52007PC0249

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.5.2007

KOM(2007) 249 lopullinen

2007/0094 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä

(komission esittämä) {SEK(2007) 596}{SEK(2007) 603}{SEK(2007) 604}

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Tämä direktiiviehdotus liittyy EU:n tavoitteeseen luoda kattava maahanmuuttopolitiikka. Syyskuussa 2007 komissio aikoo esittää ensimmäisen laillista maahanmuuttoa koskevan ehdotuksen joulukuussa 2005 hyväksytyn laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman[1] mukaisesti. Toive työpaikan löytymisestä on yksi EU:hun suuntautuvan laittoman maahanmuuton pontimista. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on vähentää tämän vetovoimatekijän merkitystä puuttumalla EU:n alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työntekoon. Tavoitteena on jäsenvaltioiden nykyisiä toimia kehittämällä varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön samanlaiset seuraamukset työnantajille, jotka ovat ottaneet palvelukseensa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, ja valvoa niiden täytäntöönpanoa tehokkaasti. Komissio ehdotti tällaisia toimenpiteitä jo heinäkuussa 2006 antamassaan tiedonannossa Politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa[2]. Eurooppa-neuvosto hyväksyi komission ehdotuksen joulukuussa 2006 ja kehotti komissiota esittämään asiaa koskevia säädösehdotuksia. |

120 | Yleinen tausta Se, että EU:n alueella laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset päätyvät tekemään työtä laittomasti, johtuu siitä, että paremman elämän toivossa siirtolaisiksi lähteneet ihmiset suostuvat helposti sellaisten työnantajien palvelukseen, jotka pyrkivät käyttämään työntekijöitä hyväksi tarjoamalla heille vähäistä ammattitaitoa edellyttäviä ja huonosti palkattuja töitä. Ilmiön laajuutta on ymmärrettävistä syistä vaikea mitata tarkasti, mutta eri arvioiden mukaan EU:n alueella oleskelee laittomasti 4,5–8 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista. Laiton työnteko on keskittynyt tietyille aloille, joita ovat mm. rakennusala, maatalous, siivous sekä hotelli- ja ravintola-ala. Laiton työnteko on laittoman maahanmuuton vetovoimatekijä, ja samoin kuin EU:n kansalaisten pimeä työnteko, se vähentää julkisia tuloja ja saattaa myös alentaa palkkoja ja heikentää työoloja sekä vääristää kilpailua yritysten välillä. Pimeän työn tekijät eivät myöskään voi hyötyä sairausvakuutuksesta ja eläkeoikeuksista, jotka perustuvat palkasta pidätettäviin maksuihin. Toisaalta laittomasti työskentelevät kolmansien maiden kansalaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa siksi, että kiinni jäätyään he todennäköisesti joutuvat palautetuiksi kotimaahansa. Tämä direktiiviehdotus koskee maahanmuuttopolitiikkaa eikä siis liity työ- tai sosiaalipolitiikan alaan. Ehdotuksen mukaan seuraamuksia on tarkoitus määrätä työnantajille, ei siis laitonta työtä tekeville kolmansien maiden kansalaisille (komission vuonna 2005 esittämän palauttamisdirektiiviä koskevan ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi kuitenkin pääsääntöisesti määrättävä, että maassa laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset palautetaan kotimaihinsa). |

130 | Voimassa olevat aiemmat säännökset Laittoman maahanmuuton ja työnteon torjuntakeinojen yhdenmukaistamisesta ja tätä varten säädettyjen valvontakeinojen tehostamisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston suosituksessa[3] esitetään, että jos työnantajat haluavat palkata ulkomaiden kansalaisia, heitä tulisi kannustaa todentamaan näiden oleskelua ja työntekoa koskevan tilanteen laillisuus, ja että jos työnantaja ottaa palvelukseensa ulkomaalaisen, jolla ei ole tarvittavia lupia, hänelle olisi määrättävä asianmukainen rangaistus. Kolmansien maiden kansalaisten laittoman työnteon torjumisesta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston suosituksessa[4] todetaan nimenomaisesti, että ilman vaadittua lupaa olevien kolmansien maiden kansalaisten työhönotto olisi kiellettävä, ja sen pitäisi johtaa rikosoikeudellisiin ja/tai hallinnollisiin seuraamuksiin. Tämä ehdotus perustuu edellä mainittuihin suosituksiin, sillä siinä vaaditaan jäsenvaltioita kieltämään laiton työnteko, määräämään seuraamuksista ja edellyttämään, että työnantajat toteuttavat ehkäiseviä toimenpiteitä ja muita valvontatoimia. Laitonta maahanmuuttoa koskevaan EU:n politiikkaan sisältyy säännöksiä, joiden avulla pyritään torjumaan ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta maasta toiseen. Ihmiskaupan torjuntaa koskevassa puitepäätöksessä[5] määrätään rangaistavaksi ihmiskauppa, jonka tarkoituksena on henkilön tekemän työn hyväksikäyttö tai henkilön seksuaalinen hyväksikäyttö. Puitepäätöksessä määrätään myös rangaistusten lähentämisestä. Tässä ehdotuksessa tarkoitettuun laittomaan työntekoon voi sisältyä myös vakavampi rikos, ihmiskauppa, jos puitepäätöksessä määritellyt edellytykset täyttyvät. Niihin kuuluu mm. pakottaminen tai vilpillinen menettely työvoiman hyväksikäyttöä varten. Ehdotus kattaa kuitenkin myös tilanteet, joissa ei ole käytetty pakkoa tai vilpillisiä toimia. Vuonna 2002 annettu direktiivi[6] ja siihen liittyvä puitepäätös[7] koskevat ihmisten salakuljetusta. Niissä määritellään rikokset, jotka muodostuvat laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisesta, ja määrätään rangaistusten yhdenmukaistamisesta. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että laittomaan työntekoon liittyy laittomassa maahantulossa ja/tai oleskelussa avustamista, mutta tämä ehdotus kattaa myös ne työnantajat, jotka eivät ole osallistuneet laitonta työtä tekevien kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahantulon tai laittoman oleskelun järjestämiseen. |

140 | Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten laiton työnteko on osa pimeän työvoiman käyttöön liittyvää laajempaa ongelmaa eli sitä, että palkkaa maksetaan sinänsä laillisesta toiminnasta, mutta työnteosta ei ilmoiteta viranomaisille.[8] Pimeä työ ja siihen liittyvät ilmiöt koskettavat kolmansien maiden kansalaisten ohella myös EU:n kansalaisia, ja komissio esittää tästä aiheesta tiedonannon syksyllä 2007. Ehdotuksessa säädetyt toimenpiteet ovat veropetosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan yhteisön politiikan ja siihen liittyvien yhteisön toimien mukaisia ja tukevat niitä. Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia. Siinä ei puututa kolmansien maiden kansalaisten oikeuksiin työntekijöinä, esimerkiksi oikeuteen liittyä ammattiliittoon tai osallistua työehtosopimusneuvotteluihin ja hyötyä niiden tuloksista tai nauttia työterveys- ja turvallisuusnormien mukaisista työoloista. Millaisista teoista työnantajat sitten voidaan saattaa vastuuseen? On huomattava, että tämän ehdotuksen nojalla työnantaja, joka tarkastaa työnhakijoiden lupa-asiakirjat, ei joudu vastuuseen esimerkiksi siitä, että asiakirjat myöhemmin osoittautuvat väärennetyiksi. Rikosoikeudellisia seuraamuksia voidaan määrätä ainoastaan vakavissa tapauksissa, kun teon laajuus tai vakavuus edellyttää rikosoikeudellista rangaistusta. Kun työnantajat ja viranomaiset käsittelevät henkilötietoja tätä ehdotusta soveltaessaan, tietojenkäsittelyssä on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annettua direktiiviä 95/46/EY[9]. |

KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Intressitahojen kuuleminen |

211 | Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Kokouksia on järjestetty Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön (EAY) ja Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön UNICEn (nykyään Business Europe) kanssa. Jäsenvaltioita on kuultu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita käsittelevän komission komitean välityksellä. Ehdotuksen valmistelussa on hyödynnetty myös seminaareja ja työpajoja, joihin on kutsuttu työmarkkinaosapuolten ja muiden valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajia. Komissio myös tilasi vaikutustenarvioinnin tueksi ulkoisen selvityksen, jonka yhteydessä kuultiin jäsenvaltioita (ja niiden lainvalvontaelimiä), ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä sekä valtiosta riippumattomia järjestöjä kyselylomakkeiden ja haastattelujen avulla. |

212 | Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Komissio on ottanut huomioon sille heinäkuussa 2006 esitetyn tiedonannon perusteella toimitetut kommentit. |

Asiantuntijatiedon käyttö |

229 | Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. |

230 | Vaikutusten arviointi Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin eri vaihtoehtoja: Vaihto-ehto 1: Säilytetään nykytilanne. Useimmissa (mutta ei kaikissa) jäsenvaltioissa on jo käytössä työnantajille määrättäviä seuraamuksia ja ennaltaehkäiseviä toimia, mutta nämä eivät aina ole osoittautuneet tehokkaiksi. Tämä vaihtoehto ei edistäisi pyrkimistä tasavertaisiin toimintaedellytyksiin, ja tilanne saattaisi jopa huonontua nykyisestä, koska jäsenvaltioiden väliset erot voivat kasvaa. Nykyiset seuraamukset saattavat olla niin vähäisiä, etteivät ne riitä pelotteeksi, kun otetaan huomioon laittomasta työnteosta saatava taloudellinen hyöty. Ne eivät anna työnantajille, kolmansille maille ja niiden kansalaisille riittävän selkeää viestiä siitä, että porsaanreiät, joiden avulla seuraamukset voi välttää, on poistettu. Vaihto-ehto 2: Työnantajille, jotka palkkaavat laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, määrätään kaikkialla EU:ssa yhdenmukaiset seuraamukset, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön (velvollisuus toteuttaa tietty määrä tarkastuksia työpaikoilla). Tämä vaihtoehto vähentäisi lainsäädäntöjen välillä ja lainvalvonnassa ilmeneviä eroja ja edistäisi pyrkimystä tasavertaisiin toimintaedellytyksiin. Työnantajille määrättävien seuraamusten vähimmäistaso nousisi monissa jäsenvaltioissa, mikä toimisi pelotteena. Tehokkaampi lainvalvonta saattaisi myös vähentää laitonta työntekoa. Vaihto-ehto 3: Yhdenmukaiset ennaltaehkäisevät toimet: Kaikkialla EU:ssa otettaisiin käyttöön yhteiset vaatimukset, joiden mukaan työnantajien on otettava jäljennökset tietyistä asiakirjoista (oleskeluluvasta) ja toimitettava ne toimivaltaisille kansallisille elimille. Tämä vaihtoehto vähentäisi laitonta työntekoa, koska työnantaja voisi jo varhaisessa vaiheessa selvittää, onko työnhakijalla oikeus tehdä työtä. Työnantajille asetettaisiin mahdollisimman pieni lisävaatimus, sillä monissa jäsenvaltioissa työnantajilla on jo nyt velvollisuus tarkistaa työnhakijoiden asiakirjat. Tämä edistäisi tasavertaisten toimintaedellytysten muodostumista, koska kaikkialla EU:ssa noudatettaisiin samoja menettelyjä. Väärän henkilöllisyyden käyttö ja asiakirjojen väärentäminen saattaisivat kuitenkin lisääntyä. Myös tietosuojasta olisi huolehdittava. Vaihto-ehto 4: Yhdenmukaiset seuraamukset työnantajille ja ennaltaehkäisevät toimet (eli vaihtoehdot 2 ja 3). Tämän vaihtoehdon mukaan toimittaessa vaihtoehtojen 2 ja 3 myönteiset vaikutukset vahvistuisivat, ja annettaisiin selkeämpi viesti siitä, että EU on sitoutunut torjumaan laitonta työntekoa. Vaihto-ehto 5: EU:n laajuinen tiedotuskampanja, jossa kerrotaan, mitä seuraamuksia laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen palkkaamisesta saattaa aiheutua. Tämän vaihtoehdon toteuttaminen ei vaatisi kovin paljon varoja, ja se voisi jossain määrin lisätä säännösten noudattamista, mutta vain tilapäisesti. Se ei kuitenkaan vähentäisi laitonta työntekoa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Työnantajat tietävät jo, mitä ikäviä seurauksia laittomasta työnteosta saattaa koitua. Vaihto-ehto 6: Työnantajille määrättävien seuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien parhaiden käytänteiden tunnistaminen ja vaihto jäsenvaltioiden kesken. Kaikki sidosryhmät ovat sitä mieltä, että lainvalvontaa olisi parannettava. Tämä vaihtoehto lisäisi lainvalvontaelinten toimintavalmiuksia ja siten niiden tehokkuutta. Resurssien myöntäminen tarkastuksia varten riippuisi silti yhä jäsenvaltioista. Vaikutus tasavertaisten toimintaedellytysten syntymiseen jäisi rajalliseksi, koska seuraamukset ja ennaltaehkäisevät toimet vaihtelisivat edelleen jäsenvaltioittain, ja erot saattaisivat jopa kasvaa. Kun verrataan jäsenvaltioiden ja sidosryhmien näkemyksiä eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista, parhaaksi vaihtoehdoksi nousee vaihtoehtojen 4 ja 6 yhdistelmä. Ehdotettuja uusia toimenpiteitä olisi tuettava työnantajille (erityisesti yksityisyrittäjille sekä pk-yrityksille) suunnatuilla tiedotuskampanjoilla. Tämä ehdotus perustuu vaihtoehtoon 4, kun taas vaihtoehtoa 6 ja siihen liittyviä tiedotuskampanjoita tarkastellaan lähemmin oheisessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. |

EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

305 | Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotus sisältää yleisen kiellon ottaa palvelukseen maassa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Kiellon rikkomisesta määrättäisiin rangaistuksia (jotka voisivat olla luonteeltaan myös hallinnollisia) esimerkiksi sakkojen muodossa. Yrityksille voitaisiin määrätä myös muuntyyppisiä seuraamuksia: ne voitaisiin esimerkiksi sulkea julkisten tukien ulkopuolelle ja niiltä voitaisiin periä takaisin jo myönnetyt tuet. Vakavissa tapauksissa voitaisiin määrätä myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Kiellon tehokkuuden varmistamiseksi työnantajia voitaisiin vaatia tekemään tiettyjä tarkistuksia ennen kolmansien maiden kansalaisten työhönottoa. Lisäksi kantelujen tekemistä helpotettaisiin, ja jäsenvaltiot velvoitettaisiin tekemään tietty määrä tarkastuksia. Direktiivillä otettaisiin käyttöön EU:n alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten osalta ankarammat seuraamukset ja tiukemmat lainvalvontavelvoitteet kuin ne, joista säädetään mm. palvelujen tarjoamista koskevissa voimassa olevissa yhteisön säädöksissä EU:n kansalaisten ja maassa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten osalta. Tämä on kuitenkin oikeutettua, kun otetaan huomioon direktiivin tavoitteet. Tiukemmat säännökset eivät myöskään ole syrjiviä, kun otetaan huomioon maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten asema em. ryhmiin verrattuna. |

310 | Oikeusperusta Tämän direktiivin säännösten tarkoituksena on vähentää EU:hun suuntautuvaa laitonta maahanmuuttoa. Tämän vuoksi soveltuva oikeusperusta on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan b alakohta. Kyseinen oikeusperusta ei kata toimenpiteitä, jotka koskevat sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat EU:n alueella laillisesti, mutta rikkovat oleskeluluvassa asetettuja työntekoa koskevia rajoituksia. Tällaisia ovat esimerkiksi kolmansista maista tulevat opiskelijat, jotka tekevät työtä enemmän kuin oleskelulupansa mukaan saisivat. Vaikka myös tällaisiin tilanteisiin on tärkeää puuttua työntekoon liittyvän vetovoimatekijän merkityksen vähentämiseksi, se ei kuulu tämän ehdotuksen soveltamisalaan. |

320 | Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. |

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä: |

321 | Jos jäsenvaltiot toteuttavat toimia yksinään, on olemassa riski, että seuraamusten ja lainvalvontatoimien taso vaihtelee merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen. Tämä saattaisi aiheuttaa kilpailun vääristymistä yhteismarkkinoilla ja lisätä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten siirtymistä EU:n sisällä niihin jäsenvaltioihin, joissa seuraamukset ja lainvalvontatoimet eivät ole niin tiukkoja kuin muualla. |

Ehdotuksen tavoitteet saavutetaan paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: |

324 | Alueella ilman sisärajoja on torjuttava laitonta maahanmuuttoa yhdenmukaisin keinoin. Tämä koskee paitsi yhteisillä rajoilla toteutettavia toimia myös toimia, joiden tarkoituksena on vähentää vetovoimatekijöiden merkitystä. Työllistymiseen liittyvän vetovoimatekijän merkitystä voidaan vähentää tehokkaammin yhteisön toimin. Määrittelemällä työnantajille määrättävien seuraamusten yhteinen vähimmäistaso voidaan varmistaa, 1) että kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä riittävän ankarat seuraamukset pelotevaikutuksen luomiseksi, 2) että seuraamukset eivät poikkea toisistaan niin paljon, että se aiheuttaisi laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten siirtymistä jäsenvaltiosta toiseen, ja 3) että yritykset voivat toimia kaikkialla EU:n alueella tasavertaisin edellytyksin. |

325 | Ehdotuksessa säädetään ainoastaan yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta. |

327 | Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: |

Valittu toimi on direktiivi, joka jättää jäsenvaltioille runsaasti joustovaraa täytäntöönpanossa. EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan toiseksi viimeisen kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita kuin direktiivissä säädettyjä kansallisia määräyksiä, kunhan ne ovat perustamissopimuksen ja kansainvälisten sopimusten mukaisia. |

331 | Direktiivin täytäntöönpano saattaa aiheuttaa jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille viranomaisille taloudellisia ja hallinnollisia rasituksia, jotta tarvittava lainvalvontastrategia voidaan toteuttaa ja täyttää tarkastusten vähimmäismäärää koskevat vaatimukset. Viranomaisille voi aiheutua lisärasitusta myös siksi, että hallinnollisiin ja rikosoikeudellisiin menettelyihin saattaa olla tarpeen turvautua entistä useammin. Rasitusten lisääntyminen rajoittuu kuitenkin siihen, mikä on välttämätöntä ehdotuksen vaikuttavuuden varmistamiseksi. Talouden toimijoille aiheutuvat rasitukset rajoittuvat asiakirjojen tarkastamiseen ennen kolmansien maiden kansalaisten työhönottoa, viranomaisille tehtäviin ilmoituksiin ja rekisterien ylläpitoon. Nämä velvoitteet ovat oikeassa suhteessa ehdotuksen tavoitteeseen nähden. |

332 | Sääntelytavan valinta |

Ehdotettu säädöstyyppi: direktiivi. |

341 |

342 | Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: Direktiivi on tässä tapauksessa paras sääntelytapa, koska siinä säädetään sitovat vähimmäisvaatimukset, mutta annetaan jäsenvaltioille liikkumavaraa niiden sisällyttämisessä kansalliseen lainsäädäntöön ja lainvalvontakäytäntöön. |

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

409 | Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. |

LISÄTIEDOT |

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke |

Ehdotus sisältää uudelleentarkastelulausekkeen. |

531 | Vastaavuustaulukko Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi säännökset, joilla direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko. |

550 | Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus 1 ja 2 artikla Ehdotus ei koske EU:n kansalaisia, ei myöskään niitä EU:n kansalaisia, joiden oikeutta työskennellä tietyssä jäsenvaltiossa on rajoitettu siirtymäjärjestelyin. Työnantajan määritelmä kattaa paitsi luonnolliset ja oikeushenkilöt, jotka ottavat palvelukseensa muita henkilöitä liiketoimintaansa varten, myös yksityishenkilöt, jotka antavat työtä esimerkiksi kotisiivoojalle. Jos halutaan vähentää laittoman työnteon merkitystä vetovoimatekijänä, ei ole järkevää sulkea yksityisiä työnantajia toiminnan ulkopuolelle. 3 artikla Ehdotuksen keskeinen säännös sisältää yleisen kiellon ottaa palvelukseen sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole oikeutta oleskella EU:n alueella. 4 ja 5 artikla Työnantajat velvoitetaan tarkistamaan, että kolmansien maiden kansalaisilla on oleskelulupa tai muu oleskeluoikeuden antava lupa, ennen kuin he ottavat nämä palvelukseensa. Kun työnantaja on liikeyritys tai oikeushenkilö (esimerkiksi voittoa tavoittelematon rekisteröity yhdistys), sen olisi myös toimitettava nämä tiedot toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Kun työnantaja voi osoittaa noudattaneensa näitä velvollisuuksia, sille ei voitaisi määrätä seuraamuksia. Olisi selvästikin kohtuutonta vaatia työnantajia havaitsemaan asiakirjaväärennökset. Komissio toteaa heinäkuussa 2006 antamassaan tiedonannossa, että vähimmäisturvallisuusnormeista on laadittava yhteiset suuntaviivat, jotka koskevat erityisesti asiakirjojen, mm. oleskelulupien, myöntämismenettelyjä. Työnantajien ei kuitenkaan pitäisi voida välttää vastuutaan sellaisissa tapauksissa, joissa asiakirjat ovat selvästi väärennetyt (esimerkiksi kun on ilmeistä, että valokuva ei esitä työnhakijaa tai että asiakirjaan on tehty muutoksia). 6 artikla Työnantajille olisi määrättävä sääntöjen rikkomisesta tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, jotka voivat olla myös hallinnollisia seuraamuksia. Kustakin teosta olisi voitava määrätä sakkoja, minkä lisäksi työnantajalta olisi voitava periä kolmannen maan kansalaisen palauttamisesta aiheutuvat kustannukset. Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ei määrättäisi seuraamuksia tämän ehdotuksen nojalla. Komissio on esittänyt erillisen direktiiviehdotuksen[10], jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi pääsääntöisesti tehtävä päätös maassa laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen palauttamisesta. 7 artikla Työnantajien olisi maksettava laittomasti työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle hänen mahdolliset palkkasaatavansa, ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön mekanismeja, joiden avulla voitaisiin varmistaa, että kolmansien maiden kansalaiset saavat palkkansa myös siinä tapauksessa, että he ovat jo poistuneet jäsenvaltiosta. 8 artikla Työnantajina toimiviin liikeyrityksiin voitaisiin soveltaa myös muita toimenpiteitä, kuten sulkemista julkisten etuuksien ja avustusten (mm. jäsenvaltioiden hallinnoiman EU-rahoituksen) sekä julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle. Niiltä olisi myös voitava periä takaisin niille 12 edeltävän kuukauden aikana maksettu julkinen tuki, mm. jäsenvaltioiden hallinnoima EU-rahoitus. Tällaisesta mahdollisuudesta säädetään jo varainhoitoasetuksessa komission suoraan hallinnoiman EU-rahoituksen osalta. 9 artikla Siltä osin kuin taloudellista seuraamusta ei voida periä alihankkijalta, se olisi voitava periä hankintaketjun muilta toimeksisaajilta ja viime kädessä pääasialliselta toimeksiantajalta. 10 ja 11 artikla Hallinnolliset sakot ja muut vastaavat toimenpiteet eivät välttämättä tehoa ennaltaehkäisevästi kaikkiin työnantajiin. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi säädettävä, että neljässä erityisen vakavassa tapauksessa voitaisiin määrätä myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Näin olisi silloin, kun teko on toistuva, kun laiton työnteko koskee huomattavaa määrää laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, kun työolot osoittavat erityistä hyväksikäyttöä ja kun työnantaja on tietoinen siitä, että työntekijä on ihmiskaupan uhri. Jotta voitaisiin varmistaa erityisesti se, että yksityiset työnantajat voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ainoastaan vakavissa tapauksissa, toistuvasta teosta määrättäisiin rikosoikeudellisia seuraamuksia vasta kun kyseessä on kolmas teko kahden vuoden sisällä. 12 ja 13 artikla Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että myös oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen tällaisista rikoksista. Ehdotuksessa ei määritellä sitä, pitäisikö oikeushenkilöiden vastuun olla rikosoikeudellinen. Näin niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät tunnusta oikeushenkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, ei tarvitse muuttaa kansallista järjestelmäänsä. 14 artikla Lainvalvonnan tehostamiseksi käytössä on oltava mekanismeja, joiden avulla kolmansien maiden kansalaiset voivat esittää vaatimuksensa joko suoraan tai tätä varten nimettyjen kolmansien osapuolten välityksellä. Tällaiset kolmannet osapuolet olisi suojattava seuraamuksilta, joita voidaan määrätä niiden sääntöjen nojalla, joissa kielletään laittomassa maahantulossa ja oleskelussa avustaminen. Ammattiliitot ja valtiosta riippumattomat järjestöt ovat korostaneet tällaisen säännöksen tarpeellisuutta. Lisäksi ehdotetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojata kolmansien maiden kansalaisia tilanteissa, joissa erityistä hyväksikäyttöä osoittavat työolosuhteet johtavat rikosoikeudellisen vastuun syntymiseen. Ensinnäkin olisi voitava myöntää väliaikainen oleskelulupa niille, jotka tekevät yhteistyötä asian selvittämiseksi; voimassa olevassa EY:n lainsäädännössä myönnetään jo tällainen oikeus viranomaisten kanssa yhteistyötä tekeville ihmiskaupan uhreille. Toiseksi tällaisten henkilöiden palauttamista olisi lykättävä, kunnes heille on maksettu heidän palkkasaatavansa. 15 artikla Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tiettyjä tarkastuksia riskinarvioinnin perusteella. |

1. 2007/0094 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan 3 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[11],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[12],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[13],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[14],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 sovittiin yhteistyön lisäämisestä jäsenvaltioiden välillä laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja erityisesti laittoman työnteon torjuntaan tähtäävien toimenpiteiden tehostamisesta sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla.

(2) EU:hun suuntautuvan laittoman maahanmuuton keskeinen vetovoimatekijä on mahdollisuus työskennellä EU:n alueella ilman vaadittua oikeusasemaa. Siksi laittoman maahanmuuton ja laittoman oleskelun torjunnassa olisi toteutettava myös tämän vetovoimatekijän vastaisia toimia.

(3) Tällaisten toimenpiteiden ytimenä tulisi olla yleinen kielto ottaa palvelukseen kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole oikeutta oleskella EU:n alueella, ja sen lisäksi olisi määrättävä seuraamuksista työnantajille, jotka rikkovat kieltoa.

(4) Säännösten ei tulisi kohdistua niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka oleskelevat EU:n alueella laillisesti. Säännösten soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan siis sellaiset kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön alueella käyttävien unionin kansalaisten perheenjäseniä, ja ne, joilla on yhtäältä yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja toisaalta kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten nojalla unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen. Soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan myös sellaiset kolmansien maiden kansalaiset, joiden tilanteeseen sovelletaan yhteisön oikeutta, esimerkiksi ne, jotka työskentelevät laillisesti toisessa jäsenvaltiossa ja jotka palveluntarjoaja on lähettänyt toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamista varten.

(5) Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palvelukseenottamisen estämiseksi työnantajia olisi vaadittava tarkistamaan ennen kolmannen maan kansalaisen palvelukseenottamista, että tällä on oleskelulupa tai muu oleskeluoikeuden antava lupa, joka on voimassa työsuhteen ajan, myös silloin kun kyseinen kolmannen maan kansalainen on tarkoitus ottaa palvelukseen toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa palvelujentarjoamista varten. Työnantajaa olisi vaadittava tarkistamaan ainoastaan se, että kyseistä asiakirjaa ei ole selvästi väärennetty esimerkiksi kiinnittämällä siihen ilmeisen väärää valokuvaa. Jotta jäsenvaltiot voisivat jäljittää erityisesti väärennetyt asiakirjat, yrityksiä ja oikeushenkilöitä olisi myös vaadittava ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kolmansien maiden henkilöiden palvelukseenottamisesta.

(6) Työnantajia, jotka ovat noudattaneet heille tässä direktiivissä säädettyjä velvollisuuksia, ei tulisi saattaa vastuuseen laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palvelukseenottamisesta esimerkiksi siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen myöhemmin toteaa, että työntekijän esittämä asiakirja oli väärennetty tai sitä oli käytetty väärin.

(7) Jotta yleistä kieltoa noudatettaisiin ja jotta rikkomisia voitaisiin ehkäistä, jäsenvaltioiden olisi säädettävä asianmukaisista seuraamuksista. Seuraamusten tulisi sisältää taloudellisia seuraamuksia ja maksuja, joilla korvataan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta aiheutuvia kustannuksia.

(8) Työnantajaa olisi joka tapauksessa vaadittava maksamaan kolmannen maan kansalaiselle tämän palkkasaatavat sekä maksamatta olevat verot ja sosiaaliturvamaksut.

(9) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palkkasaatavia koskevat vaatimukset esitetään ja että käyttöön otetaan mekanismeja sen varmistamiseksi, että palkkasaatavista takaisin perityt määrät maksetaan niille kolmansien maiden kansalaisille, joille ne kuuluvat.

(10) Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä, että työsuhteen oletetaan kestäneen vähintään kuusi kuukautta, niin että todistustaakka on työnantajalla ainakin tietyn ajanjakson osalta.

(11) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä mahdollisuudesta määrätä liikeyrityksille lisäseuraamuksia, joihin kuuluisivat sulkeminen julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, muun muassa maataloustukien, ulkopuolelle, sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle, ja yritykselle aiemmin myönnettyjen julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman EU-rahoituksen, takaisinperiminen.

(12) Tämän direktiivin ja erityisesti sen 8, 11 ja 13 artiklan ei pitäisi vaikuttaa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002[15] säännöksiin.

(13) Koska alihankinta on yleistä tietyillä aloilla, joihin tämä ongelma liittyy, on tarpeen varmistaa, että kaikki alihankintaketjussa mukana olevat yritykset ovat yhteisvastuullisia sille työnantajalle määrätyistä taloudellisista seuraamuksista, joka on alihankintaketjun päässä ottanut palvelukseen laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia.

(14) Kokemus on osoittanut, että laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työhönottoa koskevan kiellon noudattamista ei ole pystytty riittävällä tavalla varmistamaan nykyisten seuraamusjärjestelmien avulla. Yksi syy tähän on se, että hallinnolliset seuraamukset eivät todennäköisesti yksinään riitä ehkäisemään tiettyjen häikäilemättömien työnantajien toimia. Kiellon noudattamista voidaan ja sitä tulisi vahvistaa soveltamalla rikosoikeudellisia seuraamuksia.

(15) Jotta voidaan taata yleisen kiellon vaikuttavuus, on sen vuoksi tarpeen määrätä varoittavammista seuraamuksista vakavissa tapauksissa, esimerkiksi kun kieltoa on rikottu toistuvasti tai kun laiton työnteko koskee huomattavan monia laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia tai kun työolot osoittavat erityistä hyväksikäyttöä ja kun työnantaja on tietoinen siitä, että työntekijä on ihmiskaupan uhri. Työolojen olisi katsottava osoittavan erityistä hyväksikäyttöä, kun palkka tai työolot, erityisesti työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavat olot, poikkeavat merkittävästi laillisten työntekijöiden palkasta ja työoloista.

(16) Kaikissa tämän direktiivin nojalla vakaviksi katsotuissa tapauksissa tekoa olisi sen vuoksi pidettävä kaikkialla yhteisössä rikoksena, jos se on tehty tahallisesti. Teon määrittäminen rikokseksi ei saisi vaikuttaa ihmiskaupan torjunnasta 19 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn puitepäätöksen 2002/629/YOS[16] soveltamiseen.

(17) Rikoksesta olisi määrättävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset seuraamukset, joita olisi voitava soveltaa myös oikeushenkilöihin kaikkialla yhteisössä, koska monet työnantajat ovat oikeushenkilöitä.

(18) Täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi käytössä olisi oltava tehokkaat kantelumekanismit, joiden avulla asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset voivat esittää vaatimuksensa joko suoraan tai tätä varten nimettyjen kolmansien osapuolten kuten ammattiliittojen tai muiden järjestöjen välityksellä. Tällaiset kolmannet osapuolet olisi suojattava seuraamuksilta, joita voidaan määrätä niiden sääntöjen nojalla, joissa kielletään laittomassa oleskelussa avustaminen, silloin kun ne avustavat vaatimusten esittämisessä.

(19) Kantelumekanismien täydentämiseksi jäsenvaltioiden olisi myönnettävä oleskelulupa, jonka voimassaoloaika on rajoitettu sen mukaan, miten kauan asianomainen kansallinen menettely kestää, niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat joutuneet kärsimään erityistä hyväksikäyttöä osoittavista työoloista ja jotka tekevät yhteistyötä rikosoikeudellisissa menettelyissä työnantajaa vastaan. Tällaiset oleskeluluvat olisi myönnettävä samojen edellytysten nojalla kuin ne oleskeluluvat, jotka myönnetään oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2003/81/EY[17] nojalla.

(20) Jotta voidaan varmistaa lainvalvonnan riittävä taso ja välttää merkittävät erot eri jäsenvaltioiden lainvalvontatoimien välillä, olisi tarkastettava tietty osuus kuhunkin jäsenvaltioon sijoittuneista yrityksistä.

(21) Tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten toteutettavassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[18].

(22) Koska tämän direktiivin tavoitetta, eli laittoman maahanmuuton torjuntaa työskentelyä koskevaan vetovoimatekijään puuttumalla, ei voida toteuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimia EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun oikeasuhteisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(23) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Direktiivin soveltamisessa on erityisesti otettava asianmukaisella tavalla huomioon elinkeinovapaus, yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjimättömyyden periaate, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate perusoikeuskirjan 16, 20, 21, 47 ja 49 artiklan mukaisesti.

(24) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, direktiivi ei sido sitä eikä direktiiviä sovelleta siihen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Kohde ja soveltamisala

1. Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä seuraamuksista ja toimenpiteistä, joita jäsenvaltioissa on sovellettava jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin, jotta voidaan torjua laitonta maahanmuuttoa.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

(a) ’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen;

(b) ’työnteolla’ toiminnan harjoittamista korvausta vastaan toisen henkilön lukuun ja tämän johdolla;

(c) ’laittomalla oleskelulla’ kolmannen maan kansalaisen oleskelua jäsenvaltion alueella, jos hän ei täytä tai ei enää täytä kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelulle tai asumiselle asetettuja edellytyksiä;

(d) ’laittomalla työnteolla’ jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen työntekoa;

(e) ’työnantajalla’ ketä tahansa henkilöä, myös oikeushenkilöä, joiden lukuun ja joiden johdolla kolmannen maan kansalainen harjoittaa toimintaa korvausta vastaan;

(f) ’alihankkijalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, jolle on annettu tehtäväksi toteuttaa kaikki aiemmin tehtyyn sopimukseen perustuvat velvoitteet tai osa niistä.

3 artiklaLaittoman työnteon kieltäminen

Jäsenvaltioiden on kiellettävä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnteko.

Tämän kiellon rikkomisesta määrätään tässä direktiivissä säädetyt seuraamukset ja toimenpiteet.

4 artiklaTyönantajien velvollisuudet

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä työnantajien velvollisuudesta

(a) vaatia kolmansien maiden kansalaisia esittämään oleskelulupa tai muu oleskeluoikeuden antava asiakirja, joka on voimassa kyseisen työsuhteen ajan;

(b) jäljentää tai kirjata muistiin oleskeluluvan tai muun oleskeluoikeuden antavan asiakirjan sisältö ennen työsuhteen alkua;

(c) säilyttää jäljennös tai merkinnät ainakin työsuhteen ajan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tarkastusta varten.

3. Jäsenvaltioiden on velvoitettava työnantajat, jotka voivat olla joko liiketoiminnan harjoittajia tai oikeushenkilöitä, ilmoittamaan jäsenvaltioiden nimeämille toimivaltaisille viranomaisille kolmansien maiden kansalaisten työsuhteen alkamisesta ja päättymisestä viimeistään viikon kuluttua kyseisestä ajankohdasta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että työnantajien katsotaan täyttäneen 1 kohdan a alakohdassa säädetty velvollisuus, paitsi jos oleskelulupana tai muuna oleskeluoikeuden antavana asiakirjana esitetty asiakirja on selvästi väärä.

5 artikla Työnantajien velvollisuuksien noudattamisen seuraukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että työnantajia ei voida asettaa vastuuseen 3 artiklan rikkomisesta, jos he voivat osoittaa täyttäneensä 4 artiklassa säädetyt velvollisuudet.

6 artiklaTaloudelliset seuraamukset

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työnantajille määrätään 3 artiklan rikkomisesta tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset.

6. Jokaisesta 3 artiklan rikkomisesta määrättäviin seuraamuksiin on sisällytettävä

(a) taloudellinen rangaistus jokaista laittomasti työskennellyttä kolmannen maan kansalaista kohti;

(b) jokaisen laittomasti työskennelleen kolmannen maan kansalaisen palauttamisesta aiheutuvien kustannusten maksaminen, jos palauttamismenettelyt toteutetaan.

7 artiklaPalkkasaatavien maksaminen työnantajien toimesta

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että työnantaja maksaa jokaisen 3 artiklan rikkomisen osalta

(a) kaikki laittomasti työskennelleiden kolmansien maiden kansalaisten erääntyneet palkkasaatavat;

(b) kaikki erääntyneet verot ja sosiaaliturvamaksut, niihin liittyvät hallinnolliset sakot mukaan luettuina.

8. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamista varten jäsenvaltioiden on

(a) luotava mekanismeja sen varmistamiseksi, että erääntyneiden palkkasaatavien perimiseksi tarvittavat menettelyt käynnistyvät automaattisesti ilman, että kolmansien maiden kansalaisten tarvitsee esittää erillistä vaatimusta;

(b) säädettävä, että työsuhteen oletetaan kestäneen vähintään kuusi kuukautta, paitsi jos työnantaja voi toisin todistaa.

9. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että laittomasti työskennelleille kolmansien maiden kansalaisille maksetaan heidän 1 kohdan a alakohdan mukaisesti perityt palkkasaatavansa myös siinä tapauksessa, että he ovat palanneet tai heidät on palautettu lähtömaahan.

10. Jäsenvaltioiden on toteutettava 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään, kunnes kolmannen maan kansalaiselle on maksettu hänen 1 kohdan a alakohdan mukaisesti perityt palkkasaatavansa.

8 artikla Muut toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liiketoimintaa harjoittavaan työnantajaan voidaan tarvittaessa kohdistaa myös seuraavat toimenpiteet:

(a) sulkeminen julkisten etuuksien, tukien ja avustusten ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

(b) sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

(c) työnantajalle laittoman työnteon paljastumista edeltävien 12 kuukauden aikana maksettujen julkisten etuuksien, tuen tai avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman Euroopan unionin rahoituksen, takaisin periminen;

(d) rikkomisen suorittamiseen käytettyjen laitosten pysyvä tai väliaikainen sulkeminen.

9 artiklaAlihankinta

11. Kun työnantaja on alihankkija, jäsenvaltioiden on varmistettava, että pääasiallista toimeksiantajaa ja alihankintaketjun mahdollisia muita alihankkijoita vaaditaan maksamaan

(a) 6 artiklan mukaisesti määrättävät seuraamukset, ja

(b) 7 artiklan mukaisesti perittävät palkkasaatavat.

12. Pääasiallinen toimeksiantaja ja muut alihankintaketjussa mukana olevat alihankkijat ovat 1 kohdan nojalla yhteisvastuullisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta takautumisoikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista.

10 artikla Rikos

13. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 3 artiklassa tarkoitettua rikkomista pidetään rikoksena silloin kun se on tehty tahallisesti ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) rikkominen jatkuu tai toistuu sen jälkeen kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet ovat edeltävien kahden vuoden aikana todenneet kahdesti, että työnantaja on rikkonut 3 artiklaa;

(b) rikkomisen kohteena on huomattava määrä laittomasti työskenteleviä kolmansien maiden kansalaisia. Tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos laitonta työtä tekee vähintään neljä kolmansien maiden kansalaista;

(c) rikkomiseen liittyvät erityistä hyväksikäyttöä osoittavat työolot, esimerkiksi siksi, että työolot poikkeavat merkittävästi laillisten työntekijöiden työoloista; tai

(d) rikkomiseen on syyllistynyt työnantaja, joka käyttää henkilön työpanosta tai palveluita tietoisena siitä, että kyseinen henkilö on ihmiskaupan uhri.

14. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osallisuus 1 artiklassa tarkoitettuun toimintaan tai yllyttäminen siihen katsotaan rikokseksi.

11 artikla Rikoksesta määrättävät seuraamukset

15. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 10 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekemisestä voidaan rangaista määräämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

16. Tässä artiklassa tarkoitettujen rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi voidaan määrätä muita, erityisesti 6, 7 ja 8 artiklassa säädettyjä seuraamuksia tai toimenpiteitä, ja julkaisemalla tuomiota tai sovellettavia seuraamuksia tai toimenpiteitä koskeva oikeuden päätös.

12 artikla Oikeushenkilöiden vastuu

17. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 10 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen osana toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu

(a) toimivaltaan edustaa oikeushenkilöä, tai

(b) valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta taikka

(c) valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

18. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on tehnyt sen hyväksi 10 artiklassa tarkoitetun rikoksen.

19. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu oikeushenkilöiden vastuu ei estä rikosoikeudellisia menettelyjä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai osallisina 10 artiklassa tarkoitetussa rikoksessa.

13 artikla Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 10 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta vastuulliseksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, suhteellisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluu rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja joihin voi kuulua muita seuraamuksia, kuten

(a) oikeuden menettäminen julkisiin etuisuuksiin tai tukiin;

(b) sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

(c) väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa maatalouteen, teollisuuteen tai kaupankäyntiin liittyvää toimintaa;

(d) tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

(e) tuomioistuimen määräys lopettaa toiminta.

14 artiklaKantelujen helpottaminen

20. Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista mekanismeista, joiden avulla laittomasti työskennelleet kolmansien maiden kansalaiset voivat tehdä kantelun työantajiaan vastaan joko suoraan tai nimettyjen kolmansien osapuolten välityksellä.

21. Jäsenvaltiot eivät saa määrätä kolmansille osapuolille, jotka on nimetty avustamaan kolmansien maiden kansalaisia kantelujen tekemisessä, seuraamuksia laittomassa oleskelussa avustamisen perusteella.

22. Edellä olevan 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta jäsenvaltioiden on myönnettävä direktiivin 2004/81/EY 4–15 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla oleskelulupa, jonka voimassaoloaika on rajoitettu sen mukaan, miten kauan asianomainen kansallinen menettely kestää, niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka kärsivät tai ovat kärsineet hyväksikäyttöä osoittavista työoloista ja jotka tekevät yhteistyötä menettelyissä työnantajaa vastaan.

15 artikla Tarkastukset

23. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään 10 prosentissa niiden alueelle sijoittautuneista yrityksistä suoritetaan vuosittain tarkastus, jonka tarkoituksena on valvoa maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työntekoa.

24. Tarkastettavat yritykset valitaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten laatiman riskinarvioinnin perusteella ottaen huomioon muun muassa yrityksen toimiala ja mahdolliset aiemmat säännösten rikkomiset.

16 artikla Kertomukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot tämän direktiivin täytäntöönpanosta viimeistään [ kolme vuotta 17 artiklassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen ] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein laatimalla kertomus, jonka tulee sisältää 15 artiklan perusteella suoritettujen tarkastusten lukumäärä ja tulokset sekä yksityiskohtaiset tiedot 8 artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

Komissio esittää näiden kertomusten pohjalta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

17 artiklaSaattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

25. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [ 24 kuukauden kuluttua siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

26. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

18 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

18 artiklaOsoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

puhemies puheenjohtaja

[1] KOM(2005) 669.

[2] KOM(2006) 402.

[3] EYVL C 5, 10.1.1996, s. 1.

[4] EYVL C 304, 14.10.1996, s. 1.

[5] EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.

[6] EYVL L 328, 5.12.2002, s. 17.

[7] EYVL L 328, 5.12.2002, s. 1.

[8] KOM(98) 219.

[9] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

[10] KOM(2005) 391.

[11] EUVL C […], […], s. […].

[12] EUVL C […], […], s. […].

[13] EUVL C […], […], s. […].

[14] EUVL C […], […], s. […].

[15] EYVL L 248, 19.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 13 päivänä joulukuuta 2006 annetulla asetuksella (EY) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1).

[16] EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.

[17] EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.

[18] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.