Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document e48700fe-1775-11ef-a251-01aa75ed71a1

Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, lentoasemamaksuista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

02009L0012 — FI — 20.05.2024 — 001.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/12/EY,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009,

lentoasemamaksuista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 070 14.3.2009, s. 11)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2024/1254,  annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024,

  L 1254

1

30.4.2024




▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/12/EY,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009,

lentoasemamaksuista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



1 artikla

Kohde

1.  
Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla.
2.  
Tätä direktiiviä sovelletaan perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemiin, joilla voidaan harjoittaa kaupallista liikennettä ja joiden vuotuinen liikennemäärä on yli viisi miljoonaa matkustajaa, ja kussakin jäsenvaltiossa lentoasemaan, jolla on eniten matkustajaliikennettä.

▼M1 —————

▼B

4.  
Tätä direktiiviä ei sovelleta maksuihin, joita peritään korvaukseksi reitillä ja lentoasemalla annettavista lennonvarmistuspalveluista asetuksen (EY) N:o 1794/2006 mukaisesti, eikä maksuihin, joita peritään korvaukseksi direktiivin 96/67/EY liitteessä tarkoitetuista maahuolintapalveluista, eikä asetuksessa (EY) N:o 1107/2006 tarkoitettuihin vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisen rahoittamiseksi perittäviin maksuihin.
5.  
Tämä direktiivi ei rajoita kunkin jäsenvaltion oikeutta soveltaa alueelleen sijoittautuneeseen lentoaseman pitäjään muita sääntelytoimenpiteitä, jos ne eivät ole tämän direktiivin eivätkä muiden yhteisön oikeuden asiaa koskevien säännösten vastaisia. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla taloudelliset valvontatoimenpiteet, kuten maksujärjestelmien ja/tai maksujen tason hyväksyminen, mukaan lukien kannustinpohjaiset maksujen perimismenettelyt tai enimmäishintojen sääntely.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1) 

’lentoasemalla’ maa-aluetta, joka on erityisesti järjestetty ilma-alusten laskua, lentoonlähtöä ja liikkumista varten, mukaan lukien lentoliikenteen ja ilma-alusten palvelujen tätä toimintaa varten edellyttämät lisärakennelmat ja -laitteet sekä kaupallisen lentoliikenteen tarvitsemat rakennelmat ja laitteet;

2) 

’lentoaseman pitäjällä’ yhteisöä, jonka tarkoituksena on kansallisten lakien, asetusten tai sopimusten nojalla huolehtia muun toimintansa ohella tai yksinomaisesti lentoaseman tai lentoasemaverkon infrastruktuurien hallinnosta ja hallinnasta sekä kyseisellä lentoasemalla tai kyseisessä lentoasemaverkossa olevien eri tahojen toiminnan yhteensovittamisesta ja valvonnasta;

3) 

’lentoaseman käyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka vastaa matkustajien, postin ja/tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse kyseiselle lentoasemalle tai kyseiseltä lentoasemalta;

4) 

’lentoasemamaksulla’ lentoaseman pitäjän hyväksi kerättävää maksua, joka peritään lentoaseman käyttäjiltä pelkästään lentoaseman pitäjän käyttöön antamien sellaisten tilojen ja palvelujen käytöstä, jotka liittyvät ilma-alusten laskeutumiseen, lentoonlähtöön, valaistukseen ja pysäköintiin sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn;

5) 

’lentoasemaverkolla’ jäsenvaltion asianmukaisesti sellaiseksi nimeämää saman lentoaseman pitäjän hoitamaa lentoasemien ryhmää.

3 artikla

Syrjimättömyys

Jäsenvaltioiden on yhteisön lainsäädännön mukaisesti varmistettava, etteivät lentoasemamaksut syrji lentoaseman käyttäjiä keskenään. Tämä ei estä mukauttamasta lentoasemamaksuja yleistä etua koskevien seikkojen, mukaan lukien ympäristöseikat, perusteella. Mukauttamisen perusteiden on oltava asiaan vaikuttavia, objektiivisia ja avoimia.

4 artikla

Lentoasemaverkko

Jäsenvaltiot voivat sallia, että lentoasemaverkon pitäjä ottaa käyttöön yhteisen ja avoimen lentoasemamaksujärjestelmän, jota sovelletaan koko lentoasemaverkossa.

5 artikla

Yhteiset maksujärjestelmät

Ilmoitettuaan asiasta komissiolle jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeutta noudattaen sallia, että lentoaseman pitäjä soveltaa yhteistä ja avointa maksujärjestelmää samaa kaupunkia tai kaupunkiryhmää palvelevilla lentoasemilla, edellyttäen, että kukin lentoasema täyttää täysin 7 artiklassa säädetyt avoimuutta koskevat vaatimukset.

6 artikla

Neuvottelut ja muutoksenhaku

1.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön pakollinen menettely, jonka mukaisesti lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjät taikka käyttäjien edustajat tai yhteenliittymät neuvottelevat säännöllisesti lentoasemamaksujärjestelmän toiminnasta, lentoasemamaksujen tasosta ja tarvittaessa myös tarjottavan palvelun laadusta. Tällaiset neuvottelut on järjestettävä vähintään kerran vuodessa, jollei viimeisimmän neuvottelun yhteydessä toisin sovita. Jos lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä on monivuotinen sopimus, neuvottelut on järjestettävä tämän sopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioilla on oikeus vaatia, että neuvotteluja käydään useammin.
2.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muutokset tehdään lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välisellä sopimuksella aina, kun se on mahdollista. Tätä varten lentoaseman pitäjän on toimitettava lentoaseman käyttäjille kaikki ehdotukset lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muuttamiseksi sekä ehdotettujen muutosten syyt viimeistään neljä kuukautta ennen muutosten voimaantuloa, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka on perusteltava lentoaseman käyttäjille. Lentoaseman pitäjän on neuvoteltava lentoaseman käyttäjien kanssa ehdotetuista muutoksista ja otettava näiden näkemykset huomioon ennen päätöksen tekemistä. Lentoaseman pitäjän on yleensä julkaistava päätöksensä tai suosituksensa viimeistään kaksi kuukautta ennen sen voimaantuloa. Lentoaseman pitäjän on perusteltava päätöksensä lentoaseman käyttäjien näkemysten osalta, jos ehdotetuista muutoksista ei päästä sopimukseen lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä.
3.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kumpikin osapuoli voi vedota 11 artiklassa tarkoitettuun riippumattomaan valvontaviranomaiseen, jonka on tutkittava lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muuttamisen perustelut, jos lentoaseman pitäjän tekemästä lentoasemamaksuja koskevasta päätöksestä ollaan erimielisiä.
4.  
Jos lentoaseman pitäjän päättämä lentoasemamaksujärjestelmän tai -tason muutos saatetaan riippumattoman valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, muutos ei tule voimaan ennen kuin tämä viranomainen on tutkinut asian. Riippumaton valvontaviranomainen tekee neljän viikon kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväkseen, väliaikaisen päätöksen lentoasemamaksujen muutoksen voimaantulosta, jollei samassa ajassa voida tehdä lopullista päätöstä.
5.  

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 3 ja 4 kohtaa lentoasemamaksujen tason tai rakenteen muutoksiin lentoasemilla, joiden osalta

a) 

on olemassa kansallisen oikeuden mukainen pakollinen menettely, jonka mukaan lentoasemamaksut tai niiden enimmäistason määrittää tai hyväksyy riippumaton valvontaviranomainen; tai

b) 

on olemassa kansallisen oikeuden mukainen pakollinen menettely, jolla riippumaton valvontaviranomainen tutkii säännöllisesti tai asianomaisten osapuolten pyynnöstä, vallitseeko tällaisilla lentoasemilla tehokas kilpailu. Jos se osoittautuu asian tutkimisen perusteella aiheelliseksi, jäsenvaltion on päätettävä, että riippumaton valvontaviranomainen määrittää tai hyväksyy lentoasemamaksut tai niiden enimmäistason. Tätä päätöstä sovelletaan niin kauan kuin se on asianomaisen viranomaisen suorittaman tutkimisen perusteella tarpeen.

Jäsenvaltion tätä kohtaa soveltaessaan noudattamien menettelyjen, ehtojen ja perusteiden on oltava asiaan vaikuttavia, objektiivisia, syrjimättömiä ja avoimia.

7 artikla

Avoimuus

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä antaa aina 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen yhteydessä kullekin lentoaseman käyttäjälle taikka lentoaseman käyttäjien edustajille tai yhteenliittymille tiedot tekijöistä, joiden perusteella lentoaseman pitäjän kullakin lentoasemalla perimien kaikkien maksujen järjestelmä tai taso on määritelty. Näihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a) 

luettelo lentoasemamaksun vastineeksi tarjotuista palveluista ja käyttöön annettavista infrastruktuureista;

b) 

lentoasemamaksujen asettamisessa käytetty menetelmä;

c) 

yleinen kulurakenne niiden tilojen ja palvelujen osalta, joita lentoasemamaksut koskevat;

d) 

eri maksuista kertyvät tulot ja niillä katettujen palvelujen kokonaiskustannukset;

e) 

julkisilta viranomaisilta saatu rahoitus niiden tilojen ja palvelujen osalta, joita lentoasemamaksut koskevat;

f) 

ennusteet lentoaseman tilanteesta maksujen, liikenteen kasvun ja suunniteltujen investointien osalta;

g) 

lentoaseman infrastruktuurin ja laitteiden todellinen käyttö tiettynä aikana; sekä

h) 

ehdotettujen merkittävien investointien ennustettu tulos sen mukaan, mikä on niiden vaikutus lentoaseman kapasiteettiin.

2.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjät antavat lentoaseman pitäjälle ennen jokaista 6 artiklan 1 kohdan mukaista neuvottelua tiedot erityisesti seuraavista seikoista:

a) 

liikenne-ennusteet;

b) 

ilma-aluskalustoaan ja sen käyttöä koskevat ennusteet;

c) 

kehittämishankkeensa asianomaisella lentoasemalla; ja

d) 

asianomaista lentoasemaa koskevat vaatimuksensa.

3.  
Tämän artiklan nojalla annettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina tai taloudellisesti arkaluonteisina ja käsiteltävä sen mukaisesti, jollei kansallisen lainsäädännön soveltamisesta muuta johdu. Julkisesti noteerattujen lentoaseman pitäjien osalta on noudatettava erityisesti arvopaperimarkkinalainsäädäntöä.

8 artikla

Uusi infrastruktuuri

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä neuvottelee lentoaseman käyttäjien kanssa ennen uusia infrastruktuurihankkeita koskevien suunnitelmien lopullista tekemistä.

9 artikla

Laatuvaatimukset

1.  
Jäsenvaltioiden on lentoaseman sujuvan ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjien lentoasemalla olevat edustajat tai yhteenliittymät voivat aloittaa neuvottelut lentoasemalla tarjottavien palvelujen laadusta tehtävän, palvelun tasoa koskevan sopimuksen tekemiseksi. Nämä palvelun laatua koskevat neuvottelut voidaan käydä osana 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja neuvotteluja.
2.  
Mahdollisessa palvelun tasoa koskevassa sopimuksessa on määriteltävä lentoaseman pitäjän tarjoaman palvelun taso, jossa on otettava huomioon lentoasemamaksujen todellinen järjestelmä tai taso ja se palvelun taso, johon lentoaseman käyttäjillä on oikeus lentoasemamaksujen vastineeksi.

10 artikla

Eriytetyt palvelut

1.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä voi vaihdella tiettyjen lentoasemapalvelujen laatua ja laajuutta tai tarjota erilaatuisia ja -kokoisia terminaaleja tai terminaalien osia tarjotakseen räätälöityjä palveluja taikka terminaalin tai terminaalin osan tiettyyn käyttöön. Lentoasemamaksujen taso voidaan eriyttää tällaisten palvelujen laadun ja laajuuden sekä niiden kustannusten tai muunlaisten objektiivisten ja avoimien perusteiden mukaisesti. Lentoaseman pitäjillä on edelleen vapaus asettaa tällaisia eriytettyjä lentoasemamaksuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista.
2.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman käyttäjä, joka haluaa käyttää räätälöityjä palveluja taikka tiettyyn käyttöön varattua terminaalia tai terminaalin osaa, voi saada käyttöönsä nämä palvelut ja terminaalin tai terminaalin osan.

Jos lentoaseman käyttäjiä, jotka haluavat saada käyttöönsä räätälöityjä palveluja ja/tai tiettyyn käyttöön varatun terminaalin tai terminaalin osan, on useampia kuin kapasiteetin rajallisuuden vuoksi on mahdollista, käyttöoikeus on määriteltävä asiaan vaikuttavin, objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin perustein. Lentoaseman pitäjä voi määritellä tällaiset perusteet, ja jäsenvaltiot voivat vaatia, että riippumaton valvontaviranomainen hyväksyy ne.

11 artikla

Riippumaton valvontaviranomainen

1.  
Tämän direktiivin noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja ainakin 6 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä tai perustettava riippumaton viranomainen, joka toimii niiden kansallisena riippumattomana valvontaviranomaisena. Tämä viranomainen voi olla sama kuin se, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen muiden sääntelytoimenpiteiden soveltamisen, mukaan luettuna maksujärjestelmän ja/tai lentoasemamaksujen tason hyväksyminen, jos se täyttää tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.
2.  
Tämä direktiivi ei estä riippumatonta valvontaviranomaista siirtämästä valvonnassaan ja täydellä vastuullaan sekä kansallisen oikeuden mukaisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa muille riippumattomille valvontaviranomaisille edellyttäen, että täytäntöönpanossa noudatetaan samoja normeja.
3.  
Jäsenvaltioiden on taattava riippumattoman valvontaviranomaisen riippumattomuus varmistamalla, että se on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton lentoasemien pitäjistä ja lentoliikenteen harjoittajista. Jäsenvaltioiden, jotka ovat lentoasemien, lentoasemien pitäjien tai lentoliikenteen harjoittajien omistajia tai joilla on määräysvalta lentoasemien pitäjiin tai lentoliikenteen harjoittajiin nähden, on varmistettava, että tällaiseen omistajuuteen tai määräysvaltaan liittyviä tehtäviä ei ole uskottu riippumattomalle valvontaviranomaiselle. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton valvontaviranomainen käyttää toimivaltaansa puolueettomasti ja avoimesti.
4.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riippumattoman valvontaviranomaisen nimi ja osoite, sille osoitetut tehtävät ja vastuualueet sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu 3 kohdan noudattamiseksi.
5.  
Jäsenvaltiot voivat perustaa riippumatonta valvontaviranomaista varten rahoitusmekanismin, johon voi kuulua maksun periminen lentoaseman käyttäjiltä ja lentoaseman pitäjiltä.
6.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erimielisyyksien osalta toteutetaan toimia, joilla

a) 

perustetaan lentoaseman pitäjän ja käyttäjien välisten erimielisyyksien ratkaisumenettely;

b) 

määritellään ne edellytykset, joilla erimielisyys voidaan saattaa riippumattoman valvontaviranomaisen käsiteltäväksi. Viranomaisen on erityisesti hylättävä valitukset, jotka eivät ole sen mielestä asianmukaisesti perusteltuja tai joihin ei ole liitetty tarvittavia asiakirjoja; ja

c) 

vahvistetaan ne perusteet, joiden mukaisesti erimielisyyksiä arvioidaan niiden ratkaisemiseksi.

Näiden menettelyjen, edellytysten ja perusteiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja objektiivisia.

7.  
Riippumattomalla valvontaviranomaisella on suorittaessaan 6 artiklan mukaista tutkintaa, joka koskee sitä, onko lentoasemamaksujärjestelmän tai -maksujen tason muuttaminen perusteltua, oltava pääsy asianomaisten osapuolten hallussa oleviin tarpeellisiin tietoihin, ja sen on kuultava asianomaisia osapuolia ennen päätöksen tekemistä. Sen on tehtävä lopullinen päätös mahdollisimman pian ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväkseen, sanotun rajoittamatta 6 artiklan 4 kohdan soveltamista. Tätä aikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa. Riippumattoman valvontaviranomaisen päätökset ovat sitovia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioissa käytössä olevaa niiden parlamentaarista tai oikeudellista uudelleentarkastelua.
8.  
Riippumattoman valvontaviranomaisen on julkaistava toiminnastaan vuosikertomus.

12 artikla

Kertomus ja tarkistaminen

1.  
Komissio antaa viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, jossa se arvioi edistymistä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa, sekä tekee niille tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.
2.  
Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä tätä direktiiviä sovellettaessa, erityisesti 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseen tarvittavien tietojen keräämisessä.

13 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2011. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

15 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Top