27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/1

1.

Komissio lähetti 7. maaliskuuta 2007 Euroopan tietosuojavaltuutetulle tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle tietosuojadirektiivin tehokkaampaa soveltamista koskevan työohjelman seurannasta (3). Euroopan tietosuojavaltuutettu antaa tämän lausunnon asetuksen (EY) N:o 45/2001 41 artiklan mukaisesti.

2.

Tiedonannossa vahvistetaan direktiivin 95/46/EY (4) merkitys ratkaisevana käänteenä henkilötietojen suojan kehityksessä, ja siinä käsitellään direktiiviä ja sen soveltamista kolmessa luvussa: mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus. Tiedonannon keskeinen johtopäätös on, että direktiiviä ei tulisi muuttaa. Direktiivin soveltamista olisi tehostettava edelleen muilla politiikan välineillä, joista useimmat eivät ole luonteeltaan sitovia.

3.

Euroopan tietosuojavaltuutettu noudattaa tässä lausunnossa tiedonannon rakennetta. Euroopan tietosuojavaltuutettu on ennen kaikkia samaa mieltä tiedonannon keskeisestä johtopäätöksestä, jonka mukaan direktiiviä ei tulisi muuttaa.

4.

Euroopan tietosuojavaltuutetun kanta perustuu kuitenkin myös käytännön syihin. Euroopan tietosuojavaltuutetun lähtökohdat ovat seuraavat:

5.

Nämä lähtökohdat ovat keskeisiä, koska direktiivi toimii dynaamisessa ympäristössä. Ensinnäkin Euroopan unioni muuttuu: tietojen vapaasta liikkuvuudesta jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä on tullut tärkeää ja tulee yhä tärkeämpää. Yhteiskuntakin muuttuu. Tietoyhteiskunta kehittyy, ja siinä on yhä enemmän valvontayhteiskunnan piirteitä (5). Tämän uuden todellisuuden huomioon ottaminen täysin tyydyttävällä tavalla edellyttää yhä tehokkaampaa henkilötietojen suojaa.

6.

Euroopan tietosuojavaltuutettu käsittelee tiedonantoa koskevassa arvioinnissaan seuraavia näkökohtia, jotka ovat kyseisten muutosten kannalta olennaisia:

7.

Tietosuojadirektiivin täytäntöönpanosta 15. toukokuuta 2003 annettu ensimmäinen kertomus sisälsi direktiivin tehokkaampaa soveltamista koskevan työohjelman, jossa lueteltiin kymmenen vuosina 2003 ja 2004 toteutettavaa aloitetta. Tiedonannossa kuvataan, miten kukin näistä aloitteista on pantu täytäntöön.

8.

Työohjelmaan kuuluvia toimia koskevan analyysin perusteella tiedonannossa esitetään myönteinen arvio direktiivin täytäntöönpanossa saavutetuista parannuksista. Komission arviossa, josta esitetään yhteenveto tiedonannon luvun 2 otsikoissa (tämänhetkinen tilanne), todetaan pääasiassa, että: täytäntöönpano on parantunut, vaikka eräissä jäsenvaltioissa se on kuitenkin ollut puutteellista; joskus eroja esiintyy edelleen mutta ne johtuvat lähinnä direktiivin jäsenvaltioille jättämästä liikkumavarasta eivätkä missään nimessä aiheuta todellisia ongelmia sisämarkkinoille. Direktiivin sisältämät oikeudelliset ratkaisut ovat osoittautuneet sisällöltään asianmukaisiksi tietosuojaa koskevan perusoikeuden takaamiseksi teknologian kehitys ja yleisen edun asettamat vaatimukset huomioon ottaen.

9.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on yhtä mieltä myönteisen arvion pääkohdista. Euroopan tietosuojavaltuutettu myöntää, että rajat ylittävien tietovirtojen alalla on toteutettu merkittäviä toimia: kolmansien maiden tietosuojan riittävyyden toteavat päätökset, uudet vakiosopimuslausekkeet, konsernin sisäisten sitovien sääntöjen hyväksyminen, direktiivin 26 artiklan 1 kohdan yhtenäisemmän tulkinnan pohtiminen ja 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettavien ilmoitusten parantaminen helpottavat kaikki henkilötietojen kansainvälisiä siirtoja. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö (6) on kuitenkin osoittanut, että tällä erittäin tärkeällä alalla riittää vielä tehtävää, jotta voidaan ottaa huomioon sekä teknologiassa että lain soveltamisen valvonnassa tapahtuva kehitys.

10.

Tiedonannossa osoitetaan myös, että valvonta ja tiedotus ovat keskeisiä kysymyksiä edistettäessä tehokkaampaa täytäntöönpanoa ja niitä voitaisiin hyödyntää enemmän. Lisäksi parhaiden käytäntöjen vaihdolla ja ilmoitusten ja tiedotusta koskevien säännösten yhdenmukaistamisella on onnistuttu karsimaan byrokratiaa ja vähentämään yrityksille aiheutuvia kustannuksia

11.

Lisäksi menneen analysointi vahvistaa sen, että tehostaminen ei onnistu ilman, että siihen osallistuu monia sidosryhmiä. Komissio, tietosuojaviranomaiset ja jäsenvaltiot ovat keskeisiä toimijoita useimmissa toteutetuista toimista. Yksityisillä osapuolilla on kuitenkin yhä kasvava merkitys erityisesti, kun on kyse itsesääntelyn ja eurooppalaisten käytännesääntöjen edistämisestä tai yksityisyyden suojaa parantavien teknologioiden kehittämisestä.

12.

Monet syyt puoltavat komission johtopäätöstä, jonka mukaan nykyiset olosuhteet huomioon ottaen ja lyhyellä aikavälillä ei ole tarpeen harkita direktiivin muuttamista koskevaa ehdotusta.

13.

Komissio esittää väitteensä perusteeksi kaksi syytä. Ensinnäkin direktiivin koko potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty. Direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden lainkäyttöalueilla voidaan vielä huomattavasti tehostaa. Toiseksi komissio toteaa, että vaikka direktiivi jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa, ei ole näyttöä siitä, että siitä aiheutuisi todellisia ongelmia sisämarkkinoille.

14.

Mainituista kahdesta syystä komissio muotoilee johtopäätöksensä seuraavasti. Se esittää, mitä direktiivillä pitäisi tehdä korostaen luottamuksen varmistamista, minkä jälkeen se toteaa, että direktiivi toimii myös vertailukohtana, sitä voidaan soveltaa teknologiasta riippumatta ja se tarjoaa edelleen kestävän ja tarkoituksenmukaisen ratkaisun (7).

15.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen johtopäätöksen muotoilutapaan mutta katsoo, että sitä voitaisiin lujittaa edelleen kahdella lisäperusteella:

16.

Luonnollisten henkilöiden perusoikeus henkilötietojensa suojaan tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklassa, ja se vahvistetaan muun muassa yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28. tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa 108. Direktiivi on yleinen kehys, joka sisältää kyseisen perusoikeuden keskeiset tekijät konkretisoiden ja laajentaen yleissopimukseen sisältyviä oikeuksia ja vapauksia (8).

17.

Perusoikeudella pyritään suojelemaan kansalaista kaikissa olosuhteissa demokraattisessa yhteiskunnassa. Perusoikeuden keskeisiä tekijöitä ei pitäisi voida helposti muuttaa yhteiskunnallisten tapahtumien tai vallassa olevien hallitusten poliittisten mieltymysten vuoksi. Esimerkiksi terroristijärjestöjen yhteiskuntaan kohdistamat uhat voivat johtaa joissakin tapauksissa erilaiseen tulokseen, koska henkilön perusoikeuteen voi olla tarpeen puuttua merkittävämmällä tavalla, mutta ne eivät koskaan saa vaikuttaa itse oikeuden keskeisiin tekijöihin tai estää yksityishenkilöä käyttämästä oikeutta tai rajoittaa sen käyttöä.

18.

Direktiivin toinen piirre on, että sillä pyritään edistämään vapaata tiedonkulkua sisämarkkinoilla. Myös tätä toista tavoitetta voidaan pitää perustavana yhä laajentuvilla sisämarkkinoilla, joilla ei ole sisärajoja. Kansallisen lainsäädännön keskeisten säännösten yhdenmukaistaminen on yksi tärkeimmistä välineistä varmistettaessa kyseisten sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta. Siinä konkretisoituu jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus toistensa oikeusjärjestelmään. Muutoksia olisi myös näistä syistä harkittava asianmukaisesti, koska ne voivat vaikuttaa keskinäiseen luottamukseen.

19.

Direktiivin kolmas piirre on, että sitä on pidettävä yleisenä säädöskehyksenä, johon tietyt muut erityissäädökset perustuvat. Tällaisia erityissäädöksiä ovat muun maussa yleisen säädöskehyksen täytäntöönpanotoimenpiteet sekä tiettyjä aloja koskevat erityissäädökset. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi 2002/58/EY (9) on yksi tällaisista erityissäädöksistä. Yhteiskunnallisten muutosten seurauksena olisi aina mahdollisuuksien mukaan muutettava täytäntöönpanotoimenpiteitä tai erityissäädöksiä eikä niiden perustana olevaa yleistä säädöskehystä.

20.

Euroopan tietosuojavaltuutetun mukaan johtopäätös olla muuttamatta direktiiviä nyt on myös hyvää hallintoa ja lainsäädäntöpolitiikkaa koskevien yleisten periaatteiden looginen seuraus. Säädösehdotuksia — riippumatta siitä, onko niissä kyse yhteisön uusista toimialoista vai nykyisten lainsäädäntöjärjestelyjen muuttamisesta — olisi annettava vain, jos niiden tarve ja oikeasuhteisuus on riittävällä tavalla osoitettu. Säädösehdotuksia ei pitäisi antaa, jos samaan tulokseen päästäisiin käyttämällä muita välineitä, joiden vaikutukset eivät ole niin laajoja.

21.

Nykyisissä olosuhteissa tarvetta direktiivin muuttamiseen tai sen oikeasuhteisuutta ei ole osoitettu. Euroopan tietosuojavaltuutettu palauttaa mieleen, että direktiivissä säädetään yhteisön oikeuden mukaisen tietosuojan yleisestä säädöskehyksestä. Sillä on yhtäältä suojattava yksilöiden oikeudet ja vapaudet henkilötietojen käsittelyssä ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyden suojaan ja toisaalta henkilötietojen vapaa liikkuvuus yhteisössä.

22.

Yleistä säädöskehystä ei pitäisi muuttaa ennen kuin jäsenvaltiot ovat panneet sen kaikilta osin täytäntöön, ellei ole olemassa selviä merkkejä siitä, että direktiivin tavoitteita ei voida saavuttaa nykyisen kehyksen mukaisesti. Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo, että komissio on nykytilanteessa riittävällä tavalla osoittanut, että direktiivin koko potentiaalia ei ole käytetty täysin hyväksi (ks. tämän lausunnon III luku). Vastaavasti ei ole myöskään näyttöä siitä, että tavoitteita ei voitaisi saavuttaa nykyisen kehyksen mukaisesti.

23.

Myös tulevaisuudessa on huolehdittava, että tietosuojaperiaatteet antavat tehokkaan suojan luonnollisille henkilöille ottaen huomioon direktiivin dynaamisen toimintaympäristön (ks. tämän lausunnon 5 kohta) ja tämän lausunnon 6 kohdassa esitetyt näkökohdat: soveltamisen tehostaminen, vuorovaikutus teknologian kanssa, maailmanlaajuinen yksityisyyden suoja ja lainkäyttöalue, tietosuoja ja lain noudattamisen valvonta sekä uudistussopimus. Tarve soveltaa tietosuojaperiaatteita kaikilta osin asettaa direktiivin tulevia muutoksia koskevat vaatimukset. Euroopan tietosuojavaltuutettu muistuttaa jälleen kerran, että pidemmällä aikavälillä direktiiviä on väistämättä muutettava.

24.

Tulevien toimenpiteiden sisällön osalta Euroopan tietosuojavaltuutettu esittää jo tässä vaiheessa joitakin seikkoja, jotka ovat hänen mielestään keskeisiä Euroopan unionin tulevassa tietosuojajärjestelmässä. Niihin kuuluu muun muassa seuraavaa:

25.

Tiedonannossa mainitaan uuden teknologian asettamien haasteiden osalta direktiivin 2002/58/EY meneillään oleva tarkastelu ja mahdollinen tarve antaa yksityiskohtaisempia säännöksiä, joilla ratkaistaan esim. Internet- ja RFID-teknologioihin liittyvät tietosuojakysymykset (10). Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen tarkasteluun ja muihin toimiin, vaikka katsookin, että niiden ei pitäisi liittyä yksinomaan teknologian kehitykseen vaan niissä olisi otettava huomioon koko dynaaminen toimintaympäristö ja pitkällä aikavälillä myös direktiivi 95/46/EY. Lisäksi toimet on keskitettävä. Tiedonanto jää valitettavan avoimeksi:

Euroopan tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että komissio tarkentaa näitä seikkoja.

26.

Tulevien muutosten edellytyksenä on oltava, että direktiivin nykyiset säännökset on pantu kaikilta osin täytäntöön. Täytäntöönpano alkaa direktiivin oikeudellisten vaatimusten noudattamisesta. Tiedonannossa todetaan (11), että jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön eräitä tärkeitä direktiivin säännöksiä, joilla tarkoitetaan tässä yhteydessä erityisesti valvontaviranomaisten riippumattomuutta koskevia säännöksiä. Komission tehtävä on valvoa noudattamista ja tarvittaessa käyttää EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisia toimivaltuuksiaan.

27.

Komissio suunnittelee tiedonannon antamista eräiden säännösten tulkinnasta, erityisesti sellaisten säännösten, joista voi olla seurauksena rikkomisesta johtuvan menettelyn aloittaminen EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti.

28.

Lisäksi direktiivillä otetaan käyttöön muita menetelmiä, joilla soveltamista voidaan tehostaa. Erityisesti direktiivin 30 artiklassa luetellut 29 artiklan työryhmän tehtävät on suunniteltu tätä tarkoitusta varten. Niillä on tarkoitus kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan korkeatasoista ja yhdenmukaista tietosuojan tasoa, jossa mennään pidemmälle kuin mitä direktiivin velvoitteiden noudattaminen tiukasti ottaen edellyttää. Työryhmä on tässä tehtävässä vuosien kuluessa laatinut monia lausuntoja ja muita asiakirjoja.

29.

Euroopan tietosuojavaltuutetun mielestä direktiivin täysimääräiseen täytäntöönpanoon kuuluu kaksi seikkaa:

Euroopan tietosuojavaltuutettu korostaa, että molemmat seikat olisi selvästi erotettava toisistaan niiden erilaisten oikeudellisten seurausten sekä niihin liittyvien vastuualueiden vuoksi. Yleisenä sääntönä voisi olla, että komission olisi otettava täysi vastuu ensimmäisestä seikasta, kun taas toinen seikka voisi olla pääasiassa työryhmän vastuulla.

30.

Olisi eroteltava tarkemmin käytettävissä olevat välineet, joilla voidaan tehostaa direktiivin täytäntöönpanoa. Näihin kuuluvat:

31.

Euroopan tietosuojavaltuutettu ehdottaa komissiolle, että se ilmoittaisi selvästi, miten se aikoo käyttää näitä eri välineitä politiikkansa laatimisessa tämän tiedonannon perusteella. Komission olisi tuossa yhteydessä myös tehtävä selvä ero oman vastuualueensa ja työryhmän vastuualueen välillä. Tästä riippumatta on sanomattakin selvää, että komission ja työryhmän toimiva yhteistyö on kaikissa olosuhteissa onnistumisen edellytys.

32.

Lähtökohtana on, että direktiivin säännökset muotoillaan tekniikasta riippumattomalla tavalla. Tiedonannossa teknologisen puolueettomuuden korostaminen liitetään teknologian kehitykseen, kuten Internetiin, kolmansien maiden tarjoamien palvelujen käyttämiseen, RFID:hen ja ääni- ja kuvamateriaalin yhdistämiseen perustuvaan automaattiseen tunnistukseen. Toimet ovat kahdenlaisia. Ensinnäkin erityisohjaus, joka koskee tietosuojaperiaatteiden soveltamista muuttuvassa teknologisessa ympäristössä ja jossa työryhmällä ja sen Internet-erityistyöryhmällä on merkittävä tehtävä (13). Toiseksi komissio voisi itse ehdottaa alakohtaista lainsäädäntöä.

33.

Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo, että tämä lähestymistapa on tärkeä ensiaskel. Pitkällä aikavälillä saatetaan kuitenkin tarvita muita perustavampia toimia. Tällä tiedonannolla voitaisiin aloittaa tällainen pitkän aikavälin lähestymistapa. Euroopan tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että lähestymistavasta keskusteltaisiin tiedonannon jatkotoimena. Lähestymistapa voisi koostua muun muassa seuraavasta:

34.

Ensinnäkin vuorovaikutus teknologian kanssa on kaksisuuntaista. Yhtäältä uusi kehittyvä teknologia saattaa edellyttää tietosuojaa koskevan säädöskehyksen muuttamista. Toisaalta yksilöiden henkilötietojen tehokas suoja voi myös edellyttää uusia rajoituksia tai asianmukaisia suojatoimia tiettyjen teknologioiden käytölle, millä on vieläkin kauaskantoisempia vaikutuksia. Uutta teknologiaa voitaisiin kuitenkin myös käyttää tehokkaasti yksityisyyden suojaa edistävällä tavalla.

35.

Toiseksi voidaan tarvita joitakin erityisrajoituksia, jos valtion viranomaiset käyttävät uutta teknologiaa julkisissa tehtävissään. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita yhteentoimivuutta ja tietojen saatavuutta koskevat keskustelut, joita käydään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan Haagin ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä (14).

36.

Kolmanneksi suuntauksena on käyttää yhtä laajemmin esimerkiksi mutta ei pelkästään DNA-tietojen kaltaisia biometrisiä tietoja. Kyseisistä tiedoista poimittujen henkilötietojen käyttöä koskevilla kysymyksillä voi olla seurauksia tietosuojalainsäädäntöön.

37.

Neljänneksi on tunnustettava, että yhteiskunta muuttuu ja saa yhä enemmän valvontayhteiskunnan piirteitä (15). Tästä kehityksestä on keskusteltava perinpohjaisesti. Keskustelussa tulisi pohtia lähinnä sitä, onko kehitys väistämätöntä, onko Euroopan unionin lainsäätäjän tehtävänä puuttua kehitykseen ja asettaa sille rajoja ja voisiko Euroopan unionin lainsäätäjä toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä.

38.

Maailmanlaajuista yksityisyyden suojaa ja lainkäyttöaluetta koskeva näkökulma on tiedonannossa vähäisessä asemassa. Tässä yhteydessä todetaan vain, että komissio seuraa edelleen alan kansainvälistä kehitystä ja osallistuu kansainväliseen toimintaan varmistaakseen, että jäsenvaltioiden antamat kansainväliset sitoumukset ovat yhdenmukaisia niille tietosuojadirektiivissä asetettujen velvoitteiden kanssa. Tämän lisäksi tiedonannossa luetellaan joitakin toimia, joita on toteutettu kansainvälisiä siirtoja koskevien vaatimusten yksinkertaistamiseksi (ks. tämän lausunnon III luku).

39.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on pahoillaan siitä, että tätä näkökulmaa ei ole korostettu enemmän tiedonannossa.

40.

Direktiivin IV luvussa (25 ja 26 artikla) otetaan käyttöön tietojen siirtoa kolmansiin maihin koskeva erityisjärjestely tietosuojaa koskevien yleisten sääntöjen lisäksi. Erityisjärjestely on muotoutunut vuosien kuluessa, ja sen tavoitteena on saattaa oikeudenmukaiseen tasapainoon niiden henkilöiden suojelu, joiden tietoja siirretään kolmansiin maihin, ja muun muassa kansainvälisen kaupan asettamat vaatimukset ja maailmanlaajuisten televiestintäverkkojen todellisuus. Komissio ja työryhmä (16) sekä esimerkiksi myös kansainvälinen kauppakamari ovat pyrkineet monin tavoin tekemään järjestelmästä toimivan muun muassa tietosuojan riittävyyden toteavin päätöksin, vakiosopimuslausekkein ja konsernin sisäisin sitovin säännöin.

41.

Järjestelmän soveltamisessa Internetiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla asiassa Lindqvist  (17) on ollut erityinen merkitys. Yhteisöjen tuomioistuin korostaa Internetin tietojen ubiikkisuutta ja katsoo, että tietojen laittaminen Internet-sivulle ei sinällään merkitse niiden siirtämistä kolmanteen maahan, vaikka tiedot saatetaankin tällä tavoin sellaisten kolmansissa maissa olevien henkilöiden saataville, joilla on tähän tarvittavat tekniset välineet.

42.

Tämä järjestelmä, joka on Euroopan unionin aluerajoista johtuva looginen ja välttämätön seuraus, ei suojaa täydellisesti eurooppalaista rekisteröityä verkottuneessa yhteiskunnassa, jonka fyysisillä rajoilla ei ole enää merkitystä (ks. tämän lausunnon kohdassa 6 mainitut esimerkit). Internetin tiedot ovat ubiikkeja mutta Euroopan unionin lainsäätäjän lainkäyttöalue ei.

43.

Haasteena on löytää käytännön ratkaisuja, joissa sovitetaan yhteen Euroopan unionin rekisteröityjen suojelu sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aluerajat. Euroopan tietosuojavaltuutettu on komission tiedonannosta ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoista ulottuvuutta koskeva strategia” antamissaan huomautuksissa jo rohkaissut komissiota edistämään ennakoivasti henkilötietojen suojaa kansainvälisellä tasolla tukemalla kahden- ja monenvälisiä lähestymistapoja kolmansien maiden kanssa yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa (18).

44.

Tällaisia käytännön ratkaisuja ovat muun muassa:

45.

Mikään näistä ratkaisuista ei ole uusi. Tarvitaan kuitenkin näkemys siitä, kuinka näitä välineitä voidaan tosiasiassa käyttää tehokkaimmin ja kuinka varmistetaan, että tietosuojastandardit, jotka Euroopan unioni on määritellyt perusoikeuksiksi, toimivat myös maailmanlaajuisessa verkottuneessa yhteiskunnassa. Euroopan tietosuojavaltuutettu kehottaa komissiota aloittamaan tällaisen näkemyksen kehittämisen yhdessä tärkeimpien sidosryhmien kanssa.

46.

Tiedonannossa kiinnitetään laajalti huomiota yleisen edun asettamiin vaatimuksiin, etenkin turvallisuuden osalta. Siinä selitetään direktiivin 3 artiklan 2 kohtaa ja yhteisöjen tuomioistuimen kyseiselle säännökselle esittämää tulkintaa PNR-tuomiossa (19), sekä direktiivin 13 artiklaa, joka liittyy muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tiedonannossa lisäksi korostetaan, että pyrkiessään varmistamaan, että turvallisuuden takaamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa toimenpiteisiin, joilla taataan välttämättömien perusoikeuksien kunnioittaminen, komissio varmistaa, että se suojaa henkilötietoja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisesti. Tätä lähtökohtaa sovelletaan myös Yhdysvaltojen kanssa käytävään transatlanttiseen vuoropuheluun.

47.

Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo, että komission on tärkeää toistaa selkeästi SEU:n 6 artiklasta johtuvat unionin velvoitteet pitää arvossa perusoikeuksia, jotka on taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Tämän toteaminen on entistä tärkeämpää nyt, kun Eurooppa-neuvosto on päättänyt, että uudistussopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta pitäisi tulla oikeudellisesti sitova. Perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.

48.

Yleisesti tiedetään, että lainvalvontaviranomaisten pyynnöt henkilötietojen yhä laajemmasta käytöstä rikosten torjunnassa, terrorismin torjunnasta puhumattakaan, saattavat heikentää kansalaisen tietosuojan tasoa jopa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja/tai Euroopan neuvoston yleissopimuksessa 108 taatun tason alapuolelle (20). Nämä kysymykset olivat keskeisessä asemassa 27. huhtikuuta 2007 annetussa Euroopan tietosuojavaltuutetun kolmannessa lausunnossa, joka koski ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta.

49.

Tässä yhteydessä on keskeistä, että kansalaisen suoja perustuu direktiivissä säädettyyn tietosuojan tasoon myös silloin, kun on kyse lainvalvontaviranomaisten pyynnöistä. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja yleissopimuksessa 108 säädetään vähimmäistason suojasta, mutta ne eivät ole riittävän täsmällisiä. Tämän lisäksi tarvittiin lisätoimenpiteitä riittävän suojan tarjoamiseksi kansalaiselle. Tämä tarve oli yksi niistä tekijöistä, jotka johtivat direktiivin antamiseen vuonna 1995 (21).

50.

On myös olennaista, että suojan taso todella taataan kaikissa tilanteissa, joissa henkilötietoja käsitellään lainvalvontatarkoituksiin. Vaikka tässä tiedonannossa ei käsitellä kolmanteen pilariin kuuluvaa tietojenkäsittelyä, siinä aivan oikein käsitellään tilannetta, jossa kaupallisiin tarkoituksiin kerättyjä (ja käsiteltyjä) tietoja käytetään lainvalvontatarkoituksiin. Kyseessä on yhä yleisempi tilanne, koska poliisin työ perustuu yhä useammin kolmansien osapuolten hallussa olevien tietojen saatavuuteen. Direktiivi 2006/24/EY (22) on kuvaava esimerkki tästä suuntauksesta: direktiivissä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat velvoitetaan säilyttämään kaupallisiin tarkoituksiin keräämiään (ja tallentamiaan) tietoja (kauemmin) lainvalvontatarkoituksiin. Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo, että direktiivin soveltamisalan puitteissa kerättyjä ja käsiteltyjä henkilötietoja on suojeltava asianmukaisesti, jos niitä käytetään yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin ja erityisesti turvallisuustarkoituksiin tai terrorismin torjuntaa varten. Joissakin tapauksissa kuitenkin viimeksi mainittu saattaa jäädä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

51.

Näiden huomautusten johdosta komissiolle ehdotetaan seuraavaa:

52.

Tiedonannossa komissio käsittelee perustuslakisopimuksen valtaisaa vaikutusta tietosuojan alalla. Sopimus, joka on nykyisin nimeltään uudistussopimus, on ratkaisevan tärkeä tällä alalla. Sopimuksen myötä pilarirakenne häviää, tietosuojaa koskevia säännöksiä (nykyisen EY:n perustamissopimuksen 286 artikla) selvennetään ja unionin perusoikeuskirjasta, jonka 8 artiklaan sisältyy säännös tietosuojasta, tulee sitova.

53.

Hallitustenvälisen konferenssin toimeksiannossa kiinnitetään erityistä huomiota tietosuojaan. Sen 19 kohdan f alakohdassa todetaan pääasiassa kolme seikkaa. Tietosuojaa koskevat yleiset säännöt eivät ensinnäkään vaikuta YUTP-osastossa (nykyinen toinen pilari) hyväksyttyihin erityissääntöihin; toiseksi annetaan julistus tietosuojasta poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla (nykyinen kolmas pilari) ja kolmanneksi asiaa koskeviin pöytäkirjoihin tehdään erityismainintoja yksittäisten jäsenvaltioiden asemasta (tämä liittyy lähinnä Yhdistyneen kuningaskunnan erityisasemaan poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa).

54.

Toista seikkaa (julistusta) on selvennettävä HVK:ssa. Pilarirakenteen häviämistä ja direktiivin mahdollista soveltamista poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa on harkittava asianmukaisesti, jotta varmistetaan direktiiviin sisältyvien tietosuojaperiaatteiden mahdollisimman laaja soveltaminen. Tässä lausunnossa ei kuulu tarkastella asiaa sen lähemmin. Euroopan tietosuojavaltuutettu on esittänyt julistusta koskevia ehdotuksia HVK:n puheenjohtajalle lähettämässään kirjeessä (25).

55.

Tiedonannossa viitataan erilaisiin välineisiin ja toimiin, joita voidaan käyttää direktiivin soveltamisen tehostamiseen tulevaisuudessa. Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa esittää niistä huomautuksia ja samalla tarkastella muita lisävälineitä, joita ei mainita tiedonannossa.

56.

Joissakin tapauksissa voidaan tarvita erityisiä lainsäädäntötoimia EU:n tasolla. Alakohtaista lainsäädäntöä voidaan tarvita erityisesti silloin, kun halutaan mukauttaa direktiivin periaatteita jonkin teknologian aiheuttamiin kysymyksiin, mistä oli kyse televiestinnän tietosuojaa koskevissa direktiiveissä. Erityislainsäädännön käyttöä olisi harkittava huolellisesti sellaisilla aloilla kuin RFID-teknologian käyttö.

57.

Tehokkain tiedonannossa mainittu väline on rikkomisesta johtuva menettely. Tiedonannossa esitellään yksi huolta herättävä alue, eli tietosuojaviranomaisten riippumattomuus ja niiden toimivaltuudet, ja mainitaan vain yleisesti muut alueet. Euroopan tietosuojavaltuutettu on yhtä mieltä siitä, että rikkomisesta johtuvat menettelyt ovat keskeinen ja väistämätön väline, mikäli jäsenvaltiot eivät pane direktiiviä kaikilta osin täytäntöön erityisesti, kun otetaan huomioon, että direktiivin täytäntöönpanon määrärajasta on kulunut lähes yhdeksän vuotta ja että työsuunnitelman mukainen suunnitelmallinen vuoropuhelu on jo käyty. Tähän mennessä yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei ole kuitenkaan saatettu yhtään tapausta, jossa olisi kyse direktiivin 95/46/EY rikkomisesta.

58.

Kaikkia niitä tapauksia, joissa epäillään (26), että direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut virheellistä tai puutteellista, koskevasta vertaileva analyysi ja selittävä tiedonanto saattaa varmasti johdonmukaistaa komission tehtävää perussopimusten valvojana. Kyseisten välineiden valmistelu, joka saattaa edellyttää jonkin verran aikaa ja vaivaa, ei saisi viivästyttää rikkomisesta johtuvien menettelyjen aloittamista alueilla, joilla komissio on jo selkeästi todennut, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut virheellistä tai puutteellista.

59.

Euroopan tietosuojavaltuutettu kannustaakin komissiota tehostamaan edelleen direktiivin täytäntöönpanoa tarvittaessa rikkomisesta johtuvin menettelyin. Tässä yhteydessä Euroopan tietosuojavaltuutettu käyttää väliintulovaltuuksiaan yhteisöjen tuomioistuimessa ollakseen tarvittaessa väliintulijana rikkomisesta johtuvissa menettelyissä, jotka liittyvät direktiivin 95/46/EY tai muiden henkilötietojen suojaa koskevien säädösten täytäntöönpanoon.

60.

Tiedonannossa mainitaan myös selittävä tiedonanto joistakin direktiivin säännöksistä, joiden tulkintaa komissio selkiyttää, koska niiden täytäntöönpanossa on ollut ongelmia, jotka voivat olla syynä rikkomisesta johtuviin menettelyihin. Euroopan tietosuojavaltuutettu on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että komissio aikoo ottaa huomioon työryhmän esittämät tulkinnat. On todellakin keskeisen tärkeää, että työryhmän kanta otetaan asianmukaisesti huomioon tulevaa selittävää tiedonantoa laadittaessa ja työryhmää kuullaan asianmukaisesti, jotta voidaan hyödyntää sen asiantuntemusta direktiivin soveltamisesta kansallisella tasolla.

61.

Lisäksi Euroopan tietosuojavaltuutettu vahvistaa olevansa komission käytettävissä kaikissa henkilötietojen suojaan liittyvissä asioissa. Tämä koskee myös komission tiedonantojen kaltaisia välineitä, jotka eivät ole sitovia mutta joiden tarkoituksena on kuitenkin määritellä komission politiikkaa henkilötietojen suojelun alalla. Jotta neuvoa-antavasta tehtävästä olisi tiedonantojen osalta hyötyä, Euroopan tietosuojavaltuutettua olisi kuultava ennen selittävän tiedonannon hyväksymistä (27). Sekä 29 artiklan työryhmän että Euroopan tietosuojavaltuutetun neuvoa-antava tehtävä tuo lisäarvoa tiedonannolle, ja komissio voi samalla edelleen päättää itsenäisesti, aloittaako virallisesti direktiivin täytäntöönpanoon liittyvä rikkomisesta johtuva menettely.

62.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa käsitellään vain tiettyjä artikloita, minkä ansiosta voidaan keskittyä arkaluonteisempiin kysymyksiin. Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa kiinnittää komission huomion seuraaviin kysymyksiin selittävässä tiedonannossa:

63.

Muilla kuin sitovilla välineillä olisi ennakoivasti edistettävä tietosuojaperiaatteiden noudattamista erityisesti uusissa teknologiaympäristöissä. Kyseisten toimenpiteiden olisi perustuttava ”sisäänrakennetun yksityisyyden suojan” käsitteeseen sen varmistamiseksi, että tietosuojaperiaatteet otetaan asianmukaisesti huomioon uuden teknologian suunnittelussa ja kehittämisessä. Yksityisyyden suojan takaavien teknologiatuotteiden edistämisen tulisi olla keskeistä tilanteessa, jossa sulautettu tietotekniikka kehittyy nopeasti.

64.

Sidosryhmien tiiviimpi osallistuminen tietosuojalainsäädännön noudattamisen valvontaan liittyy läheisesti tähän asiaan. Toisaalta Euroopan tietosuojavaltuutettu tukee tietosuojaviranomaisten perustavaa tehtävää direktiivin periaatteiden noudattamisen valvonnassa käyttäen täysin toimivaltuuksiaan ja 29 artiklan työryhmän koordinointimahdollisuuksia. Direktiivin noudattamisen tehokkaampi valvonta on myös yksi ”Lontoon aloitteen” tavoitteista.

65.

Toisaalta Euroopan tietosuojaviranomainen korostaa, että tietosuojaperiaatteiden noudattamista yksityisellä sektorilla olisi toivottavaa edistää itsesääntelyn ja kilpailun avulla. Alaa olisi kannustettava noudattamaan tietosuojaperiaatteita ja kilpailemaan kehittyvillä, yksityisyyden suojan takaavilla tuotteilla ja palveluilla, jotka ovat keino laajentaa yritysten markkina-asemia niiden pyrkiessä vastaamaan yksityisyyttään suojaavien kuluttajien odotuksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita yksityisyyden suojaa koskevat tunnukset, jotka voidaan liittää tuotteisiin ja palveluihin, jotka ovat läpäisseet hyväksymismenettelyn (29).

66.

Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa myös kiinnittää komission huomion muihin välineisiin, joita ei ole mainittu tiedonannossa mutta joista saattaisi olla hyötyä direktiivin täytäntöönpanon tehostamisessa. Seuraavassa esimerkkejä välineistä, joiden avulla tietosuojaviranomaiset pystyisivät paremmin valvomaan tietosuojalainsäädännön noudattamista:

67.

Euroopan tietosuojavaltuutettu ottaa lopuksi esille muut välineet, joita ei tiedonannossa mainita mutta joita voitaisiin harkita joko direktiivin tulevan muuttamisen yhteydessä tai sisällyttää muuhun horisontaaliseen lainsäädäntöön, erityisesti:

68.

Erilaisilla institutionaalisilla toimijoilla on direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä. Jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset ovat direktiivin 28 artiklan mukaan vastuussa niiden kansallisten säännösten soveltamisen valvonnasta, joilla direktiivi saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. 29 artiklassa perustetaan valvontaviranomaisten työryhmä ja 30 artiklassa luetellaan sen tehtävät. Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien komitea avustaa 31 artiklan mukaan komissiota yhteisön tasolla toteutettavissa täytäntöönpanotoimenpiteissä (komiteamenettely).

69.

Tarve määritellä paremmin erilaisten toimijoiden vastuualueet koskee erityisesti työryhmää (sen toimintaa). 30 artiklan 1 kohdassa luetellaan työryhmän neljä tehtävää, jotka ovat lyhyesti direktiivin mukaisesti toteutettujen kansallisten toimenpiteiden soveltamisen tutkinta, jotta toimenpiteitä voitaisiin soveltaa yhdenmukaisesti, lausuntojen antaminen yhteisössä tapahtuneesta kehityksestä sekä tietosuojan taso, säädösehdotukset ja käytännesäännöt. Luettelo osoittaa, että työryhmän vastuualue tietosuojan alalla on laaja, mikä käy ilmi myös työryhmän vuosien mittaan laatimista asiakirjoista.

70.

Tiedonannon mukaan työryhmällä ”on ratkaisevan tärkeä merkitys pyrittäessä entistä parempaan ja yhtenäisempään täytäntöönpanoon”. Euroopan tietosuojavaltuutettu allekirjoittaa täysin kyseisen väitteen mutta katsoo myös tarpeelliseksi tarkentaa joitakin vastuualueeseen liittyviä erityisseikkoja.

71.

Tiedonannossa ensinnäkin kehotetaan tehostamaan työryhmän toimintaa, koska kansallisten tietosuojaviranomaisten olisi pyrittävä mukauttamaan kansallisia käytänteitään yhteisiin toimintaperiaatteisiin (30). Euroopan tietosuojaviranomainen on tyytyväinen tähän aikomukseen mutta varoittaa mahdollisesta vastuualueiden sekaannuksesta. Komission tehtävänä on EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan valvoa direktiivin noudattamista jäsenvaltioissa, myös sitä, miten valvontaviranomaiset sitä noudattavat. Työryhmä on riippumaton neuvonantaja, jota ei voida pitää vastuussa siitä, soveltavatko kansalliset viranomaiset sen antamia lausuntoja.

72.

Toiseksi komissio on varmasti tietoinen erilaisista tehtävistään työryhmässä, sillä se ei ole vain työryhmän jäsen vaan myös toimii sen sihteeristönä. Sihteeristönä toimiessaan sen on tuettava työryhmää siten, että työryhmä voi toimia riippumattomasti. Tämä tarkoittaa periaatteessa kahta asiaa: Komission on annettava työryhmälle tarvittavat resurssit, ja sihteeristön on toimittava työryhmän ja sen puheenjohtajan toiminnan sisältöä ja laajuutta sekä sen tuloksia koskevien ohjeiden mukaisesti. Komission toiminta sen täyttäessä muita EY-lainsäädännössä sille säädettyjä tehtäviä ei yleisesti ottaen saisi vaikuttaa sen käytettävyyteen sihteeristönä.

73.

Kolmanneksi, vaikka painopisteiden valinta on työryhmän itsensä harkittavissa, komissio voisi ilmoittaa, mitä se työryhmältä odottaa ja miten sen mielestä saatavilla olevat resurssit olisi parasta käyttää.

74.

Neljänneksi Euroopan tietosuojavaltuutettu pahoittelee, että tiedonannossa ei anneta selkeitä tietoja komission ja työryhmän tehtävien jakautumisesta. Hän kehottaa komissiota esittämään työryhmälle asiakirjan, jossa kyseiset tiedot annetaan. Euroopan tietosuojavaltuutettu tekee seuraavat ehdotukset asioista, joita kyseisessä asiakirjassa olisi käsiteltävä:

75.

Euroopan tietosuojavaltuutettu jakaa tiedonannon keskeisen johtopäätöksen, jonka mukaan direktiiviä ei tulisi muuttaa lyhyellä aikavälillä. Tätä johtopäätöstä voitaisiin lujittaa ottamalla huomioon myös direktiivin luonne ja unionin lainsäädäntöpolitiikka.

76.

Euroopan tietosuojavaltuutetun lähtökohdat ovat seuraavat:

77.

Tulevan muutoksen pääkohdat ovat muun muassa:

78.

Euroopan tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että komissio tarkentaa seuraavaa: tiedonannon 3 luvussa esitettyjen toimien aikataulu; direktiivin soveltamisesta myöhemmin annettavan kertomuksen määräaika; toimeksianto, jotta voidaan mitata suunniteltujen toimien toteuttamista; ohjeet pidemmän aikavälin toimia varten.

79.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen teknologiaa koskevaan lähestymistapaan ensimmäisenä tärkeänä askeleena ja ehdottaa, että aloitetaan pitkän aikavälin lähestysmistapaa koskeva keskustelu, jossa käydään muun muassa perusteellinen vuoropuhelu valvontayhteiskunnan kehityksestä. Hän on myös tyytyväinen direktiivin 2002/58/EY meneillään olevaan tarkasteluun ja mahdollisiin erityissäännöksiin, joilla ratkaistaan Internetin ja RFID-teknologioiden kaltaisiin uusiin teknologioihin liittyvät tietosuojakysymykset. Kyseisissä toimissa olisi otettava huomioon koko dynaaminen toimintaympäristö ja pitkällä aikavälillä myös direktiivi 95/46/EY.

80.

Euroopan tietosuojavaltuutettu pahoittelee, että maailmanlaajuista yksityisyyden suojaa ja lainkäyttöaluetta koskeva näkökulma on tiedonannossa vähäisessä asemassa, ja pyytää etsimään käytännön ratkaisuja, joissa sovitetaan yhteen Euroopan unionin rekisteröityjen suojelu sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aluerajat, kuten: Yleismaailmallisen tietosuojakehyksen kehittäminen edelleen; tietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevan erityisjärjestelyn kehittäminen edelleen; tuomioistuinten toimivaltaa koskevat kansainväliset sopimukset tai vastaavat sopimukset kolmansien maiden kanssa; panostaminen sääntöjen maailmanlaajuista noudattamista koskeviin menetelmiin, kuten konsernin sisäisten sitovien sääntöjen käyttö monikansallisissa yrityksissä.

Euroopan tietosuojavaltuutettu kehottaa komissiota aloittamaan tällaisen näkemyksen kehittämisen yhdessä tärkeimpien sidosryhmien kanssa.

81.

Lain noudattamisen valvonnan osalta Euroopan tietosuojavaltuutettu esittää komissiolle seuraavat ehdotukset:

82.

Direktiivin täysi täytäntöönpano tarkoittaa, että 1) on varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat kaikilta osin Euroopan unionin lainsäädännössä niille asetettuja velvoitteita ja 2) hyödynnetään täysin muita kuin sitovia välineitä, joilla voidaan edistää korkeatasoista ja yhdenmukaista tietosuojan tasoa. Euroopan tietosuojavaltuutettu pyytää komissiota ilmoittamaan selvästi, miten se aikoo käyttää eri välineitä ja erottaa oman vastuualueensa työryhmän vastuualueesta.

83.

Kyseisten välineiden osalta:

84.

Euroopan tietosuojavaltuutettu kehottaa komissiota esittämään työryhmälle asiakirjan, jossa annetaan selkeät tiedot komission ja työryhmän tehtävien jakautumisesta ja muun muassa seuraavista kysymyksistä:

85.

Uudistussopimuksen seurauksia on asianmukaisesti tarkasteltava sen varmistamiseksi, että direktiiviin sisältyviä tietosuojaperiaatteita noudatetaan mahdollisimman laajalti. Euroopan tietosuojavaltuutettu on esittänyt ehdotuksia HVK:n puheenjohtajalle lähettämässään kirjeessä.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/13

1.

Komissio lähetti Euroopan tietosuojavaltuutetulle ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta, jotta tämä antaisi asiasta lausunnon asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Euroopan tietosuojavaltuutetun mukaan tämä lausunto olisi mainittava puitepäätöksen johdanto-osassa (3).

2.

Ehdotuksen tarkoituksena ei ole muuttaa ratkaisevasti Europolin toimivaltuuksia tai tehtäviä, vaan sen päätavoitteena on antaa Europolille uusi ja joustavampi oikeusperusta. Europol perustettiin vuonna 1995 jäsenvaltioiden välisellä yleissopimuksella Euroopan unionin perustamisesta tehdyn sopimuksen K.6 artiklan (nykyinen 34 artikla) mukaisesti (4). Joustavuuden ja tehokkuuden osalta tällaisten yleissopimusten epäkohtana on, että ne on ratifioitava kaikissa jäsenvaltioissa, mikä voi kestää vuosia, kuten viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet. Kuten käsiteltävänä olevan ehdotuksen perusteluista ilmenee, Europol-yleissopimuksen muuttamisesta vuosina 2000, 2002 ja 2003 hyväksytyt kolme pöytäkirjaa eivät olleet vielä tulleet voimaan vuonna 2006 (5).

3.

Ehdotus sisältää kuitenkin myös merkittäviä muutoksia, joiden tarkoituksena on tehostaa Europolin toimintaa. Ehdotuksessa laajennetaan Europolin toimivaltuuksia, ja se sisältää useita uusia säännöksiä Europolin toiminnan helpottamiseksi. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna korostuu Europolin ja muiden tahojen (kuten Euroopan yhteisön/Euroopan unionin elinten, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden viranomaisten) välinen tietojenvaihto. Ehdotuksen mukaan Europol pyrkii kaikin tavoin varmistamaan, että sen tietojenkäsittelyjärjestelmät ovat yhteentoimivat jäsenvaltioiden tietojärjestelmien sekä yhteisöön ja unioniin liittyvien elinten tietojärjestelmien kanssa (ehdotuksen 10 artiklan 5 kohta). Ehdotuksen mukaan myös kansallisilla yksiköillä olisi suora pääsy Europol-järjestelmään.

4.

Europolin asema Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston (kolmas pilari) mukaisena elimenä vaikuttaa myös sovellettavaan tietosuojalainsäädäntöön, koska asetusta (EY) N:o 45/2001 sovelletaan vain yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvien toimien toteuttamiseksi suoritettavaan tietojenkäsittelyyn, jolloin sitä ei periaatteessa voida soveltaa Europolin käsittelyihin. Ehdotuksen V osastossa on erityisiä tietosuoja- ja tietoturvasääntöjä, joita voidaan pitää lex pecialis -tason säännöksinä, joilla täydennetään yleistä lex generalis -tason tietosuojasäännöstöä. Kolmannen pilarin yleistä säädöskehystä ei ole kuitenkaan vielä hyväksytty (ks. jäljempänä olevat kohdat 37–40).

5.

Lopuksi on vielä mainittava, että muutamilla muilla muutoksilla Europol saatetaan vastaamaan asemaltaan paremmin muita Euroopan unionin elimiä, jotka on perustettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nojalla. Vaikka Europolin asema ei muutu ratkaisevasti, tätä voidaan pitää ensimmäisenä ratkaisevana kehitysvaiheena. Europolin toiminta rahoitetaan Euroopan yhteisöjen talousarviosta ja Europolin henkilöstö tulee yhteisön henkilöstösääntöjen piiriin. Tämä vahvistaa Euroopan parlamentin (sen aseman vuoksi, joka sillä on talousarviomenettelyssä) ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (talousarviota ja henkilöstöasioita koskevissa riidoissa) valvontaa. Yhteisön henkilöstön henkilötietojen käsittely kuuluu Euroopan tietosuojavaltuutetun toimivaltaan (ks. jäljempänä oleva kohta 47).

6.

Tässä lausunnossa käsitellään kohdassa 3 tarkoitettuja merkittäviä muutoksia, kohdassa 4 tarkoitettua tietosuojaan sovellettavaa lainsäädäntöä ja kohdassa 5 tarkoitettua Europolin ja yhteisön elinten aseman vastaavuuden lisääntymistä.

7.

Lausunnossa kiinnitetään erityistä huomiota Europolin ja muiden Euroopan unionin elinten välisen tietojenvaihdon kasvavaan merkitykseen, koska tietojenvaihto kuuluu useimmissa tapauksissa Euroopan tietosuojavaltuutetun toimivaltaan. Tässä yhteydessä voidaan mainita erityisesti ehdotuksen 22, 25 ja 48 artikla. Tämän monimutkaisen aiheen ongelmia ovat toisaalta käyttötarkoituksen rajaamista koskevan periaatteen toteutuminen ja toisaalta sovellettava tietosuojalainsäädäntö ja valvonta tapauksissa, joissa eri valvontaelimet ovat toimivaltaisia valvomaan eri EU-elimiä riippuen siitä, mihin pilariin ne perustuvat. Ongelmana on Europolin tietojärjestelmän yhteensopivuus muiden tietojärjestelmien kanssa.

8.

Ehdotuksen lainsäädäntöympäristö muuttuu nopeasti.

9.

Ehdotus on ensinnäkin yksi monista poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevista lainsäädäntötoimista, joiden tavoitteena on helpottaa henkilötietojen tallentamista ja vaihtoa lainvalvontatarkoituksiin. Neuvosto on hyväksynyt osan näistä ehdotuksista — esimerkiksi tietojen ja tiedustelutietojen vaihdosta 18. joulukuuta 2006 tehty neuvoston puitepäätös (6) — ja osa on vielä käsiteltävänä.

10.

Näiden lainsäädäntötoimien perusajatuksena on saatavuusperiaate, joka otettiin käyttöön marraskuussa 2004 Haagin ohjelmaan kuuluvana tärkeänä uutena oikeusperiaatteena. Se tarkoittaa sitä, että rikostorjunnassa tarvittavien tietojen olisi voitava ylittää esteettömästi EU:n sisärajat.

11.

Saatavuusperiaate ei yksin riitä. Tarvitaan myös muita lainsäädäntötoimia, jotta poliisi- ja oikeusviranomaiset voivat vaihtaa tietoja tehokkaasti. Joissakin tapauksissa tietojenvaihdon helpottamista varten valittuun välineeseen sisältyy tietojärjestelmän perustaminen tai parantaminen Euroopan tasolla. Europolin tietojärjestelmä on tällainen järjestelmä. Euroopan tietosuojavaltuutettu on tarkastellut tällaisten järjestelmien peruskysymyksiä Schengenin tietojärjestelmän osalta ja tarkastelee joitakin peruskysymyksiä myös käsiteltävänä olevan ehdotuksen osalta. Näitä kysymyksiä ovat järjestelmän käyttöoikeuden edellytykset, linkittäminen ja yhteentoimivuus sekä sovellettava tietosuojalainsäädäntö ja valvonta (7).

12.

Ehdotuksen tarkastelussa olisi myös otettava huomioon viimeisin kehitys, kuten puheenjohtajavaltio Saksan esittämä aloite Prümin sopimuksen saattamisesta osaksi EU:n lainsäädäntöä.

13.

Toiseksi kolmatta pilaria koskevia tietosuojasäännöksiä — jotka ovat ehdoton edellytys henkilötietojen vaihdolle — ei ole vielä hyväksytty (kuten edellä jo todettiin). Neuvostossa käytävät neuvottelut ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta ovat lisäksi osoittautuneet melko hankaliksi. Neuvoston puheenjohtajana toimiva Saksa on ilmoittanut ehdottavansa uutta tekstiä (8), joka on joltakin osin olennaisesti erilainen kuin komission ehdotuksen lähestymistapa.

14.

Kolmanneksi ehdotus liittyy suoraan perustuslakisopimusta koskevaan kehitykseen. Perustuslakisopimuksen III-276 artiklaa pidetään huomattavana edistysaskeleena prosessissa, jossa toisaalta laajennetaan vähitellen Europolin asemaa ja tehtäviä ja toisaalta sisällytetään Europol vähitellen EU:n organisaatioon. Tämä artikla perustuu Europolin tulevaisuutta koskeviin näkemyksiin, kuten ehdotuksen perusteluissa todetaan. Tarkasteltavana olevassa päätöksessä käsitellään joitakin näistä näkemyksistä ottaen huomioon, ettei vielä tiedetä, tulevatko perustuslakisopimuksen määräykset voimaan ja milloin se voisi tapahtua.

15.

Ehdotuksen 4 ja 5 artiklassa ja liitteessä I määritellään Europolin toimivaltuudet. Toimivaltuudet laajennetaan käsittämään myös sellainen rikollisuus, joka ei suoraan liity järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja joka kattaa eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä luetellut vakavan rikollisuuden muodot (9). Europolin asemaa laajennetaan toiseksi siten, että se tietokantoihin sisällytetään yksityisten elinten välittämät tiedustelu- ja muut tiedot.

16.

Ensimmäinen laajennus on looginen vaihe rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä. Tietosuojavaltuutettu myöntää, että tämän seurauksena voidaan yhdenmukaistaa paremmin poliisiyhteistyön helpottamista koskevia oikeudellisia välineitä. Yhdenmukaistaminen on hyödyllistä paitsi siksi, että sillä luodaan paremmat edellytykset yhteistyölle, myös siksi, että sillä vahvistetaan kansalaisten oikeusvarmuutta ja luodaan mahdollisuudet valvoa paremmin poliisiyhteistyötä, koska kaikkien eri välineiden soveltamisala laajennetaan käsittämään samat rikostyypit. Tietosuojavaltuutettu olettaa, että toimivaltuuksien laajentamista ehdotettaessa otetaan huomioon suhteellisuusperiaate.

17.

Toinen laajennus sopii poliisiyhteistyössä viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen, jossa yksityisten yritysten lainvalvontatarkoituksiin keräämien tietojen käyttö on muodostunut entistä tärkeämmäksi. Tietosuojavaltuutettu myöntää, että tällainen käyttö voi olla tarpeen. Erityisesti terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden torjumiseksi poliisi voi tarvita pääsyä kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin, myös yksityisten elinten tietoihin (10). Yksityisiltä elimiltä saataviin tiedustelu- ja muihin tietoihin tarvitaan kuitenkin lisää takeita, muun muassa tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi, koska kyseessä ovat kaupallisessa ympäristössä kaupallista tarkoitusta varten kerätyt tiedot. Olisi myös varmistettava ennen tietojen toimittamista Europolille, että ne on kerätty ja niitä on käsitelty laillisesti noudattaen direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä ja että Europolin pääsy tietoihin sallitaan vain tarkasti määritellyin edellytyksin ja rajoituksin: pääsy olisi sallittava vain tapauskohtaisesti, tiettyä tarkoitusta varten ja jäsenvaltioiden oikeudellisessa valvonnassa (11). Tietosuojavaltuutettu ehdottaa näin ollen, että päätösehdotuksen tekstiin lisätään tällaiset edellytykset ja rajoitukset.

18.

Europol-yleissopimuksen 6 artiklassa on omaksuttu rajoittava lähestymistapa Europolin keräämien tietojen käsittelyyn. Käsittely on rajoitettu koskemaan kolmea osaa: Europolin tietojärjestelmää, analyysitietokantoja ja hakemistojärjestelmää. Tämä lähestymistapa korvataan ehdotuksen 10 artiklan 1 kohdassa yleisellä määräyksellä, jonka nojalla Europol voi käsitellä tiedustelu- ja muita tietoja siinä määrin kuin on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan Europolin tietojärjestelmän ja analyysitietokantojen ulkopuolella tapahtuvalle henkilötietojen käsittelylle on kuitenkin asetettava edellytyksiä, joista neuvosto tekee päätöksen Euroopan parlamenttia kuultuaan. Tietosuojavaltuutetun mukaan tämä säännös on laadittu riittävän täsmällisesti rekisteröityjen oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Ehdotuksen 10 artiklan 3 kohtaan olisi lisättävä tietosuojaviranomaisten kuuleminen ennen neuvoston päätöksen tekoa, kuten tämän asiakirjan kohdassa 55 ehdotetaan.

19.

Ehdotuksen 10 artiklan 2 kohdassa oleva säännös, jonka mukaan Europol voi ”käsitellä tietoja sen selvittämiseksi, onko kyseisillä tiedoilla merkitystä sen tehtävien hoitamiselle”, on suhteellisuusperiaatteen vastainen. Sanamuoto ei ole kovin täsmällinen ja siihen liittyy käytännössä se vaara, että tietoja käsitellään erilaisiin määrittelemättömiin tarkoituksiin.

20.

Tietosuojavaltuutettu ymmärtää, että henkilötietoja on käsiteltävä vaiheessa, jossa niiden merkitystä ei ole vielä määritelty Europolin tehtävien hoidon kannalta. Olisi kuitenkin varmistettava, että sellaisten henkilötietojen käsittely, joiden merkitystä ei ole vielä arvioitu, rajoitetaan tiukasti koskemaan vain niiden merkityksen arviointia, arviointi toteutetaan kohtuullisessa ajassa ja ellei tietojen merkitystä oli selvitetty, tietoja ei käsitellä lainvalvontatarkoituksiin. Erilainen ratkaisu loukkaisi rekisteröityjen oikeuksia ja estäisi tehokasta lainvalvontaa.

Tietosuojavaltuutettu ehdottaa näin ollen suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi, että 10 artiklan 2 kohtaan lisätään säännös, jolla velvoitetaan säilyttämään tiedot erillisissä tietokannoissa, kunnes niiden merkitys tietyn Europolin tehtävän kannalta on määritelty. Lisäksi näiden tietojen käsittelyyn käytettävä aika on rajattava tiukasti, eikä se saa olla missään tapauksessa yli kuusi kuukautta (12).

21.

Ehdotuksen 10 artiklan 5 kohdan mukaan yhteentoimivuus jäsenvaltioiden tietojärjestelmien sekä yhteisöön ja unioniin liittyvien elinten tietojärjestelmien kanssa pyritään kaikin tavoin varmistamaan. Tämä lähestymistapa on päinvastainen kuin Europol-yleissopimuksen lähestymistapa (6 artiklan 2 kohta), jossa kielletään järjestelmän linkittäminen muihin automaattisiin tietojenkäsittelyjärjestelmiin.

22.

Tietosuojavaltuutettu vastusti EU:n tietokantojen yhteentoimivuutta koskevasta komission tiedonannosta antamissaan huomautuksissa (13) ajatusta pitää yhteentoimivuutta ensisijaisesti teknisenä käsitteenä. Jos tietokannoista tulee teknisesti yhteensopivia — mikä merkitsee sitä, että niiden käyttö ja tietojenvaihto on mahdollista — syntyy paineita käyttää tätä mahdollisuutta. Tämä aiheuttaa erityisesti käyttötarkoituksen rajaamiseen liittyviin riskejä, koska tietoja voidaan käyttää helposti muuhun tarkoitukseen kuin niiden keräämiseen. Tietosuojavaltuutettu korostaa, että kun tietokantoja todellisuudessa linkitetään, on sovellettava tiukkoja edellytyksiä ja takeita.

23.

Tästä syystä tietosuojavaltuutettu suosittaa ehdotukseen lisättävää säännöstä, jossa edellytetään, että linkittäminen sallitaan vasta kun päätös sitä koskevista edellytyksistä ja takeista on tehty, etenkin linkittämisen tarpeen osalta ja niiden tarkoitusten osalta, joihin henkilötietoja käytetään. Tämä päätös tulisi tehdä tietosuojavaltuutetun ja yhteisen valvontaviranomaisen kuulemisen jälkeen. Tällainen säännös voisi liittyä ehdotuksen 22 artiklaan, joka koskee suhteita muihin elimiin ja virastoihin.

24.

Tietosuojavaltuutettu huomauttaa 11 artiklan 1 kohdan osalta, että nykyinen kansallisia yksiköitä koskeva järjestelmän käytön rajoittaminen, joka koskee oletettujen, (vielä) rikokseen syyllistymättömien henkilöiden tietoja, on poistettu. Tämä rajoitus on nyt yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa, ja sillä rajoitetaan suoraa pääsyä kyseisten henkilöiden henkilöllisyyttä koskeviin seikkoihin.

25.

Tietosuojavaltuutetun mielestä tämä sisältömuutos ei ole perusteltu. Kyseiset tätä henkilöryhmää koskevat erityiset suojatoimet noudattavat päinvastoin täysin komission ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta. Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että näitä henkilöitä, jotka eivät (vielä) ole syyllistyneet rikokseen, koskeviin tietoihin pääsyn osalta laadittaisiin lisää suojatoimia, eikä Europol-yleissopimuksen mukaista suojaa tule missään tapauksessa heikentää.

26.

Europol-yleissopimuksen 21 artiklan 3 kohdan tarkistetun tekstin (14) mukaan edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilötietojen säilyttämisen tarpeellisuus tarkistetaan joka vuosi ja tarkistuksesta tehdään merkintä. Ehdotuksen 20 artiklan 1 kohdassa edellytetään kuitenkin vain kolmen vuoden kuluttua tietojen tallentamisesta tehtävää tarkistusta. Tietosuojavaltuutettu ei ole vakuuttunut tämän lisäjouston tarpeellisuudesta ja suosittaa siksi, että ehdotukseen lisättäisiin vuosittaista tarkistusta koskeva velvoite. Ehdotuksen muuttaminen on vielä tärkeämpää siksi, että ehdotukseen tulisi sisältyä säilyttämisen säännöllistä tarkistamista koskeva velvoite vain kolmen vuoden jälkeen tehtävän kertatarkistuksen sijaan.

27.

21 artikla on yleissäännös, joka antaa Europolille mahdollisuuden päästä tietojenkäsittelyjärjestelmää käyttäen hakemaan tietoja muista kansallisista tai kansainvälisistä tietojärjestelmistä. Tällainen pääsy tulisi sallia vain tapauskohtaisesti ja tiukoin ehdoin. 21 artikla sallii kuitenkin aivan liian laajan pääsyn, joka ei ole tarpeen Europolin tehtävien kannalta. Tässä yhteydessä tietosuojavaltuutettu viittaa lausuntoonsa sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten pääsystä tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) (15). Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että ehdotuksen tekstiin tehdään tarvittavat muutokset.

28.

On tärkeää pitää mielessä, että sikäli kuin säännös koskee pääsyä kansallisiin tietokantoihin, se ulottuu laajemmalle kuin tietojen välittämiseen Europolin ja kansallisten yksiköiden välillä, mitä käsitellään muun muassa ehdotuksen 12 artiklan 4 kohdassa. Kansallisiin tietokantoihin pääsyyn ei sovelleta vain tätä neuvoston päätöstä, vaan myös kansallista tietoihin pääsyä ja niiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöä. Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen 21 artiklan huomautukseen tiukempien sääntöjen soveltamisesta. Lisäksi Europolin ja kansallisten tietokantojen välisen henkilötietojen välittämisen, mukaan lukien Europolin pääsy kyseisiin kansallisiin tietokantoihin, tärkeä merkitys on lisäperuste rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta tehtävän neuvoston puitepäätökselle, jolla tarjotaan riittävä suojan taso.

29.

24 artiklan 1 kohdassa on kaksi edellytystä tietojen välittämiseksi kolmansille elimille ja kansainvälisille järjestöille: a) tietoja voidaan välittää vain kun se on tarpeen yksittäisissä tapauksissa rikosten torjumiseksi ja b) kansainvälisen sopimuksen perusteella, jossa taataan kolmannen elimen osalta tietosuojan riittävä taso. 24 artiklan 2 kohdassa sallitaan poikkeukset erikoistapauksissa, joissa otetaan huomioon vastaanottavan elimen tietosuojataso. Tietosuojavaltuutettu ymmärtää näiden poikkeusten tarpeen ja painottaa, että niitä on sovellettava tiukasti ja tapauskohtaisesti hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Nämä edellytykset ilmenevät tyydyttävällä tavalla 24 artiklan 2 kohdan muotoilusta.

30.

29 artiklassa käsitellään oikeutta henkilötietojen saantiin. Se on yksi rekisteröidyn perusoikeuksista, joka on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohtaan ja joka taataan myös 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa 108 ja 17 päivänä syyskuuta 1987 annetussa Euroopan neuvoston ministerineuvoston suosituksessa R (87) 15. Tämä oikeus on osa henkilötietojen oikeudenmukaista ja laillista käsittelyä koskevaa periaatetta, ja se on suunniteltu suojelemaan rekisteröidyn olennaisia etuja. 29 artiklassa esitetyt edellytykset rajoittavat kuitenkin tätä oikeutta tavalla, joka ei ole edellä esitetyn valossa hyväksyttävissä.

31.

Ensinnäkin 29 artiklan 3 kohdan mukaan 29 artiklan 2 kohdan nojalla esitetty tietoihin tutustumista koskeva pyyntö käsitellään 29 artiklan mukaisesti ja noudattaen sen jäsenvaltion lakeja ja menettelyjä, jossa pyyntö on tehty. Tästä seuraa, että kansallinen laki voi rajoittaa tutustumisoikeuden soveltamisalaa ja asiasisältöä ja se voi asettaa menettelyihin liittyviä rajoituksia. Tämä lopputulos voisi olla epätyydyttävä. Myös henkilöt, joiden tietoja Europol ei ole käsitellyt, voivat tehdä pyyntöjä tutustua henkilötietoihinsa. On olennaisen tärkeää, että oikeus saada tietoja ulottuu myös näihin pyyntöihin. Siksi on varmistettava, että ei sovelleta kansallista lakia, jossa oikeus saada tietoja on rajoitetumpi.

32.

Tietosuojavaltuutetun mielestä 29 artiklan 3 kohdan viittaus kansalliseen lakiin tulisi poistaa ja korvata se mieluiten henkilötietojen suojaamista koskevan neuvoston puitepäätöksen tai tarvittaessa neuvoston päätöksen sisältämillä yhdenmukaisilla soveltamisalaa, sisältöä ja menettelyjä koskevilla säännöillä.

33.

Lisäksi 29 artiklan 4 kohdassa luetellaan perusteet henkilötietojen saannin epäämiseen siinä tapauksessa, että rekisteröity haluaa käyttää oikeuttaan saada häntä koskevia Europolin käsittelemiä henkilötietoja. Tietojen saanti on 29 artiklan 4 kohdan mukaan evättävä, jos se ”voi vaarantaa” tiettyjä etuja. Tämä sanamuoto on paljon laajempi kuin Europol-yleissopimuksen 19 artiklan 3 kohdan sanamuoto, jonka mukaan pyyntö voidaan evätä vain ”jos se on tarpeen”.

34.

Tietosuojavaltuutettu suosittaa Europol-yleissopimuksen tekstin tiukemman muotoilun säilyttämistä. On myös varmistettava, että rekisterinpitäjä on velvoitettu esittämään epäämisen perusteet siten, että tähän poikkeukseen turvautumista voidaan tehokkaasti valvoa. Tämä periaate on nimenomaisesti kirjattu Euroopan neuvoston ministerineuvoston suositukseen R (87) 15. Komission ehdotuksen sanamuoto ei ole hyväksyttävä, koska siinä ei huomioida tiedonsaantioikeuden perusluonnetta. Tähän oikeuteen voidaan tehdä poikkeuksia vain jos se on tarpeen muiden perusoikeuksien suojelemiseksi, toisin sanoen jos tietojen saanti haittaisi muiden oikeuksien toteutumista.

35.

Lisäksi 29 artiklan 5 kohdan mukainen kuulemisjärjestely rajoittaa voimakkaasti oikeutta saada tietoja. Tämä järjestely asettaa tietojen saannin riippuvaiseksi kaikkien asianosaisten toimivaltaisten viranomaisten kuulemisesta ja analyysitietokantojen osalta myös Europolin ja kaikkien analysointiin osallistuvien tai siihen suoraan liittyvien jäsenvaltioiden konsensuksesta. Tosiasiassa tämä järjestely mullistaa tiedonsaantioikeuden perusluonteen. Yleisperiaatteena tulisi olla tietojen saannin salliminen, jota voidaan rajoittaa vain erityisoloissa. Ehdotuksen mukaan pääsy sallitaan vain kuulemisen ja konsensukseen pääsyn jälkeen.

36.

Europolin on määrä olla Euroopan unionin elin, mutta ei kuitenkaan asetuksen (EY) N:o 45/2001 3 artiklassa tarkoitettu toimielin tai elin. Näin ollen tätä asetusta ei tavallisesti sovelleta Europolin suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn erityistilanteita lukuun ottamatta. Tästä syystä ollen ehdotuksen V luku sisältää oman tietosuojajärjestelyn, joka myöskin perustuu yleisesti sovellettavaan tietosuojaa koskevaan säädöskehykseen.

37.

Ehdotuksessa tiedostetaan yleisen tietosuojaa koskevan säädöskehyksen tarve. Ehdotuksen 26 artiklan mukaan Europol noudattaa lex generalis -tasolla rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä säädettyjä periaatteita. Tämä viittaus neuvoston puitepäätökseen (ehdotus) korvaa Europol-yleissopimuksen 14 artiklan 3 kohdan viittauksen 28 päivänä tammikuuta 1981 annettuun Euroopan neuvoston yleissopimukseen 108 ja 17 päivänä syyskuuta 1987 annettuun Euroopan neuvoston ministerineuvoston suositukseen R (87) 15.

38.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen ehdotuksen 26 artiklaan. Tämä säännös on keskeinen tietosuojan tehokkuuden kannalta sekä yhtenäisyyssyistä, sillä se helpottaa henkilötietojen vaihtoa, mikä hyödyttää myös lainvalvontaa. Kyseisen kahden välineen keskinäinen yhteensopivuus olisi kuitenkin taattava, mikä ei ole itsestään selvää ottaen huomioon, että:

Sen mukaan millainen tulos saadaan neuvostossa käytävistä puitepäätöstä koskevista neuvotteluista todennäköisesti Saksan ehdotuksen perusteella, nykyiseen ehdotukseen saatetaan tarvita lisää suojatoimia. Tätä asiaa on arvioitava myöhemmässä vaiheessa, kun neuvoston puitepäätöstä koskevien neuvottelujen tuloksesta ollaan paremmin selvillä.

39.

Tietosuojavaltuutettu painottaa, että tämä neuvoston päätös tulisi tehdä ennen kuin neuvosto hyväksyy tietosuojaa koskevan kehyksen, sillä päätös takaa asianmukaisen tietosuojatason, joka on niiden kahden lausunnon johtopäätösten mukainen, jotka tietosuojavaltuutettu on antanut neuvoston puitepäätöstä (16) koskevasta komission ehdotuksesta.

40.

Tässä yhteydessä tietosuojavaltuutettu korostaa kahta neuvoston puitepäätöstä koskevan komission ehdotuksen sisältämää erityistä tekijää, jotka ovat erityisen tarkoituksenmukaisia rekisteröityjen suojelun parantamiseksi, mikäli Europol käsittelee heidän tietojaan. Ensinnäkin ehdotus sisältää mahdollisuuksia eritellä tietojenkäsittelyä sen tarkkuuden ja luotettavuuden asteen mukaisesti. Mielipiteisiin perustuvat tiedot erotetaan tosiasioihin perustuvista tiedoista. Tällainen selkeä ero varmentamattomien tietojen ja rikostutkinnasta peräisin olevien tietojen välillä on merkittävä menetelmä, jolla pyritään noudattamaan tietojen laadun periaatetta. Toiseksi ehdotuksessa tehdään eri henkilöryhmiä koskevien tietojen välille ero, joka perustuu mahdolliseen osallistumiseen rikoksiin.

41.

Tämä johtaa siihen, että Europolin toimintaan voidaan soveltaa asetusta (EY) N:o 45/2001. Asetusta 45/2001 sovelletaan ensinnäkin Europolin henkilöstöön, jota käsitellään kohdassa 47. Toiseksi — tämän lausunnon IV osan aiheen mukaisesti — asetusta sovelletaan tietojenvaihtoon yhteisön elinten kanssa, ainakin silloin kun kyseiset elimet lähettävät tietoja Europolille. Merkittäviä esimerkkejä yhteisön elimistä ovat ehdotuksen 22 artiklan 1 kohdassa mainitut elimet.

42.

Voidaan olettaa, että näiden elinten on lähetettävä henkilötietoja Europolille varsin säännöllisesti. Näin tehdessään yhteisön toimielinten ja elinten on noudatettava kaikkia asetuksen 45/2001 mukaisia velvoitteita, etenkin tietojen käsittelyn laillisuuden (asetuksen 5 artikla), ennakkotarkastuksen (27 artikla) sekä tietosuojavaltuutetun kuulemisen (28 artikla) osalta. Tämä herättää asetuksen 45/2001 7, 8 ja 9 artiklan sovellettavuutta koskevia kysymyksiä. Europol ei ole yhteisön toimielin eikä elin eikä siihen sovelleta direktiiviä 95/46/EY, joten siihen saatetaan hyvinkin soveltaa 9 artiklaa. Siinä tapauksessa Europolin takaaman suojan riittävyyttä olisi arvioitava asetuksen 45/2001 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti samalla tavalla kuin muiden kansainvälisten järjestöjen tai kolmansien maiden kohdalla. Tämä ratkaisu aiheuttaisi epävarmuutta eikä sitä paitsi olisi yhdenmukainen sen ehdotuksen sisältämän perusajatuksen kanssa, että Europolin asemaa lähennetään EY:n perustamissopimuksen alaisiin toimielimiin ja elimiin. Parempi ratkaisu olisi kohdella Europolia yhteisön elimenä sikäli kuin se käsittelee yhteisön elimistä peräisin olevia tietoja. Tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että 22 artiklaan lisätään seuraava kohta: ”Yhteisön toimielinten tai elinten siirtämien henkilötietojen osalta Europolia pidetään asetuksen (EY) N:o 45/2001 7 artiklassa tarkoitettuna yhteisön elimenä.”

43.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä henkilötietojen vaihtoon Euroopan petostentorjuntaviraston Olafin kanssa. Tällä hetkellä tietoja vaihdetaan Europolin ja Olafin välillä näiden kahden elimen välisen hallinnollisen sopimuksen pohjalta. Sopimuksessa on määräyksiä strategisten ja teknisten tietojen vaihdosta, mutta ei henkilötietojen vaihdosta.

44.

Ehdotus neuvoston päätökseksi on luonteeltaan erilainen. Ehdotuksen 22 artiklan 3 kohdassa säädetään tietojen, myös henkilötietojen, vaihdosta samalla tavoin kuin tietoja vaihdetaan Olafin ja jäsenvaltioiden viranomaisten välillä (17). Tämän tietojenvaihdon tarkoitus rajoittuu petoksiin, aktiiviseen ja passiiviseen lahjontaan sekä rahanpesuun. Sekä Olafin että Europolin on otettava kussakin yksittäisessä tapauksessa huomioon tutkintasalaisuutta ja tietosuojaa koskevat vaatimukset. Olafin osalta tämä tarkoittaa kaikissa tapauksissa sitä, että sen on varmistettava asetuksessa 45/2001 säädetty suojan taso.

45.

Lisäksi ehdotuksen 48 artiklassa säädetään, että asetusta (EY) N:o 1073/1999 (18) sovelletaan Europoliin. Olafilla on toimivalta toteuttaa hallinnollisia tutkimuksia Europolissa ja oikeus ilman ennakkoilmoitusta ja viipymättä saada tieto kaikista Europolin hallussa olevista tiedoista (19). Tietosuojavaltuutetun mukaan tämän säännöksen soveltamisala ei ole selvä:

46.

Säännös ei kuitenkaan koske eikä sen pidäkään koskea Europolin ulkopuolisia tutkimuksia ja epäsäännöllisyyksiä, joihin Europolin käsittelemät tiedot voisivat antaa lisävalaistusta. Näitä tapauksia varten riittäisivät 22 artiklan 3 kohdan mukaiset tietojen, myös henkilötietojen vaihtoa koskevat säännökset. Tietosuojavaltuutettu suosittelee, että ehdotuksen 48 artiklan soveltamisalaa selvennettäisiin tähän liittyen.

47.

Europolin henkilöstöön tullaan soveltamaan henkilöstösääntöjä. Käsiteltäessä Europolin henkilöstöön liittyviä tietoja sovelletaan asetuksen 45/2001 aineellisoikeudellisia ja valvontasääntöjä yhdenmukaisuuden ja syrjimättömyyden vuoksi. Ehdotuksen johdanto-osan 12 kappaleessa mainitaan, että asetusta sovelletaan henkilötietoihin, erityisesti Europolin henkilöstöön liittyvien tietojen osalta. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että tämän käsitteen selvennys johdanto-osassa ei ole riittävä. Yhteisön säädöksen johdanto-osan kappaleet eivät ole luonteeltaan sitovia eikä niihin saa sisältyä säänteleviä säännöksiä (20). Jotta asetuksen 45/2001 soveltaminen varmistettaisiin täysin, itse päätöksen tekstiin, esimerkiksi 38 artiklaan, olisi lisättävä kohta, jonka mukaan asetusta 45/2001 olisi sovellettava Europolin henkilöstöön liittyviin henkilötietojen käsittelyyn.

48.

Ehdotuksella ei pyritä muuttamaan perusteellisesti Europolin valvontajärjestelmää, jossa yhteisellä valvontaviranomaisella on keskeinen rooli. Ehdotetun säädöskehyksen mukaisesti valvontaviranomainen perustetaan ehdotuksen 33 artiklan mukaisesti. Eräät muutokset Europolin asemassa ja toiminnoissa aiheuttavat kuitenkin sen, että tietosuojavaltuutettu osallistuu valvontaan rajoitetusti Europolin henkilöstöön liittyvien tehtäviensä lisäksi. Sen vuoksi ehdotuksen 33 artiklan 6 kohdassa säädetään, että yhteinen valvontaviranomainen toimii yhteistyössä tietosuojavaltuutetun sekä muiden valvontaviranomaisten kanssa. Tästä säännöksestä käy ilmi tietosuojavaltuutetun velvollisuus toimia yhteistyössä asetuksen 45/2001 46 artiklan f kohdan ii alakohdassa tarkoitetun yhteisen valvontaviranomaisen kanssa. Tietosuojavaltuutettu suhtautuu myönteisesti tähän säännökseen hyödyllisenä välineenä, jolla edistetään yhdenmukaista lähestymistapaa valvontatietoihin kautta EU:n pilarista riippumatta.

49.

Kuten edellä on todettu, tällä ehdotuksella ei pyritä muuttamaan perusteellisesti valvontajärjestelmää. Ehdotuksen laajemmat yhteydet saattaisivat kuitenkin edellyttää Europolin tulevan valvontajärjestelmän perusteellisempaa tarkastelua. Voidaan mainita kaksi erityistapausta. Ensinnäkin asetuksen (EY) N:o 1987/2006 (21) 44–47 artiklassa säädetään toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) valvontaa koskevasta uudesta rakenteesta. Toiseksi puheenjohtajavaltio Saksa ilmoitti poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa käsiteltävien henkilötietojen suojaamista koskevan neuvoston puitepäätöksen yhteydessä harkitsevansa uutta rakennetta Euroopan tietojärjestelmien valvomiseksi kolmannen pilarin, myös Europolin, osalta.

50.

Tietosuojavaltuutetun mielestä valvontajärjestelmän perustavien muutosten käsittely ei kuulu tähän lausuntoon. SIS II:n valvontajärjestelmä perustuu verkostojärjestelmänä ensimmäiseen pilariin eikä olisi sopiva kolmanteen pilariin kuuluvalle Europolille, jonka osalta yhteisöjen toimielinten, etenkin komission ja yhteisön tuomioistuimen, toimivalta on rajoitettu. Koska kolmas pilari ei takaa suojatoimia, tarvitaan kuitenkin erityinen valvontajärjestelmä. Esimerkiksi 31 artikla koskee yksittäisten henkilöiden pyyntöjä. Lisäksi suunnitelmat uudeksi Euroopan tietojärjestelmien valvomista koskevaksi rakenteeksi, joista puheenjohtajavaltio Saksan ilmoitti, ovat vielä hyvin varhaisessa vaiheessa. Lopuksi todettakoon, että nykyinen järjestelmä toimii hyvin.

51.

Tietosuojavaltuutettu keskittyy siksi huomioissaan asemaansa, joka liittyy henkilötietojen vaihtoon Europolin ja muiden Euroopan unionin tason elinten välillä. Tähän tietojenvaihtoon liittyvät säännökset ovat merkittävä uusi tekijä ehdotuksessa. 22 artiklan 1 kohdassa mainitaan Frontex, Euroopan keskuspankki, EU:n huumausaineseurantakeskus (22) sekä OLAF. Kaikki nämä elimet ovat tietosuojavaltuutetun valvonnan alaisia. 22 artiklan 2 kohdassa todetaan, että Europol voi sopia käytännön järjestelyistä kyseisten elinten kanssa ja nämä järjestelyt voivat koskea myös henkilötietojen vaihtoa. Olafin osalta tietoja voidaan vaihtaa jopa ilman käytännön järjestelyistä sopimista (22 artiklan 2 kohta). Myös ehdotuksen 48 artikla — jota käsitellään kohdissa 45 ja 46 — on tässä suhteessa merkityksellinen.

52.

Olisi varmistettava, että tietosuojavaltuutettu voi käyttää hänelle asetuksella 45/2001 annettua yhteisön elinten välittämiä tietoja koskevaa toimivaltaa. Tämä on erityisen tärkeää siirrettäessä henkilötietoja tapauksissa, joissa Europolia pidetään asetuksen 45/2001 7 artiklassa tarkoitettuna yhteisön toimielimenä, kuten edellä esitettiin. 33 artiklan mukainen tiivis yhteistyö yhteisen valvontaviranomaisen kanssa on tässä tapauksessa vielä tärkeämpää.

53.

Tietosuojavaltuutettu esittää vielä kaksi suositusta, jotka koskevat rekisteröityjen oikeuksia näiden tietojen osalta:

54.

Edellä esitetyn johdosta tietosuojavaltuutetun olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä yhteisen valvontaviranomaisen kanssa ainakin sitten, kun tietojenvaihtojärjestelyt yhteisön elinten kanssa ovat toiminnassa. Tämä on yksi pääasiallisista aloista, joilla keskinäistä yhteistyötä koskevat velvoitteet tulevat voimaan.

55.

10 artiklan 3 kohdassa säädetään neuvoston päätöksestä, jolla määritellään tiettyjen Europolin käyttämien henkilötietojen käsittelyjärjestelmien perustamista koskevat edellytykset. Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että lisättäisiin velvoite kuulla sitä ja yhteistä valvontaviranomaista ennen tällaisen päätöksen tekemistä.

56.

Europolin suhteita muihin yhteisöön tai unioniin liittyviin elimiin ja virastoihin käsitellään 22 artiklassa. Tässä artiklassa mainittuja yhteistyösuhteita voidaan toteuttaa käytännön järjestelyillä ja ne voivat koskea henkilötietojen vaihtoa. Tästä syystä tietosuojavaltuutettua ja yhteistä valvontaviranomaista olisi kuultava 22 artiklan mukaisten järjestelyjen hyväksymisestä sikäli kuin niillä on merkitystä yhteisön toimielinten ja elinten käsittelemien henkilötietojen suojan kannalta. Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että ehdotuksen tekstiin tehdään tarvittavat muutokset.

57.

25 artiklan 2 kohdan mukaan on vahvistettava täytäntöönpanosäännöt, joita sovelletaan tietojen vaihtoon muiden yhteisöön ja unioniin liittyvien elinten ja virastojen kanssa. Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että noudattaen yhteisön oikeuden käytäntöä, jonka mukaan yhteisöjen elimet kuulevat asetuksen 45/2001 28 artiklan 1 kohdan nojalla Euroopan tietosuojavaltuutettua, ei ainoastaan yhteistä valvontaviranomaista vaan myös tietosuojavaltuutettua olisi kuultava ennen kyseisten sääntöjen vahvistamista.

58.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että 27 artikla sisältää säännöksen tietosuojavastaavasta, jonka tehtävänä on muun muassa varmistaa riippumattomalla tavalla henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus ja niitä koskevien säännösten noudattaminen. Tämä tehtävä on yhteisön tasolla toteutettu onnistuneesti asetuksella (EY) N:o 45/2001 yhteisön toimielinten ja elinten osalta. Tietosuojavastaava toimii myös Europolissa, mutta tähän asti ilman asianmukaista oikeusperustaa.

59.

Tietosuojavastaavan menestyksellisen toiminnan kannalta on olennaisen tärkeää, että hänen riippumattomuutensa taataan tehokkaasti lailla. Tästä syystä asetuksen (EY) N:o 45/2001 24 artikla sisältää useita tämän tavoitteen varmistamiseen tähtääviä säännöksiä. Tietosuojavaltuutettu nimitetään tietyksi ajaksi ja hänet voidaan erottaa vain hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Hänen käyttöönsä annetaan tarvittava henkilöstö ja resurssit. Hän ei saa vastaanottaa mitään tehtäviensä suorittamista koskevia ohjeita.

60.

Valitettavasti kyseisiä säännöksiä ei ole nykyisessä ehdotuksessa lukuun ottamatta ohjeiden ottamista koskevaa säännöstä. Tietosuojavaltuutettu suosittaa tämän vuoksi tietosuojavastaavan riippumattomuutta koskevien takeiden ottamista mukaan, kuten erityiset takeet tietosuojavastaavan nimittämisestä ja erottamisesta sekä tämän riippumattomuudesta hallintoneuvostoa kohtaan. Kyseiset säännökset ovat välttämättömiä tietosuojavastaavan riippumattomuuden varmistamiseksi. Lisäksi säännösten avulla Europolin tietosuojavastaavan asema vastaisi paremmin yhteisön toimielinten tietosuojavastaavien asemaa. Lopuksi tietosuojavaltuutettu korostaa, että ehdotuksen 27 artiklan 5 kohta, jossa Europolin hallintoneuvostoa kehotetaan antamaan tietosuojavastaavan tiettyjä näkökohtia koskevat soveltamissäännöt, ei periaatteessa sovellu takaamaan tietosuojavaltuutetun riippumattomuutta. On pidettävä mielessä, että riippumattomuutta tarvitaan ennen kaikkea Europolin hallintoon nähden.

61.

On vielä yksi syy yhdenmukaistaa neuvoston päätökseen sisältyvä säännös tietosuojavastaavasta asetuksen (EY) N:o 45/2001 24 artiklan kanssa. Kyseistä asetusta sovelletaan Europolin henkilöstön henkilötietoihin (ks. kohta 47), mikä tarkoittaa sitä, että kyseisissä asioissa Europolin tietosuojavastaava kuuluu mainitun asetuksen soveltamisalaan. Joka tapauksessa tietosuojavastaava olisi nimitettävä asetuksen vaatimusten mukaisesti.

62.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu suosittaa asetuksen (EY) N:o 45/2001 27 artiklassa yhteisön elinten osalta säädetyn ennakkotarkastusjärjestelmän soveltamista Europoliin. Ennakkotarkastusjärjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi ja sillä on keskeinen merkitys yhteisön toimielinten ja elinten tietosuojassa.

63.

Europolin tietosuojavastaavan olisi myös hyödyllistä osallistua ensimmäisen pilarin olemassa olevaan tietosuojavastaavien verkostoon, vaikka se on erillään tietosuojavastaavan toiminnasta Europolin henkilöstön osalta. Näin varmistettaisiin, että tietosuojakysymyksissä noudatettava lähestymistapa on yhtenäinen yhteisön elinten noudattaman lähestymistavan kanssa, ja se vastaisi täysin ehdotuksen johdanto-osan 16 kappaleessa esitettyä tavoitetta, joka on yhteistyö sellaisten Euroopan unionin elinten ja virastojen kanssa, jotka varmistavat asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen riittävän tietosuojatason. Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että ehdotusten johdanto-osaan lisätään virke, jossa vahvistetaan tätä yhteistä lähestymistapaa koskeva tavoite. Virke voisi kuulua seuraavasti: ”Tietosuojavastaava hoitaa tehtäviään yhteistyössä yhteisön lainsäädännön nojalla nimitettyjen tietosuojavastaavien kanssa.”

64.

Tietosuojavaltuutettu ymmärtää, että Europol tarvitsee uuden ja joustavamman oikeusperustan mutta kiinnittää erityistä huomiota sisältömuutoksiin, sovellettavaan tietosuojalainsäädäntöön ja yhä suurempiin vastaavuuksiin Europolin ja yhteisön elinten välillä.

65.

Sisältömuutosten osalta tietosuojavaltuutettu suosittaa:

66.

Nykyistä neuvoston päätöstä ei pitäisi tehdä ennen kuin neuvosto hyväksyy tietosuojaa koskevan kehyksen, joka takaa asianmukaisen tietosuojatason tietosuojavaltuutetun neuvoston puitepäätöstä koskevasta komission ehdotuksesta antamassa kahdessa lausunnossa esitettyjen johtopäätösten mukaisesti. Mielipiteisiin perustuvat tiedot olisi erotettava tosiasioihin perustuvista tiedoista. Henkilöryhmiä koskevat tiedot olisi erotettava toisistaan sen perusteella, ovatko henkilöt mahdollisesti osallistuneet rikokseen.

67.

Tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että 22 artiklaan lisätään seuraava kohta: ”Yhteisön toimielinten tai elinten siirtämien henkilötietojen osalta Europolia pidetään asetuksen (EY) N:o 45/2001 7 artiklassa tarkoitettuna yhteisön elimenä.”

68.

Olafin tutkimuksia koskevan 48 artiklan ei pitäisi koskea Europolin ulkopuolisia tutkimuksia ja sääntöjenvastaisuuksia, joihin Europolin käsittelemät tiedot voisivat antaa lisävalaistusta. Tietosuojavaltuutettu suosittaa, että ehdotuksen 48 artiklan soveltamisalaa selvennettäisiin.

69.

Jotta asetuksen 45/2001 soveltaminen varmistettaisiin täysin, itse päätöksen tekstiin olisi lisättävä kohta, jonka mukaan asetusta 45/2001 sovelletaan Europolin henkilöstöön liittyvien henkilötietojen käsittelyyn.

70.

Rekisteröityjen oikeuksia koskevan kahden säännöksen (30 artiklan 2 kohta ja 32 artiklan 2 kohta) soveltamisalaa olisi laajennettava yhteisön elimen toimittamiin tietoihin, joita tietosuojavaltuutettu valvoo, sen varmistamiseksi, että Europol ja kyseinen yhteisön elin reagoivat samalla tavalla.

71.

Ehdotuksen 10 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklassa ja 25 artiklan 2 kohdassa olisi oltava (tarkempi) säännös tietosuojaviranomaisten kuulemisesta.

72.

Tietosuojavaltuutettu suosittaa painokkaasti lisäämään tekstiin tietosuojavastaavan riippumattomuutta koskevat takeet asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti, kuten tietosuojavastaavan nimittämistä ja erottamista sekä tämän riippumattomuutta hallintoneuvostoa kohtaan koskevat takeet.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/22

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/24

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/31

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4889. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/31

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4885. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/32

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4836. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/32

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32007M4822. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/33

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/34

1.

Neuvoa-antava komitea yhtyy Euroopan komission arvioon tuotteista, joihin kartelli on vaikuttanut, ja maantieteellisestä alueesta, johon kartelli on vaikuttanut.

2.

Neuvoa-antava komitea on samaa mieltä tosiseikkoja koskevasta Euroopan komission arviosta, jonka mukaan kyseessä on EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklassa tarkoitettu sopimus ja/tai yhdenmukaistettu menettelytapa.

3.

Neuvoa-antava komitea on samaa mieltä Euroopan komission arviosta, jonka mukaan kyseessä on jatkuva ja yhtenäinen rikkominen, erityisesti kaudella, joka koskee maalis-huhtikuussa 2001 tehtyjen tarkastusten jälkeistä ajanjaksoa.

4.

Neuvoa-antava komitea on samaa mieltä Euroopan komission kanssa yrityksistä, joille päätös osoitetaan, erityisesti vastuun jakamisesta kyseisten konsernien emoyhtiöille.

5.

Neuvoa-antava komitea yhtyy Euroopan komission näkemykseen sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien hakemusten arvioinnista ja niiden luokittelusta.

6.

Neuvoa-antava komitea on yhtä mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että menettely FNASia vastaan lopetetaan.

7.

Neuvoa-antava komitea suosittelee tämän lausunnon julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/34

1.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä sakkojen perusmääristä.

2.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä sakkojen perusmäärien korottamisesta raskauttavien seikkojen vuoksi.

3.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä sakkojen perusmäärien alentamisesta lieventävien seikkojen vuoksi.

4.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä sakkojen alentamisen määristä, jotka perustuvat vuonna 1996 annettuun komission tiedonantoon sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa.

5.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä sakkojen lopullisista määristä.

6.

Neuvoa-antava komitea suosittelee tämän lausunnon julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/35

1.

EFTA-valtioiden edustaja yhtyy Euroopan komission arvioon tuotteista, joihin kartelli on vaikuttanut, ja maantieteellisestä alueesta, johon kartelli on vaikuttanut.

2.

EFTA-valtioiden edustaja on samaa mieltä tosiseikkoja koskevasta Euroopan komission arviosta, jonka mukaan kyseessä on EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklassa tarkoitettu sopimus ja/tai yhdenmukaistettu menettelytapa.

3.

EFTA-valtioiden edustaja on samaa mieltä Euroopan komission arviosta, jonka mukaan kyseessä on jatkuva ja yhtenäinen rikkominen, erityisesti kaudella, joka koskee maalis-huhtikuussa 2001 tehtyjen tarkastusten jälkeistä ajanjaksoa.

4.

EFTA-valtioiden edustaja on samaa mieltä Euroopan komission kanssa yrityksistä, joille päätös osoitetaan, erityisesti vastuun jakamisesta kyseisten konsernien emoyhtiöille.

5.

EFTA-valtioiden edustaja yhtyy Euroopan komission näkemykseen sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien hakemusten arvioinnista ja niiden luokittelusta.

7.

EFTA-valtioiden edustaja on yhtä mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että menettely FNASia vastaan lopetetaan.

8.

EFTA-valtioiden edustaja suosittelee tämän lausunnon julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/36

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/38

—

tekniset ja henkilöstöresurssit, jotka ehdokas osoittaa reitin liikennöintiin,

—

henkilöstön lukumäärä, pätevyys ja tehtävät ja tarvittaessa tiedot suunnitellusta uuden henkilöstön palvelukseen otosta,

—

käytettyjen ilma-alusten tyyppi ja tarvittaessa niiden rekisteritunnukset,

—

jäljennös lentoliikenteen harjoittajan toimiluvasta,

—

jos toimiluvan on myöntänyt jokin muu Euroopan unionin jäsenvaltio kuin Ranska, ehdokkaan on toimitettava myös seuraavat tiedot:

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/42

—

tekniset ja henkilöstöresurssit, jotka ehdokas osoittaa reitin liikennöintiin,

—

henkilöstön lukumäärä, pätevyys ja tehtävät ja tarvittaessa tiedot suunnitellusta uuden henkilöstön palvelukseen otosta,

—

käytettyjen ilma-alusten tyyppi ja tarvittaessa niiden rekisteritunnukset,

—

jäljennös lentoliikenteen harjoittajan toimiluvasta,

—

jos toimiluvan on myöntänyt jokin muu Euroopan unionin jäsenvaltio kuin Ranska, ehdokkaan on toimitettava myös seuraavat tiedot:

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/45

1.

Komissio vastaanotti 19. lokakuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalainen yritys Goldman Sachs Group, Inc. (Goldman Sachs) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan saksalaisessa yrityksessä LOMO Group (LOMO) ostamalla arvopapereita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4911 — Goldman Sachs/LOMO seuraavaan osoitteeseen:

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/46

1.

Komissio vastaanotti 22. lokakuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla saksalainen yritys SAP AG (SAP) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan ranskalais-yhdysvaltalaisessa yrityksessä Business Objects S.A. (BO) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4944 — SAP/Business Objects seuraavaan osoitteeseen:

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/47

1.

Komissio vastaanotti 19. lokakuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalaisen yrityksen JP Morgan Chase & Co. (JPMorgan Chase) määräysvallassa oleva saksalainen yritys SC-Beteiligungsgesellschaft mbH (SCB) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan saksalaisessa yrityksessä Süd-Chemie AG (Süd-Chemie) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4899 — SCB/Süd-Chemie seuraavaan osoitteeseen:

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/48

(1)

EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 773/2004 (3) vahvistetaan asianomaisten osapuolten osallistumista kyseisiin menettelyihin koskevat säännöt.

(2)

Menettelyn osapuolet saattavat olla valmiit myöntämään osallisuutensa perustamissopimuksen 81 artiklan vastaiseen kartelliin ja osallisuudesta johtuvan vastuunsa, jos ne voivat kohtuullisesti ennakoida komission harkitsemat päätelmät niiden osallisuudesta rikkomiseen ja mahdollisten sakkojen määrän sekä myöntyä näihin päätelmiin. Soveltuvissa tapauksissa komission olisi voitava ilmoittaa kyseisille osapuolille väitteistä, joita se aikoo esittää niitä vastaan asiakirja-aineistossa olevien todisteiden perusteella, sekä todennäköisesti määrättävistä sakoista. Tällaisen tietojen varhaisen ilmoittamisen johdosta asianomaisilla osapuolilla pitäisi olla mahdollisuus esittää näkemyksensä väitteistä, joita komissio aikoo esittää niitä vastaan, samoin kuin niiden mahdollisesta vastuusta.

(3)

Kun komissio noudattaa osapuolten kirjallisia sovintoehdotuksia väitetiedoksiannossa ja osapuolet vahvistavat vastauksissaan, että väitetiedoksianto vastaa niiden kirjallisten ehdotusten sisältöä, komission olisi voitava tehdä välittömästi asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukainen päätös kuultuaan kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 14 artiklan mukaisesti.

(4)

Tämän vuoksi olisi otettava käyttöön sovintomenettely, jotta komissio voi käsitellä kartelliasiat nopeammin pääsemällä asiasta sovintoon osapuolten kanssa.

(5)

Kokemus on osoittanut, että jos kantelijoille annetaan järjestelmällisesti ei-luottamuksellinen toisinto väitetiedoksiannosta, tämä voi vaikuttaa kielteisesti menettelyn osapuolten halukkuuteen tehdä yhteistyötä komission kanssa. Vaikka kantelijat olisi edelleen pidettävä tiiviisti mukana menettelyssä ja niille olisi ilmoitettava menettelyn luonteesta ja kohteesta ja annettava mahdollisuus esittää kirjallisesti näkökantansa näistä, komission asiana olisi oltava päättää, kuinka tällaiset kirjalliset tiedot olisi kussakin asiassa annettava.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 773/2004 olisi muutettava,

1)

Korvataan 2 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio voi päättää päätöksen tekemistä koskevan menettelyn aloittamisesta asetuksen (EY) N:o 1/2003 III luvun mukaisesti milloin tahansa, mutta viimeistään sinä päivänä, jona se esittää mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin, antaa väitetiedoksiannon tai pyytää osapuolia ilmoittamaan halukkuudestaan sovintoon tähtääviin keskusteluihin, tai sinä päivänä, jona mainitun asetuksen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ilmoitus julkaistaan, riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.”

2)

Korvataan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos komissio antaa väitetiedoksiannon asiasta, josta sille on tehty kantelu, se ilmoittaa kantelijalle kirjallisesti menettelyn luonteesta ja kohteesta, ja asettaa määräajan, jonka kuluessa kantelija voi esittää näkökantansa kirjallisesti. Se voi myös toimittaa kantelijalle jäljennöksen väitetiedoksiannon sellaisesta toisinnosta, josta on poistettu luottamukselliset tiedot.”

3)

Korvataan 10 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio ilmoittaa asianomaisille osapuolille niitä vastaan esitetyistä väitteistä. Väitetiedoksianto annetaan kirjallisesti tiedoksi kullekin osapuolelle, jota vastaan väitteitä esitetään.”

4)

Lisätään 10 a artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Sovintomenettely kartelliasioissa

1.   Kun asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukainen menettely on aloitettu, komissio voi asettaa määräajan, jonka kuluessa osapuolet voivat ilmoittaa kirjallisesti olevansa valmiit aloittamaan sovintoon tähtäävät keskustelut tehdäkseen mahdollisesti sovintoehdotuksia. Komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon kyseisen määräajan jälkeen saatuja vastauksia.

Jos vähintään kaksi samaan yritykseen kuuluvaa osapuolta ilmoittaa haluavansa aloittaa sovintoon tähtäävät keskustelut 1 alakohdan mukaisesti, kyseiset osapuolet nimittävät yhteiset edustajat, jotka käyvät keskusteluja komission kanssa kyseisten osapuolten puolesta.

2.   Komissio voi ilmoittaa osapuolille, jotka haluavat tehdä sovintoehdotuksia:

Jos sovintoon tähtäävät keskustelut etenevät vaiheeseen, jossa edellä mainitut tiedot on ilmoitettu pyynnöstä tai muuten annettu osapuolten saataville, komissio voi asettaa määräajan, jonka kuluessa osapuolet voivat sitoutua noudattamaan sovintomenettelyä tekemällä kirjallisia sovintoehdotuksia, jotka vastaavat sovintoon tähtäävien keskustelujen tuloksia ja joissa ne myöntävät osallisuutensa perustamissopimuksen 81 artiklan rikkomiseen ja vastuunsa. Komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon kyseisen määräajan jälkeen vastaanotettuja kirjallisia sovintoehdotuksia.

3.   Kun osapuolille toimitetussa väitetiedoksiannossa noudatetaan niiden sovintoehdotusten sisältöä, osapuolten on väitetiedoksiantoon antamassaan kirjallisessa vastauksessa vahvistettava komission asettamassa määräajassa, että niille toimitettu väitetiedoksianto vastaa niiden sovintoehdotusten sisältöä. Komissio voi tämän jälkeen tehdä välittömästi asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukaisen päätöksen kuultuaan kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 14 artiklan mukaisesti.”

5)

Korvataan 11 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio antaa osapuolille, joille se osoittaa väitetiedoksiannon, tilaisuuden tulla kuulluksi, ennen kuin se kuulee asetuksen (EY) N:o 1/2003 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa komiteaa.”

6)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”1.   Komissio antaa osapuolille, joille se osoittaa väitetiedoksiannon, tilaisuuden esittää perustelunsa suullisessa kuulemisessa, jos ne pyytävät tätä kirjallisissa huomautuksissaan.

2.   Tehdessään kirjalliset sovintoehdotuksensa osapuolten on kuitenkin vahvistettava komissiolle haluavansa esittää näkemyksensä suullisessa kuulemisessa vain, jos väitetiedoksiannossa ei noudateta niiden kirjallisten sovintoehdotusten sisältöä.”

7)

Lisätään 15 artiklaan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a.   Kun asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukainen menettely on aloitettu, komissio paljastaa, jos se katsotaan asianmukaiseksi, harkittavia väitteitä tukeviat todisteet niille osapuolille, jotka haluavat tehdä sovintoehdotuksia, jotta niillä olisi siihen mahdollisuus. Tämän vuoksi osapuolten on sovintoehdotuksia tehdessään vahvistettava komissiolle, että ne haluavat väitetiedoksiannon saatuaan tutustua asiakirja-aineistoon vain, jos väitetiedoksiannossa ei noudateta niiden kirjallisten sovintoehdotusten sisältöä.”

8)

Korvataan 17 artiklan 1 kohta ja 17 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio ottaa 3 artiklan 3 kohdassa, 4 artiklan 3 kohdassa, 6 artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklan 2 kohdassa, 10 a artiklan 1 kohdassa, 10 a artiklan 2 kohdassa, 10 a artiklan 3 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja asettaessaan huomioon sekä huomautusten laatimiseen tarvittavan ajan että tapauksen kiireellisyyden.”

”3.   Edellä 3 artiklan 3 kohdassa, 4 artiklan 3 kohdassa, 10 a artiklan 1 kohdassa, 10 a artiklan 2 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika on vähintään kaksi viikkoa. Edellä 10 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika on vähintään yksi viikko.”

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/51

1.

Tässä tiedonannossa esitetään puitteet yhteistyön palkitsemiseksi menettelyissä, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan (1) soveltamista kartelliasioihin. Sovintomenettelyn ansiosta komissio voi käsitellä useampia kartelliasioita samoilla voimavaroilla ja edistää näin julkista etua panemalla rangaistukset täytäntöön tehokkaasti ja ajoissa, mikä lisää yleisestävää vaikutusta. Tässä tiedonannossa käsitelty yhteistyö eroaa vapaaehtoisesta todisteiden toimittamisesta komission tutkinnan aloittamiseksi tai edistämiseksi. Jälkimmäisestä yhteistyöstä on annettu komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (2). Jos yrityksen tarjoama yhteistyö on komission molempien tiedonantojen mukaista, siitä voidaan palkita kumulatiivisesti. (3)

2.

Kun menettelyn osapuolet ovat valmiit myöntämään osallisuutensa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaiseen kartelliin ja vastuunsa siitä, ne voivat myös nopeuttaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (4) 7 ja 23 artiklan mukaiseen päätökseen johtavaa menettelyä tässä tiedonannossa määritetyllä tavalla ja saada tiedonannon mukaista suojaa. Vaikka komissio tutkivana viranomaisena ja perustamissopimuksen valvojana, jolla on toimivalta tehdä täytäntöönpanopäätöksiä yhteisöjen tuomioistuinten valvonnassa, ei neuvottele siitä, onko yhteisön oikeutta rikottu, eikä sen johdosta määrättävästä asianmukaisesta seuraamuksesta, se voi palkita tässä tiedonannossa kuvatun yhteistyön.

3.

EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 773/2004 (5) säädetään kilpailuasioissa noudatettavien menettelyjen kulkua koskevista käytännön perussäännöistä sovintomenettelyä koskevat säännöt mukaan lukien. Asetuksen (EY) N:o 773/2004 mukaan komissio voi tältä osin harkita, tunnustellako sovintomenettelyn mahdollisuutta kartelliasioissa vai ei. Asetuksen mukaan osapuolia ei kuitenkaan voi pakottaa valitsemaan sovintomenettelyä.

4.

Yhteisön kilpailuoikeuden tehokas täytäntöönpano on sovitettavissa yhteen osapuolten puolustautumisoikeuksien täysimääräisen noudattamisen kanssa. Puolustautumisoikeus on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava kaikissa olosuhteissa ja erityisesti kilpailumenettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia. Sen vuoksi perustamissopimuksen 81 artiklan täytäntöönpanemista koskevien komission menettelyjen kulusta annetuilla säännöillä olisi varmistettava, että yrityksillä ja yritysten yhteenliittymillä on hallinnollisen menettelyn edetessä mahdollisuus esittää näkemyksensä komission esiin tuomien tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden todenperäisyydestä ja merkityksellisyydestä (6).

5.

Komissiolla on laaja harkintavalta määrittäessään, missä asioissa voidaan tunnustella, ovatko osapuolet halukkaita käymään sovintoon tähtääviä keskusteluja, sekä päättäessään keskustelujen aloittamisesta tai lopettamisesta taikka sovinnon lopullisesta saavuttamisesta. Tällöin voidaan ottaa huomioon todennäköisyys päästä kohtuullisessa ajassa osapuolten kanssa yhteisymmärrykseen mahdollisten väitteiden laajuudesta kiinnittäen huomiota esimerkiksi osapuolten lukumäärään ja siihen, onko vastuunjaosta ennakoitavissa eriäviä näkemyksiä sekä siihen, missä määrin tosiseikat ovat kiistanalaisia. Lisäksi otetaan huomioon myös mahdollisuus saavuttaa menettelyyn liittyviä tehokkuusetuja sen perusteella, miten sovintomenettely on kokonaisvaltaisesti edistynyt. Myös muita seikkoja, kuten mahdollisen ennakkotapauksen muodostaminen, voidaan ottaa huomioon. Komissio voi aloittaa sovintoon tähtäävät keskustelut vain, jos osapuolet pyytävät sitä kirjallisesti.

6.

Menettelyn osapuolilla ei ole oikeutta sovinnon saavuttamiseen, Jos komissio katsoo, että asia saattaa periaatteessa soveltua sovintomenettelyyn, se tunnustelee kaikkien saman menettelyn osapuolten halukkuutta siihen.

7.

Menettelyn osapuolet ja niiden oikeudelliset edustajat eivät saa paljastaa muille yrityksille tai kolmansille osapuolelle millään lainkäyttöalueella sovintoon tähtäävien keskustelujen tai niiden asiakirjojen sisältöä, joihin ne ovat voineet tutustua sovintomenettelyn yhteydessä, ilman komission etukäteen antamaa lupaa. Jos tätä määräystä rikotaan, komissio voi jättää huomiotta yrityksen pyynnön sovintomenettelyn noudattamisesta, ja rikkominen saatetaan katsoa asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (7), jäljempänä ’sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat’, 28 kohdassa tarkoitetuksi raskauttavaksi seikaksi.

8.

Kun komissio harkitsee asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklan ja/tai 23 artiklan mukaisen päätöksen tekemistä, sen on etukäteen määritettävä menettelyn osapuoliksi ne oikeushenkilöt, joille voidaan määrätä seuraamus perustamissopimuksen 81 artiklan rikkomisesta.

9.

Tämän vuoksi kyseiseen päätökseen tähtäävä, asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukainen menettely voidaan aloittaa milloin tahansa, mutta viimeistään sinä päivänä, jona komissio antaa väitetiedoksiannon asianomaisille osapuolille. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos komissio katsoo asianmukaiseksi tunnustella osapuolten halukkuutta käydä sovintoon tähtääviä keskusteluja, se aloittaa menettelyn viimeistään päivänä, jona se antaa väitetiedoksiannon tai pyytää osapuolia ilmoittamaan kirjallisesti halukkuutensa ryhtyä sovintoon tähtääviin keskusteluihin, riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.

10.

Aloitettuaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaisen menettelyn ainoastaan komissiolla on toimivalta soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa kyseiseen asiaan. (8)

11.

Jos komissio katsoo asianmukaiseksi tunnustella osapuolten halukkuutta sovintoon tähtääviin keskusteluihin, se asettaa asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti vähintään kahden viikon määräajan, jonka kuluessa saman menettelyn osapuolten on ilmoitettava kirjallisesti, haluavatko ne aloittaa sovintoon tähtäävät keskustelut tehdäkseen mahdollisesti sovintoehdotuksia myöhemmässä vaiheessa.

12.

Kaikkien samaan yritykseen kuuluvien menettelyn osapuolten, jotka harkitsevat sovintoehdotuksen tekemistä ja aikovat pyytää sitä koskevien keskustelujen aloittamista, olisi nimitettävä yhteiset edustajat, jotka on asianmukaisesti valtuutettu toimimaan osapuolten puolesta kaikkina aikoina, kuitenkin viimeistään 11 kohdassa tarkoitetun määräajan loppuun mennessä.

13.

Komissio voi jättää huomiotta sakoista vapauttamisesta tai sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon mukaisen hakemuksen sillä perusteella, että hakemus on tehty 11 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen.

14.

Jos jotkin menettelyn osapuolet pyytävät sovintoon tähtäävien keskustelujen aloittamista ja ne noudattavat 11 ja 12 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, komissio voi päättää sovintomenettelyn käymisestä kahdenvälisesti komission kilpailun pääosaston ja menettelyä pyytäneiden osapuolten kesken.

15.

Komissiolla on harkintavalta päättää menettelyn aikana siitä, onko kahdenvälisiä sovintoon tähtääviä keskusteluja asianmukaista käydä ja siitä, missä tahdissa ne käydään kunkin osapuolen kanssa. Asetuksen (EY) N:o 773/2004 (9) 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti tähän harkintavaltaan kuuluvat sovintomenettelyn edistymisestä riippuen päättäminen siitä, missä järjestyksessä kahdenväliset sovintoon tähtäävät keskustelut käydään ja siitä, milloin osapuolille paljastetaan asiaa koskevia tietoja. Tällaisia tietoja ovat komission asiakirja-aineistossa olevat todisteet, joihin komission väitteet perustuvat ja joita on käytetty määritettäessä mahdollista sakkoa (10). Näitä tietoja paljastetaan viipymättä sovintoon tähtäävien keskustelujen edistyessä.

16.

Kun asiaa koskevia tietoja paljastetaan sovintoon tähtäävien keskustelujen varhaisessa vaiheessa asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan 1 a kohdan mukaisesti, osapuolilla on mahdollisuus saada tietoonsa jo huomioon otetut olennaiset seikat, kuten väitetyt tosiseikat, tosiseikkojen luokittelu, väitetyn kartellin vakavuus ja kesto, vastuunjako, arvio todennäköisten sakkojen vaihteluvälistä (11) sekä mahdollisten väitteiden perusteena käytetyt todisteet (12). Näin osapuolet voivat esittää näkemyksensä niitä vastaan mahdollisesti esitettävistä väitteistä ja päättää näiden tietojen perusteella, haluavatko ne saavuttaa sovinnon.

17.

Kun sovintoon tähtäävät keskustelut ovat siinä määrin edistyneet, että niissä on saavutettu yhteisymmärrys sakkojen arvioidusta vaihteluvälistä sekä siitä, mitä komission mahdolliset väitteet kattavat, komissio voi asettaa lopullisen määräajan, joka on vähintään xxx työpäivää, jotta yritys voi esittää lopullisen kirjallisen sovintoehdotuksen asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tätä määräaikaa voidaan pidentää perustellusta pyynnöstä. Ennen määräajan asettamista osapuolilla on oikeus saada pyynnöstä 16 kohdassa tarkoitetut tiedot. Osapuolen perustellusta pyynnöstä komission yksiköt antavat sille mahdollisuuden tutustua tuolloin asiakirja-aineistossa lueteltujen ja saatavilla olevien asiakirjojen ja todisteiden ei-luottamuksellisiin toisintoihin, jos komission yksiköt katsovat sen perustelluksi, jotta osapuoli voi varmistaa kantansa muihin kartellia koskeviin seikkoihin. Edellytyksenä on, että 5 kohdassa tarkoitetut menettelyä koskevat tehokkuusedut eivät vaarannu. (13)

18.

Osapuolet voivat saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi milloin tahansa sovintomenettelyn aikana, jos asiassa ilmenee oikeusturvaan liittyviä ongelmia. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan velvollisuutena on varmistaa puolustautumisoikeuksien tehokas toteutuminen kilpailumenettelyissä.

19.

Jos osapuolet eivät tee sovintoehdotusta, lopulliseen päätökseen johtavassa menettelyssä noudatetaan niiden osalta asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 artiklan 2 kohdan, 12 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 1 kohdan yleisiä säännöksiä sovintomenettelyä koskevien säännösten sijaan.

20.

Sovintomenettelyn valitsevien osapuolten on esitettävä virallinen sovintopyyntö kirjallisella sovintoehdotuksella. Asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kirjallisen sovintoehdotuksen on sisällettävä:

21.

Osapuolten myöntämät seikat ja ne vahvistukset ja suostumukset, jotka osapuolet ovat antaneet sovinnon saavuttamiseksi, ovat osoitus osapuolten sitoutumisesta yhteistyöhön komission kanssa asian käsittelyn nopeuttamiseksi sovintomenettelyn mukaisesti. Nämä osapuolten myöntämät seikat ja antamat vahvistukset sekä suostumukset ovat kuitenkin ehdollisia ja edellyttävät, että komissio noudattaa osapuolten esittämää sovintopyyntöä ennakoidun sakon enimmäismäärä mukaan lukien.

22.

Tämän vuoksi sovintopyynnön esittäneet osapuolet eivät voi yksipuolisesti peruuttaa kirjallista pyyntöään, ellei komissio jätä noudattamatta kirjallisia sovintoehdotuksia ensin väitetiedoksiannossa ja viime kädessä lopullisessa päätöksessä (katso tältä osin 27 ja 29 kohta). Väitetiedoksiannon katsotaan noudattavan kirjallisia sovintoehdotuksia, jos se on niiden sisällön mukainen kartellin kuvauksen, yrityksen osallisuuden ja oikeudellisen arvioinnin osalta. Jotta lopullisen päätöksen katsottaisiin noudattavan kirjallisia sovintoehdotuksia, siinä määrättävä sakko ei saa ylittää ehdotuksissa mainittua enimmäismäärää.

23.

Asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 artiklan 1 kohdan mukaan kirjallisen väitetiedoksiannon antaminen kullekin osapuolelle, jota vastaan väitteitä esitetään, on pakollinen valmisteluvaihe ennen lopullisen päätöksen tekemistä. (15) Sen vuoksi komissio antaa väitetiedoksiannon myös sovintomenettelyssä. (16)

24.

Jotta osapuolten puolustautumisoikeudet voivat toteutua tehokkaasti, komission olisi kuultava osapuolten näkemyksiä niitä vastaan esitetyistä väitteistä ja todisteista ennen lopullisen päätöksen tekemistä ja tarvittaessa otettava nämä näkemykset huomioon muuttamalla alustavaa arviointia. (17) Komission on voitava hyväksyä tai hylätä ne asiaa koskevat väitteet ja perustelut, joita osapuolet ovat esittäneet hallinnollisessa menettelyssä, ja tehdä oma arviointinsa osapuolten esittämistä seikoista joko hylätäkseen perusteettomiksi osoittautuneet väitteet tai täydentääkseen ja arvioidakseen perustelujaan uudelleen sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta niiden väitteiden tueksi, joista se ei aio luopua. (18)

25.

Kun asianomaiset osapuolet esittävät virallisen sovintopyynnön, mikä tehdään kirjallisella sovintoehdotuksella ennen väitetiedoksiannon tiedoksisaamista, komissio voi ottaa niiden näkemykset huomioon (19) jo laatiessaan väitetiedoksiantoa eikä vain ennen kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean, jäljempänä ’neuvoa-antava komitea’, kuulemista tai ennen lopullisen päätöksen tekemistä (20). Tämän vuoksi osapuolille annetussa väitetiedoksiannossa voidaan tarvittaessa ottaa huomioon sovintoehdotusten sisältö ja mahdollisen sakon määrää voidaan niiden perusteella alentaa (21).

26.

Jos väitetiedoksiannossa noudatetaan osapuolten sovintoehdotuksia, osapuolten olisi määräajassa, joka on asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan 3 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti vähintään yksi viikko, vastattava siihen vahvistaen (yksiselitteisesti), että väitetiedoksianto vastaa niiden sovintoehdotusten sisältöä ja että sen johdosta ne sitoutuvat edelleen noudattamaan sovintomenettelyä. Jos vastausta ei anneta, komissio voi jättää huomiotta yrityksen pyynnön sovintomenettelyn noudattamisesta.

27.

Komissiolla on oikeus antaa väitetiedoksianto, jossa ei vahvisteta osapuolten sovintoehdotusta. Tällöin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 artiklan 2 kohdan, 12 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 1 kohdan yleisiä säännöksiä. Osapuolten sovintoehdotuksessa myöntämät seikat ja antamat vahvistukset sekä suostumukset katsotaan peruutetuiksi, eikä niitä voida enää käyttää menettelyn osapuolia vastaan. Sen vuoksi sovintoehdotukset eivät enää sido asianomaisia osapuolia, ja niille asetetaan määräaika, johon mennessä ne voivat halutessaan esittää puolustuksensa uudelleen ja pyytää suullista kuulemista ja mahdollisuutta tutustua asiakirjoihin.

28.

Kun komissio on saanut osapuolten vastaukset väitetiedoksiantoon ja osapuolet ovat vahvistaneet niissä sitoumuksensa sovinnon saavuttamiseen, se voi asetuksen (EY) N:o 773/2004 mukaan tehdä ilman muuta menettelyvaihetta asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja/tai 23 artiklan mukaisen lopullisen päätöksen kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 14 artiklan mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että asetuksen (EY) N:o 773/2004 12 artiklan 2 kohdan (22) ja 15 artiklan 1 a kohdan (23) mukaisesti kyseiset osapuolet eivät voi pyytää suullista kuulemista tai mahdollisuutta tutustua asiakirja-aineistoon sen jälkeen, kun niiden sovintoehdotukset on vahvistettu väitetiedoksiannossa (24).

29.

Komissiolla on oikeus muodostaa lopullinen kanta, joka eroaa osapuolten kirjallisia sovintoehdotuksia noudattavassa väitetiedoksiannossa esitetystä alustavasta kannasta joko neuvoa-antavan komitean perustelujen tai muiden seikkojen vuoksi, ottaen huomioon komission kollegion itsenäisen päätösvallan tältä osin. (25) Jos komissio aikoo menetellä näin, se ilmoittaa kuitenkin aikomuksestaan osapuolille ja antaa niille uuden väitetiedoksiannon, jotta ne voivat esittää puolustuksensa yleisten menettelysääntöjen mukaisesti. (26) Tämän johdosta osapuolilla on oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, pyytää suullista kuulemista ja vastata väitetiedoksiantoon. Osapuolten sovintoehdotuksissa myöntämät seikat ja antamat vahvistukset sekä suostumukset katsotaan peruutetuiksi, eikä niitä voida käyttää menettelyssä osapuolia vastaan.

30.

Sakon lopullinen määrä vahvistetaan päätöksessä, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan ja määrätään asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukainen seuraamus.

31.

Jos yritys on toiminut hallinnollisen menettelyn aikana yhteistyössä komission kanssa tämän tiedonannon mukaisesti, se mainitaan päätöksessä selityksenä sakon määrälle, mikä vastaa komission käytäntöä.

32.

Jos komissio päättää palkita osapuolen tämän tiedonannon mukaisen sovinnon saavuttamisen johdosta, se alentaa sakon määrää XX prosenttia sovellettuaan ensin asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa (27) vahvistettua sakon enimmäismäärää (10 prosenttia), tai korottaa sakkoa erityisestävän vaikutuksen aikaansaamiseksi (28) kertomalla sen enintään kahdella.

33.

Asioissa, joissa sovintoon päädytään sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä pyytäneiden osapuolten kanssa, sakon alennus on sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämistä annetun tiedonannon mukainen alennus ja sovinnosta johtuva alennus yhteensä.

34.

Tätä tiedonantoa sovelletaan kaikkiin asioihin, jotka ovat komission käsiteltävänä, kun tiedonanto julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jotka komissio käsittelee tiedonannon julkaisemisen jälkeen.

35.

Komissio katsoo, että tavallisesti tämän tiedonannon perusteella vastaanotettuihin asiakirjoihin ja kirjallisiin tai äänitettyihin lausuntoihin sisältyvien tietojen ilmaiseminen heikentäisi tiettyjä julkisia tai yksityisiä etuja, esimerkiksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (29) 4 artiklassa tarkoitettua tarkastus- ja tutkintatoimien suojaa, myös päätöksen tekemisen jälkeen.

36.

Kaikki komission lopulliset päätökset, jotka tehdään asetuksen (EY) N:o 1/2003 nojalla, kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 230 artiklassa tarkoitetun laillisuusvalvonnan piiriin. Yhteisöjen tuomioistuimella on lisäksi EY:n perustamissopimuksen 229 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 31 artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta tutkiessaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan nojalla tehtyjä seuraamuksia koskevia päätöksiä.

—

”Komissio antaa osapuolille, joille se osoittaa väitetiedoksiannon, tilaisuuden tulla kuulluksi, ennen kuin se kuulee asetuksen (EY) N:o 1/2003 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa komiteaa.” (asetuksen (EY) N:o 773/2004 11 artiklan 1 kohta)

—

”Ennen 7, 8 ja 23 artiklassa sekä 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päätösten tekemistä komission on varattava yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, joita komission toteuttama menettely koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa komission niitä vastaan esittämistä väitteistä. Komissio perustaa päätöksensä yksinomaan väitteille, joista asianomaiset osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa. Kantelijat osallistuvat tiiviisti menettelyyn.” (asetuksen (EY) N:o 773/2004 27 artiklan 1 kohta)

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/58

Tuotteen nimi

Tuotteen kuvaus

Maantieteellinen alue

Alkuperätodisteet

Tuotantomenetelmä

Yhteys maantieteelliseen alkuperään

Merkinnät

Kansalliset vaatimukset