24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/3

(1)

Sokerialan kiintiöjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 20 päivänä helmikuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 314/2002 (2) 6 artiklassa säädetään, että yksikkömäärät, jotka sokerin-, isoglukoosin- ja inuliinisiirapinvalmistajien on maksettava kuluvan markkinointivuoden tuotantomaksuista ennakkoon, on vahvistettava ennen 1 päivää huhtikuuta.

(2)

Tuotantomaksut on arvioitu 60 prosenttia suuremmiksi kuin asetuksen (EY) N:o 1260/2001 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu perusmaksun enimmäismäärä ja 60 prosenttia pienemmiksi kuin mainitun artiklan 5 kohdassa tarkoitettu B-maksun enimmäismäärä. Asetuksen (EY) N:o 314/2002 7 artiklan mukaisesti perusmaksujen ennakoksi olisi vahvistettava 50 prosenttia sokeriin ja inuliinisiirappiin sovellettavasta enimmäismäärästä ja B-maksujen ennakoksi 80 prosenttia sokeriin ja inuliinisiirappiin sovellettavan B-maksun arvion määrästä. Mainitun artiklan 3 kohdan mukaisesti isoglukoosin perustuotantomaksusta ennakkoon maksettavaksi yksikkömääräksi vahvistetaan 40 prosenttia sokerille arvioidusta perustuotantomaksun yksikkömäärästä.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

A- ja B-sokerin perustuotantomaksun ennakon osalta 6,32 euroa tonnilta valkoista sokeria;

b)

B-sokerin B-maksun ennakon osalta 42,83 euroa tonnilta valkoista sokeria;

c)

A-isoglukoosin ja B-isoglukoosin perustuotantomaksun ennakon osalta 5,06 euroa tonnilta kuiva-ainetta;

d)

A-inuliinisiirapin ja B-inuliinisiirapin perustuotantomaksun ennakon osalta 6,32 euroa tonnilta kuiva-ainetta vastaavalta määrältä sokeria/isoglukoosia;

e)

B-inuliinisiirapin B-maksun ennakon osalta 42,83 euroa tonnilta kuiva-ainetta vastaavalta määrältä sokeria/isoglukoosia.

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/4

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään lisäaineiden hyväksymisestä käytettäviksi eläinten rehussa.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 25 artiklassa vahvistetaan siirtymäsäännökset rehun lisäaineiden hyväksymistä koskeville hakemuksille, jotka on jätetty direktiivin 70/524/ETY mukaisesti ennen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 soveltamispäivää.

(3)

Tämän asetuksen liitteessä lueteltujen lisäaineiden hyväksymistä koskevat hakemukset on jätetty ennen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 soveltamispäivää.

(4)

Direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan 4 kohdan mukaiset hakemuksia koskevat alustavat huomautukset toimitettiin komissiolle ennen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 soveltamispäivää. Siksi nämä hakemukset käsitellään edelleen direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan mukaisesti.

(5)

Hakija pyysi hyväksyntää synteettiseen glysiiniin kelatoidulle raudalle, mangaanille, kuparille ja sinkille. Kelatoitujen muotojen käyttö voi auttaa ratkaisemaan joitakin imeytymisongelmia, joita esiintyy muiden muotojen käytön yhteydessä. Samankaltainen, soijaproteiinista peräisin oleviin aminohappoihin pohjautuva tuote on jo hyväksytty. Tässä hyväksymistä koskevassa hakemuksessa hivenaineet on kuitenkin kelatoitu synteettiseen glysiiniin, ja sen vuoksi tarvitaan erillinen hyväksyntä.

(6)

Hakija esitti asiakirja-aineiston, jossa perustellaan synteettiseen glysiiniin kelatoidun raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin käyttöä rehussa.

(7)

Komissio pyysi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (jäljempänä ’viranomainen’) arvioimaan hyväksymistä koskevan hakemuksen tueksi esitetyt olennaiset tiedot. Pyynnön johdosta viranomainen antoi 29 päivänä marraskuuta 2005 lausunnon synteettiseen glysiiniin kelatoidun raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin käytöstä rehussa.

(8)

Viranomaisen lausunto osoittaa, että direktiivin 70/524/ETY 3 a artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi synteettiseen glysiiniin kelatoidun raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin käyttö olisi hyväksyttävä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/8

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaan kummankin mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja yhteisön markkinoiden hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (3) täsmennetään ne tuotteet, joille olisi vahvistettava tuen määrä, jota sovelletaan vietäessä niitä joko asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liitteessä IV lueteltuina tavaroina.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta.

(4)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava varotoimenpiteitä estämättä kuitenkaan pitkäaikaisten sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla näiden eri tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

(5)

Neuvoston päätöksellä 87/482/ETY (4) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn makaronivalmisteiden vientiä yhteisöstä Yhdysvaltoihin koskeva sopimus huomioon ottaen on tarpeen eritellä CN-koodeihin 1902 11 00 ja 1902 19 kuuluvien tavaroiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti on tarpeen vahvistaa alennetun tuen määrä ottaen huomioon kyseiseen perustuotteeseen sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 1722/93 (5) mukainen tuotantotuen määrä, joka on ollut voimassa tavaroiden oletettuna valmistusajankohtana.

(7)

Alkoholijuomia ei pidetä erityisen herkkinä niiden valmistamiseen käytettävien viljojen hinnanvaihteluille. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 19 kuitenkin määrätään, että on säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan yhteisön viljojen käyttöä viljoista valmistettavien alkoholijuomien tuotannossa. Alkoholijuomien muodossa vietyihin viljoihin sovellettavaa vientitukea on syytä mukauttaa vastaavasti.

(8)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/12

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan mukaan kyseisten asetusten 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta viljojen, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuutta sekä niiden yhteisön markkinoiden hintoja ja toisaalta viljojen, riisin, rikkoutuneiden riisinjyvien ja vilja-alan tuotteiden maailmanmarkkinahintoja koskeva tilanne ja niiden kehitysnäkymät; näiden samojen artiklojen nojalla on myös varmistettava vilja- ja riisimarkkinoiden tasapainoinen tilanne sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys ja lisäksi otettava huomioon suunnitellun viennin taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla.

(3)

Vilja- ja riisijalosteiden tuonti- ja vientijärjestelmästä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1518/95 (3) 4 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(4)

Tietyille jalostetuille tuotteille myönnettävä tuki olisi porrastettava tuotteiden tuhka-, raakakuitu-, kuoriaine-, valkuaisaine-, rasva- tai tärkkelyspitoisuuden mukaan, koska tämä pitoisuus osoittaa erityisen hyvin jalostettuun tuotteeseen tosiasiallisesti sisältyvän perustuotteen määrän.

(5)

Maniokkijuurten ja muiden trooppisten juurten ja mukuloiden sekä niistä valmistettujen jauhojen suunniteltavissa olevan viennin taloudelliset seikat eivät, erityisesti kyseisten tuotteiden luonteen ja alkuperän huomioon ottaen, tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista; tiettyjen viljajalosteiden osalta yhteisön maailmankauppaan osallistumisen vähäinen merkitys ei tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista.

(6)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)

Tietyt maissijalosteet voivat olla lämpökäsiteltyjä, ja tämä saattaa johtaa sellaisen tuen myöntämiseen, joka ei vastaa tuotteen laatua; olisi tarkennettava, että tällaiset esihyytelöityä tärkkelystä sisältävät tuotteet eivät voi saada vientitukea.

(9)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/15

(1)

Neuvoston asetusten (ETY) N:o 1766/92 ja (ETY) N:o 1418/76 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja- ja riisialan tuotantotukien osalta 30 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1722/93 (2) määritellään tuotantotukien myöntämisen edellytykset. Laskentaperuste määrätään kyseisen asetuksen 3 artiklassa. Näin lasketut tuotantotuet, jotka eriytetään tarvittaessa perunatärkkelystä varten, on vahvistettava kerran kuukaudessa, ja niitä voidaan muuttaa, jos maissin ja/tai vehnän hinta muuttuu merkittävästi.

(2)

On syytä kertoa tällä asetuksella vahvistettavat tuotantotuet asetuksen (ETY) N:o 1722/93 liitteessä II esitetyillä kertoimilla täsmällisen maksettavan määrän määrittämiseksi.

(3)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

a)

17,22 EUR/t maissi-, vehnä-, ohra- ja kauratärkkelykselle;

b)

28,32 EUR/t perunatärkkelykselle.

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/16

(1)

Viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (2) 63 artiklan 7 kohdassa rajoitetaan vientituen myöntämistä viinialan tuotteille Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyssä maataloussopimuksessa sovittujen määrien ja menojen mukaisesti.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 883/2001 9 artiklassa vahvistetaan ne olosuhteet, joiden vallitessa komissio voi toteuttaa erityisiä toimenpiteitä kyseisessä sopimuksessa määrättyjen määrien tai käytettävissä olevan talousarvion ylittämisen välttämiseksi.

(3)

Komission 22 päivänä maaliskuuta 2006 käytettävissä olevien vientitodistushakemuksia koskevien tietojen perusteella asetuksen (EY) N:o 883/2001 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen määräalueiden 1) Afrikka, 2) Aasia, 3) Itä-Eurooppa ja 4) Länsi-Eurooppa osalta 30 päivään huhtikuuta 2006 asti käytettävissä oleva määrä on vaarassa ylittyä, jollei tuen ennakkovahvistamisen sisältävien vientitodistusten antamista rajoiteta. Tämän vuoksi olisi 16 päivän ja 21 päivän maaliskuuta 2006 välisenä aikana jätettyihin hakemuksiin sovellettava yhtenäistä hyväksymisprosenttia ja keskeytettävä todistusten antaminen näitä alueita koskeville hakemuksille sekä hakemusten vastaanottaminen 1 päivään toukokuuta 2006 asti,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/17

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän ohran vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1058/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/18

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1059/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/19

24.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/20

(1)

Komissio hyväksyi vuonna 1994 76 miljoonan euron pääomatuen, jonka Ranskan valtio oli myöntänyt Entreprise Minière et Chimique -yhtiölle (jäljempänä ’EMC’). EMC:n oli tarkoitus siirtää tuki Mines de Potasses d’Alsace -yhtiölle (jäljempänä ’MDPA’) pääomankorotuksena. Komissio totesi päätöksessään (2) toimenpiteen soveltuvan yhteismarkkinoille, sillä sen tarkoituksena oli korvata eläkkeelle jääneistä työntekijöistä aiheutuvat ylimääräiset sosiaalikustannukset (lämmitys, asuminen, erityiset työttömyysavustukset ja erorahakorvaukset), jotka MDPA:n oli suoritettava kaivostyöläisten erityisen oikeusaseman (3) vuoksi.

(2)

Komissio hyväksyi vuonna 1996 samoista syistä Ranskan valtion EMC:lle vuosina 1995, 1996, ja 1997 myöntämät kolme 38 miljoonan euron pääomatukea, (4) jotka EMC:n oli tarkoitus siirtää MDPA:lle pääomankorotuksina.

(3)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 7 päivänä joulukuuta 1998 kolmesta uudesta 42 miljoonan euron pääomatuesta, jotka aiottiin myöntää vuosina 1998, 1999 ja 2000 EMC:lle ja siirtää edelleen MDPA:lle. Ranskan mukaan kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena oli korvata MDPA:lle sen sulkemisen yhteydessä aiheutuneet sosiaali- ja ympäristökustannukset.

(4)

Ranska toimitti komissiolle 22 päivänä tammikuuta 1999 lisätietoja, joiden mukaan EMC oli paitsi siirtänyt Ranskan myöntämän tuen EMC:lle, korottanut lisäksi tämän pääomaa joka vuosi vuodesta 1995. Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 14 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, että osa vuonna 1998 ilmoitetuista tuista oli jo myönnetty yritykselle. Komissio ilmoitti 10 päivänä huhtikuuta 2000 päivätyssä vastauksessaan, että kyseiset tuet oli katsottava sääntöjenvastaisiksi.

(5)

Komissio ilmoitti Ranskalle 10 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee edellä mainittuja toimenpiteitä. Päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. (5) Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä tuista.

(6)

Komissio sai 28 päivänä marraskuuta 2000 sekä 21 ja 23 päivänä maaliskuuta 2001 huomautuksia Ranskan viranomaisilta. Ranskan viranomaiset ja komission edustajat tapasivat 2 päivänä joulukuuta 2004 pidetyssä kokouksessa. Ranska lähetti komissiolle tietoja 8 päivänä helmikuuta 2005 ja 23 päivänä syyskuuta 2005 päivätyillä kirjeillä.

(7)

MDPA hyödynsi Alsacessa sijaitsevaa sylviniittiesiintymää. Sylviniitistä saadaan kaliumkloridia, jota on käytetty vuodesta 1904 lannoitteena tai teollisuuden raaka-aineena. Ranska perusti vuonna 1967 EMC:n (6), joka on teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkisoikeudellinen yhtiö, ja muutti MDPA:n osakeyhtiöksi, jolla on hallitus ja johtokunta (7) ja joka on EMC:n kokonaan omistama tytäryritys.

(8)

Esiintymän ehdyttyä MDPA sopi vuonna 1996 sosiaalisesta suunnitelmasta, jonka mukaan yhtiön toimintaa vähennettäisiin asteittain ja kaikki tuotantolaitokset suljettaisiin vuonna 2004. MPDA:n lisäksi EMC omisti tuolloin suoraan tai EMC Société Anonyme -holdingyhtiönsä (jäljempänä ”EMC SA”) kautta osuuksia myös joistakin muista yhtiöistä, jotka toimivat kemikaalien, rehun, ympäristön ja jätteenkäsittelyn aloilla.

(9)

Komissio katsoi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä, että MPDA oli tutkittavina olevien toimenpiteiden ainoa edunsaaja. Tässä päätöksessä lähdetään samasta toteamuksesta. Ei ole mitään näyttöä siitä, että EMC:n tytäryritykset olisivat hyötyneet MDPA:lle myönnetystä tuesta. On erityisesti täysin selvää, että EMC siirsi kaikki varat MDPA:lle pääomankorotuksen muodossa.

(10)

Vuonna 2002 syttynyt tulipalo johti MDPA:n kaivostoiminnan ennenaikaiseen lopettamiseen. Yrityksen liiketoiminnan tarkoitusta muutettiin tämän tapauksen seurauksena. Kun MDPA perustettiin, sen tarkoituksena oli hyödyntää entiselle julkisoikeudelliselle yhtiölle Mines domaniales de potasse d’Alsacelle myönnettyjä kaliumsuolakaivoksia ja muita suolakaivoksia. MDPA:n yhtiöjärjestyksen 3 artiklaa muutettiin kuitenkin siten, että yrityksen liiketoiminnan tarkoituksena oli vastedes hoitaa Mulhousen pohjoispuolella sijaitsevien kaliumkarbonaattikaivosten sulkemiseen liittyvät tehtävät entisten louhimoiden, niiden laitteistojen sekä lisä- ja ulkorakennusten osalta.

(11)

Kyseiset tehtävät liittyvät pääasiassa henkilöstön uudelleenkoulutuksen tukemiseen ja kaivosalueiden kunnostamiseen, muuttamiseen turvallisiksi ja myymiseen. MDPA lakkautetaan kyseisen vaiheen päätteeksi eli suunnitelmien mukaan vuoden 2009 lopulla.

(12)

EMC siirsi 1 päivänä tammikuuta 2005 osuutensa MDPA:n pääomasta valtiolle maksutta (8).

(13)

Ranska maksoi vuonna 1998 ilmoitetut tuet (eli 42 miljoonaa euroa vuosina 1998, 1999 ja 2000) MDPA:lle odottamatta komission päätöstä. Kyseiset tuet ovat sen vuoksi sääntöjenvastaisia.

(14)

Jotta MDPA voisi jatkaa toimintaansa vuoteen 2004, jolloin kaivokset oli määrä sulkea, EMC korotti vuodesta 1996 vuosittain tytäryrityksensä pääomaa tämän edeltävällä tilikaudella toteamia tappioita vastaavalla määrällä. Taulukon 1 mukaan MDPA:lle tämän mukaisesti maksetut määrät ylittivät vuonna 1996 tehdyssä komission päätöksessä hyväksytyt ja kaudelle 1998–2000 ilmoitetut tukimäärät.

Taulukko 1:   MDPA:lle vuosina 1996–2000 myönnetyt ilmoittamatta jätetyt tuet

(15)

Komissio toteaa, että tuensaaja on vastedes kokonaan Ranskan valtion omistuksessa, että se on lopettanut kaiken taloudellisen toiminnan kaliumkarbonaatin alalla eikä kaivoksia aiota avata uudelleen. MDPA:n olemassaolon ainoana tarkoituksena on saattaa loppuun kaivostoiminnan lopettamiseen liittyvät tehtävät ja erityisesti mukauttaa kaivosalue turvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimuksiin. Viimeksi mainittu vastuualue kuuluisi joka tapauksessa valtiolle, jos MDPA olisi lakkautettu. (9) Kun nämä tehtävät on täytetty, MDPA lakkautetaan.

(16)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa turvallisuuden ylläpitoon ja ympäristöönsuojeluun liittyvä MDPA:n toiminta ei ole luonteeltaan sellaista taloudellista toimintaa, johon olisi perusteltua soveltaa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä. Komissio päättelee sen vuoksi, että jos toimenpiteet 1 ja 2 ovat tuoneet etua MDPA:lle ja vääristäneet kilpailua, kilpailun vääristyminen päättyi sen jälkeen kun MDPA:n oli lopettanut kaupallisen toiminnan harjoittamisen ja kaivokset oli suljettu. Komissio ottaa huomioon myös sen, että MDPA:n pääoma siirrettiin valtiolle maksutta. Tästä seuraa, että komission päätöksellä siitä, onko tarkasteltavissa toimenpiteissä kyse tuesta ja soveltuvatko toimenpiteet yhteismarkkinoille, ei olisi minkäänlaisia käytännön vaikutuksia.

(17)

EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla aloitettu muodollinen tutkintamenettely on sen vuoksi muuttunut tarpeettomaksi,