Tällä asetuksella perustetaan Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ”vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen”.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tällä asetuksella annettujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2009/138/EY, lukuun ottamatta sen IV osastoa, direktiivin 2002/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien (EU) 2016/97 ( 1 ) ja (EU) 2016/2341 ( 2 ) soveltamisalalla ja, siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan vakuutusyrityksiin ja jälleenvakuutusyrityksiin, lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin ja vakuutusedustajiin, direktiivin 2002/65/EY soveltamisalalla, mukaan luettuina kaikki näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset sekä mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säännökset, joissa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan tehtäviä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten, finanssiryhmittymien, lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja vakuutusedustajien toimialoilla niiden kysymysten osalta, joita 2 kohdassa tarkoitetut lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt säädökset eivät suoraan koske, mukaan luettuina yritysten hyvää hallintotapaa, tilintarkastusta ja tilinpäätösraportointia koskevat kysymykset, ottaen huomioon kestävät liiketoimintamallit sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät edellyttäen, että tällaiset toimet ovat tarpeen mainittujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

Lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten osalta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminta ei vaikuta kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamiseen.

Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita komission toimivaltaa eivätkä erityisesti sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista toimivaltaa varmistaa, että unionin oikeutta noudatetaan.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tavoitteena on suojella yleistä etua edistämällä finanssijärjestelmän lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vakautta sekä tehokkuutta unionin talouden ja sen kansalaisten ja yritysten kannalta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävänä on toimivaltuuksiensa mukaisesti omalta osaltaan:

▼B

▼M2

▼M2

▼M2

Tätä varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten johdonmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen varmistamista, edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä ja antaa lausuntoja 16 a artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

▼B

Suorittaessaan sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sellaisten finanssilaitosten mahdollisesti aiheuttamiin järjestelmäriskeihin, joiden toiminnan lopettaminen saattaa haitata finanssijärjestelmän tai reaalitalouden toimintaa.

▼M2

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tehtäviään hoitaessaan riippumattomasti, puolueettomasti, syrjimättömästi ja avoimesti ja koko unionin edun mukaisesti sekä noudattaa tarpeen mukaan suhteellisuusperiaatetta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on vastuuvelvollinen, ja se toimii lahjomattomasti sekä varmistaa, että kaikkia sidosryhmiä kohdellaan yhdenvertaisesti.

▼M2

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan ja toimenpiteiden, erityisesti ohjeiden, suositusten, lausuntojen, kysymysten ja vastausten, sääntelystandardien luonnosten ja täytäntöönpanostandardien luonnosten, sisällössä ja muodossa on kaikilta osin noudatettava tämän asetuksen ja 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten sovellettavia säännöksiä. Sikäli kuin se on kyseisten säännösten nojalla sallittua ja asianmukaista, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan ja toimenpiteiden on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti otettava asianmukaisesti huomioon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan ja toimenpiteiden kohteena olevan finanssilaitoksen, yrityksen tai muun tahon liiketoimintaan tai finanssitoimintaan olennaisesti liittyvien riskien luonne, laajuus ja monitahoisuus.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa siihen kiinteästi kuuluvan komitean, joka antaa sille neuvoja siitä, miten sen toiminnassa ja toimenpiteissä olisi sovellettavia sääntöjä täysimääräisesti noudattaen otettava huomioon alalla vallitsevat erot, jotka liittyvät riskien luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen, liiketoimintamalleihin ja -käytäntöihin sekä finanssilaitosten ja -markkinoiden kokoon, siltä osin kuin tällaiset tekijät ovat kyseisten sääntöjen nojalla merkityksellisiä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (EFVJ). EFVJ:n päätavoitteena on varmistaa, että finanssialaan sovellettavat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta säilytetään finanssivakaus, ja varmistaa luottamus finanssijärjestelmään yleensä sekä tehokas ja riittävä suoja finanssipalvelujen asiakkaille ja kuluttajille.

EFVJ koostuu seuraavista:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee säännöllistä tiivistä yhteistyötä EJRK:n sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa välityksellä varmistaen toimien johdonmukaisuuden eri toimialojen välillä ja muodostaen yhteisiä kantoja finanssiryhmittymien valvonnan ja muiden eri alojen välisten kysymysten osalta.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti EFVJ:n osapuolet tekevät luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaakseen tarkoituksenmukaisten ja luotettavien tietojen välittymisen niiden kesken ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

EFVJ:n osapuolina olevilla valvontaviranomaisilla on velvollisuus valvoa unionissa toimivia finanssilaitoksia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

Edellä 2 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut viranomaiset vastaavat toiminnastaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan mukaisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee kaikin tavoin yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa suoritettaessa tutkimuksia mainitun artiklan nojalla.

Hallintoneuvosto hyväksyy vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen kunakin vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomus julkistetaan.

Puheenjohtajan on osallistuttava Euroopan parlamentin kuulemistilaisuuteen, joka koskee vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan tuloksia, jos Euroopan parlamentti tätä pyytää. Kuuleminen järjestetään vähintään kerran vuodessa. Puheenjohtajan on aina pyydettäessä annettava lausunto Euroopan parlamentille ja vastattava sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Puheenjohtajan on annettava kertomus vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnasta Euroopan parlamentille pyydettäessä ja vähintään 15 päivää ennen 4 kohdassa tarkoitetun lausunnon antamista.

Kertomukseen on 11–18 artiklassa sekä 20 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällytettävä myös kaikki Euroopan parlamentin tapauskohtaisesti pyytämät asiaankuuluvat tiedot.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen vastaa Euroopan parlamentin tai neuvoston sille esittämiin kysymyksiin suullisesti tai kirjallisesti viiden viikon kuluessa kysymyksen vastaanottamisesta.

Puheenjohtaja voi käydä pyynnöstä luottamuksellisia suullisia keskusteluja suljetuin ovin Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajien ja koordinaattoreiden kanssa. Kaikkien osallistujien on noudatettava salassapitovelvollisuutta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa pyynnöstä Euroopan parlamentille osallistumisestaan unionin etujen yhtenäiseen, yhteiseen, johdonmukaiseen ja vaikuttavaan edustamiseen kansainvälisillä foorumeilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta salassapitovelvollisuuksia, joita osallistumisesta tällaisiin kansainvälisiin foorumeihin seuraa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on unionin elin, joka on oikeushenkilö.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista edustaa sen puheenjohtaja.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on seuraavat tehtävät:

▼M2

▼M2

▼M2

▼B

▼M2

▼B

▼M2

▼B

▼M2

▼M2 —————

Hoitaessaan tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen

Edellä 1 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on tämän asetuksen mukainen toimivalta ja erityisesti toimivalta

▼M2

▼B

▼M2

▼B

▼M2

▼M2

▼B

Hoitaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä ja käyttäessään 2 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii lainsäädännön perusteella ja sen mahdollistamissa rajoissa ja ottaa asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteen, aina kun tarpeen, sekä paremman sääntelyn periaatteen, mukaan lukien tämän asetuksen mukaisesti toteutettujen kustannus–hyötyanalyysien tulokset.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on johtava tehtävä avoimuuden, selkeyden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä kuluttajien finanssituotteiden tai -palvelujen markkinoilla koko sisämarkkina-alueella myös siten, että se:

▼M2

▼M2

▼B

▼M2

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen valvoo uusia ja nykyisiä finanssialan toimia ja voi antaa ohjeita ja suosituksia markkinoiden turvallisuuden ja vakauden sekä sääntely- ja valvontakäytäntöjen lähentymisen ja tehokkuuden edistämiseksi

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös antaa varoituksia, jos jokin finanssialan toiminta muodostaa vakavan uhan 1 artiklan 6 kohdassa säädetyille tavoitteille.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa organisaatioonsa kiinteästi kuuluvan kuluttajansuoja- ja finanssi-innovaatiokomitean, jossa saatetaan yhteen kaikki asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset sekä kuluttajansuojasta vastaavat viranomaiset, jotta voidaan parantaa kuluttajansuojaa ja toimia koordinoidusti uuden tai innovatiivisen finanssialan toiminnan sääntelyssä ja valvonnassa sekä antaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle neuvoja, joita se voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee tiiviisti yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/679 ( 5 ) perustetun Euroopan tietosuojaneuvoston kanssa päällekkäisyyksien, epäjohdonmukaisuuksien ja oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi tietosuojan alalla. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kutsua komiteaan tarkkailijoiksi myös kansallisia tietosuojaviranomaisia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asettaa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen sellaisten tiettyjen finanssialan tuotteiden, välineiden tai toimien markkinoinnille, jakelulle tai myynnille, jotka saattavat aiheuttaa merkittävää taloudellista vahinkoa asiakkaille tai kuluttajille tai vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä säädetyin edellytyksin tai tarvittaessa kriisitilanteessa 18 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteuttaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos se katsoo, että jonkin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tai kyseisiin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin perustuvien delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten soveltaminen saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia jostakin seuraavasta syystä:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osoittaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle kirjeitse yksityiskohtaisen kirjallisen selvityksen ongelmista, joita se katsoo olevan.

Jos se on tarpeen 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ennen 2 kohdassa tarkoitettuja toimia seuraavien uusien toimenpiteiden hyväksymistä ja soveltamista, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa lausuntoja 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten yksittäisistä säännöksistä, jotta voidaan edistää yhdenmukaisia, tehokkaita ja vaikuttavia valvonta- ja täytäntöönpanokäytäntöjä sekä unionin oikeuden yhteistä, yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen erityisesti toimivaltaisilta viranomaisilta saamiensa tietojen perusteella katsoo, että jokin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty säädös tai kyseiseen säädökseen perustuvat delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset aiheuttavat merkittäviä poikkeuksellisia ongelmia, jotka koskevat markkinoiden luottamusta, kuluttajien, asiakkaiden tai sijoittajien suojaa, finanssi- tai hyödykemarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja eheyttä tai koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakautta unionissa, se osoittaa toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle ilman aiheetonta viivästystä yksityiskohtaisen kirjallisen selvityksen ongelmista, joita se katsoo olevan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa komissiolle lausunnon toimista, joita se pitää tarpeellisina toteuttaa uuden lainsäädäntöehdotuksen tai uutta delegoitua säädöstä tai täytäntöönpanosäädöstä koskevan ehdotuksen muodossa, ja asian kiireellisyydestä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa lausuntonsa.

Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle vallan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen harmonisointi tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi komission hyväksyttäviksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi samanaikaisesti tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

▼B

Teknisten sääntelystandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisältö on rajoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyin säädöksin, joihin ne perustuvat.

▼M2

Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole erityisen suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta asiaankuuluvalta osallisryhmältä neuvoja.

▼M2 —————

▼M2

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, hyväksyykö se sen. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle hyvissä ajoin, jos hyväksyntää ei voida antaa kolmen kuukauden kuluessa. Se voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen osittain tai muutettuna, se lähettää teknisen sääntelystandardin luonnoksen takaisin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei hyväksy sitä tai selvittää muutostensa syyt. Komissio lähettää kirjeestään jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

▼B

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ole tämän kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmisteleman teknisen sääntelystandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle hyvissä ajoin, jos se ei noudata uutta määräaikaa.

Vain jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei toimita teknisen sääntelystandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin delegoidulla säädöksellä ilman vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen luonnosta.

▼M2

Komissio järjestää teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta asiaankuuluvalta osallisryhmältä neuvoja.

▼B

Komissio toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen sääntelystandardinsa luonnoksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on toimittanut muutetun teknisen sääntelystandardin luonnoksen kuuden viikon kuluessa, komissio voi muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen. Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmistelemien teknisten sääntelystandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

Tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Tällaisten asetusten tai päätösten nimessä on oltava sanat ”tekninen sääntelystandardi”. Nämä standardit julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 16 päivästä joulukuuta 2010 lukien valta hyväksyä 10 artiklassa tarkoitettuja teknisiä sääntelystandardeja. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 14 artiklan mukaisesti.

Heti kun komissio on hyväksynyt teknisen sääntelystandardin, se antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissiolle siirrettyyn valtaan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan 12–14 artiklassa säädettyjä ehtoja.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen teknisten sääntelystandardien voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa teknistä sääntelystandardia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut teknistä sääntelystandardia, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Tekninen sääntelystandardi voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa standardia.

Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa teknistä sääntelystandardia 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti teknistä sääntelystandardia vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa kyseistä standardia.

Mikäli komissio ei hyväksy teknisen sääntelystandardin luonnosta tai muuttaa sitä 10 artiklassa säädetyin tavoin, se ilmoittaa asiasta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esittää niille syyt ratkaisulleen.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi tarvittaessa kutsua asiasta vastaavan komission jäsenen sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtajan kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokoukseen tai neuvoston erityiseen istuntoon eriävien näkemystensä esittelemiseksi ja selvittämiseksi.

Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle täytäntöönpanovallan hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi. Teknisten täytäntöönpanostandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisällössä on määritettävä näiden säädösten soveltamisen edellytykset. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa teknisten täytäntöönpanostandardiensa luonnokset komission hyväksyttäviksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa tekniset täytäntöönpanostandardit samanaikaisesti tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle hyvissä ajoin, jos se ei noudata uutta määräaikaa.

Vain jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei toimita teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin täytäntöönpanosäädöksellä ilman vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen luonnosta.

▼M2

Komissio järjestää teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta asiaankuuluvalta osallisryhmältä neuvoja.

▼B

Komissio toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisten sääntelystandardin luonnoksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen viranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisten täytäntöönpanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on toimittanut muutetun teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen kuuden viikon jakson kuluessa, komissio voi muuttaa teknistä täytäntöönpanostandardin luonnosta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen.

Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmistelemien teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

Tekniset täytäntöönpanostandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Tällaisten asetusten ja päätösten nimessä on oltava sanat ”tekninen täytäntöönpanostandardi”. Nämä standardit julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa kaikille toimivaltaisille viranomaisille tai kaikille finanssilaitoksille osoitettuja ohjeita ja yhdelle tai useammalle toimivaltaiselle viranomaiselle tai yhdelle tai useammalle finanssilaitokselle osoitettuja suosituksia yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen aikaansaamiseksi EFVJ:ssä sekä unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen järjestää tarvittaessa ohjeita ja suosituksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi ohjeiden ja suositusten antamiseen mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa ohjeiden tai suositusten laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Lisäksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää tarvittaessa neuvoja 37 artiklassa tarkoitetuilta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä ja lisäeläkealan osallisryhmältä. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei järjestä avointa julkista kuulemista eikä pyydä neuvoja vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä ja lisäeläkealan osallisryhmältä, se esittää perustelut.

Ohjeissa ja suosituksissa ei saa pelkästään viitata lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten osiin tai esittää niitä uudelleen. Ennen uuden ohjeen tai suosituksen antamista vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tarkastelee ensin käytössä olevia ohjeita ja suosituksia päällekkäisyyksien välttämiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako se tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata eikä aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata eikä aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.

Jos ohjeessa tai suosituksessa niin edellytetään, finanssilaitosten on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle annetut ohjeet ja suositukset.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle lausuntoja kaikista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö voi sisältää julkisen kuulemisen tai teknisen analyysin.

Kun on kyse sulautumisiin ja omistusosuuksien hankintaan liittyvästä toiminnan vakauden arvioinnista, joka kuuluu direktiivin 2009/138/EY soveltamisalaan ja joka mainitun direktiivin mukaan edellyttää kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi, jos jokin näistä toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää, antaa ja julkistaa lausunnon toiminnan vakauden arvioinnista, ei kuitenkaan direktiivin 2009/138/EY 59 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyjen perusteiden osalta. Lausunto on annettava viipymättä ja joka tapauksessa ennen direktiivin 2009/138/EY mukaisen arviointiajan päättymistä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä antaa teknistä neuvontaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritetyillä aloilla.

Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, mukaan lukien toimivaltaiset viranomaiset ja unionin toimielimet ja elimet, voi esittää 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten ja niihin liittyvien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten säännösten sekä kyseisten lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten nojalla hyväksyttyjen ohjeiden ja suositusten käytännön soveltamista tai täytäntöönpanoa varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kysymyksiä millä tahansa unionin virallisella kielellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 5 kohdan soveltamista.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 1 kohdassa tarkoitettuihin kysymyksiin antamat vastaukset eivät ole sitovia. Vastaukset on asetettava saataville ainakin sillä kielellä, jolla kysymys on esitetty.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen luo verkkosivuillaan käytettävissä olevan verkkopohjaisen välineen ja ylläpitää sitä kysymysten esittämistä varten sekä julkaistakseen ajoissa kaikki vastaanotetut kysymykset ja kaikki vastaukset kaikkiin 1 kohdan nojalla hyväksyttäviin kysymyksiin, paitsi jos tällainen julkaiseminen on ristiriidassa kyseisten henkilöiden oikeutettujen etujen kanssa tai vaarantaa mahdollisesti rahoitusjärjestelmän vakauden. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi hylätä kysymykset, joihin se ei aio vastata. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee hylätyt kysymykset verkkosivuillaan kahden kuukauden ajaksi.

Kolme äänivaltaista hallintoneuvoston jäsentä voi pyytää hallintoneuvostoa päättämään 44 artiklan mukaisesti, käsitelläänkö tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hyväksyttävään kysymykseen liittyvää seikkaa 16 artiklan nojalla ohjeissa, pyydetäänkö 37 artiklassa tarkoitetulta osallisryhmältä neuvoa, tarkastellaanko kysymyksiä ja vastauksia uudelleen asianmukaisin väliajoin, järjestetäänkö avoimia julkisia kuulemisia tai analysoidaanko mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä. Tällaisten kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa kyseisten kysymys- ja vastausluonnosten laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen tai suhteessa asian erityiseen kiireellisyyteen. Kun 37 artiklassa tarkoitettu osallisryhmä otetaan mukaan toimintaan, sovelletaan salassapitovelvollisuutta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen välittää komissiolle kysymykset, jotka edellyttävät unionin oikeuden tulkintaa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee komission antamat vastaukset.

Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä, edellä 10–15 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai on soveltanut niitä tavalla, joka on ilmeisesti unionin oikeuden vastainen ja on erityisesti jättänyt varmistamatta, että finanssilaitos täyttää näissä säädöksissä asetetut vaatimukset, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen esittää pääpiirteissään, miten se aikoo edetä asiassa, ja tarvittaessa tutkii unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, asiaankuuluvan osallisryhmän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, myös luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä saatujen hyvin perusteltujen tietojen perusteella, ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

▼M1

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, mukaan luettuina tiedot siitä, miten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

▼M2

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi, ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, osoittaa asianmukaisesti perustellun tietopyynnön suoraan muille toimivaltaisille viranomaisille, jos tiedon pyytäminen kyseiseltä toimivaltaiselta viranomaiselta on osoittautunut riittämättömäksi tai sen katsotaan olevan riittämätöntä niiden tietojen saamiseksi, joiden katsotaan olevan tarpeen unionin oikeuden väitetyn rikkomisen tai soveltamatta jättämisen tutkimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

Tällaisen pyynnön vastaanottajan on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle selkeät, täsmälliset ja täydelliset tiedot ilman aiheetonta viivästystä.

Jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen toimista, jotka ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi noudattaa unionin oikeutta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee ennen 3 kohdassa tarkoitetun suosituksen antamista yhteistyötä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pitää tällaista yhteistyötä asianmukaisena unionin oikeuden rikkomisen ratkaisemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen mukaisia valtuuksia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.

Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suositus.

Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun virallisen lausunnon vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa tämän virallisen lausunnon noudattamiseksi.

Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa tuossa kohdassa mainitun määräajan kuluessa ja jos on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi markkinoilla tai palauttamiseksi markkinoille taikka finanssijärjestelmän moitteettoman toiminnan ja eheyden varmistamiseksi saada viipymättä muutos siihen, että virallista lausuntoa ei noudateta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi silloin, kun tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitoksille osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Päätökset, jotka tehdään 6 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, mitkä toimivaltaiset viranomaiset ja finanssilaitokset eivät ole noudattaneet tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja virallisia lausuntoja tai päätöksiä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen luo raportointikanavat, joilla vastaanotetaan ja käsitellään luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön antamia tietoja tosiasiallisesta tai mahdollisesta unionin oikeuden rikkomisesta, lain väärinkäytöstä tai soveltamatta jättämisestä.

Näiden kanavien kautta ilmoittavia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä suojellaan vastatoimilta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 ( 6 ) mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että kaikki tiedot voidaan antaa nimettöminä tai luottamuksellisesti ja turvallisesti. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen katsoo, että annetut tiedot sisältävät todisteita tai selkeitä viitteitä olennaisesta rikkomisesta, se antaa palautetta ilmoittavalle henkilölle.

Kun on kyse epäsuotuisista muutoksista, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen helpottaa aktiivisesti ja, jos se katsotaan tarpeelliseksi, sovittaa yhteen asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia.

Jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi suorittaa tämän helpottamis- ja yhteensovittamistehtävänsä, sille on ilmoitettava kaikista asiaankuuluvista muutoksista ja se on kutsuttava tarkkailijaksi kaikkiin asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten asiaan liittyviin kokoontumisiin.

Neuvosto voi komissiota ja EJRK:aa sekä tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisia kuullen hyväksyä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, komission tai EJRK:n pyynnöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle osoitetun päätöksen, jossa todetaan tämän asetuksen soveltamista varten kriisitilanteen olemassaolo. Neuvosto tarkistaa kyseistä päätöstä sopivin väliajoin ja vähintään kerran kuukaudessa. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kuukauden päätyttyä, sen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä. Neuvosto voi julistaa kriisitilanteen päättyneeksi milloin tahansa.

Jos EJRK tai vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen katsoo, että kriisitilanne saattaa syntyä, ne antavat neuvostolle osoitetun luottamuksellisen suosituksen ja liittävät siihen tilannearvion. Sen jälkeen neuvosto arvioi, onko tarpeen järjestää istunto. Tässä menettelyssä on taattava asianmukainen luottamuksellisuus.

Jos neuvosto toteaa kriisitilanteen olemassaolon, se ilmoittaa siitä asianmukaisesti ja viipymättä Euroopan parlamentille ja komissiolle.

Neuvoston hyväksyttyä tämän artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen ja poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisten viranomaisten yhteensovitettu toiminta on tarpeen sellaisten epäsuotuisten muutosten käsittelemiseksi, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden, koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa tai asiakkaiden ja kuluttajien suojan, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä yksittäisiä päätöksiä, joissa toimivaltaisia viranomaisia vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisesti tällaisten muutosten käsittelemiseksi varmistamalla, että finanssilaitokset ja toimivaltaiset viranomaiset täyttävät kyseisissä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä asetetut vaatimukset.

Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 3 kohdassa tarkoitettua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöstä siinä asetetun määräajan kuluessa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten, mainittujen säädösten nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa laitosta vaaditaan toteuttamaan toimet kyseisen lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa. Tätä sovelletaan vain tilanteissa, joissa toimivaltainen viranomainen ei sovella 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä unionin säädöksiä, mainittujen säädösten nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai soveltaa niitä tavalla, joka on ilmeisesti kyseisten säädösten selvä rikkominen, ja joissa on tarpeen kiireesti korjata tilanne finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden palauttamiseksi unionissa.

Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta, on oltava kyseisten päätösten mukaisia.

Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja rajoittamatta 17 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen joko

Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on seuraavissa tapauksissa ilmoitettava ilman aiheetonta viivästystä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, että ne eivät ole päässeet sopimukseen:

Puheenjohtaja arvioi, onko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimittava 1 kohdan mukaisesti. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii omasta aloitteestaan, se ilmoittaa asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille päätöksestään toimia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen asettaa määräajan toimivaltaisten viranomaisten väliselle sovittelulle ottaen huomioon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä mahdollisesti asetetut määräajat sekä asian monitahoisuuden ja kiireellisyyden. Tässä vaiheessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii sovittelijana.

Jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetussa sovitteluvaiheessa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä päätöksen, jossa niitä vaaditaan asian ratkaisemiseksi toteuttamaan tietty toimi tai pidättymään tietystä toimesta, jotta varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös sitoo asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi päätöksessään pyytää toimivaltaisia viranomaisia kumoamaan niiden tekemän päätöksen tai muuttamaan päätöstä taikka käyttämään valtuuksia, jotka niillä on asiaa koskevan unionin oikeuden nojalla.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille 2 ja 3 kohdassa säädettyjen menettelyjen päättymisestä sekä tapauksen mukaan 3 kohdan nojalla tekemästään päätöksestä.

Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöstä ja jättää siten varmistamatta, että finanssilaitos noudattaa vaatimuksia, jotka ovat siihen tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten nojalla suoraan sovellettavissa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa tätä vaaditaan toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden. Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien tosiseikkojen osalta, on oltava näiden päätösten mukaisia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtaja selvittää 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien luonteen ja tyypin, aikaansaadut sopimukset ja näiden erimielisyyksien ratkaisemiseksi tehdyt päätökset.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää ja seuraa valtuuksiensa rajoissa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyillä säädöksillä perustettujen valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa ja unionin oikeuden johdonmukaista ja yhtenäistä soveltamista valvontakollegioissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää yhteisiä valvontasuunnitelmia ja yhteisiä tarkastuksia, ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöllä on oltava täydet oikeudet osallistua valvontakollegioihin ja näin ollen sen on voitava parhaiden valvontakäytäntöjen lähentämiseksi osallistua valvontakollegioiden toimintaan, myös kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhteisesti suorittamiin paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on päävastuu valvontakollegioiden johdonmukaisen ja yhdenmukaisen toiminnan varmistamisesta rajojen yli toimivien laitosten osalta unionissa, ja se ottaa huomioon 23 artiklassa tarkoitettujen finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin ja kutsuu tarvittaessa valvontakollegion koolle.

▼B

Tätä kohtaa ja tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista pidetään asiaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna ”toimivaltaisena viranomaisena”.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi

▼M2

▼B

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä annettujen valtuuksien mukaisesti ja 10–15 artiklan mukaisesti varmistaakseen valvontakollegioiden käytännön toimintaa koskevien säännösten yhtenäisten soveltamisen edellytykset. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa 16 artiklan mukaisesti ohjeita ja suosituksia valvonnan ja valvontakollegioiden omaksumien parhaiden käytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on oikeudellisesti sitova sovittelijan tehtävä, jonka tarkoituksena on antaa sille mahdollisuus ratkaista toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä 19 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 19 artiklan mukaisesti tehdä valvontapäätöksiä, joita sovelletaan suoraan kyseiseen laitokseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 määritellyn järjestelmäriskin. Se arvioi sellaisten häiriöiden vaaraa finanssipalvelujen alalla, jotka

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa tarvittaessa huomioon EJRK:n ja pankkiviranomaisen kehittämän järjestelmäriskin seurannan ja arvioinnin sekä reagoi varoituksiin ja suosituksiin asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa ja 23 artiklan mukaisesti järjestelmään liittyvän merkittävyyden tunnistamista ja mittaamista koskevan yhteisen lähestymistavan, mukaan lukien tarvittaessa määrälliset ja laadulliset indikaattorit.

▼B

Nämä indikaattorit ovat ratkaiseva tekijä määritettäessä asianmukaisia valvontatoimia. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa tehtyjen määritysten lähentymisastetta yhteisen lähestymistavan edistämiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii tarpeen mukaan finanssilaitoksille lisäohjeita ja -suosituksia niiden aiheuttaman järjestelmäriskin huomioon ottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että finanssilaitosten aiheuttama järjestelmäriski otetaan huomioon laadittaessa luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen unionin säädösten mukaisilla aloilla.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan suorittaa tietyntyyppisen finanssilaitoksen tai tuotteen tai menettelytavan tutkinnan, jotta voidaan arvioida mahdollisia finanssijärjestelmän vakauteen tai asiakkaiden tai kuluttajien suojeluun kohdistuvia uhkia.

Yhteiskomitea huolehtii tämän artiklan mukaisesti suoritettujen toimien yleisestä ja alojen välisestä yhteensovittamisesta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää EJRK:aa kuullen järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita sekä asianmukaisen stressitestijärjestelmän, johon kuuluu finanssimarkkinoiden toimijoiden aiheuttaman tai niille aiheutuvan järjestelmäriskin stressitilanteissa tapahtuvan mahdollisen lisääntymisen arviointi, mahdollinen ympäristöön liittyvä järjestelmäriski mukaan luettuna. Näihin finanssimarkkinoiden toimijoihin, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin, sovelletaan tiukennettua valvontaa ja tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

Laatiessaan vakuutus-, jälleenvakuutus- ja lisäeläkelaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa täysin huomioon asiaankuuluvat kansainväliset, mukaan lukien Finanssimarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board), Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fond), Kansainvälisen vakuutusvalvojien järjestön (International Association of Insurance Supervisors) ja Kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements)vahvistamat lähestymistavat.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että sillä on erityinen ja jatkuva valmius torjua tehokkaasti 22 ja 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmäriskien toteutumista, erityisesti sellaisten laitosten osalta, jotka aiheuttavat järjestelmäriskin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteuttaa sille tässä asetuksessa ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä annetut tehtävät sekä edistää johdonmukaisen ja yhteensovitetun kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelmän toteutumista unionissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien, kriisitilanteessa noudatettavien menettelyjen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämiseen ja yhteensovittamiseen minimoidakseen mahdollisista häiriöistä järjestelmään aiheutuvat vaikutukset.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi määritellä parhaita käytäntöjä, joilla pyritään helpottamaan vaikeuksissa olevia laitoksia ja erityisesti rajojen yli toimivia ryhmittymiä koskevaa kriisinratkaisua tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen, samalla varmistaen, että käytössä on asianmukaisia välineitä, riittävät resurssit mukaan lukien, joiden avulla kyseisen laitoksen tai ryhmittymän kriisi voidaan ratkaista moitteettomasti, kustannustehokkaasti ja viipymättä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kehittää 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tai muille toimivaltaisille viranomaisille tämän siirron vastaanottajan suostumuksella ja tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat säätää vastuun siirtoa koskevia erityisjärjestelyjä, joita on noudatettava ennen kuin niiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tällaisia siirtoa koskevia sopimuksia, ja ne voivat rajoittaa siirron laajuuden siihen, mikä on tarpeen rajojen yli toimivien finanssilaitosten tai -ryhmittymien tehokkaan valvonnan kannalta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen rohkaisee ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä yksilöimällä tehtävät ja vastuut, jotka voidaan siirtää tai suorittaa yhdessä, sekä edistämällä parhaita toimintatapoja.

Vastuun siirron on johdettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä säädetyn toimivallan uudelleenjakoon. Siirrettyyn vastuuseen liittyvä menettely, täytäntöönpano sekä hallinnollinen ja oikeudellinen valvonta määräytyy sen viranomaisen lain mukaan, jolle vastuu on siirretty.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle siirtoa koskevista sopimuksista, jotka ne aikovat tehdä. Ne saavat panna sopimukset täytäntöön aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa suunnitellusta sopimuksesta lausunnon kuukauden kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu sopimuksesta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa toimivaltaisten viranomaisten tekemät siirtoa koskevat sopimukset sopivalla tavalla varmistaakseen, että niistä ilmoitetaan asianmukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:

▼M2

▼M2

▼B

▼M2

▼M2

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tarvittaessa kehittää uusia käytännön välineitä ja lähentämiskeinoja, joilla edistetään yhteisten lähestymistapojen ja käytäntöjen noudattamista valvonnassa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen suorittaa säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten joidenkin tai kaikkien toimien vertaisarviointeja, jotta valvontatuloksista saataisiin entistä johdonmukaisempia ja tehokkaampia. Tätä varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää menetelmiä, joiden avulla arvioinnin kohteena olevia toimivaltaisia viranomaisia voidaan arvioida ja verrata toisiinsa objektiivisesti. Vertaisarviointeja suunniteltaessa ja suoritettaessa on otettava huomioon kyseistä toimivaltaista viranomaista koskevat olemassa olevat tiedot ja arvioinnit, mukaan luettuina kaikki asiaankuuluvat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle 35 artiklan mukaisesti mahdollisesti toimitetut tiedot sekä asiaankuuluvat sidosryhmiltä mahdollisesti saadut tiedot.

Tämän artiklan soveltamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa tilapäisiä vertaisarviointikomiteoita, jotka koostuvat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöstä ja toimivaltaisten viranomaisten jäsenistä. Vertaisarviointikomiteoiden puheenjohtajana toimii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstön jäsen. Puheenjohtaja ehdottaa johtokuntaa kuultuaan ja avoimen osallistumispyynnön perusteella vertaisarviointikomitealle puheenjohtajaa ja jäseniä, jotka hallintoneuvosto hyväksyy. Ehdotus katsotaan hyväksytyksi, ellei hallintoneuvosto kymmenen päivän kuluessa siitä, kun puheenjohtaja on tehnyt ehdotuksen, päätä hylätä sitä.

Vertaisarvioinnissa on arvioitava ainakin seuraavia seikkoja:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii vertaisarvioinnin tuloksista kertomuksen. Kyseinen vertaisarviointikertomus valmistellaan vertaisarviointikomiteassa ja hyväksytään hallintoneuvostossa 44 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseistä kertomusta laatiessaan vertaisarviointikomitean on kuultava johtokuntaa, jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus muiden vertaisarviointikertomusten kanssa ja varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset. Johtokunta arvioi erityisesti, onko menetelmiä sovellettu samalla tavoin. Kertomuksessa on selitettävä ja ilmoitettava jatkotoimet, joiden katsotaan vertaisarvioinnin tuloksena olevan asianmukaisia, oikeasuhteisia ja tarpeellisia. Nämä jatkotoimet voidaan hyväksyä 16 artiklan mukaisten ohjeiden ja suositusten sekä 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten lausuntojen muodossa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa komissiolle lausunnon, jos se katsoo, ottaen huomioon vertaisarvioinnin tulokset tai muut tiedot, jotka se on saanut tehtäviään hoitaessaan, että finanssilaitoksiin tai toimivaltaisiin viranomaisiin sovellettavia unionin sääntöjä olisi unionin näkökulmasta edelleen yhdenmukaistettava.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii seurantakertomuksen kahden vuoden kuluttua vertaisarviointikertomuksen julkaisemisesta. Seurantakertomus valmistellaan vertaisarviointikomiteassa ja hyväksytään hallintoneuvostossa 44 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseistä kertomusta laatiessaan vertaisarviointikomitea kuulee johtokuntaa, jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus muiden seurantakertomusten kanssa. Seurantakertomuksessa on arvioitava vähintään niiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien riittävyyttä ja vaikuttavuutta, jotka ovat vertaisarvioinnin kohteena vastauksena vertaisarviointikertomuksen jatkotoimiin.

Vertaisarviointikomitea määrittää vertaisarvioinnin kohteena olevia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan vertaisarvioinnin perustellut päähavainnot. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee vertaisarvioinnin ja 6 kohdassa tarkoitetun seurantakertomuksen perustellut päähavainnot. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen perustellut päähavainnot poikkeavat vertaisarviointikomitean määrittämistä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa vertaisarviointikomitean havainnot luottamuksellisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Jos vertaisarvioinnin kohteena oleva toimivaltainen viranomainen on huolissaan siitä, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen perusteltujen päähavaintojen julkistaminen aiheuttaisi riskin rahoitusjärjestelmän vakaudelle, sillä on mahdollisuus saattaa asia hallintoneuvoston käsiteltäväksi. Hallintoneuvosto voi päättää olla julkaisematta kyseisiä otteita.

Tämän artiklan soveltamiseksi johtokunta tekee ehdotuksen vertaisarviointia koskevaksi seuraavien kahden vuoden työsuunnitelmaksi, jossa otetaan huomioon muun muassa aiemmista vertaisarviointiprosesseista saadut kokemukset sekä 45 b artiklassa tarkoitetun koordinointiryhmän keskustelut. Vertaisarviointia koskeva työsuunnitelma on vuosittaisen ja monivuotisen työohjelman erillinen osa. Se on julkistettava. Kiireellisissä tai odottamattomissa tapauksissa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi päättää toteuttaa ylimääräisiä vertaisarviointeja.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen huolehtii toimivaltaisten viranomaisten välisestä yleisestä yhteensovittamisesta erityisesti silloin, kun epäsuotuisat muutokset voivat vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden tai kun rajatylittävä liiketoiminta voi vaikuttaa vakuutuksenottajien, eläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien suojaan unionissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää yhteensovitettua unionin toimintaa muun muassa

▼B

▼M2

▼M2

▼B

Tukeakseen teknologista innovointia koskevan yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan kehittämistä vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä tarvittaessa kuluttajansuoja- ja finanssi-innovaatiokomitean tuella helpottamalla teknologiseen innovointiin tukeutuvien toimijoiden tai tuotteiden pääsyä markkinoille ja erityisesti vaihtamalla tietoja ja parhaita käytäntöjä. Tarvittaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa ohjeita tai suosituksia 16 artiklan mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedottaa mikrotason vakavaraisuusvalvonnan keskeisistä kehityssuuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen) Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ja EJRK:lle sekä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sisällyttää arvioonsa analyysin markkinoista, joilla finanssilaitokset toimivat, ja arvion markkinoiden mahdollisten muutosten vaikutuksista näihin laitoksiin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen aloittaa ja sovittaa yhteen unionin laajuisia arviointeja finanssilaitosten kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä. Tätä varten se kehittää:

▼M2

▼B

▼M2

Tämän kohdan soveltamista varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee yhteistyötä EJRK:n kanssa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle arviointeja omalla vastuualueellaan esiintyvistä suuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista yhdessä tämän asetuksen 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen indikaattoreiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 säädettyjä EJRK:n tehtäviä.

▼B

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sisällyttää näihin arviointeihin keskeisten riskien ja haavoittuvuuksien luokittelun ja suosittaa tarvittaessa ennalta ehkäiseviä tai korjaavia toimia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa tekemällään tiiviillä yhteistyöllä, että useita toimialoja koskevat muutokset, riskit ja haavoittuvuudet otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kehittää yhteyksiä ja tehdä hallinnollisia järjestelyjä sääntely- ja valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten asianomaista toimivaltaa. Näistä järjestelyistä ei seuraa oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille, eivätkä ne estä jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä kolmansien maiden kanssa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota kolmansien maiden sääntely- ja valvontajärjestelmien vastaavuutta koskevien päätösten valmistelussa joko komission erillisen neuvontapyynnön perusteella tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten velvoittamana.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa sääntelyn ja valvonnan kehitystä ja täytäntöönpanokäytäntöjä ja markkinakehitystä – painottaen erityisesti niiden vaikutusta finanssivakauteen, markkinoiden eheyteen, vakuutuksenottajien suojaan ja sisämarkkinoiden toimintaan – siinä määrin kuin ne ovat merkityksellisiä riskiperusteisten vastaavuuden arviointien kannalta niissä kolmansissa maissa, joiden osalta komissio on tehnyt vastaavuutta koskevat päätökset 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten nojalla.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden sääntely- ja valvontajärjestelmät on tunnustettu vastaaviksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä vahvistettuja erityisiä vaatimuksia ja edellyttäen, että tämän artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä esitetyt edellytykset täyttyvät. Periaatteessa tätä yhteistyötä on tehtävä kyseisten kolmansien maiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa sovittujen hallinnollisten järjestelyjen pohjalta. Tällaisista hallinnollisista järjestelyistä neuvoteltaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sisällyttää niihin määräyksiä seuraavista seikoista:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kehittää hallinnollisia järjestelyjä varten mallin, jotta unioniin voidaan luoda yhdenmukaiset, tehokkaat ja vaikuttavat valvontakäytännöt ja lujittaa valvonnan kansainvälistä koordinointia. Toimivaltaisten viranomaisten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan tällaista hallinnollisten järjestelyjen mallia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osallistuu tämän asetuksen ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisten valtuuksiensa rajoissa unionin etujen yhtenäiseen, yhteiseen, johdonmukaiseen ja vaikuttavaan edustamiseen kansainvälisillä foorumeilla.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen pyynnöstä toimitettava sille kaikki tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen, edellyttäen että niillä on laillinen pääsy asiaankuuluviin tietoihin ja että pyyntö on tarpeellinen kyseisen tehtävän luonteeseen nähden.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös pyytää, että tietoja toimitetaan säännöllisin väliajoin ja tietyssä muodossa. Tällaisissa pyynnöissä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhteisiä raportointimalleja.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön perusteella antaa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi hoitaa tehtävänsä alakohtaisessa lainsäädännössä ja 70 artiklassa säädettyä salassapitovelvollisuutta noudattaen.

Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan välttää ilmoitusvelvoitteiden päällekkäisyys, sen on otettava huomioon Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.

Jos tietoja ei ole saatavilla tai jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät anna niitä ajoissa saataville, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön asianomaisen jäsenvaltion muille valvontaviranomaisille, valtionvarain hoidosta vastaavalle ministeriölle, jos tällä on käytettävissään vakavaraisuutta koskevia tietoja, kansalliselle keskuspankille tai tilastotoimistolle.

Jos tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei ole ajoissa saatavilla 1 tai 5kohdan mukaisesti, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön suoraan asianomaisille finanssilaitoksille. Perustellussa pyynnössä on selitettävä, miksi näitä yksittäisiä finanssilaitoksia koskevat tiedot ovat tarpeen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on ilmoitettava tämän kohdan ja 5 kohdan mukaisesti tehdyistä pyynnöistä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltaisten viranomaisten on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen pyynnöstä avustettava sitä tällaisten tietojen keräämisessä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi käyttää tämän artiklan nojalla saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä EJRK:n kanssa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa EJRK:lle säännöllisesti ja oikea-aikaisesti tietoja, joita EJRK tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. EJRK:n tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemat tiedot, jotka eivät ole tiivistelmän tai koosteen muodossa, on toimitettava sille perustellusta pyynnöstä viipymättä asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien luottamuksellisten tietojen siirtoa varten.

Saadessaan EJRK:lta itselleen osoitetun varoituksen tai suosituksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen keskustelee tästä varoituksesta tai suosituksesta seuraavassa hallintoneuvoston kokouksessa tai tarvittaessa aiemmin arvioidakseen kyseisen varoituksen tai suosituksen vaikutuksia vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tehtävien suorittamiseen ja mahdollisia jatkotoimia.

Saatuaan EJRK:lta toimivaltaiselle viranomaiselle osoitetun varoituksen tai suosituksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää tarvittaessa sille tällä asetuksella myönnettyjä valtuuksia varmistaakseen, että jatkotoimet toteutetaan ajoissa.

Perustetaan vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmä ja lisäeläkealan osallisryhmä, jäljempänä yhdessä ”osallisryhmät”, sidosryhmien kuulemisen helpottamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävien kannalta olennaisilla aloilla. Osallisryhmiä kuullaan sellaisten toimien johdosta, jotka toteutetaan teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja koskevien 10–15 artiklan mukaisesti sekä, siltä osin kuin ne eivät koske yksittäisiä finanssilaitoksia, ohjeita ja suosituksia koskevan 16 artiklan mukaisesti. Jos toimet on toteutettava kiireesti eikä kuuleminen ole mahdollista, osallisryhmille ilmoitetaan tästä mahdollisimman pian.

Osallisryhmät kokoontuvat vähintään neljä kertaa vuodessa. Ne voivat keskustella yhteisen edun mukaisista kysymyksistä yhdessä ja ilmoittaa toisilleen muista kysymyksistä, joista käydään keskustelua.

Osallisryhmän jäsen voi olla myös toisen osallisryhmän jäsen.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmässä on 30 jäsentä. Nämä jäsenet muodostuvat seuraavasti:

Lisäeläkealan osallisryhmässä on 30 jäsentä. Nämä jäsenet muodostuvat seuraavasti:

Hallintoneuvosto nimittää osallisryhmien jäsenet avoimen ja läpinäkyvän valintamenettelyn perusteella. Tehdessään päätöstään hallintoneuvosto varmistaa mahdollisimman pitkälle, että se heijastaa asianmukaisesti vakuutus-, jälleenvakuutus- ja lisäeläkealan moninaisuutta, että sen maantieteellinen ja sukupuolijakauma ovat asianmukaiset ja että se edustaa sidosryhmiä kaikkialta unionista. Osallisryhmien jäsenet valitaan heidän pätevyytensä, osaamisensa, asiaa koskevien tietojensa ja todistetun asiantuntemuksensa perusteella.

Asiaankuuluvan osallisryhmän jäsenet valitsevat puheenjohtajan keskuudestaan. Puheenjohtaja valitaan kahden vuoden kaudeksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jollei tämän asetuksen 70 artiklassa tarkoitetusta salassapitovelvollisuudesta muuta johdu, ja varmistaa riittävien sihteeripalvelujen tarjoamisen osallisryhmille. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edustaville osallisryhmien jäsenille, toimialan edustajia lukuun ottamatta, maksetaan asianmukainen korvaus. Tällaisessa korvauksessa on otettava huomioon jäsenten tekemä valmistelu- ja seurantatyö ja sen on oltava vähintään samansuuruinen kuin neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 ( 7 ) säädettyjen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä ”henkilöstösäännöt”, V osaston 1 luvun 2 jakson mukainen virkamiehille maksettava korvaus. Osallisryhmät voivat perustaa teknisiä kysymyksiä käsitteleviä työryhmiä. Vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmän ja lisäeläkealan osallisryhmän jäsenten toimikausi on neljä vuotta, jonka jälkeen järjestetään uusi valintamenettely.

▼B

Sama henkilö voi olla osallisryhmien jäsen kaksi peräkkäistä toimikautta.

Osallisryhmät voivat antaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle neuvoja mistä tahansa asiasta, joka liittyy erityisesti 10–16 artiklassa sekä 29, 30 ja 32 artiklassa säädettyihin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtäviin.

Osallisryhmät hyväksyvät työjärjestyksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa osallisryhmien neuvot, sen jäsenten antamat erilliset neuvot ja sen kuulemisesta saadut tulokset sekä tiedot siitä, kuinka kuulemisten pohjalta kerätyt tiedot ja näkemykset on otettu huomioon.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyt päätökset eivät millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

Jos jäsenvaltio katsoo, että 19 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja komissiolle kahden viikon kuluessa siitä, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on kuukauden kuluessa jäsenvaltion ilmoituksesta ilmoitettava jäsenvaltiolle, aikooko vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pitää päätöksensä voimassa, muuttaa sitä tai kumota sen. Jos päätös pidetään voimassa tai sitä muutetaan, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sen on todettava, että päätös ei vaikuta finanssipoliittiseen vastuuseen.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pitää päätöksensä voimassa, neuvosto hyväksyy jossain istunnossaan, joka pidetään kahden kuukauden kuluessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen neljännen alakohdan mukaisesta jäsenvaltiolle antamasta ilmoituksesta, annettujen äänten enemmistöllä päätöksen siitä, pidetäänkö vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös voimassa.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei tee viidennen alakohdan mukaista päätöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös raukeaa.

Jos jäsenvaltio katsoo, että 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, komissiolle ja neuvostolle kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja yksityiskohtaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Neuvosto kutsuu kymmenen työpäivän kuluessa istunnon koolle ja hyväksyy jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä päätöksen siitä, kumotaanko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei hyväksy neljännen alakohdan mukaisesti päätöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kumoamisesta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen päättyy.

Jos neuvosto on 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt päätöksen olla kumoamatta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää päätöstä ja asianomainen jäsenvaltio edelleen katsoo, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa asiasta komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja pyytää neuvostoa käsittelemään asian uudelleen. Asianomaisen jäsenvaltion on selkeästi perusteltava, miksi se ei hyväksy neuvoston päätöstä.

Neljän viikon kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta neuvosto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä tai tekee uuden päätöksen 3 kohdan mukaisesti.

Neuvosto voi pidentää mainittua neljän viikon määräaikaa edelleen neljällä viikolla, jos tapauksen erityisolosuhteet sitä vaativat.

Kaikenlainen tämän artiklan väärinkäyttö, erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kielletään sisämarkkinoille soveltumattomana.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tämän artiklan 2–6 kohdan mukaisesti tehdessään päätöksiä 17, 18 ja 19 artiklan nojalla.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa sille, jolle kulloinenkin päätös on osoitettu, aikomuksestaan tehdä päätös vastaanottajan virallisella kielellä ja asettaa määräajan, jonka kuluessa päätöksen vastaanottaja voi esittää näkemyksensä päätöksen sisällöstä, ottaen tarkasti huomioon asian kiireellisyyden, monitahoisuuden ja mahdolliset seuraukset. Päätöksen vastaanottaja voi esittää näkemyksensä virallisella kielellään. Ensimmäisessä virkkeessä säädetty koskee soveltuvin osin 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suosituksia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökset on perusteltava.

Niille, joille vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökset on osoitettu, on ilmoitettava oikeussuojakeinoista, jotka ovat tämän asetuksen mukaan käytettävissä.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on tehnyt 18 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisen päätöksen, se tarkastelee kyseistä päätöstä uudelleen sopivin väliajoin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tekemät päätökset julkistetaan. Julkistamisen yhteydessä ilmoitetaan kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tai finanssilaitoksen nimi ja päätöksen pääasiallinen sisältö, paitsi jos julkistaminen olisi ristiriidassa kyseisten finanssilaitosten oikeutettujen etujen tai liikesalaisuuksien suojelemisen kanssa tai voisi vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka unionin koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden.

Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka toimivaltainen viranomainen voi hakea muutosta 17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökseen tai mihin tahansa muuhun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin säädösten mukaisesti tekemään päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

Valitus ja sen perusteet on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kirjallisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on julkaissut päätöksen.

Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

Valituslautakunta voi kuitenkin keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.

Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko se perusteltu. Se kehottaa valitusmenettelyn osapuolia esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa omien tiedoksiantojensa tai muiden valitusmenettelyn osapuolten ilmoitusten johdosta. Valitusmenettelyn osapuolilla on oikeus esittää näkemyksensä suullisesti.

Valituslautakunta voi vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltaisen elimen tekemän päätöksen tai siirtää asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan tekemä päätös sitoo tuota elintä, jonka on muutettava kyseistä asiaa koskevaa päätöstään.

Valituslautakunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

Valituslautakunnan päätökset on perusteltava, ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa ne.

Valituslautakunnan tai, jos oikeutta hakea muutosta valituslautakunnalta ei ole, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemästä päätöksestä voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltio, unionin toimielin taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksiin muutosta Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on velvoite toimia ja se laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on toteutettava toimenpiteet, joita unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano edellyttää.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, joka on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 ( 9 ), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 70 artiklassa tarkoitettu unionin elin, tulot muodostuvat erityisesti seuraavista tai niiden yhdistelmistä:

▼B

▼M2

Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden ja tarkkailijoiden mahdollisia vapaaehtoisia rahoitusosuuksia ei hyväksytä, jos niiden hyväksyminen asettaisi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen riippumattomuuden ja puolueettomuuden kyseenalaiseksi. Vapaaehtoisten rahoitusosuuksien, joilla korvataan kulut toimivaltaisen viranomaisen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle siirtämistä tehtävistä, ei katsota asettavan viimeksi mainitun riippumattomuutta kyseenalaiseksi.

▼B

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen menoihin kuuluvat vähintään henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, ammattikoulutus- ja toimintamenot.

Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvioon.

Toimitusjohtaja laatii vuosittain alustavan luonnoksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen yhtenäiseksi ohjelma-asiakirjaksi, joka kattaa seuraavat kolme varainhoitovuotta ja jossa esitetään arvioidut tulot ja menot sekä tietoa henkilöstöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vuosittaisten ja monivuotisten ohjelmien perusteella, sekä toimittaa sen johtokunnalle ja hallintoneuvostolle yhdessä henkilöstötaulukon kanssa.

Hallintoneuvosto vahvistaa johtokunnan hyväksymän luonnoksen pohjalta yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen, joka kattaa seuraavat kolme varainhoitovuotta.

Johtokunta toimittaa yhtenäisen ohjelma-asiakirjan komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

Yhtenäisen ohjelma-asiakirjan huomioon ottaen komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja unionin yleisestä talousarviosta suoritettavan tasapainottavan rahoitusosuuden määrän osalta välttämättöminä, unionin talousarvioesitykseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstötaulukon. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyy vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tarkoitettua tasapainottavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

Hallintoneuvosto vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

Johtokunta ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ilman aiheetonta viivästystä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, ja ilmoittaa erityisesti aikomuksestaan toteuttaa kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta.

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyntää vaaditaan hankkeilta, erityisesti kiinteistöihin liittyviltä hankkeilta, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta, irtisanomislausekkeet mukaan luettuina, joilla saattaa olla huomattava taloudellinen tai pitkäaikainen vaikutus vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion rahoittamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoitoasetuksen 266 ja 267 artiklan soveltamista.

Toimitusjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vuotuisen talousarvion.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun 1 päivänä. Jäljempänä oleva 70 artikla ei estä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista toimittamasta tilintarkastustuomioistuimelle sen pyytämiä tietoja, jotka kuuluvat sen toimivaltaan.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä toimittaa komission tilinpitäjälle viimeistään seuraavan vuoden 1 päivänä maaliskuuta vaaditut kirjanpitotiedot konsolidointia varten sillä tavalla ja siinä muodossa kuin komission tilinpitäjä on edellyttänyt.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä.

Saatuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 246 artiklan mukaisesti, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen. Toimitusjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen hallintoneuvostolle, joka antaa siitä lausunnon.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon komission tilinpitäjälle, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivänä.

Lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään seuraavan vuoden 15 päivänä marraskuuta.

Toimitusjohtaja toimittaa 30 päivään syyskuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin ja toimittaa myös jäljennöksen vastineesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

Toimitusjohtaja toimittaa varainhoitoasetuksen 261 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettomaksi toteuttamiseksi.

Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa perustellun lausunnon Euroopan parlamentin kannasta ja muista Euroopan parlamentin vastuuvapausmenettelyn aikana mahdollisesti tekemistä huomautuksista.

Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen sovelletaan rajoituksetta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 ( 11 ).

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen liittyy toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluvia.

Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suorittamien varojen edunsaajien luona ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

Vakuutus- ja työeläkeviranomaisen henkilöstöön, myös sen toimitusjohtajaan ja puheenjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

Johtokunta hyväksyy yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Johtokunta antaa säännökset, joilla mahdollistetaan kansallisten asiantuntijoiden määräaikainen siirto jäsenvaltioista vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen palvelukseen.

Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yleisten perusperiaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kohtaan säännellään vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

Hallintoneuvoston jäsenten ja kaikkien vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluvien, mukaan lukien jäsenvaltioiden vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen palvelukseen määräaikaisesti siirtämät virkamiehet, sekä kaikkien muiden vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtäviä suorittavien sopimussuhteisten henkilöiden on noudatettava salassapitovelvollisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklan ja unionin lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

▼M2

Tämän artiklan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen velvoite ei estä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia käyttämästä näitä tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten täytäntöönpanon valvonnassa eikä varsinkaan päätösten tekemistä koskevissa oikeudellisissa menettelyissä.

Johtokunta ja hallintoneuvosto huolehtivat siitä, että henkilöiden, jotka tarjoavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtäviin liittyviä palveluja joko suoraan tai välillisesti, pysyvästi tai satunnaisesti, mukaan lukien johtokunnan ja hallintoneuvoston hyväksymät tai toimivaltaisten viranomaisten tätä tarkoitusta varten nimittämät virkamiehet ja muut henkilöt, on noudatettava samanlaista salassapitovelvollisuutta kuin 1 ja 2 kohdassa säädetään.

Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista vaihtamasta tietoja toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin lainsäädännön mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen soveltaa komission päätöstä (EU, Euratom) 2015/444 ( 12 ).

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrätyin edellytyksin tai niistä voidaan sen jälkeen, kun valituslautakunnalta on ensin haettu muutosta, tarvittaessa nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrätyin edellytyksin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua neuvoston asetusta N:o 1 ( 14 ).

Johtokunta päättää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sisäisistä kielijärjestelyistä.

Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

Kolmannet maat voivat osallistua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaan, jos ne ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne ovat hyväksyneet unionin lainsäädännön 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vastuualueilla ja soveltavat sitä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa, jotka soveltavat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vastuualueilla vastaavaksi tunnustettua lainsäädäntöä siten kuin unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklan mukaisesti tekemissä kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti luodaan järjestelyjä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitettujen maiden osalta erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä osallistumista koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat määräykset. Niiden edustaja voi toimia tarkkailijana hallintoneuvostossa, mutta niiden on varmistettava, etteivät nämä maat osallistu yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, paitsi jos asia koskee suoraan niiden etua.

Poiketen siitä, mitä 68 artiklassa säädetään, kaikki Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön tekemät ja 1 päivänä tammikuuta 2011 voimassa olevat työsopimukset ja lähetettyjä työntekijöitä koskevat sopimukset pysyvät voimassa niiden viimeiseen voimassaolopäivään asti. Niitä ei voi jatkaa.

Kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille sopimussuhteessa oleville henkilöstöön kuuluville tarjotaan mahdollisuus tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukainen väliaikaisen toimihenkilön työsopimus vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstötaulukossa vahvistettujen eri palkkaluokkien mukaisesti.

Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen järjestää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen sisäisen valintamenettelyn, joka rajoitetaan koskemaan henkilöstöä, jolla on työsopimus Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön kanssa ja jonka tarkoituksena on tarkistaa palvelukseen otettavien pätevyys, tehokkuus ja luotettavuus. Sisäisessä valintamenettelyssä on otettava huomioon kaikki taidot ja kokemus, joita henkilö on osoittanut tehtäviensä hoidossa ennen työsuhteeseen ottamistaan.

Valituille ehdokkaille tarjotaan suoritettavien tehtävien tyypistä ja tasosta riippuen väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta, jonka kesto vastaa vähintään aiemmin tehdyn työsopimuksen jäljellä olevaa kestoa.

Asianomaista kansallista lainsäädäntöä, joka koskee työsopimuksia ja muita asiaan liittyviä välineitä, sovelletaan edelleen henkilöstön jäseniin, joilla on aiemmin tehty työsopimus mutta jotka päättävät olla hakematta väliaikaisen toimihenkilön paikkaa tai joille ei tarjota tällaista paikkaa koskevaa sopimusta 2 kohdan mukaisesti.

Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein yleiskertomuksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan ja tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksena saaduista kokemuksista. Kertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavaa:

▼M2

▼B

Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa arvioidaan myös seuraavaa:

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yleiskertomuksen osana komissio tekee kaikkia asianomaisia viranomaisia ja sidosryhmiä kuultuaan kattavan arvioinnin 9 a artiklan soveltamisesta.

Komissio laatii yleiseurooppalaisten laitosten tai infrastruktuurien suoran valvonnan osalta ja ottaen huomioon markkinakehityksen vuosittain kertomuksen siitä, onko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle syytä antaa muita valvontatehtäviä tällä alalla.

Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.