EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 12.9.2018

COM(2018) 634 final

2018/0329(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (uudelleenlaadittu teksti)





FMT:ItalicEuroopan komission panos Salzburgissa 19.–20. syyskuuta 2018 pidettävään
FMT:Italicjohtajien kokoukseen

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tämä ehdotus on osa toimenpidepakettia, jota komissio ehdottaa 28. kesäkuuta 2018 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen 1 jatkotoimenpiteenä. Kokouksessa korostettiin, että laittomien muuttajien tosiasiallista palauttamista on vahvistettava merkittävästi ja pantiin tyytyväisenä merkille komission aikomus esittää lainsäädäntöehdotuksia toimivampaa ja johdonmukaisempaa unionin palauttamispolitiikkaa varten. Jäsenvaltiot ovat tukeneet Eurooppa-neuvoston päätelmissä sovittuja pääperiaatteita eri foorumeilla 2 . Päätelmissä painotetaan tarvetta vahvistaa Euroopan solidaarisuuden välineitä, erityisesti eurooppalaista raja- ja merivartiostoa, huolehtia ulkorajojen valvonnan ja muuttoliikkeen tehokkaasta hallinnasta sekä luoda toimivampi ja johdonmukaisempi unionin palauttamispolitiikka.

Olennainen osa Euroopan muuttoliikeagendaa 3 on sellaisten kolmansien maiden kansalaisten tuloksellinen palauttaminen, joilla ei ole oikeutta oleskella Schengen-alueella. Palauttamispolitiikkaa säännellään EU:n tasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/115/EY 4 , jäljempänä ’palauttamisdirektiivi’. Siinä säädetään jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi noudattaen täysimääräisesti palauttamiskiellon periaatetta. Sen jälkeen kun palauttamisdirektiivi tuli voimaan vuonna 2010, jäsenvaltioihin ja koko unioniin kohdistuva muuttopaine on kasvanut. Tämän vuoksi nyt jos koskaan on ratkaistava laittomien muuttajien tosiasialliseen palauttamiseen liittyvät haasteet.

Asiaan liittyy kaksi haastetta.

Ensinnäkin jäsenvaltiot kohtaavat vaikeuksia ja esteitä palauttamismenettelyissä, joilla palauttamispäätökset on tarkoitus panna täytäntöön. Jäsenvaltioilla on vaihtelevia käytäntöjä EU:n kehyksen täytäntöönpanemiseksi, eivätkä ne ole tarpeeksi tehokkaita. Muun muassa pakenemisen vaaran ja säilöönoton käytön epäyhdenmukaiset määritelmät ja tulkinnat johtavat laittomien muuttajien pakenemiseen ja luvattomaan edelleen liikkumiseen. Lisäksi palauttamismenettelyjä vaikeuttaa kolmansien maiden kansalaisten yhteistyöhaluttomuus. Jäsenvaltioilla ei ole riittäviä valmiuksia sen mahdollistamiseen, että toimivaltaiset viranomaiset voisivat vaihtaa tarvittavia tietoja nopeasti palauttamisten toteuttamiseksi.

Toiseksi EU:n palauttamispolitiikan toimivuus riippuu myös alkuperämaiden yhteistyöhalukkuudesta. Viimeisten kolmen vuoden aikana EU:n jatkuvat pyrkimykset saada tärkeimmät alkuperämaat tekemään yhteistyötä muuttoliikkeen hallinnassa ovat tuottaneet hyvää tulosta, ja käyttöön on otettu useita oikeudellisesti ei-sitovia palauttamista ja takaisinottoa koskevia järjestelyjä. Näiden järjestelyjen täytäntöönpano on käynnistynyt, ja nyt on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot hyödyntävät näitä tuloksia ja hyödyntävät järjestelyjä täysimääräisesti lisätäkseen palauttamisia kyseisiin maihin. Lisäksi komissio on ehdottanut EU:n viisumipolitiikan voimakkaampaa käyttöä välineenä, jolla voidaan saavuttaa edistystä kolmansien maiden kanssa tehtävän palauttamista ja takaisinottoa koskevan yhteistyön alalla. Kun nämä ehdotukset sisällytetään lainsäädäntöön, EU:n vaikutusvalta alkuperämaihin nähden kasvaa merkittävästi.

Palautusten tehostaminen on ollut ensisijainen tavoite jo muutaman viime vuoden ajan. Komissio ehdotti vuonna 2016 eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimivaltuuksien tarkistamista, ja niitä lisättiinkin merkittävästi palauttamisasioissa. Uusien toimivaltuuksien nojalla virasto on kehittänyt uusia välineitä jäsenvaltioiden palauttamistoimissa ja menettelyissä avustamiseksi ja niiden tukemiseksi. Komissio toi esiin vuonna 2017 laaditussa palauttamista koskevassa uudistetussa toimintasuunnitelmassa 5 , miten jäsenvaltioiden palauttamismenettelyjen ja -käytäntöjen puutteet haittaavat EU:n palauttamisjärjestelmän tehokkuutta. Tämän vuoksi komissio antoi vuonna 2017 suosituksen useista toimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden olisi toteutettava palautusten tehostamiseksi 6 , muun muassa hyödyntämällä täysimääräisesti palauttamisdirektiivin tarjoamaa joustavuutta. Samassa yhteydessä komissio totesi myös, että se oli valmis käynnistämään palauttamisdirektiivin tarkistamisen suosituksen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella ja riippuen siitä, onko tarpeen toteuttaa lisätoimia palauttamisasteen lisäämiseksi merkittävästi.

Näistä toimista huolimatta palauttamisten tehokkuuden lisäämisessä on edistytty vain vähän. Palauttamisasteen havaittiin päin vastoin supistuneen koko EU:ssa 45,8 prosentista vuonna 2016 ainoastaan 36,6 prosenttiin vuonna 2017. Jotta voitaisiin vastata suurimpiin palauttamisten tehokasta toteuttamista koskeviin haasteisiin, palauttamisdirektiiviä on tarpeen tarkistaa kohdennetusti. Tarkistuksen avulla voidaan erityisesti lyhentää palauttamismenettelyjen kestoa, varmistaa turvapaikka- ja palauttamismenettelyjen tiiviimpi yhteys ja huolehtia siitä, että toimenpiteitä pakenemisen estämiseksi käytetään tehokkaammin. Jotta saataisiin aikaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien mukainen tehokkaampi ja johdonmukaisempi unionin palauttamispolitiikka, palauttamisdirektiivin kohdennetusti uudelleenlaadittu teksti on hyväksyttävä pikaisesti.

Kohdennetusti uudelleenlaaditussa direktiivissä olisi

–perustettava uusi rajamenettely sellaisten kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden palauttamiseksi pikaisesti, joiden hakemus on hylätty rajalla tapahtuvan turvapaikkamenettelyn perusteella;

–luotava selkeämmät ja tehokkaammat säännöt palauttamispäätösten tekemiselle ja tällaisia päätöksiä koskevalle muutoksenhaulle;

–laadittava selkeät puitteet laittomien muuttajien ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten väliselle yhteistyölle, selkeytettävä vapaaehtoiselle poistumiselle asetettavan määräajan myöntämistä koskevia sääntöjä ja luotava puitteet taloudellisen, aineellisen ja luontoissuorituksina annettavan avun myöntämiselle laittomille muuttajille, jotka haluavat palata vapaaehtoisesti;

–perustettava tehokkaampia välineitä, joilla voidaan hallinnoida ja helpottaa palauttamisten hallinnollista käsittelyä, toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja palauttamisten täytäntöönpanoa laittoman muuttoliikkeen ehkäisemiseksi;

–varmistettava yhtenäisyys ja synergia turvapaikkamenettelyjen kanssa;

–varmistettava säilöönoton tehokkaampi käyttö palauttamisten täytäntöönpanon tukemiseksi.

Ehdotetut kohdennetut muutokset eivät muuta direktiivin soveltamisalaa eivätkä vaaranna muuttajien nykyisten oikeuksien suojelua, myöskään lapsen edun, perhe-elämän ja terveydentilan osalta. Direktiivillä varmistetaan edelleen, että muuttajien perusoikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, kunnioitetaan täysimääräisesti.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotuksella kehitetään palauttamisdirektiivin nykyisiä säännöksiä yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomien muuttajien palauttamiseksi tehokkaasti heidän perusoikeuksiaan ja palauttamiskiellon periaatetta noudattaen.

Se perustuu erityisesti maaliskuussa 2017 annetun palauttamista koskevan komission uudistetun toimintaohjelman ja palauttamista koskevan suosituksen täytäntöönpanoon sekä marraskuussa 2017 hyväksyttyyn tarkistettuun palauttamiskäsikirjaan 7 ja täydentää ehdotusta vahvistaa entisestään Euroopan raja- ja merivartioviraston asemaa, jotta voidaan varmistaa EU:n ulkorajojen tehokas valvonta ja tehostaa merkittävästi laittomien muuttajien tehokasta palauttamista.

Jotta vapaaehtoista paluuta voitaisiin edistää nykyistä paremmin, jäsenvaltioiden olisi lisäksi otettava käyttöön toimintaohjelmia, joilla tarjotaan palauttamista koskevaa tehostettua apua ja neuvontaa. Niihin voi sisältyä tukea uudelleenkotoutumiseen paluumaina oleviin kolmansiin maihin, ottaen huomioon avustettua vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskeviin ohjelmiin sovellettavat yhteiset vaatimukset 8 , joiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa näitä ohjelmia edelleen.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Tämä ehdotus sopii yhteen Euroopan muuttoliikeagendan kanssa, jossa puheenjohtaja Junckerin poliittiset suuntaviivat on jalostettu johdonmukaisten ja toisiaan vahvistavien aloitteiden kokonaisuudeksi, joka perustuu neljään toimintalohkoon. Toimintalohkot ovat laittoman muuttoliikkeen houkuttelevuuden vähentäminen, ulkorajojen turvaaminen ja ihmishenkien pelastaminen, vahva turvapaikkapolitiikka ja laillista muuttoliikettä koskeva uusi politiikka.

Ehdotus on samalla 28. kesäkuuta 2018 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jatkotoimenpide. Kokouksessa kehotettiin vahvistamaan merkittävästi laittomien muuttajien tosiasiallista palauttamista ja pantiin tyytyväisenä merkille komission aikomus esittää lainsäädäntöehdotuksia toimivampaa ja johdonmukaisempaa unionin palauttamispolitiikkaa varten.

Tämä ehdotus on linjassa unionin muiden politiikkatoimien kanssa ja lujittaa niitä. Näistä voidaan mainita

·Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä, sillä synergia turvapaikka- ja palauttamismenettelyjen välillä lisääntyy erityisesti rajamenettelyjen yhteydessä;

·eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskeva asetus, jolla vahvistetaan edelleen Euroopan raja- ja merivartioviraston toimivaltuuksia palauttamisasioissa. Lisäksi tässä ehdotuksessa edellytetään kansallisten palauttamisen hallintajärjestelmien perustamista. Niistä olisi oltava yhteys keskusjärjestelmään, jonka virasto perustaa eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskevan, osana tätä lainsäädäntöpakettia esitettävän uuden asetusehdotuksen mukaisesti.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Tällä ehdotuksella laaditaan uudelleen palauttamisdirektiivi, minkä vuoksi sen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 2 kohdan c alakohtaan, jossa unionille annetaan valtuudet toteuttaa toimenpiteitä laittoman maahanmuuton ja luvattoman oleskelun suhteen, mukaan lukien laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden maasta poistaminen ja palauttaminen.

•Eriytetty yhdentyminen

Eriytetyn yhdentymisen osalta tässä ehdotuksessa noudatetaan voimassa olevaa palauttamisdirektiiviä vastaavaa järjestelmää.

Perussopimuksiin liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 4 artiklan mukaan Tanska päättää kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän direktiivin, saattaako se tämän direktiivin, jolla kehitetään Schengenin säännöstöä, osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin näkökulmasta palauttamisdirektiivi on sekamuotoinen, kuten sen johdanto-osan 48 ja 49 kappaleesta ilmenee. Tästä seuraa, että tähän ehdotukseen sovelletaan perussopimuksiin liitettyä, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehtyä pöytäkirjaa N:o 19 sekä perussopimuksiin liitettyä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehtyä pöytäkirjaa N:o 21.

Ehdotetun direktiivin olisi sidottava Islantia, Norjaa, Sveitsiä ja Liechtensteinia näiden maiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyjen sopimusten perusteella.

•Toissijaisuusperiaate

Tämän ehdotuksen tavoitteena on löytää ratkaisuja keskeisiin puutteisiin ja esteisiin, joita jäsenvaltiot kohtaavat palauttamisia toteuttaessaan. Laittoman maahanmuuton ehkäiseminen ja torjunta sekä sellaisten henkilöiden palauttaminen, joilla ei ole laillista oikeutta jäädä maahan, on kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen etu, jota jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa. Unionin palauttamispolitiikan tehokkuuden parantamiseksi tarvitaan sen vuoksi lisää EU:n toimia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

•Suhteellisuusperiaate

Yhdessä Euroopan raja- ja merivartioviraston toimeksiannon laajentamista koskevan ehdotuksen kanssa tämän ehdotuksen tarkoituksena on vastata unionin kohtaamiin haasteisiin, jotka liittyvät muuttoliikkeen hallintaan ja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseen. Se on osa jo käytössä olevaa yleistä palauttamispolitiikan kehystä, joka koostuu myös operatiivisen tuen välineistä ja ohjelmista sekä jäsenvaltioiden viranomaisten ja palauttamiseen osallistuvien organisaatioiden käytettävissä olevista rahoitusmekanismeista, ja lujittaa sitä. Palauttamisdirektiiviin tehtävät muutokset ovat vähäisiä ja kohdennettuja. Niillä pyritään löytämään tehokkaita ratkaisuja palauttamismenettelyjen keskeisiin puutteisiin ja poistamaan esteitä, joita jäsenvaltiot kohtaavat palauttamisia toteuttaessaan. Samalla kuitenkin kunnioitetaan asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia. Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on välttämätöntä sen ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

•Toimintatavan valinta

Palauttamisdirektiivi sisältää jo ennestään vankat normit laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tehokkaalle ja ihmisarvoiselle palauttamiselle. Tällä ehdotuksella on tarkoitus säätää kyseiseen direktiiviin tehtävistä kohdennetuista muutoksista, jotta voitaisiin poistaa tiettyjä puutteita ja esteitä, joita jäsenvaltioilla on havaittu palauttamisten toteuttamisessa. Koska tällä ehdotuksella on tarkoitus laatia palauttamisdirektiivi uudelleen, sama säädöstyyppi on soveltuu parhaiten.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Jäsenvaltioiden tapoja panna täytäntöön palauttamista koskevaa unionin politiikkaa on arvioitu kattavasti Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten perustetun arviointi- ja valvontamekanismin 9 avulla sekä Euroopan muuttoliikeverkoston palauttamista käsittelevän asiantuntijaryhmän (EMN REG) ja Euroopan raja- ja merivartioviraston välityksellä kerättyjen tietojen pohjalta.

Siitä lähtien, kun ensimmäinen arviointi palauttamisten alalla tehtiin vuonna 2015, on havaittu lukuisia monialaisia kysymyksiä, jotka ovat yhteisiä arvioiduille kansallisille palauttamistilanteille ja -järjestelmille (21 jäsenvaltiossa ja Schengenin säännöstöön osallistuvassa maassa).

•Sidosryhmien kuuleminen

Eurooppa-neuvosto kehotti lokakuussa 2016 antamissaan päätelmissä lujittamaan palauttamiseen liittyviä kansallisia hallinnollisia menettelyjä. Valtioiden tai hallitusten päämiesten helmikuussa 2017 antamassa Maltan julistuksessa korostettiin tarvetta tarkastella uudelleen EU:n palauttamispolitiikkaa käyttäen pohjana objektiivista analyysia tavasta, jolla sovelletaan unionin tasolla ja jäsenvaltioissa saatavilla olevia oikeudellisia, toiminnallisia, taloudellisia ja käytännön välineitä. Siinä otettiin myönteisesti vastaan komission aikomus esittää nopeasti päivitetty palauttamista koskeva EU:n toimintaohjelma ja antaa ohjeistusta EU:n ja jäsenvaltioiden toteuttamien palauttamisten parempaan tuloksellisuuteen ja tehokkaaseen takaisinottoon voimassa olevan säännöstön perusteella. Komissio korosti vuonna 2015 esittämässään palauttamista koskevassa EU:n toimintaohjelmassa sekä vuonna 2017 antamassaan tiedonannossa tehokkaammasta palauttamispolitiikasta ja siihen liittyvässä suosituksessa tarvetta tehostaa palauttamista koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa, jotta voitaisiin lisätä EU:n palauttamispolitiikan kokonaistehokkuutta. Eurooppa-neuvosto suhtautui kesäkuussa 2018 antamissaan päätelmissä myönteisesti komission aikomukseen esittää lainsäädäntöehdotuksia unionin palauttamispolitiikan toimivuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi.

Euroopan muuttoliikeverkosto on antanut kahden viime vuoden aikana panoksensa laatimalla erityisselvityksiä, tapauskohtaisia kyselyjä ja tiedotteita EU:n jäsenvaltioiden toteuttamien palauttamisten tehokkuudesta, säilöönoton vaihtoehdoista, avustetun vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotouttamisen ohjelmista, säilöönotosta ja säilöönoton aineellisista olosuhteista, oikeudellisesta avusta säilöönottoyksiköissä ja muista aiheista.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Täytäntöönpanoon liittyvistä tämänhetkisistä haasteista on käyty teknisen tason keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa palauttamisasioiden kontaktiryhmän, EMN REGin ja Euroopan raja- ja merivartioviraston puitteissa. Niiden tuloksena on laadittu muun muassa palauttamiskäsikirjan tarkistus ja Euroopan muuttoliikeverkoston selvitys palauttamisen tehokkuudesta EU:n jäsenvaltioissa. Selvityksessä pyrittiin analysoimaan palauttamista koskevien EU:n sääntöjen – myös palauttamisdirektiivin ja Euroopan unionin tuomioistuimen siihen liittyvän oikeuskäytännön – vaikutuksia jäsenvaltioiden palauttamispolitiikkoihin ja -käytäntöihin ja siten myös palauttamisprosessin tehokkuuteen eri puolilla EU:ta.

•Vaikutustenarviointi

Palautusten tehostaminen on ollut viime vuosina komission ensisijaisia tavoitteita. Eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskeva asetus ja siitä seuranneet viraston uudet toimivaltuudet ovat merkinneet huomattavia parannuksia palautusten alalla. Lisäksi maaliskuussa 2017 julkaistussa palauttamista koskevassa uudistetussa toimintasuunnitelmassa ja palauttamisten tehostamista koskevassa suosituksessa todettiin, että jäsenvaltioiden palauttamismenettelyjen ja -käytäntöjen puutteet heikensivät palauttamisjärjestelmän tehokkuutta. Tätä taustaa vasten komissio ja jäsenvaltiot käynnistivät tekniset kuulemiset, joissa analysoitiin palauttamisiin liittyviä nykyisiä haasteita ja kartoitettiin puutteita sekä todettiin tarve tehdä voimassa olevaan lainsäädäntöön kohdennettuja tarkistuksia. Nämä kuulemiset ja niitä seurannut keskeisten kysymysten analysointi johtivat palauttamiskäsikirjan tarkistamiseen marraskuussa 2017. Myös kansalaisyhteiskuntaa kuultiin, ja lisäksi Schengenin arviointimekanismin puitteissa tehty työ antoi perinpohjaisen yleiskuvan palauttamiseen liittyvistä ongelmista, joihin on löydettävä ratkaisuja. Sidosryhmät pystyivät edellä kuvattujen prosessien avulla yksilöimään ne palauttamisdirektiiviin liittyvät oikeudelliset ja käytännön esteet, jotka haittaavat palautusten tehokasta toteuttamista, ja vahvistamaan, että direktiiviä on tarpeen tarkistaa kohdennetusti.

Eurooppa-neuvosto suhtautui kesäkuussa 2018 antamissaan päätelmissä myönteisesti komission aikomukseen esittää lainsäädäntöehdotuksia eurooppalaisen palauttamispolitiikan toimivuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Kun otetaan huomioon, että palauttamiseen liittyvistä keskeisistä kysymyksistä on tehty perusteellinen arviointi, että säädösehdotukset on esitettävä kiireellisesti ja että nykyisen direktiivin tarkistus on sopivin vaihtoehto sekä ehdotuksen sisällön että ajoituksen osalta, ehdotusta koskevaa vaikutustenarviointia ei pidetä tarpeellisena.

•Perusoikeudet

Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisarvoa, oikeutta elämään, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kieltoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta henkilötietojen suojaamiseen, oikeutta turvapaikkaan ja suojaan palauttamista ja karkottamista vastaan, palauttamiskiellon periaatetta, syrjimättömyyttä, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja lapsen oikeuksia.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksesta ei aiheudu taloudellista eikä hallinnollista rasitetta unionille. Näin ollen sillä ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Tässä yhteydessä komissio voi ehdottaa tarpeellisiksi katsottuja muutoksia.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Tässä ehdotuksessa esitettyjen kohdennettujen muutosten tarkoituksena on tehostaa palauttamismenettelyä, muun muassa sen niveltymistä turvapaikkamenettelyjen päättymiseen. Kohdennetuilla muutoksilla ei muuteta kolmansien maiden kansalaisten suojatoimia eikä oikeuksia ja kunnioitetaan heidän perusoikeuksiaan, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta.

Ehdotuksessa tehdään muun muassa seuraavia muutoksia:

1) Pakenemisen vaara (6 artikla): On selvästi tarpeen luoda EU:n laajuiset objektiiviset perusteet, joiden avulla voidaan määrittää pakenemisen vaaran olemassaolo ja joihin kuuluu muun muassa luvaton edelleen liikkuminen. Erilaisten tai tehottomien tulkintojen estämiseksi ehdotuksessa esitetään yhteinen ei-tyhjentävä luettelo objektiivisista arviointiperusteista, joiden avulla voidaan määrittää pakenemisen vaaran olemassaolo osana kokonaisarviota yksittäistapauksen erityisolosuhteista.

2) Yhteistyövelvoite (7 artikla): On yhä suuremmassa määrin havaittavissa, että kaikki kolmansien maiden kansalaiset eivät tee yhteistyötä palauttamismenettelyjen aikana, mikä haittaa heidän palauttamistaan. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön kolmansien maiden kansalaisten nimenomainen velvoite tehdä yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa palauttamismenettelyjen kaikissa vaiheissa erityisesti henkilöllisyyden toteamisen ja todentamisen osalta, jotta voidaan saada voimassa oleva matkustusasiakirja ja varmistaa palauttamispäätöksen täytäntöönpanon onnistuminen. Tämä vastaa jo olemassa olevaa ja sovellettavaa velvoitetta tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa turvapaikkamenettelyjen yhteydessä.

3) Palauttamispäätöksen tekeminen laillisen oleskelun lopettamisen yhteydessä (8 artikla): Koska jäsenvaltiot eivät tee järjestelmällisesti palauttamispäätöksiä laillisen oleskelun lopettamisen yhteydessä, ehdotuksessa selvennetään, että on tarpeen tehdä palauttamispäätös välittömästi sen jälkeen, kun on tehty päätös laillisen oleskelun epäämisestä tai lopettamisesta. Kun palauttamispäätös tehdään välittömästi sen jälkeen, kun tehdään päätös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä, tai samalla toimenpiteellä, palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti siihen saakka, että hylkäys tulee lainvoimaiseksi.

4) Vapaaehtoinen poistuminen (9 artikla): Vapaaehtoiselle poistumiselle myönnettävää määräaikaa koskevia sääntöjä on tarpeen mukauttaa. Kyseinen määräaika ei saisi olla yli 30 päivää, kuten jo voimassa olevassakin palauttamisdirektiivissä säädetään. Ehdotuksen mukaan vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetyn määräajan kestoa määritettäessä ei kuitenkaan ole enää pakollista myöntää vähintään seitsemän päivän pituista määräaikaa. Jäsenvaltiot voivat päättää lyhyemmästä ajasta. Ehdotuksessa vahvistetaan myös joukko tapauksia, joissa on pakollista olla myöntämättä määräaikaa vapaaehtoiselle poistumiselle.

5) Maasta poistuttaessa tehtävien rajatarkastusten yhteydessä määrätyt maahantulokiellot (13 artikla): Kun laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen havaitaan ensimmäisen kerran hänen poistuessaan unionin alueelta, voi tietyissä olosuhteissa olla aiheellista määrätä maahantulokielto uuden maahantulon estämiseksi tulevaisuudessa ja laittoman maahanmuuton riskin vähentämiseksi. Tämä ei kuitenkaan saisi viivästyttää kyseisen henkilön poistumista, kun otetaan huomioon, että henkilö on jo lähdössä jäsenvaltioiden alueelta. Ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus määrätä maahantulokielto tapauskohtaisen arvioinnin perusteella ja oikeasuhteisuuden periaate huomioon ottaen tekemättä palauttamispäätöstä.

6) Palauttamisen hallinta (14 artikla): Tehokkaat palauttamismenettelyt edellyttävät välineitä, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset saavat tietoja käyttöönsä viipymättä, ja toimenpideohjelmia, joilla palautettaville henkilöille annetaan palauttamista koskevaa tehostettua apua ja neuvontaa, sekä asianmukaista operatiivista ja taloudellista EU:n tukea. Ehdotuksessa säädetään velvoitteesta ylläpitää kansallisia palauttamisen hallintajärjestelmiä, joilla annetaan ajantasaista tietoa niiden kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyydestä ja oikeudellisesta tilanteesta, jotka ovat olennaisia yksittäistapausten seurannan ja jatkotoimenpiteiden kannalta. Näiden järjestelmien on oltava yhteydessä keskusjärjestelmään, joka Euroopan raja- ja merivartioviraston on määrä perustaa osana tätä pakettia esitettävän uuden asetuksen mukaisesti.

Ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot myös perustamaan vapaaehtoisen paluun ohjelmia, joihin voi sisältyä myös uudelleenkotoutustukea.

7) Oikeussuojakeinot ja muutoksenhaku (16 artikla): Palauttamismenettelyjen tehokkuutta ja nopeutta on täydennettävä asianmukaisilla suojatoimilla. Määräajat, jotka koskevat muutoksen hakemista palauttamispäätökseen, ovat jäsenvaltioissa hyvin eripituisia, ja ne vaihtelevat muutamasta päivästä yli kuukauteen. Perusoikeuksien kunnioittamiseksi määräajan on oltava tarpeeksi pitkä, jotta voidaan varmistaa mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, mutta ei viivästytetä palauttamismenettelyjä.

Ehdotuksessa säädetään erityisestä määräajasta (viisi päivää) muutoksen hakemiselle palauttamispäätöksiin, jotka on tehty tapauksissa, joissa palauttamispäätös on seurausta lainvoimaiseksi tulleesta päätöksestä hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

Ellei oikeusviranomainen ole vielä turvapaikkamenettelyssä arvioinut palauttamiskiellon periaatteen rikkomisen vaaraa, palauttamispäätöstä koskevalla muutoksenhaulla on oltava automaattinen lykkäävä vaikutus. Tämä on ainoa tilanne, jossa lykkäävä vaikutus on ehdotuksen mukaan pakollinen. Tämä ei kuitenkaan rajoita velvollisuutta taata jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai elimille mahdollisuus lykätä palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa väliaikaisesti yksittäistapauksissa, kun se katsotaan muista syistä tarpeelliseksi. Tällainen väliaikaista lykkäämistä koskeva päätös on tehtävä nopeasti, pääsääntöisesti 48 tunnin kuluessa.

Ehdotuksessa säädetään myös, että palauttamispäätökseen, joka on tulosta kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta aiemmin tehdystä kielteisestä päätöksestä, johon on jo sovellettu oikeussuojakeinoja, olisi mahdollista hakea muutosta vain yhdessä oikeusasteessa.

Lisäksi ehdotuksessa yhdenmukaistetaan sääntöjä, jotka koskevat maksuttoman oikeudellisen avun ja/tai oikeudellisen avustajan antamista pyynnöstä turvapaikkasäännöstön edellytysten mukaisesti.

8) Säilöönotto (18 artikla): Säilöönottoa koskeviin sääntöihin on tarpeen tehdä kohdennettuja muutoksia. Viime vuosina on ilmennyt uusia riskejä, joiden vuoksi on välttämätöntä, että laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, joista aiheutuu uhka yleiselle järjestykselle tai valtion turvallisuudelle, voidaan tarvittaessa ottaa säilöön. Vaikka tämä on uusi säilöönottoperuste palauttamismenettelyjen yhteydessä, sama säilöönottoperuste on jo sisällytetty turvapaikkasäännöstöön.

Toiseksi säilöönoton enimmäisaika on useissa jäsenvaltioissa tällä hetkellä merkittävästi lyhyempi kuin palauttamisdirektiivissä sallittu aika, mikä on este maastapoistamisten tehokkaalle toteuttamiselle. Vaikka ehdotuksessa ei muuteta säilöönotolle asetettua kuuden kuukauden enimmäisaikaa eikä mahdollisuutta pidentää sitä erityisolosuhteissa, siinä edellytetään, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään säilöönoton ensimmäiseksi vähimmäiskestoksi vähintään kolme kuukautta. Tarkoituksena on ottaa asianmukaisemmin huomioon aika, joka tarvitaan, jotta palauttamis- ja takaisinottomenettelyt onnistutaan toteuttamaan kolmansien maiden kanssa. Säilöönoton on kuitenkin oltava mahdollisimman lyhytaikainen, ja sitä saa jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken.

9) Rajamenettely (22 artikla): Ehdotuksessa säilytetään jäsenvaltioiden mahdollisuus poiketa palauttamisdirektiivin säännösten soveltamisesta 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa rajalla ilmenevissä tapauksissa. Samalla siinä säädetään erityisistä yksinkertaistetuista säännöistä, joita sovelletaan rajalla tapahtuvien turvapaikkamenettelyjen kohteena olleisiin kolmansien maiden kansalaisiin. Näitä sääntöjä ovat päätöksen antaminen yksinkertaistetulla lomakkeella, se, että määräaikaa vapaaehtoiselle paluulle ei myönnetä (paitsi jos kolmannen maan kansalaisella on voimassa oleva matkustusasiakirja ja hän tekee yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa), lyhyempi muutoksenhaun määräaika sekä erityinen säilöönottoperuste. Tämä rajalla tapahtuva palauttamismenettely on jatkoa rajalla tapahtuvalle turvapaikkamenettelylle. Palauttamisen helpottamiseksi ehdotetaan, että kolmannen maan kansalainen, joka on otettu säilöön jo kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelyn aikana osana rajalla tapahtuvaa turvapaikkamenettelyä, voidaan pitää säilössä enintään neljän kuukauden ajan rajalla tapahtuvan palauttamismenettelyn yhteydessä. Jos palauttamispäätöstä ei panna täytäntöön tänä aikana, kolmannen maan kansalaista voidaan pitää edelleen säilössä, jos jokin säilöönottoa koskeviin yleisiin sääntöihin liittyvissä säännöksissä esitetyistä edellytyksistä täyttyy, 18 artiklan mukaisesti määritetyn säilöönoton keston ajan.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

2018/0329 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (uudelleenlaadittu teksti)





Euroopan komission panos Salzburgissa 19.–20. syyskuuta 2018 pidettävään
johtajien kokoukseen

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Ö Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen Õ ja erityisesti sen 63 artiklan 3 kohdan b alakohdan Ö 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan Õ,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

ò uusi

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/115/EY 10 on tehtävä useita muutoksia. Mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)Tehokas ja oikeudenmukainen palauttamispolitiikka on olennainen osa unionin lähestymistapaa, jolla muuttoliikkeen kaikkien osatekijöiden hallintaa parannetaan, kuten toukokuussa 2015 annetussa Euroopan muuttoliikeagendassa 11 todetaan.

(3)Eurooppa-neuvosto korosti päätelmissään 28 päivänä kesäkuuta 2018, että laittomien muuttajien tosiasiallista palauttamista on merkittävästi vahvistettava, ja pani tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää lainsäädäntöehdotuksia toimivampaa ja johdonmukaisempaa unionin palauttamispolitiikkaa varten.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti maahanmuutto- ja turvapaikka-asioihin johdonmukaisen lähestymistavan, jossa yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomista, laillista maahanmuuttoa koskevaa politiikkaa sekä laittoman maahanmuuton torjuntaa käsitellään yhdessä.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati tehokasta maastapoistamis- ja palauttamispolitiikkaa, joka perustuu yhteisiin vaatimuksiin, joiden mukaisesti henkilöt palautetaan inhimillisellä tavalla ja heidän perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan täysimääräisesti kunnioittaen.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 4 päivänä toukokuuta 2005 palauttamista koskevat 20 suuntaviivaa.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

ð uusi

(4)Ö Tämän unionin palauttamispolitiikan olisi perustuttava yhteisiin vaatimuksiin, joiden mukaisesti henkilöt palautetaan inhimillisellä tavalla ja kunnioittaen täysimääräisesti heidän perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan Õ ð sekä kansainvälistä oikeutta, kuten pakolaisten suojelua ja ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita. ï On tarpeen Ö vahvistaa Õ sopia selkeistä, avoimista ja oikeudenmukaisista säännöistä selkeät, avoimet ja oikeudenmukaiset säännöt, joilla luodaan tehokas palauttamispolitiikka välttämättömänä osana hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ð keinoksi ehkäistä laitonta muuttoliikettä ja varmistaa johdonmukaisuus Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja laillista muuttoliikettä koskevan järjestelmän kanssa ja edistää niiden eheyttä ï .

ê 2008/115/EY johdanto-osan 5 kappale

(5)Tässä direktiivissä olisi vahvistettava horisontaaliset säännöt, joita sovelletaan kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioon saapumisen taikka jäsenvaltiossa oleskelun tai asumisen edellytyksiä.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 6 kappale

(6)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kolmansien maiden kansalaisten laittoman oleskelun lopettamiseen sovelletaan oikeudenmukaista ja avointa menettelyä. EU-oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti tämän direktiivin nojalla tehtävät päätökset olisi tehtävä tapauskohtaisesti ja objektiivisin perustein, ja harkinnassa olisi otettava huomioon muitakin seikkoja kuin pelkkä laiton oleskelu. Tehdessään palauttamiseen liittyvät päätökset (eli palauttamispäätökset taikka mahdollista maahantulokieltoa tai maastapoistamista koskevat päätökset) vakiomuotoiselle lomakkeelle jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava kyseistä periaatetta ja noudatettava täysimääräisesti kaikkia sovellettavia tämän direktiivin säännöksiä.

ò uusi

(7)Kolmansien maiden kansalaisten laillisen oleskelun lopettamista koskevan päätöksen ja palauttamispäätöksen tekemisen välistä yhteyttä olisi vahvistettava pakenemisen vaaran ja luvattoman edelleen liikkumisen todennäköisyyden pienentämiseksi. On tarpeen varmistaa, että palauttamispäätös tehdään välittömästi laillisen oleskelun epäämistä tai lopettamista koskevan päätöksen jälkeen tai ihannetapauksessa samalla toimenpiteellä tai samassa päätöksessä. Tätä vaatimusta olisi sovellettava erityisesti tapauksiin, joissa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään, edellyttäen, että palauttamismenettelyä lykätään siihen asti, kunnes hylkäämispäätös tulee lainvoimaiseksi ja kunnes hylkäämispäätöstä koskeva muutoksenhaku on ratkaistu.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

(8)Palauttamisprosessin helpottamiseksi tarvitaan välttämättä yhteisön Ö unionin Õ ja kolmansien maiden välisiä ja kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia. Kestävän paluun onnistuminen edellyttää, että alkuperämaiden kanssa tehdään kansainvälistä yhteistyötä palauttamisprosessin kaikissa vaiheissa.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 8 kappale

(9)Jäsenvaltioilla on tunnustetusti oikeus palauttaa laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, edellyttäen, että käytössä ovat oikeudenmukaiset ja tehokkaat turvapaikkajärjestelmät, joissa palauttamiskiellon periaatetta noudatetaan täysimääräisesti.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 9 kappale

(10)Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annetun n Neuvoston direktiivin 2005/85/EY 12 mukaisesti kolmannen maan kansalaisen, joka on hakenut turvapaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, ei olisi katsottava oleskelevan laittomasti jäsenvaltion alueella ennen kuin hänen hakemustaan koskeva kielteinen päätös tai päätös, jolla lopetetaan hänen oikeutensa oleskeluun turvapaikanhakijana, on tullut voimaan.

ò uusi

(11)Pakenemisen vaaran olemassaolo olisi määritettävä unionin laajuisin objektiivisin perustein, jotta voidaan varmistaa selkeämmät ja toimivammat säännöt, jotka koskevat määräajan myöntämistä vapaaehtoiselle poistumiselle ja kolmannen maan kansalaisen säilöönottoa. Lisäksi tässä direktiivissä olisi vahvistettava erityiset perusteet kumottavissa olevalle olettamukselle, että pakenemisen vaara on olemassa.

(12)Palauttamismenettelyn tehostamiseksi olisi vahvistettava kolmansien maiden kansalaisille selkeät vastuut, ja erityisesti velvoite tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa palauttamismenettelyn kaikissa vaiheissa muun muassa toimittamalla tiedot ja seikat, jotka ovat tarpeen heidän yksilöllisen tilanteensa arvioimiseksi. Samalla on tarpeen varmistaa, että kolmansien maiden kansalaisille tiedotetaan seurauksista, joita näiden velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuu suhteessa pakenemisen riskin määrittämiseen, määräajan myöntämiseen vapaaehtoiselle poistumiselle ja mahdollisuuteen määrätä säilöönotosta sekä oikeuteen osallistua ohjelmiin, joissa tarjotaan logistista, taloudellista ja muuta aineellista tai luontoissuorituksina annettavaa apua.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

ð uusi

(13)Ö Pakkoon perustuvan paluun Õ Palauttamisen sijasta olisi suosittava vapaaehtoista paluuta, ja aikaa olisi annettava vapaaehtoiselle poistumiselle ð vapaaehtoiselle poistumiselle olisi myönnettävä erityisesti paluumahdollisuuksista riippuen asianmukainen, enintään kolmenkymmenen päivän määräaika ï, jos ei ole syytä olettaa, että Ö määräajan myöntäminen vapaaehtoiselle poistumiselle Õ vapaaehtoinen paluu vaarantaisi palauttamismenettelyn tavoitteiden saavuttamisen. ð Määräaikaa vapaaehtoiselle poistumiselle ei pitäisi myöntää, jos on arvioitu, että kolmannen maan kansalaisen kohdalla on olemassa pakenemisen vaara, hänen aiemmin esittämänsä laillista oleskelua koskeva hakemus on hylätty vilpillisenä tai ilmeisen perusteettomana tai hän on vaaraksi yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle. ï Vapaaehtoisen poistumisajan Ö Vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetyn määräajan Õ pidentäminen olisi sallittava, jos se katsotaan tarpeelliseksi yksittäistapauksen erityispiirteiden perusteella. Vapaaehtoisen paluun edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi annettava tehostettua tukea ja neuvontaa paluuta varten ja käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan paluurahaston tähän tarkoitukseen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia.

ò uusi

(14)Vapaaehtoisen paluun edistämiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava toimintaohjelmia, joilla tarjotaan tehostettua tukea ja neuvontaa paluuta varten ja joihin voi sisältyä tukea uudelleenkotoutumiseen paluumaina oleviin kolmansiin maihin; tässä yhteydessä olisi otettava huomioon komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehittämät ja neuvoston vahvistamat tuetun vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotouttamisen ohjelmia koskevat yhteiset vaatimukset.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 11 kappale

(15)Olisi säädettävä palauttamiseen liittyviin päätöksiin sovellettavista yhteisistä vähimmäistason oikeudellisista suojakeinoista, joilla taataan se, että asianomaisten henkilöiden etuja suojataan tehokkaasti.

ò uusi

(16)Palauttamiseen liittyviä päätöksiä koskevan muutoksenhaun määräajan olisi oltava riittävän pitkä, jotta voidaan varmistaa mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, samalla kun otetaan huomioon, että pitkillä määräajoilla voi olla haitallinen vaikutus palauttamismenettelyihin. Oikeuksien ja menettelyjen mahdollisen väärinkäytön välttämiseksi palauttamispäätöksiä koskevalle muutoksenhaulle olisi myönnettävä enintään viiden päivän määräaika. Tätä säännöstä olisi sovellettava vasta sen jälkeen, kun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi, ja vasta mahdollisen laillisuuden tutkinnan jälkeen.

(17)Muutoksenhaku palauttamispäätökseen, joka perustuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevaan päätökseen, jonka osalta on jo käytetty tehokkaita oikeussuojakeinoja, olisi käsiteltävä vain yhdessä oikeusasteessa, sillä oikeusviranomainen on jo tutkinut asianomaisen kolmannen maan kansalaisen yksilöllisen tilanteen ja tehnyt siitä päätöksen turvapaikkamenettelyn yhteydessä.

(18)Palauttamispäätökseen kohdistuvalla muutoksenhaulla olisi oltava automaattinen lykkäävä vaikutus ainoastaan tapauksissa, joissa on vaarana, että palauttamiskiellon periaatetta rikotaan.

(19)Jos palauttamiskiellon periaatteen rikkomisen vaaraa ei ole, palauttamispäätökseen kohdistuvalla muutoksenhaulla ei pitäisi olla automaattista lykkäävää vaikutusta. Oikeusviranomaisten olisi voitava lykätä palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa väliaikaisesti yksittäistapauksissa muista syistä, joko asianomaisen kolmannen maan kansalaisen pyynnöstä tai viran puolesta, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tällaiset päätökset olisi pääsääntöisesti tehtävä 48 tunnin kuluessa. Oikeusviranomaisten olisi tehtävä tällainen päätös ilman aiheetonta viivytystä, kun se on tapauksen monimutkaisuuden vuoksi perusteltua.

(20)Jotta palauttamismenettelyjen tehokkuutta voitaisiin parantaa ja välttää tarpeettomat viivästykset aiheuttamatta kuitenkaan kielteisiä vaikutuksia asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten oikeuksiin, palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa ei pitäisi automaattisesti lykätä, jos palauttamiskiellon periaatteen rikkomisen vaara on jo arvioitu ja oikeussuojakeinoja on tosiasiallisesti käytetty osana turvapaikkamenettelyä, joka on toteutettu ennen kuin tehtiin siihen liittyvä palauttamispäätös, johon kyseessä oleva muutoksenhaku kohdistuu, paitsi jos kolmannen maan kansalaisen tilanne on sen jälkeen muuttunut merkittävästi.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

ð uusi

(21)Tarvittavaa oikeusapua on olisi tarjottava ð pyynnöstä ï niille, joilla ei ole riittäviä varoja. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kKansallisessa lainsäädännössään siitä, missä tapauksissaÖ olisi laadittava luettelo tapauksista, joissa Õ oikeusapu on katsottava tarpeelliseksi.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 12 kappale

(22)Olisi otettava huomioon niiden kolmansien maiden kansalaisten tilanne, jotka oleskelevat maassa laittomasti mutta joita ei voida vielä poistaa maasta. Heidän toimeentulonsa perusedellytykset olisi määriteltävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Näille henkilöille olisi annettava heidän asemaansa koskeva kirjallinen vahvistus, jotta he voisivat osoittaa erityistilanteensa viranomaisten suorittamissa valvonta- tai tarkastustilanteissa. Jäsenvaltioilla olisi oltava runsaasti harkintavaltaa kirjallisen vahvistuksen muodon osalta, ja niiden olisi myös voitava sisällyttää vahvistus tämän direktiivin nojalla annettuihin palauttamiseen liittyviin päätöksiin.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 13 kappale

(23)Pakkokeinojen käytössä olisi nimenomaisesti noudatettava oikeasuhteisuuden ja tehokkuuden periaatteita käytettyihin keinoihin ja tavoiteltuihin päämääriin nähden. Pakkoon perustuvan paluun täytäntöönpanoa varten olisi määritettävä vähimmäistason suojakeinot, ottaen huomioon yhteisten lentojen järjestämisestä henkilökohtaisen maastapoistamispäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten poistamiseksi kahden tai useamman jäsenvaltion alueelta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston päätös 2004/573/EY 13 . Jäsenvaltioiden olisi voitava turvautua erilaisiin mahdollisuuksiin valvoa pakkoon perustuvaa paluuta.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 14 kappale

(24)Kansallisten palauttamistoimien vaikutuksille olisi annettava eurooppalainen ulottuvuus ottamalla käyttöön maahantulokielto, jolla kielletään saapuminen kaikkien jäsenvaltioiden alueelle ja oleskelu siellä. Maahantulokiellon pituutta määritettäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki yksittäisen tapauksen erityispiirteet, eikä se saisi pääsääntöisesti ylittää viittä vuotta. Tässä yhteydessä olisi otettava erityisesti huomioon se, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on jo saanut yhtä useamman palautuspäätöksen tai maastapoistamismääräyksen tai hän on saapunut jäsenvaltion alueelle maahantulokiellon aikana.

ò uusi

(25)Kun ulkorajoilla tehtävissä maastalähtötarkastuksissa havaitaan laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen, saattaa olla aiheellista määrätä maahantulokielto, jotta voidaan estää uusi maahantulo tulevaisuudessa ja siten pienentää laittoman maahanmuuton vaaraa. Jos se on yksilöllisen arvioinnin jälkeen ja oikeasuhteisuuden periaatetta soveltaen perusteltua, toimivaltainen viranomainen voi määrätä maahantulokiellon tekemättä palauttamispäätöstä, jotta asianomaisen kolmannen maan kansalaisen poistuminen ei lykkääntyisi.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 15 kappale

(26)Jäsenvaltioilla olisi oltava toimivalta päättää, sisältyykö palauttamiseen liittyviä päätöksiä koskevan muutoksenhaun käsittelyyn muutoksenhakuviranomaisen tai elimen toimivalta korvata aikaisempi päätös omalla palauttamiseen liittyvällä päätöksellään.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 16 kappale

(27)Säilöönottoa mMaastapoistamista varten olisi rajoitettava, ja siinä tehdyn säilöönoton yhteydessä olisi noudatettava oikeasuhteisuuden periaatetta käytettyihin keinoihin ja tavoiteltuihin päämääriin nähden. Säilöönotto on perusteltu ainoastaan palauttamisen valmistelemiseksi tai henkilön poistamiseksi maasta, ja jos lievempien keinojen käyttäminen ei olisi riittävää.

ò uusi

(28)Säilöönotto olisi kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella määrättävä, jos on olemassa pakenemisen vaara, kolmannen maan kansalainen välttelee tai vaikeuttaa palauttamisen valmistelua tai maastapoistamista tai asianomainen kolmannen maan kansalainen on vaaraksi yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle.

(29)Koska säilöönoton enimmäiskesto ei kaikissa jäsenvaltioissa riitä varmistamaan palauttamisen täytäntöönpanoa, säilöönotolle olisi vahvistettava 3–6 kuukauden pituinen pidennettävissä oleva enimmäiskesto, jotta palauttamismenettelyjen loppuunsaattamiseen on riittävästi aikaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vahvistettuja suojatoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että säilöönottoa sovelletaan vain silloin, kun se on välttämätöntä ja oikeasuhteista, ja niin kauan kuin maastapoistamisjärjestelyt ovat käynnissä.

(30)Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita säätämästä muuttoliikettä koskevien sääntöjen rikkomisesta tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia, vankeusrangaistukset mukaan lukien, edellyttäen, että tällaiset seuraamukset sopivat yhteen tämän direktiivin tavoitteiden kanssa eivätkä vaaranna tämän direktiivin soveltamista ja niiden yhteydessä kunnioitetaan täysimääräisesti perusoikeuksia.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 17 kappale

(31)Säilöön otettuja kolmansien maiden kansalaisia olisi kohdeltava inhimillisellä ja ihmisarvoisella tavalla ja heidän perusoikeuksiaan kunnioittaen sekä kansainvälistä oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen. Säilöönotto olisi yleensä toteutettava erityisissä säilöönottolaitoksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lainvalvontaviranomaisten suorittamaa kiinniottoa, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

ò uusi

(32)Rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta olla soveltamatta tätä direktiiviä 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun sovelletaan asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] mukaista rajamenettelyä, sellaisten laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen osalta, joiden kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty kyseisen rajalla tapahtuvan turvapaikkamenettelyn mukaisesti, olisi noudatettava erityistä rajamenettelyä, jotta voidaan varmistaa, että turvapaikkaa ja palauttamista koskevat rajamenettelyt täydentävät suoraan toisiaan eikä menettelyihin jää aukkoja. Tällaisissa tapauksissa on tarpeen vahvistaa erityiset säännöt, joilla varmistetaan näiden kahden menettelyn keskinäinen yhtenäisyys ja synergia ja säilytetään koko prosessin eheys ja tehokkuus.

(33)Jotta rajamenettelyn yhteydessä voidaan varmistaa tuloksellinen palauttaminen, määräaikaa vapaaehtoiselle poistumiselle ei pitäisi myöntää. Määräaika vapaaehtoiselle poistumiselle olisi kuitenkin myönnettävä sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on voimassa oleva matkustusasiakirja ja jotka tekevät yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa palauttamismenettelyjen kaikissa vaiheissa. Tällaisissa tapauksissa kolmansien maiden kansalaisten olisi pakenemisen estämiseksi luovutettava matkustusasiakirjansa toimivaltaisen viranomaisen haltuun aina poistumiseensa saakka.

(34)Jotta asia voidaan käsitellä nopeasti, on tarpeen määrittää enimmäismääräaika muutoksen hakemiselle palauttamispäätökseen, joka on tehty kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevan, rajamenettelyssä annetun lainvoimaisen päätöksen jälkeen.

(35)Rajamenettelyn yhteydessä tehtyyn palauttamispäätökseen kohdistuvalla muutoksenhaulla olisi oltava automaattinen lykkäävä vaikutus tapauksissa, joissa on vaarana palauttamiskiellon periaatteen rikkominen, joissa kyseisen kolmannen maan kansalaisen tilanne on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun rajalla tapahtuvassa turvapaikkamenettelyssä on tehty päätös hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa hylkäämisestä, tai joissa rajalla tapahtuvassa turvapaikkamenettelyssä tehtyä, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämispäätöstä koskevia oikeussuojakeinoja ei tosiasiallisesti ole käytetty.

(36)On välttämätöntä ja oikeasuhteista varmistaa, että kolmannen maan kansalainen, joka on jo otettu säilöön kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tarkastelun aikana osana rajalla tapahtuvaa turvapaikkamenettelyä, voidaan pitää säilössä palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai maastapoistamismenettelyn toteuttamiseksi sen jälkeen, kun hänen hakemuksensa on hylätty. Sen välttämiseksi, että kolmannen maan kansalainen vapautuu automaattisesti säilöstä ja hänelle sallitaan pääsy jäsenvaltion alueelle huolimatta siitä, että häneltä on evätty oleskeluoikeus, tarvitaan rajoitettu ajanjakso, jonka kuluessa rajalla tehty palauttamispäätös voidaan pyrkiä panemaan täytäntöön. Asianomainen kolmannen maan kansalainen voidaan ottaa säilöön rajamenettelyn yhteydessä enintään neljän kuukauden ajaksi ja niin pitkäksi aikaa kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken. Kyseinen säilöönottoaika ei saisi rajoittaa muiden tässä direktiivissä säädettyjen säilöönottoaikojen soveltamista. Jos palauttamista ei ole voitu panna täytäntöön ennen ensin mainitun ajanjakson päättymistä, voidaan määrätä kolmannen maan kansalaisen säilöönoton jatkamisesta tämän direktiivin jonkin muun säännöksen nojalla ja ajaksi, josta säädetään kyseisessä säännöksessä.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

ð uusi

(37)Jäsenvaltioiden olisi saatava nopeasti käyttöönsä tiedot toistensa antamista ð palauttamispäätöksistä ja ï maahantulokielloista. Tietojenvaihdon Ö Tällaisen käyttöön saamisen Õ olisi tapahduttava ð asetuksen (EU) …/… 14 [asetus Schengenin tietojärjestelmän käytöstä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisessa] ja ï toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1987/2006 15 mukaisesti ð , myös jotta näiden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen neuvoston direktiivin 2001/40/EY 16 ja neuvoston päätöksen 2004/191/EY 17 nojalla on toimivaltaisille viranomaisille helpompaa ï .

ò uusi

(38)Palauttamisprosessin tehokkuutta edistää osaltaan palauttamisen hallintajärjestelmien perustaminen jäsenvaltioihin. Kunkin kansallisen järjestelmän olisi annettava yksittäistapausten valvonnan ja seurannan kannalta merkityksellistä ajantasaista tietoa kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyydestä ja oikeudellisesta asemasta. Jotta tällaiset kansalliset palauttamiseen liittyvät järjestelmät toimisivat tehokkaasti ja jotta voitaisiin vähentää merkittävästi hallinnollista rasitusta, ne olisi palauttamiseen liittyvien tietojen syöttämisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi kytkettävä Schengenin tietojärjestelmään sekä Euroopan raja- ja merivartioviraston asetuksen (EU) .../... [eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskeva asetus] mukaisesti perustamaan keskusjärjestelmään.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 19 kappale

ð uusi

(39)Direktiivin täytäntöönpanoa olisi täydennettävä asianomaisten instituutioiden välisellä yhteistyöllä palauttamisprosessin kaikilla tasoilla sekä parhaiden käytäntöjen vaihdolla ja edistämisellä ð – muun muassa ottamalla huomioon palauttamiskäsikirja ja päivittämällä sitä säännöllisesti lainsäädännön ja politiikan kehitystä vastaavasti –  ï, luoden siten eurooppalaista lisäarvoa.

ò uusi

(40)Unioni antaa taloudellista ja operatiivista tukea, jotta tämä direktiivi voidaan panna tehokkaasti täytäntöön. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla erityisesti asetuksen (EU) .../... [asetus turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta] nojalla palauttamisen alalla käytettävissä olevia unionin rahoitusvälineitä, ohjelmia ja hankkeita sekä Euroopan raja- ja merivartioviraston asetuksen (EU) .../... [eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskeva asetus] mukaista operatiivista tukea. Tällaista tukea olisi käytettävä erityisesti palauttamisen hallintajärjestelmien perustamiseen ja ohjelmien luomiseen logistisen, taloudellisen ja muun aineellisen tai luontoissuorituksina annettavan avun tarjoamiseksi laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen ja tarvittaessa uudelleenkotouttamisen tukemiseksi.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)

(41)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisten sääntöjen määrittäminen palauttamiselle, maastapoistamiselle, pakkokeinojen käytölle, säilöönotolle ja maahantulokielloille, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön Ö unionin Õ tasolla, joten yhteisö Ö unioni Õ voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen Ö Euroopan unionista tehdyn sopimuksen Õ 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 21 kappale

(42)Jäsenvaltioiden olisi pantava tämä direktiivi täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 22 kappale

(43)Lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu tätä direktiiviä sovellettaessa. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti otettava huomioon perhe-elämän kunnioittamisen periaate tätä direktiiviä sovellettaessa.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 23 kappale

(44)Tämän direktiivin soveltaminen ei vaikuta velvoitteisiin, jotka perustuvat pakolaisten oikeusasemaa koskevaan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyyn Geneven yleissopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 24 kappale

(45)Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

ò uusi

(46)Tarkoituksena on panna tämän direktiivin mukaisesti tehokkaasti täytäntöön sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä jäsenvaltioissa. Tämä on olennainen osa kattavia toimia laittomaan muuttoliikkeeseen puuttumiseksi, ja se on merkittävään yleiseen etuun liittyvä tärkeä syy.

(47)Jäsenvaltioiden palauttamisviranomaisten on käsiteltävä henkilötietoja varmistaakseen, että palauttamismenettelyt pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja palauttamispäätökset pannaan täytäntöön onnistuneesti. Komissio ei ole useinkaan antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 18 45 artiklan tai direktiivin (EU) 2016/680 19 36 artiklan nojalla tietosuojan tason riittävyyttä koskevia päätöksiä niiden kolmansien maiden osalta, joihin henkilöitä palautetaan. Usein on myös niin, että kyseiset kolmannet maat eivät ole tehneet eivätkä aio tehdä takaisinottosopimusta unionin kanssa tai muutoin määrätä asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklassa tarkoitetuista asianmukaisista suojatoimista tai sellaisissa kansallisista säännöksissä tarkoitetuista asianmukaisista suojatoimista, joilla direktiivin (EU) 2016/680 37 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Huolimatta unionin laajoista pyrkimyksistä tehdä yhteistyötä laittomasti oleskelevien, paluuvelvoitteen alaisten kolmansien maiden kansalaisten tärkeimpien alkuperämaiden kanssa, ei ole aina mahdollista varmistaa, että tällaiset kolmannet maat täyttävät järjestelmällisesti kansainvälisen oikeuden mukaisen velvoitteensa ottaa takaisin omat kansalaisensa. Unionin tai jäsenvaltioiden tekemät tai parhaillaan neuvottelemat takaisinottosopimukset, joissa määrätään henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista asianmukaisista suojatoimista, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklassa tai kansallisissa säännöksissä, joilla direktiivin (EU) 2016/680 36 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, kattavat vain rajallisen määrän tällaisista kolmansista maista. Tilanteessa, jossa tällaisia sopimuksia ei ole olemassa, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi siirrettävä henkilötiedot unionin palauttamisoperaatioiden toteuttamiseksi niiden edellytysten nojalla, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tai kansallisissa säännöksissä, joilla direktiivin (EU) 2016/680 38 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

(48)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Ö Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen Õ Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa Ö N:o 22 Õ olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, eikä hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen Tanskaan. Koska tällä direktiivillä kehitetään Schengenin säännöstöä – siltä osin kuin sitä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä Schengenin rajasäännöstön 20  Ö Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 21  Õ mukaisia maahantulon edellytyksiä – Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanska päättää edellä mainitun pöytäkirjan 5 Ö 4 Õ artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on antanut Ö hyväksynyt Õ tämän direktiivin, saattaako se sen Ö direktiivin Õ osaksi kansallista lainsäädäntöään.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 26 kappale (mukautettu)

(49)Siinä määrin kuin tätä direktiiviä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä Ö asetuksen (EU) 2016/399 Õ Schengenin rajasäännöstön mukaisia maahantulon edellytyksiä, tällä direktiivillä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY 22 mukaisesti;. Llisäksi Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Ö Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen Õ Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssäliitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta Ö vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta Õ tehdyn pöytäkirjan tehdyssä pöytäkirjassa Ö N:o 21 olevien Õ 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän direktiivin antamiseen Ö hyväksymiseen Õ, eikä direktiivi ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta siihenYhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen Ö mainitun Õ pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

(50)Siinä määrin kuin tätä direktiiviä sovelletaan sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä Ö asetuksen (EU) 2016/399 ÕSchengenin rajasäännöstön mukaisia maahantulon edellytyksiä, tällä direktiivillä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY 23 mukaisesti;. Llisäksi Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Ö Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ÕEuroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssäliitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta Ö vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta Õ tehdyn pöytäkirjan tehdyssä pöytäkirjassa Ö N:o 21 olevien Õ 1 ja 2 artiklan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin antamiseenÖ hyväksymiseen Õ, eikä direktiivi ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta siihenIrlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisenmainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

(51)Islannin ja Norjan osalta tällä direktiivillä kehitetään – siinä määrin kuin sitä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä Ö asetuksen (EU) 2016/399 Õ Schengenin rajasäännöstön mukaisia maahantulon edellytyksiä – Ö niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Õ Euroopan unionin neuvoston, sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtionÖ välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen Õ osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja Schengenin säännöstön sellaisia määräyksiä, ja jotka kuuluvat mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY 24 1 artiklan C alakohdassa tarkoitettuun alaan.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 29 kappale (mukautettu)

(52)Sveitsin osalta tällä direktiivillä kehitetään – siinä määrin kuin sitä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä Ö asetuksen (EU) 2016/399 ÕSchengenin rajasäännöstön mukaisia maahantulon edellytyksiä – Ö niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Õ Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä Ö välisessä sopimuksessa Õ Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja Schengenin säännöstön sellaisia määräyksiä, ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tehdyn neuvoston päätöksen 2008/146/EY 25 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

ê 2008/115/EY johdanto-osan 30 kappale (mukautettu)

(53)Liechtensteinin osalta tällä direktiivillä kehitetään – siinä määrin kuin sitä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä Ö asetuksen (EU) 2016/399 Õ Schengenin rajasäännöstön mukaisia maahantulon edellytyksiä – Ö niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Õ Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan Ö välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan Õ liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja Schengenin säännöstön sellaisia määräyksiä, ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen pöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä pöytäkirjan eräiden määräysten väliaikaisesta soveltamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 2011/350/EU 26 2008/261/EY 27 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan,.

ò uusi

(54)Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiemman direktiivin säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin.

(55)Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ê 2008/115/EY (mukautettu)

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on yhteisön Ö unionin Õ oikeuden yleisperiaatteisiin kuuluvien perusoikeuksien sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina pakolaisten suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteet.

2 artikla

Soveltamisala

1.Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

2.Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät sovella tätä direktiiviä kolmansien maiden kansalaisiin,

a)joita koskee pääsyn epääminen Ö asetuksen (EU) 2016/399 Õ Schengenin rajasäännöstön 1413 artiklan mukaisesti tai jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat pysäyttäneet tai ottaneet kiinni heidän ylittäessään laittomasti jäsenvaltion ulkorajan maa-, meri- tai ilmateitse ja joille ei ole sen jälkeen myönnetty lupaa tai oikeutta oleskella tuossa jäsenvaltiossa;

b)jotka on rikosoikeudellisena seuraamuksena tai rikosoikeudellisen seuraamuksen johdosta määrätty palautettavaksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jotka ovat luovuttamismenettelyn kohteena.

3.Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilöihin, joilla on Schengenin rajasäännöstön Ö asetuksen (EU) 2016/399 Õ 2 artiklan 5 kohdassa Ö tarkoitettuihin unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluviin henkilöihin Õ määritelty oikeus vapaaseen liikkumiseen yhteisössä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1.’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Ö Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen Õ Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Ö 20 artiklassa Õ 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen eikäja jolla ei ole Ö asetuksen (EU) 2016/399 ÕSchengenin rajasäännöstön 2 artiklan 5 kohdassa Ö määritelty unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluva henkilö Õ määriteltyä oikeutta vapaaseen liikkumiseen yhteisössä;

2.’laittomalla oleskelulla’ sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskelua jäsenvaltion alueella, joka ei täytä tai ei enää täytä Ö asetuksen (EU) 2016/399 Õ Schengenin rajasäännöstön 65 artiklassa määrättyjä maahantulon edellytyksiä tai muita maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä kyseisessä jäsenvaltiossa;

3.’palauttamisella’ prosessia, jonka aikana kolmannen maan kansalainen palaa joko vapaaehtoisesti paluuvelvoitetta noudattaen tai pakotettuna

a)- alkuperämaahan, tai

b)- kauttakulkumaahan yhteisön Ö unionin Õ tai kahdenvälisten takaisinottosopimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti, tai

c)- muuhun kolmanteen maahan, johon kyseinen kolmannen maan kansalainen päättää vapaaehtoisesti palata ja johon hänet hyväksytään;

4.’palauttamispäätöksellä’ hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai muuta toimenpidettä, jolla kolmannen maan kansalaisen oleskelu todetaan laittomaksi ja jolla asetetaan tai todetaan velvoite poistua maasta;

5.’maastapoistamisella’ paluuvelvoitteen täytäntöönpanoa eli varsinaista kuljetusta pois asianomaisesta jäsenvaltiosta;

6.’maahantulokiellolla’ hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai muuta toimenpidettä, jolla kielletään määrätyksi ajaksi tulo jäsenvaltioiden alueelle ja siellä oleskelu ja joka liittyy palauttamispäätökseen;

7.’pakenemisen vaaralla’ sitä, että yksittäistapauksessa on lainsäädännössä määritellyin objektiivisin perustein syytä olettaa, että palauttamismenettelyjen kohteena oleva kolmannen maan kansalainen saattaa paeta;

8.’vapaaehtoisella Ö poistumisella Õ paluulla’ paluuvelvoitteen noudattamista palauttamispäätöksessä kyseistä tarkoitusta varten asetetussa määräajassa;

9.’haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä’ alaikäisiä, ilman huoltajaa oleviamatkustavia alaikäisiä, vammaisia henkilöitä, ikääntyneitä henkilöitä, raskaana olevia naisia, alaikäisten lasten yksinhuoltajia sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun törkeän psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneita henkilöitä.

4 artikla

Suotuisammat säännökset

1.Tämä direktiivi ei estä soveltamasta suotuisampia säännöksiä, joita voi sisältyä

a)kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yhteisö Ö unioni Õ tai yhteisö Ö unioni Õ ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa;

b)kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

2.Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kolmannen maan kansalaisen kannalta suotuisampia säännöksiä, jotka sisältyvät yhteisön Ö unionin Õ maahanmuutto- ja turvapaikka-alan säännöstöön.

3.Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta antaa tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat suotuisampia niiden henkilöiden kannalta, joihin niitä sovelletaan, edellyttäen, että kyseiset säännökset eivät ole tämän direktiivin vastaisia.

4.Niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, joihin ei sovelleta tätä direktiiviä 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on

a)varmistettava, että heidän kohtelunsa ja suojelun taso ovat vähintään yhtä suotuisat kuin ne, joista säädetään 108 artiklan 4 ja 5 kohdassa (pakkokeinojen käytön rajoitukset), 119 artiklan 2 kohdan a alakohdassa (maastapoistamisen lykkääminen), 1714 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa (Ö kiireellinen terveydenhoito Õ ensiapu ja haavoittuvassaheikossa asemassa olevien henkilöiden tarpeet) sekä 1916 ja 2017 artiklassa (säilöönoton edellytykset); ja

b)noudatettava palauttamiskiellon periaatetta.

5 artikla

Palauttamiskielto, lapsen etu, perhesuhteet ja terveydentila

Jäsenvaltioiden on otettava tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan asianmukaisesti huomioon

a)lapsen etu,

b)perhesuhteet,

c)asianomaisen kolmannen maan kansalaisen terveydentila,

ja noudatettava palauttamiskiellon periaatetta.

ò uusi

6 artikla

Pakenemisen vaara

1.Edellä 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin objektiivisiin perusteisiin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a)henkilöllisyyden todistavien asiakirjojen puuttuminen;

b)asuinpaikan, vakinaisen oleskelupaikan tai luotettavan osoitteen puuttuminen;

c)varojen puute;

d)luvaton maahantulo jäsenvaltioiden alueelle;

e)luvaton liikkuminen toisen jäsenvaltion alueelle;

f)nimenomaisesti ilmaistu aikomus olla noudattamatta palauttamiseen liittyviä toimenpiteitä, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla;

g)toisen jäsenvaltion tekemä palauttamispäätös;

h)palauttamispäätöksen noudattamatta jättäminen, mukaan lukien paluuvelvoitteen noudattamatta jättäminen vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetyn määräajan kuluessa;

i)8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, voimassa olevan oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan myöntäneen jäsenvaltion alueelle välitöntä siirtymistä koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen;

j)7 artiklassa tarkoitetun yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa palauttamismenettelyjen kaikissa vaiheissa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen;

k)tuomio rikoksesta, mukaan lukien tuomio vakavasta rikoksesta toisessa jäsenvaltiossa;

l)käynnissä oleva rikostutkinta tai rikosoikeudellinen menettely;

m)väärien tai väärennettyjen henkilöllisyysasiakirjojen käyttäminen, olemassa olevien asiakirjojen tuhoaminen tai muulla tavoin hävittäminen tai kieltäytyminen unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti vaadittavien sormenjälkien ottamisesta;

n)palauttamismenettelyjen väkivaltainen tai vilpillinen vastustaminen;

o)9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, pakenemisen vaaran estämiseen tähtäävän toimenpiteen noudattamatta jättäminen;

p)voimassaolevan maahantulokiellon noudattamatta jättäminen.

2.Pakenemisen vaaran olemassaolo on määritettävä yksittäistapauksen erityispiirteiden kokonaisarvion perusteella ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetut objektiiviset perusteet.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin todettava, että yksittäistapauksessa oletetaan olevan olemassa pakenemisen vaara, jos jokin 1 kohdan m, n, o tai p alakohdassa tarkoitetuista objektiivisista perusteista täyttyy, jollei toisin todisteta.

7 artikla

Yhteistyövelvoite

1.Jäsenvaltioiden on asetettava kolmansien maiden kansalaisille velvoite tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa palauttamismenettelyjen kaikissa vaiheissa. Velvoitteeseen sisältyy erityisesti

a)velvollisuus ilmoittaa kaikki seikat, jotka ovat tarpeen henkilöllisyyden toteamiseksi tai todentamiseksi;

b)velvollisuus antaa tietoja kolmansista kauttakulkumaista;

c)velvollisuus olla saapuvilla ja käytettävissä koko menettelyn ajan;

d)velvollisuus esittää kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille pyyntö saada voimassa oleva matkustusasiakirja.

2.Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin seikkoihin on sisällyttävä kolmansien maiden kansalaisten lausumat ja heidän hallussaan olevat asiakirjat, jotka koskevat henkilöllisyyttä, kansalaisuutta tai kansalaisuuksia, ikää, aiempaa asuinmaata tai paikkaa tai aiempia asuinmaita tai -paikkoja, matkareittejä ja matka-asiakirjoja.

3.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kolmansien maiden kansalaisille seurauksista, joita aiheutuu 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen noudattamatta jättämisestä.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

ð uusi

II LUKU
LAITTOMAN OLESKELUN LOPETTAMINEN

86 artikla

Palauttamispäätös

1.Jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–5 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista.

2.Jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluun oikeuttava lupa, on vaadittava siirtymään välittömästi kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle. Jos asianomainen kolmannen maan kansalainen ei noudata tätä vaatimusta tai jos kolmannen maan kansalaisen välitön poistuminen on tarpeen yleisen järjestyksen tai valtion turvallisuuden vuoksi, sovelletaan 1 kohtaa.

3.Jäsenvaltio voi olla tekemättä palauttamispäätöksen alueellaan laittomasti oleskelevasta kolmannen maan kansalaisesta, jos toinen jäsenvaltio ottaa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen takaisin Ö 13 päivänä tammikuuta 2009 Õtämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olleidenolevien kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen nojalla. Tässä tapauksessa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen takaisin ottaneen jäsenvaltion on sovellettava 1 kohtaa.

4.Jäsenvaltio voi milloin tahansa päättää myöntää alueellaan laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle erillisen oleskeluluvan tai muun luvan, joka oikeuttaa oleskeluun, yksilöllisten inhimillisten syiden tai humanitaaristen tai muiden syiden perusteella. Tällöin palauttamispäätöstä ei tehdä. Jos palauttamispäätös on jo tehty, se perutaan tai sitä lykätään oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan voimassaoloajaksi.

5.Jos jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan uusimismenettely on vireillä, jäsenvaltion on harkittava palauttamispäätöksen tekemisestä pidättäytymistä, kunnes vireillä oleva menettely on saatu päätökseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.

6.ð Jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös välittömästi kolmannen maan kansalaisen laillisen oleskelun lopettavan päätöksen tekemisen jälkeen, mikä koskee myös päätöstä olla myöntämättä kolmannen maan kansalaisen pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa asetuksen (EU) .../... [aseman määrittelyä koskeva asetus] mukaisesti. ï

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltiota tekemästä laillisen oleskelun päättämistä koskevaa Ö palauttamis Õpäätöstä palauttamispäätöksen ja/tai Ö kolmannen maan kansalaisen laillisen oleskelun lopettavan päätöksen, Õ maastapoistamispäätöksen ja/tai maahantulokiellon yhteydessä yhdellä hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä tai toimenpiteellä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta III luvun ja yhteisön ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien muiden säännösten mukaisten menettelyllisten takeiden soveltamista.

ò uusi

Ensimmäinen ja toinen alakohta eivät rajoita III luvun ja unionin ja kansallisen lainsäädännön muiden säännösten mukaisten takeiden soveltamista.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

ð uusi

97 artikla

Vapaaehtoinen Ö poistuminen Õ paluu

1.Palauttamispäätöksessä on määrättävä Ö vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetystä asianmukaisesta määräajasta Õ vapaaehtoista paluuta varten asianmukaisesta ajasta, jonka pituus on seitsemästä päivästä kolmeenkymmeneen päivään ð enintään kolmekymmentä päivää ï, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista. Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään, että tällainen määräaika myönnetään vain asianomaisen kolmannen maan kansalaisen hakemuksesta. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle mahdollisuudesta tehdä tällainen hakemus.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu Ö määräaika Õ ajanjakso ei sulje pois asianomaisen kolmannen maan kansalaisen mahdollisuutta poistua aikaisemmin.

ò uusi

Vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetyn määräajan pituus määritetään ottaen asianmukaisesti huomioon yksittäistapaukseen liittyvät erityisolosuhteet ja erityisesti paluumahdollisuudet.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

ð uusi

2.Ö Jäsenvaltioiden on tarvittaessa pidennettävä vapaaehtoiselle poistumiselle myönnettyä määräaikaa asianmukaisella ajanjaksolla Õ Jäsenvaltiot myöntävät tarvittaessa vapaaehtoista poistumista varten asianmukaisen siihen määrätyn ajan pidennyksen, ottaen huomioon yksittäistapaukseen liittyvät erityisolosuhteet, kuten oleskelun pituuden, mahdolliset koulua käyvät lapset ja muut perhesiteet ja sosiaaliset siteet.

3.Ö Vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetyksi määräajaksi Õ Vapaaehtoista paluuta varten määrätyn ajanjakson ajaksi voidaan asettaa velvoitteita, joilla pyritään estämään pakenemisen vaara, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, asianmukaisen rahavakuuden tallettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa.

4.ð Jäsenvaltiot eivät saa myöntää vapaaehtoiselle poistumiselle myönnettyä määräaikaa seuraavissa tapauksissa: ï

a)Jos Ö jos Õon olemassa ð 6 artiklan mukaisesti määritetty ï pakenemisen vaara;

b)tai Ö jos Õ laillista oleskelua koskeva hakemus on hylätty selvästi perusteettomana tai vilpillisenä; 

c)taikka jos asianomainen henkilö Ö kolmannen maan kansalainen Õ on vaaraksi yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle, jäsenvaltiot voivat olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää.

108 artikla

Maastapoistaminen

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet pannakseen täytäntöön palauttamispäätöksen, jos vapaaehtoiselle poistumisellevapaaehtoista poistumista varten Ö on jätetty myöntämättä Õ ei ole myönnetty määräaikaa 97 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai jos paluuvelvoitetta ei ole noudatettu 97 artiklan mukaisesti myönnetyn ajan Ö vapaaehtoiselle poistumiselle myönnetyn määräajan Õ kuluessa. ð Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä kaikki tarvittavat toimenpiteet sellaisten laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden vahvistamiseksi, joilla ei ole voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, ja tällaisen asiakirjan hankkimiseksi. ï

2.Jos jäsenvaltio on myöntänyt 97 artiklan mukaisesti Ö määräajan vapaaehtoiselle poistumiselle Õ aikaa vapaaehtoista poistumista varten, palauttamispäätös saadaan panna täytäntöön vasta tuon määräajan päätyttyä, paitsi jos tämän ajan kuluessa ilmenee 97 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vaara.

3.Jäsenvaltio voi erillisellä hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä tai toimenpiteellä määrätä maastapoistamisesta.

4.Jos kolmannen maan kansalainen vastustaa maastapoistamista ja jäsenvaltio käyttää – viimeisenä keinona – pakkokeinoja pannakseen maastapoistamisen täytäntöön, kyseisten pakkokeinojen on oltava oikeasuhteisia eikä niihin saa liittyä kohtuutonta voimankäyttöä. Pakkokeinot pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kunnioittaen perusoikeuksia ja asianomaisen kolmannen maan kansalaisen ihmisarvoa sekä fyysistä koskemattomuutta.

5.Lentoteitse tapahtuvan maastapoistamisen aikana jäsenvaltion on otettava huomioon päätöksen 2004/573/EY liitteenä olevat yhteiset ohjeet, jotka koskevat lentoteitse tapahtuvaan yhteiseen maastapoistamiseen sovellettavia turvallisuusmääräyksiä.

6.Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta järjestelmästä palautusten valvomiseksi.

119 artikla

Maastapoistamisen lykkääminen

1.Jäsenvaltioiden on lykättävä maastapoistamista

a)silloin, kun se loukkaisi palauttamiskiellon periaatetta; tai

b)niin kauan kuin myönnetään 16 artiklan13 artiklan 2 kohdan mukaista lykkäystä.

2.Jäsenvaltio voi lykätä maastapoistamista asianmukaiseksi ajaksi ottaen huomioon yksittäistapauksen erityispiirteet. Jäsenvaltioiden on erityisesti otettava huomioon:

a)kolmannen maan kansalaisen fyysinen tai henkinen tila;

b)tekniset syyt, kuten kuljetuskapasiteetin puute tai maastapoistamisen epäonnistuminen siksi, että palautettavan henkilöllisyyttä ei voida selvittää.

3.Jos maastapoistamista lykätään 1 ja 2 kohdan mukaisesti, asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle voidaan asettaa 97 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvoitteita.

1210 artikla

Ilman huoltajaa olevienmatkustavien alaikäisten palauttaminen ja maastapoistaminen

1.Ennen kuin tehdään päätös ilman huoltajaa olevanmatkustavan alaikäisen palauttamisesta, Ö on sallittava Õ muiden asianmukaisten elinten kuin palautuksen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten Ö antama apu Õ sallitaan tarjota apua, ottaen asianmukaisesti huomioon lapsen edun.

2.Ennen kuin ilman huoltajaa olevamatkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on varmistuttava siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto.

1311 artikla

Maahantulokielto

1.Palauttamispäätöksiin on liitettävä maahantulokielto

a)jos Ö määräaikaa vapaaehtoiselle poistumiselle Õ vapaaehtoista paluuta varten ei ole myönnetty aikaa; tai

b)jos paluuvelvoitetta ei ole noudatettu.

Muissa tapauksissa palauttamispäätöksiin voidaan liittää maahantulokielto.

ò uusi

2. Jäsenvaltiot voivat määrätä jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle, jonka laiton oleskelu havaitaan asetuksen (EU) 2016/399 8 artiklan mukaisten maasta poistuttaessa tehtävien rajatarkastusten yhteydessä, maahantulokiellon, joka ei liity palauttamispäätökseen, jos se on perusteltua yksittäistapauksen erityisolosuhteiden perusteella ja oikeasuhteisuuden periaate huomioon ottaen. 

ê 2008/115/EY

ð uusi

32.Maahantulokiellon kestoa määritettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki yksittäistapauksen erityispiirteet, eikä kielto saa lähtökohtaisesti olla voimassa viittä vuotta pidempään. Se voi kuitenkin olla pidempi kuin viisi vuotta, jos asianomainen kolmannen maan kansalainen on vakava uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle.

43.Jäsenvaltion on harkittava maahantulokiellon kumoamista tai lykkäämistä silloin, kun kolmannen maan kansalainen, jolle on määrätty maahantulokielto 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, voi todistettavasti osoittaa poistuneensa jäsenvaltion alueelta noudattaen täysin palauttamispäätöstä.

Ihmiskaupan uhreihin, joille on myönnetty oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY 28 mukaisesti oleskelulupa, ei sovelleta maahantulokieltoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamista ja edellyttäen, että kyseinen kolmannen maan kansalainen ei ole uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle.

Jäsenvaltio voi pidättyä määräämästä maahantulokieltoa, kumota sen tai lykätä sitä yksittäistapauksissa humanitaarisista syistä.

Jäsenvaltio voi kumota maahantulokiellon tai lykätä sen täytäntöönpanoa yksittäistapauksissa tai tietyissä tapausryhmissä muiden syiden perusteella.

54.Kun jäsenvaltio harkitsee oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan myöntämistä kolmannen maan kansalaiselle, jolle toinen jäsenvaltio on määrännyt maahantulokiellon, sen on ensin kuultava maahantulokiellon määrännyttä jäsenvaltiota ja otettava huomioon sen edut Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 29 25 artiklan ð asetuksen (EU) 2018/XXX 30 27 artiklan ï mukaisesti.

65.Edellä olevan 1– 54 kohdan soveltaminen ei vaikuta oikeuteen saada direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua jäsenvaltioissasen mukaisesti kuin se määritellään kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY 31 2 artiklan a alakohdassa.

ò uusi

14 artikla

Palauttamisen hallinta

1.Kunkin jäsenvaltion on perustettava kansallinen palauttamisen hallintajärjestelmä ja hoidettava, ylläpidettävä ja kehitettävä kyseistä järjestelmää, joka käsittelee kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset tiedot, erityisesti yksittäistapausten hallinnoinnin ja kaikkien palauttamiseen liittyvien menettelyjen osalta.

2.Kansallinen järjestelmä on perustettava siten, että varmistetaan tekninen yhteensopivuus, joka mahdollistaa viestinnän asetuksen (EU) .../... [eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskeva asetus] 50 artiklan mukaisesti perustetun keskusjärjestelmän kanssa.

3.Jäsenvaltioiden on perustettava ohjelmia logistisen, taloudellisen ja muun aineellisen tai luontoissuorituksina annettavan avun antamiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti tukemaan sellaisten laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista, jotka ovat neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 32 liitteessä I lueteltujen kolmansien maiden kansalaisia.

Tällainen apu voi sisältää tukea uudelleenkotoutumiseen paluumaana olevaan kolmanteen maahan.

Tällaisen avun myöntäminen, mukaan lukien sen luonne ja määrä, edellyttää asianomaisen kolmannen maan kansalaisen yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän direktiivin 7 artiklan mukaisesti.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

III LUKU
MENETTELYLLISET TAKEET

1512 artikla

Muoto

1.Palauttamispäätökset sekä mahdollisesti annetut maahantulokieltoa ja maastapoistamista koskevat päätökset on annettava kirjallisina, ja niissä on mainittava ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet sekä käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.

Tosiseikoista annettavia tietoja voidaan rajoittaa, jos kansallisessa lainsäädännössä sallitaan tiedonsaantioikeuden rajoittaminen erityisesti valtion turvallisuuden, puolustuksen ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi tai jos on kyse rikosten torjunnasta, tutkinnasta, selvittämisestä ja syyteharkinnasta.

2.Jäsenvaltioiden on pyynnöstä laadittava kirjallinen tai suullinen käännös 1 kohdassa tarkoitettujen palauttamiseen liittyvien päätösten keskeisestä sisällöstä sekä käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista kielellä, jota kolmannen maan kansalainen ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän.

3.Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 2 kohtaa kolmannen maan kansalaisiin, jotka ovat tulleet laittomasti jonkin jäsenvaltion alueelle eivätkä ole sen jälkeen saaneet lupaa tai oikeutta oleskella kyseisessä jäsenvaltiossa.

Tällaisessa tapauksessa 1 kohdassa tarkoitetut palauttamiseen liittyvät päätökset annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisella vakiomuotoisella lomakkeella.

Jäsenvaltioiden on asetettava saataville yleisiä tiedotteita, joissa selitetään vakiomuotoisen lomakkeen keskeinen sisältö vähintään viidellä niistä kielistä, joita kyseiseen jäsenvaltioon tulevat laittomat maahanmuuttajat yleisimmin käyttävät tai ymmärtävät.

1613 artikla

Oikeussuojakeinot

1.Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle on annettava mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta hän voi hakea muutosta 1512 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun palauttamiseen liittyvään päätökseen tai hakea päätöksen Ö laillisuuden tutkintaa Õ uudelleen käsittelyä toimivaltaisessa Ö oikeusviranomaisessa Õ tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä, jonka jäsenet ovat puolueettomia ja riippumattomia.

ò uusi

Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle on myönnettävä oikeus hakea muutosta palauttamispäätökseen ainoastaan yhdessä oikeusasteessa, jos päätös perustuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] mukaisesti tehtyyn päätökseen, jonka laillisuus on tutkittu kyseisen asetuksen 53 artiklan mukaisesti.

ê 2008/115/EY

ð uusi

2.Edellä 1 kohdassa mainitulla ð oikeus ïviranomaisella tai elimellä on toimivalta tutkia 1512 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palauttamiseen liittyvien päätösten laillisuus sekä mahdollisuus väliaikaisesti lykätä niiden täytäntöönpanoa, jollei väliaikaista lykkäystä jo sovelleta kansallisen lainsäädännön nojalla.

ò uusi

3.Palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa on lykättävä automaattisesti ensimmäisessä oikeusasteessa tapahtuvan muutoksenhaun määräajaksi ja, jos muutosta on haettu määräajassa, muutoksenhaun käsittelyn ajaksi, jos on olemassa palauttamiskiellon periaatteen rikkomisen vaara. Palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa ei saa lykätä tapauksissa, joissa ensimmäiseen tai myöhempiin muutoksenhaun seurauksena tehtyihin päätöksiin haetaan muutosta, eikä muissakaan tapauksissa, ellei tuomioistuin hakijan pyynnöstä tai viran puolesta päätä toisin ottaen asianmukaisesti huomioon yksittäistapauksen erityisolosuhteet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että palauttamispäätöksen täytäntöönpanon väliaikaista lykkäämistä koskevasta pyynnöstä tehdään päätös 48 tunnin kuluessa siitä, kun asianomainen kolmannen maan kansalainen on esittänyt tällaisen pyynnön. Yksittäistapauksissa, joihin liittyy monimutkaisia tosiasioita tai oikeudellisia seikkoja, toimivaltainen oikeusviranomainen voi tarvittaessa pidentää tässä kohdassa asetettuja määräaikoja.

Ellei ole ilmennyt tai ellei asianomainen kolmannen maan kansalainen ole esittänyt asiaan liittyviä uusia seikkoja tai havaintoja, jotka muuttavat merkittävästi yksittäistapauksen erityisolosuhteita, tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa ei sovelleta, jos

a)niissä tarkoitettu väliaikaisen lykkäämisen syy on arvioitu asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] mukaisesti toteutetussa menettelyssä ja sen laillisuus on tutkittu mainitun asetuksen 53 artiklan mukaisesti;

b)palauttamispäätös on seurausta kyseisten menettelyjen seurauksena tehdystä laillisen oleskelun lopettamista koskevasta päätöksestä.

4.Jäsenvaltioiden on vahvistettava kohtuulliset määräajat ja muut tarpeelliset säännöt, jotta varmistetaan mahdollisuus käyttää oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tämän artiklan nojalla.

Jäsenvaltioiden on myönnettävä enintään viiden päivän määräaika muutoksen hakemiselle palauttamispäätökseen, jos tällainen päätös on seurausta lainvoimaisesta päätöksestä, jolla hylätään asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] mukaisesti tehty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

53.Asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on oltava mahdollisuus saada oikeudellista neuvontaa, oikeudellinen edustaja ja tarvittaessa kielellistä apua.

64.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeellista oikeudellista apua ja/tai oikeudellinen avustaja annetaan pyynnöstä maksutta asiaan liittyvän, oikeusapuun sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai kansallisten määräysten mukaisesti, ja jäsenvaltiot voivat säätää, että maksuttomaan oikeudelliseen apuun ja/tai oikeudelliseen avustajaan sovelletaan direktiivin 2005/85/EY 15 artiklan 3–6 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

1714 artikla

Ennen palauttamista sovellettavat suojalausekkeet

1.Jäsenvaltioiden on 1916 ja 2017 artiklassa tarkoitettua tilannetta lukuun ottamatta varmistettava, että kolmansien maiden kansalaisten osalta otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon seuraavat periaatteet Ö vapaaehtoiselle poistumiselle Õ vapaaehtoista paluuta varten 97 artiklan mukaisesti Ö myönnettynä määräaikana Õ myönnetyn ajan kuluessa sekä aikoina, jolloin maastapoistamista on lykätty 119 artiklan mukaisesti:

a)perheen yhtenäisyys jäsenvaltion alueella olevien perheenjäsenten kesken säilytetään;

b)tarjotaan kiireellistä terveydenhoitoa ja välttämätöntä sairaanhoitoa;

c)alaikäisille annetaan pääsy peruskoulutusjärjestelmään heidän oleskelunsa pituudesta riippuen;

d)haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeet otetaan huomioon.

2.Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitetuille henkilöille kansallisen lainsäädännön mukainen kirjallinen vahvistus siitä, että vapaaehtoiselle poistumiselle vapaaehtoista poistumista varten myönnettyä määräaikaa on jatkettu 97 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai että palauttamispäätöstä ei toistaiseksi panna täytäntöön.

IV LUKU
SÄILÖÖNOTTO MAASTAPOISTAMISTA VARTEN

ê 2008/115/EY (mukautettu)

ð uusi

1815 artikla

Säilöönotto

1.Jäsenvaltiot voivat ottaa säilöön palauttamismenettelyjen kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai henkilön poistamiseksi maasta vain, jos muita riittäviä mutta lievempiä keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti tietyssä tapauksessa, erityisesti kun

a)on olemassa ð 6 artiklan mukaisesti määritetty ïpakenemisen vaara; tai

b)asianomainen kolmannen maan kansalainen välttelee tai vaikeuttaa palauttamisen valmisteluja tai maastapoistamista;. Ö tai Õ

ò uusi

c)asianomainen kolmannen maan kansalainen on vaaraksi yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle.

Kaikista säilöönoton perusteista on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä.

ê 2008/115/EY

Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytaikainen ja sitä saa jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken.

2.Säilöönottomääräyksen antaa hallinto- tai oikeusviranomainen.

Säilöönottomääräys on annettava kirjallisena ja siinä on mainittava ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet.

Jos säilöönottomääräyksen antaa hallintoviranomainen, jäsenvaltion on

a)joko säädettävä, että oikeusviranomainen tutkii viipymättä säilöönoton laillisuuden ja tekee siitä päätöksen mahdollisimman lyhyessä ajassa säilöönoton alkamisesta;

b)tai annettava asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle oikeus panna vireille menettely, jossa oikeusviranomainen tutkii viipymättä hänen säilöönottonsa laillisuuden ja tekee siitä päätöksen mahdollisimman lyhyessä ajassa kyseisen menettelyn alkamisesta. Tässä tapauksessa jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle mahdollisuudesta tällaisen menettelyn vireillepanoon.

Asianomainen kolmannen maan kansalainen on vapautettava välittömästi, jos säilöönotto ei ole laillinen.

3.Joka tapauksessa säilöönottoa on tarkasteltava uudelleen kohtuullisin väliajoin joko asianomaisen kolmannen maan kansalaisen hakemuksesta tai viran puolesta. Jos säilöönoton kestoa jatketaan, uudelleen tarkastelut toteutetaan oikeusviranomaisen valvonnassa.

4.Kun käy ilmi, että kohtuullista mahdollisuutta maastapoistamisen toteuttamiseen ei enää ole oikeudellisten tai muiden näkökohtien vuoksi tai että 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää ole olemassa, säilöönotto ei ole enää perusteltua ja asianomainenmukainen henkilö on vapautettava välittömästi.

ê 2008/115/EY

ð uusi

5.Säilöönottoa on jatkettava niin kauan kuin 1 kohdassa säädetyt edellytykset ovat olemassa ja niin kauan kuin se on tarpeen onnistuneen maastapoistamisen varmistamiseksi. Kunkin jäsenvaltion on säädettävä ð säilöönoton enimmäiskestosta ï rajoitetusta säilöönottoajasta, joka ei saa ylittää kuutta ð joka on vähintään kolme ja enintään kuusi ï kuukautta.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

6.Jäsenvaltiot eivät saa jatkaa 5 kohdassa tarkoitettua aikaa muutoin kuin kansallisen lainsäädännön mukaisesti rajoitetuksi ajaksi, joka ei ole pidempi kuin kaksitoista kuukautta, jos niiden kohtuullisista pyrkimyksistä huolimatta maastapoistaminen todennäköisesti kestää kauemmin siitä syystä, että

a)asianomainen kolmannen maan kansalainen ei tee yhteistyötä; tai

b)kolmansista maista hankittavat tarpeelliset asiakirjat viivästyvät.

1916 artikla

Säilöönoton edellytykset

1.Säilöönotto tapahtuu yleensä erityisissä säilöönottolaitoksissa. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää säilöönotetun henkilön majoitusta erityisessä säilöönottolaitoksessa, vaan joutuu turvautumaan vankilamajoitukseen, säilöönotetut kolmansinen maidean kansalaiset on pidettävä erillään vangeista.

2.Säilöönotetuille kolmansinen maidean kansalaisille on pyynnöstä annettava asianmukaisen ajan kuluessa mahdollisuus ottaa yhteys oikeudellisiin edustajiin, perheenjäseniin ja toimivaltaisiin konsuliviranomaisiin.

3.Erityisesti on kiinnitettävä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaan. Kiireellistä terveydenhoitoa ja välttämätöntä sairaanhoitoa on annettava.

4.Asiaan liittyvillä ja toimivaltaisilla kansallisilla, kansainvälisillä ja valtioista riippumattomilla järjestöillä ja elimillä on oltava mahdollisuus vierailla 1 kohdassa tarkoitetuissa säilöönottolaitoksissa, jos niitä käytetään kolmansien maiden kansalaisten säilöönottoon tämän luvun mukaisesti. Tällaiset vierailut Ö voivat Õ saattavat edellyttää viranomaisen lupaa.

5.Säilöönotetuille kolmansien maiden kansalaisille on järjestelmällisesti annettava tietoja kyseisen laitoksen säännöistä ja heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tällä tarkoitetaan myös tietoja heidän kansallisen lainsäädännön mukaisesta oikeudestaan ottaa yhteyttä 4 kohdassa tarkoitettuihin järjestöihin ja elimiin.

2017 artikla

Alaikäisten ja perheiden säilöönotto

1.Ilman huoltajaa olevatmatkustavat alaikäiset ja perheet, joissa on alaikäisiä, otetaan säilöön vain viimeisenä keinona ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi.

2.Perheille, jotka otetaan säilöön maasta poistamista varten, on annettava käyttöön erillinen majoitustila riittävän yksityisyyden takaamiseksi.

3.Säilöönotetuilla alaikäisillä on oltava mahdollisuus vapaa-ajan toimintaan, mukaan lukien heidän ikäänsä sopiva leikki- ja virkistystoiminta, ja heillä on oltava – oleskelun pituudesta riippuen – pääsy koulutukseen.

4.Ilman huoltajaa olevillematkustaville alaikäisille on mahdollisuuksien mukaan tarjottava majoitusta laitoksissa, joiden henkilökunta ja puitteet vastaavat heidän ikänsä asettamia tarpeita.

5.Lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon, kun alaikäistä pidetään säilössä maasta poistamista varten.

2118 artikla

Hätätilanteet

1.Jos palautettavien kolmansien maiden kansalaisten poikkeuksellisen suuri määrä aiheuttaa jäsenvaltion säilöönottolaitoksen tiloille tai sen hallinto- tai oikeusviranomaisen henkilöstölle odottamattoman suuria rasitteita, kyseinen jäsenvaltio voi poikkeuksellisen tilanteen ajaksi päättää varata 1815 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua pidemmät laillisuuden tutkinta-ajat sekä ryhtyä säilöönoton edellytysten osalta 1916 artiklan 1 kohdasta ja 2017 artiklan 2 kohdasta poikkeaviin kiireellisiin toimenpiteisiin.

2.Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle mainitunlaisiin poikkeuksellisiin toimenpiteisiin turvautumisesta. Sen on myös ilmoitettava komissiolle heti, kun perusteet näiden poikkeuksellisten toimenpiteiden soveltamiselle eivät enää ole olemassa.

3.Tämän artiklan säännöksiä ei saa tulkita jäsenvaltioille myönnetyksi luvaksi poiketa niiden yleisestä velvoitteesta ryhtyä kaikkiin tarvittaviin yleisiin tai erityisiin toimenpiteisiin tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi.

ò uusi

V LUKU
RAJAMENETTELY

22 artikla

Rajamenettely

1.Jäsenvaltioiden on vahvistettava palauttamismenettelyt, joita sovelletaan laittomasti oleskeleviin, paluuvelvoitteen alaisiin kolmansien maiden kansalaisiin asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] 41 artiklan nojalla tehdyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen jälkeen.

2.Ellei tässä luvussa muuta säädetä, 1 kohdan mukaisesti toteutettuihin palauttamismenettelyihin sovelletaan II, III ja IV luvun säännöksiä.

3.Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetuissa palauttamismenettelyissä tehdyt palauttamispäätökset on annettava 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisella vakiomuotoisella lomakkeella.

4.Vapaaehtoiselle poistumiselle ei myönnetä määräaikaa. Jäsenvaltioiden on kuitenkin myönnettävä asianmukainen määräaika vapaaehtoiselle poistumiselle 9 artiklan mukaisesti niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on voimassa oleva matkustusasiakirja ja jotka täyttävät 7 artiklan mukaisen velvoitteensa tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa palauttamismenettelyjen kaikissa vaiheissa. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset luovuttavat voimassa olevan matkustusasiakirjan toimivaltaisen viranomaisen haltuun lähtöönsä saakka.

5.Jäsenvaltioiden on myönnettävä enintään 48 tunnin määräaika muutoksen hakemiselle palauttamispäätöksiin, jotka perustuvat asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] 41 artiklan nojalla tehdyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevaan rajalla tai jäsenvaltioiden kauttakulkualueilla tehtyyn lainvoimaiseen päätökseen.

6.Palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa on lykättävä automaattisesti ensimmäisessä oikeusasteessa tapahtuvan muutoksenhaun määräajaksi ja, jos muutosta on haettu määräajassa, muutoksenhaun käsittelyn ajaksi, jos on olemassa palauttamiskiellon periaatteen rikkomisen vaara ja jos toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] 41 artiklan nojalla tehdyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen jälkeen on ilmennyt tai asianomainen kolmannen maan kansalainen on esittänyt uusia seikkoja tai havaintoja, jotka muuttavat merkittävästi yksittäistapauksen erityisolosuhteita; tai

b)asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] 41 artiklan nojalla tehdyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen laillisuutta ei ole tutkittu mainitun asetuksen 53 artiklan mukaisesti.

Palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa ei saa lykätä tapauksissa, joissa ensimmäiseen tai myöhempiin muutoksenhaun seurauksena tehtyihin päätöksiin haetaan muutosta, eikä muissakaan tapauksissa, ellei tuomioistuin hakijan pyynnöstä tai viran puolesta päätä toisin ottaen huomioon yksittäistapauksen erityisolosuhteet.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että palauttamispäätöksen täytäntöönpanon väliaikaista lykkäämistä koskevasta asianomaisen henkilön esittämästä pyynnöstä on tehtävä päätös 48 tunnin kuluessa siitä, kun asianomainen kolmannen maan kansalainen on esittänyt tällaisen pyynnön. Yksittäistapauksissa, joihin liittyy monimutkaisia tosiasioita tai oikeudellisia seikkoja, toimivaltainen oikeusviranomainen voi tarvittaessa pidentää tässä kohdassa asetettuja määräaikoja.

7.Jäsenvaltiot voivat palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai henkilön poistamiseksi maasta pitää säilössä kolmannen maan kansalaisen, joka on otettu säilöön direktiivin (EU) .../... [uudelleenlaadittu vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] 8 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti asetuksen (EU) .../... [turvapaikkamenettelyasetus] 41 artiklan nojalla toteutetun menettelyn yhteydessä ja joka on tämän luvun säännösten mukaisten palauttamismenettelyjen kohteena.

Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytaikainen, eikä sen pituus saa ylittää neljää kuukautta. Sitä saa jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken.

Jos palauttamispäätöstä ei voida panna täytäntöön tässä kohdassa tarkoitettuna enimmäisaikana, kolmannen maan kansalainen voidaan pitää säilössä 18 artiklan nojalla.

ê 2008/115/EY (mukautettu)

VIV LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET

2319 artikla

Kertomukset

Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen vuoden välein kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia.

Komissio laatii ensimmäisen kertomuksen viimeistään 24. päivänä joulukuuta 2013 ja kiinnittää siinä huomiota erityisesti 11 artiklan, 13 artiklan 4 kohdan ja 15 artiklan soveltamiseen jäsenvaltioissa. Komissio arvioi 13 artiklan 4 kohdan suhteen erityisesti taloudellista ja hallinnollista lisävaikutusta jäsenvaltioissa.

20 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.    Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 24. päivänä joulukuuta 2010. Jäsenvaltioiden on 13 artiklan 4 kohdan osalta saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 24. päivänä joulukuuta 2011. Niiden on viipymättä ilmoitettava nämä toimenpiteet kirjallisesti komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

2421 artikla

Direktiivin suhde Schengenin yleissopimukseen

Tämä direktiivi korvaa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 23 ja 24 artiklan määräykset.

ê 

25 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on saatettava 6–10 artiklan, 13 artiklan, 14 artiklan 3 kohdan, 16 artiklan, 18 artiklan ja 22 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä] ja 14 artiklan 1 ja 2 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [yhden vuoden kuluttua sen voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

26 artikla

Kumoaminen

Kumotaan [... päivästä ...kuuta …] [25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toista päivää seuraava päivä] direktiivi 2008/115/EY, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

ê 2008/115/EY

2227 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

ê 

Sen […] artiklaa [artiklat, joita ei ole muutettu suhteessa kumottuun direktiiviin] sovelletaan [...] [25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua toista päivää seuraavasta päivästä].

ê 2008/115/EY (mukautettu)

2823 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Ö perussopimusten Õ mukaisesti.

Tehty Brysselissä

(1)    Eurooppa-neuvoston päätelmät, 28. kesäkuuta 2018.

(2)    Saksan ja Ranskan antama Mesebergin julkilausuma, joka koskee Euroopan turvallisuutta ja vaurautta koskevien lupausten uusimista, 19. kesäkuuta 2018.

(3)    COM(2015) 240 final.

(4)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi, EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

(5)    COM(2017) 200 final.

(6)    C(2017) 1600 final.

(7)    C(2017) 6505.

(8)    Avustettua vapaaehtoista paluuta (ja uudelleenkotouttamista) koskeviin jäsenvaltioiden toteuttamiin ohjelmiin sovellettavat yhteiset vaatimukset (asiakirja 8829/16).

(9)    Neuvoston asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta, EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27.

(10)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).

(11)    COM(2015) 285 final.

(12)    Neuvoston direktiivi 2005/85/EY, annettu 1 päivänä joulukuuta 2005, pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13).

(13)    Neuvoston päätös 2004/573/EY, tehty 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisten lentojen järjestämisestä henkilökohtaisen maastapoistamispäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten poistamiseksi kahden tai useamman jäsenvaltion alueelta (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 28).

(14)

   [Asetus Schengenin tietojärjestelmän käytöstä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisessa] (EUVL L …).

(15)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1987/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4).

(16)

   Neuvoston direktiivi 2001/40/EY, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta (EYVL L 149, 2.6.2001, s. 34).

(17)

   Neuvoston direktiivi 2001/40/EY, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta (EYVL L 149, 2.6.2001, s. 34) ja neuvoston päätös 2004/191/EY, tehty 23 päivänä helmikuuta 2004, kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun direktiivin 2001/40/EY soveltamisesta aiheutuvan taloudellisen epätasapainon korvaamista koskevista perusteista ja käytännön järjestelyistä (EUVL L 60, 27.2.2004, s. 55).

(18)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(19)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).

(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15. maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1).

(21)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

(22)    Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).

(23)    Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(24)    Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).

(25)    Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).

(26)    Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(27)    EUVL L 83, 26.3.2008, s. 3.

(28)    Neuvoston direktiivi 2004/81/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19).

(29)    EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(30)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/..., annettu [...], Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1987/2006 muuttamisesta ja kumoamisesta [ei vielä hyväksytty].

(31)    Neuvoston direktiivi 2004/83/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä (EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12).

(32)    Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 12.9.2018

COM(2018) 634 final

LIITTEET

ehdotukseen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (uudelleenlaadittu teksti)

LIITE I

Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

(25 artiklassa tarkoitetut)

_____________

LIITE II

Vastaavuustaulukko

_____________