This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011DC0424
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS on External Dimension of the Common Fisheries Policy
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta
/* KOM/2011/0424 lopullinen */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta /* KOM/2011/0424 lopullinen */
SISÄLLYSLUETTELO 1........... Johdanto........................................................................................................................ 6 2........... EU on mukana edistämässä
maailmanlaajuista pitkän aikavälin kestävyyttä....................... 6 2.1........ Siirrytään vuoropuheluista toimiviin
kumppanuuksiin......................................................... 6 2.2........ Säilytetään kalastuksen hallinnan
globaali arkkitehtuuri ja vahvistetaan sitä........................ 8 2.3........ EU on mukana tehostamassa
alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaa................. 9 3........... Kohti kestävää kalastusta koskevia
sopimuksia............................................................. 11 3.1........ Nykyiset
kalastuskumppanuussopimukset ja niiden puutteet........................................... 11 3.2........ Luonnonvarojen pitkäaikaisen
säilyttämisen ja kestävyyden parempi edistäminen............ 12 3.3........ Kahdenvälisten kalastussopimusten
hallinnan tiukentaminen............................................ 13 3.4........ Kestävän kalastuksen tehokkaampi
tukeminen kumppanimaissa..................................... 14 4........... Johdonmukaisuus EU:n muun
politiikan kanssa.............................................................. 15 LIITE I....................................................................................................................................... 17 LIITE II...................................................................................................................................... 18 TIIVISTELMÄ Lähes 85:tä prosenttia niistä maailman
kalakannoista, joista tietoja on saatavilla, hyödynnetään joko täysimääräisesti
tai liikaa. Tämä ilmenee YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n tuoreimmista
arvioista[1].
EU:n on pyrittävä kääntämään tämä suuntaus. Tarvitaan nopeita ja rohkeita
aloitteita. EU on yksi hyvin harvoista suurista toimijoista,
joka on vahvasti läsnä maailman kaikilla valtamerillä. EU:n läsnäolo näkyy sen
laivastoina ja investointeina, kahdenvälisinä sopimuksina kolmansien maiden
kanssa ja osallistumisena useimpiin tärkeimpiin alueellisiin
kalastuksenhoitojärjestöihin. EU muodostaa myös tärkeät kalastustuotteiden
markkinat kulutusta ja tuontia ajatellen. EU:ssa kulutetaan määrällisesti 11 prosenttia
maailman kalavaroista ja EU:hun tuodaan 24 prosenttia arvona laskettuna
kalastustuotteista. Tämä asettaa EU:lle raskaan velvoitteen osallistua
kansainvälisten kalakantojen säilyttämistoimiin ja kestävään hoitoon. EU on mukana edistämässä maailmanlaajuista
pitkän aikavälin kestävyyttä Jotta varmistettaisiin kalavarojen kestävä hoito
ja säilyttäminen sekä parannettaisiin alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen
suorituskykyä, EU:n olisi ·
vietävä eteenpäin maailmanlaajuista ja monenvälistä
suunnitelmaa, joka edistää kestävää kalastusta koko maailmassa, ja siirryttävä
vuoropuheluista toimiviin kumppanuuksiin, jotta voitaisiin ratkaista sellaiset
ehdottoman tärkeät kysymykset, kuten laittoman, ilmoittamattoman ja
sääntelemättömän (LIS) kalastuksen lopettaminen tai liikakapasiteetin
vähentäminen ·
johdettava prosessia, jossa alueellisia
kalastuksenhoitojärjestöjä autetaan parantamaan suoriutumiskykyään, jotta ne
pystyisivät paremmin säilyttämään ja hoitamaan vastuualueelleen kuuluvia meren
elollisia luonnonvaroja seuraavin keinoin: –
luotettavampien tietojen ja tutkimusten
toimittaminen päätöksenteon tueksi –
sääntöjen parempi noudattaminen ja valvonta –
kapasiteetin vähentäminen luonnonvarojen määrää
vastaavalle tasolle –
alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toiminnan
tehostaminen päätöksentekoa parantamalla –
aavalla merellä kalastamisesta alueellisen
kalastuksenhoitojärjestön jäseniltä perittävien maksujen käyttöönotto. ·
yhdennettävä kalastus-, kehitys-, ympäristö-,
kauppa- ja muu politiikka paremmin toisiinsa, jotta edistettäisiin kestävän ja
vastuullisen hallinnan tavoitteita. Kahdenväliset kalastussopimukset EU:n ja yksittäisten kolmansien maiden välisten
kansainvälisten sopimusten olisi edelleen muodostettava kehys EU:n laivaston
kalastustoiminnalle kolmansien maiden vesillä. Jotta edistettäisiin
luonnonvarojen pitkän aikavälin säilyttämistä, kahdenvälisten kalastussuhteiden
hyvää hallintaa sekä kumppanimaiden kalatalousalan kestävää kehitystä, EU:n
olisi tulevien kalastussopimusten yhteydessä ·
otettava perustaksi parhaat saatavilla olevat
tieteelliset lausunnot ja neuvot kumulatiivisesta pyyntiponnistuksesta
asianomaisilla vesillä ·
tehtävä monilajikalastussopimusten osalta
tieteelliset tarkastukset ·
asetettava ihmisoikeuksien kunnioittaminen olennaiseksi
edellytykseksi kalastussopimusten laatimiselle ja jatkamiselle ·
pyrittävä siihen, että laivanvarustajat maksavat
yhä suuremman osuuden pääsyoikeuksista ·
varmistettava, että kalastussopimuksilla tuetaan
kalatalousalan parempaa hallintoa kumppanuusmaissa, eritoten valvonnan ja
tarkastusten sekä hallinnollisten ja tieteellisten valmiuksien osalta ·
varmistettava sopimuksiin sisältyvien
toimialakohtaisten tukien moitteeton ja tehokas hallinto sekä huolehdittava
siitä, että maksut keskeytetään, jos tuloksia ei saavuteta. Osa näistä tavoitteista olisi sisällytettävä
siirtymäkauden sopimuksiin jo ennen kuin YKP:n uudistus hyväksytään. Kun
uudistus on valmis, uudet suuntaviivat otetaan huomioon kaikissa
neuvotteluissa. Prosessi kulminoituu kestävien kalastussopimusten uuden
sukupolven valmistumiseen.
1.
Johdanto
Tässä tiedonannossa esitellään uudistetun yhteisen
kalastuspolitiikan (YKP)[2]
ulkoista ulottuvuutta koskevat uudet suuntaviivat. Se pohjautuu useisiin
kuulemisiin ja arviointeihin, joita komission yksiköt ovat toteuttaneet
uudistuksen valmistelemiseksi. YKP:n uudistuksen tarkoituksena on varmistaa
meren elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen samalla kun tavoitellaan
vankkaa taloudellista tulosta, osallistavaa kasvua ja lisääntynyttä koheesiota
rannikkoalueilla. Uudistetun YKP:n ulkoista ulottuvuutta koskevilla uusilla
suuntaviivoilla pyritään tuomaan nämä periaatteet kansainväliselle tasolle ja
vaikuttamaan osaltaan siihen, että kalastuksen kansainvälinen hallinta
muuttuisi vastuullisemmaksi. Näin kalakantoja ryhdyttäisiin hyödyntämään
maailmanlaajuisesti kestävällä tavalla ja kalastuskuolevuus saataisiin
yhdenmukaiseksi kestävän enimmäistuoton[3]
kanssa vuoteen 2015 mennessä. Samalla lievitettäisiin kalastustoiminnan
vaikutuksia meren ekosysteemeihin. Viime kädessä tämä merkitsisi elinvoimaista
tulevaisuutta sekä eurooppalaisille että kolmansien maiden kalastajille. Näihin suuntaviivoihin sisältyy myös enemmän
synergiaa EU:n yhdennetyn meripolitiikan kanssa, minkä ansiosta EU voi omaksua
enemmän ekosysteemeihin suuntautuvan lähestymistavan kalastuksenhoitoon sekä
pyrkiä ratkaisemaan ilmastonmuutoksen ja saastumisen kaltaisia kaikkia
koskettavia kysymyksiä, jotka vaikuttavat kansainvälisiin kalakantoihin.
2.
EU on mukana edistämässä maailmanlaajuista pitkän aikavälin
kestävyyttä
2.1.
Siirrytään vuoropuheluista toimiviin
kumppanuuksiin
EU käy kahdenvälisiä vuoropuheluita tärkeimpien
kansainvälisten kumppaneidensa kanssa. Tällaisia kumppaneita ovat esimerkiksi
Yhdysvallat, Kanada, Japani, Australia, Uusi-Seelanti sekä Venäjä ja Kiina.
Vuoropuhelujen tavoitteena on varmistaa kalastuksen kestävyys koko maailmassa,
luoda liittoumia kalastuksen hallintaa koskevissa kysymyksissä sekä ratkaista
ongelmia kahdenväliseltä perustalta. Yhteydet EU:n pohjoisiin naapureihin, erityisesti
Norjaan, ovat perinteisesti olleet vahvat osana niin sanottuja pohjoisia
järjestelyjä. Näissä järjestelyissä luonnonvaroja hoidetaan yhdessä
Pohjois-Atlantin, Jäämeren, Itämeren ja Pohjanmeren vesillä. Hiljattain eli
vuonna 2009 voimaan tuli EU:n ja Venäjän kahdenvälinen sopimus Itämeren
yhteisistä hoitotoimenpiteistä. Kun kyseessä ovat Koillis-Atlantin laajasti
vaeltavat kalakannat ja hajallaan olevat kalakannat (mukaan lukien makrilli ja
mustakitaturska), EU tekee yhteistyötä samojen pohjoisten naapureiden kanssa
rannikkovaltioiden foorumeilla. Komissio pohtii, mitkä olisivat parhaita
lähestymistapoja tiivistää tätä yhteistyötä, jotta huomioon voitaisiin ottaa
alueellisissa prosesseissa, joissa luonnonvaroja pyritään hoitamaan
merialuetasolla, tapahtuva kehitys. Samaan aikaan EU:n suhteita lähiulkoalueiden
kanssa ohjaavat edelleen Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) periaatteet: EU
tarjoaa naapureilleen erityissuhteen, joka perustuu keskinäiseen sitoumukseen
yhteisiin arvoihin (demokratia ja ihmisoikeudet,
oikeusvaltion periaate, hyvä hallinto, markkinatalouden periaatteet ja kestävä
kehitys). ENP sopii myös hyvin siirtämään EU:n yhdennettyä
meripolitiikkaa naapureina oleviin ENP-kumppanimaihin ja siten kannustamaan
Itämeren, Välimeren ja Mustanmeren toimijoita rakentamaan ja lujittamaan
vertaisvaihdon mekanismeja, joita varten EU voi tarjota aloitteita ja antaa
tukea. Lopetetaan laiton kalastus Jotta voitaisiin tehokkaasti ratkaista
kalastusalaa nykyisin uhkaavat suurimmat ongelmat, kuten laittoman,
ilmoittamattoman ja sääntelemättömän (LIS) kalastuksen torjuminen ja
liikakapasiteetin vähentäminen, EU:n on varmistettava muiden maailmanlaajuisten
toimijoiden tuki. Komissio ehdottaa, että vuoden 2013 loppuun
mennessä aloitettaisiin keskustelut muiden keskeisten kalastustuotteita tuovien
maiden kanssa. Tämä koskee varsinkin Yhdysvaltoja ja Japania[4]. Tarkoituksena on luoda yhteinen
lähestymistapa siihen, miten LIS-tuotteiden tulo näille markkinoille voitaisiin
estää. Tällaiseen aloitteeseen voitaisiin ottaa mallia EU:n LIS-asetuksesta[5], ja se tasoittaisi tietä LIS-kalastuksen
lopettamiseksi kymmenen seuraavan vuoden aikana, varsinkin jos muut keskeiset
toimijat liittyisivät siihen mukaan. Komissio olisi lähitulevaisuudessa valmis
ottamaan käyttöön yhdessä kumppaneidensa kanssa yhteisiä mekanismeja tietojen
vaihtamiseksi ja LIS-toimijoihin (lippuvaltiot tai laivastot) kohdistettavien
lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi. TOIMI · Toimiva kumppanuus keskeisten vastapuolten kanssa tavoitteena yhteisen lähestymistavan kehittäminen LIS-kalastukseen. Liikakapasiteetti – maailmanlaajuinen
ongelma Koska kalastuskuolevuus on tarkoitus saattaa
kestävää enimmäistuottoa vastaavalle tasolle viimeistään vuonna 2015, komissio
aikoo käynnistää korkean tason poliittisen aloitteen keskustellakseen keinoista
alentaa kapasiteettia maailmanlaajuisella tasolla vuoteen 2013 mennessä.
Aloitteessa otettaisiin huomioon kehitysmaiden toiveet, ja se olisi linjassa
YKP:n uudistuksen kanssa. Uudistuksessa ehdotetaan kalastusoikeuksiin
perustuvaa kalastuksen hallinnointia yhtenä päämekanismeista kapasiteetin
alentamiseksi. TOIMI · EU kutsuu viimeistään vuonna 2013 koolle korkean tason konferenssin, jossa keskustellaan keinoista vähentää kapasiteettia. Tämän on tarkoitus tasoittaa tietä prosessille, jonka tarkoituksena on puuttua liikakapasiteettiin maailmanlaajuisella tasolla.
2.2.
Säilytetään kalastuksen hallinnan globaali
arkkitehtuuri ja vahvistetaan sitä
Maailmanlaajuisella tasolla EU osallistuu
Yhdistyneiden kansakuntien toimintaan, sillä se on sopimuspuolena YK:n
merioikeusyleissopimuksessa[6] ja
YK:n kalakantasopimuksessa[7]. EU
on myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) aktiivinen jäsen ja
osallistuu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaan. Nämä ovat keskeisiä järjestöjä, kun kyseessä on
meren elollisten luonnonvarojen suojelua ja säilyttämistä koskevien
keskustelujen edistäminen. Kun näillä foorumeilla on saatu tehtyä sopimukset
(esimerkiksi haavoittuvien meriekosysteemien suojaamiseksi YK:ssa tehty
sopimus), ne on täytäntöönpantu menestyksekkäästi toiminnallisemmalla tasolla
siten, että alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat toteuttaneet
konkreettisia säilyttämistoimenpiteitä. EU:n osallistumista näille areenoille
olisi sen vuoksi keskitettävä ja parannettava seuraavin tavoin: –
Edistetään jatkossakin aloitteita, joissa
keskitytään satama- ja lippuvaltioiden rooliin FAO:ssa LIS-kalastuksen
torjunnassa. Tällaisia ovat esimerkiksi vuoden 2009 satamavaltiosopimus tai
tekniset kuulemiset lippuvaltioiden asianmukaisesta toiminnasta. –
Tuodaan YK:n tasolla jatkossakin esille merkittäviä
huolenaiheita, kuten liikakapasiteetti, saaliiden poisheitot, sivusaaliit ja
tiettyjen pyydysten vaikutus meren ekosysteemeihin. –
Edistetään tasapuolisten toimintaedellytysten
luomista aluksille, jotka kalastavat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen
ja kolmansien maiden vesillä, jotta vältettäisiin kilpailu siitä, kuka soveltaa
löyhimpiä vaatimuksia, sillä liian sallivaa hallintokehystä voidaan käyttää
väärin luonnonvarojen kustannuksella. Tällainen toiminta ei rajoittaisi
lippuvaltioiden ensisijaista vastuuta siitä, että niiden alukset toimivat
vastuullisella tavalla. TOIMET Komissio ehdottaa neuvostolle seuraavaa: · tehdään jatkossakin kunnianhimoisia ehdotuksia YK:n vuotuisen yleiskokouksen päätöslauselmaksi kestävästä kalastuksesta · lujitetaan tukea kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien kansainvälisten välineiden kehittämiseksi FAO:ssa · käynnistetään YK:n tasolla aloite globaalista sertifiointijärjestelmästä LIS-kalastuksen lopettamiseksi · kannustetaan kolmansia osapuolia noudattamaan korkeita kestävyysnormeja aavalla merellä ja kolmansien maiden vesillä.
2.3.
EU on mukana tehostamassa alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaa
Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat
keskeinen foorumi jaettujen ja vaeltavien kalakantojen säilyttämiseksi ja
hoitamiseksi. YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen
mukaisesti EU on sitoutunut osallistumaan eri alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaan edellyttäen, että näiden järjestöjen
hoitama kalastus koskettaa sen todellista etua[8]
kalastus- tai markkinavaltiona. EU:n rooli näillä foorumeilla on kasvanut
merkittävästi vuodesta 1999, jolloin viimeisin tiedonanto ”Euroopan yhteisön
osallistuminen alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan”[9] julkaistiin. Vaikka alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat
yrittäneet hoitaa toimivaltaansa kuuluvia luonnonvaroja kestävällä tavalla,
kalakannat ovat jatkuvasti pienentyneet. Lähes 85:tä prosenttia niistä maailman
kalakannoista, joista arviointitietoja on saatavilla, hyödynnetään joko
täysimääräisesti tai liikaa. Tämä ilmenee FAO:n tuoreimmista arvioista[10]. Tällainen suuntaus on jatkunut
vuosikymmeniä. Se osoittaa, että kalakantoja hyödynnetään yhä enemmän, mikä
johtuu eritoten kalastustuotteiden yhä kasvavasta kuluttajakysynnästä. EU:n olisi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä
suunnattava huomionsa niiden keskeisten ongelmien ratkaisemiseen, jotka estävät
alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä suoriutumasta tehtävistään
onnistuneesti. EU:n olisi tällöin toimiensa suuntaamisessa noudatettava
seuraavia toimintalinjoja: ·
Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaa
olisi tehostettava siten, että niiden suoritusta arvioidaan suunnitelmallisesti
YK:n päätöslauselmien mukaisesti. ·
Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen käyttöön
olisi saatava luotettavampia tieteellisiä tietoja ja lausuntoja lisäämällä EU:n
investointeja tiedonkeruuseen, soveltavaan tutkimukseen, tieteelliseen tietoon
ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tieteelliseen toimintaan ja
kannustamalla samalla muita alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen jäseniä
tekemään samoin. EU:n olisi myös omalta osaltaan pyrittävä laajentamaan
tieteellisten lausuntojen alaa, erityisesti soveltamalla ennalta varautuvia ja
ekosysteemeihin perustuvia lähestymistapoja ja täydentämällä niitä
sosioekonomisen analyysin välineillä. ·
Jotta voitaisiin korjata nykytilannetta, jossa osa
alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen jäsenistä noudattaa huonosti näiden
järjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, EU:n olisi pyrittävä
seuraavaan: –
Tarkastellaan määräajoin, miten alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen yksittäiset sopimuspuolet ovat noudattaneet
vaatimuksia. –
Yksilöidään syitä sille, miksei vaatimuksia ole noudatettu
(esimerkiksi kapasiteetin puute kehitysmaissa) ja pyritään ongelmien
ratkaisemiseen tarkoituksenmukaisella, keskitetyllä tavalla. –
Kehitetään ja sovelletaan avoimia ja syrjimättömiä
seuraamuksia, jos sopimuspuolet eivät selvästikään ole noudattaneet vaatimuksia
tai niiltä puuttuu poliittista sitoutumista. Tähän voitaisiin yhdistää
kannustimia, joilla palkitaan vaatimuksia noudattavia ja avoimia toimijoita
(lippuvaltiot tai laivastot). ·
Liikakapasiteettiin on puututtava niin
monenvälisellä tasolla (EU käynnistää aloitteen yhdessä tärkeimpien
kumppaneidensa kanssa) kuin alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tasolla.
EU:n olisi edistettävä liikakapasiteettiin puuttumista siten, että
tarkastellaan uudelleen parhaita saatavilla olevia tieteellisiä lausuntoja,
jotka koskevat saaliiden kestävää tasoa, ja harkitaan asian osalta
toteutettavia toimenpiteitä. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi sisältyä
kapasiteetin jäädytys tai pienennys samalla kun otetaan huomioon kehitysmaiden
toiveet oman kalastusalansa kehittämisestä. ·
Hoitotoimenpiteitä koskevien päätösten hyväksyminen
yhteisymmärryksessä on paras tae siitä, että vaatimuksia noudatetaan parhaalla
mahdollisella tavalla. EU:n olisi kuitenkin edistettävä alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen päätöksentekojärjestelmien uudistamista.
Erityisesti on toivottavaa, että äänestyksissä voitaisiin tarvittaessa
noudattaa sitä edistyneintä ja tehokkainta menettelyä, joka hiljattain
hyväksyttiin Etelä-Tyynenmeren alueellista kalastuksenhoitojärjestöä koskevassa
sopimuksessa[11]. ·
Jotta lujitettaisiin alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen rahoitusperustaa ja kannustettaisiin laivastoja
käyttämään luonnonvaroja vastuullisesti, EU:n olisi edistettävä mallia, jossa
toimijat, joiden alukset purjehtivat alueellisen kalastuksenhoitojärjestön
jäsenvaltion lipun alla, suorittavat alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle
maksun kalastamisesta aavalla merellä. Hyvin suunniteltu järjestelmä, jossa
kalastusmahdollisuuksista maksetaan ja joka noudattaa UNCLOS-sopimusta kaikilta
osin, olisi lisätekijä estämässä ”yhteismaan ongelmaa”[12]. TOIMET Komissio ehdottaa neuvostolle seuraavaa: · kannustetaan tarkastelemaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen suoriutumista; tavoitteena on, että kaikki järjestöt olisivat saaneet ensimmäisen tarkastelun päätökseen viimeistään vuoden 2013 lopussa ja että sen jälkeen tarkastelu tehtäisiin säännöllisesti (3–5 vuoden välein) · edistetään järjestelmää, jossa kalastusmahdollisuuksista maksetaan; järjestelmässä perittäisiin maksu alusten pääsystä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön laatimaan hyväksyttyjen alusten luetteloon ja kyseeseen tulisi rajallinen määrä alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä · edistetään tässä luvussa hahmoteltuja toimia johdonmukaisella ja jäsentyneellä tavalla, jotta kyseiset järjestöt pääsisivät tehtäviensä hoidossa hyviin tuloksiin. Näin kalastustoiminta saataisiin kestävälle ja säännellylle tasolle (kestävän enimmäistuoton perusteella) kunkin alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vastuulla olevien kantojen osalta ja meriluonnon monimuotoisuutta pystyttäisiin suojelemaan.
3.
Kohti kestävää kalastusta koskevia sopimuksia
3.1.
Nykyiset kalastuskumppanuussopimukset ja
niiden puutteet
EU:n ja kolmansien maiden tekemät kahdenväliset
kalastussopimukset ovat pitkään kuuluneet yhteiseen kalastuspolitiikkaan. YKP:n
vuoden 2002 uudistuksessa kahdenvälisiä sopimuksia muutettiin merkittävällä
tavalla: korostettiin kumppanuuden merkitystä ja kestävän kalastuksen
kehittämistä kumppanimaissa. Nykyisten kalastuskumppanuussopimusten tavoitteena
on mahdollistaa se, että EU:n alukset voivat kalastaa säännellyssä ja
oikeudellisesti turvatussa ympäristössä sitä ylijäämää[13], jota on kolmansien maiden yksinomaisella
talousvyöhykkeellä[14]. Kalastuskumppanuussopimuksilla pyritään tukemaan
kalastusalan kestävää kehitystä kumppanimaissa. Tämän ansiosta näillä
sopimuksilla on yleensä positiivinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen
vaikutus. Niillä on myönteinen vaikutus varsinkin paikallistalouteen
merimiesten työllistymisen, saaliiden purkamisten ja kalanjalostusteollisuuden
myötä. Lisäksi ne edistävät elintarvikkeiden tarjontaa kumppanimaissa. Vaikka useita parannuksia on tehty,
kalastuskumppanuussopimusten toimintaa haittaavat edelleen lukuisat puutteet,
kuten on hiljattain todettu vuoden 2009 vihreästä kirjasta järjestetyssä
kuulemisessa[15]: ·
Joistain vieraiden vesien kannoista ei ole
riittävästi tieteellistä tietoa ylijäämän suuruuden määrittämiseksi. ·
EU ei yleensä saa tietoonsa, millaisia ehdoin ja
edellytyksin kumppanimaat ovat tehneet kalastussopimuksia muiden, EU:n ulkopuolisten
maiden kanssa. ·
Sen vuoksi on usein mahdotonta arvioida kantoihin
kohdistuvaa kokonaispyyntiponnistusta ja määritellä, millaisen osuuden
ylijäämästä EU:n laivasto voisi kestävällä tavalla pyytää. ·
Useilla kumppanimailla on rajalliset valmiudet käyttää
tehokkaasti varoja, jotka kalastuskumppanuussopimuksissa on osoitettu
kalatalousalan tukemiseen. Komission mielestä nykyisistä
kalastuskumppanuussopimuksista olisi tehtävä kestävää kalastusta koskevia
sopimuksia, joissa keskityttäisiin luonnonvarojen säilyttämiseen ja ympäristön
kestävyyteen, parantuneeseen hallintaan ja alakohtaisen tuen tehokkuuteen.
3.2.
Luonnonvarojen pitkäaikaisen säilyttämisen
ja kestävyyden parempi edistäminen
Kestävää kalastusta koskevien sopimusten olisi
aina perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin, ja
niissä olisi käytettävä viitteenä kestävän enimmäistuoton käsitettä. Komissio käynnistää tieteellisiä tarkastuksia
arvioidakseen nykyisiä monilajikalastussopimuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että
saatavilla oleville tieteellisille tiedoille tehdään vertaisarviointeja. Tältä
perustalta komissio päättää ekosysteemiperusteista lähestymistapaa soveltaen,
onko näissä sopimuksissa tarpeen kiinnittää huomio uudelleen lajeihin, joista
on riittävät tieteelliset tiedot ja joihin kohdistuva kokonaispyyntiponnistus
on tiedossa[16].
Tonnikalasopimuksissa on tarkoitus hyödyntää asianomaisten alueellisten
kalastuksenhoitojärjestöjen toimittamia tieteellisiä tietoja aiempaa paremmin.
Jäsenvaltioiden on noudatettava tiukasti saaliiden ilmoittamista koskevia
säännöksiä. Komissio tarttuu syytöksiin sääntöjen noudattamattomuudesta
nopeasti ja oikeudenmukaisesti. Komissio pyrkii myös siihen, että kestävää
kalastusta koskeviin sopimuksiin sisällytetään avoimuuslauseke, jonka ansiosta
EU saa tietoonsa tietyn kumppanimaan kumulatiivisen pyyntiponnistuksen. TOIMET Komissio aikoo · käynnistää järjestelmällisesti tieteelliset tarkastukset kantojen arvioimiseksi ennen kuin neuvotellaan monilajikalastussopimuksiin liittyvistä uusista pöytäkirjoista · varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat kumppanimaiden vesillä sovellettavia saaliiden ilmoittamista koskevia sääntöjä; tällöin se muun muassa hyödyntää voimassa olevia oikeudellisia välineitä, kuten LIS-asetusta, täysimääräisesti · lisätä avoimuutta kolmansien maiden vesillä kaiken kaikkiaan toteutettavasta pyyntiponnistuksesta kahdenvälisiin sopimuksiin sisällytettävien erityislausekkeiden ja muiden kolmansien osapuolten välisten kontaktien avulla.
3.3.
Kahdenvälisten kalastussopimusten hallinnan
tiukentaminen
Nykyisiä kalastuskumppanuussopimuksia on
uudistettava, jotta voitaisiin tarjota mahdollisimman
pitkälle kehittynyt hallintakehys EU:n alusten kolmansien maiden
vesillä harjoittamaa kalastustoimintaa varten. Sopimusten täytäntöönpanoa on
yksinkertaistettava, sopimusten on tarjottava paremmat keinot reagoida
ihmisoikeusloukkauksiin ja kalastusmahdollisuuksista aiheutuvia julkisia
kustannuksia on vähennettävä. Kestävää kalastusta koskevien
sopimusten on oltava aiempaa helpompia panna
täytäntöön ja noudattaa. Tätä varten niiden olisi perustuttava
”mallisopimuksiin” ja niissä olisi käytettävä vakiolausekkeita. Sopimusten
nojalla myönnettävien ja hallinnoitavien kalastuslupien hallintomenettelyä
olisi helpotettava. Komissio tekee vuonna 2012 ehdotuksen kalastuslupia
koskevan asetuksen tarkistamiseksi[17]. Kaikkiin tuleviin sopimuksiin olisi sisällytettävä
ihmisoikeuslauseke, kuten jo nykyisin tehdään hiljattain parafoiduissa
pöytäkirjoissa, jotta oleellisten ihmisoikeuksien ja demokraattisten
periaatteiden rikkominen johtaisi sopimukseen liitetyn pöytäkirjan voimassaolon
keskeyttämiseen. Tässä lausekkeessa olisi tapauksen mukaan otettava mallia
Cotonoun sopimuksessa[18]
vahvistetuista määräyksistä tai muista asiaan liittyvistä kansainvälisistä
välineistä ja sopimuksista. Nykyisiin kalastuskumppanuussopimuksiin sisältyy
yksinoikeuslauseke, joka ehkäisee EU:n aluksia kalastamasta sopimuksen
mahdollisesti luoman sääntelykehyksen ulkopuolella ja varmistaa, että kaikkiin
EU:n aluksiin sovelletaan samoja sääntöjä. Jottei yksinoikeuslauseketta
pystyttäisi kiertämään liputtamalla alukset uudelleen, tulevissa
kalastussopimuksissa olisi määrättävä, että EU:n alukset, jotka vaihtavat
lippuvaltiota velvoitteidensa laistamiseksi tai saadakseen uusia
kalastusmahdollisuuksia, eivät enää saa kalastaa kumppanimaan
talousvyöhykkeellä. EU:n kalastusteollisuuden olisi vastattava
kohtuullisesta osuudesta niitä kustannuksia, joita aiheutuu kolmansien maiden
ylijäämävarojen kalastusmahdollisuuksista. EU:n talousarviosta maksettavaa
rahoitusosuutta olisi vähennettävä vastaavasti. TOIMET Komissio aikoo · esittää viimeistään vuonna 2012 ehdotuksen kalastuslupia koskevan asetuksen tarkistamiseksi, jotta kalastuslupien hallintoa voitaisiin yksinkertaistaa · pyrkiä tekemään ihmisoikeuksien kunnioittamisesta edellytyksen kestävää kalastusta koskevien sopimusten tekemiseksi ja kalastusalan yhteistyön jatkamiseksi kolmansien maiden kanssa · pyrkiä sisällyttämään kahdenvälisiin sopimuksiin määräykset, jotka estävät väärinkäytöksi katsottavan lippuvaltion vaihtamisen · pyrkiä kasvattamaan laivanvarustajien osallistumista kolmansien maiden vesille pääsystä aiheutuviin kustannuksiin.
3.4.
Kestävän kalastuksen tehokkaampi tukeminen
kumppanimaissa
EU:n kolmansien maiden alakohtaiselle politiikalle
myöntämästä rahoitustuesta olisi koiduttava kumppanimaille konkreettista ja
mitattavissa olevaa hyötyä myös kestävän paikallisen kalastusalan osalta. Tuen
tarkoituksena pitäisi olla kumppanimaiden hallinnollisten ja tieteellisten
valmiuksien tukeminen, ja tuki olisi suunnattava eritoten seuranta-, valvonta-
ja tarkkailutoimiin, myös LIS-kalastuksen torjumiseen. Kun EU kestävää
kalastusta koskevien sopimusten mukaisesti myöntää tukea kumppanimaille,
painopisteenä olisi myös oltava tieteellisten lausuntojen kehittäminen ja
valmiuksien parantaminen. Samaan aikaan alakohtaista tukea olisi
tehostettava, se olisi kohdennettava paremmin ja sitä olisi arvioitava
säännöllisesti. Kumppanimailta olisi pyrittävä saamaan takeet ja ehdollisuutta
olisi tiukennettava, jottei maksuja suoritettaisi, jollei tuloksia saavuteta.
Komissio laatii yleiset suuntaviivat seuratakseen alakohtaiseen tukeen
osoitettuja varoja kaikkien kalastussopimusten osalta. Suuntaviivoja voidaan
sitten soveltaa mukautetusti eri sopimuksiin. Komissio pyrkii myös kasvattamaan kumppanimaan
kalastusalan kestävään kehitykseen myönnettävän alakohtaisen tuen lisäarvoa
ottamalla paremmin huomioon yleiset strategiat ja niissä määritellyt
painopisteet. TOIMET Komissio aikoo · ehdottaa, että alakohtainen tuki irrotettaisiin kalastusmahdollisuuksista maksettavista maksuista kaikissa tilanteissa, ja määrittää alakohtaisen tuen ottaen huomioon kumppanimaiden tarpeet ja valmiudet hyödyntää tukea · pyrkiä siihen, että alakohtaiseen osuuteen sovellettaisiin tiukempaa ehdollisuutta, jotta maksut kytkettäisiin alakohtaisen tuen täytäntöönpanossa saavutettavaan kehitykseen · tukea kumppanimaiden pyrkimyksiä parantaa tiedonkeruuta ja tarkkojen tieteellisten tietojen toimittamista.
4.
Johdonmukaisuus EU:n muun politiikan kanssa
Tässä tiedonannossa mainittujen tavoitteiden
saavuttamiseksi EU:n ääni on saatava kuuluvammaksi maailman eri foorumeilla
siten, että vahvistetaan synergiaa niiden toimien ja politiikan välillä, joita
toteutetaan kalastusasioiden kansainvälisen hallinnan alalla sekä kehitysyhteistyön,
kaupan, ympäristön, tutkimuksen ja innovoinnin sekä ulkopolitiikan aloilla ja
muilla aloilla. Tähän pyritään muun muassa seuraavin tavoin: –
Kalastus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan
koordinoinnilla olisi varmistettava, että kytketään yhteen toisaalta sen seikan
tunnustaminen, että kehitysmaat haluavat kehittää omaa kalastusalaansa, ja
toisaalta se, että lisätään kehitysmaiden tietoisuutta kalastuksen kestävään
hallintaan liittyvistä velvollisuuksista. –
Pyritään synergiaan tulevien kalastussopimusten ja
kehitysyhteistyöpolitiikan ja -välineiden välillä. Tämä koskee erityisesti
Euroopan kehitysrahastoa (EKR) ja muuta politiikkaa, kuten tutkimus- ja
innovaatiopolitiikkaa. –
Euroopan unionin ulkoisen toiminnan osana EU tukee
yleisten kumppanuus- ja yhteistyöstrategioidensa mukaisesti jatkossakin
kalastusalaan liittyviä strategioita ja ohjelmia, jotka koskevat erityisesti
merenkulun turvatoimia ja merirosvouksen torjuntaa. –
Kalastustuotteiden huomattavana tuojana EU ehkäisee
jo nykyisin LIS-tuotteiden tuloa markkinoilleen. EU:n kauppapolitiikalla
voidaan myös edistää sitä, että kalastus olisi kestävää koko maailmassa. Tämä
tehdään edistämällä asianomaisten kalastuksen hallintaan liittyvien
kansainvälisten sopimusten noudattamista etuuskohtelukauppaa koskevien
sopimusten yhteydessä. –
Ympäristöön ja kalastukseen liittyvien tavoitteiden
keskinäinen johdonmukaisuus varmistetaan siten, että kansainvälisten
ympäristöalan järjestöjen kehittämä ja yleissopimusten mukainen politiikka
otetaan jatkuvalta perustalta huomioon alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen
tekemissä säilyttämis- ja hoitopäätöksissä. TOIMET Komissio aikoo · kehittää ja panna täytäntöön valtameri- ja merialueisiin perustuvia, kestävää kalastusta koskevia alueellisia strategioita esimerkiksi Tyynellämerellä, Intian valtamerellä ja Välimerellä · hyväksyä vuoden 2011 loppuun mennessä oikeudellista kehystä koskevan ehdotuksen, mukaan lukien kauppaan liittyvät toimenpiteet, varmistaakseen kalastusvarojen kestävyyden. LIITE I Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt LIITE II Kahdenväliset kalastussopimukset Sopimusmuoto || Kumppanimaa || PÖYTÄKIRJAN VOIMASSAOLOAIKA || EU:N MAKSAMA VUOTUINEN TALOUDELLINEN KORVAUS Monilajikalastussopimukset || Grönlanti || 31. joulukuuta 2012 || 14 307 244 € Guinea-Bissau || 15. kesäkuuta 2011 || 7 500 000 € Mauritania || 31. heinäkuuta 2012 || 86 000 000 eurosta (1. vuosi) 70 000 000 euroon (4. vuosi) Marokko || 27. helmikuuta 2012 || 36 100 000 € Tonnikalasopimukset – Länsi-Afrikka || Kap Verde || 31. elokuuta 2011 || 385 000 € Gabon || 2. joulukuuta 2011 || 860 000 € Norsunluurannikko || 30. kesäkuuta 2013 || 595 000 € São Tomé ja Príncipe || Vuoden 2013 loppu || 682 500 € Tonnikalasopimukset – Intian valtameri || Komorit || 31. joulukuuta 2013 || 615 250 € Madagaskar || 31. joulukuuta 2012 || 1 197 000 € Mosambik || 31. joulukuuta 2011 || 900 000 € Seychellit || 17. tammikuuta 2014 || 5 600 000 € Tonnikalasopimukset –Tyynimeri || Kiribati || 15. syyskuuta 2012 || 478 400 € Mikronesia || 25. helmikuuta 2010 (uusi 5-vuotinen pöytäkirja on ratifioitavana) || 559 000 € Salomonsaaret || 8. lokakuuta 2012 || 400 000 € Sopimusta ei sovelleta käytännössä || || || Gambia || Ei voimassa olevaa pöytäkirjaa || Guinea || Ei voimassa olevaa pöytäkirjaa || Päiväntasaajan Guinea || Ei voimassa olevaa pöytäkirjaa || Mauritius || Ei voimassa olevaa pöytäkirjaa || Senegal || Ei voimassa olevaa pöytäkirjaa || [1] The State of World Fisheries and Aquaculture 2010,
FAO, Rooma 2010, s. 35. FAO:n seuraamista merialueiden
kalakannoista yli puolet (53 %) arvioitiin täysin hyödynnetyiksi, 28 prosenttia
liikaa hyödynnetyiksi, 3 prosenttia uhanalaisiksi ja 1 prosentti
uhanalaisuudesta toipumassa oleviksi. Kannoista 3 prosenttia arvioitiin
vajaahyödynnetyiksi ja 12 prosenttia kohtuullisesti hyödynnetyiksi. [2] Yhdennetyn
meripolitiikan ulkoista ulottuvuutta koskevat suuntaviivat on vahvistettu
komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous-
ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan unionin yhdennetyn
meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen (KOM(2009) 0536
lopullinen). [3] Kestävä enimmäistuotto eli suurin mahdollinen
ylläpidettävissä oleva tuotto (MSY) on suurin saalis, joka voidaan kalastaa
tietyn lajin kannasta määrittämättömän ajan. Kestävä enimmäistuotto on
olennainen osa kestävän hyödyntämisen käsitettä. Tarkoituksena on säilyttää
populaation koko enimmäiskasvun tasolla kalastamalla yksilöt, jotka
tavallisesti liittyisivät populaatioon. Näin populaatio voi jatkaa
lisääntymistään loputtomiin. [4] EU:n ja
näiden maiden yhteinen osuus kalastustuotteiden maailmanmarkkinoista on kaksi
kolmasosaa, ks. ”The State of World Fisheries and Aquaculture 2010”, FAO, Rooma
2010. [5] Neuvoston
asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman,
ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja
poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93,
(EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o
1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta. [6] UNCLOS,
1982, tunnetaan myös Montego Bayn yleissopimuksena. [7] Hajallaan
olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen
liittyvien UNCLOS-sopimuksen säännösten täytäntöönpanoa koskeva sopimus, UNFSA,
1995, tunnetaan myös New Yorkin sopimuksena. [8] Todellinen
etu voi johtua kalastuksesta avomerellä, siitä, että kyseessä on
rannikkovaltio, jolla on yksinomainen talousvyöhyke jonkin alueellisen
kalastuksenhoitojärjestön toimivalta-alueella, tai siitä, että kyseessä on
jonkin alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamalla alueella pyydettyjen
kalastustuotteiden tärkeä maahantuoja. [9] KOM(1999)
613 lopullinen, 8.12.1999. [10] The State of World Fisheries and Aquaculture 2010, FAO,
Rooma 2010, s. 35. FAO:n seuraamista merialueiden
kalakannoista yli puolet (53 %) arvioitiin täysin hyödynnetyiksi, 28 prosenttia
liikaa hyödynnetyiksi, 3 prosenttia uhanalaisiksi ja 1 prosentti
uhanalaisuudesta toipumassa oleviksi. Kannoista 3 prosenttia arvioitiin
vajaahyödynnetyiksi ja 12 prosenttia kohtuullisesti hyödynnetyiksi. Niistä
tonnikalakannoista ja tonnikalan kaltaisten kalojen kannoista, joiden
hyödyntämistilanne on tiedossa, mahdollisesti jopa 60 prosenttia on täysin
hyödynnettyjä ja jopa 35 prosenttia on luokiteltu liikaa hyödynnetyiksi tai
uhanalaisiksi. Ainoastaan muutamat kannoista vaikuttavat vajaahyödynnetyiltä
(lähinnä boniitti). [11] Yleissopimus aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja
hoidosta Etelä-Tyynellämerellä, 16 ja 17 artikla. [12] Yhteismaan ongelmalla (”tragedy of the commons”)
tarkoitetaan tilannetta, jossa useat itsenäisesti ja järkevästi oman etunsa
mukaisesti toimivat yksilöt lopulta kuluttavat loppuun yhteiset rajalliset
varat, vaikka tämä ei selvästikään ole kenenkään pitkän aikavälin edun
mukaista. [13] Se osuus sallitusta saaliista, jota rannikkovaltio ei joko
voi tai halua hyödyntää itse, ks. YK:n merioikeusyleissopimuksen 62 artiklan 2
kohta. [14] Ks. liite
2, jossa on yleiskatsaus EU:n nykyisistä kahdenvälisistä kalastussopimuksista
ja niiden keskeisistä piirteistä. Jotta kahdenvälisiä kalastussopimuksia
sovellettaisiin käytännössä, niihin on oltava liitettynä pöytäkirja, jossa
määritellään yksityiskohtaisesti kalastusmahdollisuudet ja unionin maksama
taloudellinen korvaus. Jos sopimuksen liitteenä ei ole voimassa olevaa
pöytäkirjaa tai jos ratifiointiprosessi on kesken, sopimusta ei vielä sovelleta
käytännössä. [15] Tiivistelmä yhteisen kalastuspolitiikan uudistamista
koskevasta kuulemisesta, SEC(2010) 428 lopullinen, 16.4.2010. [16] Nykyiset kalastuskumppanuussopimukset voidaan jakaa
seuraavasti: a) sopimukset, joiden kohteena on yksinomaan tonnikala ja
samankaltaiset laajasti vaeltavat kalakannat (tonnikalasopimukset), ja b)
sopimukset, joiden kohteena on muitakin lajeja (niitä kutsutaan myös
monilajikalastussopimuksiksi). Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen
ansiosta tonnikalakannoista on yleensä saatavilla paremmin tieteellistä tietoa
kuin muista kannoista. [17] Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä
syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista
kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien
maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) 2847/93 ja (EY)
1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) 3317/94 kumoamisesta. [18] Cotonoun sopimus on kattavin kehitysmaiden ja EU:n välinen
kumppanuussopimus. Vuodesta 2000 lähtien se on toiminut kehyksenä EU:n
suhteille 79 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maan (AKT-maiden) kanssa.