1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/1

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/2

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kokonaan tai osittain kumottava.

2)

Valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä.

3)

Asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio koskee Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 19.3.2009 tehtyä komission päätöstä siltä osin kuin kyse on Tanskan ilmoittamien noin 749 miljoonan Tanskan kruunun suuruisten menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle.

2)

Tanskan käsityksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ensinnäkin, kun se arvioidessaan tanskalaisen kaukokartoitukseen perustuvan valvonnan riittävää tehokkuutta katsoi, että kaukokartoituksen tehokkuutta voidaan arvioida vertaamalla sitä komission toimihenkilöiden Tanskaan tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä suorittamaan GPS-valvontaan.

3)

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi Tanskan käsityksen mukaan asiaankuuluvaa säännöstöä monin paikoin virheellisesti, erityisesti kysymystä siitä, miten komission päätös voidaan pysyttää, vaikka se perustuu päätöksen kannalta ratkaisevan säännöksen eli asetuksen nro 2316/1999 19 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisen ylläpitovaatimuksen virheelliseen tulkintaan.

4)

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin teki Tanskan käsityksen mukaan oikeudellisen virheen komission ja jäsenvaltioiden todistustaakan ja näyttökynnyksen osalta todetessaan, että komissio, joka suoritti tarkastuskäynnin kesannointikauden päättymisen jälkeen, voi täyttää todistustaakkansa perustelemalla päätöksensä oletuksella siitä, tehdyt havainnot pitivät paikkansa myös kesannointikauden aikana, sekä todetessaan, että Tanskalla olevaan todistustaakkaan EMOTR:n yhteydessä kuuluu velvollisuus esittää todisteita kaikkien Tanskan kesantoalojen eikä ainoastaan komission valvomien alojen osalta. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin asetti jäsenvaltioille uuden ja luonteeltaan yleisen näyttökynnyksen, joka eroaa unionin tuomioistuimen aikaisemmasta oikeuskäytännöstä ja jolla asetetaan jäsenvaltioille todistustaakka, jota on käytännössä mahdoton täyttää.

5)

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin jätti rahoituskorjausten tekemiseen liittyvän kysymyksen osalta arvioimatta sen, täyttyivätkö asianmukaiset edellytykset ja oliko etenkin selviä unionin sääntöjä rikottu, minkä Tanska nimenomaisesti oli riitauttanut unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä.

6)

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin korvasi tuomiossaan komission alkuperäiset perustelut omilla perusteluillaan. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut päätöksen pysyttämiselle perustuivat siten muihin — niin määrällisesti kuin laadullisestikin — täysin merkityksettömiin seikkoihin kuin niihin, joille komissio oli päätöksensä perusteluissa antanut ratkaisevan merkityksen, ja siten unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on Tanskan käsityksen mukaan suhteellisuusperiaatteen vastainen.

7)

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään lausunut useista hallituksen keskeisistä väitteistä ja sen esittämästä näytöstä sekä esitti virheellisesti useat Tanskan esittämät väitteet ja tosiseikat, minkä seurauksena tuomion perustelut ja ratkaisuosa perustuvat virheellisiin tosiseikkoihin ja virheellisen oikeusperustaan.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/3

—

Asiassa T-329/11 4.7.2012 annettu unionin yleisen tuomioistuimen määräys, joka on annettu tiedoksi 9.7.2012, on kumottava perusteluissa mainituista syistä ja näin ollen

—

Euroopan komission 20.4.2011 tekemä päätös, jolla todetaan, ettei jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä sillä perusteella, että julkisia hankintoja koskevia yhteisön oikeuden periaatteita on loukattu ja yhteisön direktiivejä sekä ”Practical Guide to contract procedures financed from the General Budget of the European Communities in the context of external actions”iä on rikottu, koskevaa menettelyä Romaniaa vastaan ole tarpeen aloittaa

—

Euroopan komissio on velvoitettava maksamaan korvauksena vahingoista, jotka ovat aiheutuneet TME:lle yhteisön oikeuden loukkauksista, joihin Euroopan komissio on syyllistynyt, 18 955 106 euroa tai kohtuulliseksi katsottava suurempi tai pienempi määrä ja

—

toissijaisesti Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan TME:lle aiheutuneena mahdollisuuden menetyksenä 3 791 021 euroa tai kohtuulliseksi katsottava suurempi tai pienempi määrä.

—

edelleen toissijaisesti Euroopan komissio on velvoitettava maksamaan korvauksena vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että Euroopan komissio on viivytellyt tehtäviensä hoitamisessa, TME:lle aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrä 73 044,32 euroa tai kohtuulliseksi katsottava suurempi tai pienempi määrä.

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/4

1)

Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/4

1)

Kanne hylätään.

2)

Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/4

1)

EU Research Projects Ltd velvoitetaan palauttamaan Euroopan komissiolle 102 039,32 euroa 4,80 %:n vuotuisine viivästyskorkoineen, jotka lasketaan 29.12.2006 lukien koko velkamäärän maksamispäivään asti.

2)

EU Research Projects Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/5

1)

Kanne hylätään.

2)

Fondation de l’Institut de recherche IDIAP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission kulut välitoimimenettelyn kulut mukaan lukien.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/5

1)

Euroopan unionin tuomioistuimen 12.7.2010 tekemä päätös, jolla hylättiin Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE:n 11.11.2009 aloitetussa tarjouspyyntömenettelyssä CJ 7/09, ylläpito, kehittäminen ja tuki tietoteknisiä sovelluksia varten, tekemät tarjoukset ja tehtiin sopimukset eräiden muiden tarjouksentekijöiden kanssa, hylätään.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Unionin tuomioistuin velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/6

1)

Kanne hylätään.

2)

MIP Metro Group Intellectual Property GmbH & Co. KG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut.

3)

J. C. Ribeiro, SGPS, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/6

1)

Kanne hylätään.

2)

Régie Networks ja NRJ Global velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/6

—

Kumoamaan SMHV:n neljännen valituslautakunnan 20.7.2012 asiassa R 2230/2010-4 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi valituksen mitättömyysosaston 16.9.2010 tekemästä päätöksestä

—

Velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/7

—

kumoamaan 17.7.2012 annetun komission päätöksen, jolla evättiin kantajan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) nojalla tekemä hakemus saada tutustua tiettyihin kartellimenettelyä koskeviin asiakirjoihin (COMP/39.125 — Carglass)

—

velvoittamaan vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei hakemuksessa nimettyjä yksittäisiä asiakirjoja ole tutkittu

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan oikeudellisesti virheelliseen tulkintaan

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu yksityisoikeuden alaan kuuluvan kartellilainsäädännön täytäntöönpanon sivuuttamiseen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna yleisenä etuna

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/8

—

kumoamaan riidanalaisen 17.7.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen, jolla evätään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) mukainen kantajan hakemus saada tutustua tiettyihin kartellimenettelyä (COMP/39.125 — Carglass) koskeviin asiakirjoihin

—

velvoittamaan vastaajan korvaaman kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: hakemuksessa mainittuja yksittäisiä asiakirjoja ei ole tutkittu.

Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, ettei päätös perustu jokaisen yksittäisen asiakirjan konkreettiseen ja yksilölliseen tutkimiseen. Kantajan mielestä riidanalainen päätös perustuu siihen oikeudellisesti virheelliseen oletukseen, että nyt esillä olevassa asiassa on sovellettava poikkeusta.

2)

Toinen kanneperuste: perusteluvelvollisuuden laiminlyönti

Kantaja väittää tästä, että komissio on perustellut kantajan hakemuksen epäämistä kokonaisuudessaan päätöksessään vain yleisesti ja näin ollen riittämättömästi. Kantajan mielestä kyseessä on perusteluvelvollisuuden laiminlyönti ja siten olennaisten menettelymääräysten rikkominen.

3)

Kolmas kanneperuste: Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan oikeudellisesti virheellinen tulkinta ja soveltaminen

Kolmannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on tulkinnut ja soveltanut oikeudellisesti virheellisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta. Kantajan mielestä komissio sivuuttaa sääntö-poikkeus -suhteen, ja sen lähtökohtana on aivan liian laaja ”tutkintatoimien suojan” ja ”taloudellisten etujen” käsite.

4)

Neljäs kanneperuste: yksityisoikeudellisten kartellisäännösten soveltamisen ättäminen ottamatta huomioon asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna yleisenä etuna

Neljännellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on perusteettomasti kiistänyt pyydettyjen asiakirjojen luovuttamiseen liittyvän ylivoimaisen yleisen edun. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt erityisesti intressivertailussa ottaa huomioon, että myös yksityisoikeudellisten kartellisäännösten soveltaminen on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleinen etu.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/8

—

kumoamaan 17.7.2012 tehdyn komission päätöksen, jolla evättiin kantajan hakemus saada asetuksen N:o 1049/2001 (1) nojalla tutustua tiettyihin kartellimenettelyä (COMP/39.125 — Autonlasi) koskeviin asiakirjoihin

—

velvoittamaan vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Hakemuksessa nimettyjä yksittäisiä asiakirjoja ei tutkittu

Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, ettei päätös perustu kunkin yksittäisen asiakirjan konkreettiseen ja erikseen suoritettuun tutkimiseen. Kantajan mielestä riidanalainen päätös perustuu siihen oikeudellisesti virheelliseen lähtökohtaan, että nyt käsiteltävässä asiassa oletetaan yleisesti, että poikkeusta sovelletaan.

2)

Toinen kanneperuste: Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti

Kantaja toteaa tästä, että komissio on perustellut päätöksessään kantajan hakemuksen hylkäämistä kokonaisuudessaan vain yleisillä toteamuksilla ja siten riittämättömästi. Kantajan mielestä näin on laiminlyöty perusteluvelvollisuutta ja siten jätetty noudattamatta olennaisia menettelymääräyksiä.

3)

Kolmas kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan oikeudellisesti virheellinen tulkinta

Kolmannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on tulkinnut ja soveltanut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyjä poikkeuksia oikeudellisesti virheellisesti. Kantajan mielestä komissio sivuuttaa poikkeus-sääntö-suhteen ja lähtee aivan liian laajasta ”tutkintatoimien suojan” ja ”taloudellisten etujen” käsitteestä.

4)

Neljäs kanneperuste: Yksityisoikeuden alaan kuuluvan kartellilainsäädännön täytäntöönpanon sivuuttaminen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna yleisenä etuna

Neljännellä kanneperusteella kantaja väittää, että komissio on perusteettomasti kiistänyt, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemiseen. Kantajan mielestä komission olisi pitänyt erityisesti intressivertailun puitteissa ottaa huomioon, että myös yksityisoikeuden alaan kuuluvan kartellilainsäädännön täytäntöönpano on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleinen etu.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/9

—

kumoamaan Euroopan tasa-arvoinstituutin 26.7.2012 antaman päätöksen hylätä Gaumina UAB:n tarjous tarjouskilpailussa EIGE/2012/ADM/13

—

velvoittaa Euroopan tasa-arvoinstituutin jatkamaan julkista hankintamenettelyä ja arvioimaan Gaumina UAB:n tarjouksen tarjouskilpailussa EIGE/2012/ADM/13.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu avoimuusperiaatteen loukkaamiseen ja siihen, ettei päätös ollut perusteltu

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan tarjouksen virheelliseen arviointiin ja siihen, ettei tarjouksen hylkäyspäätös ollut perusteltu

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/10

—

kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.28487 (C 16/2009 ex N 254/2009) 25.7.2012 tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, luettuna yhdessä 2 kohdan kanssa, jonka mukaan Itävallan rahoitustakaus Bayerische Landesbankille on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, jonka Itävallan tasavalta on antanut Bayerische Landesbankille ja joka ei sovellu sisämarkkinoille liitteissä I ja III tehtyjen sitoumuksien ja liitteessä II asetettujen ehtojen osalta, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeuden tulla kuulluksi loukkaamiseen

Kantaja väittää, ettei vastaaja kuullut kantajaa ennen kuin se katsoi kantajan hyväksymän toimenpiteen valtiontueksi. Kantajalla ei tämän vuoksi ollut mahdollisuutta esittää sopimuksen tosiasiallista oikeudellista sisältöä eikä käsitellä tosiseikkoihin myöhemmin tehtyjä muutoksia.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen

Kantaja väittää, ettei komissio perustellut päätöksessään, miksi kyseinen toimenpide on katsottava valtiontueksi tai miksi tämä valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille. Näin ollen asianosaiset eivät voi saada tietoon päätöksen perusteita, eivätkä unionin tuomioistuimet voi täyttää valvontatehtäväänsä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan rikkomiseen

Kantajan mukaan kyseisen toimenpiteen katsominen sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi rikkoo SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa. Se väittää, ettei kyseisestä toimenpiteestä makseta markkinaehtoista korvausta, eikä se voi vaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen ja luotonannon jatkumiseen sen myöntävässä jäsenvaltiossa, tässä Itävallassa, eikä Itävallan tasavalta voi myöskään valvoa asianmukaisesti tavoitellun päämäärän toteutumista toisessa jäsenvaltiossa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 125 artiklan rikkomiseen

Kantaja väittää, että SEUT 125 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla tai alueellisilla tai paikallisilla viranomaisilla on. Koska tämä olisi kuitenkin riidanalaisen komission päätöksen seuraus, kantaja väittää, että SEUT 125 artiklaa on rikottu.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu vastaajan puuttuvaan toimivaltaan

Kantajan mukaan komissio käsittelee käsiteltävänä olevassa asiassa sellaisia tosiseikkoja, jotka eivät tosiasiassa ole tapahtuneet tässä muodossa. Näin ollen komissio ylittää toimivaltansa.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/11

—

SEUT 264 artiklan nojalla kumoamaan asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs 25.7.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen

—

vaatimaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla komissiota esittämään asiakirjat, laskelmat ja muut tosiseikat ja/tai oikeudelliset seikat, joiden perusteella se hyväksyi vaatimuksen todeta, etteivät Proderac, CB, ITAS, OriMartin ja Siderúrgica Latina Martin kykene maksamaan sakkoa, ja/tai vaatimuksen alentaa ArcelorMittalin sakon määrää

—

velvoittamaan joka tapauksessa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan kantajan sakonmaksukyvyn arvioinnissa on tehty tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia virheitä.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kantajan osakkaiden sakonmaksukyvyn arvioinnissa on tehty tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia virheitä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin alan muiden yritysten osalta komissio on todennut sakonmaksukyvyn puuttumisen, alentanut niiden sakon määrää tai vapauttanut ne velvollisuudesta asettaa takaus.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/11

—

SEUT 264 artiklan nojalla kumoamaan asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs 25.7.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen

—

vaatimaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla komissiota esittämään asiakirjat, laskelmat ja muut tosiseikat ja/tai oikeudelliset seikat, joiden perusteella se hyväksyi vaatimuksen todeta, etteivät Proderac, CB, ITAS, OriMartin ja Siderúrgica Latina Martin kykene maksamaan sakkoa, ja/tai vaatimuksen alentaa ArcelorMittalin sakon määrää

—

velvoittamaan joka tapauksessa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/12

—

SEUT 264 artiklan nojalla kumoamaan asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs 25.7.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen

—

vaatimaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla komissiota esittämään asiakirjat, laskelmat ja muut tosiseikat ja/tai oikeudelliset seikat, joiden perusteella se hyväksyi vaatimuksen todeta, etteivät Proderac, CB, ITAS, OriMartin ja Siderúrgica Latina Martin kykene maksamaan sakkoa, ja/tai vaatimuksen alentaa ArcelorMittalin sakon määrää

—

velvoittamaan joka tapauksessa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-438/12, Global Steel Wire vastaan komissio.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/12

—

SEUT 264 artiklan nojalla kumoamaan asiassa COMP/38.344 — Jänneteräs 25.7.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen

—

vaatimaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla komissiota esittämään asiakirjat, laskelmat ja muut tosiseikat ja/tai oikeudelliset seikat, joiden perusteella se hyväksyi vaatimuksen todeta, etteivät Proderac, CB, ITAS, OriMartin ja Siderúrgica Latina Martin kykene maksamaan sakkoa, ja/tai vaatimuksen alentaa ArcelorMittalin sakon määrää

—

velvoittamaan joka tapauksessa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-438/12, Global Steel Wire vastaan komissio.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/12

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja katsomaan sen perustelluksi

—

näin ollen kumoamaan

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/13

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/13

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/13

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/13

1.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 373/13