52003DC0604

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE - Kertomus takuurahaston toiminnasta

SISÄLLYSLUETTELO

LIITTEET

1. JOHDANTO

2. TAKUURAHASTOJÄRJESTELMÄ JA SEN TÄRKEIMMÄT MUUTOKSET VUOSINA 1998-2002

2.1 Tavoitteet

2.2 Tärkeimmät ominaispiirteet

2.2.1 EIP:lle myönnettävien takausten tärkeimmät piirteet

2.2.2 Rahaston kattama varainhankinta- ja lainanantotoiminta

2.2.3 Takuurahaston toiminnan rahoittaminen

3. TAKUURAHASTON KEHITYS JA TULOS VUOSINA 1998-2002

3.1 Rahaston tarjoama suoja odottamattomissa tapauksissa, joissa varoja vaaditaan maksettavaksi talousarviomäärärahoista maksulaiminlyönnin yhteydessä

3.2 Talousarviota koskeva kurinalaisuus

4. LAAJENTUMISEN VAIKUTUS TAKUURAHASTOON

5. TAKUURAHASTON PARAMETRIT

5.1 Tavoitesumma ja rahaston lainanantokapasiteetti, kun lainoille on myönnetty takaus

5.2 Yhteisön EIP:lle antamien takausten ehdot

6. TEKNISET PARANNUKSET

LIITTEET

Liite 1: EIP:n lainakannan jakautuminen maittain katetun riskin mukaan (31.12.2002)

Liite 2: Takauksella katettu EIP:n lainakanta (allekirjoitetut lainasopimukset) ja kuoletukset vuosina 2003-2006

Liite 3: Takuurahasto vuosina 2002-2006 nykyisten parametrien perusteella

Liite 4: Kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle myönnettyjen takauksen saaneiden allekirjoitettujen EIP:n lainojen lainakanta

Liite 5: Rahastointiastetta ja takausprosenttia koskeviin nykyisiin parametreihin perustuvia teoreettisia oletuksia

Liite 6: Takuuvarauksen käyttö vuosien 2000-2006 rahoitusnäkymien puitteissa

Liite 7: Lainakannan jakautuminen maittain (Bulgaria, Romania ja Turkki) katetun riskin mukaan (31.12.2002).

Liite 8: EIP:n ennusteet verrattuna allekirjoitettuihin EIP:n lainoihin, historialliset tiedot

Liite 9: Rahoitusvirrat rahastosta ja rahastoon (euroina)

TIIVISTELMÄ

Toukokuun 25. päivänä 1999 annetussa asetuksessa N:o 1149/1999 säädetään, että takuurahaston (jäljempänä 'rahasto') toiminnasta on annettava kattava kertomus ennen 31. päivää joulukuuta 2006 tai silloin, kun uusien jäsenvaltioiden kanssa tehdään ensimmäinen liittymissopimus. Näin ollen tässä kertomuksessa käsitellään vuosia 1998-2002.

Rahasto on vuosina 1998-2002 jatkanut keskeisten tehtäviensä hoitamista ja saavuttanut tärkeimmät tavoitteensa takaamalla maksuvalmiuden yhteisön talousarviosta takauksen saaneiden lainojen takaisinmaksun laiminlyönnin varalta. Se on myös tarjonnut mekanismin, jolla on määritelty puitteet yhteisön takausjärjestelmälle, joka kattaa komission ja EIP:n ulkoisen lainanannon. Maksulaiminlyöntien määrä on ollut vähäinen.

Rahasto kattaa EU:n ulkopuolisille maille myönnetyt takauksella katetut lainat ja lainatakaukset. Kymmenen uuden maan liittyminen EU:hun vuonna 2004 vaikuttaa rahastoon, koska useille näistä maista on myönnetty EU:n talousarviosta takauksen saaneita EIP:n lainoja. Rahaston tavoitesumma ei enää kata näille maille myönnettyjä takauksen saaneita lainoja sen jälkeen, kun maat ovat liittyneet Euroopan unioniin. Takaukset sinänsä säilyvät muuttumattomina mutta niistä aiheutuvat riskit katetaan suoraan EU:n talousarviosta. Tämä on tilanne myös myöhempien liittymisten yhteydessä. Komissio ehdottaa asetuksen muuttamista sääntöjen luomiseksi edellä mainitun kaltaisten tilanteiden varalle.

Komission laatimassa välikatsauksessa [1] esitettyjen, takauksella katettuja lainatoimia koskevien nykyisten ennusteiden sekä katsauksessa ehdotetun EIP:n yleisten lainanantovaltuuksien tarkistamisen perusteella voidaan todeta, ettei rahaston parametrien muuttamiseen ole välitöntä tarvetta.

[1] Mid-term review of EIB external lending Mandate pursuant to Council Decision 2000/24/EC, 22. joulukuuta 1999, tarkistettu versio.

Komissio aikoo kuitenkin tehdä joitakin teknisiä parannuksia rahaston toiminnan rahoittamismenettelyihin rahaston toiminnan helpottamiseksi. Nämä parannukset eivät edellytä asetuksen muuttamista.

1. johdanto

Neuvosto antoi 31. lokakuuta 1994 asetuksen (EY, Euratom) N:o 2728/94 (jäljempänä 'asetus') takuurahaston (jäljempänä 'rahasto') perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille. Rahaston tarkoituksena on taata suoritukset yhteisön velkojille silloinkin kun yhteisön myöntämän tai takaaman lainan saaja laiminlyö takaisinmaksun.

Ensimmäinen katsaus rahaston toiminnasta laadittiin vuonna 1998 asetuksen 9 artiklan mukaisesti. Kyseisen artiklan mukaan "komissio antaa kokonaiskatsauksen rahaston toiminnasta ennen 31 päivää joulukuuta 1998".

Toukokuun 25. päivänä 1999 annetulla asetuksella N:o 1149/1999 [2] muutetaan 9 artiklaa, jossa säädetään nyt, että rahaston toiminnasta on annettava kertomus sekä silloin, kun hakijavaltioiden kanssa tehdään ensimmäinen liittymissopimus, että ennen 31. joulukuuta 2006. Koska liittymissopimukset allekirjoitettiin 10 valtion kanssa 16. huhtikuuta 2003, komissio on laatinut tämän kertomuksen, jossa tarkastellaan seuraavia aiheita:

[2] Asetuksen N:o 1149/1999 1 artiklan 4 kohta: "Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tyhjentävän kertomuksen rahaston toiminnasta sekä silloin, kun hakijavaltioiden kanssa tehdään ensimmäinen liittymissopimus, että ennen 31 päivää joulukuuta 2006. Komission on toimitettava tarvittaessa neuvostolle asiaankuuluvia ehdotuksia rahaston parametrien muuttamiseksi."

- Rahaston toiminta

Komissio esittää vuosien 1998-2002 kokemusten perusteella lyhyen analyysin siitä, miten rahasto on käytännössä saavuttanut tavoitteensa. Tässä osassa tarkastellaan ja analysoidaan rahaston tärkeimpiä osatekijöitä, joihin kuuluvat mm. rahaston velat, rahastosta katetut takaisinmaksujen laiminlyönnit sekä rahaston toiminnan rahoittaminen.

- Laajentumisen vaikutukset

Tässä osassa analysoidaan, miten 10 uuden jäsenvaltion liittyminen EU:hun 1. toukokuuta 2004 vaikuttaa rahaston toimintaan. Tarkastelun kohteena ovat kyseisille valtioille myönnettyjen EY:n takaamien lainojen lainakantaan liittyvien riskien kattaminen sekä EY:n talousarviosta liittymisen yhteydessä katettaviksi tulevien vastuiden luonne. Komissio esittää erikseen ehdotuksen rahaston perustamisasetuksen muuttamisesta tämän uuden tilanteen ja myöhempien liittymisten vaikutusten huomioonottamiseksi.

- Rahaston parametrien arviointi [3]

[3] Asetuksen N:o 1149/1999 1 artiklan 4 kohta.

Tämä arvio muodostetaan rahaston toiminnasta tähän mennessä saatujen kokemusten sekä EU:n takaamien lisälainojen määrää koskevan, vuoden 2006 loppuun ulottuvan ennusteen perusteella.

- Tekniset parannukset rahaston toimintaan

Kertomuksessa esitellään suunnitteilla olevia muutoksia, joilla on tarkoitus parantaa rahaston toimintaa muuttamatta kuitenkaan sen parametrejä.

Tämän kertomuksen liitteissä on esitetty rahaston tulosta koskevat tiedot vuosilta 1998-2002 sekä ennusteet, jotka koskevat rahaston kehitystä vuosina 2002-2006.

2. Takuurahastojärjestelmä ja sen tärkeimmät muutokset vuosina 1998-2002

2.1 Tavoitteet

Rahasto perustettiin aikana, jolloin EU:n ulkopuoliselle maille myönnetyille lainoille annettujen takausten määrä lisääntyi nopeasti. Rahaston ja siihen liittyvän takuuvarauksen tarkoituksena oli näin ollen:

- tarjota yhteisölle väline talousarvionsa suojaamiseksi tilanteissa, joissa velkoja vaatii takaussuoritusta. Yksi rahaston päätehtävistä on näin ollen varmistaa maksuvalmius ilman, että takauksen saaneiden lainojen takaisinmaksun laiminlyönnin tai viivästymisen yhteydessä jouduttaisiin aina turvautumaan yhteisön talousarvioon.

- tarjota budjettikuria vahvistava väline luomalla rahoituspuitteet, joiden perusteella EU:n ulkopuolisille maille myönnettävien komission ja EIP:n lainojen takaustoimintaa koskeva yhteisön politiikka määräytyy.

2.2 Tärkeimmät ominaispiirteet

Takuurahastojärjestelmä kattaa kolme hyvin erilaista takausjärjestelyä, joita käytetään myönnettäessä lainoja EU:n ulkopuolisille maille. Nämä ovat Euroopan investointipankin (EIP) ulkoista lainanantoa, Euratomin ulkoista lainanantoa sekä EU:n makrotaloudellisen rahoitusavun lainoja varten myönnettävät takaukset.

2.2.1 EIP:lle myönnettävien takausten tärkeimmät piirteet

Lainatakaus annetaan EIP:n lainoille, jotka se myöntää EU:n ulkopuolisille maille. Jos takauksella katetun lainan saaja ei suorita velanmaksua eräpäivänä, EIP kehottaa yhteisöä maksamaan suorituksen laiminlyöneen velallisen erääntyneet saatavat asianomaisen takaussopimuksen mukaisesti. Erääntyneet saatavat on maksettava EIP:lle kolmen kuukauden kuluessa EIP:n maksuvaatimuksen vastaanottamisesta. EIP hankkii aina yhteisön antaman takauksen lisäksi toisen, julkisen tai yksityisen tahon antaman takauksen, ja se on velvollinen vaatimaan tällaista takaussuoritusta ennen kuin saatava maksetaan EU:n myöntämään takaukseen perustuvan vaatimuksen nojalla (lisätietoja takaustyypeistä on jäljempänä 4. kohdassa).

Rahasto on asetuksen voimaantulosta lähtien tarjonnut maksuvalmiuden, jonka perusteella yhteisö on voinut suorittaa EIP:lle tämän saatavat, joiden maksun velallinen on laiminlyönyt.

Yhteisön ja EIP:n välillä tehtiin 20. ja 22. tammikuuta 1999 täytäntöönpanoa koskeva sopimus, jossa määrätään EIP:lle myönnettyjen yhteisön takausten maksu- ja takaisinmaksumenettelyistä.

2.2.2 Rahaston kattama varainhankinta- ja lainanantotoiminta

Rahaston kattama varainhankinta- ja lainanantotoiminta perustuu siihen, että Euroopan yhteisö ottaa rahoitusmarkkinoilta lainaa siirtääkseen lainatut varat (samoin korko- ja laina-aikaehdoin) yhteisön ulkopuolisten maiden (makrotaloudellinen rahoitusapu) tai yritysten (Euratom) käyttöön.

Yhteisö vahvistaa näiden edelleen siirtämiensä lainojen takaisinmaksuaikataulun siten, että se pystyy hoitamaan omien lainojensa takaisinmaksun. Jos lainansaaja ei suorita takaisinmaksua ajoissa, komission on maksettava ottamansa laina takaisin eräpäivänä omista varoistaan. Jos yhteisön myöntämän lainan takaisinmaksu saajalta viivästyy, talousarviosta annetun takauksen nojalla suoritettavien maksujen kattamiseksi tarvittavat varat otetaan käyttöön seuraavilla tavoilla:

a) Kassavarojen väliaikaisella käytöllä yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen N:o 1150/2000 (EY, Euratom) 12 artiklan mukaisesti. Tämä menetelmä otetaan käyttöön, jotta yhteisö voisi suorittaa lainansa takaisinmaksun välittömästi eräpäivänä silloinkin, kun lainansaajan maksu viivästyy.

b) Jos maksu viivästyy enemmän kuin kolme kuukautta sen erääntymisestä, komissio kattaa laiminlyödyn maksun rahaston varoista.

c) Neuvoston asetuksessa N:o 1150/2000 säädetään määrärahasiirtomenettelystä, jota käytetään, jos takuurahastossa ei poikkeuksellisesti ole riittävästi varoja. Menettelyllä talousarvioon saadaan laiminlyödyn maksun suorittamiseksi tarvittavat määrärahat, jotka otetaan ensisijaisesti takuuvarauksessa käytettävissä olevasta marginaalista (ks. jäljempänä).

2.2.3 Takuurahaston toiminnan rahoittaminen

Vuosittain myönnettävien lainojen ja takausten kokonaismäärä määräytyy yhteisön ulkopuolisille maille myönnettäville lainoille ja takauksille tarkoitetusta takuuvarauksesta (jäljempänä 'takuuvaraus') takuurahastoon maksettavien määrien mukaan. Näin on siitä huolimatta, että neuvosto vahvistaa EIP:n ulkoisen lainanannon enimmäismäärät useita vuosia kattavalle jaksolle ilman vuosikohtaisia enimmäismääriä. Jos rahaston varat käyvät riittämättömiksi sen jälkeen, kun neuvosto on tehnyt päätökset EIP:lle myönnettävistä takauksista, budjettivallan käyttäjän vastuulla on huolehtia suorituksista EIP:lle tämän vaatiessa takaussuoritusta yhteisöltä. Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 29 päivänä lokakuuta 1993 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ja 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon tehdään varaus yhteisön ulkopuolisille maille myönnettäviä takauksella katettuja lainoja ja takauksia varten. Takuuvarauksen vuosittainen määrä, joka on vahvistettu vuosien 2000-2006 rahoitusnäkymissä, on 200 miljoonaa euroa vuoden 1999 hintoihin [4].

[4] Edellytykset varauksen varojen käyttöön ottamiseksi, käyttämiseksi ja rahoittamiseksi määritellään seuraavissa säädöksissä:

Takuuvarauksen määrä ja rahaston säännöt rajoittavat lainananto- ja takauskapasiteetin noin 3 miljardiin euroon vuodessa (kulloisenkin takausprosentin mukaan). Periaatteessa aina kun tehdään päätös uuden lainan tai takauksen myöntämisestä, tietty osuus lainapääomasta tai takauksesta on otettava takuuvarauksesta. Varauksesta rahastoitava osuus ja takuuvarauksen suuruus määräävät näin ollen myönnettävien lainojen tai takausten mahdollisen enimmäismäärän. Jos esimerkiksi kaikki lainat tai takaukset olisi katettava 100-prosenttisesti ja rahastointiaste olisi 10 prosenttia, 100 euron varaus rajoittaisi lainananto- ja takauskapasiteetin 1 000 euroon vuodessa. Tilanne on käytännössä kuitenkin edellä kuvattua monimutkaisempi, sillä erilaisia lainoja ja takauksia käsitellään eri tavoin.

Rahastoitavan määrän laskentaperuste vaihtelee sovellettavan takausprosentin mukaan. Kaikilla Euratomin ja makrotaloudellisen rahoitusavun lainoilla on 100 prosentin takaus, joten rahastoitavan määrän laskentaperusteena on koko lainasumma. EIP:lle myönnetyt takaukset vaihtelevat lainasalkun mukaan. EIP saa kullekin lainasalkulle takauksen, joka ilmaistaan prosenttiosuutena koko lainasalkusta. EIP:n yksittäisillä lainoilla on kuitenkin kussakin salkussa käytännössä 100 prosentin takaus siihen asti kunnes koko salkun yläraja on saavutettu [5]. Ensimmäinen vaihe rahastoitavan määrän määrittämisessä on lainojen kokonaismäärän kertominen niiden takausprosenteilla. Saatu tulos kerrotaan tämän jälkeen rahastointiasteella.

[5] EIP:lle myönnettiin 100 prosentin takaus Venäjän Itämeren altaan alueen erityistoimen osalta siihen liittyvän erityisen riskin vuoksi. EIP:n aikaisemmilla lainoilla takausprosentti oli 75 tai 70 prosenttia. Nykyisten vuosia 2000-2007 koskevien yleisten lainanantovaltuuksien mukaan yhteisö myöntää EU:n ulkopuolisille maille tarkoitetuille lainoille vain 65 prosentin takauksen.

Takuurahastoon suoritettavat maksut on yleensä saatu soveltamalla rahastointiosuutta (14 prosenttia) edellä määriteltyyn laskentaperusteeseen. Rahaston perustamisesta annetun asetuksen 2 ja 4 artiklassa säädetään, että rahastoa rahoitetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta suoritetuilla maksuilla, jotka ovat 14 prosenttia lainaoperaatioiden pääoma-arvosta, kunnes rahasto saavuttaa tavoitesumman. Koska tavoitesumma saavutettiin 31. joulukuuta 1997, komissio on asetuksen mukaisesti tehnyt ehdotuksia rahastointiasteen tarkastamiseksi. Nämä ehdotukset esitetään asetuksen 3 artiklan mukaisesti laaditussa komission kokonaiskertomuksessa takuurahaston toiminnasta (KOM(98) 168 lopullinen, 18.3.1998). Näiden ehdotusten perusteella asetusta muutettiin 25 päivänä toukokuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1149/99, jonka mukaan sekä rahastointiosuus että tavoitesumman määrittämisessä käytettävä prosenttiosuus on 1. tammikuuta 2000 alkaen 9 prosenttia.

Rahaston tavoitesumma suhteuttaa rahastosta katettavan laina- ja takauskannan rahaston varoihin. Kunkin vuoden lopulla rahaston varoja verrataan rahaston tavoitesummaan, joka saadaan kertomalla takauksella katettujen lainojen ja lainatakausten kokonaismäärä tavoitesumman laskentaprosentilla. Jäännös palautetaan yhteisön talousarvioon. [6]

[6] Jos rahaston varat ovat riittämättömät, sovelletaan asetuksen N:o 2728/1994 5 artiklaa.

Rahastointimenettely määräytyy käytännössä kulloisenkin lainaoperaatiotyypin mukaan. EIP:n lainojen osalta maksut rahastoon suoritetaan aina kunkin vuoden alussa EIP:n laatiman, kyseisenä vuonna allekirjoitettavien lainojen kokonaismäärää koskevan ennusteen perusteella. Näissä EIP:n ennusteissa vuoden aikana allekirjoitettavien lainojen kokonaismäärä on säännöllisesti arvioitu todellista määrää suuremmaksi. Ennustettujen ja toteutuneiden määrien välinen erotus tasoitetaan kunkin vuoden lopussa, kun rahaston varat täsmäytetään tavoitesummaan (ks. edellä oleva kappale).

Makrotaloudellisen rahoitusavun lainojen tapauksessa määrät rahastoidaan tapauskohtaisesti, kun neuvosto tekee päätöksen makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä. Tätä menettelyä sovelletaan myös silloin, kun laina maksetaan useassa erässä yli vuoden pituisella jaksolla. Sen sijaan Euratomin lainojen osalta maksut suoritetaan nykyisessä järjestelmässä rahastoon täysimääräisinä lainojen allekirjoittamisajankohtana.

3. Takuurahaston kehitys ja tulos vuosina 1998-2002

3.1 Rahaston tarjoama suoja odottamattomissa tilanteissa, joissa varoja vaaditaan maksettavaksi talousarviomäärärahoista maksulaiminlyönnin vuoksi

Rahastolla on sen vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisesta lähtien pystytty estämään talousarvion toteuttamisen häiriöt, joita yhteisölle suoritettavien maksujen laiminlyönnit olisivat aiheuttaneet. Kuviossa 1 on esitetty, miten rahasto on onnistunut vaimentamaan sitä vaikutusta, joka takaussuorituksen vaatimisella olisi talousarvioon.

Jos rahastoa ei olisi ollut, yhteisö olisi joutunut toistuvasti käyttämään talousarviovaroja takausten kattamiseksi, mikä olisi puolestaan edellyttänyt määrärahasiirtojen tekemistä talousarvion toteuttamisen aikana. Vuodesta 1998 lähtien takuurahastojärjestelmässä on käsitelty 11 tapausta, joissa takaussuoritusta on vaadittu ja joiden arvo on yhteensä 58,8 miljoonaa euroa. Kaikki tapaukset koskevat EIP:n entiselle Jugoslavialle myöntämien lainojen takauksia [7] (ks. taulukko 3).

[7] Lisäksi joulukuussa 2002 EIP vaati rahastolta suoritusta Argentiinalle myönnetyn takauksen osalta. Maksu suoritettiin vuoden 2003 helmikuussa.

Taulukossa 2 on esitetty yksityiskohtaiset tiedot rahaston taloudesta.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Useat tekijät ovat vaikuttaneet rahaston jatkuvaan kasvuun tarkastelujaksolla.

- Takuuvarauksesta suoritettujen maksujen suuri määrä: Vuosina 1998-2002 varauksesta rahastoon suoritetut maksut olivat yhteensä 1 136,4 miljoonaa euroa. Takauksella katettujen uusien lainojen määrä oli samana aikana 5 877 miljoonaa euroa. Vuosina 1998-2000 rahastointiaste oli 14 prosenttia ja vuosina 2000-2002 9 prosenttia (ks. taulukko 2). Rahaston varojen sijoittamisesta saatu tuotto lisäsi myös merkittävästi rahaston kasvua. Varainhoitovuonna 2002 rahaston korkotuotot olivat 38 prosenttia yhteisön ulkopuolisille maille tarkoitetusta laina- ja takausvarauksesta ja 47 prosenttia tästä varauksesta vuonna 2002 tosiasiassa maksetuista määristä.

- Rahastosta katetut maksulaiminlyönnit vuodesta 1998: Kuten taulukosta 3 käy ilmi, rahastosta suoritettujen maksujen määrä (maksusuoritusten yhteismäärä, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät) ei ole sen perustamisen jälkeen koskaan ylittänyt viittä prosenttia takausvastuista. Suurin prosenttiosuus tarkastelujaksolla 1998-2002 johtui entisen Jugoslavian tasavalloille myönnettyjen EIP:n lainojen takaisinmaksun laiminlyönnistä. Nämä lainat on kuoletettu ja maksurästit suoritettu rahastoon vuonna 2000 ja pääosin vuonna 2001.

>VIITTAUS KAAVIOON>

- Rahastosta takauksen perusteella suoritettujen maksujen säilyminen samalla tasolla: Rahastosta suoritettiin vuosina 1994-1997 maksuja yhteensä 410 miljoonaa euroa. Vuosina 1998-2002 maksujen määrä väheni huomattavasti, eikä se tänä aikana koskaan ylittänyt 17:ää miljoonaa euroa. Vuonna 2002 rahastosta ei vaadittu suoritettavaksi maksuja. Rahaston vastuiden ja rahastosta suoritettujen maksujen suhdeluku on jatkuvasti pienentynyt. Myös rahastoon suoritettujen maksujen määrä oli merkittävä: vuosina 1998-2002 rahasto peri 432 miljoonaa euroa myöhässä olevia maksuja (ks. taulukko 3).

- Rahaston vastuiden kokonaismäärä on kasvanut huomattavasti vuodesta 1998: Takausvastuut kasvoivat vuoden 1998 ja vuoden 2002 lopun välisenä aikana 9 481 miljoonasta eurosta 15 358 miljoonaan euroon. Samana aikana rahaston arvo kasvoi 365 miljoonaa euroa 1 280 miljoonasta 1 646 miljoonaan euroon. Rahasto ylitti vuosina 1998-2002 jokaisen vuoden lopulla tavoitesumman (aikaisemmin 10 prosenttia ja nykyään 9 prosenttia lainavastuista), ja kyseisen summan ylittävä osuus siirrettiin yhteisön talousarvioon (ks. tarkemmat tiedot liitteissä 3 ja 8). Lainananto ei kuitenkaan ole vähentynyt vuodesta 1998, vaan takauksen saaneiden uusien lainaoperaatioiden määrä on kasvanut 5 877 miljoonaa euroa, kun tarkastellaan kaikkia kolmea rahoitusjärjestelyä (näitä lainaoperaatioita varten suoritettavat maksut jakaantuvat tosin usealle vuodelle). Aikaisemmin myönnettyjen takausten perusteella rahastoon takaisinmaksetut määrät olivat samana aikana kuitenkin 4 574 miljoonaa euroa.

Yhteisön talousarviosta vuosittain katettava teoreettinen enimmäisriski, joka aiheutuu takauksella katetuista lainoista ja lainatakauksista, voidaan laskea arvioimalla kunakin varainhoitovuonna erääntyvän pääoman ja koron määrä ja olettamalla, että kaikki erääntyvät maksut laiminlyödään. Tuloksena saatava luku (vuosittainen likviditeettiriski) ilmoittaa yhteisön talousarvioon kohdistuvan enimmäisrasituksen. Tämä arvio [8] sisältää kaikki lainaoperaatiot, joka voivat olla maksettuja, hyväksyttyjä tai ehdotettuja operaatioita. Vuosittaisen likviditeettiriskin arvioidaan olevan 1 915 miljoonaa euroa vuonna 2003 ja kasvavan 3 098 miljoonaan euroon vuonna 2006.

[8] Riskistä voidaan laatia vain arvio, koska korko- ja valuuttakurssimuutoksia sekä ennenaikaista takaisinmaksua (jolle tässä tapauksessa annetaan oletusarvoksi nolla) ei voida varmuudella ennustaa.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Rahaston varat (1 646 miljoonaa) kattavat 88 prosenttia likviditeettiriskistä vuonna 2003. Takauksen saaneita lainaoperaatioita koskevien ennusteiden perusteella voidaan arvioida, että se osuus riskistä, joka on vuosittain katettu, pienenee ja on vuonna 2006 enää 46 prosenttia.

Tärkeä tähän suuntaukseen vaikuttava tekijä on se, että EIP:n vuosiksi 2000-2007 saamien lainanantovaltuuksien nojalla myöntämistä lainoista erääntyy takaisinmaksettavaksi yhä enemmän pääomaa, minkä vaikutukset tuntuvat etenkin vuonna 2006.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Likviditeettiriskistä katetun osuuden kehitys ei merkitse maksulaiminlyöntien riskin kasvua, ja ennustettujen osuuksien katsotaan riittävän kyseisten riskien kattamiseen. Olisi huomattava, että EIP:n lainojen takaisinmaksulaiminlyönnit, jotka muodostavat 90 prosenttia kaikista rahaston kattamista riskeistä, ovat toistaiseksi olleet vain alle 1 prosenttia suhteessa takauksen saaneisiin EIP:n lainoihin.

3.2 Talousarviota koskeva kurinalaisuus

Kuten edellä on selvitetty, rahaston parametrit asettavat ylärajan takauksella katettaviin lainoihin ja lainatakauksiin käytettävissä oleville määrille. Rahaston perustamisasetusta muuttavasta vuonna 1999 annetusta asetuksesta päättäessään neuvosto ilmoitti toivovansa, että rahastojärjestelmän tärkeimmät parametrit säilytettäisiin nykyisellä tasolla vuoteen 2006 asti talousarviota koskevan kurinalaisuuden takaamiseksi.

Talousarviota koskevan kurinalaisuuden varmistamisen tarvetta on kuitenkin arvioitava suhteessa yhteisön poliittisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät lainojen myöntämiseen yhteisön ulkopuolisille maille. Komissio laatii erillisen välikertomuksen EIP:lle vuosiksi 2000-2007 annetuista valtuuksista, jotka koskevat lainanantoa EU:n ulkopuolisille maille. Se esittää samalla ehdotuksia valtuuksien uudelleenjärjestelyistä sekä uuden määrärahan käyttöönottoa Venäjälle ja läntisille uusille itsenäisille valtioille myönnettäviä EIP:n lainoja varten. Komission ehdotukset voidaan toteuttaa rahaston nykyisten ylärajojen puitteissa. Rahastossa on vuoteen 2006 asti käytettävissä 80 miljoonan euron marginaali, joka voidaan käyttää jäljellä olevalle rahoitusnäkymien voimassaolojaksolle ehdotettujen nykyisten lainaoperaatioiden lisäksi toteutettaviin, takauksella katettaviin lainaoperaatioihin. Tämä vastaa 891 miljoonan lisäystä takauksella katettuihin lainaoperaatioihin (ks. tarkemmat tiedot taulukossa 7). Käytännössä tämä määrä asettaa talousarviossa rahaston nykyisten parametrien perusteella määräytyvän ylärajan makrotaloudellisen rahoitusavun ja Euratomin lainoille, joita tänä ajanjaksona voidaan myöntää jo suunniteltujen lainojen lisäksi. Tätä tilannetta tarkastellaan lähemmin 5 kohdassa.

4. Laajentumisen vaikutus takuurahastoon

Rahasto kattaa riskin, joka liittyy EU:n ulkopuolisille maille myönnettyihin takauksen saaneisiin lainoihin ja lainatakauksiin [9]. Kymmenen uuden maan liittyminen EU:hun vuonna 2004 vaikuttaa näin ollen rahastoon, koska useille näistä maista on myönnetty EU:n talousarviosta takauksen saaneita EIP:n lainoja. Näillä mailla ei kuitenkaan ole makrotaloudellisen rahoitusavun tai Euratomin lainavelkaa.

[9] Lokakuun 31. päivänä 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2728/94 liite.

Näille maille myönnetyt takauksella katetut lainat eivät enää sisälly rahaston tavoitesummaan sen jälkeen, kun maat ovat liittyneet Euroopan unioniin, koska ne lakkaavat silloin olemasta EU:n ulkopuolisia maita. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että näille lainoille myönnetyt takaukset peruutettaisiin, vaan sitä, että takaussuorituksen vaatiminen vaikuttaisi suoraan EU:n talousarvioon. Näille lainoille myönnetyn takauksen perusteella maksettavat summat on näin ollen voitava ottaa tätä tarkoitusta varten perustetusta budjettikohdasta, mikä vaikuttaa suoraan niihin maksuihin, joita jäsenvaltiot suorittavat talousarvioon.

Komissio laatii parhaillaan ehdotusta rahastosta annetun neuvoston asetuksen muuttamiseksi. Tarkoituksena on vahvistaa säännöt tämänkaltaisten vastuiden järjestelmälliseksi siirtämiseksi rahastosta yhteisön talousarvioon. Sääntöjä on tarkoitus soveltaa myös myöhempien liittymisten yhteydessä ilmeneviin vastaaviin tilanteisiin. Toukokuun 1. päivää 2004 koskevien ennusteiden mukaan kyseiset vastuut ovat noin 3 808 miljoonaa euroa.

Kaikkien kymmenen uuden jäsenvaltion odotetaan liittyvän EU:hun 1. toukokuuta 2004. Kun näille maille myönnettyjen takauksen saaneiden lainojen lainakanta poistetaan rahastosta, rahaston arvo pienenee ja EU:n talousarvio kasvaa noin 343 miljoonalla eurolla. [10] Edellä mainitun kaltaisiin lainoihin liittyvä luottoriski on katettava suoraan EU:n talousarviosta ja jos takausten nojalla joudutaan toistuvasti suorittamaan merkittäviä määriä, EU:n talousarvion toteuttaminen saattaa vaarantua. Näihin lainoihin liittyvää luottoriskiä on tämän vuoksi analysoitava tarkemmin.

[10] Laskettu tavoitesummaan nykyisin sovellettavan 9 prosentin perusteella. Aikaisemmin käytössä olleita prosenttiosuuksia ei oteta huomioon, koska näihin lainoihin sovellettava rahastointiaste on rahaston tasoitusmekanismin ansiosta pienentynyt 9 prosenttiin.

Näihin lainoihin liittyvä luottoriski jakaantuu kahteen tyyppiin: poliittiseen riskiin ja kaupalliseen riskiin. Yhteisön myöntämällä takauksella katetaan aina mahdollinen poliittinen riski ja joissakin tapauksissa sillä voidaan kattaa myös kaupallinen riski.

Takauksen saaneisiin EIP:n lainoihin liittyvän kaupallisen ja poliittisen riskin vaikutus yhteisön talousarvioon voidaan arvioida analysoimalla niitä kolmea tapaa, jolla riski voidaan kattaa:

1) riskinjakojärjestelmän mukaiset lainat: riskinjakojärjestelmässä [11] EIP vastaa kaupallisesta riskistä, ja vain poliittinen riski katetaan yhteisön talousarviosta;

[11] Tarkempia tietoja riskinjakojärjestelmästä: ks. alaviite nro 1. Komission kertomus Euroopan Parlamentille ja Neuvostolle Väliarviointi muutetun 22. päivänä joulukuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/24/EY nojalla yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä EIP:n lainoista.

2) lainat, jotka eivät kuulu riskinjakojärjestelmään mutta joilla on ulkopuolisen julkisen viranomaisen myöntämä takaus: koska takauksella on valtiontakauksen luonne, yhteisön talousarviosta jää katettavaksi vain poliittinen riski; ja

3) lainat, jotka eivät kuulu riskinjakojärjestelmään mutta joilla on ulkopuolisen yksityisen tahon (kuten rahoituslaitoksen tai yrityksen) myöntämä takaus: tällöin yhteisön talousarviosta jää katettavaksi myös kaupallinen riski, koska ei voida olettaa, että yksityinen takaaja hoitaa aina takausvastuunsa.

Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty, miten kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle myönnetyistä takauksella katetuista lainoista aiheutuva riski on katettu liittymispäivämääränä [12].

[12] Luvut ovat arvioita, koska joistakin tekijöistä, kuten korkojen ja valuuttakurssien kehityksestä sekä lainojen aikaistetusta takaisinmaksusta, ei voida etukäteen saada varmaa tietoa. Tilanne 31. joulukuuta 2002 ja lainojen takaisinmaksujärjestelyjä koskeva taulukko on esitetty liitteessä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Uusien jäsenvaltioiden liittyminen Euroopan unioniin merkitsee siis, että yhteisön talousarviosta tulee katettavaksi vain kaupallinen riski sellaisista näille jäsenvaltioille myönnetyistä EIP:n lainoista, jotka eivät kuulu riskinjakojärjestelmään. Yhteisön talousarviosta eli käytännössä jäsenvaltioiden talousarvioon suorittamista maksuista katettava kaupallinen riski voi konkretisoitua silloin, kun kaupallinen hanke ja yksityinen takaaja eivät kumpikaan pysty maksamaan velkaa lainasopimuksen mukaisesti. Uusissa jäsenvaltioissa toteutettavista 264 hankkeesta 68 kuuluu tällä hetkellä tämänkaltaisiin hankkeisiin. Tämä enimmäisriski vähenee ajan myötä, kun lainoja kuoletetaan. Liitteessä 2 on esitetty kaupallisen enimmäisriskin kehitys. Tämä riski pienenee vuoden 2002 lopun ja liittymisajankohdan välisenä aikana 853,7 miljoonasta eurosta 733,2 miljoonaan euroon.

Kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle myönnettyjen lainojen lainakantaan liittyvä kaupallinen riski on rahoitusnäkymien voimassaoloajan päättyessä vuonna 2006 enää 480 miljoonaa euroa. Viimeinen näille jäsenvaltioille myönnetyistä lainoista on maksettu takaisin vuonna 2021 (ks. myös liite 4).

Vaikka yksittäisten lainojen takaisinmaksun laiminlyönnin todennäköisyyttä on mahdoton tarkkaan määrittää, olisi huomattava, että takuurahaston ei ole tarkastelujaksolla kertaakaan tarvinnut ottaa vastatakseen lainaan liittyvästä kaupallisesta riskistä. Toisin sanoen velalliset ja yksityiset takaajat ovat tarkastelujaksolla aina pystyneet hoitamaan lainan takaisinmaksun.

Kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle myönnettyihin takauksen saaneisiin EIP:n lainoihin liittyvän riskin kattamista koskevan analyysin perusteella vaikuttaa näin ollen tarkoituksenmukaiselta poistaa kyseiset lainat rahastosta liittymispäivästä alkaen. EU:n talousarvioon tämän seurauksena kohdistuvat lisävastuut ovat niin vähäiset, että ne voidaan hyväksyä.

Laajentuminen toteutuu 1. toukokuuta 2004, joten rahastosta on tällöin tehtävä erityissiirto EU:n talousarvioon. Siirrettävä määrä lasketaan uusille jäsenvaltioille myönnettyjen takauksella katettujen lainojen lainakannan perusteella. Lainojen määrä kerrotaan tavoitesumman laskentaprosentilla, joka on 9 prosenttia. Tulokseksi saatu määrä siirretään tämän jälkeen rahastosta EU:n talousarvioon.

Päätös siirtää rahastosta katettava 10 uuden jäsenvaltion luottoriski katettavaksi suoraan EU:n talousarviosta muodostaa ennakkotapauksen myöhempiä laajentumisia varten. Näin ollen on otettava huomioon myös kolmen hakijamaan eli Turkin, Bulgarian ja Romanian riskitilanne. Näiden kolmen maan kokonaisriski oli 31. joulukuuta 2002 yhteensä 2 457 miljoonaa euroa. Yhteenkään lainoista ei liittynyt kaupallista riskiä (ks. liite 7).

5. TAKUURAHASTON PARAMETRIT

Takuurahaston kyky kattaa suunnitellut/arvioidut takauksen saaneet komission (makrotaloudellinen rahoitusapu ja Euratom) ja EIP:n lainaoperaatiot on tärkeä peruste arvioitaessa rahaston parametrien tarkoituksenmukaisuutta. Taulukossa 7 on esitetty rahaston kapasiteetti tilanteessa, joka perustuu EU:n takauksen saaneita lainoja (makrotaloudellinen rahoitusapu, Euratom) koskeviin ennusteisiin vuoden 2003 toukokuussa ja komission ehdotuksiin, jotka sisältyvät vuosiksi 2000-2007 annetuista EIP:n ulkoisista lainanantovaltuuksista laadittuun katsaukseen. Ennuste kattaa vain nykyisten rahoitusnäkymien voimassaoloajasta jäljellä olevan jakson, joten vuosien 2003-2006 luvat vastaavat EIP:n lainanannon ylärajaa. EIP:n osalta ilmoitettu määrä on siis yläraja, mutta Euratom-lainoja ja makrotaloudellista rahoitusapua koskevat luvut ovat ainoastaan suuntaa antavia. Makrotaloudellista rahoitusapua koskevat päätökset tehdään tapauskohtaisesti. Euratom-lainojen myöntäminen sen sijaan riippuu jatkossa sekä käytettävissä olevasta neuvoston vahvistamasta lainanantokapasiteetista että siitä, millaisen aikataulun mukaisesti turvallisuutta parantavia hyväksyttäviä hankkeita ehdotetaan.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukosta 7 käy selvästi ilmi, että rahaston kapasiteetti riittää sekä suunniteltujen että ennusteiden mukaisten lainaoperaatioiden kattamiseen. Olisi kuitenkin huomattava, että jäljelle jäävä liikkumavara on melko vähäinen. Takauksella katettujen lisälainojen myöntämiseen vuosina 2004-2006 käytettävissä oleva kokonaismarginaali on arviolta 459 miljoonaa euroa makrotaloudellisen rahoitusavun ja Euratomin lainojen osalta (kun lainoille myönnetään 100 prosentin takaus).

5.1 Tavoitesumma ja rahaston lainanantokapasiteetti, kun lainoille on myönnetty takaus

Edellä esitetyn perusteella voidaan siis todeta, ettei rahaston parametrien muuttamiseen ole välitöntä tarvetta. Komissio seuraa kuitenkin tilannetta voidakseen tarvittaessa vastata tuleviin odottamattomiin lainananto- ja takaustarpeisiin.

Komissio ehdotti vuonna 1998 rahaston silloisten parametrien tarkistamista siten, että tavoitesumman laskentaprosenttia pienennetään 10 prosentista 8 prosenttiin ja rahastointiastetta 14 prosentista 6 prosenttiin (KOM(1998) 168 lopullinen - 98/0117(CNS)). Takuurahaston toiminnasta saadut kokemukset osoittivat tällöin, että rahaston varoja voitiin pitää riittävinä, kun niiden suhde takausvastuisiin oli 8 prosenttia. Lisäksi 6 prosentin rahastointiasteen katsottiin riittävän tavoitesumman saavuttamiseen. Komissio ehdotti tämän vuoksi, että neuvosto muuttaisi sekä tavoitesumman laskentaprosenttia että rahastointiosuutta. Neuvosto vahvisti sekä tavoitesumman laskentaprosentiksi että rahastointiosuudeksi 9 prosenttia, joka oli suurempi kuin komission ehdottamat prosenttiosuudet. Budjettivallan käyttäjä päätti kuitenkin samalla pienentää takuuvarausta suhteellisesti enemmän kuin edellä mainittuja osuuksia, eli 356 miljoonasta eurosta 200 miljoonaan euroon vuodeksi 1999. Tämä muutos johti yhteisön ulkoisen lainananto- ja takauskapasiteetin ylärajan tiukentamiseen entisestään (13 prosenttia makrotaloudellisen rahoitusavun ja Euratom-lainojen osalta).

Vuodesta 1998 lähtien saadut kokemukset näyttäisivät osoittavan, että 9 prosentin rahastointiaste saattaa olla suurempi kuin mitä olisi tarpeen rahaston likviditeettivaatimusten täyttämiseksi, kun otetaan huomioon rahaston sijoituksistaan saama korkotuotto. Takauksia varten vuosittain mahdollisesti tarvittava lisäkapasiteetti voitaisiin näin ollen hankkia melko helposti muuttamalla rahastointiosuutta. Tällä toimenpiteellä voidaan lisätä uusia lainoja varten käytettävissä olevaa marginaalia ilman, että tätä varten tarvitaan lisärahoitusta. Liitteessä on esitetty rahastointiasteen pienentämistä koskeva simulaatio asian havainnollistamiseksi. Jos rahastointiosuutta alennettaisiin esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä, tämä lisäisi makrotaloudellisen rahoitusavun tai Euratomin lainoja varten vuosina 2004-2006 käytettävissä olevaa kapasiteettia 312 miljoonalla eurolla.

Tavoitesumman muuttaminen vaatisi sen sijaan sen perustana olevien lainojen ja takausten tarkempaa analyysia. Näkemystä, jonka mukaan tavoitesumma on tarpeettoman suuri, voidaan tukea tietyin vahvoin perustein. Ensinnäkin määrät, joita rahastosta on vaadittu maksettavaksi, ovat olleet hyvin pieniä, ja niiden on kasvettava huomattavasti, jotta ne vaikuttaisivat rahaston tarjoamaan likviditeettiin. Toiseksi todellisen tavoitesumman osuus on huomattavasti suurempi kuin 9 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että asetuksen mukaan tavoitesumma kattaa 100 prosenttia EIP:n lainakannasta. Sen perustana ei siis ole EU:n talousarviosta katettavien ehdollisten vastuiden kokonaismäärä (nämä vastuut ovat nykyisten lainanantovaltuuksien mukaan useimmissa tapauksissa 65 prosenttia kokonaismäärästä).

5.2 Yhteisön EIP:lle antamien takausten ehdot

Kun otetaan huomioon maksulaiminlyöntien vähäinen osuus ja ulkopuolisten antamien takausten tarjoama lisäsuoja, EIP:n lainasalkkuun liittyvän riskin kattaminen 65 prosentin osalta vaikuttaa hyvin varovaiselta lähestymistavalta. Takauksella katettuun EIP:n lainasalkkuun liittyvään riskiin vaikuttaa jatkossa kuitenkin jonkin verran se, että painopiste siirtyy laajentumiseen osallistuvista maista korkeamman luottoriskin maihin.

Lisäksi kuten taulukossa 5 (huonoin skenaario) on esitetty, riskistä vuosittain katettava osuus pienenee vuosina 2003-2006.

Tätä taustaa vasten ei ole tarkoituksenmukaista tässä vaiheessa ehdottaa muutoksia kattamisasteeseen. Asiaa on kuitenkin tutkittava tarkemmin nykyisten lainanantovaltuuksien voimassaolon päättyessä ja uusien rahoitusnäkymien mukaisia järjestelyjä harkittaessa.

6. TEKNISET PARANNUKSET

Kuten liitteestä 8 käy ilmi, takauksella katettuja EIP:n lainoja varten EIP:n laatiman vuosiennusteen perusteella rahastoitu määrä on aina ollut suurempi kuin allekirjoitettujen lainojen määrä vuoden lopussa olisi edellyttänyt. Tämä aiheuttaa turhaa marginaaleihin kohdistuvaa painetta sekä vaaran siitä, että rahaston varojen kysyntä vaikuttaa vuoden alussa liian suurelta.

Ongelman välttämiseksi komission yksiköt harkitsevat EIP:n lainojen edellyttämän rahastoinnin toteutusajankohdan muuttamista. Muutetussa järjestelyssä EIP esittäisi vuoden alussa koko vuotta koskevan alustavan ennusteen ja vuoden kuutta tai seitsemää ensimmäistä kuukautta koskevan tarkemman ennusteen, jonka perusteella takuurahastoon suoritettaisiin ensimmäinen rahastointierä vuoden alussa nykyistä menettelyä noudattaen.

Vuoden puolivälin paikkeilla EIP toimittaisi uusimmat käytettävissä olevat luvut kyseisenä vuonna allekirjoitetuista lainoista sekä loppuvuodeksi laaditun tarkistetun ennusteen. Toinen rahastointierä suoritettaisiin näiden tietojen perusteella vuoden jälkipuoliskolla. Komission toimivaltaiset yksiköt keräisivät samalla loppuvuodeksi laaditut tarkistetut ennusteet makrotaloudelliseen rahoitusapuun ja Euratom-lainanantoon liittyvistä lainapäätöksistä ja allekirjoitetuista lainoista (tehtyjen lainapäätösten ja allekirjoitettujen lainojen sekä parannetun ennusteen perusteella).

Tämä vähentäisi takuuvarauksen käyttöön liittyvän ristiriitaisuuden todennäköisyyttä, koska nykyisen kaltaisia liian suuria arvioita tehdään oletettavasti vähemmän. Lyhyempiä ajanjaksoja koskevat ennusteet vastaavat todennäköisesti paremmin todellisuutta. Jos edellä esitetyn analyysin tulos vahvistuu EIP:n kanssa käytävissä keskusteluissa oikeaksi, komission aikoo ottaa käyttöön tämän teknisen muutoksen mukaisen menettelyn vuodesta 2004 alkaen.

LIITTEET

Liite 1: EIP:n lainakannan jakautuminen maittain katetun riskin mukaan (31.12.2002)

Liite 2: Takauksella katettu EIP:n lainakanta (allekirjoitetut lainasopimukset) ja kuoletukset vuosina 2003-2006

Liite 3: Takuurahasto vuosina 2002-2006 nykyisten parametrien perusteella

Liite 4: Kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle myönnettyjen takauksen saaneiden allekirjoitettujen EIP:n lainojen lainakanta

Liite 5: Rahastointiastetta ja takausprosenttia koskeviin nykyisiin parametreihin perustuvia teoreettisia oletuksia

Liite 6: Takuuvarauksen käyttö vuosien 2000-2006 rahoitusnäkymien puitteissa

Liite 7: Lainakannan jakautuminen maittain (Bulgaria, Romania ja Turkki) katetun riskin mukaan (31.12.2002).

Liite 8: EIP:n ennusteet verrattuna allekirjoitettuihin EIP:n lainoihin, historialliset tiedot

Liite 9: Rahoitusvirrat rahastosta ja rahastoon (euroina)

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>