PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Komission ehdotuksessa vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi (monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotus)[1] esitetään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) talousarviokehys ja keskeiset suuntaviivat. Tämän pohjalta komissio esittelee asetukset, joissa vahvistetaan yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehys kaudeksi 2014–2020, sekä politiikan kehittämisen vaihtoehtoisia skenaarioita koskevan vaikutusten arvioinnin.

Nyt esitettävät uudistusehdotukset perustuvat vuoteen 2020 toteutettavaa maatalouspolitiikkaa koskevaan tiedonantoon[2], jossa hahmoteltiin politiikan laajat vaihtoehtoiset linjaukset, joita noudattaen voitaisiin vastata maataloutta ja maaseutualueita koskeviin tuleviin haasteisiin ja saavuttaa yhteiselle maatalouspolitiikalle asetetut tavoitteet eli 1) elinkelpoinen ruoan tuotanto; 2) luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet; ja 3) tasapainoinen aluekehitys. Tiedonannossa kuvattuja uudistussuuntia on tuettu laajasti sekä toimielinten välisessä keskustelussa[3] että vaikutusten arvioinnin yhteydessä järjestetyssä sidosryhmien kuulemisessa.

Yleisenä johtoajatuksena tässä prosessissa on noussut esille tarve edistää resurssitehokkuutta, jonka ansiosta voitaisiin saavuttaa EU:n maatalouden ja maaseutualueiden älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti. Yhteinen maatalouspolitiikka perustuisi edelleen kahteen pilariin, joissa pyritään toisiaan täydentäviä välineitä käyttäen samoihin tavoitteisiin. I pilari käsittää suorat tuet ja markkinatoimenpiteet, joilla turvataan EU:n viljelijöille perustulotuki sekä spesifisissä markkinahäiriötilanteissa annettava tuki, kun taas II pilari käsittää maaseudun kehittämisen, jonka yhteydessä jäsenvaltiot laativat ja yhteisrahoittavat monivuotisia ohjelmia yhteisen lainsäädäntökehyksen mukaisesti[4].

Perättäisten uudistusten kautta YMP on lisännyt maatalouden markkinasuuntautuneisuutta tarjoten samalla tuottajille tulotukea, tehostanut ympäristövaatimusten sisällyttämistä politiikkaan ja lisännyt tukea maaseudun kehittämiseen yhdennettynä politiikkana maaseutualueiden kehittämiseksi koko EU:n alueella. Sama uudistusprosessi on kuitenkin tuonut esille vaatimuksia tuen paremmasta jakamisesta jäsenvaltioiden kesken ja niiden sisällä sekä toiveita ympäristöhaasteisiin liittyvien toimenpiteiden paremmasta kohdentamisesta ja puuttumisesta tehokkaammin markkinoiden suurempaan epävakaisuuteen.

Aiemmin uudistuksilla on lähinnä ratkottu alan sisäsyntyisiä ongelmia valtavista ylijäämistä elintarviketurvallisuuskriiseihin, ja ne ovat palvelleet EU:ta niin sisäisessä kuin kansainvälisessäkin toiminnassa. Nykyään kuitenkin useimpien haasteiden taustalla ovat maatalouden ulkopuoliset tekijät, minkä vuoksi niitä varten tarvitaan laaja-alaisempaa politiikkaa.

On odotettavissa, että maataloustuloon kohdistuva paine jatkuu, sillä viljelijät elävät tilanteessa, jossa riskejä on yhä enemmän ja tuotantopanosten hintojen nousu johtaa tuottavuuden heikkenemiseen ja epäsuhtaan tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen välillä. Sen vuoksi on tarpeen säilyttää tulotuki ja vahvistaa välineitä riskienhallinnan ja kriisitilanteisiin reagoimisen tehostamiseksi. Voimakas maatalous on elintärkeä EU:n elintarviketeollisuuden ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan kannalta.

Samaan aikaan maatalousalaa ja maaseutualueita kehotetaan lisäämään ponnistelujaan Eurooppa 2020 ‑strategiaan sisältyvien ilmasto- ja energiatavoitteiden ja biodiversiteettistrategian toteutumiseksi. Viljelijöitä, jotka yhdessä metsäammattilaisten kanssa ovat tärkeimpiä maankäyttäjiä, on tuettava, kun he ottavat käyttöön ja pitävät yllä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden kannalta erityisen suotuisia tuotantojärjestelmiä ja ‑käytäntöjä, koska tällaisten julkishyödykkeiden tuottaminen ei näy markkinahinnoissa. Olennaisen tärkeää on myös ottaa maaseutualueiden moninaiset mahdollisuudet käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla ja näin edistää osallistavaa kasvua ja koheesiota.

Uudistus vauhdittaa ympäristövaatimusten sisällyttämistä politiikkaan. Siinä lisätään YMP:n ensimmäiseen pilariin ensimmäistä kertaa ns. viherryttämiselementti, jolla varmistetaan, että kaikki tukea saavat EU:n viljelijät noudattavat arkitoimissaan täydentävien ehtojen vaatimuksia ja toimivat ympäristöä ja ilmastoa hyödyttävällä tavalla. Viherryttämiseen sidotaan 30 prosenttia suorista tuista. Näin varmistetaan, että kaikilla tiloilla toteutetaan ympäristöä ja ilmastoa hyödyttäviä toimia, joilla sidotaan hiiltä maaperään, perustetaan pysyvien laidunten lisäksi niittyjä, suojellaan vesivaroja ja elinympäristöjä perustamalla luonnonhoitoaloja sekä parannetaan maaperän ja ekosysteemien kestävyyttä monipuolistamalla viljelyä. Näin parannetaan maan ja luonnollisten ekosysteemien edellytyksiä edistää EU:n tärkeimpiä tavoitteita, joita ovat luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Suorien tukien osalta jatketaan täydentävien ehtojen soveltamista, ja niitä kohdennetaan paremmin kosteikkojen ja paljon hiiltä sisältävän maaperän suojelemiseksi. Samaan aikaan järjestelmää virtaviivaistetaan hallinnollisen taakan keventämiseksi. Komissio on sitoutunut sisällyttämään vesipuitedirektiivit täydentävien ehtojen järjestelmään sitten kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet ne kokonaisuudessaan täytäntöön ja erityisesti vahvistaneet selkeät velvollisuudet viljelijöille. Myös maaseudun kehittämisessä asetetaan etusijalle luonnonvarojen kestävään hoitoon ja ilmastotoimiin liittyvät tavoitteet eli ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen, luonnonvarojen käytön tehostaminen sekä vähähiilisen ja ilmastonmuutosta kestävän maatalouden edistäminen. Maaseudun kehittämisellä edistetään myös Natura 2000 -lainsäädännön ja vesipuitedirektiivien täytäntöönpanon loppuun saattamista ja EU:n 2020- biodiversiteettistrategian toteuttamista.

Sen vuoksi tuleva yhteinen maatalouspolitiikka ei palvele vain yhtä pientä, joskin tärkeää, EU:n talouden osaa, vaan se on strategisesti tärkeä politiikan ala myös elintarviketurvan, ympäristön ja alueellisen tasapainon näkökulmasta. Siihen sisältyy sellaisella aidosti yhteisellä politiikalla saavutettava EU:n lisäarvo, jossa rajallisia budjettivaroja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti kestävän maatalouden säilyttämiseksi EU:n koko alueella, ilmastonmuutoksen kaltaisten tärkeiden rajatylittävien kysymysten käsittelemiseksi ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun vahvistamiseksi ja jota myös voidaan toteuttaa joustavasti paikallisten tarpeiden huomioon ottamiseksi.

Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen mukaan yhteisessä maatalouspolitiikassa olisi säilytettävä kahden pilarin rakenne, joiden kummankin määrärahat säilytetään nimellismääräisesti vuoden 2013 tasolla, ja keskityttävä selvästi saavuttamaan tuloksia EU:n keskeisten prioriteettien osalta. Suorien tukien olisi edistettävä kestävää tuotantoa siten, että 30 prosenttia niihin käytettävissä olevista määrärahoista osoitetaan pakollisiin toimenpiteisiin, joilla on suotuisa vaikutus ilmaston ja ympäristön kannalta. Tukitasot olisi asteittain yhdenmukaistettava, ja suurtuensaajille maksettaviin tukiin olisi sovellettava asteittaista tukikattoa. Maaseudun kehittämisvarat olisi sisällytettävä yhteiseen strategiakehykseen EU:n muiden yhteisesti hallinnoitavien varojen kanssa, ja niihin olisi sovellettava vahvistettua tulossuuntautunutta lähestymistapaa ja nykyistä selkeämpiä ja parempia ennakkoedellytyksiä. Markkinatoimenpiteiden osalta yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta olisi vahvistettava kahdella monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisella välineellä, jotka ovat 1) hätäapuvaraus kriisitilanteisiin reagoimista varten; ja 2) Euroopan globalisaatiorahaston toiminta-alan laajentaminen.

Tältä pohjalta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan lainsäädäntökehyksen tärkeimmät osat kaudella 2014–2020 esitetään seuraavissa asetuksissa:

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä (suoria tukia koskeva asetus);

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus);

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (maaseudun kehittämisasetus);

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (horisontaalinen asetus);

– Ehdotus neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä;

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta;

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta.

Maaseudun kehittämisasetus perustuu komission 6. lokakuuta 2011 esittämään ehdotukseen yhteisistä säännöistä, joita sovellettaisiin kaikkiin yhteisen strategiakehyksen alla toimiviin rahastoihin[5]. Jatkossa on tarkoitus antaa asetus vähävaraisimpia henkilöitä koskevasta järjestelmästä, jonka rahoitus nykyisin tapahtuu toisesta monivuotisen rahoituskehyksen budjettikohdasta.

Lisäksi parhaillaan laaditaan tuensaajia koskevien tietojen julkaisemiseen sovellettavia uusia sääntöjä. Tässä otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen esittämät vastaväitteet, ja tavoitteena on löytää soveltuvin tapa, jolla tuensaajien oikeus henkilötietojen suojaan voitaisiin sovittaa yhteen avoimuusperiaatteen kanssa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Vaikutusten arvioinnissa arvioidaan nykyisen politiikkakehyksen tarkastelun ja tulevia haasteita ja tarpeita koskevan analyysin pohjalta kolmen vaihtoehtoisen skenaarion vaikutuksia ja verrataan niitä toisiinsa. Arviointi on tulos huhtikuussa 2010 alkaneesta pitkästä prosessista, jota ohjasi yksiköiden välinen ryhmä. Ryhmä kokosi yhteen laajat laadulliset ja määrälliset analyysit ja vahvisti perustaksi maataloustuotteiden markkinoita ja maataloustuloa koskevat, vuoteen 2020 ulottuvat keskipitkän aikavälin ennusteet sekä laati mallinnuksen eri politiikkaskenaarioiden vaikutuksista alan taloudelle.

Vaikutusten arvioinnissa tarkastellut kolme skenaariota voidaan esittää seuraavasti: 1) mukautusskenaariossa säilytetään nykyinen politiikkakehys ja pyritään korjaamaan sen suurimmat ongelmat, kuten suorien tukien jako; 2) yhdentämisskenaariossa politiikkaa muutetaan huomattavasti lisäämällä suorien tukien kohdentamista ja viherryttämistä sekä tehostamalla maaseudun kehittämispolitiikan strategista kohdentamista parantaen koordinointia EU:n muiden politiikkojen kanssa. Oikeusperustaa laajennetaan tuottajien laaja-alaisemman yhteistyön mahdollistamiseksi; ja 3) uuden painotuksen skenaariossa politiikka suunnataan kokonaan ympäristöasioihin ja suorat tuet lakkautetaan asteittain. Oletetaan, että tuotantokyky voidaan säilyttää ilman tukia ja maaseutualueiden sosioekonomiset tarpeet voidaan tyydyttää muiden politiikkojen kautta.

Taustana talouskriisi ja julkiseen talouteen kohdistuvat paineet, joihin EU on vastannut Eurooppa 2020 ‑strategialla ja monivuotista rahoituskehystä koskevalla ehdotuksella, kaikissa kolmessa skenaariossa painotetaan eri tavoin nykyistä kilpailukykyisempään ja kestävämpään maatalouteen ja elinvoimaiseen maaseutuun tähtäävän tulevan yhteisen maatalouspolitiikan kolmea keskeistä tavoitetta. Jotta pystyttäisiin paremmin noudattamaan Eurooppa 2020 ‑strategiaa, erityisesti resurssitehokkuuden osalta, on jatkossa yhä tärkeämpää parantaa maatalouden tuottavuutta tutkimuksella, tietämyksen siirrolla ja yhteistyön ja innovoinnin edistämisellä (mm. maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kautta). Vaikka EU:n maatalouspolitiikkaa ei enää toteuteta kauppaa vääristävässä politiikkaympäristössä, on odotettavissa, että yhä suurempi vapautuminen kohdistaa alalle uusia paineita, esimerkiksi Dohan kehitysohjelman tai Mercosurin kanssa tehtyjen vapaakauppasopimusten puitteissa.

Kolmea politiikkaskenaariota laadittaessa on otettu huomioon seikat, joita vaikutusten arvioinnin yhteydessä järjestetyssä kuulemisessa pidettiin tärkeimpinä. Intressitahoja pyydettiin esittämään kantansa 23. marraskuuta 2010 ja 25. tammikuuta 2011 välisenä aikana, ja neuvoa-antava komitea organisoitiin 12. tammikuuta 2011. Tärkeimmät kohdat voidaan tiivistää seuraavasti[6]:

– Sidosryhmät ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että elintarviketurvaa, luonnonvarojen kestävää hoitoa ja aluekehitystä koskeviin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan vahvaa, kahden pilarin rakenteeseen perustuvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa.

– Useimmat vastaajista katsovat, että yhteisellä maatalouspolitiikalla olisi oltava rooli markkinoiden ja hintojen vakauttamisessa.

– Sidosryhmillä on erilaisia näkemyksiä tuen kohdentamisesta (erityisesti suoran tuen uusista jakoperusteista ja tukikatosta).

– Yksimielisyys vallitsee siitä, että kummallakin pilarilla voi olla suuri merkitys lisättäessä ilmastotoimia ja ympäristötehokkuutta yhteiskunnan eduksi EU:ssa. Siinä, missä monet viljelijät uskovat, että I pilarin tukien käyttö on jo nykyisinkin tehokasta, suurempi yleisö vaatii lisää tehokkuutta kyseisten tukien käyttöön.

– Vastaajat haluavat, että EU:n kaikki osat, myös epäsuotuisat alueet, ovat mukana tulevassa kasvussa ja kehityksessä.

– Monet vastaajista painottivat yhteisen maatalouspolitiikan yhdentämistä muihin politiikkoihin, kuten ympäristö-, terveys-, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

– Innovointi, kilpailukykyisten yritysten perustaminen ja julkishyödykkeiden tuottaminen nähdään keinoiksi, joilla yhteinen maatalouspolitiikka voidaan mukauttaa Eurooppa 2020 ‑strategiaan.

Vaikutusten arvioinnissa verrattiin siis toisiinsa kolmea vaihtoehtoista skenaariota:

Uuden painotuksen skenaario jouduttaisi maatalousalan rakennesopeutusta siirtämällä tuotantoa kustannustehokkaimmille alueille ja kannattavimmille aloille. Samalla, kun rahoitus ympäristön hyväksi kasvaisi merkittävästi, ala joutuisi alttiiksi suuremmille riskeille markkinainterventioiden rajoitettujen mahdollisuuksien vuoksi. Lisäksi sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset nousisivat merkittäviksi heikosti kilpailukykyisillä alueilla tulojen vähenemisen ja ympäristön pilaantumisen seurauksena, kun politiikka menettäisi täydentäviä ehtoja koskeviin vaatimuksiin kytkettyjen suorien tukien vipuvaikutuksen.

Toisessa ääripäässä mukautusskenaario loisi parhaat mahdollisuudet politiikan jatkuvuudelle; se merkitsisi vähäisiä mutta kuitenkin selviä parannuksia sekä maatalouden kilpailukykyyn että ympäristötehokkuuteen. On kuitenkin vahvoja epäilyjä siitä, käsiteltäisiinkö tässä skenaariossa riittävästi tulevaisuuden merkittäviä ilmasto- ja ympäristöhaasteita maatalouden pitkän aikavälin kestävyyden tukemiseksi.

Yhdentymisskenaariossa uutuutena on suorien tukien parempi kohdentaminen ja viherryttäminen. Analyysin mukaan viherryttäminen on mahdollista niin, että viljelijöille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina, vaikka hallinnollisen työn lisääntyminen jossain määrin onkin väistämätöntä. Samoin on mahdollista saada uutta pontta maaseudun kehittämiseen edellyttäen, että jäsenvaltiot ja alueet käyttävät uusia mahdollisuuksia tehokkaasti hyväkseen ja ettei yhteinen strategiakehys EU:n muiden varojen kanssa poista pilareiden välistä synergiaa eikä heikennä maaseudun kehittämisen erityisvahvuuksia. Jos saavutetaan oikea tasapaino, tämän skenaarion avulla voitaisiin parhaiten käsitellä maatalouden ja maaseutualueiden pitkän aikavälin kestävyyttä.

Edellä esitetyn perusteella vaikutusten arvioinnissa päädytään siihen, että yhteinen maatalouspolitiikka voidaan kaikkein tasapainoisimmin mukauttaa EU:n strategisiin tavoitteisiin yhdentymisskenaariossa ja että tämä tasapaino saavutetaan myös panemalla täytäntöön lainsäädäntöehdotusten eri osat. On myös tärkeää, että yhteisen maatalouspolitiikan saavutusten mittaamiseksi luodaan arviointikehys, johon sisältyvät politiikan tavoitteita vastaavat yhteiset indikaattorit.

Yksinkertaistaminen on ollut tärkeä näkökohta koko prosessin ajan, ja sitä olisi edistettävä eri tavoin, esimerkiksi täydentävien ehtojen ja markkinavälineiden selkeyttämisessä tai pienviljelijäohjelman suunnittelussa. Lisäksi suorien tukien viherryttäminen olisi suunniteltava sellaiseksi, että hallinnollinen työ ja tarkastusten kustannukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Ehdotetaan, että säilytetään yhteisen maatalouspolitiikan nykyinen kahden pilarin rakenne, joka käsittää I pilariin kuuluvat yleisesti sovellettavat vuotuiset pakolliset toimenpiteet, joita täydennetään II pilariin kuuluvan monivuotisen ohjelmasuunnittelun puitteissa kansallisia ja alueellisia erityispiirteitä paremmin vastaavilla vapaaehtoisilla toimenpiteillä. Suorien tukien uudella mallilla pyritään kuitenkin hyödyntämään synergiamahdollisuudet II pilarin kanssa aiempaa tehokkaammin, ja II pilari puolestaan sijoitetaan yhteiseen strategiakehykseen varojen koordinoimiseksi paremmin EU:n muiden yhteisesti hallinnoitavien varojen kanssa.

Tältä pohjalta säilytetään myös neljä perussäädöstä käsittävä rakenne, joskin rahoitusasetuksen soveltamisalaa laajennetaan lisäämällä siihen yhteisiä säännöksiä ja näin tulokseksi saatua asetusta kutsutaan nyt horisontaaliseksi asetukseksi.

Ehdotukset ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Yhteinen maatalouspolitiikka on aidosti yhteistä politiikkaa: Alalla toimivalta on jaettu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken, ja sitä käytetään EU:n tasolla tavoitteena säilyttää kestävä ja monipuolinen maatalous kaikkialla EU:ssa ja käsitellä ilmastonmuutoksen kaltaisia tärkeitä rajojen yli vaikuttavia kysymyksiä sekä lujittaa yhteisvastuuta jäsenvaltioiden kesken. Elintarviketurvaa, ympäristöä ja alueellista tasapainoa koskevat tärkeät tulevat haasteet huomioon ottaen yhteinen maatalouspolitiikka pysyy strategisesti tärkeänä politiikan alana, kun pyritään reagoimaan näihin haasteisiin ja käyttämään budjettivaroja mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti. Lisäksi ehdotetaan, että välineet ryhmitellään nykyisen rakenteen mukaisesti kahdeksi pilariksi, jolloin jäsenvaltioilla on liikkumavaraa kehitellä omiin paikallisiin erityispiirteisiinsä sopivia ratkaisuja ja myös yhteisrahoittaa II pilaria. Uusi eurooppalainen innovaatiokumppanuus ja riskienhallinnan työkalupakki sijoitetaan myös II pilariin. Samanaikaisesti politiikka saatetaan vastaamaan paremmin Eurooppa 2020 -strategiaa (ml. yhteinen kehys EU:n muiden varojen kanssa) ja toteutettuja parannuksia ja yksinkertaistuksia. Vaikutusten arvioinnin yhteydessä laadittu analyysi osoittaa selvästi, että toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen aiheuttaisi kustannuksia taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten seurausten vuoksi.

Suoria tukia koskevassa asetuksessa säädetään yhteiset säännöt perustukijärjestelmälle ja siihen liittyville tuille. Asetuksen taustalla ovat vuoden 2003 uudistus ja vuoden 2008 terveystarkastus, joilla erotettiin suorat tuet tuotannosta ja asetettiin niiden saamisedellytyksiksi täydentävien ehtojen noudattaminen, ja sen tavoitteena on tukea paremmin tiettyjä toimia, aloja tai tuensaajia ja valmistella tukitason yhdenmukaistamista jäsenvaltioissa ja niiden välillä. Se sisältää myös tuotantosidonnaista tukea koskevan osion.

Sillä otetaan käyttöön koko EU:ssa sovellettava perustukijärjestelmä, joka korvaa tilatukijärjestelmän ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vuodesta 2014. Perustukijärjestelmän perustana ovat tukioikeudet, jotka myönnetään ensimmäisenä soveltamisvuonna kansallisella tai alueellisella tasolla kaikille viljelijöille näiden tukikelpoisten hehtaarien perusteella. Alueellinen malli, joka on nykyisellään vapaaehtoinen, otetaan yleisesti käyttöön, jolloin myös kaikki maatalousmaa saadaan tehokkaasti järjestelmän piiriin. Tukioikeuksien ja kansallisen varannon hallinnointia koskevat säännöt säilyvät pääosin ennallaan.

Tukioikeuksien arvo olisi yhdenmukaistettava kansallisella tai alueellisella tasolla tuen tasaisemman jakautumisen varmistamiseksi. Arvon yhdenmukaistaminen tehdään häiriöiden välttämiseksi asteittain.

Yhteisen maatalouspolitiikan ympäristötehokkuutta parannetaan ”vihertämällä” suoria tukia. Kaikkien viljelijöiden edellytetään noudattavan eräitä ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja jotka muodostavat perustan II pilarin toimenpiteille.

Aktiiviviljelijän määritelmän avulla saadaan tuki kohdennettua viljelijöille, jotka aidosti harjoittavat maataloustoimintaa. Tämä tuo lisäoikeutusta maataloustuille. Lisäksi säädetään suurtuensaajien tukien alentamisesta ja tukikaton asettamisesta ottaen asianmukaisesti huomioon tällaisten tuensaajien työllistävä vaikutus.

Asetukseen sisältyvät seuraavat tuet:

– tuki (30 % vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä) sellaisille viljelijöille, jotka soveltavat ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä, viljelyn monipuolistaminen, alojen pitäminen pysyvänä nurmena ja luonnonhoitoalat. Tätä tukea myönnetään automaattisesti luonnonmukaiselle maataloudelle. Natura 2000 -alueilla toimivien viljelijöiden on puolestaan noudatettava vaatimuksia siinä määrin, kuin ne ovat johdonmukaisia Natura 2000 ‑lainsäädännön kanssa,

– vapaaehtoinen tuki (enintään 5 % vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä) viljelijöille alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita (alueet, jotka määritellään samalla tavoin kuin maaseudun kehittämisen yhteydessä); tällä tuella otetaan huomioon tulotuen tarve maataloustoiminnan säilyttämiseksi alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, ja täydennetään maaseudun kehittämistukea,

– tuki (enintään 2 % vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä) nuorille viljelijöille, jotka aloittavat toimintansa; sitä voidaan täydentää maaseudun kehittämisen yhteydessä myönnettävällä aloitustuella. ja

Samaan aikaan asetuksessa säädetään yksinkertaistetusta pienviljelijöiden tukijärjestelmästä (enintään 10 % vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä). Pienviljelijöille voidaan myöntää kiinteämääräinen tuki, joka korvaa kaikki suorat tuet. Hallintoa yksinkertaistetaan löyhentämällä pienviljelijöiden velvollisuuksia vihertämisen, täydentävien ehtojen ja valvonnan osalta.

Vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää eräille maatalouden muodoille ja tuotantojärjestelmille, joilla esiintyy tiettyjä vaikeuksia ja jotka ovat erityisen tärkeitä taloudellisista ja/tai yhteiskunnallisista syistä; tukea myönnetään siinä määrin kuin on tarpeen tuotannon nykytason säilyttämiseksi (enintään 5 % vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä; eräissä tapauksissa prosenttiosuutta on mahdollista korottaa).

Asetuksessa säilytetään mahdollisuus myöntää Bulgariassa ja Romaniassa täydentäviä kansallisia suoria tukia. Myös puuvillan lajikohtaisesta tuesta säädetään.

Uusi suorien tukien järjestelmä perustuu lainsäädännön yksinkertaistamiseksi yhteen tukioikeustyyppiin ja virtaviivaisiin siirtoa koskeviin sääntöihin. Näin myös järjestelmän hallinto yksinkertaistuu. Tuotantosidonnaisia tukia koskevien sääntöjen kokoaminen yhden otsakkeen alle tekee lainsäädäntökehyksestä käyttäjäystävällisemmän, ja pienviljelijäjärjestelmä yksinkertaistettuine vaatimuksineen ja menettelyineen vähentää byrokratiaa ja lisää pienviljelijöiden kilpailukykyä.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen mukaan merkittävä osa EU:n talousarviosta osoitettaisiin edelleen maatalouteen, joka on strategisesti tärkeää yhteistä politiikkaa. Niinpä ehdotetaan, että kauden 2014–2020 aikana yhteinen maatalouspolitiikka keskittyisi ydintoimintoihinsa I pilariin kohdennetuilla 317,2 miljardilla eurolla ja II pilariin kohdennetuilla 101,2 miljardilla eurolla.

I pilarin ja II pilarin rahoitusta täydennetään 17,1 miljardin euron lisärahoituksella, josta 5,1 miljardia euroa kohdennetaan tutkimukseen ja innovointiin, 2,5 miljardia euroa elintarvikkeiden turvallisuuteen ja 2,8 miljardia euroa kaikkein vähävaraisimpien henkilöiden elintarvikeapuun monivuotisen rahoituskehyksen muissa budjettikohdissa sekä 3,9 miljardia euroa maatalousalan uuteen kriisivaraukseen ja enimmillään 2,8 miljardia euroa Euroopan globalisaatiorahastoon monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella. Näin talousarvion kokonaismäärä kaudella 2014–2020 olisi 435,6 miljardia euroa.

Mitä tulee tuen jakamiseen jäsenvaltioiden kesken, ehdotetaan, että kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joilla suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, kyseistä eroa kavennetaan yhdellä kolmanneksella. Suoria tukia koskevassa asetuksessa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät lasketaan tältä pohjalta.

Maaseudun kehittämistuki jaetaan politiikan tavoitteisiin liittyvien puolueettomien perusteiden mukaisesti ottaen huomioon tukien nykyinen jako. Kuten nykyisin, vähemmän kehittyneillä alueilla olisi sovellettava suurempaa yhteisrahoitusastetta, jota on tarkoitus soveltaa myös tiettyihin toimenpiteisiin, kuten tietämyksen siirtoon, tuottajaryhmiin, yhteistyöhön ja Leader-toimiin.

Pilarien välisiin siirtoihin tuodaan jonkin verran joustoa (enimmillään 5 % suorista tuista): siirrot I pilarista II pilariin, jotta jäsenvaltiot voisivat voimistaa maaseudun kehittämispolitiikkaansa, ja siirrot II pilarista I pilariin niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

Yksityiskohdat yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevien ehdotusten rahoitusvaikutuksista esitetään ehdotuksiin liitetyssä rahoitusselvityksessä.

2011/0280 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon vuoden 1979 liittymisasiakirjan ja erityisesti siihen liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 6 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[7],

sen jälkeen, kun ehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[9],

ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua[10]

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetussa komission tiedonannossa ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?”[11] määritellään yhteisen maatalouspolitiikan mahdolliset haasteet, tavoitteet ja suuntaviivat vuoden 2013 jälkeen. Mainitusta tiedonannosta käytyjen keskustelujen perusteella yhteistä maatalouspolitiikkaa olisi uudistettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. Uudistuksen olisi katettava kaikki yhteisen maatalouspolitiikan päävälineet, mukaan luettuna yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19 päivänä tammikuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009[12]. Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota asetus (EY) N:o 73/2009 ja korvata se uudella tekstillä. Uudistuksella olisi mahdollisuuksien mukaan virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava säännöksiä.

(2) Asetuksen olisi sisällettävä kaikki viljelijöille myönnettävään unionin tukeen liittyvät peruselementit, ja siinä olisi vahvistettava tukien saamisen perusteet ja edellytykset, jotka liittyvät erottamattomasti mainittuihin peruselementteihin.

(3) Olisi täsmennettävä, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta … päivänä …kuuta … annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o [HZR][13] ja sen nojalla annettuja säännöksiä olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus muiden yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien oikeudellisten välineiden kanssa, eräistä asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä säännöistä säädetään nyt asetuksessa (EU) N:o [HZR]; tällaisia ovat erityisesti säännöt suoria tukia koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi, mukaan luettuina tarkastukset sekä hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen silloin kun velvollisuuksia ei noudateta, säännöt täydentävistä ehdoista, joita ovat muun muassa lakisääteiset hoitovaatimukset, hyvä maatalous- ja ympäristökunto sekä asianomaisten toimenpiteiden seuranta ja arviointi, kuten myös säännöt aiheettomasti maksettujen tukien takaisinperinnästä.

(4) Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(5) Jotta voidaan varmistaa yhtenäiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi ja estää viljelijöiden välinen epäterve kilpailu ja syrjintä, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta seuraavien osalta: perustukijärjestelmän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän vahvistaminen; tukihakemusten myöntämistä koskeviin hakemuksiin liittyvien sääntöjen antaminen; sellaisten toimenpiteiden vahvistaminen, jotka koskevat aktivoimattomien tukioikeuksien palauttamista kansalliseen varantoon; sellaisten vaatimusten vahvistaminen, jotka liittyvät tukioikeuksien siirrosta ilmoittamiseen kansallisille viranomaisille, ja tällaisen ilmoituksen määräaikojen vahvistaminen; vuotuisen enimmäismäärän vahvistaminen ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen noudattamisesta myönnettävälle tuelle; vuotuisen enimmäismäärän vahvistaminen tuelle alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita; vuotuisen enimmäismäärän vahvistaminen nuorten viljelijöiden tuelle; vuotuisten enimmäismäärien vahvistaminen vapaaehtoiselle tuotantosidonnaiselle tuelle; vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen osalta tehtyjen päätösten arviointi- ja hyväksymismenettelyä koskevien sääntöjen vahvistaminen; sellaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat hyväksymismenettelyä ja tiedonantoja viljelijöille, kun kyseessä on maan ja lajikkeiden hyväksyminen puuvillan lajikohtaista tukea varten; puuvillan lajikohtaisen tuen määrän alentamisen laskentaa koskevien sääntöjen vahvistaminen; yleistä ilmoitusvelvollisuutta koskevien sääntöjen vahvistaminen. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[14] mukaisesti.

(6) Komission olisi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa esiintyvien kiireellisten ja odottamattomien ongelmien ratkaisemiseksi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät poikkeuksellisiin hallintotoimenpiteisiin.

(7) Tämän asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaammin unionin tasolla, koska monivuotinen, selkeästi määriteltyihin prioriteetteihin kohdistettu unionin rahoitus on taattu, ottaen huomioon tämän asetuksen ja yhteisen maatalouspolitiikan muiden välineiden väliset yhteydet, eri maaseutualueiden väliset erot ja laajentuneessa unionissa jäsenvaltioiden käytettävissä olevien taloudellisten resurssien rajallisuus. Näin ollen tämä asetus on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen. Koska tämän asetuksen soveltamisala on rajoitettu siihen, mikä on tarpeen asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, se on myös perussopimuksen 5 artiklan 4 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukainen.

(8) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä liitteessä I esitettyjen tukijärjestelmien luettelon muuttamiseksi sellaisen tukijärjestelmiä koskevan uuden lainsäädännön, jota voidaan antaa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, huomioon ottamiseksi.

(9) Komissiolle olisi tiettyjen uusien seikkojen huomioon ottamiseksi ja tuensaajien oikeuksien suojaamiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavien vahvistamiseksi: tämän asetuksen mukaisen tuen saamista koskevat lisämääritelmät; puitteet, joissa jäsenvaltioiden on määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava aloilla, joita pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla; perusteet, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa tuotantokelpoisessa kunnossa; sekä perusteet, joiden mukaan määritellään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien enemmistöosuus pysyvässä nurmessa.

(10) Komissiolle olisi tuensaajien oikeuksien suojaamiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöille rahoituskurin soveltamiseksi määrättävien vähennysten laskentaperustetta.

(11) Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät määrät ovat asetuksen (EU) N:o [HZR] 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vuotuisten enimmäismäärien mukaisia, suorien tukien tason mukauttamismahdollisuus minä tahansa kalenterivuonna olisi säilytettävä. Suorien tukien mukautusta olisi sovellettava vain sellaisiin viljelijätukiin, jotka ylittävät kalenterivuonna 5 000 euroa. Tätä rahoituskurin välinettä olisi sovellettava Bulgariassa ja Romaniassa vasta 1 päivästä tammikuuta 2016 ottaen huomioon viljelijöille maksettavien suorien tukien tasot mainituissa jäsenvaltioissa kaikkiin niissä myönnettäviin suoriin tukiin sovellettavan asteittaisen käyttöönoton yhteydessä.

(12) Suorien tukien kokonaisenimmäismäärään, joka voidaan myöntää, liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi – I ja II pilarin välillä tehtäviä siirtoja koskevista jäsenvaltioiden päätöksistä johtuvat muutokset mukaan luettuina – komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tässä asetuksessa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien ja enimmäisnettomäärien tarkistamiseksi.

(13) Erilaisten viljelijöiden tukijärjestelmien soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty tuensaajille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen; tällaisia tuensaajia ovat esimerkiksi lentoasemat, rautatieyhtiöt, rakennusalan yritykset ja urheilukenttiä hallinnoivat yritykset. Jotta tuki tulisi paremmin kohdennetuksi, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tällaisille luonnollisille ja oikeushenkilöille. Koska pienillä osa-aikaviljelijöillä on välitön vaikutus maaseutualueiden elinvoimaisuuteen, heiltä ei pitäisi evätä suoria tukia.

(14) Pienten tukimäärien hallinnoinnista aiheutuvan liiallisen taakan hillitsemiseksi jäsenvaltioiden ei yleensä pitäisi myöntää suoria tukia, jos tuki olisi alle 100 euroa tai jos tilan tukikelpoista alaa, jolle tukea haetaan, on vähemmän kuin yksi hehtaari. Koska jäsenvaltioiden maatalouden rakenteet vaihtelevat merkittävästi ja voivat erota huomattavasti unionin keskimääräisestä tilarakenteesta, jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa oman erityistilanteensa mukaisia vähimmäiskynnyksiä. Koska syrjäisimmillä alueilla ja pienillä Egeanmeren saarilla on hyvin erikoinen tilarakenne, jäsenvaltioiden pitäisi voida päättää, sovelletaanko mainituilla alueilla vähimmäiskynnystä. Lisäksi jäsenvaltion olisi maatalousalojensa rakenteiden erityispiirteiden perusteella voitava valita, kumpaa vähimmäiskynnystä se soveltaa. Koska tukea voitaisiin myöntää viljelijälle, jonka tilalla ei ole maatalousmaata, hehtaariperustaisen kynnyksen soveltaminen olisi tehotonta. Sen vuoksi tällaisiin viljelijöihin olisi sovellettava tukeen liittyvää vähimmäismäärää. Tasapuolisen kohtelun takaamiseksi viljelijöille, joiden suoriin tukiin sovelletaan Bulgariassa ja Romaniassa asteittaista käyttöönottoa, vähimmäiskynnyksen olisi perustuttava lopullisiin määriin, jotka on määrä myöntää asteittaisen käyttöönoton päätyttyä.

(15) Suorien tukien jakautumiselle on ominaista, että suhteeton määrä tuista myönnetään varsin pienelle määrälle suurtuensaajia. Suuremmat tuensaajat eivät mittakaavaedun takia tarvitse tulotukeen liittyvän tavoitteen saavuttamista varten samaa yksikkötuen tasoa. Lisäksi suurempien tuensaajien mahdollisuudet tehdä mukautuksia auttavat niitä toimimaan, vaikka tukitaso olisi alhaisempikin. Jotta tuet jakautuisivat paremmin viljelijöiden kesken, on oikeudenmukaista ottaa käyttöön suurempia tuensaajia varten järjestelmä, jossa tukitaso alenee asteittain ja saavuttaa lopulta tukikaton. Tällaisessa järjestelmässä olisi kuitenkin otettava huomioon palkallisen työvoiman määrä, jotta vaikutus ei olisi suhteeton paljon ihmisiä työllistävillä suurtiloilla. Enimmäismääriä ei pitäisi soveltaa ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen soveltamisen vuoksi myönnettävään tukeen, koska muutoin niiden hyödylliset tavoitteet voisivat kärsiä. Jäsenvaltioiden olisi tukikaton tehokkuuden varmistamiseksi vahvistettava joitakin perusteita, jotteivät viljelijät pyrkisi vääryydellä välttämään tukikaton vaikutuksia. Suurtuensaajien tukien alentamisesta ja tukikaton asettamisesta saatavien tulojen olisi jäätävä jäsenvaltioon, jossa ne ovat kertyneet, ja ne olisi käytettävä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [RDR][15] mukaisesti sellaisten hankkeiden rahoitukseen, joiden innovatiivinen panos on merkittävä.

(16) Jotta tukikaton täytäntöönpanoa helpotettaisiin erityisesti sen osalta, miten suorat tuet myönnetään viljelijöille ja miten vastaavat siirrot maaseudun kehittämiseen tehdään, olisi määriteltävä jäsenvaltiokohtaiset enimmäisnettomäärät viljelijöille tukikaton asettamisen jälkeen myönnettävän tuen rajoittamiseksi. Unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006[16] ja Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta 18 päivänä syyskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen 1405/2006[17] mukaisesti myönnettävän yhteisen maatalouspolitiikan mukaisen tuen erikoispiirteiden huomioon ottamiseksi ja koska kyseisiin suoriin tukiin ei sovelleta tukikattoa, kyseisiä suoria tukia ei pitäisi sisällyttää asianomaisten jäsenvaltioiden enimmäisnettomääriin.

(17) Olisi erityisesti mainittava, että tämän asetuksen säännökset, joiden perusteella jäsenvaltiot voisivat toimia valtiontueksi mahdollisesti tulkittavalla tavalla, jätetään valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseisiin säännöksiin sisältyvät asianmukaiset edellytykset tuen myöntämiseksi, tai koska niissä säädetään, että komissio vahvistaa tällaiset edellytykset kilpailun tarpeettoman vääristymisen estämiseksi.

(18) Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tukijärjestelmiä voi olla tarpeen muuttaa muuttuvien tilanteiden vuoksi lyhyessäkin määräajassa. Sen vuoksi on tarpeen säätää järjestelmien mahdollisesta uudelleentarkastelusta erityisesti talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella, mikä tarkoittaa, että tuensaajat eivät voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina.

(19) Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden maataloustuottajille on myönnetty suoria tukia asianomaisten maiden liittymisasiakirjoissa määrätyn asteittaisen käyttöönoton mekanismin mukaisesti. Bulgariassa ja Romaniassa kyseistä mekanismia sovelletaan vielä vuosina 2014 ja 2015. Lisäksi kyseisten jäsenvaltioiden sallittiin myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia. Tällaisten tukien myöntämismahdollisuus olisi säilytettävä Bulgariassa ja Romaniassa, kunnes asteittainen käyttöönotto päättyy.

(20) Jotta tuki jakautuisi paremmin unionin maatalousmaalle, myös asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltiossa, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 [18], ja sittemmin asetuksessa (EY) N:o 73/2009, jossa aiemmat tukimekanismit yhdistettiin yhdeksi tuotannosta irrotettujen suorien tukien järjestelmäksi, säädetty tilatukijärjestelmä olisi korvattava uudella perustukijärjestelmällä. Tällainen muutos tarkoittaa, että mainittujen asetusten mukaisesti saadut tukioikeudet raukeavat ja myönnetään uusia tukioikeuksia, jotka perustuvat edelleen niiden tukikelpoisten hehtaarien lukumäärään, jotka viljelijällä on käytössään järjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna.

(21) Ottaen huomioon, että tilatukijärjestelmään on sisällytetty vaiheittain eri aloja ja viljelijöille on myönnetty aikaa mukautumiseen, on käynyt entistä vaikeammaksi perustella aiemmista viitemääristä johtuvia merkittäviä eroja hehtaarikohtaisissa tukitasoissa. Sen vuoksi suorat tulotuet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken oikeudenmukaisemmin vähentämällä yhteyttä aiempiin viitemääriin ja ottaen huomioon unionin talousarvion kokonaistilanne. Hehtaarikohtaisen suoran tuen tasoja olisi mukautettava asteittain suoran tuen paremman jakautumisen varmistamiseksi ottaen huomioon palkkatasoissa ja tuotantopanoskustannuksissa yhä esiintyvät erot. Jäsenvaltioissa, joissa suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia keskiarvosta, olisi nykytason ja keskiarvon välistä eroa kavennettava yhdellä kolmanneksella. Kaikkien niiden jäsenvaltioiden, joissa suorat tuet ovat unionin keskiarvon yläpuolella, olisi osallistuttava oikeassa suhteessa tukitasojen yhdenmukaistamisen rahoittamiseen. Lisäksi kaikkien jossakin jäsenvaltiossa tai jollakin alueella vuonna 2019 aktivoitujen tukioikeuksien yksikköarvon olisi oltava sama; tätä varten yksikköarvoa olisi yhdenmukaistettava siirtymäkaudella lineaarisesti. Jotta viljelijöille ei kuitenkaan aiheutuisi haitallisia taloudellisia seurauksia, tilatukijärjestelmää ja erityisesti historiallista mallia soveltaneiden jäsenvaltioiden olisi sallittava ottaa historialliset tekijät huomioon tukioikeuksien arvon laskennassa uuden järjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna. Seuraavaa monivuotista, vuonna 2021 alkavaa rahoituskehystä koskevassa keskustelussa olisi tarkasteltava tukitasojen täydellistä yhdenmukaistamista, jolloin suorat tuet jaetaan tasapuolisesti koko Euroopan unionissa.

(22) Tilatukijärjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan sen pääelementit olisi säilytettävä, mukaan luettuna kansallisten enimmäismäärien vahvistaminen sen varmistamiseksi, että tuen kokonaistaso on nykyisten budjettirajoitusten mukainen. Jäsenvaltioilla olisi myös edelleen oltava kansallinen varanto, jota olisi käytettävä uusien nuorten viljelijöiden järjestelmään osallistumisen helpottamiseksi tai jota voidaan käyttää eräiden alueiden erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Tukioikeuksien siirtoa ja käyttöä koskevat säännöt olisi säilytettävä, mutta niitä olisi mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistettava.

(23) Komissiolle olisi tuensaajien oikeuksien suojaamiseksi ja perustukijärjestelmän soveltamisesta mahdollisesti johtuvien erityistilanteiden selvittämiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sääntöjen vahvistamiseksi seuraavien osalta: viljelijöiden tukikelpoisuus ja pääsy perustukijärjestelmään, kun kyse on perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, vuokrasopimuksen perinnöstä, oikeudellisen aseman tai nimityksen muutoksesta ja tilan sulautumisesta tai jakamisesta; tukioikeuksien arvon ja lukumäärän tai arvon korottamisen laskenta tukioikeuksien myöntämisen yhteydessä, mukaan luettuna säännöt mahdollisuudesta vahvistaa viljelijän hakemuksen perusteella myönnetyille tukioikeuksille alustava arvo ja lukumäärä tai korottaa väliaikaisesti niiden arvoa, tukioikeuksien alustavan ja lopullisen arvon ja lukumäärän vahvistamista koskevat edellytykset sekä tapaukset, joissa myynti tai vuokrasopimus saattavat vaikuttaa tukioikeuksien myöntämiseen; kansallisesta varannosta saatujen tukioikeuksien arvon ja lukumäärän vahvistaminen; tukioikeuksien yksikköarvon muuttaminen silloin, kun kyseessä on tukioikeuksien murto-osa, ja perusteet tukioikeuksien myöntämiselle kansallisen varannon käytön yhteydessä ja viljelijöille, jotka eivät hakeneet tukea vuonna 2011.

(24)             Komissiolle olisi tukioikeuksien moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat tukioikeuksien ilmoittamista ja aktivoimista.

(25) Hamppua koskevat erityiset toimenpiteet olisi säilytettävä, jotta perustukeen oikeutettujen viljelysten joukkoon ei voitaisi kätkeä hampun yhteistä markkinajärjestelyä vahingoittavia laittomia viljelyksiä. Sen vuoksi tukea olisi vastaisuudessakin myönnettävä ainoastaan sellaisille viljelyaloille, joille kylvetyt hamppulajikkeet antavat tietyt takeet psykotrooppisten aineiden pitoisuudesta. Komissiolle olisi kansanterveyden suojelemiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä vahvistetaan menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkastamiseksi.

(26) Yksi uuden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista on ympäristötehokkuuden parantaminen suoriin tukiin liittyvän pakollisen, maatalouden ”viherryttämistä” koskevan elementin avulla; siinä tuetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä tietty osuus suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä myöntääkseen perustuen lisäksi vuotuista tukea viljelijöille pakollisista käytännöistä ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisten käytäntöjen olisi oltava yksinkertaisia, yleisluonteisia, sopimukseen perustumattomia ja vuotuisia toimia, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja liittyvät maatalouteen, kuten viljelyn monipuolistaminen, alueiden pitäminen pysyvänä nurmena ja luonnonhoitoalat. Kyseisiä pakollisia käytäntöjä olisi sovellettava myös viljelijöihin, joiden tilat sijaitsevat kokonaan tai osittain luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY[19] ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY[20] soveltamisalaan kuuluvilla Natura 2000 -alueilla, siinä määrin, kuin ne ovat johdonmukaisia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa. Viljelijöiden, jotka täyttävät luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007[21] säädetyt edellytykset, olisi hyödyttävä viherryttämiselementistä ilman lisävelvollisuuksia, koska luonnonmukaisten viljelyjärjestelmien ympäristöhyödyt on tunnustettu. Viherryttämiselementin noudattamatta jättämisen pitäisi johtaa asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan perusteella vahvistettavaan seuraamukseen.

(27) Sen varmistamiseksi, että viljelyn monipuolistamista koskevassa toimenpiteessä tarkoitettuja velvollisuuksia sovelletaan oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ja että niillä parannetaan ympäristönsuojelua, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä viljelykasvin määritelmän ja kyseisen toimenpiteen soveltamissääntöjen vahvistamiseksi.

(28) Sen varmistamiseksi, että viljelijät säilyttävät pysyvänä nurmena olevat maa-alat pysyvänä nurmena, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä kyseisen toimenpiteen soveltamissääntöjen vahvistamiseksi.

(29) Sen varmistamiseksi, että luonnonhoitoaloja koskeva toimenpide pannaan täytäntöön tehokkaasti ja johdonmukaisesti sekä jäsenvaltioiden erityispiirteet huomioon ottaen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä luonnonhoitoaloja koskevassa toimenpiteessä mainittujen luonnonhoitoalojen tyyppien tarkentamiseksi sekä muiden sellaisten luonnonhoitoalojen tyyppien mukaan ottamiseksi ja määrittelemiseksi, jotka voidaan ottaa huomioon mainitussa toimenpiteessä tarkoitetun prosenttiosuuden noudattamiseksi.

(30) Jäsenvaltioiden olisi maatalouden kestävän kehityksen edistämiseksi alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, voitava käyttää osa suorien tukien kansallisista enimmäismääristä myöntääkseen kaikille tällaisilla alueilla toimiville viljelijöille perustuen lisäksi vuotuista pinta-alatukea. Kyseisellä tuella ei pitäisi korvata maaseudun kehittämisohjelmissa myönnettävää tukea, eikä sitä pitäisi myöntää viljelijöille alueilla, jotka on nimetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005[22] mukaisesti muttei Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [RDR][23] 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(31) Suorien tukien myöntämisessä ja kohdistamisessa olisi otettava huomioon, että uuden taloudellisen toiminnan perustaminen ja kehittäminen maatalousalalla on nuorille viljelijöille taloudellisesti haastavaa. Tällainen kehitys on olennaisen tärkeää unionin maatalousalan kilpailukyvyn kannalta, ja sen vuoksi olisi otettava käyttöön maataloustoimintansa aloittaville nuorille viljelijöille myönnettävä tulotuki nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen ja sen jälkeen tilojen rakenteellisen mukauttamisen helpottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää osa suorien tukien kansallisista enimmäismääristä myöntääkseen nuorille viljelijöille perustuen lisäksi vuotuista pinta-alatukea. Kyseistä tukea olisi myönnettävä enintään viiden vuoden ajan, koska sen on tarkoitus kattaa vain yrityksen alkuvaiheet eikä muuttua toimintatueksi.

(32) Komissiolle olisi tuensaajien oikeuksien suojaamiseksi ja syrjinnän estämiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä niiden edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaan oikeushenkilön voidaan katsoa olevan kelpoinen nuorten viljelijöiden tukeen, kuten ikärajan soveltaminen yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön, joka on osa oikeushenkilöä.

(33) Jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää tietty osa kansallisista enimmäismääristään tuotantosidonnaiseen suoraan tukeen tietyillä aloilla tarkoin määritellyissä tapauksissa. Määrärahat, jotka voidaan käyttää tuotantosidonnaiseen tukeen, olisi rajoitettava asianmukaiselle tasolle, ja olisi sallittava, että tällaista tukea myönnetään jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioiden alueilla, joissa/joilla esiintyy erityisiä vaikeuksia tietyillä taloudellisista, ympäristöllisistä ja/tai yhteiskunnallisista syistä erityisen tärkeillä maatalouden muodoilla tai aloilla. Jäsenvaltion olisi sallittava käyttää kyseiseen tukeen enintään 5 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään tai 10 prosenttia silloin, kun tuotantosidonnaisen tuen määrä on ollut jäsenvaltiossa ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2013 aikana yli 5 prosenttia. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltion olisi kuitenkin sallittava käyttää enemmän kuin 10 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään, jos jonkin alueen todetaan olevan tarpeidensa puolesta haavoittuva. Tuotantosidonnaista tukea olisi myönnettävä vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustimia nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla alueilla. Tämän tuen olisi oltava myös sellaisten viljelijöiden saatavilla, joilla on 31 päivänä joulukuuta 2013 asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti myönnettyjä erityistukioikeuksia ja joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi. Kun kyseessä on sellaisen vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen hyväksyminen, joka ylittää 10 prosenttia jäsenvaltion vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011.

(34) Sen varmistamiseksi, että unionin varoja käytetään tehokkaasti ja kohdennetusti, ja sen estämiseksi, että rahoitusta myönnetään päällekkäin muista vastaavista tukivälineistä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen myöntämisedellytyksiä ja johdonmukaisuutta muiden unionin toimenpiteiden kanssa sekä tuen kumuloitumista.

(35) Asetuksessa (EY) N:o 73/2009 katsottiin tarpeelliseksi säilyttää osa puuvilla-alan tuesta sidottuna puuvillan viljelyyn maksamalla tukikelpoisille hehtaareille lajikohtaista tukea; tarkoituksena oli kaikki tähän valintaan vaikuttavat tekijät huomioon ottaen estää tuotannon keskeyttämisriskit puuvillatuotantoalueilla. Tätä olisi sovellettava edelleen vuoden 1979 liittymisasiakirjaan liitetyssä puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

(36) Komissiolle olisi puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä ja edellytyksistä, jotka koskevat maan ja lajikkeiden hyväksymistä puuvillan lajikohtaista tukea varten, säännöistä, jotka koskevat puuvillan lajikohtaisen tuen myöntämisedellytyksiä, tukikelpoisuusvaatimuksia ja maatalouskäytäntöjä, toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisperusteita, tuottajien velvollisuuksia ja tilannetta, jossa hyväksytty toimialakohtainen organisaatio ei ole kyseisten perusteiden mukainen.

(37) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta sekä puuvilla-alan kansallisten rakenneuudistusohjelmien käyttöönotosta 23 päivänä kesäkuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 637/2008[24] 2 luvussa säädetään, että kunkin tuottajajäsenvaltion on toimitettava joka neljäs vuosi ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 komissiolle ehdotus nelivuotisesta rakenneuudistusohjelmasta tai jätettävä komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 yksi muutettu rakenneuudistusohjelmaehdotus, jonka kesto on kahdeksan vuotta. Kokemusten perusteella puuvilla-alan rakenneuudistus olisi pikemminkin tehtävä muilla toimenpiteillä, joihin kuuluvat asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti rahoitettavat maaseudun kehittämisohjelmat, sillä niiden ansiosta myös yhteensovittaminen muiden alojen toimenpiteiden kanssa olisi tehokkaampaa. Rakenneuudistusohjelmiin jo osallistuvien yritysten saavutetut oikeudet ja oikeutetut odotukset olisi kuitenkin turvattava. Sen vuoksi käynnissä olevien neli- tai kahdeksanvuotisten ohjelmien loppuunvienti olisi sallittava. Kyseisen ajanjakson päätyttyä ohjelmien olisi kuitenkin päätyttävä. Nelivuotisista ohjelmista käytettävissä olevat varat voitaisiin sen jälkeen vuodesta 2014 sisällyttää maaseudun kehittämisen toimenpiteisiin tarkoitettuihin käytettävissä oleviin unionin varoihin. Kahdeksanvuotisten ohjelmien päätyttyä käytettävissä olevat varat eivät olisi hyödyllisiä vuonna 2018 maaseudun kehittämisohjelmissa ohjelmakauden vuoksi, vaan ne olisi pikemminkin siirrettävä tämän asetuksen mukaisiin tukijärjestelmiin, kuten asetuksen (EY) N:o 637/2008 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa jo säädetään. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 637/2008 voimassaolo lakkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on nelivuotinen ohjelma ja 1 päivänä tammikuuta 2018 niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on kahdeksanvuotinen ohjelma. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 637/2008 olisi kumottava.

(38) Pienviljelijöille olisi otettava käyttöön yksinkertainen erityisjärjestelmä suorien tukien hallintoon ja valvontaan liittyvien hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi. Sen vuoksi olisi vahvistettava kiinteämääräinen kertatuki, joka kattaa kaikki suorat tuet. Olisi otettava käyttöön muodollisuuksien yksinkertaistamiseen tähtääviä sääntöjä keventämällä pienviljelijöiden velvollisuuksia, jotka liittyvät muun muassa tuen hakemiseen, ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, täydentäviin ehtoihin ja asetuksessa (EU) N:o [HZR] säädettyihin tarkastuksiin, vaarantamatta kuitenkaan uudistuksen kokonaistavoitteita ja edellyttäen, että asetuksen (EU) N:o [HZR] liitteessä II tarkoitettua unionin lainsäädäntöä sovelletaan pienviljelijöihin. Tällä järjestelmällä on tarkoitus tukea unionin nykyistä, pientiloista muodostuvaa maatalouden rakennetta estämättä kuitenkaan pyrkimystä kilpailukykyisempiin rakenteisiin. Sen vuoksi järjestelmää olisi sovellettava ainoastaan jo olemassa oleviin tiloihin.

(39) Komissiolle olisi viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat pienviljelijäjärjestelmään osallistumista silloin kun siihen osallistuvan viljelijän tilanne muuttuu.

(40) Mainittujen alueiden suoria tukia olisi yksinkertaisuuden vuoksi ja ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden erityisolosuhteet hallinnoitava asetuksessa (EY) N:o 247/2006 vahvistetuissa tukiohjelmissa. Sen vuoksi mainittuihin alueisiin ei pitäisi soveltaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät perustukijärjestelmään ja siihen liittyviin tukiin ja tuotantosidonnaiseen tukeen.

(41) Tämän asetuksen soveltamiseksi sekä suorien tukien seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi tarvitaan ilmoituksia jäsenvaltioilta. Komissiolle olisi tämän asetuksen sääntöjen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten tarvittavien toimenpiteiden vahvistamiseksi, jotka koskevat jäsenvaltioiden ilmoituksia tai ilmoituksia suorien tukien tarkastamiseksi, valvomiseksi, seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tilintarkastuksen tekemiseksi sekä kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi, mainittujen sopimusten mukaiset ilmoitusvelvollisuudet mukaan luettuina, sekä sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat ilmoitettavien tietojen luonnetta ja tyyppiä, ilmoitusmenetelmiä, oikeutta päästä tietoihin tai tietojärjestelmiin, tietojen julkaisemisedellytyksiä ja -tapoja.

(42) Sovelletaan unionin lainsäädäntöä, joka koskee yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta, erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[25] ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[26].

(43) Jäsenvaltioilla olisi maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamiseksi oltava mahdollisuus siirtää varoja suorien tukien enimmäismäärästään maaseudun kehittämistukeen. Jäsenvaltioissa, joissa suorien tukien taso on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta, olisi vastaavasti oltava mahdollisuus siirtää varoja maaseudun kehittämistuesta suorien tukien enimmäismäärään. Tällaiset valinnat olisi tehtävä tietyissä rajoissa yhden kerran koko tämän asetuksen soveltamisajaksi.

(44) Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä viljelijöiden saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi tarvittavien toimenpiteiden vahvistamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

SISÄLLYSLUETTELO

PERUSTELUT............................................................................................................................. 2

1........... EHDOTUKSEN TAUSTA............................................................................................ 2

2........... INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI.................. 5

3........... EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ........................................................... 7

4........... TALOUSARVIOVAIKUTUKSET............................................................................... 9

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä........................................................................... 11

I OSASTO  SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT............................................................ 25

II OSASTO  SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET................................ 28

1 LUKU  Suoria tukia koskevat yhteiset säännöt......................................................................... 28

2 LUKU  Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat säännökset........................................................ 32

III OSASTO  PERUSTUKIJÄRJESTELMÄ JA SIIHEN LIITTYVÄT TUET........................... 33

1 LUKU  Perustukijärjestelmä.................................................................................................... 33

1 jakso  Perustukijärjestelmän perustaminen................................................................................ 33

2 jakso  Kansallinen varanto........................................................................................................ 36

3 jakso  Perustukijärjestelmän täytäntöönpano............................................................................. 38

2 LUKU  Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille........................... 41

3 LUKU  Tuki alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita......................................... 43

4 LUKU  Tuki nuorille viljelijöille................................................................................................. 45

IV OSASTO  TUOTANTOSIDONNAINEN TUKI................................................................. 47

1 LUKU  Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki....................................................................... 47

2 LUKU  Puuvillan lajikohtainen tuki........................................................................................... 50

V OSASTO  Pienviljelijöiden tukijärjestelmä............................................................................... 52

VI OSASTO  Puuvilla-alan kansalliset rakenneuudistusohjelmat................................................... 55

VII OSASTO  LOPPUSÄÄNNÖKSET.................................................................................... 55

1 LUKU  Ilmoitukset ja kiireelliset tapaukset............................................................................... 55

2 LUKU  Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset............................................................. 57

3 LUKU  Siirtymä- ja loppusäännökset....................................................................................... 58

LIITE I  Tukijärjestelmien luettelo................................................................................................ 60

LIITE II  6 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät......................................................... 61

LIITE III  7 artiklassa tarkoitetut enimmäisnettomäärät................................................................. 62

LIITE IV  10 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat kertoimet................................................ 63

LIITE V  16 ja 17 artiklassa tarkoitetut Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat rahoitusta koskevat säännökset   64

LIITE VI  36 artiklan 5 kohdan mukaisesti sovellettava maatilan keskimääräinen koko................. 65

LIITE VII  VASTAAVUUSTAULUKKO................................................................................. 66

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS............................................. 74

I OSASTO SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan

a)           yhteiset säännöt, jotka koskevat viljelijöille liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä suoraan myönnettäviä tukia, jäljempänä ’suorat tuet’;

b)           erityiset säännöt, jotka koskevat

i)       viljelijöiden perustukea, jäljempänä ’perustukijärjestelmä’;

ii)       tukea sellaisille viljelijöille, jotka soveltavat ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä;

iii)      vapaaehtoista tukea viljelijöille alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita;

iv)      tukea maataloustoiminnan aloittaville nuorille viljelijöille;

v)      vapaaehtoista tuotantosidonnaisen tuen järjestelmää;

vi)      puuvillan lajikohtaista tukea;

vii)     yksinkertaistettua järjestelmää pienviljelijöille;

viii)    kehystä, jossa Bulgaria ja Romania voivat täydentää suoria tukia.

2 artikla

Liitteen I muuttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä I esitetyn tukijärjestelmiä koskevan luettelon muuttamiseksi.

3 artikla

Soveltaminen syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla

Jäljempänä olevaa 11 artiklaa ei sovelleta perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuihin unionin alueisiin, jäljempänä ’syrjäisimmät alueet’ eikä asetuksen (EY) N:o 1405/2006 mukaisilla Egeanmeren pienillä saarilla myönnettäviin suoriin tukiin.

Syrjäisimpiin alueisiin ei sovelleta III, IV ja V osastoa.

4 artikla

Määritelmät

1.           Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)           ’viljelijällä’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta siitä, millainen ryhmän ja sen jäsenten oikeudellinen asema on kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka tila sijaitsee unionin alueella, siten kuin se Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 53 artiklassa yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklan kanssa määritellään, ja joka harjoittaa maataloustoimintaa;

b)           ’tilalla’ kaikkia viljelijän hoitamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä;

c)           ’maataloustoiminnalla’

– maataloustuotteiden kasvatusta tai viljelyä sadonkorjuu, lypsäminen sekä tuotantoeläinten kasvatus ja pito mukaan luettuina,

– maatalousmaan säilyttämistä sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi erityisesti valmistella muutoin kuin perinteisillä maatalousmenetelmillä ja -koneilla, tai

– jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäistoimia sellaisessa kunnossa luontaisella tavalla pidettävällä maatalousmaalla, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn;

d)           ’maataloustuotteilla’ perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, kalastustuotteita lukuun ottamatta, sekä puuvillaa;

e)           ’maatalousmaalla’ pellon, pysyvien nurmien tai pysyvien viljelmien pinta-alaa;

(f)           ’pellolla’ kasvien tuotantoa varten viljeltyä maata tai viljelyyn käytettävissä olevaa kesantomaata, mukana luettuina asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan ja asetuksen (EU) N:o [RDR] 29 artiklan mukaisesti kesannoidut alat, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla kasvihuoneita tai kiinteä tai irtonainen suoja;

g)           ’pysyvillä viljelmillä’ viljelykiertoon kuulumattomia kasveja, jotka ovat muita kuin pysyvät nurmet, joihin maata käytetään viiden vuoden ajan tai pidempään ja joista saadaan toistuvia satoja, mukaan luettuina taimitarhat ja lyhytkiertoinen energiapuu;

h)           ’pysyvällä nurmella’ maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luontaisella tavalla (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen; se voi sisältää muita laidunnettaviksi soveltuvia lajeja, jos heinäkasveja tai muita nurmirehukasveja on enemmistö;

i)            ’heinäkasveilla tai muilla nurmirehukasveilla’ kaikkia ruohovartisia kasveja, joita jäsenvaltiossa esiintyy perinteisesti luonnonlaitumilla tai jotka tavallisesti sisältyvät keto- tai niittysiemenseoksiin (riippumatta siitä käytetäänkö näitä alueita laiduntamiseen);

j)            ’taimitarhoilla’ seuraavia aloja, joilla kasvatetaan avomaalla nuoria puumaisia (puuvartisia) kasveja myöhempää uudelleen istutusta varten:

– viini- ja juurakkotaimitarhat,

– hedelmäpuiden ja marjakasvien taimitarhat,

– koristekasvien taimitarhat,

– metsäpuiden kaupalliset taimitarhat (lukuun ottamatta metsässä sijaitsevia tilan omaa tarvetta varten perustettuja metsäpuiden taimitarhoja),

– puut ja pensaat puutarhoihin, puistoihin, tien varsille ja penkereille istuttamista varten (esim. pensasaitakasvit, ruusupensaat ja muut koristepensaat, koristehavupuut) sekä niiden perusrungot ja nuoret taimet;

k)           ’lyhytkiertoisella energiapuulla’ aloja, joille on istutettu CN-koodiin 0602 90 41 kuuluvia jäsenvaltioiden määrittelemiä puulajeja, joita ovat puuvartiset monivuotiset kasvit, perusrungot tai korjuun jälkeen maahan jääneet kannot, joihin tulee seuraavalla kasvukaudella uusia versoja, ja joiden enimmäiskasvukauden jäsenvaltio määrittää.

2.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti

a)      tämän asetuksen mukaisen tuen saamista koskevien lisämääritelmien vahvistamiseksi;

b)      sellaisten puitteiden vahvistamiseksi, joissa jäsenvaltioiden on määriteltävä vähimmäistoimet aloilla, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla;

c)      sellaisten perusteiden vahvistamiseksi, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;

d)      sellaisten perusteiden vahvistamiseksi, joiden mukaan määritellään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien enemmistöosuus 1 kohdan h alakohdan soveltamiseksi.

II OSASTO SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 LUKU Suoria tukia koskevat yhteiset säännöt

5 artikla

Suorien tukien rahoitus

Tämän asetuksen liitteessä I luetellut tukijärjestelmät rahoitetaan asetuksen (EU) N:o [HZR] 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

6 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.           Liitteessä II esitetään kullekin jäsenvaltiolle kutakin vuotta kohden kansallinen enimmäismäärä, joka on kaikkien myönnettyjen tukioikeuksien, kansallisen varannon sekä 33, 35, 37 ja 39 artiklan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo.

2.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien tarkistamiseksi suorien tukien kokonaisenimmäismäärään, joka voidaan myöntää, liittyvien muutosten – jäsenvaltioiden 14 artiklan mukaisesti tekemistä päätöksistä johtuvat muutokset mukaan luettuina – huomioon ottamiseksi.

7 artikla

Enimmäisnettomäärät

1.           Niiden suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna III, IV ja V osaston mukaisesti, ei saa 11 artiklan soveltamisen jälkeen ylittää tämän asetuksen liitteessä III esitettyjä enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista

Jotta suorien tukien kokonaismäärä ei ylittäisi liitteessä III esitettyjä enimmäismääriä, jäsenvaltioiden on vähennettävä lineaarisesti kaikkien suorien tukien määriä asetusten (EY) N:o 247/2006 ja (EY) N:o 1405/2006 mukaisesti myönnettyjä suoria tukia lukuun ottamatta.

2.           Kunkin jäsenvaltion saataville asetetaan vuosittain unionin tukena 11 artiklassa tarkoitetuista tukikatoista johtuva arvioitu tulo, joka vastaa liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien, joihin lisätään 44 artiklan mukaisesti käytettävissä oleva määrä, ja liitteessä III esitettyjen enimmäisnettomäärien välistä erotusta, toimenpiteisiin, jotka toteutetaan asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavissa maaseudun kehittämisohjelmissa.

3.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä III esitettyjen enimmäismäärien tarkistamiseksi.

8 artikla

Rahoituskuri

1.           Asetuksen (EU) N:o [HZR] 25 artiklan mukaisesti vahvistettua mukautusastetta sovelletaan ainoastaan yli 5 000 euron suuruisiin suoriin tukiin, jotka myönnetään viljelijöille vastaavana kalenterivuonna.

2.           Jäljempänä olevassa 16 artiklassa säädetyn suorien tukien asteittaisen käyttöönoton osalta tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan Bulgariaan ja Romaniaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

3.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöihin tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti soveltamien vähennysten laskentaperustetta.

9 artikla

Aktiiviviljelijät

1.         Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, johon pätee jompi kumpi seuraavista:

a)         suorien tukien vuotuinen määrä on alle 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna; tai

b)         maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, eikä mainittu henkilö tai ryhmä harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistamia vähimmäistoimia.

2.         Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta viljelijöihin, jotka saivat edellisvuonna suoria tukia alle 5 000 euroa.

3.         Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)         perusteet suorien tukien määrän vahvistamiseksi 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi erityisesti tukioikeuksien ensimmäisenä myöntämisvuonna silloin kun tukioikeuksien arvoa ei ole vielä lopullisesti vahvistettu, sekä uusien viljelijöiden osalta;

b)         poikkeukset säännöstä, jonka mukaan huomioon on otettava viimeisimmän verovuoden tulot, silloin kun mainittuja lukuja ei ole saatavilla; ja

c)         perusteet, joiden mukaan viljelijän maatalousmaata on pidettävä pääasiallisesti alana, joka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla.

10 artikla

Suorien tukien saamisen vähimmäisedellytykset

1.           Jäsenvaltion on tehtävä kielteinen päätös suorien tukien myöntämisestä viljelijälle seuraavissa tapauksissa:

a)      suorien tukien, joita haetaan tai jotka aiotaan myöntää, kokonaismäärä ennen asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklassa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia on tiettynä kalenterivuonna alle 100 euroa;

b)      tilan tukikelpoinen ala, jolle haetaan tai jolle aiotaan myöntää suoria tukia, on ennen asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklassa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia alle yhden hehtaarin suuruinen.

Jäsenvaltiot voivat maataloutensa rakenteen huomioon ottamiseksi mukauttaa a ja b alakohdassa tarkoitettuja kynnyksiä liitteessä IV vahvistetuissa rajoissa.

2.           Jos viljelijällä, joka saa IV osastossa tarkoitettua tuotantosidonnaista eläintukea, on jäsenvaltion 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi vahvistamaa kynnystä vähemmän hehtaareja, jäsenvaltion on sovellettava 1 kohdan a alakohtaa.

3.           Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin.

4.           Bulgariassa ja Romaniassa 1 kohdassa tarkoitettu määrä, jota haetaan tai joka aiotaan myöntää, on vuosille 2014 ja 2015 laskettava liitteessä V olevassa A kohdassa asianomaiselle vuodelle esitetyn määrän perusteella.

11 artikla

Tukien asteittainen alentaminen ja tukikatot

1.           Viljelijälle tämän asetuksen mukaisesti tiettynä kalenterivuonna myönnettävää suorien tukien määrää alennetaan seuraavasti:

– 20 prosentilla osuudesta, joka on enemmän kuin 150 000 mutta enintään 200 000 euroa;

– 40 prosentilla osuudesta, joka on enemmän kuin 200 000 mutta enintään 250 000 euroa;

– 70 prosentilla osuudesta, joka on enemmän kuin 250 000 mutta enintään 300 000 euroa;

– 100 prosentilla osuudesta, joka on enemmän kuin 300 000 euroa.

2.           Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu määrä lasketaan vähentämällä viljelijän edellisvuonna tosiasiallisesti maksamat ja ilmoittamat palkat, verot ja työnantajamaksut mukaan luettuina, viljelijälle kuuluvasta suorien tukien kokonaismäärästä ottamatta huomioon tämän asetuksen III osaston 2 luvun mukaisesti myönnettäviä tukia.

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tukea ei makseta viljelijöille, joiden on vahvistettu tämän komission asetusehdotuksen julkaisupäivästä keinotekoisesti luoneen edellytykset tämän artiklan vaikutusten välttämiseksi.

12 artikla

Monta hakemusta

Tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää vastaavasta pinta-alasta, josta viljelijä on jättänyt III osaston 1 luvun mukaisesti perustukea koskevan hakemuksen, voidaan tehdä muita suoria tukia ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

13 artikla

Valtiontuki

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o [sCMO] 146 artiklan 1 kohdassa säädetään, perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla ja mukaisesti maksamiin tukiin.

14 artikla

Pilareiden välinen joustavuus

1.         Jäsenvaltio voi päättää ennen 1 päivää elokuuta 2013 asettaa saataville enintään 10 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetystä kalenterivuosien 2014–2019 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi lisätukena asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään mainitussa alakohdassa tarkoitettuna päivämääränä.

Toisen alakohdan mukaisesti ilmoitettu määrä on sama kaikkina ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina vuosina.

2.         Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat päättää asettaa saataville tämän asetuksen mukaisina suorina tukina vuosina enintään 5 prosenttia asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta 2015–2020 rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin tarkoitetuista tukimäärärahoista. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä tukitoimenpiteisiin maaseudun kehittämisohjelmissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään mainitussa alakohdassa tarkoitettuna päivämääränä.

Toisen alakohdan mukaisesti ilmoitettu prosenttimäärä on sama kaikkina 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina vuosina.

15 artikla

Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista uudelleentarkastelua milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

2 LUKU Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat säännökset

16 artikla

Suorien tukien asteittainen käyttöönotto

Bulgariassa ja Romaniassa 33, 35, 37, 39 ja 51 artiklassa tarkoitetut tukien kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan vuosina 2014 ja 2015 liitteessä V olevassa A kohdassa esitettyjen määrien perusteella.

17 artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet

1.           Bulgaria ja Romania voivat vuosina 2014 ja 2015 täydentää kansallisilla suorilla tuilla III osaston 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä myönnettyjä tukia ja Bulgaria lisäksi IV osaston 2 luvussa tarkoitetun puuvillan lajikohtaisen tuen osalta myönnettyjä tukia.

2.           Perustukijärjestelmää täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää vuosien 2014 ja 2015 osalta, ei saa ylittää liitteessä V olevassa B kohdassa kullekin vuodelle vahvistettuja määriä.

3.           Bulgariassa puuvillan lajikohtaista tukea täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä ei saa ylittää liitteessä V olevassa C kohdassa kullekin mainitussa liitteessä tarkoitetulle vuodelle vahvistettuja määriä.

4.           Täydentävät kansalliset suorat tuet on myönnettävä puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

III OSASTO PERUSTUKIJÄRJESTELMÄ JA SIIHEN LIITTYVÄT TUET

1 LUKU Perustukijärjestelmä

1 jakso Perustukijärjestelmän perustaminen

18 artikla

Tukioikeudet

1.           Perustukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle, joka tämän asetuksen mukaisia tukioikeuksia myönnettäessä saa niitä 21 artiklan mukaisesti ensimmäisen kerran, 23 artiklan mukaisesti kansallisesta varannosta tai 27 artiklan mukaisesti siirron kautta.

2.           Tilatukijärjestelmässä asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti saatujen tukioikeuksien voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

19 artikla

Perustukijärjestelmään liittyvä enimmäismäärä

1.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä perustukijärjestelmään liittyvän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän vähentämällä liitteessä II vahvistetusta vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä 33, 35, 37 ja 39 artiklan mukaisesti vahvistetut vuotuiset määrät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Kaikkien myönnettyjen tukioikeuksien ja kansallisen varannon yhteisarvon on jokaisen jäsenvaltion osalta oltava jokaisena vuonna yhtä suuri kuin vastaava komission 1 kohdan mukaisesti vahvistama kansallinen enimmäismäärä.

3.           Jos komission 1 kohdan mukaisesti vahvistamaa enimmäismäärää muutetaan edellisvuodesta, jäsenvaltion on vähennettävä tai korotettava lineaarisesti kaikkien tukioikeuksien arvoa 2 kohdan noudattamiseksi varmistamiseksi.

20 artikla

Kansallisen enimmäismäärän jakaminen alueellisesti

1.           Jäsenvaltiot voivat ennen 1 päivää elokuuta 2013 päättää soveltaa perustukijärjestelmää alueellisella tasolla. Tällöin jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi niiden agronomiset ja taloudelliset ominaisuudet, alueellinen maatalouden potentiaali sekä toimielin- tai hallintorakenne.

2.           Jäsenvaltion on jaettava 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

3.           Jäsenvaltio voi päättää, että alueellisia enimmäismääriä muutetaan joka vuosi asteittain etukäteen vahvistetun mukaisesti noudattaen maatalouden potentiaalin tai ympäristöperusteiden kaltaisia puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.

4.           Jäsenvaltion on vähennettävä tai korotettava tukioikeuksien arvoa lineaarisesti jokaisella alueellaan siinä määrin kuin on tarpeen sovellettavien 2 tai 3 kohdan mukaisesti vahvistettujen alueellisten enimmäismäärien noudattamiseksi.

5.           Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä sekä 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2013.

21 artikla

Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen

1.           Jollei 2 kohdasta muuta johdu, viljelijälle myönnetään tukioikeuksia, jos hän hakee niitä perustukijärjestelmässä viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2014 ylivoimaisia esteitä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

2.           Jos 9 artiklan edellytykset täyttävä viljelijä on vuonna 2011 aktivoinut tilatukijärjestelmässä vähintään yhden tukioikeuden tai hakenut tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä – molemmissa tapauksissa asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti – hän saa tukioikeuksia perustukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna edellyttäen, että hän on oikeutettu suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, viljelijä saa tukioikeuksia perustukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna, jos hän on oikeutettu suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti ja jos vuonna 2011

a)       hän ei aktivoinut perustukijärjestelmässä yhtään tukioikeutta mutta tuotti yksinomaan hedelmiä tai vihanneksia ja/tai kasvatti yksinomaan viiniköynnöksiä;

b)       hän ei hakenut tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ja hänellä oli vain sellaista maatalousmaata, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 73/2009 124 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti hyvässä viljelykunnossa.

Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta myönnettyjen tukioikeuksien määrä viljelijää kohti on yhtä suuri kuin 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuodelle 2014.

3.           Jos 2 kohdan mukaisen luonnollisen tai oikeushenkilön tila myydään tai vuokrataan kokonaan tai osittain, tämä voi ennen 15 päivää toukokuuta 2014 päivätyllä sopimuksella siirtää 1 kohdassa tarkoitetun tukioikeuksien saantioikeutensa yhdelle viljelijälle, edellyttäen että kyseinen viljelijä täyttää 9 artiklassa säädetyt edellytykset.

4.           Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien myöntämisvuonna jätettyjä tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia silloin kun kyseisiä tukioikeuksia ei voida vielä vahvistaa lopullisesti ja jos erityisolosuhteilla on vaikutusta myöntämiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

22 artikla

Tukioikeuksien arvo ja arvon yhdenmukaistaminen

1.           Tukioikeuksien yksikköarvo lasketaan kunkin asianomaisen vuoden osalta jakamalla 19 tai 20 artiklan mukaisesti vahvistettu kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 23 artiklan 1 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen niiden tukioikeuksien lukumäärällä, jotka on myönnetty kansallisella tai alueellisella tasolla 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodelle 2014.

2.           Asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädettyä tilatukijärjestelmää soveltaneet jäsenvaltiot voivat rajoittaa 1 kohdassa säädettyjen tukioikeuksien yksikköarvon laskennan määrään, joka vastaa vähintään 40:tä prosenttia 19 tai 20 artiklan mukaisesti vahvistetusta kansallisesta tai alueellisesta enimmäismäärästä 23 artiklan 1 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen.

3.           Edellä olevassa 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta käyttävän jäsenvaltion on käytettävä kyseisen kohdan soveltamisen jälkeen jäljelle jäänyt enimmäismäärän osuus tukioikeuksien arvon korottamiseksi silloin kun 2 kohdan mukaisesti laskettu viljelijän tukioikeuksien kokonaisarvo perustukijärjestelmässä on alhaisempi kuin niiden tukioikeuksien, erityistukioikeudet mukaan luettuina, kokonaisarvo, jotka hänellä oli 31 päivänä joulukuuta 2013 asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisessa tilatukijärjestelmässä. Tätä varten asianomaisen viljelijän jokaisen tukioikeuden kansallista tai alueellista yksikköarvoa on korotettava tietyllä osuudella 2 kohdan mukaisesti laskettujen perustukijärjestelmään liittyvien tukioikeuksien kokonaisarvon ja niiden tukioikeuksien, erityistukioikeudet mukaan luettuina, kokonaisarvon, jotka viljelijällä oli 31 päivänä joulukuuta 2013 asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisessa tilatukijärjestelmässä, välisestä erotuksesta.

Jäsenvaltio voi korotuksen laskemiseksi ottaa huomioon myös asetuksen (EY) N:o 73/2009 52 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan ja 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti kalenterivuonna 2013 myönnetyn tuen, jos se on päättänyt olla soveltamatta asianomaisiin aloihin tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia 31 päivänä joulukuuta 2013, jos tukioikeudet on myönnetty tai lopullisesti siirretty hänelle viimeistään kyseisenä päivämääränä.

4.           Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein säätää, että silloin kun maatalousalojen vuokrasopimus myydään tai luovutetaan tai sen voimassaolo päättyy kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen ja ennen tämän asetuksen 26 artiklan mukaisesti vahvistettua päivämäärää, tukioikeuksien, jotka olisi myönnetty asianomaiselle viljelijälle, arvonkorotus palautetaan kokonaan tai osittain kansalliseen varantoon, jos arvonkorotus johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon.

Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:

a)      vuokrasopimuksen vähimmäiskesto;

b)      se osuus saadusta tuesta, joka palautetaan kansalliseen varantoon.

5.           Kaikkien tukioikeuksien yksikköarvon on viimeistään hakuvuonna 2019 oltava sama koko jäsenvaltiossa tai, jos sovelletaan 20 artiklaa, alueella.

6.           Jäsenvaltioiden on 2 ja 3 kohtaa soveltaessaan ryhdyttävä unionin oikeuden yleisperiaatteita noudattaen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla. Jäsenvaltioiden on tätä varten vahvistettava toteutettavat toimenpiteet viimeistään 1 päivänä elokuuta 2013. Kyseisiin toimenpiteisiin on kuuluttava tukioikeuksien asteittainen muuttaminen vuosittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle viimeistään mainitussa alakohdassa tarkoitettuna päivämääränä.

2 jakso Kansallinen varanto

23 artikla

Kansallisen varannon perustaminen ja käyttö

1.           Jokaisen jäsenvaltion on perustettava kansallinen varanto. Jäsenvaltion on kansallisen varannon perustamiseksi tehtävä perustukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna perustukijärjestelmän enimmäismäärälle lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisella tasolla. Vähennys voi olla enintään 3 prosenttia, jollei suurempi vähennys ole tarpeen 4 kohdassa vuoden 2014 osalta säädettyjen tukioikeuksia koskevien tarpeiden vuoksi.

2.           Jäsenvaltio voi hallinnoida kansallista varantoa alueellisella tasolla.

3.           Jäsenvaltion on myönnettävä tukioikeudet kansallisesta varannosta puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

4.           Jäsenvaltion on käytettävä kansallista varantoa myöntääkseen tukioikeuksia ensisijaisesti maataloustoimintansa aloittaville nuorille viljelijöille.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi ’maataloustoimintansa aloittavalla nuorella viljelijällä’ tarkoitetaan 36 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävää viljelijää, joka ei ole harjoittanut minkäänlaista maataloustoimintaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa ja jonka määräysvallassa ei ole ollut maataloustoimintaa harjoittavaa oikeushenkilöä uuden maataloustoiminnan aloittamista edeltäneiden viiden vuoden aikana. Jos kyseessä on oikeushenkilö, luonnolliset henkilöt, joiden määräysvallassa oikeushenkilö on, eivät ole saaneet harjoittaa minkäänlaista maataloustoimintaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa eikä niiden määräysvallassa ole saanut olla maataloustuotantoa harjoittavaa oikeushenkilöä kyseessä olevan oikeushenkilön maataloustoiminnan aloittamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

5.           Jäsenvaltio voi käyttää kansallista varantoa

a)      myöntääkseen tukioikeuksia sellaisten alueiden viljelijöille, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, tarkoituksenaan varmistaa, että maata ei jätetä viljelemättä, ja/tai korvata viljelijöille kyseisillä alueilla aiheutuvat erityiset haitat;

b)      korottaakseen lineaarisesti perustukijärjestelmään liittyvien tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla, jos kansallinen varanto ylittää jonakin vuonna 3 prosenttia, edellyttäen että käytettävissä on riittävästi määriä 4 kohdan, tämän kohdan a alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti tehtäviin myöntämisiin.

6.           Jäsenvaltion on 4 kohtaa ja 5 kohdan a alakohtaa soveltaessaan vahvistettava viljelijöille myönnettyjen tukioikeuksien arvo tukioikeuksien myöntämisvuoden kansallisen tai alueellisen keskiarvon perusteella.

7.           Jos viljelijä saa tuomioistuimen lopullisen päätöksen tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lopullisen hallinnollisen määräyksen nojalla oikeuden tukioikeuksiin tai olemassa olevien tukioikeuksien arvon korotukseen, viljelijän on saatava kyseisessä päätöksessä tai määräyksessä vahvistettu tukioikeuksien määrä ja arvo jäsenvaltion vahvistamana päivämääränä. Kyseinen päivämäärä ei voi kuitenkaan olla myöhäisempi kuin päätöksen tai määräyksen antopäivää seuraava perustukijärjestelmässä jätettävän hakemuksen viimeinen jättöpäivä, ottaen huomioon 25 ja 26 artiklan soveltaminen.

24 artikla

Kansallisen varannon täydentäminen

1.           Kansallista varantoa täydennetään määrillä, jotka johtuvat

a)      tukioikeuksista, jotka eivät oikeuta tukiin kahtena perättäisenä vuotena seuraavien soveltamisen vuoksi:

i)        9 artikla;

ii)       10 artiklan 1 kohta;

b)      tukioikeuksista, joita ei ole aktivoitu 25 artiklan mukaisesti kahteen vuoteen, paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet;

c)      viljelijöiden vapaaehtoisesti palauttamista tukioikeuksista;

d)      22 artiklan 4 kohdan soveltamisesta.

2.           Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat aktivoimattomien tukioikeuksien palauttamista kansalliseen varantoon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 jakso Perustukijärjestelmän täytäntöönpano

25 artikla

Tukioikeuksien aktivoiminen

1.           Viljelijälle myönnetään perustukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu 26 artiklan 1 kohdan mukaisella ilmoituksella tukioikeudet myöntäneessä jäsenvaltiossa. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettuihin vuotuisiin tukimääriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, asteittaisen vähennyksen, tukikattojen, 7 artiklan, 37 artiklan 2 kohdan ja 51 artiklan 1 kohdan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o [HZR] mukaisesti määrättyjen vähennysten ja poissulkemisten soveltamista.

2.           Tässä osastossa ’tukikelpoisella hehtaarilla’ tarkoitetaan

a)      tilan maatalousmaata, jota käytetään maataloustoimintaan tai, silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan; tai

b)      mitä tahansa alaa, joka antoi vuonna 2008 oikeuden tukiin asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyssä tilatukijärjestelmässä tai V osaston 2 luvussa säädetyssä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ja joka

i)        ei enää täytä a alakohdan mukaisen tukikelpoisuusmääritelmän vaatimuksia direktiivin 92/43/ETY, yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[27] ja direktiivin 2009/147/EY täytäntöönpanon vuoksi; tai

ii)       on metsitetty yksittäisen viljelijän sitoumuksen ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan mukaisesti tai sellaisen kansallisen järjestelmän nojalla, jonka ehdot ovat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan sekä asetuksen (EU) N:o [RDR] 23 artiklan mukaiset; tai

iii)      on kesannoitu yksittäisen viljelijän sitoumuksen ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan ja asetuksen (EU) N:o [RDR] 29 artiklan mukaisesti.

Silloin kun tilan maatalousmaata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä katsotaan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi käytettävän valtaosin maataloustoimintaan, jos maataloustoimintaa voidaan harjoittaa ilman että muun kuin maataloustoiminnan voimakkuus, luonne, kesto ja ajankohta haittaa sitä merkittävästi. Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet tämän alakohdan täytäntöönpanemiseksi alueellaan.

Ollakseen tukikelpoisia alojen on oltava tukikelpoisen hehtaarin määritelmän mukaisia koko kalenterivuoden ajan, jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

3.           Hampun tuotantoon käytetyt alat ovat tukikelpoisia vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia.

26 artikla

Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen

1.           Viljelijän on 25 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä asetuksen (EU) N:o [HZR] 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukihakemuksen muuttamiselle.

2.           Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia, että viljelijä muuttaa ilmoitustaan, sillä edellytyksellä että viljelijä säilyttää vähintään tukioikeuksiinsa liittyvän määrän hehtaareita ja noudattaa edellytyksiä, jotka koskevat perustuen myöntämistä asianomaiselle alalle.

27 artikla

Tukioikeuksien siirtäminen

1.           Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä siirrettävistä oikeuksista.

Kuitenkin myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa tukioikeuksia voidaan käyttää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne vahvistettiin.

2.           Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samalla alueella tai jäsenvaltion sellaisten alueiden välillä, joilla 22 artiklan 1 kohdan tai 22 artiklan 2 kohdan soveltamisesta johtuva tukioikeuden hehtaarikohtainen arvo on sama.

3.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat vaatimukset, jotka liittyvät tukioikeuksien siirrosta ilmoittamiseen kansallisille viranomaisille, sekä tällaisen ilmoituksen määräajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti

a)      säännöt, jotka koskevat viljelijöiden tukikelpoisuutta ja pääsyä perustukijärjestelmään, kun kyse on perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, vuokrasopimuksen perinnöstä, oikeudellisen aseman tai nimityksen muutoksesta ja tilan sulautumisesta tai jakamisesta;

b)      säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien arvon ja lukumäärän laskentaa tai tukioikeuksien arvon korottamista tai vähentämistä tämän osaston säännösten mukaisten tukioikeuksien myöntämisen yhteydessä, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat

i)        mahdollisuutta vahvistaa viljelijän hakemuksen perusteella myönnetyille tukioikeuksille alustava arvo ja lukumäärä tai korottaa alustavasti niiden arvoa;

ii)       tukioikeuksien alustavan ja lopullisen arvon sekä lukumäärän vahvistamista koskevia edellytyksiä;

iii)      tapauksia, joissa myynti tai vuokrasopimus saattavat vaikuttaa tukioikeuksien myöntämiseen;

c)      säännöt, jotka koskevat kansallisesta varannosta saatujen tukioikeuksien arvon ja lukumäärän vahvistamista;

d)      säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien yksikköarvon muuttamista, kun kyseessä on tukioikeuksien murto-osa;

e)      perusteet, joita jäsenvaltioiden on sovellettava myöntäessään tukioikeuksia viljelijälle, joka ei aktivoinut tukioikeuksia vuonna 2011 tai ei hakenut vuonna 2011 tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä, kuten 21 artiklan 2 kohdassa säädetään, ja myöntäessään tukioikeuksia silloin kun sovelletaan 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sopimuslauseketta;

f)       perusteet tukioikeuksien myöntämiselle 23 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti;

g)      säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien ilmoittamista ja aktivoimista;

h)      säännöt, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä vahvistetaan menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkastamiseksi.

2 LUKU Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille

29 artikla

Yleiset säännöt

1.           Viljelijän, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä, on noudatettava 25 artiklan 2 kohdassa määritellyillä tukikelpoisilla hehtaareillaan seuraavia ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä:

a)       Viljelijän on viljeltävä peltoalallaan vähintään kolmea eri kasvia, jos hänellä on yli 3 hehtaaria peltoalaa, eikä sitä käytetä kokonaisuudessaan nurmituotantoon (kylvetty tai luontainen), eikä se ole merkittävän osan vuodesta kokonaan kesannolla tai kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla;

b)       viljelijän on säilytettävä tilallaan oleva pysyvä nurmi; ja

c)       viljelijällä on oltava maatalousmaallaan luonnonhoitoala.

2.           Jäsenvaltion on myönnettävä tässä luvussa tarkoitettua tukea viljelijälle, joka soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua kolmea käytäntöä, jos ne häntä koskevat, ja ottaen huomioon 30, 31 ja 32 artiklan noudattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 ja 4 kohdan sekä rahoituskurin, 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o [HZR] mukaisesti määrättyjen vähennysten ja seuraamusten soveltamista.

3.           Viljelijällä, jonka tila sijaitsee kokonaan tai osittain direktiivin 92/43/ETY tai direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla alueilla, on oikeus tässä luvussa tarkoitettuun tukeen, jos hän noudattaa tässä luvussa tarkoitettuja käytäntöjä siinä määrin kuin ne ovat asianomaisella tilalla yhteensopivia mainittujen direktiivien kanssa.

4.           Viljelijällä, joka noudattaa asetuksen (EY) N:o 834/2007 29 artiklan 1 kohdassa säädettyjä luonnonmukaisen maatalouden vaatimuksia, on automaattisesti oikeus tässä luvussa tarkoitettuun tukeen.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan niihin tilan yksiköihin, joita käytetään luonnonmukaiseen tuotantoon asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti.

5.           Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään vuotuisena tukena 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden, ja sen määrä lasketaan vuosittain jakamalla 33 artiklan 1 kohdan soveltamisesta johtuva määrä asianomaisessa jäsenvaltiossa 26 artiklan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä.

30 artikla

Viljelyn monipuolistaminen

1.           Jos viljelijällä on yli 3 hehtaaria peltoalaa, eikä sitä käytetä kokonaisuudessaan nurmituotantoon (kylvetty tai luontainen), eikä se ole merkittävän osan vuodesta kokonaan kesannolla tai kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla, peltoalalla on viljeltävä vähintään kolmea eri kasvia. Jokaisen mainituista kolmesta viljelykasvista on kuitenkin katettava vähintään 5 prosenttia peltoalasta, ja pääkasvin osuus saa olla enintään 70 prosenttia peltoalasta.

2.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti viljelykasvin määritelmän ja eri viljelykasvien osuuksien tarkan laskentamenetelmän vahvistamiseksi.

31 artikla

Pysyvä nurmi

1.           Viljelijöiden on pidettävä pysyvänä nurmena tilansa alueet, jotka on ilmoitettu hakuvuodelle 2014 pysyväksi nurmeksi asetuksen (EU) N:o [HZ] 74 artiklan 1 kohdan mukaisessa hakemuksessa, jäljempänä ’pysyvänä nurmena olevat viitealat’.

Pysyvänä nurmena olevaa viitealaa lisätään, jos viljelijällä on velvollisuus muuttaa alat takaisin pysyväksi nurmeksi vuonna 2014 ja/tai 2015, kuten asetuksen (EU) N:o [HZR] 93 artiklassa tarkoitetaan.

2.           Viljelijä voi ottaa enintään 5 prosenttia pysyvänä nurmena olevasta viitealastaan muuhun käyttötarkoitukseen. Mainittua rajaa ei sovelleta, jos kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

3.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn pysyvänä nurmena olevan viitealan suurentamista, pysyvän nurmen uudistamista, maatalousmaan muuttamista takaisin pysyväksi nurmeksi silloin kun 2 kohdassa tarkoitettu sallittu pienennys ylittyy, sekä pysyvänä nurmena olevien viitealojen muuttamista maa-alan siirron yhteydessä.

32 artikla

Luonnonhoitoalat

1.           Viljelijän on varmistettava, että vähintään 7 prosenttia hänen 25 artiklan 2 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista hehtaareistaan – pysyvänä nurmena olevat alat pois luettuina – on luonnonhoitoalaa, jollaista ovat esimerkiksi kesantoalat, pengerrykset, maisemapiirteet, suojakaistat ja 25 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat.

2.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa mainittujen luonnonhoitoalojen eri tyyppien määrittelemiseksi tarkemmin sekä muiden sellaisten luonnonhoitoalojen tyyppien mukaan ottamiseksi ja määrittelemiseksi, jotka voidaan ottaa huomioon kyseisessä kohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden noudattamiseksi.

33 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

1.           Jäsenvaltion on käytettävä tässä luvussa tarkoitetun tuen rahoittamiseen 30 prosenttia liitteessä II esitetystä kansallisesta enimmäismäärästä.

2.           Jäsenvaltion on sovellettava tässä luvussa tarkoitettua tukea kansallisella tai, jos sovelletaan 20 artiklaa, alueellisella tasolla. Jos lisätukea sovelletaan alueellisesti, jäsenvaltion on käytettävä jokaisella alueella tietty osuus 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta enimmäismäärästä. Kyseinen osuus lasketaan jakamalla 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyllä enimmäismäärällä.

3.           Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä vastaavan enimmäismäärän tässä luvussa tarkoitetulle tuelle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 LUKU Tuki alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita

34 artikla

Yleiset säännöt

1.           Jäsenvaltio voi myöntää tukea viljelijälle, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä ja jonka tila sijaitsee kokonaan tai osittain jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o [RDR] 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämillä alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita.

2.           Jäsenvaltio voi päättää myöntää 1 kohdassa tarkoitettua tukea kaikille kyseisen kohdan soveltamisalaan kuuluville alueille tai vaihtoehtoisesti rajoittaa tuen puolueettomin ja syrjimättömin perustein vain joillekin asetuksen (EU) N:o [RDR] 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille alueille.

3.           Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään vuosittain sellaisilla alueilla sijaitsevaa tukikelpoista hehtaaria kohden, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja se maksetaan, kun asianomainen viljelijä aktivoi kyseisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan, rahoituskurin, asteittaisten alennusten ja tukikattojen, 7 artiklassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen ja asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan mukaisesti määrättyjen vähennysten ja poissulkemisten soveltamista.

4.           Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu hehtaarikohtainen tuki lasketaan jakamalla 35 artiklan soveltamisesta johtuva määrä 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, sellaisilla alueilla sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5.           Jäsenvaltio voi soveltaa tässä luvussa tarkoitettua tukea alueellisella tasolla tässä kohdassa säädetyin edellytyksin.

Tällöin jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat muun muassa alueiden luonnonolosuhteista johtuvien rajoitteiden ominaispiirteet ja maatalouden harjoittamisolosuhteet.

Jäsenvaltion on jaettava 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Alueellinen tuki lasketaan jakamalla kolmannen alakohdan mukaisesti laskettu alueellinen enimmäismäärä 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, sellaisilla alueilla sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

35 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

1.           Jäsenvaltio voi 1 päivään elokuuta 2013 asti päättää käyttää 34 artiklassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen enintään 5 prosenttia liitteessä II esitetystä kansallisesta enimmäismäärästä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään samassa alakohdassa tarkoitettuna päivämääränä.

Jäsenvaltio voi 1 päivään elokuuta 2016 asti tarkistaa päätöstään, siten että tarkistettu päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

2.           Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä tukea vastaavan enimmäismäärän sen prosenttiosuuden mukaan, jonka jäsenvaltio aikoo käyttää kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 LUKU Tuki nuorille viljelijöille

36 artikla

Yleiset säännöt

1.           Jäsenvaltion on myönnettävä tukea nuorelle viljelijälle, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä.

2.           Tässä luvussa ’nuorella viljelijällä’ tarkoitetaan

a)      luonnollista henkilöä, joka on perustamassa ensimmäistä tilaansa maatalousyrittäjänä tai on perustanut sellaisen asetuksen (EU) N:o [HZR] 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä jätettyä ensimmäistä hakemusta edeltävien viiden vuoden aikana; ja

b)      joka on a alakohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämishetkellä alle 40-vuotias.

3.           Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään vuosittain, kun viljelijä on aktivoinut tukioikeudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, asteittaisten alennusten ja tukikattojen, 7 artiklassa tarkoitettujen lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan mukaisesti määrättyjen vähennysten ja poissulkemisten soveltamista.

4.           Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään kullekin viljelijälle enintään viideksi vuodeksi. Kyseistä ajanjaksoa lyhennetään niiden vuosien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet tilan perustamisen ja ensimmäisen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämisen välillä.

5.           Jäsenvaltion on laskettava 1 kohdassa tarkoitetun tuen määrä vuosittain kertomalla luku, joka vastaa 25:tä prosenttia viljelijällä olevien tukioikeuksien keskiarvosta, viljelijän 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärällä.

Jäsenvaltion on ensimmäistä alakohtaa soveltaessaan noudatettava seuraavia huomioon otettavien aktivoitujen tukioikeuksien ylärajoja:

a)      niissä jäsenvaltioissa, joissa liitteessä VI esitetty maatilojen keskimääräinen koko on enintään 25 hehtaaria, yläraja on 25;

b)      niissä jäsenvaltioissa, joissa liitteessä VI esitetty maatilojen keskimääräinen koko on suurempi kuin 25 hehtaaria, yläraja on 25:stä enintään mainittuun keskimääräiseen kokoon.

6.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti niiden edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti oikeushenkilön voidaan katsoa olevan kelpoinen 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen, kuten 2 kohdan b alakohdassa säädetyn ikärajan soveltaminen yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön, joka on osa oikeushenkilöä.

37 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

1.           Jäsenvaltion on käytettävä 36 artiklassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen enintään 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä. Niiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2013 prosenttiosuus, jonka ne arvioivat tarvittavan mainitun tuen rahoittamiseen.

Jäsenvaltio voi tarkistaa arvioitua prosenttiosuuttaan 1 päivään elokuuta 2016 asti, siten että tarkistettu prosenttiosuus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Niiden on ilmoitettava tarkistettu prosenttiosuus komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016.

2.           Jos jäsenvaltion jollekin vuodelle vahvistama tuen kokonaismäärä ylittää 4 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän ja jos mainittu enimmäismäärä on alhaisempi kuin 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on sovellettava kaikkiin viljelijöille 25 artiklan mukaisesti myönnettäviin tukiin lineaarista vähennystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa säädetyn kahden prosentin soveltamista.

3.           Jos jäsenvaltiossa jonakin vuonna haettu tuen kokonaismäärä ylittää 4 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän ja jos mainittu enimmäismäärä on 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on mainitun enimmäismäärän noudattamiseksi sovellettava viljelijöille 36 artiklan mukaisesti maksettaviin tukiin lineaarista vähennystä.

4.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 36 artiklassa tarkoitetulle tuelle vastaavan enimmäismäärän vuosittain jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti ilmoittaman arvioidun prosenttiosuuden perusteella. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV OSASTO TUOTANTOSIDONNAINEN TUKI

1 LUKU Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki

38 artikla

Yleiset säännöt

1.           Jäsenvaltiot voivat myöntää viljelijöille tuotantosidonnaista tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää seuraavilla aloilla ja seuraaville tuotannoille: vilja, öljysiemenet, valkuaiskasvit, palkokasvit, pellava, hamppu, riisi, pähkinät, tärkkelysperuna, maito ja maitotuotteet, siemenet, lampaan- ja vuohenliha, naudan- ja vasikanliha, oliiviöljy, silkkiäistoukat, kuivarehu, humala, sokerijuurikas, sokeriruoko, juurisikuri, hedelmät ja vihannekset sekä lyhytkiertoinen energiapuu.2.

2.           Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisille aloille tai jäsenvaltion alueille, joilla esiintyy vaikeuksia tietyillä taloudellisista ja/tai yhteiskunnallisista ja/tai ympäristöllisistä syistä erityisen tärkeillä maatalouden muodoilla tai aloilla.

3.           Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tuotantosidonnaista tukea voi myöntää myös sellaisille viljelijöille, joilla on 31 päivänä joulukuuta 2013 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun 2 jakson ja 71 m artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 73/2009 60 artiklan ja 65 artiklan neljännen alakohdan mukaisesti myönnettyjä tukioikeuksia ja joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi tämän asetuksen III osaston 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä.

4.           Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustimia nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla alueilla.

5.           Tuotantosidonnainen tuki myönnetään vuotuisena tukena tietyissä määrällisissä rajoissa tiettyjen pinta-alojen perusteella sekä tuotosten tai tietyn eläinmäärän perusteella.

6.           Tämän artiklan mukaisesti myönnettävän tuotantosidonnaisen tuen on oltava johdonmukainen unionin muiden toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa.

7.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti

a)      tässä luvussa tarkoitetun tuen myöntämisedellytyksistä;

b)      säännöistä, jotka koskevat johdonmukaisuutta muiden unionin toimenpiteiden kanssa ja tuen kumuloitumista.

39 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

1.           Jäsenvaltio voi tuotantosidonnaisen tuen rahoittamiseksi päättää viimeistään kunkin tuen ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta käyttää enintään 5 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään.

2.           Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää käyttää enintään 10 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään, jos

a)       se sovelsi 31 päivään joulukuuta 2013 saakka asetuksen (EY) N:o 73/2009 V osastossa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää tai rahoitti toimenpiteitä mainitun asetuksen 111 artiklan mukaisesti, tai jos siihen sovelletaan kyseisen asetuksen 69 artiklan 5 kohdassa tai Maltan tapauksessa 69 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta; ja/tai

b)       se myönsi ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2013 aikana yli 5 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV ja V osastossa – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – säädettyjen suorien tukien osalta käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 2 luvun 2 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä, mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa ja 1 kohdan b ja e alakohdassa säädettyä tukea tai mainitun asetuksen IV osaston 1 luvun – IV osaston 6 jaksoa lukuun ottamatta – mukaisia toimenpiteitä.

3.           Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka myönsi ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2013 aikana yli 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV ja V osastossa – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – säädettyjen suorien tukien myöntämiseen käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 2 luvun 2 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä, mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa ja 1 kohdan b ja e alakohdassa säädettyä tukea tai mainitun asetuksen IV osaston 1 luvun – 6 jaksoa lukuun ottamatta – mukaisia toimenpiteitä, voi päättää käyttää yli 10 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta enimmäismäärästä, jos komissio hyväksyy sen 41 artiklan mukaisesti.

4.           Jäsenvaltio voi 1 päivään elokuuta 2016 asti tarkistaa 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti tekemäänsä päätöstä siten, että se tulee voimaan vuodesta 2017 alkaen,

(a)     korottaakseen 1 ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettua prosenttiosuutta tapauksen mukaan mainituissa kohdissa säädetyissä rajoissa ja tarvittaessa muuttaakseen tuen myöntämisedellytyksiä;

b)      alentaakseen tuotantosidonnaisen tuen rahoitukseen käytettävää prosenttiosuutta ja tarvittaessa muuttaakseen kyseisen tuen myöntämisedellytyksiä;

c)      lopettaakseen tämän luvun mukaisen tuen myöntämisen.

5.           Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä tukea vastaavan enimmäismäärän sen perusteella, millaisesta käytettävästä kansallisen enimmäismäärän osuudesta kukin jäsenvaltio on 1–4 kohdan nojalla päättänyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

40 artikla

Tiedonannot

1.           Edellä olevassa 39 artiklassa tarkoitetut päätökset on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään mainitussa artiklassa tarkoitettuna määräpäivänä, ja tiedonannossa on 39 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettua päätöstä lukuun ottamatta oltava tiedot kohdealueesta, valituista maatalouden muodoista tai aloista sekä myönnettävän tuen tasosta.

2.           Edellä olevan 39 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai tarvittaessa 39 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa päätöksissä on oltava myös yksityiskohtainen kuvaus kohdealueen erityistilanteesta sekä maatalouden muotojen tai alojen erityispiirteistä, joiden vuoksi 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus ei riitä 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vaikeuksien voittamiseen ja joiden vuoksi tukitason korottaminen on oikeutettua.

41 artikla

Komission hyväksyntä

1.           Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä 39 artiklan 3 kohdassa tai tarvittaessa 39 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun päätöksen, jos asianomaisella alueella tai alalla todetaan esiintyvän jonkin seuraavista tarpeista:

a)      tarve pitää tietty tuotanto tietyllä tasolla vaihtoehtojen puutteen vuoksi sekä tuotannon lopettamisriskin ja siitä johtuvien yhteiskunnallisten ongelmien ja/tai ympäristöongelmien vähentämiseksi;

b)      tarve varmistaa vakaa tarjonta paikalliselle jalostusteollisuudelle ja estää mahdollisen rakennemuutoksen aiheuttamat kielteiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset;

c)      tarve kompensoida haittoja, joita tietyn alan viljelijöille aiheutuu asianomaisten markkinoiden pysyvien häiriöiden vuoksi;

d)      tarve toteuttaa toimia silloin kun tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o [RDR] tai hyväksytyn valtiontukijärjestelmän mukaisesti saatavilla olevaa muuta tukea pidetään riittämättömänä a, b ja c alakohdassa säädettyihin tarpeisiin vastaamiseksi.

2.           Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen päätösten arviointi- ja hyväksymismenettelyä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 LUKU Puuvillan lajikohtainen tuki

42 artikla

Soveltamisala

CN-koodin 5201 00 puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ’puuvillan lajikohtainen tuki’.

43 artikla

Tukikelpoisuus

1.           Puuvillan lajikohtaista tukea myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää hyväksyttyjä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, aidosta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.

2.           Jäsenvaltion on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut maa ja lajikkeet 3 kohdan mukaisesti vahvistettavien sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

3.           Komissiolla on puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä ja edellytyksistä, jotka koskevat maan ja lajikkeiden hyväksymistä puuvillan lajikohtaista tukea varten.

4.           Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat hyväksymismenettelyä ja kyseiseen hyväksymiseen liittyviä tiedonantoja viljelijöille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

44 artikla

Perusalat, vahvistetut satotasot ja viitemäärät

1.           Kansalliset perusalat ovat seuraavat:

– Bulgariassa: 3 342 ha,

– Kreikassa: 250 000 ha,

– Espanjassa: 48 000 ha,

– Portugalissa: 360 ha.

2.           Vahvistetut satotasot viitekautena ovat seuraavat:

– Bulgariassa: 1,2 tonnia/ha,

– Kreikassa: 3,2 tonnia/ha,

– Espanjassa: 3,5 tonnia/ha,

– Portugalissa: 2,2 tonnia/ha.

3.           Lajikohtaisen tuen määrä tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden vahvistetaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

– Bulgariassa: 523,02 euroa vuonna 2014; 588,06 euroa vuonna 2015; ja 661,79 euroa vuonna 2016 ja sitä seuraavina vuosina,

– Kreikassa: 238,86 euroa.

– Espanjassa: 369,33 euroa.

– Portugalissa: 232,57 euroa.

4.           Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua määrää vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5.           Komissiolla on puuvillan lajikohtaisen tuen soveltamiseksi valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat puuvillan lajikohtaisen tuen myöntämisedellytyksiä, tukikelpoisuusvaatimuksia ja maatalouskäytäntöjä.

6.           Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat 4 kohdassa säädetyn vähennyksen laskentaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

45 artikla

Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot

1.           Tässä luvussa ’hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka muun muassa

a)      auttaa parantamaan puuvillan markkinoille saattamisen koordinointia erityisesti selvitysten ja markkinatutkimusten avulla;

b)      laatii unionin sääntöjen kanssa yhteensopivia vakiosopimuksia;

c)      huolehtii tuotannon suuntaamisesta tuotteisiin, jotka vastaavat paremmin markkinoiden tarpeita ja kuluttajien kysyntää erityisesti laadun ja kuluttajansuojan suhteen;

d)      uudistaa tuotteen laadun parantamiseen tähtääviä menetelmiä ja keinoja;

e)      kehittää markkinointistrategioita puuvillan myynnin edistämiseksi laatusertifiointijärjestelmillä.

2.           Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 3 kohdan mukaisesti vahvistettavia perusteita noudattavat toimialakohtaiset organisaatiot.

3.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti

a)      toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisperusteista;

b)      tuottajien velvollisuuksista;

c)      säännöistä sellaista tilannetta varten, jossa hyväksytty toimialakohtainen organisaatio ei ole kyseisten perusteiden mukainen.

46 artikla

Tuen myöntäminen

1.           Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 44 artiklan mukaisesti.

2.           Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään 44 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtainen tuki tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

V OSASTO Pienviljelijöiden tukijärjestelmä

47 artikla

Yleiset säännöt

1.           Viljelijä, jolla on 21 artiklan mukaisesti vuonna 2014 myönnettyjä tukioikeuksia ja jonka osalta täyttyvät 10 artiklan 1 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset, voi hakea tässä luvussa säädetyin edellytyksin yksinkertaistettuun järjestelmään, jäljempänä ’pienviljelijäjärjestelmä’.

2.           Pienviljelijäjärjestelmän tuet korvaavat III ja IV osaston mukaisesti myönnettävät tuet.

3.           Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät vapautetaan III osaston 2 luvussa säädettyjä maatalouskäytäntöjä koskevista velvoitteista.

4.           Jäsenvaltion on varmistettava, että tukea ei makseta viljelijälle, jonka osalta on vahvistettu, että hän on tämän komission asetusehdotuksen julkaisupäivänä tai sen jälkeen jakanut tilansa yksinomaan päästäkseen pienviljelijäjärjestelmään. Tätä sovelletaan myös viljelijöihin, joiden tila on peräisin mainitusta jaosta.

48 artikla

Osallistuminen

Pienviljelijäjärjestelmään haluavan viljelijän on jätettävä hakemus viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2014.

Jos viljelijä ei ole hakenut pienviljelijäjärjestelmään viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2014 tai jos viljelijä päättää poistua siitä kyseisen päivämäärän jälkeen tai jos viljelijä on valinnut asetuksen (EU) N:o [RDR] 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen tuen, hänellä ei ole enää oikeutta osallistua järjestelmään.

49 artikla

Tuen määrä

1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltion on vahvistettava pientukijärjestelmän vuotuisen tuen määrä jollekin seuraavista tasoista:

a)      määrä, joka ei ylitä 15:tä prosenttia tuensaajakohtaisesta kansallisesta keskituesta;

b)      määrä, joka vastaa hehtaarikohtaista kansallista keskitukea kerrottuna hehtaarien lukumäärää vastaavalla luvulla, joka voi olla enintään kolme.

Jäsenvaltion on vahvistettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu kansallinen keskiarvo liitteessä II vuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti tukioikeuksia saaneiden viljelijöiden lukumäärän perusteella.

Jäsenvaltion on vahvistettava ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu kansallinen keskiarvo liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 26 artiklan mukaisesti ilmoitettujen vuoden 2014 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän perusteella.

2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun määrän on oltava vähintään 500 euroa ja enintään 1 000 euroa. Jos 1 kohdan soveltamisesta johtuva määrä on pienempi kuin 500 euroa tai suurempi kuin 1 000 euroa, se on pyöristettävä ylös- tai alaspäin vähimmäis- tai enimmäismäärään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 artiklan 1 kohdan soveltamista.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettu määrä voidaan Kyproksessa ja Maltassa vahvistaa pienemmäksi kuin 500 euroa, mutta ei kuitenkaan pienemmäksi kuin 200 euroa.

50 artikla

Erityisedellytykset

1. Viljelijän on pienviljelijäjärjestelmään osallistumisaikanaan

a)      säilytettävä vähintään se hehtaarimäärä, joka vastaa hänen tukioikeuksiensa lukumäärää;

b)      täytettävä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty vähimmäisvaatimus.

2. Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän 25 ja 26 artiklan mukaisesti vuonna 2014 aktivoimia tukioikeuksia pidetään aktivoituina tukioikeuksina koko sen ajan, kun viljelijä osallistuu järjestelmään.

Tukioikeuksia, jotka viljelijällä on järjestelmään osallistumisaikana, ei pidetä kansalliseen järjestelmään 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti palautettavina käyttämättöminä tukioikeuksina.

3. Poiketen siitä, mitä 27 artiklassa säädetään, pienviljelijäjärjestelmään osallistuvien viljelijöiden tukioikeuksia ei voi siirtää, jollei kyseessä ole perintö tai ennakkoperintö.

Viljelijä, joka saa tukioikeuksia perintönä tai ennakkoperintönä pienviljelijäjärjestelmään osallistuvalta viljelijältä, voi osallistua pienviljelijäjärjestelmään, jos hän täyttää perustukijärjestelmää koskevat edellytykset ja perii hänelle tukioikeudet perinnöksi jättävältä viljelijältä tämän kaikki tukioikeudet.

4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti järjestelmään osallistumisen edellytyksistä silloin kun siihen osallistuvan viljelijän tilanne muuttuu.

51 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

1. Jäsenvaltion on tässä osastossa tarkoitetun tuen rahoittamiseksi vähennettävä määrät, jotka vastaavat määriä, joihin pienviljelijä olisi oikeutettu III osaston 1 luvussa tarkoitetun perustuen osalta, III osaston 2 luvussa tarkoitetun ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille myönnettävän tuen osalta ja tapauksen mukaan III osaston 3 luvussa tarkoitetun alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, myönnettävän tuen osalta, III osaston 4 luvussa tarkoitetun nuorten viljelijöiden tuen ja IV osastossa tarkoitetun tuotantosidonnaisen tuen osalta, mainittuihin tukiin käytettävissä olevista kokonaismääristä.

Kaikkien pienviljelijöiden tukijärjestelmästä johtuvien tukien summan ja ensimmäisen alakohdan mukaisesti rahoitettavan kokonaismäärän välinen erotus rahoitetaan soveltamalla kaikkiin 25 artiklan mukaisesti myönnettäviin tukiin lineaarista vähennystä.

Seikkojen, joiden perusteella ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan, on pysyttävä samoina koko sen ajan, jonka viljelijä osallistuu järjestelmään.

2. Jos tukien kokonaismäärä pienviljelijäjärjestelmässä on enemmän kun 10 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on sovellettava tämän osaston mukaisesti maksettaviin määriin lineaarista vähennystä kyseisen mainitun prosenttiosuuden noudattamiseksi.

VI OSASTO Puuvilla-alan kansalliset rakenneuudistusohjelmat

52 artikla

Vuotuisten määrärahojen käyttö rakenneuudistusohjelmiin

1.           Jäsenvaltion, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 637/2008 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, on siirrettävä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevat asiaan kuuluvat vuotuiset määrärahat unionin lisävaroina asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin siten, että siirto tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

2.           Asetuksen (EY) N:o 637/2008 4 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa soveltaneen jäsenvaltion kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vuotuiset määrärahat sisällytetään sen tämän asetuksen liitteessä II esitettyyn kansalliseen enimmäismäärään 1 päivästä tammikuuta 2017.

VII OSASTO LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 LUKU Ilmoitukset ja kiireelliset tapaukset

53 artikla

Ilmoitusvelvollisuudet

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden ilmoituksia tämän asetuksen soveltamiseksi tai suorien tukien tarkastamiseksi, valvomiseksi, seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tilintarkastuksen tekemiseksi sekä kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi, mainittujen sopimusten mukaiset ilmoitusvelvollisuudet mukaan luettuina. Komissio ottaa tämän tehdessään huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välisen synergian.

Saatuja tietoja voidaan tarvittaessa toimittaa kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai asettaa näiden saataville tai julkaista, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

2.           Jotta 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset olisivat nopeita, tehokkaita, täsmällisiä ja kustannustehokkaita, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti seuraavien vahvistamiseksi:

a)      ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi;

b)      ilmoitusmenetelmät;

c)      säännöt, jotka koskevat oikeutta päästä tietoihin tai saataville asetettaviin tietojärjestelmiin;

d)      tietojen julkaisemisedellytykset ja -tavat.

3.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

a)      säännöt, jotka koskevat tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista;

b)      järjestelyt toimitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä säännöt, jotka koskevat tiedonantojen sisältöä, muotoa, aikataulua, toimittamistiheyttä ja määräaikoja;

c)      järjestelyt tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, tai julkaisemiseksi, jollei henkilötietojen suojasta ja viljelijöiden ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

54 artikla

Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi

1.           Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi erittäin kiireellisissä tapauksissa. Nämä toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Komissio hyväksyy 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

2 LUKU Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset

55 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.           Siirretään tässä asetuksessa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulosta.

3.           Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tässä asetuksessa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.           Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.           Tämän asetuksen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

56 artikla

Komiteamenettely

1.           Komissiota avustaa suorien tukien komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.           Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.           Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

3 LUKU Siirtymä- ja loppusäännökset

57 artikla

Kumoamiset

1.           Kumotaan asetus (EY) N:o 637/2008.

Sitä sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2017 asti sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka ovat käyttäneet kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa.

2.           Kumotaan asetus (EY) N:o 73/2009.

Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3.           Tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia asetuksiin (EY) N:o 73/2009 ja 1782/2003 pidetään viittauksina kyseisiin asetuksiin sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen niiden kumoamista.

58 artikla

Siirtymäsäännökset

Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä viljelijöiden saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.

59 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan [seitsemäntenä] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Asetuksen 14 artiklaa, 20 artiklan 5 kohtaa, 22 artiklan 6 kohtaa, 35 artiklan 1 kohtaa, 37 artiklan 1 kohtaa ja 39 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I Tukijärjestelmien luettelo

Ala || Oikeusperusta || Huomautukset

Perustuki || Tämän asetuksen III osaston 1 luku || Tuotannosta irrotettu tuki

Tuki viljelijöille, jotka soveltavat ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä || Tämän asetuksen III osaston 2 luku || Tuotannosta irrotettu tuki

Tuki viljelijöille alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita || Tämän asetuksen III osaston 3 luku || Tuotannosta irrotettu tuki

Tuki nuorille viljelijöille || Tämän asetuksen III osaston 4 luku || Tuotannosta irrotettu tuki

Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki || Tämän asetuksen IV osaston 1 luku ||

Puuvilla || Tämän asetuksen IV osaston 2 luku || Pinta-alatuki

Tuki pienviljelijöille || Tämän asetuksen V osasto || Tuotannosta irrotettu tuki

Posei || Asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osasto || Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin

Egeanmeren saaret || Asetuksen (EY) N:o 1405/2006 III luku || Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin

LIITE II 6 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

|| || || || || || (tuhatta euroa)

Kalenterivuosi || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 ja sitä seuraava vuosi

Belgia || 553 521 || 544 065 || 534 632 || 525 205 || 525 205 || 525 205

Bulgaria || 655 661 || 737 164 || 810 525 || 812 106 || 812 106 || 812 106

Tšekki || 892 698 || 891 875 || 891 059 || 890 229 || 890 229 || 890 229

Tanska || 942 931 || 931 719 || 920 534 || 909 353 || 909 353 || 909 353

Saksa || 5 275 876 || 5 236 176 || 5 196 585 || 5 156 970 || 5 156 970 || 5 156 970

Viro || 108 781 || 117 453 || 126 110 || 134 749 || 134 749 || 134 749

Irlanti || 1 240 652 || 1 239 027 || 1 237 413 || 1 235 779 || 1 235 779 || 1 235 779

Kreikka || 2 099 920 || 2 071 481 || 2 043 111 || 2 014 751 || 2 014 751 || 2 014 751

Espanja || 4 934 910 || 4 950 726 || 4 966 546 || 4 988 380 || 4 988 380 || 4 988 380

Ranska || 7 732 611 || 7 694 854 || 7 657 219 || 7 619 511 || 7 619 511 || 7 619 511

Italia || 4 023 865 || 3 963 007 || 3 902 289 || 3 841 609 || 3 841 609 || 3 841 609

Kypros || 52 273 || 51 611 || 50 950 || 50 290 || 50 290 || 50 290

Latvia || 163 261 || 181 594 || 199 895 || 218 159 || 218 159 || 218 159

Liettua || 396 499 || 417 127 || 437 720 || 458 267 || 458 267 || 458 267

Luxemburg || 34 313 || 34 250 || 34 187 || 34 123 || 34 123 || 34 123

Unkari || 1 298 104 || 1 296 907 || 1 295 721 || 1 294 513 || 1 294 513 || 1 294 513

Malta || 5 316 || 5 183 || 5 050 || 4 917 || 4 917 || 4 917

Alankomaat || 806 975 || 792 131 || 777 320 || 762 521 || 762 521 || 762 521

Itävalta || 707 503 || 706 850 || 706 204 || 705 546 || 705 546 || 705 546

Puola || 3 038 969 || 3 066 519 || 3 094 039 || 3 121 451 || 3 121 451 || 3 121 451

Portugali || 573 046 || 585 655 || 598 245 || 610 800 || 610 800 || 610 800

Romania || 1 472 005 || 1 692 450 || 1 895 075 || 1 939 357 || 1 939 357 || 1 939 357

Slovenia || 141 585 || 140 420 || 139 258 || 138 096 || 138 096 || 138 096

Slovakia || 386 744 || 391 862 || 396 973 || 402 067 || 402 067 || 402 067

Suomi || 533 932 || 534 315 || 534 700 || 535 075 || 535 075 || 535 075

Ruotsi || 710 853 || 711 798 || 712 747 || 713 681 || 713 681 || 713 681

Yhdistynyt kuningaskunta || 3 624 384 || 3 637 210 || 3 650 038 || 3 662 774 || 3 662 774 || 3 662 774

LIITE III 7 artiklassa tarkoitetut enimmäisnettomäärät

|| || || || || || (miljoonaa euroa)

Kalenterivuosi || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 ja sitä seuraava vuosi

Belgia || 553.5 || 544.1 || 534.6 || 525.2 || 525.2 || 525.2

Bulgaria || 656.2 || 733.6 || 799.7 || 801.2 || 801.2 || 801.2

Tšekki || 892.5 || 891.7 || 890.9 || 890.0 || 890.0 || 890.0

Tanska || 942.8 || 931.6 || 920.4 || 909.3 || 909.3 || 909.3

Saksa || 5 275.3 || 5 235.6 || 5 196.1 || 5 156.5 || 5 156.5 || 5 156.5

Viro || 108.8 || 117.5 || 126.1 || 134.7 || 134.7 || 134.7

Irlanti || 1 240.7 || 1 239.0 || 1 237.4 || 1 235.8 || 1 235.8 || 1 235.8

Kreikka || 2 253.2 || 2 226.5 || 2 199.8 || 2 173.1 || 2 173.1 || 2 173.1

Espanja || 4 978.9 || 4 994.4 || 5 010.0 || 5 031.4 || 5 031.4 || 5 031.4

Ranska || 7 732.6 || 7 694.9 || 7 657.2 || 7 619.5 || 7 619.5 || 7 619.5

Italia || 4 023.6 || 3 962.8 || 3 902.1 || 3 841.4 || 3 841.4 || 3 841.4

Kypros || 52.3 || 51.6 || 51.0 || 50.3 || 50.3 || 50.3

Latvia || 163.3 || 181.6 || 199.9 || 218.2 || 218.2 || 218.2

Liettua || 396.5 || 417.0 || 437.6 || 458.1 || 458.1 || 458.1

Luxemburg || 34.3 || 34.2 || 34.2 || 34.1 || 34.1 || 34.1

Unkari || 1 289.2 || 1 288.0 || 1 286.8 || 1 285.7 || 1 285.7 || 1 285.7

Malta || 5.3 || 5.2 || 5.0 || 4.9 || 4.9 || 4.9

Alankomaat || 807.0 || 792.1 || 777.3 || 762.5 || 762.5 || 762.5

Itävalta || 707.5 || 706.9 || 706.2 || 705.5 || 705.5 || 705.5

Puola || 3 038.9 || 3 066.4 || 3 093.9 || 3 121.4 || 3 121.4 || 3 121.4

Portugali || 573.2 || 585.8 || 598.4 || 611.0 || 611.0 || 611.0

Romania || 1 468.0 || 1 684.0 || 1 880.9 || 1 924.0 || 1 924.0 || 1 924.0

Slovenia || 141.6 || 140.4 || 139.3 || 138.1 || 138.1 || 138.1

Slovakia || 384.4 || 389.5 || 394.5 || 399.4 || 399.4 || 399.4

Suomi || 533.9 || 534.3 || 534.7 || 535.1 || 535.1 || 535.1

Ruotsi || 710.9 || 711.8 || 712.7 || 713.7 || 713.7 || 713.7

Yhdistynyt kuningaskunta || 3 534.9 || 3 547.1 || 3 559.2 || 3 571.3 || 3 571.3 || 3 571.3

LIITE IV 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat kertoimet

Jäsenvaltio || Euromääräinen kynnys (10 artiklan 1 kohdan a alakohta) || Hehtaarimääräinen kynnys (10 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Belgia || 400 ||                                 2

Bulgaria || 200 ||                                 0,5

Tšekki || 200 ||                                 5

Tanska || 300 ||                                 5

Saksa || 300 ||                                 4

Viro || 100 ||                                 3

Irlanti || 200 ||                                 3

Kreikka || 400 ||                                 0,4

Espanja || 300 ||                                 2

Ranska || 300 ||                                 4

Italia || 400 ||                                 0,5

Kypros || 300 ||                                 0,3

Latvia || 100 ||                                 1

Liettua || 100 ||                                 1

Luxemburg || 300 ||                                 4

Unkari || 200 ||                                 0,3

Malta || 500 ||                                 0,1

Alankomaat || 500 ||                                 2

Itävalta || 200 ||                                 2

Puola || 200 ||                                 0,5

Portugali || 200 ||                                 0,3

Romania || 200 ||                                 0,3

Slovenia || 300 ||                                 0,3

Slovakia || 200 ||                                 2

Suomi || 200 ||                                 3

Ruotsi || 200 ||                                 4

Yhdistynyt kuningaskunta || 200 ||                                 5

LIITE V 16 ja 17 artiklassa tarkoitetut Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat rahoitusta koskevat säännökset

A.        Määrät 16 artiklassa tarkoitettujen tukien kansallisten enimmäismäärien laskentaa varten:

(tuhatta euroa)

|| 2014 || 2015

Bulgaria || 805 847 || 808 188

Romania || 1 802 977 || 1 849 068

B.         17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu perustukijärjestelmää täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä:

(tuhatta euroa)

|| 2014 || 2015

Bulgaria || 150 186 || 71 024

Romania || 330 971 || 156 618

C.        17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu puuvillan lajikohtaista tukea täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä:

(euroa)

|| 2014 || 2015

Bulgaria || 556 523 || 295 687

LIITE VI 36 artiklan 5 kohdan mukaisesti sovellettava maatilan keskimääräinen koko

Jäsenvaltio || Maatilan keskimääräinen koko (hehtaaria)

Belgia || 29

Bulgaria || 6

Tšekki || 89

Tanska || 60

Saksa || 46

Viro || 39

Irlanti || 32

Kreikka || 5

Espanja || 24

Ranska || 52

Italia || 8

Kypros || 4

Latvia || 16

Liettua || 12

Luxemburg || 57

Unkari || 7

Malta || 1

Alankomaat || 25

Itävalta || 19

Puola || 6

Portugali || 13

Romania || 3

Slovenia || 6

Slovakia || 28

Suomi || 34

Ruotsi || 43

Yhdistynyt kuningaskunta || 54

LIITE VII VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 73/2009 || Tämä asetus || Asetus (EU) N:o [HZR]

1 artikla || 1 artikla || -

- || 2 artikla || -

2 artikla || 4 artikla || -

- || 5 artiklan 2 kohta || -

3 artikla || 5 artikla || -

4 artiklan 1 kohta || - || 91 artikla

4 artiklan 2 kohta || - || 95 artikla

5 artikla || - || 93 artikla

6 artiklan 1 kohta || - || 94 artikla

6 artiklan 2 kohta || - || -

7 artikla || - || -

8 artiklan 1 ja 2 kohta || 7 artiklan 1 ja 3 kohta || -

- || 7 artiklan 2 kohta || -

9 artikla || - || -

10 artikla || - || -

11 artiklan 1 ja 2 kohta || - || 25 artiklan 1 ja 2 kohta

- || 8 artikla || -

12 artiklan 1 ja 2 kohta || - || 12 artikla

12 artiklan 3 kohta || - || 14 artikla

12 artiklan 4 kohta || - || -

13 artikla || - || 13 artiklan 2 kohta

14 artikla || - || 68 artikla

15 artikla || - || 69 artikla

16 artikla || - || 70 artikla

17 artikla || - || 71 artikla

18 artikla || - || 72 artikla

19 artikla || - || 73 artikla

20 artikla || - || 75 artikla

21 artikla || - || 75 artiklan 4 kohta

22 artikla || - || 96 artikla

23 artikla || - || 97 artikla

24 artikla || - || 99 artikla

25 artikla || - || 100 artikla

26 artikla || - || 63 artikla

27 artiklan 1 kohta || - || 102 artiklan 3 kohta

27 artiklan 2 kohta || - || 49 artikla

27 artiklan 3 kohta || - || 69 artiklan 3 kohta

- || 9 artikla || -

28 artiklan 1 ja 2 kohta || 10 artiklan 1, 3 ja 4 kohta || -

- || 10 artiklan 2 kohta || -

28 artiklan 3 kohta || 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta || -

- || 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta sekä c ja d alakohta || -

- || 11 artikla || -

29 artikla || - || 76 artikla

30 artikla || - || 62 artikla

31 artikla || - || 2 artiklan 2 kohta

32 artikla || 15 artikla || -

33 artiklan 1 kohta || 18 artiklan 1 kohta || -

- || 18 artiklan 2 kohta || -

34 artiklan 1 ja 2 kohta || 25 artiklan 1 ja 2 kohta || -

35 artikla || 26 artikla || -

36 artikla || - || -

37 artikla || 12 artikla || -

- || 14 artikla || -

38 artikla || - || -

39 artiklan 1 kohta || 25 artiklan 3 kohta || -

40 artiklan 1 kohta || 6 artiklan 1 kohta || -

40 artiklan 2 kohta || 19 artiklan 3 kohta || -

41 artiklan 1 kohta || 23 artiklan 1 kohta || -

41 artiklan 2 kohta || 23 artiklan 3 ja 4 kohta || -

41 artiklan 3 kohta || 23 artiklan 5 kohdan a alakohta || -

41 artiklan 5 kohta || 23 artiklan 5 kohdan b alakohta || -

- || 23 artiklan 2, 6 ja 7 kohta || -

41 artiklan 6 kohta || 22 artiklan 4 kohta || -

42 artikla || 24 artiklan 1 kohdan b alakohta || -

43 artiklan 1 ja 2 kohta || 25 artiklan 1 ja 2 kohta || -

43 artiklan 3 kohta || - || -

44 artikla || - || -

45 artikla || - || -

- || - || -

- || 19 artiklan 1 ja 2 kohta || -

46 artiklan 1–4 kohta || 20 artiklan 1–4 kohta || -

46 artiklan 5 kohta || - || -

- || 21 artikla ||

47 artiklan 1 kohta || - || -

47 artiklan 2 kohta || 22 artiklan 1 kohta, alueellinen soveltaminen || -

- || 22 artiklan 1 kohta, kansallinen soveltaminen || -

- || 22 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohta || -

48 artikla || - || -

49 artikla || - || -

50 artikla || - || -

51 artikla || - || -

52 artikla || - || -

53 artikla || - || -

54 artikla || - || -

55 artikla || - || -

56 artikla || - || -

57 artikla || - || -

58 artikla || - || -

59 artikla || - || -

60 artikla || - || -

61 artikla || - || -

62 artikla || - || -

63 artikla || - || -

64 artikla || - || -

65 artikla || - || -

66 artikla || - || -

67 artikla || - || -

68 artikla || - || -

69 artikla || - || -

70 artikla || - || -

71 artikla || - || -

72 artikla || - || -

73 artikla || - || -

74 artikla || - || -

75 artikla || - || -

76 artikla || - || -

77 artikla || - || -

78 artikla || - || -

79 artikla || - || -

80 artikla || - || -

81 artikla || - || -

82 artikla || - || -

83 artikla || - || -

84 artikla || - || -

85 artikla || - || -

86 artikla || - || -

87 artikla || - || -

88 artikla || 42 artikla || -

89 artikla || 43 artikla || -

90 artikla || 44 artikla || -

91 artikla || 45 artikla || -

92 artikla || 46 artikla || -

93 artikla || - || -

94 artikla || - || -

95 artikla || - || -

96 artikla || - || -

97 artikla || - || -

98 artikla || - || -

99 artikla || - || -

100 artikla || - || -

101 artikla || - || -

102 artikla || - || -

103 artikla || - || -

104 artikla || - || -

105 artikla || - || -

106 artikla || - || -

107 artikla || - || -

108 artikla || - || -

109 artikla || - || -

110 artikla || - || -

111 artikla || - || -

112 artikla || - || -

113 artikla || - || -

114 artikla || - || -

115 artikla || - || -

116 artikla || - || -

117 artikla || - || -

118 artikla || - || -

119 artikla || - || -

120 artikla || - || -

121 artikla || 16 artikla || -

122 artikla || - || -

123 artikla || - || -

124 artikla || - || -

124 artiklan 6 kohta || - || 98 artikla

125 artikla || - || -

126 artikla || - || -

127 artikla || - || -

128 artikla || - || -

129 artikla || - || -

130 artikla || - || -

131 artikla || - || -

132 artikla || 17 artikla || -

133 artikla || - || -

- || 28 artikla || -

- || 29 artikla || -

- || 20 artikla || -

- || 31 artikla || -

- || 32 artikla || -

- || 33 artikla || -

- || 34 artikla || -

- || 35 artikla || -

- || 36 artikla || -

- || 37 artikla || -

- || 47 artikla || -

- || 48 artikla || -

- || 49 artikla || -

- || 50 artikla || -

- || 51 artikla || -

134 artikla || - || -

135 artikla || - || -

136 artikla || - || -

- || 52 artikla || -

137 artikla || - || -

138 artikla || 3 artikla || -

139 artikla || 13 artikla || -

140 artikla || 53 artikla || -

141 artikla || 56 artikla || -

142 artikla || 55 artikla || -

142 artiklan r alakohta || 54 artikla || -

143 artikla || - || -

144 artikla || - || -

145 artikla || - || -

146 artikla || 55 artikla || -

146 a artikla || - || -

147 artikla || 56 artikla || -

148 artikla || - || -

149 artikla || 57 artikla || -

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus);

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta;

-        Ehdotus neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta.

1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[28]

Toimintalohko Otsakkeen 2 osasto 05

1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne (YMP:tä koskeva lainsäädäntökehys vuoden 2013 jälkeen)

x Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen.

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen.[29]

x Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen.

x Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen.

1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Jotta edistettäisiin resurssitehokkuutta, jonka ansiosta voitaisiin saavuttaa EU:n maatalouden ja maaseudun kehittämisen älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti, YMP:n tavoitteita ovat

- elinkelpoinen ruoan tuotanto;

- luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet;

- tasapainoinen aluekehitys.

1.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityistavoitteet toimintalohkossa 05:

Erityistavoite nro 1:

Tuottaa julkisia ympäristöhyödykkeitä

Erityistavoite nro 2:

Kompensoida tuotannon vaikeutta alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita

Erityistavoite nro 3:

Toteuttaa toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

Erityistavoite nro 4:

Hoitaa EU:n varoja (YMP) korkeimpien varainhoidon vaatimusten mukaisesti

Erityistavoite ABB:ssä 05 02 - Maatalousmarkkinoiden interventiot:

Erityistavoite nro 5:

Parantaa maatalousalan kilpailukykyä ja lisätä sen arvo-osuutta elintarvikeketjussa

Erityistavoite ABB:ssä 05 03 - Suorat tuet:

Erityistavoite nro 6:

Myötävaikuttaa maataloustuloon ja rajoittaa sen vaihtelua

Erityistavoitteet ABB:ssä 05 04 – Maaseudun kehittäminen:

Erityistavoite nro 7:

Edistää vihreää kasvua innovoinnilla

Erityistavoite nro 8:

Tukea maaseudun työllisyyttä ja maaseutualueiden yhteiskuntarakenteen säilymistä

Erityistavoite nro 9:

Parantaa maaseudun elinkeinoelämää ja edistää monipuolistumista

Erityistavoite nro 10:

Mahdollistaa maatalousjärjestelmien rakenteellinen moninaisuus

1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Tässä vaiheessa ei ole mahdollista asettaa vaikutusindikaattoreille määrällisiä tavoitteita. Vaikka politiikka voi ohjata tiettyyn suuntaan, tällaisilla indikaattoreilla mitattavat laaja-alaiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset riippuvat lopulta myös erilaisista ulkoisista tekijöistä, jotka ovat viimeaikaisten kokemusten perusteella muuttuneet merkittäviksi ja ennalta arvaamattomiksi. Lisäanalyysi on käynnissä, ja sen on määrä valmistua vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle.

Jäsenvaltioilla on suorien tukien suhteen mahdollisuus päättää rajoitetusti suorien tukijärjestelmien tiettyjen osien täytäntöönpanosta.

Maaseudun kehittämisen alalla odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset riippuvat maaseudun kehittämisohjelmista, jotka jäsenvaltiot toimittavat komissiolle. Jäsenvaltioita pyydetään asettamaan ohjelmissaan tavoitteita.

1.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Ehdotuksissa esitetään yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen luomista yhteisen maatalouspolitiikan saavutusten mittaamiseksi. Kehys pitää sisällään kaikki välineet, jotka liittyvät YMP:n toimenpiteiden ja erityisesti suorien tukien, markkinatoimenpiteiden, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen soveltamisen seurantaan ja arviointiin.

Näiden YMP:n toimenpiteiden vaikutusta mitataan suhteessa seuraaviin tavoitteisiin:

a)       elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään maataloustuloon, maatalouden tuottavuuteen ja hintatason vakauteen;

b)       luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet, jossa keskitytään kasvihuonekaasupäästöihin, luonnon monimuotoisuuteen, maaperään ja veteen;

c)       tasapainoinen aluekehitys, jossa keskitytään maaseudun työllisyyteen ja kasvuun sekä köyhyyteen maaseutualueilla.

Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä indikaattorit näitä tavoitteita ja alueita varten.

Lisäksi maaseudun kehittämisen alalle ehdotetaan vahvempaa yhteistä seuranta- ja arviointijärjestelmää. Järjestelmän tavoitteena on a) osoittaa maaseudun kehittämispolitiikan edistyminen ja saavutukset sekä arvioida maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, b)    edistää paremmin kohdennetun tuen myöntämistä maaseudun kehittämiseen ja c) tukea seurantaan ja arviointiin liittyvää yleistä oppimisprosessia. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä luettelon poliittisiin prioriteetteihin liittyvistä yhteisistä indikaattoreista.

1.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Jotta voidaan saavuttaa YMP:n monivuotiset strategiset tavoitteet, jotka on siirretty suoraan Euroopan maaseutualueita koskevasta Eurooppa 2020 ‑strategiasta, sekä täyttää asiaa koskevat perussopimuksen vaatimukset, ehdotuksilla pyritään vahvistamaan yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehys vuoden 2013 jälkeiseksi kaudeksi.

1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Tuleva yhteinen maatalouspolitiikka ei palvele vain yhtä pientä, joskin tärkeää, EU:n talouden osaa, vaan se on strategisesti tärkeä politiikan ala myös elintarviketurvan, ympäristön ja alueellisen tasapainon näkökulmasta. Aidosti yhteisenä politiikkana YMP hyödyntää rajallisia budjettivaroja mahdollisimman tehokkaasti kestävän maatalouden säilyttämiseksi EU:n koko alueella, ilmastonmuutoksen kaltaisten tärkeiden rajatylittävien kysymysten käsittelemiseksi ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun vahvistamiseksi.

Kuten komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio”[30] todetaan, YMP on eurooppalaista politiikkaa aidoimmillaan. Jäsenvaltiot yhdistävät resurssinsa, ja tuloksena on yksi ainoa eurooppalainen maatalouspolitiikka ja eurooppalainen maatalousbudjetti 27 erillisen politiikan ja budjetin sijaan. Tämä tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että YMP:n osuus EU:n talousarviosta on huomattava. Se on silti tehokkaampi ja taloudellisempi toimintapa kuin kansalliset, keskenään koordinoimattomat toimintatavat.

1.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

Nykyisen politiikkakehyksen arvioinnin, sidosryhmien laajan kuulemisen sekä tulevia haasteita ja tarpeita koskevan analyysin pohjalta on laadittu kattava vaikutusten arviointi. Lisää yksityiskohtaisia tietoja löytyy lainsäädäntöehdotuksiin liitetyistä vaikutusten arvioinneista sekä perusteluista.

1.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Lainsäädäntöehdotukset, joita tämä rahoitusselvitys koskee, olisi nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta, joka koostuu yhdestä puiteasetuksesta ja yhteisen strategiakehyksen rahastoja (maaseuturahasto, EAKR, ESR, koheesiorahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) koskevista yhteisistä säännöistä. Kyseisen puiteasetuksen myötävaikutuksella hallinnollinen kuormitus kevenee merkittävästi, EU:n varoja käytetään tehokkaasti ja menettelyjä yksinkertaistetaan. Lisäksi se tarjoaa pohjan uusille käsitteille, joita ovat kaikkien edellä mainittujen rahastojen yhteinen strategiakehys ja tulevat kumppanuussopimukset, jotka niin ikään kattavat nämä rahastot.

Myöhemmin luotavalla yhteisellä strategiakehyksellä muunnetaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet ja prioriteetit maaseuturahaston sekä EAKR:n, ESR:n, koheesiorahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston prioriteeteiksi, mikä takaa rahastojen yhdennetyn käytön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteisellä strategiakehyksellä vahvistetaan myös mekanismit toiminnan koordinoimiseksi muiden asiaa koskevien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa.

Yhteisen maatalouspolitiikan alalla saadaan merkittäviä synergia- ja yksinkertaistamisvaikutuksia, kun YMP:n ensimmäisen (maataloustukirahasto) ja toisen (maaseuturahasto) pilarin hallinnointi- ja valvontasääntöjä yhdenmukaistetaan. Maataloustukirahaston ja maaseuturahaston välinen vahva yhteys ja jäsenvaltioissa jo käytössä olevat rakenteet olisi säilytettävä ennallaan.

1.6. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

x Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu (suoria tukijärjestelmiä, maaseudun kehittämistä ja siirtymäkauden asetuksia koskevien luonnosten osalta)

– x   Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa 1.1.2014 ja päättyy 31.12.2020

– x   Rahoitusvaikutukset seuraavaksi monivuotisen rahoituskehyksen kaudeksi. Maaseudun kehittämisen osalta vaikutukset maksuihin vuoteen 2023 saakka.

x Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu (YMJ-asetusta ja horisontaalista asetusta koskevien luonnosten osalta)

– Täytäntöönpano vuodesta 2014.

1.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[31]

x komissio hallinnoi suoraan keskitetysti

¨ välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– ¨  toimeenpanovirastoille

– ¨  yhteisöjen perustamille elimille[32]

– ¨  kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun tehtäviä hoitaville elimille

– ¨  henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä

x hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

¨ hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa

¨ hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset:

Ei merkittävää muutosta nykytilanteeseen verrattuna, sillä suurinta osaa YMP:n uudistusta koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin liittyvistä menoista hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Komissio hallinnoi kuitenkin edelleen suoraan keskitetysti hyvin pientä osaa menoista.

2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

YMP:n seurannan ja arvioinnin osalta komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka neljäs vuosi kertomuksen. Ensimmäinen kertomus on määrä esittää viimeistään vuoden 2017 lopussa.

Tätä täydennetään erityisillä säännöksillä kaikilla YMP:n aloilla, joilla sovelletaan monia perusteellisia täytäntöönpanosäännöissä täsmennettäviä raportointi- ja ilmoitusvaatimuksia.

Maaseudun kehittämisen alalla annetaan myös ohjelmatasolla sovellettavia seurantasääntöjä, jotka mukautetaan muihin rahastoihin ja yhdistetään ennakkoarviointeihin, jatkuviin arviointeihin ja jälkiarviointeihin.

2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit

Yli seitsemän miljoonaa yhteisen maatalouspolitiikan tuensaajaa saa tukea monista eri tukijärjestelmistä, joista jokaisella on yksityiskohtaiset ja joskus monimutkaiset tukikelpoisuusperusteet.

Virheiden osuuden vähentymistä yhteisen maatalouspolitiikan alalla voidaan pitää jo jatkuvana kehityssuuntauksena. Viime aikoina 2 prosentin tuntumassa pysytellyt virhetaso vahvistaakin arvion edellisten vuosien myönteisestä yleiskehityksestä. Tarkoituksena on jatkaa pyrkimyksiä alle 2 prosentin virhetason saavuttamiseksi.

2.2.2. Valvontamenetelmä(t)

Lainsäädäntöpaketissa, erityisesti ehdotuksessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annettavaksi asetukseksi, pidetään tavoitteena säilyttää nykyinen asetuksella (EY) N:o 1290/2005 käyttöön otettu järjestelmä ja vahvistaa sitä. Siinä säädetään jäsenvaltioiden tasolla käyttöön otettavasta pakollisesta hallintorakenteesta, jossa painopiste on hyväksytyissä maksajavirastoissa, jotka vastaavat lopullisen tuensaajan tasolla 2.3 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti toteutettavista tarkastuksista. Kunkin maksajaviraston päällikön on toimitettava vuotuinen tarkastuslausuma, joka koskee tilien täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä, sisäisten valvontajärjestelmien moitteetonta toimintaa sekä tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja asianmukaisuutta. Riippumattoman tarkastuselimen edellytetään antavan lausuntonsa näistä kaikista kolmesta osatekijästä.

Komissio jatkaa maatalousmenojen tarkastamista käyttäen riskeihin perustuvaa lähestymistapaa varmistaakseen, että sen tarkastukset kohdennetaan suurimman riskin aloille. Jos näissä tarkastuksissa havaitaan, että menoja on syntynyt unionin sääntöjen vastaisesti, komissio jättää asianomaiset määrät unionin rahoituksen ulkopuolelle sääntöjenmukaisuuden tarkastamisen järjestelmän mukaisesti.

Lainsäädäntöehdotuksiin liitetyn vaikutusten arvioinnin liitteessä 8 esitetään yksityiskohtainen analyysi tarkastusten kustannuksista.

2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Lainsäädäntöpaketissa, erityisesti ehdotuksessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annettavaksi asetukseksi, pidetään tavoitteena säilyttää nykyiset yksityiskohtaiset, maksajavirastojen soveltamat valvonta- ja seuraamusjärjestelmät, jotka perustuvat kutakin tukijärjestelmää varten luotuihin yhteisiin peruspiirteisiin ja erityissääntöihin, sekä vahvistaa niitä. Järjestelmissä säädetään yleensä tukihakemusten kattavista 100-prosenttisista hallinnollisista tarkastuksista, muiden tietokantojen kanssa tehtävistä ristiintarkastuksista silloin, kun niitä pidetään asianmukaisina, sekä tiettyä tukiennakoihin liittyvien toimien vähimmäismäärää koskevista paikalla tehtävistä tarkastuksista riippuen kyseiseen järjestelmään liittyvästä riskistä. Jos näissä paikalla tehtävissä tarkastuksissa havaitaan suuri määrä sääntöjenvastaisuuksia, on tehtävä lisätarkastuksia. Tältä osin selkeästi tärkein järjestelmä on yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, joka kattoi varainhoitovuonna 2010 noin 80 prosenttia maataloustukirahaston ja maaseuturahaston kokonaismenoista. Komissiolla on valta sallia paikalla tehtävien tarkastusten vähentämisen jäsenvaltioissa, joissa on asianmukaisesti toimivat valvontajärjestelmät ja pieni virhemarginaali.

Lisäksi paketissa asetetaan tavoitteeksi, että jäsenvaltiot ehkäisevät, havaitsevat ja oikaisevat sääntöjenvastaisuudet ja petokset, määräävät unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia ja perivät takaisin sääntöjenvastaisesti suoritetut maksut korkoineen. Siinä esitetään sääntöjenvastaisiin maksuihin sovellettavaa automaattista tilien tarkastamis- ja hyväksymisjärjestelmää, jonka mukaan asianomaisen jäsenvaltion on vastattava takaisin perimättä jääneistä määristä, jos perintää ei ole toteutettu neljän vuoden kuluessa perintäpyynnön päivästä tai kahdeksan vuoden kuluessa oikeuskäsittelyn tapauksessa. Tämä järjestelmä luo jäsenvaltioille voimakkaan kannustimen periä sääntöjenvastaiset maksut takaisin mahdollisimman nopeasti.

3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

Tässä rahoitusselvityksessä esitetyt määrät ilmoitetaan käypinä hintoina ja sitoumuksina,

Jäljempänä olevissa taulukoissa lueteltujen lainsäädäntöehdotuksista johtuvien muutosten lisäksi lainsäädäntöehdotukset edellyttävät muitakin muutoksia, joilla ei ole taloudellista vaikutusta.

Rahoituskurin soveltamista ei voida tässä vaiheessa sulkea pois minkään vuoden osalta kaudella 2014–2020. Tämä ei kuitenkaan riipu itse uudistusehdotuksista vaan muista tekijöistä, kuten suorien tukien toteutuksesta tai maatalousmarkkinoiden tulevaisuuden kehityksestä.

Siirtymäkautta koskevassa ehdotuksessa esitetyt suorien tukien nettoenimmäismäärät, jotka olisi ulotettava vuoteen 2014 (kalenterivuosi 2013), ovat suuremmat kuin jäljempänä olevissa taulukoissa ilmoitetut, suoriin tukiin myönnettävät määrät. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa nykyisen lainsäädännön soveltamisen jatkaminen tilanteessa, jossa kaikki muut osat säilyisivät muuttumattomina, sulkematta kuitenkaan pois rahoituskurimekanismin soveltamistarpeen mahdollisuutta.

Uudistusehdotukset sisältävät säännöksiä, joilla jäsenvaltioille annetaan tietty joustovara suorien tukien tai maaseudun kehittämistuen myöntämisen suhteen. Jos jäsenvaltiot päättävät hyödyntää kyseistä joustovaraa, tällä on myönnettyihin rahamääriin taloudellisia seurauksia, joita ei voida tässä vaiheessa määrittää.

Tässä rahoitusselvityksessä ei oteta huomioon kriisivarauksen mahdollista käyttöä. Olisi korostettava, että markkinoihin liittyvien menojen osalta huomioon otetut määrät eivät millään alalla perustu julkisiin interventio-ostoihin tai kriisitilanteeseen liittyviin muihin toimenpiteisiin.

3.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

Taulukko 1: YMP:hen myönnettävät määrät, mukaan lukien monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa ja YMP:n uudistusehdotuksissa esitetyt täydentävät määrät

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

Varainhoitovuosi || 2013 || 2013 mukau-tettuna (1) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

|| || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen sisällä || || || || || || || || || ||

Otsake 2 || || || || || || || || || ||

Suorat tuet ja markkinoihin liittyvät menot (2) (3) (4) || 44 939 || 45 304 || 44 830 || 45 054 || 45 299 || 45 519 || 45 508 || 45 497 || 45 485 || 317 193

Arvioidut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 4 704

P1 Suorat tuet ja markkinoihin liittyvät menot (mukaan lukien käyttötarkoitukseensa sidotut tulot) || 45 611 || 45 976 || 45 502 || 45 726 || 45 971 || 46 191 || 46 180 || 46 169 || 46 157 || 321 897

P2 Maaseudun kehittäminen (4) || 14 817 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 101 157

Yhteensä || 60 428 || 60 428 || 59 953 || 60 177 || 60 423 || 60 642 || 60 631 || 60 620 || 60 608 || 423 054

Otsake 1 || || || || || || || || || ||

Yhteinen strategiakehys: maataloustutkimus ja innovointi || N.A. || N.A. || 682 || 696 || 710 || 724 || 738 || 753 || 768 || 5 072

Vähävaraisimmat henkilöt || N.A. || N.A. || 379 || 387 || 394 || 402 || 410 || 418 || 427 || 2 818

Yhteensä || N.A. || N.A. || 1 061 || 1 082 || 1 104 || 1 126 || 1 149 || 1 172 || 1 195 || 7 889

Otsake 3 || || || || || || || || || ||

Elintarvikkeiden turvallisuus || N.A. || N.A. || 350 || 350 || 350 || 350 || 350 || 350 || 350 || 2 450

|| || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella || || || || || || || || || ||

Maatalousalan kriisivaraus || N.A. || N.A. || 531 || 541 || 552 || 563 || 574 || 586 || 598 || 3 945

Euroopan globalisaatiorahasto || || || || || || || || || ||

josta maatalouteen käytettävissä enintään: (5) || N.A. || N.A. || 379 || 387 || 394 || 402 || 410 || 418 || 427 || 2 818

|| || || || || || || || || ||

YHTEENSÄ || || || || || || || || || ||

Komission ehdotukset (monivuotisen rahoituskehyksen sisä- ja ulkopuolella) + käyttötarkoitukseensa sidotut tulot YHTEENSÄ || 60 428 || 60 428 || 62 274 || 62 537 || 62 823 || 63 084 || 63 114 || 63 146 || 63 177 || 440 156

Monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotukset (lukuun ottamatta kriisivarausta ja globalisaatiorahastoa) + käyttötarkoitukseensa sidotut tulot YHTEENSÄ || 60 428 || 60 428 || 61 364 || 61 609 || 61 877 || 62 119 || 62 130 || 62 141 || 62 153 || 433 393

Huomautukset:

(1)           Ottaen huomioon jo sovitut lainsäädännölliset muutokset, eli tukien vapaaehtoinen mukauttaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 136 artiklan mukaiset ”käyttämättömät määrät”, joiden soveltaminen päättyy vuoden 2013 loppuun mennessä.

(2)           Määrät koskevat ensimmäisen pilarin osalta ehdotettua vuotuista enimmäismäärää. Olisi kuitenkin huomattava, että negatiiviset menot ehdotetaan siirrettäviksi tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelystä (nykyisestä alamomentista 05 07 01 06) käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin (alamomenttiin 67 03). Yksityiskohtaiset tiedot esitetään seuraavan sivun arvioituja tuloja koskevassa taulukossa.

(3)           Vuoden 2013 luvut sisältävät eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimenpiteisiin sekä kalatalousalan markkinatoimenpiteisiin myönnetyt määrät.

(4)           Edellä olevassa taulukossa esitetyt määrät ovat linjassa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio” (KOM(2011) 500 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011) esitettyjen määrien kanssa. Vielä on kuitenkin päätettävä, otetaanko monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon siirto, joka ehdotetaan tehtäväksi vuodesta 2014 alkaen yhden jäsenvaltion kansallisen puuvilla-alan rakenneuudistusohjelman määrärahoista maaseudun kehittämiseen ja joka edellyttää sekä maataloustukirahastoa koskevan enimmäismäärän että toisen pilarin määrien mukauttamista (4 miljoonaa euroa vuodessa). Jäljempänä olevissa taulukoissa määrät on siirretty riippumatta siitä, otetaanko ne monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon vaiko ei.

(5)           Komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio” (KOM(2011) 500 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011) mukaisesti Euroopan globalisaatiorahaston käytettävissä on enintään 2,5 miljardin euron kokonaismäärä (vuoden 2011 hintoina) lisätuen myöntämiseksi globalisaation vaikutuksista kärsiville viljelijöille. Edellä olevassa taulukossa käypinä hintoina esitetty vuosittainen jakautuminen on ainoastaan alustava. Ehdotuksessa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (KOM(2011) 403 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011) vahvistetaan Euroopan globalisaatiorahaston varojen vuotuiseksi enimmäismääräksi 429 miljoonaa euroa vuoden 2011 hintoina.

3.2. Arvioidut vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

Taulukko 2: Arvioidut tulot sekä menot otsakkeeseen 2 kuuluvan toimintalohkon 05 osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

Varainhoitovuosi || 2013 || 2013 mukau-tettuna || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

TULOT || || || || || || || || || ||

123 – Sokerin tuotantomaksu (omat varat) || 123 || 123 || 123 || 123 || || || || || || 246

|| || || || || || || || || ||

67 03 – Käyttötarkoitukseensa sidotut tulot || 672 || 672 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 5 187

joista: ex 05 07 01 06 – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || 0 || 0 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

Yhteensä || 795 || 795 || 864 || 864 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 5 433

MENOT || || || || || || || || || ||

05 02 - Markkinat (1) || 3 311 || 3 311 || 2 622 || 2 641 || 2 670 || 2 699 || 2 722 || 2 710 || 2 699 || 18 764

05 03 - Suorat tuet (ennen tukikaton asettamista) (2) || 42 170 || 42 535 || 42 876 || 43 081 || 43 297 || 43 488 || 43 454 || 43 454 || 43 454 || 303 105

05 03 - Suorat tuet (tukikaton asettamisen jälkeen) || 42 170 || 42 535 || 42 876 || 42 917 || 43 125 || 43 303 || 43 269 || 43 269 || 43 269 || 302 027

|| || || || || || || || || ||

05 04 - Maaseudun kehittäminen (ennen tukikaton asettamista) || 14 817 || 14 451 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 101 185

05 04 - Maaseudun kehittäminen (tukikaton asettamisen jälkeen) || 14 817 || 14 451 || 14 455 || 14 619 || 14 627 || 14 640 || 14 641 || 14 641 || 14 641 || 102 263

|| || || || || || || || || ||

05 07 01 06 - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || -69 || -69 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

Yhteensä || 60 229 || 60 229 || 59 953 || 60 177 || 60 423 || 60 642 || 60 631 || 60 620 || 60 608 || 423 054

NETTOBUDJETTI käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen jälkeen || || || 59 212 || 59 436 || 59 682 || 59 901 || 59 890 || 59 879 || 59 867 || 417 867

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 osalta vuoden 2012 talousarvioesitykseen perustuva alustava arvio, jossa otetaan huomioon vuodeksi 2013 jo sovitut lainsäädännölliset mukautukset (esim. viiniä koskeva enimmäismäärä, perunatärkkelyspalkkion poistaminen, kuivarehu) sekä joitakin suunniteltuja muutoksia. Kaikkien vuosien osalta arvioissa oletetaan, että markkinahäiriöiden tai kriisien johdosta toteutettaviin tukitoimenpiteisiin ei ole tarpeen myöntää lisärahoitusta.

(2)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

Taulukko 3: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma talousarvion luvuittain tulojen ja YMP-menojen osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

Varainhoitovuosi || 2013 || 2013 mukau-tettuna || || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

|| || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 ||

TULOT || || || || || || || || || ||

123 – Sokerin tuotantomaksu (omat varat) || 123 || 123 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

|| || || || || || || || || ||

67 03 – Käyttötarkoitukseensa sidotut tulot || 672 || 672 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

joista: ex 05 07 01 06 – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || 0 || 0 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

Yhteensä || 795 || 795 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

MENOT || || || || || || || || || ||

05 02 - Markkinat (1) || 3 311 || 3 311 || -689 || -670 || -641 || -612 || -589 || -601 || -612 || -4 413

05 03 - Suorat tuet (ennen tukikaton asettamista) (2) || 42 170 || 42 535 || -460 || -492 || -534 || -577 || -617 || -617 || -617 || -3 913

05 03 – Suorat tuet – Tukikaton asettamisen arvioitu, maaseudun kehittämiseen siirrettävä tulos || || || 0 || -164 || -172 || -185 || -186 || -186 || -186 || -1 078

05 04 - Maaseudun kehittäminen (ennen tukikaton asettamista) || 14 817 || 14 451 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 28

05 04 - Maaseudun kehittäminen – Tukikaton asettamisen arvioitu, suorista tuista siirrettävä tulos || || || 0 || 164 || 172 || 185 || 186 || 186 || 186 || 1 078

05 07 01 06 - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || -69 || -69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

Yhteensä || 60 229 || 60 229 || -1 076 || -1 089 || -1 102 || -1 115 || -1 133 || -1 144 || -1 156 || -7 815

NETTOBUDJETTI käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen jälkeen || || || -1 145 || -1 158 || -1 171 || -1 184 || -1 202 || -1 213 || -1 225 || -8 298

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 osalta vuoden 2012 talousarvioesitykseen perustuva alustava arvio, jossa otetaan huomioon vuodeksi 2013 jo sovitut lainsäädännölliset mukautukset (esim. viiniä koskeva enimmäismäärä, perunatärkkelyspalkkion poistaminen, kuivarehu) sekä joitakin suunniteltuja muutoksia. Kaikkien vuosien osalta arvioissa oletetaan, että markkinahäiriöiden tai kriisien johdosta toteutettaviin tukitoimenpiteisiin ei ole tarpeen myöntää lisärahoitusta.

(2)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

Taulukko 4: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma markkinoihin liittyvinä YMP:n menoina

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeusperusta || Arvioidut tarpeet || Muutokset vuoteen 2013 ||

|| || || 2013 (1) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

Poikkeukselliset toimenpiteet: virtaviivaistettu ja laajennettu oikeusperustan soveltamisala || || 154, 155 ja 156 art. || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm

Durumvehnän ja durran intervention lopettaminen || || ent. 10 art. || pm || - || - || - || - || - || - || - || -

Vähävaraisimpien elintarvikeapuohjelmat || (2) || asetuksen 1234/2007 ent. 27 art. || 500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -3 500,0

Yksityinen varastointi (kuitupellava) || || 16 art. || N.A. || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || Pm

Puuvillatuki - rakenneuudistus || (3) || asetuksen 637/2008 ent. 5 art. || 10,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -28,0

Hedelmien ja vihannesten tuottajaryhmien perustamistuki || || ent. 117 art. || 30,0 || 0,0 || 0,0 || 0,0 || -15,0 || -15,0 || -30,0 || -30,0 || -90,0

Kouluhedelmäjärjestelmä || || 21 art. || 90,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 420,0

Humalan tuottajaorganisaatioiden lakkauttaminen || || ent. 111 art. || 2,3 || -2,3 || -2.3 || -2,3 || -2,3 || -2,3 || -2,3 || -2,3 || -15,9

Rasvattoman maitojauheen vapaaehtoinen yksityinen varastointi || || 16 art. || N.A. || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm

Rasvattoman maidon/rasvattoman maitojauheen käyttöön rehuna / kaseiinille ja kaseiinin käyttöön myönnettävän tuen lakkauttaminen || || ent. 101 ja 102 art. || pm || - || - || - || - || - || - || - || -

Voin vapaaehtoinen yksityinen varastointi || (4) || 16 art. || 14,0 || [-1,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-85,0]

Maidon menekinedistämismaksun lakkauttaminen || || ent. 309 art. || pm || - || - || - || - || - || - || - || -

05 02 YHTEENSÄ || || || || || || || || || || ||

Uudistusehdotusten nettovaikutus (5) || || || || -446,3 || -446,3 || -446,3 || -461,3 || -461,3 || -476,3 || -476,3 || -3 213,9

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 tarpeet arvioidaan komission vuoden 2012 talousarvioesityksen perusteella lukuun ottamatta (a) hedelmä- ja vihannesaloja, joilla tarpeet arvioidaan asianomaisten uudistusten rahoitusselvitysten perusteella ja (b) jo sovittuja lainsäädännöllisiä muutoksia.

(2)           Vuoden 2013 määrät vastaavat komission ehdotusta KOM(2010) 486. Vuodesta 2014 lähtien toimenpide rahoitetaan otsakkeesta 1.

(3)           Kreikan puuvilla-alan rakenneuudistusohjelman määrärahat (4 miljoonaa euroa vuodessa) siirretään maaseudun kehittämiseen vuodesta 2014 alkaen. Espanjan määrärahat (6,1 miljoonaa euroa vuodessa) siirretään tilatukijärjestelmään vuodesta 2018 alkaen (jo päätetty).

(4)           Arvioitu vaikutus toimenpiteen soveltamatta jättämisen tapauksessa.

(5)           Lukuihin 05 02 ja 05 03 otettujen menojen lisäksi odotetaan, että lukuihin 05 01, 05 07 ja 05 08 otetut menot rahoitetaan maataloustukirahaston käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla.

Taulukko 5: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma suorien tukien osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeus-perusta || Arvioidut tarpeet || Muutokset vuoteen 2013 ||

|| || 2013 (1) || 2013 mukau-tettuna (2) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

|| || || || || || || || || || || ||

Suorat tuet || || || 42 169,9 || 42 535,4 || 341,0 || 381,1 || 589,6 || 768,0 || 733,2 || 733,2 || 733,2 || 4 279,3

- Muutokset, joista on jo päätetty || || || || || || || || || || || ||

Asteittainen käyttöönotto EU-12:ssa || || || || || 875,0 || 1 133,9 || 1 392,8 || 1 651,6 || 1 651,6 || 1 651,6 || 1 651,6 || 10 008,1

Puuvilla-alan rakenneuudistus || || || || || 0,0 || 0,0 || 0,0 || 0,0 || 6,1 || 6,1 || 6,1 || 18,4

Terveystarkastus || || || || || -64,3 || -64,3 || -64,3 || -90,0 || -90,0 || -90,0 || -90,0 || -552,8

Aiemmat uudistukset || || || || || -9,9 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -204,2

|| || || || || || || || || || || ||

- Uusista YMP:n uudistusehdotuksista johtuvat muutokset || || || -459,8 || -656,1 || -706,5 || -761,3 || -802,2 || -802,2 || -802,2 || -4 990,3

joista: tukikaton asettaminen || || || || || 0,0 || -164,1 || -172,1 || -184,7 || -185,6 || -185,6 || -185,6 || -1 077,7

|| || || || || || || || || || || ||

05 03 YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || ||

Uudistusehdotusten nettovaikutus || || || || || -459,8 || -656,1 || -706,5 || -761,3 || -802,2 || -802,2 || -802,2 || -4 990,3

KOKONAISMENOT || || || 42 169,9 || 42 535,4 || 42 876,4 || 42 916,5 || 43 125,0 || 43 303,4 || 43 268,7 || 43 268,7 || 43 268,7 || 302 027,3

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

(2)           Ottaen huomioon jo sovitut lainsäädännölliset muutokset, eli tukien vapaaehtoinen mukauttaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 136 artiklan mukaiset "käyttämättömät määrät", joiden soveltaminen päättyy vuoden 2013 loppuun mennessä.

Taulukko 6: Suorien tukien osat

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || || || || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

Liite II || || || || || 42 407,2 || 42 623,4 || 42 814,2 || 42 780,3 || 42 780,3 || 42 780,3 || 256 185,7

Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytänteisiin (30 %) || || || || || 12 866,5 || 12 855,3 || 12 844,3 || 12 834,1 || 12 834,1 || 12 834,1 || 77 068,4

Enimmäismäärä, joka voidaan osoittaa nuorille viljelijöille myönnettävään tukeen (2 %) || || || || || 857,8 || 857,0 || 856,3 || 855,6 || 855,6 || 855,6 || 5 137,9

Perustukijärjestelmä, tuki alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, vapaaehtoinen tuotantoon sidottu tuki || || || || || 28 682,9 || 28 911,1 || 29 113,6 || 29 090,6 || 29 090,6 || 29 090,6 || 173 979,4

Enimmäismäärä, joka voidaan irrottaa edellä mainituista tuista pienviljelijöiden järjestelmän rahoittamiseen (10 %) || || || || || 4 288,8 || 4 285,1 || 4 281,4 || 4 278,0 || 4 278,0 || 4 278,0 || 25 689,3

Liitteeseen II sisältyvät viinialan määrärahojen siirrot[33] || || || || || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 959,1

Tukikaton asettaminen || || || || || -164,1 || -172,1 || -184,7 || -185,6 || -185,6 || -185,6 || -1 077,7

Puuvilla || || || || || 256,0 || 256,3 || 256,5 || 256,6 || 256,6 || 256,6 || 1 538,6

POSEI-ohjelma/Egeanmeren pienet saaret || || || || || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 2 504,4

Taulukko 7: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma suorien tukien myöntämistä koskevien vuonna 2014 sovellettavien siirtymäkauden toimenpiteiden osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeus-perusta || Arvioidut tarpeet || Muutokset vuoteen 2013

|| || || 2013 (1) || 2013 mukau-tettuna || 2014 (2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 liite IV || || || 40 165,0 || 40 530,5 || 541,9

Asteittainen käyttöönotto EU-12:ssa || || || || || 616,1

Terveystarkastus || || || || || -64,3

Aiemmat uudistukset || || || || || -9,9

05 03 YHTEENSÄ || || || || ||

KOKONAISMENOT || || || 40 165,0 || 40 530,5 || 41 072,4

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

(2)           Vuoteen 2014 ulotetut nettoenimmäismäärät sisältävät jäsenvaltioiden vuoden 2013 osalta tekemiin päätöksiin perustuvan arvion viinialan määrärahojen siirroista tilatukijärjestelmään.

Taulukko 8: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma maaseudun kehittämisen osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeus-perusta || Maaseudun kehittämis-määrärahat || Muutokset vuoteen 2013 ||

|| || || 2013 || 2013 mukau-tettuna (1) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

Maaseudun kehittämisohjelmat || || || 14 788,9 || 14 423,4 || || || || || || || ||

Puuvillatuki - rakenneuudistus || (2) || || || || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 28,0

Suoria tukia koskevan tukikaton asettamisen tulos || || || || || || 164,1 || 172,1 || 184,7 || 185,6 || 185,6 || 185,6 || 1 077,7

Maaseudun kehittämisen määrärahat lukuun ottamatta teknistä apua || (3) || || || || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -59,4

Tekninen apu || (3) || || 27,6 || 27,6 || 8,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 29,4

Paikallisista innovatiivisista yhteistyöhankkeista maksettava palkinto || (4) || || N.A. || N.A. || 0,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 30,0

05 04 YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || ||

Uudistusehdotusten nettovaikutus || || || || || 4,0 || 168,1 || 176,1 || 188,7 || 189,6 || 189,6 || 189,6 || 1 105,7

KOKONAISMENOT (ennen tukikaton asettamista) || || || 14 816,6 || 14 451,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 101 185,5

KOKONAISMENOT (tukikaton asettamisen jälkeen) || || || 14 816,6 || 14 451,1 || 14 455,1 || 14 619,2 || 14 627,2 || 14 639,8 || 14 640,7 || 14 640,7 || 14 640,7 || 102 263,2

Huomautukset:

(1)           Nykyisen lainsäädännön mukaisia mukautuksia sovelletaan vain varainhoitovuoden 2013 loppuun asti.

(2)           Taulukossa 1 (3.1 jakso) esitetyt määrät ovat linjassa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio” (KOM(2011) 500 lopullinen) esitettyjen määrien kanssa. Vielä on kuitenkin päätettävä, otetaanko monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon siirto, joka ehdotetaan tehtäväksi vuodesta 2014 alkaen yhden jäsenvaltion puuvilla-alan kansallisen rakenneuudistusohjelman määrärahoista maaseudun kehittämiseen ja joka edellyttää sekä maataloustukirahastoa koskevan enimmäismäärän että toisen pilarin määrien mukauttamista (4 miljoonaa euroa vuodessa). Edellä olevassa taulukossa 8 määrät on siirretty riippumatta siitä, otetaanko ne monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon vaiko ei.

(3)           Vuonna 2013 tekniseen apuun myönnettävä määrä vahvistettiin maaseudun kehittämisen alustavien määrärahojen perusteella (ottamatta huomioon ensimmäisestä pilarista tehtäviä siirtoja).

Kaudella 2014–2020 tekniseen apuun myönnettäväksi määräksi vahvistetaan 0,25 prosenttia maaseudun kehittämisen kokonaismäärärahoista.

(4)           Katetaan tekniseen apuun käytettävissä olevasta määrästä.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot”

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Huom.   Lainsäädäntöehdotuksilla ei arvioida olevan mitään vaikutuksia hallintomäärärahoihin, eli tarkoituksena on, että lainsäädäntökehys voidaan panna täytäntöön nykyisin henkilöresurssein ja hallintomenoin.

|| || || Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || YHTEENSÄ

PO: AGRI ||

Ÿ Henkilöresurssit || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 958,986

Ÿ Muut hallintomenot || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 67,928

PO AGRI YHTEENSÄ || Määrärahat || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 1 026,914

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 1 026,914

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || Vuosi N[34] || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || || || || || || || ||

Maksut || || || || || || || ||

3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

– x   Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset ò || || || Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || YHTEENSÄ

TUOTOKSET

Tyyp-pi || Keski-määr. kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotos-ten luku-määrä yht. || Kustan-nukset yht.

ERITYISTAVOITE 5: Parantaa maatalousalan kilpailukykyä ja lisätä sen arvo-osuutta elintarvikeketjussa || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Hedelmät ja vihannekset: Kaupan pitäminen tuottaja-organisaatioiden välityksellä[35] || Tuotta-jaorga-nisaa-tioiden kautta kaupan pidetyn tuotan-non arvon osuus koko tuotan-non arvosta || || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 5 810,0

- Viini: Kansalliset määrärahat – Rakenneuudistus20 || Hehtaa-rimäärä || || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || || 3 326,0

- Viini: Kansalliset määrärahat – Investoinnit20 || || || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || || 1 252,6

- Viini: Kansalliset määrärahat – Sivutuotteiden tislaus20 || Hehto-litraa || || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || || 686,4

- Viini: Kansalliset määrärahat – Juotavaksi tarkoitettu alkoholi20 || Hehtaa-rimäärä || || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || || 14,2

- Viini: Kansalliset määrärahat – Tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttö20 || Hehto-litraa || || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || || 261,8

- Viini: Kansalliset määrärahat – menekine-distäminen20 || || || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 1 875,3

- Muut || || || || 720,2 || || 739,6 || || 768,7 || || 797,7 || || 820,3 || || 808,8 || || 797,1 || || 5 452,3

Välisumma erityistavoite 5 || || 2 621,8 || || 2 641,2 || || 2 670,3 || || 2 699,3 || || 2 721,9 || || 2 710,4 || || 2 698,7 || || 18 763,5

ERITYISTAVOITE 6: Myötävaikuttaa maataloustuloon ja rajoittaa sen vaihtelua || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Suora tulotuki[36] || Hehtaa-rimäärä, jolle tukea on makset-tu (miljoo-nina) || || 161,014 || 42 876,4 || 161,014 || 43 080,6 || 161,014 || 43 297,1 || 161,014 || 43 488,1 || 161,014 || 43 454,3 || 161,014 || 43 454,3 || 161,014 || 43 454,3 || 161,014 || 303 105,0

Välisumma erityistavoite 6 || || 42 876,4 || || 43 080,6 || || 43 297,1 || || 43 488,1 || || 43 454,3 || || 43 454,3 || || 43 454,3 || || 303 105,0

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || || || || || ||

Huom. Tuotokset ovat vielä määrittämättä erityistavoitteiden 1–4 ja 7–10 osalta (ks. edellä oleva 1.4.2 jakso).

3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

– x   Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || YHT.

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || ||

Henkilöresurssit[37] || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 958,986

Muut hallintomenot || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 67,928

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät || || || || || || || ||

Henkilöresurssit || || || || || || || ||

Muut hallintomenot || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || || || || || || || ||

YHTEENSÄ || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 1 026,914

3.2.3.2.  Henkilöresurssien arvioitu tarve

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

– x   Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Huom. Lainsäädäntöehdotuksilla ei arvioida olevan mitään vaikutuksia hallintomäärärahoihin, eli tarkoituksena on, että lainsäädäntökehys voidaan panna täytäntöön nykyisin henkilöresurssein ja hallintomenoin. Kaudeksi 2014–2020 esitetyt luvut perustuvat vuoden 2011 tilanteeseen.

Arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) ||

XX 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034

XX 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || 3 || 3 || 3 || 3 || 3 || 3 || 3

XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[38] ||

XX 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 78 || 78 || 78 || 78 || 78 || 78 || 78

XX 01 02 02 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa) || || || || || || ||

XX 01 04 yy || - päätoimi-paikassa || || || || || || ||

- EU:n ulkop. edustustoissa || || || || || || ||

XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || ||

YHTEENSÄ[39] || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt ||

Ulkopuolinen henkilöstö ||

3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– x   Ehdotus/aloite on monivuotista rahoituskehystä kaudeksi 2014–2020 koskevien EHDOTUSTEN mukainen.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

– Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

– X  Maaseudun kehittämistä koskevan ehdotuksen (maaseuturahasto) rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || Yhteensä

Rahoitukseen osallistuva taho || JV || JV || JV || JV || JV || JV || JV || JV

Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ[40] || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Päätetään myö-hemmin

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– x   Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

– ¨  Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

– x   vaikutukset omiin varoihin

– x   vaikutukset sekalaisiin tuloihin

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tulopuolen budjettikohta || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoito-vuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[41]

Vuosi N || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

|| || || || || || || ||

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa:

Ks. 3.2.1 jaksossa olevat taulukot 2 ja 3.

[1]               Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 –strategiaa tukeva talousarvio, KOM(2011) 500 lopullinen, 29.6.2011.

[2]               Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?, KOM(2010)672 lopullinen, 18.11.2010.

[3]               Ks. erityisesti 23. kesäkuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma 2011/2015 (INI) sekä 18. maaliskuuta 2011 annetut puheenjohtajan päätelmät.

[4]               Nykyisin voimassa olevaan lainsäädäntökehykseen kuuluvat neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 (suorat tuet), neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (markkinavälineet), neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (maaseudun kehittäminen) ja neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 (rahoitus).

[5]               Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta, KOM(2011)615, annettu 6.10.2011.

[6]               Yleisesitys vastaanotetuista 517 kannanotosta ks. vaikutusten arvioinnin liite 9.

[7]               EUVL C […], […], s. […].

[8]               EUVL C […], […], s. […].

[9]               EUVL C […], […], s. […].

[10]             EUVL C […], […], s. […].

[11]             KOM(2010) 672 lopullinen, 18.11.2010.

[12]             EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

[13]             EUVL L […], […], s. […].

[14]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[15]             EUVL L […], […], s. […].

[16]             EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

[17]             EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1.

[18]             EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus on kumottu ja korvattu asetuksella (EY) N:o 73/2009.

[19]             EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

[20]             EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.

[21]             EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

[22]             EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1. Asetus on kumottu ja korvattu asetuksella (EU) N:o …[RDR].

[23]             EUVL L […], […], s. […].

[24]             EUVL L 178, 5.7.2008, s. 1.

[25]             EYVL L 281, 23.11.1995, s. 1.

[26]             EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

[27]             EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

[28]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[29]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa.

[30]             KOM(2011) 500 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011.

[31]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html

[32]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa.

[33]             Kautta 2014–2020 koskevat suorat tuet sisältävät jäsenvaltioiden vuoden 2013 osalta tekemiin päätöksiin perustuvan arvion viinialan määrärahojen siirroista tilatukijärjestelmään.

[34]             Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi.

[35]             Aiemman toteutuman ja vuotta 2012 koskevassa talousarvioesityksessä esitettyjen arvioiden perusteella. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta määrät ovat kyseisen alan uudistuksen mukaisia, ja kuten vuotta 2012 koskevan talousarvioesityksen toimintokohtaisissa selvityksissä todetaan, tuotokset saadaan selville vasta vuoden 2011 lopulla.

[36]             Vuonna 2009 mahdollisesti tukikelpoisten alojen perusteella.

[37]             Henkilöstötaulukkoon sisältyvien virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden viroista ja toimista aiheutuvien 127 000 euron keskimääräisten kustannusten perusteella.

[38]             Sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa, paikalliset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat

[39]             Tämä ei sisällä budjettikohdan 05.010404 enimmäismäärää.

[40]             Nämä vahvistetaan jäsenvaltioiden toimittamissa maaseudun kehittämisohjelmissa.

[41]             Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 25 prosentin osuus.