Kuluttajariitojen vaihtoehtoinen riidanratkaisu

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki EU:ssa asuvien kuluttajien ja EU:hun sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien tai EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden ja toimintansa johonkin jäsenvaltioon kohdistavien elinkeinonharjoittajien väliset tuotteiden tai palvelujen myynnistä syntyvät sopimusriidat voidaan lähettää ratkaistaviksi vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle. Tämä koskee sekä verkossa että muulla tavalla tehtyjä ostoksia ja palveluja.
• Direktiivin tavoitteena on varmistaa EU:n sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.
• Jäsenvaltioilla on oltava käytössään toimenpiteitä, joilla edistetään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien osallistumista vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin.
• Vaihtoehtoinen riidanratkaisu tarjoaa kuluttajille edullisen, yksinkertaisen ja nopean tavan ratkaista riitoja, jotka voivat syntyä esimerkiksi siitä, että elinkeinonharjoittaja kieltäytyy korjaamasta tuotetta tai palauttamasta rahoja kuluttajan ollessa tähän oikeutettu.
• Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt voivat kattaa myös riidat, jotka liittyvät ennen sopimuksen tekemistä tai sopimuksen päättymisen jälkeen syntyneisiin sopimusvelvoitteisiin.
• Vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin kuuluu puolueeton osapuoli, kuten välimies, oikeusasiamies tai valituslautakunta, joka pyrkii ratkaisemaan riidan vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä. Riippuen siitä, minkälaista vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä tietty vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin käyttää, puolueeton osapuoli voi
  • antaa ratkaisuehdotuksen tai -määräyksen tai
  • tuoda osapuolet yhteen ja auttaa heitä löytämään ratkaisun.
• Kaikkien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten on täytettävä sitovat laatuvaatimukset, joilla taataan niiden tehokas, oikeudenmukainen, puolueeton ja avoin toiminta.
• Jokaisen jäsenvaltion on nimitettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka valvoo kansallisella tasolla vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä ja varmistaa, että ne täyttävät laatuvaatimukset. Toimivaltaiset viranomaiset laativat kansallisen luettelon vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä ja ilmoittavat niistä komissiolle. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle neljän vuoden välein kansallinen vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva raportti vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen soveltamisesta omassa jäsenvaltiossaan.
• Elinkeinonharjoittajien, jotka suostuvat tai jotka ovat velvoitettuja käyttämään vaihtoehtoista riidanratkaisua, on kerrottava kuluttajille vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta omilla verkkosivustoillaan sekä yleisissä ehdoissaan selvällä, näkyvällä ja helposti saatavissa olevalla tavalla. Heidän on kerrottava kuluttajille vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta myös siinä tapauksessa, ettei riitaa voida sopia suoraan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä.
• Kun riita saatetaan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi, elinkeinonharjoittajien on ilmoitettava kyseiselle vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle (vastausvelvollisuus) tietyn määräajan kuluessa, suostuvatko ne osallistumaan vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn, paitsi jos niiden osallistuminen on pakollista.
• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet antavat kuluttajille mahdollisuuden käyttää osallistavia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä digitaalisessa tai muussa kuin digitaalisessa muodossa ja, jos vaihtoehtoisen riidanratkaisun päätöksentekoprosessissa käytetään automatisoituja keinoja, ilmoittavat asiasta osapuolille etukäteen ja antavat osapuolille mahdollisuuden pyytää luonnollisen henkilön suorittamaa uudelleentarkastelua.
• Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet voivat kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin saattaa samaa elinkeinonharjoittajaa koskevat samankaltaiset riidat yhteen.
• Avoimuuden edistämiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet tarjoavat verkkosivustoillaan selkeitä ja helposti ymmärrettäviä tietoja. Näitä tietoja ovat yhteystiedot, riitatyypit, joiden käsittelyyn elimillä on toimivalta, sekä vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn kustannukset, keskimääräinen kesto ja vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn tuloksen oikeudellinen vaikutus. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten on lisäksi asetettava julkisesti saataville verkkosivustolleen säännölliset toimintakertomukset käsittelemistään riita-asioista.
• Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten on tehtävä keskenään yhteistyötä rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi EU:n sisällä. Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset vaihtoehtoisen riidanratkaisun yhteyspisteet, jotka tarjoavat kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille yksilöllistä apua rajatylittävissä riita-asioissa.
• Komission on määrä asettaa huhtikuuhun 2026 mennessä saataville käyttäjäystävällinen digitaalinen väline, josta saa tietoa kuluttajien oikeussuojakeinoista ja pääsystä vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun, mukaan lukien luettelot vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun yhteyspisteistä.
• Direktiiviä sovelletaan kaikkiin markkinasektoreihin terveydenhuoltoa ja korkeakoulutusta lukuun ottamatta.