaittavasti siitä, että kolmannen maan viranomaiset saattavat kohdistaa heidän henkilötietoihinsa tiedusteluun ja lainvalvontaan liittyvää seurantaa salaisten määräysten tai käskyjen perusteella, minkä jälkeen on tarvittaessa pyydettävä rekisteröidyn nimenomainen suostumus henkilötietojen käsittelylle;

72.

pyytää, että komissio neuvotellessaan kansainvälisistä sopimuksista, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä, ottaa erityisesti huomioon pilvipalveluista perusoikeuksille aiheutuvat riskit ja haasteet, etenkin – mutta ei yksinomaan – oikeuteen yksityiselämään ja henkilötietojen suojeluun sellaisina kuin niistä määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa kohdistuvat riskit; kehottaa komissiota lisäksi ottamaan huomioon neuvottelukumppanin kansalliset säännöt, jotka koskevat lainvalvonta- ja tiedusteluyksiköiden oikeutta käyttää pilvipalveluissa käsiteltyjä henkilötietoja, ja vaatimaan erityisesti, että lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaiset voivat saada tietoja ainoastaan asianmukaista oikeudellista prosessia noudattaen ja yksiselitteisen oikeusperustan nojalla, ja edellyttämään, että määritellään tietojen käytön tarkat ehdot, tällaisen käytön tarkoitus, tietojen luovuttamisen yhteydessä noudatetut turvatoimet ja yksilön oikeudet sekä valvontaa ja tehokasta oikeussuojamekanismia koskevat säännöt;

73.

painottaa olevansa erittäin huolissaan siitä, että tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta tarkasteleva komitea pyrkii laatimaan lisäpöytäkirjan, joka koskee 23. marraskuuta 2001 tehdyn tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen 32 artiklan (”pääsyn hankkiminen tallennettuun dataan valtion rajojen yli suostumuksesta tai silloin kun data on julkista” (8)) tulkintaa ”sen tehokkaan käytön ja täytäntöönpanon mahdollistamiseksi oikeudellista, poliittista ja teknistä kehitystä vastaavasti”; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan neuvoston ministerikomitean tulevaa käsittelyä silmällä pitäen varmistamaan, että tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen 32 artiklan määräyksessä ja sen tulkinnassa jäsenvaltioissa noudatetaan perusoikeuksia, mukaan luettuina tietosuoja ja erityisesti henkilötietojen kansainvälisiä siirtoja koskevat säännöt, sellaisina kuin ne on kirjattu EU:n perusoikeuskirjaan, EU:n tietosuojaa koskevaan säännöstöön, Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä yksilöiden suojelua automaattisessa henkilötietojen käsittelyssä koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (yleissopimus 108), jotka ovat jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan määrätietoisesti kaikki toimet, jotka vaarantaisivat näiden oikeuksien soveltamisen; on huolissaan siitä, että jos tällainen lisäpöytäkirja hyväksyttäisiin, sen täytäntöönpano voisi johtaa siihen, että lainvalvontaviranomaiset saisivat oikeuden muilla oikeudenkäyttöalueilla sijaitsevien palvelinten ja tietokonejärjestelmien vapaaseen etäkäyttöön noudattamatta MLA-sopimuksia ja muita oikeudellisen yhteistyön välineitä, jotka on otettu käyttöön yksilöiden perusoikeuksien takaamiseksi, mukaan luettuna oikeus tietosuojaan ja asianmukaiseen menettelyyn;

74.

painottaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä pk-yrityksiin, jotka luottavat yhä suuremmassa määrin pilvipalveluteknologiaan henkilötietoja käsitellessään ja joilla ei välttämättä aina ole resursseja tai asiantuntemusta vastata asianmukaisesti turvallisuushaasteisiin;

75.

painottaa, että rekisterinpitäjän tai tietojen käsittelijän aseman on heijastuttava asianmukaisesti siinä, missä määrin se todellisuudessa valvoo tietojen käsittelyä, jotta vastuu henkilötietojen suojelusta pilvipalveluissa voidaan kohdentaa selkeästi;

76.

painottaa, että pilvipalvelujen tarjoajien on henkilötietoja käsitellessään otettava täysimääräisesti huomioon kaikki unionin tietosuojalainsäädännön periaatteet, kuten oikeudenmukaisuus ja laillisuus, käyttötarkoituksen rajaaminen, suhteellisuus, tarkkuus ja tietojen rajallinen säilyttämisaika;

77.

painottaa, että on tärkeää voida määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia pilvipalvelujen tarjoajille, jotka eivät noudata unionin tietosuojavaatimuksia;

78.

painottaa, että kunkin pilvipalvelun tietosuojavaikutusta on tarkasteltava tapauskohtaisesti, jotta voidaan määrittää asianmukaisimmat täytäntöönpantavat suojatoimet;

79.

korostaa, että eurooppalaisen pilvipalvelujen tarjoajan olisi aina toimittava unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti, vaikka se olisi vastoin kolmanteen maahan sijoittautuneen asiakkaan tai rekisterinpitäjän ohjeita tai kun kyseiset rekisteröidyt ovat (yksinomaan) kolmansien maiden asukkaita;

80.

korostaa tarvetta tarkastella pilvipalveluihin liittyviä haasteita kansainvälisesti, erityisesti kun on kyse hallitusten tiedustelutoimista ja tarvittavista suojatoimista;

81.

painottaa, että kolmannen maan viranomaisten tiedusteluseurannan kohteeksi joutuneiden unionin kansalaisten käytettävissä olisi oltava vähintään samat suojatoimet ja oikeussuojakeinot kuin kyseisen kolmannen maan kansalaisilla;

82.

pitää valitettavana komission tiedonannon lähestymistapaa, koska siinä ei mainita pilvipalveluihin liittyviä haasteita ja riskejä, ja kehottaa komissiota jatkamaan pilvipalveluja koskevaa työtään esittämällä kokonaisvaltaisemman pilvipalveluja koskevan tiedonannon, jossa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut ja joka sisältää perusoikeuksien suojelua ja tietosuojavaatimusten noudattamista koskevien vakiomainintojen lisäksi ainakin seuraavat seikat:

83.

kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko tarkoituksenmukaista tarkistaa EU:n ja Yhdysvaltain välistä turvasatamasopimusta sen mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen ja erityisesti pilvipalveluihin liittyviin näkökohtiin;

84.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/30

—

ottaa huomioon komission yksiköiden 23. huhtikuuta 2013 julkaiseman valmisteluasiakirjan, joka koskee Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja sen viraston arviointikertomusta (SWD(2013)0152),

—

ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan,

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu (1),

—

ottaa huomioon sähköisen viestinnän sääntelykehyksen,

—

ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1211/2009 (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0378/2013),

A.

toteaa, että sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) perustettiin edistämään teknisten ja poliittisten suuntaviivojen laatimista sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi siten, että sääntelyviranomaiset olisivat mahdollisimman riippumattomia ja että sääntelykehyksen täytäntöönpano olisi yhtenäisempää koko unionissa;

B.

panee merkille, että arviointikertomuksessa tunnustetaan BERECin ja viraston arvo erityisesti 7 artiklan 7 kohdan a alakohdan menettelyjen osalta sekä tietoverkon neutraaliuden ja kansainvälisten verkkovierailujen alalla;

C.

toteaa, että BERECin ja viraston perustamisesta on kulunut vain vähän aikaa;

D.

katsoo, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen on jatkuva prosessi, jota edesautetaan parhaiten parantamalla kaikkien yksittäisten kansallisten markkinoiden sääntelyn laatua; toteaa, että tässä työssä tehokkain ja kestävin keino (joka samalla varmistaa, että sääntelypäätöksiä pidetään kansallisilla markkinoilla legitiimeinä) on alhaalta ylös suuntautuva lähestymistapa, jota BEREC nykyisin edustaa;

E.

katsoo, että BEREC voi toimia tehokkaasti vain, jos varmistetaan sen riippumattomuus jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä;

F.

katsoo, että kansalliset näkökohdat saattavat mutkistaa yhteisten kantojen muodostamista ja vaikeuttaa sopimukseen pääsemistä;

G.

katsoo, että BERECillä on tärkeä tehtävä sen edistämisessä, että EU:n sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, mikä on välttämätöntä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden toimivalle kehitykselle;

H.

katsoo, että viime aikoina tehdyt kansalliset aloitteet ja erityisesti menoarviointiprosessit voisivat vaikuttaa riippumattomuusperiaatteen soveltamiseen;

I.

katsoo, että kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole yhtenäisiä, kun otetaan huomioon, että niiden toimivalta on hyvin erilainen eri valtioissa, sillä jotkut vastaavat vain markkinoiden sääntelystä ja toiset markkinasääntelyn lisäksi myös muun muassa verkkoturvallisuudesta, yksityisyydestä, verkkotunnusten rekisteröinnistä, taajuusalueista ja käyttäjäpalveluista;

J.

katsoo, että BERECin virastoa ei kenties hyödynnetä nykyisin optimaalisesti;

K.

panee merkille, että osalla muissa valtioissa sijaitsevista unionin virastoista on sivuyksikkö Brysselissä;

L.

panee merkille, että useimmat asiantuntijatyöryhmien kokouksista on pidetty Brysselissä tai kansallisten sääntelyviranomaisten järjestäminä, ja katsoo, että on tarpeen kehittää videoneuvottelujen järjestämistä;

M.

katsoo, että kuluttajien saama hyöty on yksi sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden päätavoitteista;

N.

katsoo, että BERECin tekemien Euroopan unionin laajuisten päätösten olisi luotava lisäarvoa Euroopan unionille;

1.

katsoo, että arviointikertomus on kokonaisuutena asianmukainen ja tasapainoinen;

2.

katsoo, että vaatii oman aikansa ennen kuin tarvittavan yhteistyön, yhteensovittamisen ja hallintoon liittyvien epämuodollisten näkökohtien vaikutukset tulevat täysimääräisinä näkyviin;

3.

katsoo, että BERECin ja viraston toiminnassa on silti parantamisen varaa ja myöntää käytettävissä olevien voimavarojen olevan rajallisia; tähdentää kuitenkin, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2009/140/EY 7/7a artiklassa tarkoitettu uusi menettely on osoittautunut toimivaksi, mikä oikeuttaa kaksitasoisen rakenteen;

4.

korostaa, että BEREC on unionin virastoista pienin – sille EU:n talousarviosta maksettava rahoitusosuus on ainoastaan 3 768 696 euroa ja sille unionin vuoden 2013 talousarviossa myönnettyjen toimien määrä on 16 – ja että sen ensisijaisena tehtävänä on tarjota hallinnollista tukea BEREC-rakenteelle, joka koostuu kansallisista sääntelyviranomaisista;

5.

palauttaa mieliin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta (COM(2007)0699 – C6-0428/2007 – 2007/0249(COD)) 29. toukokuuta 2008 annetun budjettivaliokunnan lausunnon, jossa vastustettiin uuden viraston perustamista;

6.

katsoo, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat tärkeitä sääntelyjärjestelmälle, sillä kansallisissa markkinoissa on muuttumattomia verkkotopologiaan liittyviä eroja, ja ne eroavat myös kuluttajakysynnässä, väestönkehityksessä jne.; korostaa, että järjestelmällisen yhteistyön takaamiseksi unionin sisällä ja näin ollen sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi tarvitaan itsenäisiä sääntelyviranomaisia, jotka ovat erikoistuneet aloittain ja joilla on riittävät voimavarat;

7.

katsoo, että BEREC on ratkaisevassa asemassa sääntelyjärjestelmässä kokonaisuutena, jonka tehtävä on yhdenmukaistaa kansalliset tosiseikkoihin ja sääntelyyn liittyvät erot, jotta voidaan saattaa loppuun sähköisen viestinnän sisämarkkinat;

8.

suosittelee, että BERECin asema ja etenkin sen suhde kansallisiin sääntelyviranomaisiin määritellään paremmin ja että sitä vahvistetaan laajentamalla BERECin vastuualaa, esimerkiksi arvioimalla 7/7a artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa tehtävän nykyisen yhteistyön tehokkuutta, jotta voidaan helpottaa yhteisten kantojen määrittelemistä sisämarkkinoita koskevan lähestymistavan vahvistamiseksi;

9.

katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävien parempi yhdenmukaistaminen niin, että niiden toimivalta ulotetaan relevantteihin sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden turvallisuuteen ja häiriönsietokykyyn liittyviin osa-alueisiin, voisi parantaa BERECin toimintaa ja markkinatoimijoiden ennustettavuutta;

10.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan, että kansallisten sääntelyviranomaisten itsenäisyyttä kansallisella tasolla ja unionin tasolla vahvistetaan eikä heikennetä, sillä tämä on ainoa keino taata BERECin yleinen riippumattomuus;

11.

katsoo, että BERECin ja viraston rooleja ja rakennetta pitäisi sopeuttaa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen etenemisen mukaan;

12.

kehottaa komissiota varmistamaan BERECin riippumattomuuden unionin toimielimistä tulevissa ehdotuksissa, jotka koskevat BERECin toimivaltaa ja tehtäviä;

13.

katsoo, että BERECin on toimittava unionin kansalaisten edun nimissä ja että näin ollen olisi vahvistettava sen vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamentille, joka on ainoa välittömillä vaaleilla valittu unionin kansalaisten etuja edustava toimielin;

14.

suosittelee, että BEREC vahvistaa sisäistä vastuuvelvollisuuttaan määrittelemällä selkeästi tavoitteensa vuosittaisessa työohjelmassaan ja esittelemällä vuosikertomuksessaan saavutuksensa ja edistymisensä näiden tavoitteiden täyttämisessä;

15.

painottaa, että BERECin on yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi parannettava asialistansa painopisteitä ja edistettävä viestintää kaikkien asianmukaisten sidosryhmien kanssa vuosittaisen työohjelman kehitysvaiheessa;

16.

katsoo, että BERECillä pitäisi olla enemmän vapautta tehdä strategisia päätöksiä, mikä edellyttää muiden valmiuksien lisäksi, että BERECin olisi tuotettava omia analyysejä ja tutkimuksia, joiden perusteella nämä päätökset tehdään, jotta päätöksentekoprosessi suuntautuisi enemmän ylhäältä alas ja olisi itsenäisempää;

17.

korostaa, että BERECin neuvoa-antava rooli sähköisen viestinnän alaa koskevien lainsäädäntöehdotusten valmistelutyössä olisi järjestelmällistettävä;

18.

katsoo, että BERECin ulkoista viestintää tulisi selkeyttää ja parantaa, jotta voidaan kannustaa sidosryhmiä osallistumaan kaikilla tasoilla politiikan suunnitteluun;

19.

suosittelee, että Brysselissä sijaitsevan Euroopan viestintähallintojen yhteistyöryhmän (IRG) rooli vakiinnutetaan ja samalla varmistetaan, että se ei mene päällekkäin BEREC-virastolle annettujen tehtävien kanssa;

20.

suosittelee, että lisätään etätyöskentelyä, videoneuvotteluja ja muiden etätyössä käytettävien sähköisen viestinnän välineiden käyttöä kustannusten ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi;

21.

suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot varmistavat BERECille ja kansallisille sääntelyviranomaisille riittävän rahoituksen;

22.

katsoo, että BEREC-viraston sijainti ei ole esteenä Euroopan unionin toimielinten päivittäisen sähköistä viestintää koskevan työskentelyn seuraamiselle, mikä on erityisen tärkeää BERECille, ja että tämä ei haittaa BEREC-viraston tehokasta käyttöä edellyttäen, että lisätään sähköisen viestintäteknologian käyttöä;

23.

katsoo, että BEREC-viraston tehtävää tulisi arvioida uudelleen ja tehostaa sitä ja se tulisi määritellä tarkemmin ottaen erityisesti huomioon BERECin tarkastuksesta saatavat tulokset tähän liittyen;

24.

suosittelee, että tehdään tarvittavat muutokset ja arvioidaan voimavarojen tarve, jotta BEREC-virasto voisi tukea tehokkaammin ja vaikuttavammin BERECin merkittävää työtä, sen sijaan, että se tarjoaa vain hallinnollista tukea;

25.

katsoo, että kaikessa BEREC-viraston sijaintia koskevassa keskustelussa tulisi ottaa huomioon kysymys sen riippumattomuudesta unionin toimielimistä ja jäsenvaltioista sekä toimielinten, virastojen ja muiden laitosten kotipaikkojen tasapuolisen jakautumisen periaatteen noudattaminen;

26.

katsoo, että toimintaa on yhdenmukaistettava enemmän, jotta toimijat voivat hyödyntää paremmin mittakaavaetuja, ja että BERECillä tulisi olla merkittävä asema tässä prosessissa;

27.

katsoo, että tarvitaan selkeää ja vankkaa lainsäädäntökehystä sisämarkkinoiden kehittämiseksi niin, että kilpailu lisääntyy ja kuluttajille tarjotut palvelut parantuvat;

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/33

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin kierrätyspaperi lakkaa olemasta jätettä jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan nojalla (COM(2013)0502),

—

ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen maaliskuussa 2011 julkaiseman tieteellisen ja teknisen raportin jätteeksi luokittelun päättymistä koskevista arviointiperusteista jätepaperin osalta ja siihen sisältyvät tekniset ehdotukset,

—

ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (2) ja erityisesti sen 49 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen todentamisessa sovellettavista säännöistä ja laskentamenetelmistä annetun komission päätöksen 2011/753/EU (3) ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

—

ottaa huomioon direktiivin 2008/98/EY 39 artiklassa tarkoitetun komitean 9. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 4 kohdan e alakohdan (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan,

A.

katsoo, että jätteeksi luokittelun päättymisen määrittäminen direktiivin 2008/98/EY mukaisesti voi olla tärkeä kierrätystä ja sekundaaristen raaka-aineiden markkinoita edistävä väline. jonka avulla voidaan edistää resurssitehokkuutta;

B.

ottaa huomioon, että ehdotuksessa neuvoston asetukseksi säädetään, että jos paperille vieraiden ainesosien osuus on enintään 1,5 prosenttia ilmakuivapainosta, jätepaperi lakkaa olemasta jätettä, kun se on tarkoitus käyttää paperikuituina paperin valmistuksessa, tietyt lisäkriteerit huomioon ottaen;

C.

ottaa huomioon, että monimateriaalinen paperi, jonka paperille vieras osuus on yli 30 prosenttia ilmakuivapainosta, katsotaan kokonaan paperille vieraaksi ainesosaksi; ottaa huomioon, että tyypillinen monimateriaalinen paperisäiliö sisältää vain enintään 30 prosenttia paperille vieraita ainesosia (24 prosenttia polyetyleeniä, 6 prosenttia alumiinia), joten sitä ei katsota paperille vieraaksi ainesosaksi; toteaa näin ollen, että jätepaperivirta saattaa sisältää miten paljon tahansa monimateriaalisia paperisäiliöitä (sekä runsaasti niihin sisältyviä paperille vieraita ainesosia sekä huomattavia määriä muita paperiin kiinnittyneitä nesteiden, elintarvikkeiden ja muiden orgaanisten materiaalien jäämiä), eikä sitä enää pidetä jätteenä vaan tuotteena;

D.

ottaa huomioon, että ”kierrätys” on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 17 kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”hyödyntämistointa, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin”;

E.

ottaa huomioon, että asetusehdotuksessa jätteeksi luokittelun päättymisen ajankohdaksi määritellään ajankohta, jolloin kierrätyspaperi on tarkoitus käyttää paperikuituina paperin valmistuksessa, eli ajankohta sijoittuu ennen varsinaista paperitehtaassa suoritettavaa uudelleenkäsittelyä; toteaa tämän olevan ristiriidassa kierrätyksen nykyisen määritelmän kanssa, koska siinä edellytetään jätemateriaalien uudelleenkäsittelyä;

F.

ottaa huomioon, että keräyksen ja lajittelun jälkeen saadut tällaiset jätemateriaalit on vasta esikäsitelty (ei uudelleenkäsitelty) eikä niitä voida käyttää ilman uudelleenkäsittelyä;

G.

toteaa, että jos jätteeksi luokittelun päättyminen määritellään tapahtuvaksi ennen kierrätystä, syntyisi ongelmia useiden yhteisön lainsäädännön säädösten kanssa, kuten ympäristömerkkejä, julkisia hankintoja ja ekologista suunnittelua koskevien säädösten ja Reach-asetuksen suhteen, koska toistaiseksi niissä kierrätyksen määritellään johtavan käyttövalmiiseen kierrätettyyn tuotteeseen; toteaa uuden määritelmän olevan myös ristiriidassa komission päätöksen 2011/753/EU 2 artiklan 2 kohdan kanssa, koska siinä esikäsittely erotetaan selvästi lopullisesta kierrätyksestä;

H.

ottaa huomioon, että direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan mukaan tietyt jätteet lakkaavat olemasta jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja ovat tiettyjen kyseisessä artiklassa asetettujen edellytysten mukaisesti laadittujen arviointiperusteiden mukaiset; ottaa huomioon, että kyseisiin edellytyksiin kuuluvat a) se, että aine tai esine on tuotteisiin sovellettavan voimassa olevan lainsäädännön ja normien mukainen (6 artiklan 1 kohdan c alakohta) ja b) aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle (6 artiklan 1 kohdan d alakohta);

I.

ottaa huomioon, että paperille vieraille ainesosille asetettu 1,5 prosentin kynnysarvo perustuu eurooppalaiseen standardiin EN 643; ottaa huomioon, että yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan kyseinen standardi on keskeinen elementti jätepaperin kaupassa ja sen avulla määritetään standardoidut eurooppalaiset jätteen luokat; toteaa, että jos tähän standardiin tukeudutaan asetettaessa jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat arviointiperusteet, toimitaan vastoin direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jossa mainitaan nimenomaisesti tuotteisiin sovellettavat standardit eikä jätteisiin sovellettavia standardeja;

J.

ottaa huomioon, että asiaan liittyvissä paperituotteita koskevissa standardeissa, joita ovat epäorgaanisia epäpuhtauksia koskeva ISO 1762, näkyvää likaa koskevat ISO 5350/1 ja 5350/2 ja uutteita koskeva ISO 624 (matalamolekyylipainoiset hiilihydraatit), edellytetään puhtaustasoa, joka on 1 ppm – 15 000 kertaa alempi kuin ehdotettu taso;

K.

ottaa huomioon, että monimateriaalisen paperin sisällyttäminen ehdotukseen on vastoin yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa esitettyä nimenomaista suositusta, jossa jätettiin monikerroksinen paperi jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien arviointiperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska tästä voi aiheutua ympäristöriskejä, jos materiaalia viedään maasta etenkin EU:n ulkopuolelle;

L.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1013/2006 49 artiklan 2 kohdassa todetaan, että kun kyseessä on jätteiden vienti EU:sta, unionissa olevan lähtömaan toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava ja pyrittävä varmistamaan, että kaikkien yhteisöstä vietyjen jätteiden huolto tapahtuu ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla vastaanottajana olevassa kolmannessa maassa erityisesti siten, että se kykenee osoittamaan, että vastaanottava laitos toimii ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevien sellaisten normien mukaisesti, jotka pääpiirteittäin vastaavat EU:n lainsäädännössä vahvistettuja normeja;

M.

katsoo, että jos käytetyn paperin, myös monimateriaalisen jätepaperin, jätteeksi luokittelu päätetään ennen kuin se on asianmukaisesti kierrätetty, kyseisellä materiaalilla voidaan käydä vapaasti kauppaa globaaleilla markkinoilla, eikä jätesiirtoasetuksen suojalausekkeita ekologisesti kestävän jätehuollon suhteen enää sovelleta; panee merkille jätevirrat, joihin sisältyy suuri määrä paperille vierasta materiaalia, jota voi olla paljon 1,5 prosentin kynnysarvoa enemmän, koska nykyisin monimateriaalista paperia ei lasketa mukaan, ja toteaa, että jos ne vapautetaan jätesiirtoasetuksen vaatimuksista, on selvästi vaarana, että rikotaan direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännöksiä, joiden mukaan aineen käytöstä ei saa aiheutua haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle;

N.

katsoo, että ehdotettu hallinnointijärjestelmä, jolla osoitetaan neuvoston asetusehdotuksen 3 artiklassa tarkoitettujen perusteiden noudattaminen, ja erityisesti säännös, jonka mukaan monimateriaalisen paperin toimituksissa paperille vieraat materiaalit on tarkoitettu hyödynnettäviksi, on todennäköisesti lähes mahdoton panna täytäntöön sellaisen jätteen osalta, joka on lakannut olemasta jätettä ja jolla näin ollen käydään vapaasti kauppaa mahdollisesti useiden eri omistajien kesken ja joka ei mitenkään enää edellytä kyseisen materiaalin käsittelyä ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla;

O.

katsoo, että tällaisella paperilla, jota ei enää luokitella jätteeksi, käydyn maailmanlaajuisen kaupan kannustaminen kiertämällä ympäristön ja terveyden suojelua koskevia suojalausekkeita aiheuttaisi lisää kielteisiä ympäristövaikutuksia kuljetuksen aikana ja johtaisi lisäksi siihen, että paperin kierrätysaste laskisi Euroopassa, koska jätepaperin saatavuus heikkenisi; toteaa, että silloin paperin valmistajat saattaisivat joutua korvaamaan Euroopassa jätepaperin ainakin osaksi lisäämällä ensiökuitupohjaista tuotantoa, joka vaatii enemmän energiaa ja aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä ja olisi siten vastoin arviointiperustetta, jonka mukaan on vältettävä ympäristölle aiheutuvia haitallisia kokonaisvaikutuksia;

P.

ottaa huomioon, että komission tiedonanto resurssitehokkaasta Euroopasta sisältää strategian, jolla Euroopasta pyritään tekemään niin kutsuttu kierrätystalous, joka perustuu kierrätysyhteiskuntaan, jossa tavoitteena on vähentää jätteen syntymistä ja edistää jätteen käyttöä raaka-aineena; ottaa huomioon, että ehdotetut jätteeksi luokittelun päättämistä koskevat arviointiperusteet saattavat vaarantaa vakavasti kierrätysasteen nostamisen EU:ssa entisestään, joten nykyinen ehdotus ei olisi direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännösten mukainen;

1.

pitää mahdottomana hyväksyä neuvoston asetusta arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin kierrätyspaperi lakkaa olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan nojalla;

2.

katsoo, että ehdotus neuvoston asetukseksi ei ole yhteensopiva perussäädöksen tavoitteen ja sisällön kanssa;

3.

katsoo, että ehdotuksessa neuvoston asetukseksi ylitetään komissiolle perussäädöksessä annettu täytäntöönpanovalta;

4.

katsoo, että komissio ei ole asianmukaisesti arvioinut, miten asetusehdotus vaikuttaa paperin kierrätykseen, jätepaperin arvoketjuun, jätepaperin kuljettamiseen ja asetusehdotuksen yleisiin ympäristövaikutuksiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen asetusehdotusta ja parantamaan ehdotettuja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia perusteita tässä päätöslauselmassa esitettyjen vastalauseiden perusteella;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/36

—

ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja etenkin sen 1, 14, 15, 21, 23, 24, 25, 34 ja 35 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön, erityisesti kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n vuoden 1992 julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon eurooppalaiset ihmisoikeuksia ja perusvapauksia suojelevat yleissopimukset, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja asiaan liittyvät Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean suositukset, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8, 9 ja 10 artiklan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja 24. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Romanien integraatiota edistävät kansalliset strategiat: EU:n puitekehyksen täytäntöönpano alulle” (COM(2012)0226),

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston suositukseksi romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (COM(2013)0460),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eteneminen romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa” (COM(2013)0454),

—

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (1),

—

ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (2),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

—

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa (3),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (4),

—

ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston toteuttaman romaniväestöä sukupuolinäkökulmasta tarkastelevan tutkimuksen tulokset, jotka perusoikeusvirasto on työjärjestyksen 126 artiklan mukaisesti esitetystä pyynnöstä antanut käyttöön,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0349/2013),

A.

katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015 edellyttää komissiota ”tukemaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä kaikkien Eurooppa 2020 -strategian osien täytäntöönpanossa” ja että neuvoston päätelmät EU:n puitekehyksestä romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille vaativat ”sukupuolinäkökulman soveltamista kaikissa politiikoissa ja toimissa, jotta romaniväestön osallistamista voidaan edistää”;

B.

ottaa huomioon, että romaninaiset kohtaavat usein sukupuoleen ja etniseen alkuperään perustuvaa moninkertaista ja moniperusteista syrjintää – joka on voimakkaampaa kuin romanimiehiin tai muihin naisiin kohdistuva syrjintä – ja että heidän työllisyys-, koulutus-, terveydenhoito-, sosiaalipalvelu- ja päätöksentekomahdollisuutensa ovat rajalliset; ottaa huomioon, että romaninaiset kärsivät usein rasismista, ennakkoluuloista ja stereotypioista, joilla on kielteinen vaikutus heidän todelliseen integroitumiseensa;

C.

ottaa huomioon, että romaninaisten on noudatettava patriarkaalisia ja seksistisiä perinteitä, joilla estetään heidän valinnanvapautensa, kun on kyse heidän elämänsä perusasioista, kuten koulutuksesta, työstä, seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja jopa avioliitosta; katsoo, että romaninaisiin kohdistuvaa syrjintää ei voida puolustaa perinteisiin vetoamalla, vaan siihen on puututtava perinteitä ja erilaisuutta kunnioittaen;

D.

huomauttaa, että köyhyysriski on suurempi romaninaisilla kuin romanimiehillä ja että suurin köyhyysriski EU:ssa on romaniperheillä, joissa on vähintään neljä lasta;

E.

katsoo, että yleisesti käytetyt indikaattorit jättävät usein huomiotta sellaiset ongelmat kuin työssäkäyvien köyhyys, energiaköyhyys, naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta, suurten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyys, lapsiköyhyys ja naisten sosiaalinen syrjäytyminen;

F.

toteaa, että vanhemmat romaninaiset ovat suuremmassa köyhyysriskissä, sillä suurin osa heistä on työskennellyt virallisen talouden ulkopuolella ilman palkkaa tai sosiaaliturvaa;

G.

toteaa, että ylivoimainen enemmistö ”työelämän ulkopuolelle” luokitelluista aikuisista romaneista on naisia, ja johtuen osittain perinteisestä työnjaosta naisten ja miesten välillä sekä Euroopan työmarkkinoilla vallitsevasta rasismista ja seksismistä palkkatyössä olevien työikäisten romaninaisten määrä on vain noin puolet romanimiesten määrästä lukujen ollessa samankaltaiset itsenäisen ammatinharjoittamisen suhteen;

H.

ottaa huomioon, että kaikista maista saadut tiedot osoittavat, että romaninaiset jätetään armotta työelämän ulkopuolelle ja heitä syrjitään työpaikalla, kun he etsivät työpaikkaa tai kun heidät palkataan, ja ottaa huomioon, että romaninaiset jätetään myös virallisen talouden ulkopuolelle, sillä heitä rajoittavat niukat koulutusmahdollisuudet, puutteelliset asumisolosuhteet, kehno terveydenhoito, perinteiset sukupuoliroolit ja yleinen syrjäytyminen sekä enemmistöyhteisöjen harjoittama syrjintä; katsoo, että romaniväestön osallistamista koskeviin kansallisiin strategioihin liittyvän EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa kansallisissa raporteissa ei keskitytä riittävästi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan kysymykseen;

I.

toteaa, että suurten perheiden äitien tai yksinhuoltajaäitien on huomattavasti vaikeampaa työskennellä kaukana kotoa ja perheestä epäsuotuisilla maaseutualueilla;

J.

toteaa, että romaninaisten lukutaitoprosentti ja koulutustaso ovat merkittävästi romanimiehiä ja muita naisia alhaisemmat ja että suurin osa romanitytöistä keskeyttää koulun aikaisin ja merkittävä osa heistä ei ole koskaan käynyt koulua;

K.

katsoo, että talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus romaninaisten terveyteen ja hyvinvointiin ja se on vaikeuttanut heidän jo pitkään kestämätöntä tilannettaan, jossa terveysongelmat rajoittavat enemmän kuin neljäsosaa kaikista romaninaisista heidän päivittäisissä toiminnoissaan;

L.

toteaa, että kattavien seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien sekä ehkäisyn puute ovat este romaninaisten voimaantumiselle ja sukupuolten tasa-arvolle, ja ne johtavat suunnittelemattomiin raskauksiin, myös teini-ikäisten keskuudessa, ja nämä raskaudet vähentävät tyttöjen koulutus- ja työmahdollisuuksia; katsoo, että varhainen äitiys johtuu enimmäkseen asianmukaisten sosiaalipalvelujen puutteesta ja riittämättömistä terveydenhuoltorakenteista, joissa ei ole otettu huomioon romaninaisten tarpeita;

M.

toteaa, että romaninaiset eivät ole tietoisia useimmista oikeuksistaan ja turvautuvat terveydenhoitopalveluihin paljon muuta väestöä harvemmin alhaisen sosioekonomisen asemansa ja terveydenhuollossa kokemansa syrjinnän vuoksi;

N.

toteaa, että romaninaiset ja -tytöt kärsivät suhteettomasti useista sairauksista, muun muassa HI-viruksesta/aidsista, mutta heille suunnattuja ennaltaehkäisyohjelmia ei ole yleisesti priorisoitu ja rahoitettu tarpeeksi ja pääsymahdollisuudet seulontoihin ovat edelleen vähäiset;

O.

toteaa, että äärimmäisen köyhyyden, sukupuolten epätasa-arvon ja sisäisen syrjinnän vuoksi romaninaisilla on muita naisia suurempi riski altistua ihmiskaupalle, prostituutiolle, perheväkivallalle ja hyväksikäytölle samalla kun he kohtaavat lisäesteitä suojelua hakiessaan;

P.

toteaa, että huomattava määrä romaninaisia on joutunut aviomiehensä, tämän sukulaisten ja muiden perheenjäsentensä harjoittaman perheväkivallan uhriksi, ja huomauttaa, että suurin osa romaninaisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ihmisoikeusloukkauksista jää raportoimatta, koska naisiin kohdistuva väkivalta on yhä hyväksyttävää patriarkaalisissa yhteisöissä laillisena vallankäyttönä ja koska naisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyviä pidetään harvoin vastuullisina teoistaan, mikä ei rohkaise naisia etsimään oikeudellista apua;

Q.

toteaa, että viranomaisten romaninaisiin kohdistama väkivalta on yleistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja katsoo, että tämä on voimakas syrjinnän muoto ja selkeä rikkomus Euroopan ihmisoikeussopimusta vastaan; toteaa, että syrjintää esiintyy eri muodoissa, kuten romaneja ja romanilapsia, koskevien tietojen kerääminen ja tallentaminen rekistereihin vain etnisen taustan perusteella ja satojen ihmisten häätäminen tarjoamatta soveliasta asuntovaihtoehtoa tai tukea, mikä on häpeällistä ja sydämetöntä toimintaa, jossa jätetään täysin huomioimatta jäsenvaltioiden kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet;

R.

katsoo, että kaikilla EU:n toimielimillä ja jäsenvaltioilla on vastuu naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä sekä rankaisemattomuuden lopettamisesta ja romaninaisiin ja -tyttöihin kohdistuviin viharikoksiin, vihapuheisiin, syrjintään ja väkivaltaan syyllistyvien saattamiseksi oikeuden eteen;

S.

toteaa, että neuvoston direktiivillä 2000/43/EY kielletään rotuun ja etniseen alkuperään perustuva syrjintä, ja ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt noin 30 rikkomusmenettelyä jäsenvaltioita vastaan siitä, että nämä eivät ole saattaneet asianmukaisesti rodusta riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskevaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

1.

korostaa, että romaniväestön osallistamista koskevissa kansallisissa strategioissa on keskityttävä romaninaisten voimaannuttamiseen, jotta he voivat ottaa oman elämänsä haltuun, tulla näkyviksi muutoksentekijöiksi yhteisöissään ja tuoda julki mielipiteensä heitä koskeviin toimintalinjoihin ja ohjelmiin vaikuttamiseksi, sekä romaninaisten sosioekonomisen sietokyvyn vahvistamiseen, jolla tarkoitetaan heidän kykyään sopeutua nopeasti muuttuvaan taloudelliseen ympäristöön, toteuttamalla säästöjä ja estämällä varojen vähenemistä;

2.

on tyytyväinen komission antamaan vuoden 2012 edistymiskertomukseen (5) ja 26. päivänä kesäkuuta 2013 annettuun ehdotukseen neuvoston suositukseksi romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (6), sillä siinä painotetaan erityisesti työllisyyttä, asumista, koulutusta ja terveydenhoitoa ja kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan myönteisiä erityistoimenpiteitä sekä sisällyttämään romanien integrointistrategiat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan;

3.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat lisäksi saaneet talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä romaneihin liittyviä asioita koskevia maakohtaisia suosituksia, toteuttamaan ne nopeasti ja torjumaan syrjintää myös työpaikoilla, osallistamaan kansalaisyhteiskunnan, mukaan luettuina romanijärjestöt, päätöksentekoon ja kohdentamaan EU-varojen lisäksi myös kansallisia ja muita varoja romanien kansallisten integrointistrategioidensa sitoumusten täyttämiseen;

4.

pitää valitettavana, että unionin ja jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät ovat käytännössä jättäneet huomioimatta romani- ja travellerinaisten suojattoman tilanteen huolimatta Euroopan parlamentin vuonna 2006 hyväksymästä päätöslauselmasta romaninaisten tilanteesta ja neuvoston antamista romaniväestön osallistamista koskevista kymmenestä yhteisestä perusperiaatteesta, joista yksi koskee sukupuolinäkökohtien tiedostamista;

5.

korostaa, että romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden EU:n puitekehyksen tehokkuutta voitaisiin lisätä huomattavasti lisäämällä komission osallistumista sillä perusteella, että komissio kykenee parantamaan sääntelyn ja muiden välineiden laatua, lisäämään toimintalinjojen johdonmukaisuutta ja edistämään puitekehyksen kattavia tavoitteita;

6.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia neljällä keskeisellä painopistealueella, jotka ovat terveys, asuminen, työllisyys ja koulutus, joille vahvistetaan erityiset tavoitteet ja päämäärät, rahoitus, indikaattorit ja aikataulu; kehottaa arvioimaan edistystä mittaamalla täytäntöönpanon tulokset;

7.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja paikallisia viranomaisia ottamaan romaninaiset naisorganisaatioiden, romanien kansalaisjärjestöjen ja asiaankuuluvien sidosryhmien kautta mukaan romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden valmisteluun, täytäntöönpanoon, arviointiin ja valvontaan sekä luomaan yhteyksiä tasa-arvoelinten tai naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja sosiaalista osallistamista koskevien strategioiden välille; kehottaa lisäksi komissiota käsittelemään sukupuolten tasa-arvoa koskevia kysymyksiä johdonmukaisella tavalla Eurooppa 2020 -strategian ja kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanossa;

8.

kehottaa komissiota esittämään romanien osallistamista koskevasta EU:n prosessista kaavion, joka sisältää saavutukset, vaaditut tavoitteet ja erityiset toimenpiteet niiden toteuttamiseksi, täytäntöönpanotoimenpiteiden nykytilan ja seuraavaksi toteutettavat toimenpiteet;

9.

kehottaa jäsenvaltioita poistamaan alueellisen erottelun, häätötoimet ja asunnottomuuden, jotka kohdistuvat romanimiehiin ja -naisiin, sekä ottamaan käyttöön tehokkaan ja avoimen asuntopolitiikan;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että romaninaisten ja -lasten perusoikeuksia kunnioitetaan, että romaninaisille ja -tytöille tiedotetaan – myös valistuskampanjoiden avulla – oikeuksista, joita heillä on nykyisen kansallisen tasa-arvo- ja syrjimättömyyslainsäädännön nojalla, ja että myös patriarkaalisia ja seksistisiä perinteitä torjutaan;

11.

kehottaa komissiota määrittelemään tehtävien ja vastuiden institutionaalisen jaon osallisina olevien organisaatioiden, foorumien ja elinten kesken sekä määrittelemään selkeästi näiden sidosryhmien – romaniasioita käsittelevä komission työryhmä, kansallisten yhteyspisteiden verkosto, Euroopan romanifoorumi, EU:n perusoikeusvirasto ja sen romanien osallistamista käsittelevä ad hoc -työryhmä – roolin romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden EU:n puitekehyksen seurannassa, valvonnassa ja koordinoinnissa;

12.

kehottaa komissiota tukemaan romaniväestön osallistamista koskevia kansallisia strategioita pyrkimällä löytämään yhteiset, vertailukelpoiset ja luotettavat indikaattorit ja laatimalla tulostaulun romanien osallistamista koskevista EU:n indikaattoreista, jotta esitetään selkeät ja yksiselitteiset tiedot, joilla voidaan mitata edistystä, ja jotta täytetään tehokasta seurantaa koskeva vaatimus;

13.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että säästötoimenpiteet eivät vaikuta suhteettomasti romani- ja travellerinaisiin ja että ihmisoikeusperiaatteet ovat budjettipäätösten perustana;

14.

kehottaa komissiota vaatimaan, että jäsenvaltiot esittävät kansallisten strategioidensa tärkeimmillä painopistealueilla tulosindikaattorit, lähtökohdat ja numeeriset yleistavoitteet, joiden perusteella edistystä voidaan mitata;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sukupuolen ja etnisyyden mukaan eriteltyjä tietoja kerätään kaikissa hallinnoissa ja käytetään tukemaan toimintalinjojen suunnittelua; huomauttaa, että tiedonkeruu on toteutettava ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti;

16.

kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan asianmukaiset varat romanien osallistamista koskeville kansallisille strategioille kansallisten sitoumustensa mukaisesti sekä ilmentämään osallistamisstrategioita kaikissa kansallisissa budjettipolitiikoissa;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaiset puitteet poliittisten päättäjien ja romanijärjestöjen väliselle kuulemiselle, vertaisoppimiselle ja kokemusten jakamiselle sekä käynnistämään strukturoidun keskustelun, jotta romanijärjestöt ja kansalaisjärjestöt sisällytetään eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten romanien osallistamisstrategioiden suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

18.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tasa-arvon kansalaisoikeuksissa ja terveyspalvelujen, koulutuksen, työpaikan ja asunnon saatavuudessa siten, että kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja syrjimättömyysperiaatetta sekä sovitetaan tämä yhteen nomadismikulttuurin kanssa asiaankuuluvissa tapauksissa;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään yhdennettyjä alueellisia investointeja ja paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevat välineet kumppanuussopimuksiinsa, ottamaan ne käyttöön alikehittyneillä mikroalueilla ja köyhillä alueilla sekä sisällyttämään paikallisyhteisöjen omat hankkeet kehitettäviin toimintaohjelmiin;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan erityisen ja kattavan syrjinnän vastaisen lainsäädännön hyväksymisen ja täytäntöönpanon kansainvälisten ja eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistamaan, että syrjinnän vastaisilla elimillä on välineet yhtäläisen kohtelun edistämiseksi ja että romaninaisilla ja -tytöillä on käytössään valituskeinot;

21.

kehottaa jäsenvaltioita korostamaan enemmän kansallisissa strategioissaan sosiaalisen osallisuuden alueellisuutta ja ottamaan kohteeksi köyhimmät mikroalueet monitahoisten ja yhdennettyjen kehitysohjelmien kautta;

22.

kehottaa jäsenvaltioita keskittymään myös koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuteen ja kiinnittämään erityishuomiota kaupunkeihin, joihin kohdistuu monin tavoin sosiaalista epätasapainoa – muun muassa työttömyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja polarisaatiota – ja auttamaan niitä infrastruktuuriensa kehittämisessä, jotta voidaan hyödyntää niiden mahdollista panosta taloudelliselle kasvulle ja vahvistaa yhteyksiä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä osallistavan kehityksen edistämiseksi;

23.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa ja soveltamaan sukupuolten tasa-arvoa kaikkiin romaninaisiin vaikuttaviin toimintalinjoihin ja käytäntöihin sekä yhdistämään niiden täytäntöönpanon olemassa oleviin sukupuolten tasa-arvoon pyrkiviin strategioihin, erityisesti tekemällä romaniyhteisöjen sisällä olevien sukupuolten välisten palkka- ja eläke-erojen poistamisesta sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä nimenomaiset tavoitteet, ja toteuttamaan konkreettisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

24.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten oikeuksia ja tasa-arvon valtavirtaistamista koskevat erityistoimenpiteet sisällytetään romanien integraatiota edistäviin kansallisiin strategioihin, ja varmistamaan, että niissä otetaan huomioon sukupuolinäkökulma ja romaninaisten kohtaama moninkertainen ja moniperusteinen syrjintä erityisesti työllisyyden, terveyden, asumisen ja koulutuksen aloilla ja että komission ja erityisesti perusoikeusviraston arvioinnissa ja vuotuisessa seurannassa otetaan huomioon naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvonäkökulma romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden kaikissa osioissa, sekä varmistamaan, että tulokset esitellään Euroopan parlamentille;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että romanien integraatiota edistävät kansalliset strategiat ilmentävät romaninaisten erityisiä oikeuksia ja tarpeita, ja laatimaan konkreettisia indikaattoreita niiden täytäntöönpanemiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi esimerkiksi YK:n kehitysohjelman UNDP:n sukupuolisidonnaisen kehitysindeksin GDI mukaisesti (pitkä ja terve elämä, tietämys ja kohtuullinen elintaso) sekä sukupuolten vaikuttamismahdollisuuksia kuvaavan mitan GEM mukaisesti (poliittinen osallistuminen ja päätöksenteko, taloudellinen osallistuminen ja päätöksenteko sekä taloudellisten resurssien hallinta); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tasa-arvoista budjetointia yhtenä keinona sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa;

26.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita varten kansallisen seuranta- ja arviointikehyksen, joka käsittää muun muassa budjettiseurannan ja muun kansalaisyhteiskunnan valvonnan muodot (kansallisten kansalaisjärjestöjen, kansalaisjärjestöjen verkostojen tai kattojärjestöjen toteuttamana), asiantuntija-arvioinnin (todennetun kokemuksen omaavien riippumattomien asiantuntijoiden toteuttamana) sekä hallinnollisen seurannan;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolivaikutusten arviointeja suunnitellessaan erityistoimenpiteitä romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden yhteydessä;

28.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tehokkaampia välineitä romaninaisten todellisen sosioekonomisen tilanteen mittaamiseen, kuten sisällyttämällä ”kotitalouden” arvon määrittämisen ja epävirallisen talouden olemassaolon tunnustamisen sen ”BKT:tä enemmän” -hankkeeseen; kehottaa komissiota lisäksi kehittämään ja seuraamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia mittareita, jotka liittyvät romaniväestön osallistamista koskeviin kansallisiin strategioihin ja sosiaalista osallisuutta koskevaan politiikkaan;

29.

kehottaa jäsenvaltioissa toimivia alan kansalaisjärjestöjä laatimaan räätälöityjä toimintasuunnitelmia, joiden tavoitteena on tukea naisia ja nuoria työpaikan löytämisessä; kehottaa varmistamaan psykologisen neuvonnan, jolla tuetaan romanien pääsyä koulutukseen ja ammattikoulutukseen ja jolla autetaan heitä tuntemaan omat kykynsä ja taitonsa, jotta sosiaalinen osallistuminen työmarkkinoille olisi tehokkaampaa; katsoo, että koulutus-/jälleenkoulutuskurssien tarjoajien ja työnantajien välillä sekä romaninaisten ja romaniväestön välillä on oltava saatavilla sovittelutoimenpiteitä; katsoo, että romaninaisten ja -tyttöjen koulutusta on edistettävä myöntämällä tukia ja stipendejä samalla, kun kunnioitetaan yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta, sillä tytöt menevät naimisiin nuorempina kuin pojat;

30.

kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan toimenpiteensä nimenomaan äärimmäisessä sosioekonomisessa köyhyydessä oleviin romaninaisiin ja keskittymään samanaikaisesti riskiryhmiin ehkäisemällä ja torjumalla köyhtymistä;

31.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään niiden romani- ja travelleriohjelmien määrää ja näkyvyyttä, mukaan luettuna erityistuki romani- ja travellerijärjestöille, jotka työskentelevät naisten voimaannuttamisen edistämiseksi ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksien saada rakennerahastoista tukea parantamiseksi;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan rahoitusmekanismeja, joilla tuetaan kansalaisyhteiskunnan ja yhteisön seurantaa, joka kohdistuu romani- ja travellerinaisia koskevaan sosiaaliseen osallistamiseen, aloitteisiin ja hankkeisiin;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön EU:n romaniväestön osallistamisprosessissa lapsiköyhyyden vähentämistavoitteen, jotta valtavirtaistetaan lasten oikeuksia sosiaalisen osallistamisen toimenpiteissä, valvotaan edistymistä lapsiköyhyyden näkökulmasta sekä tunnistetaan ja kehitetään ensisijaisia toimia tällä alalla;

34.

korostaa, että syrjäytymisen estäminen alkaa jo varhaislapsuudesta; katsoo, että on tärkeää hyväksyä eri naissukupolville kohdennettu lähestymistapa, jotta voidaan pysäyttää köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle;

35.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään romaniväestön osallistamista koskeviin kansallisiin strategioihinsa ohjelmia, jotka ovat kohdennettuja romaninaisten aktiiviseen osallistamiseen työmarkkinoilla siten, että varmistetaan laadukkaiden koulutusohjelmien saatavuus romaninaisille ja -tytöille ja tarjotaan heille mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, jotta he voivat hankkia työmarkkinoilla tarvittavaa pätevyyttä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään romaninaisten valmiuksien ja vaikutusvallan lisäämisen horisontaalisena tavoitteena romanien osallistamista koskevan kansallisen strategian kaikkiin painopistealueisiin sekä edistämään poliittista osallistumista tukemalla romaninaisten aktiivista osallistumista paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla;

36.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan positiivisia toimenpiteitä, joilla helpotetaan romaninaisten ja -miesten työmahdollisuuksia julkishallinnossa;

37.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään suuriin perheisiin (vähintään neljä lasta) ja yksinhuoltajatalouksiin suunnattuja erityistoimenpiteitä helpottamalla työmarkkinoille pääsyä, lisäämällä päivähoitopalveluja ja harkitsemalla mukautettuja sosiaaliturvajärjestelyjä sekä varmistamalla, että romanilapset integroituvat paikallisiin kouluihin ja päivähoitopalveluihin, millä torjutaan sosiaalista syrjäytymistä ja gettoutumista, ja että heillä on täydet ja yhtäläiset mahdollisuudet oppivelvollisuuskoulutukseen;

38.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että romanilapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen ja lasten kehittymiseen liittyviin palveluihin sekä vanhempien kumppanuuteen perustuvaan koulutukseen, sekä ottamaan uudelleen käyttöön päivähoitoa koskevat Barcelonan tavoitteet ja kehittämään saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita hoitopalveluita koko elinkaaren ajalle;

39.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet, joilla voidaan estää työntekijöiden irtisanominen raskauden tai äitiyden aikana, ja harkitsemaan lasten kasvattamisen tunnustamista eläkeoikeuksien hyväksi laskettavaksi ajanjaksoksi;

40.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan romaninaisten itsenäisen ammatinharjoittamisen esteitä, jotta romaniväestöön kuuluville naisyrittäjille mahdollistetaan helppokäyttöinen, nopea ja edullinen rekisteröinti, ja luomaan mikrolainajärjestelmiä, jotka on tarkoitettu uusille pienyrityksille ja yrittäjille, ottamaan käyttöön yksinkertaisia yrittäjäystävällisiä hallintomenettelyjä, tekninen tuki ja tukitoimenpiteet mukaan luettuina, ja myöntämään erityislupia tiettyjen kausiluonteisten ja väliaikaisten töiden tunnustamiseksi palkkatyöksi, joka vaikuttaa sosiaaliturvamaksuihin; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisia viranomaisia ottamaan käyttöön eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan mikrorahoitusjärjestelyn;

41.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kohdennettuja ja integraatiosuuntautuneita toimenpiteitä työttömyystuen alalla (esimerkiksi uudelleenkoulutus, työpaikkojen luominen ja työhönsijoitus, muun muassa palkkatuen, sosiaaliturvatuen ja verovähennysten kautta) sen sijaan, että keskitytään nykytavan mukaisesti lähes yksinomaan julkisiin työohjelmiin;

42.

kehottaa tukemaan ja edistämään romaniväestön sijoittumista työmarkkinoille; toteaa, että työhallinnon palvelujen ja toimenpiteiden eriyttämiseksi samoin kuin ohjausprosessien kehittämiseksi tarvittaisiin romanitaustaisia tukihenkilöitä ja tapausten käsittelijöitä;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteisöperusteisten palvelujen ja sosiaalipalvelujen välityksellä toimivan erityisesti romaninuorille tarkoitetun varhaislapsuudesta korkeakouluun ulottuvan koulutuksen ohjaus- ja tukijärjestelmän kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolikysymyksiin;

44.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tarjoamia mahdollisuuksia parantaa romanien koulutusta ja työllisyyttä, jotta romaneille voidaan tarjota mahdollisuus todelliseen sosiaaliseen osallisuuteen sekä mahdollisuus välttyä köyhyydeltä, joka edelleen on yleistä; kannustaa jäsenvaltioita valvomaan säännöllisesti erityisesti nuorten romanien ja etenkin naisten koulutuksen alalla tapahtuvaa edistystä;

45.

kehottaa jäsenvaltioita torjumaan stereotypioita, jotta estetään tämän etnisen ryhmän tuomitseminen, joka lisää työnantajien haluttomuutta palkata romaniväestöä ja syrjintää julkishallinnossa ja kouluissa sekä johtaa kielteisiin jälkiseurauksiin suhteissa viranomaisiin ja työnhaussa;

46.

toistaa, että romanien koulutustasossa on huomattavia eroja sukupuolten välillä, sillä romaninaisista keskimäärin 68 prosenttia on luku- ja kirjoitustaitoisia, kun taas romanimiehistä 81 prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa; toteaa lisäksi, että vain 64 prosenttia romanitytöistä käy peruskoulun ala-astetta ja että tämä ero on selkeä myös ammatillista koulutusta saavien osalta; toteaa, että jäsenvaltioiden välillä tosin on suuria eroja näissä tilastoissa;

47.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään erityisohjelmia, joilla varmistetaan romanityttöjen ja nuorten romaninaisten pysyminen perus-, keski- ja korkea-asteen koulutuksessa, sekä ottamaan käyttöön teiniäitejä ja aikaisin koulun keskeyttäneitä tyttöjä koskevia erityistoimia, joilla edistetään keskeytymätöntä koulutusta, työllistymisen tukemista ja työhön perustuvan koulutuksen tarjoamista; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan nämä toimenpiteet huomioon romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden koordinoinnissa ja arvioinnissa;

48.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan syrjinnän vastaisia strategioita, joilla estetään ja tuomitaan rasistinen käyttäytyminen julkisissa palveluissa ja erityisesti työmarkkinoilla sekä varmistetaan romaninaisten ja -miesten oikeuksien horjumaton kunnioittaminen työmarkkinoilla;

49.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan resursseja epätyypillisten opiskelijoiden houkuttelemiseksi jatkamaan koulutustaan ja sellaisten kansalaisjärjestöjen ja ohjelmien tukemiseksi, joiden tavoitteena on edistää epätyypillisten opiskelijoiden osallistamista koulutuksen ja aikuisopetusohjelmien kautta;

50.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään romaniopiskelijoiden verkostoja, jotta voidaan edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan, menestysesimerkkien näkyvyyttä ja romaniopiskelijoiden eristyneisyyden nujertamista;

51.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään romaniperheiden osallistumista kouluyhteisöön, arvioimaan kouluja, joissa romanilapset ja -nuoret opiskelevat, ja tekemään kaikki tarvittavat muutokset, jotta varmistetaan kaikkien integroituminen kouluun ja koulumenestys; toteaa, että romanityttöihin olisi kohdistettava erityistoimia, jotka perustuvat tiedeyhteisön vahvistamiin menestystarinoihin;

52.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan varoja useampipaikkaisten koulujen ja lastentarhojen rakentamiseen, jotta romanilapset voivat osallistua koulutyöhön muiden lasten kanssa ilman, että heitä syrjitään ja jätetään koulujärjestelmän ulkopuolelle, ja ilman, että opettajat hylkivät heitä heidän etnisen alkuperänsä vuoksi;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan järjestelmällisesti sukupuolierojen huomioon ottamista ja kulttuurieroja käsitteleviä koulutusohjelmia, jotka on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujentarjoajille;

54.

korostaa, että romanityttöjen kouluttautuminen vaikuttaa monitahoisesti romanien elinolosuhteiden parantamiseen, sillä se on yksi tärkeistä edellytyksistä romaninaisten työllistettävyydelle, tarjoaa toimeentuloturvaa ja on olennainen tekijä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen voittamisessa; toteaa lisäksi, että opettajien romanikulttuurin tuntemuksen lisääminen auttaa vähentämään syrjäytymistä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita torjumaan erottelua sekä takaamaan osallistavamman koulutuksen, johon on helppo päästä, kulttuurierot huomioon ottavat opetusmenetelmät, romanitaustaisten kouluavustajien palkkaamisen ja vanhempien osallistamisen sekä asettamaan etusijalle sen, että ammatilliset taidot saatetaan vastaamaan työmarkkinoiden kysyntää;

55.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan romaninaiset terveysaloitteidensa nimenomaisena kohderyhmänä erityisesti niiden sairauksien kohdalla, jotka liittyvät vahvasti naishormonijärjestelmään ja/tai köyhyyteen, kuten osteoporoosi, tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja keskushermoston sairaudet; kehottaa lisäksi tekemään rinta- ja kohdunkaulansyövän seulonnat ja ennaltaehkäisyn, mukaan luettuina rokotteet ihmisten papilloomaviruksia vastaan, täysin saataviksi ja pyrkimään aloittamaan raskaana olevien naisten terveydenhoidon jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella;

56.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan terveydenhoidon saatavuuden varsinkin sitä kautta, että romaninaiset osallistuvat kansalaisjärjestöissään elämäänsä vaikuttavien terveydenhoito-ohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, ja varmistamaan, että romaninaiset ja -tytöt voivat päättää omasta seksuaalisuudestaan, terveydestään ja äitiydestään, edistämään perhesuunnittelua ja seksuaalikasvatusta, huolehtimaan siitä, että kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat romaninaisten ja -tyttöjen saatavilla, suojelemaan tyttöjä ja teini-ikäisiä seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja nuorena avioitumiselta, vähentämään lapsi- ja äitiyskuolleisuutta sekä estämään pakkosterilisaatiot,

57.

kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään romaniyhteisöjen sukupuolten tasavertaista osallistumista sairauksien torjunta-, hoito- ja tukiohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin sekä terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuvan leimaamisen ja syrjinnän vähentämiseen;

58.

kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön toimintalinjoja, jotta varmistetaan, että kaikilla, myös kaikkein syrjäytyneimmistä yhteisöistä peräisin olevilla romaninaisilla, on mahdollisuus saada perusterveydenhoitopalveluja, ensiapua ja ehkäisevää terveydenhoitoa, ja järjestämään terveydenhoitoalan työntekijöille koulutusta romaneihin kohdistuvien ennakkoluulojen poistamiseksi;

59.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, kieltämään ja saattamaan tuomioistuinkäsittelyyn romaninaisiin kohdistuvan välittömän ja välillisen syrjinnän heidän käyttäessään perusoikeuksiaan ja julkisia palveluita sekä torjumaan lisäksi kaiken muun syrjinnän; korostaa, että on tärkeää järjestää valistuskampanjoita syrjinnän torjumiseksi sekä romaneita ja varsinkin romaninaisia koskevien rasistisien stereotypioiden kitkemiseksi;

60.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään romanit ja varsinkin romaninaiset toimintaohjelmien ja maaseutualueiden kehitysohjelmien erityiseksi kohderyhmäksi seuraavalla ohjelmakaudella;

61.

kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen neuvoston direktiivin 2000/43/EY täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota myös laatimaan kullekin jäsenvaltiolle erityisiä suosituksia sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi direktiiviin;

62.

kehottaa neuvostoa pääsemään sopuun yhtäläistä kohtelua koskevasta direktiivistä uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, jotta varmistetaan, että kaikki syrjinnän syyt ja moninkertainen syrjintä tehdään laittomiksi kaikilla elämänaloilla; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä varmistamaan, että moniperusteinen syrjintä sisällytetään kyseiseen direktiiviin;

63.

kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan kaikkiin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoihin, kuten perheväkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan, ottaen erityisesti romaninaiset huomioon, ja tukemaan uhreja sisällyttämällä erityistavoitteet romaninaisilla käytävän kaupan torjumiseksi romanien osallistamista koskevaan kansalliseen strategiaan ja varmistamaan siihen liittyvien julkisten palveluiden riittävät resurssit ja tarjoamaan apua myös peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon, työllisyyden ja koulutuksen, kautta; vaatii lisäksi komissiota tukemaan hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan aloitteita näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja varmistamaan samalla uhrien perusoikeudet;

64.

kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään romaninaisten kanssa sellaisten voimaannuttamisstrategioiden laatimiseksi, joissa tunnustetaan heidän moniperustainen identiteettinsä, ja edistämään toimia, joilla torjutaan naisiin, miehiin, tyttöihin ja poikiin kohdistuvia sukupuolistereotypioita;

65.

toteaa, että järjestetty avioliitto, lapsiavioliitto ja pakkoavioliitto ovat yhä yleisiä perinteisinä käytäntöinä, ja korostaa, että nämä käytännöt ovat ihmisoikeusloukkauksia, jotka eivät ainoastaan vaikuta huomattavasti romanityttöjen terveyteen ja lisää komplikaatioiden riskiä raskauden ja synnytyksen aikana vaan myös altistavat tytöt seksuaaliselle väärinkäytölle ja hyväksikäytölle sekä estävät tyttöjen koulutus- ja työllistymismahdollisuudet;

66.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta sekä saattamaan täysin osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta (7), erityisesti uhrien tunnistamisen, suojelun ja auttamisen vahvistamisen osalta niin, että keskitytään varsinkin lapsiin;

67.

pyytää jäsenvaltioilta ja komissiolta EU-tason ratkaisuja romaniväestön ongelmiin niin, että otetaan huomioon romanien oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EU:n kansalaisina ja tarve jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön tätä etnistä ryhmää koskevien ongelmien ratkaisemiseksi;

68.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään romaninaisten integroitumista koskevaa tiedonvaihtoa ja parhaita käytäntöjä yhteiskunnan kaikilla aloilla;

69.

suosittaa, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta lopetetaan käytäntö luovuttaa nuoret romaninaiset järjestettyyn avioliittoon, sillä se on moraalinen loukkaus heidän ihmisarvoaan kohtaan;

70.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan pikaisesti vanhempien romaninaisten tarpeista, koska he ovat yksi suojattomimmista ryhmistä eikä heillä ole riittäviä tuloja eikä ikääntyessään mahdollisuutta terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon;

71.

vaatii komissiota käynnistämään kattavan strategian naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi parlamentin monissa päätöslauselmissa esittämän pyynnön mukaisesti; kehottaa komissiota antamaan oikeudellisia välineitä, muun muassa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n direktiivin;

72.

kehottaa edistämään romanikielen ja -kulttuurin kehittymistä, kehittämään romaniasiain hallinnollisia rakenteita ja vahvistamaan romanipolitiikkaa ja sen toimeenpanoa sekä lisäämään osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön romanikysymyksissä;

73.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/45

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteesta (1),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (2),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista (3),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä (4),